Baseball Simulator 1.000

Games Beaten: 412/709

Genre: Sports

Goal: Win Season Mode

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Pitkästä aikaa pesäpalloa! Otin tälläisen lämmittelypelin ennen todellista koitosta jotta muistuu mieleen, miten sitä pesäpalloa taas pelattiinkaan.

Ihan perinteisestä pesäpallosta ei tällä kertaa ollut kyse, vaan pelaajat ovat varustettuna erilaisilla supersyötöillä sekä lyönneillä. Hieman tuli Nintendo World Cup mieleen näistä överiksi vedetyistä superkyvyistä.

Pelissä on valittavana 5, 30, 60 tai 165 ottelua. Viiden ottelun setti oli ihan riittävä määrä ja han ei olisi mielenkiinto riittänyt täyteen 165 ottelun settiin vaikka tämä hauska peli onkin :D

Kaikenlaista hölynpölyä olisi ollut valittavana pelaajajärjestyksistä pelipaikkoihin, mutta näihin en kajonnut lainkaan. Vakioasetukset olivat oikein hyvät! Joukkueen valitsin ihan puhtaasti sen mukaan, millä on kiinnostavin logo :DJoukkueen valitsin ihan puhtaasti sen mukaan, millä on kiinnostavin logo :D

Superkykyjä löytyy roppakaupalla erilaisia. Isoimpana erona käytettävien superkykyjen lisäksi on se, että syöttäjiltä löytyy useampi erilainen kun taas lyöjällä on vain yhdenlainen superkyky per henkilö. 

Superkykyjä on Nintendo World Cupin -tyyliin rajallinen määrä ja tiuhaan käytettäessä ne loppuvat jo ensimmäisten vuoroparien aikana. Ennen lyöntiä/syöttöä täytyi valita, halusiko käyttää jotakin superkykyä. Lähes poikkeuksetta käytin superkykyjä niin pitkään kuin niitä vain riitti.

Lyöjillä on käytössään lyöntitehoa parantavia sekä myös vastustajaa hämääviä kykyjä. Pelaaja pystyi lyömään pallon niin, että se lensi kauas horisonttiin kun taas toisella pelaajalla saattoi olla kyky, millä pallon sai lyötyä korkealle ilmaan ja alas tullessa se pyöri niin vinhasti, että palloa ei voinut saada kiinni.

Yhden pelaajan superkyky on niin tehokas, että pallo vei kaikki pelaajat mukanaan kentän laitaan jotka sattuivat osumaan tielle. Todella huvittavan näköistä!

Syöttäjillä on pallon nopeuteen ja hämäämiseen liittyviä superkykyjä. Todella vähän tuli näitä syöttäjien superkykyjä käytettyä, sillä riski niissä oli kova. Jos vastustaja sattui osumaan tälläiseen superkyvyllä marinoituun palloon, lensi se todennäköisesti stadionilta ulos. Jos vastustaja käytti itsekin jotain superkykyä,  Homeruninen tekemisen todennäköisyys sen kuin nousi. Parempi oli vain syöttää normaalisti ja nappailla helppoja palloja räpylään.

Vaikka tämä hauska peli onkin, yksi seikka pilasi pelinautintoa melko tehokkaasti. Kun oma joukkue on tauolla ja kaksi tietokonevastustajaa kamppailevat keskenään, täytyi valita halusiko katsoa ottelun vai skipata sen.

Tietokonematsien katsomisessa ei hirveästi pointtia ole joten ehdottomasti skippaus. Ruutuun ilmestyy ikkuna mistä näkee pelin etenemisen ja tämän jälkeen ei enää oikein tapahdu mitään.

Yritin painella kaikkia nappeja ja luulin, että peli tilttasi. Ei tiltannut, jostain syystä jokainen vuoropari käydään todella hitaasti läpi. Eikö pelintekijät osanneet koodata suoraan lopputuloksen näyttävää ikkunaa vai mitä ihmettä?

Näissä "skipatuissa" otteluissa kesti aina 5-10 minuuttia ja useasti joutui odottamaan useamman matsin putkeen turnauksen rakenteen vuoksi. Pahimmillaan taisi olla kolme matsia putkeen tälläistä odottelua eli noin 20-30 minuuttia.

Otin muutamasta skippimatsista huvikseni aikaa ja ajanotin näytti 6-8 minuuttia. Tämä söi aivan älyttömästi pelinautintoa. Itse voittaa oman matsin muutamassa vuoroparissa ja sitten joutuu venailemaan vähintään sen 5-10 minuuttia.

En voisi kuvitellakaan miten hirveää tämä olisi täyden 165 matsin kaudessa :D Huvikseni katsoin yhden vastutajien ottelun, eikä se loppupeleissä ollut edes paljoa hitaampi kuin tälläinen "skipattu" matsi. 

Peli on uskomatonta Homerunien juhlaa ja niitä tulikin jatkuvalla syötöllä. Baseballissa on se hieno puoli, että jos juoksuero vastustajaan on tarpeeksi suuri, loppuu peli siihen. Monet matsit päättyivät jo muutamassa vuoroparissa koska juoksujen tekeminen oli todella helppoa.

Tähän vaikutti suuresti superkyvyt joita pystyi hyödyntämään sen muutaman vuoroparin ajan. Paras tilanne oli sellainen, että ensimmäisen vuoroparin aikana teki yli 10 juoksua ja ottelu päättyi siihen :D

Onnistuin polttamaan vastustajan pelaajat aika hyvällä prosentilla ennen kuin he kerkesivät edes ensimmäiselle pesälle. Paras oli heittää mahdollisimman hitaita heittoja jolloin pallo useasti päätyi syöttäjän lähettyville. Muutamissa tapauksissa vastustaja onnistui tekemään Homerunin tälläisestä hitaasta heitosta, mutta väliäkös tuolla kun itsellä oli alla reilusti enemmän juoksuja.

Pelasin turnausta niin hyvin, että voittoni sinetöitiin jo ennen viimeistä matsia :D Periaatteessa tämä olisi riittänyt läpäisyyn, mutta pelasin kuitenkin koko turnauksen loppuun. Lisää ihanaa tietokoneiden välisten matsien odottelua luvassa, ai että.

Venailut olivat viimein ohi ja pääsin viimeisen matsin pariin, hurraa! Homma oli ohi nopeammin kuin ehti alkaakaan ja vastustaja taipui kolmannessa vuoroparissa tuloksella 13-0. Oikeassa elämässä tälläinen ottelu olisi varmasti nautintoa kalliit finaaliliput ostaneelle yleisölle :D

Harmillisesti tuo tietokoneiden välinen venailu laskee tämän arvosanaa jonkin verran, muuten tämä olisi ollut todella loistava pesispeli. Kaksinpelinä varmaan todella loistavaa hupia, mutta näin yksin pelatessa sai aimo annoksen karvasta kalkkia kitusiinsa.

Onneksi sentään venailun lomassa pystyi tekemään muutakin kuten esimerkiksi ruokaa joten aika ei täysin hukkaan heitettyä ollut :)

Alien 3

Games Beaten: 411/709

Genre: Action

Goal: Rescue Prisoners and Kill Alien Guardians (Mission 8)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 5/10

Kun Ripley, Newt ja Hicks matkasivat loputonta avaruutta pitkin, olivat he täysin pimennossa siitä, mitä kohtalo tuo tullessaan. Hyperunessa oleva Ripley kantaa tietämättään mahassaan alien kuningattaren alkiota. 

Sulaco -nimisellä alusella syttyy tulipalo jonka seurauksena se laukaisee pakoaluksen avaruuteen. Alus pakko laskeutuu Fiorina 161 -nimiselle vankiplaneetalle ja ainoastaan Ripley selviytyy elävänä tästä hurjasta törmäyksestä.

Fiorina 161:lla asuu kaikista pahamaineisempia vankeja kuten murhaajia ja raiskaajia...

Lääkäri nimeltä Cleamens onnistuu pelastamaan huonokuntoisen Ripleyn. Ripley epäilee, että alienit ovat seuranneet häntä Fiorina 161:lle ja hänen pahimmat pelkonsa käyvät toteen.

Ripley tietää, että "Yhtiö", joka on rahoittanut suurimman osan hänen avaruustutkimuksistaan, katsoo alienien olevan tärkeä laji ja niitä ei tulisi vahingoittaa. Yhtiö on sijoittanut miljoonia dollareita "alienien haku projektiin" joka toisi nämä hirvittävät tappokoneet maan päälle joiden avulla hallittaisiin koko maailmaa.

Ripley on tietoinen tästä ilkikurisesta suunnitelmasta ja se on pysäytettävä. Alienien määrä kasvaa jatkuvasti Fiorina 161:sellä ja ennen pitkää ne löytävät tiensä pois planeetalta aina maapallolle asti.

Ripleyllä on tärkeä tehtävä - hänen täytyy pelastaa alienien nappaamat vangit ja tuhota itse alienit.

Empä ole hetkeen moista puuta heinää kirjoittanut juoni -osioon. Eihän tuo mukaillut elokuvaa juuri lainkaan. 

Elokuvassahan on vain yksi alien jota sitten yritetään saada pois päiviltä. Tässä pelissä alieneita on kymmeniä joka vesittää juonelliset kuviot täysin. Elokuvassa planeetta on myös täysin aseeton ja tässä pelissä räiskitään menemään niin että tuntuu. Loistavaa.

Ripley ei myöskään houkutellut alieneja mukanaan, vaan yksi facehugger oli onnistunut matkustamaan pakoaluksen mukana planeetalle ja onnistuu istuttamaan alienin yhden vangin koiraan.

Ehkäpä olisi ollut parempi tehdä vain pelkkä Alien -niminen peli ilman mitään kummempaa elokuvaviittausta. Ymmärrän kyllä sen, että elokuva oli ajankohtainen peliaihio, mutta empä äkkiseltään keksi miten tätä olisi voinut parantaa niin, että se mukailee elokuvan tapahtumia. Yhden saman alienin jahtaaminen ilman sen kummempaa aseistusta NES -pelissä olisi ollut ehkä hieman tylsähköä.

Eipä homma muutenkaan mennyt ihan putkeen Probe Softwarella juonen lisäksi sillä kyseessä on tylsähkö sokkeloinen kahdeksan kentän pituinen räiskintä.

Peli tarjoilee kolmea eri vaikeusastetta; Easy, Normal ja Hard. Normal vaikeusaste on vakiona joten sillä mentiin. Asetuksista sai myös muokattua lisäreiden määrää ja nostinkin ne kolmesta yhdeksään kappaleeseen. Pelissä ei ole mitään continue mahdollisuutta, joten tämä oli todella mainio juttu!

Jokainen pelin kenttä kulki samalla kaavalla - täytyi löytää alienien kaappaamat vangit ja pelastaa heidät. Tämän jälkeen kentän lopussa oleva jykevä teräsovi aukeaa ja kentän voi suorittaa loppuun.

Pelastettavien vankien määrä vaihtelee kentästä toiseen, mutta onneksi määrä pysyy mukavan maltillisena. Kentissä on todella tiukka aikaraja ja vaikka ne suorittaisi parasta mahdollista reittiä hyödyntäen pitäen virheiden määrän minimissä, ei aikaa kovinkaan paljoa jää ylimääräiseksi.

En tiedä onko aikaraja sidoksissa vaikeusasteeseen, tätä ei tullut testattua. Jos näin on, Hard -vaikeusaste on sitten ihan överihankala kun se Normalillakin teki jo tiukkaa :D

Aika ja vankien lukumäärä on laitettu samaan hudissa olevaan boksiin ja ne vuorottelivat, kumpi ruudulla näkyi. Ei tämä nyt mitään erityisiä tilanteita luonut, ainoastaan hieman hämmennystä, sillä olisihan hudissa ollut reilusti tilaa laittaa molemmat näkymään samanaikaisesti.

Kentät ovat todella sokkeloisia sekamelskoja ja heti ensimmäisen kentän aikana päätin ottaa jälleen tutun ja turvallisen vihkon esiin! Ilman karttojen piirtämistä olisi ollut todella tuskallista muistella missä mikäkin vanki sijaitsee tai miten reitit menevät. Kenttiin on jemmattu pattereita joiden avulla tutkan saa toimimaan ja näin ollen paikannettua vankeja, mutta totesin sen heti alkuunsa turhaksi kapistukeksi. Tutka alkaa piipailemaan jos vanki on lähistöllä, mutta eipä vangin pelastaminen sen helpommaksi tule koska reitit vankien luokse eivät ole suoraviivaisia. 

Mitään sen kummempaa logiikkaa kentissä ei ollut. Jos aika loppui, joutui kentän alkuun, mutta niin kävi myös energioiden loputtua. Energiaa kului alieneihin osumisen lisäksi jos putosi liian korkealta. Kenttien varrelta löytyi ammuksia ja energiapakkauksia jotka myös merkitsin karttaan menoa helpottamaan.

Onneksi putoamisesta ei menettänyt kuin pienen siivun energiaa ja hyödynsinkin tätä kikkaa monesti kun en jaksanut odotella hissejä jotka veivät alemmille tasoille. Hieman huvitusta aiheutti kentistä löytyvät viistoon menevät "palleropalkit", sillä kun niihin osui, tippui Ripley käytävää pitkin alas kuin kumipallo konsanaan. Homman vielä kruunasi kunnon pannutus lattiaa vasten :D

Jälleen yksi ihana peli missä on A ja B -napit väärinpäin. Joka kerta saman totuttelun joutuu käymään läpi jotta ei turhia ampumisia/hyppyjä tulisi tehtyä. Myös jostain syystä Ripley juoksee liian lähellä ruudun oikeaa laitaa. Tämä aiheutti ärsyttävän "nytkytys" -efektin kun ei voinut jatkuvasti juosta eteenpäin. Jos vain päättömästi juoksi eteenpäin osui 100% varmuudella johonkin vastaan tulevaan alieniin. Ei mitenkään olisi reaktioaika riittänyt alienin tappamiseen juoksun aikana.

Ripleyllä on käytössään muutama erilainen ase alienien niputtamista varten. Löytyi konekivääriä, raketinheitintä, liekkaria ja kranaatteja. Aseita en jaksanut alkaa vaihtelemaan eri tilanteiden mukaan käytin ensin vakioaseena olevan konekiväärin panokset loppuun jonka jälkeen siirryin raketinheittimeen. Kaikissa kentissä riitti näiden kahden aseen käyttäminen.

Kranaatteja en testannut kuin kerran ja totesin ne ihan hyödyttömiksi. Ilmeisesti niillä olisi saanut ilmastointikanavien pystyosissa olevat alienit tapettua jotta kulkeminen helpottuisi, mutta itse menin vain tylysti damageboostin avulla ohi.

Panosten määrästä ei tarvinnut hirveästi välittää, sillä kentän suorittamisen jälkeen sai panoksia takaisin ja niitä löytyi näppärästi vankien pelastusreiteiltä. Keräsin vain ne mitkä vastaan tulivat.

Kun vangit on pelastettu, täytyi löytää ulos kentästä. Jokaisen kentän lopussa odotti ilmastointikanavasokkelo, mutta jotenkin jollain kumman intuitiolla onnistuin löytämään reitit ulos ilman sen suurempia ympäri pyörimisiä. 

Uudelleen kenttää pelatessa ei ollut enää mitään muistikuvaa näistä sokkeloista kun en niitä jaksanut karttaan piirtää hyvän intuition vuoksi, mutta hyvin ne uudemmallakin yrityksellä menivät hyvällä prosentilla oikein.

Pomojakin tähän peliin on muutama kappale laitettu ja ne tulivat aina kahden kentän välein. Pomot eivät olleet kuin hieman isompia alieneja jotka sylkivät enemmän happoa kohti Ripleytä. 

Hoksasin, että liekkarilla sai nämä pomoalienit nopeasti tuhottua. Näiden suunnitteluun ei kyllä kovin montaa minuuttia oltu käytetty, sillä alien kävelee samaa kaavaa ympäri huonetta ja periaatteessa voi seisoa samassa kohdassa odottamassa kun alien tulee kohdille ja antaa liekkarin laulaa.

Taisteluissa on myöskin aikaraja, mutta se ei osoittautunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Ehdottomasti pelin helpoin osio.

Karttojen piirtämisen avulla sain itseni seitsemänteen kenttään kunnes viimein elämät loppuivat. Alusta aloittaminen ei hajottanut ollenkaan kun karttojeni avulla pääsin todella nopeasti takaisin samaan pisteeseen.

Jotenkin tuntui, että kentät 6-8 olivat todella yksinkertaisia verrattuna aikaisempiin. Huomattavasti suoraviivaisempaa kulkemista ja näissä vangit olivat lähekkäin toisiaan.

Viimeinen eli kahdeksas kenttä ei tuottanut ongelmia kuin aikarajan suhteen. Todella tarkasti piti miettiä vankien pelastamisjärjestys jotta kerkesi kentän loppuun. Muutaman yrityksen se vaati jotta kaikki napsahti kohdilleen.

Viimeisen kentän jälkeen tulee vielä viimeinen taistelu. Nyt vastassa ei ole yksi vaan kaksi hieman isompaa "Guardian" alienia! Mielikuvitusta on todella käytetty. Ensimmäistä kertaa taistelujen aikana minulta loppui liekkarista polttoaine ja jouduin lopputaistelun hoitamaan raketinheittimellä.

Raketinheitin on hieman tehottomampi, mutta panoksia löytyi reilusti joten antoi paukkua vaan. Yleensä näissä taisteluhuoneissa on ylimääräisiä panoksia tarjolla, mutta ei tietenkään tässä viimeisessä missä olisi niitä eritoten tarvinnut.

Molemmat alienit helposti pois päiviltä ja peli oli siinä.

Aivan turha tekele on tämä peli. Hyvänä puolena tästä voi sanoa musiikit, sillä ne ovat pääosin hyvää kuunneltavaa! Graafisestikin ihan ok, tasojen välissä olevat alienit näyttävät hienoilta.

Luulen, että kovinkaan moni muksu ei tätä jaksanut ensimmäistä kenttää pidemmälle pelata typerän tiukan aikarajan ja sokkeloisten kenttien vuoksi.

Jos haluaa pelata jotain kunnollista alienien tuhoamista, kannattaa iskeä Contra tulille.

King's Quest V: Absence Makes the Heart Go Yonder!

Games Beaten: 410/709

Genre: Point & Click

Goal: Defeat Mordack

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Matkaa King's Questin taianomaiseen maailmaan missä tehtävänäsi on löytää kadonnut linna ja Daventryn kuninkaallinen perhe.

Point and Clickejä on tullut pelailtua, mutta nämä Sierran tekeleet ovat jääneet täysin välistä. Sen verran kuitenkin tiedän, että nämä laadukkaat pelit ovat aika armottomia pelaajaa kohtaan. Softlockauksen mahdollisuus on jatkuvasti läsnä.

King's Quest -sarjakaan ei minulle ollut entuudestaan kovinkaan tuttu, pois lukien yksi dokumenttipätkä King's Quest III:sen speedrunauksesta.

Tämä viides osa on ainut mitä on julkaistu NESille ja vielä Konamin toimesta! Täytyy myöntää, että mielenkiinto heräsi täyteen kukoistukseensa kun huomasin Konamin logon komeilevan ruudulla.

Pelissä ohjaillaan kuningas Grahamia ympäri Daventryn kuningaskuntaa jotta perhe ja kadonnut linna löytyisi. Perinteisen klikkailun sijaan tässä voi kävellä paikasta toiseen käyttämällä D-padia mikä toimi todella hyvin.

Vaihtoehtona on myös perinteinen klikkailu, mutta hetken sitä testailtuani totesin sen todella kankeaksi touhuksi. Muut asiat hoidetaan sitten klikkailemalla kuten tavaroiden käyttö ja asioiden tarkastelu.

Erilaisia toimintoja tässä on todella maltillisesti, sillä Graham osaa katsoa, puhua, tehdä erilaisia actioneja ja käyttää tavaroita. Peli tuntui välillä todella kankealta näiden toimintojen vaihtamisen osalta ja välilä vaikka kuinka painoi esimerkiksi tavaravalikkoa, ei komento mennyt perille.

Useamman painalluksen jälkeen homma sitten toimi. Sama kankea ongelma koski valikoissa liikkumista. En tiedä johtuiko se ruudulla näkyvien spritejen ynnä muiden määrästä, mutta jostain syystä homma tahmasi välillä urakalla. Tähänkin toki tottui, mutta hieman ärsyttävä ominaisuus.

Pelin tallentaminen on myös yksi todella hämärä osa-alue. Pelissä pystyi tallentamaan tiedostoon tai ottamaan salasanan ylös. Jo heti pelin alkumetreillä testailin tätä, että ei sitten pidemmän pelisession jälkeen kävisi mitään typerää.

Testailu kannatti, sillä homma oli tehty todella kummalliseksi. Tiedostoon tallentaminen koskee vain pelisession aikaista tallentamista. Kuolemisen tai jonkun muun jutun jälkeen voi tiedoston ladata ja se toimii samalla tyylillä kuin Save Statet. Kun peliä halusi jatkaa myöhemmin, oli tämä tiedosto kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Salasana taas oli pelin myöhempää jatkamista varten ja se täytyi kirjoittaa esimerkiksi paperille. Kummallinen systeemi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onneksi homma meni näin, sillä jos tässä olisi ollut vain pelkkä tiedostotallennus, olisi jokaisen softlockin jälkeen joutunut aloittamaan pelin alusta :D

Nyt kun tasaisin väliajoin otti salasanoja ylös, pystyi palaamaan taaksepäin jos sattui jäämään jumiin.

Soflockaus, tuo Sierran seikkailupelien suola. En ihan täysin fanita tälläistä tapaa tehdä peliä, että voi jonkin tärkeän tavaran jättää vahingossa keräämättä ja siirtyä alueelle, mistä ei pääse enää takaisinpäin. Jatkuvasti pääkoppaa nakertaa tieto, että "jäiköhän jotain keräämättä ja uskaltaako siirtyä eteenpäin?".

Aika hyvin onnistuin tätä softlockausta välttämään ja ainoastaan yhden kerran jouduin alueen verran palaamaan taaksepäin kun olin missannut tärkeän tavaran.

Noin pelin puolessa välissä lumialueella vastaan tulee hurja Jeti, joka täytyy päästää päiviltä jotta seikkailu jatkuu. Yritin kaikenlaisia kikkoja kunnes totesin, että todennäköisesti jotain tärkeää puuttuu. Salasanan avulla takaisin pelin alkumaisemiin ja näinhän se oli, että tärkeä tavara oli jäänyt keräämättä.

Tämä tavara oli herkullinen vaniljakastike piirakka jolla täytyi jostain syystä heittää Jetiä naamaan. Jeti sitten piirakan sokaisemana käveli reunan yli ja tippui kuolemaansa.

Peli sisälsi muutaman alueen joihin täytyi piirtää ihan perinteinen kartta. Ei kun kynä käteen ja piirtämään. Aluksi aavikko-aluetta tutkiessani en ollut oikein varma onko kartan piirtämisestä mitään hyötyä. Olihan siitä, sillä viimein löytyi seikkailua edistävää sisältöä!

Toinen, hieman myöhemmin tuleva meri-alue on huomattavasti pienempi tutkia kuin aavikko ja sen kartan saikin piirrettyä nopsaan. Jotenkin mukavaa vaihtelua tälläinen karttojen piirtely seikkailun lomassa. 

Alueissa oli vielä selkeät rajat mistä ei päässyt pidemmälle, joten karttojen piirtäminen onnistui mallikkaasti.

Aivan täysin vinkeittä en peliä onnistunut selvittämään. Alku näytti todella lupaavalle kun seikkailu eteni tasaiseen tahtiin ja sain muutamia hieman hankalampiakin pulmia selvitettyä ihan omin avuin. Pelin viimeisellä alueella, Mordackin linnassa jouduin kuitenkin pariin otteeseen turvautumaan netin apuun.

Ensimmäinen jumin aiheuttanut pulma olisi ollut ihan hyvin itse ratkaistavissa, mutta alueen ärsyttävyyden vuoksi en enää pitkän pyörimisen jälkeen jaksanut alkaa sitä itse selvittämään.

Ennen Mordackin linnaan pääsyä täytyy selvittää labyrintti. Tämä mesta meni täysin tuurilla läpi vaikka ilmeisesti tähänkin olisi ollut jonkin looginen ratkaisu. Ruudun alareunassa näkyi nuoli joka ei osoittanut mihinkään järkevään suuntaan. Nuoli reagoi Grahamin asentoon, mutta vaikka itse kääntyi vasemmalle, saattoi nuoli osoittaa alaspäin.

Pitkään siinä meni, mutta sain ympyrää pyörimällä kaikki tarpeelliset asiat kerättyä labyrintista ja pääsin astumaan Mordackin linnan sisälle. Linnassa jumitin sitten hyvän tovin ja luulin, että labyrinttiin oli unohtunut jokin tärkeä tavara. Ei ollut, vaan en vain hoksannut yhtä jälkikäteen aika helpon oloista puzzlea.

Toista jumikohtaa en todennäköisesti olisi keksinyt itse. Mordackin linnan ongelma on se, että siellä ei saa tehdä rauhassa mitään. Mordack teleporttailee randomilla huoneeseen mitä itse olet tutkimassa ja jos näin tapahtuu, henki lähtee saman tien. 

Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, en oikein välitä siitä, että ei saa rauhassa tutkia asioita. Yhdessä huoneessa olisi pitänytkin odottaa aika pitkään paikallaan jotta tärkeä asia aktivoituisi. Kun kerta muissa huoneissa täytyi höntyillä nopeasti eteenpäin jotta Mordack ei teleporttaisi tappamaan, ei tullut mielenkään, että jossain huoneessa täytyisi pojottaa paikallaan pitkä tovi.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että onnistuin näinkin välillä vinkeillä pääsemään pelin läpi, missä softlockauksen vaara on todellinen :)

Viimeinen taistelu Mordackia vastaan on aika tuuri peliä. Mordack muuttui erilaisiin muotoihin ja taikasauvan avulla täytyi keksiä mikä linnasta löydetyn kirjan taioista tehoaa mihinkin. Vaihtoehtoja on neljä kappaletta ja väärästä valinnasta lähti luonnollisesti henki. Muutaman yrityksen se vaati, mutta sain viimein oikean järjestyksen haltuun ja Mordack oli historiaa! Perhe ja linna on viimein pelastettu, hurraa!

Pelissä on jännä pistesysteemi joka periaatteessa kertoo, että miten pitkällä peliä olet menossa. Maksimipistemäärä on 260 ja se lisääntyy aina erilaisien toimintojen kautta. En tiedä onko lopussa aina tuo 260 pistettä vai voiko jotain pisteitä missata niin, että ei kokeile kaikkia asioita, mutta itse ainakin onnistuin täydet pisteet saamaan :)

Ihan kiva systeemi - näki vähän, että missä mennään.

Tämähän on hyvä peli kaikesta softlockaukseta huolimatta. Aluksi hieman pelin kankeus ja alkukantainen graafinen tyyli säikäyttivät kun tämän tyylisiä seikkailupelejä on tullut pelattua lähinnä PC:llä, mutta äkkiä hommaan tottui.

Seikkailupelien ystäville iso suositus, pelasi tätä sitten millä alustalla hyvänsä!

Solar Jetman: Hunt for the Golden Warpship

Games Beaten: 409/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Destroy Eyeball Rock (Stage 12)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Kultainen varppausalus oli aikoinaan voimakkain avaruusalus Solar Jetmanin galaktisessa laivastossa kunnes se kaapattiin avaruusmerirosvojen toimesta. Nyt alus on purettu osiin ja ripoteltu ympäri galaksia.

Solar Jetman on ainoa toivo kuka voi paikantaa anastetut osat. Tämä ei ole helppo tehtävä sankarillemme, sillä hänen täytyy koluta kaksitoista planeettaa läpi jotta saisi kasattua kultaisen varppausaluksen jälleen ajokuntoon.

Jokainen planeetta on pullollaan alkukantaisia muukalaisarmeijoita, mustia aukkoja, voimakkaita painovoimanmuutoksia, varppeja ja kuolettavia ansoja. 

Kun Solar Jetman on onnistunut haalimaan kultaisen varppausaluksen osat itselleen ja saanut aluksen takaisin kasaan, hän voi kohdata viimeisen haasteensa.

Tätä peliä oli tullut vuosia sitten hieman kokeiltua, mutta se ilo kuitenkin loppui hyvin lyhyeen kun peli ei jaksanut pitää otteessaan hieman omituisen ohjattavuuden vuoksi.

Viimein vuosien jälkeen peli uudelleen testaukseen kun se sattui olemaan NES-Retro -sivustolla kuukauden pelinä. Hyvin samat fiilikset puskivat pintaan kuin silloin aikoinaan, mutta nyt en enää jätä seikkailua kesken.

Jokseenkin yllättäen peli alkoikin maistumaan alkukankeuden jälkeen! Hieman omituisia ratkaisuja peli sisältää, mutta pääosin oikein mainio tekele.

Pelin idea yksinkertaisuudessaan on löytää kultaisen varppausaluksen osat jotka avaruus merirosvot ovat piilottaneet eri planeetoille. Planeettoja on yhteensä 12 kappaletta ja ne eroavat toisistaan ulkonäön, koon ja painovoiman suhteen.

Kun emoaluksella täräyttää planeetan pinnalle, on aparaatista joka ikinen kerta löpö lopussa ja ennen kuin planeetalta pääsee poistumaan, täytyy löytää lisää menovettä. Planeettojen tutkiminen hoidetaan pienellä sinisellä aluksella jonka avulla kuljetetaan kaikenlaista tarpeellista emoalukseen.

Jos sinisen aluksen onnistuu tuhoamaan tutkimisretkien aikana, niin ei hätää - matkaa voi tehdä pelkkään avaruuspukuun sonnustautuneen Solar Jetman -ukon avulla. Ukolla seikkailu on tosin todella vaarallista, sillä jo yksi osuma viholliseen tai niiden ammuksiin vie hengen. Jos ukolla onnistuu palaamaan takaisin emoalukseen, saa sieltä uuden sinisen aluksen ja matka jatkuu taas.

Lisärisysteemi tässä menee hieman jännästi, sillä sinisiä aluksia on periaatteessa loputon määrä, mutta ukolla kuollessa menettää lisärin. Peli sisältää salasanan, mutta se ikävästi tallentaa menetetyt elämät joten todella tarkasti sai pelata jotta lisärien määrä pysyi korkeana.

Sinisen aluksen polttoaine ja energia on laitettu samaan energiapalkkiin. Tämä ei kuitenkaan hirveästi haitannut, sillä alus kulutti todella maltillisesti polttoainetta. Kenttien varrelle on ripoteltu vara-aluksia ja sinisen aluksen polttoainesäiliöitä näin ollen varsinaisen kuoleman riski on aika pieni.

Planeetat ovat todella aikaa vieviä ja kovin montaa ei päivässä kerinnyt pelaamaan. Suurin osa vei tunnista puoleentoista tuntiin jos halusi jokaisen nurkan tutkia.

Heti alkuunsa huomaa miten omituista sinistä alusta on ohjata. Homma vaikeutui entisestään kun aluksella alkoi raahaamaan jotain tavaraa kohti emoalusta. Painavat tavarat köyden päässä heiluivat siihen malliin, että alus kolisi päin seiniä.

Tavaroiden raahaaminen vaati todella paljon totuttelua jotta sai pienen tuntuman miten eripainoiset tavarat käyttäytyvät. Ensimmäinen planeetta on ns. harjoitteluplaneetta ja siinä raahattavien tavaroiden määrä on hyvin maltillinen.

Heti alkumetreillä vastaan tulee jokin ihme häkkyrä jonka raahaaminen emoalukselle vaati tiukkaa otetta. Häkkyrä osoittautuikin erittäin tärkeäksi, sillä se antoi suojakilven siniselle alukselle. Näitä muutamia hieman erikoisempia tavaroita löytyy vielä toiseltakin planeetalta.

Tämän jälkeen kaava on hyvin samanlainen jokaisessa planeetassa; etsi neljä polttoainesäiliötä jonka jälkeen täytyy paikantaa iso madonreikä joka vie kultaisen varppausaluksen osan luo. Tähän madonreikään ei pääse menemään ennen kuin on tankannut emoaluksen täyteen.

Täytyy mainita, että olisi ollut mukavampi jos sinisen alukseen liittyviä päivityksiä olisi ollut myöhemmilläkin planeetoilla. Nyt peli hieman toisti itseään.

Osien raahaaminen on vaarallista puuhaa, sillä jo yksi vihollisen ammus saattaa tuhota sinisen aluksen. Ensimmäiseltä planeetalta löytyvä suoja on todella hyvä vihollisia ja seiniin osumisia vastaan, mutta sitä ei tietenkään voi käyttää samalla kun raahasi tavaraa mukanaan. Tämä loi hyviä kuumotus-hetkiä!

Hyvä taktiikka vihollisen lähestyessä on, että päästää tavarasta irti ja kytki suojan takaisin päälle. Välillä kuitenkin piti uhkarohkeilla ja raahata tavaraa vihollisjoukko kintereillään. Onneksi osumisen jälkeen osa jää sille sijoilleen ja uuden sinisen aluksen hakemisen myötä raahaamista pääsee jatkamaan samasta pisteestä.

Planeettojen uumenista löytyy pienempiä madonreikiä jotka alkuun toimivat tavarankuljetuksessa. Kun matkustaa oikein syvälle ja löytää sieltä hyödyllisen tavaran, olisi ollut melkoinen työmaa kuljettaa se emoalukselle. Tavaran kun tyrkkää tälläiseen madonreikään, teleporttaa se automaattisesti emoalukselle.

Madonreikiä voi myös hyödyntää jos onnistuu tuhoamaan sinisen aluksen. Heiveröisellä ukkelilla voi hypätä madonreikään ja se teleporttaa suoraan takaisin emoalukselle. Todella mahtava ratkaisu, aika onneton todennäköisyys olisi matkata takaisin alukselle pelkällä ukolla kun vihollisarmeijat hyökkäävät kimppuun.

Myöhemmässä vaiheessa näitä madonreikiä voi hyödyntää sinisellä aluksellakin, mutta siitä lisää tuonnempana.

Planeetoilta löytyi paljon arvoesineitä ja ne kannattikin raahata emoalukseen. Joka toisen planeetan jälkeen pääsee ostoksille Marketing Co. Trading Postiin ja sieltä pystyi ostamaan kertakäyttöisien juttujen lisäksi karttoja ja parempia sinisiä aluksia.

Olin koko läpäisyni ajan pihalla miten näihin kauppoihin edes pääsee kun sitten jälkikäteen katsoin Retkun tekemän videon aiheesta josta sitten selvisi kauppojen ilmestymiseen vaadittavat konstit.

Kartat ostin heti kun mahdollista, sillä planeetat muuttuivat todella sokkeloisiksi heti alkumetreillä. Ensimmäinen kartta näytti planeetan muodon ja toinen parempi, hieman myöhemmin myyntiin tuleva kartta näytti myös tavaroiden sijainnit. Tämä oli todella mahtava juttu, ei tarvinnut enää jokaista kaninkoloa käydä tutkimassa.

Kertakäyttöisiä tavaroita tuli todella vähän käytettyä vaikka niitä ostelinkin varastoon. Ennen planeetalle menemistä aktivoidaan nämä ostetut tuotteet ja ne parantavat esimerkiksi sinisen aluksen ohjattavuutta ja ampumistehoa.

Normaali pyssy on tehokas ja sen avulla pärjäsi hyvin. Ohjattavuutta parantava tavara tuntui omituiselta ja se periaatteessa huononsi aluksen ohjaamista niin ristiriitaiselta kun se kuulostaakin. Kun oli tottunut siihen, miten alus käyttäytyy, tuntui omituiselta kun se yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään :D

Nämä kaupasta ostettavat kertakäyttöiset päivitykset olisivat voineet olla kentistä löydettäviä tavaroita jotka sitten tulevat jatkuvaan käyttöön. Ihan hyvin tälläisen olisi voinut laittaa loppupään planeetoille.

Kaupoissa on myynnissä myös muutama aluspäivitys, mutta ne ovat aika hinnakkaita. Ensimmäinen Nippon Sports Jetpod maksoi 10 000 dollaria ja kalliimpi Italian Racing Jetpod huimat 25 000 dollaria. 

Päivitykset kannatti ehdottomasti ostaa, sillä ne paransivat ammustehoa ja ohjattavuutta. Näillä aluksilla on myös erikoisominaisuuksia. Nippon Sports Jetpodilla pystyi siirtämään narun avulla pieniä madonreikiä mihin itse halusi.

Italian Racing Jetpodilla puolestaan pystyi matkustamaan madonreiästä toiseen ja näin pääsi todella nopeasti planeetan eri alueille. Italian Racing Jetpodilla pystyi myös siirtämään planeetoilta löytyviä vara-aluksia paikasta toiseen, mutta madonreikiä ei voinut enää liikutella. 

Aluksi olin todella hämmentynyt kun pelin mekaniikat muuttuivat ns. lennosta. Luulin, että eri planeetoilla madonreiät yms. asiat toimivat hieman eritavalla, mutta se johtuikin vain aluksestani. Tämäkin selvisi Retkun videosta jälkikäteen katsottuna :)

Ensimmäinen "harjoittelu" planeetta meni kivuttomasti läpi, mutta toisessa tuli kuoltua useamman kerran. En kuolemista hirveämmin välittänyt ja kuljin päättäväisesti eteenpäin. Kolmannen planeetan alussa kuolin Game Overiin ja tämän jälkeen syötin saamani salasanan jotta pääsen jatkamaan peliä.

Todellisena järkytyksenä tuli se, että lisärit tallentuvat salasanaan. Hieman hampaiden kiristelyn siivittämänä pelasin toisen planeetan uudelleen niin, että en kuollut siinä kertaakaan. Hieman tyhmää tälläinen koska nyt joutui varomaan lisärien kulumista ja yhdenkin kuoleman jälkeen resetin säestämän salasanaa syöttämään.

Etenin todella varovasti ja ainoa kuolema ennen ihan viimeistä koitosta tapahtui neljännen planeetan alussa. Monia läheltä piti -tilanteita tapahtui siellä sun täällä, mutta selvisin kuitenkin kuolematta. Heti kun energiat olivat vähissä, etsi madonreiän ja sen lähettyvillä tuhosi oman sinisen aluksensa tahallaan jotta siitä pystyi varppaamaan pelkällä ukolla takaisin emoalukselle.

Uuden aluksen voimin taas tutkimaan mestoja. Kun matkusti isompaan madonreikään etsimään kultaisen varppausaluksen osaa ja sattui siellä kuolemaan, päätyi madonreiästä takaisin emoalukselle. Myös kaikki hyödykkeet kuten vara-alukset ja sinisen aluksen polttoainesäiliöt tulevat takaisin kerättäväksi. Tämä oli monissa tilanteissa helpottava juttu, sillä iso madonreikä sijaitsi yleensä siellä planeetan perimmäisessä nurkassa minne kulkiessa menetti aimo annoksen energiaa.

Seitsemännellä planeetalla minulla oli suuria vaikeuksia päästä isoon madonreikään. Reitti kulki maanalaisen vesialueen kautta ja aluksen ohjattavuus muuttui todella kummalliseksi veden alla. Reitillä oli todella kapeita käytäviä ja aluksen hitbox ei ihan vastannut niiden kulkemiseen tarvittavaa kokoa.

Vaikka kuinka tarkkaan meni aukosta, osui alus johonkin ja energiaa kului. Onneksi suojan avulla energiaa meni maltillisesti jos ei jäänyt pidemmäksi aikaa hinkuttamaan seinää vasten.

Ison madonreiän sisältä löytyi nippu vihollisia, pienempi madonreikä ja kultaisen varppausaluksen osa. Kun todella painava ja hankalasti kuljetettava kultaisen varppausaluksen osa on saatu kuljetettua pienempään madonreikään, pääsee pelaamaan bonuspeliä! Bonuspelissä on kymmenen timanttia ja ne täytyy kerätä aikarajan puitteissa.

Jos saa kerättyä kaikki kymmenen, saa siitä mukavasti dollareita kauppaa varten. Bonuksen pystyi suorittamaan joko sinisellä aluksella tai pelkällä ukkelilla. Sinisellä aluksella oli aivan mahdoton saada kerättyä kaikkia timantteja vaikka teki mitä poppaskonsteja. 

Ukkelilla timanttien kerääminen oli aivan lastenleikkiä ja ne sai lähes poikkeuksetta kerättyä kaikki. Aluksi en edes tiennyt, että tämän bonuksen voi suorittaa pelkällä ukkelilla. Kerran kävi kuitenkin niin, että onnistuin töhöilemään liikaa yrittäessäni päästä madonreikään kultaisen varppausaluksen osan kuljettamisen jälkeen ja sininen alukseni tuhoutui.

Hämmästyksekseni olinkin bonuksessa pelkällä ukkelilla! Tästä lähtien tuhosin alukseni osan kuljettamisen jälkeen ja hoidin bonuksen pelkällä ukolla. Helpotti mukavasti kalliin Italian Racing Jetpodin ostamista.

Täytyy mainita, että bonusten taustat olivat todella silmiä rasittavia ja ei niitä kovin mielellään viitsinyt tuijotella :D Peli on pääosin varustettu mustalla taustalla ja se vaihtuukin yllättäen tälläiseen yli värikkääseen huumetripin -simulointiin, hyi.

Vaikka pelin viimeiset planeetat ovatkin todella laajoja, eivät ne kovin hankalia olleet. Kun niistä tarvitsi löytää vain neljä polttoainesäiliötä ja iso madonreikä, homma oli loppupeleissä aika yksinkertaista. 

Aikaisemmista planeetoista jaksoin kerätä kaikki mahdolliset tavarat, mutta parissa viimeisessä en enää jaksanut lähteä ihan kaikkea rojua kuljettamaan. Muutama hieman turha tavara oli laitettu vielä aika ikävään paikkaan joten ei maksanut vaivaa lähteä sitä kuljettamaan eteenpäin.

Viimeinen planeetta on jättimäinen ja ilman Italian Racing Jetpodin teleporttaus -etua sen tutkiminen olisi vienyt todella pitkään. TMR:llä ei kyseistä alusta ollut ja parhaimmillaan hän selvitti planeetan puoleen tuntiin vaikka tiesi, missä kaikki tarvittavat asiat sijaitsevat :D 

Planeetan loppu oli todella kummallinen labyrintti joka erosi pelin muusta tyylistä täysin. Onneksi kartan avulla reitin sai selvitettyä nopsaan!

Kun viimeisen kultaisen varppausaluksen osan on löytänyt ja kuljettanut sen madonreikään, seuraava pelivaihe alkaa saman tien. Peli muuttuu täysin erilaiseksi, sivusta kuvatuksi Shooteriksi. Ohjaus on hieman kankeaa ja ampuminenkin jotenkin oudon tuntuista.

Kentässä lennellään kapeiden käytävien välissä väistellen sinisiä meteoriitteja. Meteoriitteja voi onneksi tuhota, sillä ne tekevät niin paljon vahinkoa, että kultainen varppausalus tuhoutuu jo neljästä iskusta. 

Kun tarpeeksi on lennellyt kapeilla käytävillä väistellen meteoriitteja - yhtäkkiä hiljenee. Hetken päästä ruudulle ilmestyy jättimäinen kivi jonka pinnalla on silmiä - on lopputaistelun aika. Pääsin taisteluun yhden osuman siivittämänä ja yritin parhaani mukaan väistellä bossin ampumia sinisiä meteoriitteja.

Aluksi homma meni hyvin, mutta muutama tyhmä osuma ja henki lähti. Eipä siinä mitään, uutta yritystä putkeen...tai sitten ei. Ruudulla komeili Game Over -teksti ja viimeisin salasana... Salasanan syöttämisen jälkeen olin taas viimeisen kentän alussa. 

Aika raakaa pelisuunnittelua, säästetyillä lisäreillä ei ollut mitään arvoa :D Kenttä meni onneksi nopeasti läpi kun muisti missä polttoainesäiliöt sijaitsee ja olinkin taas tässä viimeisessä osiossa.

Tällä toisella yrityksellä tiedostin, kuinka julma tämä Shooter -osio on. Noin puolessa välissä lentelyä vastaan tulee äärimmäisen kapea kohta ja pelin halpamaisilla hitboxeilla siitä läpi lentäminen on haastava homma. Niin ja seinään osuessa se on kerrasta poikki...huh huh.

Ensimmäisellä kerralla kun en tiedostanut osion raakuutta, pelasin aika ronskisti ja tämä kapea kohta ei kuumottanut ollenkaan. Toisella kerralla kuumotus oli todellinen :D

Pääsin jälleen viimeiseen pomoon yhden osuman siivittämänä, mutta tällä kertaa väistelin huomattavasti varovaisemmin meteoriitteja ja sain bossin tuhottua.

Alkukankeuden jälkeen pidin tästä todella. Vaikka loppupuolella peli alkaa toistaa itseään, planeettojen tutkiminen oli silti mielenkiintoista. Tämä Shooter -osio olisi voitu jättää väliin tai sitten tehdä huomattavasti paremmin. Näin suunniteltuna turhan armoton ratkaisu.

Swords and Serpents

Games Beaten: 408/709

Genre: RPG

Goal: Defeat the Dragon

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

On pimeää. On vaarallista. On kuolettavaa. Sinä ja sinun joukkosi on tarkoitus mennä syvyyksiin ja kohdata nämä kaikki kauheudet.

Kyseessä on aavamainen sokkelo jossa seikkailijoita odottaa kamala käärme. Tämä kammotus on aiheuttanut kauhua maaseudulla jo satojen vuosien ajan. Käärmeen mahti pilaa viljelykset ja hapattaa maidon.

Te neljä olette hädin tuskin mikään joukko. Ette edes juurikaan tunne toisianne - vielä. Kuitenkin jokaisella teillä on syytä kohdata labyrintin kauheudet.

Ajax on soturi pohjoisen kylmyydestä. Käärme on saanut hänen kansansa hävityksen partaalle.

Outo velho Iago kotoisin suomailta. Käärme piinaa hänen uniaan.

Varas nimeltä Mask kaupungin vilskeestä. Hän väittää, että aarteiden himo on syy liittyä mukaan tähän seikkailuun.

Viimeisenä seikkailuun lähtijänä on taikuri Erin, mystinen hahmo varjojen valtakunnasta. Hänen syynsä seikkailuun lähtemiseen? Kukaan ei voi sanoa varmaksi...

Yhdessä te neljä opitte tuntemaan käärmeen kieroutuneen sokkeloisen luolaston. Yhdessä te kohtaatte monia hirviöitä, demoneita ja muita alhaisia otuksia. Onnistutte kiertämään hirviöiden virittämät ansat ja mustan magian kiroukset.

Opitte käyttämään mysteerisiä nopeusputkia joiden avulla kerroksesta kerrokseen kulkeminen käy yhdessä hujauksessa. Törmäätte myös erilaisiin taikoihin ja mystisiin aseisiin.

Kuitenkin tärkeintä on löytää rubiiniset esineet jotka on kätketty luolaston uumeniin. Esineet kuuluivat legendaariselle rubiini soturille ja ilman niitä käärmettä ei kannata mennä haastamaan.

Erakon sanomisia kannattaa kuunnella tarkkaan, sillä hänellä on hyödyllisiä vinkkejä seikkailun edistämistä varten.

Kylmä tuuli ujeltaa sokkelon käytävillä ja erilaiset oliot ovat valmiiksi kyyristyneet hyökkäysasentoon. Ovi on auki, luolasto kutsuu. Nyt on oikea aika astua sisälle...

Nyt ollaan jälleen niin perusasioiden äärellä kuin olla ja voi. Kyseessä on todella yksinkertainen RPG -seikkailu. Itse itseäni toistaen, tämä on erittäin hyvä asia - ei mene saman tien motivaatio liiallisten valikoiden selaamisen ynnä muiden asetusten säätämisen kanssa.

Kyseessä on 16 kerrosmaiseen luolaan jaettu seikkailu ja pohjimmaisessa kerroksessa sankareiden saapumista odottaa hurja käärme..tai lohikäärme? En ole oikein kartalla mikä hirviö on kyseessä kun pelin nimessä ja tarinassa mainitaan käärme ja sitten itse pelissä puhutaan lohikäärmeestä. Samapa tuo, otus on kuitenkin saatava pois päiviltä.

Kerroksesta kerrokseen kuljetaan pääosin tikkaiden avulla, mutta muutamassa tapauksessa joutuu käyttämään teleportteja jotta oikea paikka löytyy. Lohikäärmettä ei voi noin vaan mennä tuikkaamaan miekalla, vaan luolaston uumenista täytyy ensin löytää legendaarisen Ruby Warriorin aarteet joita on yhteensä seitsemän kappaletta. Kun aarteet on löydetty, vartijana toimiva viisas erakko päästää sinut eteenpäin kohti syvyyksiä.

Homma alkaa perinteiseen RPG -tyyliin hahmojen luomisella. Peli ehdotti aluksi tarinassa olevia hahmoja, mutta minulla oli parempia ehdotuksia mielessäni.

Hahmoluokiksi valitsin kaksi Warrioria, yhden Thiefin ja yhden Magicianin. Näköjään ohjekirja olisi suositellut yhtä Warrioria, yhtä Thiefiä ja kahta Magiciania, mutta näillä minun valitsemillani hahmoluokilla pärjäsi oikein mainiosti.

Seuraavaksi saa itse valita ottaako hahmoille valmiit arvot vai haluaako ne rullata itse.  Arvot edustivat hahmon voimaa, älykkyyttä ja nopeutta. No tietysti rullasin itse jotta sain parhaimmat mahdolliset :)

Ei varmaan kukaan käytä pelin arpomia arvoja ellei sitten halua ottaa jotain kunnon haastetta itselleen.

Sitten itse pelin pariin joka on hahmon silmistä kuvattavaa, ruutu kerrallaan etenemistä ONNEKSI peliin sisäänrakennetun kartan kera. Kartta on aluksi täysin musta, mutta ympäriinsä kävelemällä saa siihen avattua näkyvyyttä.

Pelin yksinkertaisuuden huomaa jo heti alkumetreillä, sillä tästä löytyy vain muutama asekauppa ja temppeli, missä munkit parantavat taisteluissa syntyneet haavat. Nämä temppelit toimivat myös tallennuspisteinä.

Temppeleitä ei suinkaan ole joka kerroksessa vaan ne löytyvät kerroksista 1, 5 ja 10. Tietty matka täytyy taivaltaa jotta selviää uudelle tallennuspisteelle. Jos kuolema korjaa, peli vie hahmot viimeisimmälle temppelille missä on vieraillut.

Pelissä ei ole paristotallennusta vaan homma toimii salasanalla...tai oikeastaan salasanoilla. Tässä pelissä täytyy olla NESin järjettömin salasana-systeemi, sillä talteen täytyy ottaa VIISI salasanaa jotta pääsee jatkamaan siitä pisteestä mihin on päätynyt.

Jokaiselle hahmolle on oma salasana ja sitten vielä pääsalasana. Pakko kysyä, että pelin ollessa näin yksinkertainen, eikö yksi salasana olisi riittänyt :D Salasanat eivät ole edes mitään kovin lyhyitä ja meni tovi kun kaikki viisi salasanaa on saanut syötettyä. Täysin järjetöntä hommaa.

Jos tämä salasana -homma saa veren kiehumaan niin saa pelin karttasysteemikin. Arvostan todella sitä, että pelissä on sisäänrakennettu kartta, mutta miksi se on pitänyt pilata todella ärsyttävällä suunnitteluratkaisulla. Kun tarpeeksi pitkälle luolaston uumeniin on saanut itsensä ujutettua, aikaisempien kerroksien kartat nollautuvat. Ilmeisesti pelin muisti ei kestä kuin parin, kolmen kerroksen kartat kerrallaan.

Tämä on todella typerä ratkaisu, sillä ei millään pystynyt pitämään kerroksien karttoja mielessä. Monesti kun joutui menemään edestakaisin kerrosten välillä esimerkiksi etsien jotain tavaraa, kartat täytyi periaatteessa "maalata" uudestaan esiin. Salasanojen syöttämisen jälkeen luonnollisesti kaikki kartat ovat mustana jo heti alusta lähtien.

Luulisi, että kun tähän joutuu syöttämään viisi eri salasanaa, edes kartat tallentuisivat niihin :D

Pelissä on DnD -hommista tuttu AC -systeemi. Kun löytää parempia aseita ja varusteita, AC luku nousee joka tarkoittaa sitä, että hahmo kestää paremmin iskuja. Tavaroita löytyi luolaston uumenista ja viholliset pudottivat niitä aktiivisesti. Pelissä on vain kaksi asekauppaa ja ne jäävät hieman paitsioon kun tavaroita saa helpomminkin haltuunsa.

Todella omituista, että jälkimmäinen asekauppa joka sijaitsee pelin puolessa välissä luolastoa myy samaa roskaa kuin ensimmäinenkin. Kukahan tässä vaiheessa peliä tarvitsee mitään alkumetreillä käytettäviä tehottomia aseita :D

Pelissä on myös tuttu ongelma monesta RPG pelistä - tavaravalikko on aivan liian pieni. Kaikki tärkeät tavarat ja aseet on tungettu samaan valikkoon ja tila ei oikein meinaa riittää kaikkeen. Pelin läpäisemisen osalta tärkeää seitsemän Ruby Warriorin aarrettakin on samassa kasassa viemässä tilaa. Osaa näistä sentään voi käyttää aseina ja suojina, mutta suurin osa on vain tilan täytteenä.

Viholliset eivät pudota enää aseita tai suojia jos valikko on täynnä. Sai jatkuvasti olla heittämässä jotain turhaa roskaa pois, että tilalle mahtuu parempaa kamaa.

Vihollisia tuhoamalla saa luonnollisesti expaa ja pelissä on maltilliset 16 eri leveliä. Loistava homma, että kuoleman jälkeen ei menetä expoja, voi hieman ronskimmin tutkia alueita sen sijaan, että junnaisi jonkin temppelin lähettyvillä levuttamassa. Ainut minkä kuolo korjaa pois on kerätty kulta. Tämä ei ole mikään paha asia koska aseita ja suojia saa niin helposti muualtakin kuin asekaupoista.

Warriorit ja Thiefit ovat hyvin samanlaisia ja niille saa suurin piirtein samat aseet ja suojat käyttöön. Magicianit ovat eri maata niin kuin yleensäkin RPG -peleissä. Joitain samoja suojia saa puettua heidän päälleen, mutta aseistus on täysin eri. Magicianit käyttävät sauvaansa lyömiseen ja taikomiseen.

Magicianit eivät opi uusia taikoja leveleiden myötä niin kuin monessa muussa RPG -pelissä vaan niitä täytyy löytää luolaston uumenista. Joku on käynyt raapustamassa tekstiä luolan seinään ja tähän ruutuun kävellessä saa taian automaattisesti itselleen. 

Erilaisia taikoja on huimat 16 kappaletta, mutta käytin niistä vain viittä :D Jotenkin taistelusysteemin ollessa niin yksinkertainen ja tehokas, ei ollut tarvetta käyttää kuin hahmoja parantavia taikoja. Muutamaa taikaa täytyi sitten käyttää luolastoissa jotta pääsi etenemään eri alueille.

Taistelusysteemi on erittäin yksinkertainen - lähinnä nappia rämpyttämällä viholliset tuhoutuivat. Taistelunäkymässä ei voinut valita edes sitä, mihin viholliseen iskee vaan peli arpoi mihin osumat kohdistuivat. Ainut mitä piti aika-ajoin seurailla oli hahmojen energiat ja Magicianin lyöntivuoro. 

Lyöntivuoro meni helposti ohi nappia rämpytellessä ja mahdollisuus energiantäyttämiseen meni ohi. Hahmot löivät välillä kummallisessa järjestyksessä ja tämä sekoitti hommaa entisestään. Myöskään vihollisten lyöntivuoroista en ollut ihan perillä. Välillä yksi ainut jäljellä oleva vihollinen tykitti kunnon sarjaa moneen eri hahmoon.

Tykkäsin kyllä tästä taistelumekaniikasta, sillä helpot viholliset kaatuivat todella nopeasti ja näin sai expaa kerättyä hurjaa vauhtia! Täytyy erityismaininta antaa loistavasta sprite artista, ruudulle ilmestyvät viholliset ovat todella näyttäviä ja taidokkaasti tehtyjä.

Peli sujui mukavalla otteella yhdeksänteen kerrokseen asti. Viimein meni sormi suuhun kun ei mihinkään päässyt enää etenemään. Olin myös kyllästynyt aloittamaan jatkuvasti kerroksesta viisi kun seuraava temppeli sijaitsee kerroksessa kymmenen joka on todella lähellä...

Täytyi kaivaa kartat esiin ja voi pojat mikä helpotus se olikaan. Vaikka peli hyvin yksinkertainen onkin, on tähän saatu kryptisyyttä mukaan yllin kyllin. Ilman näitä valmiita karttoja en olisi todennäköisesti päässyt tätä läpi, tai sitten siihen olisi mennyt todella kauan aikaa.

Ohjekirja kehottaa pelaajaa piirtämään paperille kartat jotta pysyy kärryillä missä on menossa. Ohjekirjassa on vielä valmiiksi jokaiselle kerrokselle valmiit karttapohjat mihin voi itse piirtää kartat. Pakko antaa pisteet tästä! Itse en tällä kertaa jaksanut alkaa omia karttoja väsäämään, ei ollut fiilistä kyseiseen hommaan.

Pelin myöhemmissä kerroksissa eteneminen oli valmiiden karttojenkin kanssa todella haastavaa. Pelin viidennestä kerroksesta löytää taian, jonka avulla pystyy muljauttamaan itsensä seinien läpi. Aluksi olin todella innoissani, että nythän pelaaminen helpottui todella paljon!

Ovelat pelintekijät eivät kuitenkaan mitään peliä rikkovaa taikaa tähän halunneet vaan tekivät luolastoihin seiniä, mistä ei päässyt läpi edes tämän taian avulla. Todella haastavaa ja turhauttavaa testata jokaista seinää mistä pääsee läpi etenkin, kun taikamittari kuluu koko ajan. Jo pelkästään tämä seikka hautasi viimeisetkin kartanpiirtämishaaveet.

Eri kerroksiin on ripoteltu telepotteja eli mysteerisiä nopeusputkia jotka pääosin vievät takaisin ensimmäiseen kerrokseen, mahtavaa. Poikkeuksiakin toki löytyy, sillä muutamasta teleportista pääsee alempiin kerroksiin joihin ei muuten pääsisi kulkemaan.

Jotta tämäkään ei liian helppoa olisi, joissain tapauksissa teleporttauksen määränpää määrittyy siten, että millä tavalla teleporttiin on astunut. Jos teleporttiin eteni peruuttamalla tai jonkin tietyn askelkuvion tekemällä, päätyi sitten ihan eri paikkaan. Hieman päätä kivistää ajatellakin tätä ratkaisua. Onneksi nämä oli tarkasti selitetty valmiissa kartoissa.

Yhtä teleporttia en saanut toimimaan vaikka kuinka yritin ohjeiden mukaiset askeleet suorittaa. Onneksi tästä kohdasta pääsi eroon tapattamalla itsensä jotta pääsi takaisin lähimpään temppeliin.

Ympäri luolastoa haahuillessani ja kerätessäni viimeisiä Ruby -aarteita olin siinä pisteessä, että täytyisi mennä itse hurjaa lohikäärmettä haastamaan. Reitti lohikäärmeelle ei onneksi ollut kovinkaan vaikea. Samoja perus vihollisia yritti matkaani estää, mutta nopeasti ne sai mätettyä kumoon.

Monista kerroksista löytyi taikalähde, johon koskemalla Magician sai kaikki MP:t täyteen. Hieman kurja ratkaisu pelintekijöiltä, sillä viimeisessä kerroksessa ei moista ihanuutta ollut. Täytyi siis pärjätä ilman.

Leveliä hahmoille oli kertynyt 12/16 verran joka vaikutti oikein mainiolle. Saavuin viimein lohikäärmeen huoneen ovelle ja sisään astuessani taistelu alkoi. Lohikäärme otti heti luulot pois ja iski todella kovaa.

Magicianilla ei tässä ollut muuta tehtävää kuin parantaa hahmoja. Tajusin taistelun alussa, että olin unohtanut laittaa "Shield" -taian päälle. En normaalisti tätä taikaa käyttänyt missään joten tietysti se tässä hässäkässä sitten unohtui. Muutaman vuoron jälkeen sain taian aktivoitua ja sen avulla hahmojen AC nousi muutaman pykälän ylöspäin.

Vaikka hahmot kuinka hakkasivat lohikäärmettä, ei sen energiapalkki mennyt laisinkaan alaspäin. Omat hahmot alkoivat olla heikossa hapessa ja lohikäärme teki kovempaa vahinkoa mitä Magician kerkesi parantamaan.

Hahmot toisensa jälkeen kuoli Magician ensimmäisenä. Enää en voinut hahmoja parantaa ja ei voinut tehdä muuta kuin lyödä. Seuraavana kuoli nimikkohahmoni ja enää homma oli kahden varassa. Viimein lohikäärmeen energiapalkki alkoi kulumaan, mutta samalla hetkellä kuoli toinen Warrior.

Enää oli Thief elossa ja hänellä oli onneksi reilusti energiaa jäljellä. Lohikäärme murjoi Thiefiä minkä kerkesi ja energiapalkki hupeni hurjaa vauhtia... Olin jo luovuttanut tässä vaiheessa ja valmistautunut uuteen yritykseen sillä tilanne näytti niin toivottomalle.

Pettymys päällimmäisenä mielessäni naputtelin vain lyöntinappia, mutta kuinkas kävikään - lohikäärme löi ohi kriittisellä hetkellä ja sain kirjaimellisesti viimeisellä osumalla sen tuhottua. Thiefille jäi millin verran energiaa jäljelle ja en ollut uskoa silmiäni mitä tapahtui :D Taisin olla hieman liian pienellä levelillä liikenteessä, mutta kävipä hyvä tuuri!

Kokonaisuutena tämä oli ihan jees peli, vaikkakin todella ärsyttäviä ratkaisuja se sisältikin. Karttojen kanssa huomattavasti miellyttävämpi pelikokemus :)