Ultima: Quest of the Avatar

Games Beaten: 519/710

Genre: RPG

Goal: Recover the Codex of Ultimate Wisdom

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 9/10

Eräänä päivänä vaellat kaupungista lepäämään vehreälle niitylle rauhallisesti virtaavan puron viereen. Löydettyäsi mukavan varjostavan puun, käyt makuullesi ja annat lintujen laulun sekä solisevan veden tyhjentää mielesi kaupungin melusta. Tuulenvire tuo tuoksun avonaisesta maastosta samalla kun vaivut uneen. 

Yhtäkkiä kimeä ääni saa sinut nousemaan jaloillesi. Näet edessäsi pyörteen joka kasvaa isommaksi ja alkaen lähestyä sinua. Pyörre sykkii ja yrittää tarttua sinuun vetääkseen sisäänsä. Juuri ennen kuin pyörre on tarttumassa sinuun, se kutistuu ja katoaa hiljalleen. Kirkkaan välähdyksen saattelemana, pyörre katoaa kokonaan jättäen jälkeensä hohtavan esineen. Lähestyt varovasti esinettä. Se on kultainen risti missä on silmukka yläpäässä. Nostat ristin varovasti ylös. Se on "Ankh." Yhtäkkiä välähti uudelleen ja katettu vankkuri ilmestyi paikalle. 

Lähestyt hitaasti vankkurin peräpäätä. Vankkurissa olevasta raosta näet sisällä olevan yksinäisen hahmon. "Tule sisään, ole hyvä", sanoo vankkurissa oleva hahmo ja heiluttaa kättänsä. Pienen pelon saattelemana astut vankkureihin sisälle. "Huomaan, että olet löytänyt Ankhin, elämän ja henkiin-herättämisen symbolin", muukalainen mutisi. "Sen kautta minut kutsuttiin paikalle." "Kuka olet?" kysyit. "Olen Hawkwind, ennustaja", hän vastasi. "Minut on lähetetty opastamaan sinua matkallasi." Noiden sanojen jälkeen hän kaivaa liinan alta pakan kortteja. "Valitse nyt tiesi."

Viisi vuotta on kulunut kun olen viimeksi Ultima -sarjan peliä pelaillut. Tuo aikaisempi Ultima: Exodus oli aivan järkyttävä kokemus jonka vuoksi olen vältellyt näiden muiden aloittamista. Tämä Quest of the Avatar ei kuitenkaan ollut ollenkaan hullumpi peli! Pitää tähän heti alkuun mainita, että läpäisin tämän runsaasti ulkopuolisia apuja käyttäen mikä oli täysin oikea ratkaisu. Jos olisin tätä omin päin yrittänyt läpäistä, siihen olisi kulunut viikkoja ja mielenterveyteni olisi ollut jälleen koetuksella. En saa mitään irti näin kryptisestä pelistä mikä on täynnä piilotettuja juttuja ja missä täytyy ottaa 1000 vinkkiä ylös mitä pelissä olevat hahmot kertovat. Pelinautintoani paransi huomattavasti oppaan käyttö. 

Ennen pelin aloittamista luin ohjekirjaa ja se onkin melkoinen tietopaketti! Hieman meni pää pyörälle sitä lukiessani ja en sisäistänyt varmaan puoliakaan mitä siinä mitä kerrottiin :D Täytyy antaa pisteet ohjekirjalle, sillä se on todella upeasti tehty. Paljon värikkäitä kuvia ja hienoja piirroksia vihollisista. Näin ne ohjekirjat pitää tehdä! Kun ohjekirjan sisäistäminen meni miten meni, kävin sitten vilkaisemassa läpimeno-opasta. Pääni meni vain enemmän pyörälle siitä miten paljon tässä pelissä on erilaisia suoritettavia juttuja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ns. syvään päätyyn ja Youtube -videon opastuksella peliä läpäisemään. Tämä oli todella hyvä ratkaisu, peli eteni mukavasti ja suurempia ongelmia ei ollut. Vaikka videon avustuksella peliä läpäisinkin, piti etenemistä seurata todella tarkasti tai muuten putosi kärryiltä. 

Heti kun peli alkaa täytyi vastailla tiukkoihin kysymyksiin. Kysymyksiin vastaaminen vaikutti siihen, mikä hahmoluokka pelihahmostasi tulee. Omien vastauksieni perusteella päädyin Paladiniksi mikä on siinä mielessä huvittava juttu, että video-oppaan pelaaja valitsi itselleen saman :D Tein siis hahmon ennen kuin aloin sen tarkemmin katsomaan mitään vinkkejä. Kun hahmo on valmis, se lähetetään tiettyyn aloituskylään. Jokaisen hahmoluokan edustaja aloittaa pelin eri paikasta. 

Pelistä löytyy yhteensä kahdeksan erilaista hahmoluokkaa. Pelihahmon ei tarvitse yksinään seikkailla menemään vaan pelin edetessä löytyy lisää porukkaa mukaan remmiin. Jokaisesta hahmoluokasta löytyy yksi edustaja minkä saa reissuun mukaan. Päähahmon lisäksi kolme muuta hahmoa voi olla mukana seikkailussa. Loput löydetyt hahmot menevät automaattisesti Lord Britishin linnassa olevaan "varastoon" missä niitä voi halutessaan käydä vaihtamassa. Kun etenin oppaan avustuksella, joukkooni mukaan tarttui Fighter nimeltä Geoffrey, Mage Mariah ja Ranger Shamino. Kun päähahmoni on luokaltaan Paladin, hän osasi taistelun lisäksi taikoa joka auttoi monessa tilanteessa. Mariahilla hoidin pääosin hahmojen parantelut ynnä muut.  

Pelissä ideana on saavuttaa Avatar -taso jonka saavutettuaan pääsee astumaan viimeisen alueen, Abyssin syövereihin. Avatar -tasoa nostetaan suorittamalla erilaisia hyveellisyyksiä (virtue) joita on yhteensä kahdeksan kappaletta. Hyveellisyyksiä on rohkeus, myötätunto, rehellisyys, kunnia, uhraus, oikeudenmukaisuus, nöyryys ja henkisyys. Pelin päälinnasta, Lord Britishin linnasta löytyy henkilö nimeltä Hawkwind jolta pystyy käydä tarkistamassa, millä tasolla mikäkin hyveellisyys on menossa. Hyveellisyyksien tasoja nostetaan seuraavalla tavalla:

Rohkeus: älä juokse taisteluista karkuun ja aina hyökkää ensimmäisenä.

Myötätunto: anna rahaa kerjäläisille tai lahjoita vertasi parantajalle.

Rehellisyys: älä valehtele tai availe arkkuja, joihin sinulla ei ole lupaa.

Kunnia: älä availe arkkuja, joihin sinulla ei ole lupaa tai maksa ylimääräistä sokealle myyjälle.

Uhraus: lahjoita vertasi parantajalle. 

Oikeudenmukaisuus: maksa ylimääräistä sokealle myyjälle. 

Nöyryys: juttele kaikille vastaantuleville henkilöille.

Henkisyys: juttele Hawkwindin kanssa.

Osa näistä hyveellisyyksistä tulee ns. automaattisesti, mutta joitain joutui hieman pidempään ahertamaan jotta vaadittava taso tulisi täyteen. Esimerkiksi sokealle myyjälle täytyi useasti maksaa ylimääräistä jotta sain kunnian täyteen. Tykkään kyllä tästä pelin rakenteesta ja ideasta, että sinun pitää olla nuhteeton koko pelin ajan. Pelissä on paljon houkuttimia kuten jossain perähuoneessa lojuvia arkkuja mitkä tekisi niin kovasti mieli avata. Myös se, että tähän on laitettu sokea kauppias joka ei tiedä kuinka paljon rahaa hänelle annat, on todella nerokas juttu. Tässä saattaa helposti käydä mielessä, että maksaa jotain pilkkahintoja kun toinen ei näe, mutta eipä niin saa tehdä! Kun kyläläisille jutteli, sai olla tarkkana, että ei vahingossa vastaa mitään tyhmää. Monet kyläläiset esittivät kysymyksiä ja niihin täytyi vastata valehtelematta tai muuten hyveellisyyden arvo tippui alaspäin. Tätä rehellisyyttä täytyy noudattaa koko läpäisyn ajan, sillä hyveellisyydet laskevat jos tekee jotain ikävää. 

Vaikka hyveellisyydet olisikin saanut Avatar -tasolle, se ei vielä riitä mihinkään. Täytyy löytää pyhiinvaelluspaikka jossa sitten käydään meditoimassa ja jos on tarpeeksi hyveellisyyttä, saa tästä Avatar -merkinnän. Jokaiselle hyveellisyydelle on omat pyhiinvaelluspaikkansa. Rakennuksessa sijaitsevan Ankhin luona kun meditoi, siinä voi valita kolme eri meditointitasoa. Nämä tasot ovat ns. vinkkejä, että mitä pitäisi tehdä jos ei ole saavuttanut vielä tarpeeksi korkeaa hyveellisyystasoa. Kun taso on saavutettu, merkintä on hallussa. Edelleenkään ei saa alkaa perseilemään, vaan täytyy jatkaa nuhteetonta elämää. Niin ja jos tämä ei ole vielä tarpeeksi hankalaa, ei pyhiinvaelluspaikkoihin voi noin vain astua sisään vaan tarvitaan riimu. Jokaiselle pyhiinvaelluspaikalle on omat riimunsa ja ne on piilotettu ympäri maailmaa. Näihin saa pieniä vinkkejä missä riimut mahtaisi sijaita, mutta välillä vinkit olivat hieman ympäripyöreitä ja joutui isojakin alueita kaivamaan jotta riimu löytyisi. Onneksi itse ei tähän tarvinnut ryhtyä, kiitos opasvideon :)

Pelissä ei levutus tai muutenkaan varustelu ole kovinkaan suuressa roolissa. Peli alkaa jostain syystä leveliltä kolme ja tässä ei tarvinnut levuttaa kuin sen verran, että siirtyy yhden levelin ylöspäin. Tämäkin vain sen vuoksi, että kun on neljännellä levelillä, merirosvolaivoja alkaa ilmestyä kartalle joita voi sitten valjastaa omaan käyttöönsä. Ei tässä muutenkaan leveleillä mässäillä ja maksimi taitaa olla leveli kahdeksan ja jos tässä on sama mekaniikka kuin Exoduksessa, ei missään nimessä kannattanut enempää levuttaa. Exoduksessa vihollisten levelit kasvoivat samaa tahtia kuin pelihahmojen mikä on yksi typerimmistä keksinnöistä. Mitä järkeä tälläisessä on kun ei palkita mitenkään? Varmaksi en voi sanoa, että onko tässä pelissä sama meininki kun en testaillut asiaa, mutta voisin veikata, että on. 

Heti kun oli mahdollista, kannatti hahmoille ostaa pitkän kantaman aseet joilla taistelut helpottuivat ja nopeutuivat mukavasti. Muutaman hieman kalliimman pitkän kantaman aseen ostin pelin myöhemmässä vaiheessa, mutta siinä oli ostokset varustautumisen suhteen. Yhtään puolustusta parantavaa juttua ei tarvinnut ostaa. Viholliset eivät tee kovinkaan paljoa vahinkoa ja ei tässä kuoleman vaaraa ollut oikein missään vaiheessa.

Pelin loppupuolella kun on saavuttanut Avatar -tason saa haltuunsa pelin parhaimman miekan ja armorin. Siirsin vanhemman miekan ja armorin Fighterilleni, sai hänkin hieman parempaa varustetta käyttöönsä. Tavallaan ihan jees, että tässä ei tarvinnut mitään jäätävää leveli-grindailua harrastaa. Muutamaan otteeseen farmailin rahaa, mutta tässä projektissa ei mitenkään älyttömän kauan mennyt. Taistelun jälkeen palkittiin aina arkulla, mutta sen sisältö määräytyi RNG:n mukaan. Kullan määrä saattoi olla jotain 1-99 väliltä. Ihan sama miten haastava taistelu oli kyseessä, palkinnoksi saattoi saada upean yhden kullan!

Pelin taikasysteemi on aika kummallinen, mutta ihan hauskaa vaihtelua. Pelistä löytyy kauppias mikä myy yrttejä. Nämä yrtit toimivat sitten taikojen tekemiseen. Taikureilla on erikseen manamittari joka täyttyy itsestään, mutta tärkeämpi juttu on pitää silmällä yrttien määrää. Myös kaikki taiat täytyy opetella tai muuten niitä ei voi käyttää. Pelin syövereistä löytyy kyläläisiä, ketkä kertovat mitä yrttejä tarvitsee minkäkin taian tekemiseen. Kun sinulla on tiedossa ainesosat, täytyy matkustaa Moonglow -nimiseen kylään mistä löytyy talo, missä voi kirjata ylös nämä uudet taiat. Talossa asuvalla tyypillä on hallussaan kirja, mihin reseptit laitetaan ylös. Tässä täytyy itse muistaa, mitä yrttejä mihinkin taikaan tarvitsi. Jos yritit menivät oikein, kertoo talossa oleva tyyppi miten paljon manaa kyseisen taian tekeminen käyttää. Yrttejä kannatti olla reilusti varastossa, sillä ei mitenkään muistanut mitä mikin taika käytti.  Yleensä yhden taian tekemiseen tarvittiin useampaa erilaista yrttiä. Yrttikauppoja ei pelistä kovin montaa löydy ja osa on piilotettu hyvin joten kun sellaisen löysi, kannatti ehdottomasti tankata varastot täyteen. Yrttien ostaminen kasvatti myös hienosti hyveellisyyttä, sillä myyjänä on aina sokea tyyppi. Yhtä pelin yrteistä ei löydy mistään kaupasta vaan se täytyy paikantaa tietyillä koordinaateilla jotka kerrotaan pelin edetessä. Onneksi tätä yrttiä ei tarvinnut mihinkään joten ei tarvinnut sitä lähteä metsästämään.

Pelistä löytyy useampi tapa matkustaa ympäriinsä. Perinteinen on tietysti käveleminen mikä on aika työlästä pitkien etäisyyksien vuoksi. Seuraavana on hieman erikoisempi tapa eli kuuportit. Ruudun vasemmassa yläkulmassa näkyy kaksi kuuta jotka määrittävät, minne päätyy kun astuu kuuporttiin. Ensimmäinen kuu näyttää milloin portti aukeaa ja toinen mihin kohteeseen päätyy. Kuuportteja on vain tietyissä paikoissa ja yhdestä portista ei pääse kulkemaan minne tahansa. Itse hylkäsin nämä portit heti kun oppaan tyyppi oletti, että niitä osaa käyttää. Yritin muutaman kerran, mutta en saanut hommaa oikein pelittämään. Päädyinkin sitten käyttämään eniten kolmatta liikkumistapaa eli laivalla seilaamista. Merirosvoilta voi pölliä laivan jolla sitten voi seilata ympäriinsä. Seilaaminen ei ollut mitenkään hidasta hommaa, ainoastaan satunnaiset taistelut hidastivat etenemistä hieman. Ainoa huono puoli vesillä käytävistä taisteluista oli, että niistä ei saanut rahaa lainkaan. Expaa kyllä tuli reilusti, mutta eipä sillä tässä pelissä tee mitään. Viimeisempänä liikkumistapana on kuumailmapallo, minkä saa pelin loppupuolelta. Kuumailmapallolla ei taisteluita tule lainkaan vastaan ja sillä pääsee paikkoihin, mihin muuten on mahdotonta päästä. Kuumailmapalloa ohjaillaan taikomalla tuulen suuntaa haluamaansa ilmansuuntaan. Tässä kuitenkin täytyi pitää mielessä, että jos halusi vaikka matkustaa itään, täytyi tuulen suunta kääntää länteen jotta se puhaltaisi oikeasta suunnasta :)

Pelintekijöille ei vielä riittänyt nämä riimut tai hyveellisyyksien kerääminen, vaan tässä joutuu keräilemään paljon muutakin pakollista tavaraa. On olemassa kahdeksan eriväristä kiveä jotka liittyvät hyveellisyyksiin. Kivet on piilotettu syvälle luolastojen uumeniin ja ne kaikki täytyy löytää. Luolastoja on myös luonnollisesti kahdeksan kappaletta ja joihinkin niihin pääseminen vaatii esimerkiksi kuumailmapallon saamista. Aivan mahtavaa, tähänkin peliin on pitänyt laittaa Dungeon Crawler -osioita. Olihan näitä kyllä jo Exoduksessakin, mutta olen viimeaikoina hieman liikaa möyrinyt tunkkaisien luolastojen uumenissa. Nämä luolastot olisi ollut todellista tuskaa selvittää omin päin. Pelistä löytyy ostettavia jalokiviä, joilla saa luolastojen kerroksien kartat näkyviin. Nämäpä on melko nihkeitä tulkittavia, sillä niissä ei näy missä kohdassa on itse menossa :D Valmiit netistä löytyneet kartat olivat myös todella sekavia ja hylkäsin moiset oitis. Onneksi videon avustuksella sai jotain tolkkua luolastoista. Piti vain todella tarkkaan seurata, että ei mennyt vahingossa väärään suuntaan. Luolastoissa on myös paljon feikkiseiniä, joita ei voi mitenkään huomata ellei vain kävele seiniä päin. 

Jokaisessa luolastossa on kahdeksan kerrosta ja niistä löytyy arkkujen lisäksi kristallipalloja. Kristallipallot ovat hyviä, sillä ne nostavat pelihahmon arvoja kun sellaiseen menee koskemaan. Yhdessä luolastossa on vain tietyntyyppisiä kristallipalloja ja vain yksi pelihahmo voi koskea kristallipalloon. Tässä on kuitenkin pieni jekku! Se, kuka koskee kristallipalloon, menettää 200 yksikköä energiaa :D No, tästä kuitenkin selviää Mariahin parannuksilla. Pelin loppupuolelta löytyy luolasto, minkä uumenissa on super kristallipallo. Tähän koskiessaan kaikki pelihahmon arvot nousevat kerralla! Tämä on kuitenkin sen verran brutaali juttu, että tähän kristallipalloon koskiessaan menettää 400 yksikköä energiaa. Kellään pelihahmolla ei ole niin paljoa energiaa joten henki lähtee. Onneksi pelintekijät ovat olleet hieman huolimattomia ja tässä on mukava kikka, että tämän kristallipallon avustuksella saa jokaisen hahmon kaikki arvot maksimille. Tämä sama kikka toimii myös muidenkin kristallipallojen sekä arkkujen kanssa, mutta tästä on eniten hyötyä. Kun on jollain hahmolla koskettanut kristallipalloa ja kuollut, lähtee luolastosta ulos ja palaa takaisin. Ulos menevä reitti on vielä näppärästi aivan kristallipallon vieressä. Kun palaa takaisin luolaan, on kristallipallo ilmestynyt takaisin! Nyt tekee saman kaikille hahmoille ja kun päähahmomme on kuollut, peli teleporttaa porukan automaattisesti Lord Britishin luokse. Kaikki hahmot ovat jälleen hengissä ja nyt vain tekee tämän saman tempun niin monta kertaa kuin haluaa. Kun Lord Britishille juttelee, saa olla tarkkana, sillä hän on se kuka nostaa pelihahmojen leveleitä. Kun tässä pelissä ei kannata levuttaa, piti vain paina B-nappia jotta levutus ei aktivoitunut. Jotenkin huvittavaa, että hahmot ovat levelillä neljä tai vähemmän, mutta kaikki muut arvot ovat sitten maksimissa :D Tämä helpotti loppupeliä kummasti! 

Luolastoissa olevat kivet löytyvät aina seitsemännestä kerroksesta vaikka luolastoissa kahdeksan kerrosta onkin. Kahdeksannella kerroksella on kuitenkin tärkeä rooli. Nämä kahdeksannet kerrokset on linkitetty toisiinsa ja niiden uumenista löytyy kolme erilaista alttaria. Yhteen alttariin menee aina neljä kiveä ja ne täytyy laittaa tietyssä järjestyksessä alttariin. On yksi pääväri ja piti sitten miettiä, mitkä muut värit kuuluvat kyseiseen alttariin. Kun kivet on laittanut oikein, sai palkinnoksi avaimen. Tähänkin sai pelin aikana vinkkejä, miten kivet tulisi asetella, mutta menin vain sieltä, missä aita on matalin ja opas kertoi oikean järjestyksen.  Onneksi nämä alimmat kerrokset olivat linkitetty ja alttareihin pääsi kätevästi yhdestä paikasta. No mitä ihmettä näillä avaimilla sitten tekee? Niitä tarvitaan aivan pelin loppuun ja viimeistä aluetta, Abyssia ei pääse läpi ilman avaimia. 

Lisää kerättävää kun sitä ei vielä tarpeeksi ole. Jotta pelin viimeiseen luolastoon pääsee edes sisälle, tarvitsee siihen kolme taikaesinettä; soittokellon, kirjan ja kynttilän. Nämä täytyy asettaa paikalleen oikeassa järjestyksessä, muuten ei homma etene. Näiden lisäksi tarvitaan vielä hopeinen torvi ja pääkallo jotka myös ovat pakollisia pelin etenemisen kannalta. Nämä ovat erittäin hyvin piilotettu pelin uumeniin ja jos on missannut jonkun vinkin, siinähän sitten kaivaa ruutu kerrallaan maata maailmankartalla :D 

Viimeinen luolasto, Abyss on iso alue ja siellä joutuu kulkemaan yksinään. Muilla ei tänne ole asiaa kuin Avatar -arvonimen omaavalla. Onneksi hahmoni on Paladin, joten pystyin helposti parantamaan taisteluista tulleita haavoja. 

Tässä luolastossa siirrytään kerroksesta toiseen vastaamalla kysymyksiin, mitä tulee kun selviytyy vastaantulevan pikarin viereen. Pikari kyselee hyveellisyyksiin liittyviä juttuja kuten mistä hyveellisyyksistä totuus muodostuu. Tämän jälkeen täytyy vielä laittaa oikeanvärinen kivi pikariin mikä liittyy hyveellisyyksiin. Jos tässä vastasi väärin missään vaiheessa, joutui koko luolaston alkuun. Onneksi nämäkin hoitui kivasti oppaan avustuksella.

Muuten eteneminen menee samaan tyyliin kuin aikaisemmissakin luolastoissa, eli välillä möyritään Dungeon Crawler -kuvakulmassa ja välillä sitten lintuperspektiivissä. Luolastossa on paljon salaisia reittejä pelille tyypilliseen tapaan. Aikaisemmissa luolastoissa niin kuin tässäkin on pakollisia taisteluita joita ei voi välttää. Vaikka nämä luolastot ovat Dungeon Crawler -kuvakulmasta kuvattu, nämä taistelut ovat aina kuvattu perinteisellä lintuperspektiivillä. Kun taistelu on hoidettu, ei missään nimessä kannattanut suinpäin lähteä kohti ensimmäistä avonaista reittiä, vaan yleensä oikea reitti oli piilotettu. Täytyi kävellä jonkun tietyn laatan päältä tai koskettaa tiettyä kohtaa seinässä. Näihin ei minkäänlaista vinkkiä ole, täytyi vain ns. tietää, ellei sitten katsonut opasta. 

Kun luolastossa on viimein päässyt pohjimmaiselle kerrokselle asti, kohdataan viimein pelin ensimmäinen pomotaistelu! Tai tämä on ainakin lähimpänä pomotaistelua mitä pelissä on nähty. Vastassa on jokaista hahmoluokkaa edustava vihollinen. Taistelu hoituu yhtä helposti kuin perus viholliset. Käytti vain yhden Tremor -maanjäristystaian joka tappoi suurimman osan porukasta. Loput hoituivat sitten muilla aseilla. Vielä muutamat vihollisten täyttämät huoneet salaisine reitteineen jonka jälkeen ollaankin pelin viimeisen Ankhin luona. Tässä vaiheessa jos ei ollut käynyt kolmea avainta hakemassa alttareilta, ei pidemmälle pääse. Seuraavassa huoneessa odottaa vanha koodeksi kirja säteilemässä maailmankaikkeuden tietoa. Kun kirjaa on lukenut ja sen viisaudet sisäistänyt, tarinamme tulee päätökseen. Täytyy vielä käydä Lord Britishille juttelemassa joka pitää meitä nyt suuressa arvossa!

Huh, olipahan operaatio. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, tämä olisi ollut aivan kamala peli ilman ulkopuolisia vinkkejä. En tiedä olisinko ikinä onnistunut tätä pääsemään läpi, sen verran paljon muistamista ja hoksaamista tässä olisi ollut. Mutta hieno peli näin avustettuna! Pidin pelin graafisesta ulkoasusta todella paljon. Ymmärrän kyllä miksi porukka nauttii tälläisistä peleistä. Jos on kunnon roolipelinörtti, niin kyllähän tälläisen selvittäminen on varmasti erittäin jees hupia!

Wizardry: Proving Grounds of the Mad Overlord

Games Beaten: 517/710

Genre: RPG

Goal: Defeat Werdna (Level 10)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 8/10

Eräänä aamuna, Trebor, hullu yliherra huomasi, että hänen hallussaan ollut tarunomainen amuletti on kadonnut. Tajuttuaan ultimaattisen pelkonsa tulleen toteen, hän mutisi itsekseen "amuletti on täytynyt varastaa kun olin nukkumassa." Tutkiessaan huonettaan siinä toivossa, että amuletti löytyisi, hän huomasi pöydällä olevan lapun. "Typerä Trebor, en olisi uskonut saavani amulettia haltuuni näin helposti. Sinusta on tullut seniili! Älä yritä saada amulettia takaisin. Sinun parhaat yrityksesi tulee epäonnistumaan. Mahtava velho Werdna."

Kun Trebor oli saanut kirjeen luettua, se syttyi tuleen ja paloi tuhkaksi. Vihastunut Trebor lähetti kutsuja maaseudulle ja saikin kerättyä sotilaita amuletin pelastamiseksi. "He ketkä saavat amuletin pelastettua, palkitaan rikkauksilla ja kunnialla," hän ilmoitti sotilaille.

Seikkailijat, ketkä olivat itsevarmoja taidoistaan, kerääntyivät Treborin alle ja astuivat sisään luolastoon joka sijaitsi linnan alapuolella tavoitteenaan tuhota Werdna.

Tämä pelin aloittamista olen vältellyt useita vuosia, mutta nyt viimein oli sen aika. Syy tähän välttelyn oli se, että näin pelistä pientä pelailupätkää jonka vuoksi nousi hieman oksennusta suuhun. Peli on tyyliltään Dungeon Crawler ja ensimmäisiä tämän tyylisiä pelejä joita julkaistiin 1980-luvun alkupuolella. Tästä syystä vaikeusaste ja alkeellisuus ovat huipussaan. Peli näyttää NESillä kurjalta, mutta ei se ole mitään verrattuna alkuperäisiin versioihin :D Olen kyllä jo useampia Dungeon Crawlereita pelaillut läpi, mutta tämän näkeminen puistatti. Vaikka en tämän tyylisistä peleistä hirveästi välitä, niin yleensä nämä ovat olleet graafisesti ihan näyttäviä. Toista on tämän pelin kanssa. Valkoisien tekstien tuijottelun lisäksi tässä tuijotellaan lähinnä ruskeita seiniä ja mustaa lattiaa/kattoa. 

Onneksi en vielä aloittaessa täysin tiennyt, miten sakeaan soppaan olen lusikkani tunkemassa, olisi saattanut aloitusajankohta siirtyä vielä jonkin verran :D

Peli on todella yksinkertainen ja se sisältää vain yhden linna-alueen sokkelon lisäksi. Linna-alueelta löytyy kaikki tarvittava hahmojen luontiin, parantamiseen, varustamiseen ynnä muuhun liittyen. Sokkelo on taas sitten pelin "pääalue" missä taistellaan monstereita vastaan ja etsitään reittiä pahan velho Werdnan luokse. Sokkelo on kymmenen kerroksinen ja jokainen kerroksista on samankokoinen. Tämä on niitä harvoja hyviä juttuja pelissä. Tykkäsin, että aina palataan samaan linnaan sokkelossa pyörimisen jälkeen. Selkeä rakenne toimii mainiosti. Jos tämä olisi ollut monimutkaisempi, tämä olisi ollut aivan järkyttävä peli...lähellä mennään jo nyt!

Seikkailu alkaa perinteisesti hahmojen luomisella. Peli tarjoilee valmiita hahmoja ja valitsinkin ensimmäisellä yrityksellä valmiin paketin. Otin mukaan seikkailuun mahdollisimman erilaisia hahmoluokkia kuten Fightereitä, Mageja ja Clericin. Valmiit hahmot osoittautuivat virheeksi ja niiden avulla ei oikein edennyt mihinkään. Peli näytti heti karvaan puolensa kun henki lähti todella nopeasti kun astui sisään sokkeloon. Kaikki hahmot kun kuolevat yhden taistelun aikana, he jäävät sokkelon uumeniin. Hahmot pystyy pelastamaan uusilla luoduilla hahmoilla, mutta hahmot ovat saattaneet menettää kaikenlaista tärkeää kuolemisen aikana. Uusilla hahmoilla täytyy selviytyä kuolleiden luokse jotta he saa pelastettua. En edes tajunnut, että hahmot pystyy pelastamaan ja loinkin vain uudet hahmot unohtaen vanhat. Tällä ei onneksi tässä vaiheessa peliä ollut mitään väliä, sillä eipä hahmoilla mitään varusteita edes ollut.

Omien hahmojen luonti osoittautui hyväksi tavaksi ja heillä olikin jo lähtötilanteessa enemmän energiaa kuin valmiiksi luoduilla. Tein kolme Fighteriä, kaksi Magea ja yhden Clericin. Tällä porukalla meno alkoi sujumaan ja onnistuin samaan expaa kasaan leveleitä varten. Levutus tapahtuu tässä pelissä niin, että täytyy käydä linna-alueella olevassa majatalossa yöpymässä ja jos on tarpeeksi expaa kasassa, saa levelin. Nukkuminen on onneksi ilmaista, mutta mikään muu ei harmillisesti ole. Jos hahmot ovat haavoittuneet, heitä täytyy parantaa majatalossa. Jos hahmo on kovinkin huonossa kunnossa, parantaminen saattoi kestää viikkotolkulla. Myös rahaa tähän prosessiin upposi hyvä määrä. Pelissä on sellainen ihana mekaniikka, että hahmot ikääntyvät. No, tämä on ihan tuttua muistakin tämän tyylisistä peleistä, mutta tässä se jotenkin ahdisti huomattavasti enemmän. Jos hahmon saavuttaa 50 ikävuotensa, alkaa osumatarkkuus heikentyä. Ilmeisesti tämän pisteen jälkeen ikä alkaa laskea ja jos se menee nollaan, hahmo kuolee lopullisesti. Kun yritin levuttaa ja jatkuvasti tuli osumaa, vierailin majatalossa useasti. Hahmojen iät nousivat uhkaavasti. Onneksi hahmot ovat nuoria teinejä aluksi, joten kaukana ollaan vielä keski-iästä. Tähän ikääntymiseen on olemassa jippo! Kun hahmoja parantaa Clericin taioilla ja sitten käy Clericillä nukkumassa majatalossa jotta taiat saa takaisin täyteen, ei ikääntymistä synny! Ilmeisesti tämä nukkuminen tuo snadisti ikääntymistä lisää, mutta ei todellakaan vaikuta mihinkään. Melko iso kivi vierähti sydämeltä kun selvisi, että pelissä on tälläinen mukava helpotus. Cleric oppii leveleiden myötä uusia parempia taikoja myös parantamiseen liittyen ja käyttömäärätkin lisääntyvät. Ei tarvinnut ihan joka välissä käydä majatalossa nukkumassa :)

Pelissä pystyy vaihtamaan hahmojen luokkia kunhan saa tietyt attribuutit kasaan. Esimerkiksi Fighterin voi muuttaa Lordiksi, Magen Wizardiksi ja Thiefin Ninjaksi. Jos hahmoluokanvaihdoksen haluaa tehdä, se tarkoittaa, että kerätyt levelit lähtevät pois. Tämän homman hylkäsin heti alkuunsa, koska levutus on melko aikaa vievää hommaa enkä halunnut aloittaa sitä enää uudelleen. Sellainen hyöty näistä toisenlaisista hahmoluokista olisi ollut, että ne yhdistelevät muiden hahmoluokkien juttuja. Esimerkiksi Lordi pystyy Fighterin hyökkäyksien lisäksi käyttämään taikoja. Onneksi yhdellä Clericillä ja kahdella Magella pärjäsi oikein mainiosti! Huomasin tuossa leveleiden saamisen ohessa, että hahmojen attribuutit voivat myös laskea mikä on itselle ennenkuulumaton juttu. Tämä peli se vaan jaksaa yllättää negatiivisesti :D

Tässä minä sitten linnaan johtavien portaiden lähimaastossa jumitin levuttamassa todella pitkän tovin ennen kuin uskalsin lähteä yhtään sen pidemmälle sokkelon uumeniin. Keräsin useamman levelin varmistaakseni etenemistäni. Tavoitteena oli leveleiden lisäksi kerätä rahaa jotta pystyisin linnassa olevasta kaupasta ostamaan parempia varusteita ja aseita. Parhaimmat varusteet olivat todella kalliita ja niihin joutui keräämään rahaa melkoisen summan. Kauppa myy vain tiettyjä kamoja ja joitain parhaimpia ei voi saada kuin tuurilla. Viholliset pudottavat arkkuja joiden sisältä saattoi löytää jonkin älyttömän tavaran! Itse en onnistunut pelin alkupuolella löytämään mitään mullistavaa, vaikka monia arkkuja availinkin. Arkut ovat monesti ansoitettuja ja varkaan avulla niitä pystyi yrittää neutralisoida. Tämä homma oli ihan herran haltuun -hommia, sillä välillä ansa vain laukesi päin näköä. Onneksi se ei tehnyt kuin hieman vahinkoa ja sisällön sai pitää. 

Peli on siitä julma, että ihan mitkä vaan perusviholliset saattoivat tehdä uskomatonta tuhoa. Viholliset tykkäsivät myös myrkyttää ja lamaannuttaa hahmoja ahkerasti. Onneksi Clericillä pystyi parantamaan näistä, mutta jos ei ollut enää taikoja jäljellä, henki lähti nopeasti. Tätä minulle kävikin alkuvaiheessa useasti, että minut piestiin henkihieveriin ja selviydyin takaisin linnaan juuri ja juuri. Kuolleet hahmot täytyy käydä temppelissä parantamassa ja se ei ole ihan halpaa lystiä. Peli vielä vittuilee niin, että aina hahmo ei parantamisen jälkeen herännytkään henkiin vaan on jossain tuhka -muodossa. Tähän tarvittiin sitten lisää rahaa jotta hahmon sai lopullisesti herätettyä henkiin. Kun viimein hahmo on taas elävien kirjoissa, se täytyy käydä lisäämässä takaisin kulkueeseen. Mutta mitäs ihmettä, hahmoa ei näy muiden valittavien joukossa? Tästä päästäänkin pelin ehdottomasti paskimpaan mekaniikkaan eli hahmojen mielialanvaihteluihin. Hahmoilla on erilaisia mielialoja jotka voivat olla hyvä, paha tai neutraali. Hahmo vaihtaa mielialaansa sen mukaan, miten käyttäytyy sokkelon uumenissa. Jos esimerkiksi tappaa paljon ystävällisiä mörköjä, muuttuu mieliala pahaksi. Jos taas säästää ystävälliset möröt ja juoksee karkuun, saattoi mieliala vaihtua hyväksi. Jokainen hahmoluokka voi muuttua vain kahdeksi mielialaksi, eli esimerkiksi Mage pystyy olemaan vain paha ja neutraali. Hyvä ja pahat eivät voi olla samaan aikaan ohjattavassa joukossa. Jos tämä muutos tapahtuu silloin, kun ollaan sokkelossa seikkailemassa ja ei ole tarkoitus lopettaa pelaamista, silloin ei haittaa millä tuulella kukakin on.

Tämä paska se pääsi sitten yllättämään todenteolla. Olin levuttanut hyvän tovin ja yksi Fightereistäni kuoli. Parantamisen jälkeen en saanut häntä enää mukaan kulkueeseen kun kaveri ei ollut samalla mielialalla kuin muut. Jouduin tekemään uuden Fighterin ja ottamaan hänet mukaan seikkailuun. Myöhemmin kävi vielä niin, että paras Fighterini kääntyi ja samantyylisen sattumuksen jälkeen jouduin hylkäämään hänet. Vielä kerran tämän samantyylisen jutun kanssa tuli ongelmia ennen kuin viimein tajusin mistä on kyse. Pelissä on vielä sellainen ihana mekaniikka, että kun käy tallentamassa, kaikki hahmot häviävät pois kulkueesta. Jos tallentamisen aikana eivät kaikki olleet samalla mielialalla, vituiksihan se meni. Tämä koitui kohtalokseni ja tämän jälkeen selvitin tarkasti, miten saan ongelman vältettyä, että ei enää hyviä levutettuja hahmoja menisi hukkaan. Yritin hetken myös sellaista, että otan korkealla tasolla olevan hahmoni ja käyn pienempi leveleisten hahmojen kanssa hakkaamassa vihollisia. Näin saisin käännettyä hahmoni takaisin samalle mielialalle kuin muut. Tämä ei kuitenkaan oikein onnistunut. Onneksi näiden muutamien sekoilujen jälkeen sain homman rullaamaan niin, että vahinkoja ei käynyt. Aina ennen tallentamista tarkistin, millä mielialalla porukka on. Kerran jouduin hakkaamaan vihollisia juuri ennen pelisession lopettamista kun yksi hahmoistani jostain syystä vaihtoi mielialaansa. Onneksi tässä ei kovin pitkään mennyt. On kyllä yksi paskimmista ideoista mitä tiedän - varsinkin, kun mielialaa ei voi helposti muuttaa takaisin. Muutenkin hankala peli, niin sitten vielä tälläistä vittuilua laitettu.

Kun viimein olin saavuttanut tavoitteeni leveleiden ja muiden tavaroiden osalta, lähdin etenemään pelissä. Sokkelo on aika kummallisesti toteutettu, sillä vain neljästä ensimmäisestä kerroksesta saa pelin etenemiseen tarvittavia juttuja. Ilman karttoja näiden kerrosten tutkiminen olisi ollut aivan järkyttävää puuhaa. Vaikka kerrokset ovat samankokoisia, kartan piirtämisen suhteen ne sisältävät monia ärsyttäviä juttuja. Esimerkiksi kerros saattaa loopata kun kävelee tarpeeksi reunaan. On myös yksisuuntaisia ovia, pimeitä osioita, rotkoja ja laattoja jotka kääntävät kulkusuunnan. En edes harkinnut pelaavani tätä peliä ilman läpimeno-opasta tai karttoja. Näiden avullakin pelikokemus oli todella kurja. Magella on taika, mikä näyttää koordinaatit missä on menossa, mutta tämähän olisi ollut hulvattoman hauskaa hommaa piirtää karttaa tällä tavalla!

 

Kolmesta ensimmäisestä kerroksesta löytyy avaimia jotka avaavat erilaisia reittejä näiden kerrosten välillä. Neljännessä kerroksessa on pelin viimeinen tärkeä tavara, Blue Ribbon. Tätä tavaraa vartio liuta hieman kovempia vihollisia jotka voi mieltää pieneksi pomotaisteluksi. Kävin testaamassa taistelua ja turpaan tuli sen verran pahasti, että täytyi painaa resettiä jotta koko kulkueen jäsenistö ei kuolisi. Peli toimii niin, että se periaatteessa tallentaa automaattisesti vaikka tässä erillinen tallennusmekaniikka onkin. Jos resettiä painaa, jää kulkue sokkelon uumeniin. Linnassa on sellainen toiminto jolla pystyy matkustamaan takaisin kulkueen luokse ja jatkamaan peliä siitä. Kun painoin resettiä taistelun aikana, jatkopiste on suoraan ennen taistelua. Nyt vain ei mennytkään taisteluun uudestaan vaan perääntyi häntä koipien välissä. Katselin vähän läpimeno-oppaasta, että tässä taistelussa hahmojen kannattaisi olla 11-12 levelisiä. No, minun hahmoni olivat levelillä kahdeksan :D Ei muuta kuin levuttamaan! Levutin nyt toisen kerroksen alkupuolella, koska siitä sai enemmän expaa kuin ensimmäisestä kerroksesta. Tätä tein aika hyvän tovin ja sitten kun olin saavuttanut tavoitelevelin, kävin hoitelemassa välipomon. Huomasin sitten, että toinen kerros ei ole se paras jatko-levuttamiseen, vaan ensimmäisestä kerroksesta löytyy ratkaisu!

Ensimmäisen kerroksen uumenissa on yksi huone, missä on vain yksi vihollinen Murphy's Ghost. En edes muista, saiko tämän kummituksen tappamisesta mitään erikoista, mutta expaa sai todella mukavasti! Murphy's Ghost on periaatteessa kertakäyttöinen vihollinen, mutta peli on hieman hassusti tehty ja kummitusta pystyi tappamaan niin monta kertaa kuin halusi. Kun painaa B-nappia, pääsee vierailemaan leirissä jossa sitten voi parantaa hahmoja, varustaa uudelleen ynnä muuta. Kun leiristä poistuu, kaikki tekemäsi jutut resetoituu, eli Murphyn kummituskin ilmestyy uudelleen! Tässä sitten vietin useamman päivän hakaten tätä samaa vihollista. Tapoin kummituksen rämpyttämällä nopeasti A:ta, kävin vierailemassa leirissä ja tein saman uudelleen. Tämä kummitus on siinäkin mielessä hyvä levutukseen, että se ei tee juurikaan mitään vahinkoa. Sen kuin vain mättää menemään ja välillä parantaa hahmoja Clericillä. Tässä meni niin pitkään kokonaisuudessaan, että kerkesin kuuntelemaan Mayhemin ja Emperorin discografiat sekä puolet Darkthronen tuotannosta :D Tätä levutusprojektia ei olisi kyllä kestänyt ilman ulkopuolisia musiikkeja. Levutin 13:sta levelistä 19:sta leveliin asti. Thief oli jo hieman edempänä levelillä 20:tä.

Läpimeno-oppaasta lukaisin, että 13-17 leveleillä kannattaa olla, että edes harkitsee lähtemistä viimeiseen kerrokseen. No, tapani mukaan levutin sitten reilusti yli tästä. Oppaasta selvisi myös, että viimeisessä kerroksessa on aivan upeasti suunniteltuja vampyyri -vihollisia, jotka imivät hahmoilta leveleitä! Ja minä kun luulin, että tämä peli ei enää hirveämmäksi voisi mennä. Viimeinen kerros on vielä sellainen, että täytyy voittaa kuusi pakollista vihollistaistelua ennen kuin pääsee Werdnan luokse. Tämä ajatuksena ahdisti sen verran, että levutin sitten reilusti tavoitteiden yli. Halusin saada homman ns. keralla purkkiin.

Peli on todella hämmentävästi suunniteltu, että Blue Ribbonin keräämisen jälkeen voi periaatteessa mennä suoraan viimeiseen taisteluun. Neljännestä kerroksesta löytyy hissi joka vie yhdeksänteen kerrokseen. Yhdeksättä kerrosta ei tarvitse juurikaan tukia, vaan reitti viimeiseen kerrokseen löytyy aivan hissin vierestä. Kerroksista 5-9 ei ilmeisesti löydy mitään kovin järkevää, ehkä olisi tuurilla voinut arkusta löytää parempia varusteita, mutta fuck that shit!

Hieman jännitti lähteä viimeistä kerrosta tutkimaan vaikka olinkin reilusti yli tavoiteleveleiden. Minulla ei ollut kuin kaupan parhaimmat varusteet enkä ollut muuttanut hahmojani esim. Lordeiksi tai Wizardeiksi. Onneksi tämä ei haitannut mitään ja viimeinen kerros lähti mukavasti liikkeelle. Ensimmäisenä viimeisessä kerroksessa pisti silmään, että grafiikat muuttuivat pykälän verran. Nyt oranssin-ruskeat tasaiset seinät ovat muuttuneet oranssin-ruskeiksi kiviseiniksi, vau!

Pakollisten taisteluiden päätteeksi saa arkun joka sisältää jotain hyvää kamaa. Ongelma tässä on se, että tavarat täytyy käydä linnassa olevassa kaupassa tunnistettavana, jotta niitä voi käyttää. Teinkin sitten niin, että kun olin hoitanut kaikki taistelut ja saanut tavarat haltuuni, palasin linnaan. Tästä viimeisestä kerroksesta pääsee linnaan takaisin todella helposti.

Linnareissu oli melkoisen turha, sillä minulla oli jo lähes kaikki saamani tavarat jo valmiina. Todella typerää, että samoja kaupasta ostettavia tavaroita löytyi näinkin syvältä sokkelon uumenista. Yksi ihan ok -tavara löytyi ja se oli tikarit varkaalle. Kun olin sitten matkalla takaisin viimeiseen kerrokseen, jouduin taisteluun yhdeksännessä kerroksessa. Hieman huolimattomasti luin vihollisten nimet ja eipä aikaakaan kun Thiefiltä hävisi kaksi leveliä. Nämä paskiaiset olivat nimeltään Lifestealereita ja sinne meni kaksi vaivalla ansaittua leveliä kuin tuhka tuuleen. Jälkeenpäin ajateltuna, tässähän olisi voinut painaa resettiä jolloin kaikki taistelun aikana tapahtuneet asiat olisivat jääneet tapahtumatta ja peli olisi jatkunut ennen taistelua olevasta kohdasta. 

Tästä vihastuneena jatkoin kuitenkin eteenpäin. Thief oli lähtökohtaisesti kuitenkin kovemmalla levelillä kuin muut, joten ei tämä täysi katastrofi ollut. Tällä kertaa viimeisessä kerroksessa tuli hieman ärsyttävämpiä vihollisia vastaan pakollisissa taisteluissa. Aloin käyttämään resettitaktiikkaa ja jos vastassa oli jotain älytöntä vahinkoa tekeviä vihollisia, otin resetin avulla uuden yrityksen. 

Kuuden pakollisen taistelun jälkeen saavuin viimein Werdnan huoneen ovelle ja olin hieman heikommassa kunnossa kuin ensimmäisellä reissullani. Lähes kaikki energiaa täyttävät loitsut oli käytetty, vain muutama jäljellä. Läpimeno-oppaasta huomasin, että Werdnan taistelussa mukana on aika ärsyttävää sakkia, kuten leveleitä imeviä vihollisia. Se, mitä vihollisia sattui olemaan taistelussa mukana, määräytyy randomilla. Tässä jumitinkin jonkun tovin, kun en millään saanut taistelua alkuun. Viimein sain hieman paremman yrityksen, mutta lähes kaikki hahmooni olivat kuolleet. Onneksi tajusin tämän ajoissa, sillä jos kaikki hahmoni olisivat kuolleet, olisi heidät joutunut hakemaan jollain toistella porukalla takaisin. Kun minulla ei pahemmin muita kovalevelisiä hahmoja ollut, olisi taas joutunut levuttamaan. Monia yrityksiä meni, mutta sain viimein itseni sellaiseen tilanteeseen, että hahmoni olivat kaikki elossa ja ylimääräiset viholliset taistelusta tuhottu. Werdna vastustaa taikoja aika hyvin, mutta satunnaiset osuivat perille asti. Thief oli kyllä melko turha hahmo ja jos olisin tämän tiennyt, olisin tehnyt hänen tilalleen kolmannen Fighterin. Thief lyö suurimman osan lyönneistään ohi. Onneksi Magen paras taika osui mukavasti Werdnaan tehden yli sata yksikköä vahinkoa. Kaksi hahmoa oli kuollut ja muutkin aika heikossa hapessa, taistelu näytti menetetyltä. Mutta onneksi olin kuitenkin saanut sen verran vahinkoa tehtyä, että Werdna viimein tuhoutui! 

Eikä tässä vielä kaikki, sillä peli ei lopu tähän, vaan joutuu vielä palaamaan takaisin linnaan. Onneksi pelissä on teleporttaus -loitsu, millä voi mennä mihin haluaa. Teleportilla voi teleportata sokkelon muurin sisään joka tarkoittaa kuolemaa. Eli, tässä täytyy tietää tarkkaan mihin teleporttaa...mahtavaa. Onneksi läpimeno-oppaassa sanottiin, että ei tarvitse teleportata kuin kymmenen tasoa ylöspäin ja homma on siinä. Teinkin näin ja kun saavuin linnan porttien sisäpuolelle, ruudulla komeili teksti, että olin hukkunut johonkin altaaseen. Hieman paniikki iski päälle, mutta tämä ei onneksi haitannut, seuraavana ruudulla komeili onnitteluteksti! Tässähän voisi halutessaan pelata pelin uudelleen läpi jos myisi Wernan tappamisesta saadun Amuletin, joka saa Werdnan ilmestymään uudelleen sokkelon loppuun, mutta sanoisin, että tämä riittää tätä peliä aivan mainiosti!

Aivan järkyttävä peli. Ahdistava ja ankea. Pisteet tämä saa linnan ja sokkelon suunnittelusta. Myös hyvä levutuspaikka ansaitsee maininnan. Eipä tässä sitten muuta hyvää ollutkaan. Jos joku tykkää tälläisistä HC Dungeon Crawlereista, tämä on varmaan mukavaa nannaa, mutta itselle aivan kamala pelikokemus. Onneksi tämä on nyt viimein pelattu läpi, joskus sitten toisen jatko-osan pariin.

Dragon Warrior III

Games Beaten: 416/709

Genre: RPG

Goal: Defeat the Master Archfiend Zoma

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Kauan kauan sitten maailmaa kurissa ja nuhteessa piti paha pirulainen nimeltään Baramos. Tämän julmurin aikeissa on tuhota koko maailma. Legendaarisen Ortegan jälkeläinen lupautuu ottamaan tehtävän vastaan ja tuhota Baramosin. Hän värvää avukseen kolme muuta urheaa seikkailijaa.

Myöhemmin retkueelle selviää, että Baramos on vain mestaripaholaisen, Zoman oppipoika ja tämä pääpiru pitää tukikohtaansa Pimeässä Maailmassa joka sijaitsee maan uumenissa.

Saavatko sankarit pahan Zoman tuhottua ja valaistua synkän Pimeän Maailman?

"Toivottavasti kolmosen kanssa ollaan oltu sitten vähän fiksumpia." Näihin sanoihin päättyi lähes neljä vuotta sitten pelaamani Dragon Warrior II:sen blogiteksti. Toiveeni ei ihan toteutunut, sillä pelissä on todella ärsyttäviä juttuja jotka nakersivat pelinautintoa jonkin verran.

Vihdoin ja viimein palasin tämän pelisarjan pariin. Ennakolta osasin odottaa, että järkälemäinen seikkailu on edessäni. Kyllähän tähän pelitunteja sai roppakaupalla kulumaan.

Perusmeiningeiltä hyvin samanlaista settiä kuin kaksi ensimmäistä osaa. Huomattavana erona hahmojen luonti, sillä tässä sai täysin vapaasti itse luoda retkueen kolme muuta jäsentä.

Vaihtoehtoja löytyy reilusti ja hetkellisen pohdinnan jälkeen päädyin fighteriin, wizardiin ja merchanttiin. Ajattelin niin, että fighter on hyvä melee -hyökkäyksissä ja wizzard sitten taas taikoo vastustajat tainnoksiin.

Merchant oli täysin villikortti ja valitsin sen ihan silkasta uteliaisuudesta. Tämä osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä hahmon sai varustettua hyvillä suojilla ja aseilla. Lisäksi merchant onnistui kaivamaan vihollisten taskuista viimeisetkin kultakolikot taistelun päätyttyä. Lisätienestit eivät olleet koskaan pahasta.

Pelin päähahmo on ainut uniikkia "hero" -hahmoluokkaa kantava jäsen. Hero on siitä loistava, että se lyö kovaa ja osaa myös taikoa. Heron taiat keskittyivät enemmän hahmojen parantamisen puolelle.

Jos jostain syystä luodut hahmot eivät olleetkaan omaan mieleen, pystyi tässä luomaan uusia ja vaihtelemaan niitä miten halusi. Todella edistyksellinen askel verrattuna aikaisempiin sarjan peleihin. Myöhemmin pelissä pystyi muuttamaan retkueen hahmoluokkia niin, että hahmolle sai lisäksi jonkin toisen hahmoluokan. Vähän sama idea kuin Pokemoneissa, että joillain Pokemoneilla on kaksi erilaista tyyppiluokkaa.

Ainut huono puoli tässä oli se, että muutettavan hahmon levelit putosivat nollaan jos halusi käydä muutosprosessin läpi. Tämän vuoksi en tähän sen enempää paneutunut, mutta hieno lisä jos haluaa kikkailla jotain uskomattomia hahmoluokka -komboja!

Hyvin perinteisesti aloitin tämän pelin pelaamisen kunnon grindaus -sessiolla. Useamman tunnin levutin hahmoja ja keräsin kultaa. Tämä on tuttu kaava itselle joka helpottaa pelin etenemistä. Kun viimein tuli aika edetä, ei tarvinnut sormi suussa miettiä mihin ihmeeseen sitä tarvitsisi mennä, sillä pelin ohjekirja on kuin jäätävän kokoinen peliopas :D

Lähestulkoon kaikki tarvittava löytyi ohjeista. Sieltä selvisi tarkasti mihin pitää mennä ja mitä tehdä. Piilotetut tavaratkin on mainittu ohjeissa. Tavallaan hieman hassua, että näinkin yksityiskohtaisesti löytyi kaikki tieto, mutta en valita!

Pakettiin kuului vielä maailmankarttakin, mutta tätä kun ei itseltä löytynyt niin jouduin turvautumaan intternetin apuun. Tässä pelissä on hieman samaa ongelmaa kuin toisessa osassa, että taisteluita tulee todella tiheään tahtiin joten jonkin hieman syrjemmässä olevan paikan etsiminen ei ollut se kiinnostavin juttu varsinkaan, kun reitit eivät aina olleet suoraviivaisia.

Tämä kolmas osa on jaettu periaatteessa kolmeen erilaiseen chapteriin jotka ovat kuuden mystisen "orbin" etsiminen, oppipoika Baramosin tuhoaminen ja mestaripaholaisen, Zoman tuhoaminen.

Ensimmäisen chapterin aikana meno on aika rajoittunutta ja käytännössä eteneminen on hyvin putkijuoksumaista. Kun tämä todella pitkä orbien metsästys on ohi, alkaakin huomattavasti vapaampi osio. Enää ei tarvinnut turvautua patikointiin tai laivalla seilaamiseen vaan pystyi lentämään legendaarisella linnulla, Ramialla joka kuoriutui orbien vaikutuksesta.

Ai että peli muuttui mukavan rennoksi kun pystyi vain lentelemään mihin halusi ilman jäätäviä määriä taisteluita.

Taisteluista puheen ollen, ne ovat ehdottomasti pelin heikointa antia. Pelintekijät heittivät hieman liikaa vettä myllyyn tämän pelin kohdalla ja tekivät ihan perus vihollisistakin todella ärsyttäviä. Heti pelin alkupuolella vastaan tulee vihollisia jotka on varustettu jos jonkinlaisilla taioilla.

Viholliset tykkäävät spämmiä taikoja koko taistelun ajan. Taiat ovat vielä sellaisia, että niiden vaikutus yleensä kohdistuu koko retkueeseen. Ehdottomasti ärsyttävintä antia olivat nukutus, kuolema, hämmennys ja limbo -taiat.

Kaksi ensimmäisenä mainittua on vielä sellaisia, että ne kohdistuivat joko jengiin. Aivan mahtavaa, kun koko joukko nukkuu ja viholliset spämmii lisää samaa taikaa hakaten porukkaa kuoliaaksi. Kunnon noidankehä.

Kuolema -taika on idealtaan jo niin naurettava, mutta älyttömäksi se muuttuu, kun se välillä käy koko retkueen läpi. Onneksi sen onnistumisprosentti on suhteellisen pieni, mutta kyllä se pisti nakertamaan, kun olit todella lähellä jonkin luolaston loppua tai pomovastusta ja jokin vihollinen päättää tappaa hahmosi kuolema -taialla. Tässä pelissä hahmojen herättämiseen tarvittavat tavarat ovat todella harvinaisia.

Limbo -taika on tästä listasta oma inhokkini, sillä osuessaan se heittää hahmon pois taistelusta. Taistelun jälkeen voi ilokseen huomata, että eihän hahmoa ole enää koko retkueessakaan. Piti oikein netistä tarkistaa, että hävisikö hahmoni lopullisesti, mutta ei onneksi. Hahmon voi noutaa takaisin pelin ensimmäisestä kylästä, samasta paikasta missä luodaan hahmoja.

Tämä on vielä vittumaisempi kuin kuolema -taika, sillä nyt on aivan pakko poistua takaisin pelin alkuun hakemaan hahmoa takaisin. Kuolleen hahmon voi sentään vielä pelastaa "Leaf of the World Tree" -tavaran avulla jos sellainen sattui olemaan varastossa.

Näiden inhottavien taikojen lisäksi viholliset käyttää kaikenmaailman muitakin taikoja jotka osuvat kaikkiin retkueen jäseniin. Viholliset saavat vielä sellaistakin etua, että ne voivat iskeä useamman kerran putkeen. Esimerkiksi ensin käyttävät jonkin taian ja sitten iskevät vielä nenään. 

Viholliset ovat myös todella kestäviä ja jostain syystä energiamäärät vaihtelevat paljon samojen vihollisten suhteen. Kaksi samanlaista vihollista ja toisella saattaa olla paljon enemmän energiaa kuin toisella. 

Jotenkin todella hassua, että tämän pelin normaaleilla vihollisilla on sellaiset arsenaalit ja energiavarastot kuin muiden RPG -pelien pomovastuksilla :D 

Monesti kiehahti, kun viholliset vain mättivät hahmoni hengiltä epäreiluilla komboilla mille ei mahtanut yhtikäs mitään. Jokainen taistelu pystyi helposti olemaan se viimeinen mihin matka tyssäsi. Välillä en päässyt montakaan askelta kylästä poispäin kun henki lähti.

Kuoleminen tässä on vielä todella ärsyttävää, sillä keräämäsi kullan määrä puolittuu ja hahmot täytyy käydä yksitellen herättämässä henkiin. Herättämisen hinta määräytyy levelin mukaan ja se ei ollut loppupuolella mitään halpaa lystiä. 

Pelin taistelusysteemi on rakennettu niin, että jos vihollinen kuolee ja jokin hahmon lyöntivuoro on vielä tulossa, lyö hän automaattisesti ohi vaikka ruudulla olisi vihollisia jäljellä. Tämä on tuttua huttua myös toisessa osassa.

Tämä johtuu siitä, että viholliset on jaettu erilaisiin vihollisryhmiin. Jostain syystä edes tähän kolmanteen osaan ei ole korjattu sitä, että jos jonkin vihollisryhmän möröt kuolevat, löisi hahmot automaattisesti jäljellä olevia vihollisia.

Tämä ei varsinaisesti ole mikään ärsytyksen aihe, mutta pelissä vastaan tulee taisteluita jossa saman tyyppiset viholliset on jaettu eri vihollisryhmiin :D Välillä ihmettelin, että miksi kaikki hahmot lyövät samaa vihollista kunnes tajuan, että yksi vihollinen ei olekaan samassa vihollisryhmässä. Kun taisteluita tulee paljon ja homma alkaa puuduttamaan, tulee sitä naputeltua nopeasti tekstit pois ja ei aina huomannut tätä vihollisryhmähommaa.

Hassun tästä tekee se, että yleensä kaikki saman tyypin viholliset ovat samassa ryhmässä, mutta joskus ei. Aivan uskomattoman typerä ratkaisu, mitähän tälläkin on haettu?

Kirsikkana kakun päällä sellainen kiva asia, että kun itse käyttää taikaa joka osuu kaikkiin vihollisiin, menee se suurimmasta osasta ohi. Onko se nyt reilua, että vihollisten taiat osuvat aina ja omani harvoin. Taikojen käyttäminen vei vielä melkoisien siivun taikamittarista joten olisi vähintään suotavaa, että lähes jokainen taika osuisi.

Vaikka tämä hankala peli onkin lähinnä epäreiluista taisteluista johtuen, yllättävän sulavasti peli eteni. Muutamia isompia luolastoja tai linnoja joutui useamman kerran yrittää jotta ne pääsi läpi. Kuolemasta ei menetä mitään muuta kuin puolet kullasta joten kun jaksoi vain yrittää, niin jatkuvasti nousevien leveleiden ansiosta paikat meni läpi. Ensimmäinen hieman pidempi jumitus oli Baramos -oppipojan kanssa. Jouduin jonkin aikaa levuttamaan ja keräämään kultaa parempia varusteita varten.

Tämän jälkeen peli etenikin mukavan sulavasti kohti loppuhuipennusta. Ihanan nostalginen olo tuli, kun pelin viimeisessä alueessa, World of Darknessissa soi ensimmäisen pelin musiikki ja pyörittiin samoissa maisemissa! Myös samoja vanhoja tuttuja vihollisia ilmestyi reitilleni, hauska lisä :)

Mestaripaholaisen, Zoman linnaa joutui sahamaan aika pitkään ja etenemisestä ei meinannut aluksi tulla mitään vaikka hahmoni olikin hyvillä leveleillä. Ongelmana oli, että monet taistelut olivat imeneet taikavarastoni tyhjiin ja en voinut enää parantaa hahmojani. Ongelmaan löytyi onneksi ratkaisu - Sage's Stone joka löytyi Zoman linnan uumenista.

Aluksi pelkäsin käyttää tätä tavaraa koska luulin sen häviävän muutamasta käyttökerrasta, mutta onneksi sitä pystyi käyttämään loputtomasti! Tätä kiveä ei voinut käyttää kuin taisteluissa, mutta eipä sillä niin väliä. Energiat pysyivät hyvällä tasolla kun kolme hahmoa löi vihollisia ja yksi käytti kiveä. Kivi vaikutti yhdellä kertaa kaikkiin hahmoihin joka on aivan mainio juttu!

Vaikka tämä ihana Sage's Stone löytyikin, välillä viholliset pääsivät niskan päälle ja pilasivat etenemiseni Zoman luo. Uskomattomia hyökkäys komboja jotka vain nurjersi hahmoni nopeasti. Totta kai tänne viimeiseen linnaan oli pakko työntää Troll King -nimisiä vihollisia Limbo-taikoineen. Ihan vaan jokusen kerran täytyi käydä jokin retkueen jäsen noutamassa ensimmäisestä kylästä takaisin joukkoon...

Sinnikkäällä etenemisellä pääsin kuin pääsin viimeinkin linnan viimeiseen huoneeseen. Ennen Zomaa vastassa on kolme aika kovatasoista pomovastusta. Onneksi hahmoni ovat sillä tasolla, että ne löivät todella kovaa ja näistä otuksista pääsi kivuttomasti eroon. Fighterini Matti tykkäsi lyödä paljon "critical hittejä" jotka tekivät todella paljon vahinkoa.

Kun pienemmät pomovastukset oli hoidettu, itse Zoma astuu kuvioihin. Zoma löi kovaa, todella kovaa. Tämä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä kun kyseessä on Dragon Warrior -peli ja viimeinen pomo. Aikamoista vääntämistä se oli Dragon Warrior II:sen viimeisen pomon, Malrothin kanssa.

Zoma tykkäsi taikoa ja luonnollisesti jokainen taika osui oman retkueeni kaikkiin jäseniin. Vaikka kuinka yritin käyttää Sage's Stonea, Zoman taiat olivat liian voimakkaita ja henki lähti aika liukkaasti. Iski pienoinen pelko, että tässähän on tuntikausien lelveligrindaus edessä.

Kävin hieman vinkkiä katsomassa ja selvisikin, että yhdellä tavaralla, Sphere of Lightilla pystyy puolittamaan tämän paholaisen energiat! En tiedä vaikuttiko se myös ukkelin hyökkäyskäyttäytymiseen, sillä ihan niin älyttömiä taika-komboja ei tällä toisella yrityksellä enää tullut.

Varustauduin myös tähän toiseen yritykseen niin, että annoin Sage's Stonen wizardiltani Tepolta merchant Litkun hellään huomaan. Litkun iskut olivat heikkotehoisia Zomaa vastaan joten parempi antaa hänen parannella porukkaa.

Sain pidettyä hahmoni hyvissä energioissa todella pitkään, mutta viimein Litkun energiat hupenivat liikaa ja hän kuolla kupsahti. Hero Samin taikamittari huuti tyhjyyttään ja ei ollut enää mitään saumaa parantaa kenenkään energioita.

Onneksi hahmoilla oli mukavasti energiaa jäljellä. Vaikka Zomaan pystyikin käyttämään taikoja, jostain syystä Tepon taikomiset menivät kaikki harakoille, ainoastaan yksi noin kymmenestä yrityksestä osui. Todella loistavaa.

Vaikka vain kahdella hahmolla sai osumia perille, niin Matin critical hitit ja Samin todella voimakkaat lyönnit riittivät ja Zoma tuhoutui! Täytyy myöntää, että hieman yllättäen tämä menikin jo tällä toisella yrityksellä läpi. Erittäin loisto juttu!

Tuhoutuvasta linnasta poistumisen jälkeen kunkku antaa Samille palkinnoksi arvonimen Erdrick tästä sankariteosta. Muut saivat ilmeisesti vain lämmintä kättä.

Harmi kun pelin taistelupuoli oli niin ärsyttävää settiä. Varmasti moni tykkää tuostakin systeemistä ja saatan olla vähemmistöä mielipiteeni kanssa, mutta ei vain maistunut. 

Muuten pelin juoni ja itse seikkaileminen olivat erittäin nautinnollista hommaa :)

Swords and Serpents

Games Beaten: 408/709

Genre: RPG

Goal: Defeat the Dragon

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

On pimeää. On vaarallista. On kuolettavaa. Sinä ja sinun joukkosi on tarkoitus mennä syvyyksiin ja kohdata nämä kaikki kauheudet.

Kyseessä on aavamainen sokkelo jossa seikkailijoita odottaa kamala käärme. Tämä kammotus on aiheuttanut kauhua maaseudulla jo satojen vuosien ajan. Käärmeen mahti pilaa viljelykset ja hapattaa maidon.

Te neljä olette hädin tuskin mikään joukko. Ette edes juurikaan tunne toisianne - vielä. Kuitenkin jokaisella teillä on syytä kohdata labyrintin kauheudet.

Ajax on soturi pohjoisen kylmyydestä. Käärme on saanut hänen kansansa hävityksen partaalle.

Outo velho Iago kotoisin suomailta. Käärme piinaa hänen uniaan.

Varas nimeltä Mask kaupungin vilskeestä. Hän väittää, että aarteiden himo on syy liittyä mukaan tähän seikkailuun.

Viimeisenä seikkailuun lähtijänä on taikuri Erin, mystinen hahmo varjojen valtakunnasta. Hänen syynsä seikkailuun lähtemiseen? Kukaan ei voi sanoa varmaksi...

Yhdessä te neljä opitte tuntemaan käärmeen kieroutuneen sokkeloisen luolaston. Yhdessä te kohtaatte monia hirviöitä, demoneita ja muita alhaisia otuksia. Onnistutte kiertämään hirviöiden virittämät ansat ja mustan magian kiroukset.

Opitte käyttämään mysteerisiä nopeusputkia joiden avulla kerroksesta kerrokseen kulkeminen käy yhdessä hujauksessa. Törmäätte myös erilaisiin taikoihin ja mystisiin aseisiin.

Kuitenkin tärkeintä on löytää rubiiniset esineet jotka on kätketty luolaston uumeniin. Esineet kuuluivat legendaariselle rubiini soturille ja ilman niitä käärmettä ei kannata mennä haastamaan.

Erakon sanomisia kannattaa kuunnella tarkkaan, sillä hänellä on hyödyllisiä vinkkejä seikkailun edistämistä varten.

Kylmä tuuli ujeltaa sokkelon käytävillä ja erilaiset oliot ovat valmiiksi kyyristyneet hyökkäysasentoon. Ovi on auki, luolasto kutsuu. Nyt on oikea aika astua sisälle...

Nyt ollaan jälleen niin perusasioiden äärellä kuin olla ja voi. Kyseessä on todella yksinkertainen RPG -seikkailu. Itse itseäni toistaen, tämä on erittäin hyvä asia - ei mene saman tien motivaatio liiallisten valikoiden selaamisen ynnä muiden asetusten säätämisen kanssa.

Kyseessä on 16 kerrosmaiseen luolaan jaettu seikkailu ja pohjimmaisessa kerroksessa sankareiden saapumista odottaa hurja käärme..tai lohikäärme? En ole oikein kartalla mikä hirviö on kyseessä kun pelin nimessä ja tarinassa mainitaan käärme ja sitten itse pelissä puhutaan lohikäärmeestä. Samapa tuo, otus on kuitenkin saatava pois päiviltä.

Kerroksesta kerrokseen kuljetaan pääosin tikkaiden avulla, mutta muutamassa tapauksessa joutuu käyttämään teleportteja jotta oikea paikka löytyy. Lohikäärmettä ei voi noin vaan mennä tuikkaamaan miekalla, vaan luolaston uumenista täytyy ensin löytää legendaarisen Ruby Warriorin aarteet joita on yhteensä seitsemän kappaletta. Kun aarteet on löydetty, vartijana toimiva viisas erakko päästää sinut eteenpäin kohti syvyyksiä.

Homma alkaa perinteiseen RPG -tyyliin hahmojen luomisella. Peli ehdotti aluksi tarinassa olevia hahmoja, mutta minulla oli parempia ehdotuksia mielessäni.

Hahmoluokiksi valitsin kaksi Warrioria, yhden Thiefin ja yhden Magicianin. Näköjään ohjekirja olisi suositellut yhtä Warrioria, yhtä Thiefiä ja kahta Magiciania, mutta näillä minun valitsemillani hahmoluokilla pärjäsi oikein mainiosti.

Seuraavaksi saa itse valita ottaako hahmoille valmiit arvot vai haluaako ne rullata itse.  Arvot edustivat hahmon voimaa, älykkyyttä ja nopeutta. No tietysti rullasin itse jotta sain parhaimmat mahdolliset :)

Ei varmaan kukaan käytä pelin arpomia arvoja ellei sitten halua ottaa jotain kunnon haastetta itselleen.

Sitten itse pelin pariin joka on hahmon silmistä kuvattavaa, ruutu kerrallaan etenemistä ONNEKSI peliin sisäänrakennetun kartan kera. Kartta on aluksi täysin musta, mutta ympäriinsä kävelemällä saa siihen avattua näkyvyyttä.

Pelin yksinkertaisuuden huomaa jo heti alkumetreillä, sillä tästä löytyy vain muutama asekauppa ja temppeli, missä munkit parantavat taisteluissa syntyneet haavat. Nämä temppelit toimivat myös tallennuspisteinä.

Temppeleitä ei suinkaan ole joka kerroksessa vaan ne löytyvät kerroksista 1, 5 ja 10. Tietty matka täytyy taivaltaa jotta selviää uudelle tallennuspisteelle. Jos kuolema korjaa, peli vie hahmot viimeisimmälle temppelille missä on vieraillut.

Pelissä ei ole paristotallennusta vaan homma toimii salasanalla...tai oikeastaan salasanoilla. Tässä pelissä täytyy olla NESin järjettömin salasana-systeemi, sillä talteen täytyy ottaa VIISI salasanaa jotta pääsee jatkamaan siitä pisteestä mihin on päätynyt.

Jokaiselle hahmolle on oma salasana ja sitten vielä pääsalasana. Pakko kysyä, että pelin ollessa näin yksinkertainen, eikö yksi salasana olisi riittänyt :D Salasanat eivät ole edes mitään kovin lyhyitä ja meni tovi kun kaikki viisi salasanaa on saanut syötettyä. Täysin järjetöntä hommaa.

Jos tämä salasana -homma saa veren kiehumaan niin saa pelin karttasysteemikin. Arvostan todella sitä, että pelissä on sisäänrakennettu kartta, mutta miksi se on pitänyt pilata todella ärsyttävällä suunnitteluratkaisulla. Kun tarpeeksi pitkälle luolaston uumeniin on saanut itsensä ujutettua, aikaisempien kerroksien kartat nollautuvat. Ilmeisesti pelin muisti ei kestä kuin parin, kolmen kerroksen kartat kerrallaan.

Tämä on todella typerä ratkaisu, sillä ei millään pystynyt pitämään kerroksien karttoja mielessä. Monesti kun joutui menemään edestakaisin kerrosten välillä esimerkiksi etsien jotain tavaraa, kartat täytyi periaatteessa "maalata" uudestaan esiin. Salasanojen syöttämisen jälkeen luonnollisesti kaikki kartat ovat mustana jo heti alusta lähtien.

Luulisi, että kun tähän joutuu syöttämään viisi eri salasanaa, edes kartat tallentuisivat niihin :D

Pelissä on DnD -hommista tuttu AC -systeemi. Kun löytää parempia aseita ja varusteita, AC luku nousee joka tarkoittaa sitä, että hahmo kestää paremmin iskuja. Tavaroita löytyi luolaston uumenista ja viholliset pudottivat niitä aktiivisesti. Pelissä on vain kaksi asekauppaa ja ne jäävät hieman paitsioon kun tavaroita saa helpomminkin haltuunsa.

Todella omituista, että jälkimmäinen asekauppa joka sijaitsee pelin puolessa välissä luolastoa myy samaa roskaa kuin ensimmäinenkin. Kukahan tässä vaiheessa peliä tarvitsee mitään alkumetreillä käytettäviä tehottomia aseita :D

Pelissä on myös tuttu ongelma monesta RPG pelistä - tavaravalikko on aivan liian pieni. Kaikki tärkeät tavarat ja aseet on tungettu samaan valikkoon ja tila ei oikein meinaa riittää kaikkeen. Pelin läpäisemisen osalta tärkeää seitsemän Ruby Warriorin aarrettakin on samassa kasassa viemässä tilaa. Osaa näistä sentään voi käyttää aseina ja suojina, mutta suurin osa on vain tilan täytteenä.

Viholliset eivät pudota enää aseita tai suojia jos valikko on täynnä. Sai jatkuvasti olla heittämässä jotain turhaa roskaa pois, että tilalle mahtuu parempaa kamaa.

Vihollisia tuhoamalla saa luonnollisesti expaa ja pelissä on maltilliset 16 eri leveliä. Loistava homma, että kuoleman jälkeen ei menetä expoja, voi hieman ronskimmin tutkia alueita sen sijaan, että junnaisi jonkin temppelin lähettyvillä levuttamassa. Ainut minkä kuolo korjaa pois on kerätty kulta. Tämä ei ole mikään paha asia koska aseita ja suojia saa niin helposti muualtakin kuin asekaupoista.

Warriorit ja Thiefit ovat hyvin samanlaisia ja niille saa suurin piirtein samat aseet ja suojat käyttöön. Magicianit ovat eri maata niin kuin yleensäkin RPG -peleissä. Joitain samoja suojia saa puettua heidän päälleen, mutta aseistus on täysin eri. Magicianit käyttävät sauvaansa lyömiseen ja taikomiseen.

Magicianit eivät opi uusia taikoja leveleiden myötä niin kuin monessa muussa RPG -pelissä vaan niitä täytyy löytää luolaston uumenista. Joku on käynyt raapustamassa tekstiä luolan seinään ja tähän ruutuun kävellessä saa taian automaattisesti itselleen. 

Erilaisia taikoja on huimat 16 kappaletta, mutta käytin niistä vain viittä :D Jotenkin taistelusysteemin ollessa niin yksinkertainen ja tehokas, ei ollut tarvetta käyttää kuin hahmoja parantavia taikoja. Muutamaa taikaa täytyi sitten käyttää luolastoissa jotta pääsi etenemään eri alueille.

Taistelusysteemi on erittäin yksinkertainen - lähinnä nappia rämpyttämällä viholliset tuhoutuivat. Taistelunäkymässä ei voinut valita edes sitä, mihin viholliseen iskee vaan peli arpoi mihin osumat kohdistuivat. Ainut mitä piti aika-ajoin seurailla oli hahmojen energiat ja Magicianin lyöntivuoro. 

Lyöntivuoro meni helposti ohi nappia rämpytellessä ja mahdollisuus energiantäyttämiseen meni ohi. Hahmot löivät välillä kummallisessa järjestyksessä ja tämä sekoitti hommaa entisestään. Myöskään vihollisten lyöntivuoroista en ollut ihan perillä. Välillä yksi ainut jäljellä oleva vihollinen tykitti kunnon sarjaa moneen eri hahmoon.

Tykkäsin kyllä tästä taistelumekaniikasta, sillä helpot viholliset kaatuivat todella nopeasti ja näin sai expaa kerättyä hurjaa vauhtia! Täytyy erityismaininta antaa loistavasta sprite artista, ruudulle ilmestyvät viholliset ovat todella näyttäviä ja taidokkaasti tehtyjä.

Peli sujui mukavalla otteella yhdeksänteen kerrokseen asti. Viimein meni sormi suuhun kun ei mihinkään päässyt enää etenemään. Olin myös kyllästynyt aloittamaan jatkuvasti kerroksesta viisi kun seuraava temppeli sijaitsee kerroksessa kymmenen joka on todella lähellä...

Täytyi kaivaa kartat esiin ja voi pojat mikä helpotus se olikaan. Vaikka peli hyvin yksinkertainen onkin, on tähän saatu kryptisyyttä mukaan yllin kyllin. Ilman näitä valmiita karttoja en olisi todennäköisesti päässyt tätä läpi, tai sitten siihen olisi mennyt todella kauan aikaa.

Ohjekirja kehottaa pelaajaa piirtämään paperille kartat jotta pysyy kärryillä missä on menossa. Ohjekirjassa on vielä valmiiksi jokaiselle kerrokselle valmiit karttapohjat mihin voi itse piirtää kartat. Pakko antaa pisteet tästä! Itse en tällä kertaa jaksanut alkaa omia karttoja väsäämään, ei ollut fiilistä kyseiseen hommaan.

Pelin myöhemmissä kerroksissa eteneminen oli valmiiden karttojenkin kanssa todella haastavaa. Pelin viidennestä kerroksesta löytää taian, jonka avulla pystyy muljauttamaan itsensä seinien läpi. Aluksi olin todella innoissani, että nythän pelaaminen helpottui todella paljon!

Ovelat pelintekijät eivät kuitenkaan mitään peliä rikkovaa taikaa tähän halunneet vaan tekivät luolastoihin seiniä, mistä ei päässyt läpi edes tämän taian avulla. Todella haastavaa ja turhauttavaa testata jokaista seinää mistä pääsee läpi etenkin, kun taikamittari kuluu koko ajan. Jo pelkästään tämä seikka hautasi viimeisetkin kartanpiirtämishaaveet.

Eri kerroksiin on ripoteltu telepotteja eli mysteerisiä nopeusputkia jotka pääosin vievät takaisin ensimmäiseen kerrokseen, mahtavaa. Poikkeuksiakin toki löytyy, sillä muutamasta teleportista pääsee alempiin kerroksiin joihin ei muuten pääsisi kulkemaan.

Jotta tämäkään ei liian helppoa olisi, joissain tapauksissa teleporttauksen määränpää määrittyy siten, että millä tavalla teleporttiin on astunut. Jos teleporttiin eteni peruuttamalla tai jonkin tietyn askelkuvion tekemällä, päätyi sitten ihan eri paikkaan. Hieman päätä kivistää ajatellakin tätä ratkaisua. Onneksi nämä oli tarkasti selitetty valmiissa kartoissa.

Yhtä teleporttia en saanut toimimaan vaikka kuinka yritin ohjeiden mukaiset askeleet suorittaa. Onneksi tästä kohdasta pääsi eroon tapattamalla itsensä jotta pääsi takaisin lähimpään temppeliin.

Ympäri luolastoa haahuillessani ja kerätessäni viimeisiä Ruby -aarteita olin siinä pisteessä, että täytyisi mennä itse hurjaa lohikäärmettä haastamaan. Reitti lohikäärmeelle ei onneksi ollut kovinkaan vaikea. Samoja perus vihollisia yritti matkaani estää, mutta nopeasti ne sai mätettyä kumoon.

Monista kerroksista löytyi taikalähde, johon koskemalla Magician sai kaikki MP:t täyteen. Hieman kurja ratkaisu pelintekijöiltä, sillä viimeisessä kerroksessa ei moista ihanuutta ollut. Täytyi siis pärjätä ilman.

Leveliä hahmoille oli kertynyt 12/16 verran joka vaikutti oikein mainiolle. Saavuin viimein lohikäärmeen huoneen ovelle ja sisään astuessani taistelu alkoi. Lohikäärme otti heti luulot pois ja iski todella kovaa.

Magicianilla ei tässä ollut muuta tehtävää kuin parantaa hahmoja. Tajusin taistelun alussa, että olin unohtanut laittaa "Shield" -taian päälle. En normaalisti tätä taikaa käyttänyt missään joten tietysti se tässä hässäkässä sitten unohtui. Muutaman vuoron jälkeen sain taian aktivoitua ja sen avulla hahmojen AC nousi muutaman pykälän ylöspäin.

Vaikka hahmot kuinka hakkasivat lohikäärmettä, ei sen energiapalkki mennyt laisinkaan alaspäin. Omat hahmot alkoivat olla heikossa hapessa ja lohikäärme teki kovempaa vahinkoa mitä Magician kerkesi parantamaan.

Hahmot toisensa jälkeen kuoli Magician ensimmäisenä. Enää en voinut hahmoja parantaa ja ei voinut tehdä muuta kuin lyödä. Seuraavana kuoli nimikkohahmoni ja enää homma oli kahden varassa. Viimein lohikäärmeen energiapalkki alkoi kulumaan, mutta samalla hetkellä kuoli toinen Warrior.

Enää oli Thief elossa ja hänellä oli onneksi reilusti energiaa jäljellä. Lohikäärme murjoi Thiefiä minkä kerkesi ja energiapalkki hupeni hurjaa vauhtia... Olin jo luovuttanut tässä vaiheessa ja valmistautunut uuteen yritykseen sillä tilanne näytti niin toivottomalle.

Pettymys päällimmäisenä mielessäni naputtelin vain lyöntinappia, mutta kuinkas kävikään - lohikäärme löi ohi kriittisellä hetkellä ja sain kirjaimellisesti viimeisellä osumalla sen tuhottua. Thiefille jäi millin verran energiaa jäljelle ja en ollut uskoa silmiäni mitä tapahtui :D Taisin olla hieman liian pienellä levelillä liikenteessä, mutta kävipä hyvä tuuri!

Kokonaisuutena tämä oli ihan jees peli, vaikkakin todella ärsyttäviä ratkaisuja se sisältikin. Karttojen kanssa huomattavasti miellyttävämpi pelikokemus :)