Gyromite

Games Beaten: 540/710

Genre: Puzzle

Goal: Game A: Complete 40 Phases

          Game B: Complete 25 Phases

Arvosana: 10/10

Vaikeusaste: 5/10 

Ehdottomasti kallein investointini tätä projektia varten. Kuvetta joutui kaivamaan oikein urakalla jotta sain R.O.B. -robotin ja Gyromite -pelin kaikkine hilppeineen hommattua. Aivan ongelmitta pelin aloittaminen ei mennyt, sillä yllätyksekseni R.O.B. ei toiminutkaan nykytelkkarilla. Olisihan tämä tietysti pitänyt tajuta, että R.O.B. hyödyntää samantyylistä tekniikkaa kuin Zapper-valopyssy, mutta ei jotenkaan tullut mieleeni. Oma kuvaputkitelkkarini on edelleen hajalla, mutta onneksi ystäväni Jomppa lainasi minulle kuvaputkitelevision omasta useamman telkkarin kokoelmastaan. Ongelmat eivät aivan vielä olleet selätetty, sillä televisio ei tue 60Hz taajuutta ja minun versioni Gyromitesta on rapakon takaa hommattu NTSC -versio. Onneksi tästä ei muodostunut isompaa ongelmaa, sillä peli toimi virheettömästi modatulla PAL-NESilläni! Muussa tapauksessa minun olisi pitänyt ostaa PAL-versio pelistä tai lainata sellainen joltain.

R.O.B. sekä Gyromite -peli saattaa olla monelle aika tuntemattomia, varsinkin jos ei ole katsonut AVGN:n jaksoa aiheesta. R.O.B. on siis yksi NESin laajasta lisälaitteiden joukosta ja sille julkaistiin kaksi peliä, Gyromite sekä Stack Up. R.O.B. on samanikäinen kuin minä, eli vuonna 1985 markkinoille tullut kapistus. Hieman pientä rutinaa ja pauketta piti tämä kaveri kun sitä ohjaili, mutta muutoin hienosti toimi yli 40 vuotta vanhaksi muovihärpäkkeeksi :) Samaistun kyllä tähän rutinaan ja paukkeeseen, sillä kun neljäkymmentä tuli mittariin, alkoi kaikenlaisia rutinoita kuulua allekirjoittaneeltakin. Olen erittäin pettynyt TMR:n suoritukseen, sillä hän pelasi pelin läpi ilman R.O.B.:ia. Kerta peli on tehty pelkästään robottia silmällä pitäen, ei tässä ole muuta mahdollisuutta kuin pelata R.O.B.:n kanssa. Jäi kyllä erittäin paljon TMR:ltä kokematta!

Aluksi hieman pelonsekaisin tuntein mietin, että mitähän tämänkin pelaamisesta tulee, koska R.O.B. ei ole liikkeissään sitä nopeinta sorttia. Kuitenkin robotti sekä peli lumosi minut täysin. Olin äimistynyt, miten upeasti homma toimi. Nintendo on näemmä jo alusta lähtien kehittänyt upeita innovaatioita mitkä vielä toimivat erittäin varmoin ottein. Aluksi asetin R.O.B.:n pöydän päälle, mutta hylkäsin idean aika nopeasti. Ajattelin, että pelaamisessa käytettävät Gyro -hyrrät saattavat lennellä minne sattuu ja pahimmassa tapauksessa hajota jos putoavat pöydältä lattialle. R.O.B.:n laittaminen lattialle olikin viisas päätös, sillä kyllähän hyrrät välillä pyörivät pitkin lattiaa :D Gyromite -pelin mukana tuli paljon erilaisia härpäkkeitä jotka kaikki täytyi kiinnittää R.O.B.:ssa oleviin numeroituihin kohtiin. Onneksi ohjekirjassa kerrotaan tarkasti, mikä palikka täytyy laittaa mihinkin kohtaan.

Gyromite -peli on periaatteessa vain kaksinpeli missä R.O.B.:ia käytetään kakkospelaajan roolissa. Eipähän kerrankin tarvinnut pelata yksin! R.O.B. painelee kakkosohjaimen A ja B -painikkeita robottiin liitettävän vivuston avulla. Nämä painikkeet avaavat sekä sulkevat erivärisiä putkia pelissä. A-napilla liikutellaan sinisiä putkia ja B-napilla punaisia. Jotta R.O.B.:n saa painamaan haluamansa väristä putkea, täytyy R.O.B.:n kourien väliin asettaa Gyro-hyrrä. R.O.B. ei osaa itsekseen tehdä mitään, vaan itse pelaaja ohjailee robotin liikkeitä omalla ohjaimellaan. Kun painaa Start -näppäintä, ruutu muuttuu siniseksi jolloin ollaan R.O.B. -moodissa. Nyt sai itse valita, miten R.O.B.:ia lähtee liikuttelemaan. R.O.B.:ia pystyi liikuttamaan pystysuunnassa eri korkeuksille ja sivuttaissuunnassa muutamiin fiksattuihin kohtiin. A ja B -napeista avattiin ja suljettiin R.O.B:n kouria. Muutamissa pelin pulmahuoneissa on tilanteita, missä täytyi molemmat A sekä B -nappi saada pohjaan samanaikaisesti. Miten tämä onnistuu kun R.O.B. pystyy pitämään vain yhtä hyrrää kerrallaan kourissaan? No, R.O.B.:iin asetetaan kiinni hyrränpyörittäjä joka toimii pattereilla. Melkoista haipakkaa hyrrä alkaa pyöriä kun sitä hetken pitää pyörittäjässä :D Pyörittämisen jälkeen pyörivä hyrrä pudotetaan B-napin aktivoivalle vivustolle jonka jälkeen käydään noutamassa toinen hyrrä jolla sitten painetaan A-nappia. Hyrrä pyörii niin kovaa vauhtia, että se pysyy hyvän tovin vivuston päällä putoamatta. En vieläkään oikein tajua, miten hyvin tämä on tehty, sillä vivustossa oleva nappi ei ole mitenkään kovin syvä, mutta jokaisella kerralla kun hyrrän siihen pudotti, se ei lentänyt pois. Taattua Nintendon laatua! Kun kahden napin painalluksen setti on hoidettu, siirtää pyörimättömän hyrrän takaisin R.O.B.:ssa kiinni olevaan telineeseen ja nappaa pyörivän hyrrän kiinni ennen kuin se kerkeää lentää pois. Onneksi tätä hyrrien pyörittelyä ei tarvinnut jatkuvasti tehdä ja riitti, että painoi nappia pyörimättömällä hyrrällä.

Muutamia virheitä tämän kikkailun kanssa välillä kävi, sillä esimerkiksi hyrränpyörittäjä on hieman korkeammalla kuin muut painikkeet ja saatoin lähteä siirtämään hyrrää kohti pyörittäjää sen ollessa liian matalalla. Välillä hyrrä sitten lensi pois R.O.B.:n otteesta tai robotti jäi hinkuttamaan paikalleen jumin merkiksi. Onneksi tämä on selkeästi otettu huomioon eikä mikään hajonnut vaikka rattaisto jumittikin hetken paikallaan :D Sellaistakin virhettä kävi alkumetreillä, että minulla oli hyrrä pyörittäjässä pyörimässä ja käytinkin toista hyrrää nappien painamiseen. R.O.B.:n vasen käsi osui tähän pyörittäjässä olevaan hyrrään siinä tilanteessa jos yritti painaa B-nappia. Ihmettelin, kun ei mitään tapahtunut, vaikka laskin R.O.B.:n käsiä alaspäin, mutta tajusin, että napin painaminen ei onnistu kun käsi ottaa hyrrään kiinni. Tässä täytyi todella tarkkaan seurata mitä tekee, tai muuten tälläisiä virheitä sattui. En tiedä olisiko tämän jotenkin voinut suunnitteluvaiheessa välttää. Uskon, että useampi R.O.B. on saattanut hajota lasten käsissä kun he ovat ajattelematta laittaneet komentoja sisään :D On tämä kuitenkin sen verran nerokkaasti toteutettu, että sellaista tilannetta ei tule vastaan, missä yksi hyrrä olisi pyörittäjässä ja toisella sitten täytyisi tehdä jotain. Tälläinen tilanne sattuu vain puhtaasta vahingosta. 

Sitten itse pelin pariin! Tässä on valittavana kaksi erilaista pelimoodia: A ja B. A -pelimoodissa täytyy läpäistä 40 pulmahuonetta ja B -moodissa 25 pulmahuonetta. Isoin eri näiden pelimoodien välillä on, että A -pelimoodin pulmia pystyi pelaamaan yksi kerrallaan ja jatkaa siitä mihin on päässyt kun taas B -pelimoodissa täytyi kaikki 25 kappaletta pelata putkeen kolmen elämän voimin. A -pelimoodissa on myös elämät, mutta ne ovat aivan turhat kun voi jatkaa siitä mihin on päässyt.

A moodi: Professori Hector on saanut itsensä melkoiseen pulaan, sillä hän on dynamiittien täyttämässä huoneessa! Dynamiitit täytyy kerätä taskuun jonka jälkeen pulma on suoritettu! Hector ei osaa hypätä lainkaan joten hänen täytyy käyttää erilaisia juttuja noustakseen korkeammalle. Huoneissa on esimerkiksi köysiä joita pitkin pystyy kiipeämään korkeammalle. Myös R.O.B.:n ohjastamat putket toimivat hienosti alustoina, minkä avulla pääsee korkeammalle. Vaikka dynamiittipötköt olisivat aivan Hectorin pään yläpuolella, ei professori-rukka pysty niihin kurottamaan. Täytyy siis pudota jostain korkeammalta dynamiitin päälle jolloin sen saa kerättyä. Huoneissa ei tarvitse seikkailla yksin, vaan näissä on kiusana Smick -nimisiä hirviöitä. Hirviöt tappavat Hectorin kerrasta. Hirviöt ovat kuitenkin persoja nauriille joita löytyy huoneista useampia kappaleita. Nauriita voi kantaa kädessä ja laittaa haluamaansa paikkaan. Kun Smick kohtaa nauriin, hän jää syömään sitä ja sen aikaa Smickistä ei ota vahinkoa. Onneksi Smickit eivät ole kovin välkkyjä ja he kulkivat aika päämäärättömästi ympäri huonetta. Todella hyvä, sillä välillä komentojen tekemiseen meni aikaa. Smickejä voi myös liiskata R.O.B.:n ohjastamien putkien avulla, mutta ajoituksen täytyy olla todella tarkka. Liiskaamisen kanssa täytyi olla varovainen, sillä myös Hector pystyi litistymään sellaisen alle. Pulmahuoneet ovat sen verran pitkiä, että koko alue ei näy kerralla ruudulla. Onneksi Select -napin avulla pystyi pelin laittamaan pauselle ja sitten D-padilla liikuttelemaan ruutua jotta näki mitä kaikkea on tulossa vastaan. Jos erehtyi painamaan Start –nappia pelin ollessa pausella, päätyi takasin alkuvalikkoon. Tätä kävikin muutamaan otteeseen, mutta eipä tällä väliä ollut, kun pääsi suoraan jatkamaan siitä pulmasta missä oli menossa :)

Aluksi pulmat ovat helppoja, mutta homma kyllä vaikeutuu hieman kun pääsee pidemmälle. Viimein koitti ensimmäinen pulmahuone, missä täytyi liikuttaa molemman värisiä putkia samanaikaisesti. Hieman hirvitti, mutta hienosti homma hoitui kun tähän keskittyi. Tässä ei onneksi tarvinnut mitään monimutkaisia komboja tehdä, lähinnä pahimmat jutut liittyivät ajoitukseen. Esimerkiksi Hectorilla täytyi seisoa putken päällä keräten ilmassa oleva dynamiittipötkö. Tämän jälkeen täytyi liikkua pois juuri ennen kuin putki liiskasi ukon putken ja katon väliin. Tälläisiä tilanteita oli useampia mitkä kuumottivat joka kerta yhtä paljon. Kun R.O.B. toimii pienellä viiveellä, se teki tilanteista entistä kuumottavampia. Pulmissa on aikaraja ja muutamissa niistä missä piti useamman kerran painaa molempia R.O.B.:n nappeja samaan aikaan meinasi homma mennä hieman tiukille! Ei onneksi mitään liian tarkkaa, kunhan vain keskittyi tekemiseensä.

B moodi: Idea on periaatteessa hyvin samanlainen kuin A -moodissa, mutta nyt Hector parka kävelee unissaan! Tässä ei voi häntä ohjailla lainkaan ja miesparka kävelee itsestään eteenpäin. Taitava professori on kyllä tämän unissakävelyn kanssa, sillä hän osaa myös kiivetä köysiä pitkin samalla kun vetelee sikeitä. Tässä pelimoodissa ei tarvitse keräillä dynamiitteja, riitti vain kun pääsi pulman lopussa olevaan objektiin. En tiedä pitäisikö objektin kuvastaa sänkyä, sillä ukko kävelee sen sisälle. Erivärisiä putkia liikutellaan pois miehen tieltä ja niiden avulla Hectoria nostellaan korkeammalle tilanteen mukaan. Hieman harmillisesti tässä moodissa ei voi katsella pidemmälle miten pulma etenee joka aiheutti sen, että saattoi kävellä suoraan Smickin kynsiin. Pulmissa saattoi olla useampia reittejä mistä kulkea ja kun eteenpäin ei kerta nähnyt, teki helposti väärän valinnan. Pulmista löytyi nuolia jotka näyttivät mitä reittiä pitkin täytyi kulkea, mutta ei nuolia aina ollut hommaa helpottamassa. Muutama pulmahuone oli sellainen, että täytyi vain tuurilla kokeilla jos sattui menemään oikeaa reittiä. Tämä hieman ärsytti, sillä kun tässä pelimoodissa pitää pelata 25 pulmaa putkeen, joutui homman aloittamaan alusta kun elämät loppuivat. Yhden kerran sössin myös niin, että unohdin mistä napista pause otetaan pois päältä ja tietysti painoin Starttia. Jouduin takaisin ensimmäiseen pulmahuoneeseen. Hirveä katastrofi tämä ei ollut vaikka olinkin menossa yli pelin puolenvälin, sillä minulla oli vain yksi elämä jäljellä. 

Muutaman kerran jouduin homman aloittamaan alusta, mutta painoin mieleeni ne pulmahuoneet, missä tätä tuurielementtiä on tarjolla. Ei näitä onneksi kovin montaa ollut :) Muutamissa pulmahuoneissa on myös kaksi maalia mistä valita ja toinen vei hieman helpommalle reitille. 

Aluksi mietin, että mitenhän tämän B -pelimoodin pääsee hitaan R.O.B.:n kanssa läpi kun Hectoria ei voi ohjata lainkaan. Harkitsin jo ennen pelimoodin aloittamista, että jos tästä ei tule mitään, pelaan pulmat läpi ohjailemalla toisen ohjaimen nappeja jaloillani. Mutta tähän ei tarvinnut turvautua, erittäin hyvin oli tämäkin pelimoodi toteutettu. Tämä on vielä niin nerokkaasti tehty, että kun joidenkin pulmien lopussa täytyi painaa molempia nappeja samaan aikaan, jäi hyrrä pyörimään B-napin päälle pulman ratkaisun jälkeen. Seuraavassa pulmassa kun nappi oli valmiiksi pohjassa, putket olivat valmiiksi aktivoituna. Pulman alussa näitä putkia täytyi liikuttaa ja nyt ei tarvinnut tehdä mitään kun homma oli jo valmiiksi hoidettu. Ai että tykkään tälläisestä nerokkuudesta. Aika kivuttomasti meni myös tämäkin pelimoodi läpi!

Olen edelleen häkeltynyt siitä, miten upea tämä peli on. Vaikka idea on yksinkertainen, R.O.B.:n kanssa tästä sai todella jännittävää puuhaa. Ilman robottia tämä olisi ollut melko keskivertoa pulmailua. Jos tälläisen olisi muksuna saanut, se olisi ollut parasta ikinä. En olisi kuuna päivänä uskonut, että annan Black Box Series -pelille ja etenkin Gyromitelle täydet pisteet. Mutta niin siinä vain kävi, tämä oli sen verran hymyä herkistävä kokemus :)

Monster Party

Games Beaten: 539/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Dark World Master (Round 9)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Jostain syystä pelin ohjekirjaan ei ole minkäänlaista juonta laitettu. Halusin kuitenkin juonen mukaan tähän tekstiini, joten se täytyi käydä pelin alkukuvista nappaamassa!

Kun Mark oli kävelemässä kotiin baseball pelistä, hän katsoi taivaalle ja näki kirkkaan tähden. Tuijottaessaan tähteä, se kasvoi isommaksi ja isommaksi. Tähden kauneus sai Markin silmät kostumaan, minkä vuoksi Mark ei huomannut, että tähti putosi taivaalta ja laskeutui aivan hänen eteensä. Se ei ollutkaan tähti vaan hirviö. Mark kysyi nopeasti "kuka olet?" "Olen Bert!" "Miten menee?" "Etsin apua." "Minun maailmassani olevat pahat hirviöt ovat alkaneet käyttäytyä hallitsemattomasti." "Tule ja auta minua." "Pelkään taistella pahoja hirviöitä vastaan" Mark mutisi. "Älä huoli!" "Sinun aseellasi tuhoat heidät helposti." "Tämä ei ole ase, se on pesäpallomaila" Mark vastasi tomerasti. "Maila, lyöjä, kaikki käy!" "Joka tapauksessa, lähdetään matkaan!" 

Bert nappasi Markin kädestä kiinni ja he lensivät pois. "Mikä sinun nimesi on?" Kysyi Bert Markilta. "Mark." "Mark, planeettani on vaarallinen paikka." "Joten meidän kannattaa toimia yhdessä." "Miten?" Mark kysyi. "Vaikka näin!" Sitten he fuusioituivat yhteen. Ja näin Markin seikkailu alkoi! 

Vielä kun on näitä NESin hurjia kauhupelejä jäljellä, niin otimpas taas yhden pelaukseen näin Halloweenin kynnyksellä! Pelihän on itselleni varsin tuttu erinäisistä Twitch -streameista ynnä muista videoista, mutta en tätä ollut itse aikaisemmin testaillut. Pelissä seikkaillaan Mark -nimisellä mukulalla joka näyttää siltä, että olisi suoraan revitty The Beatles -bändin kokoonpanosta. Seikkailtavaa on yhdeksän kentän verran ja pelin ideana on tuhota kentistä löytyviä jättimäisiä hirviöitä. Hirviöt lymyilevät kentistä löytyvien ovien takana. Kun tietyn määrän mörköjä tappaa, sai avaimen jonka avulla pääsi seuraavaan kenttään. En ihan varma ole, pitikö kaikkia mörköjä tappaa vai joku tietty avaimen saamiseksi -  kävin kuitenkin jokaisen huoneen läpi koska olihan se kaikki kauhistukset nähtävä. Aivan jokaisessa kentän huoneessa ei mörköä ole, on ns. tyhjiä huoneita. Näistäkin saattoi saada jotain hyödykkeitä kuten energiaa jos RNG oli kohdillaan.

Markilla on käytössään pesäpallomaila jolla sitten hoidellaan kaikki kummajaiset. Mark on todellinen baseball tähti, sillä mailan käyttö on ensiluokkaista. Yksi pelin mekaniikoista on, että vihollisten ampumia asioita voi lyödä pesäpallomailalla takaisin vihollisia kohti. Tämä on yllättävän tyydyttävää hommaa :D Aivan alussa en tajunnut, että myös perus vihollisien ammuksia voi lyödä takaisin, käytin mekaniikkaa vain pomoja vastaan.

Pelissä on aivan jäätävä määrä erilaisia mörköjä ja näihin on kyllä käytetty mielikuvitusta oikein urakalla. Löytyy aivan laidasta laitaan olevia kummajaisia. Jotkut ovat todella omituisia kuten yhdessä kentässä täytyy hakata tohjoksi roskaruokaa, kuten friteeratun katkaravunpyrstön ja sipulirenkaan :D Ehkä tämä kuvastaa, että uppopaistettu ruoka on hirviömäistä! Jo heti ensimmäisessä kentässä on mahtavaa huumoria, kun hirviön huoneeseen saavuttaessa hirviö on jo kuollut. Kärpänen lentelee pomon yllä ja ruudulla on teksti "anteeksi, olen kuollut." Pelin puolenvälin tienoilla on hieno hirviökaksikko vastassa, sillä näitä kaveruksia ei pidäkään tappaa vaan odottaa heidän tanssiesitys loppuun. Hirviöt kyllä sanovat aluksi, että "katso kun tanssimme", mutta ei varmaan heti olisi tämä tullut mieleen, ellen olisi ollut ennalta asiasta tietoinen. Pidin todella paljon näistä erilaisista hirviöstä. Ei koskaan tiennyt, mitä vastaan tulee. Teemat vaihtelivat aivan laidasta laitaan. Ammusten kimmottamis-mekaniikan lisäksi hirviöitä pystyi tuhoamaan myös pesäpallomailalla jos niin halusi. 

Kentät eivät mitään kovin pitkiä ole, mutta aina kuoleman jälkeen joutuu kentän alkuun. Viholliset saattoivat pudottaa energiaa tai sitä saattoi myös saada tuurilla hirviön tuhoamisen jälkeen ilmestyvästä kysymysmerkistä. Välillä viholliset pudottivat pillerin näköisen esineen mikä muutti Markin lohikäärme Bertiksi. Täytyy sanoa, että Bert on aivan mahtava nimi lohikäärmeelle :D Bertillä pystyy lentämään ja sillä voi ampua ammuksia. Bertin käyttö on rajoitettu ja sitä pystyy vain tietyn aikaa käyttämään. Jos onnistui uuden pillerin löytämään, ajastin resetoitui ja meno jatkui Bertillä. Mitä pidemmälle peli etenee, Bertin ampumisteho kasvoi hieman ja myöhemmissä kentissä Bertillä pystyi ampumaan kaksi ammusta samanaikaisesti. Bertillä pystyi myös oikaisemaan kentissä hieman kun pääsi lentämällä helpommin jollekin tasolle.

Ensimmäisellä yritykselläni kuolin kerran ensimmäisessä kentässä, mutta tämän jälkeen ei tullut kuoltua kuin aivan pelin loppupuolella. Vaikka pelin energiamittari onkin melko pitkä, se ei ala täydestä mitastaan pelin alussa. Energiaa täytyi keräillä täyteen. Myös kentän läpäisyn jälkeen sai pienen siivun energiaa mittariin. Kun uusi kenttä alkaa, energiamittari on siinä samalla tasolla mihin se jäi edellisen loputtua. Kun pelasi tarpeeksi hyvin, energiamittari oli suhteellisen täynnä kun seuraava kenttä alkoi. Pelissä on loputtomat continuet ja salasana mikä helpottaa pelaamista melkoisesti. 

Peli eteni todella kivuttomasti kuudenteen kenttään asti, mikä olikin sitten pelin ärsyttävin kenttä. Tässä kentässä on vain yksi hirviöhuone josta sai avaimen. Muuten kenttä on kunnon ovisokkelo mihin meinasi hieman mennä hermo. En oikein pidä tälläisestä pelisuunnittelusta. Löysin omin voimin hirviön ja avaimen, mutta en sitten enää jaksanut loppukenttää yrittää selvittää omin voimin. Vilkaisin ratkaisun netistä löytyvästä kartasta ja olisihan tämä ollut melkoinen työmaa selvittää itse. Aika lähellä loppua olin käynyt, mutta totta kai olin sitten väärästä ovesta mennyt sisään ja päätynyt reilusti taaksepäin kentässä. Jotkut ovet veivät aivan kentän alkuun asti mikä oli erittäin mukava kokemus!

Seitsemäs kenttä on myös melko kummallinen tapaus. Avaimen saa haltuunsa toiselta hirviöltä, mutta jos tämän jälkeen käy tappamassa kolmannen ja viimeisen hirviön, avain katoaa! Tässä hieman päätäni raavin, että mitähän ihmettä kun en huomannut, että sain edes koko avainta. Muutaman yrityksen jälkeen asia selvisi ja kenttä menikin kivuttomasti läpi. Kenttä poikkeaa muusta pelistä niin, että tässä kivutaankin ylöspäin oikealle kävelemisen sijaan. Näin jälkeenpäin mietittyäni olisikohan pelintekijöillä käynyt pieni virhe pomojen järjestyksen kanssa. Kentässä kuitenkin kuljetaan ylöspäin eikä missään muussakaan kentässä pidä kulkea taaksepäin kovin pitkiä matkoja hirviöiden perässä, kuudetta kenttää lukuun ottamatta. Joka tapauksessa, onneksi tämä ongelma selvisi aika kivuttomasti :)

Seuraavana vuorossa onkin pelin viimeinen normaali kenttä, sillä yhdeksäs kenttä sisältää vain pomotaistelun pääpahista vastaan. Kenttä itsessään on aika helppo, mutta harmaita hiuksia aiheutti ensimmäinen hirviö. Aluksi missasin koko hirviön, sillä sen huone on sijoitettu aloituspaikan vasemmalle puolelle minne ei yleensä tarvitse lähteä kävelemään. Vastassa on ilmassa kiemurteleva mato/lohikäärme jonka liikehdintä on täysin satunnaista. Väisteleminen ei tullut kysymykseenkään, sillä mato liikkui aivan liian nopeasti. Aivan tuurista kiinni miten hyvillä energioilla madosta selvisi (yleensä ei kovin kummoisilla.) Kenttä alkoikin hangata vastaan todenteolla, sillä muiden hirviöiden tappaminen ei onnistunut energioiden vähyyden vuoksi. Kuoleman jälkeen energiapalkki on aika matalalla tasolla ja tämän kentän viholliset eivät kovin paljoa energiaa pudottele. Tässä ei onnistunut edes energian farmaaminen, sillä viholliset eivät vaan pudottaneet mitään jos olivat jo kerran sen tehneet. Tähän samaan syssyyn täytyy vielä viimeinen pomo tuhota. Vaikka pomo onkin periaatteessa eri kentässä, siihen ei saa mitään jatkopaikkaa tai salasanaa. 

Teinkin sitten sellaisen ratkaisun, että palaan salasanalla takaisin helppoon seitsemänteen kenttään ja pelaan sen mahdollisimman virheettömästi, näin saan huomattavasti enemmän energiaa kahdeksanteen kenttään. Tämä taktiikka toimi ja vaikka kiemurteleva mato heittikin hieman kapuloita rattaisiin, sain sen tuhottua niin, että energiaa oli vielä mukavasti jäljellä loppukenttää varten. Kentän kaksi muuta hirviötä on onneksi aika helppoja tapauksia eikä niihin paljoa energiaa kulunut. Niin kuin kaikkien muidenkin kenttien läpäisyn jälkeen, sai tässäkin siivun energiaa mittariin joka helpotti loppukoitosta. 

Kun pääsin viimeisen pomon luokse, olin luonnollisesti Berttinä, sillä hänellä on huomattavasti helpompi tuhota hirviöitä kun Markilla. Jos kentän loppuoveen onnistui pääsemään Berttinä, sai seuraavaa kenttää jatkaa niin pitkään tässä muodossa kun ajastimessa oli aikaa jäljellä. Tämähän olikin virhe, sillä kerrankin Mark olisi ollut parempi vaihtoehto pomoa vastaan. Bertillä hirviön suustaan sylkemien silmien väistely ei ollut kovin helppoa hommaa. Kuolemahan tässä hommassa koitti ja jälleen täytyi palata seitsemänteen kenttään keräämään energiaa. Uusi yritys ei vieläkään ihan maaliin mennyt, sillä en oikein tiennyt miten pomoon saa tehtyä osumaa vaikka Markia käytinkin. Yritin vimmatusti lyödä silmiä jotta joku edes osuisi johonkin oikeaan kohtaan. Välillä pomon nenässä oleva osumiskohta tuli esiin, mutta en oikein tiennyt miten sen sain aikaan. Selvisikin, että olin lyönyt pesäpallomailalla yhden ruudulla lentelevistä silmistä nenään jolloin osumapiste tuli esiin. Seuraavalla yrityksellä menin aivan nenän viereen, hypin ja hakkasin pesäpallomailalla nopeaan tahtiin. Mailan osuma avasi myöskin tämän osumapisteen jolloin siihen sai tehtyä osumia ilman mitään silmälyöntejä. Tällä taktiikalla pomo kukistui aika kivuttomasti, ei kovin paljoa energiaa oltu viimeiselle pomolle laitettu. Hyvä Mark, olit jossain pomossa parempi kuin Bert!

Loppukuvat ovat aika karua kamaa, ainakin teemaan sopivat! Ei tämä ollenkaan hassumpi peli ollut, pääosin tykkäsin paljon! Pientä miinusta tuosta typerästä kuudennesta kentästä, mutta muuten meno maistui oikein mainiosti. Jos olisin onnistunut kuudennen kentän munkittamaan paremmin läpi, tämä olisi todennäköisesti mennyt kerralla loppuun, sillä energiaa olisi ollut sen verran paljon viimeisiin kenttiin. Todennäköisesti jos yrittäisin tätä uudelleen, peli menisi kuolematta läpi - sen verran helpotuksia kenttien varrelta saa. Tämä peli menee kyllä "uudelleen pelattavat pelit" -listalle :)

T2: Terminator 2: Judgment Day

Games Beaten: 538/710

Genre: Beat 'em Up/Action

Goal: Defeat T-1000 (Stage 5)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

1995 Cyberdyne Systems kehitti ensimmäisen tietokoneen mikä ajattelee ja oppii kuin ihminen.

1996 Tietokone on niin vakuuttava, että Cyberdynestä tulee maailman suurin armeijan tietokoneiden toimittaja.

1997 Elokuun neljäs päivä, Cyberdynen supertietokone "Skynet" yhdistetään verkkoon. Kaikki ihmismäiset päätökset poistetaan strategisesta puolustuksesta.

1997 Elokuun 29 päivä, Skynet tulee tietoiseksi omista voimistaan. Se laukaisee perusteellisen hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Maailmanlaajuinen ydinfuusio-sodankäynti tuhoaa 74 prosenttia koko maailman väestöstä. Tästä selvinneet kutsuvat ilmiötä tuomiopäiväksi...mutta painajainen on vasta alussa. Skynetin päämääränä on eliminoida kaikki ihmiset maapallolta. Jotta ihmiset voisivat elää, joukkotuhosta selvinneiden täytyy käydä taistelua koneiden kanssa. 

2029 Ihmisten vastarinnan täytyy perääntyä, mutta heitä ei ole vielä päihitetty. Heidän menestyksensä johtuu heidän johtajastaan, John Connorista. Skynetin päättää eliminoida John Connorin lähettämällä kaksi Terminaattoria ajassa taaksepäin. Ensimmäisenä on T-800, ohjelmoituna eliminoimaan Sarah Connor, Johnin äiti. Tämä epäonnistui. Toisena on T-1000, kehittyneempi prototyyppi, ohjelmoituna tuhoamaan tulevaisuuden johtaja kun hän oli kymmenenvuotias. 

1 Sinä olet T-800, Malli 101 Terminaattori - kyberneettinen organismi (elävää kudosta metallisen sisäisen tukirangan päällä.)

2 Tehtävänäsi on suojella kymmenenvuotiasta John Connoria T-1000:lta.

3 Hankkia ase ja kuljettaa (neuvo: 10-kaliiperinen vipulukko Winchester ja Electra-Glide Harley Davidson.

4 Löydä John Connor

5 Tottele John Connoria (luota minuun tässä.)

6 Tuhoa Cyberdyne Systems (ennen kuin heillä on mahdollisuutta keksiä tuomiopäivän konetta.)

7 Tuhoa T-1000 ...ennen kuin se tuhoaa sinut.

 - Sinä olet kone, mutta ihmiskunta on käsissäsi.

 - Ei ole muuta kohtaloa kuin se, jonka itse luomme.

 - Huomisen taistelu alkaa tänään.

Heti pelin alkukuvissa tulee ilmoitus, että "LJN LTD Proudly Presents" mikä ei kaikkien LJN:n julkaisujen kanssa pidä paikkaansa, mutta tämän pelin julkaisusta saa olla ylpeä. Ei ollut ollenkaan hullumpi tekele tämä! Peli on reilusti parempaa laatua kuin tuo kamala ensimmäinen osa jonka pelasin muutama vuosi sitten läpi. Kovin pitkästä pelistä ei ole kysymys, vain viisi kenttää, mutta loputtomien continuejen puute sai kyllä pituutta aikaiseksi. Liikkeelle lähdetään neljällä elämällä ja niiden menettämisen jälkeen peli alkaa alusta. Pelin toiseen kenttään on piilotettu yksi continue joka oli erittäin hieno juttu. Tästähän en olisi mitään tiennyt, ellen olisi aikoinaan katsonut Retkun läpäisyvideota. Herra itse ei tätä continuea onnistunut läpäisyssään löytämään, mutta mainitsee asiasta videossaan.

Peli mukailee hienosti elokuvan juonta, ainoastaan alun alastonkohtaus on jätetty pois. Alkukuvissa alaston Arska kuitenkin vilahtaa, mutta ehkäpä munasillaan pahisten mäiskintä olisi ollut liikaa Nintendolle. Jos homma olisi toteutettu Austin Powers -tyyliin, olisi meininki ollut liian huumoripitoista. Pelin ensimmäinen kenttä on perinteistä Beat 'em Uppia ja pahiksia täytyy mättää tietty määrä jotta kenttä etenee. Mäiskintä ei ole mitään Double Dragon -tyylistä kikkailua, vaan melko aivotonta nyrkkien paukuttamista. Pahikset hyökkäävät kimppuun useamman ukkelin joukoissa ja pelkkä paikallaan hakkaaminen johti siihen, että energiaa menetti. Täytyi hieman taktikoida, jotta ukot sai tapettua ilman suurempia energian menetyksiä. Jos vastassa on yksittäinen ukkeli, riitti kun vain takoi hakkausnappia niin pitkään kunnes ukko on kanveesissa. Useamman ukon kanssa täytyi lyömisen jälkeen hieman liikkua poispäin joukosta ja lyödä uudelleen. Aluksi kun en tätä tajunnut, osumaa tuli jatkuvasti. Kun aikansa on pahiksia mukiloinut, siirrytään sisätiloihin jossa mukilointi jatkui. Mukiloinnin jälkeen ruudulle ilmestyy jättimäinen kaveri joka toimittaa ensimmäisen kentän pomon virkaa. Tämä siniseen asuun pukeutunut kaveri on pelin ainoa pomovastus T-1000 lisäksi. Tähän jättiläiseen täytyi kehittää oma taktiikkansa, sillä kaverin lyönneistä ja potkuista menetti aika paljon energiaa. Hyvä taktiikka on, että lyö muutaman kerran ja hyppäsi yli mukiloimaan kaveria selkäpuolelle. Tätä samaa kaavaa sitten jatkoi pahiksen kuolemaan asti.

Toinen kenttä muuttaa pelityyliä radikaalisti ja tässä ajellaan rehvakkaalla Harley Davidsonilla kanaalissa missä T-1000 jahtaa Terminaattoria rekallaan. Kanaalissa on vaikka mitä rojua tiellä ja osasta menettää siivun energiaa, osa taas tappaa kerrasta. Kun T-1000:n rekka ilmestyy ruudun alareunaan, sitä täytyy ampua jotta hän hetkeksi jättää Terminaattorin rauhaan. Samalla täytyy seurata muuta vastaan tulevaa rojua, että ei aja niitä päin. Kanaalissa olevia laatikoita voi tuhota, mutta se ei ole pakollista - näistä menetti vain pienen siivun energiaa. Kanaalissa on verkkoaidasta tehtyjä oviaukkoja joiden ovi täytyy ampua hajalle jotta aidasta pääsi kulkemaan läpi. Tämä on hieman liian tarkasti tehty ja jos sattui olemaan hieman väärässä kohdassa kun yritti aukosta kulkea läpi, henki lähti. Ensimmäisestä kentästä poiketen kuoleman jälkeen ei saa jatkaa siitä kohdasta missä on menossa vaan joutui koko homman alkuun. Onneksi tämä ei kovin pitkä kenttä ollut. Kesti hieman opetella kentän ajelukontrollit ja verkkoaitojen kohdat, mistä pääsi sujahtamaan läpi. Kentän lopussa olevasta autonromusta saa pelin ainoan continuen kun sitä tajusi ampua. Continue on hyvin piilotettu, sillä autonromuja ei voi tuhota joten ei ole mitään syytä ampua niitä huvikseen. Hetken aikaa kun on samaa kaavaa jatkanut ja ampunut T-1000:n rekkaa, ilmestyy John Connor mopollaan ruudulle kentän päättymisen merkiksi.

Kolmannessa kentässä seikkaillaan mielisairaalassa mistä täytyy pelastaa Sarah Connor. Nyt Terminaattori on saanut aseen käyttöönsä, mutta sen käyttö onkin hieman erilaista kuin voisi kuvitella. Terminaattori on tehnyt lupauksen Johnille, että ei tapa siviileitä. Tämän vuoksi mielisairaalan henkilökuntaa täytyi ampua jalkoihin jotta ukot säästyvät kuolemalta. Tämä tarkoitti sitä, että aina ampuakseen täytyi kyykistyä jotta ei vahingossa tappanut ketään. Jos vahingossa tappoi jonkun, menetti siitä hieman energiaa. Kentässä täytyy hissien avulla päästä ylimpään kerrokseen missä Sarah odottaa. Hissit ovat lukittuja ja täytyi löytää avainkortti jotta hissiä voi käyttää. Avainkortit löytyvät kerroksissa olevista huoneista. Huoneista löytyy myös ammuksia, energiaa ja yksi lisäri. Tässä vaiheessa peliä huomasi, että energiat eivät täyty kenttien jälkeen. Eipä tämä ollut kuin marginaalinen ongelma, sillä kun kokemusta karttui, alkoi kentät pääsemään läpi hyvien energioiden turvin. T-1000 kohdataan kasvotusten ensimmäistä kertaa mielisairaalan syövereissä. T-1000 on kuolematon joten häntä kannattikin vain juosta karkuun. Kentän jälkeen ynnätään pisteet yhteen ja mitä enemmän pisteitä keräsi, sai paremman aseen käyttöönsä. Parhaimpana palkintona on legendaarinen GE M134 Minigun jota ei kuitenkaan kovin paljoa pääse pelissä käyttämään. Onnistuin aina saamaan tämän parhaimman aseen palkinnoksi. Riitti kun ampui lähes kaikkia vastaantulevia mielisairaalan henkilökunnan edustajia jalkoihin. Tapoista sai hieman miinuspisteitä, mutta ensimmäisen yrityksen jälkeen tätä ei enää tapahtunut.

Neljännessä kentässä ollaankin Cyberdyne Systemsin tiloissa joka on tarkoituksena räjäyttää hajalle, jotta tulevaisuuden ikäviä tapahtumia ei koskaan tapahtuisi. Elokuvassa Miles räjäyttää pommit ja uhraa itsensä yhteisen hyvän puolesta, mutta tässä pelissä pommien asettelu ja räjäytys on Terminaattorin käsissä. Kentässä on kuusi kerrosta ja viidestä ensimmäisestä kerroksesta täytyi paikantaa kymmenen pommia. Terminaattori voi kantaa vain kolmea pommia kerrallaan ja pommeja täytyi viedä välillä kuudennessa kerroksessa sijaitsevaan Deposit -tynnyriin. En ole ihan varma saiko tässä kentässä ampua ketään, mutta pahisten väistely oli sen verran helppoa, että ei tullut edes testattua. Kun on saanut kaikki kymmenen pommia kasaan, täytyi ne kuljettaa tiettyihin paikkoihin. Jostain syystä nyt pommeja ei voinut kantaa kuin kahta kerrallaan. Aikaa pommien asetteluun ja pakenemiseen on 80 sekuntia mikä on yllättävän tiukka aikaraja. Onneksi peli kertoo, mihin suuntaan pitää mennä ja mihin kohtaan pommi täytyy asettaa. Aluksi ajattelin, että pommit täytyy asetella ympäri rakennusta, mutta kaikki pommit asetettiin vain kuudenteen kerrokseen. Opastuksen vuoksi en tässä kovin montaa kertaa kuollut. Aika riitti juuri ja juuri kunhan vain seurasi opasteita tarkasti. Ajan loppumisesta ei liian kovasti rangaista, lähtee vain lisäri ja sai jatkaa täysin samasta kohdasta täyden ajan turvin. Viimeisen pommin asettamisen jälkeen täytyi vielä keretä hissille jonka jälkeen kenttä päättyy.

Viimeisessä kentässä seikkaillaan terästehtaassa. Pelin vaikeusaste nousee selkeästi ja tässä on muutama todella hankala hyppy. Kentässä ei tarvitse keräillä mitään, kunhan vain selviytyi loppuun. Henki lähti täällä todella herkästi, esimerkiksi jos putosi sulaan teräkseen. Myös kaiken maailman kuumat kaasut ja valuvat sulat teräkset tekivät paljon vahinkoa jos sellaisen päälle jäi aikaa viettämään. Kentässä kohdataan muutamaan otteeseen T-1000 ja nyt viimein pääsi nauttimaan keräämästään GE M134 Minigunista. Kohtaamiset eivät ole mitään kovin hankalia, riitti kun hetken tulitti T-1000 jonka jälkeen kenttä jatkui normaalisti. Tulituksen päätteeksi T-1000 muuttuu epämuodostuneeksi sulaksi metalliksi, aivan kuin elokuvassa! 

Kentässä on todella tarkkoja hyppyjä, missä täytyi päästä sivusuunnassa heiluvan alustan päälle. Alustan liike on kuin vanhan kellon heiluri, tämä teki hypyn ajoittamisesta hieman hankalampaa. Terminaattoria ei voi ohjata hypyn aikana mikä hankaloitti hommaa myös. Muuten pelissä on todella hyvät kontrollit, mutta näissä hypyissä olisi kaivannut vapaampaa liikkumista. Toisen T-1000 kohtaamisen jälkeen tulee ehdottomasti pelin hankalin osuus. Täytyi hypätä ylös ja alaspäin liikkuvalle tasolle jonka alapuolella on sulaa terästä. Myös juuri tason kohdalla on sulasta teräksestä ylöspäin nouseva tulipallo joka hankaloitti hypyn ajoittamista. Tämä hyppy näyttää siltä, että sitä ei olisi edes mahdollista suorittaa. Vaikka mielestään ajoitti hypyn täysin oikein, saattoi hyppy jäädä vajaaksi ja putosi sulaan teräkseen. Onnistuneen hypyn päätteeksi Terminaattori ikään kuin "muljahtaa" tason päälle :D Ehkä tätä olisi voinut hieman helpottaa. Ensimmäisen onnistuneen yrityksen jälkeen kuolin sulasta teräksestä nousevaan tulipalloon kun hämmennyin siitä, että hyppy viimein onnistui. Onneksi kuoleman jälkeen saa jatkaa lähes samasta kohdasta, tämä helpotti tätä vaikeaa hyppyä melkoisesti. Jos olisi joutunut pidemmältä taivaltamaan takaisin, tuntuma hypyn tekemiseen olisi kärsinyt melko paljon. Tämä ei vielä tähän vaikeaan hyppyyn pääty, vaan seuraavaksi pitää päästä sivuttais-suunnassa heiluvalle alustalle. Alusta näkyy juuri ja juuri ruudun vasemmassa reunassa ja ajoituksen piti olla täydellinen jotta alustalle laskeutuminen onnistuu. Vieläkään ei voi huokaista helpotuksesta, sillä seuraavana vuorossa on hieman typerästi suunniteltu hyppy tuntemattomaan. Ensimmäisellä kerralla kun en tiennyt minne pitää mennä, hyppäsin vain tuntemattomaan ja tietysti kiinteän palikan ohi pudoten kerroksen alaspäin. Nyt tuo ensimmäinen älytön hyppy piti suorittaa uudelleen. Tämän hieman kyseenalaisesti suunnitellun hypyn jälkeen täytyi vielä päästä yhdestä sivuttais-suunnassa heiluvasta alustasta ohi jonka jälkeen viimein pääsi sellaiseen kohtaan, mistä pystyi jatkamaan kuoleman jälkeen. Jos tässä välissä missään vaiheessa kuoli, joutui takaisin ensimmäiseen hankalaan hyppyyn. Olisihan tähän välille voinut jonkun jatkopaikan laittaa kun kerta ihan kiinteillä palikoilla kuljettiin hetkittäin. Tämä pitkä osuus imi elämän poikineen ja tuo ihana yksi continuekin suli teräksen lailla tätä kohtaa yrittäessä. Useat yritykset päättyivät jo ensimmäiseen älyttömään hyppyyn. Pelin toinen kenttä kulutti yleensä muutaman lisärin kun en vain onnistunut pääsemään verkkoaidoista ynnä muusta rojusta kuolematta. Tämä tarkoitti sitä, että lisäreitä ei ollut kovin montaa käytettävissä viimeiseen kenttään. Onnistui viimein saamaan useiden yritysten jälkeen sellaisen yrityksen aikaiseksi, että kuolin toisessa kentässä vain kerran. Muut kentät olivat sen verran helppoja, että niissä ei kuolemia tullut.

Onnistuin pääsemään vaikean ensimmäisen hypyn vain muutamalla kuolemalla vaikka pari kertaa putosinkin alaspäin kun en tiennyt, miten kenttä jatkuu. Tämän brutaalin pitkän osuuden jälkeen kenttä helpottui hieman, mutta tarkkana sai hyppyjen kanssa olla, että ei vain pudonnut alaspäin. Etenin todella varovasti ja viimein jättimäiset sulatus-sammiot näkyivät edessäni - on viimeisen taistelun aika. Tässä vaiheessa ei ole enää asetta käytössä vaan täytyi turvautua perus nyrkkeihin. Taistelu on todella helppo ja ideana on hypätä T-1000:a kohti lyöden samalla. Tämän seurauksena T-1000 siirtyi hieman taaksepäin, lähelle sulaa terästä. Hetken aikaa kun jatkoi tätä kaavaa, sai T-1000:n työnnettyä sulaan teräkseen ja taistelu päättyi. Tiesin jo taistelun alettua, että peli menee läpi, sillä minulla oli vielä tuo ylimääräinen continue naftaliinissa. Taistelun jälkeen vielä muutamat helpot tasoloikat jonka jälkeen saavutaan Sarahin ja Johnin luokse. 

AVGN parjasi tätäkin peliä ihan huolella, mutta minä pidin tästä todella paljon! Onhan tässä omat ongelmansa, mutta pääosin erittäin nautinnollista menoa. Huonoin osuus on tuo pelin toinen kenttä hieman outoine hitboxineen, mutta muuten ei isompia moitteita ole. Viimeisen kentän täytyykin olla hankala, mutta ehkä tuota yhtä hyppyä olisi voinut aavistuksen helpottaa. Olisi voinut ottaa ainakin sulasta teräksestä nousevan tulipallon pois. Pelin grafiikat ovat hienot, kontrollit toimivat moitteetta ja välikuvat ovat upeasti tehty. Kaikki hahmot näyttävät juuri siltä, miltä pitääkin. Musiikitkin sopivat pelin tunnelmaan erinomaisesti. Aika pitkälle ollaan tultu NESin ensimmäisestä Terminator -pelistä kaikilla osa-alueilla :D