Baseball Stars II

Games Beaten: 308/709

Genre: Sports

Goal: Win a League Play Mode

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 5/10

Päätimpä pelata tämän jatko-osan saman tien putkeen kun ensimmäinen osa oli niin hyvä.

Taso pysyy tämän pelin kanssa erittäin kovana, jopa piirun verran parempana kuin ensimmäisessä Baseball Starsissa.

Pelillisesti tämä ei juurikaan eroa edeltäjästään, taitaa olla sama pelimoottorikin kyseessä pienillä parannuksilla. Ensimmäisen pelin tyyliin, tässäkin piti voittaa liigamestaruus.

Täysin samoilla asetuksilla homman pystyi hoitamaan ja valitsinkin jälleen vain yhden vastustajan ja kolmen matsin turnauksen.

Jotta jotain eroa ensimmäiseen osaan olisi, tähän on laitettu pelikentän valitsemismahdollisuus. Valittavana oli neljä ja ne erosivat vain visuaalisesti. Ei mitään kovin erikoista, mutta ihan kiva lisä!

Toisena muutoksena huomasin pallon kiinniottajan räpylän lyöntialustan alareunassa. Tästä olisi ilmeisesti pitänyt katsoa mihin pallo tulee lentämään, mutta minusta helpompaa oli seurata syöttäjää ja palloa.

Meni jotenkin silmät solmuun jos yritti katsoa räpylää ja syöttäjää samanaikaisesti.

Tietokonevastustajan palloon lyömistä oli hieman paranneltu eikä pelaajat lyöneet läheskään niin usein älyttömiä päätyyn asti kulkevia nopeita lyöntejä. Koppien nappaaminen oli pysynyt lähestulkoon samana, hyvin tarkkaa työskentelyä vastustajalta!

Kunnareidenkin prosentuaalista mahdollisuutta oltiin ilmeisesti hieman pienennetty vaikka niiden saaminen oli jo hankalaa ensimmäisessä pelissä. Taisin huimat kaksi saada kokonaisuudessaan.

Tässä ei ollutkaan ihan niin paljoa hupijoukkueita kuin ensimmäisessä osassa. Tosin, mistä minä tietäisin vaikka jokin huvittavalta kuulostava joukkue olisikin ihan legit pesisjoukkue :D Tähän huimaan liigaturnaukseen valitsin Los Angeles Superstarsin ja vastustajana toimi Miami Pirates.

Homma lähti ihan kivasti liikkeelle ja ensimmäisen matsin voitto tuli suhteellisen helposti. Toinen matsi ei mennytkään ihan niin näppärästi ja hävisin muutaman juoksun erolla. Jotenkaan ei lähtenyt juoksut yhtään tässä toisessa matsissa. Tilanne oli siis kutkuttavasti tasan.

Viimeisen ja näin ollen ratkaisevan matsin kanssa saikin sitten hieman taistella. Oli todella lähellä, että olisin voittanut heti kättelyyn parilla juoksulla, mutta vastustaja onnistui tekemään hyvän tasoittavan vuoroparin ja tämän jälkeen meni vielä juoksulla edelle. Vuoroparit kävivät vähiin ja oli pakko viheltää peli poikki resetin avulla.

Tässä on myös sisäänrakennettu patterimuisti ja resetillä pääsee kokeilemaan viimeistä matsia uudelleen ilman, että tarvitsee pelata kahta edellistä. Ihan näppärää.

Toinen yritys meni myös mönkään ja resetti lauloi jo hyvin alussa peliä. Ei kun uutta putkeen vaan :)

Kolmannella yrityksellä onnistuin viimeisen matsin voittamaan, tosin ainoastaan kahden juoksun voimin :D Yli puolen välin mentiin nollapelillä kunnes onnistuin saamaan kunnarin, kyllä maistui!

Vielä lopun kuumottelut, että onnistuin pitämään vastustajan pistesaldon nollissa. Sehän onnistuikin kivasti ja viimeinen lyönti oli todella korkea jonka sai helposti napattua kiinni. La Superstars on mestari!

Todella hyvä peli, suositukset tällekin! Vaikka ensimmäinen osa vaikutti jo hyvältä, tämä vei kyllä pidemmän korren pienien muutosten ansiosta.

Luulen, että tästä ei NESin pesapallopelit parane :) Ainut huono puoli tässä on, että jäljellä olevat pesäpallot ovat luultavasti huomattavasti nihkempiä pelejä... :D

Baseball Stars

Games Beaten: 307/709

Genre: Sports

Goal: Win a League Play Mode

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

Golfin viheriöiltä näppärä siirtymä pesäpallon pariin!

Laadukkaampaa osastoa kyseisestä lajista, tätä peliä oli ilo pelata :)

Tavoitteena oli voittaa liigamestaruus. Tässä pystyi mukavasti säätämään kuinka monen vastustajan kanssa kamppailua käytiin. Kaikki joukkueet oli tehty selkeästi kieli poskella, sillä mukana oli mm. hirviöitä ja ninjoja :D

Asetuksista pystyi säätämään kuinka monta matsia täytyi kunkin joukkueen kanssa pelata. Jos valitsi vain yhden vastustajan, tässä tapauksessa matsien minimimäärä oli kolme kappaletta.

Tällä kertaa en jaksanut alkaa pelaamaan mitään megaturnausta, sillä niitä on jo ollut ja tulee olemaan Bases Loadedin kanssa ihan tarpeeksi. Valitsinkin sitten vain yhden vastustajan ja tämän kolmen matsin asetuksen.

Aluksi vähän testailin erilaisia joukkueita ja vastustajia jotta paras kombo löytyisi. Testailun jälkeen päädyin Ninja Blacksoxiin ja vastustajaksi valkkautui Lovely Ladies. En tiedä oliko näillä joukkueilla niin suuria eroa vai oli kyseessä vain plasebo -ilmiö.

Pelissä olisi voinut halutessaan luoda oman joukkueen säätäen kaikenmaailman arvoja, mutta tähän ei ollut mitään kiinnostusta joten täysin valmiilla joukkueella mentiin.

Pelihän toimi oikein näppärästi kaikilta osa-alueiltaan. Aluksi oli vaikeuksia saada tehtyä juoksuja kun ei ollut lyönnin ajoitus hallussa. Lyömiseen ja syöttämiseenkin oli panostettu, sillä hahmoja pystyi liikuttamaan todella vapaasti. 

Tämä näkyi etenkin lyöntipuolella, sillä hahmoa pystyi liikuttamaan vielä kun syöttäjä oli heittänyt pallon matkaan.

Vastustajan syöttäjät olivat aika pirullisia kavereita sillä ne tykkäsi heittää paljon laittomia. Tätäkin hommaa oppi onneksi tulkitsemaan ja ei tullut turhaan laittomiin lyötyä.

Jos pallon onnistui lyömään todella korkealle, vastustajan pelaajat ottivat siitä kopin todella isolla prosentilla. Toisinpäin homma oli hankalampaa kun välillä ei edes nähnyt omia pelaajia kun kamera oli lukittu pallon liikkeiden mukaan ja tilanteet oli vielä melko läheltä kuvattuja. 

Kunnareiden lyöminen oli harvinaista herkkua. Vaikka palloon osuikin todella hienosti, harvemmin se jaksoi ihan yleisöön asti lentää. Onneksi näitä tuli muutama kappale ja vielä ratkaisevissa matseissa!

Alkuun otti todella koville, että voitti edes yhden matsin. Melko nopeasti resetti lauloi jos meni vähänkään huonosti. Jotenkin tuntui, että viidennen vuoroparin paikkeilla vastustaja sai jonkun ihme buustin ja alkoi pelaamaan paremmin.

Tämäkin oli mitä luultavimmin plaseboa. Viimein onnistuin ensimmäisen matsin voittamaan! Pelissä on patterimuisti, joten luultavasti olisi voinut toisessakin matsissa resetoida ilman, että menettää ensimmäisen matsin tuloksen.

Tähän ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä sillä kaksi seuraavaa matsia menikin sitten ensimmäisillä yrityksillä läpi. Kai sitä hieman oppi pelaamaan!

Viimeisen matsin kohdalla häviö oli todella tarkalla. En tiedä olisiko tällä ollut mitään väliä, sillä olin kuitenkin voittanut kaksi ensimmäistä matsia. Aluksi luulinkin, että homma loppuu tuon toisen matsin voittoon, mutta ilmeisesti muodollisuuden vuoksi täytyi pelata kaikki kolme matsia.

Vastustaja tykitti hyvin matsin alkupuolella muutaman juoksun. Itsellä homma oli tiukemmassa ja sainkin tasoittavan juoksun vasta kahdeksannessa vuoroparissa.

Ottelu meni oikein ylimääräiselle vuoroparille, mutta sen enempää ei tarvinnut jatkoaikaa pelailla sillä sain tehtyä yhden juoksun ja pidettyä vastustajan tilin tyhjänä. Viimeisen matsin voitto irtosikin tuloksella 3-2.

Ei tästä liiemmin huonoa sanottavaa ole, laadulla tehty pesäpallo. Jos laji kiinnostaa niin suosittelen testaamaan vaikka pidemmänkin turnauksen muodossa!

Greg Norman's Golf Power

Games Beaten: 306/709

Genre: Sports

Goal: Finish 18 Holes

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 2/10

Matka kohti viheriöitä...jälleen kerran. Melkoinen laadullinen tiputus aikaisempaan pelaamaani golf peliin, NES Open Tournament Golfiin verrattuna :D

Taas joku itselle tuntematon golf-legenda, tai näin ainakin päättelisin koska on oman pelinsäkin saanut.

Pelin laatu huomioiden ainut hyvä puoli tässä oli, että sai vaan ihan vapaasti pelata yhden 18 reiän kierroksen. Ei tarvinnut yrittää rikkoa mitään ennätyksiä tai kerätä rahoja.

Jo heti alkuruudussa musiikki oli ihan jäätävää kurnutusta. Ei mikään ihme, sillä asialla oli ollut Barry Leitch. Tämän lisäksi musiikkia kuului vain asetuksia säädettäessä, golfauksen lomassa sai kuunnella jotain ihmeellistä staattista pörinää. Ai että kun oli mukaansatempaava tunnelma!

Ennen kuin pääsi ensimmäiselle tiille, pystyi asetuksia säätämään jos niin halusi. Pystyi vaihtamaan sääolosuhteita, lokaatiota, vaikeusastetta. Pystyi myös luomaan oman väylän mikä oli hieman erikoinen, mutta hyvä ominaisuus :)

Lähdin sitten amatööritasolla golfaamaan aurinkoiseen Skotlantiin.

Heti ensimmäisenä silmiin pisti, että miten ruma peli onkaan kyseessä. Ei tämä onneksi ihan niin ruma ollut kuin Jack Nicklaus' Greatest 18 Holes of Major Championship Golf, mutta ei kyllä mitään kauneuskilpailujakaan voita.

Ihan kunnioitettavaa, että on yritetty lähteä tekemään tälläistä "realistisen" näköistä peliä, mutta valitettavasti lopputuloksena on vain melkoinen sekamelska. NES Open ja klassinen Golf miellyttää silmää paljon enemmän kun ei ole yritetty liikoja kikkailla.

Sen lisäksi, että pelissä ei varsinaisesti tarvitse pärjätä laisinkaan, se myös pitää kädestä kiinni oikein tukevalla otteella. Aina ennen lyömistä kerrotaan millä mailalla kannattaa seuraava lyönti tehdä. Tämäkin on täysin turhaa, sillä tätä suositeltavaa mailaa ei tarvitse edes itse valita sillä se on jo valmiina.

Pallon lyöminen ei tapahtunut ihan niin perinteisesti mihin oli muissa golf -peleissä tottunut. Tässä täytyi ensin A-nappia pohjassa pitämällä valita kuinka kovaa haluaa palloa lyödä.

Tämän jälkeen täytyi vapauttaa A-nappi jonka jälkeen osoitin sinkoaa kovalla vauhdilla vasemmalle. Vasemmassa reunassa on sitten kolme kirjainta; H, C ja S. Nämä kirjaimet meinaavat, että mihin suuntaan pallo kaartaa lyönnin jälkeen - H:n kohdalta vasemmalle, C:stä suoraan ja S:stä oikealle. 

Osoitin täytyi saada pysäytettyä H:n ja S:n välimaastoon tai muuten lyönti meni ihan läskiksi. Onneksi mittari ei ollut ihan niin tarkka, että olisi ihan täysin kirjaimen kohdalle tarvinnut pysäyttää. Tärkeää oli, että ei jäänyt vajaaksi tai mennyt yli.

Puttaaminen sentään oli hyvin samanlaista kuin muissakin golfeissa. Viheriöllä näkyi nuolia joita katsomalla näki kallistukset. Nauratti jos tulos oli paljonkin yli Parin, niin äijä facepalmasi ja ruudussa luki Disaster :D

Tavoitteen puuttuminen oli kyllä todella nihkeää. Peli kun oli muutenkin todella ankea ja ilman musiikkia pelaaminen puuduttavaa niin ei tässä pahemmin jaksanut mitään yrittää, kunhan vain suoriutui 18 väylästä.

Peli ei myöskään oltu tehty kovinkaan tarkalla kädellä, sillä selkeästi esteisiin menneet lyönnit eivät sitten olleetkaan esteessä vaan väylällä. Karttaan ei kannattanut pahemmin luottaa. 

Homma toimi myös toisinpäin ja välillä pallo molskahti veteen vaikka kartassa se ei mennyt lähellekään. Myös puiden yli lyöminen oli kummallisesti toteutettu. Todella pitkä ja komea lyönti ei mukamas mennyt parin hassun puun yli, vaan aina osui johonkin.

Päätin kierrokseni uskomattoman upeaan +46 tulokseen! Mielestäni ihan sopiva tulos tämän pelin kanssa. Jos haluaa helpon ja mitäänsanomattoman läpäisyn johonkin omaan projektiin, tässä olisi yksi varteenotettava vaihtoehto :D

Heavy Barrel

Games Beaten: 305/709

Genre: Run and Gun

Goal: Defeat Terrorist Leader (Stage 7)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Kaikkein mahdottomin ja epätodennäköisin skenaario pääsi tapahtumaan - terroristit onnistuivat valloittamaan maan alla sijaitsevan ydinohjusten valvontakompleksin.

Tehtävänäsi on soluttautua ja estää asennustoimenpiteet ennen kuin terroristien johtaja onnistuu laukaisemaan ohjukset.

Tehtävä ei ole mikään läpihuutojuttu sillä maanalaisen linnoituksen puolustus, tankit, vaaralliset vesitiet ja kapeat sillat ovat nyt terroristien käsissä.

Kirsikkana kakun päällä oli se, että ainoa ase joka on todella tehokas terroristeja vastaan, on purettu osiin.

Pientä onnenkantamoistakin on mukana, sillä terroristit eivät tiedä tämän aseen olemassaolosta mitään.

Juuri ennen kuin linnoitus vallattiin, nerokas teknikko purki erittäin tehokkaan aseen, "Heavy Barrelin" osiin ja lukitsi osat lokeroihin eri puolelle linnoitusta.

Tämä tehtävä ei ole ihan ketä tahansa varten, tämän takia juuri sinä olet siinä. Sinulla on mahdollisuus onnistua tuhoamaan terroristit ja estämään ohjusten laukaisu!

Tällä kertaa arpa osui tälläisen pelin kohdalle. Ihan tuurilla nimen perusteella peli tuli valittua. Run and Gun -genreen sijoittuvaa peliä ei ole tullutkaan ihan hetkeen pelattua.

Tästä tuli vahvasti Ikari Warriorsin ja Contran sekoitus mieleen. Ei ollenkaan hullumpi peli ja vaikeusastekin oli oikein sopivalla tasolla.

Pelissä oli kolme continueta ja sen jälkeen se alkoi alusta. Kentissä kuoleminen tai continuen käyttäminen ei ollut kovinkaan rangaistavaa, sillä meno jatkui täysin samasta kohdasta, jopa pomoissa!

Eli lintuperspektiivistä kuvattua ammuskelua seitsemän kentän verran. Seikkaillaan terroristien valtaaman linnoituksen lähimaastossa ja sen sisäpuolella.

Omalaatuinen tämä on ainakin ruudun rullauksen puolesta sillä jos pysyy jatkuvasti liikkeessä, peli on periaatteessa autoscroller. Mutta jos pysähtyy hetkeksi, ruutu rullasi tiettyyn pisteeseen asti ja odottaa pelaajaa. Ruutua pystyi rullaamaan taaksepäin pienen matkan verran jos sattui jotain unohtumaan aikaisempaan osioon.

Peli sisälsi monenlaisia erilaisia vihollisia jotka sai loputtomilla panoksilla varustetulla hernepyssyllä nopeasti nippuun - ainakin ensimmäisissä kentissä. Pelin loppupuolella viholliset olivat hieman kestävämpiä, mutta ei aiheuttanut suurempia ongelmia.

Pelkällä hernepyssyllä ei tarvinnut loputtomalta tuntuvaa terroristijoukkoa tuhota. Matkan varrella vastaan tuli lokeroita joista löytyy Heavy Barrelin osia sekä myös muitakin aseita.

Ohjekirja kertoi, että kolme erilaista asetta pystyi löytämään näistä lokeroista; laser-aseen, kuula-aseen tai liekinheittimen. Kuula-ase oli kuin suoraan Contrassa vastaantuleva Spread, mutta paljon tehottomampana. Liekinheitin oli erittäin tehokas ja sen suhteellisen laajalle osuva liekki tappoi monia vihollisia kerralla.

Laser-asetta en onnistunut pelin aikana löytämään vaikka availinkin monia eri lokeroita. Liekkö sitten erittäin harvinainen muutamassa lokerossa esiintyvä kapistus jonka onnistuin missaamaan :D

Näitä aseita ei voinut Contran -tyyliin loputtomasti käyttää vaan panosmäärä oli rajoitettu 90 kappaleeseen. Kenttiin oli kuitenkin ripoteltu useampi lokero mistä löysi näitä aseita joten periaatteessa sitä pystyi käyttämään kentästä toiseen.

Tietysti kuolema vei aseen pois jolloin sai tyytyä taas hernepyssyyn.

Näitä lokeroita ei voinut ihan mielin määrin availla ja avaamiseen tarvittiinkin punaisia avaimia. Punaisia avaimia löytyi punaisiin pukeutuneiden terroristien taskuista. Joskus myös vihreiden, mutta se oli todella paljon harvinaisempaa.

Avaimia oli paljon vähemmän tarjolla kuin lokeroita joten täytyi taktikoida mitä lokeroita availi. Niitä pystyi myös kantamaan vain neljää kerrallaan. Lokeroiden sisältö oli aina sama joten muistamalla pystyi sitten skippailemaan turhempia lokeroita.

Aseiden lisäksi lokeroiden uumenista löytyi lisäreitä, suoja, super-kranaatit, savukranaatit tai ketjun päässä oleva piikkipallo.

Lokeroiden uumenista löytyvät eri aseita/tavaroita kuvastavat symbolit olivat ihan liian samannäköisiä. Ei tiennyt mitä oli poimimassa. Ajattelin ensin, että ohjekirjassa on kuvat jokaisen poimittavan asian symboleista pienillä eroilla varustettuna, mutta ilmeisesti niissä ei ole eroja.

Poikkeuksena tässä on Heavy Barrelin osat, ne erotti samantien. Muistamalla täytyi hoitaa missä lokerossa mikäkin asia oli. Onneksi tämä meni suhteellisen helposti ja kun jatkuvasti hoiti samat asiat jokaisella pelikerralla, se jäi lihasmuistiin.

Heavy Barrelin kokoamiseen vaadittiin kuusi osaa. Oikeassa alakulmassa näkyy, kuinka monta osaa on kerännyt ja pystyi hieman taktikoimaan milloin kerää viimeisen puuttuvan osan. Täytyy sanoa, että tämä havaintokuva oli aluksi todella epäselvä.

Kaksi osaa olivat vain muutaman pikselin kokoisia sinisiä nypyköitä ja aluksi oli todella hankala tajuta, monta osaa aseesta vielä puuttui. Välillä tulikin kerättyä viimeinen osa liian aikaisin.

Kun Heavy Barrelilla pääsi räiskimään, olihan se ihan älytön laitos! Aseen käyttöaika oli 99 sekuntia ja sillä pystyi räiskimään niin paljon kuin halusi. Ammuksetkin olivat jäätävän kokoisia kissansilmiä jotka löysivät kohteeseensa :D

Edes kuolema ei vienyt asetta pois, mikä oli hyvä yllättävien vihollisten takia. Ase vielä säilyi kentästä toiseen jos sai pomon tuhottua nopeasti - ja nehän suli käsiin aseen voimasta.

Kun Heavy Barrel oli kulutettu loppuun, uudet osat pystyi etsimään uusista lokeroista.

Pomot olivat isoja möhkäleitä, mutta jos onnistui pääsemään liekinheittimellä tai Heavy Barrelilla niiden kimppuun, ei niistä ollut moneksikaan sekunniksi vastusta. Pomoja vaivasi ärsyttävä ominaisuus, sillä ne vielä ampuivat räjähdellessään. 

Välillä tämä pääsi unohtumaan ja henki lähti random ammuksiin. Ampumisen olisi pitänyt ehdottomasti loppua kun ensimmäiset räjähtelyt alkoivat.

Vaikka paremmat aseet sattuivat menettämään, niin ei huolta, sillä normi aseellakin sai pomot aika nopeasti tuhoutumaan.

Jännästi pelin kuudes kenttä oli hankalin ja pisin, siihen päättyi useampikin yritys. Pelin loppupuolella viholliset saivat haltuunsa super kranaatteja joiden sirpaleet onnistuivat nitistämään meikän monesti.

Tässä kuudennessa kentässä välivastuksen virkaa piti toisen kentän pomo. Jos onnistui liekinheittimen pitämään tähän asti, se oli ihan naurettavan helppo ja kuoli hetkessä.

Vaikka tämä kuudes kenttä olikin haastavin, sen pomo oli yksi helpoimmista. Kaksi lentävää robottia jotka eivät kerinneet tekemään mitään kun ne oli jo tuhottu.

Viimeinen eli seitsemäs kenttä oli suhteellisen lyhyt, yksi suora pätkä, ei edes mitään välipomoja. Vastaan tuli ihan perusvihollisia, super-kranaateilla varustettuja terroristeja ja yksi tankki. Jotenkin hieman antiklimaattinen hankalamman kuudennen kentän jälkeen.

Viimeistä pomoa ei pystynyt vertaamaan muihin pomoihin, sillä siinä oli oikeasti vastusta. Tämä terroristi johtajan ohjastama robotti kesti vielä iskujakin melko hyvin. Hankalan tästä teki venyvät saksikädet. Ne kun tuppasi menemään hieman minne sattuu ja pelin tyyliin nekin tappoivat yhdestä osumasta.

Vielä tähän päälle kohti tulevat ohjukset niin soppa oli valmis.

Aluksi yritin ihan pelkästään pelkällä voimalla ja tykitin liekinheittimen tai kuula-aseen voimin paikallaan seisten niin pitkään kunnes henki lähti. Tämän jälkeen siirryin vuorottelemaan kranaattien ja hernepyssyn välillä.

En tiedä olisiko tämä taktiikka riittänyt jos olisi onnistunut pääsemään tähän pisteeseen kaikkien continuejen voimin, mutta ainakaan omilla yrityksilläni ei elämät millään riittäneet pelkästään paikallaan tykittämiseen.

Seuraava taktiikka olikin jo mielessä; yritän Heavy Barrelin avulla tuhota pomon, sillä se ei lähde kuolemasta pois. Ongelmaksi muodostui, että mistä lokerosta saa viimeisen osan Heavy Barreliin. Yhdellä yrityksellä keräsin viimeisen osan liian aikaisin eikä aseen aika riittänyt ihan pomolle asti.

Muistelin, että juuri ennen pomon kohtaamista löytyvistä lokeroista saisi viimeisen aseen osan. Eipä löytynyt, ainoastaan kuula-aseen turhake. Päätin kuitenkin ihan läpällä yrittää kuula-aseella ja onnistuinkin väistelemään pomon iskuja niin hyvin, että asehan kului loppuun.

Siinä sitä oltiin sitten hernepyssyn kanssa tätä isoa robottia vastaan, tilanne oli hieman huvittava. Jatkoin kuitenkin pomon ampumista vaikka ajattelin, että ihan turhaa ajanhukkaa sillä hernepyssyllä se vaatisi osumia melkoisen läjän.

Opin ihmeen kaupalla manipuloimaan saksia niin, että ne menivät lähes aina samaan kohtaan. Ohjusten väistely oli sitten paljon helpompaa kun niitä oli ruudulla vain kaksi kerrallaan.

Pitkän tovin väistellessäni ja tykitellessäni huomasin, että toinen saksi tuhoutui! Tässä kohtaa sain hieman toivoa yritykseeni, että tämähän on ihan mahdollinen päästä näinkin läpi. Kun pomolla oli vain yksi saksi jäljellä, sitä oli entistä helpompi väistellä.

Toisen saksen tuhoutumisen jälkeen pomo ei enää tehnyt mitään ja sen keskellä olevaa hyttiä sai rauhassa tykittää. Olen erittäin iloinen että en vetänyt hommaa läskiksi vaikka jouduinkin yrittämään näin heikolla kombolla :D

Tykkäsin tästä hyvinkin paljon! Mukava vaikeusaste ja jaksoi yrittää alusta vaikka takkiin tulikin. Miellyttävät grafiikat ja tiukat musiikit. Erityisesti hissikenttien musiikki oli todella kova!

Muutama hieman typerä ratkaisu, mutta ne olivat niin pieniä, että eivät pilanneet pelinautintoa millään tavalla.

Suosittelen kokeilemaan jos Run and Gun -genren pelit nappaa :)

Championship Bowling

Games Beaten: 304/709

Genre: Sports

Goal: Win Any Trophy

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

NESillekin tehty yksi keilauspeli ja kerralla meni nappiin sillä tämä ei ollut ollenkaan hullumpi tapaus.

Kieltämättä tuntuma oli HIEMAN erilainen kuin Wiin keilaus mihin on tässä viime vuosina tottunut :D

Pelissä ainut tavoite on saada mahdollisimman hyvät pisteet. Vastassa ei ole edes mitään tietokonevastustajaa ja tässä saakin yksin keiloja kaadella.

Vaikka pelin aikana ruudun vasemmassa yläkulmassa näkyy 200 pisteen High-Score, tämän rikkominen ei merkitse pelin läpäisyn kannalta mitään. Tavoitteena on rikkoa pisteraja kolmesta eri palkintoluokasta.

Palkintoluokkien pisteet ovat 250, 275 ja 300. Jokainen näistä antaa saman onnittelutekstin erilaisella kuvalla varustettuna joten ei ole väliä mihin näistä onnistuu pääsemään.

Aluksi valitaan neljästä nimettömästä hahmosta millä haluaa pelailla. Valittavana on kolme miestä ja yksi nainen. Ohjeet kertoivat, että hahmoilla on erilaiset statsit - vasenkätinen, oikeakätinen hyvällä kierteellä varustettuna, vahva kaveri ja kevytsarjalainen.

Jännästi ohjeisiin oli kirjoitettu tästä vasenkätisestä, että "be careful, he's left-handed. Ihan kun se olisi joku paha asia :D

Aluksi lähdin testailemaan vahvalla kaverilla koska ajattelin, että sillä saa keilat parhaiten kumoon. Hahmon valintaruudussa pystyi myös vaihtamaan keilapallon kokoa ja kun kyseessä on vahva kaveri, niin isommalla pallolla luulisi saavan keilat paremmin kumoon.

No, ei se ihan niin mennytkään vaan Strikejä oli erittäin hankala tehdä. Vaihdoin sitten oikeakätiseen hyvän kierteen omaavaan kaveriin ja hänen avulla alkoi homma luonnistumaan paremmin. Käytin myös pelin ehdottamaa pallokokoa.

Pelihän on ihan perinteistä keilaamista. Heitetään kymmenen kierrosta ja viimeisellä kierroksella pystyi heittämään jopa kolme kertaa jos onnistui kahdesta edellisestä heitosta saamaan Striket.

Aluksi valittiin heittokohta, sitten kierremittarista täytyi ajoittaa nappia painamalla kierteen voimakkuus ja lopuksi täytyi ajoittamalla hoitaa heiton nopeus. Eli tämä peli vaati lähinnä hyvää reaktiota ja ajoittamiskykyä.

Peli oli alkuun tosi hankala, Strikejä ei tullut ei sitten millään. Sparejenkin saaminen oli työn ja tuskan takana varsinkin jos oli useampi keila jäljellä. Oikean kulman ja nopeuden arvioiminen ei ollut ihan mikään simppeli juttu.

Kuitenkin hahmon vaihdon myötä alkoi Strikejäkin tulemaan ja useampia peräkkäin. Hienoja välivideoitakin tuli jos onnistui saamaan useamman Striken putkeen!

Koska kyseessä on NES-peli, niin tässä pystyi aika tarkasti etsimään täydellisen heittokohdan ja muutkin tarvittavat säädöt. Laitoin hahmon aina pikselilleen samaan kohtaan, kierremittarin samaan asentoon (lähes aina) ja voimakkuuden melkein maksimiin.

Kierremittari ei aina pysähtynyt ihan täysin optimaaliseen kohtaan, mutta pelin RNG:n vuoksi se ei haitannut. Voimakkuuden ajoittaminen oli ehdottomasti hankalin juttu. Mittari rullasi kohtalaisen nopeasti ylös sekä alas joten oikeassa kohdassa pysäyttäminen vaati hyvää keskittymistä.

Tärkeää oli, että mittarin sai pysähtymään vähintään kolmanneksi nopeimpaan asentoon. Tämäkin oli riski, välillä ei Strikeä tullut tällä tyylillä joten tavoitteena olikin saada nopeimpaan tai toisiksi nopeimpaan asentoon.

Vaikka olinkin keksinyt millä asetuksilla Strikejä saa paukutettua hyvään tahtiin, niin silti tässä oli todella vaikea saada rikki edes tuota 250 -pisteen rajaa. Pelin oma RNG oli välillä niin viheliäisellä päällä, että vaikka heitti samanlaisia heittoja, saattoi jäädä useampia keiloja pystyyn.

No, näinhän se on oikeassa keilauksessakin, että kovia pisteitä on vaikea saada koska heitot ovat erilaisia.

Oman tovin se otti, että sain tuon 250 -pisteen rajan rikottua. Vaikka sai useampia Strike -putkia, niin aina välissä oli muutama huonompi heitto. Minimivaatimus tuohon 250 -pisteen rajaan oli heittää kaksi Sparea ja kymmenen Strikeä. Tämä tarkoitti sitä, että myös viimeisessä vuorossa täytyi heittää kaikki kolme heittoa Strikeinä.

Välillä peli arpoi niin inhottavia Spare yrityksiä, että ei vaan onnistunut niitä kaatamaan. Ehdottomasti pahin oli jos jäi keilat neljä ja kuusi pystyyn. Näiden kaatamiseen tarvittiin todella tarkka heitto ja tuuria. Vain muutaman kerran onnistuin kyseisessä Sparessa.

Lähellä kävin monta kertaa ja 247 pisteen kierros kirpaisi kyllä, yksi heitto meni huonosti ja jäi pokaali saamatta.

Läpi menneellä kierroksella heitin kaksi todella hyvää yhden keilan Sparea ja onnistuin saamaan viimeisellä vuorolla kolmen Striken putken.

Kasuaalin pelaajan on aika mahdoton saada tuota 300 -pisteen kierrosta. Tässä on kuitenkin RNG:tä sen verran että jossain vaiheessa Strike -putki vain katkeaa. Katselin jälkeenpäin jonkun Speedrunaajan suoritusta, niin jokaisen heiton aikana täytyy muuttaa hahmon sijaintia ja laittaa tietty kulma ja heittonopeus.

Pieni vara virheellisille asetuksille oli jonka ratkaisi sitten RNG, että kaatuuko kaikki keilat vai ei.

Jos tämän haluaisi itse tutkia tarkkaan, että mitkä asetukset milläkin heitolla täytyy olla, se täytyy tehdä Save Statejen avulla. Ehkä jollain ihan älyttömällä tuurilla pystyisi kylmiltään saamaan tuon 300 -pistettä, mutta se vaatii jo planeettojen oikeassa asennossa olemista.

Peli kuitenkin oli kokonaisuudessaan oikein hyvä! Mukavan räyhäkät musiikit ja RNG teki kivaa jännitystä pelin tiimellykseen. Ei tämä kuitenkaan kulutusta kestä, kerran kun pelannut läpi ja oppinut optimaaliset asetukset, ei tämän pariin enää kaipaa.

King's Knight

Games Beaten: 303/709

Genre: Shooter

Goal: Defeat the Dragon (Stage 5)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 7/10

Izanderin kuningaskunnasta on kaapattu prinsessa Claire ja kaappauksen takana on paha lohikäärme. Prinsessahan on pelastettava ja neljä urheaa sankaria uskaltautuu tähän vaativaan pelastusoperaatioon.

Vaikka heidän täytyy todistaa voimansa ensin yksilöinä, ainoastaan yhdessä he voivat tuhota pahan lohikäärmeen.

Prinsessa ja rauha täytyy saada takaisin Izanderin kuningaskuntaan!

Hieman erikoisempaa peliä Squaresoftilta. Viiden kentän pituinen Shooter jossa täytyy pelastaa prinsessa lohikäärmeen kynsistä. Okei, juonen perusteella aika perinteistä huttua.

Pelastusoperaatioon lähtee mukaan neljä eri hahmoa; ritari Ray Jack, velho Kaliva, hirviö Barusa ja rosvo nimeltä Toby.

Jokaisella hahmolla on oma yksilöllinen kenttänsä ja se täytyy läpäistä onnistuneesti jotta hahmon saa viimeiseen prinsessan pelastus -operaatioon mukaan. 

Peli on jännästi rakennettu, sillä viimeistä kenttää voi yrittää vaikka yhden hahmon voimin, mutta sitä on mahdotonta läpäistä tällä tavalla.

Game Overista ei tarvitse tämän pelin kanssa huolehtia sillä sellaista ei ole olemassa! Jos viimeisessä kentässä kuolee, sitä saa yrittää vaikka kuinka monta kertaa uudestaan.

Sama pätee hahmojen omiin kenttiin, niitäkin voi yrittää loputtomiin, ainoastaan menettää keräämänsä tavarat jos menee kuolemaan.

Jotta prinsessan pelastaminen onnistuisi edes jotenkin, täytyy hahmoja kehittää vahvemmiksi. Tämä onnistuu kentistä löytyvien tavaroiden avulla.

Hahmon maksimitaso on 20 ja kun kentistä keräilee erilaisia tavaroita, pääsee tähän tavoitteeseen. Tämä ei kuitenkaan ollut pakollista ja vähemmälläkin pärjäsi.

Neljää eri osa-aluetta pystyi parantamaan ja ne olivat seuraavanlaisia:

Hyppy - Hahmo hyppää nopeammin kentistä löytyvien korkeampien tasojen päälle.

Nopeus - Hahmon liikkumisnopeus paranee näitä tavaroita keräämällä.

Ase - Aseen tuliteho paranee joten vihollisten sekä esteiden tuhoaminen helpottuu huomattavasti.

Suoja - Hahmo kestää paljon paremmin vihollisten ammuksia ja muita kontakteja.

Kentistä löytyvät tavarat oli piilotettu erilaisiin esteisiin ja rekvisiittoihin. Tämä tarkoitti monissa tilanteissa sitä, että täytyi tykittää kallionseinämää, aitaa, puita tai muita asioita hajalle jotta sieltä tuurilla löytyisi jotain.

Kun kerta peli on autoscroller, välillä jäi joitain alueita tutkimatta, kun ei vaan yksinkertaisesti kerinnyt tuhoamaan kaikkea ruudun liian pitkälle rullaamisen vuoksi. Onneksi näiden tavaroiden paikat pysyivät aina samana ja kentän alusta aloittamalla pystyi sitten keräilemään puutuvia tavaroita.

Inhottavana asiana oli, että kun esteitä tuhosi, monesti ammutun alueen alta paljastui jokin päälle hyökkäävä vihollinen. Ei saanut ns. rauhassa etsiä tavaroita.

Kuolemisesta rankaistiin aika rankalla kädellä, sillä kaikki keräämäsi esineet täytyi etsiä uudelleen. Kun onnistui löytämään tietyn määrän tavaroita kentästä, pystyi päättämään yrittääkö parantaa suoritustaan vai jättääkö homman siihen ja yrittää viimeistä kenttää hieman heikommalla arsenaalilla.

Jos päätyi yrittämään kenttää uudelleen, täytyi jo kaikki aikaisemmatkin tavarat kerätä uudestaan eli periaatteessa kenttä alkaa joka tapauksessa alusta. Olisi ollut paljon parempi systeemi, että olisi vain täytynyt etsiä missaamansa tavarat.

Tavaroita löytyi myös maanalaisiin luoliin piilotettuna. Välillä ampumisen lomassa esteiden alta paljastui portaikko joka vei sitten tähän luolaan. Luolia löytyi jokaisen hahmon kentästä yksi kappale ja ne vaihtelivat paljonkin hahmosta riippuen.

Loppu oli kuitenkin kaikilla sama; tuhoa luolan lopussa oleva mölliäinen jotta luolasta pääsi pois.

Luolat olivat joillain hahmoilla kunnon RNG herkkua, sillä esimerkiksi seiniin kiinnitetyt patsaat ampuivat tulipalloja ihan täysin satunnaiseen tahtiin. Välillä henki lähti turhankin liukkaasti tästä syystä.

Nämä luolat olivat täysin vapaaehtoisia, mutta jos halusi kerätä hahmojen tasoja korkeammiksi näissä kannatti vierailla :)

Kehittävien tavaroiden lisäksi kenttiin oli piilotettuna jokaisen hahmon erikoisiskut. Näitä iskuja ei voinut ihan missä tahansa käyttää, vaan ainut mahdollisuus niiden hyödyntämiseen oli viimeisessä kentässä ja sielläkin hyvin tarkoin määritellyissä kohdissa.

Erikoisiskujen kerääminen ei ollut ihan simppeliä. Nimittäin ei riittänyt, että käy keräämässä jokaisen hahmon omasta kentästä erikoisiskun vaan isku piti löytää jokaisen hahmon kentästä! Elikkä jokaisen hahmon kenttään oltiin piilotettu kaikkien erikoisiskut. Jos erikoisiskua ei onnistunut löytämään kaikista neljästä kentästä, ei sitä pystynyt hyödyntämään viimeisessä :D

Hieman erikoinen ratkaisu, mutta tällä mentiin.

Oikeastaan vain kahden hahmon erikoisiskut olivat hyödyllisiä viimeisessä kentässä - Tobyn ja Barusan. Tobylla pystyi tuhoamaan seinät joista ei muuten olisi päässyt ohi ja Barusalla pystyi muuttumaan lohikäärmeeksi jolloin pystyi lentämään yhden älyttömän kohdan yli.

Ray Jackin ja Kalivan erikoisiskut olivat hyödyttömät ja en edes löytänyt missä kohdissa niitä olisi pystynyt käyttämään. Ray Jack ilmeisesti olisi muuttunut joksikin siivekkääksi hevoseksi ja Kaliva olisi tuhonnut vedessä olevat viholliset.

Aluksi tässä ihan mielellään tutki kenttiä etsien erilaisia tavaroita ja väistellen vihollisia. Vaikeusaste tuotti hieman ongelmia jos ei ollut onnistunut löytämään tarpeeksi suojia joilla vahvistaa hahmon kestävyyttä.

Onnistuin mukavasti saamaan hahmot 15-16 tasolle ja luulin, että se ei vielä riitä viimeiseen kenttään. Todellisuudessa kaikkien suojien ja erikoisiskujen löytyminen olisi riittänyt mainiosti. Tärkeää oli vielä läpäistä kentät hyvillä energioilla, sillä se vaikutti viimeisen kentän kokonaisenergiaan.

Tavaroiden nihkeän sijoittelun vuoksi päädyin katsomaan osan netistä sillä kentän jatkuva autoscrollaus ja vihollisten väistely ei ollut sitä leppoisinta etsimisen kannalta.

Jotkin niistä olikin laitettu niin ärsyttävästi eri puolille kenttää, että vaikka tiesi missä ne sijaitsivat, oli todella kiire keritä hakea molemmat itselleen.

Viimeinen kenttä olikin sitten huomattavasti hankalampi kuin muut. Isoimman vaikeusasteen tähän teki se, että tässä ei pelattukaan yhdellä hahmolla vaan kaikilla neljällä samaan aikaan. Hahmot kulkivat lähellä toisiaan ja kentästä löytyvistä kääntönuolista pystyi vaihtamaan kuka hahmoista johtaa joukkoa.

Tämä neljän hahmon samaan aikaan kävelyttäminen oli ihan älytön ratkaisu pelintekijöiltä. Tällä möhkäleellä oli välillä todella hankala väistellä vihollisten ampumia panoksia. Myöskään pienemmistä väleistä ei mahtunut kulkemaan.

Jos halusi käyttää jonkin hahmon erikoisiskua, täytyi hahmo saada johtamaan joukkoa. Välillä vastaan ei tullut oikeanlaista kääntönuolta jolla olisi voinut saada oikean hahmon keulaan. En myöskään oikein koskaan oppinut millä logiikalla hahmojen paikat vaihtuivat. Välillä ne tuntui toimivan ihan miten lystäsivät, ainakin täyden kierroksen tekevillä vaihtonuolilla.

Aluksi yritin olla ovela ja testailin viimeistä kenttää yhden hahmon, Ray Jackin voimin sillä se vaikutti paremmalta spriten kokonsa vuoksi. Homma sujuikin alkuun tosi hyvin kunnes tuli kirjaimellisesti seinä vastaan, tarvitsi Tobyn apua. Myöhemmin selvisi, että vastassa on kohta johon tarvitsee hirviö Barusaa ja totesin, että "fuck it", parempi käyttää kaikkia hahmoja.

Kenttä kannatti pistää hyvin muistiin jotta pystyi ennakoimaan missä mikäkin vihollinen on jotta ne sai mahdollisimman nopeasti pois ruudulta. Myös kääntönuolien sijainnit kannatti pistää mieleen jotta sai oikean hahmon käyttöön oikeaan paikkaan.

Kentästä löytyi panoksia ampuvia kivipatsaita joita pystyi tuhoamaan tykittämällä ne palasiksi. Välillä ne ottivat hulluna damagea ja välillä ne kuolivat todella nopeasti. Tähän vaikutti toki millä hahmolla tykitystä suoritti, mutta välillä patsaan energiat vaihtelivat vaikka käytti samaa hahmoa. Jotenkin todella ärsyttävää kun ei tiennyt yhtään milloin patsas tuhoutui ja kannattiko tykitystä jatkaa vai siirtyä vain väistelemään panoksia.

Kentän loppupuolella täytyi vielä näitä patsaita tuhota samalla kun väistelee tuurilla ilmestyviä tulipalloja, melko älytön kohta hahmomöhkäleellä :D Tämä söi monet elämät kunne se sitten meni tuurilla. Tällä yrityksellä tulipallot olivat leppoisalla päällä ja patsaatkin tuhoutuivat suhteellisen vähillä ammuksilla.

Tämä viimeinen kenttä erosi muista kentistä, että siitä ei löytynyt mitään hahmoja kehittäviä asioita matkan varrelta. Ainoastaan energiaa täyttäviä/vähentäviä nuolia ja kolme miekkaa mitkä täytyi kerätä jotta pelin pääsi läpi.

Viimein vastassa odotti tämä jättimäinen lohikäärme. Tähän asti olisi periaatteessa pystynyt pääsemään pelkän Tobyn ja Barusan avulla, mutta siihen se sitten olisi jäänytkin. Tähän viimeiseen vastukseen täytyi jokaisella hahmolla tehdä tietty määrä vahinkoa jotta se kuolee. 

Taistelussa oli onneksi reilusti kääntönuolia joten vaikka vähän feilasi hahmojen järjestyksen kanssa, pystyi taistelun hoitamaan jollain tavalla loppuun.

Tämä lohikäärme oli onneksi aika helppo viimeinen vastus. Se ei ampunut pahemmin ja sen ammuksia oli helppo väistää. Myöskään yhdellä hahmolla ei tarvinnut ihan älyttömiä määriä tykittää loharia.

No ei ollut kummoinen peli, viimeinen kenttä sai aikaiseksi ärsytyksen tunnetta typerillä ratkaisuillaan. Yksi positiivinen asia sentään on - jälleen yksi Shooter pois listalta! :)