tiistai 16. huhtikuuta 2024

The Addams Family: Pugsley's Scavenger Hunt


Games Beaten:
421/709
Genre: Platform
Goal: Defeat the Judge

Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 4/10

Ikään kuin asiat eivät olisi jo tarpeeksi hämäriä, Pugsley parka menettää perheensä kidnappaajien käsiin. Perheenjäsenet on piilotettu ympäri heidän omaa kartanoaan!
Etsinnän tiimellyksessä vastaan tulee hämmentäviä otuksia ja monimutkaisia esteitä.
Jos ihana pieni Pugsley on tarpeeksi kyvykäs, hän onnistuu pelastamaan Gomezin, Grannyn, Wednesdayn ja Ucle Festerin.
Jokainen perheenjäsen kantaa mukanaan pientä osaa luonnottoman hyvää musiikkia ja kun palaset on saatu yhteen, soittaa Lurch niistä koostuvan sävelmän joka avaa salaisen reitin Mortician luo!
Pugsleyn ainoa apuri on Thing, joka auttaa häntä pienin viestein.
Joten valmistaudu kauhistuttavaan seikkailuun...on Pygsleyn raadon metsästyksen aika!

Nyt vuorostaan The Addams Family -pelisarja tulee päätökseen tämän pelin myötä. Ainoastaan nimi on tuttu entuudestaan, siihen se tietämys sitten jäikin. 
Ilmeisesti aika hintavasta pelistä on kyse, tai ainakin jossain vaiheessa peli ei ihan sieltä halvimmasta päästä ollut.
Tämä sarjan viimeinen peli on ihan puhdasta tasoloikkaa ilman mitään kummempia krumeluureja. Nimensä mukaan tässä pelataan Pugsleyllä ja tarkoituksena on pelastaa muut perheenjäsenet.
Salasanoja peli antaa mukavaan tahtiin joten seikkailua ei tarvitse aloittaa aina alusta. Peli on suhteellisen lyhyt ja se meni itsellä yhdeltä istumalta läpi. Ei tarvinnut tällä kertaa turvautua salasanojen apuun.

Seikkailu alkaa kartanon ulkopuolelta ja lähdin tutkimaan ympäristöä ennen kartanoon astumista. Ulkopuolella ei jostain syystä ollut musiikkia lainkaan ja ajattelin sen liittyvän jotenkin tunnelman luomiseen.
Hetken tutkimisen jälkeen kun astuin sisään kartanoon, musiikki edelleen loisti poissaolollaan. Etenin kartanon huoneissa ja huomasin, että vaikka platformit ovat pääosin ihan mainiota pikseliarttia, huoneiden taustat ovat pelkkää tasaista väriä.
Värit ovat vielä valittu mahdollisimman näköhermoja ärsyttäviksi - ehkäpä tämä on ollut tietoinen valinta pelin teemaa ajatellen. Platformien sijoittelu on myöskin pääosin hieman kummallisesti toteutettu. Homman juoni alkoi pikkuhiljaa valjeta - pelihän on jäänyt selkeästi keskeneräiseksi! 
Jännä sinänsä, sillä jotkin täysin valmiit teokset ovat syystä tai toisesta jäänyt julkaisematta, mutta sitten on tälläinen selkeästi keskeneräinen päätetty pistää myyntiin todennäköisesti dollarinkuvat silmissä.
Tästä ankeasta, ilman musiikkia olevasta tunnelmasta tuli mieleen jotkin vanhat DOS-pelit. Hyvin samanlaisia ääniä kuului esimerkiksi esineiden keräämisestä. Kenttäsuunnittelukin huokui vanhoja DOS -seikkailuja.



Vihollisia löytyi laidasta laitaan ja jotkut niistä olivat todella kummallisia. Varmaan viime hetkellä kyhätty kasaan. Vihollisia nujerretaan päälle hyppäämällä ja tämän homman hitbox on hieman outo. Vihollisten päälle pystyi hyppimään onnistuneesti vaikka ei ihan tarkasti osuisikaan itse otukseen.
Jos kaksi vihollista on hyvin lähellä toisiaan ja molemmat kuolevat saman hypyn aikana, toisesta vihollisesta ottaa jostain syystä osumaa :D
Energiaa pelissä on muutama yksikkö, mutta tiettyjä välipomoja tuhoamalla kokonaismäärää sai nostettua. Kaikki mahdollinen kannatti etsiä, sillä tämä peli ei ihan helppo ollut. Vastassa on pitkiä huoneita täynnä vihollisia ja ansoja. Jos huoneessa meni kuolemaan, joutui alkuun.
Peli on todella antelias lisäreiden suhteen, mutta ne pystyy keräämään vaan yhden kerran. Jo heti alussa saa reilun läjän lisäreitä, kunhan vain tutkii hieman paikkoja. Huoneisiin on piilotettu salapaikkoja ja muutamia löysinkin. Yleensä löytämisestä palkitaan lisäreillä :)
Jos nyt pelaisin pelin uudelleen läpi, niin menisin huoneet hieman eri järjestyksessä jotta hankalimpiin huoneisiin olisi reilusti lisäreitä käytössä. Nyt sai oikeasti hikoilla jotta hullut tasoloikkakohdat sai hoidettua kunnialla loppuun.
Kuten aikaisemmin mainitsin, tämä on todella yksinkertainen tasoloikka. Huoneista löytyy leivoksia ja karamelleja jotka täyttävät energiamittaria kun niitä kerää tarpeeksi monta kappaletta. Muutamassa paikassa vastaan tuli hetkellinen kuolemattomuuspullo ja nopeuskengät.
Kengät kannatti jättää keräämättä, sillä hahmo on ihan tarpeeksi nopea ilman niitä ja kohdista tuli huomattavasti hankalampia höntyilevällä hahmolla.



Jokainen pelastettava perheenjäsen on jonkin mörön vankina. Taistelut ovat aika mitäänsanomattomia ja samanlaisia. Väistele muutama ammus ja hyppää päälle. Toista tämä tarpeeksi monta kertaa ja pomo kuolee.
Hirveästi ei mietintämyssyä oltu käytetty tämän asian suhteen. Ehkäpä jotain muuta myssyä kun pelikin jäi pahasti vaiheeseen. Parin energiayksikön voimin vaikeimpien huoneiden pomot olisivat olleet tuskallisia, sillä yleensä perille pomohuoneeseen ei päässyt kovin monen lisärin turvin.
Lisäenergioiden avulla pystyi hieman rennommin tuhoamaan ruudulle ilmestyneet rumilukset. 




Kun perheenjäsenet on pelastettu, aukeaa kartanon aulassa oleva mysteerinen lukittu ovi! Jostain syystä pelastettavien listalta ei löytynyt Cousin Ittiä vaikka muut perheenjäsenet ovat mukana tavalla tai toisella. Kuitenkin tämän karvakasan kuvia löytyy kartanon seiniltä.
Joka tapauksessa lukittu ovi vie pelin viimeiselle alueelle joka on hyvin samanlaista huttua kuin muukin peli. Hieman ketjuissa kiipeilyä ja kiperää tasoloikkaa, siinä se.
Kun tästä ketjusokkelosta on selvinnyt, siirrytään kummalliseen kultaisella taustalla olevaan huoneeseen josta saa yllin kyllin kaikenlaisia hyödykkeitä kuten energiaa ja lisäreitä. Selkeästi tässä valmistaudutaan viimeistä koitosta varten.
Kyllä, juuri näin on asian laita. Viimeinen pomo odottaa huoneen perällä olevassa erillisessä huoneessa kaikessa karmeudessaan. On kyllä harvinaisen ruma sprite...jestas sentään. Tuomari hoideltiin samaan tyyliin päälle hyppäämällä kuin muutkin pomot.
Huoneen keskellä on useita pieniä tasoja joita oli hyvä käyttää apuna ukon päälle hyppäämiseen. Taivaalta satoi välillä rivi tuomarin vasaroita jotka oli helppo väistää. Oikeanlaisella ajoituksella kun ukon kuolemattomuusaika oli häviämässä, hyppäsi uudelleen päälle, näin sai mahdollisimman nopeasti uuden iskun tehtyä.
Pari yritystä se vaati, mutta ei sentään Game Overia tullut. Loppukuvat eivät tarjoilleet mitään kovin erikoista, mutta empä odottanutkaan mitään päräyttävää pelin laadun huomioon ottaen.




Harmi sinänsä, tämä olisi voinut olla ihan mainiokin peli jos vain olisi tehty loppuun asti. Pugsleyn sprite ja taustat olivat ihan mainiota, mutta kaikki muu olikin sitten hiomatonta kakkosnelosta.
Kyllähän tämän kerran pelasi läpi, mutta toiste ei tarvitse pelin kajota.




perjantai 12. huhtikuuta 2024

Konami Hyper Soccer


Games Beaten:
420/709
Genre: Sports
Goal: Win Tournament Mode

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

Vielä löytyi täysin tuntematon jalispeli NESille. Tämä Konamin 1992 väsäämä peli on julkaistu vain Euroopassa ja Australiassa. Luulisin, että tämä on ihan taktinen veto, sillä jenkeillä on oma kiinnostuksensa siinä toisessa jalkapallossa jota pääosin pelataan käsin.
Joka tapauksessa tämä yllätti laadukkuudellaan! Peli on enemmän vakavampaan suuntaan viety toisin kuin esimerkiksi Nintendo World Cup. Hyvää vaihtelua ja oikein tehtynä vakavampikin meininki toimii.
Konami Hyper Soccer sisältää useampia pelimuotoja, mutta pääpaino on turnauksessa. Ensin pelaillaan kahdeksan kappaletta karsintaotteluita jonka jälkeen siirrytään sitten finaaleihin taistelemaan mestaruudesta.

Pelistä löytyy todella monta joukkuetta mistä valita. Hetkellisen pohdinnan jälkeen valitsin Ruotsin! Ohjekirjaa olisi kannattanut hieman tutkiskella, sillä joukkueet on jaettu erilaisiin taso-lohkoihin.
Valitsemani Ruotsi on keskitason lohkossa ja joukkueella pelaaminen osoittautui todella hankalaksi. Jouduin loppupeleissä tekemään vaikean valinnan ja vaihdoin Ruotsin Brasiliaan. Semifinaaliottelu Hollantia vastaan osoittautui Ruotsin pojilla lähestulkoon mahdottomaksi kun vastassa oli nopeammat ja taitavammat pelaajat.
Ruotsi ei kuitenkaan ollut edes alimmassa tasolohkossa vaikka sille se alkoi tuntua. Ohjeissakin mainitaan, että näillä alimman tasolohkon joukkueilla mestaruuden voittaminen on todella olematonta. Jännästi Meksiko ja USA on laitettu tuonne alimpaan kastiin.



Ennen jokaista ottelua ruutuun lävähtää näkymä missä saa parantaa joukkueen eri osa-alueita ja hyökkäyskuvioita. Jokaisella joukkueella on aluksi tietty määrä pisteitä joita sitten pääsee lisäilemään.
Parannettavia osa-alueita ovat nopeus, puolustus, hyökkäys, potku, tekniikka ja tuuri. Maksimipistemäärä osa-alueella on 15. 
Aluksi pisteitä voi lisäillä viisi kappaletta haluamiinsa kohtiin, mutta otteluiden edetessä määrä jämähtää kolmeen pisteeseen.
Hyvänä vertailuna nämä testaamani Ruotsi ja Brasilia - Brasilian joukkueella on heti pelin alussa puolet enemmän osa-aluepisteitä kuin Ruotsilla :D Ei ihme, että ei oikein meinannut sujua.
Suhteellisen tasaisesti nostin kaikkia osa-alueita, mutta pääpaino pysyi kuitenkin nopeudessa, potkussa ja tekniikassa. Hyökkäyskuvioihin en kajonnut lainkaan kun näistä en juuri mitään ymmärrä. Hyvin pärjäsi vakiolla mitä peli ehdotti.



Itse matsin aikana ruudulta ei löytynyt mitään ylimääräistä.  Ei edes kelloa mistä olisi nähnyt, paljonko matsia on jäljellä. Eivät ottelut kovin pitkiä olleet ja arvioisin, että noin 10min pelattiin. Matsin loppumisen huomasi tikittävästä äänimerkistä.
Grafiikat on muuten aika jees, mutta hieman oudolta näytti kun pelaajilla ei ollut kasvoja. Tämä on tyypillistä Konamille, että kasvojen tekemiseen ei hirveästi panostettu, mutta jotenkin antoi hassun fiiliksen tälläisessä jalkapallopelissä :D
Nintendo World Cupista poiketen, tässä ohjailtiin jokaista kentällä olevaa pelaajaa. Tietokone ohjasi kauempana olevia ja kun pallo tuli lähelle, sai itse ohjakset kyseiseen pelaajaan. Homma toimi saumattomasti.
Joskus vastustajajoukkueen pelaajat tekivät todella omituisia ratkaisuja pallon syötön tai kuljetuksen suhteen, mutta ei tässä muuten mitään sen erikoisempaa vikaa ollut. Vastustajan maalivahti jostain syystä sortui useamman kerran matsin aikana potkaisemaan aloituspotkun suoraan sivurajan yli :D
Maalien tekemisestä palkittiin hienolla animaatiolla riippuen siitä, millä tyylillä maalin teki. Hyvä lisä matsien tiimellykseen :)



Kun Ruotsin kanssa hieman hapuillen edennyt matka tyssäsi Hollantiin, ei Brasilian kanssa etenemisessä ollut minkäänlaista ongelmaa. Tykittelin karsintamatseja semmoisella sykkeellä, että useampi matsi päättyi 10-0 tilanteeseen :D
Hollanti tuli vastaan samassa semifinaalimatsissa ja se kaatui vähän liiankin helposti. 
Finaalissa vastassa oli jopa hieman yllättäen Tšekkoslovakia joka on rankattu samaan tasolohkoon kuin Ruotsi. Onneksi Argentiina oli pudonnut pois jo alkumetreillä, sen kanssa olisi voinut mennä kunnon mähinäksi.
Matsi alkoi hieman yllättäen kun Tšekkoslovakia teki saman tien maalin. Hetken pelailun jälkeen homma muuttui ja onnistuin tekemään tasoitusmaalin.
Matsin edetessä huomasi, että tämä matsi oli huomattavasti tasaväkisempää kuin Ruotsi-Hollanti -semifinaalimatsi :D Pyöritin peliä, mutta maaleja en älyttömästi saanut aikaiseksi. Ensimmäinen puoliaika päättyi tasatilanteeseen.
Toinen puoliaika alkoi loistavasti ja onnistuin tekemään maalin! Ei mennyt älyttömän kauaa, kun sain vielä kolmannen maalin aikaiseksi. Pieni hymy nousi huulilleni kun tiedostin, että voitto on todella lähellä.
Pyörittelin palloa vastustajan päädyssä ja viimein alkoi tuttu tikitys kuulumaan matsin loppumisen merkiksi. Brasilia on mestari maalein 3-1!





Tämähän oli yllättävän hyvä ja viihdyttävä jalkapallopeli! Meni NESin jalkapallopelien kärkikastiin. Nintendo World Cupin ykköspaikkaa ei mikään tule vavisuttamaan, mutta tämä antoi hyvän vastuksen tälläisenä vähän vakavampana pelinä.






maanantai 8. huhtikuuta 2024

Rock 'n Ball


Games Beaten:
419/709
Genre: Simulation
Goal: Finish Four Game Modes:
           Pinball - Get Top #1
           Pachinko - Get Any Secret Code
           Battle Mode - Beat Bomber, Thunder and Attack
           Sports Mode - Beat Soccer and Ice Hockey

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 2/10

Oli jälleen aika sukeltaa simulaatioiden ihmeelliseen maailmaan ja tällä kertaa valinta osui täysin tuntemattoman flipperipelin kohdalle. 
Ihan pelkästä perinteisen flipperin lätkyttelemisestä ei ole kyse vaan tässä on neljä erilaista pelimuotoa mistä valita. Läpäisyyn vaaditaan kaikkien neljän pelimuodon suorittaminen. Ajattelin jättää itse pääpelin hieman sivummalle ja aloitin pelaamisen muista pelimuodoista.
Tämä osoittautui hyväksi taktiikaksi, sillä muut pelimuodot menivät suhteellisen nopeasti läpi. Itse flipperin kanssa saikin sitten taistella useamman päivän ajan.
Avataampa hieman tarkemmin eri pelimuotoja sekä niiden läpäisytavoitteita:

Pachinko

Ajattelin, että tästä olisi hyvä aloittaa pelin läpäiseminen. Ennen pelimuotoon siirtymistä valitaan itselleen mieluinen pelihahmo. Ohjekirjan muukaan hahmoilla on eroja, mutta minä en ainakaan mitään tälläistä huomannut. Kaikki tuntuivat ihan samalta. 
Valitsin Billyn joka muistutti Elviksen ja Ozzy Osbournen 1969 Woodstockin keikkakledujen risteytystä. Billyllä pelasin sitten jokaisen pelimuodon läpi.
Ideana tässä pelimuodossa on ampua kuulia lähtöalustalta ja toivoa, että ne jäisivät joihinkin pelilaudalla olevista aukoista. Kuulien ohjautumista aukkoihin estää erilaiset metalliset tikut joita on ripoteltu ympäri pelialuetta.
Jos kuula sattui tippumaan koko pelikentän ohi, pystyi sen vielä pelastamaan alareunassa olevien mailojen avulla. Tästä tuli lapsuuden mummolareissut mieleen, sillä sieltä löytyi hieman samanlainen peli kuin tämä - tosin puisena versiona. Mitä hieman netistä tsekkasin, niin erilaisia variaatiota on tästä kyseisestä pelistä tehty ja osa rantautui Suomeenkin asti.
Tässä lapsuuteni pelissä kuula lyötiin puisella kapulalla liikkeelle eikä siinä ollut mitään mailoja pelin alaosassa.
Kuusi erilaista pelityyppiä on valittavissa; 10-Balls, Special 1P, 5-Balls, Max Flipper, Pair A ja Pair B. Tässä riitti kun suoritti onnistuneesti yhden kuudesta vaihtoehdosta ja valitsin tähän hommaan 10-Ballssin sen kummemmin muita kokeilematta. Jokaisessa pelityypissä on krediittirajat joiden väliin täytyi päästä.
Valitsemassani 10-Ballssissa raja on 9000-10 000 krediittiä. Homma on aika tarkkaa, sillä jos krediittimäärä meni yli, suoritus hylättiin. Kerran onnistuin saamaan ihan älyttömän tuurin saattelemana 24 000 krediittiä ja tuuletin jo voiton merkiksi. Ällistyin todella kun suoritukseni lopulta hylättiin. 
Krediittien kerääminen tapahtui niin, että onnistui täyttämään jonkin rivin kaikki kolot. Yhden rivin täyttämisellä sai ns. omat pois ja vasta kun toisen rivin oli täyttänyt, sai krediittejä kertymään.
Ennen kierrosta sai itse määrittää panoksen, paljon haluaa laittaa tiskiin ja aloitussumma on 1000 krediittiä. Tässä kannatti ehdottomasti laittaa kaikki peliin ja toivoa parasta sillä nappulaliigan krediittimäärillä olisi mennyt ikä ja terveys saavuttaa krediittirajat.
Pelikentältä löytyi myös ykkösellä tai kakkosella varustettuja koloja. En tästä sen paremmin mitään ohjeita lukenut, mutta näin mutulla veikkaisin niiden olevan jonkinlaisia kertoimia. 
Yllättävän hankalaa oli pysyä sallittujen krediittien välissä. Kun sain krediitit kasaan, pudotin vain loput kuulat yli laidan jotta ei lisää pisteitä vahingossakaan tulisi. Tavallaan aika typerä tuo yläraja, olisi ollut huomattavasti mukavampaa pelata niin, että saa yrittää kerätä niin paljon krediittejä kun vaan haluaa.
Harmillisesti jokaisessa pelimuodossa on nämä rajat joten ei vapaasta pelaamisesta voi vaan haaveilla. Kun krediittirajan suoritti onnistuneesti, palkinnoksi sai onnittelutekstin ja jonkin kummallisen salasanan joka täytyi syöttää pelin alkuruudussa. Vaikka kuinka koodia syötin kakkosohjaimella, ei se vaan toiminut. Homma jäi täydelliseksi mysteeriksi.





Battle Mode

Seuraavaksi vuorossa on kaksintaisteluita tietokonetta vastaan. Taisteluita käydään kolmessa erilaisessa flipperipöydässä - Bomber, Thunder ja Attack. Koska kyse on flipperistä, voittoja saa kun onnistuu kikkailemaan kuulan vastustajan mailojen ohi.
Valittavana on kolme erilaista voittotavoitetta; kolmesta, viidestä tai seitsemästä matsista poikki. Erävoiton sai kun onnistui tekemään kolme pistettä. Valitsin lyhimmän vaihtoehdon koska siinäkin oli ihan tarpeeksi tekemistä.
Voi hyvää päivää mitä paskaa tämä pelimuoto oli. Pelkkää tuuripohjaista läiskimistä, ei ollut mitään taitoon liittyvää. Tietokoneen mulkvisti puolusti välillä aivan liian hyvin omaa päätyään ja pisteitä ei syntynyt. Voitin ensimmäisen kolmesta flipperipöydästä suhteellisen nopeasti, mutta kahta jälkimmäistä saikin sitten yrittää pidempään.
Koska tämä on lähinnä vain tuuria, tuuri ei ollut puolellani kuin pieninä hetkinä kerrallaan. Toinen flipperipöytä on liian yksinkertainen ja siinä täytyi vain laukoa kovaa toivoen, että kuula menee vastustajan lapojen ohi. Tässä on vielä hienosti kolme estettä lapojen takana jotka täytyy ensin tuhota jotta edes pisteen tekeminen onnistuu.
Kolmannessa flipperissä ongelmana oli erilaiset lisälaitteet joita sai aktivoitua nappeja painamalla. Totta kai tämäkin oli täysin tuurista kiinni osuiko pallo mihinkään näistä napeista.
Muutama kirosanakin näiden kahden flipperipöydän kohdalla suustani pääsi, mutta meni ne viimein läpi. Monta kertaa kävin niin ikävästi, että olin voittanut ensimmäisen pisteen ja toinenkin jo hyvällä mallilla, mutta sitten tietokone alkoi sekoilemaan ja pelasi älyttömän hyvin voittaen koko roskan lopulta.








Sports Mode

Nämä urheiluflipperit ovat hieman parempia kuin taisteluversiot, mutta vain marginaalisesti. Hieman nämäkin verenpainetta nostattivat tietokoneen dominoinnin vuoksi. Jalkapalloa ja jääkiekkoa tarjoiltiin lajivaihtoehtoina ja samat säännöt päti kuin aikaisemmassakin pelimuodossa.
Näissä molemmissa lajeissa on vain yksi maila käytössä jota sitten pyöritellään eri suuntaan, riippui painoiko A:ta vai B:tä. Välillä oli hankala hahmottaa, kumpaan suuntaan mailaa olisi kannattanut pyöräyttää, että olisi saanut kunnon moukarin aikaiseksi vastustajan maalille. Hyvin useasti pyöräytin mailaa väärään suuntaan ja lopputuloksena hyvä maalintekopaikka meni ihan hukkaan.
Maalin edustalla nököttää maalivahti jota sitten itse ohjaillaan. Nämä urheilut ja taisteluflipperit ovat varmaan kaverin kanssa hauskaa hupia, mutta näin tietokonetta vastaan melkoista tervanjuontia.






Pinball

Sitten viimein itse pääpelin pariin. Tavoitteena on päästä pistetaulukon ykköseksi ja se tarkoitti 800 000-990 000 -pistettä. Tämä raja jostain syystä vaihteli aika paljon. Yleensä ykköspaikkaa pitävällä pisteitä oli 950 000 tienoilla, mutta läpimenneellä yrityksellä vain 815 000. Tätähän ei mistään ennakkoon nähnyt jonka vuoksi jokaisella yrityksellä täytyi tavoitella miljoonaa pistettä jotta raja varmasti rikkoontuisi.
Hommahan oli todella haastavaa, sillä flipperi oli rakennettu ärsyttävästi. Pallo tippui helposti pois pelialueelta. Isoin ongelma tässä on se, että ensimmäinen pisteidenkeräys-aparaatti on hieman liian lähellä alempia mailoja. Kolme slottia joiden välistä kuula tippuu keräten pisteitä. Keskimmäinen reikä on juuri sijoitettu lapojen väliin. Muutenkin jos slottien reunoihin osui niin, että kuulaa ei saanut menemään niiden välistä, lenteli se mihin sattuu.
Tämä saattaa kuulostaa hirveältä nillitykseltä, mutta minkäs teet - ei maistunut tämä. Flipperiä pystyi täristämään ja se mikä tässä on hyvää, ei masiina mene tilttiin missään vaiheessa. Sai täristää niin paljon kuin sielu sieti. Tärinä ei kuitenkaan mitään mahtipontista ollut ja pahimmista tilanteista sen avulla ei kuulaa voinut pelastaa.
Flipperin alareunassa pelaaminen osoittautui nopeaksi tuhoksi eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää ylälaidassa pelaaminen. Ylälaidassa on myös omat mailat, mutta siellä on vielä ruuhkaisempaa kuin alhaalla. Ei voinut minkäänlaista taktiikkaa käyttää kun aina kuula lensi alas jonkin osuman jälkeen. Tämän flipperin suunnittelijalla ei ole ollut minkäänlaista näkemystä miten tehdään viihdyttävä flipperi. Otetaan esimerkkinä klassinen Black Boxin Pinball ja Raren tekemä Pin*Bot.
Molemmat ovat haastavia pelejä, mutta niitä oli hauska yrittää läpäistä! Ei tarvinnut persereikä pinkeänä jännittää tuleeko kuula silmänräpäyksessä takaisin alas kun se osuu johonkin.
Flipperin ylälaidan oikealla puolella on jonkinlainen kuvaruutu ja kolme tuhottavaa pisteseinää. Kuvaruudulla rullaa erilaiset esineet ja kun viimeinen pisteseinä on tuhottu, rullaaminen pysähtyy. Tämän jälkeen kun osuu kuvaruutuun, tapahtuu jotain jännittävää!
Se jännittävä tarkoitti suurimmaksi osaksi pisteiden keräämistä, mutta muutama erikoisempikin asia on laitettu joukkoon. Ensimmäisenä mainittakoon punainen villapaita josta saa lisärin! Todella mahtava asia tälläisessä flipperipelissä. Sellainen pieni tvisti tässä vielä on, että ruutuun osumisen jälkeen esineet täytyy vielä käydä itse keräämässä, ne eivät automaattisesti tule itselle.
Kaikki nämä kerättävät jutut ilmestyvät vasemmalla puolella olevaan mutkaan. Ai että tähän oli vaikea osua ja suurin osa yrityksistä päättyi kuulan tippumiseen flippperin alaosaan. Koska alaosa on niin brutaali paikka, 8/10 yrityksestä päästä takaisin ylös päättyi lisärin menetykseen. Todella rasauttavaa yrittää kerätä lisäriä saamatta sitä ja tippua alas prosessin aikana menettäen yhden lisärin :D
Villapaidan lisäksi kuvaruudulta löytyi kaksi peliä hankaloittavaa asiaa - näkymättömyyspullo joka muutti hetkellisesti mailat näkymättömiksi ja aurinkolasit jotka muuttivat lapojen ohjauksen päinvastaiseksi. Pullon vaikutus loppui ajastaan, mutta lasien ei. Piti aktivoida jokin uusi esine kuvaruudulta jotta vaikutus loppui. Voitte vaan kuvitella, mitä kävi jos erehtyi putoamaan alas kun näppäimet ovat päinvastoin :D Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä esineenä löytyy avain, jonka avulla pääsee bonuskenttään. Bonuskenttään johtavat tikkaat on sijoitettu samaan mutkaan kuin muutkin esineet.
Bonuskentässä pystyi viettämään aikaa niin pitkään kuin vain sai pidettyä kuulaa pelialustalla. Ruudulle ilmestyy mörköjä ja jos onnistui tuhoamaan kaikki ennen kuin ne hävisivät ruudulta, aukesi ruudun yläreunaan samantyylisiä koloja kuin Pachinkossa. Näistä koloista sai paljon pisteitä. Myös vihollisten tuhoamisesta palkittiin pisteillä joten näissä bonuksissa kannatti vierailla!
Kun tämä flipperi on jo valmiiksi todella arvaamaton niin miten ihmeessä kuvaruudulla rullaavia tavaroita pystyy keräilemään tasaiseen tahtiin?
Vastauksena tähän on kolme kirjainta; TMR. Yllättäen tämä mestaripelaaja keksi tavan pitää kuulaa oikean mailan päällä ja kevyellä napinpainalluksella sai sen lähtemään niin köykäisesti, että osui seiniin ja palasi takaisin mailan päälle. Itselle tämä ei tullut mieleenkään vaikka periaatteessa aika helposta kikasta onkin kysymys.
Vaikka ei pahemmin tarvinnut pelätä kuulan lentelemistä ympäri flipperiä, ei tämä silti mitään helppoa ollut. Halutun esineen saaminen oli työn ja tuskan takana. Välillä kuula ei jostain syystä irronnut lavasta vaikka miten painoi nappia. En tiedä oliko kyseessä bugi tai joku, mutta tämä toi uskomattoman haasteen ajoitukseen. Välillä kuula tuhosi loput seinät kerralla jolloin ajoitus meni taas ihan harakoille.



Aluksi yritin samaa läpäisytaktiikka kuin TMR eli keräilin mahdollisimman paljon lisäreitä ja sen jälkeen siirrytään avain-bonukseen keräämään reilusti pisteitä. Tämän kuitenkin hylkäsin hyvin nopeasti, sillä bonuksesta poistuttaessa kuula saattaa sinkoilla mihin sattuu ja minun tuurillani lähes jokaisella kerralla flipperin alapuolelle ja mailojen ohi. Muutin taktiikkaani niin, että jätin bonuksen unholaan ja keskityin vain keräilemään lisäreitä ja rikkomaan ruudun alapuolella sijaitsevia seiniä jotta saisi hieman pisteitä kasaan. Tämä taktiikka on tappavan hidasta, mutta kun kuula pysyi hallussa, homma eteni hitaasti mutta varmasti. 
Alkuun tämä toimi ihan hyvin toki jäätävän tuurin säestämänä. Onnistuin nousemaan Game Overin reunalta viiden lisärin asemaan. Tämä ei harmillisesti ollut varma taktiikka, sillä joskus kuula saattoi lähteä mailasta hieman oudosti eikä palannutkaan takaisin mailan päälle. Myös kun tälläistä samaa kaavaa toistaa pitkään keskittyminen herpaantuu helposti.
Noin 2,5 tuntia tahkosin tällä taktiikalla ja sain kasaan 650 000 pistettä kunnes viimeinenkin kuula luiskahti alempien mailojen välistä syvyyksiin. Täytyy sanoa, että oloni oli todella tyhjä. Yritin uudelleen ja uudelleen, mutta en tälläisiin lukemiin enää päässyt. Tuuri ei vain ollut puoellani eikä jaksanut oikein keskittyäkään. Lisäreitäkään en onnistunut nappailemaan samaan tahtiin joten täytyi kehittää uusi taktiikka.
Seuraavaksi palasin tuohon TMR:n taktiikkaan koska bonuksesta saattoi saada kymmeniä jopa satoja tuhansia jos sai vain pallon pysymään alueella tarpeeksi pitkään. Eipä onnistunut tämä itsellä ja yritykset päättyivät parhaimmillaan 100-300 000 pisteen välimaastoon. Jälleen Pelle Pelottoman mietintämyssy päähän.
Lähdin tutkiskelemaan bonuskenttää uudella näkökulmalla. Ruudulle ilmestyvät viholliset tulevat reittinsä loppupuolella todella lähelle mailoja ja ajattelin kokeilla sellaista taktiikkaa, että tuhoan pienellä näpäytysliikkellä yhden vihollisen ja saan pidettyä kuulan mailan päällä. Valitettavasti kuula kuitenkin sinkoili pois mailasta vaikka miten varovasti yritti osua viholliseen.
Mutta sitten se löytyi, aivan timanttinen taktiikka. Kun odottelin vihollisia pitäen palloa mailan päällä, muutamat viholliset tulevat niin lähelle mailaa, että tekevät ns. itsarin. Tämä onnistui vain kun kuula on vasemman lavan päällä ja muutaman tietyn vihollisen kanssa.
Parista vihollisesta saa 8000 pistettä ja viholliset tulevat aina samassa järjestyksessä ruudulle saman patternin saattelemana. Joskus kun kuula sattui heilumaan juuri oikealla tavalla, saattoi näiden parin vihollisen lisäksi tuhoutua yksi ylimääräinen veijari. Jumalauta, keksin itse juustoilutaktiikan peliin mitä TMR ei löytänyt!
Laskeskelin hieman, että aikaa prosessiin menee noin 3 tuntia kun pisteitä sai vain tietyistä vihollisista. Tämä olisi ollut mahdollista tehdä niin, että pitää itse D-padia vasemmalle painettuna, mutta minulla oli parempaakin tekemistä. Teinkin niin hienon ratkaisun, että laitoin NES-kapulan sinitarralla pöytään kiinni ja kirjan painamaan nappia puolestani.
Aikoinaan humalapäissäni Helsingin Kampin kauppakeskuksesta "saa ottaa" -hyllystä nappaamani Ramppi Palaa -kirja tuli nyt oikeasti hyötykäyttöön. Ehkä tämän kunniaksi voisi kyseisen kirjankin joskus lukea.
Ihan helppo tämä asetelmaa ei ollut toteuttaa, sillä peliä ei saanut pois pauselta jos jokin nappi on pohjassa. Eli en voinut vain antaa kuulan laskeutua vasemman lavan päälle pausettaen pelin ja sitten vaihtaen sormeni kirjaan. Minun täytyi arvioida Nikke Knattertonin tavoin kuulan liikerata, että se laskeutuu turvallisesti mailan päälle. Kun sain mielestäni hyvän lyönnin aikaiseksi, pausetin pelin niin, että kuula oli mahdollisimman ylhäällä antaen minulle enemmän aikaa laittaa kirja D-padin päälle.
Salamannopeasti pausen poistamisen jälkeen asetin kirjan D-padille ja hommahan perhana toimi! Maila oli ylhäällä ja kuula heilui tasaisesti sen päällä. Jos tämä jonkun korvaan kuulostaa jonkinlaiselta puijaukselta, niin ihan hyvin tämän olisi voinut toteuttaa niin, että itse fyysisesti painaa nappia pohjassa.
Peli on sen verran verenpainetta nostattava tekele, että en tunne tämän vuoksi minkäänlaisia omantunnontuskia. 





Olipahan kunnon vuoristorata tämä pelin läpäisy :D Todella keskinkertainen peli. Pariin otteeseen pelaamisen aikana kävi niin, että sain kuulan jumiin vasemmalla ylhäällä olevaan mutkaan. Siinä se olisi kimpoillut vaikka kuinka pitkään ennen kuin tärinällä irrotin kuulan. Kertoo pelin laadusta. Harmi kun tästä hommasta ei tullut pisteitä :)
Ilman tätä keksimääni taktiikkaa peli olisi saanut vaikeusasteeksi 9/10, mutta taktiikan jälkeen homma "hieman" helpottui.