Pirates!

Games Beaten: 271/709

Genre: Strategy

Goal: 1) Get Duke Status in One Nation

           2) Rescue All Four Family Members

           3) Marry a Decent Girl

           4) Find the Lost Incan Treasure

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Matka aikoihin jolloin miekka oli kynää mahtavampi. Suuri tilaisuus menestyä niille, joilla on kunnianhimoa, rohkeutta ja lihaksia.

Jokaisen on aloitettava pohjalta, niin myös merirosvojen. Mutta mainettaan voi kasvattaa ryöstämällä rikkauksia, tapaamalla kauniita naisia ja löytäen huikeita aarteita!

Voitin hiljattain Retkun NES-Urakan rafflen ja siinä tuli sitten puheeksi, että mitä jos hän valitsisi minulle seuraavan pelin minkä pelaisin läpi.

Aluksi homma lähti vitsinä liikenteeseen kun peliksi valikoitui Michael Andretti's World GP, mikä on suhteellisen pitkä ja haastava ajelupeli.

Minä lupauduin jo pelaamaan kyseisen pelin kun olihan sen kerta itse Retku valinnut, mutta hän halusi miettiä hieman pidempään ja valita jonkun toisen pelin.

Seuraavassa streamissa selvisi sitten hieman pidempään pohdittu valinta, Pirates!

Valintahan osui nappiin, sillä en ollut Strategiapeliä pelannutkaan hetkeen.

Yleensä olen pitänyt blogin kuvien määrän suhteellisen maltillisena, maksimissaan kymmenen kuvaa per peli. Tämän kanssa joutui tekemään poikkeuksen pelin erikoisuuden ja tavoitteiden määrän vuoksi.

Enjoy!

Kyseinen peli on NESin kirjastossa hyvinkin omaperäinen - vapaasti tutkittava sandbox -seikkailu.

Tehdään merirosvoiluun liittyviä juttuja kuten kylien, kaupunkien ja laivojen ryöstelyä.

Pelissä pystyy täysin vapaasti matkustamaan minne itse haluaa (resurssit huomioiden) ja näin tutkia pelialuetta valitsemallaan tavalla.

Kun kyseessä on tälläinen peliprojekti, täytyi tähän peliin keksiä muutamia tavoitteita jotta peli katsottiin "läpäistyksi".

Pelin lopussa on merirosvoilupisteet jossa maksimi on 100. Pisteitä saa erilaisista tehdyistä asioista ja kullasta. Nämä pisteet määrittävät, millaiseen asemaan päätyy merirosvoilun lopetettuaan.

Esimerkiksi hyvästä vaimosta saa paljon pisteitä.

Pelin pystyy lopettamaan itse missä vaiheessa haluaa ja jäädä eläkkeelle merirosvon hommista - toki, eihän siinä ole mitään järkeä tehdä kyseistä toimenpidettä heti kättelyssä ja elää köyhyydessä.

Peliprojektin näkökulmasta tämä ei olisi ollut edes mahdollista koska tavoitteet olisivat jääneet saavuttamatta.

Ihan aluksi valitaan miltä historialliselta ajanjaksolta haluaa pelin aloittaa. Valittavana on kuusi erilaista ajanjaksoa. Pelin pystyy myös aloittamaan valitsematta mitään näistä ajanjaksoista, näin ollen se valitsee automaattisesti parhaimman vaihtoehdon uusille pelaajille.

Itse valitsin "The Silver Empiren (1560)" jossa Espanja dominoi lähes koko yhdyskuntaa yhtä lukuun ottamatta.

Seuraavaksi päätetään kansalaisuus millä haluaa rellestää menemään. Valittavina ovat Englanti, Ranska, Hollanti tai Espanja. Valitsin Englannin, koska täten pystyi homman aloittamaan suoraan Kapteenin arvonimestä.

Yksi pelin tavoitteista on saavuttaa korkein arvonimi eli Duke, joten tämä helpotti urakkaa hieman!

Seuraavaksi valitaan vaikeusaste. Oppipoikana mentiin sillä luulisin, että muut vaikeusasteet on vähän liian hurjia näin ensimmäisellä pelikerralla.

Vielä ennen aloittamista valitaan erikoiskyky joita oli esimerkiksi navigoiminen, miekan käyttäminen tai ampuminen. Itse valitsin miekan käytön ja se osoittautuikin erittäin hyödylliseksi.

Sitten vaan mestoja tutkimaan. Miehistöä ja resursseja on alussa niukasti, mikähän auttaisi tähän ongelmaan? No ryöstely tietysti! Tähystäjä jo hihkaiseekin, että näkyvissä on laiva.

Nopea silmäily, että kyseessä on jokin muu kuin Englannin paatti, sillä vaikka tässä merirosvoja ollaankin, omien kimppuun hyökkäämisestä ei seuraa mitään hyvää.

Laivan nähdessään saa päättää, hyökkääkö vai jatkaako matkaa. Näin alussa totta kai kannatti hyökätä jotta sai resursseja ja miehistöä haalittua kasaan.

Laivaan pystyi hyökkäämään kahdella eri tavalla; joko tykittäen sitä huonompaan kuntoon jolloin miehistö antautuu tai törmäämällä. Törmääminen kaikessa huvittavuudessaan osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi.

Omaan laivaan ei tullut vahinkoa ja ei tarvinnut yrittää kankean meritaistelun avulla kikkailla vihollisen laivaa itselleen.

Törmäyksen jälkeen täytyi ottaa kaksintaistelu kapteenin kanssa! Tämä oli äärimmäisen helppoa, ajoi vain kapteenin nurkkaan ja hakkasi häntä miekalla kunnes antautui.

En hävinnyt pelin aikana yhtään miekkataistelua. Luulen että tämä johtuu oppipoika -vaikeusasteesta ja miekkailu -erikoiskyvystä.

Kun vastustajan laiva oli saatu haltuun, pystyi sen upottamaan ja tappamaan miehistön, mutta tässä ei ollut mielestäni järkeä. Parempi ottaa kamat ja ukot talteen!

Ryöstetty laiva tuli automaattisesti itselle käyttöön ja se toimikin hyvänä lisävarastona tarvikkeille.

Laivoja oli useampi erilainen ja niiden erot vaihtelevat nopeudesta, tykkien määrästä aina miehistön määrään asti.

Jos onnistui valloittamaan tunnetun merirosvon laivan, pystyi kapteenin ottamaan joko panttivangiksi tai kalastelemaan häneltä tietoja.

Molemmat olivat hyödyllisiä vaihtoehtoja pääomallisesti. Panttivangin pystyi kuljettamaan kuvernöörille joka oli kyseistä merirosvoa kysellyt. Tästä palkittiin ruhtinaallisesti.

Jos valitsi tietojen kalastelun, merirosvokapteeni kertoi, missä jokin mahtava aarre sijaitsi. Hyvä vaihtoehto tämäkin!

Merellä seilaaminen oli kyllä välillä melkoista hommaa. En tiedä johtuiko se minun "hyvästä" tuuristani vai mistä, mutta lähes aina tiettyyn paikkaan seilatessani tuuli oli vastainen tai ainakin hyvin lähelle sitä jolloin matka oli tahmeaa siirappia.

Välillä meni tovikin jotta tuuli kääntyisi järkeväksi. Mihin tahansa mantereelle pystyi jalkautumaan, mikä oli mukava asia, helpotti tutkimista mukavasti.

Onneksi pelin mukana tuli kartta mitä ilman olisi ollut tuskallista etsiä tiettyjä paikkoja.

Vaikka merellä etäisyydet olivat välillä pitkiäkin, piti keskittyä tuijottamaan lähes sinisenä liplattavaa merta, sillä välillä vastaan tuli matalikkoja. Ei tarvinnut kun kerran matalikkoon ajaa ja laiva oli tohjona.

Resursseja kannatti seurata merimatkoilla varsinkin, jos miehistöä oli paljon. Ruoan määrä ilmoitettiin päivissä ja iso miehistö tuhosi sen nopeasti.

Nyt kun on hieman lisää miehistöä ja resursseja saanut kasaan, pääseekin hyökkäämään kyliin ja kaupunkeihin. Omissa nimissä oleviin paikkoihin voi vaan luonnollisesti astella sisään, mutta jos kyseessä on jokin muu, se yleensä tarkoittaa taistelua.

Vaihtoehtoja on kolme; suoraan sisään marssiminen/satamaan seilaaminen, hyökkääminen tai hiipiä sisään. Sisään marssiminen onnistui randomilla, ilmeisesti kylän/kaupungin koko vaikutti myös onnistumisprosenttiin.

Sisään hiipiminen oli periaatteessa sama kuin sisään marssiminen, mutta tämä onnistui paremmin isojen kaupunkien kanssa mihin ei ollut muuten toivoakaan päästä. Välillä kuitenkin joku spottasi yrityksen ja joutui helppoon miekkataisteluun.

Mitä muurien sisäpuolella pystyi sitten tekemään? Pystyi vierailemaan kuvernöörin luona joka kertoi kenen kanssa he olivat sodassa, tästä ei ollut minkäänlaista hyötyä. Pystyi myös pyörähtämässä tavernassa josta sai lähes aina miehistöä mukaansa. Tämän lisäksi välillä jotkin karpaasit kauppasivat tietoja tai aarrekarttoja.

Kauppias myi hyödykkeitä kuten ruokaa ja tykkejä. Tätä ei kuitenkaan pystynyt aina vihollisen asuttamassa mestassa tekemään, eivät myyneet merirosvoille.

Jos kylän tai kaupungin halusi itselleen, täytyi siihen hyökätä. Hyökkääminen tapahtui joko mereltä tai maalta käsin. Jos hyökättävällä kohteella oli tykkitorneja, joutui aina taistelutilanteeseen.

Jos kohde oli kovin pieni eikä torneja löytynyt, vaati valloittaminen vain yhden miekkataistelun.

Tavoitteena oli päästä tornin luo ja tämän jälkeen hoidella miekkataistelu. Jos valloitettava kohde oli miehistöltään iso, joutui valloittamista yrittämään useampaan kertaan.

Välillä homma ei onnistunut mitenkään ja kohde jäi valloittamatta. Kaupungin sai vallattua kun kuvernööri pötki pakoon ja sai laitettua omansa tilalle.

Ilmeisesti oman miehistön lukumäärä vaikutti suuresti tähän miten helposti kuvernööri lähti karkuun.

Meritaistelu oli huomattavasti helpompi kuin maataistelu. Meritaistelussa oli ongelmana vain tuulensuunta jota täytyi välillä odottaa pidempi tovi jotta se kääntyi haluttuun suuntaan.

Kaupunkiin oli ihan turha hyökätä jos tuulensuunta oli väärä, laiva ei kulkenut mihinkään ja tornin tykit tuhosivat koko botskin. Oikeanlaisella tuulella tornin luo pääsi vaivatta menettämättä yhtään miehistöä.

Maataistelu oli taas silkkaa tuskaa tönkköytensä vuoksi. Hitaasti kävelevä miehistö täytyi ohjata tornille useammassa ryhmässä ja kävelyvauhti riippuu siitä, millaisessa maaperässä käveli.

Aseina käytettiin musketteja ja vahinkoa tuli sen mukaan kuinka paljon kyseisiä aseita oli hallussa. En tiedä miten näitä sai edes lisättyä, ilmeisesti musketit lisääntyivät samalla kun osti lisää tykkejä laivoihin.

Tässä hommassa kuoli aina porukkaa, riippuen vastustajan muskettien määrästä. Välillä tämä maahyökkäys oli ainut vaihtoehto jos kylä/kaupunki sattui olemaan sisämaassa.

Tosiaan kun kylän/kaupungin oli saanut vallattua itselleen, pystyi laittamaan oman kuvernöörin johtamaan paikkaa. Häneltä sai uusia arvonimiä ja suoritettavia tehtäviä joiden tekeminen nosti myös arvonimeä. 

Arvonimien lisäksi heiltä sai palan maata omistukseen tai kultakolikoita. Kuvernöörit antoivat myös vinkkejä mistä voisi kadonneet sukulaiset löytää.

Välillä kuvernööreillä oli tyttäriä joita pystyi pyytämään vaimokseen. Oma arvonimi vaikutti tähän miten herkästi daami suostui vaimoksi.

Sitten hieman tarkemmin näistä pelin tavoitteista. Niitä on yhteensä neljä kappaletta: saavuta Duken arvonimi, löydä neljä kadonnutta sukulaista, nai kunnollinen vaimo ja löydä Incan kadonnut aarre.

Duken arvonimi: tämä ei ollut kovinkaan hankala suorittaa, tuli lähes automaattisesti kun yritti muita asioita hoidella. Eli kyliä ja kaupunkeja valloittamalla saa oman kuvernöörinsä tilalle joka antaa sitten tehtäviä ja niiden suorittamisesta arvonimiä.

Tietysti Englannin mestat ja laivat kannatti jättää rauhaan, sillä arvonimen saaminen olisi ollut mahdotonta jos olisi ihan täysin mulkuksi merirosvoksi ryhtynyt.

Ylentämistahtia lisää myös muiden kansallisuuksien laivojen tuhoaminen sekä kyliin/kaupunkeihin hyökkääminen. Ylenemisasteikossa on kymmenen porrasta ja perinteisesti aloitetaan ilman minkäänlaista titteliä. Itse kun valitsin tuon tietyn ajanjakson, pääsin aloittamaan suoraan kolmannesta portaasta eli Kapteenin arvonimestä.

Arvonimen avulla sai kunnioitusta sekä parempia vaimoja!

Neljä sukulaista: Ehdottomasti aikaa vievin tavoite, tämä oli viimeinen asia minkä sain suoritettua ennen merirosvoilun lopettamista. Neljä sukulaista on vangittu ympäri maita ja mantuja. Pelastettavina on sisko, isä, äiti ja setä.

Jokin omista kuvernööreistä kertoo, että on tullut uutta tietoa sukulaisen sijainnista ja jokin tietty tyyppi saattaisi tietää asiasta jotain. No, tätä tyyppiä sitten saakin jahdata kissojen ja koirien kanssa kysellen tavernoista tietoa hänen olinpaikastaan.

Kun tyypin saa viimein kiinni, miekkataistelun jälkeen hän antaa pienen kartan palan missä näkyy minne sukulainen on vangittuna. Sukulaisen voi löytää jo tämän pienen kartanpalan avulla, mutta halutessaan voi yrittää löytää lisää tietoja ja kartanpaloja.

Kaikki muut sukulaiset löysin pienen kartan palan avulla paitsi siskon. Tämänkin kanssa meni niin, että vahingossa hain lisävinkin kun en tiennyt, että sukulaiset täytyy pelastaa yksi kerrallaan.

Kunnollinen vaimo: ihmettelin tovin, että mitähän tässä tavoitteessa pitää tehdä. Vaimoehdokkaita peli kyllä tarjosi jo hyvin alusta lähtien, mutta ei kertonut mikä niistä olisi kunnollinen :D

Pakko oli katsoa netistä, sillä en tiennyt voiko naimisiin mennä useammin kuin kerran ja ei ihan hirveästi houkutellut aloittaa peliä alusta vain sen vuoksi, että on valinnut väärän vaimon.

Joillain kuvernööreillä oli tyttäriä joiden kättä pystyi pyytämään. Heikommille vaimoehdokkaille kelpasi huonokin arvonimi, mutta kunnollisimmat olivat vaativia asian suhteen.

Neljä erilaista vaimoehdokasta peli sisälsi ja ne erotti helposti toisistaan ulkoisesta olemuksesta sekä asiasta mitä he pitivät kädessään. 

Tämä oli sukulaisten etsimisen lisäksi toinen todella pitkässä viivassa ollut tavoite, sillä tätä parasta vaimoa ei meinannut millään löytyä. Ilmeisesti vaimoksi olisi kelvannut kaikki muut paitsi heikoin, mutta en halunnut ottaa riskiä.

Vaikka muut vaimoehdokkaat eivät kapteenille kelvanneet, oli niistä kuitenkin hyötyä pelissä. Jos kapteeni oli tarpeeksi charmikas, ystävystyvät he hänen kanssaan ja antoivat peliä helpottavia vinkkejä esimerkiksi aarteiden olinpaikoista.

Kadonnut Incan aarre: Pelastetut sukulaiset pitävät kukin hallussaan tämän legendaarisen aarteen sijaintiin liittyvää kartan palaa. Aluksi olin hieman ymmälläni tästä, sillä löysin aarteen jo ensimmäisen sukulaisen kartan palan avulla :D

Ilmeisesti kolme muuta palaa olisivat vain tarkentaneet sijaintia. Aarre oli arvokas , 100 000 arvosta kultaa ja muita herkkuja!

Pelissä on inha bugi jonka avulla tämän aarteen pystyisi hakemaan neljä kertaa :D Kun tallentaa tietyssä vaiheessa, se jotenkin resetoi kartan ja uusi pelastettu sukulainen antaa kartanpalan, missä on jälleen aarre.

Luulin aluksi, että kaikki neljä aarretta täytyisi kerätä, mutta sitten selvisi että kyseessä on vain bugi. Kaksi kävin hakemassa epätietoisuudessani :)

Pelin edetessä alkaa miehistö kapinoimaan. Aina silloin tällöin täytyy jakaa potti ja kerätä uusi miehistö seikkailemaan kanssasi. Jos tätä jakoa ei tee, aina kylissä/kaupungeissa vieraillessa tietty määrä porukkaa hyppää pois.

Miehistöllä on neljä tasoa - iloinen, tyytyväinen, surullinen ja vihainen. Surulliset miehet hyppäävät pois ilman sen kummempia pulinoita. Vihaiset miehet lähtevät isoina joukkoina ja vievät lähes aina kultaa mukanaan.

Jako on parempi tehdä, sillä samaan tilanteeseen päätyy kuitenkin mutkan kautta. Merillä ollessa vihaiset miehistön jäsenet saattavat alkaa kapinoimaan ja haastavat kapteenin miekkataisteluun.

Erittäin rasittavaa pelin keskeyttävää meininkiä.

Surullisen miehistön pystyy vielä muuttamaan tyytyväiseksi ryöstelemällä ja isoilla kulta-aarteilla. Tämä huvi ei yleensä kovin pitkää kestä.

Tavoitteeseen ei kuulunut kaksi lisä-aarretta jotka erikseen mainitaan joko merirosvojen tai vaimoehdokkaiden toimesta. Kävin kuitenkin molemmat näistä hakemassa, ihan vaan varuiksi :)

Kuullaan huhu, että Silver Train tai Treasure Fleet on jossain kylässä/kaupungissa. Mennään kyseiseen mestaan ja jos onnistuu pääsemään porttien sisäpuolelle, saa aarteen!

Rikkauksia ja miehistölle hyvää mieltä.

Kun olin suorittanut annetut tavoitteet ja nämä kaksi lisä-aarretta, oli aika siirtyä eläkkeelle merirosvohommista. Lopulliset pisteeni olivat 57/100 ja minusta tuli sokeriruo'on kasvattaja :D

No, ei nyt ihan hirmu korkeaan asemaan tullut päädyttyä, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin.

Tämähän oli varsin miellyttävä peli. Tykkäsin kun sai vapaasti liikkua missä halusi. Ainoastaan jatkuva laivojen bongaus ja miehistön kapinointi häiritsi merenkulun sujuvuutta, välillä niitä tuli ihan liian usein.

Suosittelen lämpimästi merirosvoseikkailuista pitäville! Tämä on ilmeisesti julkaistu muillekin alustoille jos ei NES -hommat niin kiehdo :)

The Legend of Prince Valiant

Games Beaten: 270/709

Genre: Action

Goal: Get to the King Arthur's Throne Room

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 7/10

Valiant ei ollut tyytyväinen asemaansa prinssinä, vaan halusi tulla ritariksi. Vain kuningas Arthur pystyy suomaan tämän kunnian, jos hakija osoittautuu tämän arvoiseksi.

Todistaakseen arvokkuuntensa, hakijan täytyy löytää legendaarinen viikinkien rauhan sormus ja viedä se Arthurille Camelotiin.

Prinssi Valiantin matka alkaa vaaralliselta suolta vieden sitten synkän metsän uumeniin. Onnistuuko Valiant löytämään sormuksen ja lyödäänkö hänet ritariksi?

Eipä ole hetkeen tullut vastaan peliä, mistä huomasi jo ensi askelilta, että en tule nauttimaan tästä. Alun tunne piti täysin paikkaansa.

Tönkköä varovaisesti etenemistä höystettynä inhoilla trollikohdilla. Kuulostaa mahtavalta!

Heti muutaman askeleen jälkeen otettiin turhat luulot pois maassa olevan ansan myötä. Maassa näkyi kyllä pieniä jälkiä, mutta ei niitä osannut yhdistää mihinkään ansaan vaan maaperän grafiikoihin.

No, kun kerran tähän ansaan oli tippunut, osasi muut samanlaiset ansat väistää.

Peli alkaa viiden lisärin voimin näiden jälkeen tarjoilee vielä yhden continuen. Mutta, tätä continueta ei tietenkään pääse pelaamaan viidellä lisärillä, vaan jostain kumman syystä vain kolmella. Menetä nämä kolme elämää ja peli alkaa alusta.

Kenttiin on ripoteltu kolikoita (tokens) joita myös viholliset pudottaa. Näitä kun kerää 20 kappaletta, saa yhden elämän. Ohjekirja ei tästä voinut mainita mitään vaan tokenien kohdalla luki että "kerää näitä saadaksesi pisteitä, energiaa ja elämiä".

Öö, eipä näistä kyllä energiaa saanut, pisteistä en ollut ihan varma. Luulin aluksi, että jollain näppäinyhdistelmällä täytyi lisäreitä "ostaa", mutta selvisikin, että homma oli kolikoiden määrästä kiinni.

Ensimmäisenä ihanana asiana huomasi, että hahmo ei osaa heitellä tikareita hyppiessään eikä kyykyssä ollessaan. Kyykky ei ollut mikään suuri ongelma, sillä helposti sai muutamat tikarit heitettyä ja sitten väistettyä vihollisen heittämä keihäs tai muu asia.

Isompi ongelma oli hypystä heittäminen. Jo ensimmäisessä kentässä oli jousiampujia, jotka olivat liian korkealla maasta käsin ammuttavaksi. Niiden nuolia piti sitten vain väistellä kaiken muun roinan lisäksi.

Ensimmäinen kenttä tarjoili loppupuolella tiukkaa tasoloikkaa. Tämähän olisi ollut erittäin nannaa jos pelin kontrollit olisivat olleet hyvät. Välillä prinssi ei vaan yksinkertaisesti hypännyt alustalta toiselle vaikka kuinka painoi nappia.

Tasoloikkakohdissa täytyi vielä suurimmaksi osaksi reagoida nopeasti, sillä alustat vajosivat veden alle tietyn ajan puitteissa. Tönköillä ja epävarmoilla kontrolleilla tämä oli yhtä stressaavaa painajaista.

Hienona ominaisuutena oli, että jos sattui painamaan samaan aikaan D-padista ylöspäin kun hyppäsi, ei tapahtunut mitään.

Soppaan heitettiin vielä pari jättilepakkoa, jotka yrittivät töniä hahmoa veteen pieniltä kiviltä, joiden päällä taistelut piti käydä.

Kenttä sisälsi pääbossin lisäksi vielä välipomon, nämä olivat ihan ok tasoa, mitä nyt tuurilla oli iso osa näiden kaatamisessa. Varsinkin pääbossin, demonin kanssa, se kun tuppasi lentelemään mihin sattuu.

Toinen kenttä olikin sitten tyylitään ihan erilaista settiä. Hahmon silmistä kuvattua ammuskelua automaattisesti rullaavassa kentässä. Hieno sattuma, että kaksi perättäistä peliä sisälsi tälläisiä kenttiä sillä näitähän oli myös edellisessä Vice: Project Doomissakin :)

Jousipyssyllä ammutaan ukkeleita melko tiheässä metsässä. Ukkoja kurkkii puiden takaa, laskeutuu puita pitkin tai on jonkun mökin sisällä.

Ruutu rullailee tietyn aikaa kunnes se pysähtyy sotimisen ajaksi. Kun kaikki ukot on lahdattu, rullaaminen jatkuu.

Täytyy sanoa, että tämä oli pelin paras osuus.

Aikasemmin en maininut mitään pelin aikarajasta, mutta nyt se täytyy tehdä koska tässä kentässä se on ajankohtaista.

Jokaisessa kentässä on aikaraja ja viholliset pudottavat lisää aikaa kelloon. Tässä kentässä jo heti alussa aikaa ei ollut kovinkaan paljoa ja kaikki vihollisten pudottamat lisäajat täytyi saada.

Aika järjetön systeemi laittaa autoscrolleriin aikaraja ja vielä kun kaikki viholliset täytyi ampua, sai lisäajat lähes pakosti kerättyä.

Viholliset pudottivat myös energiaa ja sitä saikin ihan hyvän siivun takaisin mikä oli erittäin hyvä juttu!

Oikeasta alkulmasta löytyi myös distance -mittari, mutta en kyllä keksinyt sille käyttötarkoitusta. Se välillä laski ja nousi ihan omaan tahtiinsa.

Seuraavassa kentässä tyyli vaihtui takaisin tasoloikkaan. Nyt peli teki melkoisen tempun, sillä vaikeusaste nousi monta pykälää ylemmäksi. Kenttä oli ansoin varustettu todella pitkä sokkelo.

En edes muista monta yritystä tämä vaati päästä edes kentän puoliväliin asti. Minulla meni täysin hermo kentän trolleihin. Astut jostain ovesta sisään, jos et reagoi sekunnissa, sirkkelin terä tappaa sinut yhdellä iskulla.

Välillä taas kattoon piilotettu kivenmurikka tippui päälle, tästä ei sentään kuollut laakista, mutta onhan tuo halpamaista.

Tässä on myös kenttäsuunnittelun aatelia! Heti alkupuolella pääsee huoneeseen, missä on portti ja maalitaulu joka avaa portin. Vaikka kuinka ampuu maalitaulua, mitään ei tapahdu. Selvennykseksi vielä, kentässä on myös muita samanlaisia maalitauluja jotka avaavat portin heti.

Myöhemmin selviääkin, että täytyy kiertää reitti jossa tapetaan yksi välipomo ja kävellään huoneen läpi, joka ei vie mihinkää.

Mutta nämä on pakko tehdä, sitten vasta alussa oleva maalitaulu aktivoituu ja portti aukeaa. Kävin vielä katsomassa läpimenovideosta, niin siinäkin käydään molemmat mestat koluamassa.

Ainiin, välipomon kimppuun ei voi mennä perus tikarien voimin, vaan täytyy vielä tätä ennen käydä hakemassa parempi ase.

Tämä välipomo on karhu. Karhun sai helposti nippuun käyttämällä uuden aseen tehokkaampaa lyöntiä. Kannatti olla myös ihan kiinni karhussa, näin suurin osa sen lyönneistä meni ohi.

Sitten hieman tästä huoneesta joka ei vie mihinkään. Sinne pääsee samasta reitistä joka vie karhun luo. Huoneessa on vene jolla täytyy seilata huoneen toiseen päätyyn ja mennä tikkaista alas jotka mystisesti vie samaan paikkaan mistä tulikin.

Huoneessa on kaksi tonnin punnusta naruissa joita voi halutessaan liikutella. Voi olla, että näillä on tekemistä jonkun kanssa, pelihän ei moista kerro.

Huoneen ehdottomasti paskin osuus on veneellä ajelu. Vene liikkuu automaattisesti ja taivaalta sataa kivenmurikoita niskaan. Kivet tippuvat tottakai satunnaisista kohdista ja tämä tapahtuu niin nopeasti, että ei niitä kerkeä väistämään. Niin ja ne tappaa laakista, kuinkas muutenkaan.

Ensimmäisellä kerralla pääsin tämän ihan tuurilla ilman mitään ongelmia, mutta muilla yrityksillä tähän kului elämä poikineen. En keksinyt tähän muuta taktiikkaa kuin pausen rämpyttäminen, näin kerkesi katsomaan mihin kohtaan kivi tippuu ja ehkä hyvällä tuurilla vielä väistääkin sen.

Hieman myöhemmin kentän uumenissa vastaan tulee vielä toinen välipomo, jokin viikinki.

Sen liikkeitä oli todella vaikea ennakoida ja monesti henki lähti vaikka kuinka yritti. Lähinnä tuurilla meni, kumpi taistelun voitti. Riippu ihan siitä millä tuulella viikinki oli.

Kentässä ei onneksi ollut varsinaista pomoa ollenkaan, ihan täysin riitti nämä välipomot.

Tuntui kyllä, että tämä kenttä ei lopu koskaan, aivan liian ylipitkä se oli. Onneksi kiertoreitin jälkeinen osio oli helpompi, tai ainakin se tuntui siltä. Ehkä olin jo päässyt sisälle tähän kammotukseen.

Kenttä oli onneksi mukavan antelias kaiken rojun suhteen. Aikaa, energiaa ja kolikoita löytyi reilusti. Kenttään oli laitettu vielä kaksi kirstua mistä sai paljon kolikoita, yhden lisärin verran molemmista jos vain sai haalittua lähes kaikki niiden heittelemät kolikot.

Meni ikä ja terveys, että pääsi tämän kentän edes kerran läpi, niin hankala se oli.

Seuraavaksi vaihdetaan taas toisen kentän tyyliin sillä eroavaisuudella, että tällä kertaa ollaankin laivassa taistelemassa muita laivoja vastaan. Peli ei ainakaan helpottunut, se on selvä.

Toisin kuin metsäkenttä, mikä oli paikoitellen ihan leppoinenkin, tämä oli kaukana siitä.

Prinssillä on käytössään kuusi tykkiä joiden avulla täytyi tuhota Enemy -palkin verran laivoja. En nyt tarkkaa määrää osaa sanoa, mutta aika reilusti niitä täytyi upottaa.

Tämän pystyi feilaamaan kahdella eri tavalla; ajan loppumisella tai jos vastustaja tuhosi laivan kaikki tykit. Tykit hajosivat jo yhdesta kuulasta, mutta D-padilla pystyi laivaa heiluttamaan niin nopeasti, että kuulia pystyi väistelemään.

Välillä väistely oli kyllä melkoista kun monta laivaa tuli ruudulle yhtä aikaa ja kahta tykkiä täytyi seurailla, että kumpaankaan ei osuisi kuula.

Laivoihin osuminen oli täyttä paskaa, ihan liian tarkaksi tehty. Ruudun molemmissa reunoissa näkyi kaksi valkoista viivaa ja niiden avulla täytyi oikea ampumis-etäisyys löytää.

Monesti osuminen tapahtui ns. tuurilla. Ihan kauimpana oleviin laivoihin löysin helposti oikean etäisyyden, mutta muut meni hyvin pitkälti tuurilla. Välillä molskautin muutaman kuulan veteen nähdäkseni oikean etäisyyden. Siltikin se välillä meni vituiksi :D

Ihan näin tarkkaa menoa ei olisi näin loppupuolelle peliä kaivannut. Elämiähän tähän kului ja muutama Game Overkin, mutta viimein onnistuin upottamaan tarvittavan määrän laivoja.

Sitten viimein viimeisen kentän kimppuun. Vain viisi kenttää tässä hienossa teoksessa, mutta se on ihan tarpeeksi pelin paskuuden huomioon ottaen. Olin tässä vaiheessa jo täysin kypsä peliin, mutta silti yritin hetken selvittää viimeistä kenttää omin neuvoin.

Hyvinhän se sujuikin, kunnes rupesi tulemaan ihan liian monia reittejä vastaan. Turvauduin netin apuun.

Loppupeleissä tämä ei ollut läheskään niin paha kuin kolmas kenttä. Vittumaiset kerrasta tappavat trolli-ansat loistivat poissaolollaan ja vihollistenkin sijoittelu oli ihan jees. 

Ei tämä niin älyttömän sokkeloinenkaan ollut. Löysit jonkun reitin, sieltä saattoi saada avaimen tai vain kerättävää tavaraa, pistit reitin mieleen ja menit muualle.

Ainut ongelma tässä oli aika, joka ei olisi kyllä millään riittänyt kokonaisvaltaiseen tutkimiseen. Jos kuolee, aika ei nollaannu vaan ajan täytyy täysin nollaantua jotta se alkaa alusta.

Pahoja kohtia kenttä kyllä sisälsi, kerrasta tappavia piikkejä joiden yli piti hyppiä. Muuten tasoloikkakohdat olivat hyvin maltillisia.

Löysin hienon kohdan mistä farmasin yhden lisärin varmistamaan kentän läpimenoa. Pelihän on tehty niin, että tietyt viholliset pudottavat aina tietyn tavaran. No, yksi ritari pudotti kolikon ja vieressä oli näppärästi ovi.

Kävi ovessa ja tuli takasin, pystyi ritarin tappamalla keräämään kolikon uudelleen :)

Kentästä täytyi löytää taikaliemi jonka avulla luotiin reitti viimeisen "pomon" luo. Pomo on lainausmerkeissä siksi, koska ei sitä tarvinnut edes tappaa.

Läpäisylistan alkuperäisessä goalissa luki, että "defeat Merlin", mutta jos sitä menee ampumaan, henki lähti. Piti vain kasuaalisti kävellä ohi :D

Merlinin jälkeen kumarretaan kuningas Arthurin edessä päätyen ritariksi ja homma on paketissa. Parempi olla ritarin titteli tämän shaiban arvoinen.

Ainoat positiiviset asiat tästä kikkareesta ovat kauniit grafiikat ja ihan ok musiikit, muuta hyvää tässä ei ollut.

Suosittelen välttämään tätä teosta ellei sitten löydy masokistin vikaa.

Vice: Project Doom

Games Beaten: 269/709

Genre: Action

Goal: Defeat Skeleton (Stage 11-4)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Yritys nimeltä B.E.D.A. osallistuu elektronisten laitteiden ja sotilasaseiden kehittämiseen. Yrityksessä ei suinkaan toimi ihmiset, vaan muukalaiset jotka tulivat maan päälle jo vuosisatoja sitten.

Muukalaiset olivat kehittäneet myös erikoisen "mönjän" jonka avulla he pystyivät selviytymään maan päällä. Tästä mönjästä he saivat ravintonsa.

Jos tätä mönjää antoi ihmiselle, vaikutukset olivat todella erilaiset. Aine on hyvin koukuttava ja tappava. Tämän vuoksi B.E.D.A. massatuotti mönjää hyvien voittojen toivossa.

Etsivät Quinn Hart ja hänen työparinsa Reese on määrätty paikantamaan tämän mönjän alkulähde. Reese kuitenkin katoaa mystisesti prosessin aikana ja hänen ruumistaan ei koskaan löytynyt.

Nyt Hart yrittää yksin saada selville, mistä mönjä on peräisin ja ketkä ovat sen valmistamisen takana.

Hieman tuntemattomampi peli, ei ollut tästä ihan hirveästi tullut kuultua aikaisemmin.

Tästä tuli Shatterhand vibat itselle niin graafisesti kuin pelillisestikin.

Mukavasti oli perinteisen tasoloikkailun lisäksi laitettu mukaan muutama ylhäältä päin kuvattu ajelu ja Hartin silmistä kuvattu ampumiskohtaus.

Kenttiähän tässä on 11 kappaletta ja ne ovat pituudeltaan aika lyhkäisiä. Tähän kaupan päälle vielä loputtomat continuet joten aika helposta pelistä oli loppupeleissä kysymys.

Muutama hieman hankalampi pomo ja kenttä, mutta ei mitään överiä.

Peli alkaa räväkästi ajelukentällä. Tulee mieleen Shooter -pelit ainoastaan vain naamioituna tälläiseksi ajeluksi. Ampui menemään kaiken vastaan tulevan, suhteellisen kivuton aloitus.

Vastaan tulevista laatikoista löytyi vielä energiaakin helpotukseksi. Lopussa odotti pieni pomo mikä oli vaan selkeästi introkentän tasoinen.

Kenttä meni vähän kuin itsestään ohi, en kuollut tai mitään. Hetken ajelun jälkeen olin jo pomoa pieksämässä :)

Ajelun jälkeen siirryttiinkin normaalimpaan pelityyliin, sivusta rullaavaan tasoloikkaan. Kontrollit ovat jämäkät ja vihollisten hakkaaminen laserruoskalla on tyydyttävää. Hieman yllätyin, että asetta kutsuttiin ohjeissa laserruoskaksi, sillä minusta se näytti enemmän lasermiekalta :D

Eniveis, peli sisältää vielä kaksi muutakin hyökkäystapaa, aseen ja kranaatit. Aseen panoksia ja kranaatteja on alussa vain rajoitetusti, mutta viholliset pudottavat niitä tasaisin väliajoin.

Ase oli kyllä täysin hyödytön kapistus ja en tainnut käyttää sitä kuin kerran yhden pomon viimeistelemiseen kun kranaatit loppuivat. Aseen luodin kantavuus oli ihan naurettava, melkein sama oli hakata laserruoskalla :D

Kranaatit olivat sitten taas täysin eri juttu. Ne olivat pomoja vastaan todella hyviä ja niillä tuli muutamaa perus vihollistakin paiskattua!

Ärsyttävä juttu oli, että asevalinta pysyi myös kuolemisen jälkeen samana, eikä vaihtunut takaisin perus laserruoskaan. Monesti kuoleman jälkeen tuli tuhlattua kranaatti, kun unohti, että se olikin valittuna.

Kentissä ei ihan hirveästi ollut mitään erikoisuuksia, muutamia kentän tyyliin liittyviä esteitä. Ihan hyvä vaan että ei oltu lähdetty liikaa kikkailemaan, siinä saattaa mennä helposti metsään.

Kentän läpäisyn jälkeen ja muutamissa tapauksissa kentän aikanakin näkyvät välivideot olivat upeita! Todella paljon oli vaivaa nähty niiden tekemiseen. Mukava oli seurata juonta noin hienosti tehdyistä välivideoista.

Muutenkin pelin grafiikat hivelivät silmää, tykkäsin kovasti.

Viimeisenä erilaisena kenttätyyppinä löytyy sitten tuo ampumiskohtaus. Automaattisesti rullaava ruutu ja viholliset pomppivat nenälle, aika tutunkuuloinen meininki muista peleistä.

Tämä oli toteutettu jännästi, sillä tässä hyödynnettiin vain kranaatteja ja asetta. Ammuksia ja kranaatteja sai vihollisista lisää ja jos toinen loppui, pystyi toista käyttämään.

En tiedä mitä olisi käynyt jos molemmat olisi loppunut samaan aikaan.

Tässä ei kyllä haastetta ollut minkään vertaa, sillä viholliset saivat helposti pois ruudulta jo pelkkien kutien avulla. Kranaatilla pystyi monta ukkoa tappamaan kerralla, kunnon ruuduntyhjennys.

Kenttien kestokaan ei päätä huimannut, ei aikaakaan kun se oli jo ohi :)

Pomot olivat pelin haastavin osuus. Jostain syystä jo toinen pomo tuotti hieman hankaluuksia, en meinannut millään oppia sen patternia. No, menihän se lopulta kun tarpeeksi opetteli.

Tykkään tälläisestä Mega Man -tyylisestä ratkaisusta, että pomot ei ole liian randomeita vaan ne voi opetella aika helpostikin.

Hetki tutkaillaan pomon liikkeitä ja sitten hyödynnetään opittua. Jotkin pomot pystyi oppimaan jo ensimmäisellä yrityksellä.

Pomoissa oli paljon erilaisuutta ja ei yksikään ollut samanlainen toisen kanssa, mahtavaa.

Viimeisessä kentässä haaste kasvoi hieman jyrkemmän harppauksen. Paljon tiukkaa tasoloikkaa ja lattian alta hyppivät ninjat jotka heittelivät kolme terää. Pieniä palikoita ja rotko välissä, tähän päälle vielä hyppivät ninjat niin melkoinen soppa siitä syntyy :D

Välillä nämä kohdat onnistui menemään osumatta, mutta monesti osumia tuli otettua. Onneksi tämä oli laadukkaasti tehty ja osuman jälkeen hahmo lennähtää taaksepäin juuri oikean pituuden takaisin palikalle.

Kenttien lopussa mukavasti saa vielä palan lihaa joka täyttää reilusti energiaa. Tämä ihanuus oli myös tässä viimeisessä kentässä, pääsi monesti täysillä energioilla viimeisen pomon kimppuun.

Täytyy sanoa, että viimeisen kentän viholliset olivat kummallisia. Kenttä on torni minkä sisustus vastaa vanhaa kartanoa, mutta viholliset koostuivat palloja heittelevistä pelleistä, ninjoista ja jonkinnäköisistä ihmissusista :D

Viimeisen pomon virkaa hoiti oma klooni joten se käytti lähes samoja aseita kuin itse Hart. Klooni oli suhteellisen helppo, muutaman kerran täytyi yrittää uudelleen.

Kentästä kun onnistui keräämään kasan kranaatteja, tämä oli tosi helppo. Huomasin, että klooni käyttää vaan oikeastaan asetta ja ampuu aina siltä korkeudelta, millä itse on. Kyykky -taktiikalla tämä hoitui erittäin helposti, eli odottaa hetken, että klooni alkaa ampumaan ja tämän jälkeen kyyristyy väistääkseen panokset.

Hommahan ei tähän lopu vaan klooni muuttaa itsensä jäätävän kokoiseksi luurangoksi. Tämän muodon jipot opin jo toisella yrityksellä. Aluksi luulin, että sen jalkojen välissä täytyy olla kun siinä oli hyvin tilaa, mutta osumaa tuli luurangon kurotellessa alaspäin Hartia kohti.

Luuranko hyppäsi ensin pienen hypyn jonka jälkeen isomman loikan ampuen kolme ammusta eri tasoille molemmille puolille huonetta. Tässä ei tarvinnut kuin kävellä isomman loikan jälkeen luurangon ali ja väistää alin ammus. Jälleen kerran kranaatit olivat hyödyksi, niillä sai tehtyä helposti vahinkoa tähän.

Nautinnollinen peli, mutta ihan liian helppo. Jotenkin olettaa, kun pelissä on loputtomat continuet, se on erittäin haastava. Hyvänä esimerkkinä Ninja Gaiden.

No, välillä näinkin päin.

Devil World

Games Beaten: 268/709

Genre: Maze

Goal: Beat Round 10

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Pieni lohikäärme nimeltään Tamagon on eksynyt Paholaisen maailmaan! Maailma on hurja sokkelo josta poispääsy vaatii ylempiä voimia.

Paholaisella on myös lauma kätyreitä apunaan jotka yrittävät saada Tamagon hengiltä.

Tamagon täytyy luottaa uskon voimaan ja ristien sekä raamattujen avulla saada häädettyä Paholainen matkoihinsa!

Hämärä Pac Man "klooni" uskonnollisten asioiden äärellä.

Ilmeisesti tämä uskonnoilla pelleily oli Jenkeille liikaa, sillä he eivät tätä peliä halunneet sinne julkaistavaksi. Me Eurooppalaiset saimme nauttia pelistä Japanilaisten lisäksi.

Jos unohtaa tuon uskonnollisen osuuden, pelihän on varsin hauska, tosin hieman buginen :)

Pac Manin -tyyliin keräillään pieniä pillereitä ja kun kaikki pillerit on kerätty, kenttä on läpi. Erona Pac Maniin tämän pelin sokkelon päällä on kehikko, jota Vihtahousu sitten liikuttelee haluamaansa suuntaan.

Kehikko voi liikkua neljään eri suuntaan, mutta vain yhteen suuntaan kerrallaan. Liikkumisen pituus on randomia ja joskus kehikko liikkuu pitkänkin tovin ennen kuin suunta vaihtuu.

Jos kehikko tulee sokkelon laidalle, alkaa sokkelo looppaamaan. Eli kaikki kama, mitä oli esimerkiksi vasemmassa laidassa, ovatkin nyt oikeassa.

Tietenkään itse Tamagon ei näin tee, vaan hän jää puristuksiin seinän ja kehikon väliin. Pitää tarkkaan seurata, mihin suuntaan kehikko lähtee rullaamaan.

Viholliset eivät ole tästä hommasta moksiskaan, vaan ne voivat kävellä myös kehikon ulkopuolella kuolematta. Hyvänä puolena tässä on se, että ne eivät tee heti vahinkoa Tamagoniin tullessaan takaisin kehikon sisäpuolelle.

Hieman epäreilua olisi, jos saman tien vihollinen hyökkäisi rajojen ulkopuolelta kimppuun :D

Pillereitä ei pysty ihan noin vain keräämään, vaan Tamagonilla täytyy olla risti kädessään jotta homma onnistuisi. Risti häviää tietyn ajan päästä ja sellainen täytyy hakea uudelleen jotta keräily voi jatkua.

Onneksi ristejä on ympäri sokkeloa reilusti. Myöhemmissä kentissä ristin kestoaika on melko lyhyt joten joutui kokoajan kyttäämään milloin risti häviää Tamagonin kädestä.

Inhottavana asiana oli, että jos risti oli juuri häviämässä ja halusi kerätä uuden, se ei onnistunutkaan suoraan. Joutui venaamaan, että vanha risti oli täysin hävinnyt kädestä.

Tamagon osaa myös ampua silloin kun hänellä on risti kädessään. Tulipalloilla saa viholliset hetkeksi hengiltä, mutta ne tulevat kyllä takaisin tietyn ajan kuluttua.

Pelissä on kuusi elämää ja lisäreitä saa bonuskentistä. Aluksi ihmettelin pelin goalia, että vain kymmenen kierosta. Mutta tähän sisältyikin juju; kierros ei suinkaan ollut vain yksi kenttä, vaan kaksi kenttää + bonus.

Ilmankos ensimmäisen kentän läpäistyäni kierroksen numero ei muuttunut mihinkään. Jos bonuksia ei laske kentiksi, niin 20 kenttäähän tässä täytyy läpäistä :)

Pelihän jatkuisi kierrokseen 99 asti jonka jälkeen se menee nollaan. Kuitenkin kierroksella kymmenen on jo saavutettu pelin huippu, joten mikään ei enää muutu vaan homma pysyy samanlaisena.

Tämän takia peli on siis "läpi" kymmenennen kierroksen jälkeen. Näissä looppaavissa ja vanhoissa Arcade -tyylisissä peleissä goalit on vähän niin ja näin :D

Homma ei suinkaan jää vain tähän yhteen kenttätyyppiin, vaan löytyy vielä toinenkin. Tässä toisessa ideana on kerätä neljä raamattua ja viedä ne sokkelon keskellä olevaan pääkallolla varustettuun laatikkoon.

Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, sillä raamatut pysyvät kokoajan samassa kohdassa eri puolilla sokkeloa kehikon liikkuessa. Välillä joutui odottamaan jonkin aikaa, että pääsi raamattuun käsiksi (empä olisi ikinä uskonut moista lausetta sanovani).

Raamattuja pystyi raahaamaan vain yhtä kerrallaan, olisi ollut liian helppoa jos kaikki olisi voinut kerralla hakea. 

Tässäkin on sama idea ampumisen suhteen kuin ensimmäisessä kenttätyypissä - täytyy olla raamattu kädessä jotta voi ampua.

Erona se, että kun raamattuja on vain neljä kappaletta, joutuu tässä kikkailemaan paljon pidempään ilman ampumismahdollisuutta.

Tämän toisen kenttätyypin jälkeen tulee vielä bonuskenttä, jossa täytyy yrittää kerätä mahdollisimman monta laatikkoa. Idea aika sama kuin raamattukentässä paitsi että laatikoita ei tarvitse kuljettaa mihinkään.

Laatikoista saa pisteitä, mutta jos oikein hyvä tuuri käy, sieltä voi löytää jopa lisärin!

Sokkelon lattiassa on nuolia jotka muuttavat kehikon rullaamis-suuntaa. Vähän samaan tyyliin kuin Paholainen sitä muuttaisi, mutta hieman hallitummin.

Ensimmäisessä tälläisessä bonuskentässä kerkesi keräämään kaikki laatikot jos vain kehikko rullasi heti hyvään suuntaan ja onnistui painelemaan kehikon rullauksen muuttavia nuolia järkevästi.

Jo toisessa bonuskentässä jäi pakosti yksi tai kaksi laatikkoa keräämättä. Piti vain toivoa, että lisäri löytyi niistä mitkä valitsi :)

Hieman vanhan pelin ongelmat vaivasivat tätä, kuitenkin kyseinen teos ilmestynyt jo 1984. Tamagon liikuttaminen oli hieman epätarkkaa ja joskus sokkelon väleistä ei päässyt menemään. 

Jos Tamagon söi kentälle ilmestyneen herkun (mistä sai vain pisteitä), pysähtyi se hetkeksi paikalleen. Tämä oli todella ärsyttävää jos vihollinen oli kintereillä.

Erittäin inhottavaan glitchiinkin törmäsin pariin otteeseen.

Onnistuin osumaan kehikon ja sokkelon rajalle jotenkin hassusti ja pelin ruutu muljati. Tämän seurakusena Tamagon sprite ja sokkelo eivät olleet enää samassa tilassa ja ei nähnyt mitä teki. Kuolemisen jälkeenkin ruutu vain jumitti samassa kohdassa.

En tiedä mistä tämä johtui, ehkäpä vain näin vanhan pelin hieno ominaisuus. Tämä toi kyllä oman kuumotuksensa läpäisyyn, että jos kyseinen glitch olisi tapahtunut vaikka ihan pelin lopussa...

Hauska silleen, että vaikka tässä tuli turhautumisia vanhan pelin ongelmien ja omien virheiden vuoksi, tätä jaksoi kyllä paukuttaa. Erittäin koukuttava, hauskalla idealla varustettu peli!