Ivan 'Ironman' Stewart's Super Off Road

Games Beaten: 376/709

Genre: Racing

Goal: Beat Race 99

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 9/10

Tartu ratista ja lisää kaasua! Varo mutaisia kuoppia, hyppyjä ja muita esteitä kahdeksassa erilaisessa stadionradassa ja 16 kokoonpanossa. Vaihda palkintorahat viritysosiin ja paranna mahdollisuuksia voittoihin.

Raren pojat ovat melkoisia vekkuleita näiden heidän ajelupeliensä kanssa. Jotenkin aina samat paskamaisuudet toistuvat, liekkö samaa koodinpätkää käytetty useammassa pelissä. Yhtä epäreilua menoa oli tässä niin kuin R.C. Pro-Am:n kanssa, välillä jopa epäreilumpaa.

Jos tämän pelin läpäisytavoite olisi ollut hieman inhimillisempi, tätä olisi ollut ihan leppoisakin pelata. Tälläisenään se oli sykkeen kattoon ampaisevaa kiihkoilua.

Eli pelissä täytyy ajaa yhteensä 99 kisaa. Määrä kuulostaa hurjalle, mutta onneksi kisat olivat muutaman minuutin mittaisia neljän kierroksen pläjäyksiä. Aikaa kuitenkin kului kaikkien 99 kisan läpäisemiseen n. 1,5h verran. Pelaajalla on käytettävänään kolme lisäriä ja sijoittuessaan mille tahansa muulle paitsi ensimmäiselle sijalle menettää yhden lisärin. Ensimmäisestä sijasta saa lisärin takaisin ja maksimi on tuo alussa oleva kolme kappaletta.

Tämähän kuulostaa paperilla ihan mainiolta jutulta, mutta pelin bugisuuden ja epäreiluuden vuoksi brutaalilta urakalta. Pelissä on monia kisoja joita ei vaan yksinkertaisesti voi voittaa ja niistä menettää lisäreitä. Jos mielii päästä pelin loppuun, on kisoissa väkisin väännettävä ensimmäiselle sijalle. Ihan järjetöntä. Ei tätäkään peliä ilmeisesti hirveämmin testailtu ennen kuin teos päätyi kauppojen hyllyille.

Alussa valitaan maa millä halutaan pelata ja valitsin huvikseni Australialaisen kuskin. Kuskilla ei ollut sen suurempaa merkitystä, eron huomasi vain palkintojenjaossa.

Heti ensimmäisessä kisassa huomasi, että autot kulkivat kuin niiden renkaat olisi sivelty tervalla.  Sen verran jäykkää hommaa ajaminen oli. Kisan jälkeen selvisi, että autoa pystyy virittämään erilaisilla osilla.

Jokaista osa-aluetta pystyi päivittämään kuusi kertaa. Ainoastaan nitrot olivat poikkeus ja niitä pystyi keräämään halutessaan 99 kappaletta.

Kisojen voittomassit kannatti upottaa näihin virityksiin ja on täysin makuasia missä järjestyksessä osat halusi ostaa. Itse päivitin ensimmäisenä maksiminopeutta ja auton kiihtyvyyttä. Johan alkoi autosta löytymään tehoa kun tarpeeksi viritteli!

Rahaa sai kerättyä myös kisojen aikana ilmestyvien rahasäkkien muodossa. Myös ekstra nitroja sai kerättyä kisoista ja peli arpoi, kumpi herkullinen tavara ruudulle ilmestyy - rahasäkki vai nitro.

Vain yksi jompaa kumpaa pystyi olemaan kerrallaan ruudussa ja kerättävien arvo nousi lineaarisesti. Rahasäkin arvo pysähtyi 50 000 dollariin ja maksimissaan sain nitroja 8 kappaletta. Tuntui mahtavalta, kun sattui ajamaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kaikki kerättävä osui kohdalle :)

Peli on hieman kummallisesti rakennettu, sillä ensimmäiset 14 kisaa ajetaan niin, että Game Overin pelkoa ei ole. Jos menettää kaikki kolme elämää, peli kysyy haluaako jatkaa ajelua. Tähän ei tarvinnut kertaakaan turvautua, sillä todella helposti meni ensimmäiset kisat.

Alkupään kisoissa peli kierrättää samoja ratoja ja niitä lisätään hiljalleen mukaan peliin. Viimeinen uusi rata tulee vasta kun on yli kolmekymmentä kisaa ajettu. Radat on rakennettu niin, että niitä ajetaan molempiin suuntiin. Joka toinen kisa on aina erisuuntaan. 

Näin saadaan hieman vaihtelevuutta kun erilaisia ratoja on vain kahdeksan kappaletta. Ihan hyvä pointti kierrättää aluksi vain muutamaa rataa, näin sai ajoon tutumaa ja tuli radat tutuiksi hiljalleen.

Kun 14 kisaa on takana, peli ilmoittaa että nyt alkaa viimeinen turnaus ja enää jatkomahdollisuutta ei ole. En oikein tajunnut mitä tämä viimeinen turnaus tarkoittaa. Kuitenkin peli päättyy automaattisesti kisan 99 jälkeen.  Ilmeisesti viimeistä turnausta on sitten 85 kisaa, aika hurja tavoite!

Peli alkaa hiljalleen näyttämään luonnettaan kun tuo perus "turnaus" on ajettu. Mukaan tulee toinen näistä ns. mahdottomista radoista, mutta tässä ensitapaamisessa sen pystyy voittamaan jos käy tuuri. Seuraavaksi kun rata tulee vastaan, ei voittoon ole mitään saumaa.

Silkka vittuilu alkaa kun kisoja on takana hieman päälle 20 kappaletta. Tässä vaiheessa peliä mukana on jo tuo toinenkin mahdoton rata mitä ei vaan voi voittaa ellei planeetat ole oikeassa asennossa. Kerran MELKEIN onnistuin tämän toisen voittamaan kun harmaa auto jäi seinään jumiin. Harmillisesti auto ei ollut siellä tarpeeksi pitkään ja viime metreillä tykitti minun autosta ohi. Hienosti vielä harmaa auto ei käytä nitrojakaan kovin montaa kappaletta kisan aikana, selvää huijaamista siis :D

Myös viimeisenä uutena ilmestyvä vesiesteitä sisältävä rata oli ihan älytön voittaa. Tässä oli kuitenkin pienet mahdollisuudet ja kerran onnistuinkin voittamaan kyseisen kisan. Mahtava peli kun täytyy erikseen luetella mitä pystyy voittamaan ja mitä ei :D 

Onneksi nämä vittumaiset radat eivät ole peräkkäin ajettavina, sillä muuten tämä olisi käytännössä mahdoton läpäistä. Kun tässä kerta on käytettävänään kolme lisäriä, kisoja oli pakko voittaa jos halusi päästä pelin läpi.

Kaksi mahdotonta kisaa oli peräkkäin, mutta onneksi sen jälkeen tuli muutama helpompi rata jotka voitti aina. Jostain syystä näissä vastustajat eivät oikein edes yrittäneet ja sai aika rauhassa itsekseen ajella voittoon. Tässä oli näiden ääripääratojen lisäksi muutama välimallin rata jotka välillä hävisi ja välillä voitti. Riippui ihan miten hyvän startin sai kisaan ja onnistui ajamaan suhteellisen virheettä.

Näihin ratoihin monet yritykset kaatuivat. Harmaa auto pääsi välillä ensimmäiselle sijoitukselle ja sen kiinniottaminen oli ihan mahdotonta. Aina kun itse käytti nitron, teki harmaa auto samoin - yritä siinä nyt sitten päästä johtoon.

Pahin kirpaisu tapahtui, kun sössin kisan numero 85. Tämä oli juuri toinen näistä ns. välimallin radoista ja koska kyseisen radan jälkeen tulee kaksi mahdotonta rataa, homma kaatui lopullisesti kisaan 88. Mieli oli erittäin mustana koska voitto oli niin lähellä...

Meni monia yrityksiä ennen kuin pääsin viimein kisan 88 ohi. Yritykset poikkeuksetta kaatuivat jompaan kumpaan välimallin kisaan. Todella turhauttavaa pelata yli tunti ja joutua pikkuvirheen takia takaisin alkuun.

Läpäisysuorituksestakaan ei jännitystä puuttunut. Homma meinasin monta kertaa murentua pelin epäreiluuteen. Parissa kisassa hieman tuurillakin sain homman pidettyä kasassa ja kisat jatkuivat.

Kun jäljellä oli enää yhden kierroksen verran kisoja, alkoi jännitys todella olemaan jäätävällä tasolla. Takaraivossa hakkasi koko ajan että "enää yksi välimallin kisa hoidettavana". Sen kun selvittäisi, peli menisi varmasti läpi sillä helppojen kisojen jälkeen lisärit riittävät varmasti loppuun asti.

Menihän se toinen välimallin kisa läpi ja onneksi vielä helposti. Piina ei kuitenkaan ollut vielä ohi ja täytyi hoitaa "varmat" kisat voitokkaasti loppuun. Vaikka en ollut näitä helppoja kisoja kertaakaan hävinnyt, piinaava jännitys sai epäluuloiseksi.

Kisat onnistuivat ja viimeisessä kisassa ei ollut väliä monenneksi sijoittui, elämiä oli jäljellä ja peli meni takuuvarmasti läpi. Viimeisessä kisassa tulin neljänneksi, mutta väliäkö tuolla. Kädet tärisivät ja pulssi oli varmaan kun yleisurheilijalla kisojen jälkeen, mutta menihän se läpi! 

Aivan älytöntä touhua taas. Jos tätä kasuaalisti pelaisi vaikka siihen asti, kun kaikki erilaiset radat on tulleet mukaan kuvioihin, niin tämä olisi paljon miellyttävämpi kokemus. Kavereiden kanssa vaikka nelinpelinä varmasti 5/5 hommaa!

Rainbow Islands: The Story of Bubble Bobble 2

Games Beaten: 375/709

Genre: Platform

Goal: Get 7 Big Diamonds and Finish World 8

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Veljesi Bobby on kadonnut ja sinun tehtävänäsi on pelastaa hänet. Mysteerisellä saarella tulet kohtaamaan monia outoja olentoja ja paikkoja.

Älä kuitenkaan milloinkaan unohda tavoitettasi; Bobby on pelastettava muiden saaren asukkaiden lisäksi. 

Itselle tuntemattomampia ovat nämä Bubble Bobble -variaatiot, mitä on julkaistu monillekin alustoille. Peleissä on samaa tyyliä kuin Bubble Bobbleissa, mutta kuitenkin tuoreella idealla varustettuna.

Pelissä on seitsemän maailmaa ja niissä jokaisessa neljä ylöspäin rullaavaa kenttää. Jos jokaisesta maailmasta onnistuu keräämään ison timantin, aukeaa vielä salainen kahdeksas maailma. Jos pelin haluaa pelata läpi, täytyy timantit kerätä.

Onneksi peli sisälsi loputtomat continuet, ilman niitä tämä olisi ollut älyttömän vaikea. Continuen käyttö vei takaisin maailman alkuun, ellei ollut päässyt pomotaisteluun - siitä sai jatkaa Game Overin jälkeenkin.

Bubbylla on kuplien sijaan aseenaan sateenkaari. Sateenkaari on monikäyttöinen, sillä sen päällä voi myös kävellä nousten muuten mahdottomissa korkeuksissa oleville tasoille. 

Hieman tarkkana sai kiipeilyn kanssa olla, sillä pidempään ruudulla olleet sateenkaaret häipyivät ruudulta omia aikojaan. Sateenkaaren päälle täytyy kävellä jotta se kestää Bubbyn painon. 

Jos hyppäämällä yritti sateenkaaren päälle menemistä, se romahti välittömästi. Tämä oli alkuun hieman hämmentävä asia ja vaati pienen hetken jotta asiaan tottui.

Välillä rakentaminen aiheutti kuolettavia tilanteita kun vahingossa nopean tahdin siivittämänä rakensi liian lähelle vihollisia tai piikkejä.

Sateenkaaren avulla tapettiin vihollisia yksinkertaisesti iskemällä niitä kaarella naamaan. Toinen tapa on luoda sateenkaari suoraan vihollisen päälle, hypätä kaarta päin jolloin putoava sateenkaari tuhoaa vihollisen.

Tämä mekaniikka on äärimmäisen tärkeä, sillä viholliset pudottivat kaikenlaista hyödyllistä jos ne onnistui tappamaan pudotustyylillä. Muutoin viholliset pudottivat vain pisteitä.

Vihollisten tiputtamat hyödykkeet liittyivät aika pitkälti sateenkaaren parantamiseen ja vihollisten tuhoamiseen. Sateenkaareen sai nopeutta ja parhaimmillaan niitä pystyi laittamaan kaksi kerallaan jolloin viholliset pystyi tappamaan etäämmältä.

Erilaiset pommit ja tähtihyökkäykset tuhosivat viholliset ruudulta jos sattuivat olemaan sopivalla etäisyydellä. Joskus jos oikein hyvä tuuri kävi, viholliset saattoivat pudottaa lisärin! Lisäreitä sai onneksi myös pisteistä joten tämä ei ollut mikään erityisen tärkeä juttu.

Vaikka kaikki yllä mainitsemani onkin pelin läpäisyn kannalta helpottavia asioita, on yksi ylitse muiden - timantit. Jokaisesta maailmasta täytyi kerätä seitsemän eriväristä timanttia jolloin maailman lopussa saa haltuunsa ison timantin. Kaikkia neljää kenttää pystyi hyödyntämään näiden seitsemän timantin keräämiseen, mutta parasta oli hoitaa homma mahdollisimman nopeasti.

Viholliset pudottivat randomisti kaiken muun tavaran lomassa näitä timantteja ja RNG vielä arpoi minkä värinen mahtoi olla kyseessä. Välillä jotain puuttuvaa väriä täytyi metsästää pitkäänkin ennen kuin se sattui ilmestymään. Ruudun vasemmasta reunasta näki, mitkä timantit oli onnistunut keräämään sillä ne muodostivat "RAINBOW" -tekstin.

Jos neljännen kentän lopussa ei ollut haalinut kaikkia tarvittavia timantteja, täytyi tapattaa itsensä ja Game Overin jälkeen yrittää uudestaan maailman ensimmäisestä kentästä.

Hieman yllätyin kuinka haastava tämä peli oli! Game Overin jälkeen maailman alkuun joutuminen oli aika inha rangaistus kenttien ollessa aika pitkiä. Elämiä ei uudelleen aloittaessa ollut kovinkaan montaa ja piti todella varovasti edetä. Kuolema korjasi todella helposti ja kuoleman jälkeen peli jatkui ilman mitään Power-uppeja.

Viholliset pyörivät Global Timerillä ja välillä vastaan tuli todella epäreiluja tilanteita tämän vuoksi. Esimerkiksi heti kun kenttä alkaa, saattoi kuolla johonkin vihollisen ammukseen ennen kuin kerkesi edes tajuamaan mitään :D

Myös ihanaa trollausta oli havaittavissa jos sattui valitsemaan väärän kulkureitin. Ruudun vieriessä ylöspäin saattoi jokin vihollinen tai ansa tulla silmänräpäyksessä esiin ja henkihän siinä lähti. Loppupään kentissä ruudulla oli sellainen sekamelska, että oli hankaluuksia saada selvää mitä oikein tapahtuu.

Kolme ensimmäistä maailmaa meni suhteellisen kivuttomasti, mutta neljännessä vaikeusaste nousi jyrkästi ja alkoi hieman hikikarpalot nousemaan otsalle kun mietti miten vaikeaa seikkailua oli vielä edessä...

Välillä hieman tuurinkin säestämän kentät menivät läpi. Myös neljännen maailman pomo tuotti suuria vaikeuksia. Robotin patterni ei vaan millään iskostunut aivolohkooni ja sen kanssa sai painia jokusen tovin. Onneksi pomosta sai jatkaa suoraan Game Overin jälkeen vaikkakin ilman mitään Power-uppeja.

Ihan ilman bugeja ei tätäkään peliä tullut päihitettyä ja sellaiseen törmäsin kuudennen maailman pomossa. Pomohuoneeseen saavuttuani, ihmettelin miksi kortteja heittelevä Cindy on näkymätön. Ainoastaan sen sininen siluetti tuli esiin kun sprite osui huoneessa olevien tasojen kohdalle.

Kun pomon liikkeitä ei nähnyt kunnolla, eipä taistelusta mitään tullut vaikka muutama yritys olikin käytettävissä. Game Overin jälkeen olin ihmeissäni kun peli ei suoraan jatkunutkaan taistelusta vaan olinkin koko maailman alussa.

Uusi yritys ja selvisinkin takaisin pomohuoneeseen. Nyt Cindyn hahmo näkyi normaalisti ja sen voittaminen kävi helposti. Omituinen bugi, sillä ennen tätä ja tämän jälkeen olleissa taisteluissa sai kyllä jatkaa suoraan pomosta Game Overin sattuessa.

Täytyy sanoa, että pelintekijöiltä ei ainakaan mielikuvitusta puuttunut tämän kanssa, sillä maailmat olivat kaikki mukavan erilaisia. Löytyipä Arkanoid maailmakin Doh -lopparilla varustettuna. 

Kun olin kaikki isot timantit saanut haltuuni, viimeinen kahdeksas maailma avautui. En ollut ohjekirjaa sen kummemmin tutkinut ja tulikin täytenä yllätyksenä, että viimeinen maailma on suoraan Bubble Bobblesta!

Tuttu musiikki valtasi korvakäytävät, mutta ilo oli vain hetkellistä, sillä ruutuun räimittävien sateenkaarien äänitehosteiden takia jotkin musiikin äänikanavat jäi tulematta ja biisi alkoi kuulostaa aika hirveältä. Välillä musiikki glitchasi niin pahasti, että alkoi kuulumaan ihmeellisiä piippaus -ääniä.

Tämä viimeinen maailma oli aivan älyttömän vaikea. Muista maailmoista poiketen ruudunvaihdoksen aikana ei kannattanut olla kummassakaan reunassa, sillä siellä saattoi odottaa vihollinen joka tappoi samantien. Muissa maailmoissa viholliset tulivat aina yläpuolelta kun ruutu vaihtuu.

Pitkän yrittämisen jälkeen pääsin pomohuoneeseen. Tässä viimeisessä maailmassa pystyi myös keräämään timantit ja keräsinkin ne ihan varmuuden vuoksi. Hyödystä en tiedä, mutta ei viitsinyt ottaa mitään riskiä.

Viimeinen pomo olikin tutunnäköinen lohikäärme! Kesti tovin kun oppi väistelemään sen liikkeitä, mutta tarpeeksi sinnikkäällä yrittämisellä lohari taipui. Hieman jo tuuletin, mutta se oli liian aikaista - pomolla oli toinenkin muoto - Bubble Bobblesta tuttu valkoinen kummitus!

Tähänkin tuhrautui useampi yritys ennen kuin tajusin, että parasta on vain seisoa keskellä ruutua jolloin sen väistely on huomattavasti helpompaa kun ylhäällä tasoilla seisoskelu.

Kun loppukuvat pyörivät, antoi peli vielä mahdollisuuden valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Ajattelin, että tämä on vain joku hauska huumorivitsi ja hieman kieli poskella tein valintani. Isoista timanteista muodostunut valtikka tarjosi seuraavia vaihtoehtoja: kuuluisuus, söpö tyttöystävä tai ystävyys.

Ajattin, että ystäviä ja söpö tyttöystävä löytyy jo, niin otan kuuluisuutta. Bubbysta tulikin presidentti ja peli päättyi siihen. Game Over.

Katselin läpäisyn jälkeen huvikseni Youtubesta muiden versioiden läpäisyjä ja huomasin, että olin valinnut väärän vaihtoehdon kolmesta valittavasta. Jos olisi halunnut saada parhaimman lopun, olisi pitänyt valita ystävyys. Vain näin Bobby ja saaren asukkaat saadaan pelastettua.

Hetkinen...Bobbyhan pelastui jo seitsemännen maailman jälkeen kun hän ojentaa Bubbylle viimeisen ison timantin. Mielenkiintoinen ratkaisu, yleensä tälläiset pelin lopussa olevat vaihtoehdot ovat vain loppukevennystä.

Ystävyys -vaihtoehdosta olisi tullut muutama loppukuva lisää ja kunnon lopputekstit. En todellakaan ole pelaamassa uudestaan, tämmöisestä olisi pitänyt olla selkeä maininta jossain ja kyllä itselle riittää tämä loppu.

TMR teki kanssa saman virheen ja valitsi söpön tyttöystävän :D Ehkä joskus SAATAN pelata tämän uudelleen tuolla kunnon lopulla, mutta nyt ei ole moiseen intoa pelin hankaluuden vuoksi.