Gauntlet II

Games Beaten: 522/710

Genre: Action

Goal: Complete Level 100 (Loops After)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Astu takaisin sokkeloisiin pimeisiin tyrmiin Thorin, Thyran, Questorin ja Merlinin kanssa. Yli 100 uutta sokkeloa tutkittavana ja voit kokea toiminnan Arcaden grafiikoilla ja äänillä. Käytä voimiasi torjuaksesi vanhat vihollisesi - kummitukset, mörisijät, demonit, viskojat ja taikurit - muutaman uuden lisäksi. Samalla kun kaivaudut syvemmälle tyrmien uumeniin, lumoudut Gauntlet II:sen maailmasta. 

Tämä jatko-osa on huomattavasti parempi tekele kuin ensimmäinen hirvitys. Erikoisen tästä tekee se, että tähän peliin ei ole jostain syystä laitettu loppua lainkaan. Tämäkin on alun perin julkaistu Arcadelle ja varmaan ideana on ollut, että katsotaan miten pitkälle kukakin onnistuu pääsemään ilman sen kummempia loppukuvia. Outo ratkaisu kuitenkin, koska ensimmäisessä osassa on ihan perinteinen loppu.

Pelin ensimmäinen kenttä on aina sama, mutta tämän jälkeen peli sitten randomisti arpoo seuraavan kentän. Tähän on saatu vielä lisäsisältöä niin, että kentät voivat olla peilikuvia tai ylösalaisin käännettyjä. Muuten kentän profiili on aina sama.

Miten tälläisen pelin sitten oikein pääsee läpi? No, TMR:n läpäisytavoitteena on läpäistä 100 kenttää. Peli on siinä mielessä nerokkaasti rakennettu, että ennen tätä 100 kentän ylittämistä peli ei toista samoja kenttiä vaan aina tulee uusi ja erilainen. Kun mennään tämän 100 kentän rajan yli, sen jälkeen alkaa samoja tulla vastaan. Eli kun ensimmäinen sama jo pelattu kenttä ilmestyy ruudulle, sitten on kierros hoidettu ja peli on läpi. Itse pelasin varmuudeksi 105 kenttään asti, jotta peli varmasti looppaisi. Piti olla täysin varma asiasta, sillä ei ihan kevyt homma ollut pelata 100 kenttää putkeen :D

Kenttien idea on hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä pelissä, eli pyöritään etsien  Exit -laattaa. Kentissä on lukossa olevia "ovia", teleportteja ja paljon jos jonkinlaista mörköä. Koska tässä kentät tulevat aivan satunnaisessa järjestyksessä, periaatteessa vaikeusaste ei nouse missään vaiheessa. Joku kenttä saattaa olla aavistuksen hankalampi kuin toinen, mutta pääosin aika samaa settiä on luvassa. Valittavana on neljä hahmoa; Warrior, Valkyrie, Wizard ja Elf. Kaikilla on omat hyvät puolensa ja myös huonot. Esimerkiksi Warrior on vahva kaveri, mutta huono käyttämään taikoja. Elf taas on todella nopea. Valitsin Warriorin, koska tässä on hyvä olla voimakas hahmo millä edetä. Mukavampi laittaa viholliset kerralla nippuun. Tässä pelissä ei onneksi mitään lähikontaktia ole vaan kaikki hahmot heittelevät hyökkäysvälinettään. Taikominen tässä tapahtuu keräämällä erivärisiä taikapulloja ja sitten käyttää ne missä vaiheessa itse haluaa. Hahmosta riippuen takapullon teho määräytyy miten paljon porukkaa kuolee. 

Pelin aika ja energia ovat tässäkin pelissä samassa mittarissa. Jos mittari missään vaiheessa menee nollaan, peli alkaa tylysti alusta. Näin minulle kävi 30 kentän kohdalla ja ensimmäinen kenttä kutsui. Hieman syletti, mutta minkäs teet :D Onneksi aikamittari rullaa todella verkkaisesti ja siitä ei tarvitse välittää, että energiat loppuisivat ajan vuoksi. Kentissä on paljon ruokaa ja juomaa jotka nostavat energiaa 100 yksikköä per safka. Täytyi kuitenkin olla varovainen, sillä ruokaa pystyi tuhoamaan omilla heitettävillä aseilla. Tämä kuitenkin koski vain pulloja, kiinteää ruokaa ei voinut vahingoittaa. 

Pelissä on aivan mahtavat äänet ja ääninäyttelyt. Sampleista saa juuri ja juuri selvää, mitä siinä sanotaan. Kaiken maailman örähdykset ja törähdykset tuovat mahtavaa tunnelmaa tähän muuten musiikittomaan peliin. Kun ruokaa vahingossa ampuu, saa tylyn lauseen: "warrior shot a food." Tämä olisi kyllä jotain pientä taustamusiikkia kaivannut, aavistuksen turhan ankea tunnelma on ilman mitään.

Ruoan lisäksi tästä löytyy muutakin kerättävää. Turhia arkkuja mistä saa vain pisteitä. Pisteet vielä menevät maksimiin noin 70 kentän kohdalla ja viimeinenkin pointti arkkujen keräämisen suhteen häviää. Pelissä on vielä erillisiä aarrehuoneita joista keräillä näitä turhia arkkuja. Aarrehuoneita tulee eteen aina aika-ajoin. Onneksi aarrehuoneissa saattoi olla myös avaimella avattavia arkkuja joista saattoi löytää ruokaa - joku pieni hyöty näistäkin. Arkusta tosin saattoi tulla esiin pelin ärsyttävin vihollinen Death, joten melkoista arpapeliä availu oli.

Kentistä löytyy sinisiä ja punaisia taikapulloja. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä eroa näillä oli. Ne menevät vielä inventaarioon siinä järjestyksessä kun ne on kerätty eikä järjestystä voi vaihtaa. Ne näkyvät myös pelkästään valkoisina objekteina inventaariossa, että ei edes erota kumpi on kumpi. Ehkä toinen teki enemmän vahinkoa? Taikomista kannatti käyttää erityisesti Death -viholliseen, sillä sitä ei voinut muuten tappaa. Tai on sen tuhoamiseen toinenkin keino, mutta se vie 200 yksikköä energiaa. Jos Death tulee kimppuun eikä pääse mitenkään karkuun, 200 energiayksikön jälkeen kammotus häviää ruudulta. Se onkin sitten mukavaa, kun on useampi Death kimpussa samaan aikaan ja ei ole pulloja inventaariossa :D

Avaimilla avataan sinisiä "ovia." Pakko laittaa heittomerkkeihin, koska ovet ovat lähinnä vain eripituisia esteitä jotka häviävät ruudulta kun niihin koskee. Taikapullot ja avaimet menevät samaan inventaarioon ja tässä pystyi olemaan kuusi esinettä maksimissaan. Yleensä yritin pitää kolmea avainta ja kolmea taikapulloa jotta balanssi säilyisi. Joskus tuli vahingossa keräiltyä liikaa avaimia ja juuri sillä hetkellä ei ollut mitään avattavaa. Taikapulloja ei täten mahtunut inventaarioon kun niitä olisi kipeästi tarvinnut. Taikapullojen liikakerääminen ei ollut niin huono juttu, sillä niitä pystyi tuhlaamaan milloin halusi. 

Näiden lisäksi esineistöstä löytyy vielä kuolemattomuus, ammusten kimpoileminen, tehokkaammat ammukset, vihollisten karkotin ja teleporttaus. On vielä yksi mysteeriksi jäänyt kerättävä juttu mistä lähti kyllä äänimerkki kun sen nappasi mukaansa, mutta mitään näkyvää muutosta ei tapahtunut. Nämä kertakäyttöiset power-upit taitavat generoitua satunnaisesti, sillä välillä teleporttaustavara oli aivan kentän lopussa missä sillä ei enää tehnyt mitään. Tavarat eivät säily seuraavaan kenttään. 

Pelissä on muutamia harvinaisempia isoja pulloja joista sai pelihahmoa kehittäviä juttuja jotka jäivät pysyvästi voimaan. Näitä pulloja löytyi salaisista kentistä tai pelin pahimman vihollisen, lohikäärmeen tuhoamisen jälkeen. Salaisia kenttiä tuli vastaan aina välillä enkä ole ihan varma pitikö jotain tehdä sen aktivoimiseksi. Salaisessa kentässä on tietty aikaraja löytää kerättäviä juttuja kuten ison pullon. Ajan loppumisen jälkeen siirrytään normaaliin kenttään. 

Lohikäärmeet ovat aivan älyttömiä vastuksia jos niitä yrittää ilman juustoilua tuhota. Tälläinen koitui kohtalokseni kentässä 30, kun lohikäärme oli niin pienessä tilassa, että sen ammuksia ei voinut mitenkään väistellä. Energiani hupenivat sekunneissa nolliin. Onneksi näihin lohikäärmeisiin on hieno taktiikka minkä itse asiassa opin Retkulta, kun hän tätä peliä läpäisyni aikana striimaili. Lohikäärmettä kannatti lähestyä varovasti, niin että se ei vielä näy ruudussa, mutta kuitenkin sankarin ammukset osuvat lohikäärmeeseen. Näin lohikäärme ei pääse ampumaan kuolettavia ammuksiaan. Aina tätä juustoilua ei voinut hyödyntää lohikäärmeiden kanssa ja loppupäässä vastaani tuli tuo samainen kenttä ja lohikäärme mihin menin aikaisemmin kuolemaan. Onneksi minulla oli hallussani kimpoilevat ammukset ja yhdestä pienestä palikoiden raosta pystyi kirveitä heittelemään niin, että ne osuivat lohikäärmeeseen :) Täytyy hieman ihmetellä, että mitenhän nämä lohikäärmeet olisi ollut tarkoitus tappaa ns. normaalisti. Yksi ainut tilanne oli sellainen, että pääsi nurkan taakse piiloon lohikäärmeen liekkejä jotta ne sai väistettyä.

Ampumistahdin kanssa kannatti olla varovainen, sillä lohikäärme pudotti ison pullon ja rahasäkin todella nopeasti kuolemansa jälkeen mitkä pystyi tuhoamaan omilla ammuksilla. Jos vahingossa ampui uuden ammuksen, se tuhosi sitten ison pullon. Nämä erikoisemmat isot pullot ovat esimerkiksi suojaukseen, ampumistehoon tai nopeuteen liittyviä juttuja. Todella hyviä, eli nämä kannatti ehdottomasti kerätä. Peli päättää satunnaisesti, mikä pullo milloinkin ilmestyy. Tuuri kävi ja sainkin nämä kaikki kerättyä itselleni! Alku oli kuitenkin todella kankea, sillä onnistuin tuhoamaan useamman kestotavaran ammuksillani :D Kentissä saattoi olla myös ns. feikkipulloja varustettuna pääkallolla mistä sitten menettää energiaa. Välillä kun into pinkeänä huomasi pullon ajatellen, että saa uutta päivitystä, menettikin sitten energiaa :(

Pelissä on paljon erilaisia vihollisia, mutta yksi kummallisin niistä on IT -pyörivä kiekko. Aluksi välttelin tätä muiden vihollisten tapaan, mutta viimein menin osumaan moiseen. Peli tiesi kertoa, että olet nyt "IT." Öö, selvä homma? Tämäkin sitten Retkulta selvisi, että homma liittyy moninpeliin. Kun joku on IT, viholliset hyökkäävät hänen kimppuunsa. IT:n pystyy myös antamaan toisille vähän niin kuin hipan tapaan. Yksinpelissä tällä ei ole mitään merkitystä, kun viholliset joka tapauksessa hyökkäävät kimppuusi. Myös liikkuvat happolätäköt ovat kummallisia vihollisia. Luulin niitä aluksi joksikin säkeiksi, mitä sankarimme sitten imeskelee suihinsa - samantyylinen hörppäysääni syntyi kohtaamisessa. Todellisuudessa happo syövytti sankaria. Tästä välillä menetti energiaa ja välillä ei, kummallinen vihollinen. 

Tässä on ensimmäisen pelin tyyliin vihollisien pesiä mitkä täytyy tuhota, jotta ei uusia vihollisia enää syntyisi. Kummitukset ilmestyvät luukasoista, muut möröt sitten taas jostain kummallisista laatikoista. 

Aluksi pelissä saa olla todella varovainen, että ei menetä energiaa mihinkään turhiin juttuihin. Peli alkaa 2000 energiayksikön voimin ja sitä voi kerryttää aina 9999 energiayksikköön asti. Kun pelailee varovasti, välittää ampumasta ruokia ja keräilee niitä ennen kuin menee kentän Exitiin, ei tässä kummempaa vaaraa ole. Lohikäärmeet kun hoiteli varoen, ei nekään pääse syömään energiaa liiaksi. Parhaimmillani minulla oli yli 7000 energiayksikköä, mutta loppupuolella ei jaksanut enää keskittyä niin tarkasti ja energiani putosi loppua kohden alimmillaan 5000 energiayksikköön. Eipä tässä välitöntä vaaraa ollut, olisi saanut reilusti munailla ennen kuin henki olisi lähtenyt. Täytyy sanoa, että 100 kentän läpäiseminen putkeen on melkoinen urakka ja kun tämä on kentästä toiseen yhtä ja samaa, hieman iski pieni kisaväsymys loppupuolella.

Ennen kenttään astumista, peli kertoo mitä kaikkia inhotuksia on luvassa. Jotkin liittyvät moninpeliin, mutta on tässä yksinpeliinkin liittyviä juttuja. Esimerkiksi Exit laatta saattoi vaihdella paikkaa. Paras oli vain odottaa paikallaan kun se viimein tuli kohdalle. Kenttiä, missä on paljon feikki Exittejä ja oikea löytyi lähes viimeisellä testauksella. Mikähän siinäkin on, että yleensä se on se lähes viimeinen vaihtoehto, missä jokin oikea asia sijaitsee? :D Sitten on kenttiä, minkä seinät ovat täysin näkymättömät! Nämä saattaa kuulostaa kamalilta, mutta onneksi ovat aika suoraviivaisia läpäistä. Ei ollut kuin yksi oikea reitti mitä pitkin kulkea.

Yhden kentän kanssa olin hyvän tovin jumissa kun en vain löytänyt miten sen Exitiin pääsee. Pelissä on muutamia pieniä kepposia kuten tuhoutuvat palikat mitkä saattaa näyttää ihan normaaleilta palikoilta, siniset painikkeet mitkä avaavat uusia reittejä mistä ei aikaisemmin päässyt kulkemaan ja teleporttauslaatat. Nämä laatat ovat sitten melkoisia kapistuksia, sillä ne saattoi heittää hahmon vähän sinne sun tänne. Joskus teleporttauslaatta ei heitä millään sinne oikealle reitille vaan johonkin ihan muualle. Tässä ei voi olla ihan varma, että onko oikean teleporttauslaatan päällä yrittämässä pääsyä uudelle reitille. Joka tapauksessa tämä kenttä missä olin jumissa, sitä ei ilmeisesti pysty edes yksinpelinä pääsemään läpi. Hahmo ei vaan millään teleporttaa oikeaan kohtaan. Yritin pitkän tovin vähän jokaista teleporttauslaattaa tuloksetta. Ilmeisesti kaksinpelinä tämän läpäisy onnistuisi, mutta en tästä sen tarkemmin tiedä.

Onneksi pelissä on mekaniikka, että jos jää jumiin, alkaa peli helpottamaan asioita. Ensimmäisenä aukeaa kaikki lukitut ovet. Tämä on hyvä varotoimenpide, jos on vaikka tuhlannut kaikki avaimensa. Sitten kun on odottanut hyvän tovin paikallaan, kaikki seinät muuttuvat Exiteiksi! Tätä ei kuitenkaan voi jatkuvasti harrastaa, sillä paikallaan jumittaminen vie energiaa ja sitä ei kannata muuten vain tuhlata. Onneksi kuitenkin näin kentän pääsi läpi, sillä muuten olisin ollut softlockissa :D

Sadas kenttä häämötti ja viimein pääsin sen Exittiin. Pelasin sitten hieman ylimääräistä jotta peli varmasti looppaa. Kentän 105 kohdalla tunnistin violettipohjaisen näkymättömillä seinillä varustetun layoutin ja kiersinkin sen täysin läpi, jotta varmistuisin loopista. Kävelin vielä ihan Exitille asti ja lopetin siihen. Tämä on oikein mainio peli, mutta hieman liian pitkä ja itseään toistava. Loppukuville olisi ollut tarvetta :)

Dusty Diamond's All-Star Softball

Games Beaten: 521/710

Genre: Sports

Goal: Win the Amazons (Match 6)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 8/10

Mudville on kuuluisa klassisesta runosta "Casey lyöntivuorossa." Mutta Mudvillellä on muutakin - ja jotkut sanovat, että vielä parempaa - kuuluisuuden tavoittelemista. Joka vuosi kuuluisimmat Softballin pelaajat saapuvat Mudvilleen taistelemaan World's All-Star Softball -mestaruudesta. 

Kuusikymmentä kovatasoisinta pelaajaa kilpailevat kuudella erilaisella pelikentällä aina kivisestä hiekkarannasta upeasti rakennettuun pääliiga areenaan! Totisemmille pelaajille All-Star peli ja World Series on yhdistetty yhdeksi ja samaksi. 

On taas turnauksen aika ja urheilufanit ympäri maailmaa seuraavat kiihkeästi tätä klassista kilpailua. Voiko joukkueesi - legendaarisen kaikkien aikojen All-Starin, Dusty Diamondin pienellä avustuksella - pelata niin kiivaasti, että voittaisivat? Vai voittavatko viime vuoden mestarit, mahtavat Amazonit jälleen kerran? On vain yksi tapa selvittää asia. Valitse joukkueesi ja...lähdetään pelaamaan! 

Äkkiseltään ei tule mieleen muita Softball -pelejä NESille tämän lisäksi - taitaa olla ainoa lajiaan! Minun täytyi käydä netistä vilkaisemassa, mitä eroa Softballilla ja Baseballilla oikein on ja erot ovat aika mitättömiä. Pallo on suurempi ja sitä heitetään alakautta. Myös heittoetäisyys on lyhyempi, Softballissa se on 12,2 metriä kun taas Baseballissa 18,34 metriä. Muutenkin etäisyydet ovat lyhkäisemmät ja tätä voidaan harrastaa myös sisätiloissa. Tässä on myös vuoropareja vain seitsemän perinteisen yhdeksän sijaan. En tiedä onko tämä vain tähän peliin laitettu vai perus käytäntö Softballissa. Joka tapauksessa erittäin hyvä juttu, matsit eivät venyneet liian pitkiksi.

Hienosti tämä NES-peli oli ainakin yhden sääntö-asian kussut, sillä pelaajat heittelivät palloa yläkautta :D Eipä tässä näkyvää eroa ollut perinteiseen Baseballiin, ihan sama kun olisi pelannut sitä.

Voi pojat, että tällä kertaa kahmaistiin sieltä lietetynnyrin pohjalta tämän pelin osalta. Tätä ei ollut nautinnollista pelata oikeastaan missään vaiheessa. Buginen, hieman epäreilu, tuuria vaativa ja todella hankala vääristä syistä. Pelissä täytyy voittaa vain kuusi ottelua mikä paperilla kuulostaa helpolta hommalta, mutta edellä mainittujen seikkojen vuoksi tämä osoittautui todella vaikeaksi peliksi. Ennen kuin lähdetään Softballia lätkyttämään, täytyy valita pelattava kenttä ja joukkueen jäsenet. Valittavana on viisi erilaista kenttää ja ne eroavat todella paljon toisistaan. Esimerkiksi puistossa pallo pystyi menemään penkkien ynnä muiden koristekasvien taakse ja sieltä oli hankala saada palloa takaisin kentälle. Jokainen näistä erilaisista kenttävaihtoehdoista täytyy pelata ja samaa ei voi valita uudelleen kun sen on kerran läpäissyt.

Ehdottomasti pelin parasta antia on joukkueen jäsenten valitseminen, sillä tähän on oikeasti panostettu! Valittavia hahmoja on hurjat 60 kappaletta ja jokainen niistä on täysin uniikki tapaus. Hahmojen ulkomuodot vaihtelevat reilusti ja se, minkälaisia taitoja he omaavat. Jotkut ovat erittäin hyviä syöttämään kun toiset taas lyömään. Jotkut ovat erittäin näppäriä puolustuspelissä. Parhaimmat syöttäjät osaavat tehdä ovelia kierreheittoja tai jonkin hienon animaation saattelemana erikoisen hämäävän heiton. Kaikki pelaajat eivät käytä edes perinteistä pesäpallomailaa, vaan löytyy esimerkiksi hakku, piikikäs nuija, golfmaila ja luuta muutamana esimerkkinä. Tämä on hieno lisä peliin :) Kovimmat lyöjät ovat hitaita juoksemaan ja hieman huonoimmat kirmaavat kuin arojänikset. Näin sai mukavaa balanssia hahmojen valintaan. Kun hahmot on kertaalleen valittu, niitä ei voi vaihtaa muuta kun aloittamalla pelin alusta. Kannatti siis tarkkaan tehdä tämä valintaprosessi.

Kun hahmoja aletaan sitten valitsemaan, sitä tehdään vuorotellen vähän niin kuin koulun liikuntatunnilla. Kaikki pelaajat ovat todella nuorennäköisiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eli kai nämä jotain kersoja ovat. Aluksi valitsin hahmoni ihan vain ulkonäön mukaan mitkä näyttivät hauskoilta, mutta sitten oli tehtävä muutoksia kun homma ei oikein lähtenyt sujumaan. TMR oli katsonut jostain parhaat pelaajat ja yritin saada samat tyypit omaan joukkueeseeni mitä hänellä oli. Ihan kaikkia samoja en onnistunut haalimaan, sillä tietokone valitsee randomisti omiaan ja meni sitten valitsemaan sellaisen pelaajan, minkä olisin halunnut. Eipä tällä niin väliä, hyvin pärjäsi hieman erilaisella joukkueellakin.

Peli on heti alusta lähtien melko haastava ja minulla meni todella pitkään päästä edes ensimmäistä matsia läpi. Tässä on onneksi salasana jonka saa jokaisen voitetun ottelun jälkeen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui pelin bugisuus ja epäreilut tilanteet. Tässä kävi esimerkiksi sellaista, että kun vastustaja löi pallonsa todella korkealle ja menin omalla hahmollani alle odottamaan koppia, sitä ei kuitenkaan rekisteröity. Muutenkin pallojen nappaaminen oli todella työlästä, aivan liian pieni hitbox oli tähän hommaan laitettu. Monesti myös pelaajani olivat kunnon rähmäkäpäliä ja suoraan lyönnistä kohti lentävät pallot eivät jääneet räpylään vaan putosivat maahan. Tätä tapahtui tietokoneelle todella harvoin - sama homma koppien kanssa. Aivan helvetin ärsyttävää, kun varmat palot menivät sivusuun. 

Ehdottomasti nihkein juttu oli, kun sain tehtyä Homerunin ja pallo lensi komeasti alueen ulkopuolelle. Kuitenkin Homerun -tekstin tilalla luki "Out" ja pelaajani paloivat. Olin hieman ymmälläni, että mitä ihmettä tapahtui. Tämä sama kävi tietokoneellekin muutaman kerran, mutta ne hyväkkäät saivat juoksut aikaiseksi palamisen sijaan. Olin todella vihainen tämän asian johdosta ja ärsytys muuttui vihaksi peliä kohtaan. 

Viimein onnistuin voittamaan ensimmäisen ottelun muutaman tunnin yrittämisen jälkeen. Pari seuraavaa matsia meni onneksi todella nopeasti läpi, mutta sitten neljännen matsin kanssa oli suuria ongelmia. Yritin voittoa useamman tunnin ajan ja viimein onnistuin siinä huimalla yhden juoksun erolla. Viidettä matsiakin sai yrittää jokusen kerran, mutta se meni hieman nopeammin läpi kuin neljäs vaikka juoksu-ero oli tässäkin mitätön. Tämän jälkeen ruudulla komeilikin teksti, että "nyt joudut kohtaamaan Amazonit." Pienenä flashbackina tästä nimestä tuli, että muistelin Retkun taistelleen tämän joukkueen kanssa hyvän tovin verran. En tästä itse yrittämisestä muista mitään, mutta nimi on jäänyt mieleen. Kävin huvikseni vilkaisemassa, miten TMR:llä meni tämän viimeisen vastustajan kanssa ja ukkohan tykitti tämän läpi ensimmäisellä yrityksellä. Koko pelin hän läpäisi hieman päälle kahteen tuntiin kun itsellä taas meni joku 10-15 tuntia :D

Nyt siirrytäänkin isolle areenalle pelaamaan puistojen ynnä muiden koulun pihojen sijaan. Finninaamapojat saivat nyt tyttöjoukkueen vastaansa - ja voihan pyhä jysäys sentään, että tämä oli hankala joukkue voittaa. Aluksi hommasta ei tullut yhtään mitään, en saanut yhtään juoksua tehtyä. Amazonit ovat nopeita, he lyövät todella usein Homeruneja ja nappailevat pallot hyvällä prosentilla kiinni. Syöttäjä heittää pallon sellaista vauhtia, että siihen ei meinaa millään osua. Onneksi tässä pelissä on pelaajien väsymys, tämän avulla heittonopeus hieman laski myöhemmissä vuoropareissa. Minulla meinasi oikeasti toivo loppua tämän kanssa, ottelu tuntui niin epäreilulta. 

Kokeilin tähän vaikka minkälaisia vippaskonsteja mm. vaihtelin tiiviiseen tahtiin syöttäjiä jotta ne eivät väsyisi niin pahasti. Tässä jos vähänkin keskittyminen herpaantui syöttämisen suhteen, Amazonit tykittivät homeruneja. Mitään perinteisiä suoria heittoja ei kannattanut edes kuvitellakaan tekevänsä, ne olivat melkein varmoja Homeruneja. Vaihtelin myös pelaajien paikkoja ja yritin saada kenttäpelin mahdollisimman jouhevaksi. Laitoin hitaat ukot pesille jumittamaan ja nopeat kaverit sitten kentälle nappailemaan palloja. Lyöntijärjestystä ei tarvinnut muuttaa, se toimi niin hyvin kun tässä oli mahdollista. 

Juoksujen tekeminen oli erittäin hankalaa koska syöttäjä heitti palloa niin kovalla vauhdilla. Vaikka syöttäjä väsyi, se silti viskoi aika kovaa vauhtia palloa kohti lyöjää. Ilman Homeruneja juoksujen tekeminen oli lähes mahdotonta. Vaikka miten yritti palloon osua, yleensä se päätyi laittomaksi tai sitten suoraan Amazonien räpylään. Harvoin onnistuin niin, että joku sattui olemaan ykköspesällä ja sitten sain tehtyä Homerunin. Parhaimmillaan sain neljä juoksua tehtyä koko ottelun aikana ja tämä oli erittäin harvinainen juttu.

Jos itse sattui muutaman juoksun saamaan aikaiseksi matsin alkuvaiheessa, Amazonit tylysti alkoivat tykittämään juoksuja. En tiedä oliko tämä jokin koodaustaktiikka. Pari Amazonin pelaajaa olivat sellaisia, että he tekivät Homeruneja todella isolla prosentilla. Täytyi yrittää heittää mahdollisimman vino heitto ja toivoa, että lyönti jäisi vajaaksi. Matsit monesti päättyivät niin, että tuuri kääntyi puolessa välissä ja Amazonit alkoivat tehdä Homeruneja ihan urakalla.

Tässä pelissä on niin pitkä salasana 60 pelaajavalinnan vuoksi, että sen näpyttelemiseen olisi mennyt tovi. Teinkin sitten niin, että jos matsi lähti heti alusta pitäen menemään perselleen, autoin tahallani vastustajia saamaan juoksuja. Jos juoksuissa on kymmenen juoksun ero, matsi päättyy automaattisesti. Tämä oli nopeampaa kuin salasanan näpyttely :D

Meni noin viisi tuntia ennen kuin sain edes yhden järkevän matsin aikaiseksi. Sain tehtyä viimeisessä vuoroparissa yhden juoksun ja menin sen avulla kärkeen. Totta kai sitten Amazonit tästä tuohtuneena tykittivät parit Homerunit ja homma oli taas siinä. Alkoi pelottaa, että meneekö tässä taas uudet viisi tuntia, että pääsen samankaltaiseen tilanteeseen. Ei onneksi, muutaman yrityksen jälkeen sain taas unelmatilanteen aikaiseksi. Matsi alkoi hyvin ja sain tehtyä toisen vuoroparin aikana kaksi juoksua. Seuraavassa vuoroparissa Amazonit saivat yhden Homerunin aikaiseksi, mutta onneksi se jäi siihen. Sain pidettyä tilanteen hallussa useamman vuoroparin ajan. Vaikkakin välillä olikin läheltä piti -tilanteita. Sain vielä onnekkaasti yhden juoksun tehtyä kuudennessa vuoroparissa ja sain poltettua Amazonit niin, että he jäivät ilman juoksuja. Seitsemännen vuoroparin lyöntivuorossani en saanut mitään aikaiseksi, mutta nyt olin siinä tilanteessa, että johdin ottelua kahdella juoksulla. Helvetti, että jännitti! Sain heti kaksi Amazonia poltettua ja viimeinenkin polttaminen onnistui hienosti. Muutin tähän viimeiseksi jääneeseen yritykseen taktiikkaa niin, että käytin vain yhtä syöttäjää. En välittänyt, vaikka Peter väsähti ja ei enää jaksanut heittää kunnon kierreheittoja. Veikkaan, että tuurilla oli todella iso rooli tässä, että Amazonit eivät lyöneet lähes suoria heittoja Homeruneiksi. Kyllä oli helpottunut olo tämän jälkeen, aivan kamala stressipeli :D

Tämä saattaisi olla kaksinpelinä ihan jees kamaa näiden erilaisten hahmojen takia, mutta yksinpelinä aivan kamalaa kuraa. Ei voi suositella kenellekään. Katsoin läpäisyni jälkeen jonkun Youtube -arvostelun tästä ja peliä kehuttiin oikein kunnolla. Kommenteissakin joku mainitsi, että tämä on NESin paras peli. Mitä helvettiä. No, pisteitä tämä peli saa tuosta hahmojen erilaisuudesta ja siitä, että tässä on kuitenkin vain kuusi voitettavaa ottelua. Olisi tämä voinut olla paljon pidempikin kärsimys.

Toxic Crusaders

Games Beaten: 520/710

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Dr. Killemoff (Stage 6)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Ainoastaan Melvin Junkon tyylinen avuton nörtti on niin idiootti, että hän törmäisi Grossolium 90:tä sisältävään tynnyriin joka on erittäin myrkyllistä jätettä mitä tuotetaan Island Cityn kemikaalitehtaassa. Nyt tämä avuton nörtti Melvin on mutatoitunut Toxieksi, kauhistuttavan epämuodostuneeksi hirviöksi jolla on super-ihmisen koko ja voimat. Mutta kaikkea ei ole vielä menetetty. Uusien voimiensa avulla Toxie yhdisti voimansa Major Disasterin, Nozonen, Headbangerin ja Junkyardin kanssa muodostaakseen Toxic Crusaders -ryhmän. Ei, ei sen ultimaattisen heavy metallibändin kanssa senkin ääliö! Tämä värikäs porukka on vannonut suojelevansa Tromavilleä ja koko Yhdysvaltoja Dr. Killemoffin sekä hänen Radiation Rangereidensa saasteilta! Tämä ei ole mikään helppo moppaus-operaatio, mutta sinun avustuksellasi Toxic Crusaderit varmasti saavat puhdistettua liejun, liman, mönjän ja lian samalla kun he siivoavat Killemoffin ja hänen saastaiset kaverinsa lopullisesti pois maanpäältä! Joten hommiin siitä. On siivouksen aika!

Todella hämmentävää, että tämäkin on päätynyt NES-peliksi. Homma juontaa alun perin juurensa Lloyd Kaufman elokuvasta nimeltä Toxic Avenger joka ei todellakaan ole mikään lapsiystävällinen raina. Todella kyseenalaisella huumorilla ja pehmopornolla varustettu "splätteri" jossa muun muassa ajetaan autolla pienen pojan pään yli joka sitten räjähtää kuin vesimeloni :D Jostain kumman syystä tälläisen sekoilun pohjalta piti vääntää lapsille tarkoitettu piirrossarja. Sen myötä tulivat sitten lelufiguurit ja tietenkin pelit. Muistan, että me pienenä katselimme tuota Toxic Avenger -leffaa, mutta piirrettyä emme koskaan nähneet, sillä se ei pyörinyt täällä Suomen kamaralla. Olen sitten jälkeenpäin katsellut piirrettyä Youtubesta ja aika samanlaista meininkiähän se on kuin vaikka Turtlessit. 

Leluja meillä kuitenkin oli ja nehän olivat erittäin upeita ilmestyksiä. Kavereillani oli näitä paljon, mutta itse omistin vain yhden hahmon, Nozonen. Menin sitten aikoinaan vaihtamaan tämän figuurini Lego merirosvolaivaan. Vielä tänäkin päivänä kaduttaa tämä vaihtokauppa :D 

No, näin vanhemmalla iällä olen onnistunut haalimaan näitä lapsuuteni muistoja itselleni. Joskus vuosia sitten Huuto.netissä oli myynnissä avaamattomia versioita näistä figuureista suhteellisen edukkaaseen hintaan. Pitihän ne ehdottomasti ostaa pois! Meni vuosia eteenpäin ja mielessäni pyöri, että haluan koko sarjan avaamattomina versioina, mutta sepä ei olekaan ihan niin yksinkertainen homma - onhan kyseessä vuoden 1991 aikana ilmestyneet lelut. Jouduin sitten ihan rapakon takaa tilaamaan loput yksitellen eikä tämä ollut mitään ihan halpaa hupia. Nyt minulla on kuitenkin kaikki sarjan hahmot avaamattomissa paketeissa vitriinissä! Muutama ajoneuvo vielä puuttuu, sitten on koko sarja kasassa. Nekin täytyy jonain päivänä haalia kasaan. Vaikka nämä itse figuurit ovat erittäin tuttuja, pelit ei niinkään. En ollut ikinä pelannut tätä NES-versiota ennen tätä päivää.

Peli on tyylillisesti Beat 'em Uppia joka on kyllä ihan oikea valinta tämän kohdalla. Pelissä liikutaan luonnollisesti Toxiella ja yritetään pelastaa ihana Yuonne pahan Dr. Killemoffin kourista. Pelissä on kuusi kenttää ja kenttien jälkeen saa näppärästi salasanan. Poikkeuksena kuitenkin pelin loppupuoli, sillä viidennen kentän läpäisyn jälkeen ei saa salasanaa vaan tässä kohtaa peliä joutuu vetämään kaksi kenttää putkeen läpi. Lähes kaikki viholliset ovat Radiation Rangereita pienillä eri variaatioilla. Jotkin näistä ampuvat jotain valkoista mönjää ja toiset kantavat ydinjätetynnyreitä. Muutamia muitakin vihollisia tulee vastaan, mutta pääosin mukiloidaan Radiation Rangereita käkättimeen. 

Toxiella on käytössään uskollinen moppinsa, mutta sen menettää jos osuu yhden kerran viholliseen. Moppia pystyy päivittämään tehokkaammaksi jos onnistuu keräilemään kentistä löytyviä ydinjätetynnyreitä. Näitä tynnyreitä löytää yleensä vastaan vyöryvien punaisten tynnyreiden uumenista jos ne onnistuu hajottamaan. Moppia saa päivitettyä kaksi kertaa ja ensimmäinen päivitys muuttaa moppia niin, että siitä lähtee pieni ydinjäteroiske jolla voi sitten vihollisia tuhota hieman etäämmältä. Toinen päivitys muuttaa mopin bumerangiksi joka lentää pitkälle ja palaa sitten Toxien käteen. Osumasta lähtee aina yksi päivitys pois ja kun tarpeeksi ottaa osumaa, joutuu turvautumaan jälleen pelkkiin nyrkkeihinsä. Punaisten tynnyreiden uumenista saattaa löytää myös purilaisia jotka täyttävät kaksi sydäntä kahdeksan sydämen pituiseen energiapalkkiin. Kuolemasta joutuu takaisin jatkopaikkaan mikä on hieman kummallinen ratkaisu Beat 'em Up -pelissä. Yleensä näissä saa jatkaa samasta kohdasta niin pitkään kun elämiä riittää. Kun elämät loppuvat, kenttä alkaa alusta. Lisäreitä tässä ei ole paitsi yksi ihan pelin viimeisessä kentässä. Tai en ainakaan onnistunut muita bongaamaan. 

Seuraavaksi täytyy puhua pelin yhdestä kummallisimmasta jutusta. Tätä en olisi edes tiennyt, ellen olisi katsonut AVGN:n videota kyseisestä pelistä. Toxie lyö kun painaa B-nappia ja tällä tavoin vihollisia saa mukiloida muutaman kerran ennen kuin ne kuolevat. Mutta, jos painaakin Selectiä, tekee Toxie todella voimakkaan lyönnin joka tappaa lähes kaikki viholliset kerrasta. Tämä lyönti on yhtä tehokas tai ainakin hyvin lähelle kuin mopilla huitominen. Tästä ei mainita mitään ohjekirjassa mikä on hieman kummallinen juttu. Täytyy sanoa, että Selectillä lyöminen ja A-napilla hyppiminen ei ole se mukavin juttu käden asentoa ajatellen. Tälläisessä nopeatempoisessa mäiskintäpelissä käsi tuli aika nopeasti kipeäksi tämän vuoksi. Välillä vaihdoin normaaliin otteeseen jos oli sellaisia kohtia, missä ei tarvinnut tuota rajumpaa lyöntiä. Tämä rajumpi Select -lyönti ei edes kuluta mitään ja sitä voi käyttää loputtomasti ja se tekee B-napin oikeastaan täysin turhaksi. Katselin jälkeenpäin TMR:n suoritusta ja hän ei tiennyt tästä Select -kikasta mitään. 

Pelihän ei ole millään muotoa helppo. Radiation Rangerit hyökkäävät vähän turhan nopeasti ruudulle ja niihin osui liian helposti. Monesti pääsin nipin napin seuraavalle jatkopaikalle. Moppia sai yleensä pitää sen muutaman sekunnin kädessään ennen kuin osui johonkin viholliseen menettäen sen. Pomotaistelutkin olivat todella pahoja ja nekin meni välillä juuri ja juuri läpi vaikka käyttikin tehokkaampaa Select -lyöntiä. Pomot on kyllä hienoja, tuttuja hahmoja sarjasta! Muutama oudompi saastunut rottapomo on laitettu mukaan mitä en sarjasta muista. 

Peli on perinteistä mäiskintää neljänteen kenttään asti. Siinä pelityyli vaihtuu radikaalisti ja nyt Toxie matkustaakin skeittilaudalla moottoritiellä. Seuraavassa kentässä kahlataan vyötäröä myöten paskaisessa viemärivedessä. Tämä on todella brutaalia silmille, sillä vesi välkkyy todella ikävästi. Tämä on paljon ikävämpää kun esimerkiksi Mega Man 2:sen Bubble Manin kenttä tai Silver Surferin ylhäältäpäin kuvatut aallokot. Parasta tässä on vielä se, että kun kerta viimeiseen kenttään ei saa salasanaa, joutuu tätä hemmetin viemärivettä aina katselemaan kun Game Over pääsee yllättämään. Tässä viemäri-osuudessa ei voi hypätä lainkaan ja täytyy löytää oikea pyörre mistä sitten kenttä etenee. Minulla kävi todella hyvä tuuri tämän kanssa ja löysinkin oikean pyörteen nopeasti :) Viemärissä kahlaamisen jälkeen siirrytäänkin uimaan huomattavasti puhtaampaan veteen. Tämä osio on autoscroller ja uiskentelun aikana täytyy väistää jos jonkinlaista asiaa. Nämä kaksi erikoisempaa kenttää ovat siitäkin jänniä, että näissä ei menetä moppia ollenkaan vaikka ottaisi osumaa. Sai rauhassa murjoa menemään. Näissä ei myöskään saa moppiin mitään päivityksiä vaan joutui ihan perinteisellä mopilla etenemään.

Uiskentelun jälkeen kohdataan pelin ärsyttävin pomo. Dr. Killemoffin kätyri, Psycho nakottaa sukellusveneessä ja tämän aparaatin tuhoaminen ei olekaan ihan niin yksinkertainen homma. Sukellusvene ilmestyy aina ennen hyökkäystään ruudun alareunasta ja se seuraa automaattisesti Toxieta. Kesti pitkään tajuta, miten tätä väistetään ottamatta osumaa. Kikkana on, että pysyttelee ruudun alareunassa mahdollisimman pitkään samalla huitoen mopilla sukellusvenettä ja sitten hiljalleen nousee ruudun yläreunaan. Jos tämän ajoitti oikein, sai juuri ja juuri väistettyä sukellusveneen. Välillä näytti, että varmasti osuma tulee kun Toxien jalat olivat sukellusveneen sisällä, mutta onneksi hitbox ei ole ihan niin iso kuin hahmo itse.

Kun sukellusvene oli viimein tuhottu, siirrytäänkin viimeiseen kenttään. Viimeinen kenttä on todella paha ja se sisältää kolme eri osiota. Ensimmäinen osio on erittäin pitkä käytävä ja kesti kauan, ennen kuin pääsin sen läpi. Kun tässä saa jatkaa vain jatkopaikasta kuoleman jälkeen, jatkopaikka on tietysti tämän käytävän jälkeen. Tässä käytävässä on vielä todella ärsyttäviä lentäviä robotteja jotka ampuvat laseria. Näihin robotteihin on vielä eritäin hankala osua. Seuraava osuus onkin sitten helppo - pongahdetaan ponnahduslaudasta ilmaan kuin Sonic konsanaan. Huone on korkea ylöspäin kulkeva kuilu ja Toxie liitää automaattisesti sen huipulle. Tässä täytyy väistellä Radiation Rangerin heittelemiä tynnyreitä. Ylöspäin lentämisen aikana matkanvarrelta löytyy muutama burgeri ja Toxien lemmikki, Blobbie mikä antaa pelin ainoan lisäelämän. 

Kentän viimeinen vaihe onkin todella nihkeä, sillä se sisältää paljon kuiluja ja ponnahduslautoja. Tällä kertaa ponnahduslaudat eivät heitäkään korkealle, vaan niiden avulla täytyi hypäyttää itsensä kuilun yli. Monessa kuilussa on kaksi ponnahduslautaa hieman eri kohdissa ja ensimmäisen jälkeen täytyi yrittää ohjata itsensä toisen ylle. Kuvakulman vuoksi tämä ei ollutkaan mikään ihan helppo homma. Kuiluun putoaminen vei luonnollisesti yhden lisärin. Kun tästä sitten viimein selviää, kohdataankin itse Dr. Killemoff! Ensin tämä muukalainen lymyilee jonkin vaunun uumenissa ja vaunu täytyy tuhota. Vaunun oli kyllä pelin helpoin pomovastus, se hoitui ensimmäisellä yrityksellä. Yläreunasta putosi piikkejä siihen kohtaan, missä Toxie seisoi ja tämän jälkeen vaunu lähti kulkemaan ruudun vasenta reunaa. Vaunu ei kuitenkaan ihan reunaan asti tullut vaan pysähtyi juuri ennen sitä. Kun vaunu oli ruudun reunassa, sitä oli todella helppo hakata nyrkeillä. 

Vaunun jälkeen pääseekin Dr. Killemoffin kimppuun. Killemoff viskoo jotain pyöreitä säteitä ja hipelöi Toxieta neljällä kädellään. Alkuun en oikein saanut kiinni, miten tätä kannattaisi lähteä hoitamaan. Keksin kuitenkin nerokkaan keinon! Sain jotenkin lukittua Dr. Killemoffin niin, että hän viskoi kokoajan säteitä. Hyppäsi säteen yli, iski mopilla ja sitten hyppäsi taas säteen yli. Jos ajoitus ei onnistunut, hyppäsi sitten kahden säteen yli ja korjasi tilanteen. Tämä ei alkuun onnistunut täydellisesti ja menetinkin mopin. Nyrkkien avulla osumaa oli todella hankala tehdä kiitos hieman oudon hitboxin. Minulla oli enää viimeinen elämä käytössäni ja sain onneksi moppihyppelyn toimimaan erittäin hyvin. Dr. Killemoffin naamari lensi pois ja hieman yllättäen alkoivatkin loppukuvat pyörimään ruudulla. Oletin, että tässä vielä jotain tulisi. Kävin läpäisyni jälkeen katsomassa TMR:n vetoa ja hänen taktiikkansa oli huomattavasti vaarallisempi ja hän pääsi pomon läpi viimeisellä lisärillä ilman yhtään ylimääräistä energiaa :D Oma taktiikkani oli huomattavasti järkevämpi!

Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta tykkäsin kyllä pelistä! Grafiikat ja musiikit ovat kovaa kamaa, mutta pienet hieman oudot suunnitteluratkaisut alentavat arvosanaa. En tiedä, oliko tuo hyvä idea jättää salasana pois viimeisestä kentästä. Myös mopin menettäminen kerrasta on hieman nihkeä ratkaisu, onhan se ikoninen Toxien väline. 

Ultima: Quest of the Avatar

Games Beaten: 519/710

Genre: RPG

Goal: Recover the Codex of Ultimate Wisdom

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 9/10

Eräänä päivänä vaellat kaupungista lepäämään vehreälle niitylle rauhallisesti virtaavan puron viereen. Löydettyäsi mukavan varjostavan puun, käyt makuullesi ja annat lintujen laulun sekä solisevan veden tyhjentää mielesi kaupungin melusta. Tuulenvire tuo tuoksun avonaisesta maastosta samalla kun vaivut uneen. 

Yhtäkkiä kimeä ääni saa sinut nousemaan jaloillesi. Näet edessäsi pyörteen joka kasvaa isommaksi ja alkaen lähestyä sinua. Pyörre sykkii ja yrittää tarttua sinuun vetääkseen sisäänsä. Juuri ennen kuin pyörre on tarttumassa sinuun, se kutistuu ja katoaa hiljalleen. Kirkkaan välähdyksen saattelemana, pyörre katoaa kokonaan jättäen jälkeensä hohtavan esineen. Lähestyt varovasti esinettä. Se on kultainen risti missä on silmukka yläpäässä. Nostat ristin varovasti ylös. Se on "Ankh." Yhtäkkiä välähti uudelleen ja katettu vankkuri ilmestyi paikalle. 

Lähestyt hitaasti vankkurin peräpäätä. Vankkurissa olevasta raosta näet sisällä olevan yksinäisen hahmon. "Tule sisään, ole hyvä", sanoo vankkurissa oleva hahmo ja heiluttaa kättänsä. Pienen pelon saattelemana astut vankkureihin sisälle. "Huomaan, että olet löytänyt Ankhin, elämän ja henkiin-herättämisen symbolin", muukalainen mutisi. "Sen kautta minut kutsuttiin paikalle." "Kuka olet?" kysyit. "Olen Hawkwind, ennustaja", hän vastasi. "Minut on lähetetty opastamaan sinua matkallasi." Noiden sanojen jälkeen hän kaivaa liinan alta pakan kortteja. "Valitse nyt tiesi."

Viisi vuotta on kulunut kun olen viimeksi Ultima -sarjan peliä pelaillut. Tuo aikaisempi Ultima: Exodus oli aivan järkyttävä kokemus jonka vuoksi olen vältellyt näiden muiden aloittamista. Tämä Quest of the Avatar ei kuitenkaan ollut ollenkaan hullumpi peli! Pitää tähän heti alkuun mainita, että läpäisin tämän runsaasti ulkopuolisia apuja käyttäen mikä oli täysin oikea ratkaisu. Jos olisin tätä omin päin yrittänyt läpäistä, siihen olisi kulunut viikkoja ja mielenterveyteni olisi ollut jälleen koetuksella. En saa mitään irti näin kryptisestä pelistä mikä on täynnä piilotettuja juttuja ja missä täytyy ottaa 1000 vinkkiä ylös mitä pelissä olevat hahmot kertovat. Pelinautintoani paransi huomattavasti oppaan käyttö. 

Ennen pelin aloittamista luin ohjekirjaa ja se onkin melkoinen tietopaketti! Hieman meni pää pyörälle sitä lukiessani ja en sisäistänyt varmaan puoliakaan mitä siinä mitä kerrottiin :D Täytyy antaa pisteet ohjekirjalle, sillä se on todella upeasti tehty. Paljon värikkäitä kuvia ja hienoja piirroksia vihollisista. Näin ne ohjekirjat pitää tehdä! Kun ohjekirjan sisäistäminen meni miten meni, kävin sitten vilkaisemassa läpimeno-opasta. Pääni meni vain enemmän pyörälle siitä miten paljon tässä pelissä on erilaisia suoritettavia juttuja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ns. syvään päätyyn ja Youtube -videon opastuksella peliä läpäisemään. Tämä oli todella hyvä ratkaisu, peli eteni mukavasti ja suurempia ongelmia ei ollut. Vaikka videon avustuksella peliä läpäisinkin, piti etenemistä seurata todella tarkasti tai muuten putosi kärryiltä. 

Heti kun peli alkaa täytyi vastailla tiukkoihin kysymyksiin. Kysymyksiin vastaaminen vaikutti siihen, mikä hahmoluokka pelihahmostasi tulee. Omien vastauksieni perusteella päädyin Paladiniksi mikä on siinä mielessä huvittava juttu, että video-oppaan pelaaja valitsi itselleen saman :D Tein siis hahmon ennen kuin aloin sen tarkemmin katsomaan mitään vinkkejä. Kun hahmo on valmis, se lähetetään tiettyyn aloituskylään. Jokaisen hahmoluokan edustaja aloittaa pelin eri paikasta. 

Pelistä löytyy yhteensä kahdeksan erilaista hahmoluokkaa. Pelihahmon ei tarvitse yksinään seikkailla menemään vaan pelin edetessä löytyy lisää porukkaa mukaan remmiin. Jokaisesta hahmoluokasta löytyy yksi edustaja minkä saa reissuun mukaan. Päähahmon lisäksi kolme muuta hahmoa voi olla mukana seikkailussa. Loput löydetyt hahmot menevät automaattisesti Lord Britishin linnassa olevaan "varastoon" missä niitä voi halutessaan käydä vaihtamassa. Kun etenin oppaan avustuksella, joukkooni mukaan tarttui Fighter nimeltä Geoffrey, Mage Mariah ja Ranger Shamino. Kun päähahmoni on luokaltaan Paladin, hän osasi taistelun lisäksi taikoa joka auttoi monessa tilanteessa. Mariahilla hoidin pääosin hahmojen parantelut ynnä muut.  

Pelissä ideana on saavuttaa Avatar -taso jonka saavutettuaan pääsee astumaan viimeisen alueen, Abyssin syövereihin. Avatar -tasoa nostetaan suorittamalla erilaisia hyveellisyyksiä (virtue) joita on yhteensä kahdeksan kappaletta. Hyveellisyyksiä on rohkeus, myötätunto, rehellisyys, kunnia, uhraus, oikeudenmukaisuus, nöyryys ja henkisyys. Pelin päälinnasta, Lord Britishin linnasta löytyy henkilö nimeltä Hawkwind jolta pystyy käydä tarkistamassa, millä tasolla mikäkin hyveellisyys on menossa. Hyveellisyyksien tasoja nostetaan seuraavalla tavalla:

Rohkeus: älä juokse taisteluista karkuun ja aina hyökkää ensimmäisenä.

Myötätunto: anna rahaa kerjäläisille tai lahjoita vertasi parantajalle.

Rehellisyys: älä valehtele tai availe arkkuja, joihin sinulla ei ole lupaa.

Kunnia: älä availe arkkuja, joihin sinulla ei ole lupaa tai maksa ylimääräistä sokealle myyjälle.

Uhraus: lahjoita vertasi parantajalle. 

Oikeudenmukaisuus: maksa ylimääräistä sokealle myyjälle. 

Nöyryys: juttele kaikille vastaantuleville henkilöille.

Henkisyys: juttele Hawkwindin kanssa.

Osa näistä hyveellisyyksistä tulee ns. automaattisesti, mutta joitain joutui hieman pidempään ahertamaan jotta vaadittava taso tulisi täyteen. Esimerkiksi sokealle myyjälle täytyi useasti maksaa ylimääräistä jotta sain kunnian täyteen. Tykkään kyllä tästä pelin rakenteesta ja ideasta, että sinun pitää olla nuhteeton koko pelin ajan. Pelissä on paljon houkuttimia kuten jossain perähuoneessa lojuvia arkkuja mitkä tekisi niin kovasti mieli avata. Myös se, että tähän on laitettu sokea kauppias joka ei tiedä kuinka paljon rahaa hänelle annat, on todella nerokas juttu. Tässä saattaa helposti käydä mielessä, että maksaa jotain pilkkahintoja kun toinen ei näe, mutta eipä niin saa tehdä! Kun kyläläisille jutteli, sai olla tarkkana, että ei vahingossa vastaa mitään tyhmää. Monet kyläläiset esittivät kysymyksiä ja niihin täytyi vastata valehtelematta tai muuten hyveellisyyden arvo tippui alaspäin. Tätä rehellisyyttä täytyy noudattaa koko läpäisyn ajan, sillä hyveellisyydet laskevat jos tekee jotain ikävää. 

Vaikka hyveellisyydet olisikin saanut Avatar -tasolle, se ei vielä riitä mihinkään. Täytyy löytää pyhiinvaelluspaikka jossa sitten käydään meditoimassa ja jos on tarpeeksi hyveellisyyttä, saa tästä Avatar -merkinnän. Jokaiselle hyveellisyydelle on omat pyhiinvaelluspaikkansa. Rakennuksessa sijaitsevan Ankhin luona kun meditoi, siinä voi valita kolme eri meditointitasoa. Nämä tasot ovat ns. vinkkejä, että mitä pitäisi tehdä jos ei ole saavuttanut vielä tarpeeksi korkeaa hyveellisyystasoa. Kun taso on saavutettu, merkintä on hallussa. Edelleenkään ei saa alkaa perseilemään, vaan täytyy jatkaa nuhteetonta elämää. Niin ja jos tämä ei ole vielä tarpeeksi hankalaa, ei pyhiinvaelluspaikkoihin voi noin vain astua sisään vaan tarvitaan riimu. Jokaiselle pyhiinvaelluspaikalle on omat riimunsa ja ne on piilotettu ympäri maailmaa. Näihin saa pieniä vinkkejä missä riimut mahtaisi sijaita, mutta välillä vinkit olivat hieman ympäripyöreitä ja joutui isojakin alueita kaivamaan jotta riimu löytyisi. Onneksi itse ei tähän tarvinnut ryhtyä, kiitos opasvideon :)

Pelissä ei levutus tai muutenkaan varustelu ole kovinkaan suuressa roolissa. Peli alkaa jostain syystä leveliltä kolme ja tässä ei tarvinnut levuttaa kuin sen verran, että siirtyy yhden levelin ylöspäin. Tämäkin vain sen vuoksi, että kun on neljännellä levelillä, merirosvolaivoja alkaa ilmestyä kartalle joita voi sitten valjastaa omaan käyttöönsä. Ei tässä muutenkaan leveleillä mässäillä ja maksimi taitaa olla leveli kahdeksan ja jos tässä on sama mekaniikka kuin Exoduksessa, ei missään nimessä kannattanut enempää levuttaa. Exoduksessa vihollisten levelit kasvoivat samaa tahtia kuin pelihahmojen mikä on yksi typerimmistä keksinnöistä. Mitä järkeä tälläisessä on kun ei palkita mitenkään? Varmaksi en voi sanoa, että onko tässä pelissä sama meininki kun en testaillut asiaa, mutta voisin veikata, että on. 

Heti kun oli mahdollista, kannatti hahmoille ostaa pitkän kantaman aseet joilla taistelut helpottuivat ja nopeutuivat mukavasti. Muutaman hieman kalliimman pitkän kantaman aseen ostin pelin myöhemmässä vaiheessa, mutta siinä oli ostokset varustautumisen suhteen. Yhtään puolustusta parantavaa juttua ei tarvinnut ostaa. Viholliset eivät tee kovinkaan paljoa vahinkoa ja ei tässä kuoleman vaaraa ollut oikein missään vaiheessa.

Pelin loppupuolella kun on saavuttanut Avatar -tason saa haltuunsa pelin parhaimman miekan ja armorin. Siirsin vanhemman miekan ja armorin Fighterilleni, sai hänkin hieman parempaa varustetta käyttöönsä. Tavallaan ihan jees, että tässä ei tarvinnut mitään jäätävää leveli-grindailua harrastaa. Muutamaan otteeseen farmailin rahaa, mutta tässä projektissa ei mitenkään älyttömän kauan mennyt. Taistelun jälkeen palkittiin aina arkulla, mutta sen sisältö määräytyi RNG:n mukaan. Kullan määrä saattoi olla jotain 1-99 väliltä. Ihan sama miten haastava taistelu oli kyseessä, palkinnoksi saattoi saada upean yhden kullan!

Pelin taikasysteemi on aika kummallinen, mutta ihan hauskaa vaihtelua. Pelistä löytyy kauppias mikä myy yrttejä. Nämä yrtit toimivat sitten taikojen tekemiseen. Taikureilla on erikseen manamittari joka täyttyy itsestään, mutta tärkeämpi juttu on pitää silmällä yrttien määrää. Myös kaikki taiat täytyy opetella tai muuten niitä ei voi käyttää. Pelin syövereistä löytyy kyläläisiä, ketkä kertovat mitä yrttejä tarvitsee minkäkin taian tekemiseen. Kun sinulla on tiedossa ainesosat, täytyy matkustaa Moonglow -nimiseen kylään mistä löytyy talo, missä voi kirjata ylös nämä uudet taiat. Talossa asuvalla tyypillä on hallussaan kirja, mihin reseptit laitetaan ylös. Tässä täytyy itse muistaa, mitä yrttejä mihinkin taikaan tarvitsi. Jos yritit menivät oikein, kertoo talossa oleva tyyppi miten paljon manaa kyseisen taian tekeminen käyttää. Yrttejä kannatti olla reilusti varastossa, sillä ei mitenkään muistanut mitä mikin taika käytti.  Yleensä yhden taian tekemiseen tarvittiin useampaa erilaista yrttiä. Yrttikauppoja ei pelistä kovin montaa löydy ja osa on piilotettu hyvin joten kun sellaisen löysi, kannatti ehdottomasti tankata varastot täyteen. Yrttien ostaminen kasvatti myös hienosti hyveellisyyttä, sillä myyjänä on aina sokea tyyppi. Yhtä pelin yrteistä ei löydy mistään kaupasta vaan se täytyy paikantaa tietyillä koordinaateilla jotka kerrotaan pelin edetessä. Onneksi tätä yrttiä ei tarvinnut mihinkään joten ei tarvinnut sitä lähteä metsästämään.

Pelistä löytyy useampi tapa matkustaa ympäriinsä. Perinteinen on tietysti käveleminen mikä on aika työlästä pitkien etäisyyksien vuoksi. Seuraavana on hieman erikoisempi tapa eli kuuportit. Ruudun vasemmassa yläkulmassa näkyy kaksi kuuta jotka määrittävät, minne päätyy kun astuu kuuporttiin. Ensimmäinen kuu näyttää milloin portti aukeaa ja toinen mihin kohteeseen päätyy. Kuuportteja on vain tietyissä paikoissa ja yhdestä portista ei pääse kulkemaan minne tahansa. Itse hylkäsin nämä portit heti kun oppaan tyyppi oletti, että niitä osaa käyttää. Yritin muutaman kerran, mutta en saanut hommaa oikein pelittämään. Päädyinkin sitten käyttämään eniten kolmatta liikkumistapaa eli laivalla seilaamista. Merirosvoilta voi pölliä laivan jolla sitten voi seilata ympäriinsä. Seilaaminen ei ollut mitenkään hidasta hommaa, ainoastaan satunnaiset taistelut hidastivat etenemistä hieman. Ainoa huono puoli vesillä käytävistä taisteluista oli, että niistä ei saanut rahaa lainkaan. Expaa kyllä tuli reilusti, mutta eipä sillä tässä pelissä tee mitään. Viimeisempänä liikkumistapana on kuumailmapallo, minkä saa pelin loppupuolelta. Kuumailmapallolla ei taisteluita tule lainkaan vastaan ja sillä pääsee paikkoihin, mihin muuten on mahdotonta päästä. Kuumailmapalloa ohjaillaan taikomalla tuulen suuntaa haluamaansa ilmansuuntaan. Tässä kuitenkin täytyi pitää mielessä, että jos halusi vaikka matkustaa itään, täytyi tuulen suunta kääntää länteen jotta se puhaltaisi oikeasta suunnasta :)

Pelintekijöille ei vielä riittänyt nämä riimut tai hyveellisyyksien kerääminen, vaan tässä joutuu keräilemään paljon muutakin pakollista tavaraa. On olemassa kahdeksan eriväristä kiveä jotka liittyvät hyveellisyyksiin. Kivet on piilotettu syvälle luolastojen uumeniin ja ne kaikki täytyy löytää. Luolastoja on myös luonnollisesti kahdeksan kappaletta ja joihinkin niihin pääseminen vaatii esimerkiksi kuumailmapallon saamista. Aivan mahtavaa, tähänkin peliin on pitänyt laittaa Dungeon Crawler -osioita. Olihan näitä kyllä jo Exoduksessakin, mutta olen viimeaikoina hieman liikaa möyrinyt tunkkaisien luolastojen uumenissa. Nämä luolastot olisi ollut todellista tuskaa selvittää omin päin. Pelistä löytyy ostettavia jalokiviä, joilla saa luolastojen kerroksien kartat näkyviin. Nämäpä on melko nihkeitä tulkittavia, sillä niissä ei näy missä kohdassa on itse menossa :D Valmiit netistä löytyneet kartat olivat myös todella sekavia ja hylkäsin moiset oitis. Onneksi videon avustuksella sai jotain tolkkua luolastoista. Piti vain todella tarkkaan seurata, että ei mennyt vahingossa väärään suuntaan. Luolastoissa on myös paljon feikkiseiniä, joita ei voi mitenkään huomata ellei vain kävele seiniä päin. 

Jokaisessa luolastossa on kahdeksan kerrosta ja niistä löytyy arkkujen lisäksi kristallipalloja. Kristallipallot ovat hyviä, sillä ne nostavat pelihahmon arvoja kun sellaiseen menee koskemaan. Yhdessä luolastossa on vain tietyntyyppisiä kristallipalloja ja vain yksi pelihahmo voi koskea kristallipalloon. Tässä on kuitenkin pieni jekku! Se, kuka koskee kristallipalloon, menettää 200 yksikköä energiaa :D No, tästä kuitenkin selviää Mariahin parannuksilla. Pelin loppupuolelta löytyy luolasto, minkä uumenissa on super kristallipallo. Tähän koskiessaan kaikki pelihahmon arvot nousevat kerralla! Tämä on kuitenkin sen verran brutaali juttu, että tähän kristallipalloon koskiessaan menettää 400 yksikköä energiaa. Kellään pelihahmolla ei ole niin paljoa energiaa joten henki lähtee. Onneksi pelintekijät ovat olleet hieman huolimattomia ja tässä on mukava kikka, että tämän kristallipallon avustuksella saa jokaisen hahmon kaikki arvot maksimille. Tämä sama kikka toimii myös muidenkin kristallipallojen sekä arkkujen kanssa, mutta tästä on eniten hyötyä. Kun on jollain hahmolla koskettanut kristallipalloa ja kuollut, lähtee luolastosta ulos ja palaa takaisin. Ulos menevä reitti on vielä näppärästi aivan kristallipallon vieressä. Kun palaa takaisin luolaan, on kristallipallo ilmestynyt takaisin! Nyt tekee saman kaikille hahmoille ja kun päähahmomme on kuollut, peli teleporttaa porukan automaattisesti Lord Britishin luokse. Kaikki hahmot ovat jälleen hengissä ja nyt vain tekee tämän saman tempun niin monta kertaa kuin haluaa. Kun Lord Britishille juttelee, saa olla tarkkana, sillä hän on se kuka nostaa pelihahmojen leveleitä. Kun tässä pelissä ei kannata levuttaa, piti vain paina B-nappia jotta levutus ei aktivoitunut. Jotenkin huvittavaa, että hahmot ovat levelillä neljä tai vähemmän, mutta kaikki muut arvot ovat sitten maksimissa :D Tämä helpotti loppupeliä kummasti! 

Luolastoissa olevat kivet löytyvät aina seitsemännestä kerroksesta vaikka luolastoissa kahdeksan kerrosta onkin. Kahdeksannella kerroksella on kuitenkin tärkeä rooli. Nämä kahdeksannet kerrokset on linkitetty toisiinsa ja niiden uumenista löytyy kolme erilaista alttaria. Yhteen alttariin menee aina neljä kiveä ja ne täytyy laittaa tietyssä järjestyksessä alttariin. On yksi pääväri ja piti sitten miettiä, mitkä muut värit kuuluvat kyseiseen alttariin. Kun kivet on laittanut oikein, sai palkinnoksi avaimen. Tähänkin sai pelin aikana vinkkejä, miten kivet tulisi asetella, mutta menin vain sieltä, missä aita on matalin ja opas kertoi oikean järjestyksen.  Onneksi nämä alimmat kerrokset olivat linkitetty ja alttareihin pääsi kätevästi yhdestä paikasta. No mitä ihmettä näillä avaimilla sitten tekee? Niitä tarvitaan aivan pelin loppuun ja viimeistä aluetta, Abyssia ei pääse läpi ilman avaimia. 

Lisää kerättävää kun sitä ei vielä tarpeeksi ole. Jotta pelin viimeiseen luolastoon pääsee edes sisälle, tarvitsee siihen kolme taikaesinettä; soittokellon, kirjan ja kynttilän. Nämä täytyy asettaa paikalleen oikeassa järjestyksessä, muuten ei homma etene. Näiden lisäksi tarvitaan vielä hopeinen torvi ja pääkallo jotka myös ovat pakollisia pelin etenemisen kannalta. Nämä ovat erittäin hyvin piilotettu pelin uumeniin ja jos on missannut jonkun vinkin, siinähän sitten kaivaa ruutu kerrallaan maata maailmankartalla :D 

Viimeinen luolasto, Abyss on iso alue ja siellä joutuu kulkemaan yksinään. Muilla ei tänne ole asiaa kuin Avatar -arvonimen omaavalla. Onneksi hahmoni on Paladin, joten pystyin helposti parantamaan taisteluista tulleita haavoja. 

Tässä luolastossa siirrytään kerroksesta toiseen vastaamalla kysymyksiin, mitä tulee kun selviytyy vastaantulevan pikarin viereen. Pikari kyselee hyveellisyyksiin liittyviä juttuja kuten mistä hyveellisyyksistä totuus muodostuu. Tämän jälkeen täytyy vielä laittaa oikeanvärinen kivi pikariin mikä liittyy hyveellisyyksiin. Jos tässä vastasi väärin missään vaiheessa, joutui koko luolaston alkuun. Onneksi nämäkin hoitui kivasti oppaan avustuksella.

Muuten eteneminen menee samaan tyyliin kuin aikaisemmissakin luolastoissa, eli välillä möyritään Dungeon Crawler -kuvakulmassa ja välillä sitten lintuperspektiivissä. Luolastossa on paljon salaisia reittejä pelille tyypilliseen tapaan. Aikaisemmissa luolastoissa niin kuin tässäkin on pakollisia taisteluita joita ei voi välttää. Vaikka nämä luolastot ovat Dungeon Crawler -kuvakulmasta kuvattu, nämä taistelut ovat aina kuvattu perinteisellä lintuperspektiivillä. Kun taistelu on hoidettu, ei missään nimessä kannattanut suinpäin lähteä kohti ensimmäistä avonaista reittiä, vaan yleensä oikea reitti oli piilotettu. Täytyi kävellä jonkun tietyn laatan päältä tai koskettaa tiettyä kohtaa seinässä. Näihin ei minkäänlaista vinkkiä ole, täytyi vain ns. tietää, ellei sitten katsonut opasta. 

Kun luolastossa on viimein päässyt pohjimmaiselle kerrokselle asti, kohdataan viimein pelin ensimmäinen pomotaistelu! Tai tämä on ainakin lähimpänä pomotaistelua mitä pelissä on nähty. Vastassa on jokaista hahmoluokkaa edustava vihollinen. Taistelu hoituu yhtä helposti kuin perus viholliset. Käytti vain yhden Tremor -maanjäristystaian joka tappoi suurimman osan porukasta. Loput hoituivat sitten muilla aseilla. Vielä muutamat vihollisten täyttämät huoneet salaisine reitteineen jonka jälkeen ollaankin pelin viimeisen Ankhin luona. Tässä vaiheessa jos ei ollut käynyt kolmea avainta hakemassa alttareilta, ei pidemmälle pääse. Seuraavassa huoneessa odottaa vanha koodeksi kirja säteilemässä maailmankaikkeuden tietoa. Kun kirjaa on lukenut ja sen viisaudet sisäistänyt, tarinamme tulee päätökseen. Täytyy vielä käydä Lord Britishille juttelemassa joka pitää meitä nyt suuressa arvossa!

Huh, olipahan operaatio. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, tämä olisi ollut aivan kamala peli ilman ulkopuolisia vinkkejä. En tiedä olisinko ikinä onnistunut tätä pääsemään läpi, sen verran paljon muistamista ja hoksaamista tässä olisi ollut. Mutta hieno peli näin avustettuna! Pidin pelin graafisesta ulkoasusta todella paljon. Ymmärrän kyllä miksi porukka nauttii tälläisistä peleistä. Jos on kunnon roolipelinörtti, niin kyllähän tälläisen selvittäminen on varmasti erittäin jees hupia!