Knight Rider: You Drive the Car From the Hit TV Series

Games Beaten: 537/710

Genre: Racing

Goal: Defeat KARR (Mission 15)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Sinun elosi Michael Knightinä alkaa Michael Longin kuolemalla. Olit aikoinaan nuori kovemman luokan etsivä. Mutta kun yritit jahdata kansainvälisiä rikollisia, sinut ammuttiin kuoliaaksi. Sinut palautettiin henkiin ihmeen kaupalla ja tämän takana oli Knight säätiö jonka johtajana toimi Wilton Knight. Sinun kasvosi oli korjattu plastiikkakirurgian avulla. Sinut hyväksyttiin vaikuttavaan Knight perheeseen ja sinun nimesi muutettiin Michael Knightiksi.

"Ota haltuusi minun unelmani, ja taistele pahansuopia voimia vastaan," nämä olivat viimeiset sanat mentoriltasi, Wilton Knightiltä. Ja nyt KITTin kanssa - kehittynein ajoneuvo mitä on koskaan tehty - sinun haasteenasi on tehdä juuri tämä!

Kikkarapää, kikkarapää, naisia metsästää...tälläistä me penskana hoilattiin. En ihan hirveästi katsonut Ritari Ässä -sarjaa, mutta muistan kuitenkin upean Pontiac Trans Am -menopelin jolla David Hasselhoffin näyttelemä Michael Knight körötteli. Totta kai tässä pelissä pääsee myös ajelemaan KITTillä, tuolla uskollisella, tekoälyllä varustellulla autolla ja suorittaa erilaisia tehtäviä. Peli on hieman Rad Racerin ja Mach Riderin sekoitus mikä ainakin paperilla kuulostaa kamalalta yhdistelmältä. Tämä oli kuitenkin parempi kuin kumpikaan noista peleistä. Peli on laitettu Racing -kategorian alle, vaikka kyllähän tässä on kunnolla Actioniakin mukana. Pelissä on yhteensä 15 ajelutehtävää ja tässä ajellaan ympäri Yhdysvaltoja paikasta toiseen. Tästä löytyy myös salasana, mutta salasanan saamiseksi täytyy päästä kolme ajelutehtävää peräkkäin läpi. Lisäreitä löytyy pari kappaletta ja niitä sai aina 10 000 pisteen keräämisen jälkeen lisää. Myös muutamien tehtävien varrelta saattoi löytyä lisäreitä. 

Pelistä löytyy myös kaksi kappaletta continueja, mutta ne ovat käytännössä turhia. Jos elämät loppuu, ei pääsekään continuen käyttämisen jälkeen jatkamaan samasta ajelutehtävästä missä oli menossa, vaan joutuu sen ajelutehtävä -setin alkuun mitä oli yrittämässä.

Pelissä ideana on päästä ajelutehtävän loppuun aikarajan puitteissa. Tämä ei ole mikään aivan helppo homma, sillä vastassa on melkoinen määrä pahisten autoja jotka yrittävät estää tämän. Tiellä köröttelee myös sinisiä siviiliautoja ja jos sellaisen meni ampumaan tohjoksi, sai aikasakon. KITTillä voi ampua loputtomasti mikä helpotti punaisien pahisten tuhoamista. Kun sitten pääsee viimein ajelutehtävän loppuun, siellä odotti pomovastus. En hirveästi tykännyt siitä, että missään ei ilmoitettu, missä kohtaa ajelutehtävää on menossa. Tai jos ilmoitettiin, en sitä sitten huomannut. Tämä olisi ollut ihan kiva tieto, sillä kun aikarajat ovat älyttömän tiukkoja, olisi voinut ajaa ns. hieman isommalla riskillä jos olisi tiennyt olevansa ajelutehtävän lopussa. Onneksi tässä on sama mekaniikka käytössä kuin Rad Racerissa, eli jos aika loppuu, niin voi vielä rullata pomolle asti jos vauhti riittää. Tätä kävi todella useasti. 

KITT -auton kojelaudassa on vaikka minkälaista mittaria ja härpäkettä, mutta tärkeimmät ovat aika, suojakilpi ja polttoaine. Jos mikä tahansa näistä kolmesta menee nolliin, ajelu päättyy siihen ja täytyy aloittaa ajelutehtävä alusta. KITT -autolla voi hyppiä mikä on aika huvittava juttu (en kyllä moista muista sarjasta). Hyppimisen avulla voi joitain tiettyjä kohtia ohittaa "helpommin." Tämä hyppiminen jäi kyllä täysin unholaan kun huomasin, että mokoma kuluttaa polttoainetta nopeammin. Ei hyppimisestä myöskään ollut järisyttävää etua, sillä hypyn jälkeen saattoi laskeutua suoraan autojen eteen josta pahimmassa tapauksessa seurasi kolari.

Ajelutehtävien varrelta löytyy keltaisia autoja ynnä muita menopelejä. Tälläisen kun tuhoaa, pudottaa se jonkun hyödykkeen! Hyödyke voi olla lisää aikaa, suojakilven täyttöä, lisää polttoainetta, lisäri, ohjuksia tai laser -aseen ammuksia. Samat keltaiset menopelit pudottavat aina saman hyödykkeen joten nämä kannatti pistää mieleen. Jostain syystä hyödykkeet lentävät ilmaan ja se täytyi itse kerätä jotta helpotus ei mennyt sivu suun. Välillä, esimerkiksi mutkassa hyödyke jäi monesti keräämättä, kun mutkan vuoksi KITT ajautui kauemmaksi hyödykkeestä. Tämä olisi ehkä kannattanut suunnitella niin, että keltaisen menopelin tuhoamisen jälkeen olisi aina saanut suoraan hyödykkeen itsellensä. Varsinkin kun joissain ajelutehtävissä aikahyödykkeen kerääminen on pakollista, muuten ei mitenkään kerinnyt maaliin asti.

Pelin vaikeusaste on todella kummallinen, sillä tämä alkaa todella haastavissa merkeissä ja helpottuu sitten loppua kohden. KITT -autoa saa päivitettyä aina ajelutehtävän jälkeen. Valittavana on viidestä eri päivitysmahdollisuudesta ja itse sai päättää, mihin halusi keskittyä. Kun peli etenee, sinulla on erittäin paljon päivityksiä ja ne helpottavat etenemistä huomattavasti.

Alussa vähän kaikki asiat tuppaavat olemaan lopussa jonka vuoksi täytyi todella tarkasti ajaa jotta pääsi maaliin asti. Keskityin aluksi hommaamaan lähinnä suojaukseen ja moottorin tehoon keskittyviä päivityksiä. Suojaus antoi mukavasti varaa ottaa enemmän vahinkoa vihollisista. Moottori taas nosti KITTin huippunopeutta ja maaliin selvisi hieman helpommin vaikka tekikin muutaman virheen. Näiden lisäksi löytyy vielä polttoaineeseen, ohjuksiin ja laser-aseeseen liittyvät päivitykset. Polttoainetta, suojausta ja moottorin tehoa voi päivittää kolme kertaa - ohjuksia ja laser-asetta peräti viisi kertaa. Pelissä kannatti miettiä tarkkaan mitä kannatti päivittää milloinkin. Ehkäpä tästä syystä pelissä joutuu taaksepäin jos elämät loppuvat, näin saa vaihtaa tekemiään valintoja päivitysten suhteen.

Kyllä otti pitkään, että sain ensimmäiset kolme ajelutehtävää hoidettua läpi. Ongelmaksi muodostui se, kun kaikki auton ominaisuudet olivat heikolla tasolla eikä oikein tiennyt mitä päivittäisi seuraavaksi. Suojausta ei kannattanut heti päivittää kun täytyi saada auto kulkemaan. Joutui siis heikoilla energioilla yrittää taistella ajelutehtävät läpi. Kun sitten viimein onnistuin saamaan ensimmäisen salasanan, sain pientä jalansijaa läpäisyyn. Devon kysyy, että haluaako Michael lähteä lomalle ja jos tähän vastaa myöntävästi, saa salasanan. Jos salasanan saamisen jälkeen feilaa tehtävän, hieman hämmentävästi Devon heittää samat läpät uudelleen. En kai minä nyt saman tien halua lomalle kun vasta kävin :D Myös salasanan syöttämisen jälkeen kysytään sama lomahomma mikä on aika outoa koodaamista. Näitä tekstejä ei voi edes skipata ja joutuu odottelemaan tuskallisen hitaasti ilmestyvät tekstit ennen kuin pääsee jatkamaan pelaamista. 

Hieman kun tuntumaa oli saanut hommaan, alkoi ajelu sujua. Ajelutehtävien 1-3 lopussa odotti rekka, mikä vaihtelee ajokaistaa jatkuvasti ja ilmeisesti pumppasi kaasua kun vauhti välillä nopeutui tai hidastui. Riippuen missä ajelutehtävässä on menossa, millaisia ammuksia rekka ampuu. Ensimmäisessä on normaaleja ammuksia, toisessa joku heittelee dynamiitteja rekan hytistä ja kolmannessa rekka pudottelee miinoja tielle. Rekan väri vaihtuu kun tarpeeksi on ampunut ja tästä voi päätellä miten lähellä sen tuhoamista on. Näissä on myös aikaraja ja jos ei ehtinyt pomoa tuhoamaan aikarajan puitteissa, joutui takaisin alkuun. Hieman tässäkin kesti, ennen kuin sai rekan oudosta ajelutavasta kiinni, mutta yrittäminen palkitaan!

Seuraavissa ajelutehtävissä 4-6 kestikin sitten todella pitkään ennen kuin sain ne hoideltua. Neljäs ajelutehtävä sijoittuu talvimaisemaan - totta kai tähänkin peliin on pitänyt laittaa liukkaalla tiellä ajelua. Tällä kertaa ei kuitenkaan itse liukkaus osoittautunut valtavaksi ongelmaksi, vaan ajelutehtävän aikaraja. Se oli aivan älyttömän tarkka - virheitä ei saanut tehdä. Mukaan vihollisjengiin tulivat myös helikopterit jotka kannatti tylysti jättää tuhoamatta. Helikoptereihin on aika hankala osua ja erikoisammukset kannatti säästää pomoa varten. Helikoptereiden ammuksia on onneksi aika helppo väistellä. Siviilit alkoivat perseilemään ja nyt he vaihtoivat kaistaa aina kun KITT kurvasi tarpeeksi lähelle. Aluksi väistely oli haastavaa, mutta kun tajusi, että siviilit vaihtavat aina kaistaa, osasi hommaan varautua paremmin. Tämä siviiliautojen kaistanvaihtelu antoi vielä sellaisen kivan mausteen hommaan, että he saattoivat vaihtaa kaistaa juuri keltaisen ajoneuvon eteen mitä oli tuhoamassa. Näin saattoi vahingossa tykittää siviilin kuoliaaksi ja sai aikasakon.

Tällä kertaa ei lopussa odottanutkaan ensimmäisen kolmen ajelutehtävän tyyliin rekka, vaan helikopteri! Siihen, että sain edes yhden kerran tuhottua helikopterin, meni aivan luokattoman kauan. Yritin vaikka mitä kikkoja - vaihtelin ohjusten ja laser-aseen välillä, mutta ei oikein mikään toiminut. Sain viimein mokoman tuhottua sellaisella kombolla, että ensin ammuin laser-aseella, ja kun sen ammukset olivat loppuneet, siirryin ohjuksiin. Laser-aseella oli todella helppoa ampua ohi toisin kuin automaattisesti hakeutuvilla ohjuksilla. Nekin kyllä saattoivat mennä ohi, mutta ei niin isolla prosentilla. Seuraava ajelutehtävä menikin aika helposti läpi vaikka lopussa odotti uusi helikopteri. Tämä johtui siitä, että rekan tapaan, tämä toinen versio oli varustettu dynamiiteilla. Niitä oli huomattavasti helpompi väistellä kuin normaaleja luoteja. Toisen setin kolmas ajelutehtävä otti koville, sillä välillä loppui aika ja välillä miinoja jättävä helikopteri otti luulot pois. Onneksi tästä ajelutehtävästä sai lisärin, joten sain periaatteessa loputtomasti yrittää läpäisyä, kunhan vain sai sen kerättyä. Useamman yrityksen se otti, mutta sain viimein tuhottua viimeisen kopterin ja siirryin pelissä eteenpäin.

Kaksi seuraavaa ajelutehtävä -settiä eli 7-9 ja 10-12 menikin molemmat ensimmäisellä yrityksellä läpi. Minulle oli kerääntynyt muutama ylimääräinen lisäri pisteiden vuoksi kun jouduin samaa ajelutehtävää yrittämään uudelleen ja uudelleen. Ajelutehtävissä 7-9 vastassa oli taas rekka, ei mitään mielikuvituksen ilotulitusta tämän kanssa. Yhdeksännessä ajelutehtävässä tulikin pieni twisti, yhden rekan sijaan vastassa oli kaksi rekkaa peräjälkeen, vau!. Seuraavat ajelutehtävät 10-12 menivätkin samalla kaavalla, mutta rekkojen sijaan vastassa oli jälleen helikoptereita. Kun yhdeksänen ajelutehtävän lopussa odotti kaksi rekkaa putkeen, tässä 12:sta olikin tietysti kaksi helikopteria. Tämä 12:sta ajelutehtävä oli aivan kamala - ehdottomasti pelin ärsyttävin ajelutehtävä. Kenttä alkaa normaalisti, mutta jonkin ajan päästä tie tyhjenee täysin eikä muuta liikennettä ole. Hetken päästä alkaa ruudulle ilmestyä tynnyreitä jotka ovat välillä keskellä tietä. Tuli erittäin vahvasti mieleen Mach Rider...hyh. Oli todella hankala lukea, missä kohdassa tietä tynnyri nököttää. Tämä oli turhauttavaa etenkin mutkissa kun ei vaan osannut katsoa tynnyrin kohtaa oikein. Tässä ajelutehtävässä on vielä todella brutaali aikaraja ja ainoastaan yhteen tynnyriin sai törmätä tai muuten ei aika riittänyt loppuun asti. Päädyin klassiseen helpotukseen, eli pausetteluun. Tämän avulla sai hieman tarkemmin tutkia, missä kohdassa tietä tynnyri on. Vaikka ajoin täydellisesti, ei aika siltikään riittänyt loppuun asti. Selvisi, että tässä täytyy tuhota yksi keltainen helikopteri mikä pudottaa lisää aikaa. Välillä en saanut helikopteria tuhottua, sen verran epävarmaa hommaa se on. Onneksi ajelutehtävän loppupuolella on vielä yksi keltainen helikopteri joka pudottaa lisärin. Näin sai yrittää reilusti enemmän tätä inhottavaa ajelua. Näin jälkikäteen ajateltuna tässä kohdassa olisi varmaan voinut hyödyntää hyppimistä, olisi ehkä päässyt maaliin ilman pausettelua. Liiaksi ei kuitenkaan olisi voinut hyppiä, sillä hyppimistä tarvitaan lopussa odottavaa helikopteria varten.

Pääsin kuin pääsinkin tämän viimein läpi ja viimeiset kolme ajelutehtävää odotti minua! Ajelutehtävät 13:sta ja 14:sta olivat aika haastavia, mutta ei onneksi liiaksi. 13:sta ajelutehtävässä punaiset vihollisautot pudottelevat miinoja jotka tekevät paljon vahinkoa. Ajelutehtävä 14:sta on todella pitkä ja täytyi kerätä kaikki lisäajat. Kun sitten pelin viimeinen ajelutehtävä alkoi, se olikin todella haastava tapaus. Ajelutehtävä on aika lyhyt verrattuna toiseen ajelutehtävään, mutta aikaraja on vedetty äärimmilleen. Loppupuolella vastaan tulee keltainen rekka mikä pudottaa lisää aikaa. Välillä homma meni niin tiukille, että jo ajan loputtua rullasin rekan lähelle ja sain napattua lisäajan :D Siviiliautot vaihtelivat kaistoja ja nämä pölvästit vaihtoivat kaistaa myös niin, että jos vieressä sattui olemaan toinen auto, ajoivat he sitä päin. Tästä syntyi ns. törmäilyauto -efekti ja auto kimposi takaisin alkuperäiselle kaistalleen. Tässä viimeisessä ei saanut tehdä oikeastaan yhtään isompaa virhettä, muuten sai heittää hyvästit maaliin pääsemiselle. 

Kun viimein onnistuin pääsemään pomolle asti, siellä odottikin melkoinen kavalkadi porukkaa. Ensin taistellaan perus ammuksilla varustettua rekkaa jonka jälkeen vastaan tulee dynamiiteilla varustettu helikopteri. Tämän jälkeen uusi rekka ja helikopteri jotka molemmat on varustettu miinoilla. Kun tästä kaameudesta on jotenkin selvitty, kohdataan pelin todellinen viimeinen pomo, KARR. KARR on varustettu perus ammuksilla ja se liikkuu samaan tyyliin kuin rekat. Vahinkoa KARRin ammukset tekevät todella paljon. Useita yrityksiä, eikä läpäisy käynyt lähelläkään. Täytyi laatia kunnon sotasuunnitelma, että millä aseella tuhoan minkäkin pomon jotta saisin tehokkaita lasereita säästettyä KARRia varten. Onneksi tähän on laitettu sellainen helpotus, että jokaisen tuhotun pomon jälkeen sai suojan sekä polttoaineen täyteen. Muuten tämä olisi ollut aikamoinen kärsimysten tie...

Muutamilla yrityksillä pääsin KARRiin reilummalla määrällä lasereita, mutta ei vaan mokoma tuhoutunut. Tässä vaiheessa jouduin turvautumaan myös continuejen käyttöön ja kaikkihan ne kuluivat yrittäessä. 

Sitten peli heitti pienen kierrepallon kun lopullisen Game Overin jälkeen syötin salasanaa - sehän ei perhana toiminut! Jokin ikävä koodausvirhe oli sattunut kohdalleni. Syötin ja tarkistin salasanan monia kertoja, mutta ei vaan toiminut. Ei auttanut kun pelata aikaisempi kolmen ajelutehtävän -setti uudelleen. Onneksi olin säästänyt kaikki aikaisemmat salasanat :) Vaikka jouduinkin pelaamaan tuon ärsyttävän tynnyreiden väistelyn uudelleen, se meni suhteellisen hyvin. Viimeinen ajelutehtävä vaatii niin tarkkaa ajamista, niin olin saanut reilusti tuntumaa peliin. Tämä oli tavallaan myös pieni onnenkantamoinen, sillä nyt kun tiesin mitä myöhemmissä ajelutehtävissä on luvassa, pystyin valitsemaan päivityksiä sen mukaan. Viimeisissä ajelutehtävissä keltaiset kulkupelit pudottavat laser-asetta joten siitä ei tarvinnut päivittää niin paljoa. Otinkin tilalle ohjuksia, sillä niitä en ollut päivittänyt niitä kovankaan montaa kertaa.

Jälleen pääsin yrittämään viimeisiä ajelutehtäviä ja täytyy sanoa, että tämä peli tekee melkoista hallaa D-padin peukalolle. Jouduin pitämään muutamia taukoja kun ei vaan peukalo enää kestänyt tiukkaa ajamista. Tässä kun pitää painaa jatkuvasti ylöspäin jotta kaasun sai pidettyä pohjassa ja samanaikaisesti painamaan vasemmalle sekä oikealle, se teki gutaa peukalolle. Uusien asepäivitysten myötä sain säästettyä enemmän laser-asetta KARRia varten ja sehän sitten olikin se puuttuva palanen. Tiukille homma silti meni ja useita yrityksiä kului, mutta sain viimein KARRin tuhottua! Katselin läpäisyni jälkeen TMR:n vetoa ja YLLÄTTÄEN kaveri oli keksinyt hienon juustotaktiikan miten ei itse ota vahinkoa ja sai kuitenkin pomoihin tehtyä osumaa. Kun ajeli tien vasemmassa reunassa ja ampui perus ammuksilla, juustoilu oli mahdollista tehdä. Tämän vuoksi TMR sai KARRin tuhottua toisella yrityksellä...uskomatonta. 

Aluksi hieman pelotti, että mitähän tästäkin pelistä tulee, mutta alun jäykkyyden jälkeen peli rupesi rullaamaan ja ei tämä niin nihkeä peli ollut :) Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllähän tätä pelasi. Vaikka pelin musiikki onkin ihan ok -tasoa, olisi tämä kaivannut muutaman muun kappaleen yhden ainoan lisäksi. Myös peliin olisi kaivannut hieman muuta sisältöä kuin samanlaista meininkiä 15:sta ajelutehtävää putkeen. Joka tapauksessa yksi peli pois Racing -kategoriasta. 

Castelian

Games Beaten: 536/710

Genre: Platform

Goal: Complete the 8th Tower (Edge of Doom)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 7/10

Olet todistamassa tyypillistä kimaltelevaa kesäaamua Jemmervillen kaupungissa. Molemmat auringot ovat nousseet Centrus planeetan ylle, missä tietysti kesä on ainoa vuodenaika. Juuri täällä sijaitsevista saaren arvokkaista jalokiviesiintymistä puhutaan kaikkialla Triangulum-galaksissa, ja ne ovat lähes jokaisen tässä maailmankaikkeuden kolkassa elävän eliömuodon kadehtimia.

Julius oli nukkumassa hänen terraariossaan kun hologrammi-puhelin sylki ulos viestinsä. Se oli Domoloco and Sons Inc:n johtaja. "Julius, meillä on vakava tilanne. Kuvernööri on raportoinut, että seitsemän muukalaistornia on ympäröinyt saaren. Jos lisää ilmestyy, saari on täysin eristetty. Naviportit on lähes kokonaan suljettu. Hyperrahtialukset ovat loukussa... mikään ei pääse sisään eikä ulos." "Olen henkilökohtaisesti luvannut kuvernöörille, että Domoloco and Sons hoitelee nämä tornit... Kukaan ei tiedä mitä ne ovat tai mistä ne tulivat, mutta haluan, että ne tuhotaan! Se ei liene liian hankala tehtävä, eihän?"

Julius avasi rauhallisesti silmänsä ja huomasi, että johtajan henkilökohtainen hologrammi - ei siis hänen sihteeristään - oli edelleen aktiivisena: "Herää Julius ja kaada tuo torni!" Juuri kun Julius oli sanomassa jotain, hologrammi hävisi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. 

Pieni vihreä olio nimeltään Julius on laitettu kapuamaan kahdeksan tornin huipulle! Ohjekirjassa virheellisesti puhutaan seitsemästä tornista vaikka tässä on kuitenkin kahdeksan tornia selvitettävänä. Peli on todella yksinkertainen ja se selittyy sillä, että pelihän on alun perin todella vanha tekele. Hieman kun asiaa selvittelin, niin tästä on väännetty lukuisia erilaisia versioita eri alustoille - lähinnä kotimikroille. Pelin alkuperäinen nimi on Nebulus ja jostain syystä se on vaihdettu tätä NES-versiota varten. Muitakin erilaisuuksia löytyy, esimerkiksi bonuskentät ovat täysin erilaisia muissa versioissa. Famicom-versioon on vielä pelin päähahmokin vaihdettu erilaiseksi ja siinä seikkaillaan jollain kummallisella linnulla. Peli on erittäin trollaavaa sorttia ja sekin selittyy pelin iän myötä. Tästä löytyy kaksi continuea ja kolme elämää, mutta peli tarjoilee todella avokätisesti lisää lisäreitä.

Ideana on yksinkertaisesti päästä tornin huipulla olevaan oveen jonka jälkeen siirrytään bonuskentän kautta seuraavaan torniin. Vaikka Juliuksella onkin käytössä valkoiset ammukset joita hän heittelee, ei tässä voi kovinkaan montaa vihollista tuhota. Taitaa joissain kentissä olevat pomppivat pallot olla ainoita vihollisia mitä voi tuhota. Ammuksilla voi hajottaa myös vilkkuvia palikoita jotka estävät etenemistä. Pelissä on erittäin paljon "trial 'n' error" -bullshittiä ja eipä tähän voinut muuten varautua kuin muistamalla, missä trollaavat kohdat sijaitsevat. Löytyy mm. alta häviäviä palikoita ja taaksepäin kuljettavia palikoita joissa piti vain tiukasti kävellä eteenpäin jotta niistä pääsi ohi. Nämä erikoisemmat tasot eivät eroa millään tavalla muista palikoista mikä on aika ikävä juttu. Olisi ehkä voinut jonkin pienen indikaattorin laittaa kun tälläinen palikka tulee vastaan. Mutta ymmärrän kuitenkin, että alkuperäisestä pelistä oli täytynyt tehdä mahdollisimman hankala jotta peli ei liian sähäkästi mene läpi.

Kun ensimmäistä tornia lähtee kapuamaan ylöspäin, tulee väistämättä mieleen Battletoadsin Dark Queenin torni, The Revolution. Tornin pyörimisefekti muistuttaa The Revolutionia aika paljon ja värityskin on samantyylinen. Voi olla, että Battletoadsin jäbät ovat ottaneet vaikutteita tästä pelistä. Pelissä ei voi periaatteessa kuolla kuin aivan tornin alareunassa, sillä viholliset vain tönäisevät Juliuksen tason tai pari alaspäin osuessaan. Pelissä ei ole mitään energiamittaria tai vastaavaa. Aikaraja onkin tämän pelin pahin vihollinen ja aivan älyttömään perseilyyn ei ole varaa jotta pääsee huipulle asti. Bonuskentistä saa reilusti lisäaikaa seuraavaan torniin jos sellaisen onnistui selvittämään maaliin asti. Bonuskentissä edetään poikkeuksellisesti vasemmalta oikealle hyppien tasoja pitkin ja väistellen kuiluja. Bonuskentät ovat täynnä timantteja joista saa reilusti pisteitä. Pisteistä saa sitten lisäreitä! Bonuskentissä on vain yhtä vihollistyyppiä; vasemmalta tai oikealta puolelta lentäviä "atomeja." Bonuskenttien vaikeusasteet vaihtelivat reilusti ja jotkin loppupään bonuskentät ovat huomattavasti helpompia kuin alkupäässä olevat. Lisäaika helpotti uuden tornin tutkimista ja virheitäkin sai tehdä reilummin kuin on enemmän aikaa käytössä. Lisäaika ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, tornit pääsee läpi, kunhan vain on tarkkana. 

Kuten aikaisemmin mainitsin, pelin vihollisia ei voi pahemmin tuhota - täytyi vain väistellä. Tämä on välillä helpommin sanottu kuin tehty, sillä välillä vihollisia on useita samassa rykelmässä. Nämä tuhoutumattomat viholliset liikkuvat joko vaakatasossa tai pystysuunnassa. En tiedä onko tietoinen valinta, mutta välillä vihollisten liikkumispatternit menevät sellaisessa tahdossa, että eteneminen meni todella hankalaksi, välillä jopa lähes mahdottomaksi. Olisin arvostanut, että tälläiseen todella tarkkuutta vaativaan peliin olisi laitettu kellontarkat vihollisten liikkumiset - eikä niin, että pakka saattoi hajota miten sattuu. Useissa tilanteissa joutui väistelemään vaakasuunnassa kulkevia vihollisia niin, että menee turvaan hieman alemmalle palikalle. Joskus ajoitukset osuivat sellaiseksi, että ei vaan kerinnyt mennä turvaan. Myös todella hankalia ovat kohdat, missä on esimerkiksi kolme pystysuunnassa liikkuvaa vihollista peräkkäin. Samassa rykelmässä saattoi olla usealla erilaisella nopeudella liikkuvia vihollisia ja joutui todella tarkkaan katsomaan oikean hetken, milloin kaikkien kolmen vihollisen ohi pääsi kerralla. Viholliset on asetettu niin tiiviisti, että niiden väliin ei voinut jäädä odottamaan. Onneksi peli hävittää aikaisempia vihollisia kun on selviytynyt tarpeeksi korkealle. Ei tarvitse enää taistella aikaisempien hankalien kohtien kanssa jos sattui putoamaan alaspäin. Torneissa on sellaisia ihania kohtia, että kun hissillä kulkee ylöspäin, ei näe vaakasuunnassa rullaavia vihollisia lainkaan. Täytyi vain toivoa, että ei osuisi mihinkään. Viholliset vielä osuessaan toiseen viholliseen vaihtaa kulkusuuntaansa mikä teki joistain kohdista täysin arpapeliä.

Kolmannessa tornissa meni sormi suuhun jo heti alkupuolella kun en vain keksinyt miten pääsisin eteenpäin. Tovin yritin, mutta jouduin pienen vinkin katsomaan netistä. Kun pelin mekaniikat eivät olleet vielä iskostuneet päähäni, ei tullut mieleenikään, että etenemisessä täytyisi käyttää ruudulle satunnaisesti ilmestyvää "atomi" -vihollista hyödyksi. Atomi tönäisee Juliuksen alemmalle tasolle jonka jälkeen meno jatkuu. Tätä mekaniikkaa ei hirveästi hyödynnetty enää tämän jälkeen, vain toisen kerran seuraavassa, neljännessä tornissa. Olisin aika pitkään saanut jumittaa kolmannessa tornissa ennen kuin olisin keksinyt miten edetä :D Atomiviholliset ovat erittäin pirullisia tapauksia satunnaisen ilmestymisen vuoksi. Välillä atomit ilmestyivät ruudulle juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Atomien yli ei voinut hypätä, sillä kun torni rullaa ympäri, yli hyppääminen jäi aina vajaaksi. Vaihtoehtona on mennä jostain ovesta sisään juuri ennen kuin atomi osuu Juliukseen ja näin sai vältettyä atomiin osumisen. Toki jos on mahdollista mennä eri tasolle kuin missä atomi on, näin väistö onnistui myös.

Jostain syystä pelintekijät ovat laittaneet ampumisen ja hyppäämisen saman napin taakse. Johtuukohan valinta kenties pelin aikaisemmista versioista, mene ja tiedä. Tämä kuitenkin aiheutti välillä ikäviä tilanteita kun hyppäsikin vahingossa kun tarkoituksena oli ampua. Jos seisoi paikallaan, silloin Julius ampui ja samaan aikaan liikkuessa Julius hyppäsi. Pelin hitboxit ovat aika järkyttävästi toteutettu ja vihollisiin osui aivan liian helposti. Tälläisessä todella tarkkuutta vaativassa pelissä moinen ei ole hyvä juttu. Tuntui, että bonuskentissä atomin hitbox on erilainen kuin normaaleissa torneissa ja osumia tuli huomattavasti harvemmin. Tasolta tasolle hyppiminenkin on aika karmeaa hommaa, sillä jos hyppäsi hieman väärästä kohdasta, saattoi Julius muljahtaa palikan reunalta alas. Nämä hitboxit ja palikoille hyppimiset pilasivat omaa pelinautintoa reilulla kädellä. Kun kerta tehdään näinkin tiukkaa tasoloikkaa, olisi tämä asia pitänyt hoitaa erittäin hyvin. 

Peli eteni verkkaista tahtia kohti viidettä tornia. Lukuisia kertoja jouduin pelin aloittamaan alusta kun täytyi opetella kaikki kohdat tarkasti. Myös kun tässä täytyy muistaa todella paljon juttuja, saattoi jotkin aikaisemmat asiat unohtua. Kyllähän ne sitten viimein iskostui takaraivoon kun yrityskertoja oli kertynyt jo useita. Viides torni on pelin yksi vaikeimmista ja jouduin jälleen yhden pienen vinkin katsomaan kun en vain tiennyt yhtään minne pitäisi mennä. Kun tornissa kaikki näyttää samalle ja vielä kun vahingossa putosi alaspäin, meni tässä todella helposti sekaisin missä on menossa. Viides torni on monimutkainen ja todella pitkä. Sai todella tarkasti pelata, että aika riitti loppuun asti. Torni alkaa vielä todella ärsyttävällä hypyllä, missä täytyy väistää ylös ja alaspäin liikkuvaa vihollista. Vihollisen jälkeen on vielä katoava palikka kiusana. Jos hypyn feilasi, tippui veteen. Hyppy täytyi tehdä millintarkasti ja tähän paloi elämä poikineen ennen kuin ajoituksen sai haltuun.

Ihmettelin kovasti, että miten TMR tämän oli läpäissyt neljään tuntiin, mutta kun läpäisyn jälkeen kävin hänen vetoaan katsomassa, selvisi, että TMR oli käyttänyt Save State -treenausta hyödykseen. Hyi, ei moisia puijauksia! Sitkeästi selvitin itse muutamaa pikku juttua lukuun ottamatta tornien ansat. Kyllähän se aikaa otti, mutta onnistui! Viidennen nihkeän tornin jälkeen kuudes ja seitsemäs torni eivät olleet mitenkään kovin hankalia. Toki, aluksi joutui selvittelemään tornien rakenteen, mutta pituudeltaan nämä tornit eivät olleet kovinkaan pahoja. Aikaa jäi mukavasti jäljelle varsinkin, jos onnistui kikkailemaan suurimman osan tornista ilman suurempia virheitä. 

Mutta sitten kun viimein pääsin kahdeksanteen torniin...huh heijaa. Vaikeusaste nousi useamman pykälän verran jo heti alkumetreillä. Heti kättelyssä odottaa neljän ylös ja alaspäin liikkuvan vihollisen rypäs mikä täytyy väistää yhdellä tehokkaalla liikkeellä. Tähän kohtaan paloi aivan luokattomasti lisäreitä. Onnistuin satunnaisesti pääsemään kohdasta ohi, mutta se vaati lähes framen tarkan tempauksen. Homma oli aivan liian satunnaista meikäläisen taidoille joten täytyi jälleen vilkaista netistä vinkkiä. Harmillisesti netistä löytynyt läpäisy käytti tätä samaa taktiikkaa kuin minä joten helpotusta tuskaan ei löytynyt. Päätin tässä vaiheessa, että katson koko viimeisen tornin läpäisyn valmiiksi, sillä tänne asti pääseminen vei aika paljon aikaa ja älyttömän aloituskohdan vuoksi kunnollisia yrityksiä sai vain muutaman. Onneksi katsoin netistä, sillä viimeinen torni on todella brutaali. Hieman alun jälkeen tulee sellainen tasoloikkakohta, että oksat pois. Tässä kohdassa täytyy hyppiä palikalta toiselle ja jos tekee virheen, putoaa alas. Jokaisella palikalla on ylös ja alaspäin liikkuva vihollinen. Näillä pelin kontrolleilla tämä tilanne on hermoja raastava. Myös se ihana juttu, että vihollisten ajoitukset muuttuvat tekivät tästä aivan älyttömän. Välillä ei vaan mitenkään voinut päästä loppuun asti kun viholliset syöksivät Juliuksen alas. Riippui siitä mistä kohdasta vihollinen tönäisi Juliuksen alas jäikö henkiin vai ei. Eikä tässä vielä kaikki! Kun pääsi turvapaikkaan, täytyi sama kohta kulkea vielä toiseen suuntaan yläpuolelta käsin. Tämä ei ihan niin paha ollut kuin tuo aikaisempi hyppely, mutta haastetta löytyi reilusti. Ajatuksena, että tämä älytön kohta pitäisi selvittää jonka jälkeen sitten alkaa tutkimaan loppukenttää oli puistattava. Kenttä on todella pitkä ja tässä täytyi rullata tornia paljon, että sai ammuttua välkkyviä palikoita pois tieltä. Lopputorni ei vaikeudeltaan ollut onneksi ihan tuon hankalan kohdan tasoa, mutta olisi siihen mennyt todella paljon aikaa jos olisi itse alkanut hommaa selvittelemään. Loppupuolella on vielä todella ihana kohta, missä hissillä täytyi nousta ylöspäin ja vain toivoa, että ruudun ulkopuolella oleva, sivusuunnassa rullaava vihollinen ei osuisi tielle. Tähän viimeiseen torniin on laitettu vielä oikein kiva loppuratkaisu, sillä yhden loppuoven sijaan tästä niitä löytyykin neljä kappaletta. Kolme tiputtaa Juliuksen alaspäin ja vain yksi on kentän loppu. Onneksi minä tiesin mihin oveen mennä, joten tämän kanssa ei tarvinnut taistella. 

Olin viimein päässyt ensimmäistä kertaa tuon älyttömän tasoloikkakohdan ohi, etenin todella varovaisesti kohti tornin huippua. Katselin välillä videolta, mihin seuraavaksi pitäisi mennä. Putosin muutamaan otteeseen alaspäin pienien virheiden vuoksi, mutta se ei onneksi haitannut mitään. Hyppäsin yhden hissin päälle hieman huonosti ja päädyin kapistuksen vasempaan reunaan. Yritin kääntyä ympäri, mutta kiitos pelin ihanien kontrollien, Julius muljahti reunalta alas. Tipuin todella kauas ja aika ei enää riittänyt kiipeämään takaisin. Myöhemmin selvisi, että tämä hissi olisi vienyt aivan tornin loppuun... Kesti todella monta yritystä, että onnistuin pääsemään uudelleen tähän samaan pisteeseen. Meinasin uudelleen feilata hypyn, mutta onneksi Julius pysyi hissin päällä ja pääsin huipulle asti. Peli meni viimein läpi!

Olipahan peli taas, huh. Jos tähän olisi hieman enemmän panostettu ja viilattu tiettyjä juttuja, tämä olisi ollut ihan hauska seikkailu. Ei minua trollaaminen niin paljoa haittaa jos pelin mekaniikat ovat muuten täydessä iskussa. Nyt tämän pelaaminen aiheutti vain harmaita hiuksia. Jos tämä olisi pelkästään NESille julkaistu, olisin antanut huomattavasti huonomman arvosanan, mutta annetaan armoa kun kyseessä on erittäin vanha peli.

Cabal

Games Beaten: 535/710

Genre: Shooter

Goal: Blow Up the Enemy's Base (Stage 5-4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Lepo! Majuri I.M. Havoc tässä - taisteluasiantuntija maailman kansainvälisten asioiden neuvostosta. Saimme juuri tiedon maailmanlaajuisen hyökkäyksen suunnittelusta josta vastaa D.R.A.T. - pelätty liittoutuneiden terroristien tasavalta. Neuvosto ohjeisti minua valitsemaan vapaaehtoisen purkamaan tilanteen...ja arvaa mitä? Sinä juuri ilmoittauduit vapaaehtoiseksi!

Valmistaudu viikon mittaiseen R & R:ään (tiedusteluun ja tuhoon) terroristien leirissä, eristäytyneellä paratiisisaarella. Kuljeskelet lämpimillä, trooppisilla rannoilla samalla kun ammukset pöllyttävät hiekkaa jaloissasi. Tuijottelet lumoavia auringonlaskuja samalla kun väistelet taisteluhelikoptereiden sivuittaistulitusta. Ihaile myös muinaisten raunioiden kauneutta. Ja tuhoa niitä hieman lisää! 

Tämä on erittäin salainen operaatio. Neuvosto ei voi ottaa vastuuta siitä jos epäonnistut. Olet omillasi ja jos teet jonkun virheen, tunnet sen nahoissasi. Koko terroristileiri täytyy tuhota, tai muuten tuholaiset aloittavat hirmuvaltansa. Älä jätä yhtään rakennusta pystyyn. Ei laivoja kellumaan. Ei helikoptereita lentämään. Ja kaikkein tärkeimpänä...puhdista koko alue vihollisen joukoista. 

Pidä silmäsi auki ja sormesi liipasimella. Suorita tehtäväsi ja maailma voi taas huokaista helpotuksesta. Ja onnea matkaan, sotilas. Sinä tulet tarvitsemaan sitä!

Majuri I.M. Havoc

Taisteluasiantuntija I.W.A.C.

Taas yksi Arcade-porttaus NESillä. Rare on tämän porttauksen takana ja mitä nyt hieman Youtubesta katselin, niin hyvin uskollisesti peli on väsätty alkuperäistä silmällä pitäen. Pelissä on viisi tasoa ja jokaisessa neljä kenttää. Eli yhteensä 20 kenttää pääsee pelailemaan. Räiskintä alkaa viidellä elämällä ja yhden lisärin saa kun suorittaa yhden tason. Muuten peli ei lisäreitä jakele ollenkaan. Kolme continuea löytyy mikä on oikein sopiva määrä. Vähemmillä continueilla tämä olisi ollut aivan liian vaikea ja jos enemmän olisi jaeltu, tämä olisi muuttunut todella helpoksi. Continuen käyttämisen jälkeen sai jatkaa täysin samasta kohdasta missä on menossa, todella loistava juttu!

Kentissä ideana on tuhota tarpeeksi vihollisia ja heidän kalustoaan jotta kenttä menee läpi. Ruudun alareunassa näkee edistymispalkin ja kun se menee täyteen, siirrytään seuraavaan kenttään. Kentät ovat vain yhden ruudun kokoisia. Kun neljä kenttää on suorittanut, ruudulle ilmestyy lopuksi pomovastus. Täytyy sanoa, että kentän läpäisyn jälkeen tuleva tuuletus on mahtava :D Pelihahmo juoksee todella huvittavasti eteenpäin heiluttaen asetta. Pelihahmon ohjaus vaati hieman totuttelua, mutta muutamien yritysten jälkeen se alkoi tuntua luonnolliselta. Pelissä voi liikkua vain vasemmalle ja oikealle liikutellen samalla tähtäintä. Jos ampumisnappia piti pohjassa, silloin pelkkä tähtäin liikkui ruudulla. Jos ampumisnappia näpäytti, heitti pelihahmo kranaatin. Kranaatteja on tietty määrä ja viholliset pudottavat niitä lisää neljän paketeissa. Viholliset pudottivat myös paria erilaista konekivääriä joita pystyi käyttämään hetkenaikaa antaen hieman reilumpaa tulitusvoimaa.

Peli tuntui aluksi todella vaikealta, mutta totuttelun jälkeen tästä sai paremmin kiinni. Yksi syy vaikeuteen oli, että en ollut tajunnut käyttää väistelyliikkeitä lainkaan. B-napin takaa löytyy kaksi erilaista väistelyliikettä, riippui mihin suuntaan D-padista painoi B-napin oltua pohjassa. Alaspäin painettaessa pelihahmo teki hienon kuperkeikan ja ylöspäin painettaessa aktivoitui kärrynpyörä. Nämä väistelyliikkeet olivat myös siitä mahtavia, että ne antoivat hetkellisen kuolemattomuuden hahmolle. Tähän ei kuitenkaan voinut ihan sataprosenttisesti luottaa, sillä joskus henki lähti vaikka tekikin väistöliikettä. En oikein tiedä mistä moinen johtui. Tämä kuitenkin muutti pelin luonnetta aika paljon. Testailun jälkeen en käyttänyt muuta kuin kuperkeikkaa, sillä totesin toisen väistelytavan turhaksi. Kun sitten viimein löysin tämän mahtavan väistelytavan, aluksi pyörin raivokkaasti ruudun reunasta reunaan, mutta tämä osoittautui huonoksi taktiikaksi. Liian usein tapahtui ns. vahinko-osumia. Huomattavasti parempi taktiikka oli seisoa jommassa kummassa reunassa ruutua ja väistää vain kun luoti tuli suoraan kohti. Välillä ei tarvinnut väistää ollenkaan, sillä vihollisten sihti ei ollut aivan siitä parhaimmasta päästä ja ukkelit ampuivat ohi.

Kentissä on reilusti barrikadeja joiden takana olla turvassa luotisateelta. Barrikadia täytyi pitää tarkasti silmällä, sillä vihollisten ammukset tuhosivat ne tietyn ajan kuluttua. Myös itse pystyi vahingossa barrikadin tuhoamaan mitä tapahtuikin kun olin hieman huolimattomasti asettanut tähtäimen liian alas :D Kentissä on myös paljon tuhottavaa ja kaikki kannattikin pistää hajalle samalla kun ampui vihollisia. Viholliset eivät pystyneet enää piiloutumaan tuhoutuneiden juttujen taakse ja heidät saikin helpommin tapettua. Vihollisten isoimmat ajoneuvot kannatti räjäyttää kranaattien avulla ja pienemmät sitten tykittää tohjoksi aseella.

Jo ensimmäisen tason kolmannessa kentässä vaikeusaste nousi jyrkästi ja tässä todellakin kannatti tuhota rakennukset ynnä muut jotta kenttä selkiytyisi hieman. Tämä kenttä esittelee myös uuden vihollistyypin, harmaat ukkelit. Nämä eivät kuole kerrasta ja pyörivät karkuun. Jos tälläisen sankarin jättää huomiotta, nakkaa vihollinen pommin kohti pelihahmoa. Toisessa tasossa on muutama kenttä, mitkä sisältävät vettä ja nämä kentät olivatkin melko pirullisia tapauksia. Vedestä pulpahtaa pintaan sukeltajia ja jos tilanteen päästi ryöstäytymään käsistä, hengenlähtö on taattu. Jostain syystä tämä toinen taso on pelin vaikein juurikin näiden sukeltajien takia ja alkuun näissä meni elämä poikineen. Joissain pelin kentissä on ohi lentäviä lentokoneita jotka pudottivat pommeja ruudulle. Nämä onneksi sai väistettyä melko kivuttomasti, kunhan vain seisoi jommassa kummassa ruudun reunassa. Pommeja pystyi myös tuhoamaan ampumalla jos sellaiseen sattui tuurilla osumaan. Vihollisten heittämät pommit sai tuhottua ilmasta. Jos pommi kuitenkin löysi tiensä kohti pelihahmoa, täytyi siirtyä hieman sivuun jotta ei pommin liekit kärtsänneet.

Pelin pomovastukset ovat jostain syystä pelin helpoin osuus. Suurimpaan osaan näistä toimii sama tuttu taktiikka, eli seisoo ruudun reunassa. Ensimmäistä pomoa täytyi väistellä enemmän, sillä ruudulla pörräävä kopteri pudotteli reilun määrän pommeja. Pommimatto kannatti väistää niin, että käveli karkuun ja odotti setin loppumista. Pomoissa on reilusti vaihtelua ja esimerkiksi toisen tason pomona nousee pienestä lammesta sukellusvene. Tässäkin kannatti seisoa ruudun reunassa ja väistää muutamat satunnaiset kudit kierähdystaktiikalla. Kranaatteja kannatti säästellä pomoihin, sillä ne tekivät mukavasti vahinkoa.

Kentissä meininki on välillä todella hektistä ja silmät menivät solmuun kun yritti väistää kaikkea mahdollista :D Jos tilanteen päästi käsistä, oli hankala saada sitä takaisin raiteilleen. Onneksi kuoleman jälkeen on reilu kuolemattomuusaika jonka avulla sai tilannetta rauhoitettua. Tässä on erityisen tärkeää, että yrittää kuolla mahdollisimman vähän ensimmäisissä tasoissa. Loppupäässä elämiä kuluu kun vihollisten määrä nousee reilusti. Yleensä matkanteko päättyi neljänteen tasoon elämien loputtua. 

Kun tähän sai kehitettyä hyviä taktiikoita, kentät rupesivat menemään kuolematta läpi muutamia satunnaisia kuolemia lukuun ottamatta. Pääsin viimeiseen tasoon jopa hieman vahingossa. Sain peliin hyvää tatsia ja aikaisemmin vaikean neljännen tason kentät menivät hienosti läpi. Tässä vaiheessa minulla ei ollut enää kuin yksi continue jäljellä. Sitkeästi yritin ja ei aikaakaan, kun olinkin jo viimeisessä pomossa. Pomon virkaa toimittaa jokin tykistö jossa ideana on tuhota pienempiä tykkejä jotka ympäröivät itse päätykkiä. Rauhallisesti kun yksi kerrallaan tuhosi lähimpänä pelihahmoa olevia tykkejä, satunnaisten ammusten määrä väheni huomattavasti. Sen huomasin, että kranaatit eivät olleet niin kova juttu tätä tykistöä vastaan - huomattavasti paremmin pärjäsi pelkällä aseella. Elämät hupenivat yksi kerrallaan ja niinhän siinä sitten kävi, että Game Over komeili ruudulla. Ei kovin monesta tykin tuhoamisesta jäänyt kiinni!

Uutta yritystä vaan ja nyt resetin painaminen oli todella herkässä. Jos sössin ensimmäisissä kentissä, painoin surutta resettiä. Kaikki ylimääräiset elämät täytyi säästää viimeistä pomoa varten. Hetken se otti, mutta viimein sain todella hyvän yrityksen aikaiseksi. Kokemuksen vuoksi onnistuin väistelemään sukeltajiakin niin, että en kuollut näissä kentissä oikeastaan lainkaan. Nyt kun minulla oli pari continuea taskussa ja vielä mukavasti lisäreitä, pystyin ottamaan viimeisen taistelun todella varmalla otteella. Helpostihan se viimeinen tykistö sitten kaatui ja pelihahmo tuuletti jälleen huvittavan näköisesti. 

Aluksi peli vaikutti aika nihkeältä, mutta opettelun jälkeen tätä oli ihan mukava pelata! Ei nyt mikään mestariteos, mutta ihan mukiinmenevää mäiskettä!

Conquest of the Crystal Palace

Games Beaten: 534/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Zaras (Stage 5)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Viisitoista vuotta sitten Crystal Palace oli kukoistava kuningaskunta. Crystal Palacen ihmiset olivat menestyviä ja pienetkin asiat olivat vertaansa vailla. Tähän aikaan eli kiltti ja lempeä hallitsija nimeltään Bretor joka rohkaisi imisiä olemaan rehellisiä sekä reiluja. Bretor tunnettiin ympäri maailmaa hänen saavutuksistaan. Kuninkaan vaimo, kuningatar Zyla synnytti pojan. Hänen nimensä oli prinssi Farron. Tarinat tästä kuningaskunnasta levisivät ja lähellä asustavat ihmiset alkoivat liikkua joukolla Crystal Palaceen hakemaan kansalaisuutta. Crystal Palacen kuningaskunta kasvoi ja kansoittui monista eri roduista. 

Yhtenä päivänä Dysonialaiset miehet kertoivat joukoille ihmisiä Crystal Palacesta ja Zaras, paha sotahenki idästä kiinnostui tästä tarinasta. Zaras oli voimakas, paha sotahenki 1900-luvulta. Zaras kykeni ottamaan minkä tahansa muodon ja sen ajateltiin olevan tuhoutumaton. Zaras ilmestyi eräänä päivänä ja simuloi pahansuovien vartijoiden armeijan jotka ajan kuluessa ottivat Crystal Palacen haltuunsa. Kuningas Bretor eliminoitiin nopeasti ja myös hänen vaimonsa kuningatar Zyla. Crystal Palacen asukkaat siirrettiin tähtiin ja ennennäkemättömiin paikkoihin taivalla. Ennen pitkään jäljellä oli vain kaksi ihmistä jäljellä jotka Zaraksen täytyisi hoidella; prinssi Farron ja Zapolis, palatsin vartija. Farron muutettiin kuuden kuukauden ikäiseksi vauvaksi ja Zapolis koiraksi. Farron kutsui häntä Zapiksi. 

Zap katsoi Farronin perään ja varmisti hänen turvallisuutensa. Kun Farron täytti viisitoista vuotta, he lähtivät yhdessä kohti Crystal Palacea. Heidän ja sinun tavoitteenasi on palauttaa rauha sekä yhtenäisyys, jonka kansa tunsi ennen Crystal Palacen valloitusta.

Jälleen hieman tuntemattomampaa osastoa. Joskus jonkun kuvakaappauksen olen tästä kyseisestä pelistä nähnyt, mutta sen tarkemmin en tiennyt mihin olin ryhtymässä. TMR oli täräyttänyt pelille arvosanaksi 8/10 jonka vuoksi tekele alkoi kiinnostamaan. Yhdyn TMR:n arvosanaan, tämähän on varsin pätevä peli! Pelin pituus ei päätä huimaa, vain viisi kenttää ja loputtomat continuet. Tässä ohjaillaan suhteellisen rehvakkaasti kävelevää yrmeää Farron -prinssiä joka käyttää miekkaa aseenaan. Ennen kuin päästään sen kummemmin aloittamaan, aluksi täytyy valita yksi kolmesta taikakristallista jonka voimat saa käyttöönsä. Valittavana on aseistusta, energiaa tai hyppyvoimaa lisäävät kristallit. Minä valitsin energiaa lisäävän kristallin kun en tiennyt miten hankalasta pelistä on kysymys. Kristallien voimat toimivat niin, että kyseinen valinta voimistaa valittua asiaa koko seikkailun ajan. Eli jos valitsi energiakristallin, energiapalkin pituus kasvoi ja se pysyi siinä, kävi mitä hyvänsä. Aseistuksen valitessaan Farron pystyy käyttämään vaihtoehtoista asetta loputtomasti jonka avulla voi ampua ammuksia etäämmälle. Hyppyvoima on näistä helposti turhin, sillä se lisää hieman hyppykorkeutta.

Pelissä siis mäiskitään miekalla vihollisia ja kuollessaan viholliset pudottivat joko sadan tai viidensadan arvoisia kolikoita. Kolikoilla pystyi ostamaan tavaraa kaupasta. Kim -niminen tyty seisoo eri puolilla kenttää keskellä taistelukenttää ja koskemalla Kimiin kauppa aktivoituu. Kaupan valikoima riippuu siitä, missä kohdassa peliä on menossa. Kaupasta voi ostaa myös muiden taikakristallien ominaisuudet. Nämä ovat kuitenkin väliaikaisia. Kuolemasta menettää hyppyvoiman ja lisäenergian, aseistusta voi käyttää tietyn aikaa. Tavarat ovat suhteellisen kalliita ja kannatti miettiä onko tarvetta ostaa jotain tiettyä. Kim kauppasi myös yrttejä joilla voi täyttää energiaa ja lisäreitä menoa jatkamaan. Ruudun alareunasta näkee kätevästi, mitä kaikkea kivaa on käytettävissä. Kaupan tavaroita plärätessä välillä Kim kysyy, että haluanko katsoa uutiset? No mikä ettei! Kim pukeutuu uutisankkuriksi ja alkaa heittää suhteellisen turhaa settiä millä ei ole pelin etenemisen kanssa mitään tekemistä. Muutaman kerran tätä tuli ihmeteltyä, mutta loppupuolella peliä skippailin uutiset. Uutispimennossa on hyvä elää!

Farronilla on myös urhea apuri-koira nimeltään Zap jonka voi kutsua käskystä paikalle. Zap on melko ADHD -tapaus ja hän säntäilee ympäri ruutua tuhoten vihollisia. Säntäily on välillä sellaista luokkaa, että meno meni hieman sekavaksi :D Zapilla on oma energiamittari ja tarpeeksi kun hän osuu vihollisiin, koira poistuu paikalta. Zapin älykkyys ei päätä huimaa, sillä kaveri hyppii surutta myös rotkoihin. Onneksi koira ei kuole rotkoon putoamisesta ja tulee uudelleen takaisin härväämään. Kaupasta saa ostettua myös Zapille tarkoitettua energiaa mikä ei myöskään kovin halpaa huvia ollut. Kaupan syövereistä löytyi vielä koirapilli minkä avulla Zapilla pystyi tekemään erikoishyökkäyksen. Zapin voi ikään kuin heittää ruudun halki ja hän sitten tuhoaa vihollisia. Koin hyökkäyksen hieman kömpelöksi enkä tämän vuoksi sitä kovin montaa kertaa käyttänyt. Zap -koiraa voi käyttää myös pomotaisteluissa apuna jos niin halusi.

Muutamista kentistä löytyy myös kertakäyttöisiä aseita vihollisten pudottamana. Miekka-esineellä pystyi ampumaan tehokkaan tuplasäteen miekasta ja tuli-esine paransi vaihtoehtoisen aseen ampumissädettä. Yhdestä kentästä sai myös haarniskan joka antoi hetkellisen kuolemattomuuden. Muutamat viholliset saattoivat pudottaa myös kirsikoita joista sai energiaa lisää. Aina samantyyliset viholliset pudottivat näitä edellä mainittuja juttuja ja jos sellainen uupui, pystyi farmaamaan moisen itselleen.

Aivan helppo peli tämä ei ole ja osa syy tähän on aika jäätävän raju knockback. Meininki on vähintään yhtä ikävää kuin Castlevaniassa. Tämän vuoksi rotkoihin tulikin tiputtua ahkeraan. Viholliset tekevät myös aika paljon vahinkoa ja välillä teki tiukkaa päästä seuraavan kaupan luokse energioita täyttämään. Toisessa kentässä hieman yllättäen ei rotkoihin putoaminen ollutkaan mikään huono juttu, sillä rotkosta teleporttasi joko kentän alkuun tai johonkin jatkopaikkaan. Tämä on erittäin hyvä juttu, sillä toisessa kentässä on aika kiperää tasoloikkaa tarjolla. Myös pelin viimeisessä kentässä on tämä sama teleporttaus-mekaniikka käytössä, muissa kentissä lähti tylysti henki jos rotkoon putosi.

Pomovastuksina toimii ilmeisesti sama heppu, tuo viimeisen pomon virkaa toimittava Zaras. Ilmeisesti kunkun henki poistuu ja siirtyy seuraavaan. Toisen kentän pomo, jättimäinen samurai otti todella pahasti luulot pois ja minulla kesti pitkään päästä mokoma läpi. Kyllähän homma alkoi viimein lutviutumaan kun hieman opetteli patterneja. Kaksi seuraavaa pomoa on jotain omituisia palleroita, ehkä Zaras ei vielä onnistunut saamaan kummempaa muotoa itselleen. Ensimmäisessä pallerokohtaamisessa vihollisia pyörii ruudulla reilusti ja ideana on hyökätä palleroa vastaan. Seuraava palleromuoto vaati kaupasta jonkun erikoisen tavaran jota tarvitaan tämän tuli demoni-pallon tuhoamiseen. Taistelukenttä on aika julma, sillä se on täynnä ylös- ja alaspäin liikkuvia liekkejä. Myös huoneen katto sekä lattia ovat tulessa. Huoneessa on vain yksi pieni kohta missä pystyi turvallisesti seisomaan ottamatta osumaa. Ei mitään toivoa ollut, että olisi lähtenyt palleroa jahtaamaan, parempi oli vain seisoa paikallaan ja toivoa, että pallero tulee lyöntietäisyydelle. 

Peli eteni mukavasti toisen kentän samuraipomon jälkeen, mutta neljännessä kentässä vaikeusaste nousi reilusti. Kenttä on täynnä tulta ja samoja ylös ja alaspäin liikkuvia lieskoja. Onneksi tulipallot pudottivat tuhoutumisensa jälkeen haarniskan jonka avulla vaikeat kohdat pystyi vain juoksemaan läpi. Ilman kuolemattomuutta muutamat kohdat olisivat olleet todella kiperiä! Valuuttaa ei kovin älyttömästi ollut enää jäljellä, sillä en sitä ollut kerännyt kolikoita varastoon. Viides kenttä alkoi ja voi pojat miten kova biisi tässä kentässä on! Pelissä on yleisestikin aika kovat musiikit. Neljäs kenttä hieman epäreilun vaikeusasteensa vuoksi heitti kapuloita rattaisiin pelinautintoa ajatellen, mutta tämä viides oli jo sitä luokkaa, että nautinto poistui lähes kokonaan. Super Mario Bros. -pelin linnoista tuttua "löydä oikea reitti" -ärsykettä on laitettu tähänkin peliin mukaan. Kenttä on vielä aika haastava ja oikean reitin etsiminen ei ollut sitä mukavinta puuhaa. Tässä vaiheessa huomasin, että valuuttaa olisi pitänyt grindailla enemmän, sillä kuoleman jälkeen tarvitsi aina täyttää varastoja. Energiaakin piti aina ostaa kun kauppa löytyi sillä se oli vähissä. 

Aika pitkään jaksoin kentässä pyöriä kunnes oli viimein pakko katsoa vähän apuja netistä. Olin onnistunut löytämään jonkin miekka-ukkelin ja luulin, että se on jokin välivastus. Hetken hakkaamisen jälkeen ukko lähtee karkuun ja tulee seuraavassa huoneessa takaisin. Yritin ja yritin, mutta homma ei edennyt. Tämä miekka-ukkeli olikin aivan turha ja reitti, missä ukko tulee vastaan, on väärä. Kun oikea reitti sitten hahmottui, aika helposti pääsin kentän loppuun asti. Tälläinen arvausleikki olisi voinut jäädä pois tästä, ei ollut millään tavalla nautinnollista. Mutta ehdottomasti pahin asia on juuri ennen viimeistä pomoa oleva käytävä, missä on piikkiansa katossa. Piikkiansan lopussa odottaa ovi mikä täytyy tuhota jotta pääsee kulkemaan eteenpäin. Jos ovea yritti miekan avulla hajottaa, piikkiansa kerkesi lävistää Farronin. Tyylikkäästi Farron lentää seuraavaan huoneeseen ja kuoli vasta siellä :D Jippona piikkiansakohdassa on, että se täytyy tuhota kaupasta ostettavalla tuli-aseella. Tämä täytyi tehdä vielä niin, että rullaa oven juuri ja juuri ruudun reunaan jolloin piikkiansa ei vielä aktivoidu. Tämä olisi ollut mahdollista tehdä myös niin, että menee oven viereen ja tykittää vimmatusti ammuksia ja onnistuu viime tingassa astua ovesta ennen kuin ansa kerkeää Farronin korkeudelle. Katselin läpäisyni jälkeen TMR:n vetoa ja hän käytti tätä rämpytystaktiikkaa. Todella ankeaa pelisuunnittelua muuten hyvässä pelissä, miksi ihmeessä homma oli toteutettu näin? Vielä kun viimeinen kenttä on aika nihkeä antamaan valuuttaa, uudelleen yrittäminen kävi erittäin kalliiksi. Kaikki tarvittavat jutut maksoivat maltaita ja rahapula oli jatkuvasti läsnä.

Niinhän siinä kävi, että rahani loppuivat ja grinaaminen ei houkutellut pätkääkään. Viimeisen niitin antoi se, että en painanut tarpeeksi nopeasti Start -nappia Game Overin jälkeen. Tässä on ilmeisesti loputtomat continuet, mutta Game Over -ruudussa laava nousee Farronia kohti ja jos ei paina Starttia, hukkuu Farron laavaan ja peli on lopullisesti ohi. Jotain häräväsin Game Over -ruudun aikana ja kun laitoin peliruudun takaisin näkyviin, olinkin takaisin alkuruudussa. Eipä tämä muuttanut mitään, sillä en olisi jaksanut enää jatkaa. 

Toisella yrityksellä sama rahapula toistui vaikka tällä kertaa grinadsinkin enemmän rahaa varastoon. Toinen kenttä on unelma rahan grindaamista ajatellen, sillä siinä rahaa saa nopeaa tahtia. Tarpeeksi kun tuhosi pommia kantavia lepakoita jotka antoivat 500 arvoisen kolikon ja putosi ensimmäiseen rotkoon jatkaen samaa kaavaa kentän alusta, näin sai aika nopeasti kerättyä hyvän summan valuuttaa. Pelissä on vielä sellainen mukava helpotus, että Game Over ei vie valuuttoja pois! 

Viimeinen pomo on todella paha tapaus ja se on se syy minkä takia valuutat hupenivat nopeaa tahtia. Itse kenttä meni mukavasti, mutta kuoleman jälkeen täytyi ostaa tuliase ovea varten ja korkeampaan hyppyyn vaadittavan kengän, mikä helpotti hieman viimeistä pomoa. Näihin tavaroihin meni kolikko poikineen. Viimeinen pomo on kaksivaiheinen; ensin taistellaan hyppien pieniä palikoita pitkin. Yksikin virheliike syöksi Farronin kuolemaansa. Onneksi tämä ensimmäinen muoto ei kovin montaa iskua kestä ja sen sai aika hyvällä prosentilla tuhottua. Toinen vaihe olikin sitten melkoisen hankala tapaus. Maasta nousee jyrinän saattelemana hurjan näköinen mörkö joka näyttää joltain ojasta kammenneelta juopolta jolla on kirjaimellisesti kyrpä otsassa :D Katosta putoaa kiviä ja mörkö ampuu kolmen ammuksen nippuja kohti Farronia. Kivet tuhoutuessaan saattoivat antaa hyödykkeitä kuten tuliammuksia ja energiaa, mutta välillä RNG:n vuoksi mitään ei saanut. Käytin apunani Zap -koiraa joka keräsi etäämmälle pudonneet hyödykkeet. Aluksi koitin taktiikkaa, että seisoin aivan ruudun vasemmassa laidassa, mahdollisimman etäällä möröstä. Tämä ei kantanut hedelmää ja henki lähti aina jossain vaiheessa. Kiviä ei putoa loputtomasti ja kun putoaminen loppuu, näin loppuu myös hyödykkeiden saanti. Hankalaksi menee homma jos näin pääsi käymään. Jouduin jälleen luovuttamaan kun valuuttavarastoni oli finaalissa.

Kolmannella yrityksellä päätin, että grindaan reilusti valuuttaa jotta saan monia yrityksiä mörköä vastaan. En enää neljättä kertaa halunnut aloittaa peliä alusta. Keräsin hurjat 200 000 kolikkoa mihin kului aikaa noin 30 minuuttia. Pienenä vertauksena tuliase maksaa kaupassa 8000 kolikkoa ja kengät 5000 kolikkoa. Sen verran aina kului uuteen yritykseen valuuttaa. Myös jos halusi Zapin härväämään taisteluun, sen enegiantäytöt maksoivat mukavan summan, en enää tarkkaan muista kuinka paljon, mutta useamman tuhannen kolikkoa. Yrityksiä kului jälleen useita ja jälleen olin nollalla lisärillä liikenteessä. Unohdin vielä tällä viimeisellä elämällä ostaa Zapille energiantäytöt, mikä ärsytti hieman. Kauppaan kun ei uudestaan pääse takaisin jos sieltä kerran menee poistumaan. Päätin kuitenkin yrittää ilman, koska kuoleman jälkeen olisi pitänyt viimeinen kenttä kahlata alusta asti. Muutin taktiikkaani ja nyt seisoinkin aivan mörön vieressä. Peli oli armollisella päällä ja antoi minulle paljon tuliasetta ja energiaa. Tässä lähellä seisomisessa oli myös se hyöty, että sai tykitettyä mörköä paljon nopeampaa tahtia. Niin se vain mörkö kaatui ja aika helpostikin, kiitos hyvien droppien. Olisi heti pitänyt kokeilla tätä lähitaistelu -taktiikkaa - ei olisi niin monesti tarvinnut yrittää uudelleen. Minulle jäikin aivan älytön määrä valuuttaa jäljelle, mutta ei vara venettä kaada!

Kyllähän tämä tuon kasin arvoinen peli on vaikka viimeinen kenttä olikin aika huttua ainakin opettelun kannalta. Kaupasta ostetuiden tavaroiden hinta olisi voinut olla maltillisempi, tai ainakin niin, että tavarat olisivat saaneet pitää kuolemisen jälkeen. Vain Game Over olisi nollannut kaiken. Mutta joka tapauksessa, viihdyttävä peli!