Wizardry: Proving Grounds of the Mad Overlord

Games Beaten: 517/710

Genre: RPG

Goal: Defeat Werdna (Level 10)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 8/10

Eräänä aamuna, Trebor, hullu yliherra huomasi, että hänen hallussaan ollut tarunomainen amuletti on kadonnut. Tajuttuaan ultimaattisen pelkonsa tulleen toteen, hän mutisi itsekseen "amuletti on täytynyt varastaa kun olin nukkumassa." Tutkiessaan huonettaan siinä toivossa, että amuletti löytyisi, hän huomasi pöydällä olevan lapun. "Typerä Trebor, en olisi uskonut saavani amulettia haltuuni näin helposti. Sinusta on tullut seniili! Älä yritä saada amulettia takaisin. Sinun parhaat yrityksesi tulee epäonnistumaan. Mahtava velho Werdna."

Kun Trebor oli saanut kirjeen luettua, se syttyi tuleen ja paloi tuhkaksi. Vihastunut Trebor lähetti kutsuja maaseudulle ja saikin kerättyä sotilaita amuletin pelastamiseksi. "He ketkä saavat amuletin pelastettua, palkitaan rikkauksilla ja kunnialla," hän ilmoitti sotilaille.

Seikkailijat, ketkä olivat itsevarmoja taidoistaan, kerääntyivät Treborin alle ja astuivat sisään luolastoon joka sijaitsi linnan alapuolella tavoitteenaan tuhota Werdna.

Tämä pelin aloittamista olen vältellyt useita vuosia, mutta nyt viimein oli sen aika. Syy tähän välttelyn oli se, että näin pelistä pientä pelailupätkää jonka vuoksi nousi hieman oksennusta suuhun. Peli on tyyliltään Dungeon Crawler ja ensimmäisiä tämän tyylisiä pelejä joita julkaistiin 1980-luvun alkupuolella. Tästä syystä vaikeusaste ja alkeellisuus ovat huipussaan. Peli näyttää NESillä kurjalta, mutta ei se ole mitään verrattuna alkuperäisiin versioihin :D Olen kyllä jo useampia Dungeon Crawlereita pelaillut läpi, mutta tämän näkeminen puistatti. Vaikka en tämän tyylisistä peleistä hirveästi välitä, niin yleensä nämä ovat olleet graafisesti ihan näyttäviä. Toista on tämän pelin kanssa. Valkoisien tekstien tuijottelun lisäksi tässä tuijotellaan lähinnä ruskeita seiniä ja mustaa lattiaa/kattoa. 

Onneksi en vielä aloittaessa täysin tiennyt, miten sakeaan soppaan olen lusikkani tunkemassa, olisi saattanut aloitusajankohta siirtyä vielä jonkin verran :D

Peli on todella yksinkertainen ja se sisältää vain yhden linna-alueen sokkelon lisäksi. Linna-alueelta löytyy kaikki tarvittava hahmojen luontiin, parantamiseen, varustamiseen ynnä muuhun liittyen. Sokkelo on taas sitten pelin "pääalue" missä taistellaan monstereita vastaan ja etsitään reittiä pahan velho Werdnan luokse. Sokkelo on kymmenen kerroksinen ja jokainen kerroksista on samankokoinen. Tämä on niitä harvoja hyviä juttuja pelissä. Tykkäsin, että aina palataan samaan linnaan sokkelossa pyörimisen jälkeen. Selkeä rakenne toimii mainiosti. Jos tämä olisi ollut monimutkaisempi, tämä olisi ollut aivan järkyttävä peli...lähellä mennään jo nyt!

Seikkailu alkaa perinteisesti hahmojen luomisella. Peli tarjoilee valmiita hahmoja ja valitsinkin ensimmäisellä yrityksellä valmiin paketin. Otin mukaan seikkailuun mahdollisimman erilaisia hahmoluokkia kuten Fightereitä, Mageja ja Clericin. Valmiit hahmot osoittautuivat virheeksi ja niiden avulla ei oikein edennyt mihinkään. Peli näytti heti karvaan puolensa kun henki lähti todella nopeasti kun astui sisään sokkeloon. Kaikki hahmot kun kuolevat yhden taistelun aikana, he jäävät sokkelon uumeniin. Hahmot pystyy pelastamaan uusilla luoduilla hahmoilla, mutta hahmot ovat saattaneet menettää kaikenlaista tärkeää kuolemisen aikana. Uusilla hahmoilla täytyy selviytyä kuolleiden luokse jotta he saa pelastettua. En edes tajunnut, että hahmot pystyy pelastamaan ja loinkin vain uudet hahmot unohtaen vanhat. Tällä ei onneksi tässä vaiheessa peliä ollut mitään väliä, sillä eipä hahmoilla mitään varusteita edes ollut.

Omien hahmojen luonti osoittautui hyväksi tavaksi ja heillä olikin jo lähtötilanteessa enemmän energiaa kuin valmiiksi luoduilla. Tein kolme Fighteriä, kaksi Magea ja yhden Clericin. Tällä porukalla meno alkoi sujumaan ja onnistuin samaan expaa kasaan leveleitä varten. Levutus tapahtuu tässä pelissä niin, että täytyy käydä linna-alueella olevassa majatalossa yöpymässä ja jos on tarpeeksi expaa kasassa, saa levelin. Nukkuminen on onneksi ilmaista, mutta mikään muu ei harmillisesti ole. Jos hahmot ovat haavoittuneet, heitä täytyy parantaa majatalossa. Jos hahmo on kovinkin huonossa kunnossa, parantaminen saattoi kestää viikkotolkulla. Myös rahaa tähän prosessiin upposi hyvä määrä. Pelissä on sellainen ihana mekaniikka, että hahmot ikääntyvät. No, tämä on ihan tuttua muistakin tämän tyylisistä peleistä, mutta tässä se jotenkin ahdisti huomattavasti enemmän. Jos hahmon saavuttaa 50 ikävuotensa, alkaa osumatarkkuus heikentyä. Ilmeisesti tämän pisteen jälkeen ikä alkaa laskea ja jos se menee nollaan, hahmo kuolee lopullisesti. Kun yritin levuttaa ja jatkuvasti tuli osumaa, vierailin majatalossa useasti. Hahmojen iät nousivat uhkaavasti. Onneksi hahmot ovat nuoria teinejä aluksi, joten kaukana ollaan vielä keski-iästä. Tähän ikääntymiseen on olemassa jippo! Kun hahmoja parantaa Clericin taioilla ja sitten käy Clericillä nukkumassa majatalossa jotta taiat saa takaisin täyteen, ei ikääntymistä synny! Ilmeisesti tämä nukkuminen tuo snadisti ikääntymistä lisää, mutta ei todellakaan vaikuta mihinkään. Melko iso kivi vierähti sydämeltä kun selvisi, että pelissä on tälläinen mukava helpotus. Cleric oppii leveleiden myötä uusia parempia taikoja myös parantamiseen liittyen ja käyttömäärätkin lisääntyvät. Ei tarvinnut ihan joka välissä käydä majatalossa nukkumassa :)

Pelissä pystyy vaihtamaan hahmojen luokkia kunhan saa tietyt attribuutit kasaan. Esimerkiksi Fighterin voi muuttaa Lordiksi, Magen Wizardiksi ja Thiefin Ninjaksi. Jos hahmoluokanvaihdoksen haluaa tehdä, se tarkoittaa, että kerätyt levelit lähtevät pois. Tämän homman hylkäsin heti alkuunsa, koska levutus on melko aikaa vievää hommaa enkä halunnut aloittaa sitä enää uudelleen. Sellainen hyöty näistä toisenlaisista hahmoluokista olisi ollut, että ne yhdistelevät muiden hahmoluokkien juttuja. Esimerkiksi Lordi pystyy Fighterin hyökkäyksien lisäksi käyttämään taikoja. Onneksi yhdellä Clericillä ja kahdella Magella pärjäsi oikein mainiosti! Huomasin tuossa leveleiden saamisen ohessa, että hahmojen attribuutit voivat myös laskea mikä on itselle ennenkuulumaton juttu. Tämä peli se vaan jaksaa yllättää negatiivisesti :D

Tässä minä sitten linnaan johtavien portaiden lähimaastossa jumitin levuttamassa todella pitkän tovin ennen kuin uskalsin lähteä yhtään sen pidemmälle sokkelon uumeniin. Keräsin useamman levelin varmistaakseni etenemistäni. Tavoitteena oli leveleiden lisäksi kerätä rahaa jotta pystyisin linnassa olevasta kaupasta ostamaan parempia varusteita ja aseita. Parhaimmat varusteet olivat todella kalliita ja niihin joutui keräämään rahaa melkoisen summan. Kauppa myy vain tiettyjä kamoja ja joitain parhaimpia ei voi saada kuin tuurilla. Viholliset pudottavat arkkuja joiden sisältä saattoi löytää jonkin älyttömän tavaran! Itse en onnistunut pelin alkupuolella löytämään mitään mullistavaa, vaikka monia arkkuja availinkin. Arkut ovat monesti ansoitettuja ja varkaan avulla niitä pystyi yrittää neutralisoida. Tämä homma oli ihan herran haltuun -hommia, sillä välillä ansa vain laukesi päin näköä. Onneksi se ei tehnyt kuin hieman vahinkoa ja sisällön sai pitää. 

Peli on siitä julma, että ihan mitkä vaan perusviholliset saattoivat tehdä uskomatonta tuhoa. Viholliset tykkäsivät myös myrkyttää ja lamaannuttaa hahmoja ahkerasti. Onneksi Clericillä pystyi parantamaan näistä, mutta jos ei ollut enää taikoja jäljellä, henki lähti nopeasti. Tätä minulle kävikin alkuvaiheessa useasti, että minut piestiin henkihieveriin ja selviydyin takaisin linnaan juuri ja juuri. Kuolleet hahmot täytyy käydä temppelissä parantamassa ja se ei ole ihan halpaa lystiä. Peli vielä vittuilee niin, että aina hahmo ei parantamisen jälkeen herännytkään henkiin vaan on jossain tuhka -muodossa. Tähän tarvittiin sitten lisää rahaa jotta hahmon sai lopullisesti herätettyä henkiin. Kun viimein hahmo on taas elävien kirjoissa, se täytyy käydä lisäämässä takaisin kulkueeseen. Mutta mitäs ihmettä, hahmoa ei näy muiden valittavien joukossa? Tästä päästäänkin pelin ehdottomasti paskimpaan mekaniikkaan eli hahmojen mielialanvaihteluihin. Hahmoilla on erilaisia mielialoja jotka voivat olla hyvä, paha tai neutraali. Hahmo vaihtaa mielialaansa sen mukaan, miten käyttäytyy sokkelon uumenissa. Jos esimerkiksi tappaa paljon ystävällisiä mörköjä, muuttuu mieliala pahaksi. Jos taas säästää ystävälliset möröt ja juoksee karkuun, saattoi mieliala vaihtua hyväksi. Jokainen hahmoluokka voi muuttua vain kahdeksi mielialaksi, eli esimerkiksi Mage pystyy olemaan vain paha ja neutraali. Hyvä ja pahat eivät voi olla samaan aikaan ohjattavassa joukossa. Jos tämä muutos tapahtuu silloin, kun ollaan sokkelossa seikkailemassa ja ei ole tarkoitus lopettaa pelaamista, silloin ei haittaa millä tuulella kukakin on.

Tämä paska se pääsi sitten yllättämään todenteolla. Olin levuttanut hyvän tovin ja yksi Fightereistäni kuoli. Parantamisen jälkeen en saanut häntä enää mukaan kulkueeseen kun kaveri ei ollut samalla mielialalla kuin muut. Jouduin tekemään uuden Fighterin ja ottamaan hänet mukaan seikkailuun. Myöhemmin kävi vielä niin, että paras Fighterini kääntyi ja samantyylisen sattumuksen jälkeen jouduin hylkäämään hänet. Vielä kerran tämän samantyylisen jutun kanssa tuli ongelmia ennen kuin viimein tajusin mistä on kyse. Pelissä on vielä sellainen ihana mekaniikka, että kun käy tallentamassa, kaikki hahmot häviävät pois kulkueesta. Jos tallentamisen aikana eivät kaikki olleet samalla mielialalla, vituiksihan se meni. Tämä koitui kohtalokseni ja tämän jälkeen selvitin tarkasti, miten saan ongelman vältettyä, että ei enää hyviä levutettuja hahmoja menisi hukkaan. Yritin hetken myös sellaista, että otan korkealla tasolla olevan hahmoni ja käyn pienempi leveleisten hahmojen kanssa hakkaamassa vihollisia. Näin saisin käännettyä hahmoni takaisin samalle mielialalle kuin muut. Tämä ei kuitenkaan oikein onnistunut. Onneksi näiden muutamien sekoilujen jälkeen sain homman rullaamaan niin, että vahinkoja ei käynyt. Aina ennen tallentamista tarkistin, millä mielialalla porukka on. Kerran jouduin hakkaamaan vihollisia juuri ennen pelisession lopettamista kun yksi hahmoistani jostain syystä vaihtoi mielialaansa. Onneksi tässä ei kovin pitkään mennyt. On kyllä yksi paskimmista ideoista mitä tiedän - varsinkin, kun mielialaa ei voi helposti muuttaa takaisin. Muutenkin hankala peli, niin sitten vielä tälläistä vittuilua laitettu.

Kun viimein olin saavuttanut tavoitteeni leveleiden ja muiden tavaroiden osalta, lähdin etenemään pelissä. Sokkelo on aika kummallisesti toteutettu, sillä vain neljästä ensimmäisestä kerroksesta saa pelin etenemiseen tarvittavia juttuja. Ilman karttoja näiden kerrosten tutkiminen olisi ollut aivan järkyttävää puuhaa. Vaikka kerrokset ovat samankokoisia, kartan piirtämisen suhteen ne sisältävät monia ärsyttäviä juttuja. Esimerkiksi kerros saattaa loopata kun kävelee tarpeeksi reunaan. On myös yksisuuntaisia ovia, pimeitä osioita, rotkoja ja laattoja jotka kääntävät kulkusuunnan. En edes harkinnut pelaavani tätä peliä ilman läpimeno-opasta tai karttoja. Näiden avullakin pelikokemus oli todella kurja. Magella on taika, mikä näyttää koordinaatit missä on menossa, mutta tämähän olisi ollut hulvattoman hauskaa hommaa piirtää karttaa tällä tavalla!

 

Kolmesta ensimmäisestä kerroksesta löytyy avaimia jotka avaavat erilaisia reittejä näiden kerrosten välillä. Neljännessä kerroksessa on pelin viimeinen tärkeä tavara, Blue Ribbon. Tätä tavaraa vartio liuta hieman kovempia vihollisia jotka voi mieltää pieneksi pomotaisteluksi. Kävin testaamassa taistelua ja turpaan tuli sen verran pahasti, että täytyi painaa resettiä jotta koko kulkueen jäsenistö ei kuolisi. Peli toimii niin, että se periaatteessa tallentaa automaattisesti vaikka tässä erillinen tallennusmekaniikka onkin. Jos resettiä painaa, jää kulkue sokkelon uumeniin. Linnassa on sellainen toiminto jolla pystyy matkustamaan takaisin kulkueen luokse ja jatkamaan peliä siitä. Kun painoin resettiä taistelun aikana, jatkopiste on suoraan ennen taistelua. Nyt vain ei mennytkään taisteluun uudestaan vaan perääntyi häntä koipien välissä. Katselin vähän läpimeno-oppaasta, että tässä taistelussa hahmojen kannattaisi olla 11-12 levelisiä. No, minun hahmoni olivat levelillä kahdeksan :D Ei muuta kuin levuttamaan! Levutin nyt toisen kerroksen alkupuolella, koska siitä sai enemmän expaa kuin ensimmäisestä kerroksesta. Tätä tein aika hyvän tovin ja sitten kun olin saavuttanut tavoitelevelin, kävin hoitelemassa välipomon. Huomasin sitten, että toinen kerros ei ole se paras jatko-levuttamiseen, vaan ensimmäisestä kerroksesta löytyy ratkaisu!

Ensimmäisen kerroksen uumenissa on yksi huone, missä on vain yksi vihollinen Murphy's Ghost. En edes muista, saiko tämän kummituksen tappamisesta mitään erikoista, mutta expaa sai todella mukavasti! Murphy's Ghost on periaatteessa kertakäyttöinen vihollinen, mutta peli on hieman hassusti tehty ja kummitusta pystyi tappamaan niin monta kertaa kuin halusi. Kun painaa B-nappia, pääsee vierailemaan leirissä jossa sitten voi parantaa hahmoja, varustaa uudelleen ynnä muuta. Kun leiristä poistuu, kaikki tekemäsi jutut resetoituu, eli Murphyn kummituskin ilmestyy uudelleen! Tässä sitten vietin useamman päivän hakaten tätä samaa vihollista. Tapoin kummituksen rämpyttämällä nopeasti A:ta, kävin vierailemassa leirissä ja tein saman uudelleen. Tämä kummitus on siinäkin mielessä hyvä levutukseen, että se ei tee juurikaan mitään vahinkoa. Sen kuin vain mättää menemään ja välillä parantaa hahmoja Clericillä. Tässä meni niin pitkään kokonaisuudessaan, että kerkesin kuuntelemaan Mayhemin ja Emperorin discografiat sekä puolet Darkthronen tuotannosta :D Tätä levutusprojektia ei olisi kyllä kestänyt ilman ulkopuolisia musiikkeja. Levutin 13:sta levelistä 19:sta leveliin asti. Thief oli jo hieman edempänä levelillä 20:tä.

Läpimeno-oppaasta lukaisin, että 13-17 leveleillä kannattaa olla, että edes harkitsee lähtemistä viimeiseen kerrokseen. No, tapani mukaan levutin sitten reilusti yli tästä. Oppaasta selvisi myös, että viimeisessä kerroksessa on aivan upeasti suunniteltuja vampyyri -vihollisia, jotka imivät hahmoilta leveleitä! Ja minä kun luulin, että tämä peli ei enää hirveämmäksi voisi mennä. Viimeinen kerros on vielä sellainen, että täytyy voittaa kuusi pakollista vihollistaistelua ennen kuin pääsee Werdnan luokse. Tämä ajatuksena ahdisti sen verran, että levutin sitten reilusti tavoitteiden yli. Halusin saada homman ns. keralla purkkiin.

Peli on todella hämmentävästi suunniteltu, että Blue Ribbonin keräämisen jälkeen voi periaatteessa mennä suoraan viimeiseen taisteluun. Neljännestä kerroksesta löytyy hissi joka vie yhdeksänteen kerrokseen. Yhdeksättä kerrosta ei tarvitse juurikaan tukia, vaan reitti viimeiseen kerrokseen löytyy aivan hissin vierestä. Kerroksista 5-9 ei ilmeisesti löydy mitään kovin järkevää, ehkä olisi tuurilla voinut arkusta löytää parempia varusteita, mutta fuck that shit!

Hieman jännitti lähteä viimeistä kerrosta tutkimaan vaikka olinkin reilusti yli tavoiteleveleiden. Minulla ei ollut kuin kaupan parhaimmat varusteet enkä ollut muuttanut hahmojani esim. Lordeiksi tai Wizardeiksi. Onneksi tämä ei haitannut mitään ja viimeinen kerros lähti mukavasti liikkeelle. Ensimmäisenä viimeisessä kerroksessa pisti silmään, että grafiikat muuttuivat pykälän verran. Nyt oranssin-ruskeat tasaiset seinät ovat muuttuneet oranssin-ruskeiksi kiviseiniksi, vau!

Pakollisten taisteluiden päätteeksi saa arkun joka sisältää jotain hyvää kamaa. Ongelma tässä on se, että tavarat täytyy käydä linnassa olevassa kaupassa tunnistettavana, jotta niitä voi käyttää. Teinkin sitten niin, että kun olin hoitanut kaikki taistelut ja saanut tavarat haltuuni, palasin linnaan. Tästä viimeisestä kerroksesta pääsee linnaan takaisin todella helposti.

Linnareissu oli melkoisen turha, sillä minulla oli jo lähes kaikki saamani tavarat jo valmiina. Todella typerää, että samoja kaupasta ostettavia tavaroita löytyi näinkin syvältä sokkelon uumenista. Yksi ihan ok -tavara löytyi ja se oli tikarit varkaalle. Kun olin sitten matkalla takaisin viimeiseen kerrokseen, jouduin taisteluun yhdeksännessä kerroksessa. Hieman huolimattomasti luin vihollisten nimet ja eipä aikaakaan kun Thiefiltä hävisi kaksi leveliä. Nämä paskiaiset olivat nimeltään Lifestealereita ja sinne meni kaksi vaivalla ansaittua leveliä kuin tuhka tuuleen. Jälkeenpäin ajateltuna, tässähän olisi voinut painaa resettiä jolloin kaikki taistelun aikana tapahtuneet asiat olisivat jääneet tapahtumatta ja peli olisi jatkunut ennen taistelua olevasta kohdasta. 

Tästä vihastuneena jatkoin kuitenkin eteenpäin. Thief oli lähtökohtaisesti kuitenkin kovemmalla levelillä kuin muut, joten ei tämä täysi katastrofi ollut. Tällä kertaa viimeisessä kerroksessa tuli hieman ärsyttävämpiä vihollisia vastaan pakollisissa taisteluissa. Aloin käyttämään resettitaktiikkaa ja jos vastassa oli jotain älytöntä vahinkoa tekeviä vihollisia, otin resetin avulla uuden yrityksen. 

Kuuden pakollisen taistelun jälkeen saavuin viimein Werdnan huoneen ovelle ja olin hieman heikommassa kunnossa kuin ensimmäisellä reissullani. Lähes kaikki energiaa täyttävät loitsut oli käytetty, vain muutama jäljellä. Läpimeno-oppaasta huomasin, että Werdnan taistelussa mukana on aika ärsyttävää sakkia, kuten leveleitä imeviä vihollisia. Se, mitä vihollisia sattui olemaan taistelussa mukana, määräytyy randomilla. Tässä jumitinkin jonkun tovin, kun en millään saanut taistelua alkuun. Viimein sain hieman paremman yrityksen, mutta lähes kaikki hahmooni olivat kuolleet. Onneksi tajusin tämän ajoissa, sillä jos kaikki hahmoni olisivat kuolleet, olisi heidät joutunut hakemaan jollain toistella porukalla takaisin. Kun minulla ei pahemmin muita kovalevelisiä hahmoja ollut, olisi taas joutunut levuttamaan. Monia yrityksiä meni, mutta sain viimein itseni sellaiseen tilanteeseen, että hahmoni olivat kaikki elossa ja ylimääräiset viholliset taistelusta tuhottu. Werdna vastustaa taikoja aika hyvin, mutta satunnaiset osuivat perille asti. Thief oli kyllä melko turha hahmo ja jos olisin tämän tiennyt, olisin tehnyt hänen tilalleen kolmannen Fighterin. Thief lyö suurimman osan lyönneistään ohi. Onneksi Magen paras taika osui mukavasti Werdnaan tehden yli sata yksikköä vahinkoa. Kaksi hahmoa oli kuollut ja muutkin aika heikossa hapessa, taistelu näytti menetetyltä. Mutta onneksi olin kuitenkin saanut sen verran vahinkoa tehtyä, että Werdna viimein tuhoutui! 

Eikä tässä vielä kaikki, sillä peli ei lopu tähän, vaan joutuu vielä palaamaan takaisin linnaan. Onneksi pelissä on teleporttaus -loitsu, millä voi mennä mihin haluaa. Teleportilla voi teleportata sokkelon muurin sisään joka tarkoittaa kuolemaa. Eli, tässä täytyy tietää tarkkaan mihin teleporttaa...mahtavaa. Onneksi läpimeno-oppaassa sanottiin, että ei tarvitse teleportata kuin kymmenen tasoa ylöspäin ja homma on siinä. Teinkin näin ja kun saavuin linnan porttien sisäpuolelle, ruudulla komeili teksti, että olin hukkunut johonkin altaaseen. Hieman paniikki iski päälle, mutta tämä ei onneksi haitannut, seuraavana ruudulla komeili onnitteluteksti! Tässähän voisi halutessaan pelata pelin uudelleen läpi jos myisi Wernan tappamisesta saadun Amuletin, joka saa Werdnan ilmestymään uudelleen sokkelon loppuun, mutta sanoisin, että tämä riittää tätä peliä aivan mainiosti!

Aivan järkyttävä peli. Ahdistava ja ankea. Pisteet tämä saa linnan ja sokkelon suunnittelusta. Myös hyvä levutuspaikka ansaitsee maininnan. Eipä tässä sitten muuta hyvää ollutkaan. Jos joku tykkää tälläisistä HC Dungeon Crawlereista, tämä on varmaan mukavaa nannaa, mutta itselle aivan kamala pelikokemus. Onneksi tämä on nyt viimein pelattu läpi, joskus sitten toisen jatko-osan pariin.

Where in Time is Carmen Sandiego?

Games Beaten: 516/710

Genre: Strategy/Party

Goal: Complete All 80 Cases

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Niin kuin tiedät, Carmen Sandiego on johtajana kansainvälisessä rikollisliigassa ketkä tekevät Acmen ja ympäri maailmaa olevien poliisivoimien elämästä hankalaa. He pystyvät matkustamaan maasta toiseen yhtä helposti kuin sinä tai minä menisimme supermarkettiin. Sillä välin kun olemme onnistuneet nappaamaan hänen aikaisemman rikolliskoplansa, emme ole onnistuneet pitämään Carmenia lukkojen takana. 

Tarvitsen teitä kaikkia auttamaan Acmea ja ratkaisemaan tähän mennessä vaikeimman tehtävän...jäljitä ajan halki matkustava Carmen! Carmen ja hänen V.I.L.E. -kätyrinsä ovat keksineet keinon matkustaa ajan halki. He ovat murtautuneet supersalaiseen laboratorioon ja saivat haltuunsa uusimman mallin aikakoneesta. He eivät tyydy vain nykyajassa ryöstelyyn, vaan käyttävät teknologiaa hyödykseen ryöstelläkseen kuuluisia aarteita 1500 vuoden ajalta: Napoleonin hatun, Don Quixoten keihään ja jopa Paul Reveren hevosen. (Onneksi he nappasivat herra Reveren hevosen 19 päivä huhtikuuta vuonna 1775, päivä hänen kuuluisan ratsastuksensa jälkeen joten vahinkoa ei syntynyt.)

Sinä saat käyttöösi viimeisimmän kehitystyön tuloksen kannettavien aikakoneiden saralla; Chronoskimmer 325i:n. Sinä käytät sitä matkustaen halki 1500 vuotisen historian ja 48:an erilaiseen sijaintiin. Voit elektronisesti skannata rikospaikan johtolankojen varalta ja kääntää todistajien kanssa käydyt keskustelut. Laite sisältää myös nappaajarobotin joka nappaa epäillyn kiinni ilman sen suurempia hälinöitä. 

Acmelle on myönnetty liittovaltioiden aikamatkustuskomissioiden lisenssi sallien Chronoskimmerin käyttö tietyillä aikarajarajoitteilla. Liitteenä olevat tiedot opastavat sinut tehtävääsi.

Onnea tehtävääsi täältä päämajasta. Luotamme sinuun! -Päällikkö

Tämän täytyy olla yksi NESin erikoisimmista peleistä. Kyseistä peliä on julkaistu myös monelle eri alustalle NESin lisäksi. Tästä on olemassa televisiosarja, mutta sitä tehtiin vuosina 1996-1998, eli sarja on pelin pohjalta tehty. Muutama muukin televisiosarja löytyy kuten Where in the World is Carmen Sandiego? (1991-1996) ja Where on Earth is Carmen Sandiego? (1994-1999). Kaikkea Carmen Sandiegoon viittaavaa onkin sitten julkaistu vuosien varrella lähes 40 kappaletta. Löytyy kirjoja, konsertteja ja planetaarioesitys. Tätä on jatkunut vuodesta 1985 ja uusin sarjan tulokas on tullut vuonna 2025. Empä tiennyt tätä aloittaessani miten massiivisesta jutusta on kysymys :D Katselin huvikseni läpäisyni jälkeen sekä Where in Time is Carmen Sandiego? että Where in the World is Carmen Sandiego? -sarjojen jaksot. Meno on melkoista ADHD -sekoilua mikä eroaa pelistä täysin. Peli on lähes vastakohta tästä sekoilusta ollen melko pelkistetty ja etenee verkkaiseen tahtiin. Pelissä ei ole edes musiikkeja joten jo hyvin aikaisessa vaiheessa läpäisyä laitoinkin omat musiikit taustalle soimaan, että jaksoi paremmin tämän todella puuduttavan rupeaman läpi.

Eli pelin ideana on ratkaista juttuja eli caseja matkustamalla historian halki. Tavoitteena on saada rosvo käpälälautaan. Pelissä on yhteensä 80 casea ja nämä kaikki täytyy hoitaa jotta peli menee läpi. Peli alkaa ACME -rakennuksen hissistä ja eri kerroksista voi valita erilaisia toimintoja.  Ensimmäisessä kerroksessa pystyi juomaan kahvia ja toisessa kerroksessa tehdä jonkin kemiallisen kokeen. En oikein tiedä mitä merkitystä näillä on, tuskin mitään kummempaa. Aulasta pääsee takaisin alkuruutuun jos sitä haluaa uudelleen ihailla ja kellarista näkee pelin lopputekstit. Itse peli aloitetaan kerroksesta kolme eli henkilökuntakerroksesta. Syötetään oma nimi ja jos on saanut salasanan, se syötetään myös tässä ruudussa. Jokaisen casen ratkaisemisen jälkeen saa salasanan jonka avulla voi jatkaa peliä. 

Tämän aloittaminen ahdisti aika paljon, mutta onhan tämäkin jossain vaiheessa pelattava läpi. Aluksi homma näytti todella sekavalta, mutta lopulta peli osoittautuikin hyvin yksinkertaiseksi. Peli heittää sinut johonkin random maahan ja ajankohtaan. Sinun täytyy keräillä vinkkejä mihin maahan ja ajankohtaan sinun tulisi seuraavaksi mennä jotta pysyt rosvon kintereillä. Ruudun vasemmassa alareunassa näkyvät tunnit joiden puitteissa rosvo täytyy saada kiinni. Kaikki erilaiset toiminnot vähentävät tunteja tästä aikarajasta. Jos tunnit menivät nolliin, tehtävä loppui automaattisesti.

Pelissä on kolme erilaista tapaa kerätä vinkkejä; todistaja, tieto ja skanneri. Nämä löytyivät alareunassa olevan "Search" -napin takaa. Todistaja ja tieto ovat periaatteessa samanlaisia ja niistä saa vinkin, mihin rosvo on seuraavaksi mennyt. Peli kertoo jonkin historiallisen tapahtuman kuten vaikka nimen tai sattumuksen ja tästä pitäisi sitten päätellä mihin pitää mennä. Kun tuo oma historiantietämys on mitä on, täytyi Googlen apuun turvautua jotta pysyisin rosvon perässä. Vinkit ovat välillä aika kiperiä ja täytyi tarkkaan tarkistaa vuosiluku milloin jokin henkilö on elänyt tai tapahtuma käyty. Välillä vaikka henkilö olisi kuollut ja syntynyt samassa maassa, se ei tarkoita sitä, että täytyisi matkustaa tähän maahan. Täytyi myös tukia, mitä henkilö on saanut aikaan elämänsä aikana. Esimerkiksi jos on tehnyt jotain mullistavaa aivan toisessa maassa. Kun sitten on mielestään selvittänyt mihin vuoteen ja maahan täytyy matkustaa, painetaan alareunassa olevaa "Travel" -nappia. Peli antaa kolmesta neljään maata mihin voi matkustaa. Punaisella viivalla on merkitty ajanjakso, mihin ajankohtaan maan valitseminen vie. Välillä sama maa saattoi olla useampaan kertaan tässä maavalintakohdassa, mutta tässä tapauksessa täytyi tarkkaan katsoa vuosiluku jotta päätyy oikeaan paikkaan. Jos sattui matkustamaan väärään mestaan, yleensä siellä ei kukaan tiennyt mistään mitään. Tässä tapauksessa on mahdollista yrittää päästä takaisin samaan pisteeseen missä oli matkustamisen avulla, mutta kun matkustaminen kuluttaa kellossa olevia tunteja, paras ratkaisu oli painaa "Abort" -nappia ja aloittaa uusi case. Vaikka casen pieleen menemisen jälkeen peloteltiin lisenssin menetyksellä ynnä muulla shaiballa, en ainakaan itse huomannut mitään haittaavia tekijöitä, vaikka casen hylkäsikin tai sen muuten feilasi. 

Viimeinen tapa löytää reitti rosvon luokse on skannaaminen ja skannauksen jälkeen sai jonkin esineen mikä liittyy maahan, mihin pitäisi matkustaa. Skannausta voi kokeilla kolme kertaa ja jokaisen kerran jälkeen sai aina vain tarkemman vinkin itselleen. Jokainen skannaus kuitenkin kuluttaa tunteja joten liian paljon ei kannattanut skannailla. Tämä skannailu loppui muutaman testauskerran jälkeen, sillä totesin sen aika turhaksi. Muilla tavoin sai ihan tarpeeksi tarkat vinkit haltuunsa. 

Todistaja ja tieto -kohtien tsekkaamisen jälkeen saattoi saada lisävinkin rosvon ulkonäöstä. Nämä peli arpoi randomilla ja saattoi välillä mennä pitkäänkin, ennen kuin sai mitään vinkkejä. Jos vinkkiruudun perässä on sana "More", tämä tarkoitti sitä, että lisävinkki on tuloillaan. Vinkit liittyivät hiusten ja silmien väriin. Vinkkeinä saattoi olla myös lempi taiteilija ja kirjailija, mutta nämä harvemmin tuottivat mitään järkevää tulosta. Kun vinkkejä oli saanut, ne syötetään "Data" -napin alla olevaan muistioon. Kun on saanut sukupuolen, hiusten ja silmien värin tietoonsa, painetaan "Compute" -nappia jolloin etsintärobotti saa vihollisen tiedot järjestelmäänsä. Jos tiedot ovat vajavaiset, eli ei ole esimerkiksi hiustenväriä tiedossa, robotti antaa useamman mahdollisen vaihtoehdon etsittäväksi rosvoksi. Tässäkin voi periaatteessa tuurilla valita toisen näistä rosvoista robotille, mutta usein valitsi juuri sen väärän. Data -napin takaa löytyy myös tietoja vihollisista missä kerrotaan hiusten ja silmien väri sekä jotain muuta tärkeää rosvosta. Pelin alkupuolella näitä tuli aika tarkasti seurattua, mutta huomasin myöhemmin, että parempi on vain yrittää tuurin avulla saada tiedot ilman sen kummempia kommervenkkeja. Rosvoja tässä on yhteensä 16 kappaletta joista löytää se oikea ketä haetaan. Taitelijoihin ja kirjoihin liittyvät vinkit olivat jotenkin typerästi toteutettu, sillä jos rosvon tiedoissa mainitaan jompi kumpi näistä, se ei välttämättä kuitenkaan koskenut etsittävää rosvoa. Kerrankin vinkissä mainittiin, että etsittävä rosvo pitää jonkin kirjailijan teoksista, mutta kun sitten tutki tietoja ja löysi tähän liittyvän rosvon, eihän se ollutkaan niin. Myöhemmin tulleessa vinkissä silmien väriin liittyen ei homma enää täsmännytkään. Parempi oli vain luottaa hiusten ja silmien väriin!

Kun on rosvon saanut robotin tietoihin, sitten vain reissataan jotta saa hänet paikannettua. Lähes poikkeuksetta homma meni aivan pikkutunneille asti, eli saattoi olla vain muutama tunti jäljellä kun viimein sai rosvon paikannettua. Joskus harvoin saattoi olla jopa 20 tuntia jäljellä mittarissa kun rosvo löytyi. En oikein käsittänyt, mikä tämän aiheutti. Ehkä jos tässä olisi osannut paremmin päätellä historiallisia tapahtumia, olisi päässyt nopeammin rosvon kintereille. Merkki siitä, että on rosvon kintereillä, on ilmoitettu ruudulle ilmestyvästä geneeristä rosvosta. Ensimmäisen kerran kun pääsee jäljille, ruudulle tulee oikein teksti, että "olet oikeilla jäljillä." Kun sitten viimein pääsee rosvon luokse, ruudulle ilmestyy erilaisia aseita joita rosvo ilmeisesti käyttää itsensä puolustamiseen? Tämä kohta hämmensi aluksi todella paljon, sillä en oikein tiennyt mitä tässä pitäisi tehdä. Kuitenkin selvisi, että rosvon nappaaminen tehdään samoilla kolmella toiminnolla millä etsitään reittiä rosvon luokse. Eli kun on oikeassa kohdassa ja painaa todistaja -nappia, ilmestyy rosvon puolustusväline ruudulle. Tämän jälkeen täytyi kokeilla joko tietoa tai skanneria. Toisesta vaihtoehdosta rosvo löytyy heti toisesta ruudulle pölähtää uusi ase. Tämä on täysin tuurista kiinni, kumpi tulee. Kun sitten rosvo on saatu viimein ruudulle, robotti nappaa tämän ja selviää, onko oikea rosvo kyseessä. Jos on kaikki oikeat vihjeet saanut kasaan, oikea rosvo on kaapattu. Tässä on myös mahdollista käydä niin, että on oikea rosvo robotin tiedoissa, mutta on vahingossa mennyt väärään paikkaan jolloin väärä rosvo skannataan. Rosvo vapautetaan syyttömänä ja itse sai haukut pomolta. Tätä kävikin muutaman kerran ja se ärsytti aika paljon!

Pelaamisen tiimellyksessä välillä kävi niin, että olin tehnyt jonkin pienen virheen ja kuluttanut tunteja väärään kohtaan. Kun sitten viimein pääsi rosvon luokse, ei tunnit enää meinannut riittää rosvon nappaamiseen. Jos kaikki kolme nappia täytyi käydä läpi rosvon nappaamiseen, saattoi tunnit loppua kesken ja case on pilalla. Joskus tuurilla sai kahden napin testaamisella rosvon kiinni ja tunnit riittivät juuri ja juuri. Toisinaan eri toiminnot kuluttivat eri määriä aikaa. Joskus skannauksen käyttäminen vei neljä tuntia kokonaisajasta, välillä taas vain pari tuntia. Tämäkin on täysin hämäränpeitossa johtuiko asia tuurista vai mistä. Pelissä pystyy ylenemään ja tämä tapahtui kun ratkaisi tarpeeksi caseja. Ylenemisestä oli se hyöty, että kelloon sai huomattavasti enemmän tunteja. Nyt sai tehdä muutamia pieniä virheitäkin eikä tehtävä mennyt heti pilalle. Parhaimmalla tasolla tunteja on jopa huimat 57 kun taas pelin alkupuolella vain vaivaiset 28. Kuitenkin vaikka tunteja on enemmän käytössä, casen ratkaisu meni aivan viimehetkille asti.

Peli alkoi pahasti toistamaan itseään 20 casen kohdilla. Samoja henkilöitä ja paikkoja tuli jatkuvasti vastaan. Myös samat rikolliset täytyin napata kerta toisensa jälkeen. Näitä asioita alkoi muistamaan jo ulkoa, että mihin pitäisi seuraavaksi mennä :D Kun peli on tätä yhtä ja samaa, tuli tehtyä välillä typeriä virheitä. Saatoin ajatuksissani rämpyttää A-nappia liian nopeasti ja vinkki meni sivu suun. Jouduin tuhlaamaan aikaa, että sain otettua vinkin uudelleen. Pelin nimessä esiintyvä Carmen Sandiego on myös hieman outo tapaus. Noin 40 casen kohdilla peli antoi tuntomerkit Carmeniin ja hänet sai napattua. Aluksi luulin, että onko peli läpi kun sain napattua pelin päärikollisen. Tästä hyvästä sain parhaimman ylennyksen, mutta peli se vain jatkui eteenpäin. Täytyi ihan tarkistaa, että miten tästä edetään. Tuskalliset 40 casea olisi vielä suorittamatta jos pelin mieli päästä läpi... Jotenkin outoa, että miksi Carmen ei ollut viimeisen casen lopussa, sillä televisiosarjassa hän on se viimeinen rosvo, minkä voi napata. Carmenin voi napata vain kerran koko pelin aikana, kun taas muita rosvoja monia kertoja.

Todella ikävää puurtamista nämä viimeiset caset olivat kun peli on aivan samanlaista settiä kokoajan. 

Vihdoin ja viimein ruudulla komeili, että olet saavuttanut maksimimäärän kiitosta ja lisää caseja ei tule. Kun tästä ruudusta sitten meni eteenpäin A-napilla, peli siirtyi automaattisesti aulaan ja homma päättyi siihen. Ei mitään loppukuvia tai vastaavia. Aluksi tämä oli ihan mielenkiintoinen peli ja historian tapahtumia oli ihan hauska tutkia. Mutta kun pelin juonen hoksasi ja homma meni hyvin samantapaiseksi, ei tätä oikein enää jaksanut pelata. Pelihän olisi ollut itselle täysin mahdoton ilman Googlea, tai sitten olisi kirjoitellut paperille kaikki vinkit ja yrittänyt niiden avulla selvitellä juttuja. Tässä olisi mennyt pieni ikuisuus, sillä näinkin läpäisyyn kului yli 20 tuntia :D Jos tykkää historiasta, niin voihan tätä peliä kokeilla. Valitettavasti homma menee kuitenkin aikamoiseksi puurtamiseksi jo tovin pelailun jälkeen :(

Little Ninja Brothers

Games Beaten: 515/710

Genre: Action/RPG

Goal: Defeat King Gulp

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 7/10

Yhtenä päivänä televisiosta tuli hätäilmoitus joka koski koko Chinalandia. "Olen Blu Boltar, Yoma Clanin hallitsija. Kaikki te, katsokaa tätä!" Kansa näki, että Blu Boltar oli sitonut köydellä Chinamanin hallitsijan, keisari Chingin. "Apua, tehkää jotakin!" "Hah, tehkää jotakin? Chinaland on nyt minun. Jokainen joka yrittää vastustaa asiaa, tuhotaan!" Chinalandin asukkailla on todellinen ongelma.

Sillä välin, Epin vuoren huipulla olevat Jack ja Ryu näkivät hätäilmoitusta koskevan lähetyksen. He lähtivät oitis matkaan tuhotakseen Yoma Clanin ja palauttamaan rauhan Chinalandiin. He matkasiat kohti Yokania, Chinalandin pääkaupunkia. Millaiset seikkailut odottavat sinua Chinalandissa...

Toviin ei ole tullut RPG -peliä pelattua joten oli korkea aika korjata asia. Peliksi valikoitui täysin tuntematon tekele vuodelta 1990. Pelihän ei ollenkaan hullumpi ollut vaikka muutamia ärsyttäviä juttuja tulikin vastaan. Aika perinteisellä roolipelikaavalla tässä edetään, eli tutkintaan kyliä, kerätään expaa josta saa lisää leveleitä ja tuhotaan pomovastuksia. Peli opastaa todella tarkasti mihin pitäisi seuraavaksi mennä - ei tarvitse alkaa itse sooloilemaan mitään. Kunhan vain malttoi jutella kylissä asustaville ihmiselle, reitti seuraavaan paikkaan kyllä selvisi :) Pelistä ei löydy tallennus-systeemiä, vaan perinteinen salasana. Salasanan pituus meni kyllä melko hurjaksi pelin edetessä. Ennen pelin aloittamista valitaan pelaako peliä yksin vai kahdestaan, tekstin nopeus ja vaikeusaste. Hieman hämäränpeittoon jäi mitä vaikeusaste koski, mutta ilmeisesti pelistä löytyviä minipelejä. Jouduin valitsemaan vaikeusasteeksi Hardin, sillä kursori oli valmiiksi sen kohdalla. Eipä tällä niin väliä, sillä minipelejä ei tarvinnut edes voittaa :D 

Pelissä ideana on löytää seitsemän soittokelloa eli Bell of Prismejä jonka jälkeen pääsee viimeiselle alueelle. Kellolla palkittiin, kun hoiti jonkun tärkeän tehtävän. Tämä tarkoitti yleensä pahan Yoma Clanin sabotointien korjaamista. Peli eroaa perinteisistä RPG -peleistä siinä määrin, että tässä on vuoropohjaisen taisteluiden lisäksi toimintataisteluita. Itse asiassa toimintataistelut ovat huomattavasti isommassa roolissa kuin vuoropohjaiset taistelut. Ensimmäinen vuoropohjainen taistelu kohdataankin vasta toisen pomon luona. Tämä hieman pääsi yllättämään kun pelimekaniikat muuttuivat aivan yhtäkkiä :D 

Toimintataisteluissa täytyy mukiloida tietty määrä vihollisia hengiltä. Kaikkia ei tarvitse tappaa, vaan kun raja tulee vastaan, taistelu päättyy automaattisesti ja loput viholliset lentävät ruudun reunoilta ulos. Näissä toimintataisteluissa pystyy kävelemään vapaasti missä haluaa. Päähyökkäyksenään Jack käyttää nyrkkiään ja pelin edetessä tähän sai erilaisia päivityksiä jotka tekivät lyönneistä tehokkaampia. Jackin nyrkin koko kasvoi vielä hulvattomiin mittoihin :D

Vihollisia härvää ruudulla useampi samaan aikaan ja välillä meno on erittäin kaoottista. Peli arpoo ennen taistelun alkamista, mikä vihollis-setti vastaan tulee ja millä levelillä viholliset ovat. 

Jos vastassa olevat viholliset ovat liian kovalla levelillä sinuun verrattuna, ei vihollisia pystynyt aina tappamaan. Tässä kohdassa kannattikin yrittää juosta taistelusta pois. Peli kysyy ennen taistelun alkamista, että haluaako taistella vai haluaako juosta karkuun. Tämä sitten tapahtui täysin satunnaisesti, että pääsikö karkuun vai ei. Välillä näiden tuhoutumattomien vihollisten joukossa on sellaisiakin vihollisia, mitä pystyi tappamaan pienemmälläkin levelillä ja näin taistelun pystyi voittamaan. Onneksi näitä tuhoutumattomia vihollisia ei ollut kuin pelin alkupuolella, lopussa sai kaikki mukiloitua hengiltä. Pelissä on myös vihollisia joita ei voi ihan perus nyrkeillä tuhota. Joidenkin vihollisten päälle täytyi hypätä jotta he kuolivat. Hyppäämistä pystyi käyttämään myös ns. perusvihollisiin ja hypyllä saikin viholliset helposti tuhottua. Mitä kovemmalla levelillä on, sitä tehokkaammaksi hyppy muuttui. Pelistä löytyy myös miekka joka täytyy erikseen aktivoida valikosta taistelun aikana. Tässä on muutamia vihollisia joihin ei tehoa mikään muu ase kuin tämä miekka. Miekkoja saa nyrkkien tyyliin päivitettyä pelin edetessä ja paras miekka tekeekin jo mukavasti vahinkoa. 

Vuoropohjainen taistelutyyli on sitten sitä perinteistä settiä. Erikoisuutena tässä on, että taisteluun saa kutsuttua mukaan tietokone-avustajan! Tätä en edes alussa tajunnut ja ensimmäinen tämän tyylinen taistelu otti todella pitkään ennen kuin sain sen hoideltua. Jos olisin vain käyttänyt apuria, taistelu olisi mennyt huomattavasti nopeammin läpi. No, saipahan reilusti nostettua Jackin leveliä :) Kun peliä pystyy pelaamaan myös kaksinpelinä ja jos moisen valinnan tekee, toista hahmoa voi ohjata näissä taisteluissa. Kaksinpelin voi valita missä vaiheessa peliä hyvänsä salasanan käyttämisen jälkeen ja toinen pelaaja nousee automaattisesti samalle tasolle Jackin kanssa mikä on aika hyvä juttu! Nämä vuoropohjaiset taistelut ovat aika inhottavia RNG -pläjäyksiä. Omat lyönnit menevät usein ohi ja pomot tekevät ärsyttäviä "stunnaus" -iskuja jotka saattavat pahimmillaan kestää useita vuoroja. Oikein huonon tuurin saattelemana välillä kävi niin, että en saanut iskun iskua tehtyä ja pomo mukiloi Jackin hengiltä :D

Pelissä on aivan jäätävä RNG taisteluiden ilmestymisen suhteen. Välillä ei tarvinnut kävellä kuin yksi askel ja uusi taistelu ilmestyi ruudulle. Tätä saattoi käydä monta kertaa putkeen :D Expaa on toki hyvä kerätä, mutta rajansa kaikella. Tämä on erityisen raivostuttavaa silloin, kun tutkii jotain uutta paikkaa ja täytyy opetella reittiä. Nopeasti unohtuu mihin suuntaan oli menossa kun jatkuvasti tulee taisteluita ruutuun. Onneksi kuitenkin taisteluiden hylkääminen toimi suhteellisen hyvin. 

Peli on aika köykäinen kaiken maailman kerättävien asioiden suhteen. Energiaa täyttäviä tavaroitakin on vain kaksi - toisesta saa hieman lisää energiaa ja toinen täyttää energiat kokonaan. Sweet Bun täyttää vain pienen osan energioista ja näitä Jack voi kantaa näitä maksimissaan kahdeksan kappaletta mukanaan. Meat Bun täyttää energiat kokonaan ja näytä voi olla vain yksi ainoa inventaariossa. Pelissä on vielä upeasti vain yksi kauppa mikä myy Meat Buneja ja sinne sitä joutui aina takaisin matkustamaan kun oli tuhlannut moisen. Vihollisetkin saattoivat pudottaa Meat Buneja, mutta se ei ollut kovin yleistä. Pelistä löytyy mahtava tavara SK-Board, jonka avulla voi lähteä taistelusta pois kesken kaiken. Tämä toimii jopa pomojen suhteen! Jos vastaan tuli jokin inhottava joukko vihollisia mitä ei millään halunnut tuhota eikä karkuun päässyt Run -komennolla, skeittilaudalla pääsi aina pälkähästä. Näitäkin pystyi maksimissaan kantamaan kahdeksan kappaletta. Whirly Birdillä pystyi matkustamaan kaupungista toiseen joka helpotti sellaisten tavaroiden keräämistä mitä ei saanut kuin tietystä paikasta. Muun yllämainittujen aseistusten lisäksi tässä sai muutamia puolustusta parantavia tavaroita kuten kilven ja kaavun. Nämäkin menivät käsi kädessä juonen kanssa ja uusia löytyi sieltä kylästä, mihin täytyi seuraavaksi mennä. Peli on siinä mielessä hyvin rakennettu, että yleensä kun saapui uuteen kylään, tavarat ovat sen hintaisia, että ne sai ostettua suoraan eikä tarvinnut mitään älytöntä grindaus-maratoonia suorittaa. Poikkeuksena aivan pelin lopusta löytyvät tavarat, ne olivat sen verran kalliita, että joutui hieman rahaa keräämään. Kuolema on tavaroiden ostamisen suhteen todella ikävä juttu, sillä rahoista häviää puolet jos viikatemies pääsee kintereille. Tämän vuoksi kannatti kaikki energiaa täyttävät jutut käyttää koska niitä kuitenkin sai takaisin kylistä. 

Jackilla on käytössään kertakäyttöisiä hyökkäyksiä joita saattoi löytää toimintataisteluissa olevien lohkareiden ynnä muiden alta. Kun lohkaretta paukutti muutaman kerran nyrkillä, sen alta saattoi paljastua jokin hyökkäys. Viholliset saattoivat pudottaa arkun jonka sisältä löytyi myös näitä tavaroita. Aika vähän kertakäyttötavaroita tuli käytettyä, luotin nyrkkien ja hyppyjen voimaan! Nämä tavarat toimivat niin toimintataisteluissa kuin vuoropohjaisissa taisteluissakin. Enemmän tavaroista oli hyötyä vuoropohjaisissa taisteluissa, sillä ne tekivät hieman enemmän vahinkoa kuin normaalit lyönnit. Harvemmin näitä tuli keräiltyä taisteluiden lomassa, sillä yleensä keskityin vain vihollisten tappamiseen jotta energiatasoni eivät laskisi liian alhaisiksi. K-merkillä varustettu Dragon Kick on ihan mainio kertakäyttöinen tavara, sillä se tekee mukavasti vahinkoa vihollisiin vuoropohjaisessa taistelussa. Tätä toki pystyi käyttämään myös toiminta taisteluissa, mutta se on erittäin kömpelöä hommaa kun ensin piti hypätä jonka jälkeen painaa D-padista eteenpäin. Sitten piti vain toivoa, että potku osuu johonkin viholliseen. Harvemmin osui ja tätä tulikin enemmän vahingossa aktivoitua :D

Viholliset saattoivat pudottaa myös muutamia erikoisempia tavaroita kuten Boo-Bombin. Tämän pommin avulla sai viholliset paikalleen hetkeksi aikaa. Sain läpäisyni aikana näitä vain kaksi kappaletta ja säästinkin ne pelin loppuun asti. Muitakin tavaroita löytyy mitä ei ohjekirja edes mainitse mikä on hieman hämmentävää. Yksi tälläinen on Mighty Ball jonka sai hyvin pelin alkupuolella. Peli kyllä kertoi, miten tätä käytetään, mutta en tajunnut sen olevan kertakäyttöinen. En enää muistanut ohjeistushöpinää ja tuhlasin kyseisen tavaran pelin toiseen pomoon. Tätä olisi ehdottomasti kannattanut säästää pelin loppupuolelle, sillä kun vihollinen on Mighty Ballin vaikutuksen alla, se menettää kolminkertaisen määrän energiaa yhdestä osumasta! Tämä toimi siis vain vuoropohjaisessa taistelussa. Vieläkin ihmettelen, miksi ohjekirja ei tälläisistä tärkeistä jutuista mainitse. 

Pelistä löytyy pieniä minipelejä tarinan edetessä. Minipeleistä saa palkinnoksi peliä edistäviä juttuja. Minipeleissä kuljettiin vasemmalta oikealle ja yritettiin kerätä mm. ilmapallojen varassa roikkuvia juttuja. A:ta rämpyttämällä Jack kirmasi kovempaa ja B:stä hyppäsi keräämään juttuja. Minipelit ovat täynnä myös erilaisia esteitä joiden yli täytyi hyppiä. Tässä kisataan tietokonepelaajaa vastaan, mutta voittaa ei tarvinnut - riitti, kun keräsi kerrotun määrän rojua matkan varrelta. Tätäkin olisi ehkä voinut pelata kaksinpelinä, sillä vastuksena toimii Jackin velipoika Ryu, mutta varmaksi en voi sanoa testaamatta. 

Aloitin tämän pelaamisen perinteiseen RPG -tyyliini, eli levutan hieman heti pelin alussa jotta eteneminen olisi mukavampaa. Tämä olikin oivallinen idea, sillä peli työntää jo heti alkumetreillä isompilevelisiä vihollisia joiden voittaminen olisi ollut hankalaa ilman levutusta. Peli eteni soljuvasti toiseen pomoon asti jossa sitten jumitin pitkän tovin. Tämä on se yllä mainitsemani ensimmäinen vuoropohjainen kohtaaminen mikä kyllä pääsi yllättämään! Pelissä on onneksi sellainen mekaniikka, että kun menee kuolemaan, saa pitää kaikki keräämänsä expat ja näin ollen leveliä saa pakosti ylöspäin. Tämän vuoksi eteneminen oli varmaa, kunhan vain tarpeeksi pitkään jaksoi samaa kohtaa toistaa.

Tämän jälkeen peli eteni todella pitkän tovin ilman suurempia ongelmia. Seuraava probleema odotti minua Fire Castlessa. Matka linnalle on aika hankala ja sinne täytyy kulkea pimeän luolaston kautta. Tämä luolasto on siitä erikoinen, että luolaston viholliset ovat vuoropohjaisessa näkymässä. Tätä ennen vain muutamat pomot olivat vuoropohjaisia. Viholliset tässä näkymässä olivat yhtä mulkkuja kuin pomotkin, väistelivät jatkuvasti iskuja ja niiden tuhoamiseen kului paljon energiaa. Onneksi näissäkin sai Ryu broidin kutsuttua apuun taistelua helpottamaan! Luolastossa tuli vastaan yksi huvittava vihollinen, Tiger Tank. Vihollinen näytti siltä, että puolikas tiikeri on laitettu tankin päälle. Pakko olla jokin Saksa -viittaus :D

Kun luolastosta oli viimein nipin napin selvinnyt, odotti hankala Fire Castle pahoine vihollisineen. Tämäkin paikka on täysin pimeä ja vain pienen soihdun valon avustuksella täytyy yrittää löytää reitti paikan pomon, Devilianin luokse. Tietysti tämä paikka on pienimuotoinen sokkelo ja pimeässä oikean reitin etsiminen ei ole sitä mukavinta hommaa. Kun viimein selvitin tieni Devilianin luokse, tätä pomoa vastaan ei taistellakaan vuoropohjaisesti, vaan toimintataistelussa. Tämähän vaikeutti hommaa entisestään, kun paljon vahinkoa tekevä Devilian rynnii päälle ja on vaikea päästä karkuun. Devilian tekee myös jäätävät määrät vahinkoa jos sen hyökkäyksiin tai ruhoon osuu. Aluksi yritin lyödä mokomaa jättimäistä mölliä, mutta eipä nyrkit tehnyt mitään vahinkoa häneen. Kuoleman jälkeen kun pääsin takaisin taisteluun, kokeilinkin miekan voimaa ja sehän toimi mainiosti! Eipä taistelu kuitenkaan mennyt läpi vielä moneen yritykseen ja tätä samaa reittiä tuli sahattua monia kertoja. 

Peli alkaa olla ehtoopuolella ja Fire Castlen jälkeen siirrytään viimeiseen kylään josta sai puuttuvan soittokellon. Tästä viimeisestä kylästä päästään salaista luolaa pitkin saarelle, joka näkyi jo heti pelin alkupuolella. Saarella sijaitsee vuori, jonka huipulla odottaa pelin viimeinen pomo, King Gulp! Matka viimeisen pomon luokse on melko haastava, sillä luolasto on todella sokkeloinen ja totta kai pimeä paikka. Minulta kului hyvä tovi selvittää reitti ulos luolastosta. Meinasin jo luovuttaa ja katsoa oikean reitin netistä, mutta en kuitenkaan sitä tehnyt. Löysin kuin löysinkin tieni ulos tästä ikävästä paikasta. Hankaluudet eivät tähän loppuneet, vaan nyt täytyisi kiivetä vuoren huipulle missä King Gulp odottaa. Viholliset sen kuin hankaloituivat ja näistä taisteluista kannatti yrittää juosta karkuun. Pienen kierrepallon peli heittää vielä näillä loppumetreillä, sillä inha Devilian on laitettu tänne perus vihollisen roolissa. En edes harkinnut Devilianin mätkimistä vaan skippasin aina taistelun joko juoksemalla karkuun tai sitten käyttämällä skeittilautaa. 

Kun vihdoin ja viimein saavutaan vuoren viimeiselle ovelle, sen takana odottaa jättimäinen King Gulp. Taistelu on vuoropohjainen ja voi pojat, en ole näin epäreilua taistelua vielä NESillä nähnyt. King Gulp väistelee suurimman osan hyökkäyksistä, stunnaa Jackin monen vuoron ajaksi. Jos ensimmäinen stunnausliike meni ohi, paskiainen tekee sen kaksi kertaa putkeen :D Tässä kannatti tietysti heti alkuun kutsua apuri Ryu mukaan taisteluun, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Monesti kävi niin, että kun yritti käyttää kutsua, King Gulp spämmäsi jatkuvasti Whump -stunnausliikkettä. Muutaman kerran oli niin paska tuuri, että en saanut tehtyä mitään taistelun aikana kun King Gulp vain murjoi Jackin hengiltä. Sitten kun sai älyttömän tuurin saattelemana Ryun apuun ja yritti tehdä jotain iskuja, ne menivät isolla prosentilla ohi. King Gulp on nopea ja hyökkää aina ensin, joten piti vain toivoa, että hän ei käytä Whump -stunnausta. Energiat olivat jatkuvasti vähissä ja taistelut etenivät niin, että söin herkullisia Buneja ja Ryu sitten hyökkäili. King Gulpilla on liike, missä hän pudottaa kaksi lohkaretta taivaalta molempien ninjojen päälle. Nämä lohkareet osuvat vielä isolla prosentilla ja tämä saa hienon kierteen aikaiseksi, että täytän energiaa jonka jälkeen otan iskun vastaan sama toistuen uudelleen. Nyt on aivan luokattoman paskaa pelisuunnittelua :D

Jos olisi tajunnut säästää Mighty Ballin, se olisi ollut tässä taistelussa erittäin hyödyllinen. Mutta kun en tiennyt mikä se on, eihän minulla sitä enää ollut säästössä. Tämä pelin loppu on erittäin brutaali siinä mielessä, että täytyy selvitä pimeästä luolasta ja vuoresta suhteellisen pienillä energianmenetyksillä jotta on edes jotain toivoa King Gulpia vastaan. Vaati myös tuuria, että pääsi taisteluista juoksemaan karkuun. Skeittilaudat kannatti säästää tätä viimeistä vuorennousua varten jotta pahimmista vihollista pääsee eroon. Tätä rallia sitten jatkui aika pitkään - pääsin King Gulpille asti joka murjoi minut hetkessä ja sitten taas takaisin lähtöpisteeseen. Vielä nihkeämmän tästä tekee se, että viimeisessä kylässä ei ole jatkopaikkaa lainkaan, eli kuoleman jälkeen joutuu aikaisempaan kylään. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyi kävellä Fire Castlen läpi jonka jälkeen vielä pienen tovin verran jotta saapuu tähän kylään. Eikä tässä tilanteessa auta edes Whirly Bird, sillä kylään mistä ei löydy jatkopaikkamahdollisuutta, ei voi lentää.

Pelissä on toki mekaniikka, että salasanan voi ottaa missä kohdassa hyvänsä ja olisi sitten ottanut sen juuri ennen viimeistä pomoa. Kuolemisen jälkeen syöttäisi salasanan ja yrittäisi uudelleen, mutta tätä en tehnyt kertaakaan. Syynä se, että kuoleman jälkeen sai pitää expat ja sai leveliä lisää toisin kuin pitkän salasanan syöttämisen jälkeen - siinä ollaan jatkuvasti samassa pisteessä.

Jälleen sadannen yrityksen jälkeen olin King Gulpin luona ja nyt RGN oli hieman suotuisampi ja sain tehtyä mukavasti vahinkoa tähän mörköön. Hetken murjomisen jälkeen löytyi vielä todella "mahtava" juttu; King Gulp käyttää energiantäyttöjä :D Siis mitä ihmettä, tälläinen kunnon "asshole" -bossi ja vielä tämmöinen vittuilu laitettu. Minulle oli jäänyt muutama Boo-Bomb varastoon ja mietin, mitenhän ne toimisivat King Gulpia vastaan. Minulla ei ollut siis mitään hajua mitä pommit edes tekevät. Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki testata kun olin saanut aika mukavasti vahinkoa aikaiseksi. Käytin pommin ja sehän stunnasi King Gulpin! Siitä sait paskiainen, sait maistaa omaa lääkettäsi. Sain tehtyä stunnauksen vuoksi monta iskua putkeen ja hetken päästä ruudulla komeili teksti "You Defeated King Gulp." Huh mikä helpotus tuo teksti olikaan. En tiedä mitä tässä olisi käynyt ilman Boo-Bombeja :D Ei tämä taistelu kovin kaksisesti mennyt TMR:llä, kun kävin läpäisyni jälkeen tsekkaamassa. Kaveri yritti pomon nujertamista seitsemän tuntia!

Tämä oli miellyttävä peli, mutta iso miinus pelin nihkeästä RNG:stä. Varsinkin viimeisen pomon kohdalla se oli jotain täysin järkyttävää. Muuten kyllä oikein mukavan letkeää ja yksinkertaista roolipeliseikkailua!

Slalom

Games Beaten: 514/710

Genre: Sports

Goal: Finish 3 Mountains (8 Races Each)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 9/10

Yksi kuumimpia haastajia kuka on tullut ulos aloitusportista. Kiidä alas mäkeä porttien läpi väistellen puita, kelkkailijoita ja muita laskijoita. Voit jopa tehdä freestyle-stuntteja kumpareiden yli. Kuitenkin koko ajan kilpaillen kelloa vastaan jotta selviäisit maaliin. Pujottelu tarjoaa pelaajille innostavan 24:n rinteen haasteen tehdä korkeita pisteitä.

Black Box -sarjan pelejä ja ensimmäinen lajiaan joka oli muiden kuin Japanilaisten väsäämä. Rare sai tämän kunnian olla ensimmäinen ulkopuolinen NES-pelin tekijä ja laadukasta työtä kaverit tekivät. Tämä on yllättävän hienosti toteutettu vuoden 1986 NES-peliksi. Raremaista huumoria on myös saatu mukaan jo näinkin varhaisessa julkaisussa ja se kohdistuu laskijan takalistoon. On muuten todennäköisesti muhkein perse mitä NESillä on nähty :D Hyvänä kakkosena (heh) kilpailee River City Ransomin ahteri, mutta kyllä Slalom vie voiton (pers)karvan mitalla. 

Pelissä lasketaan vuoren rinnettä alas aikarajaa vastaan ja väistellään jos jonkinlaista estettä. Vuoria on yhteensä kolme kappaletta ja jokaisessa on kahdeksan rinnettä. Rinteen kun selvittää aikarajan puitteissa maaliin asti, siirrytään seuraavaan. Jos aika loppuu kesken, alkaa peli tylysti alusta. Kaikki kahdeksan rinnettä täytyy laskea putkeen jos mieli päästä loppuun asti.

Pelissä on ajelupeleistä tuttu mekaniikka käytössä, että jos aika loppuu kesken ja vauhtia on tarpeeksi, saattoi nopean vauhdin turvin liukua maaliin asti. Tätä kävinkin itselleni todella usein. 

Kaikkia kolmea vuorta ei tarvitse onneksi putkeen pelata, vaan jokaista voi yrittää erikseen haluamassaan järjestyksessä. Vaikka ohjekirjan mukaan vuorissa on selkeät vaikeuserot, ne ovat itse pelissä turhan lähellä toisiaan. Joitain pieniä eroja on, mutta erot olisivat saaneet olla isommat. Nyt jo ensimmäinen vuori tuntui todella haastavalta ja sitä ei meinannut millään päästä läpi. 

Täytyy mainita, että kun pelihahmo saapuu maaliin ja alkaa tuulettamaan, luulin pitkään, että ukkelilla on suu auki ja hän katsoo taivasta kohti. Vähän sellainen Wallace ja Gromit -muovailuvahameininki. Viimein tajusin, että tuo kellertävä asia on kypärä eikä pää ja musta ei olekaan ammollaan oleva suu vaan visiiri :D Vieläkin on hieman vaikeuksia katsoa Spriteä normaalisti. 

Pelissä ei ole minkäänlaista loppua ja viimeisen rinteen onnistuneen suorituksen jälkeen siirrytään taikaisin ensimmäiselle vuorelle. Pelin rakenne on myös hieman kummallinen, sillä jos jonkin vuoren selvitti läpi, siirryttiin automaattisesti seuraavaan, mutta vuori ei alakaan alusta - vaan seitsemännestä eli toiseksi viimeisestä rinteestä. En oikein tiedä mikä tälläisen ajatusprosessin takana on ollut. Tämän vuoksi peliä ei voi periaatteessa läpäistä putkeen, vaan joutuu vuoren läpäisyn jälkeen painamaan resettiä, että pääsi pelaamaan alkupään rinteet. 

Rinteiden varrella on jos jonkinlaista estettä hankaloittamassa matkantekoa. Löytyy lipuilla merkittyjä portteja joiden välistä täytyy laskea tai muuten vauhti hidastuu hieman. On lumiukkoja, puita ja joitain muksuja laskemassa mäkeä vuorenrinteellä. Ehdottomasti inhottavimmat esteet ovat toiset laskijat joita ohjekirjassa kutsutaan Drone Skiereiksi. Nämä ovatkin sellaisia mulkvisteja, että oma pelinautintoni kärsi huomattavasti. Drone Skierit tönivät ja ovat lähes aina väärässä kohdassa laskemassa. Todella ärsyttävää, kun olisi tarkoitus mennä esimerkiksi portin läpi, niin tälläinen sankari on juuri edessä. Melko varmasti homma päättyi yhteentörmäykseen. 

Pelissä on käytössä Solo Bonus, joka helpottaa hieman matkantekoa. Solo Bonusta saa kerättyä kahdella eri tapaa. Ensimmäinen tapa on laskea rinne mahdollisimman nopeasti läpi ja jäljellä oleva aika lisätään Solo Bonukseen. Toinen tapa on tehdä temppuja. Sana temppu voisi olla lainausmerkeissä, sillä kun osuu kumpareeseen ja pelihahmo nousee ilmaan, täytyi painaa ristiohjaimesta alaspäin jolloin pelihahmo nosti kätensä ilmaan. Melkoinen temppu! Kuitenkin kun tätä harrasti, sai Solo Bonusta. Solo Bonuksen ansiosta sai laskea itsekseen ilman Drone Skiereitä niin monta sekuntia, kun oli onnistunut edellisessä rinteessä pisteitä keräilemään. Solo Bonus vaikuttaa ainoastaan Drone Skiereihin, ei muihin esteisiin. Eipä tällä väliä, sillä muiden esteiden väistely oli huomattavasti helpompaa ilman RNG -vastustajia. Nautin pelistä huomattavasti enemmän kun sai itsekseen laskea :D

Jos johonkin esteeseen törmää, peli arpoi, että lentääkö rähmälleen vai jatkuuko meno ilman kaatumista muutaman voltin saattelemana. Kaatuminen on todella huono juttu, sillä vauhti putoaa luonnollisesti nolliin. Sillä ei ollut väliä, oliko vauhtia paljon vai vähän, nurin saattoi lentää molemmissa tapauksissa. Porttien liput ovat onneksi sellaisia, että niistä ei voinut lentää nurin vaikka pelihahmo tekikin useampia voltteja ilmassa varsinkin, kun laski todella kovaa. Tämä kerrottiin ohjekirjassa ja oli erittäin hyödyllinen tieto. Ei tarvinnut ihan niin tarkkaan porttien läpi laskea, etenkin jos Drone Skiereitä oli edessä härväämässä.

Minulla oli suuria ongelmia pelin alusta lähtien. Tälläiset nopeatempoiset "ajelupelit" ei vain ole meikäläisen juttu. Reaktiokykyni ei riitä seuraamaan kaikkea ruudulle tulevaa. Kun pelaan vielä jenkkiversiot läpi, niin tässäkin tapauksessa kaikki ilmestyi ruudulle todella nopeasti. Testasin huvikseni PAL-versiota läpäisyni jälkeen ja sehän oli huomattavasti helpompi. Kerkesin reagoimaan asioihin ja onnistuin väistelemään niitä paremmalla prosentilla. Jumitin ensimmäisessä vuoressa todella pitkään, kun en tajunnut kerätä sooloaikaa ollenkaan. Menoni loppui aina viidenteen rinteeseen. Kävin vilkaisemassa ohjekirjaa ja sieltä selvisi Solo Bonuksen tärkeys. Jopas pelaaminen muuttui, kun pääsin jokaisella yrityksellä viidennen rinteen läpi. Neljännestä rinteestä sai vielä kerättyä mukavan määrän Solo Bonusta, sillä tässä rinteessä on erittäin paljon kumpareita mistä hypätä. Tämä neljäs rinne on jokaisessa vuoressa samanlainen Solo Bonuksen keräily-pläjäys. Harmi kun Solo Bonusta ei saa mitenkään varastoon, olisi ollut erittäin hyödyllistä myöhemmissäkin rinteissä :D

Seitsemäs rinne, Big Dipper tuotti suuria ongelmia ja jouduin turvautumaan pausetteluun. Pausen avulla pystyin hetkeksi pysäyttämään pelin ja reagoida seuraavaan esteeseen. Kun pause on päällä, ei ruudulla näy muuta kuin "Pause" -teksti ja täytyi itse muistaa, millä kohdilla mikin este oli. Viimeinen rinne menikin sitten ensimmäisellä yrityksellä läpi. Rakenteeltaan se muistutti neljättä rinnettä ja sisälsi paljon kumpareita. Onneksi ei viimeisen kanssa tarvinnut taistella verenmaku suussa. Vihdoin ja viimein sain suoritettua ensimmäisen vuoren...vielä olisi kaksi jäljellä.

Toinen vuori tuntui paljon helpommalta kuin ensimmäinen - seitsemänteen rinteeseen, Monster Runiin asti. Monster Runissa rupesi olemaan jo omat reaktioajat melkoisella koetuksella ja pause piti ottaa jälleen apuun. Pitkään ja sinnikkäästi yritin ilman pausea ja kerran pääsinkin rinteen läpi, mutta sitten noutaja tuli kahdeksannessa rinteessä. Kun ei ollut minkäänlaista hajua mitä vastaan tulee, eihän se sitten onnistunutkaan. Kaukana läpäisy ei ollut ja pääsinkin aivan maaliviivan tuntumaan. Monster Runin uudelleen läpäiseminen ilman pausea olisi ollut itselle melkoinen tempaus joten otin pausettelun jälleen käyttöön. Helpostihan se sitten pausen avulla meni :)

 

Viimeisessä vuoressa vaikeus tuntui hieman jyrkemmältä ja jo alkupään rinteet olivat hankalampia kuin aikaisemmissa. Kuitenkin jostain syystä kuudes rinne, Paradise on todella helppo rinne päästä maaliin asti. Aikaraja on yllättävän löysä ja pääsinkin rinteen ensimmäisellä yrityksellä helposti läpi. Kelloonkin jäi noin 20 sekuntia tuhlattavaksi. Seuraavana vuorossa onkin sitten viimeisen vuoren seitsemäs rinne, eli Exterminator. Sama tuttu kaava aikaisemmista vuorista jatkui ja tämä oli se kaikista hankalin rinne. Päätin, että käytän heti pausea hyväkseni ensimmäisestä yrityksestä lähtien, sillä meno vaikutti jo niin älyttömältä. Tämähän kannatti, sillä pääsin rinteen ensimmäisellä yrityksellä läpi :D Jäätävä tuuri kyllä kävi, sillä aika loppui kesken laskun ja niukin naukin liu'uin maaliin asti. Pelin viimeinen rinne, Freestyler meni myös ensimmäisellä yrityksellä läpi, kiitos pausettelun. Päätin, että kun kerta pääsin tuon hankalan Exterminatorin ensimmäisellä yrityksellä, seuraava onnekas veto voi olla tuntien pelaamisen päässä. Olin jo aivan kypsä tähän peliin enkä enää millään halunnut aloittaa uudestaan.

Vaikka en olekaan tälläisten pelien ystävä, täytyy kuitenkin hattua nostaa pelin laadukkuudelle. Tässä oikeasti tuntee vauhdin hurman kun suihkii erilaisten esteiden välistä. Hieman tasaisempaa ja järkevämpää vaikeusastetta peli olisi todellakin kaivannut, mutta Rare päätyi perinteiseen tylytykseen. Vaikka pelin pausella läpäisinkin, olen tyytyväinen, että testasin PAL-versiota ja pääsin toisen rinteen läpi ensimmäisellä yrityksellä ilman pausettelua.