Rygar

Games Beaten: 194/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Ligar in Sky Castle

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 3/10

Kauan sitten oli olemassa paikka nimeltään Argool jonka oli perustanut viisi legendaarista Indoran Jumalaa.

Kävi kuitenkin niin, että yhtenä päivänä sattui paha tragedia ja pahan kuningas Ligarin joukot hyökkäsivät Argooliin.

Joukot levittäytyivät ympäriinsä ja rupesivat tekemään vaikka minkälaisia julmuuksia.

Idoran Jumalat olivat luoneet "rauhan oven", joka symboloi rauhaa. No, Ligar ei tietenkään pitänyt tästä ja hävitti kyseisen kapistuksen.

Toivo rauhasta hävisi oven mukana ja Argoolin asukkaat pystyivät vain rukoilemaan pelastusta.

Legendan mukaan "kun maa on täynnä pahoja henkiä, nousee urhea soturi kuolleista ja tulee pelastamaan kansan".

Ihmisten rukoukset olivat niin voimakkaita, että ne vaelsivat vuorien yli aina Algosuun asti.

Ja niin kävi, että mahtava soturi, Rygar nousi kuolleista tehtävänään palauttaa rauha Argooliin.

Tällä kertaa oli todellista hyötyä että pelaan pelit jenkkeinä. PAL-versioon on päässyt bugin poikanen jonka takia peli on monin verroin vaikeampi kuin tämä.

Hahmoa ei saa kehitettyä täydelle tasolle jonka vuoksi viimeinen bossi, Ligar on todella vaikea päihittää.

Jälleen kaverin ehdotus. Peli oli osittain tuttu NES-Retkun arvostelusta ja on tästä tullut muutamat speedrunitkin katsottua. 

Pari pelaamista helpottavaa juttua oli jäänyt mieleen, muuten oli kyllä ihan omin päin haahuilemista.

Sen verran olin joskus itse testannut, että pelin alkumetreillä kuolin viholliseen, tuli mahtavan lyhyt Game Over -jingle ja suljin pelin.

Sankarimme ei suinkaan hakkaa vihollisia miekalla, vaan jonkin sortin kilvellä.

Kilvellä ylettää ihan mukavasti etäämmälläkin oleviin vihollisiin ja jotenkin todella tyydyttävää kun vihollinen hajoaa atomeiksi lyönnin seurauksena.

Zelda -tyylin täytyy löytää tavaroita joiden avulla pääsee sitten uusiin paikkoihin. 

Määrä on vain paljon pienempi, vain neljä tavaraa auttavat etenemisessä.

Grappling Hookilla pääsee ylä- tai alapuolella oleville tasanteille. Välillä joutui ihan umpimähkään kokeilemaan, missä tasanteet ovat. Hieman ärsyttävää muutaman metrin välein kokeilla, josko tästä pääsisi eteenpäin.

Wind Pulleytä taas käytettiin rotkojen ylittämiseksi. Jos näkyi pari puupölliä joiden väliin oli pingoitettu naru, siitä pääsi yli. Hitboxit olivat kyllä aikamoiset, etenkin lintuperspektiivissä. Joutui pitkään kikkailemaan että Rygar ottaisi narusta kiinni.

Crossbowilla ammuttiin naru puupöllien väliin ja sitten pystyi Wind Pulleyn avulla kyseisen rotkon ylittämään.

Flute of Pegasuksella oli vain yksi käyttötarkoitus, avata reitti viimeiseen linnaan. Tämän onneksi tiesin etukäteen, olisi ollut haastava löytää muutoin.

Hyvin perinteisesti peli aloitetaan vähillä energioilla.

Entuudestaan tiesin, että jo pelin alku puolella kannattaa ruveta expaa grindaamaan.

Kun tietyn määrän on pisteitä kerännyt, saa yhden yksikön energiaa lisää. Myös hahmosta tulee vahvempi ja viholliset kuolevat helpommin.

Grindasin muutaman palkin energiaa ja lähdin etenemään. Tässä ei hirmu moneen paikkaan pääse ilman tavaroita joten menin sinne minne pystyi.

Muutama paikka piti painaa mieleen, sillä niihin pääsi vain paljon myöhemmässä vaiheessa peliä.

Pelissä on kaksi eri kuvakulmaa. Suurin osa pelistä mennään perinteisellä sivukuvakulmalla, mutta itse "maailmankartalla" matkataan lintuperspektiivistä. Myös muutamissa muissa paikoissa käytetään tätä.

Vähän niin kuin Zelda 1 ja 2 olisi heitetty blenderiin ja tuloksena olisi tämä.

Aluksi homma menikin mallikkaasti, mutta kun saavuin ensimmäiseen pomomestaan, metsään, alkoi pieni takkuilu. Huomasin, että miten huonosti tässä saa energiaa takaisin jos sitä on onnistunut menettämään.

Kuoleman jälkeenkin aloitetaan vain kolmella palkilla.

Energian keräämiseen on kaksi tapaa: viholliset saattavat pudottaa lasisen pullon joka sisältää yhden yksikön energiaa. Viholliset saattavat pudottaa myös tähtiä ja seitsemän tähteä keräämällä voi pause -menusta käydä täyttämässä energiat täyteen.

Välillä tuli paikallaan grindailtua tähtiä jotta saa energiat täyteen. Tämä oli ihan kätsy menetelmä, sillä tähtiä pystyi säästämään ja kun paha paikka tuli, eikun vaan pause -menusta energiat täyteen.

Pelin loppupuolella saa myös Medicinen, joka luultavasti toimii samalla tavalla kuin tähdet. Gurut antavat tätä herkkua loputtomasti, kunhan vain on ensin onnistunut löytämään vaakunan.

Tästä päästäänkin kätevästi Guruihin. Guruja löytyy ympäri peliä. Ne antavat mukavasti vinkkejä ja tärkeitä etenemiseen tarvittavia tavaroita. Yleensä tavaroita hallussaan pitävä Guru löytyy pomotaistelun jälkeen.

Alussa kyllä ärsytti kun lähes jokainen Guru kyseli tuon vaakunan perään, "kyllä minä sen sitten näytän teille kun löydän sen!".

Pomoja oli neljä erilaista ja ne olivat kyllä aika helppoja. Varmaan tämä johtui tuosta minun levutuksesta. Ei tarvinnut kuin hetken mätkiä menemään sen kummemmin väistelemättä.

Suoritin vielä toisen grindaus-session palace of Doragossa. Paikassa oli kestäviä vihollisia jotka antoivat paljon pisteitä kerralla. Ei mennyt kovin pitkään kun energiat olivat maksimissa.

Ainut huono puoli täällä oli, että musiikki oli ihan järkyttävä. Muutaman sekunnin pituinen looppi tunkeutui kyllä kivasti aivolohkoon.

Keräsin ihan kaikki tavarat mitä pelistä löytyi. Halusin haarniskan ja vaakunankin itselleni että hahmo kestää enemmän iskuja ja saa Medicineä hankittua.

Kerkesin pelin tiimellyksessä unohtaa missä viimeinen mesta sijaitsee :D

Hetken etsittyäni, löysin oikean paikan.

Viimeinen mesta sisälsi varjovihollisia jo aikaisemmin nähdyistä vihollisista. Myös muutama pomokin oli päätynyt varjojen joukkoon.

Jonkin aikaa linnassa haahuiltuani, Ligarin huoneen ovi oli nenäni edessä.

Ligar oli todella helppo, kerran täytti energiat taistelun aikana, niin ei tehnyt millään tavoin tiukkaa. Toista olisi ollut PAL-versiossa :D

Hemmetin hyvä peli. Musiikit mukavia muutamaa lukuun ottamatta ja mestojen etsiminen sekä tutkiminen oli kivaa.

Attack of the Killer Tomatoes

Games Beaten: 193/709
Genre: Platform
Goal: Destroy a Giant Tomato

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 3/10

Peli perustuu joko vuonna 1978 tehtyyn elokuvaan tai vuonna 1990 tulleeseen lasten piirrosarjaan. Piirrossarjassa oli mukana myös Return of the Killer Tomatoes elokuvan tapahtumia joka on jatko-osa Attack of the Killer Tomatoesille.
Itsellä ei ole tästä niin hirveästi hajua, en ole mitään näistä nähnyt. Ehkä varmaan pitäisi.

Kaaos ja sekasorto on rantautunut kauniiseen San Zucchiniin. Dr. Gangrene aikoo kuorruttaa koko kaupungin tuomiopäivän tomaattimasiinallaan!
Kuka voisi pysäyttää tämän hullunkurisen suunnitelman?
No, Chad Finletter tietysti. Hän on pieni ja uhmakas, juuri sopiva tähän tehtävään!
Hänellä on voimavaroja, kimmoisuutta ja ketsupin tahrimat kengänpohjat vapauttaakseen ihmiset tappajatomaattien hyökkäykseltä.

Kaveri sanoi minulle että "pelaahan seuraavaksi tämmöinen peli. Piirrossarja on loistava joten tsekkaa millainen tämä peli on".

Täytyy sanoa että peli ei ollut olleenkaan hullumpi, todella omituinen vain.
Hieman rupesi kuumottamaan kun ruutuun lävähti, että Imagineering on tämän takana. Onneksi pelko oli aiheetonta.

En tiedä pystyikö tästä oikein sanomaan, että oliko tässä kenttiä lainkaan, vai onko koko peli vain yksi pitkä pötkö.
Jos muutaman selkeämmän vaihdoksen mukaan menee, niin periaatteessa tässä on neljä kenttää.

Tämähän oli todella lyhyt tekele, eikä kovin hankalakaan.

Kolme elämää ja kolme continuea oli aikaa tutkia mestoja, sitten peli alkoi alusta.

Yllätyin kyllä miten laadukkaasti tämä oli pääosin tehty. Grafiikat olivat kivat ja kontrollointi oikein mallikasta. Toista luokkaa kuin vaikka Swamp Thingissa tai Simpsons -peleissä.
Hienosti oli vielä varjostuksetkin tehty jos hahmo meni hieman pimeämmälle alueelle.

Kerrankin selailin ohjekirjaa ennen pelaamista. Lähinnä sen takia, kun ei ollut minkäänlaista hajua tästä.
Ohjeissa oli perinteisesti esitelty viholliset ja sitten löytyi kuusi hieman häijymmän näköistä tomaattia.
Ilokseni ajattelin, että nämä on varmaan kenttien pomot ja peli sisältää kuusi kenttää. No ei nyt ihan.

Vain yksi näistä tomaateista oli "pomon" roolissa, sekin ihan pelin alussa ja se oikeastaan esitti enemmän välibossin roolia kun mitään muuta.
Muut näistä isommista tomaateista oli sellaisia mitä ei voinut edes tappaa, täytyi vain väistellä ja juosta karkuun. Pettymys.

Pelissä oikeastaan ainoa hyökkäys on vihollisten päälle hyppääminen. Joskus hitboxit vähän kusi ja otti osuman vaikka ihan selvästi hyppäsi oikeaan kohtaan.
Yhdessä vaiheessa peliä saa aseeksi kiven, mutta se on todella lyhyen aikaa käytössä.

Kentistä saa lounaslaatikoita jotka täyttää energiaa. Hassua on, että jotkin lounaslaatikot täyttivät energiaa vain muutaman yksikön, jotkin taas ihan täyteen. Jopa niin täyteen että energiaa menee "yli".
Tämä oli kyllä ihan hyödyllistä jos vihollisia oli paljon Chadin kimpussa. Pystyi ottamaan osumaa ja juoksemaan kuolemattomuusajan turvin toiseen paikkaan. Energiat sen kun täyttyi kokoajan :)

Ensimmäisen kentän loppupuolella vastaan tuli jokin salapoliisin vermeisiin pukeutunut heebo. Tyyppi juoksi karkuun ja pienen etsinnän jälkeen se sitten löytyi uudelleen.
Olemme siis ensimmäisen "kentän" pomossa. Ukko soittelee urkuja ja pilleistä lentelee tomaatteja.
Pillit täytyi tuhota heittelemällä niihin kiviä. Kun kaikki pillit oli hajotettu, taistelu oli siinä.
Tässä oli hieman jännä rakenne. Kun eteni vasemmalta oikealle, Chad heitti nätisti kiven oikealle päin ja pillit sai mukavasti hajalle. Kun lähestyttiin urkujen puoliväliä, Chad rupesi heittelemään kiviä vähän minne sattuu.
No, olisihan tämä ollut naurettavan helppo jos kivet olisivat lentäneet aina suoraan oikeaan suuntaan.
Hieman hankala oli loppuvaiheen tomaatteja väistellä kun ne tulivat enää vain muutamasta pillistä. Viimeisen kanssa otti pakosti yhden osuman, väistelyn ajoitus oli ihan liian tiukka.

Toisen kentän alussa olin jonkin aikaa jumissa. Huoneesta ei päässyt yhtään mihinkään. Jättimäinen tomaattimasiina se vain muutti tomaatteja tappajatomaateiksi. Kentän alareunassa pörräsi vielä Beefsteak - härkätomaatti.
Tätä ei voinut edes tappaa ja useampi elämä meni sen kanssa ihmetellessä.
Ihan täysin tuurilla hyppäsin oikeaan kohtaan kun etsin oikeaa reittiä. Osuin jonkinlaiseen vipuun ja Chad alkoi kävelemään katossa. Vipu oli todella hienosti maastoutunut kaikenlaisen muun taustarojun sekaan, ei sitä sieltä erottanut.
Hieman enemmän näkyvyyttä, kiitos. Nyt selvisi myös, miksi muutama tavara oli kentässä väärinpäin, ne sai kerättyä tällä tavalla.
Kun tämän keksi, loppukenttä menikin ihan helposti.
Löysin vielä hienon buginkin kentän lopusta. Ilmeisesti Dr. Gangrene jotain liuoksia keitteli pienessä huoneessa ja loi uusia vihollisia. Tässä olisi ollut tarkoituksena tappaa vihollisia kunnes ukko pakenee.
No, skippasin ukon ja menin suoraan ovelle. Kävi niin hieno tuuri, että vihollinen työnsi minut ovesta ulos ja kenttä meni läpi :D
Tämä onnistui jokaisella yrityksellä todella helposti. Ei tarvinnut edes odottaa vihollisen työntämistä, riitti että seisoi reunassa ja hyppäsi vihollisen päältä kohti ovea.

Kolmas kenttä olikin sitten sokkelo. Onneksi täältä löytyi pelin ainut löytämäni lisäri ja paljon lisäenergiaa.
Ehdottomasti pelin paskimmat vihollisetkin löytyivät täältä, Zoltan -tomaatit. Näitä oli vain kolmessa eri kohtaa, mutta jokainen näistä sai uskomattoman vitutuksen aikaiseksi.
Luonnollisesti näitäkään ei pystynyt tappamaan millään. Ainut keino oli hypätä yli ja juosta karkuun. Noh, toisin kuin kaikki muut erikoisemmat tomaatit, nämä pirulaiset hyppivät.
Niiden hyppiminen oli vielä uskomattoman satunnaista ja oli välillä tuurista kiinni, pääsikö yli. Se oli lähestulkoon aina menoa, jos sattui Zoltanin päälle hyppäämään.
Pelihahmo kimposi aina osumasta taaksepäin ja Zoltan hyppäsin sinne suuntaan joten se pompotteli energiamittarin tyhjäksi. Olo oli kuin rantapallolla. Tästä ei päässyt mitenkään pois, kunnon stunlock.

Sitten alkaakin todella omituinen vaihe.

Kentän lopussa oli jokin ihme tomaattikone. Se räjähti itsestään kun mestoille pääsi ja Chad tuuletti voiton merkiksi. Tekstejä rupesi rullaamaan ruudussa ja painelin vahingossa jotain nappeja ja yhtäkkiä olinkin pelin ensimmäisessä kentässä.
Olin todella hämilläni. Mietin, että menikö peli läpi vai mitä tapahtui. Pienen Youtube -session jälkeen selvisi, että yksi kenttä olisi tullut vielä tämän jälkeen.

Eli, ei olisi saanut painella mitään nappeja vaan odottaa lopputekstit ja cutscenet kiltisti ja sitten kenttä alkaa. Uskomatonta.
Ei muuta kun uudestaan peliä pelaamaan alusta ja väistelemään vittumaisia Zoltaneita. Onneksi samaan kohtaan pelaaminen meni paljon kivuttomammin ja oli vielä continuetkin jäljelllä :)

Viimeisessä kentässä seikkailtiin jättimäisen tomaatin sisällä. Tämä oli kunnon sokkelo mutta onneksi pääreitille oli helppo löytää takaisin jos erehtyi harhailemaan. Yleensä vääristä reiteistä sai vain energiaa.
Viimeisen bossin virkaa toimitti jokin violetti juuri johon täytyi hypätä. Peli oli siinä. Weird.

Vaikka tässä olikin WTF -hetkiä aiheuttavia tilanteita, tykkäsin tästä. Vähän turhan lyhyt vaan. Muutama lisäkenttä ja Zoltanit olisi koodattu järkevästi, tämä olisi ollut ihan huippupeli :)

S.C.A.T.: Special Cybernetic Attack Team

Games Beaten: 192/709
Genre: Shoot 'em up
Goal: Defeat Malmort (Stage 5)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

2000-luvulla ihmiskunta kohtaa hirvittävän uhkan. Mahtavan komentaja Malmortin johdolla muukalaislauma hyökkää maapallolle.
Ihmiskunta rupeaa olemaan todella pulassa, mutta onneksi presidentillä on ässä hihassaan. Hän kutsuu kokoon salaisen liittouman.
Onneksi presidenttiä varoitettiin ajoissa tästä uhasta joten hän kerkesi toimimaan ripeästi.
Maailman parhaat tiedemiehet rupesivat ratkaisemaan tätä ongelmaa. Niin vain kävi, että ratkaisu löytyi: cybersotilasryhmä.

Nämä osittain ihmiset, osittain konesotilaat pystyvät aiheuttamaan suurta tuhoa näppärän kokonsa vuoksi.
Heillä on juuri oikeanlaiset aseet muukalaisten tuhoamista varten.
Ehkäpä he onnistuvat pelastamaan maapallon?

Okei, en sano tuosta lyhenteestä mitään.

Viiden kentän Shoot 'em up. Ei ollut pituudella pilattu, mutta erittäin laadukas peli kyseessä.

Hyvin perinteisillä linjoilla mentiin, aloitetaan heikolla tussarilla ja kentän edetessä siihen saa erilaisia päivityksiä.

Ainut, mikä eroaa tavanomaisesta, on hahmon ympärillä heiluvat pallerot. Nämä ampuvat aina kun itsekin ampuu.
Yleensä tälläisiä on saanut kerättyä power-uppien muodossa, mutta tässä ne on jostain syystä jo heti alussa.
Niiden suuntaa pystyi itse kääntämään ja pysäyttämään haluttuun kohtaan. Erittäin näppärää.
Halutessaan ne sai myös heilumaan automaattisesti puolelta toiselle jolloin ne saattoivat osua vihollisiin "tuurilla".

Ei tässä kovin montaa erilaista asetta ollut ja lähinnä tuli käytettyä Wide Beamia. Ase oli todella tehokas ja ampui mukavan leveälle.
Laser oli toinen ihan hyvä vaihtoehto. Bombia kannatti välttää kuin ruttoa. Se oli kyllä tehokas, mutta se jäi ruudulle räjähtelemään liian pitkäksi aikaa ja tuli monia paniikkitilanteita.

Tässä pelissä oli aika hassusti ilmoitettu elämät ja energiat. Ennen kenttää näkyy että on kuusi elämää. Noh, nehän onkin vain energiayksiöitä. Hieman turhako tuo energian määrän ilmoitus :D
Tämän vuoksi luulin, että pelissä on vain kuusi elämää ja sitten alkaa alusta. No, ilokseni sitten selvisi, että tässä on loputtomat Continuet, onneksi sillä pelin loppuosa oli brutaali.

Kentät olivat perinteisiä oikealle päin rullaavia, ainut eroavaisuus oli kolmannessa kentässä. Kuvakulma oli sama kuin muutenkin, mutta se rullasi ylöspäin.
Ja kovaa rullasikin, meinasi mennä silmät solmuun tämän kanssa :D
Tausta oli täynnä kaikkea yksityiskohtaa ja se rullasi ihan helvetinmoista kyytiä. Viholliset ja pelihahmo liikkuivat sitten samalla nopeudella kun muissakin kentissä, erittäin oudon tuntuinen.

Kolme ensimmäistä kenttää meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt kolmosta piti pari kertaa yrittää.

Pienet vaikeudet alkoivat neljännessä kentässä. Suhteellisen pitkä ja paljon vihollisia. Pomossa oli hyvä olla lähes täydet energiat jotta siitä selvisi.

No, eihän tuo neljäs kenttä ollut mitään verrattuna viidenteen eli viimeiseen kenttään.
Ihan jäätävän hankala, meni tovi tämän kanssa.
Erittäin paljon vihollisia, ärsyttäviä patterneja ja lasertykkejä. Lasertykit olivat ehdottomasti hankalin asia tässä. Laser kimpoili seinistä ja piti tarkkaan katsoa missä pystyi olemaan jotta se ei osuisi.
Lähinnä pelkällä opettelulla ja pienellä tuurilla tästä selvisi.

Pomot olivat kyllä ihan liian helppoja, ainakin tuolla Wide Beam -aseella. Pelissä on mekaniikka, että mitä lähempänä seinää tai vihollista on, sitä nopeammin hahmo ampuu.
Eli kannatti mennä mahdollisimman lähelle pomoa ja antaa tykin laulaa, erittäin helppoa.
Tämä taktiikka toimi 3/5 pomoista. Toisen ja neljännen kentän pomot olivat hieman erilaisia ja se ei onnistunut niihin. Toisen kentän pomo oli hyvin liikkuvaista sorttia ja neljännessä pomossa oli useampi kohta mihin täytyi ampua.

Viimeinen bossi oli ihan siisti ilmestys. Odotin kyllä että tulisi vielä toinen muoto, mutta ei tullut :(
Viimeinen kenttä oli sen verran hankala, että mietin jo muita taktiikoita kun tuota iholle menemistä. Harvoin kovin kummoisilla energioilla pomolle asti pääsi.
No, sitten se onnistui, täydellinen suoritus. Täysillä energioilla pomolle, ihan lärviin kiinni ja nappi pohjaan. Helppoa kuin lapsen lyö...päähän taputtaminen.

Hyvä peli vaikka vaikeusaste nousikin todella epätasaisesti. Kivan näköinen, ei turhia kikkailuita ja musiikit olivat hyvää settiä. Mulle tuli muutamasta biisistä Power Bladen musat mieleen ja sehän vain kelpasi!

Wayne's World

Games Beaten: 191/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Benjamin Kane (Level 5)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 5/10

Jännä idea tehdä tälläisestä elokuvasta peli. En ole itse elokuvaa katsonut joten ei ole senkään vertaa hajua mitä tässä tapahtuu :D

Wayne ja Garth ovat kaveruksia jotka pitävät vanhempien kellarissa omaa tv-ohjelmaansa. Ohjelman nimi on Wayne's World.
Kuitenkin, jokin tuottaja, Benjamin Kane Chicagosta yrittää ostaa ohjelmaa ja nimetä sen "Mister Campbell's Neighborhoodiksi".
Pojat myyvät ohjelmansa tälle lipevälle rikkaalle äijälle. Syy ei ole se, että heitä käskettiin tehdä niin, vaan tämä on heidän mielestään hyvä tapa olla cool ja tavata naisia.
Nyt kuitenkin pojat lähtevät seikkailulle saadakseen ohjelmansa takaisin.

Ilmeisesti juoni mukailee leffaa ainakin jossain määrin, niin hullulta kun se kuulostaakin.

Olipahan peli taas. Tiesin AVGN:n videosta, että tämä on aika kurja teos. En kyllä aina luota näihin arvosteluihin, sillä välillä pelit on osoittautuneet ihan hyviksi.
Ilmeisesti tässä on sama pelimoottori kuin Rocky and Bullwinkle and Friendissa. Ai että, oikein huokuu laatua tämä peli!

Viisi kenttää pelattavana ja jokunen pomotaistelu. Ehkäpä nuo muutamien kenttien viholliset voi laskea pomoiksi sillä ilman niiden tappamista ei pääse eteenpäin.

Kuoleman tullessa joutui aina kentän alkuun. Tämä oli nihkeää varsinkin pidemmissä kentissä. Elämien loputtua pääsikin sitten katsomaan alkuruutua, jee.

Kentät on jaoteltu eri osuuksiin, välillä pelataan Waynella ja välillä Garthilla.
Wayne osaa karatea ja potkii vihollisia. Garth sen sijaan turvautuu omatekoiseen tainnutuspyssyyn.

Grathilla pelaaminen oli todella simppeliä, viholliset pystyi ampumaan jo ennen kuin ne kerkesi ilmestymään ruutuun.

Waynellä joutui tekemään enemmän töitä kun täytyi lähes iholle mennä. Potkulla oli aluksi hankala osua mihinkään, ajoitus oli jotenkin kummallinen.
Tähän tottui onneksi nopeasti ja potkut osasi ajoittaa oikein. Pahimpia olivat viholliset, jotka eivät kuolleet kerrasta vaan kahdesta osumasta. Ne tulivat päälle nopeammin kuin ajatteli ja ajoitus välillä kusi tämän vuoksi.

Joidenkin kenttien jälkeen pääsi Bonus-kenttään, Stanin donitsikauppaan. Näissä oli tarkoituksena kerätä jenkeissä suosittuja herkkuja, crullereita. Jokaisesta kerätystä crullerista sai yhden yksikön energiaa lisää.
Kenttien jälkeen ei energiat tule täyteen vaan tämä on se tapa täyttää energiamittaria. Muutamia hankalampia hyppyjä joutui tekemään jotta sai keskihyllyillä olevat herkut kerättyä.
Jos onnistui kaikki keräämään aikarajan puitteissa, sai elämän! Tämän löysin ihan vahingossa kun kokeilin huvikseen, onnistunko keräämään jokaisen :D

Kolme ensimmäistä kenttää oli melko simppeleitä, paljon kävelyä ja muutama tasoloikkakohta.
Kaksi ensimmäistä kenttää pelattiin molemmilla hahmoilla, mutta kolmas kenttä pelkästään Grathilla. Ninjoja hyppii taivaalta ja ne vievät paljon energiaa. Melkoisen kestäviäkin olivat mokomat perus tussarilla.
Onneksi kentässä oli kissoja jotka tappamalla sai P-tavaran. Tämän avulla aseen tulivoima parani ja se antoi vielä pari yksikköä energiaa lisää. Kissojen tappaminen kannatti tässä tapauksessa, valitettavasti :(

Neljännessä tasossa vaikeusaste nousi rajulla käyrällä. Viholliset olivat hankalia ja tässä oli paljon pahoja tasoloikkakohtia.
Tämä on Waynen oma kenttä kokonaisuudessaan ja se ei lupaa hyvää...
Aluksi piestään jotain irrallisia televisioruutuja. Näiden kanssa potkun ajoittaminen oli hankalaa. Välillä vaikka ajoituksen sai kohdalleen, otti osuman. Mahtavaa.
Kun näistä ärsytyksistä pääsi eteenpäin, ovella odotti jokin poliisi pamppua heiluttaen. No, eikun kimppuun vaan!
Koska tässä laatupelissä ei ole kuolemattomuusaikaa, tämä pollari imaisi energiat hetkessä. Vaikka kuinka yritti sitä piestä, onnistui se heiluttamaan pampullaan energiat nolliin.
Noh, sain sitten jonkinlaisen rytmin kehitettyä jonka avulla sain poliisin lähes joka kerta tapettua ilman energian menetystä.

Seuraavaksi alkoikin kunnon tasoloikkahelvetti. Paljon vihollisia, taivaalta tipahtelevia polttimoita ja pitkiä hyppyjä. Sai todella reunalta hypätä jotta hyppy riittäisi.
Kentän loppupuolella oli ehdottomasti pelin hankalin kohta. Överipitkä rotko ja polttimo tippui suoraan rotkoon. Hyppy piti ajoittaa täydellisen oikein. Parasta vielä oli, että piti hypätä tyhjän kohdan päältä mikä näyttä että siitä putoaisi jo rotkoon.
Loistavaa pelisuunnittelua. Elämiä ja Game Overeita kului runsaasti kun yritin saada jonkinlaista varmaa ajoitusta tähän kohtaan. Viimein sitten sain keksittyä sellaisen.
Huomasin myös näiden yritysten lomassa, että poliiseihin keksimäni varma taktiikka ei ollutkaan niin varma. Jostain syystä se ei enää toiminut. En tiedä menikö pelissä koodi vinksalleen vai minun ajoitukseni rupesi jotenkin ontumaan.
Joka tapauksessa, löysin uuden taktiikan joka oli pomminvarma. Kun nytkytti pikselilleen oikeaan kohtaan, pystyi itse potkimaan poliisia, mutta se ei osunut pelihahmoon. Mahtava löytö!

Viimeinen kenttä oli jälleen molemmilla hahmoilla pelattava ja Garthin osuus naurettavan helppo tässäkin. Waynellä joutui hyppimään pienillä alustoilla tuulisessa paikassa väistellen lentävää rojua ja kissoja.
Kissat olisi voinut tappaa P-tavaran takia, mutta Waynen potkulla niihin osuminen oli ihan älytöntä. Mielummin vain hyppi yli.

Lopussa odotti Benjamin Kane. Energiat oli puolillaan ja en olettanut, että se ihan ensimmäisellä yrityksellä menisi läpi. Ukko oli kuitenkin yhtä helppo kuin muutkin "pomot", onnistui vain pitämään potkujen rytmityksen oikeana, niin sen sai pysymään paikallaan.
Muutaman kerran se karkasi tästä jumituksesta, mutta aika nopeasti sai homman taas pysymään hallussa.

Hienoa kun peli meni viimeisellä yrityksellä sitten näin helposti läpi. Olin kerännyt kaikista Bonus-kentistä lisärit että pääsisi treenaamaan viimeistä kenttää oikein kunnolla :D
Parempi näin!

Täytyy sanoa, että on kyllä ruma ilmestys 1993 ilmestyneeksi NES-peliksi.

Wayne Gretzky Hockey

Games Beaten: 190/709
Genre: Sports
Goal: Beat Any Team

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 2/10

Erittäin hyvä esimerkki rahastuksesta. Nimekkäästä NHL-pelaajasta tehdään peli jonka tiedetään varmasti myyvän. Mitä ihmiset sitten saivat? Kasan höyryävää paskaa.

Ehdottomasti heikon lätkäpeli mitä olen pelannut.

Oli tässä yksi hyvä puoli, täytyi voittaa vain yksi matsi :D

Asetuksia löytyy monia erilaisia. Pystyy säätämään pelaajien määrää ja pelkkien tietokonejoukkueiden pelaamista pystyy katsomaan. Kukahan tämmöistä haluaa katsoa :D

Erän pituutta pystyy muuttamaan 5-20 minuuttiin. Itse otin luonnollisesti viiden minuutin erät.

Pelin tempoa pystyi kanssa säätämään, nopeimmalla asetuksella tahti oli oikein hyvä.

Peli tyyppiä oli kolmea erilaista. Löytyi harjoittelua, normaalia ja pudotuspelit. Mutta tällähän ei ollut mitään väliä, kaikki pelimuodot olivat täysin samanlaisia.
Aina matsin jälkeen palattiin alkuruutuun. Olisi nyt luullut, että pudotuspeleissä tulisi jokin turnaus -tyyppinen ratkaisu. Mutta ei. Varmaan olisi pitänyt itse paperille kirjoittaa jatkoon menijät.

Valitsin joukkueekseni Calgaryn ja vastustajaksi Chicagon. Ihan randomilla mentiin, ei mitään hajua näistä.

Aluksi luulin, että tässä on Nintendo World Cup -tyylinen ratkaisu, että pelataan vain yhdellä pelaajalla. Matsin puolessa välissä näppäimiä tutkiessani huomasin kuitenkin, että Selectistä pystyi vaihtamaan pelaajaa.
Eipä tällä niin väliä ollut, jotenkin selkeämpi oli luistella vain yhdellä pelaajalla.

Alkuvalikoista pystyi omalle tiimille laittamaan vaikeusasteen, mielenkiintoista. Kursori oli valmiiksi Professional -asetuksen päällä, sehän kelpasi. Hienosti vielä vastustajajoukkueen kohdalla vaikeusaste oli Novice. Tietäähän sen miten tässä kävi.

Omat pelaajat olivatkin melkoisen hyviä ja paukuttivat enimmät maalit. Itse onnistuin onneksi yhden maalin purkittamaan :)

Vetäminen ja syöttäminen oli väärinpäin kun mihin oli tottunut, virheitä sattui tämän takia.

Ärsyttävin asia oli ehdottomasti se, että jatkuvasti omat pelaajat olivat paitsiossa. Monet hyvät maalipaikat menivät reisille kun pilli vislasi. Monesti vielä homma meni niin, että itse oli vetämässä maalia kohti kun paitsio vihellettiin, mahtavaa.
Hidasti peliä melkoisesti ja teki hommasta töksähtelevää.

Tässä ei ollut mitään hienoa väliaikashowta, vaan homma jatkui saman tien.

Vielä yksi rasittava asia kun niitä ei vielä tarpeeksi olekaan :D
Kellot ja pisteet on aina samassa kohdassa ruutua. Eli, jos luistelee ylös tai alas, ei välttämättä näe näitä. Monesti tuli mietittyä paljon on erää tai rangaistusta jäljellä, mutta eihän sitä nähnyt kun vain tietyissä kohdissa.

Ruma ja inha peli, ei jatkoon.

Jackie Chan's Action Kung Fu

Games Beaten: 189/709
Genre: Platform
Goal: Defeat the Sorcerer (Area 5)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

Jackie Chan ja hänen kaksoissiskonsa Josephine ovat Kiinan parhaat Kung Fu -taistelijat. Koska he olivat treenanneet yhdessä lapsesta saakka, teki tämä asia heistä hirmuisen tiimin.
Kaikki oli hyvin, kunnes heidän Mestarinsa arkkivihollinen, mahtava velho palasi Kiinan muurin takaa hallitsemaan koko maata.
Velho heitti taian Josephinen niskaan ja se sai hänet katoamaan. Velho uskoi, että kun toinen parivaljakosta puuttui, ei toisella olisi mitään mahdollisuuksia häntä vastaan.
Jackie lähtee urheasti yksinään matkaan. Homma ei ole helppo, sillä Velholla on mahtava joukko kätyreitä jotka täytyy nujertaa. Josephine ja Kiina on pelastettava!

Hieman hankalampi kuin aluksi ajattelin. Olen kuullut tästä pelistä ja sitä on sanottu helpoksi.
No, eihän tämä nyt mikään hirmu hankala ollut kuitenkaan, muutamassa kohdassa pientä kangistelua.

Suhteellisen perinteistä tasoloikkaa. Spritet pelissä olivat aika isot, mutta se ei menoa haitannut. Sai ainakin paremmin selvää Jackien ilveilystä :)

Lyhyt peli, vain viisi kenttää. Pienenä vastapainona kentät olivat aika pitkiä, ei kuitenkaan mitään överitasoa.

Pelissä on kuusi elämää alussa ja Game Overin tullessa homma alkaa alusta. Elämiä saa kuitenkin aika mukavasti käymällä Bonus-tasoissa.
Jostain syystä tässäkin pelissä elämiä sanotaan Continueiksi, eli periaatteessa on vain yksi kuolema ja monta continuea. No, samapa se.
Ohjekirjassa mainitaan "salainen" -koodi jolla saa 99 elämää. Aika mielenkiintoista, että peliä helpotetaan näinkin radikaalisti. Itse en tätä käyttänyt vaan rehdisti alkuun kun kuolo korjasi :)

Erilaisia Kung Fu -liikkeitä oli peliin laitettu mukavasti. Perusliikkeinä on lyönti ja hyppypotku. Näillä liikkeillä pärjäsi mukavasti kaikenlaisia vihollisia vastaan.
Erikoisliikkeitä sai kentissä olevilta tavara-sammakoilta. Sammakon kun pieksi, se tiputti randomilla jonkun erikoisliikkeen.
Liikkeitä oli rajallinen määrä, joten kannatti miettiä mihin ne tuhlasi.
Aluksi näiden käyttäminen vähän unohtui ja perus meiningeillä pieksin porukkaa. Huomasin kuitenkin, että erikoisliikkeet tekevät pomoihin melkoisen paljon vahinkoa ja uusilla pelikierroksilla käytinkin liikkeitä aina tilaisuuden tullen.

Kentissä oli mukavasti eroavaisuutta. Hyvä sinänsä, sillä tylsää olisi ollut pelata viisi samanlaista kenttää :D
Jatkopaikat olivat joissain kentissä harvassa. Ne oli tähän peliin laitettu aina ruudun vaihtumisen jälkeen. Joskus alue saattoi olla todella pitkäkin ja kuolema ihan loppupuolella vei takaisinpäin.

Kaikki muut kentät olivat oikein mainioita paitsi kolmas, siitä en ihan hirveästi pitänyt. Todella pitkiä osuuksia ilman jatkopaikkaa ja kenttä toisti paljon itseään.
Aluksi hypittiin tovi lentävien kilpikonnien kilpien päällä. Jos luiskahti alas, ei suinkaan kuollut vaan tippui vaan alemmalle tasolle. Ihan hyvä idea mielestäni, mutta välillä hieman turhauttava.
Toisessa osuudessa mentiin jokea pitkin väistellen vaikka minkälaista vihollista. Monta ruudullista tätä samaa, hieman olisi vaihtelua kaivannut tähän.

Kenttiin oli piilotettu kello jonka avulla pääsi Bonus-tasoihin. Erilaisia juttuja tekemällä sai pisteitä ja pisteillä sitten sai lunastettua palkintoja. Palkinnot tulivat automaattisesti, ilmeisesti ensisijaisen tarpeen mukaan.
Jos oli energia vähissä Bonukseen tultaessa, sitä sai ensimmäisenä. Lisäreitä sai vasta viimeisenä mikä oli kyllä vähän meh, olisi ollut mukava itse valita palkintonsa.
Bonukset olivat mukavan erilaisia kaikki. Välillä hypittiin pilvien päällä, välillä hakattiin karppeja nyrkeillä.

Muuten tämä oli erittäin mainio peli, mutta yhdestä asiasta en pitänyt. Tässä oli ihan liian vähän kuolemattomuusaikaa. Viholliset pystyivät imemään energiat tyhjiin sekunneissa. Varsinkin, jos niitä tuli kunnon lauma kerralla.
Myös pomot saivat paljon tuhoa aikaan isoine spriteineen.
Tästä johtuen monesti oli tarve energialle. Sitä saikin kahdella eri tavalla. Välillä tavara-sammakko pudotti kulhollisen nuudeleita joista sai kaksi yksikköä energiaa lisää. Toinen tapa oli kerätä vihollisten pudottamia Jadeja.
Piti kerätä 30 kappaletta ja tällä keinolla sai kaikki energiat täyteen. Tätä en onnistunut kovin montaa kertaa tekemään. Yleensä kuolo korjasi ennen kuin kerkesi saamaan tuon 30 täyteen.

Pomoista puheen ollen, ne olivat oikein mainioita. Tai no, kolmannen kentän pomo oli hieman ärsyttävä. Näemmä kolmannen kentän kanssa ei mennyt mikään ihan putkeen :D
Pomo lenti ilmassa ja siihen täytyi osua hyppypotkulla. Tämä sammakon-mutaatio ampui ympärilleen nuijapäitä jotka täytyi tuhota jotta itse sammakkoon pystyi osumaan. Joskus tuurilla onnistui tekemään samalla vahinkoa pomoon kun tuhosi nuijapään.
Tässä meni helposti rytmi sekaisin ja ilman kuolemattomuusaikaa, homma oli aika tuskaista.
Oma lempparini oli neljännen kentän pomo. Pompittiin pilvien päällä ja yritettiin potkia jotain kyklooppia silmään.

Viimeinen ei ollut kovinkaan hankala, haaste oli oikeastaan suhteellisen sopiva. Loppupuolella kenttää luulin jotain lohikäärmepatsasta viimeiseksi pomoksi :D
No, helpostihan se sitten kuoli ja niitä tuli vielä pari lisää tämän jälkeen. Tämä oli pelin viimeinen suora ja aina kun kuoli loppupomoissa, tämä kohta täytyi vetää uudestaan.
Hieman puuduttavaa, mutta onneksi tästä sai erikoisliikkeen mukaansa myöhempää varten.

Viimeisen pomon ensimmäinen muoto tuotti uskomattoman paljon hankaluuksia. En oppinut millään sen patternia ja kuolin muutaman kerran Game Overiinkin. Täytyi peli aloittaa täysin alusta...

Viimein sitten muutin taktiikkaa ja se toimi. Tämä bossi oli vielä paljon kestävämpi kuin mikään muu pelissä, meni hemmetin kauan kun sen sai hengiltä.
Olin automaattisesti sitä mieltä että tämä oli se viimeinen pomo koska oli niin hankala. Noh, ei ollut :D

Viimeisenä vastaan tuli vielä hämähäkki ja sitä vastaan taisteltiin pilven päällä lentämällä. Onneksi Josephine sisko on tässä vaiheessa saatu pelastettua ja hän antaakin energiaa täyteen hämähäkkiä varten.
Muutaman kerran kuolin tähän kun ei ollut taktiikka hallussa.
Keksin sitten säästää erikoisliikkeen hämähäkkiä varten ja pieksää tuo ensimmäinen muoto ihan vaan normaaleilla lyönneillä. Tämä muutos kannatti, sillä hämis kuoli helposti erikoisliikkeisiin.

Menihän se mukavasti läpi, ei mitään suurempia tuskailuja :)
Tykkäsin tästä, kivat grafiikat ja musiikit. Erikoisliikkeet oli hyvä lisä peliin.
Hieman helpohko ja pienet pelisuunnitteluvirheet laski arvosanaa, mutta hyvin vähän.

Fun House

Games Beaten: 188/709
Genre: Action
Goal: Finish Area 12 (Room 6)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 7/10

Aluksi pelin kansikuvaa katseltuani, tein huomion että nyt näyttää todella vahvasti joltain TV-pelin käännökseltä. Oikeassa olin! Piti ihan pientä pätkää käydä Youtubesta vilkaisemassa.

Tämä perustuu siis jenkeissä ja briteissä pyörineeseen hupailuohjelmaan. Oikeastaan peli sisältää vain yhden osion kyseisestä ohjelmasta, itse Fun Housen.

Pelaaja heitetään rullaluistimet jalassa erilaisiin huoneisiin jotka ovat täynnä erilaisia esteitä. Pelaajan tehtävänä on selvittää, mitä missäkin huoneessa täytyy tehdä.

No, selvittäminen on lähinnä vain oikean reitin etsimistä sillä perus idea on sama; tuhoa kaikki maalitaulut tietyn aikarajan puitteissa.

Maalitauluja on kahdenlaisia erilaisia: löytyy ihan perinteinen ilman merkintöjä. Sitten löytyy myös numerollisia maalitauluja. Nämä maalitaulut täytyy ampua numerojärjestyksessä jotta aina seuraava aktivoituu.

Välillä kentissä sai pyöriä kuin puolukka siellä kuuluisassa paikassa, sillä maalitaulut olivat missä sattuu. Tämä oli rasittavaa varsinkin näiden numeroitujen kanssa, täytyi tarkkaan pistää merkille missä mikin sijaitsi.
Kun viimeisen maalitaulun sai tuhottua, siitä muuttui avain. Onneksi pelintekijöillä oli hieman sydäntä ja avaimen ilmestyttyä ne antoivat kymmenen sekuntia lisäaikaa saada avain.

Pelissä edettiin rullaluistimilla ja se tuntui kun pelihahmo olisi kokoajan jäällä. Tähän tulee vielä lisähuvia kun kentät rupeavat sisältämään jäätä. Otti oman aikansa että tähän tottui.
Liukuhihna -esteet olivat kanssa melkoisen rasittavia välillä, varsinkin kun niitä meni joka puolella ja eri suuntiin.
Kaikista ärsyttävimmät esteet olivat kuitenkin Boingerit. Nämä donitsin näköiset systeemit saavat pelihahmon kimpoilemaan kuin Flipperissä konsanaan. Vasta myöhemmässä vaiheessa peliä tajusin, että nehän voi tuhota...
Yhdessä kentässä ei voinut edetä ilman niiden tuhoamista.

Tässä oli ihan järkyttävän huonot hitboxit. Vihollisiin osui vaikka selvästi oli vielä pienen matkan päässä niistä. Varsinkin siniset ja punaiset liekit, näiden kanssa monet kirosanat lenteli kun selvästi ne menivät ohi mutta hahmo vaan kimpoilee ympäri huonetta.
Boingerien hitboxitkin oli ihan järkyttävät ja jos niitä oli paljon ympäri huonetta, kimpoilu oli taattu.

Vihollisista oli myös muutakin haittaa kun vaan pelkkä niistä kimpoilu. Jotkin viholliset kuluttivat aikaa alaspäin. Tätä tekivät ainakin liekkitykit joiden ammuksiin osui monesti useampaan kerralla.

Muutamia kivoja tavaroita löytyi kentistä. Lisää aikaa sai kelloista ja kengät keräämällä hahmo juoksi nopeasti. Kolikoita keräilemällä olisi saanut lisäreitä, mutta eipä kentissä ollut moiseen aikaa tuhlattavaksi. Muutenkin kun ei kovin paljoa taaksepäin joudu Game Overin satuttua, ne olivat suhteellisien turhia.
Löytyi myös warppauskuutio, mutta onnistuin vain yhden tälläisen löytämään. Se oli ihan näkyvillä yhdessä alkupään kentässä. Ilmeisesti näitä olisi ollut enemmän, mutta ne olivat piilossa.

Pelin alussa huomasin, että musiikit kuulostavat hyvin Rad Gravitymaisilta. Ei hyvä, ei ollenkaan. Rad Gravity ei ollut pelinä se mieluisin kokemus. Jännä sinänsä, sillä ei ole saman tekijän peli edes :D

Aluksi peli vaikutti ihan hauskalle mutta nopeasti Fun Housesta tuli Nightmare House. Peli sisältää 72 huonetta ja ne on jaettu 12 tasoon. Eli kuusi jokaisessa tasossa.
Kolmella elämällä sai yrittää läpäistä näitä kuutta tasoa ja jos epäonnistui, joutui tason ensimmäiseen kenttään.
Rangaistus ei ollut onneksi liian paha, olisihan voinut ihan täysin pelin alkuunkin joutua.

Pelin edetessä huomasin ilokseni että tässä on loputtomat continuet. Vastapainona sitten ei jatkomahdollisuutta myöhempää pelikertaa varten. Eikun alusta vaan jos halusi jatkaa toisena päivänä.
Vittumaisesti suunniteltu, kenttiä on aivan liikaa. Minulla meni 5h läpäistä tämä ja suurin aika kului loppupään kenttiin. Epätoivo iski monesti ja homma rupesi maistumaan puulta. Mielessä kävi jo että jätän koneen yöksi päälle ja jatkan seuraavana päivänä, mutta onneksi tähän ei tarvinnu turvautua :D

Kuten mainitsin, peli olisi saanut olla lyhyempi. Kentät olivat liian samanlaisia, oikeastaan sama idea koko ajan. Hieman vaan viholliset ja muut esteet vaihtuivat.

Viimeiseen kuuteen kenttään meni tovi jos toinenkin, lähinnä ihan viimeisen kentän takia. Tarvittiin aimo annos tuuria ja sorminäppäryyttä sen päihittämiseksi.
Kenttä oli täynnä Boingereita ja tietysti ammuttavat maalitaulut olivat eri puolilla kenttää. Piti puolelta toiselle pallotella.
Loppu meinasi mennä vielä räpellykseksi, kun jäisen pinnan vuoksi en saanut hahmoa hallintaani jotta saisin kerättyä avaimen.

Loppupeleissä melko rasittava peli.
Ärsyttävintä tässä oli se, että tiukan aikarajan takia uuden kentän ensimmäiset yritykset olivat pelkkää tutkimista ja reittien muistamista. Plääh.
Hyvä potentiaali pilattu. Olisivat kehitelleet enemmän pelimuotoja ohjelman tyyliin, olisi tämä voinut olla paljon parempi :)