NARC: "No One Had the Guts...Until Now"

Games Beaten: 532/710

Genre: Run and Gun

Goal: Defeat Mr. Big (Sector 8)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

Kenelle: Max Force ja Hitman

N.O., Joukot 1

Aihe: Projekti NARC

Hyvät herrat,

Niin kuin hyvin saatatte tietää, meidän asemamme huumeiden vastaisessa sodassa on mennyt huonompaan suuntaan. Paljon huonompaan. N.O. on tällä hetkellä onnistunut tunnistamaan useita tunnettuja rikoksentekijöitä. Diilereitä, välittäjiä, rikollisia ja gangstereita-jopa psyko klovneja-he ovat kaikki siinä mukana. Heillä näyttäisi olevan rajaton määrä aseita. Hallituksen raporttien mukaan koko operaation on järjestänyt ja rahoittanut Mr. Big kuka johtaa maailman laajinta laittomien huumeiden jakelua ja terroristiorganisaatiota. Lähettäisimme armeijan erikoisjoukot tehtävää varten, mutta se herättäisi liikaa huomiota. Meidän täytyy toimia huomaamattomammin. Tämän takia teidät kaksi on valittu johtamaan operaatiota. 

Teidän on käytävä läpi laajoja alueita. Mr. Bigin miehiä on kaikkialla! Eikä toimita keskity pelkästään kaduille. Heitä löytyy maanalaisista huumelaboratorioista (tuhotkaa niin paljon myrkkyjä kuin pystytte) ja arvohotellien ylimmistä kerroksista. Saatte mukaanne niin paljon konekiväärin ammuksia ja raketinheittimen raketteja kuin jaksatte kantaa. Mutta varmasti käytätte ne nopeasti loppuun. Joten täyttäkää varastojanne kadulta löytyvistä ammuksista. Kaduista puheen ollen, poimikaa talteen kaikki mahdollinen. Käteinen... salakuljetustavara... jopa magneettijuovilla varustetut kulkukortit-niiden avulla saatte ovia auki. Pitäkää yhteyttä teidän kannettavalla skannaus-yksiköllä. Me annamme edistymisraportteja ja päivityksiä tehtäväänne varten. N.O. ja koko maa luottaa teihin. Onnea matkaan.

Spencer Williams

N.O. Puheenjohtaja

Pelin kansi on melko hämmentävä, sillä näyttää siltä, että joku olisi kussut logon päälle. Syy tähän on kuitenkin Nintendon sensuuri, sillä verinen logo olisi ollut ehkä liian raffia menoa!

Pelihahmona toimii rouhea huumekyttä, Max Force! Meno on erittäin kieliposkella toteutettua mikä toimii vaikka kyseessä onkin hieman vakavampi aihe. Peli on alun perin ilmestynyt Arcadelle ja sen pohjalta on sitten tämä NES-versio väännetty. Peli on oikein mallikkaasti kääntynyt NESille. Katselin läpäisyni jälkeen Arcade versiota ja eroavaisuuksia ei pahemmin ollut kuin grafiikoissa.

Pelin ideana on saada diilerit ynnä muut huumehörhöt pois kaduilta. Diilereiden pomo, Mr. Big täytyy hoidella pois päiviltä jotta huumeongelma poistuisi. Max Force ei paljoa armoa anna, sillä pelissä pystyy täysin surutta ampumaan diilerit ja nistit. Vaihtoehtoina on konekivääri ja raketinheitin. Todella tylyä kun raketinheittimellä ampuu alamaailman edustajaa, niin ukko räjähtää täysin kappaleiksi :D Tappamisen lisäksi diilereitä ja nistejä voi myös pidättää. Pidättämisestä saa pisteitä jotka sitten ynnätään kentän lopussa. Pisteitä kannattaa todellakin keräillä, sillä niistä saa lisäreitä!

Muutamat pelilliset toiminnot tässä on hieman omituisia, mutta kun niihin tottui, ne tuntuivat luontevalle. Tämä johtuu vain NESin rajoituksista alkuperäiseen Arcadeen verrattuna, sillä siinä on hieman enemmän nappuloita kuin NES-kapulassa. Konekivääri sekä raketinheitin on laitettu saman napin taakse. Eli kun A-nappia painaa pohjassa, Max Force ampuu konekiväärillä ja pienellä näpäytyksellä lähteekin raketti ilmoille. Pelissä pystyy kyyristymään ja hyppäämään jotka on toteutettu tällä samalla tavalla kuin ampuminenkin. B-napin pojassa pitäminen aiheutti kyyristymisen ja näpäyttämisellä hypättiin ilmaan. Näpäytyksen täytyi olla todella hentoinen jotta komento aktivoitui. 

Ampumisen kanssa ei suurempia totutteluja tarvittu, mutta kyyristyminen ja hyppääminen vaati hieman peliaikaa alle jotta ei vahingossa kyyristynyt hyppäämisen sijaan. Kyyristymistä pelissä ei kovin paljoa tarvitse. Muutamassa kentässä vastaan tulee koiria joita ei voi ampua kuin kyyristymällä. Vaikka koirien tappaminen saattaa kuulostaa julmalta, niin ei hätää, tässä ei moista tarvitse pelätä! Osuman jälkeen koirat kutistuvat pienemmiksi ja luikkivat karkuun :D 

Peli alkaa kahden lisärin voimin ja kun kaikki lisärit on tuhlattu, peli alkaa alusta. Retku on tehnyt tästä videon omaan projektiinsa ja siitä sai muutaman todella loistavan vinkin. Täytyy myöntää, että ilman niitä vinkkejä tämä olisi ollut hieman kiperämpi läpäistä. Ensimmäinen vinkki liittyy pisteiden keräämiseen. Heti ensimmäisessä kentässä kannatti jäädä pidättämään diilereitä ennen kuin läpäisee kentän. Ruskeaan pitkään nahkatakkiin sonnustautuneita pillerikauppiaita pystyy pidättämään maksimissaan 99 kappaletta. Kentän jälkeen kun pisteet ynnätään yhteen, näistä sai reilusti lisäreitä joiden turvin peli eteni mukavasti. Pidätysoperaation aikana minulla paloi yleensä kaksi lisäriä diilereiden kuteihin, mutta eipä sillä niin väliä kun palkinnoksi sai huomattavasti enemmän takaisin. Lisäreitä olisi voinut kerätä myöhemmissäkin kentissä, mutta vihollisten pidättäminen osoittautui liian hankalaksi kun vihollisten määrä samanaikaisesti ruudulla jo aika kovalla tasolla. 

Jos peliä olisi yrittänyt "normaalisti" pelata, aika nopeasti olisi Game Over kolkutellut ruudulla. Vihulaiset tykittävät melkoista tahtia aseillaan ja yleensä heitä on ruutu täynnä. Nistit ovat inhaa porukkaa, sillä he viskelevät käytettyjä huumeruiskuja joista menettää yhden kokonaisen energiapalan kerralla. Kuvottava ajatus, että joku nipa nakkaisi käytetyn ruiskun kohti ja sen piikki uppoaisi lihaan, hrrr. 

Kenttien pituudet vaihtelevat todella paljon ja osan niistä pääsee muutamassa minuutissa läpi. Useassa kentässä on lukittuja ovia jotka vaativat kulkukortin. Kulkukorttia hallussa pitää viholliset jotka saattoivat kuolemansa jälkeen pudottaa moisen taskustaan. Tämä tapahtuu täysin satunnaisesti ja välillä meni pitkäänkin ennen kuin kulkukortti putosi viholliselta. Jos raketinheittimellä täräytti vihollista, ei luonnollisesti voinut kulkukorttia saada. Ei myöskään mitään muuta kerättävää, sillä onhan se aika selkeää, että jos raketinheittimellä täräyttää kohti, saattoi siinä kaikki tavaratkin tuhoutua samalla kerralla. Viholliset pudottelivat kulkukorttien lisäksi konekiväärin ja raketinheittimen ammuksia. Myös pisteisiin liittyviä keräiltäviä on kuten pussillinen kokaiinia ja rahaa. Täytyy myöntää, että aika rajuja juttuja saatu Nintendo peliin mukaan!

Kolmannessa sektorissa pääsi ajelemaan Max Forcen autolla, minkä näki vilaukselta kenttien alussa. Autolla ei sen kummempaa merkitystä ole, paitsi sillä pääsee etenemään hieman nopeammin. Silta, missä autolla ajellaan, on jostain syystä täynnä roskiksia, tynnyreitä ja miinoja. Jos roskista tai miinaa päin täräyttää, auto tuhoutui. Onneksi näitä autoja on käytössä useampia ja pienen kävelymatkan päässä odottaa uusi menopeli. Onhan se päivän selvää, että huumekyttä nimeltä Max Force ei millään kuppaisella poliisiautolla ajele vaan jumaliste kunnon urheiluautolla! 

Neljännessä kentässä vastassa ei olekaan mitään huumeisiin viittaavaa, vaan jotain murhanhimoisia klovneja. Kinky Pinkyiksi nimetyt klovnit (mahtava nimi :D) ovat inhoja vihollisia, sillä niitä saa tykittää melkoisen tovin konekiväärillä jotta mokomat hauskuuttajat saa kaatumaan. Raketinheitin on oiva ase näitä vastaan, mutta paras tapa on vain pomppia karkuun - säästää kivasti ammuksia! Kuumottavasti klovnit jahtaavat Max Forcea puukkoa heiluttaen. Myös kentän alussa olevassa skannerissa oleva esittelykuva on jotenkin erittäin karmea. Kunnon traumat nuorille pelaajille jos ovat erehtyneet tätä pelaamaan.

Pelin vaikeusaste pääsi hieman yllättämään, sillä sain Retkun videosta sellaisen kuvan, että peli olisi jotenkin erityisen hankala. Jo toisella yrityksellä pääsin kuudenteen sektoriin asti. Seuraavan päivän "testiyrityksellä" peli menikin läpi asti :D En todellakaan odottanut tälläistä läpäisytahtia. Erityisen tärkeää on, että ensimmäisessä kentässä kerää lisäreitä. Tämän jälkeen kun välttää turhat kuolemiset ja keräilee pisteitä, lisäreitä tippuu aina silloin tällöin vihollisten tappamisesta. Näin sai venytettyä peliaikaa ilman Game Overia.

Kuudes sektori on todella pitkä ja se sisältää monia erilaisia huoneita. Vihollisia on älyttömät määrät ja täytyi yrittää olla tarkkana, että ei henki lähde. Tässä pelin loppupuolella oli hieman sekavaa, että millä sektorilla on menossa. Tällä nyt ei varsinaisesti mitään merkitystä ollut. Kuudennen sektorin puolen välin tienoilla tulee tekstiruutu jossa sanotaan, että "Mr. Bigin toimisto on läpipääsemätön. Olet nyt omillasi, onnea matkaan." En tiedä mihin ihmeeseen tämä edes viittasi kun pelissä seikkaillaan yksinään. Muutaman huoneen päästä siirrytäänkin sitten seitsemänteen sektoriin. Kentän alussa näkyvässä skannerissa komeilee Mr. Big, eli pelin loppu häämöttää. Seitsemäs sektori ei ole varsin pitkä, yksi pidempi huone vain sisältäen paljon ampuvia vihollisia. Lopussa kohdataan Mr. Big joka rullailee pyörätuolillaan ympäri huonetta tykittäen samalla aseellaan. Konekivääriä ei kannattanut edes harkita käyttävänsä, sillä se ei tainnut tehdä minkäänlaista vahinkoa Mr. Bigiin. Raketinheitin on se juttu, mutta sillä osuminen vaati pientä tuuriakin hitaan ampumisvälin vuoksi. Osuman jälkeen Mr. Big räpiköi lattiaa pitkin ruudun ulkopuolelle ja palaa hetken kulutta takaisin taistelemaan. Mr. Big täytyy kolmesti saada pois pyörätuolistaan ennen kuin ukko kuolee...vai kuoleeko? Ainakin kulkukortti putoaa ja pääsee etenemään pelissä.

Seuraavana on vuorossa todella hämmentävää kamaa. Mr. Big ei kuollut aivan kokonaan ja hänen päänsä selvisi näistä raketinheitin -tykittelyistä. Pää kasvoi vielä valtavasti kokoa ja kökötti se nyt jonkin liikkuvan alustan päällä. Hyökkäyksenä Mr. Big käyttää kieliään joita irtoaa suusta jatkuvalla syötöllä. Nyt on kyllä pelintekijät itsekin nauttineet jotain huumehia, ei tälläistä kamaa muuten syntyisi. Tähän viimeiseen pomoon sain Retkun videosta loistavan vinkin! Mr. Bigiä täytyy ampua aurinkolaseihin, tai muuten taistelu jatkuu loputtomasti. Ampuminen täytyy tehdä vielä raketinheittimellä. Osumakohta on todella tarkka ja vaikka näyttää, että Mr. Big ottaisi osumaa heilahduksen myötä, näin ei kuitenkaan ole. Pelin kontrolleilla on vielä aika hankala saada oikeaan korkeuteen ammuttua raketinheittimen ammusta ja ns. "paniikkitilanteissa" homma vaikeutuu entisestään - ei vaan osu tai lähde. Todella hämmentävästi toteutettu pomo. Kun plehat sitten viimein lentävät päästä pois, alkaa taistelun toinen vaihe. Nyt Mr. Big syöksee tulta kitusistaan. Jos liian lähellä erehtyi seisomaan, lieskaa tuli sellaista tahtia, että henkihän siinä lähti. Liian kaukaa taas ei Mr. Bigin hitbox ollut aktivoitunut ja vahinkoa ei syntynyt. Tätä toista vaihetta ei onneksi tarvinnut ampua mihinkään tiettyyn kohtaan. Aivan varma en tästä kuitenkaan ole, kun vaihtelin hyppimisen ja paikaltaan ampumisen välillä...ihan varmuuden vuoksi.

Kun on viimein saanut tykitettyä pään tohjoksi, alkaa kolmas ja viimeinen vaihe. Enää on Mr. Bigillä pelkät luut jäljellä. Onneksi tämä versio ei ammu enää mitään, mutta täysin vaaraton se ei ole. Jos liian lähelle erehtyi menemään, Mr. Bigin alus "imaisi" Max Forcen ja tästä imusta oli todella hankala päästä pois kuolematta. Tällä kertaa osumia täytyi paukutella kaulan alimpaan nikamaan, eli ei tarvinnut onneksi hyppiä mihinkään. Ammukset tässä kyllä loppui, sillä konekivääri tuntui tehoavan paremmin tähän vaiheeseen. Onneksi vaikka tässä ammukset loppuisivatkin, Max osaa ampua edelleen ammuksia, mutta todella hitaaseen tahtiin. Edes täysi lipas ei olisi riittänyt tämän vaiheen tuhoamiseen. Tuskallisen hitaasti taistelu eteni tällä tavoin, mutta kun sinnikkäästi ampui aina muutaman ammuksen jonka jälkeen kipitti karkuun - viimein alkoi nikamia tuhoutua. 

Lisäri tilanteeni ei ollut kovin kummoinen hieman heikommin menneiden kahden ensimmäisen vaiheen vuoksi, mutta onneksi pisteistä sain yhden lisärin takaisin. Opin Mr. Bigin väistelyn hyvin ja sinnikkään tykityksen jälkeen pääkallo viimein räjähti kappaleiksi. Kun viimeisestä ovesta astuu sisään, pääsee Mr. Bigin kultavarastoon käsiksi. Harkot taskuun ja peli on sitten siinä! Loppukuvissa kerrotaan, että harjoitustehtävä on nyt ohi ja pyydetään ottamaan yhteyttä paikalliseen huumepoliisiin rekrytointia varten. Kyllä näillä taidoilla helposti lähtee huumehörhöjä paimentamaan!

Tämä ei ollenkaan hullumpi peli ollut! Muutamia outoja ratkaisuja, mutta eipä ne mitään häirinnyt. Ilman paria Retkun vinkkiä en olisi varmaan nauttinut pelistä näin paljoa. Etenkin viimeisen pomon kryptinen hitbox olisi viimeistään latistanut peli-intoa. Jos tälläinen Run and Gun -meininki kiinnostaa, vahva suositus tälle!

Cobra Command

Games Beaten: 531/710

Genre: Shooter

Goal: Defeat Enemy's Headquarters (Stage 6)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Kehittynein koskaan rakennettu Kobra hyökkäyshelikopteri on hallinnassasi - valmiina nousemaan taivaalle rohkeaan pelastusoperaatioon! Lennät yksin kuolettavalle ei-kenenkään-maalle missä vihollisen helikopterit, tankit, sotilaat, tykit ja taistelulaivat yrittävät ampua sinut alas taivaalta. Avuttomat panttivangit luottavat sinuun, että pelastat heidät, samalla kun raivaat tiesi vihollisen päätukikohtaan viimeistä loppurynnäkköä varten.

Empä ollut tälläisestä kobra-komennuksesta ennen kuullutkaan. Perinteistä Shooter -meininkiä jossa kulkuvälineenä toimii taisteluhelikopteri. Näitä taisteluhelikopteripelejä näyttäisi olevan NESillä ihan mukava kasa, ilmeisesti ollut kiinnostava aihe! Pelistä löytyy kuusi tehtävää läpäistäväksi ja niitä lähdetään suorittamaan neljän lisärin sekä kolmen continuen turvin. Kenttien ideana on pelastaa kaikki panttivangit ja tehtävä loppuu kun kaikki panttivangit on saatu turvallisesti kopterin kyytiin. Poikkeuksena kaksi viimeistä kenttää, niissä on hieman eri säännöt.

Pelin kontrollit ovat hieman kummalliset. Ongelmaksi muodostuu todella epätarkka liikehdintä. Jo pienellä painalluksella helikopteri liikkuu aivan liian ison matkan suuntaansa. Tämän vuoksi joutui "nypyttämään" D-padilla, että sai helikopterin halutulle pikseleille. Pelissä kun kuolee jos osuu seiniin, tämän kanssa sai olla varovainen. Helikopterilla voi ampua ohjuksia ja jos halusi ampua maan pinnalla olevia tankkeja ynnä muita, täytyi jälleen käyttää nypytystä hyödyksi. Ohjukset lähtevät helikopterin alareunasta ja kulkevat hieman alaspäin ennen kuin ne lähtevät lentämään eteenpäin. Jos helikopteri on liian matalalla, ohjukset osuvat maahan ja tuhoutuvat. 

Toinen hieman nihkeä juttu on ruudun rullaus. Ruutu rullaa välillä hieman tahmeasti eteenpäin. En oikein tiedä mistä tämä johtui. Mutta jos vastassa on esimerkiksi alhaalta ylöspäin kulkevia ohjuksia joita täytyy väistää, täytyi tätä ihanaan nypytystä käyttää jälleen hyödyksi. Ruutua täytyi rullata hieman eteenpäin jotta ohjuksen ohi pääsee ilman osumaa. Jos olisi yrittänyt suoraan lentää ohjusten ohi, tahmaisuus olisi hidastanut helikopteria sen verran, että osuma olisi tullut. Tämäkin homma tuli opittua kantapään kautta. Todella omituinen pelillinen ratkaisu.

Pelintekijöiltä vielä hieman kummallinen ratkaisu laittaa helikopterin ympärikääntäminen Start -napin taakse. Selectistä sitten saa esiin valikon, missä voi säätää aseistusta. Voi pojat kuinka monta kertaa tuli väärää nappia painettua tiukkojen tilanteiden lomassa :D

Neljä ensimmäistä kenttää toimii samalla kaavalla, eli täytyy etsiä panttivankeja jonka jälkeen kentässä pääsee etenemään. Panttivangit onneksi itse tajuavat tulla vilkuttelemaan ja huutelemaan kun heidän piilopaikkaansa lähestyy. Poikkeuksena kolmas kenttä, missä joutuu kulkemaan hieman taaksepäin jotta sai yhden panttivangin pelastettua. Tässä kohdassa olin hetken jumissa kun ei homma edennyt. Tämä panttivanki ei vaan tule esiin ennen kuin on käynyt hakemassa erään toisen panttivangin pienen matkan päästä. 

Panttivangit on piilossa eri puolella kenttää ja määrät saattoivat vaihdella reilustikin. Välillä piilopaikassa piilotteli yksi panttivanki kun taas seuraavassa piilopaikassa saattoi olla yli kymmenen panttivankia. 

Jos pelastettavia panttivankeja on reilummin samassa kohdassa, kaava on aina sama; panttivangit tulevat piilostaan kolmen ryppäissä jonka jälkeen täytyy tuhota ruudulle jyräävä tankki. Tämän kaavan kun hoksasi, niin pystyi jo etukäteen mennä valmiuteen tankin lähettyville. Vasta tankin tuhoamisen jälkeen panttivangit uskaltavat tulla esiin. Kun kaikki samassa kenttäosiossa olevat panttivangit on pelastettu, pystyi tiettyjä kentän rakennuksia tai vastaavia tuhoamaan helikopterissa olevilla aseilla. Tuhoutuvan rakennuksen merkki on, että ruutu alkaa tärisemään kun ampuu oikeaan kohtaan. Tämä on hieman hutiloiden toteutettu, sillä jos ei ruutua rullaa tarpeeksi lähelle rakennusta, rakennuksen hitbox ei ole vielä aktivoitunut ja ammukset menevät ohi. Myös kohta, mihin rakennusta pitää ampua on aika tarkka. Tässä kun on ongelmaa saada helikopteri pysähtymään haluttuun kohtaan, välillä joutui vatkata ylös ja alaspäin jotta sai osumia tehtyä oikeaan pisteeseen. Kun sai rakennuksen tuhottua, avautui reitti maan alle. Näiden luolastojen uumenista löytyy lisää panttivankeja ja erilaisia päivityksiä helikopteriin. Neljässä ensimmäisessä kentässä on kaksi tälläistä piilotettua luolastoa löydettävänä per kenttä ja molemmista saa päivityksiä helikopteriin. Päivitykset olivat tulivoimaan, nopeuteen ja suojaukseen liittyviä asioita. Myös alkuperäisen pelastusköyden saa vaihdettua tikkaisiin mikä nopeuttaa panttivankien kapuamista helikopteriin. En ihan tajunnut tämän tarpeellisuutta, sillä pelissä ei ole mitään aikarajaa ja melko nopeasti ukkelit kiipesivät kopteriin pelkkää köyttä pitkin.

Paikat, missä helikopteria voi päivittää eivät olleet aina ihan selkeitä. Jonkun random asian päälle kun laskeutui, saattoi löytyä päivityspaikka. Aluksi missasin molemmat päivityspaikat toisessa kentässä täysin, koska en tajunnut, että alkupään kentissä niitä on kaksi per kenttä. 

Aseistuksen lisäksi alustalta saa myös energiat täyteen ja yhden lisärin! Panttivankien pelastamisen jälkeen luolastosta täytyy lentää ulos ja välillä tätä alustaa kannatti hyödyntää niin, että laskeutuu siihen vasta paluumatkalla. Näin sai energiat näppärästi täyteen seuraavaa vaihetta varten. Aseistusta voi vaihtaa mieleisekseen milloin vain kentän aikana mikä on hyvä juttu. Jos johonkin tilanteeseen sopi jokin toinen ase paremmin, sen sai näppärästi käyttöönsä. 

Olin jo ensimmäisessä kentässä jumissa kun en tajunnut, että rakennuksia voi hajottaa jonka jälkeen reitti aukeaa maan alle. Peli muuttaa musiikkiaan hieman kun on tarvittavat panttivangit pelastettu, mutta en tätä osannut yhdistää mihinkään. Jos kentän loppuun lentää ilman sen kummempia tutkimisia, se vain loppuu kuin seinään eikä mitään tapahdu. Kyllähän näistä maanalaisista reiteistä ohjekirjassa mainittiin, mutta en oikein sisäistänyt asiaa. TMR auttoi tässäkin ongelmassa ja peli eteni jälleen. 

Vaikka pelissä onkin osumapisteet, henki tässä lähti melko herkästi. Aluksi helikopteri kestää neljä osumaa, mutta jos sattui osumaan toiseen helikopteriin tai vastaavaan, henki lähti kerrasta. Tämä koski myös seiniin osumista. Onneksi sentään maahan osumisesta ei rangaistu. Monet viholliset tekivät kahden osuman verran vahinkoa, joten tuo neljän osuman kestävä energiamittari ei kauaa helpottanut menoa. Päivityksien myötä osumia sai kasvatettua jopa kahdeksaan mikä sitten helpotti etenemistä mukavasti. Alkuun Game Overeita tuli melkoista tahtia kun ei oikein tiennyt minne pitää mennä tai mitä tehdä. Myös nuo toisen kentän päivitysten ohittaminen vaikeutti kolmatta kenttää aivan liikaa. Kun sitten viimein tajusin hakea päivitykset, helpottui hankala kolmas kenttä mukavasti. Toisesta kentästä saa käyttöönsä tulipommit jotka lentävät kaaressa maata kohti. Näin helpottui huomattavasti esimerkiksi jonkun esteen takana olevien tykkien ynnä muiden tuhoaminen. Ohjuksien avulla niihin ei päässyt käsiksi kovinkaan helposti.

Neljännessä kentässä on todella erikoinen kohta, sillä en keksinyt millään miten siitä pääsisi eteenpäin. Maanalaisessa luolastossa on sukellusvene jonka loppupäästä löytyy oviaukko, mistä täytyy pelastaa kolme panttivankia. Sukellusvene ampuu ohjuksia aivan älytöntä tahtia ja niiden väistäminen hieman kankealla helikopterilla osoittautui mahdottomaksi. Onneksi kerran pelastettuja panttivankeja ei tarvitse uudelleen pelastaa, mutta harvoin sitä pääsi edes yhtä pelastamaan. Täytyi vilkaista mitä TMR teki asian suhteen ja hieman hämmennyin kaverin ratkaisusta. TMR ikään kuin peruutti helikopterilla jonka vuoksi ruutu ei rullannut samalla tavalla kuin eteenpäin lentäessä. Tämä aiheutti sen, että ohjuksia ei ilmestynyt ruudulle niin sakeaan tahtiin. Hitaasti edetessä pystyi väistämään oikeastaan kaikki ohjukset. Todella hämmentävä taktiikka, empä olisi moista itse keksinyt kokeilla. Mutta jos homma toimii, niin mikäs siinä!

Aluksi peli vaikuttaa ihan normaalilta sotimiselta ja pelastusoperaatiolta. Vastaan tulee helikoptereita, hävittäjiä ja erilaisia tankkeja. Kaksi viimeistä kenttää muuttuvat sitten todella omituisiksi. Oikeastaan tämä outous alkaa jo hieman neljännen kentän loppupuolella, sillä se muuttuu todella kummalliseksi. Luolaston lopussa päädytään johonkin huoneeseen, missä on omituinen ihmiskasvoinen robotti. Ei tässä mitään taistelua ole, täytyi vain pelastaa panttivangit. Huone ei mikään ihan helppo ole, sillä ohjuksia lenteli jatkuvasti huoneen poikki. Onneksi löysin täydellisen kohdan mihin parkkeerata helikopterin mihin eivät ohjukset osuneet lainkaan. Näin sai turvallisesti napattua panttivangit kyytiin ja kenttä loppui. Tämän löytäminen vei kuitenkin lisärin poikineen.

Viides kenttä alkaa normaalisti, niin kuin neljäskin, mutta kun päästään luolaston uumeniin, meno muuttuu todella oudoksi. Hienoa, kun ohjekirjassa sanotaan, että tässä kentässä pitäisi pelastaa 32 panttivankia. Todellisuus on, että tästä löytyy vain seitsemän pelastettavaa panttivankia :D Virheellistä tietoa on myös, että luolastoista saisi muka panttivankien ja aseiden lisäksi myös polttoainetta mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Ei tässä pelissä mitään polttoainemittaria ole. Kun nuo seitsemän panttivankia on pelastettu, ei kenttä lopukaan siihen niin kuin normaalisti. Uusi reitti aukeaa ja vastassa on kaksi leijonanpääpatsasta. Tämä on jonkinlainen pomotaistelu mitä ei ole tässä pelissä vielä aikaseisemmin nähty. Tässä riitti, kun toisen leijonanpään tuhosi, se riitti tuhoamaan molemmat päät ja taistelu oli ohi. 

Peli muuttuu vielä kummallisemmaksi viimeisen kentän kohdalla. Siellä ei tarvitse pelastaa yhtään panttivankia. Pelissä puhutaan vihollisen päätukikohdasta, mutta paikka näyttää enemmänkin joltain muinaisen temppelin ja avaruusaluksen sekoitukselta. Kentässä on erikoisia esteitä kuten jättimäisiä tulipatsaita, Super Mariosta tuttuja pyöriviä tulinauhoja ja esiin työntyviä kuulajonoja. Miten nämä liittyvät mihinkään? :D Kentän aikana joutui pariin otteeseen käyttämään samaa kikkaa kuin neljännen kentän sukellusvenekohdassa. Heti kentän alussa olevia tulipatsaita oli mahdotonta väistää ilman tätä kikkaa. Ne tuhosivat kopterin kerrasta ja olivat liian nopeita normaaliin väistelyyn. Kentän lopussa olevat kuulajonot joutui hoitamaan samalla taktiikalla, sillä nekin tuhosivat helikopterin yhdestä osumasta. Kuulajonot työntyivät esiin katosta sekä lattiasta eikä ollut ihan selkeää, mistä ne milloinkin tulivat. Täytyy ihmetellä, että miten pelintekijät ovat ajatelleet, että nämä kohdat kuuluisi mennä? Ehkä tämä peruuttaminen on se ihan normaali tapa suorittaa tietyt kohdat. Kun tästä kohdasta on selvitty hieman eteenpäin, onkin viimeisen pomon vuoro. Se on jokin kummallinen seinään integroitunut naamalla varustettu robotti joka ampui tulipalloja. Pääsin johonkin kunnon keskittymismoodiin ja sain tuhottua robotin ensimmäisellä yrityksellä. Tässä oli kyllä hieman tuuriakin mukana, sillä jos olisin ollut hieman väärässä kohtaa ruutua, henki olisi todennäköisesti lähtenyt. Sen kummempia varoittaen robotti alkaa ampumaan tulipalloja. Kun rytmiin pääsi kiinni, tulipallojen väistely oli aika helppoa. Onneksi näin, sillä pääsin viidennen ja kuudennen kentän ensimmäisellä yrityksellä. Tuo aikaisempi kuulakohta vei lisärin poikineen ja olin kuolla Game Overiin. Eipä tarvinnut aloittaa alusta :)

Tämähän on oikein miellyttävä Shooter! Itselleni juuri sopiva vaikeusaste. Hieman miinusta epäselvästä kenttäsuunnittelusta ja tönköistä kontrolleista, mutta muuten ihan menevää mäiskettä.

Palamedes

Games Beaten: 530/710

Genre: Puzzle

Goal: Complete Player 1 Mode (Stages) & Win the Tournament (4 Opponents)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 8/10

Kiitos kun ostit Palamedes -pelin. Teit oikean valinnan, sillä Hot-B on yhdistellyt asioita suosituista avaruusräiskinnöistä ja pulmapeleistä luoden uuden, virkistävän kokemuksen. Uskotaan, että noppia on ollut olemassa jo vuodesta 67 jKr. lähtien. Kuuluisa Kreikkalainen kirjailija, Sophocles kirjoitti, että nopan olisi keksinyt prinssi Palamedes Troijan piirityksen aikoihin. Uskotaan myös, että prinssi Palamedes olisi keksinyt aakkoset, numerot, painojärjestelmän, mitat ja rahatuotannon. On olemassa todisteita, että alkukantaiset ihmiset käyttivät noppia tulevaisuuden ennustamiseen.

Pidän todella paljon noppapeleistä kuten Yatzysta ja tässä pelissä leikitellään noppien kanssa. Niin kuin ohjekirja kertoo, tämä peli yhdistelee avaruusräiskintöjä ja pulmapelejä. Pelistä löytyy kaksi erilaista pelimoodia jotka molemmat täytyy läpäistä onnistuneesti. Ensimmäisenä pelimuotona on yksinpeli-moodi, mikä sisältää 20 kenttää. Kentät täytyy pelata virheettömästi läpi, sillä yksikin pieleen mennyt yritys vie pelin alkuun. Toisena pelimuotona on turnaus joka luonnollisesti täytyy voittaa. Pelillisesti idea on sama kuin yksinpelissä, tässä vain taistellaan tietokonepelaajaa vastaan.

Pelin ideana on siis tuhota ruudun yläreunaan ilmestyviä noppia ja nopparivejä. Pelihahmolla liikutaan vasemmalle ja oikealle haluamansa nopan kohdalle. Noppia pystyy tuhoamaan yksitellen, mutta paras tapa on saada rivi tai useampi tuhottua kerralla. Noppia hävitetään ruudulta samalla silmäluvulla olevalla nopalla ja hävitetty noppa ilmestyy ruudun alaosaan. Tämä alaosassa oleva rivi on tärkeä, sillä sen avulla tuhotaan useampia nopparivejä kerralla. Kun saa tietynlaisia noppa komboja aikaiseksi, painetaan D-padista alaspäin jolloin rivejä tuhoutuu. Pelissä on useampia eriarvoisia komboja ja maksimissaan pystyi tuhoamaan viisi riviä kerrallaan. Komboja ovat esimerkiksi viisi samaa, suora tai kolme paria. Suora tuhosi viisi riviä ja kolmella parilla tuhottiin kolme riviä kerralla. Tykkäsin itse käyttää kolmen parin taktiikkaa, sillä se oli helppo toteuttaa ja se tuhosi mukavasti rivejä. 

Nopan silmälukua vaihdettiin B-napista ja A-napista noppa ammuttiin kohti nopparivejä. Tämä osoittautui välillä hieman kankeaksi, sillä kun peli muuttuu huomattavasti nopeatempoisemmaksi loppua kohden mentäessä, nopan silmäluvun valinnan kanssa tuli runsaasti virheitä. 

Yksinpelin kentissä täytyy tuhota 20 noppariviä jotta kenttä menee läpi. Rivit hiljalleen liikkuvat alaspäin ja jos ei tarpeeksi nopeasti saa rivejä tuhottua, ne murskaavat pelihahmon. Tässä ei kannattanut liian nopeasti toimia jos oli saanut rivejä tuhoavan kombon aikaiseksi, sillä jos nopparivejä ei ollut ilmestynyt ruudulle tarpeeksi jäi kombon hyödyt saamatta. Teinkin niin, että odottelin sen verran rivejä ruudulle kun kombollani sai tehtyä tuhoa. Peli etenee mukavan leppoisasti kenttään 15 asti, mutta sitten alkaa homma nopeutua. Näissä viidessä viimeisessä kentässä saa olla jo todella tarkkana, että sai rivit tuhottua. Virhepainallusten määrä nousi varsinkin, mitä lähemmäksi nopparivit kerkesivät tulla pelihahmoa. Tässä kannatti myös hieman taktikoida, että yritti saada peräkkäisiä silmälukuja siirrettyä ruudun alareunaan, sillä näin turhalta silmälukujen kelaamiselta välttyi. Harmi, kun silmälukuja ei voinut kelata kuin yhteen suuntaan - molempiin suuntiin kelaaminen olisi ollut todella hyvä lisä. Tässä yksinpelissä voi valita vaikeusasteen 1-5 väliltä ja kursori olikin sopivasti helpoimman kohdalla. Tämä oli itselleni täysin sopiva vaikeusaste!

Pelin vaikeusaste nousi aika mukavasti kun pääsi viimeiseen kenttään. Musiikkikin muuttui täysin erilaiseksi ja siitä tiesi, että on tosi kyseessä. Kyllähän tämä useampia yrityksiä vaati, ennen kuin meni läpi. Jotenkin sitä aina alkoi panikoimaan kun rivit vain lähestyivät ruudun alareunaa. Yhdestä virheestä poikki ja sitten pääsikin taas läpäisemään 19 kenttää jotta pääsi tähän samaan pisteeseen. Tämä ei mikään ihan nopea homma ollut kun rivit ilmestyivät ruudulle verkkaiseen tahtiin ensimmäisien kenttien aikana. Kyllähän tämä sitten viimein onnistui ja pääsin kentän läpi! Hieman yllättäen tästä palkittiin ihan loppukuvilla - minä ajattelin vain, että peli looppaisi takaisin ensimmäiseen kenttään :)

Toisena läpäisyvaatimuksena onkin sitten turnaus. Tämä se olikin aivan älyttömän vaikea! Toisin kuin yksinpelissä, tässä ei voinut valita vaikeusastetta. Turnauksessa ei tarvitse voittaa kuin neljä vastustajaa, mutta vaikeusaste nousee niin jyrkästi ylöspäin, että tämä oli itselleni lähes mahdoton tehtävä. Oletin, että kun treenaan yksinpeliä, saan mukavasti oppia tähän turnaukseen. Ajattelin myös, että ei nyt neljän vastustajan päihittäminen ole paha homma...vielä mitä. Aluksi jo toinen vastustaja pisti todella pahasti kampoihin enkä meinannut saada voittoa millään. Turnauksessa yksi vastustaja täytyi voittaa kaksi kertaa jonka jälkeen siirrytään eteenpäin. 

Turnauspeli toimi hyvin samalla tavalla kuin yksinpeli, mutta tässä tuhotut rivit siirtyvät vastustajan ruudulle. Tässä kannatti käyttää samaa taktiikkaa, että odotteli oikean määrän nopparivejä jonka jälkeen vasta tuhosi ne.

Tietokoneen perkeleet tykkäsivät harrastaa jatkuvasti neljän- ja viiden rivin komboja joiden tekeminen itselleni oli haastavaa. Paras taktiikka oli edelleen kolme paria jotka tuhosivat sen kolme riviä noppia. Kun tässä sitten pääsi kolmanteen ja neljänteen vastustajaan, sai sorminäppäryys ja hoksottimet olla todella skarppina, sillä oikeastaan minkäänlaisiin virheisiin ei ollut varaa. Välillä vaikka miten tehokkaasti laittoi noppia alas tehden kolmen rivin komboja, silti vastustaja sai jatkuvasti nopparivejäni alaspäin. Kolmas vastustaja vielä meni läpi vaikka kyllä senkin kanssa sai taistella ihan tosissaan. Neljäs olikin sitten jo meikäläisen reaktiokykyjen ulkopuolella. Jouduin turvautumaan pausetteluun mitä en olisi missään nimessä halunnut tehdä ja välttelinkin tätä hyvän tovin verran. Pelissä pausen painaminen ei tummenna ruutua tai mitään mikä on hieman kummallinen juttu. Yleensä pulmapeleissä ei voi pausen kanssa katsella rauhassa seuraavaa siirtoa, sillä ruudulta olevat asiat häviävät näkyvistä. Tässä kuitenkin pystyi pysäyttämään ja rauhassa katsomaan, mitä noppia kannatti siirtää alareunaan. Vaikka tätä pausettelua käytinkin, ei tästä meinannut siltikään tulla mitään :D Vastustajan jatkuvat neljän- ja viiden rivin kombot musersivat lähes kaikki yritykset. Joskus harvoin sain voitettua yhden erän, mutta sitten tuli turpaan ihan huolella. Tuntien yrittämisen jälkeen viimein onnistuin voittamaan neljännen vastuksen. En edes aluksi tajunnut, että olin voittamassa kun tässä tulee vain tiukasti seurattua omaa pelaamista eikä kerkeä vilkuilemaan vastustajan tekemisiä. Voitin vielä hieman yllättäen molemmat erät heti kerrasta.

Harmittaa suuresti, että tuo turnaus on vedetty hieman liian överiksi. Olisin tälle muuten antanut täyden kympin arvosanaksi, sillä pidin tästä todella paljon! No, ysi on myös ihan hyvä arvosana! Ilman pausettelua tämä olisi ollut itselleni täyden kympin vaikeuden omaava peli, mutta pausen ansiosta vaikeusastetta pystyi hilaamaan hieman alemmaksi. Katselin läpäisyni jälkeen hieman speedrunaaja Arcuksen vetoa ja hän yritti jatkuvasti saada suoria aikaiseksi jotka tuhoavat viisi riviä kerralla. Tälle pelille täytyy ehdottomasti antaa tulevaisuudessa vielä mahdollisuus, haluan läpäistä tämän ilman pausettelua, sillä pidin tästä sen verran paljon!

Nobunaga's Ambition

Games Beaten: 529/710

Genre: Strategy

Goal: Unite Japan (17 Fiefs)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Korkealla Honno temppelin porttien yläpuolella valkoinen sotalippu liehuu vienossa aamun tuulessa. Lipussa ei ollut värikkäitä symboleja, ainoastaan viisi sanaa mitkä oli kirjoitettu paksulla musteella: Hallitse valtakuntaa voiman avulla. Nämä sanat lausui ensimmäisenä Oda Nobunaga, mikä tapahtui monta vuotta sitten. Hän oli vain herra muiden sotapäälliköiden joukossa ketkä taistelivat verisimpään aikaan, mitä oli nähty Japanin historiassa. Tätä aikaa kutsuttiin sotivien valtioiden kaudeksi ja sitä se todellakin oli: aika jolloin Japani pilkkoutui pieniksi valtioiksi mitä hallitsi daimyous (herra). Nämä daimyoussit taistelivat tauotta hallitakseen maata. 

Näihin aikoihin nuori kunnianhimoinen daimyo nimeltään Oda Nobunaga kaappasi Oda Clanin veljiltään ja ohjastaa Owari -nimistä lääniä. Tästä läänistä hän järjesti hyökkäyksiä lähempiin lääneihin ja nopeasti hän hallitsi Japanin keskiosaa. Hän oli ensimmäinen daimyo kuka pääsi näin pitkälle tavoitellessaan ylivaltaa. 

Nyt, 2.6.1582, hänen lippunsa röyhkeästi ilmoitti hänen läsnäolonsa Kyoto -nimisessä kaupungissa. Silti, hänen pelottavan sotalippunsa alla, Nobunaga nukkui levottomasti. Marsalkka Akechi Mitsuhide oli ympäröinyt joukoillaan Nobunagan läheiselle Rono mäen huipulle. Aamun ensimmäiset auringonsäteet muodostivat varjon hänen kasvoilleen paljastaen hänen tummat piirteensä. Miehet, jotka olivat varusteltu keihäin, miekoin ja kiväärein, kuiskuttelivat hermostuneesti odottaen heidän johtajansa puhuvan. 

Tiedätkö, Mitsuhide oli aikoinaan Nobunagan parhain kenraali ja hän taisteli monissa sodissa johtajansa rinnalla. Hänen rakkautensa herraansa kohtaan oli niin voimakasta, että kerran todistaaksensa Nobunagan luottamuksen Hatano Clanille, hän antoi oman äitinsä panttivangiksi. Tämä oli traaginen virhe. Nobunaga petti Hatanot ja äiti sai surmansa. Tämän jälkeen Mitsuhide oli juro ja hiljainen herransa läsnä ollessa. 

Miehet olivat valmiina toimintaan. Viikkojen ajan levisivät huhut, että he hyökkäisivät Japanin länsiosaan. Kun pohjoinen ja Japanin keskiosa oli jo hallussa, voitto länsiosasta toisi lopullisen menestyksen Nobunagalle. Epäilemättä juuri tällaisen ajatuksen herättämä kiihko sai heidän johtajansa, Mitsuhiden nauttimaan hetkestä ja pidentämään hiljaista hetkeä. Sitten Mitsuhide puhui. "Mieheni, tiedän miten innokkaita olette taitelemaan. Viikkojen ajan olette kuunnelleet raportteja länsiosan eturintamalta. Oletan, että olette valmiita marssimaan tänä aamuna ja valmiita kuolemaan johtajanne puolesta. Minäkin kerran näytin tämän tyylistä lojaaliutta johtajalleni. Mutta en enää. Tästä päivästä lähtien minä olen teidän johtajanne, ei Nobunaga. Te ette marssi länsiosaan taistelemaan, koska hänen vihollisensa ei ole teidän vihollisenne."

Mitsuhide keskeytti ja osoitti suoraan Odan lippua. "Viholliseni on Honno temppelissä." 

Oda Nobunaga heräsi kaukaa kuuluviin laukauksiin. Hän oli oitis valppaana ja yhdellä hallitulla liikkeellä hän nousi patjaltansa tarttuen miekkaansa. Selkä seinää vasten hän piti miekkaansa valmiina ja kuunteli. Juuri silloin Nobunagan nuori paaši, Mori Ranmaru ryntäsi huoneeseen. Ranmaru vuosi verta useasta pienestä miekalla tehdystä haavasta ja hän vaatteensa olivat riekaleina sekä kosteat. Hän silmistään loisti kauhu. 

"Herrani, meidät on saarrettu!" hän itki. "Kuinka monta ja kuinka he pääsivät ohi Mitsuhiden vartijoiden? Vastaa minulle oitis!"

Ranmaru melkein kyynelehti kun hän vastasi, että " vihollisen määrä on yli 13 000 ja he ovat omia joukkojasi, Mitsuhiden johdattamana." "Mitsuhide? Petturi? Ei voi olla!" Nobunagan ääni muuttui kuiskaavaksi. Tämän jälkeen hän puki erittäin nopeasti taisteluvarustuksensa päälleen marssi ulos huoneesta. 

Hypätäämpäs vaihteeksi tilastojen seuraamisen pariin! Tämä Nobunaga's Ambition on hyvin Koein alkupään strategiapelejä ja sen kyllä huomaa pienestä kankeudesta. Aloittamisen kynnys ei enää näiden kanssa ole järin suuri, sillä kun on tämän tyylisiä pelejä tullut läpäistyä, ei homma enää ahdista oikeastaan lainkaan. Kaava on hyvin samanlainen vaikka hienoisia muutoksia onkin. Peli ei minun mielestäni ollut sieltä helpoimmasta päästä ainakaan alkuun pääsemisen suhteen ja jouduinkin tämän pari kertaa aloittamaan ihan täysin alusta. Useita tunteja meni hukkaan, mutta eipä se nyt niin vaarallista ollut. 

Pelistä löytyy vain yksi pelimuoto jossa Japanin läänit täytyy saada yhdistettyä. Hyvin perinteinen Koein juonikuvio kyseessä. Valittavana on lyhyempi 17 läänin tai 50 läänin massiivinen kampanja. Tämä ei mikään "no brainer" ollut kumpaa lähti tahkoamaan. Lyhyemmässäkin kampanjassa meni tuntitolkulla aikaa. Ensin valitaan, kumman kampanjan sitä pelattavaksi valitsee. Tämän jälkeen valitaan lääni, mistä haluaa aloittaa. Minä valitsin läänin numero 16:sta jonka kenraalina toimi 39-vuotias Takeda -niminen kaveri. Valintani oli täysin hatusta heitetty - ainoastaan sijaintiin kiinnitin hieman huomiota. Tämän valinnan jälkeen "arvotaan" hahmolle erilaiset arvot kuten terveys, tarmokkuus, onnekkuus, viehätysvoima ja älykkyys. Numerot alkavat rullaamaan vuorotellen jokaisen attribuutin kohdalla ja rullaaminen täytyi itse pysäyttää haluamassaan kohdassa. Maksimiarvo tietylle attribuutille on 109 ja minimi noin 50:n luokkaa. Kun kaikki arvot on rullattu, peli kysyy, onko tyytyväinen näihin. Jos vastasi kielteisesti, pääsi rullaamaan uudelleen. Tässä sitten vietinkin tovin rullaillessa numeroita kun en ollut mihinkään tyytyväinen. Tässä kun pitää kaikki viisi attribuuttia saada kerralla rullattua, aina niistä jokin osui hieman huonompaan arvoon. Kun sain kaikkien attribuuttien yhteistulokseksi yli 450, se kelpasi minulle ja pääsin jatkamaan peliä. Jokainen näistä attribuuteista on tärkeä, mutta eniten kannattaa kiinnittää huomiota terveyteen. Jos terveys laski liian alas, saattoi kenraali kuolla jos sai jonkun inhan taudin. Kuolema johtaa välittömään Game Overiin. Terveyden tasoa pystyi nostaa pelin tiimellyksessä huilimalla, mutta muut attribuutit pysyivät muuttumattomina tai ainakaan niihin ei voinut vaikuttaa.

Tarmokkuus tarkoittaa sitä, että miten halukkaasti kenraali on valmis yhdistämään Japanin. Onnekkuus vaikuttaa moniin eri juttuihin ja niin kuin ohjekirjakin kertoo, oikeassakaan elämässä ei voi vaikuttaa tähän, se vain muuttuu omia aikojaan. Viehätysvoima kertoo suosiosi. Mitä korkeammalla tämä arvo on, sitä enemmän saat lojaalisuutta kansalta ja sotilailta. Älykkyys vaikuttaa moniin juttuihin - näin selkeästi ohjekirja asian kertoi. Taisteluiden voittaminen nostaa sitä ja häviö laskee.

Pelihän on hyvin perinteistä Koei -meininkiä, eli haalitaan kultaa, riisiä ja sotilaita. Kullalla ostetaan sotilaita ja se määrittää myös, monta sotilasta saa taisteluun mukaan. Riisillä ruokitaan sotilaita taistelun aikana ja jos riisi pääsee loppumaan kesken taistelun, taistelu loppuu. Taistelu loppuu myös jos on sotinut kuukauden putkeen vaikka olisikin erilaisia juttuja jäljellä. Tässä pelissä ei pelkät sotilaat riitä vaan sotilaiden taistelutaitoja sekä varusteita täytyy nostaa paremmalle tasolle. Taidot nousee ihan vain harjoittelemalla ja varusteita ostetaan kiertävältä kauppiaalta. 

Jotta kullan ja riisin määrä pysyisi hyvänä, täytyy läänin hyvinvointia pitää yllä. Kaupunkia rakentamalla sai enemmän verotuloja ja peltoja lisäämällä riisin määrä nousi. Pelissä kerätään verot aina syksyisin ja veroprosenttia pystyi halutessaan muuttamaan millaiseksi itse halusi. Jos liian korkean prosentin laittoi, kansalaiset alkoivat kapinoida. Huomasin, että 50 - 60 prosenttia on hyvä määrä jolloin kapinoita ei liiemmin synny. Pelissä pystyisi ottamaan myös velkaa, mutta tähän leikkiin ei onneksi tarvinnut missään vaiheessa ryhtyä. Ehkä velan ottaminen olisi nopeuttanut pelin läpäisyä kun olisi saanut heti isompaa armeijaa ynnä muuta, mutta en oikein oikeassa elämässänikään tykkää ottaa velkaa joten se jäi tässäkin ottamatta :)

Lääneistä löytyy myös patoja joita täytyy pitää yllä jotta riisipelot eivät kärsi. Kesäisin saattoi iskeä myrsky joka tuhosi patoja ja niitä täytyi korjailla jos näin kävi. Tässä pelissä on aika vähän mitään luonnonkatastrofeihin tai muihin liittyviä juttuja. Myrskyjen lisäksi rutto riehuu aina välillä joka haukkaa väestöstä osan jos näin pääsi käymään. Jos läänillä eivät asiat ole mallillaan, saattoi syntyä kapinoita. Pahimmassa tapauksessa kansa tappaa kenraalin. Kapinoiville pystyi antamaan kultaa tai niitä vastaan voi myös taistella. Yleensä jos valitsi väkivallattoman vaihtoehdon, se tarkoitti kaiken kullan menettämistä kapinoiville. Kapinoita pystyi estämään antamalla välillä kansalle ja sotilaille hyveitä. Tämä tarkoitti tähän maailman aikaan kultaa ja riisiä. Kun hieman viskeli kansalle herkkuja, kapinointi-himot loppuivat lyhyeen. Tämä toiminto on erityisen tärkeä sotilaiden kohdalla, sillä huonolla moraalilla varustetut sotilaat oli helposti lahjottavissa taisteluiden aikana ja he saattoivat vaihtaa leiriä.

Kulta on siis todella isossa roolissa muutenkin kuin vain sotilaiden haalimisessa. Pelistä löytyy kiertävä kaupustelija jolle pystyi esimerkiksi kauppaamaan ylimääräistä riisiä jos oli tarvetta saada lisää kultaa nopeasti. Riisin markkina-arvo vaihtelee ja mitä tiheämmin sitä kauppaa.. Kaikki muutkin kaupustelijan myytävien juttujen arvot vaihtelevat pelin edetessä. Tässä pelissä kaupustelijan kanssa pääsi hieromaan kauppoja todella harvoin. Tuntui, että ukko on aina väärällä puollella Japania. Oli monia tilanteita kun ylimääräistä riisiä löytyi yllin kyllin ja markkina-arvokin oli kohdillaan, mutta ukkoa ei näy missään. Yllättävän vähän Japanissa on kaupustelijoita :D 

Tässä pelissä ei pelatakaan kuukausia kerrallaan vaan käytössä on neljä vuodenaikaa. Tämä tietysti vanhentaa kenraalia huomattavasti nopeammin kuin vuodessa on periaatteessa vain neljä vuoroa käytettävänään tehdä juttuja. Aluksi kun valitsin Takedan itselleni, hän on jo aloituksen aikana 39-vuotias. Läänin resurssien parantamiseen meni niin monta vuotta, että hän oli jo vanha ukko kun sain haluamani asiat kuntoon. En edes haaveillut läänien valtaamisesta ennen kuin olin saanut asiat kuntoon. Pelistä löytyy "View" -toiminto minkä avulla voi vakoilla muiden läänien toimintoja. Näin pystyi katsomaan, mihin lääniin kannattaisi hyökätä kun tilaisuus tulee. Vakoilu hoituu ninjan avulla ja se maksaa 10 kultaa. Onneksi tässä pelissä pystyy tallentamaan ja käyttämään ns. "save scummausta" joten näihin vakoiluihin ei tuhlautunut rahaa. Save scummausta tuli muutenkin harrastettua ahkerasti jos jokin taistelu meni täysin pieleen tai luonnonkatastrofi tuhosi liikaa asioita. Pelissä resurssien hankkiminen on todella verkkaista hommaa ja tälläiset katastrofit hidastavat sitä entisestään. En lainkaan pahoittele save scummauksen käyttöä! Peli tallentaa aina kun kuukausi vaihtuu. Tämä tarkoittaa, että kaikkien hallitsemiesi läänien vuorot käydään läpi jonka jälkeen sitten peli tallentuu. Tallennusta kannatti harkita tarkkaan, sillä välillä oli vain tilanteita, että ei uskaltanut tallentaa vastustajien toimien vuoksi. 

Kun sitten viimein rupesin tekemään hyökkäyksiä, eihän hommasta tullut mitään. Naapuriläänien kenraalien joukot olivat liian voimakkaita vaikka minulla olikin ihan mukavan kokoinen armeija käytössäni. Taistelut toimivat samaan tyyliin kuin muissakin Koein peleissä eli hyökätään vuoronperään niin, että käydään kaikki oman armeijan eri sotilasryhmät läpi. Pelistä löytyy erilaisia sotilasryhmiä jotka ovat ratsuväki, kiväärimiehet ja jalkaväki - näiden lisäksi tietysti kenraalin joukot. Jos kenraali kuolee, taistelu loppuu siihen. Sotilasryhmien määrää pystyy säätämään pelin perusnäkymässä, mutta aika vähän näihin tuli koskettua. Säätäminen vie yhden vuoron ja oli tärkeämpääkin tekemistä kuin sotilasryhmien säätäminen. Vaikka tässä onkin erilaisia sotilasryhmiä mukana, ne käyttäytyvät samalla tavalla. Ainut ero on, että esimerkiksi ratsuväki ja kiväärimiehet tekevät enemmän vahinkoa. Aluksi luulin, että kiväärimiehillä pystyisi tekemään vahinkoa etäämmältä niin, että ei ota itse vahinkoa vastustajan hyökkäykseltä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut vaan on mentävä iholle ampumaan. Liikkuminen tässä pelissä oli todella vaivalloista, sillä valikosta täytyi valita, mihin suuntaan haluaa kulkea. Sellainen perinteinen malli olisi ollut parempi, että ristiohjaimella valitaan haluttu suunta - ei olisi ihan näin jäykkää ollut. 

Kun sotimisesta ei tullut mitään, luovutin ja aloitin pelin alusta. Otin huomattavasti aggressiivisemman lähestymistavan tällä toisella yrityksellä ja aloin heti alusta lähtien kokoamaan joukkoja hyökkäystä varten. Kun peli on vielä alussa, ei vastustajillakaan ole kummoisia joukkoja hallussaan. Mutta ei, vaikka kuinka kasasin joukkojani, en vain saanut naapuriläänejä voitettua sodassa. Täytyi ihan alkaa selvittelemään, mikä oikein mätti. Pienen selvittelyn jälkeen löytyikin syy tähän heikkoon menestykseen. Olin pelannut väärällä kenraalilla. Pelin ohjekirjan ensimmäisellä aukeamalla on lause: "The Last Battle of Oda Nobunaga." Eli Oda on se kenraali, mitä tässä täytyisi käyttää. Toki muillakin on mahdollista pelata, mutta homma lienee huomattavasti vaikeampaa. Hieman huvittavasti pelin alussa saa valita vaikeusasteen viidestä eri tasosta ja helpoimmallakaan meinannut tulla mitään kun käytti muuta kenraalia. Mitenhän sitten vaikeimmalla, olisiko ollut edes mahdollista läpäistä? :D

Odan valitseminen osoittautui todella loistavaksi, sillä kaveri on aloituksen aikaan vasta 26-vuotias ja hänen ympärillään olevat läänit eivät kovin kummoisia ole. Näin sainkin heti kättelyssä pari lääniä vallattua onnistuneiden sotaretkien seurauksena! 

Vaikka sainkin pari lääniä vallattua, ei peli kuitenkaan lähtenyt sujumaan mitenkään älyttömän nopeasti. Jumitin monia pelin vuosia tässä pisteessä, että sain armeijaani vahvistettua jotta olisi mahdollista voittaa lisää läänejä itselleen. Jumituksen jälkeen alkoi peli rullaamaan mukavasti. Valtasin läänejä niin, että minulle jäi ns. "turvaläänejä" minne ei vihollinen voinut mitenkään hyökätä. Näiden tehtävänä olikin sitten vain haalia paljon sotilaita ja lähettää niitä tarvitseviin lääneihin. 

Tässä pelissä pystyy kenraalia siirtämään mihin hallussa pitämään lääniin hyvänsä, mutta se ei ole pakollista. Pidinkin Odan paikallaan läänissä 17:sta, ei ollut tarvetta siirtää muualle.

Asiat rullasivat mukavasti, mutta se perinteinen pelko jyskytti takaraivossa mikä koskee tämän tyylisiä pelejä - kuinka vanhaksi kenraali pystyy elämään? Parilla aikaisemmalla pieleen menneellä yrityksellä todistin, että jos kenraali kuolee, peli loppuu siihen. Pelissä eteneminen on todella hidasta hommaa ja nuoresta Odasta oli kasvanut keski-ikää lähestyvä mies. Annoin asian olla ja jatkoin pelaamista vallaten läänejä.

Pelin toinen jumituspiste oli seuraavana vuorossa. Kenraali Takeda, sama tyyppi jolla itse yritin läpäistä peliä, olikin saanut hyvin jalansijaa oven väliin ja onnistunut valtaamaan monia läänejä itselleen. Takeda oli paha vastus, enkä oikein saanut sen joukkoja tuhottua, ainakaan niin, että oma armeija ei hirveästi kärsisi. Lääneissä täytyy olla vähintään 200 sotilasta, tai muuten naapuriläänit alkavat hyökkäilemään läänin kimppuun. Tämä tarkoitti sitä, että armeijan kokoa täytyi kasvattaa niin suureksi, että sodan onnistuu voittamaan niin, että vähintään 200 sotilasta siirtyy uuteen lääniin. Minulla olikin lähes tuhannen sotilaan armeija millä sitten hyökkäilin naapurilääneihin. Takedaa vastaan taistellessa suurin osa kuoli tästä lähes tuhatpäisestä armeijasta. Ei auttanut muuta kuin kasvattaa armeijan kokoa lisää. Tässä vaiheessa en enää hirveästi jaksanut välittää armeijan taidokkuudesta tai varustelusta, sillä armeijan koko korvasi hienosti nämä puutteet. 

Aikani pelattuani ja välillä save scummattunani ärsyttävimpien juttujen välttämiseksi tapahtui uskomaton onnenkantamoinen! Takeda sairastui ja kuoli. Tässä vaiheessa Oda oli jo yli 50-vuotias joten Takeda oli sitten huomattavasti vanhempi papparainen. Jos kenraali kuolee, menee hänen hallussa pitämänsä läänit huutokaupattavaksi. Itse onnistuin voittamaan niistä kolme mikä säästi tuhottomasti aikaa kun ei tarvinnut sotimalla saada alueita itselleen. Uudet kenraalit hieman kuumottivat, että mitenhän hankalia läänien valloittamisesta tulee...mutta nämä uudet kaverit olivatkin aivan pullamössö -kamaa. Taistelut hoituivat todella helposti jättimäisen armeijani avulla, kun monesta paikasta pystyi siirtämään sotilaita hyökkääviin lääneihin! Yhden jäljellä olevan läänin kenraali yritti vielä tarjota kultaa prinsessastani, mutta enää tässä vaiheessa en alkanut mitään rauhanneuvotteluja käymään - henki vain pois kylmästi! Viimein kaikki läänit on vallattu ja Oda sai homman pakettiin 60-vuotiaana. Karua ajatella, että Oda soti 34 vuotta putkeen... Tuli tässä sellainen mieleeni, että jos olisi valinnut tuon 50 läänin kampanjan, olisiko pelin tahti ollut yhtä verkkaista? Tällä tahdilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta vallata yli tuplasti enemmän läänejä ennen kenraalin kuolemaa... Toki vaihtoehtona on myös sekin, että en osannut pelata tätä tarpeeksi tehokkaasti ja homman olisi saanut paljon nopeammin purkkiin :D

Ei nämä tämän tyyliset pelit ole edelleenkään mitään lemppari kamaa, mutta olen hieman oppinut pitämään näistä. On näissä jokin oma hohtonsa kun täytyy erilaisia asioita seurailla ja suurentaa armeijaansa.