T2: Terminator 2: Judgment Day

Games Beaten: 538/710

Genre: Beat 'em Up/Action

Goal: Defeat T-1000 (Stage 5)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

1995 Cyberdyne Systems kehitti ensimmäisen tietokoneen mikä ajattelee ja oppii kuin ihminen.

1996 Tietokone on niin vakuuttava, että Cyberdynestä tulee maailman suurin armeijan tietokoneiden toimittaja.

1997 Elokuun neljäs päivä, Cyberdynen supertietokone "Skynet" yhdistetään verkkoon. Kaikki ihmismäiset päätökset poistetaan strategisesta puolustuksesta.

1997 Elokuun 29 päivä, Skynet tulee tietoiseksi omista voimistaan. Se laukaisee perusteellisen hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Maailmanlaajuinen ydinfuusio-sodankäynti tuhoaa 74 prosenttia koko maailman väestöstä. Tästä selvinneet kutsuvat ilmiötä tuomiopäiväksi...mutta painajainen on vasta alussa. Skynetin päämääränä on eliminoida kaikki ihmiset maapallolta. Jotta ihmiset voisivat elää, joukkotuhosta selvinneiden täytyy käydä taistelua koneiden kanssa. 

2029 Ihmisten vastarinnan täytyy perääntyä, mutta heitä ei ole vielä päihitetty. Heidän menestyksensä johtuu heidän johtajastaan, John Connorista. Skynetin päättää eliminoida John Connorin lähettämällä kaksi Terminaattoria ajassa taaksepäin. Ensimmäisenä on T-800, ohjelmoituna eliminoimaan Sarah Connor, Johnin äiti. Tämä epäonnistui. Toisena on T-1000, kehittyneempi prototyyppi, ohjelmoituna tuhoamaan tulevaisuuden johtaja kun hän oli kymmenenvuotias. 

1 Sinä olet T-800, Malli 101 Terminaattori - kyberneettinen organismi (elävää kudosta metallisen sisäisen tukirangan päällä.)

2 Tehtävänäsi on suojella kymmenenvuotiasta John Connoria T-1000:lta.

3 Hankkia ase ja kuljettaa (neuvo: 10-kaliiperinen vipulukko Winchester ja Electra-Glide Harley Davidson.

4 Löydä John Connor

5 Tottele John Connoria (luota minuun tässä.)

6 Tuhoa Cyberdyne Systems (ennen kuin heillä on mahdollisuutta keksiä tuomiopäivän konetta.)

7 Tuhoa T-1000 ...ennen kuin se tuhoaa sinut.

 - Sinä olet kone, mutta ihmiskunta on käsissäsi.

 - Ei ole muuta kohtaloa kuin se, jonka itse luomme.

 - Huomisen taistelu alkaa tänään.

Heti pelin alkukuvissa tulee ilmoitus, että "LJN LTD Proudly Presents" mikä ei kaikkien LJN:n julkaisujen kanssa pidä paikkaansa, mutta tämän pelin julkaisusta saa olla ylpeä. Ei ollut ollenkaan hullumpi tekele tämä! Peli on reilusti parempaa laatua kuin tuo kamala ensimmäinen osa jonka pelasin muutama vuosi sitten läpi. Kovin pitkästä pelistä ei ole kysymys, vain viisi kenttää, mutta loputtomien continuejen puute sai kyllä pituutta aikaiseksi. Liikkeelle lähdetään neljällä elämällä ja niiden menettämisen jälkeen peli alkaa alusta. Pelin toiseen kenttään on piilotettu yksi continue joka oli erittäin hieno juttu. Tästähän en olisi mitään tiennyt, ellen olisi aikoinaan katsonut Retkun läpäisyvideota. Herra itse ei tätä continuea onnistunut läpäisyssään löytämään, mutta mainitsee asiasta videossaan.

Peli mukailee hienosti elokuvan juonta, ainoastaan alun alastonkohtaus on jätetty pois. Alkukuvissa alaston Arska kuitenkin vilahtaa, mutta ehkäpä munasillaan pahisten mäiskintä olisi ollut liikaa Nintendolle. Jos homma olisi toteutettu Austin Powers -tyyliin, olisi meininki ollut liian huumoripitoista. Pelin ensimmäinen kenttä on perinteistä Beat 'em Uppia ja pahiksia täytyy mättää tietty määrä jotta kenttä etenee. Mäiskintä ei ole mitään Double Dragon -tyylistä kikkailua, vaan melko aivotonta nyrkkien paukuttamista. Pahikset hyökkäävät kimppuun useamman ukkelin joukoissa ja pelkkä paikallaan hakkaaminen johti siihen, että energiaa menetti. Täytyi hieman taktikoida, jotta ukot sai tapettua ilman suurempia energian menetyksiä. Jos vastassa on yksittäinen ukkeli, riitti kun vain takoi hakkausnappia niin pitkään kunnes ukko on kanveesissa. Useamman ukon kanssa täytyi lyömisen jälkeen hieman liikkua poispäin joukosta ja lyödä uudelleen. Aluksi kun en tätä tajunnut, osumaa tuli jatkuvasti. Kun aikansa on pahiksia mukiloinut, siirrytään sisätiloihin jossa mukilointi jatkui. Mukiloinnin jälkeen ruudulle ilmestyy jättimäinen kaveri joka toimittaa ensimmäisen kentän pomon virkaa. Tämä siniseen asuun pukeutunut kaveri on pelin ainoa pomovastus T-1000 lisäksi. Tähän jättiläiseen täytyi kehittää oma taktiikkansa, sillä kaverin lyönneistä ja potkuista menetti aika paljon energiaa. Hyvä taktiikka on, että lyö muutaman kerran ja hyppäsi yli mukiloimaan kaveria selkäpuolelle. Tätä samaa kaavaa sitten jatkoi pahiksen kuolemaan asti.

Toinen kenttä muuttaa pelityyliä radikaalisti ja tässä ajellaan rehvakkaalla Harley Davidsonilla kanaalissa missä T-1000 jahtaa Terminaattoria rekallaan. Kanaalissa on vaikka mitä rojua tiellä ja osasta menettää siivun energiaa, osa taas tappaa kerrasta. Kun T-1000:n rekka ilmestyy ruudun alareunaan, sitä täytyy ampua jotta hän hetkeksi jättää Terminaattorin rauhaan. Samalla täytyy seurata muuta vastaan tulevaa rojua, että ei aja niitä päin. Kanaalissa olevia laatikoita voi tuhota, mutta se ei ole pakollista - näistä menetti vain pienen siivun energiaa. Kanaalissa on verkkoaidasta tehtyjä oviaukkoja joiden ovi täytyy ampua hajalle jotta aidasta pääsi kulkemaan läpi. Tämä on hieman liian tarkasti tehty ja jos sattui olemaan hieman väärässä kohdassa kun yritti aukosta kulkea läpi, henki lähti. Ensimmäisestä kentästä poiketen kuoleman jälkeen ei saa jatkaa siitä kohdasta missä on menossa vaan joutui koko homman alkuun. Onneksi tämä ei kovin pitkä kenttä ollut. Kesti hieman opetella kentän ajelukontrollit ja verkkoaitojen kohdat, mistä pääsi sujahtamaan läpi. Kentän lopussa olevasta autonromusta saa pelin ainoan continuen kun sitä tajusi ampua. Continue on hyvin piilotettu, sillä autonromuja ei voi tuhota joten ei ole mitään syytä ampua niitä huvikseen. Hetken aikaa kun on samaa kaavaa jatkanut ja ampunut T-1000:n rekkaa, ilmestyy John Connor mopollaan ruudulle kentän päättymisen merkiksi.

Kolmannessa kentässä seikkaillaan mielisairaalassa mistä täytyy pelastaa Sarah Connor. Nyt Terminaattori on saanut aseen käyttöönsä, mutta sen käyttö onkin hieman erilaista kuin voisi kuvitella. Terminaattori on tehnyt lupauksen Johnille, että ei tapa siviileitä. Tämän vuoksi mielisairaalan henkilökuntaa täytyi ampua jalkoihin jotta ukot säästyvät kuolemalta. Tämä tarkoitti sitä, että aina ampuakseen täytyi kyykistyä jotta ei vahingossa tappanut ketään. Jos vahingossa tappoi jonkun, menetti siitä hieman energiaa. Kentässä täytyy hissien avulla päästä ylimpään kerrokseen missä Sarah odottaa. Hissit ovat lukittuja ja täytyi löytää avainkortti jotta hissiä voi käyttää. Avainkortit löytyvät kerroksissa olevista huoneista. Huoneista löytyy myös ammuksia, energiaa ja yksi lisäri. Tässä vaiheessa peliä huomasi, että energiat eivät täyty kenttien jälkeen. Eipä tämä ollut kuin marginaalinen ongelma, sillä kun kokemusta karttui, alkoi kentät pääsemään läpi hyvien energioiden turvin. T-1000 kohdataan kasvotusten ensimmäistä kertaa mielisairaalan syövereissä. T-1000 on kuolematon joten häntä kannattikin vain juosta karkuun. Kentän jälkeen ynnätään pisteet yhteen ja mitä enemmän pisteitä keräsi, sai paremman aseen käyttöönsä. Parhaimpana palkintona on legendaarinen GE M134 Minigun jota ei kuitenkaan kovin paljoa pääse pelissä käyttämään. Onnistuin aina saamaan tämän parhaimman aseen palkinnoksi. Riitti kun ampui lähes kaikkia vastaantulevia mielisairaalan henkilökunnan edustajia jalkoihin. Tapoista sai hieman miinuspisteitä, mutta ensimmäisen yrityksen jälkeen tätä ei enää tapahtunut.

Neljännessä kentässä ollaankin Cyberdyne Systemsin tiloissa joka on tarkoituksena räjäyttää hajalle, jotta tulevaisuuden ikäviä tapahtumia ei koskaan tapahtuisi. Elokuvassa Miles räjäyttää pommit ja uhraa itsensä yhteisen hyvän puolesta, mutta tässä pelissä pommien asettelu ja räjäytys on Terminaattorin käsissä. Kentässä on kuusi kerrosta ja viidestä ensimmäisestä kerroksesta täytyi paikantaa kymmenen pommia. Terminaattori voi kantaa vain kolmea pommia kerrallaan ja pommeja täytyi viedä välillä kuudennessa kerroksessa sijaitsevaan Deposit -tynnyriin. En ole ihan varma saiko tässä kentässä ampua ketään, mutta pahisten väistely oli sen verran helppoa, että ei tullut edes testattua. Kun on saanut kaikki kymmenen pommia kasaan, täytyi ne kuljettaa tiettyihin paikkoihin. Jostain syystä nyt pommeja ei voinut kantaa kuin kahta kerrallaan. Aikaa pommien asetteluun ja pakenemiseen on 80 sekuntia mikä on yllättävän tiukka aikaraja. Onneksi peli kertoo, mihin suuntaan pitää mennä ja mihin kohtaan pommi täytyy asettaa. Aluksi ajattelin, että pommit täytyy asetella ympäri rakennusta, mutta kaikki pommit asetettiin vain kuudenteen kerrokseen. Opastuksen vuoksi en tässä kovin montaa kertaa kuollut. Aika riitti juuri ja juuri kunhan vain seurasi opasteita tarkasti. Ajan loppumisesta ei liian kovasti rangaista, lähtee vain lisäri ja sai jatkaa täysin samasta kohdasta täyden ajan turvin. Viimeisen pommin asettamisen jälkeen täytyi vielä keretä hissille jonka jälkeen kenttä päättyy.

Viimeisessä kentässä seikkaillaan terästehtaassa. Pelin vaikeusaste nousee selkeästi ja tässä on muutama todella hankala hyppy. Kentässä ei tarvitse keräillä mitään, kunhan vain selviytyi loppuun. Henki lähti täällä todella herkästi, esimerkiksi jos putosi sulaan teräkseen. Myös kaiken maailman kuumat kaasut ja valuvat sulat teräkset tekivät paljon vahinkoa jos sellaisen päälle jäi aikaa viettämään. Kentässä kohdataan muutamaan otteeseen T-1000 ja nyt viimein pääsi nauttimaan keräämästään GE M134 Minigunista. Kohtaamiset eivät ole mitään kovin hankalia, riitti kun hetken tulitti T-1000 jonka jälkeen kenttä jatkui normaalisti. Tulituksen päätteeksi T-1000 muuttuu epämuodostuneeksi sulaksi metalliksi, aivan kuin elokuvassa! 

Kentässä on todella tarkkoja hyppyjä, missä täytyi päästä sivusuunnassa heiluvan alustan päälle. Alustan liike on kuin vanhan kellon heiluri, tämä teki hypyn ajoittamisesta hieman hankalampaa. Terminaattoria ei voi ohjata hypyn aikana mikä hankaloitti hommaa myös. Muuten pelissä on todella hyvät kontrollit, mutta näissä hypyissä olisi kaivannut vapaampaa liikkumista. Toisen T-1000 kohtaamisen jälkeen tulee ehdottomasti pelin hankalin osuus. Täytyi hypätä ylös ja alaspäin liikkuvalle tasolle jonka alapuolella on sulaa terästä. Myös juuri tason kohdalla on sulasta teräksestä ylöspäin nouseva tulipallo joka hankaloitti hypyn ajoittamista. Tämä hyppy näyttää siltä, että sitä ei olisi edes mahdollista suorittaa. Vaikka mielestään ajoitti hypyn täysin oikein, saattoi hyppy jäädä vajaaksi ja putosi sulaan teräkseen. Onnistuneen hypyn päätteeksi Terminaattori ikään kuin "muljahtaa" tason päälle :D Ehkä tätä olisi voinut hieman helpottaa. Ensimmäisen onnistuneen yrityksen jälkeen kuolin sulasta teräksestä nousevaan tulipalloon kun hämmennyin siitä, että hyppy viimein onnistui. Onneksi kuoleman jälkeen saa jatkaa lähes samasta kohdasta, tämä helpotti tätä vaikeaa hyppyä melkoisesti. Jos olisi joutunut pidemmältä taivaltamaan takaisin, tuntuma hypyn tekemiseen olisi kärsinyt melko paljon. Tämä ei vielä tähän vaikeaan hyppyyn pääty, vaan seuraavaksi pitää päästä sivuttais-suunnassa heiluvalle alustalle. Alusta näkyy juuri ja juuri ruudun vasemmassa reunassa ja ajoituksen piti olla täydellinen jotta alustalle laskeutuminen onnistuu. Vieläkään ei voi huokaista helpotuksesta, sillä seuraavana vuorossa on hieman typerästi suunniteltu hyppy tuntemattomaan. Ensimmäisellä kerralla kun en tiennyt minne pitää mennä, hyppäsin vain tuntemattomaan ja tietysti kiinteän palikan ohi pudoten kerroksen alaspäin. Nyt tuo ensimmäinen älytön hyppy piti suorittaa uudelleen. Tämän hieman kyseenalaisesti suunnitellun hypyn jälkeen täytyi vielä päästä yhdestä sivuttais-suunnassa heiluvasta alustasta ohi jonka jälkeen viimein pääsi sellaiseen kohtaan, mistä pystyi jatkamaan kuoleman jälkeen. Jos tässä välissä missään vaiheessa kuoli, joutui takaisin ensimmäiseen hankalaan hyppyyn. Olisihan tähän välille voinut jonkun jatkopaikan laittaa kun kerta ihan kiinteillä palikoilla kuljettiin hetkittäin. Tämä pitkä osuus imi elämän poikineen ja tuo ihana yksi continuekin suli teräksen lailla tätä kohtaa yrittäessä. Useat yritykset päättyivät jo ensimmäiseen älyttömään hyppyyn. Pelin toinen kenttä kulutti yleensä muutaman lisärin kun en vain onnistunut pääsemään verkkoaidoista ynnä muusta rojusta kuolematta. Tämä tarkoitti sitä, että lisäreitä ei ollut kovin montaa käytettävissä viimeiseen kenttään. Onnistui viimein saamaan useiden yritysten jälkeen sellaisen yrityksen aikaiseksi, että kuolin toisessa kentässä vain kerran. Muut kentät olivat sen verran helppoja, että niissä ei kuolemia tullut.

Onnistuin pääsemään vaikean ensimmäisen hypyn vain muutamalla kuolemalla vaikka pari kertaa putosinkin alaspäin kun en tiennyt, miten kenttä jatkuu. Tämän brutaalin pitkän osuuden jälkeen kenttä helpottui hieman, mutta tarkkana sai hyppyjen kanssa olla, että ei vain pudonnut alaspäin. Etenin todella varovasti ja viimein jättimäiset sulatus-sammiot näkyivät edessäni - on viimeisen taistelun aika. Tässä vaiheessa ei ole enää asetta käytössä vaan täytyi turvautua perus nyrkkeihin. Taistelu on todella helppo ja ideana on hypätä T-1000:a kohti lyöden samalla. Tämän seurauksena T-1000 siirtyi hieman taaksepäin, lähelle sulaa terästä. Hetken aikaa kun jatkoi tätä kaavaa, sai T-1000:n työnnettyä sulaan teräkseen ja taistelu päättyi. Tiesin jo taistelun alettua, että peli menee läpi, sillä minulla oli vielä tuo ylimääräinen continue naftaliinissa. Taistelun jälkeen vielä muutamat helpot tasoloikat jonka jälkeen saavutaan Sarahin ja Johnin luokse. 

AVGN parjasi tätäkin peliä ihan huolella, mutta minä pidin tästä todella paljon! Onhan tässä omat ongelmansa, mutta pääosin erittäin nautinnollista menoa. Huonoin osuus on tuo pelin toinen kenttä hieman outoine hitboxineen, mutta muuten ei isompia moitteita ole. Viimeisen kentän täytyykin olla hankala, mutta ehkä tuota yhtä hyppyä olisi voinut aavistuksen helpottaa. Olisi voinut ottaa ainakin sulasta teräksestä nousevan tulipallon pois. Pelin grafiikat ovat hienot, kontrollit toimivat moitteetta ja välikuvat ovat upeasti tehty. Kaikki hahmot näyttävät juuri siltä, miltä pitääkin. Musiikitkin sopivat pelin tunnelmaan erinomaisesti. Aika pitkälle ollaan tultu NESin ensimmäisestä Terminator -pelistä kaikilla osa-alueilla :D

Knight Rider: You Drive the Car From the Hit TV Series

Games Beaten: 537/710

Genre: Racing

Goal: Defeat KARR (Mission 15)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Sinun elosi Michael Knightinä alkaa Michael Longin kuolemalla. Olit aikoinaan nuori kovemman luokan etsivä. Mutta kun yritit jahdata kansainvälisiä rikollisia, sinut ammuttiin kuoliaaksi. Sinut palautettiin henkiin ihmeen kaupalla ja tämän takana oli Knight säätiö jonka johtajana toimi Wilton Knight. Sinun kasvosi oli korjattu plastiikkakirurgian avulla. Sinut hyväksyttiin vaikuttavaan Knight perheeseen ja sinun nimesi muutettiin Michael Knightiksi.

"Ota haltuusi minun unelmani, ja taistele pahansuopia voimia vastaan," nämä olivat viimeiset sanat mentoriltasi, Wilton Knightiltä. Ja nyt KITTin kanssa - kehittynein ajoneuvo mitä on koskaan tehty - sinun haasteenasi on tehdä juuri tämä!

Kikkarapää, kikkarapää, naisia metsästää...tälläistä me penskana hoilattiin. En ihan hirveästi katsonut Ritari Ässä -sarjaa, mutta muistan kuitenkin upean Pontiac Trans Am -menopelin jolla David Hasselhoffin näyttelemä Michael Knight körötteli. Totta kai tässä pelissä pääsee myös ajelemaan KITTillä, tuolla uskollisella, tekoälyllä varustellulla autolla ja suorittaa erilaisia tehtäviä. Peli on hieman Rad Racerin ja Mach Riderin sekoitus mikä ainakin paperilla kuulostaa kamalalta yhdistelmältä. Tämä oli kuitenkin parempi kuin kumpikaan noista peleistä. Peli on laitettu Racing -kategorian alle, vaikka kyllähän tässä on kunnolla Actioniakin mukana. Pelissä on yhteensä 15 ajelutehtävää ja tässä ajellaan ympäri Yhdysvaltoja paikasta toiseen. Tästä löytyy myös salasana, mutta salasanan saamiseksi täytyy päästä kolme ajelutehtävää peräkkäin läpi. Lisäreitä löytyy pari kappaletta ja niitä sai aina 10 000 pisteen keräämisen jälkeen lisää. Myös muutamien tehtävien varrelta saattoi löytyä lisäreitä. 

Pelistä löytyy myös kaksi kappaletta continueja, mutta ne ovat käytännössä turhia. Jos elämät loppuu, ei pääsekään continuen käyttämisen jälkeen jatkamaan samasta ajelutehtävästä missä oli menossa, vaan joutuu sen ajelutehtävä -setin alkuun mitä oli yrittämässä.

Pelissä ideana on päästä ajelutehtävän loppuun aikarajan puitteissa. Tämä ei ole mikään aivan helppo homma, sillä vastassa on melkoinen määrä pahisten autoja jotka yrittävät estää tämän. Tiellä köröttelee myös sinisiä siviiliautoja ja jos sellaisen meni ampumaan tohjoksi, sai aikasakon. KITTillä voi ampua loputtomasti mikä helpotti punaisien pahisten tuhoamista. Kun sitten pääsee viimein ajelutehtävän loppuun, siellä odotti pomovastus. En hirveästi tykännyt siitä, että missään ei ilmoitettu, missä kohtaa ajelutehtävää on menossa. Tai jos ilmoitettiin, en sitä sitten huomannut. Tämä olisi ollut ihan kiva tieto, sillä kun aikarajat ovat älyttömän tiukkoja, olisi voinut ajaa ns. hieman isommalla riskillä jos olisi tiennyt olevansa ajelutehtävän lopussa. Onneksi tässä on sama mekaniikka käytössä kuin Rad Racerissa, eli jos aika loppuu, niin voi vielä rullata pomolle asti jos vauhti riittää. Tätä kävi todella useasti. 

KITT -auton kojelaudassa on vaikka minkälaista mittaria ja härpäkettä, mutta tärkeimmät ovat aika, suojakilpi ja polttoaine. Jos mikä tahansa näistä kolmesta menee nolliin, ajelu päättyy siihen ja täytyy aloittaa ajelutehtävä alusta. KITT -autolla voi hyppiä mikä on aika huvittava juttu (en kyllä moista muista sarjasta). Hyppimisen avulla voi joitain tiettyjä kohtia ohittaa "helpommin." Tämä hyppiminen jäi kyllä täysin unholaan kun huomasin, että mokoma kuluttaa polttoainetta nopeammin. Ei hyppimisestä myöskään ollut järisyttävää etua, sillä hypyn jälkeen saattoi laskeutua suoraan autojen eteen josta pahimmassa tapauksessa seurasi kolari.

Ajelutehtävien varrelta löytyy keltaisia autoja ynnä muita menopelejä. Tälläisen kun tuhoaa, pudottaa se jonkun hyödykkeen! Hyödyke voi olla lisää aikaa, suojakilven täyttöä, lisää polttoainetta, lisäri, ohjuksia tai laser -aseen ammuksia. Samat keltaiset menopelit pudottavat aina saman hyödykkeen joten nämä kannatti pistää mieleen. Jostain syystä hyödykkeet lentävät ilmaan ja se täytyi itse kerätä jotta helpotus ei mennyt sivu suun. Välillä, esimerkiksi mutkassa hyödyke jäi monesti keräämättä, kun mutkan vuoksi KITT ajautui kauemmaksi hyödykkeestä. Tämä olisi ehkä kannattanut suunnitella niin, että keltaisen menopelin tuhoamisen jälkeen olisi aina saanut suoraan hyödykkeen itsellensä. Varsinkin kun joissain ajelutehtävissä aikahyödykkeen kerääminen on pakollista, muuten ei mitenkään kerinnyt maaliin asti.

Pelin vaikeusaste on todella kummallinen, sillä tämä alkaa todella haastavissa merkeissä ja helpottuu sitten loppua kohden. KITT -autoa saa päivitettyä aina ajelutehtävän jälkeen. Valittavana on viidestä eri päivitysmahdollisuudesta ja itse sai päättää, mihin halusi keskittyä. Kun peli etenee, sinulla on erittäin paljon päivityksiä ja ne helpottavat etenemistä huomattavasti.

Alussa vähän kaikki asiat tuppaavat olemaan lopussa jonka vuoksi täytyi todella tarkasti ajaa jotta pääsi maaliin asti. Keskityin aluksi hommaamaan lähinnä suojaukseen ja moottorin tehoon keskittyviä päivityksiä. Suojaus antoi mukavasti varaa ottaa enemmän vahinkoa vihollisista. Moottori taas nosti KITTin huippunopeutta ja maaliin selvisi hieman helpommin vaikka tekikin muutaman virheen. Näiden lisäksi löytyy vielä polttoaineeseen, ohjuksiin ja laser-aseeseen liittyvät päivitykset. Polttoainetta, suojausta ja moottorin tehoa voi päivittää kolme kertaa - ohjuksia ja laser-asetta peräti viisi kertaa. Pelissä kannatti miettiä tarkkaan mitä kannatti päivittää milloinkin. Ehkäpä tästä syystä pelissä joutuu taaksepäin jos elämät loppuvat, näin saa vaihtaa tekemiään valintoja päivitysten suhteen.

Kyllä otti pitkään, että sain ensimmäiset kolme ajelutehtävää hoidettua läpi. Ongelmaksi muodostui se, kun kaikki auton ominaisuudet olivat heikolla tasolla eikä oikein tiennyt mitä päivittäisi seuraavaksi. Suojausta ei kannattanut heti päivittää kun täytyi saada auto kulkemaan. Joutui siis heikoilla energioilla yrittää taistella ajelutehtävät läpi. Kun sitten viimein onnistuin saamaan ensimmäisen salasanan, sain pientä jalansijaa läpäisyyn. Devon kysyy, että haluaako Michael lähteä lomalle ja jos tähän vastaa myöntävästi, saa salasanan. Jos salasanan saamisen jälkeen feilaa tehtävän, hieman hämmentävästi Devon heittää samat läpät uudelleen. En kai minä nyt saman tien halua lomalle kun vasta kävin :D Myös salasanan syöttämisen jälkeen kysytään sama lomahomma mikä on aika outoa koodaamista. Näitä tekstejä ei voi edes skipata ja joutuu odottelemaan tuskallisen hitaasti ilmestyvät tekstit ennen kuin pääsee jatkamaan pelaamista. 

Hieman kun tuntumaa oli saanut hommaan, alkoi ajelu sujua. Ajelutehtävien 1-3 lopussa odotti rekka, mikä vaihtelee ajokaistaa jatkuvasti ja ilmeisesti pumppasi kaasua kun vauhti välillä nopeutui tai hidastui. Riippuen missä ajelutehtävässä on menossa, millaisia ammuksia rekka ampuu. Ensimmäisessä on normaaleja ammuksia, toisessa joku heittelee dynamiitteja rekan hytistä ja kolmannessa rekka pudottelee miinoja tielle. Rekan väri vaihtuu kun tarpeeksi on ampunut ja tästä voi päätellä miten lähellä sen tuhoamista on. Näissä on myös aikaraja ja jos ei ehtinyt pomoa tuhoamaan aikarajan puitteissa, joutui takaisin alkuun. Hieman tässäkin kesti, ennen kuin sai rekan oudosta ajelutavasta kiinni, mutta yrittäminen palkitaan!

Seuraavissa ajelutehtävissä 4-6 kestikin sitten todella pitkään ennen kuin sain ne hoideltua. Neljäs ajelutehtävä sijoittuu talvimaisemaan - totta kai tähänkin peliin on pitänyt laittaa liukkaalla tiellä ajelua. Tällä kertaa ei kuitenkaan itse liukkaus osoittautunut valtavaksi ongelmaksi, vaan ajelutehtävän aikaraja. Se oli aivan älyttömän tarkka - virheitä ei saanut tehdä. Mukaan vihollisjengiin tulivat myös helikopterit jotka kannatti tylysti jättää tuhoamatta. Helikoptereihin on aika hankala osua ja erikoisammukset kannatti säästää pomoa varten. Helikoptereiden ammuksia on onneksi aika helppo väistellä. Siviilit alkoivat perseilemään ja nyt he vaihtoivat kaistaa aina kun KITT kurvasi tarpeeksi lähelle. Aluksi väistely oli haastavaa, mutta kun tajusi, että siviilit vaihtavat aina kaistaa, osasi hommaan varautua paremmin. Tämä siviiliautojen kaistanvaihtelu antoi vielä sellaisen kivan mausteen hommaan, että he saattoivat vaihtaa kaistaa juuri keltaisen ajoneuvon eteen mitä oli tuhoamassa. Näin saattoi vahingossa tykittää siviilin kuoliaaksi ja sai aikasakon.

Tällä kertaa ei lopussa odottanutkaan ensimmäisen kolmen ajelutehtävän tyyliin rekka, vaan helikopteri! Siihen, että sain edes yhden kerran tuhottua helikopterin, meni aivan luokattoman kauan. Yritin vaikka mitä kikkoja - vaihtelin ohjusten ja laser-aseen välillä, mutta ei oikein mikään toiminut. Sain viimein mokoman tuhottua sellaisella kombolla, että ensin ammuin laser-aseella, ja kun sen ammukset olivat loppuneet, siirryin ohjuksiin. Laser-aseella oli todella helppoa ampua ohi toisin kuin automaattisesti hakeutuvilla ohjuksilla. Nekin kyllä saattoivat mennä ohi, mutta ei niin isolla prosentilla. Seuraava ajelutehtävä menikin aika helposti läpi vaikka lopussa odotti uusi helikopteri. Tämä johtui siitä, että rekan tapaan, tämä toinen versio oli varustettu dynamiiteilla. Niitä oli huomattavasti helpompi väistellä kuin normaaleja luoteja. Toisen setin kolmas ajelutehtävä otti koville, sillä välillä loppui aika ja välillä miinoja jättävä helikopteri otti luulot pois. Onneksi tästä ajelutehtävästä sai lisärin, joten sain periaatteessa loputtomasti yrittää läpäisyä, kunhan vain sai sen kerättyä. Useamman yrityksen se otti, mutta sain viimein tuhottua viimeisen kopterin ja siirryin pelissä eteenpäin.

Kaksi seuraavaa ajelutehtävä -settiä eli 7-9 ja 10-12 menikin molemmat ensimmäisellä yrityksellä läpi. Minulle oli kerääntynyt muutama ylimääräinen lisäri pisteiden vuoksi kun jouduin samaa ajelutehtävää yrittämään uudelleen ja uudelleen. Ajelutehtävissä 7-9 vastassa oli taas rekka, ei mitään mielikuvituksen ilotulitusta tämän kanssa. Yhdeksännessä ajelutehtävässä tulikin pieni twisti, yhden rekan sijaan vastassa oli kaksi rekkaa peräjälkeen, vau!. Seuraavat ajelutehtävät 10-12 menivätkin samalla kaavalla, mutta rekkojen sijaan vastassa oli jälleen helikoptereita. Kun yhdeksänen ajelutehtävän lopussa odotti kaksi rekkaa putkeen, tässä 12:sta olikin tietysti kaksi helikopteria. Tämä 12:sta ajelutehtävä oli aivan kamala - ehdottomasti pelin ärsyttävin ajelutehtävä. Kenttä alkaa normaalisti, mutta jonkin ajan päästä tie tyhjenee täysin eikä muuta liikennettä ole. Hetken päästä alkaa ruudulle ilmestyä tynnyreitä jotka ovat välillä keskellä tietä. Tuli erittäin vahvasti mieleen Mach Rider...hyh. Oli todella hankala lukea, missä kohdassa tietä tynnyri nököttää. Tämä oli turhauttavaa etenkin mutkissa kun ei vaan osannut katsoa tynnyrin kohtaa oikein. Tässä ajelutehtävässä on vielä todella brutaali aikaraja ja ainoastaan yhteen tynnyriin sai törmätä tai muuten ei aika riittänyt loppuun asti. Päädyin klassiseen helpotukseen, eli pausetteluun. Tämän avulla sai hieman tarkemmin tutkia, missä kohdassa tietä tynnyri on. Vaikka ajoin täydellisesti, ei aika siltikään riittänyt loppuun asti. Selvisi, että tässä täytyy tuhota yksi keltainen helikopteri mikä pudottaa lisää aikaa. Välillä en saanut helikopteria tuhottua, sen verran epävarmaa hommaa se on. Onneksi ajelutehtävän loppupuolella on vielä yksi keltainen helikopteri joka pudottaa lisärin. Näin sai yrittää reilusti enemmän tätä inhottavaa ajelua. Näin jälkikäteen ajateltuna tässä kohdassa olisi varmaan voinut hyödyntää hyppimistä, olisi ehkä päässyt maaliin ilman pausettelua. Liiaksi ei kuitenkaan olisi voinut hyppiä, sillä hyppimistä tarvitaan lopussa odottavaa helikopteria varten.

Pääsin kuin pääsinkin tämän viimein läpi ja viimeiset kolme ajelutehtävää odotti minua! Ajelutehtävät 13:sta ja 14:sta olivat aika haastavia, mutta ei onneksi liiaksi. 13:sta ajelutehtävässä punaiset vihollisautot pudottelevat miinoja jotka tekevät paljon vahinkoa. Ajelutehtävä 14:sta on todella pitkä ja täytyi kerätä kaikki lisäajat. Kun sitten pelin viimeinen ajelutehtävä alkoi, se olikin todella haastava tapaus. Ajelutehtävä on aika lyhyt verrattuna toiseen ajelutehtävään, mutta aikaraja on vedetty äärimmilleen. Loppupuolella vastaan tulee keltainen rekka mikä pudottaa lisää aikaa. Välillä homma meni niin tiukille, että jo ajan loputtua rullasin rekan lähelle ja sain napattua lisäajan :D Siviiliautot vaihtelivat kaistoja ja nämä pölvästit vaihtoivat kaistaa myös niin, että jos vieressä sattui olemaan toinen auto, ajoivat he sitä päin. Tästä syntyi ns. törmäilyauto -efekti ja auto kimposi takaisin alkuperäiselle kaistalleen. Tässä viimeisessä ei saanut tehdä oikeastaan yhtään isompaa virhettä, muuten sai heittää hyvästit maaliin pääsemiselle. 

Kun viimein onnistuin pääsemään pomolle asti, siellä odottikin melkoinen kavalkadi porukkaa. Ensin taistellaan perus ammuksilla varustettua rekkaa jonka jälkeen vastaan tulee dynamiiteilla varustettu helikopteri. Tämän jälkeen uusi rekka ja helikopteri jotka molemmat on varustettu miinoilla. Kun tästä kaameudesta on jotenkin selvitty, kohdataan pelin todellinen viimeinen pomo, KARR. KARR on varustettu perus ammuksilla ja se liikkuu samaan tyyliin kuin rekat. Vahinkoa KARRin ammukset tekevät todella paljon. Useita yrityksiä, eikä läpäisy käynyt lähelläkään. Täytyi laatia kunnon sotasuunnitelma, että millä aseella tuhoan minkäkin pomon jotta saisin tehokkaita lasereita säästettyä KARRia varten. Onneksi tähän on laitettu sellainen helpotus, että jokaisen tuhotun pomon jälkeen sai suojan sekä polttoaineen täyteen. Muuten tämä olisi ollut aikamoinen kärsimysten tie...

Muutamilla yrityksillä pääsin KARRiin reilummalla määrällä lasereita, mutta ei vaan mokoma tuhoutunut. Tässä vaiheessa jouduin turvautumaan myös continuejen käyttöön ja kaikkihan ne kuluivat yrittäessä. 

Sitten peli heitti pienen kierrepallon kun lopullisen Game Overin jälkeen syötin salasanaa - sehän ei perhana toiminut! Jokin ikävä koodausvirhe oli sattunut kohdalleni. Syötin ja tarkistin salasanan monia kertoja, mutta ei vaan toiminut. Ei auttanut kun pelata aikaisempi kolmen ajelutehtävän -setti uudelleen. Onneksi olin säästänyt kaikki aikaisemmat salasanat :) Vaikka jouduinkin pelaamaan tuon ärsyttävän tynnyreiden väistelyn uudelleen, se meni suhteellisen hyvin. Viimeinen ajelutehtävä vaatii niin tarkkaa ajamista, niin olin saanut reilusti tuntumaa peliin. Tämä oli tavallaan myös pieni onnenkantamoinen, sillä nyt kun tiesin mitä myöhemmissä ajelutehtävissä on luvassa, pystyin valitsemaan päivityksiä sen mukaan. Viimeisissä ajelutehtävissä keltaiset kulkupelit pudottavat laser-asetta joten siitä ei tarvinnut päivittää niin paljoa. Otinkin tilalle ohjuksia, sillä niitä en ollut päivittänyt niitä kovankaan montaa kertaa.

Jälleen pääsin yrittämään viimeisiä ajelutehtäviä ja täytyy sanoa, että tämä peli tekee melkoista hallaa D-padin peukalolle. Jouduin pitämään muutamia taukoja kun ei vaan peukalo enää kestänyt tiukkaa ajamista. Tässä kun pitää painaa jatkuvasti ylöspäin jotta kaasun sai pidettyä pohjassa ja samanaikaisesti painamaan vasemmalle sekä oikealle, se teki gutaa peukalolle. Uusien asepäivitysten myötä sain säästettyä enemmän laser-asetta KARRia varten ja sehän sitten olikin se puuttuva palanen. Tiukille homma silti meni ja useita yrityksiä kului, mutta sain viimein KARRin tuhottua! Katselin läpäisyni jälkeen TMR:n vetoa ja YLLÄTTÄEN kaveri oli keksinyt hienon juustotaktiikan miten ei itse ota vahinkoa ja sai kuitenkin pomoihin tehtyä osumaa. Kun ajeli tien vasemmassa reunassa ja ampui perus ammuksilla, juustoilu oli mahdollista tehdä. Tämän vuoksi TMR sai KARRin tuhottua toisella yrityksellä...uskomatonta. 

Aluksi hieman pelotti, että mitähän tästäkin pelistä tulee, mutta alun jäykkyyden jälkeen peli rupesi rullaamaan ja ei tämä niin nihkeä peli ollut :) Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllähän tätä pelasi. Vaikka pelin musiikki onkin ihan ok -tasoa, olisi tämä kaivannut muutaman muun kappaleen yhden ainoan lisäksi. Myös peliin olisi kaivannut hieman muuta sisältöä kuin samanlaista meininkiä 15:sta ajelutehtävää putkeen. Joka tapauksessa yksi peli pois Racing -kategoriasta. 

Castelian

Games Beaten: 536/710

Genre: Platform

Goal: Complete the 8th Tower (Edge of Doom)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 7/10

Olet todistamassa tyypillistä kimaltelevaa kesäaamua Jemmervillen kaupungissa. Molemmat auringot ovat nousseet Centrus planeetan ylle, missä tietysti kesä on ainoa vuodenaika. Juuri täällä sijaitsevista saaren arvokkaista jalokiviesiintymistä puhutaan kaikkialla Triangulum-galaksissa, ja ne ovat lähes jokaisen tässä maailmankaikkeuden kolkassa elävän eliömuodon kadehtimia.

Julius oli nukkumassa hänen terraariossaan kun hologrammi-puhelin sylki ulos viestinsä. Se oli Domoloco and Sons Inc:n johtaja. "Julius, meillä on vakava tilanne. Kuvernööri on raportoinut, että seitsemän muukalaistornia on ympäröinyt saaren. Jos lisää ilmestyy, saari on täysin eristetty. Naviportit on lähes kokonaan suljettu. Hyperrahtialukset ovat loukussa... mikään ei pääse sisään eikä ulos." "Olen henkilökohtaisesti luvannut kuvernöörille, että Domoloco and Sons hoitelee nämä tornit... Kukaan ei tiedä mitä ne ovat tai mistä ne tulivat, mutta haluan, että ne tuhotaan! Se ei liene liian hankala tehtävä, eihän?"

Julius avasi rauhallisesti silmänsä ja huomasi, että johtajan henkilökohtainen hologrammi - ei siis hänen sihteeristään - oli edelleen aktiivisena: "Herää Julius ja kaada tuo torni!" Juuri kun Julius oli sanomassa jotain, hologrammi hävisi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. 

Pieni vihreä olio nimeltään Julius on laitettu kapuamaan kahdeksan tornin huipulle! Ohjekirjassa virheellisesti puhutaan seitsemästä tornista vaikka tässä on kuitenkin kahdeksan tornia selvitettävänä. Peli on todella yksinkertainen ja se selittyy sillä, että pelihän on alun perin todella vanha tekele. Hieman kun asiaa selvittelin, niin tästä on väännetty lukuisia erilaisia versioita eri alustoille - lähinnä kotimikroille. Pelin alkuperäinen nimi on Nebulus ja jostain syystä se on vaihdettu tätä NES-versiota varten. Muitakin erilaisuuksia löytyy, esimerkiksi bonuskentät ovat täysin erilaisia muissa versioissa. Famicom-versioon on vielä pelin päähahmokin vaihdettu erilaiseksi ja siinä seikkaillaan jollain kummallisella linnulla. Peli on erittäin trollaavaa sorttia ja sekin selittyy pelin iän myötä. Tästä löytyy kaksi continuea ja kolme elämää, mutta peli tarjoilee todella avokätisesti lisää lisäreitä.

Ideana on yksinkertaisesti päästä tornin huipulla olevaan oveen jonka jälkeen siirrytään bonuskentän kautta seuraavaan torniin. Vaikka Juliuksella onkin käytössä valkoiset ammukset joita hän heittelee, ei tässä voi kovinkaan montaa vihollista tuhota. Taitaa joissain kentissä olevat pomppivat pallot olla ainoita vihollisia mitä voi tuhota. Ammuksilla voi hajottaa myös vilkkuvia palikoita jotka estävät etenemistä. Pelissä on erittäin paljon "trial 'n' error" -bullshittiä ja eipä tähän voinut muuten varautua kuin muistamalla, missä trollaavat kohdat sijaitsevat. Löytyy mm. alta häviäviä palikoita ja taaksepäin kuljettavia palikoita joissa piti vain tiukasti kävellä eteenpäin jotta niistä pääsi ohi. Nämä erikoisemmat tasot eivät eroa millään tavalla muista palikoista mikä on aika ikävä juttu. Olisi ehkä voinut jonkin pienen indikaattorin laittaa kun tälläinen palikka tulee vastaan. Mutta ymmärrän kuitenkin, että alkuperäisestä pelistä oli täytynyt tehdä mahdollisimman hankala jotta peli ei liian sähäkästi mene läpi.

Kun ensimmäistä tornia lähtee kapuamaan ylöspäin, tulee väistämättä mieleen Battletoadsin Dark Queenin torni, The Revolution. Tornin pyörimisefekti muistuttaa The Revolutionia aika paljon ja värityskin on samantyylinen. Voi olla, että Battletoadsin jäbät ovat ottaneet vaikutteita tästä pelistä. Pelissä ei voi periaatteessa kuolla kuin aivan tornin alareunassa, sillä viholliset vain tönäisevät Juliuksen tason tai pari alaspäin osuessaan. Pelissä ei ole mitään energiamittaria tai vastaavaa. Aikaraja onkin tämän pelin pahin vihollinen ja aivan älyttömään perseilyyn ei ole varaa jotta pääsee huipulle asti. Bonuskentistä saa reilusti lisäaikaa seuraavaan torniin jos sellaisen onnistui selvittämään maaliin asti. Bonuskentissä edetään poikkeuksellisesti vasemmalta oikealle hyppien tasoja pitkin ja väistellen kuiluja. Bonuskentät ovat täynnä timantteja joista saa reilusti pisteitä. Pisteistä saa sitten lisäreitä! Bonuskentissä on vain yhtä vihollistyyppiä; vasemmalta tai oikealta puolelta lentäviä "atomeja." Bonuskenttien vaikeusasteet vaihtelivat reilusti ja jotkin loppupään bonuskentät ovat huomattavasti helpompia kuin alkupäässä olevat. Lisäaika helpotti uuden tornin tutkimista ja virheitäkin sai tehdä reilummin kuin on enemmän aikaa käytössä. Lisäaika ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, tornit pääsee läpi, kunhan vain on tarkkana. 

Kuten aikaisemmin mainitsin, pelin vihollisia ei voi pahemmin tuhota - täytyi vain väistellä. Tämä on välillä helpommin sanottu kuin tehty, sillä välillä vihollisia on useita samassa rykelmässä. Nämä tuhoutumattomat viholliset liikkuvat joko vaakatasossa tai pystysuunnassa. En tiedä onko tietoinen valinta, mutta välillä vihollisten liikkumispatternit menevät sellaisessa tahdossa, että eteneminen meni todella hankalaksi, välillä jopa lähes mahdottomaksi. Olisin arvostanut, että tälläiseen todella tarkkuutta vaativaan peliin olisi laitettu kellontarkat vihollisten liikkumiset - eikä niin, että pakka saattoi hajota miten sattuu. Useissa tilanteissa joutui väistelemään vaakasuunnassa kulkevia vihollisia niin, että menee turvaan hieman alemmalle palikalle. Joskus ajoitukset osuivat sellaiseksi, että ei vaan kerinnyt mennä turvaan. Myös todella hankalia ovat kohdat, missä on esimerkiksi kolme pystysuunnassa liikkuvaa vihollista peräkkäin. Samassa rykelmässä saattoi olla usealla erilaisella nopeudella liikkuvia vihollisia ja joutui todella tarkkaan katsomaan oikean hetken, milloin kaikkien kolmen vihollisen ohi pääsi kerralla. Viholliset on asetettu niin tiiviisti, että niiden väliin ei voinut jäädä odottamaan. Onneksi peli hävittää aikaisempia vihollisia kun on selviytynyt tarpeeksi korkealle. Ei tarvitse enää taistella aikaisempien hankalien kohtien kanssa jos sattui putoamaan alaspäin. Torneissa on sellaisia ihania kohtia, että kun hissillä kulkee ylöspäin, ei näe vaakasuunnassa rullaavia vihollisia lainkaan. Täytyi vain toivoa, että ei osuisi mihinkään. Viholliset vielä osuessaan toiseen viholliseen vaihtaa kulkusuuntaansa mikä teki joistain kohdista täysin arpapeliä.

Kolmannessa tornissa meni sormi suuhun jo heti alkupuolella kun en vain keksinyt miten pääsisin eteenpäin. Tovin yritin, mutta jouduin pienen vinkin katsomaan netistä. Kun pelin mekaniikat eivät olleet vielä iskostuneet päähäni, ei tullut mieleenikään, että etenemisessä täytyisi käyttää ruudulle satunnaisesti ilmestyvää "atomi" -vihollista hyödyksi. Atomi tönäisee Juliuksen alemmalle tasolle jonka jälkeen meno jatkuu. Tätä mekaniikkaa ei hirveästi hyödynnetty enää tämän jälkeen, vain toisen kerran seuraavassa, neljännessä tornissa. Olisin aika pitkään saanut jumittaa kolmannessa tornissa ennen kuin olisin keksinyt miten edetä :D Atomiviholliset ovat erittäin pirullisia tapauksia satunnaisen ilmestymisen vuoksi. Välillä atomit ilmestyivät ruudulle juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Atomien yli ei voinut hypätä, sillä kun torni rullaa ympäri, yli hyppääminen jäi aina vajaaksi. Vaihtoehtona on mennä jostain ovesta sisään juuri ennen kuin atomi osuu Juliukseen ja näin sai vältettyä atomiin osumisen. Toki jos on mahdollista mennä eri tasolle kuin missä atomi on, näin väistö onnistui myös.

Jostain syystä pelintekijät ovat laittaneet ampumisen ja hyppäämisen saman napin taakse. Johtuukohan valinta kenties pelin aikaisemmista versioista, mene ja tiedä. Tämä kuitenkin aiheutti välillä ikäviä tilanteita kun hyppäsikin vahingossa kun tarkoituksena oli ampua. Jos seisoi paikallaan, silloin Julius ampui ja samaan aikaan liikkuessa Julius hyppäsi. Pelin hitboxit ovat aika järkyttävästi toteutettu ja vihollisiin osui aivan liian helposti. Tälläisessä todella tarkkuutta vaativassa pelissä moinen ei ole hyvä juttu. Tuntui, että bonuskentissä atomin hitbox on erilainen kuin normaaleissa torneissa ja osumia tuli huomattavasti harvemmin. Tasolta tasolle hyppiminenkin on aika karmeaa hommaa, sillä jos hyppäsi hieman väärästä kohdasta, saattoi Julius muljahtaa palikan reunalta alas. Nämä hitboxit ja palikoille hyppimiset pilasivat omaa pelinautintoa reilulla kädellä. Kun kerta tehdään näinkin tiukkaa tasoloikkaa, olisi tämä asia pitänyt hoitaa erittäin hyvin. 

Peli eteni verkkaista tahtia kohti viidettä tornia. Lukuisia kertoja jouduin pelin aloittamaan alusta kun täytyi opetella kaikki kohdat tarkasti. Myös kun tässä täytyy muistaa todella paljon juttuja, saattoi jotkin aikaisemmat asiat unohtua. Kyllähän ne sitten viimein iskostui takaraivoon kun yrityskertoja oli kertynyt jo useita. Viides torni on pelin yksi vaikeimmista ja jouduin jälleen yhden pienen vinkin katsomaan kun en vain tiennyt yhtään minne pitäisi mennä. Kun tornissa kaikki näyttää samalle ja vielä kun vahingossa putosi alaspäin, meni tässä todella helposti sekaisin missä on menossa. Viides torni on monimutkainen ja todella pitkä. Sai todella tarkasti pelata, että aika riitti loppuun asti. Torni alkaa vielä todella ärsyttävällä hypyllä, missä täytyy väistää ylös ja alaspäin liikkuvaa vihollista. Vihollisen jälkeen on vielä katoava palikka kiusana. Jos hypyn feilasi, tippui veteen. Hyppy täytyi tehdä millintarkasti ja tähän paloi elämä poikineen ennen kuin ajoituksen sai haltuun.

Ihmettelin kovasti, että miten TMR tämän oli läpäissyt neljään tuntiin, mutta kun läpäisyn jälkeen kävin hänen vetoaan katsomassa, selvisi, että TMR oli käyttänyt Save State -treenausta hyödykseen. Hyi, ei moisia puijauksia! Sitkeästi selvitin itse muutamaa pikku juttua lukuun ottamatta tornien ansat. Kyllähän se aikaa otti, mutta onnistui! Viidennen nihkeän tornin jälkeen kuudes ja seitsemäs torni eivät olleet mitenkään kovin hankalia. Toki, aluksi joutui selvittelemään tornien rakenteen, mutta pituudeltaan nämä tornit eivät olleet kovinkaan pahoja. Aikaa jäi mukavasti jäljelle varsinkin, jos onnistui kikkailemaan suurimman osan tornista ilman suurempia virheitä. 

Mutta sitten kun viimein pääsin kahdeksanteen torniin...huh heijaa. Vaikeusaste nousi useamman pykälän verran jo heti alkumetreillä. Heti kättelyssä odottaa neljän ylös ja alaspäin liikkuvan vihollisen rypäs mikä täytyy väistää yhdellä tehokkaalla liikkeellä. Tähän kohtaan paloi aivan luokattomasti lisäreitä. Onnistuin satunnaisesti pääsemään kohdasta ohi, mutta se vaati lähes framen tarkan tempauksen. Homma oli aivan liian satunnaista meikäläisen taidoille joten täytyi jälleen vilkaista netistä vinkkiä. Harmillisesti netistä löytynyt läpäisy käytti tätä samaa taktiikkaa kuin minä joten helpotusta tuskaan ei löytynyt. Päätin tässä vaiheessa, että katson koko viimeisen tornin läpäisyn valmiiksi, sillä tänne asti pääseminen vei aika paljon aikaa ja älyttömän aloituskohdan vuoksi kunnollisia yrityksiä sai vain muutaman. Onneksi katsoin netistä, sillä viimeinen torni on todella brutaali. Hieman alun jälkeen tulee sellainen tasoloikkakohta, että oksat pois. Tässä kohdassa täytyy hyppiä palikalta toiselle ja jos tekee virheen, putoaa alas. Jokaisella palikalla on ylös ja alaspäin liikkuva vihollinen. Näillä pelin kontrolleilla tämä tilanne on hermoja raastava. Myös se ihana juttu, että vihollisten ajoitukset muuttuvat tekivät tästä aivan älyttömän. Välillä ei vaan mitenkään voinut päästä loppuun asti kun viholliset syöksivät Juliuksen alas. Riippui siitä mistä kohdasta vihollinen tönäisi Juliuksen alas jäikö henkiin vai ei. Eikä tässä vielä kaikki! Kun pääsi turvapaikkaan, täytyi sama kohta kulkea vielä toiseen suuntaan yläpuolelta käsin. Tämä ei ihan niin paha ollut kuin tuo aikaisempi hyppely, mutta haastetta löytyi reilusti. Ajatuksena, että tämä älytön kohta pitäisi selvittää jonka jälkeen sitten alkaa tutkimaan loppukenttää oli puistattava. Kenttä on todella pitkä ja tässä täytyi rullata tornia paljon, että sai ammuttua välkkyviä palikoita pois tieltä. Lopputorni ei vaikeudeltaan ollut onneksi ihan tuon hankalan kohdan tasoa, mutta olisi siihen mennyt todella paljon aikaa jos olisi itse alkanut hommaa selvittelemään. Loppupuolella on vielä todella ihana kohta, missä hissillä täytyi nousta ylöspäin ja vain toivoa, että ruudun ulkopuolella oleva, sivusuunnassa rullaava vihollinen ei osuisi tielle. Tähän viimeiseen torniin on laitettu vielä oikein kiva loppuratkaisu, sillä yhden loppuoven sijaan tästä niitä löytyykin neljä kappaletta. Kolme tiputtaa Juliuksen alaspäin ja vain yksi on kentän loppu. Onneksi minä tiesin mihin oveen mennä, joten tämän kanssa ei tarvinnut taistella. 

Olin viimein päässyt ensimmäistä kertaa tuon älyttömän tasoloikkakohdan ohi, etenin todella varovaisesti kohti tornin huippua. Katselin välillä videolta, mihin seuraavaksi pitäisi mennä. Putosin muutamaan otteeseen alaspäin pienien virheiden vuoksi, mutta se ei onneksi haitannut mitään. Hyppäsin yhden hissin päälle hieman huonosti ja päädyin kapistuksen vasempaan reunaan. Yritin kääntyä ympäri, mutta kiitos pelin ihanien kontrollien, Julius muljahti reunalta alas. Tipuin todella kauas ja aika ei enää riittänyt kiipeämään takaisin. Myöhemmin selvisi, että tämä hissi olisi vienyt aivan tornin loppuun... Kesti todella monta yritystä, että onnistuin pääsemään uudelleen tähän samaan pisteeseen. Meinasin uudelleen feilata hypyn, mutta onneksi Julius pysyi hissin päällä ja pääsin huipulle asti. Peli meni viimein läpi!

Olipahan peli taas, huh. Jos tähän olisi hieman enemmän panostettu ja viilattu tiettyjä juttuja, tämä olisi ollut ihan hauska seikkailu. Ei minua trollaaminen niin paljoa haittaa jos pelin mekaniikat ovat muuten täydessä iskussa. Nyt tämän pelaaminen aiheutti vain harmaita hiuksia. Jos tämä olisi pelkästään NESille julkaistu, olisin antanut huomattavasti huonomman arvosanan, mutta annetaan armoa kun kyseessä on erittäin vanha peli.

Cabal

Games Beaten: 535/710

Genre: Shooter

Goal: Blow Up the Enemy's Base (Stage 5-4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Lepo! Majuri I.M. Havoc tässä - taisteluasiantuntija maailman kansainvälisten asioiden neuvostosta. Saimme juuri tiedon maailmanlaajuisen hyökkäyksen suunnittelusta josta vastaa D.R.A.T. - pelätty liittoutuneiden terroristien tasavalta. Neuvosto ohjeisti minua valitsemaan vapaaehtoisen purkamaan tilanteen...ja arvaa mitä? Sinä juuri ilmoittauduit vapaaehtoiseksi!

Valmistaudu viikon mittaiseen R & R:ään (tiedusteluun ja tuhoon) terroristien leirissä, eristäytyneellä paratiisisaarella. Kuljeskelet lämpimillä, trooppisilla rannoilla samalla kun ammukset pöllyttävät hiekkaa jaloissasi. Tuijottelet lumoavia auringonlaskuja samalla kun väistelet taisteluhelikoptereiden sivuittaistulitusta. Ihaile myös muinaisten raunioiden kauneutta. Ja tuhoa niitä hieman lisää! 

Tämä on erittäin salainen operaatio. Neuvosto ei voi ottaa vastuuta siitä jos epäonnistut. Olet omillasi ja jos teet jonkun virheen, tunnet sen nahoissasi. Koko terroristileiri täytyy tuhota, tai muuten tuholaiset aloittavat hirmuvaltansa. Älä jätä yhtään rakennusta pystyyn. Ei laivoja kellumaan. Ei helikoptereita lentämään. Ja kaikkein tärkeimpänä...puhdista koko alue vihollisen joukoista. 

Pidä silmäsi auki ja sormesi liipasimella. Suorita tehtäväsi ja maailma voi taas huokaista helpotuksesta. Ja onnea matkaan, sotilas. Sinä tulet tarvitsemaan sitä!

Majuri I.M. Havoc

Taisteluasiantuntija I.W.A.C.

Taas yksi Arcade-porttaus NESillä. Rare on tämän porttauksen takana ja mitä nyt hieman Youtubesta katselin, niin hyvin uskollisesti peli on väsätty alkuperäistä silmällä pitäen. Pelissä on viisi tasoa ja jokaisessa neljä kenttää. Eli yhteensä 20 kenttää pääsee pelailemaan. Räiskintä alkaa viidellä elämällä ja yhden lisärin saa kun suorittaa yhden tason. Muuten peli ei lisäreitä jakele ollenkaan. Kolme continuea löytyy mikä on oikein sopiva määrä. Vähemmillä continueilla tämä olisi ollut aivan liian vaikea ja jos enemmän olisi jaeltu, tämä olisi muuttunut todella helpoksi. Continuen käyttämisen jälkeen sai jatkaa täysin samasta kohdasta missä on menossa, todella loistava juttu!

Kentissä ideana on tuhota tarpeeksi vihollisia ja heidän kalustoaan jotta kenttä menee läpi. Ruudun alareunassa näkee edistymispalkin ja kun se menee täyteen, siirrytään seuraavaan kenttään. Kentät ovat vain yhden ruudun kokoisia. Kun neljä kenttää on suorittanut, ruudulle ilmestyy lopuksi pomovastus. Täytyy sanoa, että kentän läpäisyn jälkeen tuleva tuuletus on mahtava :D Pelihahmo juoksee todella huvittavasti eteenpäin heiluttaen asetta. Pelihahmon ohjaus vaati hieman totuttelua, mutta muutamien yritysten jälkeen se alkoi tuntua luonnolliselta. Pelissä voi liikkua vain vasemmalle ja oikealle liikutellen samalla tähtäintä. Jos ampumisnappia piti pohjassa, silloin pelkkä tähtäin liikkui ruudulla. Jos ampumisnappia näpäytti, heitti pelihahmo kranaatin. Kranaatteja on tietty määrä ja viholliset pudottavat niitä lisää neljän paketeissa. Viholliset pudottivat myös paria erilaista konekivääriä joita pystyi käyttämään hetkenaikaa antaen hieman reilumpaa tulitusvoimaa.

Peli tuntui aluksi todella vaikealta, mutta totuttelun jälkeen tästä sai paremmin kiinni. Yksi syy vaikeuteen oli, että en ollut tajunnut käyttää väistelyliikkeitä lainkaan. B-napin takaa löytyy kaksi erilaista väistelyliikettä, riippui mihin suuntaan D-padista painoi B-napin oltua pohjassa. Alaspäin painettaessa pelihahmo teki hienon kuperkeikan ja ylöspäin painettaessa aktivoitui kärrynpyörä. Nämä väistelyliikkeet olivat myös siitä mahtavia, että ne antoivat hetkellisen kuolemattomuuden hahmolle. Tähän ei kuitenkaan voinut ihan sataprosenttisesti luottaa, sillä joskus henki lähti vaikka tekikin väistöliikettä. En oikein tiedä mistä moinen johtui. Tämä kuitenkin muutti pelin luonnetta aika paljon. Testailun jälkeen en käyttänyt muuta kuin kuperkeikkaa, sillä totesin toisen väistelytavan turhaksi. Kun sitten viimein löysin tämän mahtavan väistelytavan, aluksi pyörin raivokkaasti ruudun reunasta reunaan, mutta tämä osoittautui huonoksi taktiikaksi. Liian usein tapahtui ns. vahinko-osumia. Huomattavasti parempi taktiikka oli seisoa jommassa kummassa reunassa ruutua ja väistää vain kun luoti tuli suoraan kohti. Välillä ei tarvinnut väistää ollenkaan, sillä vihollisten sihti ei ollut aivan siitä parhaimmasta päästä ja ukkelit ampuivat ohi.

Kentissä on reilusti barrikadeja joiden takana olla turvassa luotisateelta. Barrikadia täytyi pitää tarkasti silmällä, sillä vihollisten ammukset tuhosivat ne tietyn ajan kuluttua. Myös itse pystyi vahingossa barrikadin tuhoamaan mitä tapahtuikin kun olin hieman huolimattomasti asettanut tähtäimen liian alas :D Kentissä on myös paljon tuhottavaa ja kaikki kannattikin pistää hajalle samalla kun ampui vihollisia. Viholliset eivät pystyneet enää piiloutumaan tuhoutuneiden juttujen taakse ja heidät saikin helpommin tapettua. Vihollisten isoimmat ajoneuvot kannatti räjäyttää kranaattien avulla ja pienemmät sitten tykittää tohjoksi aseella.

Jo ensimmäisen tason kolmannessa kentässä vaikeusaste nousi jyrkästi ja tässä todellakin kannatti tuhota rakennukset ynnä muut jotta kenttä selkiytyisi hieman. Tämä kenttä esittelee myös uuden vihollistyypin, harmaat ukkelit. Nämä eivät kuole kerrasta ja pyörivät karkuun. Jos tälläisen sankarin jättää huomiotta, nakkaa vihollinen pommin kohti pelihahmoa. Toisessa tasossa on muutama kenttä, mitkä sisältävät vettä ja nämä kentät olivatkin melko pirullisia tapauksia. Vedestä pulpahtaa pintaan sukeltajia ja jos tilanteen päästi ryöstäytymään käsistä, hengenlähtö on taattu. Jostain syystä tämä toinen taso on pelin vaikein juurikin näiden sukeltajien takia ja alkuun näissä meni elämä poikineen. Joissain pelin kentissä on ohi lentäviä lentokoneita jotka pudottivat pommeja ruudulle. Nämä onneksi sai väistettyä melko kivuttomasti, kunhan vain seisoi jommassa kummassa ruudun reunassa. Pommeja pystyi myös tuhoamaan ampumalla jos sellaiseen sattui tuurilla osumaan. Vihollisten heittämät pommit sai tuhottua ilmasta. Jos pommi kuitenkin löysi tiensä kohti pelihahmoa, täytyi siirtyä hieman sivuun jotta ei pommin liekit kärtsänneet.

Pelin pomovastukset ovat jostain syystä pelin helpoin osuus. Suurimpaan osaan näistä toimii sama tuttu taktiikka, eli seisoo ruudun reunassa. Ensimmäistä pomoa täytyi väistellä enemmän, sillä ruudulla pörräävä kopteri pudotteli reilun määrän pommeja. Pommimatto kannatti väistää niin, että käveli karkuun ja odotti setin loppumista. Pomoissa on reilusti vaihtelua ja esimerkiksi toisen tason pomona nousee pienestä lammesta sukellusvene. Tässäkin kannatti seisoa ruudun reunassa ja väistää muutamat satunnaiset kudit kierähdystaktiikalla. Kranaatteja kannatti säästellä pomoihin, sillä ne tekivät mukavasti vahinkoa.

Kentissä meininki on välillä todella hektistä ja silmät menivät solmuun kun yritti väistää kaikkea mahdollista :D Jos tilanteen päästi käsistä, oli hankala saada sitä takaisin raiteilleen. Onneksi kuoleman jälkeen on reilu kuolemattomuusaika jonka avulla sai tilannetta rauhoitettua. Tässä on erityisen tärkeää, että yrittää kuolla mahdollisimman vähän ensimmäisissä tasoissa. Loppupäässä elämiä kuluu kun vihollisten määrä nousee reilusti. Yleensä matkanteko päättyi neljänteen tasoon elämien loputtua. 

Kun tähän sai kehitettyä hyviä taktiikoita, kentät rupesivat menemään kuolematta läpi muutamia satunnaisia kuolemia lukuun ottamatta. Pääsin viimeiseen tasoon jopa hieman vahingossa. Sain peliin hyvää tatsia ja aikaisemmin vaikean neljännen tason kentät menivät hienosti läpi. Tässä vaiheessa minulla ei ollut enää kuin yksi continue jäljellä. Sitkeästi yritin ja ei aikaakaan, kun olinkin jo viimeisessä pomossa. Pomon virkaa toimittaa jokin tykistö jossa ideana on tuhota pienempiä tykkejä jotka ympäröivät itse päätykkiä. Rauhallisesti kun yksi kerrallaan tuhosi lähimpänä pelihahmoa olevia tykkejä, satunnaisten ammusten määrä väheni huomattavasti. Sen huomasin, että kranaatit eivät olleet niin kova juttu tätä tykistöä vastaan - huomattavasti paremmin pärjäsi pelkällä aseella. Elämät hupenivat yksi kerrallaan ja niinhän siinä sitten kävi, että Game Over komeili ruudulla. Ei kovin monesta tykin tuhoamisesta jäänyt kiinni!

Uutta yritystä vaan ja nyt resetin painaminen oli todella herkässä. Jos sössin ensimmäisissä kentissä, painoin surutta resettiä. Kaikki ylimääräiset elämät täytyi säästää viimeistä pomoa varten. Hetken se otti, mutta viimein sain todella hyvän yrityksen aikaiseksi. Kokemuksen vuoksi onnistuin väistelemään sukeltajiakin niin, että en kuollut näissä kentissä oikeastaan lainkaan. Nyt kun minulla oli pari continuea taskussa ja vielä mukavasti lisäreitä, pystyin ottamaan viimeisen taistelun todella varmalla otteella. Helpostihan se viimeinen tykistö sitten kaatui ja pelihahmo tuuletti jälleen huvittavan näköisesti. 

Aluksi peli vaikutti aika nihkeältä, mutta opettelun jälkeen tätä oli ihan mukava pelata! Ei nyt mikään mestariteos, mutta ihan mukiinmenevää mäiskettä!