North & South

Games Beaten: 170/709
Genre: Strategy
Goal: Win as North or South (Any Difficulty)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 2/10

Vuonna 1860 Abraham Lincoln valittiin yhdysvaltojen presidentiksi. Syyksi tähän oli, että hän halusi poistaa orjuuden.
Etelävaltiot, keiden maataloudellinen toimeentulo oli osittain orjien varassa, kutsuivat kansanedustajat kokoon ja he valitsivat Jefferson Davisin liittoutuneiden presidentiksi.
Alkoi neljä vuotta kestävä sota. Abraham Lincoln johti Pohjoisvaltioita ja Jefferson Davis Etelävaltioita.
Kävi niin, että Etelävaltiot hävisivät sillä heidän materiaalin määrä ja tekniikka ei ollut Pohjoisvaltioiden tasolla. Tämän johdosta orjat vapautettiin.
Tässä pelissä pääsee kirjoittamaan historiaa uusiksi. Mitä jos Etelävaltiot olisivatkin voittaneet sodan? Päätös on sinun!

Itsehän ajattelin muuttaa historiaa ja pelasin Etelävaltioilla :D

Jälleen yksi tuntematon peli itselle. Selailin Strategiapelien -osastoa ja tämä osui silmääni. Nyt oli hyvä hetki testata :)

Läpäisyyn riitti voitto tietokonetta vastaan millä tahansa vaikeusasteella. Peli ehdotti helpointa vaikeusastetta suoraan joten sillä mentiin.

Vuoropohjaista strategiaa. Liikutetaan omia joukkoja kartalla ja välillä vähän taistellaan jos osuu samaan ruutuun vihollisen kanssa. Kaikkia omia joukkoja voi liikuttaa, vuoro loppuu vasta tämän jälkeen.

Pelin alkuvalikossa sai vaikeusasteen lisäksi päättää, haluaako mukaan ottaa ympäristövaikutteita.
Valittavana oli kolme erilaista: intiaanit & meksikolaiset, myrsky ja laivasto.

Intiaanit ja meksikolaiset hyökkäävät heidän vieressä oleviin osavaltioihin. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut minun pelikerroillani.
Myrsky vaeltaa ympäri Yhdysvaltoja ja osavaltio, minkä päällä myrsky on, ei voi tehdä sillä vuorolla mitään. Eli jos sattui omat joukot olemaan myrskyssä, niiden liikuttaminen siirtyy.
Laivasto on hyödyllinen, sillä Euroopasta tulee lisävoimia ja näin ollen saa muutaman sotilaan lisää pelialueelle.

Jokaisen vuoron jälkeen tulee verorahoja. Ne tulevat ainoastaan jos pitää hallussa junaradan molemmissa päissä sijaitsevia osavaltioita.

Vastustajan verorahoja voi yrittää myös ryöstää junasta. Junan päälle pitää yrittää päästä hyppäämällä tikkaisiin kiinni.
Tämä homma meni ihan poskelleen itsellä, ei mitään hajua miten tikkaista sai otteen. Eipä sillä niin väliä, rahaa kuitenkin oli :D

Kun verorahoja on saanut viiden säkillisen verran, saa lisää joukkoja peliin, hurraa!
Itselle verorahoja tuli jatkuvalla syötöllä ja sai hyvän kokoisen armeijan pystyyn.

Taistelut käytiin yhden ruudun kokoisella alueella ja sotilaat olivat muurahaisen kokoisia.
Pystyi ohjailemaan kolmea eri ryhmittymää; sotilaita, ratsusotilaita ja tykkiä. Painamalla B:tä, pystyi vaihtamaan mitä ryhmittymää halusi ohjailla.
Välillä meno oli melkoisen kaaottista kun yritti siirrellä joukkoja oikeisiin paikkoihin pois tykin ja muiden tieltä. Meni silmät solmuun :D
Tykkiä ei pystynyt liikuttelemaan kuin ylös ja alaspäin ja sen ammuksen kantomatkaa pystyi säätelemään mittarin avulla. Sotilaat ja ratsusotilaat olivat aika samanlaisia, ratsusotilaat luonnollisesti paljon nopeampia.

Riippuen siitä, kumpi tämän mähinän voitti, sai osavaltion haltuunsa tai vaihtoehtoisesti pitää sen itsellään. Välillä tuli voitettua muutaman sotilaan turvin :D
Sotilaiden määrä ei muutu ellei jokin toinen joukko tule samaan osavaltioon, silloin heidän kaikki sotilaat ovat samassa taistelutilanteessa.

Välillä saattoi käydä niin, että viholliselle jäi muutama sotilas kun omat olivat kuolleet. No, uudella täydellä joukolla sitten kimppuun ja sai helposti ne pari ukkoa hengiltä.

Eipä tuon helpoimman vaikeusasteen voittaminen mikään suuri suoritus ollut, helposti meni.

Täytyy sanoa, että kun pelaan näitä projektin pelejä ja varsinkin sellaisia mitä en ole aikaisemmin pelannut, pelaan pelin läpi ja that's it.
Tämän kohdalla oli eri. Tykkäsin tästä niin paljon että pelasin huvikseen kolme matsia! Tätä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan jonkun kaverin kanssa kaksinpelinä :)

Jack Nicklaus' Greatest 18 Holes of Major Championship Golf

Games Beaten: 169/709
Genre: Sports
Goal: Beat CPU in 18 Holes

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 5/10

Vaikka tykkäänkin golfista noin yleisesti verkkaisesta tyylistä huolimatta, tämä peli oli kyllä aika järkyttävä.

Yksi voitokas 18 väylän kierros tietokonetta vastaan riitti läpäisyyn.

Tietokonevastustajat olivat eritasoisia ja alkuvalikossa pystyi valitsemaan mieleisensä.
Jack Nicklaus oli tottakai Hard tai jopa Very Hard -vaikeusasteella. Jack sai jäädä tällä kertaa Golfautoonsa murjottamaan.

Pelin järkyttävyyden vuoksi otin ihan ihan Beginner -vaikeusasteen ja vastustajaksi valikoitui Sally C!

Peli on graafisesti ja mekaniikoiltaan aika alinta kastia. Mittarit ovat epätarkkoja ja vaikeasti luettavia. Pelaamisesta oli kyllä mielyttävyys melkoisen kaukana :D

Esimerkiksi viheriön kallistuksien kulmat katsotaan samasta mittarista kun tuuli. Mittarin alareuna edustaa alamäkeä ja yläreuna ylämäkeä.
Jotenkin tästä oli hankala nopeasti huomata miten se kallistus menikään. Tykkään enemmän perinteisistä kallistus nuolista viheriöllä, huomattavasti selkeämpää.

Pallon lyöntimittari oli suhteellisen samanlainen kuin muissakin golf -peleissä, se oli vaan todella epätarkka.
Hirmu vaikea oli arvioida, miten kovaa palloa piti missäkin tilanteessa lyödä. Aina meni yli tai jäi vajaaksi.

Tässä pelissä ei voi pallon laskeutumiskohtaa muuttaa, ainoastaan yläreunassa olevan mittarin avulla päätetään, mihin suuntaan lyönti lähtee.
Kun mittarin laittaa ihan ääriasentoon, hahmoa saa käännettyä vähän kerrallaan jos sattuu olemaan vaikka puun takana jumissa. Tämä selvisi vasta ihan viimeisillä väylillä :D

Puttaaminen oli ehdottomasti hankalin osuus tässä. Monesti jäi kääntö liian vajaaksi kun epätarkan mittarin takia olisikin pitänyt asentoa kääntää paljon jyrkemmäksi.
Välillä jollain ihmeen tuurilla tuli muutama Birdie tehtyä.

Sitten nämä grafiikat. Nehän ovat paljon rumemmat kuin aikaisemmissa golf -peleissä mitä on tullut pelattua.
Eipä siinä, ei rumat grafiikat aina välttämättä huonoa peliä tee.

Sitä tässä ihmettelen, että miten peli voi renderöidä noin rumia grafiikoita useita sekunteja aina kun tekee jonkin valinnan. Tähän riittää kartan katsominen, suunnan vaihtaminen ja tietysti aina ennen jomman kumman pelaajan vuoroa näin tapahtuu.
Kävi muuten aika nopeasti tylsäksi odotella kun pala kerrallaan väylä avautui ruudulle :D

Ruudulla näkyvään väylään ei kannattanut luottaa yhtään, sillä se oli yllätys yllätys epätarkka. Välillä näytti että pallo menee suoraan veteen tai muuhun esteeseen, mutta eipäs vaan mennytkään.
Sitten vaihtoehtoisesti iloitsi kun lyönti näytti onnistuvan ja pallo laskeutuu väylälle, kuuluikin molskaus ja pallo oli vedessä. Kartasta kannatti katsoa väylän muoto ja tehdä valinnat sen mukaan.

Sally C oli juuri sopivan tasoinen vastustaja näin rikkinäiseen peliin. Sen kanssa sain jopa pienen jännityksenkin aikaan!
Aluksi Sally pelasi aika huonosti muutaman väylän, sitten homma tasoittui. Koko kisan ajan palloteltiin ykkössijasta mikä oli ihan hauskaa :)

Ennen viimeistä väylää meidän tilanne oli tasan, kuumotti melkoisesti. Onneksi Sally feilasi yhden lyönnin ja itse sain tehtyä Birdien, sain tämän pelin purkkiin!

Todella huono kierros tuli pelattua, mutta se ei mikään ihme ollut tällä pelikokemuksella.

Spider-Man: Return of the Sinister Six

Games Beaten: 168/709

Genre: Action
Goal: Defeat Dr. Octopus (Stage 6)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

En ole koskaan ollut mikään supersankari fani ja etenkin nää Marvelin jutut on ihan pimennossa.

Supersankareista Batman on ihan cool, se on varmaan tutuin itselle.

Dr. Octopus on pahamaineinen rosvo jolla on vain yksi tavoite; hallita maailmaa! Hänen yrityksensä on kuitenkin aina kaatuneet samaan ongelmaan ja ongelman nimi on Spider-Man.

Mutta Dr. Octopus ei luovuta. Hän on koonnut kasaan kuusi super-rosvoa joiden avulla saataisiin maailmanvalloitusaikeet viimein toteutumaan.

Electro, The Sandman, Mysterio, The Vulture, Hobgoblin ovat jälleen yhdessä hävittämään yhden tietyn ötökän pois elävien kirjoista.

Ainoa toivo jolla super-rosvot saadaan nippuun, on Spider-Man. Edessä on rosvojen halpamaisia temppuja ja sekä melkoinen vihollis-armeija jotka vartioivat tietä heidän piilopaikkoihinsa.

Selviääkö Spider-Man tästä sopasta ja saako hän palautettua maailmaan taas rauhan?

Jälleen kaverin yhden ehdotus. Ihan mukavaa, että hän ehdottelee mulle näitä pelailuja, ei tarvitse itse randomilla päättää seuraavaa peliä :D

Peli oli jokseenkin tuttu AVGN:n peliarvostelusta ja NES-Retromaailman streamista. Kokonaisuutena kuitenkin aika pimennossa oli tämä.

AVGN:n arvostelusta sai todella negatiivisen kuvan tästä (ylläri) mutta tämähän olikin sitten positiivinen yllätys jälleen kerran. Oikeastaan aika pirun hyvä peli!

Diggailin graafisesta tyylistä ja musiikeista, oikein tunnelmallista. Hieman miinusta tulee lagisesta ja heikoista kontrolleista sekä huonoista hitboxeista.

Kontrollit eivät olleet ongelma kuin aloittaessa, sillä niihin tottui nopeasti. Tässä oli vielä hienosti hyppy ja lyönti laitettu väärin päin että B:stä hyppäsi ja A:sta löi, tähänkin tottui nopeaan :)

Ärsyttävää oli, kun lyönti ja hyppypotku oltiin laitettu saman napin alle. Kerran painamalla Spider-Man löi ja jos näpytti A:ta, se teki hyppypotkun. Monesti tiukoissa tilanteissa unohti tämän ja hahmo sitten heilui ympäri vihollista hyppypotkun aikaansaamana :D

Seitin käyttö oli myös hieman kankeaa. Aluksi en tiennyt että tässä edes voi käyttää seittiä, mutta jouduin tilanteeseen mistä ei perus hypyllä päässyt pois niin rupesin testailemaan.

Seitti aktivoitiin painamalla A:ta ja B:tä yhtä aikaa. Kun seitin ampui oikeaan kohtaan niin, että Spider-Man ei osu mihinkään, pystyi sen avulla pyörimään jopa 360°!

Toisessa kentässä olin todella pitkään jumissa yhden kuilun pohjalla kun en osannut seittiä käyttää.

No, tapatin itseni vihollisiin jotta pääsin sieltä pois. Onneksi tuo reitti ei ollut edes pakollinen ja en sen kummemmin sitten ruvennut seitin kanssa pelleilemään.

Seitin käytön joutui kuitenkin masteroimaan, sillä jo seuraavassa kentässä oli kohta, mistä ei päässyt eteenpäin ilman heilautusta. Piti oikein ohjekirjaa syynäillä että mitenhän seittiä käytetään.

Pelin nimestä voi päätellä että se sisältää kuusi kenttää. Kolme ensimmäistä kenttää on pidempiä kuin loppupään kentät. Ne sisältävät useita alueita kun taas kolme viimeistä kenttää ovat vain yhden alueen mittaisia.

Pelissä on yksi elämä ja yksi continue. Eli periaatteessa continue on toinen elämä. Lisäreitä ei saa lisää.

Energiaa saa onneksi vihollisilta takaisin aika helposti. Vihollisia hakkaamalla saa pisteitä ja kun kerää 1000 pistettä, saa yhden palkin energiaa takaisin.

Energiamittari sisälsi neljä palkkia ja se toimi vähän omituisesti. Välillä sai osua vaikka kuinka moneen viholliseen ja ammukseen eikä siitä lähtenyt mitään pois. Sitten välillä jo yhdestä osumasta meni yksi palkki pois.

Välillä energiapalkki meni lähes nolliin tai jopa henki lähti muutamassa sekunnissa jos osui liian pitkään vihollisiin tai muihin ansoihin. Ilmeisesti jokin bugi, todella rasittava sellainen.

Ei tämä silleen kovin vaikea ollut, vaati hieman vihollisten paikkojen opettelua ja pientä tuuriakin.

Continuea piti yrittää säästää mahdollisimman pitkälle, mielellään viimeiseen pomoon asti jotta tämän pääsi läpi.

Kenttien jälkeen sai vain yhden palkin energiaa lisää, ei täysiä energioita. Aika julma ratkaisu kun pelissä on näinkin vähän elämiä.

Kolme ensimmäistä kenttää piti mennä melkoisen virheettömästi läpi. Onneksi opettelulla tämä onnistui helposti. Ensimmäisen kentän pomo, Electro oli kyllä melkoinen trolli. Se lenteli ympäri huonetta ja osuminen oli välillä todella hankalaa. Huonot hitboxit ei helpottaneet asiaa yhtään.

Toinen pomo oli ehdottomasti pelin hankalin ja se onnistui välillä tekemään paljonkin vahinkoa.

Tämä ei onneksi hirveästi haitannut sillä seuraavasta kentästä sai todella helposti kerättyä energiapalkin tai kaksi kun tappoi tarpeeksi vihollisia.

Kolmannen kentän pomo eli Mysterio piti päästä ilman osumia sillä kentät neljä ja viisi olivat sellaisia että ne täytyi mennä juoksemalla läpi tappamatta ketään. Viholliset olivat liian kestäviä ja taivaalta satoi roinaa jatkuvasti.

Välillä tuli osumaa, mutta kunhan näiden kahden kentän jälkeen oli edes pari palkkia energiaa jäljellä, viimeisen kentän läpäisy oli ihan mahdollinen. Onneksi näiden kahden kentän pomot olivat aika helpot, neljännen kentän pomoon taisin ottaa vain yhden osuman kaikkien yritysten aikana :D

Viimeinen kenttä oli kunnon sekasotku. Jokaisesta kentästä oli tungettu vihollisia ja ansoja ympäri kenttää. Kenttä oli onneksi aika lyhyt ja sen pääsi läpi suhteellisen helposti.

Dr. Octopus oli liian paha vastus ensimmäisellä elämällä sillä energiat olivat melkoisen vähissä. Onneksi kuoleman jälkeen sai aloittaa suoraan pomohuoneesta.

Dr. Octopusilla oli kolme muotoa ja ne eivät eronneet toisistaan millään tavalla, tai ainakaan en huomannut mitään muutosta.

Oikeanlaisella lyönnin rytmityksellä se kaatui melko helposti. Läpimenneellä yrityksellä en ottanut yhtään vahinkoa siitä :D

Oli erittäin nautinnollinen peli! Olisi kaivannut muutamaa elämää lisää, varmaan monen pelisessiot päättynyt tämän epäreiluuden takia.

Amagon

Games Beaten: 167/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Alien Overlord (Area 6-2)

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 5/10

Kaverin ehdotus, ei ollut pelistä mitään hajua.Kansikuva näytti melkoisen villille, herätti monenlaisia ajatuksia :D

Tyynenmeren eteläisessä osassa sijaitsee mysteerinen saari joka kuhisee hirviöitä. Tältä saarelta ei ole kukaan palannut elävänä.
Komentajansa toimesta, Amagon, merijalkaväen sotilas, saa tehtäväkseen lähteä tutkimaan saarta.
Ainoastaan konekivääri aseenaan hän lähtee lentokoneellaan saarta kohti. Hän joutuu kuitenkin tekemään pakkolaskun saarelle ja lentokone hajoaa tämän seurauksena.
Amagon ei tästä lannistu vaan lähtee hirviöiden kimppuun!
Saarella on laiva jonka avulla saarelta poistuminen onnistuu jos vain henkiriepu säilyy. Laivaa kuitenkin vartio muukalaisten armeija joten sen haaliminen itselleen on helpommin sanottu kuin tehty.

Pelissä seikkaillaan siis trooppisella saarella sen erilaisilla osa-alueilla. Alueita on yhteensä kuusi ja jokainen sisältää kaksi kenttää.
Kun kerta trooppisissa maisemmissa ollaan, ei vaihtelua ihan älyttömästi ole eri teemojen välillä, mutta välillä näinkin!

Trooppinen saari, mies juoksee konekiväärin kanssa ampumassa hirviöitä ja muukalaisia...mikähän tästä mahtaa tulla mieleen? Vinkki, pelin nimi alkaa C-kirjaimella!

Contran tyyliin, tässäkin kuolee yhdestä osumasta ja heti alkuun ei continueja ole. Jos onnistuu pääsemään alueelle neljä, silloin ilmestyy jatkomahdollisuus.
Tämä on kuitenkin toteutettu melko oudosti, sillä siitä missä kuoli, ei saa jatkaa vaan joutuu valitsemaan jonkin aikaisimmista alueista.
En tiedä miksi kukaan menisi ihan ensimmäisiin, kun kuitenkin edellisestä pääsee nopeiten siihen missä oli menossa.
Ei hajua oliko neljännestä alueesta ansaitut continuet loputtomat, sillä peli meni läpi yhden continuen käytön jälkeen :D

Tässä pelissä ei voi ampua kuin eteenpäin ja kyykystä. Hieman kyllä hankaloittaa vihollisten ampumista, joutuu välillä tekemään melkoisia hyppy osumia.
Hitboxit olivat kyllä roskaa tässä. Vihollisiin osuminen oli välillä tuskallista. Ongelmaa oli varsinkin toisen pomon lepakoita vastaan, niihin ei meinannut millään saada osumaa annettua.

Aseeseen ei saa minkäänlaisia päivityksiä. Ainoa, mitä siihen täytyy kerätä on ammukset.
Jostain syystä tähän on laitettu rajalliset ammukset, vähän nihkeä idea. Viholliset pudottavat vielä todella oudolla tahdilla niitä.
Välillä tulee yksi ammuspäivitys, välillä jokainen vastaantuleva vihollinen pudottaa semmoisen :D
Ilmeisesti keräiltävät tavarat tulevat tietyllä syklillä jonka vuoksi tätä tapahtuu.

Kerättävää ammusten lisäksi on erisuuruiset pisteet, lisärit ja Mega-avain.

Kerrankin pisteistä on jotain hyötyä, muutakin kun joissain peleissä lisäreitä antamaan tietyn pistemäärän välein!

Amagonilla on taito muuttua mahtavaksi Megagoniksi joka tekee Amagonin tussarista täyden vitsin.
Mega-avaimen kerättyään pystyy halutessaan Selectiä painamalla muuttumaan Megagoniksi.

Enää ei hahmo kuole yhdestä iskusta vaan sillä on energiapalkki. Iskut ovat paljon voimakkaammat, tappaa nyrkeillään oikeastaan kaikki vahvimmatkin viholliset muutamalla iskulla.
Pisteitä keräämällä saa tälle muodolle enemmän energiaa. Pisteistä lähtee aina tietty siivu pois, riippuu siitä, paljon on pisteitä saanut kasaan.
Jos on onnistunut haalimaan kasaan 70 000 pistettä, saa Megagon täydet energiat ja se onkin melko ylivoimainen tällä setupilla.

Jos Megagon ottaa tarpeeksi osumaa ja menettää kaikki energiansa, muuttuu se takaisin Amagoniksi. Ei edes kuole tämän överimuodon jälkeen, siistiä :)

Erittäin outo tasapainotus tämän Megagon -muodon takia.
Pelin alkukentät ovat todella hankalia kun pisteitä ei ole vielä tarpeeksi Megagonin täysille energioille. Loppupään kentissä en kuollut juuri lainkaan kun Megagonilla pystyi vain rynniä menemään.

Eniten hankaluuksia tuotti toisen ja kolmannen alueen kentät, ärsyttäviä vihollisten sijoittelua jatkuvasti. Jatkuvasti toivoi että viholliset pudottaisivat Mega-avaimen.
Toisen alueen kentissä piti Megagonin aktivoiminen miettiä tarkkaan, sillä matalilla energiatasoilla sen menetti helposti.

Neljännen alueen loppupuolesta lähtien pisteitä oli niin paljon varastossa että heti kun onnistui Mega-avaimen saamaan kynsiinsä, pystyi Megagonin avulla kentän menemään suhteellisen kivuttomasti läpi.

Pomot olivat täysin vitsi Megagon -muodolla. Ne kuolivat muutamasta osumasta viimeistä pomoa myöten.
Amagonin tussarilla sai kyllä töitä tehdä että ne sai kumoon. Vielä kun yhdestä osumasta kuoli, sai tarkkana olla.
Eipä tullut kuin kolmea ensimmäistä pomoa koitettua ilman Megagonia.

Tää oli graafisesti ja musiikillisesti ihan mainio teos! Hieman raaka vaikeusaste jo pelin alkumetreiltä lähtien oli vähän tunnelmaa latistava, mutta kyllä se siitä sitten lähti :)
Pientä nihkeyttä oli kontrolleissa ja surkeahkot hitboxit, mutta ei nämä liikaa häirinneet.

Major League Baseball

Games Beaten: 166/709
Genre: Sports
Goal: Win a Single Game (World Series)

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 5/10

Eipä ole vielä näissä meikäläisen pelailuissa tullut vastaan näin rikkinäistä urheilupeliä.
Onneksi tässä oli tavoitteena voittaa vain yksi peli sillä pelissä ei ollut minkäänlaista turnausta.

Pelin alkuvalikko kertoo jo hyvin selkeästi miten surkeasta pelistä on kysymys, se nimittäin jumitti ihmeellisesti.
Välillä vaikka kuinka näpytti D-padia alaspäin, ei mitään tapahtunut. Välillä se toimi ihan niin kuin kuuluikin, ilmeisesti planeetat olivat oikeassa asennossa juuri tuolla hetkellä.

Minulla ei ollut hajuakaan lyhenteistä, mitä tässä käytettiin joten otin arvoiltaan isompilukuisia pelaajia.

Kun tästä valikon tahmaamisesta pääsi eroon, alkoi itse matsi.

Aluksi homma näytti ihan jees -menolle, palloon oli suhteellisen helppo osua ja juoksuja tuli mukavasti.
Vastustajan syöttäjä oli kyllä välillä todella epäreilu ja heitti niin nopeita heittoja että niihin oli täysin mahdotonta osua paitsi erittäin hyvällä tuurilla.

No, vuorot vaihtuivat ja nyt se paskamyrsky sitten alkoi. Vastustaja tekee juoksuja liukuhihnalta ja jatkuvasti saa Homeruneja.

Vastustaja päätyi myös huijaamaan sillä se selvisi ihan selvästä palosta :D
Myös niiden Homerunit meni jonkin mystisen voiman avulla katsomon seinästä läpi.

Ei meinannut sujua, ei sitten millään.

Mutta onneksi tässäkin pelissä on mahtava koodausvirhe! Samantyylinen kuin Bases Loadedissa, mutta paljon hankalampi tehdä.
Pienellä kierreheitolla sai juuri oikein ajoitettuna vastustajan lyöjän jähmettymään paikalleen ja se ei heilauttanut mailaa lainkaan. Ideana oli vielä heittää pallo vasemmalle puolelle, ihan sama oliko lyöjä vasen- vai oikeakätinen.
Monestihan nämä päätyivät laittomiksi tai heitto meni liian läheltä vastustajaa ja se onnistui lyömään palloa.

Ei tuo juustoilutaktiikka todellakaan ollut mikään varma homma, vaati paljon opettelua ja jopa tuuriakin että se toimi.

Läpi mennyt matsi lähti todella hyvin käyntiin, sain tuon juustoilun toimimaan oikein näppärästi.
Kolmannessa vuoroparissa vastustaja veti kunnon ässän hihasta ja löi pallon takakatsomon seinän sisään mistä sitä ei voinut saada takaisin :D
Tottakai täydet neljä juoksua tuli tästä huvista.
Onneksi peli jatkui normaalisti juoksujen jälkeen eikä palloa tarvinnut saada takaisin.

Loppupuolella meinasi käydä kylmät kun juustoilutaktiikka ei enää oikein onnistunutkaan. Rupesi vissiin sen verran kuumottamaan, että keskittyminen herpaantui.
Melkoisen hyvä johto kaventui kaventumistaan.

Matsin viimemetreillä tilanne oli jo 25-24, mutta onneksi sain pidettyä pääni kylmänä ja sain poltettua viimeisen pelaajan. En todellakaan olisi tätä kammotusta halunnut enää alusta pelata.

Todella outo peli, välillä vastustajan pelaajat heittelevät palloa minne sattuu, juoksevat seiniä päin kun yrittävät napata palloa tai muuten vaan jumittavat paikallaan ja saa rauhassa juosta pesälle.
Myös se oli tässä tosi outoa että jos minun pelaajani paloi kopilla, sai muut pesillä olevat pelaajat viedä takaisin aikaisemmille pesille ihan rauhassa ilman mitään vaaraa :D

NESillä kyllä riittää näitä pesispelejä, mutta ompahan taas yksi vähemmän :)

Zoda's Revenge: StarTropics II

Games Beaten: 165/709
Genre: Action/Adventure
Goal: Defeat Zoda (Chapter 9)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

Tarina alkaa kun Mike saa telepaattisen viestin Micalta, prinsessalta joka pelastettiin ensimmäisessä osassa. Hän kertoo kuinka salakirjoituksen pystyy ratkaisemaan jonka Mike ja Dr. Jones löysivät Argonianlaisten avaruusaluksesta.Mike lähtee tapaamaan Dr. Jonesia ja lukee salakirjoituksen käännöksen ääneen. Tapahtuu kummia ja ääneen lukeminen heittää Miken menneisyyteen!
Hän saapuukin kivikaudelle ja hetken pyöriskelyn sekä kivikauden ihmisten kanssa juttelun jälkeen Mike löytää mystisen Tetra -palikan.
Mica pystyy telepaattisesti keskustelemaan Miken kanssa vaikka hän onkin menneisyydessä ja kertoo että hänen on löydettävä kaikki Tetra -palikat, niillä on suuri merkitys tulevaisuudessa.
Näin Mike rupeaa selvittämään salakirjoitusta ja matkaa ympäri historian etsien näitä Tetroja.

On kyllä tämäkin loistava peli, mutta ei ihan ykkösen veroinen. Vuosia sitten olen pelannut tämän Save Stateilla läpi. Muistissa oli oikeastaan vaan eri aikakaudet ja se, että pomot olivat melkoisen hankalia.
Varmaan tuosta Save State kikkailusta johtuen pomot ovat tuntuneet hankalilta, eivät ne olleet kyllä sitä. Nyt on sitten pelattu tämäkin ihan legitisti läpi :)
Aika hyvin kyllä muisti, että minne piti mennä, mutta se nyt johtuu pelin suoraviivaisuudestakin. Ei tässä kovin moneen paikkaan voi mennä, oikea tie löytyy suhteellisen helposti.

Tähän toiseen osaan liikkumista oltiin vapautettu reilusti. Pystyy kävelemään myös viistoon, eikä vain ylös/alas tai vasemmalle/oikealle.
Laattojen päälle ei enää tarvitse hyppiä vaan niiden päällä voi vaan kävellä etsien salaisia nappuloita.

Täytyy sanoa, että tämä uudistus ei ollut mieleeni. Tuo jäykähkö liikkumistapa teki ensimmäisestä osasta uniikin pelin, tämä liikkumisen vapautus toi sarjaa lähemmäksi muita pelejä.
Toki vihollisia oli helpompi tappaa kun pystyi ampumaan moneen eri suuntaan mutta ääh.

Mikellä ei tällä kertaa ollutkaan käytössä tavaramerkiksi muodostunutta Jojoaan, vaan erilaisia aseita joita erilaiset historialliset merkkihenkilöt antavat tarinan edetessä.
Tavallaan olisin kaivannut tuota Jojolla kikkailua :)

Tässä saa myös Psychic Shock Wave -aseen jota tarvitaan tarinan edistämisessä ja tuhoamaan tiettyjä vihollistyyppejä. Pelin edetessä tätä saa päivitettyä ja viimeinen versio onkin jo melkoisen tehokas.
Tämän ammukset yltävät paljon pidemmälle kuin normi aseiden joten hyvä esimerkiksi pomoja vastaan. Huono puoli tässä on se, että se tarvitsee tietyn määrän energiasydämiä jotta se toimisi täydellä teholla.
Mitä enemmän energiaa menettää, sitä huonommaksi Psychic Shock Wave muuttuu. Lopulta se on kämäinen perusversio jolla ei tee kyllä yhtään mitään.

Pelistä löytyy yhdeksän osiota eli yksi enemmän kuin ensimmäisestä pelistä. Tosin, ensimmäinen osio on kyllä niin lyhyt että periaatteessa niitä on sama määrä :D

Seikkaillaan kivikaudella, muinaisessa Egyptissä, Sherlock Holmesin aikaisessa Englannissa, villissä lännessä, Italiassa moikkaamassa Leonardo Da Vinciä, vanhassa kartanossa ja kuningas Arthurin tykönä.

Historiassa pyöriminen on kyllä ihan hauska uudistus. Toki ensimmäisen pelin viidakoiden luolissa samoilu ja alkuasukaskylien tutkiminen on hauskempaa, mutta oli tässä oma tunnelmansa kun piti itse Sherlock Holmesin kanssa selvittää mysteeriä :)
Erilaisella historiallisella alueella piti selvittää jokin pulma, jotta pääsi etenemään pelissä. Välillä se tarkoitti pizzan hankkimista Kleopatralle tai piilotetun luolan etsimistä dynamiitin avulla.

Luoliahan tässä oli paljon enemmän ja osa niistä oli vain lyhyitä rykäisyjä. Salaisuuksiakin oli huomattavasti ensimmäistä peliä enemmän ja niistä löytyikin lisäreitä, sydämiä ja niin tärkeitä potioneja.
Ensimmäisessä pelissä kun saattoi luolasta löytää yhden tai kaksi potionia, tässä niitä saattoi löytää jopa viisi kappaletta.

Niitä kyllä kuluikin urakalla kun viholliset tekivät paljon vahinkoa. Eikä tässä juuri invincible frameja ollut, joten ei saanut jäädä vihollisia halailemaan pitkäksi aikaa.

Pelin lopussa oli hauska, kun palattiin takaisin vanhalle kunnon C-saarelle! Pääsi vielä ensimmäiseen luolaan pyörimään. Samat salaisuudetkin oli laitettu mukaan tähän :)
Lopussa pääsi vielä C-käärmettä hakkaamaan joka oli tällä kertaa luuranko -muodossa kun se ensimmäisessä osassa tapettiin.

Kenttähän olisi loppunut normaalisti tähän, mutta ei tässä toisessa osassa. Päästiin vielä uudelle alueelle keräilemään sydämiä ja potioneja. Tästä pystyi helposti päättelemään, että kohta on jotain kauheaa edessä.
Niinhän sitä olikin. Enpäs muistanutkaan, että tähän oltiin laitettu Boss Rush, eli kaikkia pelissä nähtyjä pomoja joutui hakkaamaan uudelleen ja vielä putkeen. Onneksi sentään pienempiä välipomoja ei ollut tässä mukana.

Tämä oli hankala osuus, piti monta potionia kerätä jemmaan jotta tästä selvisi. Huomasin myös tässä vaiheessa peliä, että Psychic Shock Wave on todella tehokas ja hyvä näitä vastaan kun voi ampua etäältä.
Boss Rushin jälkeen pääsee vielä viimeistä pomoa, eli Zodaa vastaan taistelemaan. Ärsyttäväähän tässä on se, että kuoleman koittaessa, joutuu vetämään kaikki pomot uudelleen ja Game Overin jälkeen pääsee pelaamaan kentän täysin alusta.
Kenttä on vielä melkoisen pitkä kaiken kaikkiaan joten hieman ärsytystä aiheutti :D

Muistelin että tämä viimeinen Zoda olisi ollut todella hankala, mutta suhteellisen kivuttomasti se meni läpi. Viimeisessä Zodassa on kaksi eri muotoa, "ihmismäisempi" ja sitten hirviömuoto.
Näillä ei hirveästi eroa ollut, hirviömuoto teki muutaman erilaisen iskun mitä "ihmismuoto" ei tehnyt.

On kyllä loistavia pelejä nämä molemmat, saisi tulla sarjalle jatkoa :)

Seicross

Games Beaten: 164/709
Genre: Racing
Goal: Beat Stage 6 (Loops After)

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 8/10

Planeetta Coluralla asusti kaksi erilaista heimoa, Peras ja Basrah. Peras on huomattavasti sivistyneempi heimo kuin ilkeät Basrahit. Yhtenä päivänä Basrah heimo saa päähänsä hyökätä Perasien kimppuun.Syttyi sota näiden heimojen välille. Peras, nuo pasifistit eivät olleet haalineet tarpeeksi aseita sotatilannetta varten ja heidät ajettiin nopeasti maan alle ilman suurempia vastusteluja. 
Osa heimosta onnistui pakenemaan Basraheilta ja jäivät odottamaan pelastamista... Peras heimo kehitti mini moottoripyörän, Gilgitt Perasin jonka avulla heidän on tarkoituksena hakea heimolaiset turvaan.

Ei helvetti että oli vaikea peli! Kunnon shooter menoa vaikka peli onkin kategorisoitu ajelupeliksi.

Kuusi erilaista kenttää ja viimeisen läpäisyn jälkeen peli loopaa. Ei continueja vaan elämien loppumisen jälkeen alusta.

Peli sisältää kaksi erilaista kenttätyyppiä; nopeatempoinen ajelu jossa taistellaan muita motoristeja vastaan esteitä väistellen ja todella hidastempoinen ajelu joka keskittyy enemmän ammusten sekä esteiden väistelyyn.
Joka toinen kenttä oli aina erilainen eli 1,3 ja 5 olivat näitä nopeatempoisia ja 2,4 sekä 6 hitaita. Hidastempoisten kenttien lopussa on jonkinlaista bossin tynkääkin. Lohikäärmetankkeja jotka ampuvat melkoisesti.

Esteisiin törmäyksestä kuolee luonnollisesti kerrasta, mutta onneksi ylä -ja alaseinään saa osua huoletta. Propsit tästä!

Pelissä on energiapalkki joka kului itsestään alaspäin. Tähän sai täytettä kun keräsi säteilymerkillä varustettuja tavaroita joita löytyi pitkin kenttää.
Aluksi ihmettelin että miksi energiapalkki kuluu niin nopeasti alas, mutta sitten selvisi että myös ampuminen kuluttaa sitä. Shooteri jossa ei saanut ampua kokoajan, jännä :I

Hieman päivitystä saa mopedin aseeseen. Kentistä löytyy vihreitä paikallaan olevia hökötyksiä ja tämmöisen kun tuhoaa, ilmestyy vihreä tähti sen tilalle. Sen kerätessään saa perusaseesta huomattavasti nopeamman.
Asetta voi vielä päivittää spread -tyyliseksi kun tuhoaa ylhäältä alaspäin liikkuvan robotin ja kerää siltä saadun punaisen tähden. Tämä ase kannattaakin yrittää pitää mahdollisimman pitkään sillä sen ammukset menevät myös seinien läpi.

Peli tarjoilee myös muita tavaroita kuten kenkiä, kelloja ja miekkoja mutta näistä saa vain pisteitä. Pisteet ovat kyllä erittäin jees, sillä niistä saa lisäreitä.
Lisärit on kyllä erittäin tarpeen ja peli tarjoileekin niitä ihan kivaan tahtiin, kunhan vain tietää minne ampua sillä parempia pisteapajoita tulee vain jos tappaa oikeita vihollisia.

Kenttiin on juonen mukaan ripoteltu sinisiä miehiä ketkä edustavat pelastettavia Peras heimolaisia. Näitä kannattaakin keräillä sillä kentän lopussa niistä saa mukavan kasan pisteitä.
Toki jos kuolee niin saa vaan niistä pisteet, mitkä on kerännyt kuoleman jälkeen.

Perus shooterin säännöt pätevät tässäkin pelissä. Kuole ja peli muuttuu paljon vaikeammaksi. Tuota spread -asetta on yritettävä pitää mahdollisimman pitkään tuon seinänläpäisy -ominaisuuden takia.
Jotkut viholliset ovat juurikin seinien toisella puolella ja niitä ei voi tappaa muuten. Ilman spreadia täytyy vain väistellä niiden ammuksia mikä on välillä erittäin hankalaa.

Onneksi kentissä oli paljon jatkopaikkoja, olisi ollut aika tuskallista aloittaa aina alusta :D

Tässä oli kyllä surkeat hitboxit. Välillä vaikka suoraan osui viholliseen, se ei vaan kuollut. Varsinkin spreadilla tämän kanssa oli hankaluuksia.
Myös välillä vihollisten ammukset hävisivät tiukoissa tilanteissa missä oli paljon sontaa ruudulla. Pari kertaa tuli kuoltua näkymättömään ammukseen.

Kolme ensimmäistä kenttää oli suhteellisen leppoisia. Näistä sai kerättyä myös aimo läjän lisäreitä :)

Neljäs olikin sitten jo melko haastava. Vihollisia oli älyttömästi ja ne ampuivat jatkuvalla syötöllä. Piti opetella melko hyvin missä mikäkin vihollisen sijaitsee jotta pystyi ennakkoon varautumaan.

Viides kenttä oli taas suhteellisen leppoisa kun oli nopeatempoisesta kysymys. Jännä kyllä sanoa nopeatempoista leppoisaksi :D Tässä oli pari hieman tuuria vaativaa kohtaa jotta ne pääsi kuolematta. Mielellään ei tässä spreadia menettäisi.

Kuudes kenttä....voi pojat. Tässä vaikeusaste nousee dramaattisesti. Alueet missä pystyy ajamaan, on todella kapeita ja vihollisia on älyttömästi. Meni tuskallisen kauan että oppi edes jollain tavalla vihollisten paikat.
Tästä löytyy vielä kolme lohikäärmetankkia kentän lopusta.
Pelihän meinasi mennä paljon nopeammin läpi mutta juuri kun olin saanut viimeisen lohikäärmetankin tuhottua, osuin kiveen ja tuli Game Over. Viimeiseen mahdolliseen esteeseen mihin pystyi kuolemaan... :D
Ärsytys oli suuri ja tämän jälkeen ei meinannut homma millään sujua. Sitten kuin ihmeen kaupalla pääsin lohikäärmeet yhdellä elämällä läpi. Myös energiapalkkikin oli jo todella lopussa. Onneksi tuttu STOP -teksti ilmestyi ruutuun!

Taas yksi Racing pois listasta, huh :)

Home Alone 2: Lost in New York

Games Beaten: 163/709
Genre: Action
Goal: Defeat Harry and Marv (Stage 5)

Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 5/10

Jälleen McCallisterin suku on lähdössä lomailemaan ja tällä kertaa Kevin on saatu mukaan kentälle! Kuitenkin lentokentän ruuhkassa Kevin joutuu eksyksiin perheestään ja päätyy New Yorkiin matkalla olevaan koneeseen.Jälleen on Kevin omin päin liikkumassa, tosin nyt suurkaupungissa.
Kevinillä on mukanaan isänsä luottokortti jonka avulla hän varaa huoneen Hotel Plazasta. Isä huomaa korttinsa kadonneen ja ilmoittaa sen varastetuksi. Tämä selviää hotellin henkilökunnalle ja he luulevat että Kevin on varastanut kortin.
Kevin joutuu pakoilemaan henkilökuntaa koska ei halua jäädä syyttömänä kiinni. Soppaan lisätään vielä ensimmäisen osan rosvot, Harry ja Marv jotka ovat sattumalta samassa kaupungissa. Kevin joutuu jälleen pakoilemaan heitä. 
Ehkäpä tämä onnistuu salaperäisen ystävän avulla jonka Kevin tapaa New Yorkin uumenissa...

Kaveri ehdotti että pelaa heti perään tämä toinen osa. Minäpä otin neuvosta vaarin :)

Ei ollut kyllä mitään hyvää tässä pelissä. Tai on, se on nyt pelattu läpi :D

Viisi kenttää joiden vaikeusaste ei pahemmin nouse. Hankalimmat kohdat on kolmos kentässä, muuten aika samanlaista huttua. Ei continueja, kun elämät on kuluneet loppuun, pääsee pelin aloittamaan taas alusta.

Muutamia aseita saa käyttöön jolla pystyy vihollisia nujertamaan. Eipä noita tullut hirveästi muihin käytettyä kuin Harryn ja Marvin kiusaamiseen.
Lisäreitä sai kokonaisista pizzoista ja kun keräsi viisi pizzan palaa. Energiaa sai kun keräsi 20 kappaletta keksejä. Onneksi nämä oli neljän bundleissa, niin prosessi oli helpompi.

Aluksi seikkaillaan Hotel Plazassa ja mihinkään ei saa koskea, ei henkilökuntaan, asiakkaisiin, ei edes matkalaukkuihin :D Tämä ensimmäinen kenttä on pelin pisin jostain syytä.
Ideana on mennä hissillä eri kerroksiin. Juostaan kerroksen loppupäähän, todetaan että siellä ei ole mitään. Juostaan takaisin hissille ja kas, nyt pääsee hissillä jonnekin eri kerrokseen.
Eli periaatteessa tuo juoksulenkki on täysin turha, ei pelintekijät ilmeisesti keksineet parempaa.
Kun tarpeeksi on juostu pitkin käytäviä, päädytään hotellin keittiöön. Tässä heti alussa odottaa joku iso karpaasi ja jos sen syleilyyn päätyy, kuolee laakista.
Tässä olin pitkään jumissa. Ei vaan tajunnut mitä tälle piti tehdä. Yritin hyppiä yli, käyttää erikoishyökkäystä ja ammuin siihen lukemattomia ammuksia. Mutta ei, ukko vaan jatkaa taapertamistaan.
Nyt oli pakko turvautua netin apuun ja selvisi että äijää pitää ampua kaksi kertaa putkeen nopeasti. Anteeksi mitä? Se ei vissiin sitten riitä että tykittää siihen jonkun 12 kutia jotka varta vasten keräsin tätä varten.
Ajattelin että siihen vaan tarvitaan enemmän laukauksia. Ihan naurettavan typerä ratkaisu ja ensimmäisessä kentässä. Loppupelissä ei mitään vastaavaa ole ja tämä olikin ainut kohta missä olin jumissa.

Seuraavaksi siirrytään Central Parkiin ja huomattavasti lyhyempi ja helpompi kenttä kuin ensimmäinen. Väistellään vähän puskista hyökkääviä äijiä, kiipeillään vähän tiilien päällä ja seikkaillaan viemärissä missä linnut pudottavat tikkuja Kevinin päälle. Wat.
Tässä pelissä on äärimmäisen huonot kiipeilykontrollit ja viemäristä ei pääse pois ottamatta osumaa. Lintuja lentää tiheään tahtiin ja jos yrittää väistää niitä tikkailla ollessa, tippuu ihan alas. Eli otettava osuma kiltisti.

Kolmas kenttä eli Kevinin sedän talo on pelin hankalin osuus. Remontissa olevassa talossa on paljon rotkoja ja muita inhoja ansoja. Tässä vaiheessa huomaa miten huonot hyppelykontrollit pelissä on.
Täytyy pieniä lankkuja pitkin hyppiä rotkon yli ja näiden lankkujen hitboxit ovat vielä ihan perseestä. Aina sai jännittää onnistuuko hyppy. Pakko myöntää, että täällä talossa tehdyt jekut Harrylle ja Marville olivat ihan ok settiä :)

Neloskenttä oli joku autoscroller jossa Harry ja Marv jahtaavat Keviniä. Taivaalta sataa jos jonkinlaista tavaraa joita täytyy väistellä.

Lopuksi sitten ollaan jättimäisen joulukuusen sisällä. Tässä pitää kiivetä puun huipulle ja samalla stunnata rosvoja aseilla. Ihan huipulla täytyy sitten huutaa apua jolloin linturouva lähettää pulunsa apuun. Näin Harry ja Marv saavat kuonoonsa.
Tämä loppu meni kyllä todella tiukille, oli viimeinen elämä ja energia menossa kun sain tehtyä sen viimeisen avunhuudon. Olisi hieman sylettänyt aloittaa peli alusta :D
Aluksi ihmettelin että mitä ihmettä tässä pitää tehdä. Puulla oli jostain syystä naama ja menin sitten sitä tutkimaan. Ylöspäin painamalla Kevin sitten rupesi huutamaan apua. Vähän tsägällä selvisi tuo, mutta onneksi selvisi!

Tuuri kävi kun neljäs ja viides kenttä meni ensimmäisellä yrityksellä läpi. Onnistuin pääsemään kolmosen suhteellisen kivuttomasti läpi jolloin elämiä säästyi mukavasti.

Eipä tarvitse onneksi enää tähän peliin koskea, oli tämä sen verran hirveä. Ei nyt kyllä ihan niin järkyttävä kun AVGN antoi ymmärtää, mutta pakkohan sitä on viihteen eteen saada matskua kaivettua jostain :)