Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simulation. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simulation. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. tammikuuta 2026

Stealth ATF


Games Beaten:
510/710
Genre: Simulation
Goal: Complete 8 Missions (Loops After)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 5/10

Edistynyt taktinen hävittäjä, tämä Amerikan tarkoin varjeltu militaarinen salaisuus on käsissäsi. Sinä olet ohjaimissa, lentämässä tärkeimmissä taistelutehtävissä ympäri maailmaa vihollisten joukkoja vastaan.
Onneksi olet varautunut kaikkein pahimpaan. Sinun hävittäjässäsi on kaikki oikeat asiat kuten ohjattavuus, nopeus, asekapasiteetti ja harhautusjärjestelmä. Heti kun saat viholliset näkökenttääsi, voit tuhota ne ohjuksillasi tai konekiväärilläsi jonka jälkeen voit siirtyä seuraavan kohteen pariin. Kun pahikset saavat sinut tähtäimeensä, kytke hämäystila päälle ja sekoita heidän tutkajärjestelmänsä. 
Joka kerta kun läpäiset tehtävän, siirryt seuraavaan tässä sotateatterissa. Sinun vastuksesi muuttuvat ilkeimmiksi ja hankalammiksi - mutta niin muutut sinäkin ja pian heillä ei ole mitään mahdollisuutta. 

Simulaatiota, ah niin ihanaa simulaatiota. Pakko se näitäkin on pelata, että ne viimein häviävät pelaamattomien listalta. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan mistään kovin hankalasta simulaatiosta ollut kysymys. Eiköhän niitäkin vielä riitä listalla. Pelissä tavoitteena on läpäistä kahdeksan tehtävää jonka jälkeen peli looppaa. Ihan puhtaasta loopista ei ole kysymys, sillä kun siirrytään uudelle kierrokselle, tehtävän kuvauksessa olevat lentoreitit ovat hieman erinimisiä. Tehtävät ovat kuitenkin täysin samat suuremmilla vihollismäärillä. Vaikka olenkin aika tarkka näissä läpäisytavoitteissa, tämä kyllä saa jäädä tähän. Ehkä tuo nimien ero muuten samanlaisissa tehtävissä on pelkkää hiuksien halkomista. TMR pelasi myös kahdeksan tehtävää joten mennään sillä! 

Tehtävissä tavoitteena on tuhota ruudulla ilmoitettu määrä vihollisen hävittäjiä. Hävittäjien määrä nousee aina kahdella seuraavassa tehtävässä. Ensimmäisessä tehtävässä hävittäjiä on vain neljä kappaletta ja ne eivät hirveästi vastarintaa harrastaneet. Hävittäjä on varustettu konekiväärillä ja ohjuksilla. Ohjuksia on jokaisessa tehtävässä kahdeksan kappaletta. Ohjuksia käytettiin niin, että kun vihollishävittäjän ympärille ilmestyi keltainen lukitus, silloin piti ohjus laukaista jotta se osui. Lukitus ei kovin kauaa ole hävittäjän päällä ja tässä sai salamannopeasti ampua jotta ohjus ei mennyt ohi. Hieman pidempään olisi lukitus saanut olla hävittäjän päällä, sillä suurin osa ohjuksista meni ohi :(

Kun tehtävä aloitetaan, täytyy itse nousta hävittäjällä ilmaan - perinteistä simulaatiota. Tämä on onneksi todella helppo juttu, sillä ei tarvinnut kuin painaa alaspäin ja A:ta. Tehtävän lopussa joutui myös laskeutumaan jotta tehtävä meni onnistuneesti läpi. Jos laskeutumisen munasi, joutui koko tehtävän pelaamaan uudestaan. Aluksi laskeutuminen tuotti suuria vaikeuksia, mutta keksin todella varman tavan tähän hommaan. Ei tarvinnut kuin B:stä hidastaa nopeutta niin, että kaasun indikaattori nytkähti yhden pykälän alaspäin ja näin laskeutuminen onnistui jokaisella yrityksellä. Katsoin huvikseni, miten TMR asian hoiti ja hän teki sen huomattavasti monimutkaisemmin. Onneksi laskeutuminen tässä ei ollut mitään Top Gun -tasoa, sillä pelissä on vain kolme lisäriä jonka jälkeen peli alkaa alusta. Top Gunissa on myös rajalliset lisärit, mutta laskeutumisen feilaamisen jälkeen sai aloittaa seuraavasta kentästä.



Aluksi tästä ei tullut oikein mitään vaikka ensimmäinen tehtävä olikin helppo. Ongelmana oli, että en vain osunut mihinkään. Todella pitkään meni, ennen kuin sain neljä vihollishävittäjää tuhottua. Sitten kun se onnistui, laskeutuminen meni pieleen ja ei kun alusta :D Toisessa tehtävässä otettiin jo luulot pois, sillä nyt vihollishävittäjät alkoivat ampua ohjuksia. Elämät sulivat todella nopeasti ja taas olin pelin alussa. Myös vihollisten konekiväärit tekivät aika raakaa vahinkoa. Jos jäi tulitukseen, saattoi energioista mennä helposti 30% kerralla. Tästä tehtävästä eteenpäin jokaisessa tehtävässä viholliset ampuvat ohjuksia. Hieman tuurinkin saattelemana pääsin neljänteen tehtävään ja siinä onkin jo kymmenen hävittäjää vastassa. Vaikka jokaisen hävittäjän olisi saanut tuhottua ohjuksilla, silti ne eivät olisi riittäneet kaikkien tuhoamiseen. Konekiväärillä hävittäjien tuhoaminen tuotti suuria hankaluuksia, mutta treenaamisella se hieman parani. Pääsin parhaimmillani omalla räpellys taktiikallani kuudenteen tehtävään, mutta 14 hävittäjää alkoi olla hieman liikaa. Pelissä voi käyttää myös hämäystilaa joka sekoittaa vihollisen tutkat ja eivät enää löytäneet hävittäjääni. Tässä on se huono puoli, että ei itsekään nähnyt tutkasta missä viholliset lensivät. Hämäystilaa pystyi käyttämään kerran per tehtävä ja sitä tulikin käytettyä vain yhden kerran vahingossa viimeisessä tehtävässä. Tarkoitus oli käyttää muissakin esimerkiksi ohjusten väistelyyn, mutta tämä pääsi tyystin unohtumaan :D



Löytyi sitten viimein aika tehokas keino tehtävien suorittamiseen. Aina kun muutama hävittäjä meni hävittäjäni ohi, kääntyi nopeasti ympäri jolloin jahtasin heitä. Tässä kuitenkin täytyi varoa edestä tulevia hävittäjiä. Tätä oli helppo seurata omasta tutkasta. Kun lensi yläviistoon, sai vastaantulevien hävittäjien ammukset ja ohjukset väistettyä todella hyvin. Muutaman tälläisen jahtaamisyrityksen jälkeen kaikki vihollishävittäjät olivat samassa nipussa ja oli vain helppo jahdata niitä. Välillä joku saattoi päästä karkuun, mutta väistötekniikalla homma hoitui ilman suurempia ongelmia. Taistelunäkymässä ei onneksi tarvinnut pahemmin seurailla muuta kuin tutkaa. Harvassa oli ne tilanteet, että lensin liian matalalla ja varoitusääni alkoi soida. Polttoaineestakaan ei tarvinnut välittää lainkaan. Sitä on niin ruhtinaallisesti, että vaikka miten pitkään jahtasi vihollisia, ei polttoainetta kulunut kuin murto-osa. Onneksi viholliset eivät harrastaneet samaa kuin itse, eli selkään ampumista. Ei tarvinnut pelätä, että joku hyökkäisi yllättäen päälle.



Viimeiset tehtävät olivat todella nihkeitä kun suurin osa hävittäjistä täytyi tuhota konekiväärillä. Todella vaikea oli saada tähtäin hävittäjän päälle. Hävittäjät vaativat vielä useamman osuman tuhoutuakseen. Teinkin niin, että käännyin vihollisten perään ja yritin osua muutamaan edes kerran ja sitten taas sama kaava uudelleen. Näin sai homman pidettyä hallussa. Yleensä läpäisy-yrityksillä menin kuolemaan jossain aikaisemmassa kentässä tyhmän virheen vuoksi ja osuin ohjukseen. Läpi menneellä yrityksellä pääsin kuolematta viimeiseen tehtävään. Siinä täytyy hurjat 18 vihollishävittäjää tuhota. Sain ihan hyvin homman rullaamaan, mutta tein typerän virheen ja kuolin. Onneksi lisäreitä oli jäljellä ja uutta yritystä vaan! Todella pitkään se otti, ennen kuin sain viimeiset hävittäjät tuhottua. Ei vaan osunut, ei sitten millään. Suurin osa ohjuksistakin meni iloisesti ohi, kiitos liian nopean lukituksen. Kävin katsomassa TMR:n suoritusta ja jotenkin hän onnistui pitämään tähtäimen huomattavasti paremmin hävittäjien päällä - on se vaan mestari! Viimeinen laskeutuminen ei kuumottanut, sillä kun minulla oli eritäin varma keino laskeutumiseen, se meni kivuttomasti :)




Tehtävän suorittamisen jälkeen, minut kutsuttiin Valkoiseen taloon lounaalle, voi pojat! Ei ollut kovin kaksinen peli tämä. Musiikit ovat aivan kamalat eikä sopineet hävittäjä-simulaatioon lainkaan :D Onneksi tämä meni suhteellisen kivuttomasti läpi, niin niitä ei tarvinnut sen pidempään kuunnella.



maanantai 8. huhtikuuta 2024

Rock 'n Ball


Games Beaten:
419/709
Genre: Simulation
Goal: Finish Four Game Modes:
           Pinball - Get Top #1
           Pachinko - Get Any Secret Code
           Battle Mode - Beat Bomber, Thunder and Attack
           Sports Mode - Beat Soccer and Ice Hockey

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 2/10

Oli jälleen aika sukeltaa simulaatioiden ihmeelliseen maailmaan ja tällä kertaa valinta osui täysin tuntemattoman flipperipelin kohdalle. 
Ihan pelkästä perinteisen flipperin lätkyttelemisestä ei ole kyse vaan tässä on neljä erilaista pelimuotoa mistä valita. Läpäisyyn vaaditaan kaikkien neljän pelimuodon suorittaminen. Ajattelin jättää itse pääpelin hieman sivummalle ja aloitin pelaamisen muista pelimuodoista.
Tämä osoittautui hyväksi taktiikaksi, sillä muut pelimuodot menivät suhteellisen nopeasti läpi. Itse flipperin kanssa saikin sitten taistella useamman päivän ajan.
Avataampa hieman tarkemmin eri pelimuotoja sekä niiden läpäisytavoitteita:

Pachinko

Ajattelin, että tästä olisi hyvä aloittaa pelin läpäiseminen. Ennen pelimuotoon siirtymistä valitaan itselleen mieluinen pelihahmo. Ohjekirjan muukaan hahmoilla on eroja, mutta minä en ainakaan mitään tälläistä huomannut. Kaikki tuntuivat ihan samalta. 
Valitsin Billyn joka muistutti Elviksen ja Ozzy Osbournen 1969 Woodstockin keikkakledujen risteytystä. Billyllä pelasin sitten jokaisen pelimuodon läpi.
Ideana tässä pelimuodossa on ampua kuulia lähtöalustalta ja toivoa, että ne jäisivät joihinkin pelilaudalla olevista aukoista. Kuulien ohjautumista aukkoihin estää erilaiset metalliset tikut joita on ripoteltu ympäri pelialuetta.
Jos kuula sattui tippumaan koko pelikentän ohi, pystyi sen vielä pelastamaan alareunassa olevien mailojen avulla. Tästä tuli lapsuuden mummolareissut mieleen, sillä sieltä löytyi hieman samanlainen peli kuin tämä - tosin puisena versiona. Mitä hieman netistä tsekkasin, niin erilaisia variaatiota on tästä kyseisestä pelistä tehty ja osa rantautui Suomeenkin asti.
Tässä lapsuuteni pelissä kuula lyötiin puisella kapulalla liikkeelle eikä siinä ollut mitään mailoja pelin alaosassa.
Kuusi erilaista pelityyppiä on valittavissa; 10-Balls, Special 1P, 5-Balls, Max Flipper, Pair A ja Pair B. Tässä riitti kun suoritti onnistuneesti yhden kuudesta vaihtoehdosta ja valitsin tähän hommaan 10-Ballssin sen kummemmin muita kokeilematta. Jokaisessa pelityypissä on krediittirajat joiden väliin täytyi päästä.
Valitsemassani 10-Ballssissa raja on 9000-10 000 krediittiä. Homma on aika tarkkaa, sillä jos krediittimäärä meni yli, suoritus hylättiin. Kerran onnistuin saamaan ihan älyttömän tuurin saattelemana 24 000 krediittiä ja tuuletin jo voiton merkiksi. Ällistyin todella kun suoritukseni lopulta hylättiin. 
Krediittien kerääminen tapahtui niin, että onnistui täyttämään jonkin rivin kaikki kolot. Yhden rivin täyttämisellä sai ns. omat pois ja vasta kun toisen rivin oli täyttänyt, sai krediittejä kertymään.
Ennen kierrosta sai itse määrittää panoksen, paljon haluaa laittaa tiskiin ja aloitussumma on 1000 krediittiä. Tässä kannatti ehdottomasti laittaa kaikki peliin ja toivoa parasta sillä nappulaliigan krediittimäärillä olisi mennyt ikä ja terveys saavuttaa krediittirajat.
Pelikentältä löytyi myös ykkösellä tai kakkosella varustettuja koloja. En tästä sen paremmin mitään ohjeita lukenut, mutta näin mutulla veikkaisin niiden olevan jonkinlaisia kertoimia. 
Yllättävän hankalaa oli pysyä sallittujen krediittien välissä. Kun sain krediitit kasaan, pudotin vain loput kuulat yli laidan jotta ei lisää pisteitä vahingossakaan tulisi. Tavallaan aika typerä tuo yläraja, olisi ollut huomattavasti mukavampaa pelata niin, että saa yrittää kerätä niin paljon krediittejä kun vaan haluaa.
Harmillisesti jokaisessa pelimuodossa on nämä rajat joten ei vapaasta pelaamisesta voi vaan haaveilla. Kun krediittirajan suoritti onnistuneesti, palkinnoksi sai onnittelutekstin ja jonkin kummallisen salasanan joka täytyi syöttää pelin alkuruudussa. Vaikka kuinka koodia syötin kakkosohjaimella, ei se vaan toiminut. Homma jäi täydelliseksi mysteeriksi.





Battle Mode

Seuraavaksi vuorossa on kaksintaisteluita tietokonetta vastaan. Taisteluita käydään kolmessa erilaisessa flipperipöydässä - Bomber, Thunder ja Attack. Koska kyse on flipperistä, voittoja saa kun onnistuu kikkailemaan kuulan vastustajan mailojen ohi.
Valittavana on kolme erilaista voittotavoitetta; kolmesta, viidestä tai seitsemästä matsista poikki. Erävoiton sai kun onnistui tekemään kolme pistettä. Valitsin lyhimmän vaihtoehdon koska siinäkin oli ihan tarpeeksi tekemistä.
Voi hyvää päivää mitä paskaa tämä pelimuoto oli. Pelkkää tuuripohjaista läiskimistä, ei ollut mitään taitoon liittyvää. Tietokoneen mulkvisti puolusti välillä aivan liian hyvin omaa päätyään ja pisteitä ei syntynyt. Voitin ensimmäisen kolmesta flipperipöydästä suhteellisen nopeasti, mutta kahta jälkimmäistä saikin sitten yrittää pidempään.
Koska tämä on lähinnä vain tuuria, tuuri ei ollut puolellani kuin pieninä hetkinä kerrallaan. Toinen flipperipöytä on liian yksinkertainen ja siinä täytyi vain laukoa kovaa toivoen, että kuula menee vastustajan lapojen ohi. Tässä on vielä hienosti kolme estettä lapojen takana jotka täytyy ensin tuhota jotta edes pisteen tekeminen onnistuu.
Kolmannessa flipperissä ongelmana oli erilaiset lisälaitteet joita sai aktivoitua nappeja painamalla. Totta kai tämäkin oli täysin tuurista kiinni osuiko pallo mihinkään näistä napeista.
Muutama kirosanakin näiden kahden flipperipöydän kohdalla suustani pääsi, mutta meni ne viimein läpi. Monta kertaa kävin niin ikävästi, että olin voittanut ensimmäisen pisteen ja toinenkin jo hyvällä mallilla, mutta sitten tietokone alkoi sekoilemaan ja pelasi älyttömän hyvin voittaen koko roskan lopulta.








Sports Mode

Nämä urheiluflipperit ovat hieman parempia kuin taisteluversiot, mutta vain marginaalisesti. Hieman nämäkin verenpainetta nostattivat tietokoneen dominoinnin vuoksi. Jalkapalloa ja jääkiekkoa tarjoiltiin lajivaihtoehtoina ja samat säännöt päti kuin aikaisemmassakin pelimuodossa.
Näissä molemmissa lajeissa on vain yksi maila käytössä jota sitten pyöritellään eri suuntaan, riippui painoiko A:ta vai B:tä. Välillä oli hankala hahmottaa, kumpaan suuntaan mailaa olisi kannattanut pyöräyttää, että olisi saanut kunnon moukarin aikaiseksi vastustajan maalille. Hyvin useasti pyöräytin mailaa väärään suuntaan ja lopputuloksena hyvä maalintekopaikka meni ihan hukkaan.
Maalin edustalla nököttää maalivahti jota sitten itse ohjaillaan. Nämä urheilut ja taisteluflipperit ovat varmaan kaverin kanssa hauskaa hupia, mutta näin tietokonetta vastaan melkoista tervanjuontia.






Pinball

Sitten viimein itse pääpelin pariin. Tavoitteena on päästä pistetaulukon ykköseksi ja se tarkoitti 800 000-990 000 -pistettä. Tämä raja jostain syystä vaihteli aika paljon. Yleensä ykköspaikkaa pitävällä pisteitä oli 950 000 tienoilla, mutta läpimenneellä yrityksellä vain 815 000. Tätähän ei mistään ennakkoon nähnyt jonka vuoksi jokaisella yrityksellä täytyi tavoitella miljoonaa pistettä jotta raja varmasti rikkoontuisi.
Hommahan oli todella haastavaa, sillä flipperi oli rakennettu ärsyttävästi. Pallo tippui helposti pois pelialueelta. Isoin ongelma tässä on se, että ensimmäinen pisteidenkeräys-aparaatti on hieman liian lähellä alempia mailoja. Kolme slottia joiden välistä kuula tippuu keräten pisteitä. Keskimmäinen reikä on juuri sijoitettu lapojen väliin. Muutenkin jos slottien reunoihin osui niin, että kuulaa ei saanut menemään niiden välistä, lenteli se mihin sattuu.
Tämä saattaa kuulostaa hirveältä nillitykseltä, mutta minkäs teet - ei maistunut tämä. Flipperiä pystyi täristämään ja se mikä tässä on hyvää, ei masiina mene tilttiin missään vaiheessa. Sai täristää niin paljon kuin sielu sieti. Tärinä ei kuitenkaan mitään mahtipontista ollut ja pahimmista tilanteista sen avulla ei kuulaa voinut pelastaa.
Flipperin alareunassa pelaaminen osoittautui nopeaksi tuhoksi eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää ylälaidassa pelaaminen. Ylälaidassa on myös omat mailat, mutta siellä on vielä ruuhkaisempaa kuin alhaalla. Ei voinut minkäänlaista taktiikkaa käyttää kun aina kuula lensi alas jonkin osuman jälkeen. Tämän flipperin suunnittelijalla ei ole ollut minkäänlaista näkemystä miten tehdään viihdyttävä flipperi. Otetaan esimerkkinä klassinen Black Boxin Pinball ja Raren tekemä Pin*Bot.
Molemmat ovat haastavia pelejä, mutta niitä oli hauska yrittää läpäistä! Ei tarvinnut persereikä pinkeänä jännittää tuleeko kuula silmänräpäyksessä takaisin alas kun se osuu johonkin.
Flipperin ylälaidan oikealla puolella on jonkinlainen kuvaruutu ja kolme tuhottavaa pisteseinää. Kuvaruudulla rullaa erilaiset esineet ja kun viimeinen pisteseinä on tuhottu, rullaaminen pysähtyy. Tämän jälkeen kun osuu kuvaruutuun, tapahtuu jotain jännittävää!
Se jännittävä tarkoitti suurimmaksi osaksi pisteiden keräämistä, mutta muutama erikoisempikin asia on laitettu joukkoon. Ensimmäisenä mainittakoon punainen villapaita josta saa lisärin! Todella mahtava asia tälläisessä flipperipelissä. Sellainen pieni tvisti tässä vielä on, että ruutuun osumisen jälkeen esineet täytyy vielä käydä itse keräämässä, ne eivät automaattisesti tule itselle.
Kaikki nämä kerättävät jutut ilmestyvät vasemmalla puolella olevaan mutkaan. Ai että tähän oli vaikea osua ja suurin osa yrityksistä päättyi kuulan tippumiseen flippperin alaosaan. Koska alaosa on niin brutaali paikka, 8/10 yrityksestä päästä takaisin ylös päättyi lisärin menetykseen. Todella rasauttavaa yrittää kerätä lisäriä saamatta sitä ja tippua alas prosessin aikana menettäen yhden lisärin :D
Villapaidan lisäksi kuvaruudulta löytyi kaksi peliä hankaloittavaa asiaa - näkymättömyyspullo joka muutti hetkellisesti mailat näkymättömiksi ja aurinkolasit jotka muuttivat lapojen ohjauksen päinvastaiseksi. Pullon vaikutus loppui ajastaan, mutta lasien ei. Piti aktivoida jokin uusi esine kuvaruudulta jotta vaikutus loppui. Voitte vaan kuvitella, mitä kävi jos erehtyi putoamaan alas kun näppäimet ovat päinvastoin :D Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä esineenä löytyy avain, jonka avulla pääsee bonuskenttään. Bonuskenttään johtavat tikkaat on sijoitettu samaan mutkaan kuin muutkin esineet.
Bonuskentässä pystyi viettämään aikaa niin pitkään kuin vain sai pidettyä kuulaa pelialustalla. Ruudulle ilmestyy mörköjä ja jos onnistui tuhoamaan kaikki ennen kuin ne hävisivät ruudulta, aukesi ruudun yläreunaan samantyylisiä koloja kuin Pachinkossa. Näistä koloista sai paljon pisteitä. Myös vihollisten tuhoamisesta palkittiin pisteillä joten näissä bonuksissa kannatti vierailla!
Kun tämä flipperi on jo valmiiksi todella arvaamaton niin miten ihmeessä kuvaruudulla rullaavia tavaroita pystyy keräilemään tasaiseen tahtiin?
Vastauksena tähän on kolme kirjainta; TMR. Yllättäen tämä mestaripelaaja keksi tavan pitää kuulaa oikean mailan päällä ja kevyellä napinpainalluksella sai sen lähtemään niin köykäisesti, että osui seiniin ja palasi takaisin mailan päälle. Itselle tämä ei tullut mieleenkään vaikka periaatteessa aika helposta kikasta onkin kysymys.
Vaikka ei pahemmin tarvinnut pelätä kuulan lentelemistä ympäri flipperiä, ei tämä silti mitään helppoa ollut. Halutun esineen saaminen oli työn ja tuskan takana. Välillä kuula ei jostain syystä irronnut lavasta vaikka miten painoi nappia. En tiedä oliko kyseessä bugi tai joku, mutta tämä toi uskomattoman haasteen ajoitukseen. Välillä kuula tuhosi loput seinät kerralla jolloin ajoitus meni taas ihan harakoille.



Aluksi yritin samaa läpäisytaktiikka kuin TMR eli keräilin mahdollisimman paljon lisäreitä ja sen jälkeen siirrytään avain-bonukseen keräämään reilusti pisteitä. Tämän kuitenkin hylkäsin hyvin nopeasti, sillä bonuksesta poistuttaessa kuula saattaa sinkoilla mihin sattuu ja minun tuurillani lähes jokaisella kerralla flipperin alapuolelle ja mailojen ohi. Muutin taktiikkaani niin, että jätin bonuksen unholaan ja keskityin vain keräilemään lisäreitä ja rikkomaan ruudun alapuolella sijaitsevia seiniä jotta saisi hieman pisteitä kasaan. Tämä taktiikka on tappavan hidasta, mutta kun kuula pysyi hallussa, homma eteni hitaasti mutta varmasti. 
Alkuun tämä toimi ihan hyvin toki jäätävän tuurin säestämänä. Onnistuin nousemaan Game Overin reunalta viiden lisärin asemaan. Tämä ei harmillisesti ollut varma taktiikka, sillä joskus kuula saattoi lähteä mailasta hieman oudosti eikä palannutkaan takaisin mailan päälle. Myös kun tälläistä samaa kaavaa toistaa pitkään keskittyminen herpaantuu helposti.
Noin 2,5 tuntia tahkosin tällä taktiikalla ja sain kasaan 650 000 pistettä kunnes viimeinenkin kuula luiskahti alempien mailojen välistä syvyyksiin. Täytyy sanoa, että oloni oli todella tyhjä. Yritin uudelleen ja uudelleen, mutta en tälläisiin lukemiin enää päässyt. Tuuri ei vain ollut puoellani eikä jaksanut oikein keskittyäkään. Lisäreitäkään en onnistunut nappailemaan samaan tahtiin joten täytyi kehittää uusi taktiikka.
Seuraavaksi palasin tuohon TMR:n taktiikkaan koska bonuksesta saattoi saada kymmeniä jopa satoja tuhansia jos sai vain pallon pysymään alueella tarpeeksi pitkään. Eipä onnistunut tämä itsellä ja yritykset päättyivät parhaimmillaan 100-300 000 pisteen välimaastoon. Jälleen Pelle Pelottoman mietintämyssy päähän.
Lähdin tutkiskelemaan bonuskenttää uudella näkökulmalla. Ruudulle ilmestyvät viholliset tulevat reittinsä loppupuolella todella lähelle mailoja ja ajattelin kokeilla sellaista taktiikkaa, että tuhoan pienellä näpäytysliikkellä yhden vihollisen ja saan pidettyä kuulan mailan päällä. Valitettavasti kuula kuitenkin sinkoili pois mailasta vaikka miten varovasti yritti osua viholliseen.
Mutta sitten se löytyi, aivan timanttinen taktiikka. Kun odottelin vihollisia pitäen palloa mailan päällä, muutamat viholliset tulevat niin lähelle mailaa, että tekevät ns. itsarin. Tämä onnistui vain kun kuula on vasemman lavan päällä ja muutaman tietyn vihollisen kanssa.
Parista vihollisesta saa 8000 pistettä ja viholliset tulevat aina samassa järjestyksessä ruudulle saman patternin saattelemana. Joskus kun kuula sattui heilumaan juuri oikealla tavalla, saattoi näiden parin vihollisen lisäksi tuhoutua yksi ylimääräinen veijari. Jumalauta, keksin itse juustoilutaktiikan peliin mitä TMR ei löytänyt!
Laskeskelin hieman, että aikaa prosessiin menee noin 3 tuntia kun pisteitä sai vain tietyistä vihollisista. Tämä olisi ollut mahdollista tehdä niin, että pitää itse D-padia vasemmalle painettuna, mutta minulla oli parempaakin tekemistä. Teinkin niin hienon ratkaisun, että laitoin NES-kapulan sinitarralla pöytään kiinni ja kirjan painamaan nappia puolestani.
Aikoinaan humalapäissäni Helsingin Kampin kauppakeskuksesta "saa ottaa" -hyllystä nappaamani Ramppi Palaa -kirja tuli nyt oikeasti hyötykäyttöön. Ehkä tämän kunniaksi voisi kyseisen kirjankin joskus lukea.
Ihan helppo tämä asetelmaa ei ollut toteuttaa, sillä peliä ei saanut pois pauselta jos jokin nappi on pohjassa. Eli en voinut vain antaa kuulan laskeutua vasemman lavan päälle pausettaen pelin ja sitten vaihtaen sormeni kirjaan. Minun täytyi arvioida Nikke Knattertonin tavoin kuulan liikerata, että se laskeutuu turvallisesti mailan päälle. Kun sain mielestäni hyvän lyönnin aikaiseksi, pausetin pelin niin, että kuula oli mahdollisimman ylhäällä antaen minulle enemmän aikaa laittaa kirja D-padin päälle.
Salamannopeasti pausen poistamisen jälkeen asetin kirjan D-padille ja hommahan perhana toimi! Maila oli ylhäällä ja kuula heilui tasaisesti sen päällä. Jos tämä jonkun korvaan kuulostaa jonkinlaiselta puijaukselta, niin ihan hyvin tämän olisi voinut toteuttaa niin, että itse fyysisesti painaa nappia pohjassa.
Peli on sen verran verenpainetta nostattava tekele, että en tunne tämän vuoksi minkäänlaisia omantunnontuskia. 





Olipahan kunnon vuoristorata tämä pelin läpäisy :D Todella keskinkertainen peli. Pariin otteeseen pelaamisen aikana kävi niin, että sain kuulan jumiin vasemmalla ylhäällä olevaan mutkaan. Siinä se olisi kimpoillut vaikka kuinka pitkään ennen kuin tärinällä irrotin kuulan. Kertoo pelin laadusta. Harmi kun tästä hommasta ei tullut pisteitä :)
Ilman tätä keksimääni taktiikkaa peli olisi saanut vaikeusasteeksi 9/10, mutta taktiikan jälkeen homma "hieman" helpottui. 

torstai 23. marraskuuta 2023

Ultimate Air Combat


Games Beaten:
405/709
Genre: Simulation
Goal: Blow Up Don Gwano's Palatial Estate (Mission 37)

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 8/10

Kenraali Luigi Don Gwano...nimi herättää kauhua heissä jotka ovat eksyneet hänen ilkeään valtakuntaansa. Nyt hän on keräämässä valtavaa armeijaa jotta saisi haltuunsa lähistöllä olevat öljykentät. Onnistuessaan tehtävässään, saa hänen valtakuntansa pöyristyttävät mittasuhteet.
Presidentti näkee tässä vain yhden ratkaisun...hän on näyttänyt vihreää valoa erittäin tarkoille ilmaiskuille. Tehtävien tarkoituksena on lamauttaa hyökkäävä armeija ennen kuin Don Gwanon naapureista tulee romurautaa.
Tässä kohtaa sinä tulet mukaan...olet kaikista taitavin testipilotti ja sinut on valittu hoitamaan nämä erittäin kriittiset tehtävät. Sinulla on käytössäsi ilmatukialus joka sisältää kolme pitkälle kehitettyä hävittäjää.
Apunasi on myös tohtori Newton jonka uusilla mullistavilla keksinnöillä tehtävästäsi tulee hieman siedettävämpi. Tuhoa Don Gwanon armeija ja vapauta maailma hänen vallastaan.

Viime hävittäjäpelistä ei ole kulunut kovin pitkään kun jo oli työn alla. Tämä johtui puhtaasti siitä, että tämä peli valittiin minulle, olisin muuten hieman pidempään pitänyt taukoa samantyylisestä pelistä :)
Siinä mielessä tämä eroaa Captain Skyhawkista, että tämä on laitettu simulaatio -genren alle vaikka kuitenkin kyseessä on yllättävän samantyyliset pelit.
Hauska, että Captain Skyhawkissa lennettiin ensiksi isometrisessä osiossa ja sitten hypättiin "simulaationäkymään" - tässä Air Combatissa homma on toisinpäin.
Pelin pituus aluksi hirvitti, tässä on 37 tehtävää kahlattavana ja olihan siinä tekemistä vaikka tehtävät eivät mitään järin pitkiä ollutkaan. Tehtävät on jaettu neljän nippuihin ja ne sai läpäistä haluamassaan järjestyksessä.
Kun kaikki neljä tehtävää on suoritettu onnistuneesti, avautuu uudet neljä tehtävää. Tehtävän suorittamiseen saa itse valita hävittäjän kolmesta eri vaihtoehdosta:

AV-8 Harrier: loistava hävittäjä joka on parhaimmalla suojakilvellä varustettu. Erikoisuutena tällä hävittäjällä on mahdollisuus laskeutua pystysuoraan helikopterin tavoin.

F-18 Hornet: nopein kolmesta hävittäjästä. Pienen kokonsa vuoksi tähän hävittäjään pystyy asentamaan erittäin moderneja aseita mitä muihin ei ole mahdollista asentaa.

F14 Tomcat: paras hävittäjä ilmahyökkäyksiä varten. Alunperin suunniteltu puolustamaan ilmatukialuksia, mutta muutettu kuolettavaksi tappokoneeksi.

Eniten käytin Tomcattia, sillä ainakin pelin alkupuolella muiden hävittäjien arsenaali ei oikein vakuuttanut ja niillä oli todella vaikea selvitä tehtävistä läpi. Hornettia taisin kerran kokeilla ja läpäisinkin sillä yhden tehtävän.
Harrier alkoi loistamaan pelin loppupuolella koska paremman varustuksen ja helikopterimaisen laskeutumistyylinsä vuoksi. 
Kun on haluamansa hävittäjän valinnut, pääsee sitä itse varustamaan. Pelin alkupuolella ei älyttömästi erilaisia vaihtoehtoja ole ja paras ratkaisun onkin antaa pelin varustaa hävittäjä puolestasi. 
Kun arsenaalia on kertynyt tohtori Newtonin toimesta, kannatti varustaa hävittäjä itse. Automaattisella varustamisella mukaan tuli todella turhia ohjuksia ynnä muita joilla ei tehnyt mitään. 



Kun hävittäjä on varustettu, alkaa itse pelaaminen. Näkymä on kuin suoraan Top Gunista kun sinistä taivasta vasten lennetään tuhoten muita hävittäjiä. Aluksi tämä on melkoista läpsyttelyä kun tuhottavana on vain muutama vastustajan hävittäjä, mutta loogisesti homma vaikeutui, mitä pidemmälle eteni pelissä.
Neljä tehtävää suoritettuaan, seuraavassa tehtävänipussa on yksi vastustajan hävittäjä enemmän kuin aikaisemmin. Pelin loppupuolella vastustajia on huimat yhdeksän kappaletta ja ne täytyy yhden energiapalkin turvin tuhota.
Alkupuolen tehtävissä sai olla tarkkana, sillä jo muutama vastustajan ohjus tuhosi hävittäjän käyttökelvottomaksi. Myöhemmissä tehtävissä tohtori Newton on paranantanut hävittäjien kestävyyttä ja muutamat osumat eivät tuntuneet enää missään.
Energian ja polttoaineen kulumista täytyi seurailla vihollisten tuhoamisen lomassa. Jos polttoaine loppui, ei ollut mitään tehtävissä, sillä tässä osiossa ei moista ihmeainetta saa lisää.
Alkupään hävittäjälentelyissä vastustajien tekoäly on huomattavasti huonommalla tasolla kuin loppupuolella. Ihan perus ohjuksilla osui mainiosti, mutta loppupuolella sai käydä jäätävä tuuri jotta moisella osui vastustajaan.
Lämpöhakeutuvat ohjukset ovat se juttu, mutta hienosti niiden maksimimäärä on kahdeksan kappaletta ja viimeisissä koitoksissa vastustajia on yhdeksän... 
Ohjusten lisäksi tässä voi ampua konekiväärillä mikä onkin ihan mainio laitos alkupuolen heikompiin ja hieman typerämmällä tekoälyllä varustettuihin vihollisiin, mutta onnea vaan jotta saisi loppupään vastustajiin edes osuman saati sitten pudottaa koko koneen alas. Kerran onnistuin tässä mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä, mutta silloin taisivat planeetat olla juuri oikeassa asennossa.
Tämä Top Gun -osio on hieman hassusti tehty, sillä joskus ohjukset eivät millään lähteneet vihollista kohti vaikka kuinka rämpytti nappia. Jotta ohjus lähti matkaan, täytyi vihollisen kohdalle saada kaksi tähtäintä samanaikaisesti.
Vaikka muutaman sekunnin ajan onnistui tähtäimiä pitämään kohteessa, ei ohjus jostain syystä irronnut. Ohjekirjassa on kyllä selitykset erilaisille tähtäimen symboleille, mutta ongelmaa oli juurikin tämän oikean symbolin kanssa, milloin ohjuksen olisi pitänyt irrota. Välillä ukko huutaa kovaan ääneen "Fire" ja mitään ei tapahdu vaikka työntäisi napin ohjaimesta läpi.
Välillä ohjus taas lähti matkaan, vaikka hädin tuskin sai ensimmäistäkään tähtäintä kohdilleen. Todella kummallista. Tämä aiheutti monia kettumaisia tilanteita kun ei saanut hoitaa asioita niin kuin halusi.
Homma alkoi menemään visaiseksi kun muutaman alkupään tehtävän jälkeen vastustajat alkoivat ampumaan ohjuksia kohti meikäläisen hävittäjää. Onneksi Chaff -savulla pääsi suurimmasta osasta eroon ilman sen kummempia ongelmia.
Täytyy antaa pelintekijöille pisteitä äänimerkeistä. "Incoming Missile" -huudahdus oli suuri apu kun ei aina kerinnyt ruudulta lukemaan ohjuksen lähestymistä tiukan taistelun tiimellyksessä. Harmillisesti välillä tämä jäi kuulematta kun NESin äänikanavat olivat täynnä muita ääniä, mutta tätä onneksi tapahtui aika harvoin.
Jos osumaa oli tullut tai ohjukset lopussa, siihen sai helpotusta vihollisilta tippuvista tavaroista. Ohjusten ja energian lisäksi viholliset saattoivat pudottaa pommeja mitä pystyi käyttämään kentän toisessa osiossa.
Näitä tavaroita oli todella hankala kerätä ja joskus vihollinen oli tuhoutunut niin korkealle, että kerääminen ei ollut edes mahdollista. Mahtavana lisänä keräiltävät hävisivät tietyn ajan kuluttua ruudulta. Todella typerää kun miettii miten hankala niitä on kerätä vaikka saisi aikaa reilusti.
Monesti olin liian lähellä kerättävää tavaraa ja oli todella hankalaa päästä hieman kauemmas jotta saisi hävittäjän parempaan kulmaan keräämistä varten. Yleensä tälläisen pidemmän kikkailun myötä tuiki tärkeä tavara kerkesi jo häviämään...



Kun kaikki hävittäjät on saanut tuhottua, alkaa tehtävän toinen osuus. Energioita ei tietenkään saanut täyteen koska kyseessä on sama tehtävä ja tämä sai välillä hieman tukalia tilanteita aikaiseksi. Tämä jälkimmäinen osio on kuin eri pelistä sillä kuvakulma ja graafinen tyyli erosi todella paljon.
Tässä grafiikoiltaan hieman sarjakuvamaisessa osiossa tehtävänä on tuhota jokin viholliselle tärkeä asia joka saattoi esimerkiksi olla useampi öljypumppu tai tärkeä rakennus. Kuitenkin lähes jokaisessa tälläisessä osiossa tuhottiin vain yhtä asiaa. Todennäköisesti siksi, että muuten olisi ollut hankala pysyä kärryillä mitä kaikkea pitää tuhota jotta tehtävä menee läpi.
Arsenaali näissä osioissa on erilainen kuin Top Gun -seteissä. Löytyi muutamia ohjuksia, mutta niitä ei pahemmin tullut käytettyä epäkäytännöllisyytensä vuoksi. Konekivääri ja pommit olivat ne tärkeimmät työkalut millä vihollisen kohteet sai hajalle. Myöhemmin peliin tuli mukaan "Guided Bomb", joka oli jopa hieman peliä rikkova tehokkuudeltaan.
Tämä pommi pysyi hävittäjän alapuolella ja seurasi jatkuvasti hävittäjän liikkeitä. Käytännössä pommin avulla ei tarvinnut kuin lentää jonkin kohteen yli ja pommi teki vahinkoa kohteeseen. Pommi katosi tietyn ajan jälkeen kun se oli tarpeeksi pitkään roikkunut mukana.
Hävittäjällä pystyi lentämään muutamaa eri nopeutta ja luonnollisesti hitaimmalla nopeudella Guided Bomb kerkesi tekemään suuren määrän vahinkoa. Jos vihollisen kohteita on ripoteltu sinne sun tänne, hyvä taktiikka oli lentää hieman kovemmalla nopeudella jotta osui useampaan kohteeseen kerralla.
Jos tähän jälkimmäiseen osioon onnistui pääsemään AV-8 Harrierilla, tehtävä muuttui ihan naurettavan helpoksi. Kun Harrierilla pystyy olemaan paikallaan helikopterin tavoin, Guided Bomb teki järjettömän määrän vahinkoa kerralla. Harmi kun en onnistunut pääsemään Top Gun -osiota läpi Harrierin avulla, olisi peli helpottunut huomattavasti. Katselin muutamaa läpäisyvideota ja TMR:n Nesmania -vetoa ja näissä he käyttivät paljon Harrieria hyväkseen. Tyypit ovat selvästi huomattavasti parempia hävittäjäpeleissä kuin minä :)
Näissä osiossa vihollisia on jos jonkinlaisia. Kaikista rasittavampia ovat kaikki ohjuksia ampuvat. Ohjuksia ei pääse karkuun kuin täydellä lentonopeudella ja välillä kun yritti tuhota jotain kohdetta, täytyi vain lähteä täysillä karkuun ennen kuin ohjus saavutti hävittäjän. Ohjukset tekivät vielä aika paljon vahinkoa.
Helikopterit ja vihollisen hävittäjät ampuivat ohjuksia ja nämä rakkineet seurasivat sinua niin pitkään ennen kuin ne sai tuhottua. Hävittäjät oli helpompi tuhota kun ne seurasivat tasaisella nopeudella, mutta helikopterit jäi useasti tuhoamatta, kun tähän hommaan olisi tarvinnut hidastaa vauhtia liikaa ja silloin olisi ollut täysin ohjusten armoilla. Onneksi hävittäjällä pystyi ampumaan myös taaksepäin, niin hävittäjien tuhoaminen kävi hieman helpommin.
Pelin RNG oli välillä todella armotonta ja hävittäjiä sekä helikoptereita ilmeistyi ruutuun sitä mukaa kun oli saanut aikaisemmat tuhottua. Välillä ei vaan kannattanut jäädä hävittäjiä tuhoamaan kun siinä hommassa sai enemmän turpaansa kuin väistelemällä niitä.
Silloin kun peli oli mukavalla tuulella, ei hävittäjät tai kopterit olleet juurikaan kimpussa. Sai rauhassa keskittyä olennaiseen. Ärsytti kun oli päässyt todella hyvillä energioilla Top Gun -osion läpi ja sitten kettumainen RNG pilasi kaiken.
Onneksi tässä osiossa riitti se, kun tuhosi kaikki tarvittavat kohteet. Välillä tehtävä meni niin tiukille, että juuri ja juuri sai tuhottua viimeisen kohteen kun energiamittarissa oli pikselin verran tavaraa jäljellä :D
Näissäkin osioissa sai polttoainetta, pommeja ja energiaa lisää, mutta ei se mitenkään älyttömän yleistä ollut. Loppupään tehtävissä etenkin energia oli todella kortilla, sitä ei meinannut saada mistään. Täytyi vain pelata hyvin.
Monesti tärkeämpää oli kohteiden tuhoaminen kuin energian metsästäminen. Jos sitä sattui tulemaan vastaan, niin se oli erittäin positiivinen juttu!




Tässä pelissä on ihan liikaa tehtäviä, puolet olisi riittänyt ihan hyvin. Peli alkoi pahasti toistamaan itseään kun molemmissa osioissa on aina sama päämäärä - tuhottavien määrä vain kasvoi hieman.
Vaikeusaste on todella kummallinen, sillä jumitin yhdessä pelin puolessa välissä tulleessa tehtävässä aika pitkän tovin, kun taas myöhemmät tehtävät meni läpi yhdellä yrityksellä. 
Viimeiset neljä tehtävää meni reilun tuurin sävyttämänä koska Top Gun -osiossa on liikaa hävittäjiä F14 Tomcatin arsenaaliin nähden, niin jonkin vihollisen täytyi pudottaa lisää ohjuksia ja kyseinen tavara oli vielä saatava kerättyä :D Resetti lauloi todella hätäisesti jos tehtävän alussa epäonnistui keräämään ohjuksia. Ihan liian aikaa kuluttavaa tuuripeliä yrittää tuhota konekiväärillä näitä loppupään nopeita hävittäjiä. Polttoainekin kului liian vähiin jos liian pitkään lenteli ns. turhaan.
Olin hieman lirissä viimeisen tehtävän jälkimmäisen osion kanssa, sillä Don Gwanon kartano toimitti "viimeisen pomon" virkaa ja se ei ollutkaan ihan siitä heikoimmasta päästä. Minulla oli käytössään kahdeksan Guided Bombia ja ne eivät riittäneet mörskän tuhoamiseen vaikka kuinka hiljaa lensi rakennuksen yli. Energiat alkoivat olemaan todella vähissä ja ei konekiväärillä kerinnyt kovin monta kertaa ampumaan.
Täytyi vaihtaa taktiikkaa ja opetella selvittämään Top Gun -osio AV-8 Harrierin avulla. Harrierin asevalikoimassa olikin kivasti parempia ohjuksia ja homma alkoi sujumaan todella hyvin. Ainut vaan, että useasti tuhosin itse oman hävittäjäni lentämällä liian matalalla kun Tomcatilla ei tarvinnut niin tarkkaan huomioda mitään sen nopeuden vuoksi. Kun hälytysääni alkoi kilkattamaan, sai hävittäjän nopeammin vedettyä takaisin ylös.
Kun sitten viimein pääsin viimeiseen osioon Harrierin siivittämänä, yritin aluksi tuhota kartanon ympäriltä tykistöä, mutta tämä koitui kohtalokseni. Uudella yrityksellä menin suoraan Don Gwanon kartanon päälle ja annoin palaa välittämättä mitään vihollisen tulituksesta. Neljä paikallaan olevaa Guiged Bombia riitti ja kartano tuhoutui leikiten.





Tämä oli aluksi ihan mukiinmenevä peli, mutta alkoi puuduttamaan todenteolla puolenvälin jälkeen kun homma on yhtä ja samaa. Aivan liian monta samanlaista tehtävää täytyy suorittaa.
Salasana pelasti paljon ja se oli sopivan lyhyt. Pääsi nopealla sykkeellä yrittämään tehtävää uudelleen. Aika monesti lausahdus "Incoming Missile" muuttui "Incoming Resetiksi" :D
Jos on tälläisten hävittäjä-simulaattoripelien fani, niin todennäköisesti tästä tykkää, muuten en voi kyllä suositella.




keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Top Gun


Games Beaten:
348/709
Genre: Simulation
Goal: Destroy the Space Shuttle and Land Your Plane on Aircraft Carrier

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 6/10

Ahtaudu kolmenkymmenen miljoonan dollarin arvoisen sotakoneen ohjaamoon, työnnä ohjainsauvaa eteenpäin ja tähtää koneen keula keskelle kiitorataa. Aurinko loistaa oranssina Fightertownin horisontissa ja kaikki näyttää olevan rauhallista kun toinen harjoituspäivä on suoritettu.
Otat kupin kahvia ja rentoudut taukotilassa kunnes yhtä äkkiä komentaja astuu huoneeseen ja tervehtii sinua nopeasti. Hänen kasvonsa ovat valkoiset kuin lakana kun hän ojentaa sinulle kirjekuoren jonka päällä lukee "Top Secret."
Kirjeessä sanotaan, että vihollinen on hyökännyt öljykentille ja valmistautuu etenemään liittolaisiamme kohti. Heidän laivasto on täydessä valmiudessa ja tiedustelupalvelumme varoittaa meitä, että he aloittavat pian täyden hyökkäyksen alueellamme.
Konfliktia lisätäkseen, he ovat ottaneet käyttöönsä uusimman avaruustukikohtansa joka pystyy laukaisemaan tuhoaja satelliitteja vain hetken varoitusajalla.
Sinun tehtävänäsi on välittömästi hypätä F-14 hävittäjän ohjaamoon ja tuhota vihollisen ilma, vesi, maavoimat sekä avaruustukikohta. Vain tämän avulla vältämme kolmannen maailmansodan alkamisen. Onnea matkaan.

Allekirjoittanut: Herra presidentti.

Tämä peli ei ole ollut niitä ykkösvalintoja mitä haluaisin pelata, mutta taannoin yksissä bileissä tuli tämä minun peliprojektini puheeksi ja eräs juhlija ehdotti sitten tätä minulle. Pitihän se ilman muuta suostua.
Kyseessä on neljän tehtävän pituinen hävittäjä-simulaatio kolmella elämällä varustettuna. Pelissä on ainoastaan neljä kenttää mikä on niitä harvoja positiivisia asioita tässä kyseisessä teoksessa.
Pelihän on kuuluisa AVGN:n alkupään arvostelusta missä hän yrittää epätoivoisesti laskeutua hävittäjällä lentotukialukselle. Voin sanoa, että ei se itsellä sen juhlallisemmin sujunut :D



Tässä toistuu tämä klassinen kaava, että mitä vähemmän kenttiä, sen hankalampi peli on. Pelin idea on melko yksinkertainen; lennetään tuhoten muita hävittäjiä ja panssaristoa jonka jälkeen täytyy laskeutua lentotukialukselle.
Ensimmäinen tehtävä oli ikään kuin harjoittelua ja vastassa ei ollut kuin muutamia hävittäjiä. Ainut hankalampi osuus oli laskeutuminen lentotukialukselle. Muissa tehtävissä lisänä oli hävittäjän tankkaaminen ja jonkin isomman kohteen tuhoaminen. Tämä kohde toimitti pomotaistelun virkaa.
Ennen jokaisen tehtävän alkua sai valita mitä ohjuksia ottaa käyttöönsä. Valittavana oli kolme erilaista ja ne erosivat määrällisesti ja tehokkuudeltaan. Heikoimpia ohjuksia sai käyttöönsä 40 kappaletta, mutta niillä ei kaikkia vihollisia saanut tuhottua laakista.
Parhaimpia ohjuksia oli vain kymmenen kappaletta ja jos nämä valitsi käyttöönsä, joutui joitain hieman kestävämpiä vihollisia tuhoamaan konekiväärillä jotta ohjukset riittivät pomotaisteluun. Konekiväärin ammuksia oli onneksi loputtomasti ja sillä pystyi huoletta pistää menemään.
Paras valinta oli keskimmäinen paketti, 20 suhteellisen tehokasta ohjusta riitti kaikkeen tarvittavaan.



Hävittäjällä laskeutuminen ja sen ilmassa tankkaaminen oli todella hankala oppia. Laskeutumisessa ruudun keskiosassa näkyi korkeus ja nopeus -arvot joihin piti pyrkiä jotta laskeutuminen onnistuisi. Ihan millin tarkkaa tämä ei ollut, mutta älyttömiin virheisiin ei ollut varaa.
Kun ruutuun lävähtää teksti, että saa laskeutua, alkaa alaosaan ilmestyä ohjeita joita noudattamalla pitäisi hävittäjä saada turvallisesti alas. Välillä näissä ohjeissa ei ollut järkeä ja jos niitä noudatti kirjaimellisesti, syöksyi hävittäjä mereen.
Tärkeä oli seurailla näitä ohjeita sekä katsoa vasemmalla olevia nopeus sekä korkeus mittareita. Kun on lentosimulaatiosta kyse, ylös- ja alaispäin oli laitettu käänteiseksi. Kun laskeutumisohjeissa sanottiin ylös tai alas, peli tarkoitti, että alusta täytyy siirtää ylös tai alaspäin eikä painaa D-padista.
Tämä oli todella hämäävää ja lähes joka kerta tuli aluksi painettua väärään suuntaan. Onneksi korjausliikkeen pystyi tekemään nopeasti. Lopulta ainoa mitä tuli seurailtua oli vasemmalla olevat mittarit sekä ohjeissa näkyvät vasemmalle ja oikealle ohjeistukset. Näiden avulla laskeutumisesta tuli paljon varmempaa.
Jos epäonnistui laskeutumaan, siitä menetti vain elämän ja peliä sai jatkaa seuraavasta tehtävästä. Kun tässä on vain kolme elämää, ei jokaista laskeutumista pysynyt heittämään läskiksi. Onnistuneesta laskeutumisesta peli tarjoilee tuhat pistettä! Tavallaan aika hauska, että peli palkitsee siitä, mitä täytyy pakolla tehdä :D
Tankkaaminen oli lähes yhtä hankalaa kuin laskeutuminen. Homma toimi samalla periaatteella, erona vain että keskellä olevasta ruudusta täytyi seurata ohjeiden lisäksi milloin polttoaineletku on hävittäjän päällä olevan X:n kohdalla. Muuttujia oli paljon sillä nopeus, korkeus ja sivusuunnat täytyi olla täydellisesti oikein jotta letku kiinnittyi hävittäjään.




Nopeatempoista menoa tämä oli alusta lähtien. Vihollisten konekiväärien ammuksista sai ottaa maksimissaan kolme osumaa ja neljännestä lähti henki. Ohjuksista puolestaan henki lähti kerrasta. Konekivääreiden panoksia ja ohjuksia pystyi väistelemään, mutta välillä ohjukset tulivat niin hankalassa kulmassa omaa hävittäjää päin, että väistäminen ei onnistunut. Ainut keino oli ampua ne omalla konekiväärillä hajalle.
Tasaisin väliajoin ruudun keskiosaan ilmestyy "Danger" -teksti joka tarkoittaa sitä, että hävittäjä on tähtäimessä. Tästä pääsi eroon nopealla sivuttaisliikkeellä. Tämän onnistuin jokaisen kerran väistämään, joten en tiedä olisiko tästä kuollut kertaiskusta...todennäköisesti olisi.
Jo toisessa tehtävässä otetaan luulot pois, kun hävittäjien lisäksi soppaan heitetään laivastoa ja sukellusveneitä. Nämä tykittävät armottomasti monta ohjusta kerrallaan ja sai olla tarkkana jotta ne onnistui väistämään.

Minulla oli suuria vaikeuksia päästä toista tehtävää läpi. Aina jossain kohdassa osui ohjukseen tai hävittäjän tankkaaminen epäonnistui. Tankkauksen aikana ohjeita tuli ruudulle niin nopeaa tahtia, että ei niihin kerinnyt tarpeeksi nopeasti reagoimaan ja letku meni väärään kohtaan.
Jos tankkaamisessa hidasteli tarpeeksi kauan, lähti tankkauskone pois ja jätti meikäläisen kärvistelemään lähes kuivalla polttoainetankilla. Lento ei kauaa jatkunut ja hävittäjä syöksyi mereen. Ohjuksiin ja tankkaamiseen sai jo pari elämää kulutettua ja viimeinenkin sitten hävisi joko matkalla pomotaisteluun tai sen aikana.
Mielessä kävi jo vaikka mitä pelkotiloja, että tämä on kuukausien grindaus...ei kuulostanut millään tavalla houkuttelevalta. Eipä tarvinnut grindailla, sillä tähänkin peliin oli päässyt pieni koodausvirhe, miten ihana juttu!
Pelissä tavoitteena on vain lentää tarpeeksi kauan siihen pisteeseen asti, että jokin pakollinen asia tulee eteen kuten tankkaaminen, pomotaistelu tai lentotukialus. Mitään vihollisia ei tarvinnut tuhota pomotaistelun lisäksi.
Tämä mahdollisti sen, että tässä pystyi lentelemään karkuun ampumatta ketään ylimääräistä. Tämä onnistui niinkin helpolla tavalla kuin painamalla alas + oikealle pohjassa jolloin hävittäjä kohosi korkeuksiin. Oikealle painaminen mahdollisti sen, että vastaantulevien hävittäjien ammukset menivät hienosti ohi.
Tämän takia myös vedessä/maalla olevat viholliset eivät osuneet hävittäjään. Toisessa ja neljännessä tehtävässä on molemmissa yksi ohjus joka onnistui tunkeutumaan tämän kikan läpi ja ne täytyy väistää tai tuhota. Tämä kikka ei myöskään poistanut ruutuun ilmestyvää "danger" -tekstiä ja tämä piti hoitaa perinteisellä keinolla pois. 
Aivan upeana lisähelpotuksena tankkaamisesta tuli todella leppoisaa! Alas ja oikealle painaminen hidasti aluksen nopeutta todella reilusti ja nopeus oli siinä vaiheessa todella alhainen kun tankkaamisen aika koitti. Koska tankkaamisessa pitää saavuttaa tietty nopeus, ei tässä aluksi tarvinnut kuin kiihdyttää vauhtia.
Kun tämä kiihdytys tapahtuu hitaasti, ruudulle ilmestyviin ohjeisiin kerkeää reagoimaan paljon paremmin. Tällä tavalla en enää feilannut tankkausta yhtään kertaa.
Todella tylsäähän pelaamisesta tuli tämän juustoilun vuoksi kun täytyi vain monta minuuttia putkeen painaa alas + oikealle pohjassa tuijottaen taivaan sineä.
Tajusin tässä tylsyyksissä lentäessäni, että nyt kun ei tarvitse mitään pahemmin tuhota, voin ottaa parhaimmat ohjukset käyttöön jotta saa pomot nopeammin alas. Tämä oli loistava oivallus ja pomot tuhoutuivatkin kolmesta ohjuksesta.
Muutaman yrityksen se otti, että pääsin neljännen tehtävän hankalasta ohjuskohdasta kuolematta ohi, mutta kun se onnistui, olinkin jo viimeisessä taistelussa. Taistelu ei eronnut mitenkään aikaisemmista, ohjuksia ja hävittäjien konekivääreiden kuteja lenti kuin aikaisemmissakin taisteluissa.
Taistelun jälkeen täytyi vielä laskeutua lentotukialukselle. Tässä on jujuna se, että tätä EI saa feilata. Hieman kyllä kuumotti, sillä en millään olisi halunnut aloittaa peliä enää alusta. Korkeus ja vauhti eivät olleet ihan optimaaliset ja lentotukialus läheni lähenemistään.
Sain kuitenkin viime hetkellä arvot sallittujen rajojen sisälle ja hävittäjä laskeutui turvallisesti.




Ei ollut millään muotoa lemppari peli tämä. Hieman turhan armoton vaikeusaste ja liian tarkkaa näpräämistä laskeutumisen/tankkaamisen kanssa. Ompahan kuitenkin pelattu läpi :)



perjantai 5. elokuuta 2022

F-15 Strike Eagle


Games Beaten:
330/709
Genre: Simulation
Goal: Finish All 7 Missions

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 2/10

Sinusta on tulossa eliitin jäsen - pääset osalliseksi tähän historian korkeitten koulutettuun ja motivoituneeseen joukkoon. Sinä olet nyt F-15 Strike Eagle -hävittäjän pilotti!

Nämä simulaatiopelit ovat aina hieman kuumottavia aloittaa ja nyt lähdin ensimmäistä kertaa hävittäjän kyytiin!
Kuumotus oli täysin turha, sillä tämä peli oli ihan ilmainen jonka pieni lapsikin olisi päässyt läpi ilman suurempia vaikeuksia.
Pelissä on seitsemän erilaista tehtävää joissa tavoitteena on tuhota vihollisen kolme tärkeää kohdetta ja palata takaisin lähtöpaikkaan. Kohteiden tuhoamista vaikeuttaa hävittäjät ja muut maanpinnalta käsin tykittävät asiat!
Vaikka tehtävän läpäiseekin moitteettomasti, niin uuteen tehtävään ei ihan noin vaan pääsekään. Pelissä täytyy kerätä pisteitä ja tietyn rajapyykin ylitettyään saa ylennyksen jonka jälkeen pääsee kokeilemaan uutta tehtävää.
Ylennyksiä on luonnollisesti kuusi kappaletta ja korkeimpien ylennyksien saavuttamiseen saakin kerätä pisteen poikineen. Pisteet eivät nollaannu missään vaiheessa ja jos hommaa halusi jatkaa myöhemmin, niin ei kun salasanaa sisään ja hävittäjän puikkoihin.



Pelissä pystyi valitsemaan neljästä eri vaikeustasosta; Airman, Pilot, Combat Pilot ja Ace. Airman -vaikeustasolla ei tarvinnut itse edes lentää, toki pieniä korjausliikkeitä pystyi tekemään, mutta autopilotti pakotti aina oikeaan suuntaan. Ei tarvinnut kuin räiskiä menemään :D
Muut vaikeusasteet menivät aina askeleen hankalampaan suuntaan. Esimerkiksi Combat Pilotissa täytyi hävittäjää ohjailla ihan itse ja Ace,  tuo kaikista vaikein vaikeusaste nosti vielä automaattisen ohjaamisen lisäksi muidenkin asioiden hakaluutta kuten vähensi ammusten määrää.
Kun kerrankin tälläinen tilaisuus tarjoutui, että simulaatio peli osoittautuu helpoksi, totta kai minä sen hyödynnän! Ai että oli kiva vain olla kyydissä ja tykitellä menemään :)
Tykittelystä puheen ollen, hävittäjä oli varustettu kahdenlaisilla hyökkäyskeinoilla - konekiväärillä ja ohjuksilla. Näitä molempia oli rajoitettu määrä, mutta hyvin ne riittivät aina tehtävän loppuun asti. Ohjukset lukittuivat automaattisesti kohteeseen, mutta konekiväärillä täytyi itse tähdätä jotta kohteen sai tuhottua.
Ohjukset olivat erittäin tärkeitä, sillä niiden avulla sai nuo kolme tärkeää kohdetta tuhottua, muuten niitä ei tainnut edes saada hajalle pelkän konekiväärin voimin.
Hävittäjällä pystyi myös puolustautumaan hyökkäyksiä vastaan. Ihan tarkkaa tietoa minulla ei ole mikä suojausmenetelmä oli Airman -vaikeusasteella käytössä, mutta tutkassa oleva symboli alkoi välkkymään ja vihollisen ohjus meni ohi. Näitä suojauksia oli 24 kappaletta käytössä yhden tehtävän aikana.
Ace -vaikeusasteella näitä suojausmenetelmiä oli kaksi erilaista; flare ja chaff. Flare on hyvä ilmaiskuja vastaan ja chaff sitten taas maasta tulevia iskuja vastaan. Acella pelatessa arsenaalista löytyy myös kolme erilaista ohjustyyppiä joilla on erilaiset käyttötarkoitukset.
Ace vaikeusasteella täytyi myös seurailla polttoaineen kulumista ja käydä välillä tankkaamassa lähtöpisteellä.
Airmanilla pelatessa ei tarvinnut pahemmin mistään huolehtia. Alkuun tuli panikoitua vastaantulevien hävittäjien kanssa, mutta nopeasti nekin alkoivat rutiininomaisesti tippumaan. Täytyy myöntää, että minulla ei ollut hajuakaan missä oman hävittäjän osumamäärät kerrottiin.
Hudin vasemmassa yläkulmassa oli kyllä ENG 1 & 2 -merkinnät, mutta ei niihin oikein tullut mitään vaikka osuikin vihollisen ohjuksiin. Kertaakaan en tehtävien aikana kuollut mikä on harvinaista simulaatiopeleissä :D
Ylennysten hankkimisen aikana huomasin vielä pelin lopullisesti rikkovan asian. Kun B-nappia painoi pohjassa, ampui hävittäjä ohjuksen niin nopeasti kuin mahdollista. Kaikki vihollisen hävittäjät ynnä muut tippuivat saman tien kun ilmestyivät ruutuun. 
Ohjuksia löytyi vielä 30 kappaletta ja jos hyvä RNG toteutui, ne riittivät ihan tehtävän loppuun asti. Jos ne nyt sattuivat loppumaan, sai viimeiset hävittäjät helposti tuhottua konekiväärillä tai sitten jätti ne kylmästi tuhoamatta.




Tehtäviä joutui monesti hankaamaan uudelleen jotta sai tarvittavat pisteet kasaan uutta ylennystä varten. Ei ollut väliä mitä tehtävää pelasi, osa oli vain pidempiä kuin toiset. Näistä tehtävistä pystyi saamaan myös kunniamerkkejä jos onnistui rikkomaan jonkun tietyn pisterajan.
Kerran onnistuin tästä ja minut palkittiin hienolla kunniamerkillä! Ilmeisesti näitä on hankalampi saada jos pelaa pelkällä Airmanilla, mutta näillä ei ollut suurempaa vaikutusta läpäisyn suhteen joten jätin ne omaan arvoonsa.
Tämä oli melkoisen puuduttavaa hommaa loppua kohden mentäessä. Ylennysten pisterajat alkoivat menemään ihan övereiksi. Alkuun vaadittiin 500 000-2 000 000 pisteen raja, lopussa niitä tarvittiinkin jo 20 000 000-40 000 000. Yhdestä tehtävästä saa karvan verran alle miljoona pistettä. Otin huvikseni aikaa kuinka kauan meni viimeisen ylennyksen saamiseksi ja kyllähän siinä yli tunti vierähti.
Todella puuduttavaa painaa vaan B-nappia pohjassa ja satunnaisesti väistää ohjus Start -napin avulla. Välillä pelailin silmät kiinni ja kuuntelin milloin ohjus tulee :D Yhdessä vaiheessa jopa venyttelin samalla kun suoritin tehtävää, pitihän aika käyttää hyödyksi!
Mielummin tätä puudutusta kuin mitään överivaikeaa, pikselin kokoisten ammusten väistelyä.



Viimein kun viimeiseen tehtävään pääsi, se oli melkoisen antiklimaattinen. Kaikki tuhottavat kohteet oli yhdessä läjässä ja tehtävä oli todella nopeasti ohi. Varmaan lyhyin tehtävä ensimmäisen jälkeen. Tässä ei tullut edes mitään loppukuvia vaikka niiden toivossa olin. Täysin sama näkymä kuin muissakin tehtävissä missä oli kerätyt pisteet ja ansiomerkit.
Pelissä on viisi piilotettua tehtävää jos onnistuu läpäisemään kaikki tehtävät Ace -vaikeusasteella ja keräämään kaikista ansiomerkit. Loppukuvia ei niidenkään jälkeen tule joten empä jaksanut alkaa pisteitä grindailemaan.
Arvomerkkien pisterajatkin ovat aika korkeita joten ei kiitos enää!
Kokonaisuudessaan tämä oli ihan menevää viihdettä. Ilman loppupuolen pistegrindailua peli olisi ollut paljon hauskempi. Acellahan tästä olisi saanut huomattavasti enemmän irti, mutta onhan näitä lentosimulaattoreita vielä jäljellä joten jätetään hankalammat pelailut myöhemmäksi :D