Day Dreamin' Davey

Games Beaten: 355/709

Genre: Action

Goal: Defeat Clantons (Stage 11)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 5/10

Koulu ei ole koskaan ollut mitään tämän kaltaista! Liity Daveyn mukaan matkalle missä historian opetus muuttuu todeksi ja välitunnit ovat vain taukoja hauskanpidosta.

Davey käyttää kaikkien aikojen hienointa aikakonetta - mielikuvitustaan matkustaen tapaamaan taikuri Merliniä, seikkailemaan muinaiseen Kreikkaan ja hurjaan villiin länteen.

Pidä rehtoria silmällä ja varmista, että sinulla on poissaololupa lähettyvilläsi!

NES -projektini on saavuttanut puolivälin! Tarkoituksena oli valikoida hieman laadukkaampi peli kuin tämä, mutta pitämäni pienen tauon aikana kerkesin unohtaa, miten lähellä puoliväliä olenkaan menossa :D No, jokainen näistä on joskus läpäistävä.

Vaikka olin nähnyt NES-Retkun ja AVGN:n arvostelut tästä pelistä, jotenkin yritin itselleni vakuutella, että kyseessä voisi olla ihan jees peli...no eipä ollut.

Muutamilla muutoksilla tästä olisi saanut ihan mainion, mutta tälläisenään se putoaa kasan alimpiin kerroksiin.

Pelissä seikkaillaan Davey -nimisellä kersalla jolla on ilmeisesti narkolepsia kun ei meinaa millään pysyä hereillä. Pelin nimi liittyy kuitenkin unelmointiin, joten jatkuva nukahtelu on aika hämäävää.

Joka tapauksessa pelin kentät ovat Daveyn unia ja poika näkeekin unta kolmesta erilaisesta historiallisesta aikakaudesta - keskiajasta, antiikin Kreikasta ja villistä lännestä.

Näissä maisemissa seikkaillaan yhdentoista kentän verran. Kentät eivät ole mitään kovin pitkiä, mutta muutamassa joutuu hieman käyttämään päätään jotta ne pääsee läpi. 

Peli ei ole suoraviivaista etenemistä vaan lintuperspektiivistä kuvattua sokkeloisissa maisemissa samoilua.

Pääpiirteittäin homma menee niin, että kuljeskellaan ympäri mestoja etsien jotain tavaraa jonka avulla pääsee sitten jonkin tietystä kohdasta eteenpäin. Jonkin aikaa kun on kuljeskellut eteenpäin, vastassa on pomotaistelu.

Keskiaika ja antiikin Kreikka ovat lähestulkoon samanlaisia idealtaan. Muutamien tavaroiden löytämisen jälkeen pääsee kulkemaan eteenpäin aina pomolle asti.

Villi länsi on hieman monimutkaisempi - siellä täytyy vierailla rakennuksissa, vaihdettava tavaroita rahaan ja ostettava tarvikkeita kuten ammuksia sekä parempia aseita. Jopa huorat auttavat Daveyta jotta pahat pyssysedät saadaan käpälälautaan.

Kankeaahan tämän pelaaminen on kontrolleista lähtien. Hyppy tapahtuu A:ta ja B:tä samanaikaisesti painamalla kun yksittäisiin nappeihin on laitettu aseet. B:stä käytetään kestoasetta ja A:sta kentästä löytyviä kertakäyttöisiä ammuksia.

Erittäin mahtavaa on kun hyppää, niin pakosti tuhlaa yhden kertakäyttöisen ammuksen koska nappien täysin yhtäaikainen painaminen on hankalaa. Tällä ei onneksi ollut kuitenkaan hirveästi merkitystä, sillä kertakäyttöisiä aseita tuli käytettyä hyvin vähän.

Peli ei ole myöskään kuolemattomuusframeilla pilattu, sillä energiat voi kuluttaa todella nopeasti loppuun jos hankaa itseään vihollisia vasten.

Hyvänä puolena täytyy mainita, että kentistä löytyy paljon vinkkejä mitä pitäisi tehdä tai etsiä. Erilaiset kentistä löytyvät hahmot kertovat esimerkiksi että "kilven avulla pääsee ylittämään sillan". Ei tarvinnut pahemmin arvella mitään.

Elämillä tätä ei ole siunattu, sillä tässä on vain kaksi yritystä ja sitten tulee Game Over. Game Overista ei sinällään ole mitään haittaa, joutuu vain aloittamaan kentän alusta.

Kun kuolee, ruutuun lävähtää kolme eri valintavaihtoehtoa; jatka tästä, aloita peli alusta tai jatka peliä. Vaihtoehdot ovat todella hämärät, sillä vaikka valitsee jatka tästä -vaihtoehdon, saattaa silti kenttä alkaa alusta.

Jos on onnistunut pääsemään pomolle tai harvoissa tapauksissa kentän jatkopaikalle, silloin saa yrittää tästä jos on vielä elämä jäljellä.

Kuoleman jälkeen saa salasanan ja sitä tulikin syötettyä ahkerasti koska vahingossa tuli valittua "aloita peli alusta" -vaihtoehto kun kursori sattui sen kohdalla olemaan.

Kenttäsuunnittelu oli vähän niin ja näin pomot mukaan lukien. Aika mitäänsanomattomia taisteluita eikä niihin oikein saanut minkäänlaista tuntumaa. Paras taktiikka oli vain hyökätä raivolla päälle ja toivoa, että pomo kuolee ennen Daveyta.

Ehkä paras pomo oli Medusa, sillä oli ihan jopa patterni mitä seurata. Taistelussa joutui käyttämään myös hoksottimiaan, muuten Meduusa muutti poitsun tuhkaksi.

Villin lännen pomot olivat kaikki täysin samanlaisia. Ruutuun ilmestyy iso lainsuojaton ja tarkoituksena on siirtää nopeasti kursori ukon aseen päälle. Jos oli nopeampi kuin hän, voitto napsahti kerrasta. Sama toisinpäin.

Mahtavaa kun kuvakulma ja pelityyli vaihtuu ihan yllättäen, ei oikein kerkeä ensimmäisellä kerralla tälläiseen varautumaan jos ei ole pelistä mitään hajua :D

Peliin ei oltu saatu minkäänlaista viimeisen kentän tuntua. Toiseksi viimeinen kenttä joka lopettaa keskiajan sisälsi ison lohikäärmeen mikä olisi voinut olla viimeinen vastus.

Niin asia ei kuitenkaan ollut vaan viimeisenä koitoksena lähdetään vielä villiin länteen. Taitaa hieman Daveyn unet mennä sekaisin, kun kentässä siirrytään manalaan jossa Hades lymyilee :D

Kenttä on lyhyt, samaa kaavaa noudattava kuin muutkin villin lännen kentät. Kirsikkana kakun päällä tähän ei ole edes viitsitty laittaa mitään kunnon viimeistä vastusta vaan putkeen tulee kolme lainsuojatonta ja kaikilta pitää ampua ase pois kädestä.

Ilmeisesti reagointiaikaa oli hieman lyhennetty, sillä tähän tuhrautui muutama yritys. Kuitenkaan ei tämä kummoinen taistelu ollut, pettymys vain.

Harmillisen huono peli. Tätä olisi huomattavasti parantanut se, että saman aikakauden kentät olisi nivottu yhteen jättimäiseksi kentäksi ja siellä olisi saanut seikkailla ilman älytöntä Game Overin pelkoa. 

Lisäreitä olisi voinut olla enemmän ja niitä olisi pitänyt saada kerättyä. Näin pieninä paloina vuorotellen pelattuna kentistä ei saanut kovinkaan paljoa irti.

Kerta pelaamisen laariin joutaa tämä mestariteos.

Princess Tomato in the Salad Kingdom

Games Beaten: 354/709

Genre: Adventure

Goal: Defeat Pumpkin Junior (Level 9)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Tervetuloa paikkaan nimeltä Salaattikuningaskunta missä hedelmät ja vihannekset elävät täydellisessä harmoniassa. Linnan lähellä sijaitsee kylä nimeltä Salandora ja sen laitamalta löytyy pronssinen patsas ritari Kurkusta.

Vanha persimoni kertoo tarinaa kylässä asuville lapsille. "Tänään kerron tarinan kuinka minun esi-isä tapasi herra Kurkun ja päihitti pahan ministeri Kurpitsan." Vanha persimoni vilkaisi lapsia ystävällisesti ja aloitti kerronnan.

Vaikka Salaattikuningaskunta on nykyään rauhallinen, aikoinaan siellä vallitsi sota. Eritoten taisteluita käytiin pahojen viljelijöiden kanssa ketkä metsästivät hedelmiä sekä vihanneksia ruoakseen.

Kuningas Sipuli ajoi viljelijät alas ja suojeli kuningaskuntaa. Hän lakkautti arvoasteikon joka erotti hedelmät ja vihannekset tehden kaikista tasa-arvoisia.

Kuitenkaan ministeri Kurpitsa ei vähää välittänyt tästä uudistuksesta ja sai aikaan kapinan. Kurpitsa rakennutti itselleen linnan Kärpäsloukkuvuoren juurelle ja antoi itselleen tittelin Kurpitsa Suuri.

Hän loi arvoasteikon jossa kurpitsat olivat muiden yläpuolella ja korkeiden verojen avulla sai sorrettua muuta kansaa. Kaikki ketkä ei totellut Kurpitsaa, syöstiin tyrmään.

Kuningas Sipuli onnistui kiertämään Kurpitsan ja hänen joukkonsa. Kuningas, prinsessa Tomaatti ja entiset sotilaat perustivat ryhmän nimeltä Vastustajat - ryhmä joka koostuu vihanneksista sekä hedelmistä joiden tehtävä on hankkitua Kurpitsasta eroon.

Kävi kuitenkin niin, että prinsessa Tomaatti sekaantui Kurpitsan juonitteluihin ja tämän seurauksena vangittiin Kärpäsloukkuvuorella olevan linnan uumeniin.

Kuningas ei kestänyt tätä ja hän menehtyi suruunsa. Kansa oli täysin poissa tolaltaan. Kaiken kukkuraksi, Kurpitsa uhkasi naida prinsessa Tomaatin!

Hääpäivän lähestyessä ritari Kurkku tekee paluun ja kuullessaan mitä on tapahtunut, lähtee hän oitis Kurpitsan perään. Prinsessa on pelastettava ilkeän ministeri Kurpitsan kynsistä!

Jälleen yksi merkintä "aikoinaan muutaman minuutin testannut ja hylännyt" -pelien listaan. Teoksen hassu nimi sai aikoinaan kiinnostuksen heräämään ja olihan sitä testattava. Ajatuksen kanssa kun peliin paneutui, se olikin ihan mielenkiintoinen.

Tässä on todella omalaatuinen idea. Pelin on periaatteessa Point and Click -osastoa, mutta tässä ei voinut klikkailla ruutua lainkaan. Eteneminen tapahtui ainoastaan komentojen avulla joita löytyi ruudun molemmilta puolilta.

Voi olla, että jollain vanhalla kotitietokoneella tälläinenkin idea on jo ennestään toteutettu, mutta itselle täysin uusi juttu.

Peli sisältää yhdeksän eripituista lukua joissa täytyi selvittää erilaisia pulmia jotta pääsi etenemään seuraavaan. Aina luvun päättymisen jälkeen sai salasanan.

Heti kättelyssä ruutuun lävähtää läjä komentoja joita testailemalla pelissä edetään. Yleensä eteneminen on rajoitettu muutamaan ruutuun ja pidemmälle ei päässyt ennen kuin oli selvittänyt näiden muutaman huoneen pulmat.

Sinänsä jännä konsepti, että pelin puoleen väliin onnistuu tiensä selvittämään vaikka kaksivuotias kersa, jos vain ohjain pysyy kädessä. Tarpeeksi kun komentoja testailee, niin tässä etenee pakosti.

Täysin suoraviivainen tämä ei kuitenkaan ole, sillä välillä samaa komentoa täytyi käyttää useasti jotta oikea ratkaisu löytyi. 

Vaikka päämäärätön komentojen hakkaaminen kantaa pitkälle, silti pelihahmojen vinkkejä ja muita tekstejä kannatti seurata jotta homma sujuisi jouhevammin. Joskus vinkit olivat ns. kertakäyttöisiä ja ei niitä enää nähnyt muuten kuin aloittamalla luvun pelaaminen uudelleen. Muistiin kirjoittaminen oli tässäkin enemmän kuin järkevää.

Luvut olivat hieman hassusti toteutettu, sillä välillä ne olivat vain muutaman ruudun pituisia kokonaisuudessaan - välillä sitten sai ravata pitkin maita ja mantuja myös takaisinpäin jotta luku tulisi päätökseen.

Vaikka pelin päätavoitteena onkin pelastaa prinsessa Tomaatti, luvuissa oli omat pienet tarinansa. Täytyi päästä jostain pahasta hahmosta eroon ja auttaa kansalaisia.

Ritari kurkun ei tarvitse matkustaa itsekseen ja hänellä onkin matkakaverinaan persimoni Percy. Percy onkin hyödyllinen apuri, sillä käskystä hän tekee likaisimmat työt.

Percyltä saa myös hyödyllisiä vinkkejä jos on täysin jumissa tarinan pyörteissä.

Vaikka peli onkin pääosin komentojen klikkailua, on tässä pieni osuus muutakin. Muutamassa paikassa pääsee ihan itse kävelemään ja se on toteutettu iki-ihanalla RPG -pelien suoraan silmistä -kuvakulmalla :D

Nämä alueet ovat todella pieniä eikä näihin tarvitse edes karttaa piirtää vaikka mestat näyttävät ihan samalta. Riitti, kun vain pyöri ympyrää ja tutki jokaisen nurkan.

Toinen hieman tämän kyseisen teoksen perinteistä pelityyliä rikkova asia on taistelut. Näitä ei pelissä montaa ole ja ne on toteutettu kivi, paperi & sakset -tyyliin. Ihan täysin perinteistä KPS -settiä tämä ei ole, sillä kun voittaa KPS:n, täytyy vielä yrittää katsoa samaan suuntaan kuin vastustaja. Jos tämä ei onnistu, homma jatkuu KPS:stä.

En todellakaan tajunnut tämän samaan suuntaan katselun pointtia ja olisi voinut hyvin jättää kyseisen setin pois. Pääosin KPS -pelit olivat tuuripohjaisia muutamaa lukuun ottamatta.

Ruudun alareunassa näkyivät voimapisteet ja ohjekirjan mukaan ne vaihtelivat taistelukohtaisesti. Täytyy myöntää, että en oikein sisältänyt tätä pistejärjestelmää, voitto tuli kun se tuli. Yleensä siihen vaadittiin kolme pistettä. Yksi piste tuli kun voitti KPS:n sekä samaan suuntaan katsomisen.

Pisteitä kierrätettiin eikä niitä saanut mihinkään talteen. Jos vastustaja sai pisteen, se hävisi pelaajalta ja se täytyi voittaa uudelleen jotta pääsi yrittämään uutta pistettä. Todella hämärä systeemi.

Häviöstä ei kuitenkaan rokotettu pahemmin, joutui vain yhden ruudun taaksepäin. Tätä en kuitenkaan kokenut kuin ainoastaan Kurpitsan kanssa joka onkin sitten niin ilkeä, että heitti häviöstä koko luvun alkuun :(

Peli oli todella helppoa läpsyttelyä muutamaa loppupuolen lukua lukuun ottamatta. Vaikka pelin idea onkin yksinkertainen, saattoi jokin asia unohtua testata. Näissä luvuissa täytyi rampata paljon samoissa ruuduissa ja testailla samoja paikkoja jotta jotain uutta löytyisi.

Kahdeksannessa eli toiseksi viimeisessä luvussa täytyi olla erityisen tarkkana, sillä paria taistelua ei voinut oikein voittaa jos ei lukenut kansalaisten antamia vinkkejä. 

Esimerkiksi taistelu ministeri Kurpitsaa vastaan olisi ollut lähes mahdoton ilman kansalaisen vinkkiä. Kurpitsa tekee aina KPS hommat samassa järjestyksessä, ainoastaan katsomissuunta täytyi veikata.

Ensimmäisellä yrityksellä unohdin koko vinkin ja yritin "väkisin" päästä taistelua läpi. Eihän siitä tullut mitään ja jouduin luvun alkuun. Tämä oli kieltämättä järkytys vaikka ihan ymmärrettävä ratkaisu. Luku on aika pitkä ja oli hieman tervan juontia palata takaisin Kurpitsan luo. Toisella kerralla muistin vinkin ja taistelu meni näppärästi läpi.

Periaatteessa kahdeksas luku on pelin viimeinen kunnon luku. Se on pitkä ja hankalahko sekä sisältää kekseliäisyyttä vaativan taistelun ministeri Kurpitsaa vastaan. Yhdeksännessä luvussa ei ole muuta kuin yksi taistelu.

Pelin viimeiseksi pomoksi on laitettu Kurpitsan poika - Kurpitsa Junior. Tämä taistelu on oikeastaan sama kuin mikä tahansa muu taistelu, ei sen kummempia kikkailuja. Vaikka tämän olisi kädettänyt, olisi siihen päässyt nopeasti uudelleen.

Kädetys olikin todella lähellä. Aluksi sain ihan hyvän putken onnistuneita KPS suorituksia, mutta usein meni katsomissuunta pieleen ja Junior kosti armottomasti. 

Jonkin aikaa Junioria vastaan taistellessani päätin, että vedän homman ihan "läskiksi" ja en tee mitään muuta, kuin rämpytän D-padista alaspäin. Alaspäin painalluksella Percy valitsi vaihtoehdoksi kiven ja jostain syystä Kurpitsa Junior valitsi monesti sakset. Kuinka kätevää!

Junior tykkäsi myös katsella useammin alaspäin kuin muihin suuntiin joten tämäkin osuus meni hieman liiankin helposti läpi kun vain rämpytteli D-padista alaspäin. Parastahan tässä oli se, että olin viittä vaille häviämässä Juniorille ennen kuin aloitin tämän leikkimielisen testailun :D 

Kokonaisuudessaan tämä oli ihan mainio peli. Ei mikään mestariteos, mutta yksinkertaisuutensa vuoksi se piti otteessaan loppuun asti. Pari kertaa jouduin pisimmän, kahdeksannen luvun aloittamaan alusta, henkilökohtaisen elämäni kiireet tuli vastaan.

Eipä tuolla niin merkitystä ollut, samaan pisteeseen pääsi suhteellisen nopeasti kun vain muisti reitin.

Tässä pelissä tuli myös koettua ensimmäinen pervoksi haukkuminen NES -pelin tiimoilta. Oikein sydäntä lämmittää.

The Blue Marlin

Games Beaten: 353/709

Genre: Sports

Goal: Win All Four Tournaments

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 5/10

Nyt oli viimein aika lähteä kalaan. Ihan mitä tahansa sinttejä ei olla nappaamassa, vaan isokokoisia marliineja. Olen tätä peliä vältellyt pitkän tovin, koska luulin sen olevan vaikea ja nihkeä. Homma meni täysin päinvastoin, sillä peli oli todella hyvä.

Peli on mukavan leppoista kalastelua pienellä jännityksellä höystettynä.

Pelin tavoitteena on voittaa neljä turnausta. Voitto tapahtuu kuinkas muutenkaan kuin nappaamalla isoin marliini. Muitakin kaloja kuten haita voi kalastaa, mutta niitä ei lasketa mukaan punnitukseen.

Turnaukset sijoittuvat Floridaan ja Havaijille. Ainoastaan ensimmäinen "harjoittelu" turnaus käydään Floridassa, muut kolme Havaijilla. 

Turnauksessa on 10 tuntia aikaa kalastaa ja punnitukseen voi mennä milloin itse haluaa jos kokee, että on napannut tarpeeksi ison kalan.

Turnauksen aikana voi valita kolmesta eri alueesta missä haluaa kalastusta suorittaa. Aluetta voi vaihtaa mielensä mukaan tai sitten vain pysyä yhdessä ja samassa. En huomannut muuta kuin visuaalista eroa näiden välillä.

Jokaisen turnauksen voiton jälkeen saa salasanan mikä on todella mahtava juttu.

Peliin oli heitetty mukaan pientä levutus-systeemiä. Löytyi kolme eri osa-aluetta mitä pystyi kehittämään. Nämä ovat lihasvoima, vartalon vahvuus ja taito. Kahden ensimmäisen tasoa nostettiin yksinkertaisesti nappaamalla paljon kaloja sekä isoja kaloja. Kehitys alkaa D:stä ja päättyi AA -tasoon.

Lihasvoiman ja vartalon vahvuuden ollessa maksimi tasolla, kalamies ei väsynyt kovin helposti ja isommatkin jötkäleet sai vedettyä veneeseen huomattavasti helpommin. 

Taito oli sitten hieman eri juttu. Aluksi en edes tajunnut, miten sen tasoa nostetaan. Ohjekirjasta selvisi, että erilaiset sattumukset ja niihin oikealla tavalla reagointi nostavat taitotasoa. Sattumuksia saattoi olla kelan ylikuumeneminen tai siiman sotkeutuminen potkurin ympärille.

Peli tarjoilee kolme eri vaihtoehtoa ja niistä piti sitten valita oikein. Väärä vastaus saattoi pahimmillaan johtaa siiman katkeamiseen.

En oikein tajunnut mitä tämän tason nostaminen hyödytti. Ehkäpä se antoi paremman mahdollisuuden sattumusten selvittämiseen sillä oikeat vastaukset vaihtelivat vaikka vastausvaihtoehdot pysyivät samana.

Kalastaminen tapahtui niin, että ajeltiin botskilla ympäri aluetta ja yritettiin saada kala nappaamaan kiinni perässä tulevaan koukkuun. Vedessä näkyi paljon kalojen siluetteja ja kun koukun sai osumaan näihin, todennäköisesti kala kävi kiinni. Näissä kalojen silueteissa ei ollut muita kuin "roskakaloja", marliineja napattiin hieman toisella tavalla.

Nämä pienemmät sintit olivat loistavia levutusta silmällä pitäen. Aluksi kalastajan lihasvoima on heikko ja ukko väsyy nopeasti. Pienien kalojen nappaamiseen ei tarvinnut hirveästi voimaa ja ne sai vedettyä kivuttomasti veneeseen.

Marliinien nappaaminen oli hieman toinen juttu. Ne täytyi härnätä esiin erilaisia keinoja käyttämällä. Esimerkiksi jos näki lokkeja lentelevän meren yllä, niiden perässä saattoi uida marliini. Sama kaava päti kalojen siluetteihin, perässä roikkumalla saattoi marliini tulla esiin jonka jälkeen sen sai tarttumaan koukkuun.

Maksimissaan 11 kalaa sai kantaa mukanaan ja kun raja tuli täyteen, kisa loppui. Loppuvaiheessa kun kaikki levelitkin on maksimilla, ei ollut mitään järkeä pitää mukanaan kuin isoimmat kalat. Pienet heitin takaisin mereen kasvamaan.

Onnistuin nappaamaan yhden jäätävän kokoisen hain mikä painoi noin 1050 paunaa. Harmi kun haiden nappaamisella ei ollut sen suurempaa merkitystä, mutta olihan tuo nyt aika kova saavutus! :)

Pelissä pystyi vaihtamaan esimerkiksi erilaisia uistimia, mutta en kokenut tätä millään tapaa tarpeelliseksi. Käytin vain vakiona olevaa Feather lurea. 

Siiman pituutta ja paksuutta pystyi myös säätämään ja näitä asetuksia tulikin muokattua. Parhaiten kaloja sai ylös käyttämällä paksuinta ja lyhintä siimaa. Kalat eivät päässeet liian etäälle lyhyen siiman ansiosta.

Kun on saanut perus sintin tai marliinin pyydykseen vaihtuu näkymä ihan toisenlaiseksi. Aluksi tässä hommassa olin ihan pihalla, että miten kaloja saa ylös. Välillä katkesi siima, välillä kalat vain pääsivät koukusta irti. Ohjekirjan ja internetsin avulla sai hienon koulutuksen tähän hommaan.

Paras taktiikka oli laittaa heti alussa kelan jarru päälle, että kala ei vetäisi siimaa nopeasti liian pitkäksi. Kaloja täytyi väsyttää ja pumppausliikkeellä tämä onnistui hienosti.

Välillä kela alkoi pitämään kovaa meteliä joka tarkoitti, että siima on liian kireällä ja täytyi hellittää kelaaminen. Heti kun kela lakkasi ääntelemästä, täytyi jatkaa raivokasta kelaamista. Pumppauksella ja kelaamisen oikeanlaisella rytmityksellä sai kalat hyvin haaviin.

Marliinit olivat hieman tiukempia vastuksia ja niiden kanssa piti käydä pieni tuuri jotta sellaisen sai ylös veneeseen. Tämä toki koski vain isompia yksilöitä, pienet tulivat ihan mukisematta botskiin.

Välillä kalat väsyivät äkillisesti kun teki tarpeeksi pumppausliikettä. Tämä taisi olla tuurista kiinni, sillä välillä ei kala millään väsynyt vaikka kuinka pumppaili. Väsynyt kala oli todella helppo vetää lähemmäksi venettä, jopa täysin perille asti.

Minulla oli ihan selkeä suunnitelma miten lähden peliä pelaamaan. Floridassa hoidin lähes kaikki levutushommat maksimille, lukuun ottamatta taitoa. Näin sitten muissa turnauksissa pystyi heti alkaa nappailemaan marliineja. 

Muutaman kerran tuo 10 tunnin aikaraja tuli täyteen kun näitä levuja haalin, mutta tällä ei ollut mitään väliä. Koodi ylös ja uudelleen yrittämään. Pelaamista sai jatkaa täysin samasta pisteestä kuin ennen ajan loppumista.

Muuten turnaukset menivät erittäin mutkattomasti, sain tarpeeksi isoja marliineja jotka riittivät voittoon. Viimeistä turnausta jouduin kaksi kertaa yrittämään kun nappaamani 700 paunan marliini ei riittänyt ykkössijalle. 

Viimeisessä täytyi napata 900 paunan jötkäle joka ei ihan helpolla tullut veneeseen. Sen kanssa sai hieman taistella, mutta viimein onnistuin sellaisen saamaan ja lähes heti kun kisa alkoi.

Tiesin jo tässä vaiheessa, että voitto napsahti enkä jaksanut kalastaa loppuun. Menin suoraan punnitukseen ja sieltähän se voitto napsahti!

Todella upea peli, suosittelen kaikkia testaamaan tätä! Visuaalisesti upea ilmestys NESin kirjastossa. Rento, ja samalla sopivan jännittävä.

Tämä ei edes liian vaikea ole, kunhan vaan oppii tavan, miten kalat saa napattua veneeseen.

David Crane's A Boy and His Blob: Trouble on Blobolonia

Games Beaten: 352/709

Genre: Platform

Goal: Defeat the Evil Emperor

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Kaukana avaruuden syövereissä sijaitsee planeetta nimeltään Blobolonia. Planeettaa hallitsee paha keisari joka käskee alamaisiaan syömään vain vaahtokarkkeja ja suklaata, kuinka julmaa!

Yksi planeetan asukeista on nimeltään Blob ja hän ei voi sietää edellä mainittuja sillä hänen lempiherkkuaan on jellybeanit. Blob tarvitsee apua tähän ongelmaan ja matkustaa maapallolle hakemaan apua.

Hän löytääkin pojan joka on valmis auttamaan Blobia. Keisarilla on yksi heikkous; hän ei voi sietää vitamiineja. Niiden avulla saisi pahan keisarin sorrettua vallasta.

Vitamiineja saa ostettua kaupasta, mutta kaveruksilla ei ole yhtään rahaa. Syvällä maanalaisissa luolissa on piilossa aarteita ja muita arvokkaita jalokiviä. Kaksikon täytyy lähteä metsästämään näitä aarteita jotta mielii saada vitamiineja ostettua.

Luolastoissa on vaarallista kulkea, mutta onneksi Blob on erittäin muuntautuvainen. Kun hänelle syöttää erilaisia jellybeaneja, Blob muuttaa muotoaan ja hankalista esteistä pääsee yli!

Mielenkiintoisen konseptin omaava peli, jokseenkin harmillisen lyhyt. Pienen pintakosketuksen sain tähän aikoinaan NES-Retkun arvostelusta. Pelin suunnittelija, David Crane on selkeästi ollut kovin ylpeä teoksestaan kun ohjekirjan ensimmäisellä sivulla äijän pärstä komeilee pienen infotekstin kera.

Pelissä seikkaillaan nimettömällä ja avuttomalla pojalla joka ei ilman Blobin apua pääsisi pääkatua pidemmälle. Poika ei osaa edes hypätä omin avuin ja ainoa mihin hän kykenee, on liikkuminen. Tämäkään ei ihan nappiin mene, sillä tuntuu kuin poika liukastelisi jäällä vaikka alla olisi minkälainen maaperä tahansa. Ohjaukseen sai hetken totutella, että tajusi päästää tarpeeksi ajoissa napista irti jotta poika pysähtyi siihen mihin halusi.

Ideana on syöttää Blobille erilaisia jellybeaneja jotta Blob muuttuu erilaisiksi esineiksi. Blobin avulla isoimmatkaan esteet eivät olleet ylitsepääsemättömiä. Jellybeaneja ei suinkaan ole rajattomasti, mutta onneksi niin paljon, että testailuun ja virheisiin on reilusti varaa.

Jellybeaneja on kolmetoista erilaista ja ne muuntavat Blobin seuraavanlaisesti:

Lakritsi: muuttaa tikkaiksi joiden avulla pääsee korkeammalle

Mansikka: muuttaa sillaksi, jotta pitkien kuilujen ylitys onnistuisi

Kookos: keilapallolla voi katsella edessä olevia ruutuja turvallisesti

Kola: muuttaa kuplaksi jolla voi kellua veden pinnalla tai sukeltaa syvyyksiin

Kaneli: polttolampulla tuhotaan hämähäkin seitti

Omena: muuttaa tunkiksi jolla pystyy tunkkaamaan muutaman eri asian

Vanilja: sateenvarjolla voi liidellä turvallisesti alas korkeista kohdista. Se myös suojaa esimerkiksi tippuvilta kiviltä

Tangeriini: muuttaa trampoliiniksi jonka avulla pystyy pomppimaan todella korkealle

Juuriolut: raketilla lennetään Bloboloniaan

Hunaja: muuttaa kolibriksi ja näin Blob lentää pojan luokse

Ketsuppi: tätä makua Blob vihaa ja jos tälläinen jostain syystä joutuu hänen suuhunsa, Blob muuttuu kiviseinäksi

Booli: luo aukon maahan josta pääsee läpi. Ei toimi jos maaperä on liian paksua

Osa karkeista on melko itsestään selviä mitä ne tekevät, mutta jotkin olivat hieman hämärämpiä. Esimerkiksi kookoksen käyttötarkoitusta en keksinyt. Kookos muutti Blobin keilapalloksi jonka pystyi heittämään eteenpäin. Yritin käyttää sitä vihollisten tuhoamiseen, mutta ilmeisesti sillä olisi voinut käydä kurkkimassa edessä olleisiin huoneisiin ilman, että sinne olisi tarvinnut pojalla kävellä.

Joitain karkkeja käytettiin todella vähän. Esimerkiksi raketilla oli vain yksi käyttötarkoitus - matkustaminen Bloboloniaan, Blobin kotiplaneetalle. Lentäminen takaisin maapallolle onnistui myös, mutta en oikein ymmärtänyt miksi moista olisi tarvinnut tehdä. Polttolamppua tarvitsi myös vain yhden kerran koko seikkailun aikana. Ihan koko luolastoa en tutkinut joten en tiedä olisiko jossain kohdassa ollut toinenkin käyttökohde. Myös tunkki oli vähällä käytöllä, vain kaksi kertaa.

Ketsuppikarkin yritin saada Blobin suuhun, mutta se pirulainen ei millään suostunut syömään moista edes testin vuoksi :(

Seikkailun edetessä saa vielä kaksi lisämakua - appelsiinin ja limen. Appelsiini muuttaa Blobin vitamiineja ampuvaksi aseeksi ja lime avaimeksi. Näitä molempia tarvitsee Blobolonia -planeetalla.

Joidenkin karkkien käyttäminen oli todella kankeaa. Pahin esimerkki oli trampoliini. Blob käveli pojan perässä ja se pysähtyi aina tietylle etäisyydelle. Blobia pystyi myös viheltämällä kutsumaan pojan luokse, mutta tässäkin tapauksessa hän pysähtyi vain tiettyihin kohtiin ruutua.

Joskus Blobin sijainti ei täsmännyt esimerkiksi taivaalla killuvien aarteiden tai muiden kerättävien juttujen kanssa. Ilmeisesti tähän vaikutti osittain se, kummasta suunnasta ruutuun oli astunut sisään. Poikaa ei voinut edes liikutella trampoliinilla hyppimisen aikana paitsi jos oli hyppäämässä siitä pois. Välillä jäi aarteet keräämättä kun ei niihin vaan yksinkertaisesti osunut :D

Ihan pienen korjausliikkeen pystyi tekemään jos pomppimisliike oli matalaa. Todella ankea systeemi. 

Tikkaat oli toinen hieman hassusti toteutettu asia. Tikkailla pystyi kiipeämään tasojen läpi ja tällä tavalla sai Blobin helpommin mukaan ilman, että täytyi turvautua hunajanmakuisen karkin apuun. Kuitenkaan tikkaita ei voinut ihan mihin tahansa lykätä, vaan ne täytyi asettaa kohtaan missä tason toinen pää ei ollut missään kiinteässä seinässä kiinni.

Tämä oli hieman hassua, sillä jos vaihtoi toiseen ruutuun ja kyseessä oli edelleen tämä sama taso - ei tikkailla päässyt tasosta läpi. Peli ei tiedostanut enää, että palikka olisi irti kiinteästä seinästä. 

Kun pelin kummalliset mekaniikat oli edes jollain tasolla hallussa, heräsi kysymys, että mitähän tässä pelissä oikein pitää tehdä? Jo heti pelin alussa pystyy Blobin muuttamaan raketiksi ja lentämään Bloboloniaan joka on pelin loppuvaihe. No, eteneminen täällä tyssää aika nopeasti kirsikkapommien täyttämiin huoneisiin kun niistä ei pääse mitenkään eteenpäin.

Ohjekirjasta selviää, että aarteita keräämällä saa ostettua vitamiineja Health Foods storesta. Näitä vitamiineja ei suinkaan vedetä huiviin vaan käytetään ammuksina aseessa johon Blob muuntautuu.

Näillä vitamiiniammuksilla pystyy tuhoamaan Bloboloniassa olevat kirsikkapommit ja monet muutkin esteet! 

Ruudun yläreunassa näkyy laskuri mikä näyttää kuinka monta aarretta on löytämättä. Aarteita on kaiken kaikkiaan 22 kappaletta ja kaikkia ei todellakaan tarvitse löytää. Ensimmäisellä vitamiinien ostoreissulla olin löytänyt kolmetoista aarretta ja jo tästä määrästä sai vaihdossa 1250 vitamiiniammusta :D Puolet tuosta panosmäärästä olisi riittänyt asioiden tuhoamiseen, sillä ei niitä nyt niin paljoa ollut.

Aarteitahan sitten löytyy maanalaisesta luolastosta joka on pienimuotoinen sokkelo. Ei syytä huoleen, ei tämä mesta mikään överihankala ole. 

Luolastossa sai olla todella tarkkana, sillä alaspäin liikkuessa täytyi käyttää boolinmakuista karkkia joka muuttaa Blobin aukoksi. Jos aukon sijoitti väärään kohtaan, saattoi pudota todella pitkän matkan kuilun pohjalle ja tässä pelissä korkealta putoamisesta rankaistaan kuolemalla.

Paras paikka aarteiden löytymiseen oli maanalainen järvi josta löytyi peräti kahdeksan aarretta! Pelkästään tämä määrä riitti tarvittaviin vitamiiniammuksiin. Järvestä löytyi yksi hieman hankalammassa paikassa oleva erikoisaarre ja luulen, että siitä sai enemmän vitamiiniammuksia kuin muista aarteista.

Sitten kun on mielestään tarpeeksi löytänyt aarteita alkaa uusi mietintäsessio...miten luolastosta pääsee takaisin maan pinnalle?

En ole ihan varma meninkö pelin tarkoittamaa reittiä, mutta joka tapauksessa se toimi tarpeeksi hyvin. Tähän sisältyi yksi todella korkea pomppimiskohta trampoliinin avulla ja tarkka jellybeanin nakkaus ylätasanteelta suoraan Blobin suuhun, joka oli monta ruutua alempana. Hunajanmakuisella karkilla Blob muuttuu kolibriksi ja liitelee suoraan pojan luokse. Tämä on ainut keino saada Blob nousemaan korkeita matkoja ylöspäin.

Pakko antaa tekijöille pisteet siitä, että tässä pystyi vaikuttamaan monen ruudun päässä oleviin tapahtumiin. Yleensä hommat rajoittuvat vain yhteen ruutuun, mutta siellä se Blob edelleen odotti monta ruutua alempana samassa kohdassa. Myös jos Blob jää seikkailemaan jonnekin kauas, peli muistaa ja tajuaa Blobin sijainnin. Ainut keino on houkutella Blob samaa reittiä pojan luokse minkä itsekin kulki. Huisia!

Meni useampi lisäri ja Game Over yrittäessäni keksiä reittiä luolastosta ylös. Kyllä se sitten viimein onnistui :)

Luolastosta pitää vielä löytää yksi pussi jellybeaneja joka sisältää nämä erikoismaut. Tämä pussi ei ole onneksi missään hankalassa paikassa jemmassa vaan samassa huoneessa mistä pääsee takaisin maan pinnalle.

Kun viimein pääsin Bloboloniaan kaikki tarpeellinen mukanani, ei mennyt kauaakaan kun noutaja tuli. Elämät olivat huvenneet luolastoon ja yllärinä tulevat uudet huoneet kepposineen eivät olleet suotuisia ensikertalaiselle. Alueelle on piilotettu muutamia piparminttu karamelleja joista saa lisärin kun niitä kerää viisi kappaletta. Niiden avulla ei kovin pitkälle pötkitä, varsinkaan kun menettää lisärin keräämisprosessin aikana :D

Uudella yrityksellä pääsinkin sitten huomattavasti paremmilla lisäreillä tutkimaan mestaa. Muuten todella suoraviivainen alue haarautuu kahteen osaan ihan alueen lopussa. Tovin mietiskelin, että kumpaan suuntaan sitä pitäisi lähteä etenemään. Päädyin testaamaan alempaa reittiä ja hetken edettyäni vastassa oli lukolla varustettu ovi. Heti mieleen tuli, että avaimen täytyy olla ylemmän reitin uumenissa.

Ei kun takaisin ja ylemmän reitin kimppuun. Tämä olikin huomattavasti vaikeampi tapaus ja henki lähtikin pariin otteeseen yrittäessäni väistellä Mariosta tuttujen Thwompien tapaisia "hampaita". Kun selviydyin reitin loppuun, siellä odottikin todellinen pettymys, yksi pipariminttu karamelli! Täysin turhaa ajanhukkaa ja en saanut edes lisäriä kun kerätty karamelli oli vasta neljäs.

Hieman tästä lannistuneena selailin jellybeaneja läpi ja huomasin, että appelsiinin lisäksi olin saanut toisenkin uuden jellybeanin, limen! Viimeinen lisäri menossa ja pitäisi selvitä takaisin ovelle...

Kuin ihmeen kaupalla onnistuin siinä vaikka poika kovasti yrittikin liukua "hampaiden" alle jäisine kontrolleineen. Limellä Blob muuttui avaimeksi ja näin päädyin sisään pahan keisarin huoneeseen.

Tätä ei voinut oikein pomotaisteluksi kutsua kun ei voinut edes kuolla. Ideana oli heittää häkissä olevan Blobin suuhun omenanmakuinen karkki jolloin hän muuttui tunkiksi tunkaten hyllyllä olevan vitamiinipurkin nurin kaataen sisällön keisarin niskaan.

Tämä oli ainut asia minkä muistin Retkun videosta, mutta eipä tämän keksiminen mitään rakettitiedettä olisi ollut. Kaikki karkit läpi käymällä oikea olisi osunut pakosti kohdalle. 

Ainut hankaluus tässä oli saada karkki Blobin suuhun. Heittomatka oli pitkä ja tässä täytyi tehdä se juoksusta jotta homma onnistui. Liikkumisalue oli tehty todella ahtaaksi ja pitkän heiton tekeminen ei ollut ihan simppeli juttu. Treenailin heittoa aluksi muilla jellybeaneilla, sillä omenanmakuisia ei ollut kuin muutama jäljellä :D

Sain hyvän heittotatsin päälle ja vaihdoin omenanmakuiseen karkkiin, sisään meni. Blob tunkkasi vitamiinit keisarin päälle!

Ei tämä yhtään hullumpi peli ollut, harmillisen lyhyt vain. Olin siinä uskossa, että luolasto olisi ollut paljon pidempi ja siellä olisi pitänyt tehdä jotain muuta kun kerätä aarteita. 

Pelissä on vahvasti mukana Imagineeringin omintakeinen leima. Aina tietyistä ääniefekteistä tulee Simpsons -pelit mieleen :D

Onneksi tästä julkaistiin Wiille oma pelinsä jossa idea on hyödynnetty huomattavasti monipuolisemmin. Tätä en ole itse pelannut, mutta täytyy hommata se, koska tämä alkuperäinen oli sen verran kiinnostava!