Little Ninja Brothers

Games Beaten: 515/710

Genre: Action/RPG

Goal: Defeat King Gulp

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 7/10

Yhtenä päivänä televisiosta tuli hätäilmoitus joka koski koko Chinalandia. "Olen Blu Boltar, Yoma Clanin hallitsija. Kaikki te, katsokaa tätä!" Kansa näki, että Blu Boltar oli sitonut köydellä Chinamanin hallitsijan, keisari Chingin. "Apua, tehkää jotakin!" "Hah, tehkää jotakin? Chinaland on nyt minun. Jokainen joka yrittää vastustaa asiaa, tuhotaan!" Chinalandin asukkailla on todellinen ongelma.

Sillä välin, Epin vuoren huipulla olevat Jack ja Ryu näkivät hätäilmoitusta koskevan lähetyksen. He lähtivät oitis matkaan tuhotakseen Yoma Clanin ja palauttamaan rauhan Chinalandiin. He matkasiat kohti Yokania, Chinalandin pääkaupunkia. Millaiset seikkailut odottavat sinua Chinalandissa...

Toviin ei ole tullut RPG -peliä pelattua joten oli korkea aika korjata asia. Peliksi valikoitui täysin tuntematon tekele vuodelta 1990. Pelihän ei ollenkaan hullumpi ollut vaikka muutamia ärsyttäviä juttuja tulikin vastaan. Aika perinteisellä roolipelikaavalla tässä edetään, eli tutkintaan kyliä, kerätään expaa josta saa lisää leveleitä ja tuhotaan pomovastuksia. Peli opastaa todella tarkasti mihin pitäisi seuraavaksi mennä - ei tarvitse alkaa itse sooloilemaan mitään. Kunhan vain malttoi jutella kylissä asustaville ihmiselle, reitti seuraavaan paikkaan kyllä selvisi :) Pelistä ei löydy tallennus-systeemiä, vaan perinteinen salasana. Salasanan pituus meni kyllä melko hurjaksi pelin edetessä. Ennen pelin aloittamista valitaan pelaako peliä yksin vai kahdestaan, tekstin nopeus ja vaikeusaste. Hieman hämäränpeittoon jäi mitä vaikeusaste koski, mutta ilmeisesti pelistä löytyviä minipelejä. Jouduin valitsemaan vaikeusasteeksi Hardin, sillä kursori oli valmiiksi sen kohdalla. Eipä tällä niin väliä, sillä minipelejä ei tarvinnut edes voittaa :D 

Pelissä ideana on löytää seitsemän soittokelloa eli Bell of Prismejä jonka jälkeen pääsee viimeiselle alueelle. Kellolla palkittiin, kun hoiti jonkun tärkeän tehtävän. Tämä tarkoitti yleensä pahan Yoma Clanin sabotointien korjaamista. Peli eroaa perinteisistä RPG -peleistä siinä määrin, että tässä on vuoropohjaisen taisteluiden lisäksi toimintataisteluita. Itse asiassa toimintataistelut ovat huomattavasti isommassa roolissa kuin vuoropohjaiset taistelut. Ensimmäinen vuoropohjainen taistelu kohdataankin vasta toisen pomon luona. Tämä hieman pääsi yllättämään kun pelimekaniikat muuttuivat aivan yhtäkkiä :D 

Toimintataisteluissa täytyy mukiloida tietty määrä vihollisia hengiltä. Kaikkia ei tarvitse tappaa, vaan kun raja tulee vastaan, taistelu päättyy automaattisesti ja loput viholliset lentävät ruudun reunoilta ulos. Näissä toimintataisteluissa pystyy kävelemään vapaasti missä haluaa. Päähyökkäyksenään Jack käyttää nyrkkiään ja pelin edetessä tähän sai erilaisia päivityksiä jotka tekivät lyönneistä tehokkaampia. Jackin nyrkin koko kasvoi vielä hulvattomiin mittoihin :D

Vihollisia härvää ruudulla useampi samaan aikaan ja välillä meno on erittäin kaoottista. Peli arpoo ennen taistelun alkamista, mikä vihollis-setti vastaan tulee ja millä levelillä viholliset ovat. 

Jos vastassa olevat viholliset ovat liian kovalla levelillä sinuun verrattuna, ei vihollisia pystynyt aina tappamaan. Tässä kohdassa kannattikin yrittää juosta taistelusta pois. Peli kysyy ennen taistelun alkamista, että haluaako taistella vai haluaako juosta karkuun. Tämä sitten tapahtui täysin satunnaisesti, että pääsikö karkuun vai ei. Välillä näiden tuhoutumattomien vihollisten joukossa on sellaisiakin vihollisia, mitä pystyi tappamaan pienemmälläkin levelillä ja näin taistelun pystyi voittamaan. Onneksi näitä tuhoutumattomia vihollisia ei ollut kuin pelin alkupuolella, lopussa sai kaikki mukiloitua hengiltä. Pelissä on myös vihollisia joita ei voi ihan perus nyrkeillä tuhota. Joidenkin vihollisten päälle täytyi hypätä jotta he kuolivat. Hyppäämistä pystyi käyttämään myös ns. perusvihollisiin ja hypyllä saikin viholliset helposti tuhottua. Mitä kovemmalla levelillä on, sitä tehokkaammaksi hyppy muuttui. Pelistä löytyy myös miekka joka täytyy erikseen aktivoida valikosta taistelun aikana. Tässä on muutamia vihollisia joihin ei tehoa mikään muu ase kuin tämä miekka. Miekkoja saa nyrkkien tyyliin päivitettyä pelin edetessä ja paras miekka tekeekin jo mukavasti vahinkoa. 

Vuoropohjainen taistelutyyli on sitten sitä perinteistä settiä. Erikoisuutena tässä on, että taisteluun saa kutsuttua mukaan tietokone-avustajan! Tätä en edes alussa tajunnut ja ensimmäinen tämän tyylinen taistelu otti todella pitkään ennen kuin sain sen hoideltua. Jos olisin vain käyttänyt apuria, taistelu olisi mennyt huomattavasti nopeammin läpi. No, saipahan reilusti nostettua Jackin leveliä :) Kun peliä pystyy pelaamaan myös kaksinpelinä ja jos moisen valinnan tekee, toista hahmoa voi ohjata näissä taisteluissa. Kaksinpelin voi valita missä vaiheessa peliä hyvänsä salasanan käyttämisen jälkeen ja toinen pelaaja nousee automaattisesti samalle tasolle Jackin kanssa mikä on aika hyvä juttu! Nämä vuoropohjaiset taistelut ovat aika inhottavia RNG -pläjäyksiä. Omat lyönnit menevät usein ohi ja pomot tekevät ärsyttäviä "stunnaus" -iskuja jotka saattavat pahimmillaan kestää useita vuoroja. Oikein huonon tuurin saattelemana välillä kävi niin, että en saanut iskun iskua tehtyä ja pomo mukiloi Jackin hengiltä :D

Pelissä on aivan jäätävä RNG taisteluiden ilmestymisen suhteen. Välillä ei tarvinnut kävellä kuin yksi askel ja uusi taistelu ilmestyi ruudulle. Tätä saattoi käydä monta kertaa putkeen :D Expaa on toki hyvä kerätä, mutta rajansa kaikella. Tämä on erityisen raivostuttavaa silloin, kun tutkii jotain uutta paikkaa ja täytyy opetella reittiä. Nopeasti unohtuu mihin suuntaan oli menossa kun jatkuvasti tulee taisteluita ruutuun. Onneksi kuitenkin taisteluiden hylkääminen toimi suhteellisen hyvin. 

Peli on aika köykäinen kaiken maailman kerättävien asioiden suhteen. Energiaa täyttäviä tavaroitakin on vain kaksi - toisesta saa hieman lisää energiaa ja toinen täyttää energiat kokonaan. Sweet Bun täyttää vain pienen osan energioista ja näitä Jack voi kantaa näitä maksimissaan kahdeksan kappaletta mukanaan. Meat Bun täyttää energiat kokonaan ja näytä voi olla vain yksi ainoa inventaariossa. Pelissä on vielä upeasti vain yksi kauppa mikä myy Meat Buneja ja sinne sitä joutui aina takaisin matkustamaan kun oli tuhlannut moisen. Vihollisetkin saattoivat pudottaa Meat Buneja, mutta se ei ollut kovin yleistä. Pelistä löytyy mahtava tavara SK-Board, jonka avulla voi lähteä taistelusta pois kesken kaiken. Tämä toimii jopa pomojen suhteen! Jos vastaan tuli jokin inhottava joukko vihollisia mitä ei millään halunnut tuhota eikä karkuun päässyt Run -komennolla, skeittilaudalla pääsi aina pälkähästä. Näitäkin pystyi maksimissaan kantamaan kahdeksan kappaletta. Whirly Birdillä pystyi matkustamaan kaupungista toiseen joka helpotti sellaisten tavaroiden keräämistä mitä ei saanut kuin tietystä paikasta. Muun yllämainittujen aseistusten lisäksi tässä sai muutamia puolustusta parantavia tavaroita kuten kilven ja kaavun. Nämäkin menivät käsi kädessä juonen kanssa ja uusia löytyi sieltä kylästä, mihin täytyi seuraavaksi mennä. Peli on siinä mielessä hyvin rakennettu, että yleensä kun saapui uuteen kylään, tavarat ovat sen hintaisia, että ne sai ostettua suoraan eikä tarvinnut mitään älytöntä grindaus-maratoonia suorittaa. Poikkeuksena aivan pelin lopusta löytyvät tavarat, ne olivat sen verran kalliita, että joutui hieman rahaa keräämään. Kuolema on tavaroiden ostamisen suhteen todella ikävä juttu, sillä rahoista häviää puolet jos viikatemies pääsee kintereille. Tämän vuoksi kannatti kaikki energiaa täyttävät jutut käyttää koska niitä kuitenkin sai takaisin kylistä. 

Jackilla on käytössään kertakäyttöisiä hyökkäyksiä joita saattoi löytää toimintataisteluissa olevien lohkareiden ynnä muiden alta. Kun lohkaretta paukutti muutaman kerran nyrkillä, sen alta saattoi paljastua jokin hyökkäys. Viholliset saattoivat pudottaa arkun jonka sisältä löytyi myös näitä tavaroita. Aika vähän kertakäyttötavaroita tuli käytettyä, luotin nyrkkien ja hyppyjen voimaan! Nämä tavarat toimivat niin toimintataisteluissa kuin vuoropohjaisissa taisteluissakin. Enemmän tavaroista oli hyötyä vuoropohjaisissa taisteluissa, sillä ne tekivät hieman enemmän vahinkoa kuin normaalit lyönnit. Harvemmin näitä tuli keräiltyä taisteluiden lomassa, sillä yleensä keskityin vain vihollisten tappamiseen jotta energiatasoni eivät laskisi liian alhaisiksi. K-merkillä varustettu Dragon Kick on ihan mainio kertakäyttöinen tavara, sillä se tekee mukavasti vahinkoa vihollisiin vuoropohjaisessa taistelussa. Tätä toki pystyi käyttämään myös toiminta taisteluissa, mutta se on erittäin kömpelöä hommaa kun ensin piti hypätä jonka jälkeen painaa D-padista eteenpäin. Sitten piti vain toivoa, että potku osuu johonkin viholliseen. Harvemmin osui ja tätä tulikin enemmän vahingossa aktivoitua :D

Viholliset saattoivat pudottaa myös muutamia erikoisempia tavaroita kuten Boo-Bombin. Tämän pommin avulla sai viholliset paikalleen hetkeksi aikaa. Sain läpäisyni aikana näitä vain kaksi kappaletta ja säästinkin ne pelin loppuun asti. Muitakin tavaroita löytyy mitä ei ohjekirja edes mainitse mikä on hieman hämmentävää. Yksi tälläinen on Mighty Ball jonka sai hyvin pelin alkupuolella. Peli kyllä kertoi, miten tätä käytetään, mutta en tajunnut sen olevan kertakäyttöinen. En enää muistanut ohjeistushöpinää ja tuhlasin kyseisen tavaran pelin toiseen pomoon. Tätä olisi ehdottomasti kannattanut säästää pelin loppupuolelle, sillä kun vihollinen on Mighty Ballin vaikutuksen alla, se menettää kolminkertaisen määrän energiaa yhdestä osumasta! Tämä toimi siis vain vuoropohjaisessa taistelussa. Vieläkin ihmettelen, miksi ohjekirja ei tälläisistä tärkeistä jutuista mainitse. 

Pelistä löytyy pieniä minipelejä tarinan edetessä. Minipeleistä saa palkinnoksi peliä edistäviä juttuja. Minipeleissä kuljettiin vasemmalta oikealle ja yritettiin kerätä mm. ilmapallojen varassa roikkuvia juttuja. A:ta rämpyttämällä Jack kirmasi kovempaa ja B:stä hyppäsi keräämään juttuja. Minipelit ovat täynnä myös erilaisia esteitä joiden yli täytyi hyppiä. Tässä kisataan tietokonepelaajaa vastaan, mutta voittaa ei tarvinnut - riitti, kun keräsi kerrotun määrän rojua matkan varrelta. Tätäkin olisi ehkä voinut pelata kaksinpelinä, sillä vastuksena toimii Jackin velipoika Ryu, mutta varmaksi en voi sanoa testaamatta. 

Aloitin tämän pelaamisen perinteiseen RPG -tyyliini, eli levutan hieman heti pelin alussa jotta eteneminen olisi mukavampaa. Tämä olikin oivallinen idea, sillä peli työntää jo heti alkumetreillä isompilevelisiä vihollisia joiden voittaminen olisi ollut hankalaa ilman levutusta. Peli eteni soljuvasti toiseen pomoon asti jossa sitten jumitin pitkän tovin. Tämä on se yllä mainitsemani ensimmäinen vuoropohjainen kohtaaminen mikä kyllä pääsi yllättämään! Pelissä on onneksi sellainen mekaniikka, että kun menee kuolemaan, saa pitää kaikki keräämänsä expat ja näin ollen leveliä saa pakosti ylöspäin. Tämän vuoksi eteneminen oli varmaa, kunhan vain tarpeeksi pitkään jaksoi samaa kohtaa toistaa.

Tämän jälkeen peli eteni todella pitkän tovin ilman suurempia ongelmia. Seuraava probleema odotti minua Fire Castlessa. Matka linnalle on aika hankala ja sinne täytyy kulkea pimeän luolaston kautta. Tämä luolasto on siitä erikoinen, että luolaston viholliset ovat vuoropohjaisessa näkymässä. Tätä ennen vain muutamat pomot olivat vuoropohjaisia. Viholliset tässä näkymässä olivat yhtä mulkkuja kuin pomotkin, väistelivät jatkuvasti iskuja ja niiden tuhoamiseen kului paljon energiaa. Onneksi näissäkin sai Ryu broidin kutsuttua apuun taistelua helpottamaan! Luolastossa tuli vastaan yksi huvittava vihollinen, Tiger Tank. Vihollinen näytti siltä, että puolikas tiikeri on laitettu tankin päälle. Pakko olla jokin Saksa -viittaus :D

Kun luolastosta oli viimein nipin napin selvinnyt, odotti hankala Fire Castle pahoine vihollisineen. Tämäkin paikka on täysin pimeä ja vain pienen soihdun valon avustuksella täytyy yrittää löytää reitti paikan pomon, Devilianin luokse. Tietysti tämä paikka on pienimuotoinen sokkelo ja pimeässä oikean reitin etsiminen ei ole sitä mukavinta hommaa. Kun viimein selvitin tieni Devilianin luokse, tätä pomoa vastaan ei taistellakaan vuoropohjaisesti, vaan toimintataistelussa. Tämähän vaikeutti hommaa entisestään, kun paljon vahinkoa tekevä Devilian rynnii päälle ja on vaikea päästä karkuun. Devilian tekee myös jäätävät määrät vahinkoa jos sen hyökkäyksiin tai ruhoon osuu. Aluksi yritin lyödä mokomaa jättimäistä mölliä, mutta eipä nyrkit tehnyt mitään vahinkoa häneen. Kuoleman jälkeen kun pääsin takaisin taisteluun, kokeilinkin miekan voimaa ja sehän toimi mainiosti! Eipä taistelu kuitenkaan mennyt läpi vielä moneen yritykseen ja tätä samaa reittiä tuli sahattua monia kertoja. 

Peli alkaa olla ehtoopuolella ja Fire Castlen jälkeen siirrytään viimeiseen kylään josta sai puuttuvan soittokellon. Tästä viimeisestä kylästä päästään salaista luolaa pitkin saarelle, joka näkyi jo heti pelin alkupuolella. Saarella sijaitsee vuori, jonka huipulla odottaa pelin viimeinen pomo, King Gulp! Matka viimeisen pomon luokse on melko haastava, sillä luolasto on todella sokkeloinen ja totta kai pimeä paikka. Minulta kului hyvä tovi selvittää reitti ulos luolastosta. Meinasin jo luovuttaa ja katsoa oikean reitin netistä, mutta en kuitenkaan sitä tehnyt. Löysin kuin löysinkin tieni ulos tästä ikävästä paikasta. Hankaluudet eivät tähän loppuneet, vaan nyt täytyisi kiivetä vuoren huipulle missä King Gulp odottaa. Viholliset sen kuin hankaloituivat ja näistä taisteluista kannatti yrittää juosta karkuun. Pienen kierrepallon peli heittää vielä näillä loppumetreillä, sillä inha Devilian on laitettu tänne perus vihollisen roolissa. En edes harkinnut Devilianin mätkimistä vaan skippasin aina taistelun joko juoksemalla karkuun tai sitten käyttämällä skeittilautaa. 

Kun vihdoin ja viimein saavutaan vuoren viimeiselle ovelle, sen takana odottaa jättimäinen King Gulp. Taistelu on vuoropohjainen ja voi pojat, en ole näin epäreilua taistelua vielä NESillä nähnyt. King Gulp väistelee suurimman osan hyökkäyksistä, stunnaa Jackin monen vuoron ajaksi. Jos ensimmäinen stunnausliike meni ohi, paskiainen tekee sen kaksi kertaa putkeen :D Tässä kannatti tietysti heti alkuun kutsua apuri Ryu mukaan taisteluun, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Monesti kävi niin, että kun yritti käyttää kutsua, King Gulp spämmäsi jatkuvasti Whump -stunnausliikkettä. Muutaman kerran oli niin paska tuuri, että en saanut tehtyä mitään taistelun aikana kun King Gulp vain murjoi Jackin hengiltä. Sitten kun sai älyttömän tuurin saattelemana Ryun apuun ja yritti tehdä jotain iskuja, ne menivät isolla prosentilla ohi. King Gulp on nopea ja hyökkää aina ensin, joten piti vain toivoa, että hän ei käytä Whump -stunnausta. Energiat olivat jatkuvasti vähissä ja taistelut etenivät niin, että söin herkullisia Buneja ja Ryu sitten hyökkäili. King Gulpilla on liike, missä hän pudottaa kaksi lohkaretta taivaalta molempien ninjojen päälle. Nämä lohkareet osuvat vielä isolla prosentilla ja tämä saa hienon kierteen aikaiseksi, että täytän energiaa jonka jälkeen otan iskun vastaan sama toistuen uudelleen. Nyt on aivan luokattoman paskaa pelisuunnittelua :D

Jos olisi tajunnut säästää Mighty Ballin, se olisi ollut tässä taistelussa erittäin hyödyllinen. Mutta kun en tiennyt mikä se on, eihän minulla sitä enää ollut säästössä. Tämä pelin loppu on erittäin brutaali siinä mielessä, että täytyy selvitä pimeästä luolasta ja vuoresta suhteellisen pienillä energianmenetyksillä jotta on edes jotain toivoa King Gulpia vastaan. Vaati myös tuuria, että pääsi taisteluista juoksemaan karkuun. Skeittilaudat kannatti säästää tätä viimeistä vuorennousua varten jotta pahimmista vihollista pääsee eroon. Tätä rallia sitten jatkui aika pitkään - pääsin King Gulpille asti joka murjoi minut hetkessä ja sitten taas takaisin lähtöpisteeseen. Vielä nihkeämmän tästä tekee se, että viimeisessä kylässä ei ole jatkopaikkaa lainkaan, eli kuoleman jälkeen joutuu aikaisempaan kylään. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyi kävellä Fire Castlen läpi jonka jälkeen vielä pienen tovin verran jotta saapuu tähän kylään. Eikä tässä tilanteessa auta edes Whirly Bird, sillä kylään mistä ei löydy jatkopaikkamahdollisuutta, ei voi lentää.

Pelissä on toki mekaniikka, että salasanan voi ottaa missä kohdassa hyvänsä ja olisi sitten ottanut sen juuri ennen viimeistä pomoa. Kuolemisen jälkeen syöttäisi salasanan ja yrittäisi uudelleen, mutta tätä en tehnyt kertaakaan. Syynä se, että kuoleman jälkeen sai pitää expat ja sai leveliä lisää toisin kuin pitkän salasanan syöttämisen jälkeen - siinä ollaan jatkuvasti samassa pisteessä.

Jälleen sadannen yrityksen jälkeen olin King Gulpin luona ja nyt RGN oli hieman suotuisampi ja sain tehtyä mukavasti vahinkoa tähän mörköön. Hetken murjomisen jälkeen löytyi vielä todella "mahtava" juttu; King Gulp käyttää energiantäyttöjä :D Siis mitä ihmettä, tälläinen kunnon "asshole" -bossi ja vielä tämmöinen vittuilu laitettu. Minulle oli jäänyt muutama Boo-Bomb varastoon ja mietin, mitenhän ne toimisivat King Gulpia vastaan. Minulla ei ollut siis mitään hajua mitä pommit edes tekevät. Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki testata kun olin saanut aika mukavasti vahinkoa aikaiseksi. Käytin pommin ja sehän stunnasi King Gulpin! Siitä sait paskiainen, sait maistaa omaa lääkettäsi. Sain tehtyä stunnauksen vuoksi monta iskua putkeen ja hetken päästä ruudulla komeili teksti "You Defeated King Gulp." Huh mikä helpotus tuo teksti olikaan. En tiedä mitä tässä olisi käynyt ilman Boo-Bombeja :D Ei tämä taistelu kovin kaksisesti mennyt TMR:llä, kun kävin läpäisyni jälkeen tsekkaamassa. Kaveri yritti pomon nujertamista seitsemän tuntia!

Tämä oli miellyttävä peli, mutta iso miinus pelin nihkeästä RNG:stä. Varsinkin viimeisen pomon kohdalla se oli jotain täysin järkyttävää. Muuten kyllä oikein mukavan letkeää ja yksinkertaista roolipeliseikkailua!

Slalom

Games Beaten: 514/710

Genre: Sports

Goal: Finish 3 Mountains (8 Races Each)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 9/10

Yksi kuumimpia haastajia kuka on tullut ulos aloitusportista. Kiidä alas mäkeä porttien läpi väistellen puita, kelkkailijoita ja muita laskijoita. Voit jopa tehdä freestyle-stuntteja kumpareiden yli. Kuitenkin koko ajan kilpaillen kelloa vastaan jotta selviäisit maaliin. Pujottelu tarjoaa pelaajille innostavan 24:n rinteen haasteen tehdä korkeita pisteitä.

Black Box -sarjan pelejä ja ensimmäinen lajiaan joka oli muiden kuin Japanilaisten väsäämä. Rare sai tämän kunnian olla ensimmäinen ulkopuolinen NES-pelin tekijä ja laadukasta työtä kaverit tekivät. Tämä on yllättävän hienosti toteutettu vuoden 1986 NES-peliksi. Raremaista huumoria on myös saatu mukaan jo näinkin varhaisessa julkaisussa ja se kohdistuu laskijan takalistoon. On muuten todennäköisesti muhkein perse mitä NESillä on nähty :D Hyvänä kakkosena (heh) kilpailee River City Ransomin ahteri, mutta kyllä Slalom vie voiton (pers)karvan mitalla. 

Pelissä lasketaan vuoren rinnettä alas aikarajaa vastaan ja väistellään jos jonkinlaista estettä. Vuoria on yhteensä kolme kappaletta ja jokaisessa on kahdeksan rinnettä. Rinteen kun selvittää aikarajan puitteissa maaliin asti, siirrytään seuraavaan. Jos aika loppuu kesken, alkaa peli tylysti alusta. Kaikki kahdeksan rinnettä täytyy laskea putkeen jos mieli päästä loppuun asti.

Pelissä on ajelupeleistä tuttu mekaniikka käytössä, että jos aika loppuu kesken ja vauhtia on tarpeeksi, saattoi nopean vauhdin turvin liukua maaliin asti. Tätä kävinkin itselleni todella usein. 

Kaikkia kolmea vuorta ei tarvitse onneksi putkeen pelata, vaan jokaista voi yrittää erikseen haluamassaan järjestyksessä. Vaikka ohjekirjan mukaan vuorissa on selkeät vaikeuserot, ne ovat itse pelissä turhan lähellä toisiaan. Joitain pieniä eroja on, mutta erot olisivat saaneet olla isommat. Nyt jo ensimmäinen vuori tuntui todella haastavalta ja sitä ei meinannut millään päästä läpi. 

Täytyy mainita, että kun pelihahmo saapuu maaliin ja alkaa tuulettamaan, luulin pitkään, että ukkelilla on suu auki ja hän katsoo taivasta kohti. Vähän sellainen Wallace ja Gromit -muovailuvahameininki. Viimein tajusin, että tuo kellertävä asia on kypärä eikä pää ja musta ei olekaan ammollaan oleva suu vaan visiiri :D Vieläkin on hieman vaikeuksia katsoa Spriteä normaalisti. 

Pelissä ei ole minkäänlaista loppua ja viimeisen rinteen onnistuneen suorituksen jälkeen siirrytään taikaisin ensimmäiselle vuorelle. Pelin rakenne on myös hieman kummallinen, sillä jos jonkin vuoren selvitti läpi, siirryttiin automaattisesti seuraavaan, mutta vuori ei alakaan alusta - vaan seitsemännestä eli toiseksi viimeisestä rinteestä. En oikein tiedä mikä tälläisen ajatusprosessin takana on ollut. Tämän vuoksi peliä ei voi periaatteessa läpäistä putkeen, vaan joutuu vuoren läpäisyn jälkeen painamaan resettiä, että pääsi pelaamaan alkupään rinteet. 

Rinteiden varrella on jos jonkinlaista estettä hankaloittamassa matkantekoa. Löytyy lipuilla merkittyjä portteja joiden välistä täytyy laskea tai muuten vauhti hidastuu hieman. On lumiukkoja, puita ja joitain muksuja laskemassa mäkeä vuorenrinteellä. Ehdottomasti inhottavimmat esteet ovat toiset laskijat joita ohjekirjassa kutsutaan Drone Skiereiksi. Nämä ovatkin sellaisia mulkvisteja, että oma pelinautintoni kärsi huomattavasti. Drone Skierit tönivät ja ovat lähes aina väärässä kohdassa laskemassa. Todella ärsyttävää, kun olisi tarkoitus mennä esimerkiksi portin läpi, niin tälläinen sankari on juuri edessä. Melko varmasti homma päättyi yhteentörmäykseen. 

Pelissä on käytössä Solo Bonus, joka helpottaa hieman matkantekoa. Solo Bonusta saa kerättyä kahdella eri tapaa. Ensimmäinen tapa on laskea rinne mahdollisimman nopeasti läpi ja jäljellä oleva aika lisätään Solo Bonukseen. Toinen tapa on tehdä temppuja. Sana temppu voisi olla lainausmerkeissä, sillä kun osuu kumpareeseen ja pelihahmo nousee ilmaan, täytyi painaa ristiohjaimesta alaspäin jolloin pelihahmo nosti kätensä ilmaan. Melkoinen temppu! Kuitenkin kun tätä harrasti, sai Solo Bonusta. Solo Bonuksen ansiosta sai laskea itsekseen ilman Drone Skiereitä niin monta sekuntia, kun oli onnistunut edellisessä rinteessä pisteitä keräilemään. Solo Bonus vaikuttaa ainoastaan Drone Skiereihin, ei muihin esteisiin. Eipä tällä väliä, sillä muiden esteiden väistely oli huomattavasti helpompaa ilman RNG -vastustajia. Nautin pelistä huomattavasti enemmän kun sai itsekseen laskea :D

Jos johonkin esteeseen törmää, peli arpoi, että lentääkö rähmälleen vai jatkuuko meno ilman kaatumista muutaman voltin saattelemana. Kaatuminen on todella huono juttu, sillä vauhti putoaa luonnollisesti nolliin. Sillä ei ollut väliä, oliko vauhtia paljon vai vähän, nurin saattoi lentää molemmissa tapauksissa. Porttien liput ovat onneksi sellaisia, että niistä ei voinut lentää nurin vaikka pelihahmo tekikin useampia voltteja ilmassa varsinkin, kun laski todella kovaa. Tämä kerrottiin ohjekirjassa ja oli erittäin hyödyllinen tieto. Ei tarvinnut ihan niin tarkkaan porttien läpi laskea, etenkin jos Drone Skiereitä oli edessä härväämässä.

Minulla oli suuria ongelmia pelin alusta lähtien. Tälläiset nopeatempoiset "ajelupelit" ei vain ole meikäläisen juttu. Reaktiokykyni ei riitä seuraamaan kaikkea ruudulle tulevaa. Kun pelaan vielä jenkkiversiot läpi, niin tässäkin tapauksessa kaikki ilmestyi ruudulle todella nopeasti. Testasin huvikseni PAL-versiota läpäisyni jälkeen ja sehän oli huomattavasti helpompi. Kerkesin reagoimaan asioihin ja onnistuin väistelemään niitä paremmalla prosentilla. Jumitin ensimmäisessä vuoressa todella pitkään, kun en tajunnut kerätä sooloaikaa ollenkaan. Menoni loppui aina viidenteen rinteeseen. Kävin vilkaisemassa ohjekirjaa ja sieltä selvisi Solo Bonuksen tärkeys. Jopas pelaaminen muuttui, kun pääsin jokaisella yrityksellä viidennen rinteen läpi. Neljännestä rinteestä sai vielä kerättyä mukavan määrän Solo Bonusta, sillä tässä rinteessä on erittäin paljon kumpareita mistä hypätä. Tämä neljäs rinne on jokaisessa vuoressa samanlainen Solo Bonuksen keräily-pläjäys. Harmi kun Solo Bonusta ei saa mitenkään varastoon, olisi ollut erittäin hyödyllistä myöhemmissäkin rinteissä :D

Seitsemäs rinne, Big Dipper tuotti suuria ongelmia ja jouduin turvautumaan pausetteluun. Pausen avulla pystyin hetkeksi pysäyttämään pelin ja reagoida seuraavaan esteeseen. Kun pause on päällä, ei ruudulla näy muuta kuin "Pause" -teksti ja täytyi itse muistaa, millä kohdilla mikin este oli. Viimeinen rinne menikin sitten ensimmäisellä yrityksellä läpi. Rakenteeltaan se muistutti neljättä rinnettä ja sisälsi paljon kumpareita. Onneksi ei viimeisen kanssa tarvinnut taistella verenmaku suussa. Vihdoin ja viimein sain suoritettua ensimmäisen vuoren...vielä olisi kaksi jäljellä.

Toinen vuori tuntui paljon helpommalta kuin ensimmäinen - seitsemänteen rinteeseen, Monster Runiin asti. Monster Runissa rupesi olemaan jo omat reaktioajat melkoisella koetuksella ja pause piti ottaa jälleen apuun. Pitkään ja sinnikkäästi yritin ilman pausea ja kerran pääsinkin rinteen läpi, mutta sitten noutaja tuli kahdeksannessa rinteessä. Kun ei ollut minkäänlaista hajua mitä vastaan tulee, eihän se sitten onnistunutkaan. Kaukana läpäisy ei ollut ja pääsinkin aivan maaliviivan tuntumaan. Monster Runin uudelleen läpäiseminen ilman pausea olisi ollut itselle melkoinen tempaus joten otin pausettelun jälleen käyttöön. Helpostihan se sitten pausen avulla meni :)

 

Viimeisessä vuoressa vaikeus tuntui hieman jyrkemmältä ja jo alkupään rinteet olivat hankalampia kuin aikaisemmissa. Kuitenkin jostain syystä kuudes rinne, Paradise on todella helppo rinne päästä maaliin asti. Aikaraja on yllättävän löysä ja pääsinkin rinteen ensimmäisellä yrityksellä helposti läpi. Kelloonkin jäi noin 20 sekuntia tuhlattavaksi. Seuraavana vuorossa onkin sitten viimeisen vuoren seitsemäs rinne, eli Exterminator. Sama tuttu kaava aikaisemmista vuorista jatkui ja tämä oli se kaikista hankalin rinne. Päätin, että käytän heti pausea hyväkseni ensimmäisestä yrityksestä lähtien, sillä meno vaikutti jo niin älyttömältä. Tämähän kannatti, sillä pääsin rinteen ensimmäisellä yrityksellä läpi :D Jäätävä tuuri kyllä kävi, sillä aika loppui kesken laskun ja niukin naukin liu'uin maaliin asti. Pelin viimeinen rinne, Freestyler meni myös ensimmäisellä yrityksellä läpi, kiitos pausettelun. Päätin, että kun kerta pääsin tuon hankalan Exterminatorin ensimmäisellä yrityksellä, seuraava onnekas veto voi olla tuntien pelaamisen päässä. Olin jo aivan kypsä tähän peliin enkä enää millään halunnut aloittaa uudestaan.

Vaikka en olekaan tälläisten pelien ystävä, täytyy kuitenkin hattua nostaa pelin laadukkuudelle. Tässä oikeasti tuntee vauhdin hurman kun suihkii erilaisten esteiden välistä. Hieman tasaisempaa ja järkevämpää vaikeusastetta peli olisi todellakin kaivannut, mutta Rare päätyi perinteiseen tylytykseen. Vaikka pelin pausella läpäisinkin, olen tyytyväinen, että testasin PAL-versiota ja pääsin toisen rinteen läpi ensimmäisellä yrityksellä ilman pausettelua.

Wheel of Fortune: Family Edition

Games Beaten: 513/710

Genre: Party

Goal: Win a Prize (Round 4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Television suosituin visailuohjelma on saanut uuden version Nintendolle! Pelaa tuttuja, lempikategorioitasi tai haastavia uusia. Valmistaudu pyöräyttämään! Valmistaudu voittoon!

Nyt on kaikki NESin Onnenpyörät pelattu läpi. Tämä viimeinen oli hankalin kaikista, tai ainakin siltä tuntui. Noin kymmenen tuntia tämän parissa vierähti kun en vain millään saanut ratkaistua palkintotehtävää. Itse visailusta ei tarvitse tässä vaiheessa enempää alkaa jaarittelemaan, kuitenkin sitä on jo tehty aikaisempien läpäisyiden kanssa. Sen verran pitää mainita, että samaa settiä se tämäkin oli, eli ensin on kaksi normaalia kierrosta jonka jälkeen siirrytään nopeuskierrokselle. Välillä kyllä tuntui, että tämä nopeuskierros oli hitaampi kuin "normaalit" kierrokset, sillä aina joutui odottamaan aikalaskurin loppuun asti ennen kuin vuoro päättyi. Eipä sitä oikein viitsinyt alkaa mitään veikkailemaan kun ruudulla on vain muutama kirjain avattuna :D

Tietokonevastustajat hoituivat suhteellisen helposti ja hyvällä prosentilla pääsin yrittämään palkintotehtävää. Joskus kävi kuitenkin niin, että sanat ja lauseet olivat sen verran haastavia, että en millään keksinyt ratkaisua ja tietokone vei sitten jonkin kierroksen rahasumman itselleen. Monissa tapauksissa vaikka vain yksi kirjainruutu oli avaamatta, en silti keksinyt mikä ihme mahtaa olla kyseessä. En muista aikaisemmista peleistä, että oliko niissä mukana "Same Name" -kategoriaa. Se osoittautui kuitenkin todella ärsyttäväksi, sillä tässä piti tietää joidenkin ihmisten nimiä mitkä ei sanonut itselle yhtään mitään. En oikein tajunnut kategorian pointtiakaan, sillä tehtävässä olevat nimet ovat erilaiset, eikös kategorian perusteella niiden pitäisi olla samat? Ehkä heillä on joku sama lempinimi tai roolinimi, mutta ei vaan tajunnut. Jos tämä Same Name sattui tulemaan vastaan palkintotehtävässä, sai heti heittää hyvästit voitolle :D

Luokattoman pitkään siinä meni, ennen kuin onnistuin sen yhden ainoan palkintotehtävän ratkaisemaan. Välillä ratkaistava tehtävä oli niin pitkä, että ei mitään toivoa keksiä ratkaisua. Myös tikittävä aikalaskuri antoi mukavaa painetta miettimiseen, ei pää raksuttanut. Muutaman kerran sain mukavan lyhyitä palkintotehtäviä, mutta empä niitäkään onnistunut keksimään. Valitsin lähes aina samat konsonantit ja vokaalin tehtävään, koska jos tässä olisi lähtenyt riskillä kokeilemaan jotain harvinaisempia kirjaimia, ei olisi auennut senkään vertaa kirjainruutuja. Muutama todella helppo meni sivusuun, vaikka niihin aukesikin sellaiset kirjaimet, mistä olisi voinut homman päätellä. Nämä olivat Jon Bon Jovi ja Golf Cart. Kyllä suututti jälkeenpäin, että enkö nyt näitäkään keksinyt :D Voitto napsahti hieman yllättäen sanalla The Arrangement. Kirjaimia aukesi mukavasti ja päättelin heti, että ensimmäisen kohdan on oltava "The." Hieman sanaa mielessäni pyörittelin ja jotenkin se sitten välähti ja meni oikein! Hieman alkoi jo tämän yrittäminen maistumaan puulta, joten läpäisy tuli kreivin aikaan. Palkinnoksi valitsin tällä kertaa upean kaulakorun jonka voi lahjoittaa vaikka jollekin frouvalle. 

Ei todellakaan ollut helppo peli. Ennen aloitusta kuvittelin tämän olevan hieman helpompi urakka. TMR on lätkäissyt reteesti kaikille näille Wheel of Fortune -peleille vaikeusasteet 2-3, mutta herrahan käytti streaminsa katsojia apuna ratkaisemaan tehtäviä. Helppohan se noin on pelata. Kyllä nämä kaikki ovat suhteellisen hankalia, ainakin itselleni. Mutta hauskoja pelejä ja varmaan vielä hauskempaa olisi pelata porukassa kavereiden kanssa :) Hieman kuitenkin mietityttää, että oliko tarpeellista tehdä neljä versiota NESille, mutta onhan kuitenkin kyseessä television suosituin visailuohjelma!

The Untouchables

Games Beaten: 512/710

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Defeat Frank Nitty (Scene 7)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Sinä ohjastat Eliot Nessin rikostenratkomisen eliittijoukkoa. Kujilla ampumisia, varastohyökkäystä, rajaryöstöä, juna-asema yhteenottoa ja kaksintaistelua katolla, nämä mahdollistavat Eliot Nessin keikkumisen veitsen terällä kun matkaat läpi 1920-luvun Chicagoa etsien Caponea. Haasta mafia johtaessasi Koskemattomia heidän jännittävissään ja haastavimmissaan tehtävässään... Seitsemän kentän verran räjähtävää toimintaa ja jännittävää kliimaksia!

Näemmä tämäkin on jokin leffaan pohjautuva peli. Ei niin pienintäkään aavistusta koko leffasta :D Leffan laadusta en voi sanoa mitään, mutta ainakin tämä NES -peli on aika hirveä. Graafisesti ihan mukiin menevää kamaa, mutta tämä oli todella ärsyttävä pelata läpi. Ei mistään kovin hankalasta pelistä ole kyse, mutta pienet jutut ärsyttivät todella paljon. Peli on seitsemän kentän mittainen ammuskelupeli, mikä olisi voinut hyödyntää Zapperia ainakin joissain kentissä, mutta tälläiseen ei oltu lähdetty mukaan. Ihan vaan D-padilla täytyi tähtäintä liikutella jotta sai pahikset rei'itettyä. Pelissä on ihanasti loputtomat continuet joiden ansiosta tämä ei ollut mikään paha homma läpäistä. Ilman niitä tuskaisuus olisi lisääntynyt reilusti.

Pelin kaikki seitsemän kenttää ovat melko erilaisia, pois lukien ensimmäinen ja neljäs kenttä - ne ovat aika lähellä toisiaan. Näissä kahdessa ollaan kadulla ja kujalla jossa täytyy tappaa tietty määrä pahiksia aikarajan puitteissa. Aseena käytetään haulikkoa jossa on kaksi panosta. Kun ammukset on käytetty, sankari menee nurkan taakse lataamaan asetta. Tämän jälkeen voi hyökätä uudestaan. Kun ruudulla ilmoitettu tietty määrä pahiksia on tapettu, siirrytään seuraavalle kadulle/kujalle. Ensimmäisessä kentässä on kolme eri katua/kujaa missä täytyy pahiksia hoidella, mutta neljännessä kentässä on huimat kahdeksan! Tähtäin liikkui melko hitaasti ja joutui hieman tuuriinkin luottamaan, että sai vihollisia tapettua. Viholliset poistuivat näkyviltä aika liukkaasti ja jos ei sattunut olemaan sopivassa kohdassa, ei saanut vihollista tapettua. Monella kadulla/kujalla on myös rakennuksen ylimmissä ikkunoissa pahiksia ampumassa. Näistä ei kuitenkaan kannattanut välittää, sillä aivan liikaa olisi mennyt aikaa siirtää hidas tähtäin näihin vihollisiin kun helpompiakin oli tarjolla.

Pelissä voi myös vaihtaa pelihahmoa tietyissä kentissä. Esimerkiksi neljännessä kentässä voi hahmoa vaihtaa, mutta ensimmäisessä ei. Tätä en edes tajunnut kokeilla ensimmäisen kentän aikana vaan homma selvisi vasta kolmannessa kentässä kun hieman ohjekirjaa lueskelin. Nyt kun läpäisyn jälkeen testasin, niin eihän ensimmäisessä kentässä tosiaan voinut hahmoa vaihtaa. Kenttä on lyhyt joten aika turhaa olisi ollut laittaa tähän mitään hahmonvaihtoa. 

Hahmoja on neljä erilaista ja hahmoa pystyi vaihtamaan samalla kun on lataamassa asetta nurkan takana. Kun hahmot ovat hieman huilaamassa, he saavat automaattisesti energiaa takaisin! Hieman Lethal Weaponin -tyylistä meininkiä sillä erotuksella, että nyt sai energiat kokonaan täyteen. Energiamittaria kannatti seurailla tarkkaan jotta ei hahmo mennyt kuolemaan.

Isoin ero ensimmäisen ja neljännen kentän välillä katujen/kujien lukumäärän lisäksi on se, että neljännessä viimeisellä kadulla/kujalla vastaan tulee isompi pamppu joka toimii pomovastuksena. Pomolla on oikein energiamittari ja sitä täytyikin paukuttaa useampaan otteeseen jotta ukon sai hengiltä. En tiedä oliko bugi vai mikä, mutta kun ensimmäisen kerran sain pomon tapettua, kenttä alkoikin tylysti uudestaan. Mietin jälkeenpäin, että olisikohan aikaraja rullannut kuolemisanimaation aikana ja sitten kun aika loppui, tehtävä meni pieleen. Toinen vaihtoehto on sitten sellainen, että kaikkien hahmojen täytyy olla elossa tehtävän päätteeksi. Minulta meni kuolemaan yksi hahmoista pomotaistelun aikana. Tiedä sitten, mutta seuraavalla kerralla kenttä meni läpi :)

Täytyy vielä sanoa, että todella tiukat aikarajat on näissä molemmissa kentissä. En meinannut aluksi päästä ensimmäisen kentän viimeistä osiota millään läpi :D Lähes jokaisella yrityksellä jäi vain muutama sekunti jäljelle, eli todella tarkalle meni!

Neljännessä kentässä saa sentään lisää aikaa seuraavaan katuun/kujaan jos vain osion suoritti homman nopeasti, mutta silti pomovastuksen aikana ei ollut kuin noin 30 sekuntia aikaa hoidella homma.

Seuraavassa kentässä, varastossa kuljetaankin sivusuunnassa tasoloikkatyyliin. Tässäkin täytyy keräillä todisteita joita harmaahattuiset viholliset pudottivat kuolemansa jälkeen. Yhdestä todisteesta sai 20% todisteita, joten ihan niin montaa ei tarvinnut kerätä kuin edellisessä kentässä. Kentässä pyörivät keltahattuiset viholliset pudottivat lisää ammuksia ja energiaa. Tässä kentässä on ensimmäisen kentän tyyliin vain pelkkä Ness käytössä ja kun henki lähti, alkoi kenttä alusta. Aseeseen sai maksimissaan kymmenen ammusta ja ammusten määrää täytyi seurailla tarkkaan, sillä ne kuluivat vähän turhankin nopeasti. Kentässä on kaksi eri tasoa ja ylemmälle tasolle pääsi laatikoiden päältä hyppäämällä. Todella sekavaa minkä laatikon päälle pystyi hypätä ja minkä ei. Myös hyppääminen on jotenkin kämäisesti tehty ja helposti luiskahti laatikolta alas. Harmaahattuiset viholliset tykkäsivät juosta karkuun ja heitä oli melko tuskallista jahdata ympäri varastoa. Tässäkin aikaraja on aika tiukka ja läpi menneellä yrityksellä sain juuri ja juuri viimeisen todisteen kerättyä, ennen kuin aika loppui.

Kolmas kenttä on sitten aivan toista maata. Tässä täytyi keräillä laittomia viinapulloja jotka toimivat todisteina. Kentässä makaillaan maassa ja vihollisten tulitusta tulee jatkuvasti. Kenttä on parin ruudun mittainen ja sankarimme Ness etenee kenttää pitkin maassa pyörien. Tässä ei voinut tähtäintä liikuttaa vapaasti vaan aina kun tähtäsi johonkin, Ness alkoi pyöriä mukana. Täytyi yrittää kohdistaa tähtäin tietylle korkeudelle ja sitten toivoa, että ammukset osuivat vihollisiin. Tämä oli aluksi todella työlästä saada toimimaan, mutta pieni tuntuma hommaan tuli yrityksien kasvaessa. Energiat kuluivat todella nopeasti jatkuvan tulituksen vuoksi ja tässä huomasin, että pelissä on useampikin pelihahmo mitä ohjailla. Kun henki lähti, peli vaihtoi automaattisesti toiseen hahmoon. Vaikka hahmoja on neljä, henki lähti todella nopeasti. Ohjekirjasta sitten selvisi, että hahmoa voi vaihtaa milloin halusi. Tämä muutti sitten kentän luonteen. 

Todisteina toimivia pulloja keräillään myös ampumalla ja ne ilmestyvät täysin satunnaisiin paikkoihin. Välillä joutui pyörimään ruudun toisesta päästä toiseen päähän jotta sai seuraavan kerättyä. Inhan RNG:n vuoksi aika ei riittänyt kaikkien todisteiden keräämiseen. Yhdestä pullosta sai 5% todisteita ja läpäisyyn vaadittiin 100% todisteita. Välillä kävi mahtava tuuri ja pulloja ilmestyi lähekkäin jolloin aikaa ei kulunut turhaan pyöriskelyyn. Tässä kentässä ei ammuksista tarvinnut välittää, sillä ne ovat loputtomat. Kentästä löytyy myös muutama energiapakkaus jotka on sijoitettu keskellä olevan auton tuulilasiin. Tovin tässä sai pyöriskellä, ennen kuin kenttä meni läpi.

Viides kenttä on helposti pelin paskinta antia. Lastenvaunut on päässyt karkuteille ja ideana on saada vauva turvallisesti kentän loppuun. Kenttä on ylhäältäpäin kuvattu ja vaunut kulkivat automaattisesti eteenpäin. Jos vaunut törmäsivät mihinkään, loppui homma samantien. Vaunuilla on oma energiamittari ja energiaa lähtee jos viholliset pääsivät tulittamaan vaunuja. Onneksi vaunut kestivät todella hyvin osumaa, melkoiset lyijyvaunut! Tämä on todellista trial & error -kamaa, sillä etukäteen ei nähnyt mitä reittiä vaunuja pitäisi kuljettaa. Kentässä on välillä opastavia nuolia, mutta niitä ei aivan jokaisessa kohdassa ollut. Vaunuista ei saanut otetta, vaan niitä täytyi työntää sivusta jotta reittiä sai muutettua. Tässä on myös mahtavia umpikujia jotka selvisivät aina kun oli liian myöhäistä. Pitää vain tietää etukäteen. Kun vaunut menivät rappusia alas, vauhti kiihtyi hieman. Jos näiden aikana vaunut olivat huonossa kohdassa, hyvin todennäköisesti ne törmäsivät johonkin. Viholliset eivät tässä kentässä olleet mikään ongelma, ne sai hoideltua suhteellisen tehokkaasti pois päiviltä. Muutamissa kohdissa vastaan tuli siviili joka esti vaunujen liikkumisen. Jos vaunut jäivät siviiliin jumiin, ei auttanut kuin armotta murhata siviili. Tästä hyvästä menetti hyvän siivun energiaa, mutta minkäs teet, vauva on pelastettava! Huvittavan kasuaalisti siviilit kävelevät luotisateessa, ei itsellä pokka riittäisi moiseen :D 

Vaunut sai kaadettua todella helposti - riitti, että yksi pikseli osui esteeseen ja homma oli sitten siinä. Aivan helvetin ärsyttävää. Portaikkojen toinen reuna on vino ja yleensä vaunut menivät kiltisti alas asti, mutta joskus ilmeisesti jonkin bugin takia vaunut kippasivat kesken matkan. Turhan pitkään meni, että sain oikean reitin selvitettyä ja vaunut turvallisesti kentän loppuun. 

Kuudes kenttä onkin sitten pelin lyhkäisin kenttä. Siinä jokin pahis pitää hallussaan panttivankia ja tässä on yksi mahdollisuus saada pahis tapettua. Hämmentävästi ennen tositoimia annetaan harjoittelumahdollisuus kenttää varten. Testailinkin muutamaan otteeseen ja sainkin aika hyvällä prosentilla pahiksen niitattua. Kuvakulma vaihtuu Nessin silmistä kuvatuksi ja ase heiluu luokattoman paljon. Hieman hankalaa saada ase oikealle kohdalle kun tässä ei edes ollut tähtäintä helpottamassa. Kun sitten kokeilin läpäisyä, ei se sitten enää onnistunutkaan pahikseen. Eipä tässä mitään, ei kun uutta yritystä vaan! Mutta, vielä mitä...aika nopeasti selvisi, miksi tähän on laitettu harjoittelu-osuus. Jos kentän feilaa, joutuu takaisin vauvakenttään. Ei hyvää päivää, nyt joutui tuon todella ärsyttävän viidennen kentän pelaamaan taas uudestaan. Tämähän meni lopulta niin, että jouduin neljä kertaa yrittämään uudestaan ennen kuin onnistuin saamaan kuudennen kentän pahiksen hengiltä. Tämä rasautti todella pahasti :D Tähän tuli sellainen pieni paine päälle jonka vuoksi ei meinannut millään onnistua.  

Pelin viimeinen seitsemäs kenttä, voi pojat mikä työmaa tämä lopulta oli! Onneksi sentään tätä sai loputtomasti yrittää, ei joutunut mihinkään aikaisempaan kenttään takaisin. Al Caponen palkkamurhaaja, Frank Nitty juoksentelee pitkin talon kattoa ja hänet täytyy saada pois päiviltä. Kenttä etenee niin, että kun yhden osuman sai tehtyä, siirryttiin uuteen osioon taistelemaan. Aseesta löytyy kuusi ammusta ja sitä täytyi itse ladata niin, että menee hetkeksi nurkan taakse piiloon. Välillä pelihahmo aivan yllättäen siirtyi ruudun reunasta toiseen vaikka ei itse tehnyt mitään. Tajusin lopulta, että tämä johtui siitä, että kun Frank vaihtoi piileskelypuoltaan jonka vuoksi Ness vaihtoi samalla puolta. Frankilla on kaksi erilaista hyökkäysmahdollisuutta; joko piileskellä jonkin esteen takana ampumassa, tai sitten ukko juoksi ruudun puolelta toiselle samalla ampuen. Piileskelevään Frankiin oli lähes mahdotonta osua ja täytyi luottaa tuuriin, että ukko juoksisi mahdollisimman paljon. 

Todella typerää, että kaikissa kentän vaiheissa ei voinut piileskellä esteen takana ja näin ollen asetta ei voinut ladata. Jos ammuksia ei ollut tarpeeksi jäljellä, ei Frankia saanut tapettua. Etenkin kentän loppupuolella piilopaikkoja ei ollut lainkaan ja täytyi pitää huoli, että näihin siirryttäessä ase oli täyteen ladattuna. Frankin hitbox on hieman omituinen ja häneen ei aina osunut vaikka kuinka yritti. Henki tässä lähti erittäin liukkaasti, varsinkin jos ukko tykkäsi piilotella esteiden takana. Tämä otti todella monta yritystä ennen kuin meni läpi. Piti vain saada hyvä RNG aikaiseksi jotta Frank juoksenteli tarpeeksi ruudulla. Lopulta se onnistui ja Frank putosi katon reunan yli kuolemaansa.

Mistään turhan vaikeasta pelistä ei ole kysymys, mutta kyllä tämä todella ärsyttävä oli. Etenkin tuo viides kenttä sai verenpaineen kohoamaan. Kyllähän tämän kerran pelasi läpi ja onneksi tästä löytyi loputtomat continuet, niiden avulla peistä sai edes jotain hupia irti. Tämmöinen keskitason kikkare oli tämä teos.

Raid on Bungeling Bay

Games Beaten: 511/710

Genre: Strategy

Goal: Mode A: Complete 2 Levels

          Mode B: Complete 1 Level

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 5/10

Olemme saaneet tiedon, että Bungeling imperiumi yrittää valloittaa maapallon kehittämänsä sotakoneiston avulla. Jotta tämä saataisiin estettyä, sinun täytyy hiipiä keskelle Bungeling lahtea ja tuhota kuusi salaista tehdasta helikopterisi avulla. Tämä on tehtäväsi.

Sikaa säkissä -osastoa vaihteeksi. Pelin genrenä on Strategia, mutta aika löyhästi tässä mitään strategisia elementtejä on mukana. Pelissä lennellään helikopterilla ja tuhotaan kartalla olevia tehtaita. Pelissä on kenttiä ja läpäisyyn vaaditaan kahden A-moodin ja yhden B-moodin kentän läpäisyt. Tämä on jälleen näitä loputtomasti looppaavia pelejä ja läpäisyyn riitti, että peli ei enää tarjoile mitään uusia juttuja.

Pelissä on yksi ja sama kartta ja jokaisessa kentässä tehtaiden sijainti pysyy täysin samana. Myös tehtaiden määrä pysyy samana eli kuusi kappaletta. Kenttä alkaa lentotukialukselta joka toimii myös energian ja pommien latauspaikkana. Lentotukialus lipuu hiljalleen eteenpäin ja ruudulla näkyy nuoli, missä alus on milloinkin menossa. Ei tarvitse sen etsimiseen käyttää aikaa jos on vaikka energiat todella vähissä ja pitäisi nopeasti löytää perille. Tehtaita tuhotaan pommien avulla ja mitä useamman on tuhonnut, sitä enemmän tehtaat vaativat osumaa. Pommien maksimimäärä on yhdeksän kappaletta ja yhdellä setillä ei myöhempiä tehtaita saanut millään keralla tuhottua. Täytyi siis välillä käydä tankkaamassa niitä lisää lentotukialuksella. Pommeja pystyi tankkaaman myös yhdeltä saarelta löytyvän kiitoradan läheisyydestä, mutta tätä ei tullut hyödynnettyä ollenkaan. Yleensä olin ottanut myös osumaa tehtaan tuhoamisen lomassa joten oli hyvä saada molemmat asiat hoidettua kerralla. 

Pelissä on neljä lisäriä ja niiden menettämisen jälkeen peli alkaa alusta. A-moodissa kun täytyy kaksi kenttää läpäistä putkeen, oli erityisen tärkeää, että sai säästettyä lisäreitä jälkimmäiseen. Lisäreitä kun ei saa mistään lisää eikä ne palaudu kentän läpäisyn jälkeen. Pelissä ilmaistaan numeroilla helikopterin energiamittari. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mutta ilmeisesti jos osumat menivät yli sadan, silloin helikopteri on niin heikossa hapessa, että se putosi alas. Yleensä yhdestä vihollisen isommasta paukusta menetti noin 40:tä osumayksikköä, mutta joskus mittariin tuli vain yhden yksikön verran vahinkoa. En oikein tiennyt, mistä tälläinen minimaalinen määrä osumaa tuli :D Yleensä tein niin, että jos sain tuon noin 40:nen osuman mäiskäisyn, lähdin oitis täyttämään energioitani. Kun osumaa on ottanut tarpeeksi, meri muuttuu punaiseksi ja se on hyvä merkki, milloin viimeistään kannatti lähteä lentotukialukselle.

Välillä tehtaiden metsästämisen lomassa ruudulle ilmestyi "Alert" -teksti. Tämä tarkoitti sitä, että viholliset hyökkäävät lentotukialukseen. Kun on tarpeeksi monta tehdasta tuhonnut, viholliset muuttuvat aggressiivisemmiksi. Myös saarien väri muuttui sen merkiksi, että hommat etenee. Hävittäjät astuivat kuvioon mukaan ja nämä penteleet häiritsivät tehtaiden tuhoamista sekä yrittivät tuhota lentotukialusta. Helikopteri ampuu yhden hitaan ammuksen kerrallaan ja välillä oli todella tuskaista saada nopeasti lentotukialuksen ympärillä pörräävät hävittäjät tuhottua. Hävittäjät pommittivat lentotukialusta armottomasti, mutta kertaakaan he eivät saaneet sitä tuhottua. Kai se olisi jossain vaiheessa viimein tuhoutunut, mutta todella armollisesti laitoksella on energiaa! 

Aluksi löysin tehtaita ihan hyvällä tahdilla, mutta viimein meni sormi suuhun kun oli vain yksi jäljellä. Pyörin hulluna ympäriinsä, mutta en vain löytänyt viimeistä tehdasta. Tätä prosessia hankaloitti vielä se, että lentotukialus kulki itsestään eteenpäin ja resurssien tankkaamisen jälkeen tutkittavana olevan saaren löytäminen oli hankalaa. Myös Alert -teksti hankaloitti asiaa kun joutui pidemmästäkin matkasta lähteä nopeasti pelastamaan tilannetta. Saaret ovat myös aika samannäköisiä joten todella hankalaa oli pysyä kartalla, kirjaimellisesti. Myös pelin kartta looppaa ja selkeästi ei huomannut, milloin looppi tapahtui. Päädyinkin ratkaisuun, että katson kartan netistä, huomattavasti helpommin pysyn itse kärryillä minkä saaren olen jo tutkinut ja missä on vielä tehtaita jäljellä. Sekin, että tehtaat eivät tuhoutuneet kerrasta hankaloitti menoa, täytyi yrittää pitää mielessä missä pommitettu tehdas sijaitsi.

Kovin montaa yritystä se ei vaatinut, että selvisin A-moodin toiseen kenttään. Tämä toinen on huomattavasti pahempi kuin ensimmäinen, sillä tehtaita suojelevat tykit ampuvat normaalien ammusten lisäksi myös hakeutuvia ohjuksia. Ohjuksia pääsi kyllä karkuun jos oli tarpeeksi etäällä ja kulki eteenpäin täyttä vauhtia, mutta aika usein ne saavuttivat helikopterin. En tiedä oliko kyseessä bugi vai mikä, mutta tykin tuhoamisen jälkeen samanlainen ilmestyi takaisin samaan paikkaan mistä oli aikaisemman tuhonnut :D Tämä homma oli lievästi sanottuna ärsyttävää. Tähän toiseen kenttään täytyi tehdä tarkka sotasuunnitelma missä järjestyksessä tehtaat kannattaa tuhota. Lähimpänä lentotukialuksen reittiä olevat tehtaat jätin viimeiseksi, sillä siitä pääsi nopeasti livahtamaan takaisin parantamaan kopterin energioita. Onneksi pääsin tähän toiseen tehtävään neljän lisärin voimin, sillä kyllähän niitä kului! Välillä vaikka hävittäjät pörräsivät tehtaan läheisyydessä, ne eivät saaneet ohjuksiaan oikeaan kulmaan jotta he olisivat osuneet minuun. Sai suhteellisen rauhassa pommittaa tehdasta. Välillä ohjukset kuitenkin osuivat ja piti pikaista vauhtia palata lentotukialukselle.

Onneksi B-moodissa on vain yksi tehtävä, ei haitannut vaikka olisi joutunut homman aloittamaan alusta. B-moodi on hieman outo, sillä tehtävän vaikeusaste vastaa A-moodin kolmannen tehtävän vaikeusastetta. Ohjekirja tietää kertoa, että B-moodi on vain kokeneille pelaajille! Eli olisikohan tässä riittänyt, että pelaa kolme tehtävää A-moodista ja jättänyt B-moodin huomiotta? No, sama se miten homman hoiti, kunhan vain läpäisytavoite täyttyy. Tämä B-moodin tehtävä menikin ensimmäisellä yrityksellä läpi, kun tiesin miten asiat menevät. Tässä tehtävässä hävittäjät ovat heti kimpussa kiusaamassa. Tuhosin tehtaat samassa järjestyksessä kuin A-moodissa ja sehän toimi hienosti. Huomaa, etä on aika vanhasta pelistä kysymys, kun tässä on aika kyseenalaisia ratkaisuja. Esimerkiksi kuoleman jälkeen kun aloitetaan lentotukialuselta, saattoi hävittäjät olla jo heti pommittamassa :D Kun helikopterilla kestää pieni tovi jotta laitoksen saa ilmaan, otti tässä pakosti vahinkoa. Hienoa pelisuunnittelua!

Ei sen kummempaa sanottavaa tästä, ei kovin kaksinen teos ollut. Musiikki on aika karmeaa pimputusta grafiikat aika mitäänsanomattomat. Kopterin ohjattavuus on ihan hienosti toteutettu, mutta eri juttuihin osuminen tuotti vaikeuksia. Ehdottomasti olisi tarvinnut tiukempaa tulitusvoimaa avuksi.