Games Beaten: 9/709
Genre: Action/AdventureGoal: Defeat Zoda (Chapter 8)
Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 4/10
Varmaan aika monelle tuntematon pelisarja. Kaksi peliä tuli NESille ja sen jälkeen on ollut hiljaista.
Sinänsä harmi, koska pelit ovat loistavia.
Paljon on vaikutteita Zelda -peleistä; kuvakulma, sydämet energioina ja valikoiden ulkoasu tulevat mieleen. Ymmärtäähän sen kun nämä ovat Nintendon omatekemiä pelejä.
Peliä ei myöskään koskaan julkaistu Japanissa, ainoastaan Amerikassa ja Euroopassa. Tekijät olivat kuitenkin japanilaisia, selkeää.
Muistan kun lainasin kaverilta tämän ja minulla ollut hajuakaan miten peliä pelataan. En ollut tottunut tälläisiin monimutkaisempiin peleihin vielä tuolloin.
Menin vahingossa poistamaan kaverin tekemän tallennuksen ja peli alkoi alusta. Luulin että rikoin koko pelin kun se ei enää alkanutkaan siitä kohdasta mihin kaveri oli sen viimemmäksi tallentanut.
Itku kurkussa sitten porukoille kertomaan ja eihän he nyt asiasta mitään ymmärtäneet. Koulussa sitten kaveri selitti mitä oli käynyt ja aloitin sitten pelaamisen alusta ihan itsekseni :)
Tarina alkaa kun Mike Jones lähtee tapaamaan setäänsä Steveä joka on kutsunut hänet lomalle C-saarelle. Pian Mike huomaa että setä on kadonnut! Kylän päälikkö kertoo että sedän laboratoriolle pääsee luolan kautta, joka kuhisee hirviötä. Päälikkö antaa Mikelle Jojon aseeksi ja matka voi alkaa kohti laboratoriota. Matkalla laboratoriolle törmää Mike Dr. Jonesin apulaiseen, Babooseen. Baboo antaa Mikelle luvan käyttää Steven sukellusvenettä ja mahdolliset koordinaatit hänen sijainnilleen.
Sukellusveneen sisällä on avulias robotti Nav-Com jolle syötetään tiedot Steven mahdollisesta olinpaikasta. Näin Miken seikkailu alkaa Steve-setänsä löytämiseksi.
Peli on jaettu kahdeksaan eri lukuun. Jokainen luku sisältää paljon erilaisia asioita mitkä pitää hoitaa jotta seikkailu etenee. Välillä pitää selvittää kyläläisten ongelmia, välillä kahlata hirviöiden asuttamien luolien läpi.
Liikkuminen tapahtuu aina pelkästään neljään suuntaan, myös luolastoissa. Eli viistoon ei voi kävellä. Karttanäkymissä tämä menetelmä on hyvinkin tuttu mutta luolastossa olevassa kuvakulmassa ei ole tullut aiemmin vastaan.
Aluksi tämä vaatii hieman totuttelua mutta tottumisen jälkeen menetelmä on oikein mainio ja antaa mukavaa vaihtelua perinteiseen tyyliin.
Luolastoissa on myös laattoja joiden päällä ei voi suoraan kävellä vaan laatalta toiselle joutuu hyppäämään. Aiheuttaa mukavia paniikkitilanteita kun huoneen lattia on kauttaaltaan laattoja ja täynnä vihollisia.
Laatat ovat melkoisen isossa roolissa. Niiden päällä hyppimällä saadaan avattua ovia ja arkkuja. Sydämiä ja lisäaseita ilmestyy myös laattojen päälle hyppimällä.
Karttanäkymän kylissä kannattaa puhua lähes kaikille kyläläisille. Peli on rakennettu niin, että tiettyyn paikkaan pääsee vasta kun on jutellut osalle kyläläisistä. Karttanäkymässä ei hirveämmin ole mitään salaisuuksia, muutamia isoja sydämiä löytyy joista saa yhden lisäsydämen energiapalkkiin.
Tässä näkymässä ei ole myöskään vihollisia vaan kaikki löytyvät luolastoista.
Vaikeusaste: 4/10
Varmaan aika monelle tuntematon pelisarja. Kaksi peliä tuli NESille ja sen jälkeen on ollut hiljaista.
Sinänsä harmi, koska pelit ovat loistavia.
Paljon on vaikutteita Zelda -peleistä; kuvakulma, sydämet energioina ja valikoiden ulkoasu tulevat mieleen. Ymmärtäähän sen kun nämä ovat Nintendon omatekemiä pelejä.
Peliä ei myöskään koskaan julkaistu Japanissa, ainoastaan Amerikassa ja Euroopassa. Tekijät olivat kuitenkin japanilaisia, selkeää.
Muistan kun lainasin kaverilta tämän ja minulla ollut hajuakaan miten peliä pelataan. En ollut tottunut tälläisiin monimutkaisempiin peleihin vielä tuolloin.
Menin vahingossa poistamaan kaverin tekemän tallennuksen ja peli alkoi alusta. Luulin että rikoin koko pelin kun se ei enää alkanutkaan siitä kohdasta mihin kaveri oli sen viimemmäksi tallentanut.
Itku kurkussa sitten porukoille kertomaan ja eihän he nyt asiasta mitään ymmärtäneet. Koulussa sitten kaveri selitti mitä oli käynyt ja aloitin sitten pelaamisen alusta ihan itsekseni :)
Tarina alkaa kun Mike Jones lähtee tapaamaan setäänsä Steveä joka on kutsunut hänet lomalle C-saarelle. Pian Mike huomaa että setä on kadonnut! Kylän päälikkö kertoo että sedän laboratoriolle pääsee luolan kautta, joka kuhisee hirviötä. Päälikkö antaa Mikelle Jojon aseeksi ja matka voi alkaa kohti laboratoriota. Matkalla laboratoriolle törmää Mike Dr. Jonesin apulaiseen, Babooseen. Baboo antaa Mikelle luvan käyttää Steven sukellusvenettä ja mahdolliset koordinaatit hänen sijainnilleen.
Sukellusveneen sisällä on avulias robotti Nav-Com jolle syötetään tiedot Steven mahdollisesta olinpaikasta. Näin Miken seikkailu alkaa Steve-setänsä löytämiseksi.
Peli on jaettu kahdeksaan eri lukuun. Jokainen luku sisältää paljon erilaisia asioita mitkä pitää hoitaa jotta seikkailu etenee. Välillä pitää selvittää kyläläisten ongelmia, välillä kahlata hirviöiden asuttamien luolien läpi.
Liikkuminen tapahtuu aina pelkästään neljään suuntaan, myös luolastoissa. Eli viistoon ei voi kävellä. Karttanäkymissä tämä menetelmä on hyvinkin tuttu mutta luolastossa olevassa kuvakulmassa ei ole tullut aiemmin vastaan.
Aluksi tämä vaatii hieman totuttelua mutta tottumisen jälkeen menetelmä on oikein mainio ja antaa mukavaa vaihtelua perinteiseen tyyliin.
Luolastoissa on myös laattoja joiden päällä ei voi suoraan kävellä vaan laatalta toiselle joutuu hyppäämään. Aiheuttaa mukavia paniikkitilanteita kun huoneen lattia on kauttaaltaan laattoja ja täynnä vihollisia.
Laatat ovat melkoisen isossa roolissa. Niiden päällä hyppimällä saadaan avattua ovia ja arkkuja. Sydämiä ja lisäaseita ilmestyy myös laattojen päälle hyppimällä.
Karttanäkymän kylissä kannattaa puhua lähes kaikille kyläläisille. Peli on rakennettu niin, että tiettyyn paikkaan pääsee vasta kun on jutellut osalle kyläläisistä. Karttanäkymässä ei hirveämmin ole mitään salaisuuksia, muutamia isoja sydämiä löytyy joista saa yhden lisäsydämen energiapalkkiin.
Tässä näkymässä ei ole myöskään vihollisia vaan kaikki löytyvät luolastoista.
Luolastot on välillä melko haastaviakin ja joutuu pähkäilemään minne pitäisi mennä. Muutama trollauskin on saatu mukaan. Ruudusta seuraavaan edetessä ei aina tiedä onko vastassa oikea reitti vai suora kuolema.
Ehkä paras trollaus on ensimmäisessä luolassa. Loppupuolelta löytyy salapaikka joka antaa pelaajalle taikajuoman. No, tästä huoneesta löytyy vielä toinen salareitti joka antaa vielä toisen salajuoman, hienoa!
Kolmas salareittikin vielä on, mutta jos siitä menee kolmannen taikajuoman toivossa, tippuu vain veteen ja kuolee.
Pelissä on paljon hyödyllisiä lisäaseita ja Jojokin saa päivitystä pariin otteeseen. Uudet päivitykset tarvitsevat tietyn määrän sydämiä jotta niitä voi käyttää. Jos energiataso putoaa liian alas, joutuu käyttämään taas vanhempaa asetta kunnes löytää lisää sydämiä.
Tätä on kyllä todella hauska pelata ja tutkia. Kaikkea on sopivasti :)
Pomotkaan eivät olleet liian helppoja ja niissä joutuu välillä vähän pähkäilemään oikeaa menetelmää.
Ehkä paras trollaus on ensimmäisessä luolassa. Loppupuolelta löytyy salapaikka joka antaa pelaajalle taikajuoman. No, tästä huoneesta löytyy vielä toinen salareitti joka antaa vielä toisen salajuoman, hienoa!
Kolmas salareittikin vielä on, mutta jos siitä menee kolmannen taikajuoman toivossa, tippuu vain veteen ja kuolee.
Pelissä on paljon hyödyllisiä lisäaseita ja Jojokin saa päivitystä pariin otteeseen. Uudet päivitykset tarvitsevat tietyn määrän sydämiä jotta niitä voi käyttää. Jos energiataso putoaa liian alas, joutuu käyttämään taas vanhempaa asetta kunnes löytää lisää sydämiä.
Tätä on kyllä todella hauska pelata ja tutkia. Kaikkea on sopivasti :)
Pomotkaan eivät olleet liian helppoja ja niissä joutuu välillä vähän pähkäilemään oikeaa menetelmää.
Luvut on jaksotettu aika jännästi sillä kolmonen on reilusti pidempi kuin muut. Yleensä luvuissa on 1-2 luolastoa mutta kolmannessa niitä on viisi.
Neljännessä luvussa ei ole luolastoa lainkaan vaan siinä ollaan valtavan valaan sisällä. Paikka on kuin sokkelo ja se on ensikertaa melkoisen haastava. Tämän luvun lopussa Baboo käskee kastamaan tohtori Jonesin kirjeen veteen. Minkä kirjeen?
Tämä kohta oli ensimmäisellä pelikerralla melkoinen mysteeri. Kun yleensä kaverilta lainattiin vain pelikasetti, jäi kirje näkemättä. Pelin mukana tuli ohjeiden lisäksi ihan oikea kirje jonka oli muka lähettänyt Dr. Jones.
Tämä kirje piti oikeasti kastella veteen jolloin salainen kolminumeroinen koodi paljastui. Minulla kävi älytön tuuri tämän kanssa kun arvasin oikean koodin ilman mitään kirjeitä :D
Huippu idea kyllä vaikka vaarana on jumiin jääminen pelissä.
Neljännessä luvussa ei ole luolastoa lainkaan vaan siinä ollaan valtavan valaan sisällä. Paikka on kuin sokkelo ja se on ensikertaa melkoisen haastava. Tämän luvun lopussa Baboo käskee kastamaan tohtori Jonesin kirjeen veteen. Minkä kirjeen?
Tämä kohta oli ensimmäisellä pelikerralla melkoinen mysteeri. Kun yleensä kaverilta lainattiin vain pelikasetti, jäi kirje näkemättä. Pelin mukana tuli ohjeiden lisäksi ihan oikea kirje jonka oli muka lähettänyt Dr. Jones.
Tämä kirje piti oikeasti kastella veteen jolloin salainen kolminumeroinen koodi paljastui. Minulla kävi älytön tuuri tämän kanssa kun arvasin oikean koodin ilman mitään kirjeitä :D
Huippu idea kyllä vaikka vaarana on jumiin jääminen pelissä.
Viidennessä luvussa on hieman kyseenalainen kohta. Saaren tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulla eläneeseen Bell-nimisen merirosvoon. Hänen muistokappelissa pitää soittaa tietty sävelmä jotta pelissä etenee.
Saarella on papukaija joka antaa sävelmän mikä sitten pitää soittaa muistokappelissa. Do, Me, So, Far, Do, Me on sävelmä mikä siellä pitää soittaa. Ensimmäinen sävel eli "Do" näytetään missä se sijaitsee mutta loput pitää oivaltaa itse.
En kyllä tajua miten tämä pitäisi mennä ilman musiikillista taustaa tai jäätävää tuuria.
Niin ja jos soittaa väärän sävelmän, pitää käydä kappelin ulkopuolella jotta pääsee yrittämään uudelleen. Todella rasittavaa.
Aikoinaan menin tämän faijan avustuksella, se tiesi suurin piirtein miten homma menee.
Pelin loppupuolella selviää että Alienit ovat koko homman takana ja viimeiset kentät sijoittuvatkin avaruusalukseen. Hienosti tehty tuo graafisen tyylin vaihtuminen mutta samalla tyyli pysyy samana.
Avaruusaluksen kentät ovat pelin hankalimpia, täynnä kestäviä vihollisia ja sokkeloisia reittejä.
Viimeisessä kentässä pitää tuhota jokin aluksen "sydän" joka saa sen hajoamaan. Skidinä tämä oli todella hankala vaihe kun "sydäntä" ei voi ampua jatkuvasti vaan se menee välillä suojamuurin taakse.
Hommaa ei helpota huoneeseen jatkuvasti spawnaavat viholliset ja lattialuukkujen aukeaminen. Luukut on sijoiteltu vielä niin, luukun päälle pitää mennä jos halusi ampua "sydäntä". Ajoitus piti olla hallussa.
Jos luukkuun vahingossa tipahti, ei siitä kuollut vaan joutui kentän alkupuolelle.
Saarella on papukaija joka antaa sävelmän mikä sitten pitää soittaa muistokappelissa. Do, Me, So, Far, Do, Me on sävelmä mikä siellä pitää soittaa. Ensimmäinen sävel eli "Do" näytetään missä se sijaitsee mutta loput pitää oivaltaa itse.
En kyllä tajua miten tämä pitäisi mennä ilman musiikillista taustaa tai jäätävää tuuria.
Niin ja jos soittaa väärän sävelmän, pitää käydä kappelin ulkopuolella jotta pääsee yrittämään uudelleen. Todella rasittavaa.
Aikoinaan menin tämän faijan avustuksella, se tiesi suurin piirtein miten homma menee.
Pelin loppupuolella selviää että Alienit ovat koko homman takana ja viimeiset kentät sijoittuvatkin avaruusalukseen. Hienosti tehty tuo graafisen tyylin vaihtuminen mutta samalla tyyli pysyy samana.
Avaruusaluksen kentät ovat pelin hankalimpia, täynnä kestäviä vihollisia ja sokkeloisia reittejä.
Viimeisessä kentässä pitää tuhota jokin aluksen "sydän" joka saa sen hajoamaan. Skidinä tämä oli todella hankala vaihe kun "sydäntä" ei voi ampua jatkuvasti vaan se menee välillä suojamuurin taakse.
Hommaa ei helpota huoneeseen jatkuvasti spawnaavat viholliset ja lattialuukkujen aukeaminen. Luukut on sijoiteltu vielä niin, luukun päälle pitää mennä jos halusi ampua "sydäntä". Ajoitus piti olla hallussa.
Jos luukkuun vahingossa tipahti, ei siitä kuollut vaan joutui kentän alkupuolelle.
Viimeinen pomo, paha Zoda-alien on kyllä hieno ilmestys. Taistelu on kuumottava koska vain yksi osuma Zodaan johtaa kuolemaan. Pomo on vielä melkoisen aktiivinen liikkuja ja hyppiä joten tarkkana piti olla.
Peli antaa vielä viime metreillä pienen trollauksen. Vaikka musiikki loppuu ja Zodan kuolemisanimaatio pyörii jo, pitää silti varoa osumasta siihen. Muutaman kerran tullut osuttua Zodaan tässä vaiheessa kun fiiliksissä irrottaa sormet napeilta ja eikun kenttä taas alusta :D
Loppukuvat on kyllä upeaa katseltavaa. Hienoa pikselitaidetta koko seikkailun ajalta!
Tälle pelille erittäin vahva suositus, paljon parempi kuin kumpikaan NESin Zelda :)
Peli antaa vielä viime metreillä pienen trollauksen. Vaikka musiikki loppuu ja Zodan kuolemisanimaatio pyörii jo, pitää silti varoa osumasta siihen. Muutaman kerran tullut osuttua Zodaan tässä vaiheessa kun fiiliksissä irrottaa sormet napeilta ja eikun kenttä taas alusta :D
Loppukuvat on kyllä upeaa katseltavaa. Hienoa pikselitaidetta koko seikkailun ajalta!
Tälle pelille erittäin vahva suositus, paljon parempi kuin kumpikaan NESin Zelda :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti