Ninja Gaiden III: The Ancient Ship of Doom

Games Beaten: 396/709

Genre: Platform

Goal: Defeat The Ancient Security Robot (Stage 7-6A)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 8/10

Irene katoaa mystisesti tutkittuaan mysteerisen Ashtarin liikkeitä. Super salainen CIA erikoisjoukkojen ryhmä löydetään vanhojen raunioiden edessä minkä uskotaan olevan Ashtarin olinpaikka. Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta.

Ashtar, kuka näki lohikäärmemiekan syntymisen ja tiesi sen potentiaaliset mahtavat voimat, nousi jälleen pimeän valtakuntansa syvyyksistä. Ryu, joka ei tiennyt asiasta mitään on suuressa vaarassa, sillä Ashtarin on tarkoitus tuhota hänet käyttäen mustaa magiaa.

Ja näin saaga jatkuu sankarimme viimeisen taistelun merkeissä. Ryun voitokkaan kaksintaistelun jälkeen Jaquion kanssa, Ashtar palasi takaisin pimeyteen. Mutta uusi paha olento on jo matkalla ja uusi seikkailu odottaa hyväuskoista Ryu Hayabusaa...

Ai että mitä nautintoa oli pelata pitkästä aikaa oikeasti todella hyvää tasoloikkapeliä. Tämäkin pelisarja on nyt purkissa mikä on tietty hieman harmillista, sillä olisihan näitä tämän tyylisiä pelaillut mielellään enemmänkin!

Kahdesta ensimmäisestä osasta poiketen tässä sarjan kolmannessa osassa ei ole loputtomia continueja. Aika jämäkkä muutos, ihan kun nämä Ninja Gaidenit eivät olisi muutenkin tarpeeksi hankalia :D

Tämä uudistus on mielestäni hieman kaksijakoinen juttu, sillä toki se tuo erilaista pelifiilistä ja jännitystä kun ei voikaan loputtomasti jatkaa siitä missä on menossa. Toisaalta taas loputtomien continuejen avulla pystyi harjoittelemaan todella hankalia kohtia uudestaan ja uudestaan.

Välillä hieman syletti palata pelaamaan ensimmäisiä kenttiä kun ne oikeastaan pystyi juoksemaan läpi. Juuri kun sai hyvän tatsin johonkin hankalaan kenttään tai pomoon joutuikin taas aloittamaan alusta...

Pelistä löytyy seitsemän kenttää ja ne on jaettu useampiin osioihin.

Huomasi kyllä, että en ollut pelannut pitkään aikaan Ninja Gaideneita ja Ryun liikuttaminen oli täysin ruosteessa. Pikkuhiljaa hommaan kuitenkin tottui ja Ryun hallitseminen alkoi tuntumaan luontevalta.

Muutamia eroavaisuuksia tästä löytyy verrattuna aiempiin osiin. Continuejen puuttuminen lienee se ilmeisin, mutta löytyy tästä muutakin. Myös jatkopaikkoja on erittäin niukasti. Kuudessa ensimmäisessä niitä on yksi per kenttä ja viimeisessä kaksi kappaletta. Välillä täytyi kulkea todella pitkiä pätkiä kuolematta. Edes pomosta ei saanut jatkaa uudelleen vaan sama tuttu jatkopaikka odotti jos pelasi huonosti. Peli on myös aika niukka pudottamaan energiantäyttöjä joten tässä sai oikeasti pelata kieli keskellä suuta.

Heti pelin alussa käytössä on Windmill Throwing Star erikoisase mikä täytyi esim. kakkosessa erikseen kerätä. Yksi todella loistava uudistus on, että viholliset eivät ilmesty uudelleen jos ne on kertaalleen tappanut. Ei ole väliä miten kauaksi kävelee, alue kumisee tyhjyyttään jos on sivaltanut miekalla pahikset kylmäksi. Tämä helpotti todella monia kohtia kun pystyi yksitellen tappamaan viholliset eikä vain rynniä suinpäin päälle.

Pelissä on yksi todella iso suunnitteluvirhe, nimittäin aikaraja. Se on tehty ihan liian tiukaksi ja monesti ei aika millään riittänyt koko kentän läpäisyyn. Itse kun pelasin tätä vielä todella varovaisella ja tarkalla otteella niin aika oli jatkuvasti lopussa. Sama aika rullaa kentän alusta aina pomoon saakka. Todella turhauttavaa kuolla ajan puutteeseen tiukassa pomotaistelussa.

Speedrun ukoilla aikarajan kanssa ole mitään ongelmaa, mutta ei kaikkien tarvitse kenttiä mennä läpi juosten täysillä - johan siinä jää kauniit grafiikatkin ihailematta. Seitsemäs kenttä on viimeinen naula tähän aika-arkkuun, sillä siinä kaikki kolme osiota + kolme pomoa täytyy vetää saman aikarajan puitteissa läpi :D Ei mitään toivoa, että tämä olisi onnistunut.

Ajan loppumisesta seuraa luonnollisesti kuolema. Seitsemännen kentän viimeisessä osiossa tapatin itseni tahalleen kun ei ollut mitään järkeä yrittää jatkaa matkaa muutaman sekunnin ajan. Olisi nyt luullut, että sarjan kolmannessa osassa tämä homma olisi hoidettu hieman paremmin. Kelloon reilummin aikaa tai sitten se olisi vaan jätetty kokonaan pois. Kun kerta continuetkin ovat rajalliset, ei halua elämäänsä menettää minkään ajanloppumisen takia.

Trial & Error on todella vahvasti läsnä tämän pelin kanssa. Aluksi mahdottomilta tuntuneet kohdat alkoivat sujumaan kunhan vaan tarpeeksi jaksoi toistaa samoja juttuja. Täytyy myöntää, että muutamassa kohdassa olin täysin monttu auki, että "mitenhän tuosta voi ikinä edes päästä", mutta niin vaan sitkeällä opettelulla kohdat taipuvat!

Vaikka kentät ovatkin aluksi brutaalin vaikeita, pomot eivät sitä olleet oikein missään vaiheessa. Suurimpaan osaan löytyi todella nopeasti taktiikat ja ne menivätkin lähes jokaisella yrityksellä kuolematta. Ainoat suurimmat ongelmat minulla oli kolmannen pomon kanssa ja siihen kuolinkin reilusti eniten läpäisyn aikana.

Tämä sama konsepti on tuttu muistakin Ninja Gaideneista missä kaksi samanlaista mörköä hyppii ympäri huonetta ja vain toista voi vahingoittaa. Tämä versio viskoi hetken hyppimisen jälkeen heittotähtiä ja näiden väistelyssä minulla oli suuria vaikeuksia. En vaan jotenkaan saanut ajoitusta kohdalleen.

Joka kerta sai jännittää meneekö kyseinen pomo läpi. Painoin tylysti resettiä jos menin kuolemaan tässä pomossa enemmän kuin yhden kerran. En halunnut tuhlata vähiä lisäreitä mokomaan mörköön :D

Vaikka muut pomot aika helppoja ovatkin, ei ne kuitenkaan ihan läpihuutojuttuja olleet. Taktiikka täytyi keksiä ja pitää siitä kiinni, muuten henki lähti melko liukkaasti. 

Viides kenttä on alkuun todella julma ja kun sen onnistui viimein selvittämään pomohuoneeseen asti, mahtavana yllätyksenä kentän pomo on aivan älyttömän helppo. Loistavaa, kun ei erittäin hankalan kentän jälkeen tarvinnut enää minkään älyttömän hankalan mörön kanssa alkaa painimaan.

Kenttien suhteen pahimmat ongelmat olivat viidennessä ja seitsemännessä kentässä. Molemmat näistä kuitenkin riittävien toistojen jälkeen alkoivat tuntumaan ihan siedettäviltä - varsinkin viides kenttä.

Seitsemänteen kenttään on selkeästi työnnetty ne kaikki pahimmat asiat ja oletetaan, että tässä vaiheessa Ryun hallinta on täydellisessä kunnossa. Kolmiosaisen kentän toisen osion opetteluun meni ehdottomasti eniten aikaa.

Kenttä alkaa mukavan leppoisasti kauniin sinisellä taivaalla varustetulla ulkoilma hyppelyllä, mutta näyttää sitten todelliset kyntensä siirryttäessä toiseen osioon. Ei toisessakaan osiossa ollut oikeastaan kun yksi hankala kohta minkä opettelu vei elämän poikineen.

Tässä kohdassa täytyi hypätä liikkuvalta alustalta toiselle ja alustojen ympäristö on täynnä sähköansoja. Jotta selviää tasolta toiselle tasolle, täytyy tehdä todella paljon näppäinkomentoja pienessä aika-ikkunassa ja yksikin virhe syöksee sankari ninjan kuilun pohjalle.

Aluksi yritin ratkaista tätä hyppelykohtaa "väärin" ja tarkoituksenani oli väistää ensimmäinen sähköansa alapuolelta roikkuen tasossa kiinni. Tämän toteuttaminen oli todella hankalaa ja 1/10 yrityksestä onnistui. Vaihdoin sitten taktiikkaa ja hyppäsin sähköansan yli. Tämä muutos kannatti, sillä todennäköisyys vaihtui täysin toisinpäin ja pääsin jatkamaan kentässä eteenpäin paljon varmemmalla otteella.

Mitään liian hurjaa ei toinen osio tarjoillut enää tämän sähköansa -kohdan jälkeen, ainoastaan muutama hieman inhottavasti sijoiteltu lentävä vihollinen huoneessa, missä täytyi kulkea suoraan ylöspäin hyödyntäen pieniä liikkuvia alustoja.

Viimeinen osio onkin sitten aikamoista ilotulitusta! Paljon piikki-ansoja joista menettää ihan överimäärän energiaa jos sattuu osumaan. Tässä osiossa on myös pelin hankalin huone joka sisältää paljon lentäviä vihollisia ja alta murentuvia tasoja. Tämän huoneen opetteluun meni eniten aikaa koko pelissä ja se vaati oikeastaan lähes kaikkien vihollisten paikkojen ulkoa opettelun.

Onneksi osion alkupuolelta löytää Vacuum Wave Art -erikoisaseen joka luo Ryun ylä- ja alapuolelle edestakaisin liikkuvat aallot. Asetta käyttämällä juuri oikeissa kohdissa sai viholliset tuhottua näppärästi. Tässä huoneessa suurempi vaara on pudota rotkoon kuin kuolla energian puutteeseen, sillä murenevat tasot eivät ole järin suuria ja niihin ei voi liian pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään.

Täytyy myöntää, että olen ylpeä itsestäni, että onnistuin pääsemään tämän erittäin hankalan huoneen monta kertaa niin, että en menettänyt lainkaan energiaa! Vaikka aluksi huone näytti jopa täysin mahdottomalle, toistot tekivät tehtävänsä :)

Kun tuon hankalan huoneen sai hoidettua, ei kentässä enää mitään älyttömän vaikeaa ollut. Luonnollisesti kun on kyse Ninja Gaidenista, pomoja on kolme kappaletta. Nämä olivat itselle sarjan helpoimmat viimeiset pomot, kaikki kolme vaati vain pari yritystä ennen kuin ne sai hoideltua. Tässäkin pelissä on onneksi sama kaava kuin aikaisemmissa; jos saa jonkin pomon hoideltua ja menee kuolemaan, seuraavan kerran pomohuoneeseen saavuttaessa alkaa taistelu suoraan siitä pomosta mihin jäi. Aikaisempia ei tarvitse tappaa uudelleen.

Ensimmäinen muoto oli näistä kaikista hankalin, mutta kun keksi kaavan, pomo ei ole keskivertoa kummempi. Kun mutatoitunutta Clancya lyö, alkaa hän ampumaan koko ruudun pituisia sähköjä joita tulee kolme peräkkäin. Tässä täytyi ajoittaa väistely niin, että viimeisen sähkön jälkeen heti löi Clancya jotta hän aloittaa sähköjen ampumisen uudelleen.

Toinen muoto on sitten helpoin näistä kolmesta. Clancy on integroitunut seinän kanssa ja ei edes pysty liikkumaan. Ainut asia, mitä tämä epämuodostuma pystyy tekemään, on heitellä jonkinlaisia pommeja Ryun päälle. Tämän tappamiseen riitti erikoisaseen spämmääminen ja viimeistely miekalla, sen kummempaa taktiikka ei tarvinnut olla. Energiaa tämä taktiikka vaati ja sen käyttäminen sisälsi kuolemisen ja kävelyn takaisin pomohuoneelle.

Pelin viimeinen pomo, The Ancient Security Robot on upea ilmestys ja se onkin täydellistä pikseli taidetta omaan makuuni. Itse taistelu taas ei ole kovinkaan hankala ja jos vertaa aikaisempiin Ninja Gaideneihin - tämä on reilusti helpompi viimeinen vastus. Pomolla on kaksi muotoa; ensin täytyy tuhota suojakilpi mikä onnistuu näppärästi Fire Wheel Art -erikoisasetta käyttämällä koska ei tarvitse seisoa kuin ruudun vasemmassa laidassa tykittämässä. Vasen reuna on myös erinomainen paikka pomon ammusten väistelyyn, sillä laserit eivät edes yllä sinne asti.

Pomon toinen, viimeinen muoto on vielä helpompi kuin ensimmäinen. Taistelussa täytyy tuhota robotin punainen ydin ja väistellä "käsistä" tulevia lasereita. Laserien kulma ei koskaan muutu ja ne ampuvat aina samaan pisteeseen. Sopivasti niiden välissä on Ryun verran tilaa joten aika turvallisin mielin sai seisoa.

Minulla kävi pelaamisen aikana jokin ihme bugi. Pieleen menneen läpäisy-yrityksen jälkeen aloitin pelin normaalisti alusta. Hetken pelattuani katseeni kuitenkin osui yläpalkissa olevaan erikoisaseiden energiamittariin, sillä siinä oli jo valmiiksi 100 yksikköä normaalin 40 yksikön sijaan. Tätä erikoisaseiden mittaria pystyy korottamaan keräämällä kentistä "lohikäärmeen hengen kääröjä" jotka nostavat mittarin pituutta kymmenellä yksiköllä.

Maksimi on periaatteessa 90 yksikköä, mutta jostain syystä jos menee kuolemaan viimeisissä pomoissa, pystyy viimeisen käärön kerätä uudestaan ja näin ollen maksimiksi tuleekin 110. Mutta todella erikoista oli, että pelin alussa määrä lähenteli loppupuolen lukemia :D

Tämä oli kuitenkin vain visuaalinen bugi, kun tuon 40 erikoisasetta oli tuhlannut, ei voinut enempää käyttää :( Totta kai peli meni sitten läpi bugisella erikoisasemittarilla varustettuna. Tajusin vasta myöhemmin, että olisi voinut jo heti kättelyssä resettaa ja ottaa kunnon yrityksen, mutta ajattelin pelata hieman treenin kannalta ja kuinkas sitten kävikään.

Tuli fiilis, että en halua jättää näin hyvän pelin läpäisyä näin "puolitiehen" ja päätin heti putkeen pelata pelin uudelleen läpi ilman bugista mittaria. Hienoa kun viimeisessä pomossa erikoisasemittari näytti jo 200 yksikköä :D Tämä olisi varmaan herättänyt erinäisiä kysymyksiä jos olisin moisesta läpäisystä jättänyt kuvan tähän blogiini ja ollut mainitsematta asiasta.

Eipä uudelleen pelaaminen mitään haitannut, on kuitenkin sen verran kova peli kyseessä!

Silkkaa nautintoa oli tämän läpäisy. Juuri sitä oikeaa vaikeusastetta itselle, että joutuu hieman grindaamaan, mutta ei kuitenkaan viikkotolkulla. Kakkonen oli aivan liian helppo kun se meni yhdeltä istumalta läpi, tämän kanssa sai useamman päivän taistella. Parhautta.

Tämä kolmonen on hankala peli, mutta silti ensimmäinen Ninja Gaiden on itselle se kaikista vaikein. Nopeasti uudelleen spawnaavat viholliset ja viimeisen kentän älytön koodausvirhe tekevät siitä todella kinkkisen pelin läpäistä.

Jos kaksi ensimmäistä Ninja Gaidenia on läpäistynä ja tämän kolmannen rajalliset continuet kauhistuttaa, niin ei hätää! Japani-versio on huomattavasti helpompi ja siinä on jopa salasana millä pääsee jatkamaan peliä jos ei yhdeltä istumalta jaksa pelata. 

Tämä on lähes täydellinen peli, mutta muutamat pienet kauneusvirheet eivät ihan täyteen kymppiin arvosanaa nosta.

The Terminator

Games Beaten: 395/709

Genre: Platform

Goal: Crush the t-101 (Stage 6)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 6/10

Sinä olet Kyle Reese, aikamatkaaja ja urbaani kommando. Tehtävänäsi on matkustaa painajaismaisesta tulevaisuudesta vuoteen 1984 ja estää Terminaattoria tappamasta Sarah Connoria.

Sarah ei vielä tiedosta, että hänestä tulee John Connorin äiti. Tämä mies tulee pelastamaan maailman sukupuutolta.

Pysäytä Terminaattori keinolla millä hyvänsä tai muuten ihmiskunta on tuhoon tuomittu ja koneet hallitsevat maailmaa.

AVGN -pelailut jatkuu ja tällä kertaa onkin todellisen herkkupelin vuoro. Tämän pelin valitsemista pohdiskelin mielessäni, mutta en kuitenkaan vielä rohjennut ottaa läpäisylistalleni. 

Taannoisissa illanistujaisissa pyysin erästä tuttavaani valitsemaan minulle jonkun pelin listalta ja hänen valintansa osui tähän loistoyksilöön. Enää ei voinut pelin aloitusta viivästyttää ja oli lähdettävä Terminatorin perään!

Vaikka tämän pelin kohdalla olikin pahat ennakkoluulot, ei tämä sitten loppupeleissä niin hirvittävä ollutkaan vaikka syitä onkin reilusti. Grafiikat ovat kamalat, kontrollit hirveät ja musiikit edustavat heikkoa ellei jopa heikointa antia mitä tällä konsolilla ollaan nähty.

Kuitenkaan jostain ihmeen syystä tämän pelaaminen ei tuntunut liialliselta pakkopullalta. Olihan tässä todella typerää pelisuunnittelua ja kryptisiä juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Kenttiä löytyy kuusi kappaletta ja niiden välillä on paljonkin eroavaisuuksia. Alussa lähdetään liikenteeseen kahden lisärin voimin ja pisteitä keräämällä niitä saa lisää. Jostain syystä maksimi on rajoitettu kuuteen kappaleeseen.

Kun ensimmäinen kenttä avautuu kaikessa "komeudessaan" ruutuun, korvakäytäviin kantautuu äärimmäisen ankea biisi ja rumahkot grafiikat piirtyvät verkkokalvoille. Pienen hetken Kyle Reeseä liikuttaessaan huomaa miten kankeaa se onkaan - ihan kuin ohjastaisi jotain vanhaa pappaa.

Kyle osaa hypätä kahdella eri tavalla; suoraan ylöspäin tai eteenpäin. Hyppääminen suoraan ylöspäin antaa pientä lisäkorkeutta hypylle, mutta se toimii jäätävällä viiveellä. Kyle menee aluksi "kyykkypaska" -asentoon ennen kuin loikkaa ilmaan josta johtuen hyppy on todella hidastempoinen.

Tämä aiheutti välillä tilanteita kun ei kerinnyt tarpeeksi nopeasti hypätä karkuun. Eteenpäin hyppiminen on oikeastaan ihan jees, Kyle liikkuu rennosti ja ketterästi, aivan kuin pelaisi jotain eri peliä. Tätä tulikin käytettyä huomattavasti enemmän ja käytin kyykkyhyppyä vain ihan pakollisissa kohdissa.

Pelissä pääsee myös paukuttelemaan pyssyllä, mutta senkin suunnittelu on jäänyt puolitiehen. Tähän on selkeästi haettu jotain hienoa ja uutta näkökulmaa, mutta ei ihan nappiin mennyt. Kun Kyle vetää aseen esiin, hän menee korkeaan polviasentoon. Nyt ampumiskulmaa voi halutessaan vaihtaa kolmeen eri suuntaan. Ampuminen tapahtuu vain paikaltaan ja jos kohteeseen ei osu, joutuu hieman muuttamaan seisomiskohtaa.

Tämä on ainut tapa miten aseella voi ampua ja ei puhettakaan, että hypätessä voisi aseella sohia menemään. Eipä tästä ampumisesta kannata sen enempää murehtia, sillä ensimmäinen kenttä on ainut missä sitä voi tehdä. Muissa kentissä luotetaan nyrkkeihin ja potkuihin.

Ensimmäinen kenttä otti aikansa lähinnä näiden hirveiden kontrollien vuoksi. Kenttä on myös aika pitkä jos vertaa pelin loppupäähän. Henki tässä lähti todella herkästi ja heti alusta lähtien aloin käyttämään AVGN:n videolla näkyvää lisärikikkaa hyödykseni.

Ensimmäisen kentän puolessa välissä on kohta, missä voi vaan seisoa paikallaan ampumassa ja viholliset kävelevät suoraan luotisateeseen. Kun kerää 50 000 pistettä, saa lisärin. Ampuminen tapahtuu automaattisesti kun vain painaa A-nappia pohjassa. Vihollisia spawnaa loputtomasti ruudun reunasta joten herkkuasetelma on valmis.

En kuitenkaan jumittanut A-nappia pohjaan jakoavaimella AVGN -tyyliin, vaan laitoin yksinkertaisesti riittävän painon napin päälle. Tällä kertaa painoksi valikoitui tietokoneen näppäimistön rannetuki. Harmi kun tässä ei saa kun tuon kuusi lisäriä, sillä tällä taktiikalla olisi ollut erittäin kivutonta farmata jäätävä kasa lisäreitä :D

Noin kymmenen minuuttia meni saada nuo kuusi lisäriä farmattua. Koska automaattisen farmauksen katseleminen erittäin puuduttavaa, tein sen aikana kaikenlaista mm. viikkasin pyykit kaappiin, kirjottelin kavereiden kanssa ja katselin Youtubea. Facebookkia ja Instagramia tuli myös selailtua.

Tälläisinä hetkinä miettii, mihin hullutuksiin sitä on tullut lähdettyä mukaan. Tämä oli jokaisen läpäisy-yrityksen aikainen mantra mikä oli vaan käytävä läpi. Vaikka olisi ollut miten uuvuksissa edellisestä yrityksestä, täytyi jaksaa pelata ensimmäinen kenttä puoleen väliin jotta sai tuon 10min tauon.

Joka tapauksessa kuuden lisärin voimalla pääsi huomattavasti pidemmälle pelin uumeniin. Lisäreitä todellakin tarvitsi, sillä pelissä on muutama kohta mitä on vaan lähes mahdoton päästä menettämättä elämää.

Yksi tälläinen kohta on jo heti ensimmäisessä kentässä melkein heti tuon farmauskohdan jälkeen. Pelityyli muuttuu tyystin ja nyt ollaankin jonkin auton kyydissä tykittämässä jonkinnäköistä lentävää alusta. Aluksen tuhoaminen on täysin RNG:stä kiinni ja välillä hieman huonomman tuurin saattelemana henki lähti livakkaan. Aluksen jälkeen tulee vielä iso robotti joka täytyy tuhota ns. samaan rahaan.

Jos aluksesta oli jollain ilveellä selvinnytkin kuolematta, tämä robotti viimeistään korjasi elon tieltä. Tässä vaiheessa peliä lisärin menettäminen ei ollut mikään maailman pahin asia, sillä vihollisia tuhotessa sai lisää pisteitä jotka antoivat sitten uuden lisärin menetetyn tilalle. 

Vedin tämän lisärihomman erittäin kovalle tasolle, sillä vaikka olinkin kerännyt kuusi lisäriä talteen, jäin ampumaan vihollisia vielä hetkeksi. Tiesin, että tulen kuolemaan joka kerta tuossa ajelukohdassa niin saan nopeammin uuden lisärin kun on valmiiksi pisteet lähellä 50 000 rajaa.

Ensimmäisen kentän lopussa odottaa vielä erittäin tiukkaa tasoloikkaa todella pienien tasojen muodossa. Näille tasoille hyppääminen on älytöntä touhua, sillä Kylen hitbox on aivan järkyttävä. Tietysti näitä pieniä tasoja täytyy olla rotkojen yllä jotta varmasti henki lähtisi.

Pitkään siinä meni, mutta viimein oppi mihin kohtaan sprite täytyy asettaa jotta se laskeutuu turvallisesti tasolle.

Kun ensimmäinen kenttä on suoritettu, peli helpottuu huomattavasti ainakin muutaman kentän ajaksi. Jos muutamaa hieman kryptistä juttua ei lasketa, peli eteni sulavasti loppua kohden. Yllä mainitsinkin, että ensimmäisen kentän jälkeen ase riisutaan pois ja vihollisia joutuu mukiloimaan vain nyrkeillä ja potkuilla. Hieman työläämpää hommaa, mutta ei aiheuttanut suurempia ongelmia.

Neljännessä kentässä olin hetken aikaa jumissa. Alkuun mesta näyttää jäätävän suurelta sokkelolta, mutta se ei sitä onneksi ollut - täytyi vain keksiä mitä piti tehdä. Kentän alussa löysin jonkun keltaisen jutun joka näytti joltain koneen osalta ja arvelin, että niitä pitää keräillä. Pyörin useamman lisärin ja Game Overin verran ympäri kenttää eikä ratkaisua meinannut löytyä.

Hieman alkoi hermo menemään ja vilkaisin netistä ratkaisun. Täytyy myöntää, että en olisi itse keksinyt, en ainakaan pitkiin aikoihin. Tämä keltainen juttu ei ollutkaan mikään kerättävä asia, vaan eräänlainen itse asetettava taso minkä päälle täytyy hypätä. Taso pitää heittää ilmaan yhden isomman rotkon keskikohtaan :D

Todella hämärä ratkaisu, jokin pieni vinkki olisi ollut poikaa mihin tämä taso asetetaan. M.C. Kids -pelissä ilmassa killuu ääriviivoilla varustettu laatikko josta heti tajuaa, että siihen pitää heittää jotain.

Kolmas ja viides kenttä erosi huomattavasti muista ja ne ovatkin lintuperspektiivistä kuvattuja ajelukenttiä. En ihan tarkalleen tiennyt mitä näissä piti tehdä, mutta läpi ne joka kerta menivät. Terminator jahtaa ja vasemmassa yläkulmassa on ajastin. Ajoneuvoilla voi myös ampua jos haluaa, mutta se ei oikein tehnyt mitään.

Ilmeisesti ideana on vain ajaa pakoon loputtomasti looppaavaa kenttää kunnes aika loppuu. Näissäkin henki oli herkässä ja viidettä kenttää en onnistunut kertaakaan pääsemään kuolematta. Onneksi kuoleman jälkeen sai jatkaa samasta kohdasta eikä koko kentän alusta. Kolmannessa kentässä pystyi hieman väistelemään Terminaattoria ja tien poikki kulkevaa liikennettä, jotta sen pääsi kuolematta läpi.

Viidennessä kentässä ei ollut liikennettä riesana, mutta tie on todella mutkainen. Paras taktiikka oli vain painaa kaasu pohjaan ja toivoa, että Terminaattori ei osu liikaa omaan kulkuneuvoon. Ajoneuvo kimpoili reunoista kuin superpallo, mutta aina se vaan kääntyi oikeaan suuntaan - kiitos automaattisen suoristuksen!

Viimeisessä kentässä sai taas hetken taistella jotta peli menisi läpi. Kenttä ei ole pitkä eikä kovin vaikeakaan, mutta siitä löytyi muutama todella inhottava kohta. Tässä kentässä t-101 jahtaa Kyleä silmät kiiluen ja siitä ei pääse mitenkään eroon. Hakkaamalla t-101:stä se näyttää, että robotti tuhoutuisi, mutta pirulainen tulee saman tien uudelleen kiusaamaan. Tässä voisi helposti luulla, että robotteja on useampia, mutta kyllä se vaan se yksi ja sama on jos edes hieman leffan juonta mukaillaan.

Kentän alkupuolella vastaan tulee taas tämä ihana keltainen taso! Tässä vaiheessa tiesi, mitä sille pitä tehdä, ongelmana oli vain, että mihin se täytyy asettaa. Vaikka ratkaisu olikin selkeämpi kuin neljännessä kentässä, en silti ilman vinkkiä osannut oikeaa kohtaa paikantaa. Hauskintahan tässä on, että seisoin oikean kohdan päällä, mutta en tajunnut pitää A-nappia pohjassa jolloin Kyle nakkaa tason hieman pidemmälle. 

Kun tästä taso sekoilusta on selvitty, tulee pelin ehdottomasti vittumaisin kohta. Jo ensimmäisessä kentässä on vastaavanlainen liikkuvilta tasoilta hyppely, mutta siinä kentässä vastassa on kunnon maaperä mihin hypätä. Tässä viimeisessä kentässä täytyi hypätä liikkuvien tasojen jälkeen todella pieneen ruudun yläkulmassa olevaan koloon ja se tuntui lähes mahdottomalle. Jostain syystä hetki, milloin hyppy täytyi tehdä, on todella tarkkaan mitoitettu. Järki sanoo, että kun taso on hyvin lähellä aukkoa mihin on tarkoitus hypätä, hypyn pitäisi onnistua.

Tämän pelin fysiikoilla ei homma mennyt läheskään noin vaan hyppy täytyi tehdä kummallisesti kun liikkuva taso on vielä alempana kuin pieni kolo. Tähän paloi tuhottomasti elämiä ja meinasi oikeasti epätoivo iskeä. Vain kaksi kertaa monista ja monista yrityksistä onnistuin hypyn suorittamaan.

Onneksi sentään tämän hypyn jälkeen on jatkopaikka, että jos elämiä löytyy, sai hetkeksi huokaista helpotuksesta. Tästä alkaa pelin viimeinen koitos - t-101 täytyy saada puristimen väliin. Leffan juoni lentää lopullisesti romukoppaan tässä vaiheessa peliä ja tässä ei Sarah työnnä t-101:stä puristuksiin vaan Kyle hoitaa kaiken.

Ensiksi kävellään huonetta pitkin joka on täynnä sähköansoja ja t-101 jahtaa Kyleä. Paras taktiikka tässä olisi ollut sellainen, että t-101 kävelee Kylen takana ja ei olisi tarvinnut kuin sähköansat väistää. Itse en onnistunut tätä tekemään ja t-101 spawnasi jatkuvasti ruudun etuosasta. Onneksi hyvällä lyöntien rytmityksellä sai robotin hoideltua hetkellisesti pois ilman energian menetystä. Jos t-101 onnistui tirvaisemaan, menetti siitä todella paljon energiaa.

Kun pääsin kentän loppuun ja puristimen luo, huomasin, että t-101 ei enää spawnannutkaan ruutuun. Ei tässä sen kummempaa ratkaisua ollut kuin kävellä pieni matka taaksepäin jolloin robotti ilmestyi ruudun oikeasta reunasta. Kun pääsin ensimmäistä kertaa tähän tilanteeseen, minulla oli vain yksi elämä jäljellä.

Hieman hermostuksissani en seurannut tarpeeksi tarkasti puristimen liikettä ja jäin itse puristuksiin. "You are terminated!, try again" -teksti komeili ruudussa sen merkiksi, että peli täytyi aloittaa alusta. Tovi meni ennen kuin pääsin tätä puristinkohtaa yrittämään uudelleen, sillä tuo katala hyppykohta ei meinannut millään onnistua.

Viimein se onnistui ja pääsinkin neljän lisärin voimin puristinhuoneeseen. Hieman meinasi taas hermo pettää ja kuolin muutaman kerran todella typerästi. Selvisin kuitenkin puristimielle ja tällä kertaa seurasin tarkasti puristimen liikettä ja t-101 etäisyyttä. Sain mokoman robotin murskattua :)

Nyt on tämäkin pelisarja korkattu ja olipahan seikkailu. Onneksi tämä ei niin kamala ollut mitä pelkäsin, mutta ei tätä voi kenellekään suositella. Todella harmi, että Sunsoftin lisenssi meni alta ja tilalle saatiin sitten tälläinen tekele. Terminator olisi ehdottomasti ansainnut paljon parempaa laatua. Onneksi sentään voi pelata Journey to Siliusta ja fiilistellä, että se on Terminator :) Jos tästä haluaa jotain positiivista sanoa, niin kenttien väliset kuvat ja loppukuva ovat ihan tyylikkäitä!

Superman

Games Beaten: 394/709

Genre: Action/Adventure

Goal: Defeat Zod Gang

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Jos Metropolis -nimisessä kaupungissa on jotain hämärää tekeillä, lentää Superman oitis paikalle. Mahtava sankari joka on kotoisin tuhoon tuomitulta Krypton -planeetalta.

Nyt sinusta voi tulla tämä teräksinen sankari ja taistella rikollisuutta sekä epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Astu sisään puhelinkoppiin Clark Kenttinä, hyvätapaisena toimittajana joka työskentelee Daily Planet -nimisessä lehdessä ja tule ulos Supermanina.

Käytä hyödyksesi laajaa supervoimien valikoimaa joihin kuuluu esimerkiksi lentäminen ja lämpönäkö estääksesi vihollisten aikeet. Laitat nippuun kiusaajia, robotteja ja tietysti arkkivihollisesi Lex Luthor.

Mutta varo kryptoniittia, se vie voimiasi pois!

Jälleen yksi AVGN:n arvostelusta tuttu peli pois läpäistävien listalta. Nörtti ei kovin kauniiseen sävyyn puhunut tästäkään pelistä vaikka ei tämä ihan niin surkea ole minkälaisen kuvan videosta saa.

Clark Kentin täytyy juosta uutisjuttujen perässä ympäri Metropoliksen kaupunkia. Pelissä ei ole mitään erillisiä kenttiä ja kaikki tapahtuukin saman kartan alla.

Uutisjuttuja on viisi kappaletta jotka sisältävät paljon ympäriinsä liikkumista. Clark ei suinkaan tätä hommaa hoida ihan pelkkänä toimittajana, vaan käy puhelinkopissa vaihtamassa kuteensa. Puhelinkopista esiin astuu Superman, jolla suurin osa pelistä hoidetaan.

Tässä on todella hämmentävä lajitelma vihollisia, sillä löytyy jopa zombeja, kummituksia ja tulipetoja. En ole yli 20 vuoteen nähnyt Superman -elokuvia, mutta vähän epäilen niissä olleen kyseisiä veijareita.

Minulle tulee tästä Supermanin hahmosta mieleen joku pikkupoika mikä on vetänyt Supermanin asun päälleen Halloweeniksi :D

Clark ja Superman käyttäytyvät samalla tavalla sillä erolla, että Clarkin muodossa ei voi käyttää mitään supervoimia. Hämmentää, että kaikki viholliset ampuvat/hakkaavat Clarkia ennen kuin hän on edes ehtinyt puhelinkoppiin vaihtamaan vaatteitaan. Onko toimittajan identiteetti paljastunut!

Ilman supervoimia pystyy tässä ainoastaan lyömään nyrkeillä ja hyppimään. Lyönnin etäisyys on todella kummallinen, sillä vaikka nyrkit eivät mitenkään osu kohteeseen, vahinkoa syntyy. Ehkä tämän jotenkin ymmärtäisi Supermanina, mutta Clark Kentillä tapahtuu ihan samaa.

Toinen hyvin erikoinen asia on hyppääminen. Supermanin asussa pystyy hyppäämään hieman korkeammalle, mutta kyllä Clark itsekin tekee sellaisia loikkia, että jättäisi monet koripalloilijat rannalle ruikuttamaan.

Jos hypyn aikana rämpyttää lyöntinappia putoaa hahmo hitaasti nykien maata kohti. Tämä näyttää todella kummalliselle ja on pakko olla jokin koodausvirhe :D En valita kuitenkaan, sillä tämän avulla onnistui näppärästi väistelemään vihollisia.

Energian tasoa on hyvä tarkkailla, sillä jos se putoaa liian alhaiseksi, muuttuu Superman takaisin Clark Kentiksi. Clarkilla voi yrittää taistella, mutta se on mahdotonta jos tarvitsee käyttää jotain supervoimaa. Perus viholliset ja suurimman osan pomoista sai kuitenkin pelkällä Clarkilla hoideltua ja useammassa tapauksessa se menikin näin kun en kummempaa taktiikkaa pomojen pieksämiseen keksinyt.

Ruudun vaihtuminen on tehty vähän niin ja näin. Välillä kun astuu ruudusta toiseen, joutuukin suoraan vihollisen syliin. Tätä tapahtui etenkin metrolla kulkiessa tai rakennusten kerrosten välissä. Eipä viholliseen osumisesta älyttömiä menetä, mutta todella ankeaa pelisuunnittelua.

Supermanilta löytyy useita erilaisia supervoimia joita käyttämällä selvittää monenlaisia tilanteita. Yleensä ne tehosivat vain tietynlaisiin vihollisiin tai johonkin tiettyyn kohtaan kaupungissa. Esimerkiksi joitain vihollisia ei näe, ellei käytä röntgenkatsetta.

Näiden supervoimien energiapalkkien pituutta pystyi kasvattamaan vierailemalla erilaisissa rakennuksissa tappaen kaikki sieltä löytyvät viholliset. 

Super lento on yksi parhaista supervoimista koska sen avulla pystyi lentämään nopeasti moniin eri paikkoihin. En kuitenkaan hirveästi tätä supervoimaa hyödyntänyt, sillä ensimmäisen uutisjutun aikana se ei oikein toimi koska kartalla ei pääse kävelemään ihan mihin haluaa.

Lentämällä ei ihan joka paikkaan kuitenkaan päässyt ensimmäisen tehtävän jälkeenkään ja joihinkin kaupunginosiin täytyi mennä metrolla. Jotenkin hämmentävää miksei Superman voi lentää nopeasti mihin haluaa. 

Koko supervoima sitten vähän unohtui erinäisten asioiden seurauksena ja seuraavan kerran testailin sitä viimeisessä uutisjutussa missä sen käyttö on pakollista. Muutkin supervoimat hieman jäivät paitsioon kun nyrkeillä ja väistelyllä pärjäsi todella hyvin lähes kaikkia vihollisia vastaan.

Viholliset pudottavat täytettä supervoimiin ja ne lentävät ihanasti kaaressa jotta niiden kerääminen on mahdollisimman hankalaa. Vihollisilta putosi myös energiaa ja kryptoniittia joka on erotettu värillä - energia on sininen ja kryptoniitti punainen/vihreä. Kryptoniitin väri vaihtuu sen mukaan, kummalla pelaa Clarkilla vai Supermanilla. Tämä johtuu todennäköisesti pelin väripalettirajoituksesta, mutta joka tapauksessa hieman hämmentävää.

Vaikka tämä keskiverto peli onkin, kyllä tätä ihan mielellään pelaili. Diggailin uutisjuttujen ratkonnasta ja vihjeiden etsimisestä. Hieman nihkeänä puolena on, että uutistoimistolta saatavat vinkit ovat kertakäyttöisiä. Alussa, kun aletaan ratkaista uutta uutisjuttua, toimistolta löytyy muutama työkaveri ja heille kun juttelee, saa heiltä vinkkejä mihin pitäisi mennä. Jos kuitenkin käy toimiston ulkopuolella ja tulee takaisin, lähes koko porukka on hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

Ainoastaan pomo jököttää toimistolla ja hän antaa salasanan pelin myöhempää jatkamista varten. Olisihan sijainnit saanut netistä kaivettua jos ne eivät olisi jääneet mieleen, mutta hieman fiksumminkin tämän salasanan antamisen olisi voinut toteuttaa. Alussa en edes tiennyt mistä koko salasanan saa kun en tajunnut käydä pomolle juttelemassa. Ohjeissakaan ei mitään tarkempaa vinkkiä ollut.

On tässä muitakin hieman ärsyttäviäkin puolia. Jos uutisjutun vinkit käy tietämättään väärässä järjestyksessä läpi, saattaa mennä sormi suuhun etenemisen suhteen. Ei tässä mihinkään softlockiin jää, mutta joutuu vaan käymään samat paikat uudelleen oikeassa järjestyksessä. Olin pitkään hämmentynyt toisen uutisjutun aikana, kun en vaan enää tiennyt mihin pitää mennä. Netistä täytyi pieni vinkki vilkaista ja väärässä järjestyksessähän olin paikat käynyt läpi. Sama paikka minkä olin tutkinut useampaan kertaan ei sisältänytkään viimeisellä käynnillä perus vihollisia vaan pomovastuksen :D

Pelin loppupuolella ei vinkkejä satelekaan enää niin tarkasti ja täytyy itse käydä jokainen kaupunginosa ja rakennus läpi jotta peli etenee. Neljännessä uutisjutussa tämä homma on vedetty aika överiksi ja kolme kohdetta täytyisi löytää ilman vinkkejä. Tähän vedin rajan, ja reteesti katsoin sijainnit netistä. Tällä kertaa ei huvittanut käydä jokaista mahdollista mestaa läpi. Onneksi tämä tapahtui vain kerran tässä neljännessä uutisjutussa.

Viimeinen uutisjuttu olikin yllättävän helppo vaikka itse pomoa tuli yritettyä muutamaan otteeseen. Kaikki perusviholliset on hävinneet kaupungilta ja tilalle on tullut kummituksia ja tulta syökseviä kissoja! Aikani seikkaillessani saavuin viimein vapaudenpatsaalle missä viimeisien vinkkien perusteella Zod jengin pahikset lymyilivät. Tässäkin kävi niin hassusti, että kävin ennen viimeisen vinkin saamista vierailemassa vapaudenpatsaalla ja eihän sieltä päässyt enää pois muuta kuin hyppäämällä mereen :D

Peli vielä viime metreillä näyttää nihkeämmän puolensa ja vapaudenpatsaan huoneet olivat todella hämmentäviä. Ihan aluksi vastaan tulee vain perus vihollisia ja jos vain jatkaa kiipeämistään viimeiseen huoneeseen asti, vastassa ei ole mitään...mitä ihmettä? Zod jengin jäsenet täytyy tuhota yksi kerrallaan ja ensimmäinen odottaakin hieman alempana tyhjännäköisessä huoneessa. Luonnollisesti tästä tuli vain porskutettua ohi kun ajattelin huoneen olevan vain rekvisiittaa.

Kun ensimmäinen jäsen on löydetty ja tuhottu, ylemmissä huoneessa missä aikaisemmin oli normaaleja vihollisia on nyt seuraava Zod jengin jäsen. Kaava alkaa muodostua!

Toisen jäsenen tuhoamisen jälkeen viimeisen huoneen musiikki on muuttunut ja nyt siellä pyörii pelin oikeasti viimeinen pomo. Todella hämärää kun ei tule minkäänlaisia ilmoituksia mistään mitä on tehnyt, mutta se on ollut alusta asti tämän pelin ominaisuus.

Tämä Zod jengin viimeinen ukko onkin aika hankala aluksi ja henki lähtee taistelun aikana. Seuraavan kerran mestaan takaisin saavuttaessa, ei aikaisempia Zod jengiläisiä tarvitse tuhota ja pääseekin suoraan viimeisen kimppuun. Kun pomon liikkeitä on hieman tarkastellut, eipä se kovin hankala ollut päihittää.

Pelinä ei mikään mestariteos, mutta tykkäsin pelata tätä. Tietyillä muutoksilla tästä olisi saanut oikeastikin erittäin hyvän pelin, mutta tälläisenään verrattavissa vuorokauden pöydällä seisoneeseen vesilasiin.

Demon Sword

Games Beaten: 393/709

Genre: Action/Platform

Goal: Defeat Dark Lord (Stage 4-1)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Tervetuloa eeppiseen pahan ja hyvän väliseen taisteluun missä synkkä piru johtaa muinaista maailmaa mahtavien taikavoimiensa avulla. Tilanne on epätoivoinen ja tarvittaisiin mestari, joka lopettaisi tämän tyrannian.

Pienestä maalaiskylästä, High Hillistä tulee nöyrä taistelija Victar nimeltään. Hän kantaa mukanaan vanhaa ja kärsinyttä miekankahvaa. Tarinoissa kerrotaan kuinka tämä miekka aikoinaan tuhosi synkän pirun.

Victarin täytyy löytää puuttuvat miekanpalaset ja tuhota synkän pirun joukot.

Peli on tietämykseni mukaan jokin henkinen jatko-osa The Legend of Kage -pelille ja kyllähän tässä on paljon samaa niin tyylillisesti kuin graafisestikin.

Kontrollitkin ovat tutun kankeat! Hieman ironista, että ninjapelissä liikkuminen on näin kömpelöä.

Jotta miekka saadaan kasaan ja survottua pirun päähän, täytyy Victar -nimisen sankarin tehdä matkaansa neljän kentän verran. Tällä kertaa ei herkutella loputtomilla continueilla vaan joutuu tylysti alkuun kun on kuollut muutaman kerran. Lisäreitä tässä saa pisteitä keräämällä, mutta niitä saa kerättyä vain muutaman koko seikkailun aikana.

Kun ensimmäinen kenttä alkaa, Victarilla on käytössään ruostunut miekankahva ja heittotähdet. Energia- ja voimapalkki ovat myös lyhyitä ja saa olla todella tarkkana, ettei henki lähde heti kättelyssä. Vihollisiin osumalla ei onneksi menetä yhtä kokonaista yksikköä energiapalkista vaan siitä lähtee pieni siivu. Ruudulla käy koko ajan melkoinen vilske ja väistelyä sai harrastaa jatkuvasti.

Energia- sekä voimapalkkiin saa onneksi pituutta lisää. Voimapalkkia kasvatetaan tietyistä huoneista löytyvillä "Power Dart" -tavaroilla. Näitä onnistuin muutaman löytämään, mutta varmasti olisi ollut enemmänkin tarjolla.

Energiapalkin kasvattaminen onkin sitten hieman erikoisempi juttu. Viholliset pudottavat mustia palloja joista saa yhden yksikön lisää energiapalkkiin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu välittömästi, vaan täytyy ensin menettää kaikki energiansa jotta uusi yksikkö aktivoituu. 

Punaisia palloja keräämällä saa energiaa takaisin palkkiin. Nämä toimivat vähän niin kuin energiantäyttöinä ja vasta kun energiapalkki on tyhjä, täytetään sitä punaisilla palloilla. Yksi punainen pallo vastaa yhtä palkkia energiaa.

En ole ihan varma miten mustat pallot toimivat jos varastossa ei ole laisinkaan punaisia palloja - kuoleekohan Victar ja kuoleman jälkeen saa lisäpalkit käyttöönsä? Joka tapauksessa todella hämärä systeemi. Onneksi vasemmasta alakulmasta näkee, kuinka paljon mitäkin on varastossa.

Energiahommien lisäksi viholliset pudottavat muitakin tavaroita kuten feenix -linnun joka nostaa Vicarin ylös rotkosta, nuolen joka nostaa heittonopeutta, neljään suuntaan samaan aikaan viskottavia heittotähtiä tai kuolemattomuuden joka jakaa Vicarin kolmeksi hahmoksi.

Vihollisilta putoaa myös avaimia joilla pääsee erilaisiin bonushuoneisiin joita löytyy useita samasta kentästä. Bonushuoneet voi sisältää patsaan jonka käsistä löytää jonkin erikoistaian tai yllämainitun voimapalkin kasvatus itemin.

Useimmiten näissä bonushuoneissa on vastassa jokin tyyppi jonka voittamalla saa inventaarioonsa jonkin näistä erikoistaioista. Näitä rajallisia hyökkäyksiä kannattikin ehdottomasti keräillä, sillä ne ovat erinomaisia pomoja vastaan.

Erikoistaikoja on kolme erilaista; kaikki viholliset ruudulta tuhoava salama, leveä suoraan ruudun halki kulkeva voimasäde ja Victarin ympärillä pyörivät tulipallot.

Jos jotain tiettyä tavaraa tarvitsi, siihen ei ollut muuta keinoa kuin piestä vihollisia, sillä he pudottivat tavaroita randomisti ja yhdessä kohdassa tulikin vietettyä tovi jotta sai kerättyä tarpeeksi mustia- ja punaisia palloja. Loputtomasti ei voi samassa kohdassa seisoa, sillä peli heittää Victarin kimppuun jotain elukoita joiden tuhoaminen on liian hurjaa hommaa. Normaaleja vihollisia ei tule enää laisinkaan joten parempi vaan juosta karkuun.

Koskaan ei tiennyt, miten pitkään uskalsi missäkin kohdassa farmata tavaroita ja teinkin niin, että liikuin hetken mätkimisen jälkeen hieman eteenpäin, etteivät elukat ilmestyneet.

Hieman takkuista oli saada peli rullaamaan, sillä tavaroiden satunnaisen putoilun vuoksi henki lähti todella nopeaan. Myös ensimmäisen kentän pääbossi tuotti vaikeuksia ja en millään saanut sitä hengiltä.

Paremman tuurin säestämänä onnistuin keräämään sekä mustia, että punaisia palloja mukavan kasan varastoon sekä yhden lisärin koska minulla oli tarpeeksi pisteitä kasassa. Tajusin myös käyttää salamaa ensimmäiseen pääbossiin ja sehän kuolikin melko kivuttomasti tämän ansiosta.

Kentissä toistui aina sama kaava; farmaa aina kun pystyy ja varsinkin kentän alussa. Koska varastoni oli hyvällä mallilla, peli eteni jouhevasti eteenpäin.

Toisessa ja kolmannessa kentässä ei suurempia hankaluuksia ollut ja kun miekka saa jokaisen kentän jälkeen lisää pituutta, pystyi sillä tappamaan viholliset hieman etäämmältä.

Vaikka viholliset alkoivatkin näissä myöhemmissä kentissä viskomaan heittotähtiä, sai ne näppärästi miekalla torjuttua.

Tuhlailin paljon erikoistaikoja kenttien pomoihin ja viimeiseen kenttään astuttaessa minulla ei ollut enää hirveästi mitään varastossa. Onneksi tämä viimeinen kenttä tarjoili reilusti bonushuoneita mistä sai erikoisaseita haltuunsa.

Viimeinen kenttä on melkoinen sokkelo ja meni tovi oikean reitin löytämiseen. Hyvänä puolena tässä pyörimisessä oli se, että onnistuin saamaan vielä pisteistä yhden lisärin lisää ja reilusti punaisia palloja!

Viimeisen pomon, Dark Lordin taisteluareena lähestyi uhkaavasti. Tämä emoji -pöksyihin sonnustautunut ukkeli on yllättävän paha vastus ja ensimmäisellä yrityksellä tulikin nenään ihan todenteolla. Tein myös sen virheen, että tuhlasin suurimman osan erikoistaioista tämän ensimmäisen yrityksen aikana...

Kuoleman jälkeen peli jatkui hyvin läheltä Dark Lordin areenaa. Ongelmana tässä on se, että enää ei erikoistaikoja ollut saatavilla ja energiavarastotkin huutivat tyhjyyttään. Yritin muutamia punaisia palloja keräillä niin, että en itse menettäisi älyttömästi energiaa. Se onnistuikin ihan mallikkaasti ja vihollinen pudotti vielä kuolemattomuuden jonka avulla on hyvä aloittaa taistelu Dark Lordia vastaan.

Vaikka saikin mättää monta iskua putkeen ilman huolia, silti Dark Lord sai jälleen kerran Victarin hengiltä. Ukon iskut ovat vain ihan liian voimakkaita ja hankalia väistellä.

Elämät uhkasivat käydä vähiin ja seuraavalla yrityksellä muutinkin taktiikkaa. Taisteluareena on korkea ja ihan sen huipulle pystyy kiipeämään. Huipulla odottaa jokin luurankopatsas minkä kallossa pystyi roikkumaan.

Taistelu alkoi samalla tavalla kuin edellinenkin eli hakkasin Dark Lordia ensin kuolemattomuuden turvin ja sen jälkeen kiipesin huipulle. Kun kallossa rimpuili, ei Dark Lord jostain syystä osannut nousta samalle tasolle ja pomppi ruudun alareunassa.

Miekkaa ei voinut kiipeilyn aikana käyttää, mutta heittotähtiä pystyi onneksi viskelemään. Dark Lordin hitbox on aika outo ja vaati monia heittoja, että edes yksi osuma meni maaliin asti. Dark Lord teleporttaa jokaisen osuman jälkeen ja välillä hän saattoi teleportata itsensä ylemmille tasoille.

Kun kerta Dark Lordin hyökkäykset ovat todella voimakkaita, ukon ammuksista menetti kaksi palkkia kerralla joten ei kovin moneen osumaan ollut varaa. Hieman huolimattomuuttani kiipesin liian alas ja Dark Lord sai osuman Victariin.

Jäljellä oli enää yksi elämä, nyt jos koskaan täytyi taistelu viedä maaliin asti tai kohta ruudussa komeilisi pelin ensimmäinen kenttä...

Taistelu alkoi tuttuun tapaan ja todella typerien virheiden seurauksena minulla oli jäljellä niin vähän energiaa, että kuolisin yhdestä iskusta. Jälleen keikuin pääkallossa ja tällä kertaa tein kaikki liikkeeni harkiten. Kun pysyi tarpeeksi korkealla, ainut asia mitä Dark Lord tekee on hyppiminen. Hän ei myöskään koskaan hypännyt Victaria päin vaan korkeammat hypyt sijoittuivat vasempaan ja oikeaan reunaan.

Taktiikka toimi vaikka pari kertaa henki olikin hiuskarvan varassa. Joskus Dark Lord teleporttasi suoraan pääkallon päälle ja ampumisen jälkeen ennen uutta teleporttausta putosi tikkusuoraan alaspäin juuri siitä kohdasta, missä itse roikuin. Yhden kerran meni niin läheltä, että olin varma hengenlähdöstä. Taistelun aikana kävi yksi pieni arviointivirhe ja Dark Lord pääsi ampumaan. Onneksi jostain kumman syystä ammuksen hitbox oli kadonnut ja se meni Victarista läpi...uskomatonta tuuria.

Noin vartti siinä vierähti, mutta sain kuin sainkin Dark Lordin tapettua. Tämä oli yksi pisimmistä taisteluista, mitä olen NESillä suorittanut. Olin koko ajan ihan varma, että kuolema korjaa. Ai, että sitä tunnetta kun loppukuvat alkoivat pyöriä :)

Jos olisi heti alussa tajunnut tehdä näin, taistelu olisi mennyt todella helposti ja vaivattomasti läpi. Nyt siitä tuli kunnon jännitysnäytelmä.

Ihan ok tasoinen peli. Alkuun hieman jyrkkä aloitusvaikeusaste, mutta kun homman sai rullaamaan, peli maistui paremmalta. En oikein pidä tämän tyylisistä kontrolleista, aivan liian ilmavat ja hankalasti ohjautuvat. Pienille tasoille laskeutuminen jäätävän hypyn jälkeen oli todella tuskaista. Muutama kirosana pääsi yritysten lomassa :D

Pinball Quest: The World's First Pinball Fantasy!

Games Beaten: 392/709

Genre: RPG

Goal: Defeat Beelzebub (Level 6)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

Linnan ovi on suunnattuna pohjoiseen päin, aivan kuten sotilaan haamu oli kuvaillut. Haamu sanoi, että ovi johtaa linnakkeeseen jossa prinsessan kaappaajat piileskelivät... Mahtava tuuri, sillä ovi on vartioimaton!

Mutta odota, jotain pilkistää mullasta oven edessä...luurankoja ja he ovat varustautuneita päästä varpaisiin! Nopeasti, pyöri kohti lapoja ja valmistaudu hyökkäykseen. Lapa syöksee sinut kohti vastustajia.

Sinun kova hopeinen massasi osuu luurankoihin niin kovaa, että heidän luunsa leviävät ympäri linnan pihaa. Kun luurangot ovat tuhottu, suuntaat kohti ovea, mutta luut alkavatkin heilua...

Todennäköisesti erikoisin RPG -peli, mitä NESiltä löytyy. Miten joku keksikin yhdistää Flipperin ja roolipelielementit - hyvä, että keksi sillä ideahan on suorastaan nerokas! 

RPG -elementtejä tässä on oikeastaan vain nimellisesti, todella köykäisestä ja lyhyestä pelistä on kyse. Pahan Beelzebubin linnassa seikkaillaan kuuden kentän verran. Kenttä on ehkä tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava sana, sillä kaikki ovat yhdessä pötkössä ja alkuun päin joutuu jos pallo sattui luiskahtamaan lapojen välistä.

Lisäreitähän tässä ei ole ja jos ihan ensimmäisen kentän lavoista tippuu alas, pallo siirtyy takaisin laukaisupaikalle. Olisihan se hieman omituista, että RPG -peli on varustettu lisäreillä.

RPG moodi ei ole kaikki mitä tämä peli pitää sisällään ja muitakin pelimuotoja löytyy kuten Pop!Pop!, Viva!Golf ja Circus. Nämä kolme ovat sitä perinteisempää flipperiä ja testasinkin kaikkia ennen kuin syöksyin itse seikkailun pariin.

Koska nämä kolme erilaista flipperiä eivät olleet mitenkään pääroolissa, annoin jokaiselle yhden Game Overin verran aikaa. Ihan hauskoja, pidin eniten Viva!Golfista :)

Kun RPG moodin aloittaa, näyttää se ihan tavalliselle flipperille keskiaikaisella teemalla varustettuna. Ruudulla näkyviä hautakiviä hajottaessa huomasin kummituksen tulevan esiin. Hän kertoo olevansa entinen kuninkaan armeijan sotilas. Kummitus hölöttää kaikenlaista turhaa, mutta mainitsee myös, että vihollisia tappamalla saa voimapalkkia täyteen.

Ihan hyvä vinkki vaikka tämän olisikin luultavasti selvittänyt ihan omin päin. Senkin olisi voinut kertoa, että jos putoaa takaisin aikaisempaan kenttään, voimapalkista häviää pieni osa. Kummituksen kohtaamisen jälkeen varsinainen seikkailu alkaa ja ruudun ylemmässä kohdassa onkin muutama luuranko jotka täytyy hoidella pois päiviltä. 

Hieman hämmentävästi tässä täytyi itse siirtää lavat ylempään osaan ruutua kun pallo siirtyy sinne. Lavat täytyi myös muistaa pudottaa takaisin jos pallo tippui alaspäin. Aluksi tämän kanssa tuli jäädettyä ihan huolella ja pallo luiskahteli alaspäin. Kun luurangot on hoideltu, vastaan tuleekin ensimmäinen pomovastus, ritariluuranko! Luuranko hoituu suhteellisen kivuttomasti ja hetken päästä ollaankin jo toisen kentän kimpussa.

Kylläpä vaikuttaa helpolta...mutta tässä onkin pieni jippo! , Koska kyseessä on kuitenkin flipperi, alaspäin putoamisen mahdollisuus on jatkuvasti läsnä. Jos tipahtaa takaisinpäin, sieltä joutuu luonnollisesti kivuta takaisin siihen pisteeseen missä oli menossa. Sentään mitään vihollisia ja pomoja ei tarvitse tappaa ellei halua. Kun viimein pääsee takaisin kenttään missä on menossa, alkaa kyseinen kenttä alusta. Ja voi pojat, että tässä on helppo luiskahtaa takaisin alkuun päin.

Olin todella pitkään jumissa toisessa kentässä missä taistellaan Ziffroo -nimistä noitaa vastaan. Vaikka miten hyvin yritti pitää palloa flipperissä, aina se jostain välistä luiskahti takaisin ensimmäiseen kenttään.

Sain noidan viimein työllä ja tuskalla nujerrettua, mutta seuraavassa kentässä odottivat uudet vaikeudet. Jotain oli tehtävä!

Kenttien välistä löytyi musta pörssi mistä sai ostettua helpotuksia ahdinkoon. Löytyi monenlaista välinettä bumpereista lapojen parannuksiin. Aluksi ostelin halpoja kertakäyttöisiä bumpereita, mutta niiden avulla ei pitkälle pötkitty.

Kaupassa on myynnissä tuhoutumaton bumper, mutta se maksaa huimat 30 000 kultaa. Vertailun vuoksi nuo kertakäyttöiset maksavat 500 ja 2500 kultaa. Kultaa saa kun tuhoaa vihollisia tai osuu erilaisiin objekteihin.

Kullan grindaaminen on työlästä hommaa ja sitä voikin verrata perinteisen RPG -pelin levuttamiseen. Sain viimein tarvittavan kullan kasaan ja ostin bumperin mikä olikin erittäin loistava kapine ja nyt ei ollut enää vaaraa, että pallo luiskahtaisi kummastakaan reunasta pois.

Huomasin, että mustan pörssin valikosta löytyi myös Steal -osio. Ohjekirja tiesi kertoa, että tässä pystyy koittamaan onneaan ja hyvällä tuurilla saa pöllittyä jonkin tavaran kaupasta ilmaiseksi. Jos huono tuuri kävi, menetti puolet kerätystä kullasta.

Tätä ryöstämistä tulikin muutamaan otteeseen kokeiltua ja sainkin pöllittyä pelin parhaimmat lavat ja myös tuhoutumattoman bumperin...eli grindaaminen oli periaatteessa täysin turhaa. Tulipahan tehtyä! Vaikka hyvää tavaraa sainkin, kyllä sitä rahaa myös kului ryöstö-yrityksissä.

Tavaravalikko on hieman onnettomasti toteutettu ja siihen mahtuu vain neljä tavaraa kerrallaan. Ongelma muodostuu tuhoutumattomien bumpereitten takia, sillä niitä ei saa mitenkään poistettua. Nyt kun hallussani on kaksi kyseistä vekotinta, kaksi paikkaa neljästä on jo täytetty.

Tässä on vielä sellainen juttu, että jos tavaravalikko on täynnä, ei voi uusia tavaroita ostaa. Vaikka tuhoutumattomat bumperit ovatkin erittäin hyödylliset, ne suojaavat vain reunoilta. Kuvetta täytyi kaivaa 8000 kullan verran jotta sai keskelle ostettua suojaavan bumperin. Tätä bumperia ei voinut ostaa tuhoutumattomana ja se piti jokaisen kentän jälkeen ostaa uusiksi.

Onneksi tavaravalikossani oli tilaa tälle tuotteelle, sillä olisin joutunut painamaan resettiä muussa tapauksessa koska ilman tuota kapinetta läpäisy olisi nojautunut liikaa RNG:n varaan. Hieman nihkeää pelisuunnittelua tämä, mutta ei kai tästä voi syyttää kuin itseään kun kävin varkaissa. Rikos ei koskaan kannata.

Vasta kolmannessa kentässä aloin hyödyntämään kunnolla tätä tuhoutumattoman- sekä keskibumberin -komboa. Kun nämä molemmat kytki yhtä aikaa päälle, oli lähes mahdotonta saada pallo luiskahtamaan aikaisempaan kenttään. Vaihdoin myös lavat pelin parhaimpiin Devil Flippereihin. Tehoa löytyy, mutta niiden mukana tulee myös kirous - välillä lapa jää jumiin ja ei iskekään palloa mihinkään suuntaan. Tämä ei onneksi haitannut kiitos uljaan suojaukseni.

Koska olin hangannut kenttiä moneen kertaan, kultaa oli kertynyt säkkini pohjalle mukava määrä. Tämä tarkoitti sitä, että aina uuteen kenttään siirtyessä ostin uuden kertakäyttöisen keski bumperin tuhoutuneen tilalle. Kauppoja löytyy onneksi jokaisen kentän jälkeen varastojen täyttämistä varten.

Peli muuttui toisen kentän hankaluuksista todella helpoksi. Loput kolme kenttää menikin ensimmäisellä yrityksellä läpi kun ei voinut pudota alaspäin :D

Kun kerta en ollut pudonnut aikaisempaan kenttään enää aikoihin, voimapalkkini oli maksimissa. Tämä tarkoitti sitä, että pomot kuolivat parista iskusta. Olin käytännössä voittamaton!

Itse Beelzebub oli täysi vitsi, osuin tähän pahan ruumiillistumaan kaksi kertaa ja ruutu alkoi tärisemään voiton merkiksi. Pelin loppu on todella hämärä ja aluksi luulin Beelzebubin tuhoamisen jälkeen tulevan vielä jotain kun uhkaava musiikki alkoi soimaan. Eipä tässä kuitenkaan mitään sen kummempaa tullut, prinssi flipperikuula ja prinsessa tippuivat vain jonkin todella kookkaan magneetin päälle ja tuhosivat sen...mitä? :D

Tämän jälkeen lopputekstit rullasivat ruudussa. Erittäin hämmentävä loppu.

Pidin pelistä, mutta ehkä tässä olisi voinut olla hieman enemmän pituutta ja jokin tallennus/salasanasysteemi. Palloa olisi voinut levuttaa ihan kunnolla perinteisen RPG -pelin tyyliin, mutta näinkin ihan oiva tekele.

Peli olisi voinut myös sijoittua muuallekin kuin Beelzebubin linnaan. Kuitenkin vahva suositus tälle, ei pitäisi olla kenellekään liian hankala peli läpäistä :)