Mighty Final Fight

Games Beaten: 263/709

Genre: Beat 'em up

Goal: Defeat Belger (Round 5)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Metro City, tuo väkivallan ja rikollisuuden pyhättö on saavuttanut uuden tason näiden saralla. Suurimpana ongelmana on jengi nimeltään Mad Gear jonka jäsenet hallitsevat kaupunkia.

Mad Gearin johtaja tavoittelee kuitenkin muutakin kuin vain koko kaupungin hallitsemista. Hän on nimittäin umpirakastunut pormestarin tyttäreen, Jessicaan ja haluaa hänet keinolla millä hyvänsä.

Johtaja onnistuukin nappaamaan Jessican ja aloittaa häävalmistelut. Pormestari ei ole kovinkaan mielissään kun kuulee tästä.

Pormestari Haggar ei olekaan ihan mikään turha kaveri vaan hänellä on paini- ja katutaistelutaustaa! Uutiset kuullessaan hän vaihtaa puvun hieman käytännöllisempään asuun ja on valmis murskaamaan kalloja.

Mukaan apuun tulee vielä Jessican poikaystävä Cody ja hänen kaverinsa Guy. Kolmikko saa varmasti Jessican takaisin sekä rauhan palautettua Metro Cityyn!

Tälläisestä pelistä en ollutkaan kuullut kuin vasta muutama vuosi sitten. SNESille on myös julkaistu Final Fight ja tämä peli oli paljon tutumpi, sitä tuli jo nuorena kloppina mätettyä tosin huonolla menestyksellä.

Itseasiassa SNESille on julkaistu kolme Final Fightiä, mutta niillä ei taida pahemmin olla mitään tekemistä tämän NES-version kanssa.

Capcomin tekemää laatua NESin elinkaaren loppupuolella niinkin myöhään kuin 1993. Tämän kyllä huomaa, kaikki toimii niin kuin pitääkin kontrolleista grafiikoihin :)

Peli ei kyllä pituudellaan loista, vain viisi lyhyttä kenttää pomoineen. Kuusi elämää ja neljä continuea, näin mukavilla lukemilla pääsee pelin aloittamaan.

Edetessä voi vielä saada lisää continueja ja lisäreitä joten melko helposta pelistä on kyse. Kuolemisen jälkeen saa jatkaa siitä mihin jäi ja Game Overin tullessa joutuu kentän alkuun, perus settiä.

Valittavissa on kolme hahmoa; Haggar, Cody ja Guy. Kahta jälkimmäistä en edes testannut vaan eihän tätä voi muulla pelata kuin Haggarilla.

Ei oikein vakuuta kahden nuoren jannun itsepuolustus- ja ninjataidot kun vastassa on pormestari, joka on entinen painija sekä katutaistelija :D

Kerta kyseessä on Beat 'em up, on pelissä roppakaupala erilaisia liikkeitä. Haggarilla on painitaustaa, hänen liikkeensä pohjautuvat niihin. Löytyy mm. suplexia ja piledriveria.

Hahmoilta löytyy myös muutama erikoisliike, joita ei voi heti alussa käyttää vaan niiden käyttämiseen täytyy kerätä kokemuspisteitä. Kokemuspisteitä saa vihollisten tappamisesta, mitä erikoisemmalla liikkeellä vihollisen tappaa, sitä paremmin pisteitä tulee.

Nämä erikoisliikkeet olivat todella turhia, sillä niiden käyttäminen vie siivun energiaa pois ja eivät ne edes olleet kovin tehokkaita verrattuna vaikka piledriveriin.

Hahmo on pelin alussa jo tasolla kolme ja sitä pystyy kehittämään kolmen tason verran. Viimeinen taso tarvitsee älyttömän kasan pisteitä. En missään vaiheessa saanut tätä viimeistä tasoa saavutettua, mutta eipä se mitään muuttanut.

Ohjekirja ei kerro, että mitä muuta hyötyä kokemuspisteitä on, kun että neljännelle tasolle päästessä pystyy käyttämään erikoisliikkeitä. Päättelin itse, että paremmalla tasolla hahmo tekee enemmän vahinkoa vihollisiin ja niitä on helpompi napata kiinni.

Game Overin jälkeen kokemuspisteet nollaantuivat ja kerääminen täytyy aloittaa alusta. Tämä oli yksi syy miksi en viimeiselle tasolle onnistunut pääsemään. Nyt kun pelaisi pelin uudelleen, niin pääsisin varmasti viimeisellekin tasolle.

Kentät olivat aika suoraviivaisia, ympäristöä ei pystynyt hyödyntämään vihollisten tuhoamisessa. Vihollisia oli kuitenkin paljon erilaisia ja ne erosivat toisistaan hyvinkin radikaalisti.

Muutama isompikin möty tuli vastaan, mutta nekin kaatuivat lähes yhtä helposti kuin pienemmät ukkelit. Piledriver -liike oli niin ylivoimainen!

Pelin loppupuolella pienilläkin vihollisilla oli pomojen verran energiaa, mikä oli hieman liikaa. Piledrivereitäkin joutui tekemään useamman, että sai tälläisen pienen ukon hengiltä :D

Muutamassa kentässä vastaan tuli vierviä tynnyreitä joita hajottamalla sai kaikenlaisia hyödykkeitä energiasta kokemuspisteisiin. Välillä näistä löytyi jonkinlainen leka jolla pystyi vihollisia pieksämään.

Tämä kapistus oli kuitenkin lähes hyödytön, sillä yleensä se hävisi kun otti yhden osuman vihollisesta. Edelleenkin piledriver voitti joten miksi edes vaivautua keräämään turhaa lekaa :)

En tiedä tekikö Capcom tämän pelin nopealla aikataululla sillä pomojen kanssa oltiin hieman menty sieltä, missä aita on matalin.

Pääosin ne olivat ihan hyvää settiä, mutta toisen kentän pomo, Katana on myös neljännen kentän pomo ja vielä välivastuksena viimeisessä kentässä :D

Myös kolmannen kentän pomo, Abigail esiintyy viimeisessä kentässä välivastuksena. Ymmärrän kyllä, että nämä tulivat viimeisessä kentässä välivastuksina, mutta olisi kyllä kaivannut neljännen kentän pomoksi jonkun muun.

Katana oli vielä ehdottomasti pelin rasittavin pomo. Siihen oli todella vaikea saada osumaa, ainakin viimeisessä kentässä. Katana tykkäsi rynnätä pelihahmoa kohti lyöden miekoillaan. 

Tässä oli pieni aikaikkuna, missä pystyi Katanaa lyömään. Monesti se kuitenkin epäonnistui liian tarkan ajoituksen vuoksi. Kahteen ensimmäiseen Katanaan pystyi osumaan helposti hyppyiskulla, mutta viimeisessä kentässä olevaan ei.

Onneksi piledriver teki jäätävää damagea, riitti kun muutaman sellaisen sai tehtyä. Kätevästi kaksi viimeistä Katanaa muutti taistelutyyliään kun energiat olivat tippuneet puoleenväliin.

Vaikka tämän olisi periaatteessa pitänyt olla se hankalampi muoto, tähän rynnimisvaiheeseen oli huomattavasti helpompi osua kuin miekoilla varustettuun Katanaan.

Kenttien kaksi ja neljä pomotaistelun jälkeen pääsi kokeilemaan bonuspeliä. Tämähänoliperiaatteessajokentistä löytyvien tynnyrikohtien hieman haastavampi versio. 

Mitä enemmän tynnyreitä sai hajotettua, sitä paremmat palkinnot oli tarjolla. Palkintoja oli kokemuspisteistä lisäreihin asti. Tästä pystyi voittamaan myös continueja, mutta tässä pelissä ne eivät palkintona olleet niin hyviä kuin lisärit.

Aluksi itsekin ajattelin, että tottakai continuet lisärit voittaa, mutta tarkemmin miettii, niin kokemuspisteet nollaantuivat Game Overin jälkeen, voi parin ylimääräisen lisärin voimalla päästä uudelle tasolle.

Viimeisessä kentässä oli kyllä menoa ja meininkiä. Löytyi kaikkia vihollistyyppejä ja Abigail sekä Katana välivastuksina. Aluksi jopa Abigail tuotti suuria ongelmia sillä se oli oppinut uuden liikkeen ja siihen kului lisäri poikineen.

Ongemana oli, että en vielä tässä vaiheessa hallinnut parempia liikkeitä ja olin vain saavuttanut tason neljä kokemuspisteissä. Ohjekirjaa hieman luettuani, huomasin että paremmilla liikkeillä saa enemmän kokemuspisteitä. Eikun peli alusta ja uusien vinkkien avulla yrittämään.

Paljon paremminhan peli sujui ja pääsinkin ilman Game Overeita viimeiseen kenttään. Saavutin myös tason viisi!

Isoksi ongelmaksi muodostui kuitenkin toinen välivastus Katana, en vain keksinyt miten sitä pitäisi hakata kun hyppyisku ei enää toiminutkaan siihen lainkaan. Monien kuolemien ja Game Overien jälkeen Katana rupesi taipumaan ja opin miten sitä kannattaa käsitellä.

Katanan jälkeen ei enää ollut muuta jäljellä kuin viimeinen vastus, Belger.

Onnistuin pääsemään Belgeriin parin elämän turvin. Huomasin, että tämähän on paljon helpompi kuin Katana :D

Aluksi Belgerillä on joku pärinävaihe päällä ja se sinkoilee ympäri huonetta takoen teräsnyrkillään. Muutama osuma ja alkaakin varsinainen taistelu häntä vastaan.

Belger ampuu nyrkkejä ammusten lailla ja näiden jälkeen joko rupeaa nauramaan tai tekee nyrkki-iskun huoneen halki. Naurun aikana täytyy käydä moukaroimassa Belgerin naamaa uuteen uskoon.

Nyrkki-iskun aikanakin pystyy häneen osumaan, mutta se ei tee paljoa vahinkoa. Melkein onnistuin pääsemään tämän ensiyrityksellä läpi, mutta ei pakka pysynyt kasassa ja hieman nolostikin kuolin tähän helppoon pomoon sen energioiden ollessa lähes nollissa.

No, kaikki continuet olivat vielä käyttämättä joten eikun kenttä uudelleen ja nyt pääsinkin jo neljän elämän turvin yrittämään viimeistä taistelua. Sulamista tapahtui tässäkin yrityksessä, mutta meni kuitenkin läpi.

Erittäin nautinnollinen peli. Harmillisen lyhyt ja helppo vaan, mutta eipä näiden Beat 'em uppien tarvitsekaan aina olla överitasoa :)

Pitää ehdottomasti pelata vielä toistamiseen läpi!

Uninvited

Games Beaten: 262/709

Genre: Point 'n' Click

Goal: Defeat the Evil Spirit

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Renkaat ulvovat vimmatusti, kun jarrutat väistääksesi hämärän hahmon ajovalojesi edessä. Siskosi huutaa, kun auto suistuu tieltä kohti edessä olevaa puuta. Sitten kaikki pimeni.

Viimein heräät ratin takaa ja huomaat, että olet yksin. Sisko on ilmeisesti lähtenyt hakemaan apua. Nenääsi alkaa leijumaan bensankäry ja sinun täytyy päästä pois autosta niin nopeasti kuin mahdollista.

Auto syttyy saman tien liekkeihin kun syöksyt siitä ulos. Edessä siintää vanha kartano, olisikohan sisko mennyt sinne hakemaan apua?

Viimein päätin ottaa tämän pelin työn alle. Déjà Vun läpäisystä oli vierähtänyt tovi ja tämä peli oli oikein passelia vaihtelua viimeaikaisiin läpäisyihin.

Pelimoottorihan tässä on hyvin sama kuin Déjà Vussa. NESille ei voi oikein tehdä tämän paremmin Point 'n' Click –pelejä ja kankeus on aina läsnä.

Eipä se haittaa, tähän tottui taas hyvin nopeasti. D-padilla ohjaillaan klikkailtavia kohteita ja valikoita selaillaan yksi liike kerrallaan.

Yllättäen peliin on laitettu mukaan hieman nykypeleistä tuttua kädestä pitäen opettamista. Kartanoon ei pääse sisään, ellei tajua siirtää postilaatikosta saatuja tavaroita omaan taskuun.

Vain tämän toimenpiteen jälkeen ovi aukeaa. Ihan hyvä opetus, sillä yhdessä pelin vaiheessa menin unohtamaan tavaraa lipaston laatikkoon siirtämättä niitä itselleni :D

Heti alussa vastaan tulee ehdottomasti pelin ärsyttävin asia, kuoleminen. Tätä oli kyllä Déjà Vussakin, mutta ei läheskään tätä tahtia. 

Perinteinen tapa kuolla tapahtuu yksinkertaisesti klikkailemalla vääriä asioita. Voi joutua zombien, kummitusten tai muiden mörköjen runtelemaksi tai astua johonkin ansaan. 

Toinen tapa on sitten automaattisempi. Kartanossa tapahtuu kummia ja siskoaan etsivä veli muuntautuu pikkuhiljaa mörköjen kaltaiseksi jos ei pidä kiirettä.

Kuoleminen ei tapahdu heti, vaan muutaman muuntautumisvaiheen jälkeen. Ensin ihmetellään mitä tapahtuu, sitten lähtee järki ja henki.

Ilmeisesti tämä oli sidoksissa huoneissa liikkumiseen, asioiden klikkailuun ja tavaroiden testailuun.

Tämä söi itsellä hieman peli-intoa, sillä en voi sietää Point 'n' Clickeissä kuolemista, ellei se sitten ole jokin hauska vitsi. 

Kuoleminen vei muutaman huoneen taaksepäin ja joutui tekemään kaikki asiat uudelleen huoneessa, missä kuoli. Välillä unohtui kerätä joitain tavaroita kun ei hoksannut, että nehän tosiaan katosi kuolemisen myötä.

Jos tätä olisi tapahtunut paljon harvemmin, olisi se ollut ihan ok. Tekstien täysi skippaaminenkin olisi ollut paikallaan, tylsistytti lukea aina samat jutut uudestaan.

Peliin on laitettu mukaan "pomotaisteluita". Huoneeseen ilmestyy jokin hirviö ja täytyy keksiä tapa, miten siitä pääsee eroon. Hyvä puoli tässä on, että hirviötä ei ole pakko tappaa heti. Taaksepäin pystyi lähtemään jos vaikka jokin sen tappamiseen tarvittava tavara oli jäänyt keräämättä.

Hauska, kun ratkaisut eivät olleet aina ihan yksiselitteisiä, vaan joutui keräilemään useampia tavaroita ja niitä yhdistelemällä päästä hirviöstä eroon. Välillä ei käytetty edes tavaraa, vaan komento -valikosta täytyi keksiä oikea ratkaisu. Nerokasta.

Ärsyttävä piirre näissä taisteluissa oli juurikin tuo kuoleminen. Aina täytyi samat välivideot katsoa ja lukea läpät jotta pääsi yrittämään uudelleen jotain uutta tavaraa tai muuta vaihtoehtoa.

Välillä pomon luokse pääseminen vaati useamman huoneen kulkemisen ja monien teksti-ikkunoiden pois klikkailun jotta pääsi kokeilemaan uudestaan, erittäin puuduttavaa :D

Kerättävää tavaraahan tähän peliin oli tungettu läjäpäin. Onneksi pelin alkupuolella tuli vastaan alue ja teksti, jossa sanottiin, että "tähän voi kipata hyödyttömiä tavaroita".

Aluksi kuumotti heittää mitään pois, mutta peli ei onneksi antanut poistaa mitään tärkeitä tavaroita. Helpotti todella paljon erittäin hidasta tavara-valikon käyttöä kun ei ollut kuin muutama sivu tavaroita.

Pelissä oli muutama taikakin ja lähes kaikille löytyi käyttöä. Vinkkien avulla selvisi aika pitkälti, mitä pitää käyttää mihinkin. Aika monissa kohdissa tuli kuitenkin plärättyä kaikki taiat läpi jos vaikka joku niistä toimisi ja välillä onnistikin!

Ilmeisesti hämäyksen vuoksi kaikki taiat eivät olleet hyödyllisiä niin kuin ei kaikki löydettävät tavaratkaan ole :)

Tykkäsin, kun kartanon koko ei ollut mitenkään älyttömän iso, vaan tapahtumat sijoittuivat samoihin huoneisiin. Ei tarvinnut liikaa alkaa muistelemaan missä mikin oli. Yltäkylläisyyden ahdistus loisti poissaolollaan.

Välillä tuli tyhmä olo, kun ei kokeillut kaikkea mahdollista jumikohtaan. Esimerkiksi avain1 kävi kolmeen eri lukkoon ja yksi niistä sijaitsi syvällä labyrintin uumenissa. Ei jotenkaan olettanut, että samaa avainta voisi hyödyntää näin monesti.

Toisin kuin Déjà Vun, tämä meni täysin ilman vinkkejä läpi! Muutaman kerran olin hieman pahemmin jumissa, mutta pienen tauon pidettyään homma ratkesi. Olen ylpeä, että en sortunut vinkkeihin!

Huomaa kyllä, että olen kehittynyt Point 'n' Clickien kanssa, osaa kokeilla niitä hieman oudompiakin ratkaisuja ja lukee kaikki tekstit huolellisesti.

Sisko viimein löytyy vessan ylle rakennetusta salahuoneesta. Mutta pelastaminen ei ole ihan niin yksinkertaista...piti vielä ottaa jonkun mörön kanssa yhteen.

Viimeinen "pomo" rupesi hieman rassaamaan kun sitä joutui yrittämään kerta toisensa jälkeen. Eipä siinä muuta jos olisi saanut rauhassa yrittää vaikka seuraavasta huoneesta, mutta tässä taaksepäin joutuminen kuoleman jälkeen oltiin vedetty aika överiksi.

Ainut hyvä puoli oli, että taikojen kokeilusta ei kuollut ja tavaraa oli tässä vaiheessa peliä sen verran vähän, että ne kohtuullisen nopeasti sai käytyä läpi. Eikä edes jäänyt viimeisen vaihtoehdon :D

Nautinnollinen peli, tykkäsin juonesta ja tästä hirviö -teemasta. Pulmat olivat mukavia selvittää ja ne eivät olleet mitenkään överivaiketa.

Ainut vaan tuo kuoleminen, pakko sen ärsyttävyyden vuoksi rokottaa yksi pisteen pois, muuten tämä olisi ollut Déjà Vun veroinen :)

Shatterhand

Games Beaten: 261/709

Genre: Action

Goal: Defeat General Gus Grover (Area G)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 6/10

Vuonna 2030 tekniikka on jo niin edistyksellistä, että puuttuvia raajoja pystytään korvaamaan erittäin kehittyneillä keinotekoisilla laitteilla, jotka matkivat ihmisen liikkeitä ja parantaa niiden tarkkuutta.

Armeija on kehitellyt tälläisiä super-raajoja salaisen projektinsa merkeissä sotilaiden parantamiseksi. Tässä tiedemiesten porukassa oli kuitenkin mukana henkilöitä, joiden näkemykset olivat hieman erilaiset.

Tavoitteenaan maailman hallitseminen, he loivat joukon supersotilaita. Porukan johtaja, kenraali Gus Grover on tehnyt tarkkaa työtä ja nämä sotilaat ovat heti käytettävissä jos nousisi kapina.

Näitä kapinallisia vastaan on taisteltava ja tiedemiehet perustavatkin oman ryhmän joka on erikoistunut luomaan keinotekoisia käsiä. Kädet ovat niin jykevää tekoa, että niiden voima vastaa paalutuskonetta.

Nyt tarvittaisiin vain henkilö, joka voisi hyödyntää näiden keinotekoisten käsien mahtia...

Sillä välin Bronxissa, nuori poliisi nimeltä Steve Hermann jahtaa kenraali Gus Groverin teettämiä supersotilaita. Supersotilaat ovat kuitenkin ovelia ja muutama heistä ruhjoo poloisen Steven heidän väliinsä niin että Steveltä murtuu rintakehä ja kädet.

Steve onnistuu pakenemaan...

Muutamaa päivää myöhemmin Steven pahoin ruhjoutuneet kädet on amputoitu ja tilalle asennettu keinotekoiset kädet. Hän tajuaa tilanteen, että häneen on asennettu maailman tehokkaimmat keinotekoiset kädet ja on entistä motivoituneempi tuhoamaan kenraali Gusin ja hänen supersotilaansa.

Hän viettää muutaman kuukauden sairaalassa jotta on täysin parantunut, sitten alkaa moukarointi.

Kyllä oli mukava pelata laadukasta ja sopivan haastavaa peliä!

Pelistä en ihan hirveästi tiennyt entuudestaan, vain pienen pätkän osana Retkun "ärsyttävät hyvät pelit" -videota.

Tämä on kuin NESin Batmanin ja Journey to Siliuksen risteytys. Hakataan vihollisia nyrkeillä niin kuin Batmanissa ja tuhotaan robotteja Journey to Siliuksen tapaan. Grafiikatkin mukailevat näitä kyseisiä pelejä.

Peli on jaettu seitsemään eri kenttään. Ensimmäinen kenttä on periaatteessa introkenttä jonka jälkeen sitten voi valita viidestä kentästä mihin haluaa mennä. Kun kentät on läpäisty, sen jälkeen sitten tulee vielä viimeinen yhden kentän rutistus.

Tästä tyylistä tulee mieleen myöhemmät Mega Man -sarjan pelit, sillä niissä on aluksi introkenttä jonka jälkeen täytyy mennä kahdeksan kenttää haluamassaan järjestyksessä läpi. Tämän jälkeen vielä sitten loppukentät avautuvat.

Nimensä mukaisesti pelin sankari, Steve hakkaa viholliset muhjuksi nyrkkiensä avulla. Lyöntejä löytyy kaksi erilaista, heikompi ja vahvempi. Vahvempi lyönti aktivoituu kun jää rämpyttämään lyöntinappia.

Vahvemman lyönnin heikkous on, että ei voi liikkua sitä tehdessään, mutta sillä kyllä murskaa seinät ja viholliset nopeasti.

Pelkät lyönnit eivät kuitenkaan ihan hirmu pitkälle kanna joten tarvitaan lisää tulivoimaa. Steve saakin avukseen pieniä robotteja joilla on erilaisia hyökkäyksiä.

Robotteja on kahdeksan erilaista ja ne aktivoidaan keräämällä alfa ja beta -symboleita kentistä löytyvistä laatikoista. Ohjekirja sanoo, että symbolit ovat nimeltään B ja L, mutta hieman mönkään on tainnut käännös mennä :D

Yhdistämällä kolme kappaletta näitä alfa ja beta -symboleja saa tietyn robotti apurin mukaansa. Onneksi symbolia lyömällä saa vaihdettua sitä jos haluaa jonkun tietyn apurin.

Ohjekirjasta selviää nämä jokaisen apurin tarvittavat symbolit, mutta itse vilkaisin ohjeita vasta viimeisessä kentässä. Tuurilla mentiin apurin suhteen enkä sen paremmin painanut mieleen, mitkä symbolit vaadittiin minkäkin robotin aktivoimiseen.

Apurit ovat seuraavanlaisia:

Yobobot: pyörittää ympärillään sähköpalloa

Laserbot: ampuu tehokkaan laserin joka kulkee alaviistoon läpäisten seinät

Swordbot: lyö miekallaan lähietäisyydelle

Ricobot: heittelee pyöreitä teriä jotka kimpoilevat seinistä

Grenadebot: ampuu kranaatin alaviistoon

Pyrobot: tämän robotin ase on kuin liekinheitin, ampuu liekkiä hetken aikaa pyörivällä liikkeellä

Yoyobot: tämäkin kaveri heittelee pyöreitä teriä, mutta ne palaavat takaisin heittäjälleen

Bouncebot: ampuu sähköpalloja jotka lähtevät lentämään ylös

Ehdottomasti paras apuri oli Grenadebot ja jaetulla toisella sijalla Laserbot sekä Yoyobot.

Kranaattien kulma on täydellinen tuhomaan vihollisia ja se on myös tehokas. Ainut miinus, että kranaatit eivät mene seinien läpi niin kuin Laserbotin laser ja Yoyobotin terät.

Heikompaa osastoa edustivat Pyrobot ja Bouncebot. Liekinheitin on liian hidas ja sitä on hankala saada sinne minne halusi. Bouncebotin ylöspäin menevät sähköpallot ei olleet kovinkaan monessa tilanteessa hyödyksi.

Ne jäivät vielä inhottavasti kellumaan paikalleen ennen kuin hävisivät.

Apuri robottien ampumista kontrolloitiin itse joten ammukset sai aika helposti sinne minne halusi.

Jos keräsi samat symbolit kuin käytössä olevalla robotilla, Steve muuttui itse robotiksi! Robottia sai käyttää 15 sekuntia, tai ainakin pelin sekunteja, en ole ihan varma menivätkö ne reaaliajassa :D

Tämä muoto oli todella tehokas, tappoi viholliset nopeasti. Aluksi en edes tajunnut miten onnistuin tähän muotoon muuttumaan, kunnes pelin loppupuolella keksin kokeilla kerätä samat symbolit kuin käytössä olevalla kaverilla.

Jos onnistui kentän lopussa keräämään symbolit, sai tämän muodon pomotaisteluun mukaan! Onnistuin tekemään tämän tempun viimeistä bossia vastaan.

Pelin kontrollit olivat muuten todella jämäkät, mutta verkoissa kiipeily oli jotenkin kusisesti tehty. Hypyn korkeutta oli hankala arvioida ja jotenkin viiveellä Steve irtaantui verkosta.

Jos vertaa vaikka Batmanin seinähyppelyyn, ero on melkoinen. Tämäkin on varmaan tottumuskysymys ja runsaammilla pelitunneilla tämäkin ongelma olisi luultavasti poistunut.

Joskus myös laatikkoa lyödessä siihen ei osunut millään vaikka oli ihan kiinni. Onneksi nämä ongelmat olivat todella mitättömiä.

Kentät oli upeasti toteutettu ja niissä oli paljon vaihtelua. Tykkäsin kun pelihahmo otti jokaisesta iskusta vain yhden damagen, ei tarvinnut seurailla että "paljonkohan tuokin mörkö teki vahinkoa".

Teemat olivat aika perinteistä luokkaa; seikkaillaan jäällä, vedessä, tulimestassa...

Kentät oli jaettu useampaan osioon ja kuoleman jälkeen sai jatkaa aina kyseisen osion alusta. Game Overin jälkeen kenttä alkoi täysin alusta, ihan reilua :)

Apurisymboleiden lisäksi kentistä löytyviin laatikoihin oli piilotettuna rahaa tai kranaatti. Nämä oli vielä inhasti randomisoitu eikä koskaan tiennyt mitä tavaraa laatikosta sai. Tosin, apurisymbolit taisivat olla aina samoissa laatikoissa.

Kranaatit olivat kyllä pelin paskin juttu, ne tekivät vain vahinkoa jonka vuoksi laatikoita sai availla pienellä varauksella. Tämä on kuin Jurassic Parkin kysymysmerkkilaatikot. Vihaan tälläistä, että avustuksia sisältävissä laatikoissa voi olla energiaa vieviä juttuja.

Laatikoista löytyvää rahaa kannatti kerätä niin paljon kuin löysi, sillä kenttiin oli ripoteltu alustoja, jotka antoivat Stevelle erilaisia helpotuksia.

Alustoja oli kolme erilaista; energiat täyttävä, voimat tuplaava ja lisärin antava. Turhin oli lisäri-alusta, sillä se maksoi ihan liikaa hyötyynsä nähden. Mielummin tuhlasi rahansa energiaan ja tuplavoimaan.

Vertailun vuoksi energia maksoi 300, voimat tuplaava 100 ja sitten tämä lisärin antava 2000 kolikkoa. Jäätävän ylihintainen.

Pelin pomot olivat erittäin nautinnollisia. Aluksi ne tuntuivat haastavilta, mutta aika nopeasti niiden liikkumistyylin omaksui ja väistely sujui helposti.

Kestäviä ne pirulaiset kyllä oli, varsinkin ilman robottikaveria ja tuplavoimaa.

Ehdottomasti eniten aikaa opettelemiseen vaati Ravage Cityn pomo, Infernon. Tämä miekkaa apunaan käyttävä robotti vaikutti alkuun ihan liian nopealle. Sen taisteluhuone sijoittui vielä hissiin jossa vastaan tuli jatkuvalla syötöllä vahinkoa tekeviä rattaita.

Välillä pomon ja rattaiden samanaikainen väistely oli ihan mahdotonta. Tarpeeksi kun tätäkin jankkasi, sai sen menemään melko kivuttomasti läpi :)

Viimeinen kenttä yllätti vaikeusasteellaan. Todella pitkä pötkö täytyy pelata putkeen, muuten joutuu alkuun. Todella tarkkaa tasoloikkaa sekä paljon vihollisia ja tietysti vielä paljon ärsyttävää verkoissa kiipeilyä.

Kenttä sisälsi vielä kolme aikaisempaa pomoa, ensimmäisen kentän Balziren, tuli/painovoimakentän Gravituksen ja totta kai ihanan Infernon.

Aluksi tuntui, että eihän tästä tule mitään, pitkä osuus kolmen lopparin kera tuntui hurjalta. Pelkona oli vielä, että tässä tulee kaikki aikaisemmat pomot uudelleen, onneksi se pelko oli aiheeton :D

Grenadebotin avustuksella ja harjoittelulla sai kuitenkin hoidettua kentän sekä pomot läpi. Ylsin viimein viimeiseen pomoon, kenraali Gus Groveriin asti, mutta henkihän siinä lähti melko sukkelaan.

Pomoista saa aina jatkaa kuoleman jälkeen, mutta ei edes kolmen yrityksen voimin tästä tullut mitään.

Ilokseni huomasin, että kenttään oli kuin olikin laitettu jatkopaikka ja vielä siitä sai jatkaa Game Overin jälkeen mikä oli poikkeuksellista! 

Jatkopaikka sijaitsi vielä kätevästi pomojen jälkeen ennen viimeistä nousua. Olisi ollut ehkä hieman brutaali vetää koko pitkä kenttä aina alusta ja kuolla hankalaan viimeiseen pomoon :D

Kenraali Gus Grover otti kyllä yrityksen poikineen. Gus muuttuu robotiksi heti taistelun alussa, samaan tyyliin kun Steve saa tämän muodon kerätessään kolme samaa symbolia kun käytössä olevalla kaverilla on.

Taistelu oli nopeatempoinen ja hankalasti väisteltävät ammukset. Onneksi hieman kikkailemalla sai robotiksi muuttuneen Steven mukaan taistelun alkuun. Eipä siinä kerinnyt kovin kauaa hakata tällä muodolla, muutaman iskun vain. Oli kuitenkin hyödyksi!

Grenadebotin ammuksien avulla ja omilla nyrkeillä avustaessa Gus meni kuitenkin nippuun, hieman jopa yllättäen. En olettanut, että ihan niillä treenauksilla olisi vielä mennyt.

Loisto peli musiikkeja, grafiikoita ja vaikeusastetta myöten. Erittäin miellyttävä tätä oli pelailla, olisi jopa toivonut, että tämä olisi ollut hieman pidempi :)

Loputtomat continuet tekivät tästä vähän liiankin helpon, tosin taas ilman niitä tämä olisi ollut tuskallisen vaikea. Parempi näin!

Kympin olisin lyönyt arvosanaksi ilman näitä pieniä ongelmia mitä tuli hitboxeihin ja liikkumiseen.

Kiwi Kraze: A Bird-Braidend Adventure!

Games Beaten: 260/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Wally Walrus (World 5-4)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Niin kuin kaikki kiivilinnut, myös Tiki on iloa ja hauskuutta rakastava, jopa nimi Tiki tarkoittaa onnellisuutta.

Tiki ja hänen ystävänsä asuvat saarella jota kutsutaan Uudeksi-Seelanniksi. Mutta yhtenä päivänä tapahtui jotain kamalaa!

Mursu nimeltä Wally liiteli ilmapallollaan saarelle ja kaappasi kaikki Tikin ystävät!

Mikä pahinta, myös Tikin tyttöystävä Phee-Phee joutui mursun kynsiin.

Nopeiden refleksien ansiosta, Tiki ei joutunut itse vangiksi ja lähtee nyt pelastamaan Phee-Pheetä ja ystäviään.

Hauska, kun minulla oli kaveri kylässä viikonlopun ja halusin vähän näyttää tätä peliä hänelle sekä kohdan, mihin asti olin päässyt. 

No, pääsin viimeisen maailman ensimmäiseen kenttään suhteellisen vaivattomasti ja pelihän meni vielä läpikin, hupsista :D

Muutama pelikerta oli takana ennen tätä joten ihan hyvin meni sitten loppupään kentät :)

Pelin söpö Kiiwi-lintu ja mukavan näköiset grafiikat hämäävät luulemaan, että kyseessä on mahtava peli. Tälläisessä uskossa itsekin olin ennen aloittamista.

No, ei tämä nyt ihan mikään jätekasa ollut, hieman keskinkertainen tasohyppely muutamilla rasittavilla asioilla höystettynä.

Pelihän on alkuperäiseltä nimeltään The NewZealand Story ja alunperin julkaistu Arcade-masiinalle. Tästä on tehty jälkeen päin monia käännöksiä eri laitteille.

Jostain kumman syystä pelin nimi piti vääntää jenkeissä muotoon Kiwi Kraze ja muuttaa kansi huonoksi huume tripiksi. Voi olla, että alkuperäisellä nimellä varustettuna se ei olisi kiinnostanut jenkeissä niin paljoa.

Alkuperäisen nimensä mukaisesti, tässä seikkaillaan ympäri Uutta-Seelantia pienen tennareilla varustetulla kiivilintu Tikillä :)

Kiivit eivät osaa lentää joten tässäkään ei moista pysty tekemään, onneksi löytyy vaihtoehtoisia tapoja!

Peli sisältää viisi erilaista maailmaa ja jokaisessa on neljä kenttää. Joihinkin kenttiin on ripoteltu varppeja joiden avulla pääsee mukavan nopeasti etenemään.

Lähes jokaisen maailman lopussa odottaa pomo, aika perinteistä settiä.

Energiapalkkia tässä ei tunneta ja Tiki kuoleekin vain yhdestä iskusta. Continueja löytyy jokunen kappale ja muutamia elämiä on ripoteltu kenttiin menoa pidentämään.

Kuoleman jälkeen saa jatkaa tasan siitä kohdasta mihin jäi..kolmen ensimmäisen maailman verran. Jostain syystä tämä mekaniikka muuttuu neljännessä ja viidennessä sellaiseksi, että kenttä on aina kuolemisen jälkeen pelattava alusta.

Tiki osaa ampua jousipyssyllä nuolia melkoisella tahdilla ja se onkin hyvä perusase. Tämän lisäksi kentistä saattaa löytyä muutama hyökkäystä tehostava juttu kuten laserpyssy tai pommit.

Laser ei hirveämmin eroa perus jousipyssystä, sillä pystyy ampumaan seinien lävitse. Pommi taas muuttaa ampumisen ihan erilaiseksi, näitä kannattaa heitellä mahdollisimman ylhäältä vihollista kohti kaarevan heittoradan vuoksi.

Pommit ovat aika onnettomat, sillä ne lentävät omille kintuille jos vaan pelkästään omalta tasolta heittelee. Ainut hyvä käyttöpaikka oli toisen maailman pomo, se muuttui läppähelpoksi pommien avulla.

Nämä erikois-aseet eivät säily kentästä kenttään ja jos kuolee tai poimii jonkin toisen aseen, ne vaihtuvat.

Näiden kahden aseen lisäksi löytyy vielä kirja joka tappaa kaikki viholliset ruudulta, taikasauva jonka avulla pystyy muuttumaan kuolemattomaksi pienen hetken ajaksi, kello joka pysäyttää viholliset ja joystick jonka avulla lento-alustojen ohjailu on helpompaa.

Jo heti alusta huomaa, että peli on hyvin vanha, sillä kentistä löytyy vanhojen PC-pelien sokkelomaista tuntua. En ole itse hirveämmin tälläisien kenttien fani.

Onneksi tässä ei kuitenkaan tarvinnut lähteä mitään avaimia tai vastaavia metsästämään ympäri maita ja mantuja vaan riitti, kun pelasti kentän lopussa häkissä olevan kiivilinnun.

Startista sai päälle kartan, mikä näytti Tikin olinpaikan ja kentän lopun. Kartta oli kyllä melko hyödytön kun siitä ei nähnyt kirjaimellisesti mitään muuta, ei maaperää ei mitään.

Joskus pahimmissa sokkelokentissä tuli vilkaistua, että kulkee edes oikeaan suuntaan :D

Välillä grafiikat olivat niin sekavia että ei tiennyt mihin pystyi hyppäämään tai mistä edetä. Monesti täytyi hypätä tason läpi ylemmälle tasolle. Joskus joutui jopa katon läpi hyppäämään altaaseen jossa on vettä.

Tämä tuntui niin bugilta kun olla ja voi, mutta oli ihan legit pelimekaniikka. Hahmo kun oli tarpeeksi lähellä veden rajaa, se muljahti altaan puolelle uimaan näin päästen jälleen oikealle reitille.

Vielä kun tähän graafiseen sokkelo-sotkuun heitetään piikit jotka eivät edes ensi näkemältä näytä piikeiltä, tai toisenlaiset jotka häviävät todella helposti taustaan saadaan mukava soppa aikaiseksi!

Niin monet kuolemat tuli vedettyä silmät pyöreinä, kun ei aluksi tajunnut mihin kuoli.

Hitboxit olivat tyyliä Donkey Kong Country. Vaikka selkeästi osui esimerkiksi piikkiin, ei siihen kuollut. Välillä vastaan tuli tilanteita, mitkä näyttivät täysin mahdottomilta, mutta kun onnistui pääsemään mielessään paskojen hitboxien tasolle, ne onnistui selättämään.

Vastapainona jotkin hitboxit olivat sitten ihan liian tarkkoja. Välillä ei tarvinnut edes osua mihinkään kun henki lähti. Ai miten ihanaa epäjohdonmukaisuutta.

Uiminen oli kanssa melkoista touhua, tuntui kun Tiki ui tervassa, niin hidasta se oli. Onneksi vedessä ei pahemmin mitään vaaroja ollut piikkien lisäksi, riitti vain, kun löysi oikean reitin.

Toki tähän on pitänyt laittaa mukaan hapen tarve ja happi kuluu vielä aika nopeasti. Veden pinnan löydyttyä happimittari palautuu todella hitaasti täyteen. Onneksi tähän löytyi nopeampi keino - kun rämpytti ampumisnappia, mittari palautui hetkessä.

Pelin loppupuolella tämä nopean hapen saaminen oli erityisen tärkeää sillä peliin on laitettu Bubble Bobble -tyylinen "Hurry Up" -muistutus. Jos kentässä tarpeeksi hidastelee, perään ei suinkaan tule valkoista kummitusta vaan punainen kellokaulainen paholainen.

Tästä pääsee eroon vain kuolemalla tai läpäisemällä kentän. Onneksi kyseinen kaveri on melkoisen hidas, ja maaliin pääsee ihan näppärästi vaikka paholainen jahtaisikin.

Hieman inhaa kenttäsuunnittelua kun kentät tosiaan on sokkelomaisia ja täytyisi löytää nopeasti oikea reitti ennen paholaisen ilmestymistä.

Vihollisia löytyi kahta eri sorttia. Toisiin kuoli suoraan ja toisiin sai osua huoletta, ainoastaan niiden ammuksiin menehtyi. Tätäkään ei oikein tiennyt muuta kuin kokeilemalla.

Viholliset ilmestyivät tyhjästä ja välillä ne tekivät niin inhottavia trolli ratkaisuja, että meinasi hermo mennä. Kyllähän se ihan reilua on, että juuri ennen maalia jokin vihollinen spawnaa suoraan eteen ja tappaa.

Pelissä piti monesti lennellä tiettyihin paikkoihin mihin ei oikein muuten päässyt. Ainut tapa miten tämä onnistuu kiivilinnulta, on varastaa lentoväline vihollisilta.

Lentovälineen pystyi suoraan "pöllimään" hyppäämällä vihollista kohti tai vaihtoehtoisesti ampumaan päällä olevan vihollisen jonka jälkeen sai lentovälineen käyttöönsä. Ampuminen oli paljon tarkempaa, sillä tässä saattoi vahingossa tuhota lentovälineen.

Jos lentovälineen tuhosi, joskus jäi tilanteeseen että ylös pitäisi päästä, mutta vihollisia aluksineen ei näy missään. Joutui menemään taaksepäin jotta ne spawnaisi uudelleen.

Toisessa maailmassa vastassa oli rasittava kenttä, missä piti sokkona tippua erilaisten reittivaihtoehtojen läpi ja vain yksi reitti johti eteenpäin. Muut reitit olivat umpikujia ja jos sellaiseen tippui, joutui odottamaan paholaista jotta sai hengen pois Tikiltä.

Tämä osio oli niin huonosti toteutettu, että viholliset eivät spawnanneet sinne minne olisi tarvinnut. Ne vain jumittivat muissa umpikujissa.

Kävi muuten uskomaton munkki tämän pelin kanssa. Homma junnasi hieman paikallaan kun elämiä kului alkupään trollikenttien parissa.

No, ensimmäisen maailman toisessa kentässä edetessäni ammuskelin huvikseni ilmaan tylsyyksissäni ja eteeni ilmestyikin jokin portaali.

Portaalin takaa paljastui lisäri ja sen avulla pääsi skippaamaan hieman kenttää. Rupesin pohtimaan, että löytyisiköhän tälläistä samanlaista ensimmäisestä kentästä.

Kenttä on tosi lyhyt ja nopea tutkia jokainen mahdollinen paikka. Ihan kentän loppupuolelta löytyi kuin löytyikin portaali!

Portaalissa oli valittavana useita eri reittejä. Valitisin sen missä on eniten vihollisia tiellä ja jatkoin tykitystä vihollisten kuoltua. Löytyi uusi portaali...

Hetken ihmetteli, että missähän sitä ollaan kunnes tajusin graafisesta tyylistä, että olin päätynyt toiseen maailmaan ja vielä sen viimeiseen kenttään!

Aivan mahtava löytö, tämä varppasi kuusi kenttää eteenpäin :D

Tätä tulikin sitten muissa yrityksissä käytettyä ja osa trollaavista kentistä jäi nielemään pölyä.

Tykkäsin tämän pelin pomoista vaikka kolmannen maailman pomo olikin hieman epäreilu. Ensimmäisen maailman valas pomosta tuli vahvasti mieleen Yoshi's Islandin Prince Froggy, sillä tässäkin joutuu pomon sisään taistelemaan. Randomilla tippuvia kuolatippoja oli välillä väisteltävä tuurin avulla, mutta aika usein se meni läpi kivuttomasti.

Kolmannen maailman pomo ampui luotisateen tietyssä kuviossa jota oli tosi hankala väistää. Hieman heikohkot kontrollit ja heikot hitboxit tekivät tästä nihkeän.

Tärkeintä oli ampua mahdollisimman virheettömästi pomoa kohti jotta se kuoli ennen kuin kerkesi ampua liikaa luoteja. Kaikki pomot olivat aika heikkoja kestämään osumia mikä oli loistojuttu :)

Neljännessä maailmassa ei ollut pomoa lainkaan, vaan tilalle oltiin laitettu erittäin inha kenttä. Kentän tyylinä toimi merirosvolaiva ja tässä täytyi vain löytää vankina oleva kiivilintu.

Ehkä pelintekijöillä oli sen verran sydäntä, että ei laittanut näin brutaaliin kenttään vielä pomoa vastaan, kuitenkin olisi joutunut alusta aloittamaan kuoleman jälkeen.

Kenttä oli ehdottomasti pelin paskinta antia. Todella sekava, tiukkoja hyppyjä ja paljon piikkejä. Tässä joutui tosissaan katsomaan, missä reitti oikein menee.

Ilman huonoja hitboxeja, tämä olisi ollut ihan älytön kenttä. Yksi ihana trolli kohtakin oli saatu mukaan. Muutaman alasmenevän palikan alla odottikin piikit jotka tappoivat jos ei hypännyt pois tarpeeksi nopeasti. Eipä kukaan ensimmäisellä kerralla :D

Viimeinen maailma ei ollut edes mikään super paha. Pari ensimmäistä kenttää olivat melkoisia sokkeloita tulivuoren uumenissa, mutta rauhallisella etenemisellä näki oikean reitin.

Kaksi seuraavaa sitten taas...voi pojat. Totta kai tähänkin oli pitänyt laittaa jääkenttiä. Näillä kontrolleilla höystettynä ne olivat melkoista vääntämistä.

Varsinkin pelin viimeinen kenttä, todella tarkkaa tasoloikkaa muutaman pikselin kokoisia palikoita pitkin. Tavallaan tämä kenttä oli ihan mahtava, kun oppi hallitsemaan nämä jäämekaniikat.

Lopussa odotti Wally Walrus joka osoittautui todella helpoksi pomoksi, itse asiassa se oli pelin helpoin pomo :D

Ainut inhottava asia oli, että jos kentästä sattui vahingossa saamaan aseeksi pommit, ei tätä mitenkään voinut päästä läpi. Mursu ampui ammuksia kaaressa ja osumat täytyi tehdä hänen ilmapalloonsa.

Nuolilla tämä oli lasten leikkiä, sen kun vain muutaman kerran tykitti kunnon sarjan ilmapalloon ja homma oli siinä.

Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi tästä, ei nyt ihan järkky peli, mutta ei mikään mestariteoskaan. Olisi kyllä kaivannut useamman kuin yhden kenttäbiisin, rupesi tulemaan hieman korvista se :D

RollerGames

Games Beaten: 259/709

Genre: Sports

Goal: Defeat Leader of the V.I.P.E.R. (Stage 6-4)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

V.I.P.E.R. (Vicious International Punks and Eternal Renegades) -nimisellä terroristijärjestöllä on varallisuudet lopussa. On olemassa yksi erittäin suosittu urheilulaji, RollerGames.

Laji on niin suosittu 2000-luvulla, että sen ympärillä pyörii isot palkintorahat.

Terroristijärjestö palkintorahojen toivossa manipuloi kolme joukkuetta puolelleen ja kaappaa rakastetun asiamiehen, Emerson "Skeeter" Bankheadin.

CIA ja FBI eivät ole oikeita tämän tehtävän suorittamiseen, sillä heiltä puuttuu nopeutta, oveluutta sekä raakaa voimaa.

Sen sijaan matkaan laitetaankin kolme joukkuetta joilta löytyy kyseisiä taitoja.

Matka johtaa läpi katujen, viemäreiden, kaatopaikan ja muutaman muunkin kohteen, missä et olisi uskonut rullaluistimilla pystyvän menemään!

Laitetaan V.I.P.E.R. maistamaan hyvien tiimiläisten laakerikuulia!

Harvoimpa sitä menee Konamin peli jota ei ole edes koskaan kokeillut yhdeltä istumalta läpi muutamassa tunnissa - no nyt meni!

Peli ei kuitenkaan ollut ihan täysin entuudestaan tuntematon, sillä seurasin jokin aika sitten hieman speedrunner Arcusin treenailuja "big20" -tapahtumaa varten jossa tämä peli oli mukana.

Kuitenkin speedrunner -taktiikat ja kasuaalinen pelaaminen poikkeavat hyvin paljon toisistaan ja ei sitä Arcusin treenaamista tullut ihan nenä kiinni näytössä seurattua :)

Pelihän on aika lyhyt ja helppo loputtomien continuejen ansiosta. Tässä on vain kuusi kenttää jotka ovat yleensä jaettu useampaan osioon.

Game Overin jälkeen saa jatkaa siitä osiosta mihin jäi, ei tarvitse edes kenttää aloittaa täysin alusta.

Osiot pitää päästä läpi yhdellä elämällä, sillä jos kuolee missä tahansa osion kohdassa, joutuu alkuun.

Jotkin kenttien osiot ovat aika pitkiä ja vaativat jonkin verran treenausta jotta pääsee alusta loppuun kuolematta.

Aluksi saa valita kolmesta eri joukkueesta mieleisensä. Joukkuetta voi vaihtaa Game Overin jälkeen jos haluaa.

Valittavana oli Thunderbirds, Hot Flash ja Rockers.

Itse valitsin Hot Flashin ja pelasin sillä alusta loppuun. Isoin syy valintaan oli kyllä Arcus, hän pelaili kanssa kyseisellä joukkueella :D

Joukkueiden eroista en hirveästi tiedä, mutta ainakin ohjekirjan mukaan joukkueilla on erilaiset erikois-iskut.

Pelissä siis rullaluistellaan ja mäiskitään vastaan tulevia vihollisia. Myös ihanaa tasoloikkaa kenttiin on ripoteltu, täytyy esimerkiksi väistellä tynnyreitä tai hyppiä vesi-esteiden yli.

Kentän lopussa päästään aina haastamaan jokin kolmesta joukkueiden pomoista.

Pääosin hyökkäykseen käytetään nyrkkejä, mutta on tässä muutama muukin tapa hyökätä. Välillä kenttä lukittuu paikalleen jolloin joutuu tuhoamaan kaikki ruudulla näkyvät viholliset jotta pääsee etenemään.

Näissä taisteluissa ohjaus muuttuu hieman helpommaksi hallita ja hahmolla pystyy tekemään hyppypotkuja.

Oikeassa alakulmassa on kolme keltaista pötkylää. Ne kuvastavat erikois-iskujen määrää. Kun painaa A ja B-napin samanaikaisesti pohjaan, tekee hahmo hienon kierrehypyn jolla voi tuhota pahimmatkin viholliset muutamalla osumalla.

Näitä on tosiaan vain kolme, joten kannattaa miettiä missä kohdassa kenttää ne käyttää. Tosin, osion vaihtuessa nämäkin saa takaisin kuten normaalitkin energiat.

En ole varma onko Thunderbirdsillä ja Rockersilla tämä sama erikois-isku, mutta luultavasti ainakin yhtä tehokas se on.

Pomoihin tuli nämä erikois-iskut säästettyä kentän viimeisessä osiossa. Eipä niitä tarvinnut kolmen erikois-iskun jälkeen enää montaa kertaa mätkiä kun ne olivat hengeti.

Kesti hieman tottua mekaniikkoihin. Kun hahmon kääntää, se tekee pienen pyörähdys-animaation mikä aluksi aiheutti hämmennystä. Tottunut näissä vanhemmissa peleissä, että pelihahmo kääntyy salamannopeasti vastakkaiseen suuntaan.

Toinen totuttelua vaatinut asia oli hyppiminen. Kun kulki tiettyyn suuntaan hyppimällä ja halusi vaihtaa suuntaa, se tapahtuikin portaittain eikä nopeasti. Välillä erehtyi tippumaan rotkoon kun unohti tämän :D

Rotkojen ylihyppäämiset täytyi ajoittaa hyvin, sillä monesti oli tilanteita, missä alusta oli pieni tai joutui tekemään monta hyppyä putkeen. Joissain tilanteissa täytyi ihan pysäyttää vauhti täysin tai muuten olisi valunut rotkoon.

Kaksi kenttää kuudesta ovat autoscrollereita jossa ei ole kuin yksi osio. Rullaluistelua ei voi pysäyttää mitenkään joten ei auta kuin väistellä eteen tulevaa tavaraa.

Aika lyhyitä olivat kumpainenkin, hieman rojujen väistelyä ja rotkojen yli hyppimistä molemmissa. Pomon virkaa toimittaa pommeja pudotteleva helikopteri ja rekka josta tippuu läjä tynnyreitä. Näemmä huonosti suljettu peräluukku.

Nämä molemmat pomot olivat aika helppoja, riitti kun pojotti ihan vasemmassa alanurkassa ja hyppi tulevan esteen yli. Välillä saattoi ottaa osumaa, varsinkin rekan pudottamista tynnyreistä, mutta ei niin paljoa, etteikö se olisi mennyt läpi.

Aluksi peli sujui ihan leppoisasti, mutta kolmannen kentän toinen osio otti luulot pois. Olin tässä kohdassa reilusti pisimpään jumissa :D

Hieman hankalahko osio täytyi selvittää väistellen liekinheittimiä ja tähän päälle vielä pomo, Guru Drew. En onnistunut kohvin kummoisilla energioilla pääsemään Guruun joten turpaan tuli.

Guru Drew ei loppupeleissä ollut kovinkaan hankala, mutta kokemuksen vähyys sekä mekaniikkoihin tottumattomuus sai sen tuntumaan sille.

Viides kenttä oli kanssa hieman hankalahko. Toisin kuin kolmannessa kentässä, pelin mekaniikat olivat jo suhteellisen hyvin hallussa ja eteneminen sulavampaa.

Tämän kentän ensimmäisessä osiossa oli kyllä yksi todella paha luolakohta mikä imi elämän poikineen. Luolassa luistellaan pitkää suoraa pitkin ja maa sortuu jalkojen alta.

Nämä sortumiskohdat piti vain pistää muistiin, ei niihin olisi pystynyt mitenkään reagoimaan ensimmäisillä kerroilla. Varsinkin, kun välillä piti tehdä todella minimaalisia loikkia jotta pääsi laskeutumaan kovalle maalle eikä seuraavan sortuvan kohdan päälle.

Luolaa ei voinut oikein edes treenata kun kuolemisen jälkeen joutui aina osion alkuun ja täytyi pitkä pätkä pelata jotta pääsi takaisin luolalle.

Paras taktiikka luolaan oli edetä mahdollisimman rauhallisesti. Pienillä hypyillä vältti menemästä vahingossa liian pitkälle.

Onnistuin vielä feilaamaan hienosti kun en nähnyt luolan poistumisreittiä, vaan hyppäsin tyhjyyteen luullen, että siellä odottaisi jokin taso. Turhan hyvin tämä poistumisreitti maastoutui muuhun taustaan!

Toinen osio oli kyllä kunnon tasoloikkaa, täytyi hyppiä laiturilta laiturille ja pieniä lauttoja pitkin, erittäin nautinnollista!

Viimeinen kenttä ei ollut loppupeleissä edes älyttömän paha, yhtä kohtaa lukuun ottamatta. Ensimmäinen osiokin meni heti kättelyssä läpi.

Hieman vihollisten väistelyä ja pakotettuja taisteluita jonka jälkeen pääsikin etenemään seuraavaan osioon.

Toinen osio oli ehdottomasti pahin asia tässä kentässä ja varmaan hankalin koko pelissä. Todella tarkkoja hyppyjä liukuhihnalta toiselle piikkimeren yli.

Otti tovin keksiä oikea nopeus jotta hahmo hyppii täydellisesti liukuhihnalta liukuhihnalle. Lopussa odotti vielä liekinheittimet ja jos huonossa kohdassa osui moiseen, tippui piikkeihin.

Tässä ei ollut edes mitään kuolemattomuusframeja, joten henki lähti piikeistä heti.

Helpommin tämä kuitenkin meni kuin kolmas kenttä, sillä kokemusta oli jo niin paljon takana :)

Kentän viimeinen osio ennen pomoa oli todella lyhyt. Aikaakin pelikellossa oli vain 35 sekuntia! Niin, pelissähän on siis aikaraja, mutta tämä oli ainut kohta missä sen edes huomasi saatika se pääsi loppumaan :D

Ehdottomasti kentän paras osuus, todella loistavaa tasoloikkaa!  Hyppyjä tynnyreiden ja rotkojen yli väistellen kuolettavia piikkipalloja.

Tähän viimeiseen kenttään oltiin laitettu pomo erilliseen osioon. Ihan hyvä ratkaisu, vaikkakin tuo lyhyt kolmas osio rupesi menemäänkin melko rutiinilla läpi viimeistä hyppyä lukuun ottamatta.

Muutamat mukavat tasoloikat jonka jälkeen joutuu vielä parit perus vihut pieksämään. Tämä kyllä rupesi hieman puuduttamaan kun joutui saman tekemään aina kun kuoli viimeisessä pomossa.

V.I.P.E.R. -järjestön johtaja oli kyllä melko paha vastustaja. Se sai monesti hahmon "lukkotilaan" josta oli hankala päästä pois, tämä vei energian poikineen.

Paras taktiikka oli käyttää erikois-iskut heti alkuun ja moukaroida loput iskut hyppypotkuilla. Hypyt täytyi ajoittaa oikein, muuten ei onnistunut.

Pomo teki kolmea erilaista liikettä - lyöntejä, lyhyt hyppy ja pitkä hyppy. Odotti maltillisesti niin pitkään kunnes bossi teki pitkän hypyn ja oikealta etäisyydeltä hyppäsi jalka edellä sen selkään.

Todella hankala oli saada tämä ajoitus kohdilleen, mutta kun se onnistui ei tuottanut ongelmia :)

Erittäin mainio peli! Salasanaakaan tämä ei kaivannut helppoutensa ja lyhykäisyytensä vuoksi.