Castelian

Games Beaten: 536/710

Genre: Platform

Goal: Complete the 8th Tower (Edge of Doom)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 7/10

Olet todistamassa tyypillistä kimaltelevaa kesäaamua Jemmervillen kaupungissa. Molemmat auringot ovat nousseet Centrus planeetan ylle, missä tietysti kesä on ainoa vuodenaika. Juuri täällä sijaitsevista saaren arvokkaista jalokiviesiintymistä puhutaan kaikkialla Triangulum-galaksissa, ja ne ovat lähes jokaisen tässä maailmankaikkeuden kolkassa elävän eliömuodon kadehtimia.

Julius oli nukkumassa hänen terraariossaan kun hologrammi-puhelin sylki ulos viestinsä. Se oli Domoloco and Sons Inc:n johtaja. "Julius, meillä on vakava tilanne. Kuvernööri on raportoinut, että seitsemän muukalaistornia on ympäröinyt saaren. Jos lisää ilmestyy, saari on täysin eristetty. Naviportit on lähes kokonaan suljettu. Hyperrahtialukset ovat loukussa... mikään ei pääse sisään eikä ulos." "Olen henkilökohtaisesti luvannut kuvernöörille, että Domoloco and Sons hoitelee nämä tornit... Kukaan ei tiedä mitä ne ovat tai mistä ne tulivat, mutta haluan, että ne tuhotaan! Se ei liene liian hankala tehtävä, eihän?"

Julius avasi rauhallisesti silmänsä ja huomasi, että johtajan henkilökohtainen hologrammi - ei siis hänen sihteeristään - oli edelleen aktiivisena: "Herää Julius ja kaada tuo torni!" Juuri kun Julius oli sanomassa jotain, hologrammi hävisi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. 

Pieni vihreä olio nimeltään Julius on laitettu kapuamaan kahdeksan tornin huipulle! Ohjekirjassa virheellisesti puhutaan seitsemästä tornista vaikka tässä on kuitenkin kahdeksan tornia selvitettävänä. Peli on todella yksinkertainen ja se selittyy sillä, että pelihän on alun perin todella vanha tekele. Hieman kun asiaa selvittelin, niin tästä on väännetty lukuisia erilaisia versioita eri alustoille - lähinnä kotimikroille. Pelin alkuperäinen nimi on Nebulus ja jostain syystä se on vaihdettu tätä NES-versiota varten. Muitakin erilaisuuksia löytyy, esimerkiksi bonuskentät ovat täysin erilaisia muissa versioissa. Famicom-versioon on vielä pelin päähahmokin vaihdettu erilaiseksi ja siinä seikkaillaan jollain kummallisella linnulla. Peli on erittäin trollaavaa sorttia ja sekin selittyy pelin iän myötä. Tästä löytyy kaksi continuea ja kolme elämää, mutta peli tarjoilee todella avokätisesti lisää lisäreitä.

Ideana on yksinkertaisesti päästä tornin huipulla olevaan oveen jonka jälkeen siirrytään bonuskentän kautta seuraavaan torniin. Vaikka Juliuksella onkin käytössä valkoiset ammukset joita hän heittelee, ei tässä voi kovinkaan montaa vihollista tuhota. Taitaa joissain kentissä olevat pomppivat pallot olla ainoita vihollisia mitä voi tuhota. Ammuksilla voi hajottaa myös vilkkuvia palikoita jotka estävät etenemistä. Pelissä on erittäin paljon "trial 'n' error" -bullshittiä ja eipä tähän voinut muuten varautua kuin muistamalla, missä trollaavat kohdat sijaitsevat. Löytyy mm. alta häviäviä palikoita ja taaksepäin kuljettavia palikoita joissa piti vain tiukasti kävellä eteenpäin jotta niistä pääsi ohi. Nämä erikoisemmat tasot eivät eroa millään tavalla muista palikoista mikä on aika ikävä juttu. Olisi ehkä voinut jonkin pienen indikaattorin laittaa kun tälläinen palikka tulee vastaan. Mutta ymmärrän kuitenkin, että alkuperäisestä pelistä oli täytynyt tehdä mahdollisimman hankala jotta peli ei liian sähäkästi mene läpi.

Kun ensimmäistä tornia lähtee kapuamaan ylöspäin, tulee väistämättä mieleen Battletoadsin Dark Queenin torni, The Revolution. Tornin pyörimisefekti muistuttaa The Revolutionia aika paljon ja värityskin on samantyylinen. Voi olla, että Battletoadsin jäbät ovat ottaneet vaikutteita tästä pelistä. Pelissä ei voi periaatteessa kuolla kuin aivan tornin alareunassa, sillä viholliset vain tönäisevät Juliuksen tason tai pari alaspäin osuessaan. Pelissä ei ole mitään energiamittaria tai vastaavaa. Aikaraja onkin tämän pelin pahin vihollinen ja aivan älyttömään perseilyyn ei ole varaa jotta pääsee huipulle asti. Bonuskentistä saa reilusti lisäaikaa seuraavaan torniin jos sellaisen onnistui selvittämään maaliin asti. Bonuskentissä edetään poikkeuksellisesti vasemmalta oikealle hyppien tasoja pitkin ja väistellen kuiluja. Bonuskentät ovat täynnä timantteja joista saa reilusti pisteitä. Pisteistä saa sitten lisäreitä! Bonuskentissä on vain yhtä vihollistyyppiä; vasemmalta tai oikealta puolelta lentäviä "atomeja." Bonuskenttien vaikeusasteet vaihtelivat reilusti ja jotkin loppupään bonuskentät ovat huomattavasti helpompia kuin alkupäässä olevat. Lisäaika helpotti uuden tornin tutkimista ja virheitäkin sai tehdä reilummin kuin on enemmän aikaa käytössä. Lisäaika ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, tornit pääsee läpi, kunhan vain on tarkkana. 

Kuten aikaisemmin mainitsin, pelin vihollisia ei voi pahemmin tuhota - täytyi vain väistellä. Tämä on välillä helpommin sanottu kuin tehty, sillä välillä vihollisia on useita samassa rykelmässä. Nämä tuhoutumattomat viholliset liikkuvat joko vaakatasossa tai pystysuunnassa. En tiedä onko tietoinen valinta, mutta välillä vihollisten liikkumispatternit menevät sellaisessa tahdossa, että eteneminen meni todella hankalaksi, välillä jopa lähes mahdottomaksi. Olisin arvostanut, että tälläiseen todella tarkkuutta vaativaan peliin olisi laitettu kellontarkat vihollisten liikkumiset - eikä niin, että pakka saattoi hajota miten sattuu. Useissa tilanteissa joutui väistelemään vaakasuunnassa kulkevia vihollisia niin, että menee turvaan hieman alemmalle palikalle. Joskus ajoitukset osuivat sellaiseksi, että ei vaan kerinnyt mennä turvaan. Myös todella hankalia ovat kohdat, missä on esimerkiksi kolme pystysuunnassa liikkuvaa vihollista peräkkäin. Samassa rykelmässä saattoi olla usealla erilaisella nopeudella liikkuvia vihollisia ja joutui todella tarkkaan katsomaan oikean hetken, milloin kaikkien kolmen vihollisen ohi pääsi kerralla. Viholliset on asetettu niin tiiviisti, että niiden väliin ei voinut jäädä odottamaan. Onneksi peli hävittää aikaisempia vihollisia kun on selviytynyt tarpeeksi korkealle. Ei tarvitse enää taistella aikaisempien hankalien kohtien kanssa jos sattui putoamaan alaspäin. Torneissa on sellaisia ihania kohtia, että kun hissillä kulkee ylöspäin, ei näe vaakasuunnassa rullaavia vihollisia lainkaan. Täytyi vain toivoa, että ei osuisi mihinkään. Viholliset vielä osuessaan toiseen viholliseen vaihtaa kulkusuuntaansa mikä teki joistain kohdista täysin arpapeliä.

Kolmannessa tornissa meni sormi suuhun jo heti alkupuolella kun en vain keksinyt miten pääsisin eteenpäin. Tovin yritin, mutta jouduin pienen vinkin katsomaan netistä. Kun pelin mekaniikat eivät olleet vielä iskostuneet päähäni, ei tullut mieleenikään, että etenemisessä täytyisi käyttää ruudulle satunnaisesti ilmestyvää "atomi" -vihollista hyödyksi. Atomi tönäisee Juliuksen alemmalle tasolle jonka jälkeen meno jatkuu. Tätä mekaniikkaa ei hirveästi hyödynnetty enää tämän jälkeen, vain toisen kerran seuraavassa, neljännessä tornissa. Olisin aika pitkään saanut jumittaa kolmannessa tornissa ennen kuin olisin keksinyt miten edetä :D Atomiviholliset ovat erittäin pirullisia tapauksia satunnaisen ilmestymisen vuoksi. Välillä atomit ilmestyivät ruudulle juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Atomien yli ei voinut hypätä, sillä kun torni rullaa ympäri, yli hyppääminen jäi aina vajaaksi. Vaihtoehtona on mennä jostain ovesta sisään juuri ennen kuin atomi osuu Juliukseen ja näin sai vältettyä atomiin osumisen. Toki jos on mahdollista mennä eri tasolle kuin missä atomi on, näin väistö onnistui myös.

Jostain syystä pelintekijät ovat laittaneet ampumisen ja hyppäämisen saman napin taakse. Johtuukohan valinta kenties pelin aikaisemmista versioista, mene ja tiedä. Tämä kuitenkin aiheutti välillä ikäviä tilanteita kun hyppäsikin vahingossa kun tarkoituksena oli ampua. Jos seisoi paikallaan, silloin Julius ampui ja samaan aikaan liikkuessa Julius hyppäsi. Pelin hitboxit ovat aika järkyttävästi toteutettu ja vihollisiin osui aivan liian helposti. Tälläisessä todella tarkkuutta vaativassa pelissä moinen ei ole hyvä juttu. Tuntui, että bonuskentissä atomin hitbox on erilainen kuin normaaleissa torneissa ja osumia tuli huomattavasti harvemmin. Tasolta tasolle hyppiminenkin on aika karmeaa hommaa, sillä jos hyppäsi hieman väärästä kohdasta, saattoi Julius muljahtaa palikan reunalta alas. Nämä hitboxit ja palikoille hyppimiset pilasivat omaa pelinautintoa reilulla kädellä. Kun kerta tehdään näinkin tiukkaa tasoloikkaa, olisi tämä asia pitänyt hoitaa erittäin hyvin. 

Peli eteni verkkaista tahtia kohti viidettä tornia. Lukuisia kertoja jouduin pelin aloittamaan alusta kun täytyi opetella kaikki kohdat tarkasti. Myös kun tässä täytyy muistaa todella paljon juttuja, saattoi jotkin aikaisemmat asiat unohtua. Kyllähän ne sitten viimein iskostui takaraivoon kun yrityskertoja oli kertynyt jo useita. Viides torni on pelin yksi vaikeimmista ja jouduin jälleen yhden pienen vinkin katsomaan kun en vain tiennyt yhtään minne pitäisi mennä. Kun tornissa kaikki näyttää samalle ja vielä kun vahingossa putosi alaspäin, meni tässä todella helposti sekaisin missä on menossa. Viides torni on monimutkainen ja todella pitkä. Sai todella tarkasti pelata, että aika riitti loppuun asti. Torni alkaa vielä todella ärsyttävällä hypyllä, missä täytyy väistää ylös ja alaspäin liikkuvaa vihollista. Vihollisen jälkeen on vielä katoava palikka kiusana. Jos hypyn feilasi, tippui veteen. Hyppy täytyi tehdä millintarkasti ja tähän paloi elämä poikineen ennen kuin ajoituksen sai haltuun.

Ihmettelin kovasti, että miten TMR tämän oli läpäissyt neljään tuntiin, mutta kun läpäisyn jälkeen kävin hänen vetoaan katsomassa, selvisi, että TMR oli käyttänyt Save State -treenausta hyödykseen. Hyi, ei moisia puijauksia! Sitkeästi selvitin itse muutamaa pikku juttua lukuun ottamatta tornien ansat. Kyllähän se aikaa otti, mutta onnistui! Viidennen nihkeän tornin jälkeen kuudes ja seitsemäs torni eivät olleet mitenkään kovin hankalia. Toki, aluksi joutui selvittelemään tornien rakenteen, mutta pituudeltaan nämä tornit eivät olleet kovinkaan pahoja. Aikaa jäi mukavasti jäljelle varsinkin, jos onnistui kikkailemaan suurimman osan tornista ilman suurempia virheitä. 

Mutta sitten kun viimein pääsin kahdeksanteen torniin...huh heijaa. Vaikeusaste nousi useamman pykälän verran jo heti alkumetreillä. Heti kättelyssä odottaa neljän ylös ja alaspäin liikkuvan vihollisen rypäs mikä täytyy väistää yhdellä tehokkaalla liikkeellä. Tähän kohtaan paloi aivan luokattomasti lisäreitä. Onnistuin satunnaisesti pääsemään kohdasta ohi, mutta se vaati lähes framen tarkan tempauksen. Homma oli aivan liian satunnaista meikäläisen taidoille joten täytyi jälleen vilkaista netistä vinkkiä. Harmillisesti netistä löytynyt läpäisy käytti tätä samaa taktiikkaa kuin minä joten helpotusta tuskaan ei löytynyt. Päätin tässä vaiheessa, että katson koko viimeisen tornin läpäisyn valmiiksi, sillä tänne asti pääseminen vei aika paljon aikaa ja älyttömän aloituskohdan vuoksi kunnollisia yrityksiä sai vain muutaman. Onneksi katsoin netistä, sillä viimeinen torni on todella brutaali. Hieman alun jälkeen tulee sellainen tasoloikkakohta, että oksat pois. Tässä kohdassa täytyy hyppiä palikalta toiselle ja jos tekee virheen, putoaa alas. Jokaisella palikalla on ylös ja alaspäin liikkuva vihollinen. Näillä pelin kontrolleilla tämä tilanne on hermoja raastava. Myös se ihana juttu, että vihollisten ajoitukset muuttuvat tekivät tästä aivan älyttömän. Välillä ei vaan mitenkään voinut päästä loppuun asti kun viholliset syöksivät Juliuksen alas. Riippui siitä mistä kohdasta vihollinen tönäisi Juliuksen alas jäikö henkiin vai ei. Eikä tässä vielä kaikki! Kun pääsi turvapaikkaan, täytyi sama kohta kulkea vielä toiseen suuntaan yläpuolelta käsin. Tämä ei ihan niin paha ollut kuin tuo aikaisempi hyppely, mutta haastetta löytyi reilusti. Ajatuksena, että tämä älytön kohta pitäisi selvittää jonka jälkeen sitten alkaa tutkimaan loppukenttää oli puistattava. Kenttä on todella pitkä ja tässä täytyi rullata tornia paljon, että sai ammuttua välkkyviä palikoita pois tieltä. Lopputorni ei vaikeudeltaan ollut onneksi ihan tuon hankalan kohdan tasoa, mutta olisi siihen mennyt todella paljon aikaa jos olisi itse alkanut hommaa selvittelemään. Loppupuolella on vielä todella ihana kohta, missä hissillä täytyi nousta ylöspäin ja vain toivoa, että ruudun ulkopuolella oleva, sivusuunnassa rullaava vihollinen ei osuisi tielle. Tähän viimeiseen torniin on laitettu vielä oikein kiva loppuratkaisu, sillä yhden loppuoven sijaan tästä niitä löytyykin neljä kappaletta. Kolme tiputtaa Juliuksen alaspäin ja vain yksi on kentän loppu. Onneksi minä tiesin mihin oveen mennä, joten tämän kanssa ei tarvinnut taistella. 

Olin viimein päässyt ensimmäistä kertaa tuon älyttömän tasoloikkakohdan ohi, etenin todella varovaisesti kohti tornin huippua. Katselin välillä videolta, mihin seuraavaksi pitäisi mennä. Putosin muutamaan otteeseen alaspäin pienien virheiden vuoksi, mutta se ei onneksi haitannut mitään. Hyppäsin yhden hissin päälle hieman huonosti ja päädyin kapistuksen vasempaan reunaan. Yritin kääntyä ympäri, mutta kiitos pelin ihanien kontrollien, Julius muljahti reunalta alas. Tipuin todella kauas ja aika ei enää riittänyt kiipeämään takaisin. Myöhemmin selvisi, että tämä hissi olisi vienyt aivan tornin loppuun... Kesti todella monta yritystä, että onnistuin pääsemään uudelleen tähän samaan pisteeseen. Meinasin uudelleen feilata hypyn, mutta onneksi Julius pysyi hissin päällä ja pääsin huipulle asti. Peli meni viimein läpi!

Olipahan peli taas, huh. Jos tähän olisi hieman enemmän panostettu ja viilattu tiettyjä juttuja, tämä olisi ollut ihan hauska seikkailu. Ei minua trollaaminen niin paljoa haittaa jos pelin mekaniikat ovat muuten täydessä iskussa. Nyt tämän pelaaminen aiheutti vain harmaita hiuksia. Jos tämä olisi pelkästään NESille julkaistu, olisin antanut huomattavasti huonomman arvosanan, mutta annetaan armoa kun kyseessä on erittäin vanha peli.

Cabal

Games Beaten: 535/710

Genre: Shooter

Goal: Blow Up the Enemy's Base (Stage 5-4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Lepo! Majuri I.M. Havoc tässä - taisteluasiantuntija maailman kansainvälisten asioiden neuvostosta. Saimme juuri tiedon maailmanlaajuisen hyökkäyksen suunnittelusta josta vastaa D.R.A.T. - pelätty liittoutuneiden terroristien tasavalta. Neuvosto ohjeisti minua valitsemaan vapaaehtoisen purkamaan tilanteen...ja arvaa mitä? Sinä juuri ilmoittauduit vapaaehtoiseksi!

Valmistaudu viikon mittaiseen R & R:ään (tiedusteluun ja tuhoon) terroristien leirissä, eristäytyneellä paratiisisaarella. Kuljeskelet lämpimillä, trooppisilla rannoilla samalla kun ammukset pöllyttävät hiekkaa jaloissasi. Tuijottelet lumoavia auringonlaskuja samalla kun väistelet taisteluhelikoptereiden sivuittaistulitusta. Ihaile myös muinaisten raunioiden kauneutta. Ja tuhoa niitä hieman lisää! 

Tämä on erittäin salainen operaatio. Neuvosto ei voi ottaa vastuuta siitä jos epäonnistut. Olet omillasi ja jos teet jonkun virheen, tunnet sen nahoissasi. Koko terroristileiri täytyy tuhota, tai muuten tuholaiset aloittavat hirmuvaltansa. Älä jätä yhtään rakennusta pystyyn. Ei laivoja kellumaan. Ei helikoptereita lentämään. Ja kaikkein tärkeimpänä...puhdista koko alue vihollisen joukoista. 

Pidä silmäsi auki ja sormesi liipasimella. Suorita tehtäväsi ja maailma voi taas huokaista helpotuksesta. Ja onnea matkaan, sotilas. Sinä tulet tarvitsemaan sitä!

Majuri I.M. Havoc

Taisteluasiantuntija I.W.A.C.

Taas yksi Arcade-porttaus NESillä. Rare on tämän porttauksen takana ja mitä nyt hieman Youtubesta katselin, niin hyvin uskollisesti peli on väsätty alkuperäistä silmällä pitäen. Pelissä on viisi tasoa ja jokaisessa neljä kenttää. Eli yhteensä 20 kenttää pääsee pelailemaan. Räiskintä alkaa viidellä elämällä ja yhden lisärin saa kun suorittaa yhden tason. Muuten peli ei lisäreitä jakele ollenkaan. Kolme continuea löytyy mikä on oikein sopiva määrä. Vähemmillä continueilla tämä olisi ollut aivan liian vaikea ja jos enemmän olisi jaeltu, tämä olisi muuttunut todella helpoksi. Continuen käyttämisen jälkeen sai jatkaa täysin samasta kohdasta missä on menossa, todella loistava juttu!

Kentissä ideana on tuhota tarpeeksi vihollisia ja heidän kalustoaan jotta kenttä menee läpi. Ruudun alareunassa näkee edistymispalkin ja kun se menee täyteen, siirrytään seuraavaan kenttään. Kentät ovat vain yhden ruudun kokoisia. Kun neljä kenttää on suorittanut, ruudulle ilmestyy lopuksi pomovastus. Täytyy sanoa, että kentän läpäisyn jälkeen tuleva tuuletus on mahtava :D Pelihahmo juoksee todella huvittavasti eteenpäin heiluttaen asetta. Pelihahmon ohjaus vaati hieman totuttelua, mutta muutamien yritysten jälkeen se alkoi tuntua luonnolliselta. Pelissä voi liikkua vain vasemmalle ja oikealle liikutellen samalla tähtäintä. Jos ampumisnappia piti pohjassa, silloin pelkkä tähtäin liikkui ruudulla. Jos ampumisnappia näpäytti, heitti pelihahmo kranaatin. Kranaatteja on tietty määrä ja viholliset pudottavat niitä lisää neljän paketeissa. Viholliset pudottivat myös paria erilaista konekivääriä joita pystyi käyttämään hetkenaikaa antaen hieman reilumpaa tulitusvoimaa.

Peli tuntui aluksi todella vaikealta, mutta totuttelun jälkeen tästä sai paremmin kiinni. Yksi syy vaikeuteen oli, että en ollut tajunnut käyttää väistelyliikkeitä lainkaan. B-napin takaa löytyy kaksi erilaista väistelyliikettä, riippui mihin suuntaan D-padista painoi B-napin oltua pohjassa. Alaspäin painettaessa pelihahmo teki hienon kuperkeikan ja ylöspäin painettaessa aktivoitui kärrynpyörä. Nämä väistelyliikkeet olivat myös siitä mahtavia, että ne antoivat hetkellisen kuolemattomuuden hahmolle. Tähän ei kuitenkaan voinut ihan sataprosenttisesti luottaa, sillä joskus henki lähti vaikka tekikin väistöliikettä. En oikein tiedä mistä moinen johtui. Tämä kuitenkin muutti pelin luonnetta aika paljon. Testailun jälkeen en käyttänyt muuta kuin kuperkeikkaa, sillä totesin toisen väistelytavan turhaksi. Kun sitten viimein löysin tämän mahtavan väistelytavan, aluksi pyörin raivokkaasti ruudun reunasta reunaan, mutta tämä osoittautui huonoksi taktiikaksi. Liian usein tapahtui ns. vahinko-osumia. Huomattavasti parempi taktiikka oli seisoa jommassa kummassa reunassa ruutua ja väistää vain kun luoti tuli suoraan kohti. Välillä ei tarvinnut väistää ollenkaan, sillä vihollisten sihti ei ollut aivan siitä parhaimmasta päästä ja ukkelit ampuivat ohi.

Kentissä on reilusti barrikadeja joiden takana olla turvassa luotisateelta. Barrikadia täytyi pitää tarkasti silmällä, sillä vihollisten ammukset tuhosivat ne tietyn ajan kuluttua. Myös itse pystyi vahingossa barrikadin tuhoamaan mitä tapahtuikin kun olin hieman huolimattomasti asettanut tähtäimen liian alas :D Kentissä on myös paljon tuhottavaa ja kaikki kannattikin pistää hajalle samalla kun ampui vihollisia. Viholliset eivät pystyneet enää piiloutumaan tuhoutuneiden juttujen taakse ja heidät saikin helpommin tapettua. Vihollisten isoimmat ajoneuvot kannatti räjäyttää kranaattien avulla ja pienemmät sitten tykittää tohjoksi aseella.

Jo ensimmäisen tason kolmannessa kentässä vaikeusaste nousi jyrkästi ja tässä todellakin kannatti tuhota rakennukset ynnä muut jotta kenttä selkiytyisi hieman. Tämä kenttä esittelee myös uuden vihollistyypin, harmaat ukkelit. Nämä eivät kuole kerrasta ja pyörivät karkuun. Jos tälläisen sankarin jättää huomiotta, nakkaa vihollinen pommin kohti pelihahmoa. Toisessa tasossa on muutama kenttä, mitkä sisältävät vettä ja nämä kentät olivatkin melko pirullisia tapauksia. Vedestä pulpahtaa pintaan sukeltajia ja jos tilanteen päästi ryöstäytymään käsistä, hengenlähtö on taattu. Jostain syystä tämä toinen taso on pelin vaikein juurikin näiden sukeltajien takia ja alkuun näissä meni elämä poikineen. Joissain pelin kentissä on ohi lentäviä lentokoneita jotka pudottivat pommeja ruudulle. Nämä onneksi sai väistettyä melko kivuttomasti, kunhan vain seisoi jommassa kummassa ruudun reunassa. Pommeja pystyi myös tuhoamaan ampumalla jos sellaiseen sattui tuurilla osumaan. Vihollisten heittämät pommit sai tuhottua ilmasta. Jos pommi kuitenkin löysi tiensä kohti pelihahmoa, täytyi siirtyä hieman sivuun jotta ei pommin liekit kärtsänneet.

Pelin pomovastukset ovat jostain syystä pelin helpoin osuus. Suurimpaan osaan näistä toimii sama tuttu taktiikka, eli seisoo ruudun reunassa. Ensimmäistä pomoa täytyi väistellä enemmän, sillä ruudulla pörräävä kopteri pudotteli reilun määrän pommeja. Pommimatto kannatti väistää niin, että käveli karkuun ja odotti setin loppumista. Pomoissa on reilusti vaihtelua ja esimerkiksi toisen tason pomona nousee pienestä lammesta sukellusvene. Tässäkin kannatti seisoa ruudun reunassa ja väistää muutamat satunnaiset kudit kierähdystaktiikalla. Kranaatteja kannatti säästellä pomoihin, sillä ne tekivät mukavasti vahinkoa.

Kentissä meininki on välillä todella hektistä ja silmät menivät solmuun kun yritti väistää kaikkea mahdollista :D Jos tilanteen päästi käsistä, oli hankala saada sitä takaisin raiteilleen. Onneksi kuoleman jälkeen on reilu kuolemattomuusaika jonka avulla sai tilannetta rauhoitettua. Tässä on erityisen tärkeää, että yrittää kuolla mahdollisimman vähän ensimmäisissä tasoissa. Loppupäässä elämiä kuluu kun vihollisten määrä nousee reilusti. Yleensä matkanteko päättyi neljänteen tasoon elämien loputtua. 

Kun tähän sai kehitettyä hyviä taktiikoita, kentät rupesivat menemään kuolematta läpi muutamia satunnaisia kuolemia lukuun ottamatta. Pääsin viimeiseen tasoon jopa hieman vahingossa. Sain peliin hyvää tatsia ja aikaisemmin vaikean neljännen tason kentät menivät hienosti läpi. Tässä vaiheessa minulla ei ollut enää kuin yksi continue jäljellä. Sitkeästi yritin ja ei aikaakaan, kun olinkin jo viimeisessä pomossa. Pomon virkaa toimittaa jokin tykistö jossa ideana on tuhota pienempiä tykkejä jotka ympäröivät itse päätykkiä. Rauhallisesti kun yksi kerrallaan tuhosi lähimpänä pelihahmoa olevia tykkejä, satunnaisten ammusten määrä väheni huomattavasti. Sen huomasin, että kranaatit eivät olleet niin kova juttu tätä tykistöä vastaan - huomattavasti paremmin pärjäsi pelkällä aseella. Elämät hupenivat yksi kerrallaan ja niinhän siinä sitten kävi, että Game Over komeili ruudulla. Ei kovin monesta tykin tuhoamisesta jäänyt kiinni!

Uutta yritystä vaan ja nyt resetin painaminen oli todella herkässä. Jos sössin ensimmäisissä kentissä, painoin surutta resettiä. Kaikki ylimääräiset elämät täytyi säästää viimeistä pomoa varten. Hetken se otti, mutta viimein sain todella hyvän yrityksen aikaiseksi. Kokemuksen vuoksi onnistuin väistelemään sukeltajiakin niin, että en kuollut näissä kentissä oikeastaan lainkaan. Nyt kun minulla oli pari continuea taskussa ja vielä mukavasti lisäreitä, pystyin ottamaan viimeisen taistelun todella varmalla otteella. Helpostihan se viimeinen tykistö sitten kaatui ja pelihahmo tuuletti jälleen huvittavan näköisesti. 

Aluksi peli vaikutti aika nihkeältä, mutta opettelun jälkeen tätä oli ihan mukava pelata! Ei nyt mikään mestariteos, mutta ihan mukiinmenevää mäiskettä!

Conquest of the Crystal Palace

Games Beaten: 534/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Zaras (Stage 5)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Viisitoista vuotta sitten Crystal Palace oli kukoistava kuningaskunta. Crystal Palacen ihmiset olivat menestyviä ja pienetkin asiat olivat vertaansa vailla. Tähän aikaan eli kiltti ja lempeä hallitsija nimeltään Bretor joka rohkaisi imisiä olemaan rehellisiä sekä reiluja. Bretor tunnettiin ympäri maailmaa hänen saavutuksistaan. Kuninkaan vaimo, kuningatar Zyla synnytti pojan. Hänen nimensä oli prinssi Farron. Tarinat tästä kuningaskunnasta levisivät ja lähellä asustavat ihmiset alkoivat liikkua joukolla Crystal Palaceen hakemaan kansalaisuutta. Crystal Palacen kuningaskunta kasvoi ja kansoittui monista eri roduista. 

Yhtenä päivänä Dysonialaiset miehet kertoivat joukoille ihmisiä Crystal Palacesta ja Zaras, paha sotahenki idästä kiinnostui tästä tarinasta. Zaras oli voimakas, paha sotahenki 1900-luvulta. Zaras kykeni ottamaan minkä tahansa muodon ja sen ajateltiin olevan tuhoutumaton. Zaras ilmestyi eräänä päivänä ja simuloi pahansuovien vartijoiden armeijan jotka ajan kuluessa ottivat Crystal Palacen haltuunsa. Kuningas Bretor eliminoitiin nopeasti ja myös hänen vaimonsa kuningatar Zyla. Crystal Palacen asukkaat siirrettiin tähtiin ja ennennäkemättömiin paikkoihin taivalla. Ennen pitkään jäljellä oli vain kaksi ihmistä jäljellä jotka Zaraksen täytyisi hoidella; prinssi Farron ja Zapolis, palatsin vartija. Farron muutettiin kuuden kuukauden ikäiseksi vauvaksi ja Zapolis koiraksi. Farron kutsui häntä Zapiksi. 

Zap katsoi Farronin perään ja varmisti hänen turvallisuutensa. Kun Farron täytti viisitoista vuotta, he lähtivät yhdessä kohti Crystal Palacea. Heidän ja sinun tavoitteenasi on palauttaa rauha sekä yhtenäisyys, jonka kansa tunsi ennen Crystal Palacen valloitusta.

Jälleen hieman tuntemattomampaa osastoa. Joskus jonkun kuvakaappauksen olen tästä kyseisestä pelistä nähnyt, mutta sen tarkemmin en tiennyt mihin olin ryhtymässä. TMR oli täräyttänyt pelille arvosanaksi 8/10 jonka vuoksi tekele alkoi kiinnostamaan. Yhdyn TMR:n arvosanaan, tämähän on varsin pätevä peli! Pelin pituus ei päätä huimaa, vain viisi kenttää ja loputtomat continuet. Tässä ohjaillaan suhteellisen rehvakkaasti kävelevää yrmeää Farron -prinssiä joka käyttää miekkaa aseenaan. Ennen kuin päästään sen kummemmin aloittamaan, aluksi täytyy valita yksi kolmesta taikakristallista jonka voimat saa käyttöönsä. Valittavana on aseistusta, energiaa tai hyppyvoimaa lisäävät kristallit. Minä valitsin energiaa lisäävän kristallin kun en tiennyt miten hankalasta pelistä on kysymys. Kristallien voimat toimivat niin, että kyseinen valinta voimistaa valittua asiaa koko seikkailun ajan. Eli jos valitsi energiakristallin, energiapalkin pituus kasvoi ja se pysyi siinä, kävi mitä hyvänsä. Aseistuksen valitessaan Farron pystyy käyttämään vaihtoehtoista asetta loputtomasti jonka avulla voi ampua ammuksia etäämmälle. Hyppyvoima on näistä helposti turhin, sillä se lisää hieman hyppykorkeutta.

Pelissä siis mäiskitään miekalla vihollisia ja kuollessaan viholliset pudottivat joko sadan tai viidensadan arvoisia kolikoita. Kolikoilla pystyi ostamaan tavaraa kaupasta. Kim -niminen tyty seisoo eri puolilla kenttää keskellä taistelukenttää ja koskemalla Kimiin kauppa aktivoituu. Kaupan valikoima riippuu siitä, missä kohdassa peliä on menossa. Kaupasta voi ostaa myös muiden taikakristallien ominaisuudet. Nämä ovat kuitenkin väliaikaisia. Kuolemasta menettää hyppyvoiman ja lisäenergian, aseistusta voi käyttää tietyn aikaa. Tavarat ovat suhteellisen kalliita ja kannatti miettiä onko tarvetta ostaa jotain tiettyä. Kim kauppasi myös yrttejä joilla voi täyttää energiaa ja lisäreitä menoa jatkamaan. Ruudun alareunasta näkee kätevästi, mitä kaikkea kivaa on käytettävissä. Kaupan tavaroita plärätessä välillä Kim kysyy, että haluanko katsoa uutiset? No mikä ettei! Kim pukeutuu uutisankkuriksi ja alkaa heittää suhteellisen turhaa settiä millä ei ole pelin etenemisen kanssa mitään tekemistä. Muutaman kerran tätä tuli ihmeteltyä, mutta loppupuolella peliä skippailin uutiset. Uutispimennossa on hyvä elää!

Farronilla on myös urhea apuri-koira nimeltään Zap jonka voi kutsua käskystä paikalle. Zap on melko ADHD -tapaus ja hän säntäilee ympäri ruutua tuhoten vihollisia. Säntäily on välillä sellaista luokkaa, että meno meni hieman sekavaksi :D Zapilla on oma energiamittari ja tarpeeksi kun hän osuu vihollisiin, koira poistuu paikalta. Zapin älykkyys ei päätä huimaa, sillä kaveri hyppii surutta myös rotkoihin. Onneksi koira ei kuole rotkoon putoamisesta ja tulee uudelleen takaisin härväämään. Kaupasta saa ostettua myös Zapille tarkoitettua energiaa mikä ei myöskään kovin halpaa huvia ollut. Kaupan syövereistä löytyi vielä koirapilli minkä avulla Zapilla pystyi tekemään erikoishyökkäyksen. Zapin voi ikään kuin heittää ruudun halki ja hän sitten tuhoaa vihollisia. Koin hyökkäyksen hieman kömpelöksi enkä tämän vuoksi sitä kovin montaa kertaa käyttänyt. Zap -koiraa voi käyttää myös pomotaisteluissa apuna jos niin halusi.

Muutamista kentistä löytyy myös kertakäyttöisiä aseita vihollisten pudottamana. Miekka-esineellä pystyi ampumaan tehokkaan tuplasäteen miekasta ja tuli-esine paransi vaihtoehtoisen aseen ampumissädettä. Yhdestä kentästä sai myös haarniskan joka antoi hetkellisen kuolemattomuuden. Muutamat viholliset saattoivat pudottaa myös kirsikoita joista sai energiaa lisää. Aina samantyyliset viholliset pudottivat näitä edellä mainittuja juttuja ja jos sellainen uupui, pystyi farmaamaan moisen itselleen.

Aivan helppo peli tämä ei ole ja osa syy tähän on aika jäätävän raju knockback. Meininki on vähintään yhtä ikävää kuin Castlevaniassa. Tämän vuoksi rotkoihin tulikin tiputtua ahkeraan. Viholliset tekevät myös aika paljon vahinkoa ja välillä teki tiukkaa päästä seuraavan kaupan luokse energioita täyttämään. Toisessa kentässä hieman yllättäen ei rotkoihin putoaminen ollutkaan mikään huono juttu, sillä rotkosta teleporttasi joko kentän alkuun tai johonkin jatkopaikkaan. Tämä on erittäin hyvä juttu, sillä toisessa kentässä on aika kiperää tasoloikkaa tarjolla. Myös pelin viimeisessä kentässä on tämä sama teleporttaus-mekaniikka käytössä, muissa kentissä lähti tylysti henki jos rotkoon putosi.

Pomovastuksina toimii ilmeisesti sama heppu, tuo viimeisen pomon virkaa toimittava Zaras. Ilmeisesti kunkun henki poistuu ja siirtyy seuraavaan. Toisen kentän pomo, jättimäinen samurai otti todella pahasti luulot pois ja minulla kesti pitkään päästä mokoma läpi. Kyllähän homma alkoi viimein lutviutumaan kun hieman opetteli patterneja. Kaksi seuraavaa pomoa on jotain omituisia palleroita, ehkä Zaras ei vielä onnistunut saamaan kummempaa muotoa itselleen. Ensimmäisessä pallerokohtaamisessa vihollisia pyörii ruudulla reilusti ja ideana on hyökätä palleroa vastaan. Seuraava palleromuoto vaati kaupasta jonkun erikoisen tavaran jota tarvitaan tämän tuli demoni-pallon tuhoamiseen. Taistelukenttä on aika julma, sillä se on täynnä ylös- ja alaspäin liikkuvia liekkejä. Myös huoneen katto sekä lattia ovat tulessa. Huoneessa on vain yksi pieni kohta missä pystyi turvallisesti seisomaan ottamatta osumaa. Ei mitään toivoa ollut, että olisi lähtenyt palleroa jahtaamaan, parempi oli vain seisoa paikallaan ja toivoa, että pallero tulee lyöntietäisyydelle. 

Peli eteni mukavasti toisen kentän samuraipomon jälkeen, mutta neljännessä kentässä vaikeusaste nousi reilusti. Kenttä on täynnä tulta ja samoja ylös ja alaspäin liikkuvia lieskoja. Onneksi tulipallot pudottivat tuhoutumisensa jälkeen haarniskan jonka avulla vaikeat kohdat pystyi vain juoksemaan läpi. Ilman kuolemattomuutta muutamat kohdat olisivat olleet todella kiperiä! Valuuttaa ei kovin älyttömästi ollut enää jäljellä, sillä en sitä ollut kerännyt kolikoita varastoon. Viides kenttä alkoi ja voi pojat miten kova biisi tässä kentässä on! Pelissä on yleisestikin aika kovat musiikit. Neljäs kenttä hieman epäreilun vaikeusasteensa vuoksi heitti kapuloita rattaisiin pelinautintoa ajatellen, mutta tämä viides oli jo sitä luokkaa, että nautinto poistui lähes kokonaan. Super Mario Bros. -pelin linnoista tuttua "löydä oikea reitti" -ärsykettä on laitettu tähänkin peliin mukaan. Kenttä on vielä aika haastava ja oikean reitin etsiminen ei ollut sitä mukavinta puuhaa. Tässä vaiheessa huomasin, että valuuttaa olisi pitänyt grindailla enemmän, sillä kuoleman jälkeen tarvitsi aina täyttää varastoja. Energiaakin piti aina ostaa kun kauppa löytyi sillä se oli vähissä. 

Aika pitkään jaksoin kentässä pyöriä kunnes oli viimein pakko katsoa vähän apuja netistä. Olin onnistunut löytämään jonkin miekka-ukkelin ja luulin, että se on jokin välivastus. Hetken hakkaamisen jälkeen ukko lähtee karkuun ja tulee seuraavassa huoneessa takaisin. Yritin ja yritin, mutta homma ei edennyt. Tämä miekka-ukkeli olikin aivan turha ja reitti, missä ukko tulee vastaan, on väärä. Kun oikea reitti sitten hahmottui, aika helposti pääsin kentän loppuun asti. Tälläinen arvausleikki olisi voinut jäädä pois tästä, ei ollut millään tavalla nautinnollista. Mutta ehdottomasti pahin asia on juuri ennen viimeistä pomoa oleva käytävä, missä on piikkiansa katossa. Piikkiansan lopussa odottaa ovi mikä täytyy tuhota jotta pääsee kulkemaan eteenpäin. Jos ovea yritti miekan avulla hajottaa, piikkiansa kerkesi lävistää Farronin. Tyylikkäästi Farron lentää seuraavaan huoneeseen ja kuoli vasta siellä :D Jippona piikkiansakohdassa on, että se täytyy tuhota kaupasta ostettavalla tuli-aseella. Tämä täytyi tehdä vielä niin, että rullaa oven juuri ja juuri ruudun reunaan jolloin piikkiansa ei vielä aktivoidu. Tämä olisi ollut mahdollista tehdä myös niin, että menee oven viereen ja tykittää vimmatusti ammuksia ja onnistuu viime tingassa astua ovesta ennen kuin ansa kerkeää Farronin korkeudelle. Katselin läpäisyni jälkeen TMR:n vetoa ja hän käytti tätä rämpytystaktiikkaa. Todella ankeaa pelisuunnittelua muuten hyvässä pelissä, miksi ihmeessä homma oli toteutettu näin? Vielä kun viimeinen kenttä on aika nihkeä antamaan valuuttaa, uudelleen yrittäminen kävi erittäin kalliiksi. Kaikki tarvittavat jutut maksoivat maltaita ja rahapula oli jatkuvasti läsnä.

Niinhän siinä kävi, että rahani loppuivat ja grinaaminen ei houkutellut pätkääkään. Viimeisen niitin antoi se, että en painanut tarpeeksi nopeasti Start -nappia Game Overin jälkeen. Tässä on ilmeisesti loputtomat continuet, mutta Game Over -ruudussa laava nousee Farronia kohti ja jos ei paina Starttia, hukkuu Farron laavaan ja peli on lopullisesti ohi. Jotain häräväsin Game Over -ruudun aikana ja kun laitoin peliruudun takaisin näkyviin, olinkin takaisin alkuruudussa. Eipä tämä muuttanut mitään, sillä en olisi jaksanut enää jatkaa. 

Toisella yrityksellä sama rahapula toistui vaikka tällä kertaa grinadsinkin enemmän rahaa varastoon. Toinen kenttä on unelma rahan grindaamista ajatellen, sillä siinä rahaa saa nopeaa tahtia. Tarpeeksi kun tuhosi pommia kantavia lepakoita jotka antoivat 500 arvoisen kolikon ja putosi ensimmäiseen rotkoon jatkaen samaa kaavaa kentän alusta, näin sai aika nopeasti kerättyä hyvän summan valuuttaa. Pelissä on vielä sellainen mukava helpotus, että Game Over ei vie valuuttoja pois! 

Viimeinen pomo on todella paha tapaus ja se on se syy minkä takia valuutat hupenivat nopeaa tahtia. Itse kenttä meni mukavasti, mutta kuoleman jälkeen täytyi ostaa tuliase ovea varten ja korkeampaan hyppyyn vaadittavan kengän, mikä helpotti hieman viimeistä pomoa. Näihin tavaroihin meni kolikko poikineen. Viimeinen pomo on kaksivaiheinen; ensin taistellaan hyppien pieniä palikoita pitkin. Yksikin virheliike syöksi Farronin kuolemaansa. Onneksi tämä ensimmäinen muoto ei kovin montaa iskua kestä ja sen sai aika hyvällä prosentilla tuhottua. Toinen vaihe olikin sitten melkoisen hankala tapaus. Maasta nousee jyrinän saattelemana hurjan näköinen mörkö joka näyttää joltain ojasta kammenneelta juopolta jolla on kirjaimellisesti kyrpä otsassa :D Katosta putoaa kiviä ja mörkö ampuu kolmen ammuksen nippuja kohti Farronia. Kivet tuhoutuessaan saattoivat antaa hyödykkeitä kuten tuliammuksia ja energiaa, mutta välillä RNG:n vuoksi mitään ei saanut. Käytin apunani Zap -koiraa joka keräsi etäämmälle pudonneet hyödykkeet. Aluksi koitin taktiikkaa, että seisoin aivan ruudun vasemmassa laidassa, mahdollisimman etäällä möröstä. Tämä ei kantanut hedelmää ja henki lähti aina jossain vaiheessa. Kiviä ei putoa loputtomasti ja kun putoaminen loppuu, näin loppuu myös hyödykkeiden saanti. Hankalaksi menee homma jos näin pääsi käymään. Jouduin jälleen luovuttamaan kun valuuttavarastoni oli finaalissa.

Kolmannella yrityksellä päätin, että grindaan reilusti valuuttaa jotta saan monia yrityksiä mörköä vastaan. En enää neljättä kertaa halunnut aloittaa peliä alusta. Keräsin hurjat 200 000 kolikkoa mihin kului aikaa noin 30 minuuttia. Pienenä vertauksena tuliase maksaa kaupassa 8000 kolikkoa ja kengät 5000 kolikkoa. Sen verran aina kului uuteen yritykseen valuuttaa. Myös jos halusi Zapin härväämään taisteluun, sen enegiantäytöt maksoivat mukavan summan, en enää tarkkaan muista kuinka paljon, mutta useamman tuhannen kolikkoa. Yrityksiä kului jälleen useita ja jälleen olin nollalla lisärillä liikenteessä. Unohdin vielä tällä viimeisellä elämällä ostaa Zapille energiantäytöt, mikä ärsytti hieman. Kauppaan kun ei uudestaan pääse takaisin jos sieltä kerran menee poistumaan. Päätin kuitenkin yrittää ilman, koska kuoleman jälkeen olisi pitänyt viimeinen kenttä kahlata alusta asti. Muutin taktiikkaani ja nyt seisoinkin aivan mörön vieressä. Peli oli armollisella päällä ja antoi minulle paljon tuliasetta ja energiaa. Tässä lähellä seisomisessa oli myös se hyöty, että sai tykitettyä mörköä paljon nopeampaa tahtia. Niin se vain mörkö kaatui ja aika helpostikin, kiitos hyvien droppien. Olisi heti pitänyt kokeilla tätä lähitaistelu -taktiikkaa - ei olisi niin monesti tarvinnut yrittää uudelleen. Minulle jäikin aivan älytön määrä valuuttaa jäljelle, mutta ei vara venettä kaada!

Kyllähän tämä tuon kasin arvoinen peli on vaikka viimeinen kenttä olikin aika huttua ainakin opettelun kannalta. Kaupasta ostetuiden tavaroiden hinta olisi voinut olla maltillisempi, tai ainakin niin, että tavarat olisivat saaneet pitää kuolemisen jälkeen. Vain Game Over olisi nollannut kaiken. Mutta joka tapauksessa, viihdyttävä peli!

Deadly Towers

Games Beaten: 533/710

Genre: Action/RPG

Goal: Defeat Rubas

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 7/10

Hämmentävästi ohjekirjan juoni -osion kohdalla on vain teksti, että "alkuruudun jälkeen ilmestyy pelin juoni ruudulle." Empä ole aikaisemmin tälläiseen törmännyt, että ei ole vaivauduttu juonta kirjoittamaan ohjekirjaan. No, eipä siinä mitään, tehdään työtä käskettyä!

Tämä on vanha, vanha tarina kivi- ja kupariajoilta milloin miehet sekä paholaiset elivät. Kun täysi-ikäisyyden seremonia lähestyi, prinssi Myer alkoi hermoilla. Päivästä tulisi ikimuistoinen hetki, jolloin hän nousisi Willner kuningaskunnan valtaistuimelle. Hänen olleessaan huolissaan kuningaskunnan tulevaisuudesta, hän meni linnan lähellä olevan järven luokse mietiskelemään. Yllättäen kuunvalon heijastuksesta järvestä nousi varjo. Kun prinssi tuijotti varjoa, hän muuttui asteittain mieheksi. 

"Prinssi Myer! Hyveiden valo!" Miehen ääni nousi esiin. Nyt on sinun aikasi tuoda valoa pimeyteen. Rubas, kamala pimeyden paholainen, on aikeissa laajentaa voimiaan kuningaskuntasi ylle. Hän raivokkaasti suunnittelee rakentavansa linnaa pohjoiselle vuorelle, soittaakseen taikakelloja puolustustasi vastaan ja hyökätä kuningaskuntaan yhdellä iskulla. 

"Jotta Willnerin kuningaskunta pysyisi ikuisesti rauhassa, sinun täytyy matkata pohjoiselle vuorelle ja polttaa maan tasalle seitsemän kellotornia paholaisen linnasta pyhän liekin avulla. Prinssi Myer! Ainoastaan sinä voit suorittaa tämän urotyön. Mene vuorelle! Polta maan tasalle seitsemän tornia! Puolusta kuningaskuntaa paholaista vastaan!"

Tämän jälkeen varjo muuttui epäselväksi, menetti muotonsa ja viimein hävisi näkyvistä, jättäen kauniin järven koskemattomaksi. 

"Voisiko hän olla oraakkeli?" Prinssi Myer mutisi. Hän vaipui hetkeksi syviin aatoksiin, mutta hetken päästä hän sai aistinsa takaisin. Hän muisti Khanin legendan. Legenda tiesi kertoa, että silloin kun Jumalan muoto ilmestyisi järvestä, mahtava voima annettaisiin nuorelle miehelle jotta hän tuhoaisi pimeyden paholaisen ja palauttaisi rauhan kuningaskuntaan. Kiiruhtaen takaisin linnaan, prinssi kertoi kuninkaalle oudosta tapahtumasta. 

Kuningas uskoi asioiden todellisen laidan, ylenpalttisesti määräsi prinssi Myerin tuhoamaan Rubaksen ja hänen pimeät aatoksensa. 

Olikin korkea aika ottaa tämä jätekasa pelaukseen. Pelihän on tuttu erinäisistä lähteistä kuten AVGN:n sekä Retkun videoista. Kummassakaan näistä videoista peli ei kovin suuria kehuja saanut. Jokin aika sitten katselin Retkun Streamia ja hänellä oli menossa Retro Achievements -haaste jossa ideana on suorittaa tietynlaisia juttuja eri peleissä kuten päästä jokin pomo osumatta läpi. Nämä saavutukset kirjataan sitten nettisivulle. Retku jostain syystä oli saanut päähänsä kerätä tästä kyseisestä pelistä saavutukset. Katselin sitten Retkun pelailua ja hän kysyikin minulta striimin lomassa, että "olenko tätä peliä jo läpäissyt?" Vastasin kieltävästi ja Retku sanoi oitis, että älä tee samaa virhettä pelin kanssa kuin hän, eli yritä omin päin läpäisyä - kannattaa käyttää karttoja ja katsoa läpimeno-opasta. Retkulla oli mennyt oli 20 tuntia hukkaan ilman mitään kummempaa edistymistä :D 

Rupesinkin ennen pelaamisen aloittamista katselemaan hieman pelin karttoja ja järkytys oli suunnaton. Pelissä on kymmenen luolastoa ja suurimmat niistä on 200-250 huoneen kokoisia järkäleitä. Kaikki luolastojen huoneet näyttävät aivan samalta ja luolastot vielä upeasti looppaa siten, että sitä ei edes itse tiedosta :D Luolastojen lisäksi pelissä on kaikkea muuta tutkittavaa yllin kyllin. Tässähän olisi lähtenyt järki, jos tätä olisi yrittänyt omin avuin läpäistä. Ohjekirja kehottaa piirtämään karttaa ja ohjeisiin onkin laitettu ensimmäisen luolaston kartta ikään kuin malliksi. Kuvassa näytetään myös, että tietyistä kohdista pystyy looppaamaan kartan toiselle puolelle. Ihan ei pelintekijät sitä olleet ottanut huomioon, että kaikki näyttää aivan liian samanlaiselta oman kartan piirtämistä varten. Myös tälläisen yli 200 huoneen kartan piirtäminen veisi aivan tuhottomasti aikaa vaikka tuota looppaamisen mahdollisuutta ei olisikaan.

Peli on melko epäreilu jo ensimmäisestä hetkestä lähtien. Prinssi Myer ei kovin montaa iskua pelin alussa kestä kun henki lähtee. Kuolin kymmeniä kertoja aivan alkumetreillä. Idea tässä pelissä on kerätä seitsemän soittokelloa ja polttaa ne pyhässä liekissä. Kun tämä on suoritettu aukeaa ovi viimeiseen koitokseen. Tässä pelissä ei ole mitään hirmuista avointa maailmaa vaan kaikki tornit joista soittokellon saa haltuunsa sijaitsee samassa paikassa vieri vieressä. Paikka on luonnollisesti asetettu aivan pelialueen yläreunaan. Vaikka reitti tänne alueelle on aika suoraviivainen, on se erittäin kivinen matka taittaa. Ilman mitään parempia varusteita voi vaan haaveilla kyseiselle alueelle pääsemisestä. Pelin aloitusmiekka on todella kehno kapistus ja vihollisia saa tykittää monia kertoja jotta ne kuolevat. Pelissä ei voi miekalla huitoa vaan Myer heittää koko kapistuksen vihollisia kohti. Ennen kuin voi uuden miekan heittää, täytyi odottaa, että edellinen oli hävinnyt ruudulta. Ohiheittämisestä rankaistiin ihan kunnolla. Vihollisten suunnittelun kanssa ei mielikuvitus ole ollut kovin valloillaan, sillä suurin osa on vain jotain yksivärisiä muotoja. 

Luolastoihin pääsee sisälle kuinkas muutenkaan kuin kävelemällä johonkin random kohtaan ja sitten ollaankin luolastossa sisällä. Nämä kamalankokoiset luolastot ovat paikkoja, mistä saa helpotusta etenemiseen. Löytyy taikajuomaa joka täyttää energiaa, kirjakääröjä joilla voi teleportata eri paikkoihin ja tietysti näitä suojaukseen liittyviä juttuja löytyy myös. Tämä on kuitenkin täyttä potaskaa, sillä luolastoista ei saa MITÄÄN hyödyllistä taikajuomien lisäksi. Katselin kartasta, että seitsemännestä luolastosta saisi heti alkupuolelta Chain Helmetin joka parantaa hieman suojausta. Ohjekirja tiesi kertoa, että tämä on parempi kuin ei mitään :D Ensinnäkin tänne luolastolle pääseminen oli melkoinen temppu, sillä viholliset tappoivat todella nopeasti. Kuolemasta joutuu siis aina siihen samaan pisteeseen mistä peli alkaa. Seitsemäs luolasto on melko korkealla ja sinne kesti tovin päästä. Reitin varrella on vielä inhoja murtuneita muureja ja jos vihollinen tönäisi sankarimme tälläistä murtumaa päin, putosi siitä kuolemaansa. Ei kun takaisin pelin aloituspaikkaan. Vihdoin ja viimein sain Chain Helmetin ostettua pienen raha-grindauksen jälkeen. Ja eihän sillä tehnyt yhtään mitään...henki lähti yhtä nopeasti kuin aikaisemminkin. Retkulla oli vielä kehnompi tuuri tämän kanssa. Hän onnistui löytämään yhden miekan luolaston uumenista sadan Ludderin hintaan. No, tämä miekka on se täysin sama miekka mikä on jo pelin alussakin :D Ei tässä pelissä voi miekkaa menettää mitenkään joten homma oli pelkkää vittuilua. Nämä luolastot ovat pirullisia paikkoja, sillä niistä ei meinannut päästä mitenkään muuten pois kuin kuolemalla. Tasan yksi huone on jokaisessa luolastossa mistä pääsee ulos.

Pelissä on onneksi salasana, mutta se ei tallenna mitään muuta kuin tärkeät kerätyt jutut. Valuutta eli Ludder ja kaikki kerätyt taikajuomat sekä kertakäyttöiset esineet häviävät kuin tuhka tuuleen. En ole aivan varma, mutta todennäköisesti kaikki keräämäsi suojaukseen ja hyökkäykseen liittyvät asiat häviävät myös, ellei niitä ole muistanut asettaa Myerin käyttöön.

Pääalueelta löytyy sydämiä jotka nostavat kokonaisenergiamäärää kymmenellä. Näitä löytyy ympäri pääaluetta ja en tiedä oliko koodausvirhe vai mikä, mutta kuoleman jälkeen pystyi keräämään saman sydämen uudelleen :D Ei tarvinnut vaivautua löytämään kaikkia sydämiä. Näiden sydämien avulla kokonaisenergian sai nostettua 100:sta 200:taan. Kun tuo 200 energiayksikköä on täynnä, tämän jälkeen sydämiä ei enää ilmesty. Näitä sydämiä löytyi myöhemmin myös torneista jolloin maksimienergian pystyi nostamaan 300:taan. Ihan kaikkia en onnistunut paikantamaan ja loppuenergiamääräksi jäi 290-yksikköä.

Siirryin läpimeno-oppaan pariin tuon turhan Chain Helmetin jälkeen ja sieltä löytyi oivallinen vinkki etenemistä varten. Neljännestä luolastosta sai grindattua nopeasti rahaa joilla pystyi sitten ostamaan taikajuomia ja oranssin kirjakäärön. Luolaston on vielä aika lähellä pelin aloituspaikkaa. Ihan mitä tahansa vihollisia ei kannattanut alkaa pieksämään Ludderin toivossa vaan paras vihollinen on palloista muodostunut "torni." Tälläisen vihollisen tuhoamisesta sai moninkertaisesti Ludderia verrattuna normaaleihin vihollisiin. Pallotornin tuhoamiseen kannatti käyttää vielä kikkaa, että ei kävele liian lähelle vihollista. Näin vihollinen ei aktivoidu ja sen sai tuhottua parilla miekalla. Tässä on vielä erittäin oleellista mistä suunnasta huoneeseen astuu sisään. Jos väärästä suunnasta astui huoneeseen, saattoi ottaa samantien vahinkoa vihollisesta :D Kun Myer ei kestä kovin montaa osumaa, henkihän tässä lähti todella nopeasti ja grindaus-operaatio valui viemäriin. Todella timanttista pelisuunnittelua! 

Oranssi kirjakäärö on todella mahtava teleporttaus -työkalu. Se nimittäin vie Myerin suoraan paikkaan, missä kaikki tornit sijaitsevat! Näin pääsi ilman kuoleman vaaraa ja hyvien energioiden turvin tutkimaan torneja. Torneista löytyi pelin parhaimmat tavarat ja tietysti ne on piilotettu.

Tornit koostuvat kahdesta osiosta; hieman tasaisemmasta noususta ja itse tornista. Näihin molempiin on yleensä piilotettu salaisia huoneita joista saa pelin parhaimpia tavaroita. Löytyy Secret Room joka sisältää kerättävän tavaran ja siellä odottaa reilu armeija vihollisia. Näihin ei mitään kummempaa taktiikkaa ollut, sillä viholliset hyökkäävät silmittömästi kimppuun heti, kun astuu huoneeseen. Näissä Secret Roomeissa olevat viholliset ovat yleensä vielä lentävää sorttia joihin osuminen hitaasti lentävällä miekalla on pelkästä tuurista kiinni. Reilusti taikajuomaa mukaan ja toivoi, että viholliset kuolivat ennen kuin Myer potkaisi tyhjää. 

Toinen salainen paikka on Parallel Zone joka vei sankarimme rinnakkaistodellisuuteen. Alue on sama kuin normaalissa tornissa, mutta täältä sai jonkin salaisen esineen. Ulospääsykin on luonnollisesti piilotettu ja se löytyy kun vain hinkkaa jokaista kohtaa toivoen, että jotain löytyy. Mitään selkeää kaavaa ei näiden kanssa ollut. 

Torneihin voi mennä haluamassaan järjestyksessä. Kun tornissa oleva pomovastus on tuhottu, ei torniin voi enää mitenkään päästä takaisin, sillä sen sisäänkäynti häviää. Olin aluksi siinä uskossa, että soittokellon polttaminen hävittää tornin sisäänkäynnin, mutta riitti, että pomon tuhosi. Yksi todella hyvä esine minulla jäi tornin uumeniin, mutta olin jo pelannut aika pitkälle ilman salasanan ottamista joten päätin jättää esineen unholaan. Esine oli sellainen, että pystyi heittämään useamman miekan peräkkäin niin, että ei tarvinnut odottaa edellisen häviämistä ruudulta. Onneksi esineen missaaminen ei pilannut mitään ja sainkin myöhemmin muutaman muun hyvän hyökkäykseen liittyvän esineen kuten Gaunteltin jonka avulla Myer nakkeli miekkoja huomattavasti nopeampaan tahtiin. Toinen hyvä esine oli tuplamiekat jolloin heittämissäde kasvoi isommaksi. Lentäviin vihollisiin osui helpommin.

Pomot ovat aika samantyylisiä kaikki; he nakkelevat ammuksia ja heiluvat ympäri ruutua. Paras taktiikka oli vain seisoa samassa kohdassa ja heitellä miekkoja. Onneksi tässä sentään pystyi heittämään miekkoja viistoon joka helpotti pomoihin osumista. 

Lisää paskaa housuun, sillä kun olin useamman tornin läpäissyt ja otin salasanan talteen, peli muuttuikin hieman erilaiseksi. Vihollisten määrä kasvoi aina mitä useamman tornin oli läpäissyt ja myös kauppojen tuotteet vaihtuivat erilaiseksi. En tiedä vaikuttiko putkeen pelaaminen tähän, sillä sain useamman tornin läpäistyä niin, että kuoleman jälkeen sain aina kerättyä oranssin kirjakäärön jonka avulla teleporttasin tornien luokse. Kuitenkin tauon ja salasanan syöttämisen jälkeen kaupoista ei enää löytynytkään oranssia kirjakääröä vaan vihreä käärö joka vei pelin alkuun takaisin. Ainut hyvä puoli tässä oli se, että taikajuomat vaihtuivat myös tehokkaimmiksi ja sinisellä taikajuomalla pystyi täyttämään energiat kokonaan. Tämä oli kuitenkin laiha lohtu, sillä nyt täytyi itse kävellä torneille asti ja kun vihollisia on jäätävät määrät ruudulla, rotkoon työntämisen vaara nousi radikaalisti.

Yritin ja yritin, mutta aina meno katkesi johonkin kohtaan nousun aikana. Pääsin juuri ja juuri ensimmäisien alueiden ohi ja jouduin grindaamaan sydämiä jotta Myer pysyi edes jollain tavalla hengissä. Tämäkään ei kuitenkaan kovin pitkälle kantanut. Mietin jo, että pitäisikö ottaa aikaisempi salasana käyttöön ja yrittää uudelleen. Kävi kuitenkin erittäin mukava onnenkantamoinen ja vihollisen väistämisen lomassa päädyin vahingossa yhden luolaston uumeniin. Luolaston alkupuolelta löytyi hyvä pallotorni -vihollinen sekä kauppa, mistä sai ostettua sinisiä taikajuomia sekä oranssin kirjakäärön! Keräsin taikajuomat täyteen johon meni noin 15 minuuttia. Minulla oli enää kaksi tornia koluttavana ja toivoin, että pääsisin molemmat läpi yhdellä käynnillä. Sillä jos olisin vain toisen läpäissyt ja aloittanut kävelemisen pelin alusta uudelleen torneja kohti, tuskin tässä luolastossa olisi enää ollut oranssia kirjekääröä tarjolla. Sinisien taikajuomien avulla sain hoideltua molemmat putkeen! Viholliset pudottavat sen verran sydämiä, että sain hieman parannettua Myerin energioita. Tässä vaiheessa onneksi suojaus oli noussut jo sille tasolle, että osumista ei ihan niin paljoa menettänyt energiaa. Poltin kellot ja näin viimeinen vaihe avautui. Onneksi pelin viimeinen alue on aivan pelin aloituspaikan vieressä.

Viimeisen alueen vieressä on onneksi pelin ensimmäinen luolasto josta löytyi kauppa mikä myi sinisiä taikajuomia. Ulospääsykin on onneksi aika helpossa paikassa. Näin sai mukavaa turvaa viimeistä rutistusta varten. Ilman näitä taikajuomia viimeinen alue olisi ollut pelikelvoton. Alue on onneksi todella lyhyt; yksi pieni nousu ylöspäin jonka huipulta löytää pelin parhaimman miekan, Splendorin. Kun ylhäällä olevasta ovesta astuu sisään, odottaa siellä muutama uusi pomovastus ennen kuin pääsee kohtaamaan Rubaksen. Taikajuomat auttoivat mukavasti ja pomot kaatuivat yksi toisensa jälkeen vaikka he tekivätkin paljon vahinkoa osuessaan. Taistelu Rubasta vastaan on samaa huttua kuin muutkin pomot, eli heittelee miekkoja niin nopeasti kuin pystyi ja täytti energioita kun ne olivat liian alhaisella tasolla. Onneksi Rubas kaatui ensimmäisellä yrityksellä, aloin olla jo aika kypsä tähän peliin.

Todella kankean aloituksen jälkeen mietin jo, että annan tälle nollan tai ykkösen arvosanaksi, niin hirveältä peli vaikutti, mutta suojaukset ynnä muut asiat muuttivat mielipidettäni. Ehkäpä ilman tuota satumaista oranssin kirjakäärön tuuria nolla olisikin ollut hyvin todennäköinen vaihtoehto...

Suhteellisen kamala peli, mutta ei tämän pelaaminen läpimeno-oppaan ja karttojen kanssa ihan älytön juttu ollut. Ilman niitä, homma olisi ollut yksi kamalimmista tässä projektissa. Helppo kymppi olisi ollut vaikeusaste ilman apuja. Onnea heille, ketkä yrittävät NES-pelejä läpäistä sitkeästi ilman mitään ulkopuolisia apuja.