Nobunaga's Ambition

Games Beaten: 529/710

Genre: Strategy

Goal: Unite Japan (17 Fiefs)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Korkealla Honno temppelin porttien yläpuolella valkoinen sotalippu liehuu vienossa aamun tuulessa. Lipussa ei ollut värikkäitä symboleja, ainoastaan viisi sanaa mitkä oli kirjoitettu paksulla musteella: Hallitse valtakuntaa voiman avulla. Nämä sanat lausui ensimmäisenä Oda Nobunaga, mikä tapahtui monta vuotta sitten. Hän oli vain herra muiden sotapäälliköiden joukossa ketkä taistelivat verisimpään aikaan, mitä oli nähty Japanin historiassa. Tätä aikaa kutsuttiin sotivien valtioiden kaudeksi ja sitä se todellakin oli: aika jolloin Japani pilkkoutui pieniksi valtioiksi mitä hallitsi daimyous (herra). Nämä daimyoussit taistelivat tauotta hallitakseen maata. 

Näihin aikoihin nuori kunnianhimoinen daimyo nimeltään Oda Nobunaga kaappasi Oda Clanin veljiltään ja ohjastaa Owari -nimistä lääniä. Tästä läänistä hän järjesti hyökkäyksiä lähempiin lääneihin ja nopeasti hän hallitsi Japanin keskiosaa. Hän oli ensimmäinen daimyo kuka pääsi näin pitkälle tavoitellessaan ylivaltaa. 

Nyt, 2.6.1582, hänen lippunsa röyhkeästi ilmoitti hänen läsnäolonsa Kyoto -nimisessä kaupungissa. Silti, hänen pelottavan sotalippunsa alla, Nobunaga nukkui levottomasti. Marsalkka Akechi Mitsuhide oli ympäröinyt joukoillaan Nobunagan läheiselle Rono mäen huipulle. Aamun ensimmäiset auringonsäteet muodostivat varjon hänen kasvoilleen paljastaen hänen tummat piirteensä. Miehet, jotka olivat varusteltu keihäin, miekoin ja kiväärein, kuiskuttelivat hermostuneesti odottaen heidän johtajansa puhuvan. 

Tiedätkö, Mitsuhide oli aikoinaan Nobunagan parhain kenraali ja hän taisteli monissa sodissa johtajansa rinnalla. Hänen rakkautensa herraansa kohtaan oli niin voimakasta, että kerran todistaaksensa Nobunagan luottamuksen Hatano Clanille, hän antoi oman äitinsä panttivangiksi. Tämä oli traaginen virhe. Nobunaga petti Hatanot ja äiti sai surmansa. Tämän jälkeen Mitsuhide oli juro ja hiljainen herransa läsnä ollessa. 

Miehet olivat valmiina toimintaan. Viikkojen ajan levisivät huhut, että he hyökkäisivät Japanin länsiosaan. Kun pohjoinen ja Japanin keskiosa oli jo hallussa, voitto länsiosasta toisi lopullisen menestyksen Nobunagalle. Epäilemättä juuri tällaisen ajatuksen herättämä kiihko sai heidän johtajansa, Mitsuhiden nauttimaan hetkestä ja pidentämään hiljaista hetkeä. Sitten Mitsuhide puhui. "Mieheni, tiedän miten innokkaita olette taitelemaan. Viikkojen ajan olette kuunnelleet raportteja länsiosan eturintamalta. Oletan, että olette valmiita marssimaan tänä aamuna ja valmiita kuolemaan johtajanne puolesta. Minäkin kerran näytin tämän tyylistä lojaaliutta johtajalleni. Mutta en enää. Tästä päivästä lähtien minä olen teidän johtajanne, ei Nobunaga. Te ette marssi länsiosaan taistelemaan, koska hänen vihollisensa ei ole teidän vihollisenne."

Mitsuhide keskeytti ja osoitti suoraan Odan lippua. "Viholliseni on Honno temppelissä." 

Oda Nobunaga heräsi kaukaa kuuluviin laukauksiin. Hän oli oitis valppaana ja yhdellä hallitulla liikkeellä hän nousi patjaltansa tarttuen miekkaansa. Selkä seinää vasten hän piti miekkaansa valmiina ja kuunteli. Juuri silloin Nobunagan nuori paaši, Mori Ranmaru ryntäsi huoneeseen. Ranmaru vuosi verta useasta pienestä miekalla tehdystä haavasta ja hän vaatteensa olivat riekaleina sekä kosteat. Hän silmistään loisti kauhu. 

"Herrani, meidät on saarrettu!" hän itki. "Kuinka monta ja kuinka he pääsivät ohi Mitsuhiden vartijoiden? Vastaa minulle oitis!"

Ranmaru melkein kyynelehti kun hän vastasi, että " vihollisen määrä on yli 13 000 ja he ovat omia joukkojasi, Mitsuhiden johdattamana." "Mitsuhide? Petturi? Ei voi olla!" Nobunagan ääni muuttui kuiskaavaksi. Tämän jälkeen hän puki erittäin nopeasti taisteluvarustuksensa päälleen marssi ulos huoneesta. 

Hypätäämpäs vaihteeksi tilastojen seuraamisen pariin! Tämä Nobunaga's Ambition on hyvin Koein alkupään strategiapelejä ja sen kyllä huomaa pienestä kankeudesta. Aloittamisen kynnys ei enää näiden kanssa ole järin suuri, sillä kun on tämän tyylisiä pelejä tullut läpäistyä, ei homma enää ahdista oikeastaan lainkaan. Kaava on hyvin samanlainen vaikka hienoisia muutoksia onkin. Peli ei minun mielestäni ollut sieltä helpoimmasta päästä ainakaan alkuun pääsemisen suhteen ja jouduinkin tämän pari kertaa aloittamaan ihan täysin alusta. Useita tunteja meni hukkaan, mutta eipä se nyt niin vaarallista ollut. 

Pelistä löytyy vain yksi pelimuoto jossa Japanin läänit täytyy saada yhdistettyä. Hyvin perinteinen Koein juonikuvio kyseessä. Valittavana on lyhyempi 17 läänin tai 50 läänin massiivinen kampanja. Tämä ei mikään "no brainer" ollut kumpaa lähti tahkoamaan. Lyhyemmässäkin kampanjassa meni tuntitolkulla aikaa. Ensin valitaan, kumman kampanjan sitä pelattavaksi valitsee. Tämän jälkeen valitaan lääni, mistä haluaa aloittaa. Minä valitsin läänin numero 16:sta jonka kenraalina toimi 39-vuotias Takeda -niminen kaveri. Valintani oli täysin hatusta heitetty - ainoastaan sijaintiin kiinnitin hieman huomiota. Tämän valinnan jälkeen "arvotaan" hahmolle erilaiset arvot kuten terveys, tarmokkuus, onnekkuus, viehätysvoima ja älykkyys. Numerot alkavat rullaamaan vuorotellen jokaisen attribuutin kohdalla ja rullaaminen täytyi itse pysäyttää haluamassaan kohdassa. Maksimiarvo tietylle attribuutille on 109 ja minimi noin 50:n luokkaa. Kun kaikki arvot on rullattu, peli kysyy, onko tyytyväinen näihin. Jos vastasi kielteisesti, pääsi rullaamaan uudelleen. Tässä sitten vietinkin tovin rullaillessa numeroita kun en ollut mihinkään tyytyväinen. Tässä kun pitää kaikki viisi attribuuttia saada kerralla rullattua, aina niistä jokin osui hieman huonompaan arvoon. Kun sain kaikkien attribuuttien yhteistulokseksi yli 450, se kelpasi minulle ja pääsin jatkamaan peliä. Jokainen näistä attribuuteista on tärkeä, mutta eniten kannattaa kiinnittää huomiota terveyteen. Jos terveys laski liian alas, saattoi kenraali kuolla jos sai jonkun inhan taudin. Kuolema johtaa välittömään Game Overiin. Terveyden tasoa pystyi nostaa pelin tiimellyksessä huilimalla, mutta muut attribuutit pysyivät muuttumattomina tai ainakaan niihin ei voinut vaikuttaa.

Tarmokkuus tarkoittaa sitä, että miten halukkaasti kenraali on valmis yhdistämään Japanin. Onnekkuus vaikuttaa moniin eri juttuihin ja niin kuin ohjekirjakin kertoo, oikeassakaan elämässä ei voi vaikuttaa tähän, se vain muuttuu omia aikojaan. Viehätysvoima kertoo suosiosi. Mitä korkeammalla tämä arvo on, sitä enemmän saat lojaalisuutta kansalta ja sotilailta. Älykkyys vaikuttaa moniin juttuihin - näin selkeästi ohjekirja asian kertoi. Taisteluiden voittaminen nostaa sitä ja häviö laskee.

Pelihän on hyvin perinteistä Koei -meininkiä, eli haalitaan kultaa, riisiä ja sotilaita. Kullalla ostetaan sotilaita ja se määrittää myös, monta sotilasta saa taisteluun mukaan. Riisillä ruokitaan sotilaita taistelun aikana ja jos riisi pääsee loppumaan kesken taistelun, taistelu loppuu. Taistelu loppuu myös jos on sotinut kuukauden putkeen vaikka olisikin erilaisia juttuja jäljellä. Tässä pelissä ei pelkät sotilaat riitä vaan sotilaiden taistelutaitoja sekä varusteita täytyy nostaa paremmalle tasolle. Taidot nousee ihan vain harjoittelemalla ja varusteita ostetaan kiertävältä kauppiaalta. 

Jotta kullan ja riisin määrä pysyisi hyvänä, täytyy läänin hyvinvointia pitää yllä. Kaupunkia rakentamalla sai enemmän verotuloja ja peltoja lisäämällä riisin määrä nousi. Pelissä kerätään verot aina syksyisin ja veroprosenttia pystyi halutessaan muuttamaan millaiseksi itse halusi. Jos liian korkean prosentin laittoi, kansalaiset alkoivat kapinoida. Huomasin, että 50 - 60 prosenttia on hyvä määrä jolloin kapinoita ei liiemmin synny. Pelissä pystyisi ottamaan myös velkaa, mutta tähän leikkiin ei onneksi tarvinnut missään vaiheessa ryhtyä. Ehkä velan ottaminen olisi nopeuttanut pelin läpäisyä kun olisi saanut heti isompaa armeijaa ynnä muuta, mutta en oikein oikeassa elämässänikään tykkää ottaa velkaa joten se jäi tässäkin ottamatta :)

Lääneistä löytyy myös patoja joita täytyy pitää yllä jotta riisipelot eivät kärsi. Kesäisin saattoi iskeä myrsky joka tuhosi patoja ja niitä täytyi korjailla jos näin kävi. Tässä pelissä on aika vähän mitään luonnonkatastrofeihin tai muihin liittyviä juttuja. Myrskyjen lisäksi rutto riehuu aina välillä joka haukkaa väestöstä osan jos näin pääsi käymään. Jos läänillä eivät asiat ole mallillaan, saattoi syntyä kapinoita. Pahimmassa tapauksessa kansa tappaa kenraalin. Kapinoiville pystyi antamaan kultaa tai niitä vastaan voi myös taistella. Yleensä jos valitsi väkivallattoman vaihtoehdon, se tarkoitti kaiken kullan menettämistä kapinoiville. Kapinoita pystyi estämään antamalla välillä kansalle ja sotilaille hyveitä. Tämä tarkoitti tähän maailman aikaan kultaa ja riisiä. Kun hieman viskeli kansalle herkkuja, kapinointi-himot loppuivat lyhyeen. Tämä toiminto on erityisen tärkeä sotilaiden kohdalla, sillä huonolla moraalilla varustetut sotilaat oli helposti lahjottavissa taisteluiden aikana ja he saattoivat vaihtaa leiriä.

Kulta on siis todella isossa roolissa muutenkin kuin vain sotilaiden haalimisessa. Pelistä löytyy kiertävä kaupustelija jolle pystyi esimerkiksi kauppaamaan ylimääräistä riisiä jos oli tarvetta saada lisää kultaa nopeasti. Riisin markkina-arvo vaihtelee ja mitä tiheämmin sitä kauppaa.. Kaikki muutkin kaupustelijan myytävien juttujen arvot vaihtelevat pelin edetessä. Tässä pelissä kaupustelijan kanssa pääsi hieromaan kauppoja todella harvoin. Tuntui, että ukko on aina väärällä puollella Japania. Oli monia tilanteita kun ylimääräistä riisiä löytyi yllin kyllin ja markkina-arvokin oli kohdillaan, mutta ukkoa ei näy missään. Yllättävän vähän Japanissa on kaupustelijoita :D 

Tässä pelissä ei pelatakaan kuukausia kerrallaan vaan käytössä on neljä vuodenaikaa. Tämä tietysti vanhentaa kenraalia huomattavasti nopeammin kuin vuodessa on periaatteessa vain neljä vuoroa käytettävänään tehdä juttuja. Aluksi kun valitsin Takedan itselleni, hän on jo aloituksen aikana 39-vuotias. Läänin resurssien parantamiseen meni niin monta vuotta, että hän oli jo vanha ukko kun sain haluamani asiat kuntoon. En edes haaveillut läänien valtaamisesta ennen kuin olin saanut asiat kuntoon. Pelistä löytyy "View" -toiminto minkä avulla voi vakoilla muiden läänien toimintoja. Näin pystyi katsomaan, mihin lääniin kannattaisi hyökätä kun tilaisuus tulee. Vakoilu hoituu ninjan avulla ja se maksaa 10 kultaa. Onneksi tässä pelissä pystyy tallentamaan ja käyttämään ns. "save scummausta" joten näihin vakoiluihin ei tuhlautunut rahaa. Save scummausta tuli muutenkin harrastettua ahkerasti jos jokin taistelu meni täysin pieleen tai luonnonkatastrofi tuhosi liikaa asioita. Pelissä resurssien hankkiminen on todella verkkaista hommaa ja tälläiset katastrofit hidastavat sitä entisestään. En lainkaan pahoittele save scummauksen käyttöä! Peli tallentaa aina kun kuukausi vaihtuu. Tämä tarkoittaa, että kaikkien hallitsemiesi läänien vuorot käydään läpi jonka jälkeen sitten peli tallentuu. Tallennusta kannatti harkita tarkkaan, sillä välillä oli vain tilanteita, että ei uskaltanut tallentaa vastustajien toimien vuoksi. 

Kun sitten viimein rupesin tekemään hyökkäyksiä, eihän hommasta tullut mitään. Naapuriläänien kenraalien joukot olivat liian voimakkaita vaikka minulla olikin ihan mukavan kokoinen armeija käytössäni. Taistelut toimivat samaan tyyliin kuin muissakin Koein peleissä eli hyökätään vuoronperään niin, että käydään kaikki oman armeijan eri sotilasryhmät läpi. Pelistä löytyy erilaisia sotilasryhmiä jotka ovat ratsuväki, kiväärimiehet ja jalkaväki - näiden lisäksi tietysti kenraalin joukot. Jos kenraali kuolee, taistelu loppuu siihen. Sotilasryhmien määrää pystyy säätämään pelin perusnäkymässä, mutta aika vähän näihin tuli koskettua. Säätäminen vie yhden vuoron ja oli tärkeämpääkin tekemistä kuin sotilasryhmien säätäminen. Vaikka tässä onkin erilaisia sotilasryhmiä mukana, ne käyttäytyvät samalla tavalla. Ainut ero on, että esimerkiksi ratsuväki ja kiväärimiehet tekevät enemmän vahinkoa. Aluksi luulin, että kiväärimiehillä pystyisi tekemään vahinkoa etäämmältä niin, että ei ota itse vahinkoa vastustajan hyökkäykseltä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut vaan on mentävä iholle ampumaan. Liikkuminen tässä pelissä oli todella vaivalloista, sillä valikosta täytyi valita, mihin suuntaan haluaa kulkea. Sellainen perinteinen malli olisi ollut parempi, että ristiohjaimella valitaan haluttu suunta - ei olisi ihan näin jäykkää ollut. 

Kun sotimisesta ei tullut mitään, luovutin ja aloitin pelin alusta. Otin huomattavasti aggressiivisemman lähestymistavan tällä toisella yrityksellä ja aloin heti alusta lähtien kokoamaan joukkoja hyökkäystä varten. Kun peli on vielä alussa, ei vastustajillakaan ole kummoisia joukkoja hallussaan. Mutta ei, vaikka kuinka kasasin joukkojani, en vain saanut naapuriläänejä voitettua sodassa. Täytyi ihan alkaa selvittelemään, mikä oikein mätti. Pienen selvittelyn jälkeen löytyikin syy tähän heikkoon menestykseen. Olin pelannut väärällä kenraalilla. Pelin ohjekirjan ensimmäisellä aukeamalla on lause: "The Last Battle of Oda Nobunaga." Eli Oda on se kenraali, mitä tässä täytyisi käyttää. Toki muillakin on mahdollista pelata, mutta homma lienee huomattavasti vaikeampaa. Hieman huvittavasti pelin alussa saa valita vaikeusasteen viidestä eri tasosta ja helpoimmallakaan meinannut tulla mitään kun käytti muuta kenraalia. Mitenhän sitten vaikeimmalla, olisiko ollut edes mahdollista läpäistä? :D

Odan valitseminen osoittautui todella loistavaksi, sillä kaveri on aloituksen aikaan vasta 26-vuotias ja hänen ympärillään olevat läänit eivät kovin kummoisia ole. Näin sainkin heti kättelyssä pari lääniä vallattua onnistuneiden sotaretkien seurauksena! 

Vaikka sainkin pari lääniä vallattua, ei peli kuitenkaan lähtenyt sujumaan mitenkään älyttömän nopeasti. Jumitin monia pelin vuosia tässä pisteessä, että sain armeijaani vahvistettua jotta olisi mahdollista voittaa lisää läänejä itselleen. Jumituksen jälkeen alkoi peli rullaamaan mukavasti. Valtasin läänejä niin, että minulle jäi ns. "turvaläänejä" minne ei vihollinen voinut mitenkään hyökätä. Näiden tehtävänä olikin sitten vain haalia paljon sotilaita ja lähettää niitä tarvitseviin lääneihin. 

Tässä pelissä pystyy kenraalia siirtämään mihin hallussa pitämään lääniin hyvänsä, mutta se ei ole pakollista. Pidinkin Odan paikallaan läänissä 17:sta, ei ollut tarvetta siirtää muualle.

Asiat rullasivat mukavasti, mutta se perinteinen pelko jyskytti takaraivossa mikä koskee tämän tyylisiä pelejä - kuinka vanhaksi kenraali pystyy elämään? Parilla aikaisemmalla pieleen menneellä yrityksellä todistin, että jos kenraali kuolee, peli loppuu siihen. Pelissä eteneminen on todella hidasta hommaa ja nuoresta Odasta oli kasvanut keski-ikää lähestyvä mies. Annoin asian olla ja jatkoin pelaamista vallaten läänejä.

Pelin toinen jumituspiste oli seuraavana vuorossa. Kenraali Takeda, sama tyyppi jolla itse yritin läpäistä peliä, olikin saanut hyvin jalansijaa oven väliin ja onnistunut valtaamaan monia läänejä itselleen. Takeda oli paha vastus, enkä oikein saanut sen joukkoja tuhottua, ainakaan niin, että oma armeija ei hirveästi kärsisi. Lääneissä täytyy olla vähintään 200 sotilasta, tai muuten naapuriläänit alkavat hyökkäilemään läänin kimppuun. Tämä tarkoitti sitä, että armeijan kokoa täytyi kasvattaa niin suureksi, että sodan onnistuu voittamaan niin, että vähintään 200 sotilasta siirtyy uuteen lääniin. Minulla olikin lähes tuhannen sotilaan armeija millä sitten hyökkäilin naapurilääneihin. Takedaa vastaan taistellessa suurin osa kuoli tästä lähes tuhatpäisestä armeijasta. Ei auttanut muuta kuin kasvattaa armeijan kokoa lisää. Tässä vaiheessa en enää hirveästi jaksanut välittää armeijan taidokkuudesta tai varustelusta, sillä armeijan koko korvasi hienosti nämä puutteet. 

Aikani pelattuani ja välillä save scummattunani ärsyttävimpien juttujen välttämiseksi tapahtui uskomaton onnenkantamoinen! Takeda sairastui ja kuoli. Tässä vaiheessa Oda oli jo yli 50-vuotias joten Takeda oli sitten huomattavasti vanhempi papparainen. Jos kenraali kuolee, menee hänen hallussa pitämänsä läänit huutokaupattavaksi. Itse onnistuin voittamaan niistä kolme mikä säästi tuhottomasti aikaa kun ei tarvinnut sotimalla saada alueita itselleen. Uudet kenraalit hieman kuumottivat, että mitenhän hankalia läänien valloittamisesta tulee...mutta nämä uudet kaverit olivatkin aivan pullamössö -kamaa. Taistelut hoituivat todella helposti jättimäisen armeijani avulla, kun monesta paikasta pystyi siirtämään sotilaita hyökkääviin lääneihin! Yhden jäljellä olevan läänin kenraali yritti vielä tarjota kultaa prinsessastani, mutta enää tässä vaiheessa en alkanut mitään rauhanneuvotteluja käymään - henki vain pois kylmästi! Viimein kaikki läänit on vallattu ja Oda sai homman pakettiin 60-vuotiaana. Karua ajatella, että Oda soti 34 vuotta putkeen... Tuli tässä sellainen mieleeni, että jos olisi valinnut tuon 50 läänin kampanjan, olisiko pelin tahti ollut yhtä verkkaista? Tällä tahdilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta vallata yli tuplasti enemmän läänejä ennen kenraalin kuolemaa... Toki vaihtoehtona on myös sekin, että en osannut pelata tätä tarpeeksi tehokkaasti ja homman olisi saanut paljon nopeammin purkkiin :D

Ei nämä tämän tyyliset pelit ole edelleenkään mitään lemppari kamaa, mutta olen hieman oppinut pitämään näistä. On näissä jokin oma hohtonsa kun täytyy erilaisia asioita seurailla ja suurentaa armeijaansa.

Rainbow Islands: The Story of Bubble Bobble 2 (PAL)

Games Beaten: 528/710

Genre: Platform

Goal: Defeat the Dragon (World 7)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Bubble Bobblesta tutut sankarit, Bubby ja Bobby ovat palanneet! Tällä kertaa he kohtaavat Sateenkaarisaarten vaarat. Baron Von Blubba, Shadowin pomo ja arkkivihollinen on löytänyt salaisen paratiisin. Ilkeiden alamaistensa avulla hän on saartanut Sateenkaarisaarten asukkaat ja ottanut heidät vangeiksi. Onneksi kaksi ystäväämme onnistuu pakenemaan ja vapauttivat ystävänsä näiden ilkeiden saalistajien kynsistä. Raivaa tiesi 28 värikkään tason läpi. 

Taikavoimillasi voit loihtia pieniä sateenkaaria, joilla pystyt tuhoamaan vastustajasi, kuten vampyyrit ja zombit. Kerää jalokivet! Etsi salaisia huoneita ja tutki niitä. Varo kaikkia pahoja olentoja, jotka hyökkäävät kimppuusi yllättäen. Siirry ruudun yläosaan, avaa aarrearkku ja löydä tiesi seuraavalle tasolle.

Nämä Rainbow Island/Bubble Bobble -setit on kyllä melkoinen sekamelska NESin kirjastossa. Tämä peli on loistava esimerkki, sillä kaksi täysin samannimistä peliä löytyy NESille, mutta ne eivät kuitenkaan ole sama peli.

Olen muutama vuosi sitten pelannut samaa nimeä kantavan Jenkkiversion läpi ja nyt on sitten PAL -alueen vuoro. Jostain syystä Jenkkeihin ja Eurooppaan julkaistiin samannimiset pelit, mutta sisältö vaihtelee. Pääosin meininki on sama; on samantyylisiä teemoja maailmoissa, mutta me saimme Eurooppaan huomattavasti kämäisemmän version. Ainut hyvä puoli tässä on, että tämä on hieman helpompi kuin Jenkkiversio. Ilmeisesti tämä PAL -versio on uskollisempi alkuperäiselle Arcade -versiolle kun taas Japanin sekä Jenkkilän (mitkä ovat samanlaisia) versioissa on mukana alkuperäistä kenttäsuunnittelua ja välivideoita. Todella hämmentävä soppa.

Samalla tutulla kaavalla edetään tässäkin eli Bubby -ukkelilla ammutaan sateenkaaria jotka toimivat niin ammuksina kuin tasoina joilla pääsee ylöspäin. Tavoitteena on selviytyä ruudun yläreunaan maali-alueelle. Kentissä on neljä kerrosta ja oikeassa reunassa oleva kyltti kertoo, miten korkealle on kavunnut. Jos hidastelee liikaa, alkaa vesi nousta ja nyt täytyy kiiruhtaa maaliin jos haluaa säästyä kuolemalta! Kentistä löytyy timantteja ja erilaisia Power-uppeja. Lisäreitä tässä on kolme kappaletta ja yhden sai lisää aina suoritetun maailman jälkeen. Continueja on mukana reilut neljä kappaletta jotta seikkailu ei aivan liian nopeasti päättyisi. 

Vaikka tässä ei loputtomia continueja olekaan Jenkkiversion tyyliin, se ei muodostunut ongelmaksi helppouden vuoksi. Tämä on vielä niin armollinen, että kuoleman ja jopa continuen käyttämisen jälkeen sai jatkaa lähes samasta pisteestä. Jatkopaikat ovat sijoiteltu kerrosten alkuun ja välillä ne ovat hieman kyseenalaisia, sillä homma saattoi jatkua suoraan vihollisen päältä. Onneksi tässä on kuolemattomuusaikaa mukana!

Pelissä on muutamia ärsyttäviä juttuja jotka söivät omaa pelinautintoa jonkin verran. En aivan fanittanut tämän version sateenkaaria, sillä ne oli hieman huolimattomasti suunniteltu. Ne eivät aina tappaneet vihollista vaikka ihan selkeästi osuivatkin moiseen. Tätä onneksi tapahtui harvemmin niin, että se olisi johtanut kuolemaan. Sateenkaarelta sateenkaarelle käveleminen ei aina onnistunut halutusti ja Bubby mätkähti maahan. Tämän olisi pitänyt ehdottomasti toimia täysin varmasti, sillä kentissä ei ihan liikaa ole ylimääräistä aikaa härväillä kun "Hurry" -teksti jo pamahtaa ruudulle. Monissa kentissä kiivetään ylös käyttämällä pelkkiä sateenkaaria ja sekös se ärsytti jos sateenkaarelta sateenkaarelle käveleminen ei onnistunut ja putosi korkealta alas. Pomppivat viholliset kävivät välillä hermoille, sillä mokomat kipusivat Bubbyn luomia sateenkaari "rappusia" pitkin murha mielessään. Sellaisetkin viholliset harrastivat tätä toimintaa, mitkä olivat siirtyneet ruudun ulkopuolelle. Ei sitä aina kerinnyt seuraamaan, onko joku takamuksessa kiinni kyttäämässä.

Tämä on siitä mielenkiintoinen peli, että Power-upit periaatteessa hankaloittivat etenemistä. Jos nappasi juoksukengät mitkä nopeuttivat Bubbyn liikkumista, sateenkaarelta toiselle käveleminen hankaloitui. Myös sateenkaaren pituuspäivitykset hankaloittivat ylöspäin kapuamista. Uutta sateenkaarta ei voinut asettaa ruudulle ennen kuin edellinen on kokonaan ilmestynyt. Kun sateenkaaren pituus kasvaa pidemmäksi, tämä tarkoitti pidempää odottelua. Eteneminen oli välillä niin hidasta, että Hurry -tekstin jälkeinen vedenpaisumus meinasi välillä kastella muutakin kuin varpaat. Jos onnistui saamaan Power-upin, mikä nopeuttaa sateenkaarien ampumisnopeutta, tämä ongelma poistui ja eteneminen muuttui taas rivakaksi. Peli ei kyllä aikaile Hurry -kehotuksen kanssa ja kentissä täytyi edetä tasaiseen tahtiin kohti maalia, jotta se ei aktivoituisi. Myöhemmissä kentissä ei kerinnyt lähellekään loppua kun teksti jo pamahti ruudulle. Jos hallussa on kaikki helpottavat Power-upit, tällöin meno oli sitten erittäin sulavaa ja toimi suhteellisen hyvin.

Pomot ovat tässä pelissä aluksi todella pahoja, mutta muuttuivat helpoiksi kun keksi pienet jipot niihin. Jos hallussa ei ole minkäänlaisia Power-uppeja, Bubby on liian hidas liikkumaan karkuun pomojen massiivisia ruhoja. Jo ensimmäisen maailman pomo, hämähäkki pisti luun kurkkuun. Onneksi tähän löytyi lyömätön taktiikka jonka avulla hämiksen sai tuhottua turvallisesti paikallaan seisomalla. Ei pomoja vastaan mitään kummempia taktiikoita kannattanut kehitellä, sillä jäykkyyden vuoksi väistäminen on tuskallista. Myös kun taistelun luonne muuttui sen mukaan miten hyvillä varusteilla sattui pääsemään pomolle, tämänkin vuoksi taktiikoiden rustailua ei kannattanut harrastaa. Raivolla vaan päälle ja toivoo, että pomo kuolee ennen kuin itse ottaa osuman pomosta. Jos taistelun aikana meni kuolemaan, se tarkoitti koko taistelun aloittamista alusta. Ihan perinteinen ratkaisu, mutta kun tässä pelissä kuolee laakista, teki se tästä hommasta hieman ärsyttävää.

Kolmannen maailman Vampyyripomo oli pelin hankalin opetella, sillä hän ei paljoa armoa anna. Taistelun alussa Vampyyri ilmestyy keskelle ruutua, lentää hieman alaspäin ja parkkeeraa hetkeksi siihen. Tässä vaiheessa Vampyyri saattoi satunnaisesti heittää kolme lepakkoa ruudulle. Tämän jälkeen Vampyyri lentää suoraan päin. Tässä on ilmeisesti haettu sellaista ideaa, että kivutaan Vampyyrin yläpuolelle ja pudotetaan sateenkaaria niskaan. Pelin perusmekaanikoihin kuuluu, että sateenkaaren asettamisen jälkeen sen voi hyppäämällä murskata jolloin murut putoavat alaspäin tehden vahinkoa erilaisiin juttuihin. Näin pystyi myös keräilemään esineitä. Tämä on kuitenkin melko hankala tehdä jäykkien kontrollien ansiosta. Onneksi tässä ei tarvinnut sen kummempia kikkailuja - tärkeää oli, että sai heti alussa mahdollisimman nopeasti muutaman iskun sisään jonka jälkeen siirtyi aivan ruudun reunaan ampumaan sateenkaaria. Näin Vampyyri kuoli juuri ennen kuin hän kerkesi koskettamaan Buddya. Onneksi sateenkaaria ei tarvitse spämmätä itse, vaan riittää, että pitää nappia pohjassa ja homma hoituu automaattisesti maksiminopeudella.

Pelin vaikeusaste menee hieman kummallisesti, sillä Vampyyripomon hallussa pitämä kolmas maailma on pelin hankalin paikka. Vihollisten sijoittelut ovat todella nihkeitä ja henki lähti helposti. Tämän jälkeen meininki helpottui tasaisesti. Tähänkin peliin on laitettu mukaan Arkanoid -tyylinen maailma minkä lopussa kohdataan Doh -monsteri. Kentät ovat todella omituisia, sillä lähes kaikki niistä on vain ylöspäin kiipeämistä ilman mitään tasoja mihin astua. Kentät ovat ohi hetkessä ja myös Doh -monsterin saa nopeasti hengiltä. Doh pitää hallussaan pelin helpoimman pomon virkaa ja en tainnut kuolla siihen kertaakaan. Doh viskoo muutaman harmaan laatan jotka on helppo väistellä. Tämän jälkeen sai tehtyä Dohiin muutaman iskun ja toistaa saman prosessin. 

Arkanoidin jälkeen suunnataan robotti saarelle jonka pomon virkaa toimittaa samanlainen jättimäinen robotti kuin Jenkkiversiossakin. Jenkkiversion robotti oli aivan älyttömän hankala, mutta onneksi tässä pelissä taistelu ei ollut läheskään samaa luokkaa. Keksin todella nopeasti taisteluun hyvän taktiikan jonka ansiosta ei kuolemia enää pahemmin tullut. Robotin hoitelemisen jälkeen ollaankin pelin viimeisessä maailmassa, lohikäärme maailmassa!

Kentät eivät erityisen pahoja olleet vaikka niissä onkin paljon vihollisia mitkä ampuvat asioita kohti Bubbya. Kohti ampuvat viholliset ovat tässä erityisen vaarallisia varsinkin jos ei ole mitään Power-uppeja hallussa. Onneksi sateenkaarilla pystyy torjumaan ammukset mikä auttoi monessa tilanteessa. Rauhallisesti kun eteni, ei suurta kuoleman vaaraa ollut. Kuitenkaan aivan liian verkkaisesti ei voinut kulkea, sillä täällä Hurry -teksti ilmestyi ruudulle melko nopeasti. Ensimmäisellä kerralla pääsin muutaman kentän läpi niin, että olin aivan hukkumaisillani :D Onnistuin pääsemään viimeiselle pomolle, lohikäärmeelle asti ensimmäisellä yrityksellä, mutta haaveeksi jäi läpäisy. Lohikäärme tekee samantyylisen liikesarjan kuin Vampyyri, minkä oppimiseen meni liikaa yrityksiä. Ideana on hypätä vasemmalla olevalle palikalle ja olla siinä hetki ampuen lohikäärmettä. Tämän jälkeen täytyi laskeutua takaisin lattiatasolle juuri ennen kuin lohikäärme ampuu suustaan liekkiä. Epäonnistuin palikalle hyppäämisessä ja koko homma meni täysin läskiksi. Viimeinen elämä oli poltettu.

Eipä siinä muuta kuin peliä alusta jälleen kerran. Hieman harmitti, sillä yleensä yritykseni loppuivat joko kolmanteen tai neljänteen maailmaan. Tällä viimeiseen pomoon asti menneellä yrityksellä onnistuin pääsemään useamman aikaisemmin tuntemattoman maailman läpi. Olisihan se ollut hienoa vetää homma purkkiin. Kesti hetki, ennen kuin pääsin takaisin viimeiseen maailmaan. Kolmas maailma imaisi yleensä lisärin poikineen ja pahimmassa tapauksessa muutaman continuenkin. Näillä eväillä ei pitkälle pötkitty. 

Onnistuihan se viimein ja pääsinkin viimeiseen maailmaan niin, että minulla oli useampi continue käytössäni. Täytyy tässä vaiheessa mainita pelin timanteista mitä tarjoillaan satunnaisesti kentissä. Timantteja on yhteensä seitsemän kappaletta. Jenkkiversiossa timanttien kerääminen on pakollista jotta pelin pääsee läpi. Siinä jokaisesta maailmasta täytyy kerätä kaikki eriväriset timantit jonka jälkeen sai yhden ison timantin kokoelmaan. Tässä PAL -versiossa ei tarvinnut kerätä jokaisesta maailmasta timantteja. Ensimmäisellä läpäisy-yritykselläni en onnistunut saamaan viimeisestä maailmasta kaikkia seitsemää timanttia itselleni, mutta onnistuin tekemään sen tällä läpi menneellä yrityksellä. En itse asiassa ollut aikaisemmin mistään muusta maailmasta onnistunut haalimaan kaikkia seitsemää timanttia :D

Tämä jäi täysin hämärän peittoon, että olisiko peli vaatinut timanttien keräämistä jotta peli menee läpi. Tämä PAL -versio on paljon harvinaisempi kuin Jenkki ja tästä ei oikein löydy mitään tietoa Internetistä. Onneksi kuitenkin onnistuin saamaan timantit juuri oikealla hetkellä, eipähän jäänyt ainakaan siitä kiinni :)

Lohikäärme luikahti ensimmäisellä yrityksellä läpi kun sinne uudestaan pääsin, kun tiesin miten hänet täytyy tuhota.

Erittäin keskinkertaista menoa. Vaikka Jenkkiversio on vaikea, oli sitä hieman mukavampi pelailla. Tämä ei oikein säväyttänyt mitenkään. Katselin huvikseni läpäisyni jälkeen tuota alkuperäistä Arcade -versiota ja siinä peli jatkui pitkälle seitsemännen maailman ohi. Tämä onnistui niin, että keräsi jokaisesta maailmasta timantit. Ehkäpä vielä jonain päivänä yritän tätä jos NES -versiossakin olisi lisää maailmoja, mutta tällä kertaa läpäisyyn riittää Congratulations -tekstillä varustettu ruutu :)

Motor City Patrol

Games Beaten: 5227/710

Genre: Action

Goal: Finish the 7th Day of the 5th Precinct

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Aamu oli kylmä, aivan kuin mikä tahansa muukin aamu. Aamun sarastus loi pitkät keltaiset säteensä Motor Cityn harmaiden katujen ylle. Kaupunki oli kuitenkin ollut jalkeilla jo paljon aikaisemmin ja niin olin minäkin. Rikollisuus ei koskaan nuku muistuttelin itselleni kun partioin tuttuja katuja etsien rikollista toimintaa. Olen todistamassa, että jos teet rikoksen, joudut siitä vastuuseen!

Kun pelinäkymä avautui, tämä muistuttaa todella paljon GTA -sarjan alkupään pelejä kuvakulmaltaan. Erona tässä toki on se, että tässä taistellaan rikollisuutta vastaan, ei tehdä sitä. Kadut täytyy siivota kaikenlaisesta roskasakista. Peli on sangen yksinkertainen ja tässä ei kovin montaa erilaista poliisin työhön kuuluvaa asiaa pääse tekemään. Pelin tavoitteena on partioida katuja viisi viikkoa jokaisena viikonpäivänä eripuolilla Motor Cityä. Partiointi tapahtuu aina autosta, tässä ei pääse valitettavasti jalkautumaan lainkaan. Kun viimeinen päivä on suoritettu, saa siitä onnittelutekstin ja palataan takaisin ensimmäisen viikon ensimmäiseen päivään. Game Overin tässä saa aikaiseksi aika helposti jos ei ole tarpeeksi varovainen. Jos poliisiauton romuttaa niin, että energiat loppuu, peli päättyy siihen. Jos sivullisia menee ampumaan edes yhden kerran, peli loppuu saman tien. Näiden myötä joutuu suoraan pelin alkuun, oli miten pitkällä hyvänsä.

Pelistä löytyy vain kolme erilaista tehtävää joita sitten toistetaan jatkuvasti. Erilaista -sana voisi olla lainausmerkeissä, sillä nämä kolme tehtävää ovat niin samantapaisia. Ensimmäisenä hommana on estää ryöstöjä. Pelissä saa esiin kartan, mistä näkee kaikenlaisen rikollisen toiminnan. Kartassa on tähtäimen näköisiä oransseja "rasteja" mitkä merkkaavat rakennuksia, missä saattaa tapahtua rikollista toimintaa. Jos rasti alkaa välkkyä, se tarkoittaa, että paikassa puuhaillaan jotain epäilyttävää. Jos tarpeeksi ajoissa kerkesi paikalle, välkkyminen hävisi. Jos taas paikka keretään ryöstämään, kartalle ilmestyy keltainen ympyrä mikä merkkaa ryöstöautoa. Tämä auto täytyy paikantaa ja saada ryöstösaalis takaisin. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa ajamalla auton eteen jolloin se pysähtyy ja tilanne päättyy. En tiedä tarvitsiko tässä hommassa käyttää hälytyspillejä, mutta kykin ne aina päälle. Vaikka useampi rasti välkkyisi samanaikaisesti, ei kuitenkaan ryöstöautoja ilmesty ruudulle kuin yksi. 

Seuraavaksi ongelmia aiheuttaa ylinopeutta kaahaavat sankarit. Nämä on merkattuna karttaan punaisilla ympyröillä. Kartassa näkyy mustia ympyröitä jotka saattavat muuttua tälläisiksi kaahareiksi. Kaahareita napattiin samalla tekniikalla kiinni kuin ryöstäjiä. Tarkkana täytyi olla, sillä jos punainen ympyrä muuttui takaisin mustaksi ja kaverin meni pidättämään, sai siitä varoituksen. Jos yhden viikon aikana sai viisi varoitusta, peli alkoi alusta. Onneksi varoitukset nollaantuivat kun seuraava viikko alkoi. Varoituksia sai myös jos päästi liian monta kaaharia karkuun. Tämä tarkoitti yli viiden kaaharin menettämistä yhden päivän aikana. Näitä kyllä pääsi aina muutama livahtamaan, sillä ainakin itselleni oli mahdotonta saada kaikki kaaharit napattua kun täytyi pitää silmällä paljon muutakin.

Viimeinen partiointiin liittyvä homma on kovemman luokan roistot. Ruudulle pärähtää satunnaisesti ilmoitus jostain kovemmasta rosmosta joka on saatava kiinni. Tämän pitkäkyntisen liikkeet on merkattu isolla punaisella ympyrällä. Nämä tyypit kannatti mahdollisimman nopeasti ottaa kiinni, sillä jos moinen pääsi karkuun, sai siitä suoraan kolme varoitusta. Rosmon auton tunnisti helposti, sillä ne olivat erilaisia ja värisiä kuin muut pelissä olevat autot. 

Viikon jokainen päivä on eripituinen ja homma alkaa kahdesta minuutista. Jokaisen suoritetun päivän jälkeen mittariin lisätään yksi minuutti lisää. Eli viimeisessä päivässä onkin jo kahdeksan minuuttia partiointia. Pelin ensimmäisen viikon selvittämiseen noin 1,5 tuntia :D Jatkuva kartan tuijottelu hidasti peliä melkoisesti koska kello ei käy kartan ollessa esillä. Sain myöhemmissä viikoissa pudotettua viikon läpäisyaikaa noin tuntiin, mutta on sekin aika kauan! Tässä pelissä on yksi todella ikävä suunnitteluvirhe, nimittäin tässä ei ole salasanaa lainkaan. Minulla taisi mennä noin 6-8 tuntia pelin läpäisemiseen. Tämä on todella pitkä aika kun miettii, että peli täytyy yhteen pötköön pelata. Jatkuvasti vielä mielessä pyöri, että liioista virheistä joutuu pelin alkuun. Sinänsä aika julmaa, että samassa pelissä on salasanan puute ja vain yksi yritys. 

Kun partiointipäivän on suorittanut loppuun, pääsee ruutuun missä voi halutessaan virittää tai kunnostaa autoa. Kunnostus kannatti ehdottomasti tehdä aina, sillä muuten seuraava työpäivä alkaa niillä energioilla, mihin edellinen päättyi. Auton virittämistä ei kannattanut pahemmin harrastaa, sillä ajettavuus meni aivan kelvottomaksi. Autoon on mahdollista lisätä räväkämpi ohjattavuus, turbokiihdytys, parempi huippunopeus ja tehokkaammat jarrut. Näitä kaikkia pystyy päivittämään kolme kertaa. Hommasin muutaman ohjattavuuteen liittyvän päivityksen ja paremman moottorin huippunopeutta kasvattamaan. Pelaaminen muuttui paljon hankalammaksi näiden myötä kun auto kääntyi aivan liian nopeasti ja kiihtyi tahattoman kovaa. Ajelin helpommin kaikenlaisia esteitä päin menettäen energiaa ihan turhaan. Päätin sitten jättää loput päivitykset ostamatta ja ilman pärjäsi oikein hyvin. Näitä päivityksiä ostellaan krediiteillä mitä saa työpäivän aikana tehdyistä tehtävistä. Näitähän jäi sitten pelin loppupuolella aivan älyttömät määrät käyttämättä kun ainoa juttu mitä tein oli auton korjaaminen. Täyden korjauksen sai kolmella krediitillä ja huomattavasti enemmän krediittejä sai päivän aikana selvitetyistä rikoksista. Yksi asia, mitä ei koskaan kannattanut tästä korjauspaikasta hommata olivat luodit. Kun kerta siviilin ampumisesta saa suoraan potkut ja ampumisnappi on laitettu A-napin taakse heti kaasunapin viereen, vahinkolaukausten määrä nousi huomattavasti. Ammuksilla olisi voinut ampua rosvoja joka on nopeampaa kuin pidättäminen. Kaahareitakin voi ampua, mutta siitä saa varoituksen. Eli aivan turhaa hommaa, nämä kannatti jättää kauppaan.

Tässä olisi ollut potentiaalia hyväksi peliksi, mutta hieman piippuun jäi suunnittelu. En oikein myöskään fanittanut sitä, että kolme viidestä viikosta tapahtuu yövuorossa. Kaikki näytti niin ankealta ja harmaalta verrattuna päivävuoron värikkäisiin maisemiin. Yksi tälläinen yövuoro olisi ollut ihan jees, mutta että 2-4 viikot olivat pelkkää yövuoroa ei oikein maistunut. Aika nopeasti ensimmäisen viikon jälkeen pelaaminen alkoi puuduttaa. Kun tässä ei voinut tallentaa tai ottaa salasanaa ylös, ei auttanut kuin hampaat irvessä pelailla, että ei tarvinnut alusta aloittaa. Menin kaksi ensimmäistä viikkoa sellaisella taktiikalla, että odottelin kiltisti paikallani, että jotain alkaa tapahtua - esimerkiksi jotain rakennusta ryöstetään. Hylkäsin tämän kuitenkin sitten ja vaihdoin taktiikkaani liikkuvaan partiointiin. Näin sain heti estettyä mahdolliset ryöstöt ja saattoi kaahareitakin tulla suoraan näkökenttään. Kahden ensimmäisen viikon taktiikassa oli se ongelma, että kaahareita pääsi liikaa karkuun kun joutui lähteä jahtaamaan ryöstöautoa. Viikot kolme ja neljä menivät oikein kivuttomasti läpi tällä uudella taktiikalla. Muutamissa viikonpäivissä pääsi kaahareita karkuun sen verran, että siitä tuli varoitus. Eipä tämä mitään haitannut kun viidestä vasta homma meni poikki.

Pimeiden yövuorojen jälkeen viimeinen viikko oli kuin tuulahdus raikasta meri-ilmaa auringon valaisimine katuineen! Pieni ahdistus kuitenkin puski päälle kun huomasin, miten inhottavasti tämä viimeinen kartta on suunniteltu. Tämän alueen kadut ovat vielä todella kapeita ja täytyi tarkasti ajaa kadulle, että ei vahingossa auto ottanut vahinkoa. Myös ryöstettäviä taloja merkkaavat rastit olivat laitettu todella inhottaviin paikkoihin. Toisin kuin esimerkiksi kolmannessa viikossa missä pystyi ajamaan mukavasti ympyrää ja sai siinä samalla tarkistettua kaikki ryöstötalot, tässä se ei ollut niin helppoa. Joutui suunnittelemaan todella kummallisen reitin jotta kaikki paikat sai samalle reissulle. Tämä partiointihomma ei edes oikein onnistunut tässä aikaisemmista seikoista johtuen ja pakka levisi sellaiseksi, että teki vain jotain - kunhan sai pidettyä varoitukset minimissä. Onneksi tässä ei menetä energiaa jos osuu vastaantuleviin autoihin. Kadut ovat niin kapeita, että muista autoista on todella hankala päästä ohi. Eihän tässä olisi uskaltanut mennä lainkaan kapeimmille kaduille ajelemaan jos törmäyksen vaara olisi ollut todellinen :D

Viimeisen viikon ensimmäiset työpäivät menivät oikein mukavasti ja virheettömästi, mutta kun partioitavien kohteiden määrä lisääntyi, alkoi virheitä tulla. Meinasin myös yhden työpäivän aikana hajottaa autoni kapeiden katujen vuoksi ja Game Over oli todella lähellä! Kun viimeinen partiointipäivä alkoi, minulla oli kolme varoitusta. Tiesin, että tässä viimeisessäkin kaaharit pääsevät karkuun ja saan siitä varoituksen. Täytyi vain yrittää pitää muut varoitukset minimissä. Tämä onnistuikin, vaikka aikamoinen homma oli yrittää pitää asiat kasassa. Totta kai tämän viimeisen päivän aikana kovemman luokan rosvo ilmestyi pilaamaan yritystäni, mutta onneksi sain hänet pidätettyä nopeasti. En tiedä tuliko tämä RNG:n saatteleman vai oliko ihan tarkoituksellinen juttu. Kun viimeinen työpäivä loppui, minulla oli neljä rangaistusta, eli melko tiukille meni! Olisi todella ärsyttänyt ja ahdistanut jos tämä olisi pitänyt uudelleen alusta aloittaa :D

Potentiaalisesti ihan siisti peli on pilattu liialla yksinkertaisuudella joka teki tästä tylsän. Salasanan puutteesta iso miinus, tuskin tätä on kovinkaan moni jaksanut putkeen tykittää kun on käytännössä sitä yhtä ja samaa koko ajan.

Rambo

Games Beaten: 526/710

Genre: Action/Platform

Goal: Defeat the Chopper

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Olet Rambo, kunniakkain Vietnamin sodan maavoimien erikoisjoukkojen sankari. 

Sota on loppunut jo aikapäiviä sitten, mutta sinun kaltaisillesi, taitaville ja kestäville miehille se ei lopu koskaan. Jätit kaverisi jälkeen - kaverit, jotka eivät selvinneet takaisin, kaverit joiden luulet olevan vielä siellä ja elossa.

Nyt sinulle tarjoutui mahdollisuus palata takaisin. Takaisin sotaan mikä ei koskaan tavallaan päättynyt. Takaisin siihen, mitä osaat tehdä parhaiten. Hyväksyt tiedustelutehtävän jonka johdossa on papereiden plärääjä, Murdock.

"Ainut mitä sinun täytyy tehdä, poika, on ottaa muutamia valokuvia, ei muuta," Murdock varoittaa. Jostain syystä luotat häneen. Sademetsän syvyyksissä etsit kontaktiasi, mikä osoittautuu yllätykseksi. Yhdessä teidät lähetetään oletettuun vankileiriin. Mutta ei ennen kun olette tehneet hyvän teon tai kaksi.

Jos pääsette vankileiriin, yritä pelastaa vähintään yksi vangeista. Erittäin pienistä mahdollisuuksista huolimatta, yritä päästä lähtöpaikalle tarkalleen oikealla hetkellä kun Trautmanin ja hänen tiiminsä helikopteri on siellä, tai muuten ei ole varmuutta milloin - vai tulevatko - he koskaan hakemaan sinua. 

Ja vaikka selviäisitkin, arvaa mitä? He eivät silti välttämättä ota sinua kyytiin. Muistatko Murdockin? Hänellä saattaa olla syynsä, että hän ei halua sinun pelastavan yhtään sotavankia. Ja täällä, 36:n Helvetillisen tunnin jälkeen ja tehtäväsi ei ole vielä edes alkanut...

Peli on nimeltään pelkkä Rambo, vaikka se pohjautuukin toiseen leffaan, Rambo: First Blood Part II:seen. Peli muistuttaa todella paljon Zelda II: Adventure of Link -peliä. Voi hyvinkin olla, että tekijät ottivat vaikutteita Zeldasta, sillä Zelda on julkaistu 14.1.1987 ja Rambo taasen 4.12.1987. Vaikka peli alkuun vaikuttaakin avaralta seikkailulta, tässä mennään todella paljon juonen mukana. Kun tietty juonikuvio on menossa, ei sen ulkopuolelle pääse haahuilemaan vaan tapahtumat sijoittuvat pienen alueen sisälle.

Aluksi pelissä hakataan puukolla erilaisia sademetsän eläimiä kuten käärmeitä ja lepakoita, mutta myöhemmin tässä pääsee räiskimään sotilaita muillakin aseilla. Aseiden ammusmäärä on rajallinen ja viholliset pudottavat niitä satunnaisesti. Ainoastaan puukkoa voi käyttää rajattomasti. Tällä lähitaistelupuukolla osuminen vihollisiin on välillä todella hankalaa hommaa. Monesti tilanne päättyi niin, että otti itsekin samalla osumaa - ajoitus on sen verran hankala.

Pelissä on leveli-systeemi ja vihollisia tappamalla expan määrä nousee. Kun tietty raja saavutetaan, muuttuu aseiden teho paremmaksi. Hieman jännästi energiaa ei saa tästä hommasta lisää, vaan sen määrää nostetaan tuhoamalla tiettyjä erikoisempia vihollisia. Nämä viholliset pudottavat sydämen joka nostaa kokonaisenergiaa 100 pykälää. Nämä voi mieltää eräänlaisiksi pomotaisteluiksi vaikka edes musiikki tai mikään muutukaan. Maksimi kokonaisenergiamäärä taitaa olla 800 yksikköä minkä kävin AVGN:n videolta jälkeenpäin tsekkailemassa. Hän käytti koodia jonka avulla pääsi suoraan viimeiseen pomoon ja tämä kyseinen määrä energiaa oli ruudulla. Itse onnistuin haalimaan maksimissaan 700 energiayksikköä, eli ilmeisesti joku jäi löytämättä. Hyvin näinkin pärjäsi :)

Peli vaikutti alkuun aika sekavalta liikkumisen suhteen, mutta homma kyllä selkiytyi nopeasti kun tajusi, että tässä pyöritään ns. ympyrää tietyn leffakohtauksen ympärillä kunnes oikea reitti löytyy. Pitkin maita ja mantuja edetessä välillä vastaan tulee maassa olevia laatikoita joissa on N tai S -kirjain. Näistä sitten kuljetaan joko pohjoiseen tai etelään. Jos pelissä pääsisi minne vain milloin vain, tämän tyylinen ratkaisu olisi todella sekavaa, mutta näin se toimi juuri ja juuri. Välillä tuli kyllä pyörittyä ympyrää kun ei meinannut millään oikeaa reittiä löytyä, mutta aina se sitten lopulta löytyi. 

Peliin on laitettu mukaan oikein vuorokaudenvaihdoksetkin ja ne vaihtuvat itsestään tasaiseen tahtiin. Ei upean tekstiboksin saattelemana kuin esimerkiksi Castlevania II: Simon's Questissa :D

Pelistä löytyy aseistuksen lisäksi punaista juomaa sisältäviä lasipurkkeja. Nämä ovat elintärkeitä eikä niitä kannattanut tuhlailla mihinkään turhiin kohtiin. Minä päätin jo alusta lähtien olla käyttämättä näitä kuin äärimmäisissä tilanteissa mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi pelin loppupuolella. Kaksi mestaa onnistuin pelaamisen aikaan paikantamaan, mistä tälläisiä purkkeja saisi lisää. Keksin myös upean juustoilun näiden purkkien kanssa. Kun tälläisen purkin löytää ja palaa takaisinpäin sellaiseen kohtaan missä aktivoituu jokin tekstiboksi, purkki ilmestyy takaisin! Näin sai farmattua maksimimäärän purkkeja itselleen. Eli periaatteessa purkkeja olisi voinut käyttää jos olisi ennakkoon tiennyt nämä farmauskohdat. Sama farmauskikka toimi myös ammusten kanssa ja tätä tulikin tehtyä myös, sillä jotkut pelin kohdat olisivat olleet älyttömiä ilman ammuksia. 

Mikään ihan läpihuutojuttu tämä peli ei ole ja joitain kohtia saikin hangata useampaan kertaan jotta pääsi seuraavaan jatkopaikkaan. Juoni-ikkunat toimivat jatkopaikkoina ja kuoleman jälkeen palattiinkin takaisin edelliseen jos ei uutta saavuttanut. Pelissä pystyy tekemään muutamia valintoja jotka vaikuttavat pelin kulkuun. Joskus näissä juoni-ikkunoissa oli turhia kysymyksiä, kuten Rambo kysyy Co:ta, että "mitä mieltä olet ulkonäöstäni?" Tämä ei edistä peliä mitenkään ja on vain selkeästi huvikseen laitettu mukaan. Jo heti pelin alussa on todella outo valintaruutu, missä saa valita, että jääkö vankilaan vai hyväksyykö tehtävän. Jos jää vankilaan, peli ystävällisesti ilmoittaa, että homma ei jatku, ellei valitse toista vaihtoehtoa. Aivan en tämän pointtia ymmärtänyt. 

Pelin alkupuolella saa tehtävän, että kun löytää sotavangin, täytyy siitä ottaa valokuva eikä missään nimessä saa pelastaa. No, tein työtä käskettyä ja kun pääsin tiettyyn pisteeseen peliä, sanottiin, että "sotavanki olisikin pitänyt pelastaa." En nyt tarkkaan muista miten tämä meni elokuvassa, mutta ehkä jos olisi muistanut leffan paremmin, tämä olisi hoitunut kerralla. Kun en vankia pelastanut, peli kuljetti minut tämän sotavanki -osion alkuun ja se olisi täytynyt pelata kokonaan uudelleen.

Pelistä löytyy salasana ja sen saa näkyviin kun painaa juoni-ikkunassa Selectiä. Tätä en muistanut aina tehdä ja jos olisin muistanut, ei olisi niin pitkältä tarvinnut pelata uudelleen. En ollut muistanut ottaa salasanaa sotavangin luona. Sentään koko osiota ei tarvinnut uudelleen pelata, sillä olin kuitenkin jonkun salasanan ottanut talteen. Onneksi kun tiesi minne pitää mennä, aika nopeasti pääsin samaan pisteeseen missä olin ollut. Täytyy pelin salasanasta mainita, että se on aivan järkyttävän pitkä. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että pelissä on aika paljon muuttujia kun energiat, panokset ynnä muut tallentuvat salasanaan. Joka tapauksessa sen syöttäminen oli melkoinen projekti. Onneksi tätä ei kovin montaa kertaa tarvinnut harrastaa.

Sotavanki-sekoilun jälkeen peli eteni suhteellisen mukavasti. Yksi todella haastava sotilaiden täyttämä alue meinasi pistää kapuloita rattaisiin, mutta selvitin sen juuri ja juuri. Todella pitkä osio täytyy selvittää niin, että energiaa tuhlautuisi mahdollisimman vähän. On näitä samantyylisiä paikkoja aikaisemminkin pelissä, mutta tämä oli jotenkin älyttömän pitkä ja hankala. Osion loppupuolella vastaan tulee vielä moottoripyörällä ajeleva erittäin kestävä vihollinen. Ammuin motoristia minkä kerkesin ja olin yhden osuman päässä kuolemasta, niin mokoma tuhoutui :D Tästä sain palkinnoksi sydämen joka nosti energioitani 100 pykälällä ja antoi ne vielä täyteen! Mikä tuuri kävi, ilman tätä en olisi selvinnyt loppuun asti. 

Tässä vaiheessa peliä vastaan alkaa tulemaan myös robotteja! Nyt on hieman omia vapauksia käytetty pelin suunnitteluun, vai muistanko juonikuviot aivan väärin? :D

Tämän jälkeen loppupeli eteni aika kivuttomasti. Loppupuolella olevasta isosta hallirakennuksesta täytyi löytää helikopterin avain. Avainta vartioi todella omituinen vihollinen kenen pää paisui isoksi aina kun häntä ampui :D Onneksi keksin tätä kaveria vastaan hyvän taktiikan niin, että ukkeli ei päässyt lainkaan luokseni. 

Pelin viimeinen pomo olikin spoilaantunut AVGN:n videolta ja heti kun saavuin helikopterin luokse, tiesin, että nyt on tosi kyseessä. Henki kuitenkin lähti ensimmäisellä yrityksellä kun energiani olivat aika heikolla mallilla. Matka kopterille on aika pitkä ja täytyi tarkasti ampua vihollisia ilman turhia energianmenetyksiä. Toisella yrityksellä energiani olivat huomattavasti paremmalla tasolla, sillä nyt tiesin milloin helikopteri tulee vastaan. Kopteria ei voi vahingoittaa kuin käsikranaateilla ja niitä pystyy olla varastossa yhdeksän kappaletta kerrallaan. Onneksi ruudulle ilmestyy pari sotilasta härväämään jotka sitten pudottelevat kranaatteja kuolemansa jälkeen. Onneksi tässä pelissä pystyy vaihtamaan asetta Pausen aikana, sillä muutoin vaihtoprosessi olisi mennyt liian kaaokseksi. Eli ensin heitellään kopteria kranaateilla jonka jälkeen vaihdetaan johonkin toiseen aseeseen ja tuhotaan sotilaat. Energiaa täytetään aina kun sen aika on. Minulla oli taistelun aikana täydet yhdeksän energiapurkkia käytössäni ja ne riittivät mainiosti - yksi jäi vielä käyttämättä! Energiapurkkien maksimimäärän vuoksi taistelu ei ollut kovinkaan vaikea, ei tarvinnut edes juuri väistellä mitään - kunhan vain heitteli kranaatteja tasaiseen tahtiin kohti kopteria. Osumaa kopteri otti todella paljon ja ilman energiapurkkeja tämä olisi ollut erittäin hankala vastus.

Lopuksi saavutaan takaisin tukikohtaan ja täällä seuraa pelin omituisin kohta joka on myös AVGN:n videosta tuttu. Petturi Murdock muuttuu sammakoksi kun häntä ampuu. SAMMAKOKSI, mitä ihmettä? Pitäisikö tämän olla jokin viittaus johonkin? Ammus myöskään ei ole mikään ihan perinteinen, vaan siitä lähtee jotain Aasialaisia merkkejä minkä tarkoitusperä jää hämäränpeittoon. Tätä ei ole edes pakko tehdä vaan voi suoraan kävellä eversti Trautmanin luokse joka heittää pienet smalltalkit jonka jälkeen peli päättyy. "The End" -teksti on vielä varustettu oikein kahdella Sylvester Stallonella, upeaa!

Ennakko-odotukseni peliä kohtaan olivat aika matalalla kiitos Internetin, mutta tämähän oli ihan jees seikkailu! Onhan tässä paljon suunnitteluvirheitä, bugeja ja muuta moskaa, mutta ei tämän pelaaminen liiaksi ärsyttänyt oikein missään vaiheessa. Oikeat paikat löytyivät aika kivuttomasti ja vaikeusastekin oli aika mukavalla tasolla.