Dusty Diamond's All-Star Softball

Games Beaten: 521/710

Genre: Sports

Goal: Win the Amazons (Match 6)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 8/10

Mudville on kuuluisa klassisesta runosta "Casey lyöntivuorossa." Mutta Mudvillellä on muutakin - ja jotkut sanovat, että vielä parempaa - kuuluisuuden tavoittelemista. Joka vuosi kuuluisimmat Softballin pelaajat saapuvat Mudvilleen taistelemaan World's All-Star Softball -mestaruudesta. 

Kuusikymmentä kovatasoisinta pelaajaa kilpailevat kuudella erilaisella pelikentällä aina kivisestä hiekkarannasta upeasti rakennettuun pääliiga areenaan! Totisemmille pelaajille All-Star peli ja World Series on yhdistetty yhdeksi ja samaksi. 

On taas turnauksen aika ja urheilufanit ympäri maailmaa seuraavat kiihkeästi tätä klassista kilpailua. Voiko joukkueesi - legendaarisen kaikkien aikojen All-Starin, Dusty Diamondin pienellä avustuksella - pelata niin kiivaasti, että voittaisivat? Vai voittavatko viime vuoden mestarit, mahtavat Amazonit jälleen kerran? On vain yksi tapa selvittää asia. Valitse joukkueesi ja...lähdetään pelaamaan! 

Äkkiseltään ei tule mieleen muita Softball -pelejä NESille tämän lisäksi - taitaa olla ainoa lajiaan! Minun täytyi käydä netistä vilkaisemassa, mitä eroa Softballilla ja Baseballilla oikein on ja erot ovat aika mitättömiä. Pallo on suurempi ja sitä heitetään alakautta. Myös heittoetäisyys on lyhyempi, Softballissa se on 12,2 metriä kun taas Baseballissa 18,34 metriä. Muutenkin etäisyydet ovat lyhkäisemmät ja tätä voidaan harrastaa myös sisätiloissa. Tässä on myös vuoropareja vain seitsemän perinteisen yhdeksän sijaan. En tiedä onko tämä vain tähän peliin laitettu vai perus käytäntö Softballissa. Joka tapauksessa erittäin hyvä juttu, matsit eivät venyneet liian pitkiksi.

Hienosti tämä NES-peli oli ainakin yhden sääntö-asian kussut, sillä pelaajat heittelivät palloa yläkautta :D Eipä tässä näkyvää eroa ollut perinteiseen Baseballiin, ihan sama kun olisi pelannut sitä.

Voi pojat, että tällä kertaa kahmaistiin sieltä lietetynnyrin pohjalta tämän pelin osalta. Tätä ei ollut nautinnollista pelata oikeastaan missään vaiheessa. Buginen, hieman epäreilu, tuuria vaativa ja todella hankala vääristä syistä. Pelissä täytyy voittaa vain kuusi ottelua mikä paperilla kuulostaa helpolta hommalta, mutta edellä mainittujen seikkojen vuoksi tämä osoittautui todella vaikeaksi peliksi. Ennen kuin lähdetään Softballia lätkyttämään, täytyy valita pelattava kenttä ja joukkueen jäsenet. Valittavana on viisi erilaista kenttää ja ne eroavat todella paljon toisistaan. Esimerkiksi puistossa pallo pystyi menemään penkkien ynnä muiden koristekasvien taakse ja sieltä oli hankala saada palloa takaisin kentälle. Jokainen näistä erilaisista kenttävaihtoehdoista täytyy pelata ja samaa ei voi valita uudelleen kun sen on kerran läpäissyt.

Ehdottomasti pelin parasta antia on joukkueen jäsenten valitseminen, sillä tähän on oikeasti panostettu! Valittavia hahmoja on hurjat 60 kappaletta ja jokainen niistä on täysin uniikki tapaus. Hahmojen ulkomuodot vaihtelevat reilusti ja se, minkälaisia taitoja he omaavat. Jotkut ovat erittäin hyviä syöttämään kun toiset taas lyömään. Jotkut ovat erittäin näppäriä puolustuspelissä. Parhaimmat syöttäjät osaavat tehdä ovelia kierreheittoja tai jonkin hienon animaation saattelemana erikoisen hämäävän heiton. Kaikki pelaajat eivät käytä edes perinteistä pesäpallomailaa, vaan löytyy esimerkiksi hakku, piikikäs nuija, golfmaila ja luuta muutamana esimerkkinä. Tämä on hieno lisä peliin :) Kovimmat lyöjät ovat hitaita juoksemaan ja hieman huonoimmat kirmaavat kuin arojänikset. Näin sai mukavaa balanssia hahmojen valintaan. Kun hahmot on kertaalleen valittu, niitä ei voi vaihtaa muuta kun aloittamalla pelin alusta. Kannatti siis tarkkaan tehdä tämä valintaprosessi.

Kun hahmoja aletaan sitten valitsemaan, sitä tehdään vuorotellen vähän niin kuin koulun liikuntatunnilla. Kaikki pelaajat ovat todella nuorennäköisiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eli kai nämä jotain kersoja ovat. Aluksi valitsin hahmoni ihan vain ulkonäön mukaan mitkä näyttivät hauskoilta, mutta sitten oli tehtävä muutoksia kun homma ei oikein lähtenyt sujumaan. TMR oli katsonut jostain parhaat pelaajat ja yritin saada samat tyypit omaan joukkueeseeni mitä hänellä oli. Ihan kaikkia samoja en onnistunut haalimaan, sillä tietokone valitsee randomisti omiaan ja meni sitten valitsemaan sellaisen pelaajan, minkä olisin halunnut. Eipä tällä niin väliä, hyvin pärjäsi hieman erilaisella joukkueellakin.

Peli on heti alusta lähtien melko haastava ja minulla meni todella pitkään päästä edes ensimmäistä matsia läpi. Tässä on onneksi salasana jonka saa jokaisen voitetun ottelun jälkeen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui pelin bugisuus ja epäreilut tilanteet. Tässä kävi esimerkiksi sellaista, että kun vastustaja löi pallonsa todella korkealle ja menin omalla hahmollani alle odottamaan koppia, sitä ei kuitenkaan rekisteröity. Muutenkin pallojen nappaaminen oli todella työlästä, aivan liian pieni hitbox oli tähän hommaan laitettu. Monesti myös pelaajani olivat kunnon rähmäkäpäliä ja suoraan lyönnistä kohti lentävät pallot eivät jääneet räpylään vaan putosivat maahan. Tätä tapahtui tietokoneelle todella harvoin - sama homma koppien kanssa. Aivan helvetin ärsyttävää, kun varmat palot menivät sivusuun. 

Ehdottomasti nihkein juttu oli, kun sain tehtyä Homerunin ja pallo lensi komeasti alueen ulkopuolelle. Kuitenkin Homerun -tekstin tilalla luki "Out" ja pelaajani paloivat. Olin hieman ymmälläni, että mitä ihmettä tapahtui. Tämä sama kävi tietokoneellekin muutaman kerran, mutta ne hyväkkäät saivat juoksut aikaiseksi palamisen sijaan. Olin todella vihainen tämän asian johdosta ja ärsytys muuttui vihaksi peliä kohtaan. 

Viimein onnistuin voittamaan ensimmäisen ottelun muutaman tunnin yrittämisen jälkeen. Pari seuraavaa matsia meni onneksi todella nopeasti läpi, mutta sitten neljännen matsin kanssa oli suuria ongelmia. Yritin voittoa useamman tunnin ajan ja viimein onnistuin siinä huimalla yhden juoksun erolla. Viidettä matsiakin sai yrittää jokusen kerran, mutta se meni hieman nopeammin läpi kuin neljäs vaikka juoksu-ero oli tässäkin mitätön. Tämän jälkeen ruudulla komeilikin teksti, että "nyt joudut kohtaamaan Amazonit." Pienenä flashbackina tästä nimestä tuli, että muistelin Retkun taistelleen tämän joukkueen kanssa hyvän tovin verran. En tästä itse yrittämisestä muista mitään, mutta nimi on jäänyt mieleen. Kävin huvikseni vilkaisemassa, miten TMR:llä meni tämän viimeisen vastustajan kanssa ja ukkohan tykitti tämän läpi ensimmäisellä yrityksellä. Koko pelin hän läpäisi hieman päälle kahteen tuntiin kun itsellä taas meni joku 10-15 tuntia :D

Nyt siirrytäänkin isolle areenalle pelaamaan puistojen ynnä muiden koulun pihojen sijaan. Finninaamapojat saivat nyt tyttöjoukkueen vastaansa - ja voihan pyhä jysäys sentään, että tämä oli hankala joukkue voittaa. Aluksi hommasta ei tullut yhtään mitään, en saanut yhtään juoksua tehtyä. Amazonit ovat nopeita, he lyövät todella usein Homeruneja ja nappailevat pallot hyvällä prosentilla kiinni. Syöttäjä heittää pallon sellaista vauhtia, että siihen ei meinaa millään osua. Onneksi tässä pelissä on pelaajien väsymys, tämän avulla heittonopeus hieman laski myöhemmissä vuoropareissa. Minulla meinasi oikeasti toivo loppua tämän kanssa, ottelu tuntui niin epäreilulta. 

Kokeilin tähän vaikka minkälaisia vippaskonsteja mm. vaihtelin tiiviiseen tahtiin syöttäjiä jotta ne eivät väsyisi niin pahasti. Tässä jos vähänkin keskittyminen herpaantui syöttämisen suhteen, Amazonit tykittivät homeruneja. Mitään perinteisiä suoria heittoja ei kannattanut edes kuvitellakaan tekevänsä, ne olivat melkein varmoja Homeruneja. Vaihtelin myös pelaajien paikkoja ja yritin saada kenttäpelin mahdollisimman jouhevaksi. Laitoin hitaat ukot pesille jumittamaan ja nopeat kaverit sitten kentälle nappailemaan palloja. Lyöntijärjestystä ei tarvinnut muuttaa, se toimi niin hyvin kun tässä oli mahdollista. 

Juoksujen tekeminen oli erittäin hankalaa koska syöttäjä heitti palloa niin kovalla vauhdilla. Vaikka syöttäjä väsyi, se silti viskoi aika kovaa vauhtia palloa kohti lyöjää. Ilman Homeruneja juoksujen tekeminen oli lähes mahdotonta. Vaikka miten yritti palloon osua, yleensä se päätyi laittomaksi tai sitten suoraan Amazonien räpylään. Harvoin onnistuin niin, että joku sattui olemaan ykköspesällä ja sitten sain tehtyä Homerunin. Parhaimmillaan sain neljä juoksua tehtyä koko ottelun aikana ja tämä oli erittäin harvinainen juttu.

Jos itse sattui muutaman juoksun saamaan aikaiseksi matsin alkuvaiheessa, Amazonit tylysti alkoivat tykittämään juoksuja. En tiedä oliko tämä jokin koodaustaktiikka. Pari Amazonin pelaajaa olivat sellaisia, että he tekivät Homeruneja todella isolla prosentilla. Täytyi yrittää heittää mahdollisimman vino heitto ja toivoa, että lyönti jäisi vajaaksi. Matsit monesti päättyivät niin, että tuuri kääntyi puolessa välissä ja Amazonit alkoivat tehdä Homeruneja ihan urakalla.

Tässä pelissä on niin pitkä salasana 60 pelaajavalinnan vuoksi, että sen näpyttelemiseen olisi mennyt tovi. Teinkin sitten niin, että jos matsi lähti heti alusta pitäen menemään perselleen, autoin tahallani vastustajia saamaan juoksuja. Jos juoksuissa on kymmenen juoksun ero, matsi päättyy automaattisesti. Tämä oli nopeampaa kuin salasanan näpyttely :D

Meni noin viisi tuntia ennen kuin sain edes yhden järkevän matsin aikaiseksi. Sain tehtyä viimeisessä vuoroparissa yhden juoksun ja menin sen avulla kärkeen. Totta kai sitten Amazonit tästä tuohtuneena tykittivät parit Homerunit ja homma oli taas siinä. Alkoi pelottaa, että meneekö tässä taas uudet viisi tuntia, että pääsen samankaltaiseen tilanteeseen. Ei onneksi, muutaman yrityksen jälkeen sain taas unelmatilanteen aikaiseksi. Matsi alkoi hyvin ja sain tehtyä toisen vuoroparin aikana kaksi juoksua. Seuraavassa vuoroparissa Amazonit saivat yhden Homerunin aikaiseksi, mutta onneksi se jäi siihen. Sain pidettyä tilanteen hallussa useamman vuoroparin ajan. Vaikkakin välillä olikin läheltä piti -tilanteita. Sain vielä onnekkaasti yhden juoksun tehtyä kuudennessa vuoroparissa ja sain poltettua Amazonit niin, että he jäivät ilman juoksuja. Seitsemännen vuoroparin lyöntivuorossani en saanut mitään aikaiseksi, mutta nyt olin siinä tilanteessa, että johdin ottelua kahdella juoksulla. Helvetti, että jännitti! Sain heti kaksi Amazonia poltettua ja viimeinenkin polttaminen onnistui hienosti. Muutin tähän viimeiseksi jääneeseen yritykseen taktiikkaa niin, että käytin vain yhtä syöttäjää. En välittänyt, vaikka Peter väsähti ja ei enää jaksanut heittää kunnon kierreheittoja. Veikkaan, että tuurilla oli todella iso rooli tässä, että Amazonit eivät lyöneet lähes suoria heittoja Homeruneiksi. Kyllä oli helpottunut olo tämän jälkeen, aivan kamala stressipeli :D

Tämä saattaisi olla kaksinpelinä ihan jees kamaa näiden erilaisten hahmojen takia, mutta yksinpelinä aivan kamalaa kuraa. Ei voi suositella kenellekään. Katsoin läpäisyni jälkeen jonkun Youtube -arvostelun tästä ja peliä kehuttiin oikein kunnolla. Kommenteissakin joku mainitsi, että tämä on NESin paras peli. Mitä helvettiä. No, pisteitä tämä peli saa tuosta hahmojen erilaisuudesta ja siitä, että tässä on kuitenkin vain kuusi voitettavaa ottelua. Olisi tämä voinut olla paljon pidempikin kärsimys.

All-Pro Basketball

Games Beaten: 518/710

Genre: Sports

Goal: Win League Competition (35 Matches)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Amerikkalainen koripallo on erittäin jännittävä ja suosittu peli. All-Pro Basketball luotiin tuomaan tätä samaa jännitystä ja realismia kuin esikuvansa. Samat säännöt, tekniikat ja toiminta ovat sellaisia asioita, mitä voit odottaa All-Pro Basketballilta. 

All-Pro Basketball sisältää kahdeksan eri joukkuetta jotka edustavat oikean koripallon kermaa. Sinun täytyy tehdä kovasti töitä jotta saavutat mestaruuden joukkueellesi! Jos elät nopeille hyökkäyksille tai donkkauksille ja haluat voittaa heidät kaikki, All-Pro Basketball on sinulle juuri oikea peli!

Hetken olin siinä uskossa, että tämä olisi se viimeinen läpäisy koripallopelien osalta, mutta kun tuossa listaa pläräilin läpi, löytyihän sieltä vielä ainakin yksi pelaamaton koris. Yllättävän monta näitäkin on NESille jaksettu vääntää :D Tämä kyseinen peli edusti onneksi sitä parempaa osastoa, tätä oli ihan hauska pelailla. Ongelmana tämän kanssa oli vain se, että tämä oli aivan liian pitkä ja loppupuolella alkoi näkyä uupumuksen merkkejä. Tässä täytyy voittaa jokainen pelin seitsemästä joukkueesta viisi kertaa eli matseja täytyy tykitellä yhteensä 35 kappaletta! Yhden matsin voittamiseen meni noin vartti, joten kyllähän sitä ihan mukavasti aikaa kului pelin parissa. Tässä ei varsinaisesti ole mitään turnausta, vaan joukkueet kohdataan aina samassa järjestyksessä. Jokaisen voitetun matsin jälkeen sai kivasti salasanan jonka avulla sitten pystyi jatkamaan ja ns. juustoilemaan. 

Pelissä oleva juontajaneiti sanoi, että tässä ei saisi hävitä yhtään ottelua. Tätä yritin sitten noudattaa ja jos häviö napsahti, painoin resettiä ja syötin salasanan. Näin sain yrittää samaa matsia uudelleen. Klassinen, hieman halpa juustoilutyyli - mutta kun ei uskaltanut olla noudattamatta neidin ohjeistusta :D

Tämä muuten on sitä ihan perinteistä koripalloa sääntöinen kaikkineen - yhtä asiaa lukuun ottamatta. Vaikka tässä pelataankin kahteen koriin, homma on luotu niin, että näytettäisiin pelaavan vain yhteen koriin. Kun saavutaan keskirajalle, peli pysähtyy hetkeksi ja heittää kentän ympäri. Tämä aluksi hämmensi todella paljon ja en aina oikein hahmottanut, missä olin menossa. Tätä on yritetty selkeyttää myös niin, että molemmat kentän puoliskot ovat erivärisiä. Kun tähän hommaan tottui, ei se tuntunut ollenkaan hullummalta. En ihan muista perus koriksen sääntöjä, mutta ainakaan tässä ei voinut enää palata takaisin omalle kenttäpuoliskolle kun oli mennyt keskiviivan yli vastustajan puolelle.

Tästä erikoisuudesta johtuen alku otti aikansa ennen kuin sain edes ensimmäistä matsia voitettua. Asiaa ei helpottanut, että joukkueiden asusteiden värit sattuivat olemaan aika samanlaisia joka sekoitti asiaa entisestään. Valitsin itselleni saman joukkueen millä TMR pelasi eli Los Angeles Breakers. En tiedä olisiko joukkueilla ollut sen kummempaa eroa ainakaan kun niillä itse pelasi, vastustajan roolissa pieniä eroavaisuuksia oli havaittavissa. Peli tuntui aluksi haastavalta, mutta kun tottui puoliskon vaihdokseen ja tiesi, miten kentällä kannattaa liikkua, peli muuttuikin melko helpoksi. Muutaman alkumatsin jälkeen ei tarvinnut edes salasana-juustoilua lainkaan.

Jokaisessa joukkueessa on liuta lyhkäisiä miehiä ja yksi kunnon hongankolistaja. Osa ukoista on nopeampia kuin toiset. Pelaajat myös ilmeisesti väsyivät pelin aikana, sillä viimeisissä erissä ukot kulkevat hitaammin kuin alussa. Joukkueen ainut pitkä kaveri on todella hyvä nappaamaan palloa kesken heiton ja myös saamaan sitä pois kuljetuksen aikana. Hieman ironisesti pitkä kaveri ei kuitenkaan osaa donkata kovin kaksisesti ja hänen donkkaukset menivät ohi isoimmalla prosentilla. Ohi donkkaamista kävi tässä yllättävän paljon. En koripalloa seuraa, mutta luulisi, että donkkauksesta menisi lähes poikkeuksetta sisään? :D

Aluksi oli suuria ongelmia saada palloa pois vastustajalta. Kun A-nappia painoi, kaveri nosti vain kätensä pystyyn ikään kuin vilkuttaakseen. A:sta myös vaihdettiin ketä pelaajaa halutaan ohjata. Oikea tekniikka pallon poissaamiseksi olikin vain pyöriä pelaajan kannoilla kuin herhiläinen painamatta mitään nappeja. Välillä näissä tilanteissa kuitenkin tuli rike ja vastustaja sai rajaheiton. Jännä sinänsä, kun ainut keino saada pallo pois on härvätä toisen ympärillä ja siitä sitten saa helposti rikkeen painamatta mitään nappeja. Onneksi sentään tätä samaa kävi myös vastustajalle kun yrittivät palloa napata pois minulta :)

Tässä ei mitään sen suurempia taktikoita tarvinnut alkaa kehittelemään, sillä yhdellä pelaajalla sai kuljetettua pallon helposti korille asti. Korin heittämistä ei kannattanut yrittää kaukaa, vaan kannatti aina donkata. Erän aloituspallot oli todella helppo napata itselleen ja voitinkin ne 99,9% koko pelin aikana. Jos vastustaja sai tehtyä korin ja aloitus oli sitten omassa päädyssä, kannatti heilua edestakaisin etsien sopivaa pelaajaa kelle heittää. Kun pallon sai viimein heitettyä oikealle kaverille, kuljetti hänellä pallon korille ja teki korin. Pallon aloitusheiton kanssa ei kuitenkaan saanut liian pitkään aikailla, sillä siitä tuli muuten rike ja heittovuoro siirtyi vastustajalle. 

Aluksi matsit olivat hyvinkin tasaväkisiä, mutta kun keksin kaikki jipot, piste-eroja alkoi syntymään. Saatoin välillä voittaa matsin yli 40 pisteen erolla :D Muutamassa matsissa onnistuin pääsemään sadan pisteen yli, mutta se oli yllättävän haastavaa hommaa. Hankalin vastustaja oli helposti Phoenix Wings ja heitä vastaan matsit päättyivät huomattavasti tasaväkisemmin. Ihan ensimmäisellä kierroksella pieniä vaikeuksia oli myös kierroksen viimeisenä vastaantulevan San Francisco Bayridersin kanssa, mutta myöhemmillä kierroksilla tämäkin joukkue taipui reilulla piste-erolla. 

Phoenix Wingsin ukot ovat nopeita ja heidän joukkueen pitkä kaveri on myös erittäin nopea. Ongelmaksi muodostui kaksi viimeistä erää kun oman joukkueen ukkelit ovat väsyneitä. Vastustajan miehet eivät väsyneet niin pahasti kuin omani. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että kuljetin aina aloitusheiton jälkeen pallon korille yhden miehen voimin. Phoenixia vastaan kannatti yrittää tehdä mahdollisimman paljon piste-eroa kahta viimeistä erää varten. Phoenix tasoitti pistetilannetta reilusti näiden kahden erän aikana. Jännä, että tätä joukkuetta ei ole laitettu ns. viimeiseksi kun kerta on huomattavasti vaikeampi kuin muut. Viimeinen kohtaaminen Phoenixia vastaan meni todella tiukoille. Piste-ero kaventui kapenemistaan ja ihan viimeisillä minuuteilla he olivat yhden korin päässä tasoituksesta. Onneksi kuitenkin erä kerkesi juuri loppumaan, ennen kuin Phoenixin ukot kerkesivät korini alle. Tämä on pelin ainoa matsi, missä oli oikeasti haastetta. Pientä tuuriakin oli ottelun aikana...onneksi tätä ei tarvinnut enää uudestaan pelata. 

Kun Phoenix Wingsin jälkeen oli hoidellut vielä helpon Seattle Sonicsin, kertoi juontajaneiti, että nyt olisi viimeinen ottelu edessä. Tässä kohtaa täytyy mainita, että tämä otteluiden jälkeinen juontoruutu on yksi NESin hirveimmistä ilmestyksistä. Se, että juontajaneiti näyttää muoviselta nukelta, ei ole mitään Los Angeles Breakersin valmentajaan verrattuna. Riippuen siitä, millaisella piste-erolla matsin hoitelee, se määrittää millainen animaatio valmentajan osalta tulee. Jos piste-ero on pieni, heiluu valmentaja penkin päällä. Mutta jos voittaa reilulla piste-erolla niin...voi Helvetti sentään. Tämä lähipotretti valmentajasta on varmaan kamalimman näköinen kuva jonkun naamasta NESillä. Ukolla on kunnon psykoottinen ilme ja ruskeaa hampaiden reunassa...liekö omaa ulostettaan nauttinut. Ainakin ilmeestä päätellen tämä olisi ollut hyvin mahdollista. Mitä ihmettä graafikot ovat ajatelleet kun ovat tätä toteuttaneet...hrrr. 

Mutta se tuosta karmeudesta ja viimeisen matsin pariin! Eipä tästä mitään erikoista kerrottavaa ole, voitto irtosi onneksi helposti. Tässä vaiheessa alkoi kisauupumus olla jo aika kova kun tätä samaa olin tuntitolkulla harrastanut. Voitto irtosi reilulla 96-38 tuloksella! Hämmentävästi pelin loppuruudussa näytettiin voitetut ja hävityt matsit, niin siinä oli hävittyjen matsien kohdalla yksi. Kun käytin tätä resetti-juustoilua, niin moinen ei voinut olla mitenkään mahdollista. Kävin katsomassa TMR:n läpäisystä ja hänellä kävi sama juttu. Ukko oli yhtä ihmeissään kuin minäkin. Peli perhana kusetti! :D Joka tapauksessa tämä on oikeasti hyvä korispeli! Ei liian hankala jonka vuoksi tätä ihan mielellään lätkytteli. Pituudesta pieni miinus, muutama kierros olisi saanut olla pois ja esimerkiksi 20 matsia voittoon olisi ollut ihan sopiva määrä 35 matsin sijaan.

Slalom

Games Beaten: 514/710

Genre: Sports

Goal: Finish 3 Mountains (8 Races Each)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 9/10

Yksi kuumimpia haastajia kuka on tullut ulos aloitusportista. Kiidä alas mäkeä porttien läpi väistellen puita, kelkkailijoita ja muita laskijoita. Voit jopa tehdä freestyle-stuntteja kumpareiden yli. Kuitenkin koko ajan kilpaillen kelloa vastaan jotta selviäisit maaliin. Pujottelu tarjoaa pelaajille innostavan 24:n rinteen haasteen tehdä korkeita pisteitä.

Black Box -sarjan pelejä ja ensimmäinen lajiaan joka oli muiden kuin Japanilaisten väsäämä. Rare sai tämän kunnian olla ensimmäinen ulkopuolinen NES-pelin tekijä ja laadukasta työtä kaverit tekivät. Tämä on yllättävän hienosti toteutettu vuoden 1986 NES-peliksi. Raremaista huumoria on myös saatu mukaan jo näinkin varhaisessa julkaisussa ja se kohdistuu laskijan takalistoon. On muuten todennäköisesti muhkein perse mitä NESillä on nähty :D Hyvänä kakkosena (heh) kilpailee River City Ransomin ahteri, mutta kyllä Slalom vie voiton (pers)karvan mitalla. 

Pelissä lasketaan vuoren rinnettä alas aikarajaa vastaan ja väistellään jos jonkinlaista estettä. Vuoria on yhteensä kolme kappaletta ja jokaisessa on kahdeksan rinnettä. Rinteen kun selvittää aikarajan puitteissa maaliin asti, siirrytään seuraavaan. Jos aika loppuu kesken, alkaa peli tylysti alusta. Kaikki kahdeksan rinnettä täytyy laskea putkeen jos mieli päästä loppuun asti.

Pelissä on ajelupeleistä tuttu mekaniikka käytössä, että jos aika loppuu kesken ja vauhtia on tarpeeksi, saattoi nopean vauhdin turvin liukua maaliin asti. Tätä kävinkin itselleni todella usein. 

Kaikkia kolmea vuorta ei tarvitse onneksi putkeen pelata, vaan jokaista voi yrittää erikseen haluamassaan järjestyksessä. Vaikka ohjekirjan mukaan vuorissa on selkeät vaikeuserot, ne ovat itse pelissä turhan lähellä toisiaan. Joitain pieniä eroja on, mutta erot olisivat saaneet olla isommat. Nyt jo ensimmäinen vuori tuntui todella haastavalta ja sitä ei meinannut millään päästä läpi. 

Täytyy mainita, että kun pelihahmo saapuu maaliin ja alkaa tuulettamaan, luulin pitkään, että ukkelilla on suu auki ja hän katsoo taivasta kohti. Vähän sellainen Wallace ja Gromit -muovailuvahameininki. Viimein tajusin, että tuo kellertävä asia on kypärä eikä pää ja musta ei olekaan ammollaan oleva suu vaan visiiri :D Vieläkin on hieman vaikeuksia katsoa Spriteä normaalisti. 

Pelissä ei ole minkäänlaista loppua ja viimeisen rinteen onnistuneen suorituksen jälkeen siirrytään taikaisin ensimmäiselle vuorelle. Pelin rakenne on myös hieman kummallinen, sillä jos jonkin vuoren selvitti läpi, siirryttiin automaattisesti seuraavaan, mutta vuori ei alakaan alusta - vaan seitsemännestä eli toiseksi viimeisestä rinteestä. En oikein tiedä mikä tälläisen ajatusprosessin takana on ollut. Tämän vuoksi peliä ei voi periaatteessa läpäistä putkeen, vaan joutuu vuoren läpäisyn jälkeen painamaan resettiä, että pääsi pelaamaan alkupään rinteet. 

Rinteiden varrella on jos jonkinlaista estettä hankaloittamassa matkantekoa. Löytyy lipuilla merkittyjä portteja joiden välistä täytyy laskea tai muuten vauhti hidastuu hieman. On lumiukkoja, puita ja joitain muksuja laskemassa mäkeä vuorenrinteellä. Ehdottomasti inhottavimmat esteet ovat toiset laskijat joita ohjekirjassa kutsutaan Drone Skiereiksi. Nämä ovatkin sellaisia mulkvisteja, että oma pelinautintoni kärsi huomattavasti. Drone Skierit tönivät ja ovat lähes aina väärässä kohdassa laskemassa. Todella ärsyttävää, kun olisi tarkoitus mennä esimerkiksi portin läpi, niin tälläinen sankari on juuri edessä. Melko varmasti homma päättyi yhteentörmäykseen. 

Pelissä on käytössä Solo Bonus, joka helpottaa hieman matkantekoa. Solo Bonusta saa kerättyä kahdella eri tapaa. Ensimmäinen tapa on laskea rinne mahdollisimman nopeasti läpi ja jäljellä oleva aika lisätään Solo Bonukseen. Toinen tapa on tehdä temppuja. Sana temppu voisi olla lainausmerkeissä, sillä kun osuu kumpareeseen ja pelihahmo nousee ilmaan, täytyi painaa ristiohjaimesta alaspäin jolloin pelihahmo nosti kätensä ilmaan. Melkoinen temppu! Kuitenkin kun tätä harrasti, sai Solo Bonusta. Solo Bonuksen ansiosta sai laskea itsekseen ilman Drone Skiereitä niin monta sekuntia, kun oli onnistunut edellisessä rinteessä pisteitä keräilemään. Solo Bonus vaikuttaa ainoastaan Drone Skiereihin, ei muihin esteisiin. Eipä tällä väliä, sillä muiden esteiden väistely oli huomattavasti helpompaa ilman RNG -vastustajia. Nautin pelistä huomattavasti enemmän kun sai itsekseen laskea :D

Jos johonkin esteeseen törmää, peli arpoi, että lentääkö rähmälleen vai jatkuuko meno ilman kaatumista muutaman voltin saattelemana. Kaatuminen on todella huono juttu, sillä vauhti putoaa luonnollisesti nolliin. Sillä ei ollut väliä, oliko vauhtia paljon vai vähän, nurin saattoi lentää molemmissa tapauksissa. Porttien liput ovat onneksi sellaisia, että niistä ei voinut lentää nurin vaikka pelihahmo tekikin useampia voltteja ilmassa varsinkin, kun laski todella kovaa. Tämä kerrottiin ohjekirjassa ja oli erittäin hyödyllinen tieto. Ei tarvinnut ihan niin tarkkaan porttien läpi laskea, etenkin jos Drone Skiereitä oli edessä härväämässä.

Minulla oli suuria ongelmia pelin alusta lähtien. Tälläiset nopeatempoiset "ajelupelit" ei vain ole meikäläisen juttu. Reaktiokykyni ei riitä seuraamaan kaikkea ruudulle tulevaa. Kun pelaan vielä jenkkiversiot läpi, niin tässäkin tapauksessa kaikki ilmestyi ruudulle todella nopeasti. Testasin huvikseni PAL-versiota läpäisyni jälkeen ja sehän oli huomattavasti helpompi. Kerkesin reagoimaan asioihin ja onnistuin väistelemään niitä paremmalla prosentilla. Jumitin ensimmäisessä vuoressa todella pitkään, kun en tajunnut kerätä sooloaikaa ollenkaan. Menoni loppui aina viidenteen rinteeseen. Kävin vilkaisemassa ohjekirjaa ja sieltä selvisi Solo Bonuksen tärkeys. Jopas pelaaminen muuttui, kun pääsin jokaisella yrityksellä viidennen rinteen läpi. Neljännestä rinteestä sai vielä kerättyä mukavan määrän Solo Bonusta, sillä tässä rinteessä on erittäin paljon kumpareita mistä hypätä. Tämä neljäs rinne on jokaisessa vuoressa samanlainen Solo Bonuksen keräily-pläjäys. Harmi kun Solo Bonusta ei saa mitenkään varastoon, olisi ollut erittäin hyödyllistä myöhemmissäkin rinteissä :D

Seitsemäs rinne, Big Dipper tuotti suuria ongelmia ja jouduin turvautumaan pausetteluun. Pausen avulla pystyin hetkeksi pysäyttämään pelin ja reagoida seuraavaan esteeseen. Kun pause on päällä, ei ruudulla näy muuta kuin "Pause" -teksti ja täytyi itse muistaa, millä kohdilla mikin este oli. Viimeinen rinne menikin sitten ensimmäisellä yrityksellä läpi. Rakenteeltaan se muistutti neljättä rinnettä ja sisälsi paljon kumpareita. Onneksi ei viimeisen kanssa tarvinnut taistella verenmaku suussa. Vihdoin ja viimein sain suoritettua ensimmäisen vuoren...vielä olisi kaksi jäljellä.

Toinen vuori tuntui paljon helpommalta kuin ensimmäinen - seitsemänteen rinteeseen, Monster Runiin asti. Monster Runissa rupesi olemaan jo omat reaktioajat melkoisella koetuksella ja pause piti ottaa jälleen apuun. Pitkään ja sinnikkäästi yritin ilman pausea ja kerran pääsinkin rinteen läpi, mutta sitten noutaja tuli kahdeksannessa rinteessä. Kun ei ollut minkäänlaista hajua mitä vastaan tulee, eihän se sitten onnistunutkaan. Kaukana läpäisy ei ollut ja pääsinkin aivan maaliviivan tuntumaan. Monster Runin uudelleen läpäiseminen ilman pausea olisi ollut itselle melkoinen tempaus joten otin pausettelun jälleen käyttöön. Helpostihan se sitten pausen avulla meni :)

 

Viimeisessä vuoressa vaikeus tuntui hieman jyrkemmältä ja jo alkupään rinteet olivat hankalampia kuin aikaisemmissa. Kuitenkin jostain syystä kuudes rinne, Paradise on todella helppo rinne päästä maaliin asti. Aikaraja on yllättävän löysä ja pääsinkin rinteen ensimmäisellä yrityksellä helposti läpi. Kelloonkin jäi noin 20 sekuntia tuhlattavaksi. Seuraavana vuorossa onkin sitten viimeisen vuoren seitsemäs rinne, eli Exterminator. Sama tuttu kaava aikaisemmista vuorista jatkui ja tämä oli se kaikista hankalin rinne. Päätin, että käytän heti pausea hyväkseni ensimmäisestä yrityksestä lähtien, sillä meno vaikutti jo niin älyttömältä. Tämähän kannatti, sillä pääsin rinteen ensimmäisellä yrityksellä läpi :D Jäätävä tuuri kyllä kävi, sillä aika loppui kesken laskun ja niukin naukin liu'uin maaliin asti. Pelin viimeinen rinne, Freestyler meni myös ensimmäisellä yrityksellä läpi, kiitos pausettelun. Päätin, että kun kerta pääsin tuon hankalan Exterminatorin ensimmäisellä yrityksellä, seuraava onnekas veto voi olla tuntien pelaamisen päässä. Olin jo aivan kypsä tähän peliin enkä enää millään halunnut aloittaa uudestaan.

Vaikka en olekaan tälläisten pelien ystävä, täytyy kuitenkin hattua nostaa pelin laadukkuudelle. Tässä oikeasti tuntee vauhdin hurman kun suihkii erilaisten esteiden välistä. Hieman tasaisempaa ja järkevämpää vaikeusastetta peli olisi todellakin kaivannut, mutta Rare päätyi perinteiseen tylytykseen. Vaikka pelin pausella läpäisinkin, olen tyytyväinen, että testasin PAL-versiota ja pääsin toisen rinteen läpi ensimmäisellä yrityksellä ilman pausettelua.

Roundball: 2 - on - 2 Challenge

Games Beaten: 508/710

Genre: Sports

Goal: Win Tournament (3 Games)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 3/10

Tähän on tultu. Olet taistellut tiesi naapuristosi koulupihan kuumalta asfaltilta donkkailemaan isojen poikien kanssa ja nyt on aika pelata oikeaa koripalloa. Äläkä edes ajattele valittaa, koska täällä puolikentän tiukka toiminta erottaa ammattilaiset hiirulaisista. 

Kentällä sinulla on apunasi vain nopeat kenkäsi, nopeat liikkeesi ja pelilliset ratkaisusi joten sinun on parempi lakaista lattiaa vastustajillasi tässä nopeatempoisessa kaksi vastaan kaksi toiminnassa.

Pitkästä aikaa koripallopeliä! En edes muista milloin viimeksi olisin moista pelannut. Näitäkin on vielä joitain jäljellä. Kun peliä valitsin, en edes tajunnut aluksi tämän olevan koripallopeli, mutta ihan virkistävää vaihtelua muihin viimeaikaisiin urheilupeleihin.

Pelinä tämä on todella lyhyt, vain kolmen ottelun turnaus täytyy voittaa. Jokaiseen matsiin saa vielä salasanan joten todella helposta pelistä on kysymys. Pelin alussa saa säätää asetuksia mieleisekseen. Tästä löytyy kolme eri vaikeustasoa ja peli ehdottaa Normaalia vakiovaikeusasteella joten sillä mentiin. Perinteiseen tapaan en muuta vakioasetuksia vaikeusasteen suhteen joten tämä hieman jännitti aluksi. Onneksi ei sentään Hardin kohdalla ollut suoraan, se olisi ollut varmaan aika tuskallista :D Pelissä saa myös valita erien keston ja vakioasetuksena on neljä minuuttia. Pisimmillään erät olisi saanut kestämään 16 minuuttia joka olisi ollut todella tylsää hommaa. Tämä neljän minuutin vakio oli oikein sopiva!

Tässä taistellaan kaksi vastaan kaksi joukkueilla ja pelataan yhteen koriin. Aluksi tästä ei meinannut tulla mitään kun koria tehdessäni peli höpötti jatkuvasti "take it back" tai jotain muuta vastaavaa mongerrusta. Sama vaikka mongerrus olisi olut "dökködöö," ei se mitään olisi muuttanut, sillä en oikein saanut selvää upeasta 8-bittisestä samplesta :D Säännöt ovat vähän hakusessa ja meni todella pitkään tajuta, että jos esimerkiksi pallon varasti, täytyi käydä kolmosrajan ulkopuolella jotta pystyi yrittämään koria. Vaikka pallon syötti omalle pelaajalle, ei siltikään voinut koria yrittää. Varmaan ihan yksinkertainen sääntö on tähänkin, mutta en vain tajunnut asiaa. Tuntui, että tietokonepelaajat välttyivät tältä tai sitten he vaan kävivät juuri oikeassa kohdassa ja pystyivät sitten heittämään koreja. Tämä ärsytti sen verran, että rupesin tekemään niin, että viskelin koreja kolmosrajan ulkopuolelta ja nehän menivätkin hyvällä prosentilla sisään. En edes yrittänyt mennä korille kun pelkäsin saman mongerruksen jatkuvan. Jos pitkä heitto epäonnistui, pääsi aika helposti toisella pelaajalla yrittämään koria ilman, että vastusajat saivat palloa kiinni. Välillä korin alta sai tovin heitellä ennen kuin se meni sisään. Välillä pelaaja teki donkkauksen, mutta se taisi tulla ihan tuurin saattelemana. Pitkän heittelyrupeaman jälkeen pallo saattoi päätyä tietokoneelle, mutta onneksi ei kovin usein.

Pelaajaa tässä pystyi vaihtamaan B-napista, mutta sitä ei kovin montaa kertaa tullut tehtyä itse. Kun kerta kolmoset menivät sisään helposti, ei tarvinnut mitään sen kummempia kikkailuja. Pallon pystyi varastamaan A-nappia rämpyttämällä ja se satunnaisesti onnistui. Rikkeitä tuli alkuun todella isolla kädellä kun yritin pelata peliä "normaalisti." Välillä isomman rikkeen jälkeen pääsi yrittämään vapaaheittoa. Täytyy kyllä sanoa, että vapaaheiton kuvakulma on aika hieno miten pallo lentää ruudun etureunassa olevan koriin. Muuten peli on aika keskitasoa ja musiikki kunnon renkutusta - ei mielestäni sopinut tälläiseen koripallopeliin :D

Aluksi kun homma ei ollut lainkaan hallussa, tietokone tykitteli koreja hyvään tahtiin. Sain kuitenkin tehtyä koreja sen verran, että matsi pysyi tasaisena. Takkiin kuitenkin tuli ja jouduin aloittamaan alusta. Toisella yrityksellä kun käytin enemmän kolmosrajalta tehtyjä heittoja, alkoi eroa tulla sen verran, että voitin matsin. Heittoa pystyi "lataamaan" ja latailinkin heittoja hieman ja tämän vuoksi pallo meni koriin helpommin. Tämä toki saattoi olla pelkkää silmänlumetta, ehkä ihan näpäytysheitolla pallo olisi mennyt samaan tyyliin sisään. 

Peli on hieman hämmentävä ja salasanan saamisen jälkeen ei pääse suoraan jatkamaan vaan täytyi salasana syöttää jotta pääsi seuraavan matsin kimppuun. Seuraava matsi menikin sitten ensimmäisellä yrityksellä läpi ja voitin sen pistein 130-105. Ruudulla komeili teksti, että olen voittanut finaalin ja sain myös salasanan. Tämä hämmensi sen verran, että täytyi käydä TMR:n videosta katsomassa, että menikö peli jo läpi vai mitä ihmettä. Eihän se vielä mennyt ja yksi matsi täytyi vielä voittaa. Miksi ihmeessä finaalin jälkeen joutuu vielä pelaamaan? :D 

Joka tapauksessa vielä kerran lähdin haastamaan Gold -joukkueen. Jostain syystä tämä viimeinen matsi tuntui paljon helpommalta kuin kaksi edellistä. Ehkä pelitaidot olivat hieman parantuneet, mutta tein jo kahdessa ensimmäisessä erässä älyttömästi koreja. Piste-ero oli myös aika kova jo tässä vaiheessa matsia. Pallon varastaminen onnistui myös paljon helpommin kuin aikaisemmin. Joku ihme bugikin sattui matsin loppumetreillä ja musiikit hävisivät kuin tuhka tuuleen. Saattoi olla myös mahdollista, että vahingossa säädin ne pois päältä, sillä Pause -valikosta pystyi vaihtamaan taustalla soivaa kappaletta. En kuitenkaan tähän jaksanut sen enempää paneutua ja pelasin loppumatsin pelkkien peliäänien voimin.

Kun viimeinen erä alkoi, ero alkoi olla jo aika huima. Yritin huvikseni tehdä niin paljon koreja kuin mahdollista ja peli päättyikin upeisiin lukemiin 175-97! Matsin jälkeen minut kruunattiin mestariksi. Tulostaulun jälkeen peli meni automaattisesti asetusruutuun ilman mitään kummempia loppukuvia. Aika heikkoa suorittamista pelille, mikä on ilmestynyt vuonna 1992. 

Legends of the Diamond: The Baseball Championship Game

Games Beaten: 505/710

Genre: Sports

Goal: Win the Tournament Mode

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Baseball on ollut Yhdysvaltojen kansallinen harrastus vuosikymmenten ajan, ja sillä on rikas ja jännittävä historia. Ja kaikille niille nuorille ketkä käyttivät heidän urheilutähtiään inspiraationa, on lukemattomia legendoja jotka nousivat huipulle ja tekivät baseballista sellaisen kun se on tänä päivänä.  Babe Ruth, Lou Gehring, Hank Aaron ja Dizzy Dean ovat muutamia supertähtiä jotka terävöittivät peliä.

Nyt nämä baseball-legendat heräävät henkiin Legends of Diamondissa. Sinä olet manageri, sinä valitset ketkä legendat pelaavat joukkueessasi ja sinä määräät kaapin paikan. Kutsu apuun syöttäjä ja lyöjä...yritä saada kaksi pesänvarastusta putkeen...liu'u kotipesälle...lyö kunnareita...nappaa pallo mahtavan syöksyn siivittämänä! Sinä hallitset jokaista peliä. Joten pelataan palloa!

NESin pesäpallopelien loputon suo jatkuu. Tuntuu, että nämä eivät lopu koskaan :D Onneksi tämä peli ei ollut sieltä pisimmästä päästä vaan riitti, että voitti turnauksen joka sisälsi neljä ottelua. Ihan helpolla mestaruus ei irronnut, sillä vastustajat olivat yllättävän haastavia voittaa. Jo heti alusta lähtien jouduin todella taistelemaan, että voitin edes tämän ensimmäisen ottelun. Pelin alkuvalikot on hieman kummallisesti toteutettu ja ennen joukkueen valitsemista valitaan keitä pelaajia haluaa käyttää ottelussa. Vasta tämän jälkeen valitaan joukkue, millä haluaa pelata. Tämän vuoksi en edes tajunnut, että tässä voi valita joukkueen ja luulin, että pelataan vain yhdellä ja samalla :D No, tällä tuskin mitään merkitystä oli, kyllä voitot viimein Hawksillakin irtosi!

Pelissä on onneksi salasana jonka vuoksi pelin läpäisy helpottui huomattavasti. Ilman tätä, tämä olisi ollut erittäin tuskallinen peli läpäistä. Harmillisesti salasana on todella pitkä ja sen näpyttelyyn meni useampi minuutti aikaa. Resetin jälkeen joutui aina koodin näpyttelemään ja resettiä tulikin painettua tiheään tahtiin aina kun tietokone sai liian monta juoksua. TMR tykitteli koko pelin läpi pariin tuntiin ja tässä ajassa en ollut edes ensimmäistä vastustajaa saanut hoideltua :D

Asetuksien säätämisen jälkeen valitaan kenttä millä pelataan. Tässä pystyi valitsemaan joko vanhan tai uuden kentän. Valintaruudussa näkyi myös vallitseva säätila ja yleensä valitsin sen kentän missä on parempi sää. Kerran valitsin sateisen kelin, mutta ei sillä ainakaan graafisesti mitään eroa ollut. En tiedä oliko edes kentillä mitään muuta eroa kuin värimaisema.

En tiedä mikä näissä NESin pesäpalloissa on, mutta tuntuu, että jokaisessa on jotain juustoilumahdollisuutta syöttöjen kanssa. Tämä peli ei ollut poikkeus ja keksinkin hienon tavan saada peliä hieman helpotettua. Kun siirsi syöttäjän aivan kauimmaiseen laitaan lyöjästä, pystyi hieman lyöjää manipuloimaan. Näin sai aikaiseksi heittoja jotka ovat täysin suoria, mutta vastustaja ei lyö niihin. Tämä toimi vain kahteen ensimmäiseen Strikeen ja sen jälkeen vastustaja alkoi osumaan palloon. Tähänkin löytyi lääke - nimittäin kun heitti mahdollisimman hitaan heiton samasta kohdasta kuin polttolyönnit, saattoi vastustaja lyödä tähän selkeästi laittomaksi luokiteltavaan heittoon. Tämä ei kuitenkaan toiminut kuin satunnaisesti ja aina oli hieman arpapeliä, miten vastustaja hoitaa kahden Striken jälkeisen syötön. Onneksi melko usein pallo lähti lyönnin jälkeen todella korkealle ja sain koppeja napattua. Tämä varmaan johtui syöttäjäni asennosta, ei vastustajat saaneet kummoisia lyöntejä aikaiseksi. Välillä kuitenkin penteleet saivat tehtyä Homeruneja tästä asetelmasta. Joskus jopa niin hyvällä prosentilla, että oli pakko painaa resettiä. No, ihan hyvä sinänsä, että tuo keksimäni juustoilu ei ollut täysin varma, pelailu olisi mennyt täysin läskiksi muutoin :D

Pelihän on oikein mukavan näköinen ja musiikillisestikin ihan jees kamaa. Pelattavuus kuitenkin ontuu aika pahasti ja sehän on se tärkein osa minkä pitäisi toimia. Ei tämä nyt mitenkään täysin luokatonta ole, mutta muutama pikkujuttu pisti ärsyttämään. Esimerkiksi jos itse olen syöttövuorossa ja vastustaja saa lyötyä pallon pitkälle, joissain tapauksissa ohjastamani pelaaja vaihtuu toiseen ihan yllättäen. Tämä ei johdu mistään nappien painamisesta, sillä kerran yritin vaihtaa pelaajaa nappeja rämpyttämällä eikä mitään tapahtunut. Outoa suunnittelua, että ohjastamani pelaaja, kuka on lähimpänä palloa, vaihtuukin hieman kauempaan ukkoon. 

Toinen todella rasittava juttu oli, että pelaajat saattoivat jäädä laitoihin kiinni. Jos pallo lensi todella pitkälle aina laitaan asti, joskus pelaaja oli laidan "sisällä" eikä sitä saanut enää ohjastettua. Joskus pelaajan sai pois tästä pirullisesta paikasta, mutta tietokone oli jo kerennyt tekemään liikaa ratkaisuja joten sillä ollut juurikaan merkitystä. 

Tämä seuraava ärsytys ei ole mikään bugi, mutta kyllä se aika paljon sai tuohtumusta aikaiseksi. Kun itse on lyöntivuorossa, vastustajan syöttäjät tekevät aivan jäätävän ärsyttäviä heittoja. Pelissä on vielä aika hankala lukea, minkälainen heitto lähtee liikenteeseen ja kunnon kiemura-laittomatkin tuli lyötyä kun ei vaan huomannut eroa. Onneksi sentään ihan jatkuvasti tätä ei tapahtunut ja tietokone heitteli ns. normaalejakin heittoja. 

Pelissä on muutamia ihan hauskoja pieniä yksityiskohtia. Esimerkiksi joskus koira kävi nappaamassa laittomaksi menneen pallon ja kuljetti sen pois. Jos pelaaja paloi niin, että pesillä oli porukkaa odottamassa eikä lyöjä päässyt ollenkaan matkaan, hakkasi hän mailansa poikki. Mailan puolikas lensi komeasti ilmassa :D Välillä vastustajan pelaajat kehoilivat oikein kunnolla varsinkin jos pesillä oli pelaajia. Ruudun alareunaan ilmestyi teksti jossa sanottiin, että "nyt teen varmasti juoksun jos et ole tarkkana." Tämä valitettavan usein piti paikkaansa. Myös jos itse oli voitolla viimeisessä vuoroparissa ja viimeinen palo menossa, oma tiimiläinen iloisesti ilmoitti, että "nyt on mahdollisuus voittoon!" Ihan hauskoja pieniä yksityiskohtia :)

Hieman oudompana yksityiskohtana on pelin tummaihoiset pelaajat, sillä he näyttivät alkuun hieman omituisilta. Näyttää sille, että vain pelaajan yläkroppa on tummaa ihoa ja alakroppa sitten vaaleaa - kunnon hybridi. Ilmeisesti kuitenkin pelaajien sukat tai mitkä lie suojat ovat jostain syystä laitettu ihonvärisiksi joka saa aikaan tämän hämmennyksen. Ehkäpä graafikon olisi muutama minuutti pidempään kannattanut asiaa miettiä. 

Ensimmäisessä matsissa kesti tosiaan se pari tuntia läpäistä. Vaikka välillä sainkin juoksuja tehtyä jopa useamman kappaleen Homerunien ansiosta, tietokone aina tasoitti ja meni ohi. Viimein onnistuin ottelun voittamaan ja sekin taisi tulla vain yhdellä juoksulla :D Toinen matsi meni huomattavasti nopeammin ensimmäisellä yrityksellä! Juustosyötöt toimi hieman paremmin ja tietokone ei lyönyt pahemmin Homeruneja. Kolmas ottelu ei sitten enää mennytkään kerralla vaan sai useamman kerran yrittää. Ei kuitenkaan ihan niin pitkään kuin ensimmäistä. Hieman tässä oli taidotkin parantuneet ja osasin aavistaa mitä tietokone tekee. Jostain syystä jokaisessa ottelussa tietokone löi välillä samaan kohtaan ja väli oli vielä sellainen, että vaikka miten yritti omaa pelaajaa liikuttaa, pallo meni aina ukkojen välistä aina takalaitaan asti. Ainut haitta tästä onneksi oli, että tietokone sai oman pelaajansa ensimmäiselle pesälle. 

Kyllähän se voitto viimein irtosi tästä kolmannesta vastustajasta ja finaalimatsi odotti!

Aluksi tuntui, että vaikeusaste hieman nousi, mutta se taisi olla vain silmänlumetta. Aika samantasoisia vastustajat lopulta olivat. Muutaman kerran yritin voittoa, mutta sitä ei irronnut ja oli pakko jatkaa hommaa seuraavana päivänä. Päätin sitten, että streamaan viimeisen ottelun kavereille ja minulla olikin useampi kaveri katsomassa tätä hurjaa finaalia! Aluksi homma ei lähtenyt rullaamaan ja resettiä tulikin hakattua useampaan otteeseen. Mutta sitten ottelu alkoi sujumaan aivan uskomattoman hyvin. Tein ensimmäisessä vuoroparissa kolme juoksua mikä on todella hyvin kun vertaa mihin tahansa aikaisempaan otteluun. Toisessa vuoroparissa homma räjähti käsistä ja tein huimat kahdeksan juoksua! Nyt täytyi pitää pää kylmänä, sillä näin hyvin ei ollut ikinä mennyt tämän pelin parissa. Onnistuin vielä yhden juoksun tekemään neljännessä vuoroparissa, mutta tämän jälkeen ei juoksuja enää tullut. Tilanne oli kutkuttava 12-3 ja voitto siinsi horisontissa. Kaverini kannustivat minua ja tämä toi oman mausteensa matsiin! Pientä sulamista tapahtui loppuvuoropareissa ja tietokone sai tehtyä yhteensä seitsemän juoksua. Viimeinen vuoropari lähti liikenteeseen tilanteessa 12-7 ja nyt täytyisi saada vain kolme paloa aikaiseksi. Nehän onnistuivatkin suhteellisen helposti kopeilla ja tietokone ei enää onnistunut tekemään juoksuja. Näin minut kruunattiin mestariksi!

Harmi kun tässä on muutamia ärsyttäviä juttuja, muutenhan tämä olisi ollut oikeinkin hyvä pesis! Näin se valitettavasti putoaa keskikastiin. Onneksi tässä oli vain neljän ottelun turnaus, muuten olisi ollut todella ikävä pelikokemus.