The Untouchables

Games Beaten: 512/710

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Defeat Frank Nitty (Scene 7)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Sinä ohjastat Eliot Nessin rikostenratkomisen eliittijoukkoa. Kujilla ampumisia, varastohyökkäystä, rajaryöstöä, juna-asema yhteenottoa ja kaksintaistelua katolla, nämä mahdollistavat Eliot Nessin keikkumisen veitsen terällä kun matkaat läpi 1920-luvun Chicagoa etsien Caponea. Haasta mafia johtaessasi Koskemattomia heidän jännittävissään ja haastavimmissaan tehtävässään... Seitsemän kentän verran räjähtävää toimintaa ja jännittävää kliimaksia!

Näemmä tämäkin on jokin leffaan pohjautuva peli. Ei niin pienintäkään aavistusta koko leffasta :D Leffan laadusta en voi sanoa mitään, mutta ainakin tämä NES -peli on aika hirveä. Graafisesti ihan mukiin menevää kamaa, mutta tämä oli todella ärsyttävä pelata läpi. Ei mistään kovin hankalasta pelistä ole kyse, mutta pienet jutut ärsyttivät todella paljon. Peli on seitsemän kentän mittainen ammuskelupeli, mikä olisi voinut hyödyntää Zapperia ainakin joissain kentissä, mutta tälläiseen ei oltu lähdetty mukaan. Ihan vaan D-padilla täytyi tähtäintä liikutella jotta sai pahikset rei'itettyä. Pelissä on ihanasti loputtomat continuet joiden ansiosta tämä ei ollut mikään paha homma läpäistä. Ilman niitä tuskaisuus olisi lisääntynyt reilusti.

Pelin kaikki seitsemän kenttää ovat melko erilaisia, pois lukien ensimmäinen ja neljäs kenttä - ne ovat aika lähellä toisiaan. Näissä kahdessa ollaan kadulla ja kujalla jossa täytyy tappaa tietty määrä pahiksia aikarajan puitteissa. Aseena käytetään haulikkoa jossa on kaksi panosta. Kun ammukset on käytetty, sankari menee nurkan taakse lataamaan asetta. Tämän jälkeen voi hyökätä uudestaan. Kun ruudulla ilmoitettu tietty määrä pahiksia on tapettu, siirrytään seuraavalle kadulle/kujalle. Ensimmäisessä kentässä on kolme eri katua/kujaa missä täytyy pahiksia hoidella, mutta neljännessä kentässä on huimat kahdeksan! Tähtäin liikkui melko hitaasti ja joutui hieman tuuriinkin luottamaan, että sai vihollisia tapettua. Viholliset poistuivat näkyviltä aika liukkaasti ja jos ei sattunut olemaan sopivassa kohdassa, ei saanut vihollista tapettua. Monella kadulla/kujalla on myös rakennuksen ylimmissä ikkunoissa pahiksia ampumassa. Näistä ei kuitenkaan kannattanut välittää, sillä aivan liikaa olisi mennyt aikaa siirtää hidas tähtäin näihin vihollisiin kun helpompiakin oli tarjolla.

Pelissä voi myös vaihtaa pelihahmoa tietyissä kentissä. Esimerkiksi neljännessä kentässä voi hahmoa vaihtaa, mutta ensimmäisessä ei. Tätä en edes tajunnut kokeilla ensimmäisen kentän aikana vaan homma selvisi vasta kolmannessa kentässä kun hieman ohjekirjaa lueskelin. Nyt kun läpäisyn jälkeen testasin, niin eihän ensimmäisessä kentässä tosiaan voinut hahmoa vaihtaa. Kenttä on lyhyt joten aika turhaa olisi ollut laittaa tähän mitään hahmonvaihtoa. 

Hahmoja on neljä erilaista ja hahmoa pystyi vaihtamaan samalla kun on lataamassa asetta nurkan takana. Kun hahmot ovat hieman huilaamassa, he saavat automaattisesti energiaa takaisin! Hieman Lethal Weaponin -tyylistä meininkiä sillä erotuksella, että nyt sai energiat kokonaan täyteen. Energiamittaria kannatti seurailla tarkkaan jotta ei hahmo mennyt kuolemaan.

Isoin ero ensimmäisen ja neljännen kentän välillä katujen/kujien lukumäärän lisäksi on se, että neljännessä viimeisellä kadulla/kujalla vastaan tulee isompi pamppu joka toimii pomovastuksena. Pomolla on oikein energiamittari ja sitä täytyikin paukuttaa useampaan otteeseen jotta ukon sai hengiltä. En tiedä oliko bugi vai mikä, mutta kun ensimmäisen kerran sain pomon tapettua, kenttä alkoikin tylysti uudestaan. Mietin jälkeenpäin, että olisikohan aikaraja rullannut kuolemisanimaation aikana ja sitten kun aika loppui, tehtävä meni pieleen. Toinen vaihtoehto on sitten sellainen, että kaikkien hahmojen täytyy olla elossa tehtävän päätteeksi. Minulta meni kuolemaan yksi hahmoista pomotaistelun aikana. Tiedä sitten, mutta seuraavalla kerralla kenttä meni läpi :)

Täytyy vielä sanoa, että todella tiukat aikarajat on näissä molemmissa kentissä. En meinannut aluksi päästä ensimmäisen kentän viimeistä osiota millään läpi :D Lähes jokaisella yrityksellä jäi vain muutama sekunti jäljelle, eli todella tarkalle meni!

Neljännessä kentässä saa sentään lisää aikaa seuraavaan katuun/kujaan jos vain osion suoritti homman nopeasti, mutta silti pomovastuksen aikana ei ollut kuin noin 30 sekuntia aikaa hoidella homma.

Seuraavassa kentässä, varastossa kuljetaankin sivusuunnassa tasoloikkatyyliin. Tässäkin täytyy keräillä todisteita joita harmaahattuiset viholliset pudottivat kuolemansa jälkeen. Yhdestä todisteesta sai 20% todisteita, joten ihan niin montaa ei tarvinnut kerätä kuin edellisessä kentässä. Kentässä pyörivät keltahattuiset viholliset pudottivat lisää ammuksia ja energiaa. Tässä kentässä on ensimmäisen kentän tyyliin vain pelkkä Ness käytössä ja kun henki lähti, alkoi kenttä alusta. Aseeseen sai maksimissaan kymmenen ammusta ja ammusten määrää täytyi seurailla tarkkaan, sillä ne kuluivat vähän turhankin nopeasti. Kentässä on kaksi eri tasoa ja ylemmälle tasolle pääsi laatikoiden päältä hyppäämällä. Todella sekavaa minkä laatikon päälle pystyi hypätä ja minkä ei. Myös hyppääminen on jotenkin kämäisesti tehty ja helposti luiskahti laatikolta alas. Harmaahattuiset viholliset tykkäsivät juosta karkuun ja heitä oli melko tuskallista jahdata ympäri varastoa. Tässäkin aikaraja on aika tiukka ja läpi menneellä yrityksellä sain juuri ja juuri viimeisen todisteen kerättyä, ennen kuin aika loppui.

Kolmas kenttä on sitten aivan toista maata. Tässä täytyi keräillä laittomia viinapulloja jotka toimivat todisteina. Kentässä makaillaan maassa ja vihollisten tulitusta tulee jatkuvasti. Kenttä on parin ruudun mittainen ja sankarimme Ness etenee kenttää pitkin maassa pyörien. Tässä ei voinut tähtäintä liikuttaa vapaasti vaan aina kun tähtäsi johonkin, Ness alkoi pyöriä mukana. Täytyi yrittää kohdistaa tähtäin tietylle korkeudelle ja sitten toivoa, että ammukset osuivat vihollisiin. Tämä oli aluksi todella työlästä saada toimimaan, mutta pieni tuntuma hommaan tuli yrityksien kasvaessa. Energiat kuluivat todella nopeasti jatkuvan tulituksen vuoksi ja tässä huomasin, että pelissä on useampikin pelihahmo mitä ohjailla. Kun henki lähti, peli vaihtoi automaattisesti toiseen hahmoon. Vaikka hahmoja on neljä, henki lähti todella nopeasti. Ohjekirjasta sitten selvisi, että hahmoa voi vaihtaa milloin halusi. Tämä muutti sitten kentän luonteen. 

Todisteina toimivia pulloja keräillään myös ampumalla ja ne ilmestyvät täysin satunnaisiin paikkoihin. Välillä joutui pyörimään ruudun toisesta päästä toiseen päähän jotta sai seuraavan kerättyä. Inhan RNG:n vuoksi aika ei riittänyt kaikkien todisteiden keräämiseen. Yhdestä pullosta sai 5% todisteita ja läpäisyyn vaadittiin 100% todisteita. Välillä kävi mahtava tuuri ja pulloja ilmestyi lähekkäin jolloin aikaa ei kulunut turhaan pyöriskelyyn. Tässä kentässä ei ammuksista tarvinnut välittää, sillä ne ovat loputtomat. Kentästä löytyy myös muutama energiapakkaus jotka on sijoitettu keskellä olevan auton tuulilasiin. Tovin tässä sai pyöriskellä, ennen kuin kenttä meni läpi.

Viides kenttä on helposti pelin paskinta antia. Lastenvaunut on päässyt karkuteille ja ideana on saada vauva turvallisesti kentän loppuun. Kenttä on ylhäältäpäin kuvattu ja vaunut kulkivat automaattisesti eteenpäin. Jos vaunut törmäsivät mihinkään, loppui homma samantien. Vaunuilla on oma energiamittari ja energiaa lähtee jos viholliset pääsivät tulittamaan vaunuja. Onneksi vaunut kestivät todella hyvin osumaa, melkoiset lyijyvaunut! Tämä on todellista trial & error -kamaa, sillä etukäteen ei nähnyt mitä reittiä vaunuja pitäisi kuljettaa. Kentässä on välillä opastavia nuolia, mutta niitä ei aivan jokaisessa kohdassa ollut. Vaunuista ei saanut otetta, vaan niitä täytyi työntää sivusta jotta reittiä sai muutettua. Tässä on myös mahtavia umpikujia jotka selvisivät aina kun oli liian myöhäistä. Pitää vain tietää etukäteen. Kun vaunut menivät rappusia alas, vauhti kiihtyi hieman. Jos näiden aikana vaunut olivat huonossa kohdassa, hyvin todennäköisesti ne törmäsivät johonkin. Viholliset eivät tässä kentässä olleet mikään ongelma, ne sai hoideltua suhteellisen tehokkaasti pois päiviltä. Muutamissa kohdissa vastaan tuli siviili joka esti vaunujen liikkumisen. Jos vaunut jäivät siviiliin jumiin, ei auttanut kuin armotta murhata siviili. Tästä hyvästä menetti hyvän siivun energiaa, mutta minkäs teet, vauva on pelastettava! Huvittavan kasuaalisti siviilit kävelevät luotisateessa, ei itsellä pokka riittäisi moiseen :D 

Vaunut sai kaadettua todella helposti - riitti, että yksi pikseli osui esteeseen ja homma oli sitten siinä. Aivan helvetin ärsyttävää. Portaikkojen toinen reuna on vino ja yleensä vaunut menivät kiltisti alas asti, mutta joskus ilmeisesti jonkin bugin takia vaunut kippasivat kesken matkan. Turhan pitkään meni, että sain oikean reitin selvitettyä ja vaunut turvallisesti kentän loppuun. 

Kuudes kenttä onkin sitten pelin lyhkäisin kenttä. Siinä jokin pahis pitää hallussaan panttivankia ja tässä on yksi mahdollisuus saada pahis tapettua. Hämmentävästi ennen tositoimia annetaan harjoittelumahdollisuus kenttää varten. Testailinkin muutamaan otteeseen ja sainkin aika hyvällä prosentilla pahiksen niitattua. Kuvakulma vaihtuu Nessin silmistä kuvatuksi ja ase heiluu luokattoman paljon. Hieman hankalaa saada ase oikealle kohdalle kun tässä ei edes ollut tähtäintä helpottamassa. Kun sitten kokeilin läpäisyä, ei se sitten enää onnistunutkaan pahikseen. Eipä tässä mitään, ei kun uutta yritystä vaan! Mutta, vielä mitä...aika nopeasti selvisi, miksi tähän on laitettu harjoittelu-osuus. Jos kentän feilaa, joutuu takaisin vauvakenttään. Ei hyvää päivää, nyt joutui tuon todella ärsyttävän viidennen kentän pelaamaan taas uudestaan. Tämähän meni lopulta niin, että jouduin neljä kertaa yrittämään uudestaan ennen kuin onnistuin saamaan kuudennen kentän pahiksen hengiltä. Tämä rasautti todella pahasti :D Tähän tuli sellainen pieni paine päälle jonka vuoksi ei meinannut millään onnistua.  

Pelin viimeinen seitsemäs kenttä, voi pojat mikä työmaa tämä lopulta oli! Onneksi sentään tätä sai loputtomasti yrittää, ei joutunut mihinkään aikaisempaan kenttään takaisin. Al Caponen palkkamurhaaja, Frank Nitty juoksentelee pitkin talon kattoa ja hänet täytyy saada pois päiviltä. Kenttä etenee niin, että kun yhden osuman sai tehtyä, siirryttiin uuteen osioon taistelemaan. Aseesta löytyy kuusi ammusta ja sitä täytyi itse ladata niin, että menee hetkeksi nurkan taakse piiloon. Välillä pelihahmo aivan yllättäen siirtyi ruudun reunasta toiseen vaikka ei itse tehnyt mitään. Tajusin lopulta, että tämä johtui siitä, että kun Frank vaihtoi piileskelypuoltaan jonka vuoksi Ness vaihtoi samalla puolta. Frankilla on kaksi erilaista hyökkäysmahdollisuutta; joko piileskellä jonkin esteen takana ampumassa, tai sitten ukko juoksi ruudun puolelta toiselle samalla ampuen. Piileskelevään Frankiin oli lähes mahdotonta osua ja täytyi luottaa tuuriin, että ukko juoksisi mahdollisimman paljon. 

Todella typerää, että kaikissa kentän vaiheissa ei voinut piileskellä esteen takana ja näin ollen asetta ei voinut ladata. Jos ammuksia ei ollut tarpeeksi jäljellä, ei Frankia saanut tapettua. Etenkin kentän loppupuolella piilopaikkoja ei ollut lainkaan ja täytyi pitää huoli, että näihin siirryttäessä ase oli täyteen ladattuna. Frankin hitbox on hieman omituinen ja häneen ei aina osunut vaikka kuinka yritti. Henki tässä lähti erittäin liukkaasti, varsinkin jos ukko tykkäsi piilotella esteiden takana. Tämä otti todella monta yritystä ennen kuin meni läpi. Piti vain saada hyvä RNG aikaiseksi jotta Frank juoksenteli tarpeeksi ruudulla. Lopulta se onnistui ja Frank putosi katon reunan yli kuolemaansa.

Mistään turhan vaikeasta pelistä ei ole kysymys, mutta kyllä tämä todella ärsyttävä oli. Etenkin tuo viides kenttä sai verenpaineen kohoamaan. Kyllähän tämän kerran pelasi läpi ja onneksi tästä löytyi loputtomat continuet, niiden avulla peistä sai edes jotain hupia irti. Tämmöinen keskitason kikkare oli tämä teos.

Dropzone

Games Beaten: 504/710

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Get Rank Megastar (1 Million Points)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Vuosi on 2085. Vain kourallinen ihmisiä on selvinnyt tuhoisista robottisodista. Viimeisessä, epätoivoisessa yrityksessä pelastaa ihmiskunta Maan asukkaat yhdistävät voimansa kehittääkseen täydellisen kulkuvälineen: tacheon-käyttöisen avaruusaluksen, jonka suhteellisuusteoreettinen rajoitus ei enää vaikuta matkustaessaan muihin tähtijärjestelmiin. Takeonimoottori toimii pommittamalla hyvin harvinaisia ionikiteitä kvarkeilla. Kaikki näiden kiteiden käytettävissä olevat varannot maapalolla on käytetty prototyypin valmistukseen. Siksi miehitetty avaruusalus lähetettiin vihamieliselle nuorelle planeetalle IO, Jupiterin toiseksi sisimmälle kuulle, koska kiteitä on runsaasti hajallaan sen pinnalla. Niitä sinkoaa jatkuvasti pintaan planeetan syvyyksistä niiden kolmen aktiivisen tulivuoren voimasta, jotka löydettiin hyvin kauan sitten (1980-luvulla). 

Pian sen jälkeen, kun kuutukikohta on rakennettu suuren kraatterin tasaiselle pohjalle, ensimmäiset Jumpiterin avaruusolennot näyttävät pääsevän eroon ihmishyökkääjistä. Heidän on suojeltava miehiä vaeltavilta avaruusolennoilta. Heillä on huippuluokan laserpulssipaketti. He voivat lisätä siihen ylimääräisen elementin. Heidän on värvättävä mies ja tehtävä hänestä lyhytaikaisesti näkymätön tai haavoittumaton. Heidän on saatettava jokainen eloonjäänyt mies ja heidän kristallinsa turvallisesti takaisin pudotusalueelle, jossa kuutukikohdan laskeutumisalue sijaitsee. Ja muistakaa, että he ovat ihmiskunnan tulevaisuuden viimeinen toivo.

Tällä kertaa pelin juonen kanssa olit omat kommervenkkinsä, sillä kun tämä peli on julkaistu pelkästään PAL -alueella, niin ohjekirjasta ei englantia löydy. Jouduin kääntämään juonen saksan kielestä suomen kielelle :D En osaa juurikaan Saksaa joten menin ihan täysin kääntäjän varassa ja teksti saattaa olla hieman omituista :D No, näillä mennään!

Pitkästä aikaa pelkästään PAL -alueella julkaistua peliä! Pelin on hyvin samantyylinen kuin Defender II, mitä en ole vielä itse pelannut, mutta asia selvisi tässä pelin läpäisyn aikana. Minulle tuli tästä Dropzonesta lähinnä mieleen Raren peli Jetpac, mitä tuli aikoinaan pelattua, kun läpäisin Donkey Kong 64:sta. Tämä Raren klassikkopeli on laitettu yhdeksi minipeliksi tähän peliin ja siitä sai yhden tarvittavan jutun 100% läpäisyä varten. Pelissä tuhotaan vihollisia ja keräillään avaruusaluksen osia jetpackilla lennellen. Nämä molemmat pelit on alun perin julkaistu vanhemmille alustoille joista on sitten väännetty NES -käännökset.

Dropzonessa täytyy tuhota kaikki ruudulle ilmestyvät viholliset ja pelastaa tiedemiehet jonka jälkeen edetään uuteen "aaltoon." Pelissä lennellään jetpackilla varustetulla hahmolla joka tuhoaa vihollisia laser-aseellaan. Pelihahmo liikkuu todella hätäisesti ja tämä vaati jonkin verran totuttelua, ettei vahingossa lentänyt vihollisia päin :D Myös ampumissuunnan vaihtaminen vaati hieman tottumista, sillä ukko ei käänny mitenkään kovin nopeasti vastakkaiseen suuntaan vaan kääntymisanimaatioon on laitettu useampi frame. Nopeasti jahtaavat viholliset aiheuttivat hieman harmaita hiuksia kun ei millään päässyt tarpeeksi etäälle jotta sai suunnan vaihtumaan oikeaksi ampumista varten. Pelissä on aluksi kolme lisäriä, mutta peli on todella armollinen lisäelämien suhteen. Niitä saa aina kun kerää 10 000 pistettä. Tämä pistemäärän sai kasaan melko nopeasti ja yhdessä aallossa saattoi saada useita lisäreitä! 

Peli on loputtomasti looppaava, mutta läpäisytavoitteeseen vaaditaan miljoonan pisteen kerääminen. Kun tämä pistemäärä tulee täyteen ja sitten tapattaa itsensä, ruutuun ilmestyy teksti jossa kerrotaan mille tasolle onnistui pääsemään. Miljoonan pisteen kerättyään ei enää parempaa tasoa voi saavuttaa ja peli on näin ollen läpi. Halutessaan tätä voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, mutta eipä siinä hirveästi pointtia ole ellei haaveile megalomaanisista pisteistä.

Aluksi peli tuntui haastavalta ja henki lähti todella nopeasti. Jos ei onnistunut pisteitä keräilemään, Game Over kolkutti ovella hyvinkin nopeasti. Kun sitten tiettyyn rytmiin pääsi, lisäreiden helppouden vuoksi välitön Game Overin vaara poistui. Peli ei näytä ruudulla kuin kolme lisäriä ja sai aina hieman jännittää, montako niitä on vielä jäljellä. Jetpack ukkeli ampuu laser-aseellaan todella tiheään tahtiin. Vaikka tässä pitkin ampumisnappia rämpyttää ampumistiheyden nostattamiseksi, ei tässä tarvinnut tehdä sitä hampaat irvessä. Hieman laiskemmallakin rämpyttämisellä laseria lähti todella hätäisesti liikkeelle! Pelissä on muutama menoa helpottava juttu kuten pommit ja näkymättömyysviitta. Pommeja on aluksi kolme kappaletta, mutta niitä sai lisää jatkuvalla syötöllä. Lisäreiden tavoin peli näyttää vain kolme pommia ruudulla ja lopullinen määrä jäi hämärän peittoon. Välillä näitä unohtui käyttää ja sitten kun asian muisti, tulikin pommeja tykiteltyä monta putkeen. Pommit tuhoavat kaikki viholliset ruudulta mikä helpotti jos ruudulla härväsi isompi liuta jos jonkinlaista mönkijää. Näkymättömyysviitta on myös erittäin oiva apu, sillä sen avulla on kuolematon. Ruudun alareunassa näkyy mittari mikä näyttä sen, minkä aikaa viittaa pystyi käyttämään. Jos mittari meni ihan nolliin asti, seuraavassa aallossa viitan mittari ei ollut kuin puolessa välissä. Täytyi siis harkiten miettiä, missä tilanteessa viitan laittoi päälle. Yleensä pahimmat kaaokset tuli vältettyä viitan avulla hieman pommien tyyliin.

Pelastettavat tiedemiehet eivät näytä edes miltään tiedemiehiltä vaan sinisiltä piikikkäiltä palloilta. Tämä hämmensi aluksi todella paljon ja tykitinkin tiedemiehet hengiltä muiden vihollisien tapaan :D Tästä rangaistaan niin, että peli muuttuu hetkellisesti huomattavasti vaikeammaksi. Maaperä vaihtuu verenpunaiseksi sisältäen paljon vaikeampia vihollisia. Maaperä muuttuu myös vaarallisemmaksi, sillä vuorien uumenista lentelee valkoisia palloja jotka tappavat kerrasta. Tästä vaikeammasta moodista pääsee kuitenkin takaisin normaaliin kun muutaman aallon kärvistelee vaikeamman kanssa. Ensimmäisellä yrityksellä pelailin jatkuvasti tällä vaikeammalla asetuksella kun en ihan mekaniikkoja ymmärtänyt. Sain kuitenkin 150 000 pistettä kasaan, vaikka meno olikin hankalanpuoleista. Hieman täytyi netistä käydä kurkkimassa ja sieltä sitten selvisikin, että piikikkäät pallot ovat pelastettavia tiedemiehiä. Tiedemiehet täytyy napata maanpinnalta ja kuljettaa turvaan. Viholliset yrittävät muuttaa tiedemiehiä pahoiksi ja jos vihollinen koskettaa tälläistä muutettua tiedemiestä, ne muuttuvat todella nopeiksi punaisiksi vihollisiksi. Turvapaikkaa täytyi myös vahtia tiuhaan tahtiin, sillä viholliset pystyivät pudottamaan punaisia piikikkäitä palloja turvapaikkaan jotka sitten tuhosivat turvassa olevia tiedemiehiä. Jos kaikki tiedemiehet tuhoutuivat, muuttui peli taas vaikeammaksi. 

Tasaisin väliajoin pääsee "Trailer Invasion" -aaltoon joka sisältää paljon sinisiä, moneen osaan jakautuvia vihollisia. Näitä vihollisia tappamalla sai reilusti pisteitä ja tälläisestä aallosta sai kerättyä reilusti lisäreitä! Kun pelin rytmitys alkoi olla hallussa, homma eteni näppärästi. Hidasta eteneminen kuitenkin on, noin 1,5 tuntia siihen meni, että saavutti miljoona pistettä. Jokaisen aallon alussa tein niin, että pelastin muutaman lähimpänä turvapaikkaa olevan tiedemiehen jotta sain heitä edes muutaman turvaan. Sitten keskityin vihollisten tuhoamiseen. Peli on hieman buginen, sillä välillä kuolin aivan yllättäen, että en edes tiennyt mihin kuolin. Voi olla, että en huomannut jotain pientä vihollisen ammusta ja se sitten tuhosi jetpack ukkelin. Yksi todella inhottava bugi ilmaantui muutamaan otteeseen häiritsemään läpäisyäni. Olin tuhonnut kaikki viholliset, mutta aalto ei vaan loppunut. Pelissä tulee Bubble Bobblen tyyliin "Hurry" -vihollinen jos ei aaltoa hoitanut tarpeeksi nopeasti. Toisin kuin Bubble Bobblessa, tämän vihollisen pystyi tuhoamaan. Se kuitenkin tuli aina uudelleen kiusaamaan. Yhtään vihollista ei näkynyt ruudulla ja Hurry vihollinen ilmaantui ruudulle. Onneksi kuolemisen jälkeen peli generoi vihollisia uudelleen ja sitten tyhjästä ilmestyi tämä puuttuva tapettava vihollinen. Olisi ollut todella ikävää jos näin ei olisi käynyt, se olisi ollut Softlock :( Hieman nihkeää tälläinen bugisuus, muutamia elämiä meni aivan turhaan kun joutui tahallaan tapattamaan itsensä.

Mitä pidemmälle pelissä eteni, sitä enemmän tuhottavaa oli ruudulla. Välillä meno oli niin hektistä, että saatoin kuolla monta kertaa putkeen. Kun lisäreiden määrää ei näkynyt, pisti tämä asia kuumottamaan. Saavutin tarvittavan pistemäärän aallossa 63 ja viimein ei tarvinnut enää jännittää lisäreiden määrää. Olihan niitä sitten lopulta reilusti jäljellä. Vaikka tapatin itseni tahallaan monia kertoja, selviydyin aaltoon 64 ja sain vielä hieman lisää pisteitä tavoitepistemäärän päälle. Viimeisen elämän jälkeen minut kruunattiin Megastariksi! 

Ihan ok peli, eipä tämä mitään hurraahuutoja ansainnut, mutta kyllähän tämän kerran pelasi läpi. Aika helppo läpäisy jos haluaa itselleen jonkin uuden NES-läpäisyn listalleen. Kunhan vain selviää muutaman aallon ilman pahimpia kuolemia, läpäisy on aika varma :) Peli on aika ankea niin graafisesti kuin musiikillisesti. Aaltojen aikana ei kuulu kuin laser-aseen suhinaa, ei se kovin korvakäytäviä hivele.

Platoon

Games Beaten: 443/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Destroy Final Enemy Bunker (Stage 4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Platoon videopeli pohjautuu palkintoja voittaneeseen elokuvaan. Peli on jaettu neljään erilaiseen kenttään: viidakko ja kylä, tunneli systeemi, bunkkeri ja 3-D viidakko.

Sunsoftin pelit jatkuvat. Olen hieman yllättynyt kuinka paljon tuntemattomia pelejä tältä firmalta tulee vastaan. Alunperin tämä on Oceanin väsäämä peli vanhoille tietokoneille.

Samannimiseen leffaan pohjautuva peli ja tämä oli minulle aivan tuntematon tekele molemmilla saroilla.

Pelissä on neljä kenttää ja kentät muistuttavat minipelejä. Jokainen näistä kentistä on erilaisia ja niissä on omat säännöt kussakin.

Stage 1

Ensimmäisessä kentässä seikkaillaan viidakon uumenissa. Aluksi tavoitteena on löytää räjähteitä ja tämän jälkeen silta, joka täytyy tuhota.

Viidakko on todella sokkeloinen ja vihollisen sotilaita tulee esiin joka puolelta. Reiteiltä löytyy ansalankoja jotka vievät hengen kerrasta.

Tässä ensimmäisessä kentässä on viisi sotilasta käytössä ja jos kaikki menettää, tulee Game Over. Yksi sotilas kestää maksimissaan neljä osumaa jonka jälkeen lähtee henki. Viholliset pudottavat satunnaisesti energiapakkauksia jotka parantavat yhden osuman verran. Kuolemasta ei joudu kentän alkuun vaan saa jatkaa täysin samasta kohdasta missä on menossa.

Lähdin sokkeloista viidakkoa selvittämään hyvin yksinkertaisella kaavalla; etenin aina niin pitkälle kuin mahdollista ja kun ei pidemmälle päässyt, siirryin toiseen ruutuun. Jos viimeisen mahdollisen siirtymän jälkeen edessä odottaa umpikuja, palasin takaisin ja kokeilin yhtä aikaisempaa reittiä.

Viidakko on rakennettu siten, että oikealle tai vasemmalle pääsi kävelemään vapaasti, mutta jos halusi edetä muualle, täytyi pienistä avonaisista kohdista vaihtaa ruutua. Tällä keinolla sain räjähteet yllättävänkin nopeasti kerättyä.

Sillan luokse pääseminen ei ihan näin näppärästi onnistunut, vaan siinä täytyi mutuilla tämän aikaisemmin hyväksi havaitsemani etenemisen lisäksi. Olen oikeassa elämässä toivoton muistamaan mitään reittejä nopeasti ulkoa. Jos suunnistan jonnekin tiettyyn paikkaan, en enää osaa reittiä takaisin sieltä. Tälläinen looginen päättely reittien suhteen puuttuu ja se on kyllä hankaloittanut elämääni :D

Tässä pelissä kuitenkin yllättävän nopeasti opin molemmat reitit ulkoa. Mutta jos kävi niin, että satuin hieman väärästä kohdasta kulkemaan, en enää pysynyt kärryillä missä olin menossa ja oli pakko painaa resettiä ja aloittaa alusta.

Kun sillan on saanut posautettua, siirrytään kentän viimeiseen osioon, kylään. Vietnamilaisesta kylästä täytyy löytää reitti luolastoon. Luolastoon ei voi suinpäin mennä, vaan kylässä olevien talojen uumenista piti löytää kaksi tavaraa jotta eteneminen jatkuisi.

Ensimmäinen esine on luolaston kartta ja toinen soihtu jonka avulla pimeässä luolastossa näkee eteensä. Tämä kylä on pieni ja siinä on vain muutama talo jonka vuoksi esineiden löytäminen oli todella helppoa. Osa taloista on ansoitettu ja jos meni tutkimaan vääriä asioita, lähti henki räjähdyksen voimasta.

Nämä ansat ovat onneksi aina samoissa paikoissa niin kuin muutkin esineet joten toisella kerralla ei enää virheitä päässyt käymään.

Kylässä pyörii siviilejä ja jos sellaista meni ampumaan, ruudun alareunassa oleva moraalimittari laski. Tämä ei ollut missään vaiheessa ongelma, sillä aika monta siviiliä sai tykittää jotta mittari olisi mennyt tyhjäksi.

Sinänsä huvittavaa, että tätä moraalimittaria ei näy missään muussa vaiheessa peliä kuin tässä lyhkäisessä kylä -osiossa. Ollut devaajilla motivaatiota tehdä moinen näin pientä kohtaa varten.

Stage 2

Toinen kenttä sijoittuu kylmään ja kalseaan luolastoon. Kuvakulma vaihtuu pelihahmon silmistä kuvatuksi joidenkin RPG -pelien tyyliin. Oikeassa reunassa näkyy ensimmäisestä kentästä löydetty kartta ja sen avulla pysyi mukavasti kärryillä missä on menossa. 

Tässä kentässä käytössä on vain kaksi sotilasta ja kuolemasta joutuu koko kentän alkuun. Myös kaikki keräämäsi esineet häviävät ja ne täytyy hakea uudelleen. Luolaston uumenista täytyy löytää muutama valoraketti ja kompassi.

Esineet ovat piilotettu luolasta löytyviin huoneisiin ja huoneita tutkitaan laittamalla tähtäin jonkin asian päälle. Näistä huoneista löytyy myös ammuksia ja energiapakkauksia jotka olivat äärimmäisen tärkeitä kentän läpäisyn kannalta.

Tämän kentän selvittämisessä meni yllättävänkin pitkään, sillä tässä lähti henki todella helposti ja kenttä piti aloittaa aina nollatilanteesta. Luolaa tutkiessa vastaan tuli vihollisia ja niihin täytyi reagoida todella nopeasti tai muuten ne saivat tehtyä vahinkoa. Neljä osumaa vei hengen ensimmäisen kentän tapaan.

Viholliset ilmestyvät ruutuun ihan satunnaisesti ja kokoajan sai olla valppaana. Pahimpia olivat vedestä nousevat viholliset puukkojensa kanssa ja jotenkaan näihin ei yleensä saanut reagoitua tarpeeksi nopeasti. Kun luolassa kävelee eteenpäin, tähtäin heiluu puolelta toiselle kuin vanhan kellon heiluri.  Tämä ilmeisesti simuloi aseen liikettä kun sotilas kävelee.

Kun ruutuun pamahtaa vihollinen, heiluminen lakkaa ja tähtäintä pääsee itse liikuttamaan. Tämä oli hyvin hämmentävää kun tähtäin saattoi olla missä hyvänsä heilumisen vuoksi :D 

Jonkin aikaa siinä meni, mutta sain viimein kartoitettua mistä kaikki tarvittavat esineet löytyivät. Vaikka kenttä olikin täysin hallussa, ei läpäisy aina ihan varmaa ollut. RNG:n vuoksi joskus panokset eivät vain riittäneet seuraavaan huoneeseen asti mistä sai lisää panoksia. Vihollisista pääsi kyllä ohi ilman ammuksiakin, mutta tätä ei voinut kovin montaa kertaa hyödyntää vähäisten osumamäärien vuoksi.

Luolastosta pääsee pois tikkaita pitkin. Löysin nämä tikkaat hyvin nopeasti, mutta niitä ei voinut käyttää ennen kuin oli löytänyt kaikki tarvittavat esineet. Sen verran helppo tämä luolasto kuitenkin oli, että ei tarvinnut alkaa mitään omaa karttaa piirtämään ja merkitsemään esineiden sijainteja.

Stage 3

Pelin yksinkertaisin ja lyhkäisin kenttä ja tässä on sama kuvakulma kuin toisessa kentässä, mutta tässä ei liikuta mihinkään vaan kökötetään bunkkerissa. Pimeän viidakon syvyyksistä ilmestyy sissejä joita täytyy tappaa tietty määrä.

Tässä kentässä käytössä on kaksi sotilasta ja osumia saa ottaa vain kolme kappaletta. Tätä kenttää en feilannut kertaakaan, niin helppo se oli. Viholliset pystyi havaitsemaan jo hyvissä ajoin ennen kuin he alkoivat ampumaan kohti.

Muutaman kerran menetin toisen sotilaani kun jostain syystä en vain osunut tulittajaan - joku bugi ehkäpä? Mitään tässä ei tarvinnut kerätä, riitti kun ampui vain tietyn määrän sotilaita. Homma oli ohi muutamassa minuutissa.

Stage 4

Ehdottomasti pelin hämmentävin kenttä. Jouduin perhana vieköön pienen vinkin katsomaan netistä kun en vain saanut kenttää läpi. Nyt kuvakulma on vaihtunut lintuperspektiiviin ja tässä kentässä täytyy löytää tiensä viimeisen pomon luokse käyttämällä toisesta kentästä saatua kompassia.

Käytössä on kaksi sotilasta ja nämä äijät kestävät huimat viisi osumaa! Kenttä on jaettu pieniin ruutuihin ja ruudun yläreunasta pääsee etenemään seuraavaan ruutuun. Vaihtoehtoina on vasen, oikea tai sitten vain jompaan kumpaan suuntaan - riippui missä ruudussa on menossa. Tässä kentässä on miinoja jotka vievät hengen kerrasta. Tämä tarkoitti sitä, että piti edetä todella varovasti kun tässä on vain kaksi sotilasta käytössä.

Ruudun yläreunaan ilmestyy vihollisia ja ne kannatti tappaa ennen kuin lähti etenemään uuteen ruutuun. Tässä olisi pystynyt kikkailemaan itsensä ilman vihollisten tappamistakin seuraavaan ruutuun, mutta se olisi ollut turhan riskaabelia.

Vihollisia ilmestyi noin viisi kappaletta ja ne rullasivat ruudulla aika nopeaan tahtiin. Aivan tuurilla meni, osuiko viholliseen vai ei. Tässäkin kentässä on rajalliset ammukset ja yllättävän tiukalle meni ammusten määrä edestakaisin härväävien vihollisten vuoksi.

Ohjekirjassa annettiin pieni vinkki, että pitää suunnata pohjoiseen. Yritin useita kertoja, mutta ei vaan onnistunut. Päädyin aina pyörimään ympyrää koska ruudusta ei aina päässyt etenemään siihen suuntaan mihin olisin halunnut. Kentän ulkoasu on vielä todella sekava, yritin epätoivoisena myös ruudun muista kohdista edetä toiseen ruutuun, mutta yläreuna on ainoa paikka mistä näin pystyi tekemään.

Kentässä on vielä neljän minuutin aikaraja joten ei voinut liikaa härävätä. Hermo alkoi pikkuhiljaa menemään kun aina joutui nuo kolme ensimmäistä kenttää pelaamaan läpi jotta pääsi yrittämään uudelleen.

Oli pakko sitten katsoa netistä, mitä ihmettä teen väärin. Vastaus on, että en tehnyt mitään väärin, pelintekijät olivat kusseet kompassin. Minulla on sellainen käsitys, että punainen osoitin kompassissa näyttää etenemissuuntaa - tai ainakin yleisesti näin on.

Tässä pelissä osoitin, mitä piti seurata, onkin sininen... Kentän ensimmäisessä ruudussa punainen osoitin näyttää etelään ja sininen pohjoiseen. Olisi tästä ehkä pitänyt pystyä päättelemään kumpaa osoitinta täytyy seurata, mutta ajattelin, että hahmoa täytyi kääntää jotta punainen osoitin menisi pohjoista kohti.

Ehkä olen vain tyhmä tai ajattelin asian liian monimutkaisesti, mutta tällä kertaa näin. Mieleeni tuli testata myös kulkemista sinisen osoittimen suuntaan ja kokeilinkin tätä hetken, mutta jätin sitten leikin kesken kun tuntui, että homma ei etene. Jos olisin hetken jaksanut pidempään testata, niin olisin selvinnyt ilman netin apua. Tuntui vain niin epäloogiselta seurata sinistä osoitinta, että homma jäi testausvaiheeseen :D

Kun tämä osoitinsekoilu selvisi, menikin kenttä todella nopeasti läpi. Viimeinen pomo bunkkerissa oli aivan ilmainen ja meni ensimmäisellä yrityksellä! Tähän vihulaiseen täytyi heittää viisi pommia joita käytettiin vain tässä pomotaistelussa. Ukkelin ammuksia oli helppo väistellä ja olin tässä vaiheessa ottanut vasta kaksi osumaa joten ei tehnyt edes tiukkaa.

Tämä oli yllättävän hyvä peli! Vähän kismittää tuo kompassihomma, mutta muuten tätä pelasi oikein mielellään. 

Solar Jetman: Hunt for the Golden Warpship

Games Beaten: 409/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Destroy Eyeball Rock (Stage 12)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Kultainen varppausalus oli aikoinaan voimakkain avaruusalus Solar Jetmanin galaktisessa laivastossa kunnes se kaapattiin avaruusmerirosvojen toimesta. Nyt alus on purettu osiin ja ripoteltu ympäri galaksia.

Solar Jetman on ainoa toivo kuka voi paikantaa anastetut osat. Tämä ei ole helppo tehtävä sankarillemme, sillä hänen täytyy koluta kaksitoista planeettaa läpi jotta saisi kasattua kultaisen varppausaluksen jälleen ajokuntoon.

Jokainen planeetta on pullollaan alkukantaisia muukalaisarmeijoita, mustia aukkoja, voimakkaita painovoimanmuutoksia, varppeja ja kuolettavia ansoja. 

Kun Solar Jetman on onnistunut haalimaan kultaisen varppausaluksen osat itselleen ja saanut aluksen takaisin kasaan, hän voi kohdata viimeisen haasteensa.

Tätä peliä oli tullut vuosia sitten hieman kokeiltua, mutta se ilo kuitenkin loppui hyvin lyhyeen kun peli ei jaksanut pitää otteessaan hieman omituisen ohjattavuuden vuoksi.

Viimein vuosien jälkeen peli uudelleen testaukseen kun se sattui olemaan NES-Retro -sivustolla kuukauden pelinä. Hyvin samat fiilikset puskivat pintaan kuin silloin aikoinaan, mutta nyt en enää jätä seikkailua kesken.

Jokseenkin yllättäen peli alkoikin maistumaan alkukankeuden jälkeen! Hieman omituisia ratkaisuja peli sisältää, mutta pääosin oikein mainio tekele.

Pelin idea yksinkertaisuudessaan on löytää kultaisen varppausaluksen osat jotka avaruus merirosvot ovat piilottaneet eri planeetoille. Planeettoja on yhteensä 12 kappaletta ja ne eroavat toisistaan ulkonäön, koon ja painovoiman suhteen.

Kun emoaluksella täräyttää planeetan pinnalle, on aparaatista joka ikinen kerta löpö lopussa ja ennen kuin planeetalta pääsee poistumaan, täytyy löytää lisää menovettä. Planeettojen tutkiminen hoidetaan pienellä sinisellä aluksella jonka avulla kuljetetaan kaikenlaista tarpeellista emoalukseen.

Jos sinisen aluksen onnistuu tuhoamaan tutkimisretkien aikana, niin ei hätää - matkaa voi tehdä pelkkään avaruuspukuun sonnustautuneen Solar Jetman -ukon avulla. Ukolla seikkailu on tosin todella vaarallista, sillä jo yksi osuma viholliseen tai niiden ammuksiin vie hengen. Jos ukolla onnistuu palaamaan takaisin emoalukseen, saa sieltä uuden sinisen aluksen ja matka jatkuu taas.

Lisärisysteemi tässä menee hieman jännästi, sillä sinisiä aluksia on periaatteessa loputon määrä, mutta ukolla kuollessa menettää lisärin. Peli sisältää salasanan, mutta se ikävästi tallentaa menetetyt elämät joten todella tarkasti sai pelata jotta lisärien määrä pysyi korkeana.

Sinisen aluksen polttoaine ja energia on laitettu samaan energiapalkkiin. Tämä ei kuitenkaan hirveästi haitannut, sillä alus kulutti todella maltillisesti polttoainetta. Kenttien varrelle on ripoteltu vara-aluksia ja sinisen aluksen polttoainesäiliöitä näin ollen varsinaisen kuoleman riski on aika pieni.

Planeetat ovat todella aikaa vieviä ja kovin montaa ei päivässä kerinnyt pelaamaan. Suurin osa vei tunnista puoleentoista tuntiin jos halusi jokaisen nurkan tutkia.

Heti alkuunsa huomaa miten omituista sinistä alusta on ohjata. Homma vaikeutui entisestään kun aluksella alkoi raahaamaan jotain tavaraa kohti emoalusta. Painavat tavarat köyden päässä heiluivat siihen malliin, että alus kolisi päin seiniä.

Tavaroiden raahaaminen vaati todella paljon totuttelua jotta sai pienen tuntuman miten eripainoiset tavarat käyttäytyvät. Ensimmäinen planeetta on ns. harjoitteluplaneetta ja siinä raahattavien tavaroiden määrä on hyvin maltillinen.

Heti alkumetreillä vastaan tulee jokin ihme häkkyrä jonka raahaaminen emoalukselle vaati tiukkaa otetta. Häkkyrä osoittautuikin erittäin tärkeäksi, sillä se antoi suojakilven siniselle alukselle. Näitä muutamia hieman erikoisempia tavaroita löytyy vielä toiseltakin planeetalta.

Tämän jälkeen kaava on hyvin samanlainen jokaisessa planeetassa; etsi neljä polttoainesäiliötä jonka jälkeen täytyy paikantaa iso madonreikä joka vie kultaisen varppausaluksen osan luo. Tähän madonreikään ei pääse menemään ennen kuin on tankannut emoaluksen täyteen.

Täytyy mainita, että olisi ollut mukavampi jos sinisen alukseen liittyviä päivityksiä olisi ollut myöhemmilläkin planeetoilla. Nyt peli hieman toisti itseään.

Osien raahaaminen on vaarallista puuhaa, sillä jo yksi vihollisen ammus saattaa tuhota sinisen aluksen. Ensimmäiseltä planeetalta löytyvä suoja on todella hyvä vihollisia ja seiniin osumisia vastaan, mutta sitä ei tietenkään voi käyttää samalla kun raahasi tavaraa mukanaan. Tämä loi hyviä kuumotus-hetkiä!

Hyvä taktiikka vihollisen lähestyessä on, että päästää tavarasta irti ja kytki suojan takaisin päälle. Välillä kuitenkin piti uhkarohkeilla ja raahata tavaraa vihollisjoukko kintereillään. Onneksi osumisen jälkeen osa jää sille sijoilleen ja uuden sinisen aluksen hakemisen myötä raahaamista pääsee jatkamaan samasta pisteestä.

Planeettojen uumenista löytyy pienempiä madonreikiä jotka alkuun toimivat tavarankuljetuksessa. Kun matkustaa oikein syvälle ja löytää sieltä hyödyllisen tavaran, olisi ollut melkoinen työmaa kuljettaa se emoalukselle. Tavaran kun tyrkkää tälläiseen madonreikään, teleporttaa se automaattisesti emoalukselle.

Madonreikiä voi myös hyödyntää jos onnistuu tuhoamaan sinisen aluksen. Heiveröisellä ukkelilla voi hypätä madonreikään ja se teleporttaa suoraan takaisin emoalukselle. Todella mahtava ratkaisu, aika onneton todennäköisyys olisi matkata takaisin alukselle pelkällä ukolla kun vihollisarmeijat hyökkäävät kimppuun.

Myöhemmässä vaiheessa näitä madonreikiä voi hyödyntää sinisellä aluksellakin, mutta siitä lisää tuonnempana.

Planeetoilta löytyi paljon arvoesineitä ja ne kannattikin raahata emoalukseen. Joka toisen planeetan jälkeen pääsee ostoksille Marketing Co. Trading Postiin ja sieltä pystyi ostamaan kertakäyttöisien juttujen lisäksi karttoja ja parempia sinisiä aluksia.

Olin koko läpäisyni ajan pihalla miten näihin kauppoihin edes pääsee kun sitten jälkikäteen katsoin Retkun tekemän videon aiheesta josta sitten selvisi kauppojen ilmestymiseen vaadittavat konstit.

Kartat ostin heti kun mahdollista, sillä planeetat muuttuivat todella sokkeloisiksi heti alkumetreillä. Ensimmäinen kartta näytti planeetan muodon ja toinen parempi, hieman myöhemmin myyntiin tuleva kartta näytti myös tavaroiden sijainnit. Tämä oli todella mahtava juttu, ei tarvinnut enää jokaista kaninkoloa käydä tutkimassa.

Kertakäyttöisiä tavaroita tuli todella vähän käytettyä vaikka niitä ostelinkin varastoon. Ennen planeetalle menemistä aktivoidaan nämä ostetut tuotteet ja ne parantavat esimerkiksi sinisen aluksen ohjattavuutta ja ampumistehoa.

Normaali pyssy on tehokas ja sen avulla pärjäsi hyvin. Ohjattavuutta parantava tavara tuntui omituiselta ja se periaatteessa huononsi aluksen ohjaamista niin ristiriitaiselta kun se kuulostaakin. Kun oli tottunut siihen, miten alus käyttäytyy, tuntui omituiselta kun se yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään :D

Nämä kaupasta ostettavat kertakäyttöiset päivitykset olisivat voineet olla kentistä löydettäviä tavaroita jotka sitten tulevat jatkuvaan käyttöön. Ihan hyvin tälläisen olisi voinut laittaa loppupään planeetoille.

Kaupoissa on myynnissä myös muutama aluspäivitys, mutta ne ovat aika hinnakkaita. Ensimmäinen Nippon Sports Jetpod maksoi 10 000 dollaria ja kalliimpi Italian Racing Jetpod huimat 25 000 dollaria. 

Päivitykset kannatti ehdottomasti ostaa, sillä ne paransivat ammustehoa ja ohjattavuutta. Näillä aluksilla on myös erikoisominaisuuksia. Nippon Sports Jetpodilla pystyi siirtämään narun avulla pieniä madonreikiä mihin itse halusi.

Italian Racing Jetpodilla puolestaan pystyi matkustamaan madonreiästä toiseen ja näin pääsi todella nopeasti planeetan eri alueille. Italian Racing Jetpodilla pystyi myös siirtämään planeetoilta löytyviä vara-aluksia paikasta toiseen, mutta madonreikiä ei voinut enää liikutella. 

Aluksi olin todella hämmentynyt kun pelin mekaniikat muuttuivat ns. lennosta. Luulin, että eri planeetoilla madonreiät yms. asiat toimivat hieman eritavalla, mutta se johtuikin vain aluksestani. Tämäkin selvisi Retkun videosta jälkikäteen katsottuna :)

Ensimmäinen "harjoittelu" planeetta meni kivuttomasti läpi, mutta toisessa tuli kuoltua useamman kerran. En kuolemista hirveämmin välittänyt ja kuljin päättäväisesti eteenpäin. Kolmannen planeetan alussa kuolin Game Overiin ja tämän jälkeen syötin saamani salasanan jotta pääsen jatkamaan peliä.

Todellisena järkytyksenä tuli se, että lisärit tallentuvat salasanaan. Hieman hampaiden kiristelyn siivittämänä pelasin toisen planeetan uudelleen niin, että en kuollut siinä kertaakaan. Hieman tyhmää tälläinen koska nyt joutui varomaan lisärien kulumista ja yhdenkin kuoleman jälkeen resetin säestämän salasanaa syöttämään.

Etenin todella varovasti ja ainoa kuolema ennen ihan viimeistä koitosta tapahtui neljännen planeetan alussa. Monia läheltä piti -tilanteita tapahtui siellä sun täällä, mutta selvisin kuitenkin kuolematta. Heti kun energiat olivat vähissä, etsi madonreiän ja sen lähettyvillä tuhosi oman sinisen aluksensa tahallaan jotta siitä pystyi varppaamaan pelkällä ukolla takaisin emoalukselle.

Uuden aluksen voimin taas tutkimaan mestoja. Kun matkusti isompaan madonreikään etsimään kultaisen varppausaluksen osaa ja sattui siellä kuolemaan, päätyi madonreiästä takaisin emoalukselle. Myös kaikki hyödykkeet kuten vara-alukset ja sinisen aluksen polttoainesäiliöt tulevat takaisin kerättäväksi. Tämä oli monissa tilanteissa helpottava juttu, sillä iso madonreikä sijaitsi yleensä siellä planeetan perimmäisessä nurkassa minne kulkiessa menetti aimo annoksen energiaa.

Seitsemännellä planeetalla minulla oli suuria vaikeuksia päästä isoon madonreikään. Reitti kulki maanalaisen vesialueen kautta ja aluksen ohjattavuus muuttui todella kummalliseksi veden alla. Reitillä oli todella kapeita käytäviä ja aluksen hitbox ei ihan vastannut niiden kulkemiseen tarvittavaa kokoa.

Vaikka kuinka tarkkaan meni aukosta, osui alus johonkin ja energiaa kului. Onneksi suojan avulla energiaa meni maltillisesti jos ei jäänyt pidemmäksi aikaa hinkuttamaan seinää vasten.

Ison madonreiän sisältä löytyi nippu vihollisia, pienempi madonreikä ja kultaisen varppausaluksen osa. Kun todella painava ja hankalasti kuljetettava kultaisen varppausaluksen osa on saatu kuljetettua pienempään madonreikään, pääsee pelaamaan bonuspeliä! Bonuspelissä on kymmenen timanttia ja ne täytyy kerätä aikarajan puitteissa.

Jos saa kerättyä kaikki kymmenen, saa siitä mukavasti dollareita kauppaa varten. Bonuksen pystyi suorittamaan joko sinisellä aluksella tai pelkällä ukkelilla. Sinisellä aluksella oli aivan mahdoton saada kerättyä kaikkia timantteja vaikka teki mitä poppaskonsteja. 

Ukkelilla timanttien kerääminen oli aivan lastenleikkiä ja ne sai lähes poikkeuksetta kerättyä kaikki. Aluksi en edes tiennyt, että tämän bonuksen voi suorittaa pelkällä ukkelilla. Kerran kävi kuitenkin niin, että onnistuin töhöilemään liikaa yrittäessäni päästä madonreikään kultaisen varppausaluksen osan kuljettamisen jälkeen ja sininen alukseni tuhoutui.

Hämmästyksekseni olinkin bonuksessa pelkällä ukkelilla! Tästä lähtien tuhosin alukseni osan kuljettamisen jälkeen ja hoidin bonuksen pelkällä ukolla. Helpotti mukavasti kalliin Italian Racing Jetpodin ostamista.

Täytyy mainita, että bonusten taustat olivat todella silmiä rasittavia ja ei niitä kovin mielellään viitsinyt tuijotella :D Peli on pääosin varustettu mustalla taustalla ja se vaihtuukin yllättäen tälläiseen yli värikkääseen huumetripin -simulointiin, hyi.

Vaikka pelin viimeiset planeetat ovatkin todella laajoja, eivät ne kovin hankalia olleet. Kun niistä tarvitsi löytää vain neljä polttoainesäiliötä ja iso madonreikä, homma oli loppupeleissä aika yksinkertaista. 

Aikaisemmista planeetoista jaksoin kerätä kaikki mahdolliset tavarat, mutta parissa viimeisessä en enää jaksanut lähteä ihan kaikkea rojua kuljettamaan. Muutama hieman turha tavara oli laitettu vielä aika ikävään paikkaan joten ei maksanut vaivaa lähteä sitä kuljettamaan eteenpäin.

Viimeinen planeetta on jättimäinen ja ilman Italian Racing Jetpodin teleporttaus -etua sen tutkiminen olisi vienyt todella pitkään. TMR:llä ei kyseistä alusta ollut ja parhaimmillaan hän selvitti planeetan puoleen tuntiin vaikka tiesi, missä kaikki tarvittavat asiat sijaitsevat :D 

Planeetan loppu oli todella kummallinen labyrintti joka erosi pelin muusta tyylistä täysin. Onneksi kartan avulla reitin sai selvitettyä nopsaan!

Kun viimeisen kultaisen varppausaluksen osan on löytänyt ja kuljettanut sen madonreikään, seuraava pelivaihe alkaa saman tien. Peli muuttuu täysin erilaiseksi, sivusta kuvatuksi Shooteriksi. Ohjaus on hieman kankeaa ja ampuminenkin jotenkin oudon tuntuista.

Kentässä lennellään kapeiden käytävien välissä väistellen sinisiä meteoriitteja. Meteoriitteja voi onneksi tuhota, sillä ne tekevät niin paljon vahinkoa, että kultainen varppausalus tuhoutuu jo neljästä iskusta. 

Kun tarpeeksi on lennellyt kapeilla käytävillä väistellen meteoriitteja - yhtäkkiä hiljenee. Hetken päästä ruudulle ilmestyy jättimäinen kivi jonka pinnalla on silmiä - on lopputaistelun aika. Pääsin taisteluun yhden osuman siivittämänä ja yritin parhaani mukaan väistellä bossin ampumia sinisiä meteoriitteja.

Aluksi homma meni hyvin, mutta muutama tyhmä osuma ja henki lähti. Eipä siinä mitään, uutta yritystä putkeen...tai sitten ei. Ruudulla komeili Game Over -teksti ja viimeisin salasana... Salasanan syöttämisen jälkeen olin taas viimeisen kentän alussa. 

Aika raakaa pelisuunnittelua, säästetyillä lisäreillä ei ollut mitään arvoa :D Kenttä meni onneksi nopeasti läpi kun muisti missä polttoainesäiliöt sijaitsee ja olinkin taas tässä viimeisessä osiossa.

Tällä toisella yrityksellä tiedostin, kuinka julma tämä Shooter -osio on. Noin puolessa välissä lentelyä vastaan tulee äärimmäisen kapea kohta ja pelin halpamaisilla hitboxeilla siitä läpi lentäminen on haastava homma. Niin ja seinään osuessa se on kerrasta poikki...huh huh.

Ensimmäisellä kerralla kun en tiedostanut osion raakuutta, pelasin aika ronskisti ja tämä kapea kohta ei kuumottanut ollenkaan. Toisella kerralla kuumotus oli todellinen :D

Pääsin jälleen viimeiseen pomoon yhden osuman siivittämänä, mutta tällä kertaa väistelin huomattavasti varovaisemmin meteoriitteja ja sain bossin tuhottua.

Alkukankeuden jälkeen pidin tästä todella. Vaikka loppupuolella peli alkaa toistaa itseään, planeettojen tutkiminen oli silti mielenkiintoista. Tämä Shooter -osio olisi voitu jättää väliin tai sitten tehdä huomattavasti paremmin. Näin suunniteltuna turhan armoton ratkaisu.

Abadox: The Deadly Inner War

Games Beaten: 391/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Escape With Princess Maria (Stage 7)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 7/10

Vuonna 5012 galaksissasi havaittiin outo sytoplasminen olio. Se on Parasitis, tappava muodoton massa joka joka ruokkii itseään kaikella mahdollisilla elämänmuodoilla. Parasiitti mukautuu siihen muotoon minkä on nielaissut ja ei aikaakaan kun kotiplaneettasi, Abadox joutuu tämän olion kitaan.

Lähellä sijaitsevat avaruusasemat huomaavat tämän ja hyökkäävät täydellä voimalla parasiittia vastaan tässä kuitenkaan onnistumatta. Kiertoradalla oleva sairaala-alus joutuu myös tämän parasiitin ahnaaseen kitaan ja kyydissä sattui olemaan kaunis prinsessa Maria!

Olet yliluutnantti Nazal, ainut hyökkäyksestä selvinnyt. Kriittisellä hetkellä alukseesi tuli vika ja jouduit seuraamaan hyökkäystä sivusta. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä liittyä taisteluun!

Aseesi on valmiina ja aluksesi viimein korjattuna syöksyt kohti Parasitiksen pintaa. Tehtävänäsi on matkata tämän parasiitin ytimeen ja tuhota se! Helppoa se ei tule olemaan sillä vastassasi on bakteereita sekä vasta-aineita.

Sinun täytyy onnistua tehtävässäsi ja saada prinsessa Maria turvaan!

Pelin käynnistämisen jälkeen verinen logo ilmestyy ruutuun herättäen mielenkiintoa. Kyseessä on Shooter joka on yllättävän gore -painotteinen NESin kirjastoa silmällä pitäen.

Tämän pelin kohdalla mentiin hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle vaikeusasteen suhteen ja sainkin käteni melko kipeäksi pelailun aikana. Muutamaan otteeseen täytyi pitää pieniä taukoja jotta rämpytyksestä johtuva kipu hieman lievenisi :D

Pelissä on seitsemän kenttää ja kuusi niistä on jaettu kahteen puoliskoon. Molempien kenttäpuoliskoiden lopussa odotti pomovastus. Ensimmäisen puoliskon pomo on periaatteessa välivastus joka on kooltaan hieman pienempi ja hieman helpompi kohdattava kuin kentän lopussa oleva jättimäinen mörkö.

Loputtomat continuet ja Game Overin jälkeen sai jatkaa puoliskon alusta mihin on päässyt. Arvostan sitä, että välillä tehdään Shootereita loputtomilla continueilla.

Rujon ulkokuoren alta paljastuu peruspiirteet omaava Shooter. Kenttätyyppejä on kahdenlaisia; sivulle rullaavia ja ylhäältä alaspäin rullaavia. Tätä jälkimmäistä harvemmin näkee käytettävän sillä jos pelintekijät ovat valinneet kyseisen kenttätyypin, rullaa se lähes poikkeuksetta alhaalta ylöspäin.

Pelissä matkustetaan kuitenkin planeetan ytimeen joten ihan järkeenkäypää miksi ruutu rullaa juuri tuohon suuntaan.

Normaaliin tapaan tässä pelissä tykitellään vihollisia ja kerätään parempia varusteita. Sinisiä skorpioneja tuhoamalla saa kaikenlaista kivaa päivitystä Nazalille. Lisäaseita löytyy neljä erilaista: 

Tresbeam: hieman suuremmat ammukset lähtevät kolmeen eri suuntaan.

Star Beam: hieman samantyylinen kuin Tresbeam, mutta nyt ammuksia lähtee kolmen sijaan viisi kappaletta!

Pandora Gun: aseesta lähtee todella iso ja tehokas rinkula mikä tuhoaa monet viholliset todella helposti.

Laser Gun: tämän saa käyttöönsä vain ylhäältä alaspäin rullaavissa kentissä. Tehokas laser vaikkakin hieman hankala käyttää kapean muotonsa vuoksi.

Aseiden lisäksi Nazalille tarjotaan lisää nopeutta, ukon ympärillä pyörivä suojapallo, kolme iskua kestävä suojakilpi ja tuplaohjukset.

Perinteisesti kuolema vie kaikki kerätyt päivitykset pois, mutta jos onnistuu pitämään varusteita mukanaan, peli kulkee leikiten eteenpäin. Perinteinen Shootereiden kirous.

Kenttien jakaminen kahteen puoliskoon on hyvä ja huono juttu samaan aikaan. Hyvänä puolena on, että kuoleman ja Game Overin jälkeen homma jatkuu tästä pisteestä eikä tarvitse koko kenttää aloittaa alusta. 

Huonona puolena taasen, että jos meni kuolemaan, monet näistä jälkimmäisistä puoliskoista on todella hankalia ilman mitään lisävarusteita ja pitää yrittää pärjätä jonkin matkaa pelkällä hernepyssyllä ennen kuin löytää taas parempaa varustetta. Ensimmäisestä puoliskosta sai yleensä helpommin kaikkea kivaa päivitystä varusteisiin.

Pelissä on hieman hassu vaikeusaste, sillä ehdottomasti hankalin vaihe pelissä oli toisen kentän jälkimmäinen puolisko. Tätä hankasin monien ja taas monien Game Overien verran. Todella kapeita käytäviä ja siinä vielä pitäisi väistellä vihollisia ja niiden lukuisia ammuksia - hullun hommaa!

Pomot ovat erittäin upeita ilmestyksiä. Rakastan kaikkea omituisen ja raa'an näköistä. Lähes kaikki pomot edustivat tätä osastoa pois lukien viidennen kentän omituiset robottibossit mitkä eivät oikein sopineet pelin teemaan. Ehdottomasti oma lempparini on kolmannen kentän seinään integroitunut ihmis-mallinen mörkö jonka rinnassa on silmä. 

Melkoinen sekasorto vallitsi pomohuoneissa, sillä ammusta ynnä muuta on ilmassa reippaanpuoleisesti. Suurin osa pomoista tuntui todella kestäviltä kun niihin sai vain muutaman osuman ammusten väistelyn lomassa. Pitkän väistely -session aikana saattoi keskittyminen herpaantua ja rangaistuksena tästä pääsi kenttäpuoliskon alkuun...

Ensimmäisen puoliskon pomot ovat liikkuvampaa sorttia ja ne saattoivat pyöriä ympäri pomohuonetta, mutta sitten kentän pääbossit jököttivät paikallaan ja niissä on joku tietty kohta mihin pitää ampua.

Muutamissa pääpomoissa onnistuin löytämään herkullisen kohdan missä pystyi vaan tulittamaan pomoa eikä tarvinnut väistää mitään. Vähän tuntuu siltä, että luultavasti jokaisessa pääpomossa on tälläinen kohta jos olisi oikein etsimällä etsinyt. Tiedä sitten oliko tarkoituksella laitettu vai ainoastaan pelintekijöiden huolimattomuutta.

Toisen kentän lisäksi kuudes kenttä tuotti suuria vaikeuksia. Aivan liikaa kaikkea väisteltävää omaan makuun. Sen verran hektistä menoa, että piti alkaa jo ulkoa opettelemaan mitä vastaan tulee jotta selvisi hengissä. Jouduin kentän toisessa puoliskossa turvautumaan vanhaan kunnon pause -tekniikkaan kun ei vaan enää silmät pysyneet mukana.

Hieman yllättäen pelin viimeinen pomo, parasiitti Parasitiksen ydin onkin jo tässä kentässä. Ensimmäinen yritys meni täysin mönkään yrittäessäni olla ruudun yläreunassa ja väistellä kaikkea mikä liikkuu. En kovinkaan montaa sekuntia kestänyt hengissä :D

Ideana pomossa on ampua vasemmanpuoleinen "silmä" hajalle. Oikeanpuoleinen on jo valmiiksi tuhottu joten siinä on hyvä vinkki jos miettii mihin tätä mörköä pitäisi ampua. 

Toisen yrityksen lähestyessä aloin miettimään pomon muotoa ja kokeilinkin olla ihan tuhottavan silmän lähellä. Olin onnistunut pääsemään pomohuoneeseen laserin ja tuplaohjusten kera joten tulivoimaa löytyi! Tämähän oli aivan älyttömän hyvä taktiikka, muutama sekunti tykitystä silmää kohden ja pomo kuoli ennen kuin se kerkesi tekemään mitään :D

Kun parasiitin ydin on tuhottu, sen sisuksista nousee prinsessa Maria! Nyt on viimeisen kentän aika ja se on vain pakeneminen tuhoutuvalta planeetalta. Alussa täytyi kerätä kaikki nopeutta lisäävät päivitykset, sillä tämä kenttä muistutti hieman Bucky O'Haren viimeisen kentän ja Battletoadsin Volkmire's Infernon yhdistelmää. Täytyi tehdä nopeita väistelyliikkeitä jotta ei rusertunut ruudun ja esteiden väliin.

Muutaman yrityksen se vaati, mutta ei tämä viimeinen kenttä kovinkaan paha ollut verrattuna muuhun pelin antiin. Onneksi Game Overin sattuessa sai jatkaa tästä kentästä joten stressitasot pysyivät todella matalalla :)

Todella hyvä peli vaikkakin hieman kättä tuhoava. Vaikka tämä itselle haastava olikin, tykkäsin yrittää läpäisyä kerta toisensa jälkeen. 

Graafinen ulkoasu on erittäin paljon mieleeni ja oli kiva seurata, mitä karmeuksia edessäpäin olevat kentät tarjosivat.