Genre: Adventure/Puzzle
Goal: Rescue Princess Margarita
Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 7/10
Kauan sitten kaukaisessa maassa eli kaunis prinsessa nimeltään Margarita. Hänen kauneutensa ja armollisuutensa tiedettiin ympäri pitäjiä. Tämä tieto oli kantautunut myös unohdetuilla vuorilla, Groken linnassa asuvan Mad Mizerin korviin.
Hän vannoi, että prinsessasta tulee hänen vaimonsa. Yhtenä päivänä Mad Mizerin kätyrit kidnappasivat prinsessan ja lukitsivat selliin, yhteen linnan sadasta huoneesta.
Kidnappaus kulkeutui kyläläisten korviin ja monet rohkeat nuoret miehet yrittivät vapauttaa prinsessaa. Kuitenkin linnan sokkelot, ansat ja Mad Mizerin kätyrit olivat liikaa näille nuorukaisille.
Viimein tieto kantautui prinssi Rafaelille joka oli jo kauan rakastanut prinsessaa. Hän kohotti miekkansa kohti taivasta ja vannoi, että mikään ei estäisi häntä pelastamasta prinsessaa.
Kertoimet eivät olleet kovinkaan kummoiset, mutta legendan mukaan linnassa on ollut pitkään vankina kaksi keijua jotka auttaisivat parhaansa mukaan Rafaelia tehtävässään.
Rafael lähtee matkaan ja on valmis kohtaamaan pimeän lordin vihan!
Nyt oli visvainen peli. Vitutus ja turhautuminen oli melko tapissaan tämän kanssa. Softlockeja ja resettejä tuli roppakaupalla :D
Näiltäkin olisi ainakin osittain välttynyt jos olisi oppinut katsomaan ohjekirjaa ennen pelaamisen aloittamista. Näemmä tämä asia on erittäin hankala oppia.
Ohjekirjassa kerrotaan, että peliä pystyy manipuloimaan muutamalla eri tavalla kuten resetoimalla huoneen tai kelaamalla aikaa pykälän verran taaksepäin.
Menin sitten pelin läpi käyttämättä näitä ominaisuuksia hyväksi :D Ei ollut kovinkaan järkevä idea.
Pelihän on sivusta kuvattu seikkailuhenkinen puzzlepeli. Enemmän tässä kuitenkin keskitytään pulmien selvittelyyn.
Ideana on löytää linnan uumenista kaunis prinsessa Margarita.
Homma onnistuu etsimällä erivärisiä avaimia ja käyttämällä ne samaa väriä edustaviin oviin. Näin pääsee syvemmälle linnan uumeniin.
Linna onkin jäätävän kokoinen, sadan huoneen kokoinen möhkäle. Rafaelilla onkin melkoinen urakka koluta huoneet läpi.
Ihan kaikkia huoneita ei välttämättä tarvitse selvittää, riittää kun löytää jonkin reitin prinsessan luokse. Reittejä onkin useita ja jos vaan hahmotuskykyä riittää, voi pienelläkin vaivalla saavuttaa tavoitteen.
Peli alkaa 50 elämän voimin ja huoneista löytyy taikajuomia jotka antavat yhden elämän lisää. Tässä kuolee yhdestä iskusta ja jos jonkin oikein hankala kohta tulee vastaan, elämiä kuluu reilusti.
Sellaisen huomion tein, että Famicom -versio alkaa vain KOLMELLA elämällä. Todella tyly aloitus kun vertaa siihen miten helposti tässä kuolee.
Heti alkumetreillä huomasi, että miten hirveät kontrollit tässä on. Rafael hyppää todella ilmavasti ja otti aikansa, että onnistui masteroimaan hypyn. Masteroinnin jälkeen hieman haastavammatkin hypyt menivät suhteellisen kepeästi läpi.
Vihollisten tappaminen oli toinen järkytys. Rafaelilla on hallussaan todella pieni tikari jota hän ei edes osaa paikallaan seisoessa käyttää. Tarvitsee ottaa yksi kävelyaskel tai hyppy eteenpäin jotta tikarin käyttö onnistuisi.
Monet tyhmät kuolemat tuli tämän takia. Vihollisten etäisyys piti arvioida hyvin jotta ne sai tapettua. Kaikkia vihollisia ei pystynyt edes tikarin avulla tappamaan, vaan ainut keino saada ne hengiltä oli työntää jokin laatikko tai vastaava niiden päälle.
Vaikka tässä pystyikin manipuloimaan peliä muutamalla eri tavalla, ei se poistanut kuitenkaan softlockien mahdollisuutta.
Pelissä piti ennakoida monien huoneiden päähän jotta mieli päästä pitkälle.
Joissain tapauksissa jokin ovi olisi täytynyt avata valmiiksi monta huonetta aikaisemmin jotta sitten myöhemmin siitä pääsee kulkemaan. Peli on rakennettu niin, että Rafaelin täytyy olla oven tasolla jotta hän pystyy sen avaamaan.
Myös jonkin avaimen unohtaminen johti monesti softlockiin, sillä harvoissa tapauksissa pääsi takaisin päin kulkemaan aina avaimen luokse asti.
Nämä softlockit saivat kyllä näkemään punaista ja oli todella turhauttavaa resettaa pitkän pelisession jälkeen vain siksi, että oli unohtanut jonkun avaimen jonnekin.
Jo avattuja ovia pystyi sulkemaan kelaamalla aikaa taaksepäin. Aikaa ei voinut kuitenkaan loputtomasti kelailla, vain tämän yhden oven verran. Tämäkään ei ollut niin mahtava ominaisuus, sillä vain muutamissa tapauksissa ovi vei täysin umpikujaan.
Välillä vaikka oven avasi ja päätyi jo käytyyn huoneeseen, sinulla oli enemmän avaimia taskussa joiden avulla sitten löytyi uusia reittejä jo käydyistä huoneista.
Pelin alkumetreiltä saa mukaansa kartan. No, tällä kartalla ei tee yhtään mitään, se vain näyttää missä huoneissa on käynyt.
Onneksi pelintekijät ovat olleet hieman armollisia ja pistäneet pelin pakettiin mukaan paperisen kartan joka näyttää vielä reitin mitä pitkin pääsee prinsessan luo.
Tämä oli kyllä loistava apu. Ainoana miinuksena se ei näyttänyt kovinkaan tarkasti mitä huoneessa olisi pitänyt tehdä. Ei tietenkään mitään "kädestä pitämistä" olisi tarvinnut olla, mutta olisi ollut mukava tietää, mitä kaikkea huoneesta kannattaa kerätä.
Välillä oli tilanteita missä jonkin erivärinen avain oli lukittuna toisen värisen oven taakse. Ei tiennyt kannattiko avain kerätä vai säästää oveen tarkoitettu avain myöhemmäksi jos vaikka sen värinen ovi sattuisi tulemaan vastaan. Todella hankala oli katsoa reittiä pidemmälle ja seurata mitä avaimia tarvitsee parinkymmenen huoneen päästä.
Linna on jaettu kolmeen eri osoon - punaiseen, siniseen ja vihreään. Nämä värit olivat siis paperisessa kartassa. En tiedä oliko tämä miten hyvä reitti verrattuna vaikka itse tekemään.
Osiot päättyivät keijun löytämiseen ja viimeinen luonnollisesti prinsessa Margaritan pelastamiseen. Aluksi ensimmäisen keijun löytäessäni luulin sen olevan jokin jatkopaikka tai ainakin koodin veroinen löydös.
Eipä ollut, keijut antavat ainoastaan hieman harvemmin löytyviä punaisia avaimia.
Periaatteessa näitä keijuja ei tarvitse pelastaa lainkaan jos onnistuu keksimään loistavan reitin Margaritan luokse.
Pakko nostaa hattua Retkulle ja kaikille muillekin ketkä tämän meni läpi tiedostamatta paperisen kartan olemassa oloa. Ei olisi itsellä kärsivällisyys mitenkään riittänyt ruveta mitään karttaa piirtämään pelin ollessa näin käppäinen.
Lukuisten softlockien ja resettien jälkeen olin viimein onnistunut pääsemään viimeiselle, vihreälle osiolle. Muutama huone eteenpäin ja olin taas softlockissa. No, tämän olisi toki voinut välttää huoneen resetoinnin avulla.
Näin jälkeenpäin ärsyttää, että ei tullut mieleenkään että pelissä olisi tälläinen ominaisuus. Huoneissa olevat puzzlet olivat ihan mainioita, ainoastaan tällä minun tyylilläni niitä pystyi yrittämään vain kerran.
Pelissä oli hyvä ominaisuus, sillä uuteen huoneeseen astuttaessa ei peli lähde automaattisesti rullaamaan, vaan voi katsella millainen huone on kyseessä. Tämä ei kyllä jeesannut huoneissa, missä täytyi reagoida nopeasti.
Jatkuvan softlockien pelon vuoksi katsoin loppupään hankalimmat puzzlet netistä.
Puzzlet olivat pääosin sellaisia, että työnnellään huoneessa palikoita jotta johonkin oveen pääsee. Muutamissa huoneissa palikoita täytyi työntää jotta sai avaimia haltuunsa.
Näissä joutui käyttää Lolo -sarjasta tuttua puolittaista palikan työntöä jotta palikoita sai tarvittaviin paikkoihin. Omat softlockit perustuivat lähes poikkeuksetta siihen, että jonkin palikka tuhoutui puzzlen selvittämisen aikana.
Palikkaa ei saanut enää mitenkään takaisin, ei edes kuolemalla. Ainut keino oli tuo huoneen resetointi tai pelin alusta aloittaminen. Resetointi ei kuitenkaan ohjekirjan mukaan ollut ilmaista, vaan siitä menetti elämän.
Mielestäni parempi keino olisi ollut puzzleille, että palikat eivät olisi voineet tuhoutua tai vaihtoehtoisesti kuolemalla olisi voinut saada palikan takaisin.
Kyllähän se prinsessa Margarita viimein pitkän ja tuskallisen pelisession jälkeen löytyi. Vaikka juonessa sanottiinkin Mad Mizerin kohtaamisesta, ei tätä pimeää lordia löytynyt mistään koko pelin aikana. Ennen prinsessan huonetta oleva söpö ritari se tuskin oli :)
Viimeistä pomoa ei siis tarvinnut laittaa käkättimeen tällä kertaa vaan ihan pelkällä puzzlella selvittiin.
Peli menee ehdottomasti kategoriaan "ei koskaan enää". En kyllä voi tätä kenellekään suositellakaan.
Aivan liian ankea ja vittumainen, että tästä saisi hirveästi iloa irti. Oikeastaan ainut hieno juttu oli todella söpöt pikku ritarit jotka tallustivat ympäri huonetta.
Pelin musiikki soi edelleen päässä ja näin hyvän pelin tyyliin se alkoi aina alusta kun vaihtoi huonetta. Ja tässähän ei huoneita hirveästi vaihdeltu... :D
Olen tavallaan tyytyväinen, että en mennyt peliä noiden helpotusten avulla läpi. Jo avatun oven takaisin sulkeminen kuulostaa siltä, että sama kun käyttäisi Save Statea. Puzzlen nollaaminen oli ihan ok mekaniikka.
Tämän vuoksi jouduin laittamaan pelille aika korkean vaikeusasteen. Arvosanaan ei näiden ominaisuuksien käyttäminen olisi vaikuttanut.
