Krusty's Fun House

Games Beaten: 222/708
Genre: Puzzle
Goal: Finish All 60 Rooms (5 Sections)

Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 3/10

Krustylla on paha ongelma, sillä rotat ovat vallanneet Krustylandissa sijaitsevan hupitalon!
Niistä olisi päästävä pikimmiten eroon.
Onneksi Bart ja Homer ovat valmiita auttamaan Krustya tämän inhan ongelman kanssa.
Krustyn tehtävänä on ohjata rotat oikeaan paikkaan jolloin Bart ja Homer pystyvät listimään ne erilaisten ansojen avulla.
Hienostihan se rotta poksahtaa kun sille antaa 20 000 volttia sähköä!

Yleensä kun näissä NES -pelien nimissä mainitaan sana Fun, ne ovat kaikkea muuta :D

Olisin voinut vaikka vannoa, että tämä on Imagineeringin tuotoksia, sillä kaikki muutkin NESin The Simpsons -pelit ovat, mutta näemmä sitten ei. Hyvin samankaltaista tyyliä on kuitenkin havaittavissa.

Pelissä olisi ollut paljon potentiaalia, mutta se on menty kusemaan yhden ikävän asian takia; nimittäin Game Overeilla.
Game Overit eivät ole Puzzlepeleissä mikään uusi juttu, mutta tässä joutuu pelaamaan monia Puzzleja uudelleen jos Game Over tuli.

Mahtava idea yhdistää tasoloikka ja puzzlepeli! Tästä tykkäsin :)

Peli on jaettu viiteen eri osioon, jokaisessa tietty määrä puzzleja. Ohjekirja sanoo virheellisesti, että jokaisessa viidessä osiossa olisi 14 puzzlea.
No, määrä vaihtelee kahdeksasta neljääntoista. Eli yhteensä puzzleja löytyy 60 kappaletta.

Määrä on aikamoinen, mutta jotkin puzzlet ovat melko lyhyitä.

Eli, pelin ideana on ohjastaa rottia ansaan. Rotat eivät osaa hyppiä ja ne kävelevät kuin lobotomian saaneet potilaat, kunnes seinä tulee vastaan.

Krustyn pitää hyödyntää erilaisia tavaroita kuten palikoita, lasipurkkeja ja putkia luomaan reitti ansalle.
Ärsyttävää oli, kun Krusty pystyi kantamaan vain yhtä tavaraa kerrallaan.
Joissain puzzleissa tarvittavat tavarat oli sijoitettu täysin toiselle puolelle huonetta ja niiden hakeminen yksitellen vei jokusen tovin.. Totta kai tavaraa on sellainen määrä, että saman reitti täytyi kulkea monia kertoja uudelleen...

Kontrollit olivat vähän nihkeät. Välillä joutui seisomaan ihan alustan tai palikan reunalla, jotta Krusty laittaa sen hieman eri kohtaan. Vähän liian tarkaksi oli tämä tehty.
Monesti tuli sähellettyä tämän kanssa nopeissa tilanteissa.

Välillä puzzlejen ratkaisut olivat todella kummallisia. Piti tehdä millin tarkkaa työtä jotta ehti laittamaan jonkin palikan rottien reitille ennen kuin ne tippuivat takaisin alkuun.
En sitten tiedä teinkö jotkin puzzlet hankalamman kautta kun näin tarkasti joutui työskentelemään, mutta en ainakaan keksinyt mitään parempia tapoja.

Vaikeusaste oli todella omituinen. Tuollainen överitarkka puzzle saattoi olla osion alkupuolella ja sitten viimeisimpinä puzzleina todella simppeleitä ja nopeita selvitettäviä.
Ei ollut kyllä mitään tolkkua tässä, aina sai jännityksellä odottaa, minkä tasoinen puzzle tuli vastaan.

Jostain syystä kolmas osio oli pelin hankalin. Siellä oli paljon hankalia puzzleja ja millin tarkkaa työskentelyä.
Loppupuolella vielä ihanaa trial and error bullshittiä.

Tästä pääsemmekin aasinsiltana tähän trial and error -settiin.
Tässä ei olisi ollut muuten mitään vikaa, mutta kun pelissä on Game Overit.
Aivan mahtavaa kun osion loppupuolella tulee puzzle joka on lähes mahdoton päästä läpi ensimmäisellä yrityksellä.
Kuluta elämäsi tämän selvittämiseen ja Game Overin jälkeen pääsee pelaamaan ne samat 10 puzzlea uusiksi. Loistavaa pelisuunnittelua.
Paras oli yksi puzzle, missä piti heti alussa napata yksi tavara itselleen, ennen kuin rotat kerkeävät käyttämään sitä. Jos oli liian hidas, ne jäivät ikuiseen limboon ja puzzlen joutui ottamaan alusta. Sinne meni lisäri ihan turhaan.
Vissiin olisi pitänyt tämäkin kristallipallosta katsella etukäteen jotta olisi selvinnyt mitä pitää tehdä.
Arvostan, että saa rauhassa tutkia mitä pitäisi tehdä, eikä heti ruveta höntyilemään.

Ei minua kuoleminen tai puzzlen alusta aloittaminen haittaa tämmöisissä peleissä, mutta samojen jo läpäistyjen puzzlejen toistaminen on typerää.

Krustylla oli tietty määrä energiaa ja sitä kului jos otti kontaktia vihollisten kanssa tai tippui liian korkealta alas.
Ärsyttävää, kun ei energian määrää nähnyt mistään. Krusty kyllä läähätti kuin ajokoira silloin kun energiat olivat vähissä, mutta kokonaismäärä olisi ollut kiva tietää.
Energiaa sai onneksi takaisin rikkomalla tiettyjä laatikoita.

Energian lisäksi laatikoita löytyi ammuksia. Vaihtoehtoina oli joko piiraat tai kuulat. Kuulilla pystyi rikkomaan tietynlaisia seiniä vihollisten tappamisen lisäksi ja näin pääsi piilotettuihin alueisiin.
Välillä näitä seiniä oli pakko rikkoa puzzlen selvittämisen vuoksi.

Kaikkiin tietyn osion puzzleihin ei pääse heti käsiksi, vaan joutuu pelaamaan tietyn määrän puzzleja jotta uusi reitti aukeaa.
Kun kaikki osion puzzlet on selvitetty, aukeaa viimeinen lukittu ovi jonka takaa löytyy vain bonushuone. Tämä on vain tietynlainen juhlistus onnistuneesta osion selvittämisestä :)

Joissain puzzleissa oli piilotettuna erikoinen laatikko. Tästä laatikosta lenteli tähtiä kun sen rikkoi. Tämän löytäminen oli pakollista, muuten ei puzzle mennyt läpi vaikka kaikki rotat olisikin listinyt.
Myös bonushuoneista täytyi tämä kyseinen loota löytää, vasta sitten osio oli täysin suoritettu.

Ihmettelin aluksi, miksi joidenkin puzzlejen selvittämisen jälkeen ei oveen tule lukkoa ja sinne pääsee takaisin härväämään. No, tämän erikoisen laatikon löytämisen jälkeen lukko ilmestyi ja huone oli selvitetty.
Jokaisessa osiossa oli ainakin yksi tälläinen erikoisempi puzzle.

Joistain puzzleista löytyi myös bonustaso. Tietyn ajan puitteissa täytyi saada kaikki laatikot tuhottua. En ole ihan varma, mutta tämänkin meneminen taisi olla pakollista jotta puzzle meni läpi.

Tätä oli niin ahdistava pelata. Koko ajan oli pelko ilmassa, että tulee joku typerä trial and error -puzzle ja joutuu sitten palaamaan taaksepäin. Loppupuolen osioissa puzzleja oli vielä niin paljon, että saattoi mennä pitkäänkin niitä selvitellessä.
Ilman tuota Game Over -settiä tämä olisi ollut oikein hyväkin peli, tykkäsin ideasta.

Battleship

Games Beaten: 221/708

Genre: Strategy

Goal: Finish Battle (8-5)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 2/10

Laivanupotusta NESillä. No, mitäpä tälle konsolille ei olisi tehty :D

Tässä pelatessa pohdiskelin, että miksi tässä ei ole kaksinpeliä lainkaan sillä tämähän olisi ollut täydellinen sellainen.

No, lisää pohtiessani tajusin, että mitenhän sen olisi sitten toteuttanut - kaveri olisi laittanut silmät kiinni tai kääntynyt selin kun toisen vuoro on :)

Hieman tylsähköä oli pelailla tietokoneen kanssa jonka vuorot varsinkin matsin loppupäässä tuppasivat olemaan melko pitkiä.

Matseja oli ihan jäätävä määrä, 40 kappaletta. Hirveästi ei homma muuttunut pelin edetessä joten puuduttavaa oli.

Onneksi tämän pelin kanssa oli tuuri kohdillaan, sillä hävisin vain kolme matsia!

Eli, alussa saa asetella pelilaudalle eripituisia botskeja miten lystää, vaikka vieri viereen.

Sitten vuoron perään yritetään tuhota toisen alukset.

Osuman jälkeen sitten täytyi miettiä, miten päin kyseinen alus mahtaisi olla jotta ei liikaa tulisi hutilaukauksia.

Onneksi tietokone ei ollut mikään mestari tässä ja sen vaikeusaste ei noussut pidemmälle mentäessä.

Monesti matsit venyvät ihan viimeisille ruuduille asti, jos en onnistunut löytämään pienempiä aluksia.

Osumiset näytettiin aina lähikuvakulmasta, ihan hauska lisä.

Mutta olisin toivonut, että laivatyypit vaihtuisivat sen mukaan, mitä laivaa ampuu eikä aina olisi vain tuo sama.

Kun tämä peli on näin yksinkertainen, olisi nyt sen verran voinut vaivaa nähdä.

Mitä pidemmälle pelissä eteni, tuli kaikkea lisäroinaa mukaan kuten muutama uusi alus ja aseita.

Ehdottomasti vittumaisin lisä tuli jo heti pelin alkumetreillä, pieni yhden ruudun kokoinen sukellusvene.

Tämän löytäminen oli välillä yhtä helvettiä.

Joskus tuurilla sen saattoi saada ensimmäisien laukausten aikana upotettua, mutta monesti sitä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Loppupäässä tuli vielä toinen botski, lentotukialus. Massiivisen kahdeksan ruudun kokonsa ansiosta, se oli helppo kohde.

Sen avulla sai myös hyvin aikaa pelattua kun tietokone tuhosi sitä yksi ammus kerrallaan.

Perinteisestä laivanupotuksesta poiketen, tässä sai lisä-aseita.

Ne olivat kertakäyttöisiä ja yhdessä matsissa niitä pystyi käyttämään yhden per ase.

Niillä sai kyllä hyvin tuhoa aikaan, sillä rankimmat pommit levittäytyivät jopa kahdeksan ruudun alueelle.

Löytyi myös pari erilaista tutkaa. Toisella pystyi etsimään perus laivoja ja toisella tätä pientä sukellusvenettä.

Muutaman kerran onnistuin tutkan avulla paikantamaan tämän pienen penteleen.

Paras taktiikka oli laittaa tämä pieni sukellusvene johonkin nurkkaan. Jostain syystä tietokone ei niin helposti ampunut siihen.

Matsit menivätkin monesti niin, että tietokone oli tuhonnut kaikki muut veneet, paitsi tämän sukellusveneen.

Sitten piti vain toivoa, että se ampuu huteja jotta sai sen veneet upotettua.

Helppohan tämä oli kuin mikä ja salasanan vuoksi ei tarvinnut edes putkeen pelata.

Erittäin puuduttavaa vaan kun käytännössä samaa shaibaa.

Vaikka kaikki lisäykset nopeuttivat prosessia, niin kyllähän tämän kanssa aikaa meni.

The Smurfs

Games Beaten: 220/708
Genre: Platform
Goal: Beat Gargamel (Act 10)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10

Paha velho Gargamel on napannut Smurffiinan ja vanginnut muita Smurffikylän asukkeja häkkeihin.
Onneksi yksi urhea Smurffi selviytyi tältä kohtalolta ja lähtee pelastamaan muita.
Matka kulkee läpi maiden ja mantujen aina Gargamelin linnaan saakka.

Peli on tehty samalla pelimoottorilla kuin Asterix ja sen kyllä huomaa.
Smurffin ohjailu on hyvin samanlaista Asterixin ohjailun kanssa ja samankaltaisia kenttiä on mukana.

Kun tämän valitsin, ajattelin että tämä on joku helppo lasten peli.
Väärässähän sitä tuli taas oltua, sillä tässä oli yllättävän paljon haastetta.

Pelissä on kuusi perus tasoloikkakenttää ja neljä autoscrolleria.
Kolme pomotaisteluakin on mukaan saatu.

Tasoloikkakentät olivat perinteistäkin perinteisempää tasoloikkaa. Mikäs siinä, se on juuri hauskaa :)
Kerätään vähän rojua, hypitään vihollisten ja alustojen päälle.
Pitkän tauon jälkeen joutui taas totuttelemaan tämän pelimoottorin kontrolleihin, hahmon liikkuminen on aika ilmavaa ja jotkut hypyt oli hankala tehdä, etenkin vihollisten päälle.
Tässä tapahtui perinteistä D-padin "vatkaus" -efektiä.

Autoscrolleireissa ei silleen ollut mitään sen erikoisempaa, väisteltiin esteitä ja keräiltiin roinaa.
Nämä olivat mukavasti kaikki hyvin erilaisia, sillä välillä mentiin tukkien täyttämässä joessa ja sitten toisessa kentässä lennettiin haikaralla.

Kentissä oli neljänlaista erilaista keräiltävää juttua. Aluksi kesti hetken selvittää, mikä mikin on, sillä mistään ei löytynyt ohjekirjaa tähän. Syynä luultavasti se, että tämä on vain PAL -alueella julkaistu peli.
Löytyi vadelma jolla sai yhden yksikön energiaa takaisin, perinteinen pienoismallifiguuri antaen lisärin, sarsaparillan lehtiä, joita keräämällä 25 kappaletta sai lisärin.
Kentistä löytyi myös viisi kappaletta tähtiä ja jos ne kaikki onnistui löytämään, pääsi bonuskenttään.

Bonuskenttiä oli kaksi erilaista. Toisessa lenneltiin saippuakuplalla väistellen perhosia ja keräillen rojua.
Toisessa sitten hypittiin sienien päällä rojua keräten.
Näistä sai ihan mukavasti kaikkea hyödyllistä, kuten lisäreitä.

Lisäreitä kannattikin keräillä niin paljon kuin löysi, sillä peli oli hankalahko.
Pari ensimmäistä kenttää oli suhteellisen simppeleitä, mutta kolmannessa kentässä vaikeusaste nousi jyrkästi.
Tämä kolmas eli suokenttä oli itselle pelin hankalin. Vähän outoon paikkaan sijoitettu mielestäni.
Siinä oli paljon tarkkoja tasoloikkakohtia ja hieman trollaavia osioita.

Onneksi pelissä on salasana, sillä kymmenen kenttää putkeen näillä kontrolleilla sekä trollikohdilla olisi ollut vähän liian nihkeää.
Salasana ei suinkaan tullut joka kentän jälkeen vaan 3-4 kentän jälkeen. Kentät olivat aika lyhyitä joten uudelleen peluu ei ollut mikään ongelma.

Pomot oli ehdottomasti pelin hankalin osuus, varsinkin kaksi ensimmäistä.
Ensimmäisenä vastassa oli ilmeisesti Gargamelin kissa. En Smurfeista enää hirveästi muista joten en voi varmaksi mennä sanomaan.
Tämän opettelu oli niin ärsyttävää. Pelissä ei juurikaan kuolemattomuusaikaa ole joten se tappoi helposti sekunneissa eikä kerinnyt seuraamaan, miten se pitäisi päihittää.
Sen pään päälle piti hypätä viisi kertaa ja hitboxi oli tosi outo. Jos katti hyppäsi, silloin siihen ei voinut osua.
Onneksi taistelun jälkeen sai ensimmäisen salasanan, ei tarvinnut sen kanssa enempää tapella.

Toisena oli ehdottomasti pelin ärsyttävin ja vaikein pomo. Jokin lohikäärme joka syöksi tulta.
Räjähtävillä lahjapaketeilla täytyi heitellä sitä päin pienien palikoiden päältä.
Ongelmana oli, että loharin hitboxi oli aika huono, osuma täytyi tehdä juuri oikeaan kohtaan, muuten se ei osunut.
Lisäksi lohikäärme sytytti palikoita tuleen ja niitä ei voinut hetkeen käyttää.
Ilmavat kontrollit ja kuolemattomuusajan puute teki tästä todella hankalan päihittää. Meni yritys jos toinenkin.

Viimeisien kenttien aikana tapahtui aika hauska juttu.
Ensimmäisenä kenttänä oli kelkkamäki-autoscroller ja siitä ei aina saanut kerättyä kaikkia hyviä tavaroita mitä tarvitsi. No, monesti tuli sitten tahallaan kulutettua loput elämät rotkoon jotta pääsi yrittämään uudelleen täydellä varustuksella.
Yllättäen yhden Game Overin jälkeen ruutuun tuli teksti, että "pidähän vähän taukoa pelaamisesta" :D Empä ole tälläistä nähnyt kuin Wii Sportsissa.

Viimeiset kentät olivat aika helppoja, muutamalla yrityksellä meni läpi. Viimeinen kenttä jostain syystä kuljettiin oikealta vasemmalle perinteisen vasemmalta oikealle sijaan.
Se tarjoili muutaman lisärinkin viimeistä pomoa varten.

Viimeinen pomo oli ehdottomasti pelin helpoin, kesti vain useamman elämän jotta tajusi mitä sille pitää tehdä.
Gargamelia päin pitää heittää tammenterhoja keinulaudan avulla.
Keinulaudan toimintaperiaatteen keksiminen vei aikaa. Aluksi yritti ajoittaa ylhäältä putoavan tammenterhon juuri oikeaan kohtaan, mutta se ei toiminut.
Jujuhan tässä oli se, että piti seisoa täsmälleen oikeassa kohdassa ja odottaa, että tammenterho putoaa laudalle, sitten vasta lingota se Gargamelia päin.
Yläpuolella lentelevä lintu puduotti tammenterhon aina siihen kohtaan, missä Smurffi seisoi.
Hämäävää, kun tammenterhot putosivat vain läpi jos ei ollut millintarkasti oikeassa kohdassa.
Kun tämä taktiikka sitten löytyi, ongelmia ei ollut.

Hauska peli kyllä! Ei ollut aikaisempaa kokemusta tästä mutta hyvin viihtyi Smurfien parissa :)
Muutamat hieman trollaavat kohdat ja ilmavat kontrollit syövät pelinautintoa, muttei liikaa!

Sesame Street: A-B-C

Games Beaten: 219/709
Genre: Puzzle
Goal: Finish Every Game Mode

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 1/10

Pelin nimen mukaisesti lähdetään opettelemaan aakkosia Sesame Streetin asukkien kanssa :)

Tämä sisältää kaksi erilaista pelityyppiä joissa molemmissa on useampi ala-osio.

Ensimmäisessä leikitään aakkosten kanssa.
Kolmessa ensimmäisessä ala-osiossa täytyy vain klikata samaa kirjainta, mikä näkyy ruudulla. Tämä täytyy tehdä kolme kertaa oikein jolloin oikeassa reunassa oleva kello kilahtaa ja jokin Sesame Streetin hahmo tulee tanssimaan voiton kunniaksi!
Näiden ero on, että ensimmäisessä osiossa kirjaimet ovat isoja, toisessa pieniä ja kolmannessa näiden sekoitus. Todella haastavaa.

Kolme viimeistä osiota on sitten sanojen kanssa leikkimistä. Näistä ensimmäisessä täytyy löytää oikeat kirjaimet. Periaatteessa samaa settiä kuin aikaisemmin, ainoastaan kaikki kirjaimet näkyvät samaan aikaan ja ne muodostavat sanan.
Toisessa sitten sanasta puuttuu yksi kirjain ja täytyy keksiä, mikä kirjain siitä puuttuu.
Kolmannessa piti itse laittaa kaikki kolme kirjainta niin, että ne muodostavat jonkin sanan. Tämä oli hämärä, ruudulla näkyvistä kirjaimista olisi voinut muodostaa helposti useitakin eri sanoja, mutta vain yksi oikea vastaus oli.
En edes tiennyt, mitä oikeat vastaukset tarkoittivat, sanat olivat niin outoja.

Toinen pelityyppi ei liittynyt millään tavalla aakkosiin, se ei ollut edes opettavainen. Vähän outo valinta tähän peliin.
Tässä oli vain kolme erilaista osiota jotka olivat kaikki lähes samanlaisia.

Jonkin tyyppinen variaatio Pipe Dream -pelistä jonka olen jo aikaisemmin pelannut läpi tämän projektin puitteissa.
Ankka piti johdattaa reittiä pitkin Ernien kylpyyn.
Reitin pystyi tekemään miten halusi, peli vielä näytti miten päin tietyt osat piti laittaa. Jos jokin osa ei käynyt, peli ilmoitti siitä äänimerkillä.
Erilaiset osat loivat erilaisen animaation, ihan hauska lisä.

Okei, kai tämä periaatteessa jotain luovaa ajattelua opettaa mutta c'moon.

Ei ollut mitään rakettitiedettä, mutta pienille lapsillehan tämän on tehty.

NES Open Tournament Golf

Games Beaten: Golf 218/709
Genre: Sports
Goal: Earn $1,000,000 (Unlock Credits)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 2/10

Marioa on alkanut kiinnostamaan putkihommien hommien lisäksi golfin peluu.
Muutama kuukausi sitten hän saakin kutsun NES Open Golf -turnaukseen!
Kisa tulee olemaan kova, sillä Stevellä, Markilla, Tonylla ja Billyllä on paljon enemmän kokemusta kuin Mariolla.
Mutta harjoittelemalla pystyy kapuamaan vaikka turnauksen kärkeen ja miljonääriksi!

Nyt oli puuduttava urakka, huhheijaa.
Vaikka golfista pidänkin, tämän pelin tavoite oli aika överiluokkaa :D

Pelihän on ihan perus golfia, hyvin samaa kaavaa kuin muutkin NESin golf -pelit.

Löytyi erilaisia pelimuotoja kuten vapaapeli, kaksintaistelu ja turnaus.
Kolmessa eri mestassa pääsi pelaamaan kuten USA:ssa, Japanissa ja UK:ssa.
Itse sai valita mihin halusi mennä palloa lyömään.
Pystyi myös valitsemaan, halusiko pelata 18 vai 36 väylän kierroksen.

Kaksintaistelua tuli vain yhden kerran testattua.
Huomasin että vastustajan taso on niin paljon kovempi kuin oma, ei maksanut vaivaa alkaa yrittämään tätä.

Ennen kuin tuota miljoonaa dollaria aletaan keräämään, pitää omaa tasoaan nostaa pelaamalla 18 reiän vapaapeliä.
Tätä ei ole pakko tehdä, mutta mitä paremmalla tasolla on, sitä enemmän sai palkintorahoja turnauksista.

Tasoja on neljä erilaista; Beginner, Amateur, Semiprofessional ja Professional.

Suhteellisen nopeasti ja hieman heikommallakin pelaamisella sai saavutettua Professional -tason.

Ennen pallon lyömistä sai valita ottaako hitaat vai nopeat mailat. Nopeimmilla mailoilla lyönti meni luonnollisesti pisimmälle.
Ongelma tässä oli se, että myös lyöntimittarin nopeus vaihteli sen mukaan, minkä nopeuden valitsi.
Kun väylissä joutui vaihtamaan nopeutta useasti, ei saanut tuntumaa lyöntimittareihin.

Pelissä oli vielä todella tarkkaa, että sai lyöntimittarin tarkkuus -osan täysin kohdilleen. Ilman tätä pallo meni monesti minne sattuu.
Isoimmilla mailoilla tarkkuus -osa oli vain pikselin kokoinen ja siihen osuminen oli todella hankalaa.

Jos mittarin molemmat osat onnistui saamaan täysin kohdalleen, lähti kunnon Super lyönti. Näin sai pallon paljon pidemmälle kuin normaalisti.
Eipä tätä kovin usein tapahtunut, liian hankala homma saada molemmat mittarin osiot kohdilleen samalla kertaa.

Jos tarkkuusmittari ei osunut kohdilleen, ei tuuli jostain syystä hirveästi vaikuttanut lyöntiin.
Välillä vaikka oli maksimituuli, silti pallo kaartoi vastatuuleen mikä tuntui todella omituiselle :D
Tuuli oli muutenkin vähän oudosti tehty, joskus se vaikutti ihan jäätävästi pallon liikkeisiin, välillä ei juuri lainkaan. Nyt puhutaan siis samoista tuulinopeuksista.

Tästä syystä ei oikein hyviä kierroksia onnistunut tekemään.

Kun Professional -taso oli hallussa, lähdin keräämään miljoonan dollarin pottia.

Heti alussa huomasi, miten paljon hankalampia turnausväylät on verrattuna vapaapeliin.
Tuulet olivat paljon rajumpia ja ne vaihtelivat suuresti.
Aluksi hommasta ei tullut mitään, varsinkin kun lyöntien piti olla niin tarkkoja.

Peli on siitä armollinen, että tätä ei periaatteessa tarvitse osata edes pelata että sen pääsee läpi. Riittää kun jollain keinolla saa pallon reikään 18 tai 36 kertaa, saa nipun rahaa.

Katselin ohjekirjasta paljon rahaa tulee milläkin sijoituksella. Huomasin, että paras vaihtoehto oli 36 väylän turnaus, sen voitosta tuli huimat 100 000 dollaria.
Eli periaatteessa olisi tarvinnut kymmenen kertaa voittaa tämä kyseinen turnaus! Kuulostaa kivalta.

Muutaman kerran testailun jälkeen olin jatkuvasti viimeisellä sijalla ja vain 7000 dollaria taskussa. Aikaa tähän 36 väylän turnaukseen kului tuhottomasti.
Luovutin ja vaihdoin 18 reiän turnaukseen. Tämän viimeisestä sijoituksesta sai 5000 dollaria. No, huomattavasti parempi, sillä samassa ajassa pelaa kaksi 18 väylän turnausta kun yhden 36 väylän turnauksen ja saa vielä 3000 dollaria enemmän.

Rupesin miettimään, että jos olen jatkuvasti viimeisellä sijalla, joudun pelaamaan 200 kertaa 18 väylän turnauksen. Ahdistava ajatus.

Pitkään mentiinkin näin, sillä ensimmäiset 100 000 dollaria olin AINA viimeisellä sijoituksella. Ei sujunut, ei sitten millään.

Tässä vaiheessa olin testannut USA:n lisäksi myös Japanin ja UK:n väylät, mutta totesin, että paras vain pelata pelkkää USA:a, koska ne olivat helpompia ja olin opetellut ne suhteellisen hyvin.
Mutta helvetin puuduttavaa se oli, pelata jatkuvasti samoja väyliä.

Sitten, viimein alkoi homma sujumaan. Osasin tulkita paljon paremmin tuulia ja millä mailalla sekä mihin kohtaan kannattaa lyödä.
Sijoitukset paranivat ja rahaa rupesi tulemaan huomattavasti enemmän.
Vaikka homma rupesi sujumaan, en koskaan ensimmäiselle sijalle päässyt. Monesti toiseksi, mutta siitä sai onneksi mukavat 45 000 dollaria.

Jokaisella kierroksella mukana oli kaksi erikoisväylää. Toinen oli aina jossain PAR 3 -väylässä jossa yritettiin saada mahdollisimman lähelle reikää ja toinen PAR 5 -väylässä missä sitten piti yrittää saada mahdollisimman pitkälle ensimmäisellä lyönnillä.
Näiden voittamisesta sai mukavasti ylimääräistä rahaa. Lähemmäs reikää oli huomattavasti hankalampi saada kuin tuo ensimmäisellä lyönnillä pisimmälle.
Luonnollisesti hankalammasta sai enemmän rahaa. Vaikeammasta maksimissaan sai 20 000 ja helpommasta 10 000 dollaria.
Rahasumman jako valittiin tuurilla pienellä lippuminipelillä.
Jokin kolmesta lipusta valita ja sitten sai sen sisältämän rahasumman. Ihan kohtalaista tuuria oli tämän kanssa, monesti tuli maksimisumma tai toiseksi paras.

Tottakai Hole in Onestakin sai rahaa kouraan. Meni tosi pitkään, ennen kuin onnistuin ensimmäisen tekemään. Monesti kävi todella lähellä.
Viimein kun se onnistui, ilostuin kun palkintosummat olivat niin övereitä. Huonoin 50 000 dollarin palkinto tuli pari kertaa valittua, mutta kerran sain täyden 85 000 dollarin voiton tästä!
Neljä holaria onnistuin tekemään läpäisyn aikana :)

Alun tahmailun jälkeen rahaa rupesi tulemaan ihan hyvään tahtiin ja miljoonan keräämiseen ei sitten mennytkään niin pitkään kun pelkäsin.
Tässä olisi mennyt ikä ja terveys jos taidot eivät olisi yhtään karttuneet ja olisi joutunut noilla 5000 dollarin voitoilla kitkutella.

Huomasi kyllä, jos piti parinkin päivän tauon, ei pelaaminen lähtenyt enää yhtään.
Viimeiset dollarit tulivat tyylillä. Puuttui enää 70 000 dollaria potista ja sain sitten yhden turnauksen alkuväylällä holarin!
Ihanasti tällä kertaa sain sen täyden 85 000 dollarin voiton ja ei tarvinnut enää edes kierrosta pelata loppuun :D

Helvetin hyvä peli vaikka tämä tavoite oli todella puuduttava. Pienissä erissä pelattuna loistava.

Kaikkien käytettyjen tuntien ja miljoonan dollarin keräämisen jälkeen Mario saa vain pusun Peachilta nenänpäähänsä, ai että.

Remote Control

Games Beaten: 217/209
Genre: Party
Goal: Win a Single Game

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 3/10

Vähän visailua tähän väliin!

Ihan outo peliohjelma itselle, Jenkkien lisäksi muutamassa muussa on tätä visailua käyty.
Näemmä MTV:tä tullut vuosina 87-90.

Kysymykset olivat lähinnä TV-sarjoihin ja musiikkiin pohjautuvia. Todella yllättävää, kun kyseessä on MTV.

Yksi kolmen kierroksen peli täytyi voittaa jotta pelin pääsi läpi, ei mikään kovin vaikea homma.

Suurin osa kysymyksistä meni ihan täysin tuurilla oikein. Muutamiin onnistuin vastauksen tietämäänkin, lähinnä mitkä liittyivät piirrettyihin tai vanhaan rockiin.

Hyvin perinteistä visailua, kaukosäätimellä valitaan televisiosta kanavia jotka toimivat aihe-alueina ja yritetään vastata nopeiten oikein.
Kysymyksessä on aina kolme vastausvaihtoehtoa ja väärästä vastauksesta menee ainoastaan vuoro. Muut saavat yrittää vastata kysymykseen jos vastausaikaa on vielä jäljellä.
Tässä sai olla aika nopea ja miettimiseen ei ollut pahemmin aikaa, sillä ainoastaan viisi sekuntia sai pohdiskella oikeaa vaihtoehtoa.

Oikeasta vastauksesta saa pisteitä. Saatujen pisteiden määrä vaihteli, luulisin että tämä riippui aihe-alueesta, mikä oli valittuna. En sen tarkemmin ottanut asiasta selvää.
Oikean vastauksen jälkeen pääsi myös valitsemaan aihe-alueen. Aihe-alue kanavia oli yhdeksän ja ei oikein tiennyt, mitä ne pitävät sisällään. Ihan munkilla valitsin jonkun.
Ilmeisesti pelin ideana oli, että ei etukäteen pystynyt taktikoimaan minkä aihe-alueen valitsee.

Muutama erikoiskanavakin oli. Ilmeisesti randomilla valkkautui jonkin numeron alle.
Ensimmäinen mihin jouduin, oli piispa ja se esitti kysymyksen kolmella vastausvaihtoehdolla. Muusta visailusta poiketen, tämä oli pelkkää päättelyä eikä tietämistä.
Toisen kerran erikoisruutuun päästessäni, jokin äijä nipisti hieman pisteitäni ja en voinut tehdä mitään.

Kutakin kanavaa pystyi kolmen kysymyksen verran kokeilemaan, sitten täytyi valita uusi. Ihan hyvä systeemi, muuten olisi tullut valittua sitä kaikista helpointa minkä sattui löytämään.

Välillä hyvä taktiikka oli, että odotti että joku toinen vastaa ensin. Aika isolla prosentilla ensimmäisenä vastannut tietokonepelaaja vastasi kysymykseen väärin ja sitten itse pääsi kokeilemaan, josko kahdesta jäljelle jääneestä vaihtoehdosta löytyisi se oikea.
Tätä tuli tehtyä lähinnä kysymysten kanssa, jotka olivat niin omituisia, että ei edes viitsinyt ensimmäisenä ruveta vastaamaan.

Toisella kierroksella pisteet tuplaantuivat. Hyvin perinteistä meininkiä siis.
Kierroksen jälkeen vähiten pisteitä keränneeseen pelaajaan iski salama ja koko tyyppi meni tomuksi. Okei, se siitä perinteisestä menosta.

Viimeisellä kierroksella ollaankin sitten kahdestaan.
Tämä kierros oli ihan järjetön, sillä sen pääsi läpi vain nappeja rämpyttämällä :D
Jos oli onnistunut keräämään reilusti pisteitä kahdella aikaisemmalla kierroksella ja toisena tulevaan piste-ero on suuri, ei olisi tarvinnut edes tehdä mitään ja silti olisi voittanut.

Ideana on, että molemmat kilpailijat pelaavat samaan aikaan ja etsivät oikeaa vastausta.
Kysymys tulee yläreunaan ja alapuolelle nippu vastausvaihtoehtoja. Niitä onkin tällä kierroksella kymmenen kappaletta.
Kun oikea vastaus löytyy, saa pelaaja pisteen ja kysymys vaihtuu seuraavaan.

Järjetöntä tämä oli siinä mielessä, että pystyi vaan käymään vastaukset järjestyksessä läpi rämpyttäen nappeja :D
Piti toivoa, että vastustaja ei löydä oikeaa vastausta ennen sinua.

Ihan hauska vaikka mitään mistään tietänytkään. Juontajan vittuilut oli meikäläisen makuun.