The Addams Family: Pugsley's Scavenger Hunt

Games Beaten: 421/709

Genre: Platform

Goal: Defeat the Judge

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Ikään kuin asiat eivät olisi jo tarpeeksi hämäriä, Pugsley parka menettää perheensä kidnappaajien käsiin. Perheenjäsenet on piilotettu ympäri heidän omaa kartanoaan!

Etsinnän tiimellyksessä vastaan tulee hämmentäviä otuksia ja monimutkaisia esteitä.

Jos ihana pieni Pugsley on tarpeeksi kyvykäs, hän onnistuu pelastamaan Gomezin, Grannyn, Wednesdayn ja Ucle Festerin.

Jokainen perheenjäsen kantaa mukanaan pientä osaa luonnottoman hyvää musiikkia ja kun palaset on saatu yhteen, soittaa Lurch niistä koostuvan sävelmän joka avaa salaisen reitin Mortician luo!

Pugsleyn ainoa apuri on Thing, joka auttaa häntä pienin viestein.

Joten valmistaudu kauhistuttavaan seikkailuun...on Pygsleyn raadon metsästyksen aika!

Nyt vuorostaan The Addams Family -pelisarja tulee päätökseen tämän pelin myötä. Ainoastaan nimi on tuttu entuudestaan, siihen se tietämys sitten jäikin. 

Ilmeisesti aika hintavasta pelistä on kyse, tai ainakin jossain vaiheessa peli ei ihan sieltä halvimmasta päästä ollut.

Tämä sarjan viimeinen peli on ihan puhdasta tasoloikkaa ilman mitään kummempia krumeluureja. Nimensä mukaan tässä pelataan Pugsleyllä ja tarkoituksena on pelastaa muut perheenjäsenet.

Salasanoja peli antaa mukavaan tahtiin joten seikkailua ei tarvitse aloittaa aina alusta. Peli on suhteellisen lyhyt ja se meni itsellä yhdeltä istumalta läpi. Ei tarvinnut tällä kertaa turvautua salasanojen apuun.

Seikkailu alkaa kartanon ulkopuolelta ja lähdin tutkimaan ympäristöä ennen kartanoon astumista. Ulkopuolella ei jostain syystä ollut musiikkia lainkaan ja ajattelin sen liittyvän jotenkin tunnelman luomiseen.

Hetken tutkimisen jälkeen kun astuin sisään kartanoon, musiikki edelleen loisti poissaolollaan. Etenin kartanon huoneissa ja huomasin, että vaikka platformit ovat pääosin ihan mainiota pikseliarttia, huoneiden taustat ovat pelkkää tasaista väriä.

Värit ovat vielä valittu mahdollisimman näköhermoja ärsyttäviksi - ehkäpä tämä on ollut tietoinen valinta pelin teemaa ajatellen. Platformien sijoittelu on myöskin pääosin hieman kummallisesti toteutettu. Homman juoni alkoi pikkuhiljaa valjeta - pelihän on jäänyt selkeästi keskeneräiseksi! 

Jännä sinänsä, sillä jotkin täysin valmiit teokset ovat syystä tai toisesta jäänyt julkaisematta, mutta sitten on tälläinen selkeästi keskeneräinen päätetty pistää myyntiin todennäköisesti dollarinkuvat silmissä.

Tästä ankeasta, ilman musiikkia olevasta tunnelmasta tuli mieleen jotkin vanhat DOS-pelit. Hyvin samanlaisia ääniä kuului esimerkiksi esineiden keräämisestä. Kenttäsuunnittelukin huokui vanhoja DOS -seikkailuja.

Vihollisia löytyi laidasta laitaan ja jotkut niistä olivat todella kummallisia. Varmaan viime hetkellä kyhätty kasaan. Vihollisia nujerretaan päälle hyppäämällä ja tämän homman hitbox on hieman outo. Vihollisten päälle pystyi hyppimään onnistuneesti vaikka ei ihan tarkasti osuisikaan itse otukseen.

Jos kaksi vihollista on hyvin lähellä toisiaan ja molemmat kuolevat saman hypyn aikana, toisesta vihollisesta ottaa jostain syystä osumaa :D

Energiaa pelissä on muutama yksikkö, mutta tiettyjä välipomoja tuhoamalla kokonaismäärää sai nostettua. Kaikki mahdollinen kannatti etsiä, sillä tämä peli ei ihan helppo ollut. Vastassa on pitkiä huoneita täynnä vihollisia ja ansoja. Jos huoneessa meni kuolemaan, joutui alkuun.

Peli on todella antelias lisäreiden suhteen, mutta ne pystyy keräämään vaan yhden kerran. Jo heti alussa saa reilun läjän lisäreitä, kunhan vain tutkii hieman paikkoja. Huoneisiin on piilotettu salapaikkoja ja muutamia löysinkin. Yleensä löytämisestä palkitaan lisäreillä :)

Jos nyt pelaisin pelin uudelleen läpi, niin menisin huoneet hieman eri järjestyksessä jotta hankalimpiin huoneisiin olisi reilusti lisäreitä käytössä. Nyt sai oikeasti hikoilla jotta hullut tasoloikkakohdat sai hoidettua kunnialla loppuun.

Kuten aikaisemmin mainitsin, tämä on todella yksinkertainen tasoloikka. Huoneista löytyy leivoksia ja karamelleja jotka täyttävät energiamittaria kun niitä kerää tarpeeksi monta kappaletta. Muutamassa paikassa vastaan tuli hetkellinen kuolemattomuuspullo ja nopeuskengät.

Kengät kannatti jättää keräämättä, sillä hahmo on ihan tarpeeksi nopea ilman niitä ja kohdista tuli huomattavasti hankalampia höntyilevällä hahmolla.

Jokainen pelastettava perheenjäsen on jonkin mörön vankina. Taistelut ovat aika mitäänsanomattomia ja samanlaisia. Väistele muutama ammus ja hyppää päälle. Toista tämä tarpeeksi monta kertaa ja pomo kuolee.

Hirveästi ei mietintämyssyä oltu käytetty tämän asian suhteen. Ehkäpä jotain muuta myssyä kun pelikin jäi pahasti vaiheeseen. Parin energiayksikön voimin vaikeimpien huoneiden pomot olisivat olleet tuskallisia, sillä yleensä perille pomohuoneeseen ei päässyt kovin monen lisärin turvin.

Lisäenergioiden avulla pystyi hieman rennommin tuhoamaan ruudulle ilmestyneet rumilukset. 

Kun perheenjäsenet on pelastettu, aukeaa kartanon aulassa oleva mysteerinen lukittu ovi! Jostain syystä pelastettavien listalta ei löytynyt Cousin Ittiä vaikka muut perheenjäsenet ovat mukana tavalla tai toisella. Kuitenkin tämän karvakasan kuvia löytyy kartanon seiniltä.

Joka tapauksessa lukittu ovi vie pelin viimeiselle alueelle joka on hyvin samanlaista huttua kuin muukin peli. Hieman ketjuissa kiipeilyä ja kiperää tasoloikkaa, siinä se.

Kun tästä ketjusokkelosta on selvinnyt, siirrytään kummalliseen kultaisella taustalla olevaan huoneeseen josta saa yllin kyllin kaikenlaisia hyödykkeitä kuten energiaa ja lisäreitä. Selkeästi tässä valmistaudutaan viimeistä koitosta varten.

Kyllä, juuri näin on asian laita. Viimeinen pomo odottaa huoneen perällä olevassa erillisessä huoneessa kaikessa karmeudessaan. On kyllä harvinaisen ruma sprite...jestas sentään. Tuomari hoideltiin samaan tyyliin päälle hyppäämällä kuin muutkin pomot.

Huoneen keskellä on useita pieniä tasoja joita oli hyvä käyttää apuna ukon päälle hyppäämiseen. Taivaalta satoi välillä rivi tuomarin vasaroita jotka oli helppo väistää. Oikeanlaisella ajoituksella kun ukon kuolemattomuusaika oli häviämässä, hyppäsi uudelleen päälle, näin sai mahdollisimman nopeasti uuden iskun tehtyä.

Pari yritystä se vaati, mutta ei sentään Game Overia tullut. Loppukuvat eivät tarjoilleet mitään kovin erikoista, mutta empä odottanutkaan mitään päräyttävää pelin laadun huomioon ottaen.

Harmi sinänsä, tämä olisi voinut olla ihan mainiokin peli jos vain olisi tehty loppuun asti. Pugsleyn sprite ja taustat olivat ihan mainiota, mutta kaikki muu olikin sitten hiomatonta kakkosnelosta.

Kyllähän tämän kerran pelasi läpi, mutta toiste ei tarvitse pelin kajota.

Konami Hyper Soccer

Games Beaten: 420/709

Genre: Sports

Goal: Win Tournament Mode

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Vielä löytyi täysin tuntematon jalispeli NESille. Tämä Konamin 1992 väsäämä peli on julkaistu vain Euroopassa ja Australiassa. Luulisin, että tämä on ihan taktinen veto, sillä jenkeillä on oma kiinnostuksensa siinä toisessa jalkapallossa jota pääosin pelataan käsin.

Joka tapauksessa tämä yllätti laadukkuudellaan! Peli on enemmän vakavampaan suuntaan viety toisin kuin esimerkiksi Nintendo World Cup. Hyvää vaihtelua ja oikein tehtynä vakavampikin meininki toimii.

Konami Hyper Soccer sisältää useampia pelimuotoja, mutta pääpaino on turnauksessa. Ensin pelaillaan kahdeksan kappaletta karsintaotteluita jonka jälkeen siirrytään sitten finaaleihin taistelemaan mestaruudesta.

Pelistä löytyy todella monta joukkuetta mistä valita. Hetkellisen pohdinnan jälkeen valitsin Ruotsin! Ohjekirjaa olisi kannattanut hieman tutkiskella, sillä joukkueet on jaettu erilaisiin taso-lohkoihin.

Valitsemani Ruotsi on keskitason lohkossa ja joukkueella pelaaminen osoittautui todella hankalaksi. Jouduin loppupeleissä tekemään vaikean valinnan ja vaihdoin Ruotsin Brasiliaan. Semifinaaliottelu Hollantia vastaan osoittautui Ruotsin pojilla lähestulkoon mahdottomaksi kun vastassa oli nopeammat ja taitavammat pelaajat.

Ruotsi ei kuitenkaan ollut edes alimmassa tasolohkossa vaikka sille se alkoi tuntua. Ohjeissakin mainitaan, että näillä alimman tasolohkon joukkueilla mestaruuden voittaminen on todella olematonta. Jännästi Meksiko ja USA on laitettu tuonne alimpaan kastiin.

Ennen jokaista ottelua ruutuun lävähtää näkymä missä saa parantaa joukkueen eri osa-alueita ja hyökkäyskuvioita. Jokaisella joukkueella on aluksi tietty määrä pisteitä joita sitten pääsee lisäilemään.

Parannettavia osa-alueita ovat nopeus, puolustus, hyökkäys, potku, tekniikka ja tuuri. Maksimipistemäärä osa-alueella on 15. 

Aluksi pisteitä voi lisäillä viisi kappaletta haluamiinsa kohtiin, mutta otteluiden edetessä määrä jämähtää kolmeen pisteeseen.

Hyvänä vertailuna nämä testaamani Ruotsi ja Brasilia - Brasilian joukkueella on heti pelin alussa puolet enemmän osa-aluepisteitä kuin Ruotsilla :D Ei ihme, että ei oikein meinannut sujua.

Suhteellisen tasaisesti nostin kaikkia osa-alueita, mutta pääpaino pysyi kuitenkin nopeudessa, potkussa ja tekniikassa. Hyökkäyskuvioihin en kajonnut lainkaan kun näistä en juuri mitään ymmärrä. Hyvin pärjäsi vakiolla mitä peli ehdotti.

Itse matsin aikana ruudulta ei löytynyt mitään ylimääräistä.  Ei edes kelloa mistä olisi nähnyt, paljonko matsia on jäljellä. Eivät ottelut kovin pitkiä olleet ja arvioisin, että noin 10min pelattiin. Matsin loppumisen huomasi tikittävästä äänimerkistä.

Grafiikat on muuten aika jees, mutta hieman oudolta näytti kun pelaajilla ei ollut kasvoja. Tämä on tyypillistä Konamille, että kasvojen tekemiseen ei hirveästi panostettu, mutta jotenkin antoi hassun fiiliksen tälläisessä jalkapallopelissä :D

Nintendo World Cupista poiketen, tässä ohjailtiin jokaista kentällä olevaa pelaajaa. Tietokone ohjasi kauempana olevia ja kun pallo tuli lähelle, sai itse ohjakset kyseiseen pelaajaan. Homma toimi saumattomasti.

Joskus vastustajajoukkueen pelaajat tekivät todella omituisia ratkaisuja pallon syötön tai kuljetuksen suhteen, mutta ei tässä muuten mitään sen erikoisempaa vikaa ollut. Vastustajan maalivahti jostain syystä sortui useamman kerran matsin aikana potkaisemaan aloituspotkun suoraan sivurajan yli :D

Maalien tekemisestä palkittiin hienolla animaatiolla riippuen siitä, millä tyylillä maalin teki. Hyvä lisä matsien tiimellykseen :)

Kun Ruotsin kanssa hieman hapuillen edennyt matka tyssäsi Hollantiin, ei Brasilian kanssa etenemisessä ollut minkäänlaista ongelmaa. Tykittelin karsintamatseja semmoisella sykkeellä, että useampi matsi päättyi 10-0 tilanteeseen :D

Hollanti tuli vastaan samassa semifinaalimatsissa ja se kaatui vähän liiankin helposti. 

Finaalissa vastassa oli jopa hieman yllättäen Tšekkoslovakia joka on rankattu samaan tasolohkoon kuin Ruotsi. Onneksi Argentiina oli pudonnut pois jo alkumetreillä, sen kanssa olisi voinut mennä kunnon mähinäksi.

Matsi alkoi hieman yllättäen kun Tšekkoslovakia teki saman tien maalin. Hetken pelailun jälkeen homma muuttui ja onnistuin tekemään tasoitusmaalin.

Matsin edetessä huomasi, että tämä matsi oli huomattavasti tasaväkisempää kuin Ruotsi-Hollanti -semifinaalimatsi :D Pyöritin peliä, mutta maaleja en älyttömästi saanut aikaiseksi. Ensimmäinen puoliaika päättyi tasatilanteeseen.

Toinen puoliaika alkoi loistavasti ja onnistuin tekemään maalin! Ei mennyt älyttömän kauaa, kun sain vielä kolmannen maalin aikaiseksi. Pieni hymy nousi huulilleni kun tiedostin, että voitto on todella lähellä.

Pyörittelin palloa vastustajan päädyssä ja viimein alkoi tuttu tikitys kuulumaan matsin loppumisen merkiksi. Brasilia on mestari maalein 3-1!

Tämähän oli yllättävän hyvä ja viihdyttävä jalkapallopeli! Meni NESin jalkapallopelien kärkikastiin. Nintendo World Cupin ykköspaikkaa ei mikään tule vavisuttamaan, mutta tämä antoi hyvän vastuksen tälläisenä vähän vakavampana pelinä.

Rock 'n Ball

Games Beaten: 419/709

Genre: Simulation

Goal: Finish Four Game Modes:

           Pinball - Get Top #1

           Pachinko - Get Any Secret Code

           Battle Mode - Beat Bomber, Thunder and Attack

           Sports Mode - Beat Soccer and Ice Hockey

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 2/10

Oli jälleen aika sukeltaa simulaatioiden ihmeelliseen maailmaan ja tällä kertaa valinta osui täysin tuntemattoman flipperipelin kohdalle. 

Ihan pelkästä perinteisen flipperin lätkyttelemisestä ei ole kyse vaan tässä on neljä erilaista pelimuotoa mistä valita. Läpäisyyn vaaditaan kaikkien neljän pelimuodon suorittaminen. Ajattelin jättää itse pääpelin hieman sivummalle ja aloitin pelaamisen muista pelimuodoista.

Tämä osoittautui hyväksi taktiikaksi, sillä muut pelimuodot menivät suhteellisen nopeasti läpi. Itse flipperin kanssa saikin sitten taistella useamman päivän ajan.

Avataampa hieman tarkemmin eri pelimuotoja sekä niiden läpäisytavoitteita:

Pachinko

Ajattelin, että tästä olisi hyvä aloittaa pelin läpäiseminen. Ennen pelimuotoon siirtymistä valitaan itselleen mieluinen pelihahmo. Ohjekirjan muukaan hahmoilla on eroja, mutta minä en ainakaan mitään tälläistä huomannut. Kaikki tuntuivat ihan samalta. 

Valitsin Billyn joka muistutti Elviksen ja Ozzy Osbournen 1969 Woodstockin keikkakledujen risteytystä. Billyllä pelasin sitten jokaisen pelimuodon läpi.

Ideana tässä pelimuodossa on ampua kuulia lähtöalustalta ja toivoa, että ne jäisivät joihinkin pelilaudalla olevista aukoista. Kuulien ohjautumista aukkoihin estää erilaiset metalliset tikut joita on ripoteltu ympäri pelialuetta.

Jos kuula sattui tippumaan koko pelikentän ohi, pystyi sen vielä pelastamaan alareunassa olevien mailojen avulla. Tästä tuli lapsuuden mummolareissut mieleen, sillä sieltä löytyi hieman samanlainen peli kuin tämä - tosin puisena versiona. Mitä hieman netistä tsekkasin, niin erilaisia variaatiota on tästä kyseisestä pelistä tehty ja osa rantautui Suomeenkin asti.

Tässä lapsuuteni pelissä kuula lyötiin puisella kapulalla liikkeelle eikä siinä ollut mitään mailoja pelin alaosassa.

Kuusi erilaista pelityyppiä on valittavissa; 10-Balls, Special 1P, 5-Balls, Max Flipper, Pair A ja Pair B. Tässä riitti kun suoritti onnistuneesti yhden kuudesta vaihtoehdosta ja valitsin tähän hommaan 10-Ballssin sen kummemmin muita kokeilematta. Jokaisessa pelityypissä on krediittirajat joiden väliin täytyi päästä.

Valitsemassani 10-Ballssissa raja on 9000-10 000 krediittiä. Homma on aika tarkkaa, sillä jos krediittimäärä meni yli, suoritus hylättiin. Kerran onnistuin saamaan ihan älyttömän tuurin saattelemana 24 000 krediittiä ja tuuletin jo voiton merkiksi. Ällistyin todella kun suoritukseni lopulta hylättiin. 

Krediittien kerääminen tapahtui niin, että onnistui täyttämään jonkin rivin kaikki kolot. Yhden rivin täyttämisellä sai ns. omat pois ja vasta kun toisen rivin oli täyttänyt, sai krediittejä kertymään.

Ennen kierrosta sai itse määrittää panoksen, paljon haluaa laittaa tiskiin ja aloitussumma on 1000 krediittiä. Tässä kannatti ehdottomasti laittaa kaikki peliin ja toivoa parasta sillä nappulaliigan krediittimäärillä olisi mennyt ikä ja terveys saavuttaa krediittirajat.

Pelikentältä löytyi myös ykkösellä tai kakkosella varustettuja koloja. En tästä sen paremmin mitään ohjeita lukenut, mutta näin mutulla veikkaisin niiden olevan jonkinlaisia kertoimia. 

Yllättävän hankalaa oli pysyä sallittujen krediittien välissä. Kun sain krediitit kasaan, pudotin vain loput kuulat yli laidan jotta ei lisää pisteitä vahingossakaan tulisi. Tavallaan aika typerä tuo yläraja, olisi ollut huomattavasti mukavampaa pelata niin, että saa yrittää kerätä niin paljon krediittejä kun vaan haluaa.

Harmillisesti jokaisessa pelimuodossa on nämä rajat joten ei vapaasta pelaamisesta voi vaan haaveilla. Kun krediittirajan suoritti onnistuneesti, palkinnoksi sai onnittelutekstin ja jonkin kummallisen salasanan joka täytyi syöttää pelin alkuruudussa. Vaikka kuinka koodia syötin kakkosohjaimella, ei se vaan toiminut. Homma jäi täydelliseksi mysteeriksi.

Battle Mode

Seuraavaksi vuorossa on kaksintaisteluita tietokonetta vastaan. Taisteluita käydään kolmessa erilaisessa flipperipöydässä - Bomber, Thunder ja Attack. Koska kyse on flipperistä, voittoja saa kun onnistuu kikkailemaan kuulan vastustajan mailojen ohi.

Valittavana on kolme erilaista voittotavoitetta; kolmesta, viidestä tai seitsemästä matsista poikki. Erävoiton sai kun onnistui tekemään kolme pistettä. Valitsin lyhimmän vaihtoehdon koska siinäkin oli ihan tarpeeksi tekemistä.

Voi hyvää päivää mitä paskaa tämä pelimuoto oli. Pelkkää tuuripohjaista läiskimistä, ei ollut mitään taitoon liittyvää. Tietokoneen mulkvisti puolusti välillä aivan liian hyvin omaa päätyään ja pisteitä ei syntynyt. Voitin ensimmäisen kolmesta flipperipöydästä suhteellisen nopeasti, mutta kahta jälkimmäistä saikin sitten yrittää pidempään.

Koska tämä on lähinnä vain tuuria, tuuri ei ollut puolellani kuin pieninä hetkinä kerrallaan. Toinen flipperipöytä on liian yksinkertainen ja siinä täytyi vain laukoa kovaa toivoen, että kuula menee vastustajan lapojen ohi. Tässä on vielä hienosti kolme estettä lapojen takana jotka täytyy ensin tuhota jotta edes pisteen tekeminen onnistuu.

Kolmannessa flipperissä ongelmana oli erilaiset lisälaitteet joita sai aktivoitua nappeja painamalla. Totta kai tämäkin oli täysin tuurista kiinni osuiko pallo mihinkään näistä napeista.

Muutama kirosanakin näiden kahden flipperipöydän kohdalla suustani pääsi, mutta meni ne viimein läpi. Monta kertaa kävin niin ikävästi, että olin voittanut ensimmäisen pisteen ja toinenkin jo hyvällä mallilla, mutta sitten tietokone alkoi sekoilemaan ja pelasi älyttömän hyvin voittaen koko roskan lopulta.

Sports Mode

Nämä urheiluflipperit ovat hieman parempia kuin taisteluversiot, mutta vain marginaalisesti. Hieman nämäkin verenpainetta nostattivat tietokoneen dominoinnin vuoksi. Jalkapalloa ja jääkiekkoa tarjoiltiin lajivaihtoehtoina ja samat säännöt päti kuin aikaisemmassakin pelimuodossa.

Näissä molemmissa lajeissa on vain yksi maila käytössä jota sitten pyöritellään eri suuntaan, riippui painoiko A:ta vai B:tä. Välillä oli hankala hahmottaa, kumpaan suuntaan mailaa olisi kannattanut pyöräyttää, että olisi saanut kunnon moukarin aikaiseksi vastustajan maalille. Hyvin useasti pyöräytin mailaa väärään suuntaan ja lopputuloksena hyvä maalintekopaikka meni ihan hukkaan.

Maalin edustalla nököttää maalivahti jota sitten itse ohjaillaan. Nämä urheilut ja taisteluflipperit ovat varmaan kaverin kanssa hauskaa hupia, mutta näin tietokonetta vastaan melkoista tervanjuontia.

Pinball

Sitten viimein itse pääpelin pariin. Tavoitteena on päästä pistetaulukon ykköseksi ja se tarkoitti 800 000-990 000 -pistettä. Tämä raja jostain syystä vaihteli aika paljon. Yleensä ykköspaikkaa pitävällä pisteitä oli 950 000 tienoilla, mutta läpimenneellä yrityksellä vain 815 000. Tätähän ei mistään ennakkoon nähnyt jonka vuoksi jokaisella yrityksellä täytyi tavoitella miljoonaa pistettä jotta raja varmasti rikkoontuisi.

Hommahan oli todella haastavaa, sillä flipperi oli rakennettu ärsyttävästi. Pallo tippui helposti pois pelialueelta. Isoin ongelma tässä on se, että ensimmäinen pisteidenkeräys-aparaatti on hieman liian lähellä alempia mailoja. Kolme slottia joiden välistä kuula tippuu keräten pisteitä. Keskimmäinen reikä on juuri sijoitettu lapojen väliin. Muutenkin jos slottien reunoihin osui niin, että kuulaa ei saanut menemään niiden välistä, lenteli se mihin sattuu.

Tämä saattaa kuulostaa hirveältä nillitykseltä, mutta minkäs teet - ei maistunut tämä. Flipperiä pystyi täristämään ja se mikä tässä on hyvää, ei masiina mene tilttiin missään vaiheessa. Sai täristää niin paljon kuin sielu sieti. Tärinä ei kuitenkaan mitään mahtipontista ollut ja pahimmista tilanteista sen avulla ei kuulaa voinut pelastaa.

Flipperin alareunassa pelaaminen osoittautui nopeaksi tuhoksi eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää ylälaidassa pelaaminen. Ylälaidassa on myös omat mailat, mutta siellä on vielä ruuhkaisempaa kuin alhaalla. Ei voinut minkäänlaista taktiikkaa käyttää kun aina kuula lensi alas jonkin osuman jälkeen. Tämän flipperin suunnittelijalla ei ole ollut minkäänlaista näkemystä miten tehdään viihdyttävä flipperi. Otetaan esimerkkinä klassinen Black Boxin Pinball ja Raren tekemä Pin*Bot.

Molemmat ovat haastavia pelejä, mutta niitä oli hauska yrittää läpäistä! Ei tarvinnut persereikä pinkeänä jännittää tuleeko kuula silmänräpäyksessä takaisin alas kun se osuu johonkin.

Flipperin ylälaidan oikealla puolella on jonkinlainen kuvaruutu ja kolme tuhottavaa pisteseinää. Kuvaruudulla rullaa erilaiset esineet ja kun viimeinen pisteseinä on tuhottu, rullaaminen pysähtyy. Tämän jälkeen kun osuu kuvaruutuun, tapahtuu jotain jännittävää!

Se jännittävä tarkoitti suurimmaksi osaksi pisteiden keräämistä, mutta muutama erikoisempikin asia on laitettu joukkoon. Ensimmäisenä mainittakoon punainen villapaita josta saa lisärin! Todella mahtava asia tälläisessä flipperipelissä. Sellainen pieni tvisti tässä vielä on, että ruutuun osumisen jälkeen esineet täytyy vielä käydä itse keräämässä, ne eivät automaattisesti tule itselle.

Kaikki nämä kerättävät jutut ilmestyvät vasemmalla puolella olevaan mutkaan. Ai että tähän oli vaikea osua ja suurin osa yrityksistä päättyi kuulan tippumiseen flippperin alaosaan. Koska alaosa on niin brutaali paikka, 8/10 yrityksestä päästä takaisin ylös päättyi lisärin menetykseen. Todella rasauttavaa yrittää kerätä lisäriä saamatta sitä ja tippua alas prosessin aikana menettäen yhden lisärin :D

Villapaidan lisäksi kuvaruudulta löytyi kaksi peliä hankaloittavaa asiaa - näkymättömyyspullo joka muutti hetkellisesti mailat näkymättömiksi ja aurinkolasit jotka muuttivat lapojen ohjauksen päinvastaiseksi. Pullon vaikutus loppui ajastaan, mutta lasien ei. Piti aktivoida jokin uusi esine kuvaruudulta jotta vaikutus loppui. Voitte vaan kuvitella, mitä kävi jos erehtyi putoamaan alas kun näppäimet ovat päinvastoin :D Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä esineenä löytyy avain, jonka avulla pääsee bonuskenttään. Bonuskenttään johtavat tikkaat on sijoitettu samaan mutkaan kuin muutkin esineet.

Bonuskentässä pystyi viettämään aikaa niin pitkään kuin vain sai pidettyä kuulaa pelialustalla. Ruudulle ilmestyy mörköjä ja jos onnistui tuhoamaan kaikki ennen kuin ne hävisivät ruudulta, aukesi ruudun yläreunaan samantyylisiä koloja kuin Pachinkossa. Näistä koloista sai paljon pisteitä. Myös vihollisten tuhoamisesta palkittiin pisteillä joten näissä bonuksissa kannatti vierailla!

Kun tämä flipperi on jo valmiiksi todella arvaamaton niin miten ihmeessä kuvaruudulla rullaavia tavaroita pystyy keräilemään tasaiseen tahtiin?

Vastauksena tähän on kolme kirjainta; TMR. Yllättäen tämä mestaripelaaja keksi tavan pitää kuulaa oikean mailan päällä ja kevyellä napinpainalluksella sai sen lähtemään niin köykäisesti, että osui seiniin ja palasi takaisin mailan päälle. Itselle tämä ei tullut mieleenkään vaikka periaatteessa aika helposta kikasta onkin kysymys.

Vaikka ei pahemmin tarvinnut pelätä kuulan lentelemistä ympäri flipperiä, ei tämä silti mitään helppoa ollut. Halutun esineen saaminen oli työn ja tuskan takana. Välillä kuula ei jostain syystä irronnut lavasta vaikka miten painoi nappia. En tiedä oliko kyseessä bugi tai joku, mutta tämä toi uskomattoman haasteen ajoitukseen. Välillä kuula tuhosi loput seinät kerralla jolloin ajoitus meni taas ihan harakoille.

Aluksi yritin samaa läpäisytaktiikka kuin TMR eli keräilin mahdollisimman paljon lisäreitä ja sen jälkeen siirrytään avain-bonukseen keräämään reilusti pisteitä. Tämän kuitenkin hylkäsin hyvin nopeasti, sillä bonuksesta poistuttaessa kuula saattaa sinkoilla mihin sattuu ja minun tuurillani lähes jokaisella kerralla flipperin alapuolelle ja mailojen ohi. Muutin taktiikkaani niin, että jätin bonuksen unholaan ja keskityin vain keräilemään lisäreitä ja rikkomaan ruudun alapuolella sijaitsevia seiniä jotta saisi hieman pisteitä kasaan. Tämä taktiikka on tappavan hidasta, mutta kun kuula pysyi hallussa, homma eteni hitaasti mutta varmasti. 

Alkuun tämä toimi ihan hyvin toki jäätävän tuurin säestämänä. Onnistuin nousemaan Game Overin reunalta viiden lisärin asemaan. Tämä ei harmillisesti ollut varma taktiikka, sillä joskus kuula saattoi lähteä mailasta hieman oudosti eikä palannutkaan takaisin mailan päälle. Myös kun tälläistä samaa kaavaa toistaa pitkään keskittyminen herpaantuu helposti.

Noin 2,5 tuntia tahkosin tällä taktiikalla ja sain kasaan 650 000 pistettä kunnes viimeinenkin kuula luiskahti alempien mailojen välistä syvyyksiin. Täytyy sanoa, että oloni oli todella tyhjä. Yritin uudelleen ja uudelleen, mutta en tälläisiin lukemiin enää päässyt. Tuuri ei vain ollut puoellani eikä jaksanut oikein keskittyäkään. Lisäreitäkään en onnistunut nappailemaan samaan tahtiin joten täytyi kehittää uusi taktiikka.

Seuraavaksi palasin tuohon TMR:n taktiikkaan koska bonuksesta saattoi saada kymmeniä jopa satoja tuhansia jos sai vain pallon pysymään alueella tarpeeksi pitkään. Eipä onnistunut tämä itsellä ja yritykset päättyivät parhaimmillaan 100-300 000 pisteen välimaastoon. Jälleen Pelle Pelottoman mietintämyssy päähän.

Lähdin tutkiskelemaan bonuskenttää uudella näkökulmalla. Ruudulle ilmestyvät viholliset tulevat reittinsä loppupuolella todella lähelle mailoja ja ajattelin kokeilla sellaista taktiikkaa, että tuhoan pienellä näpäytysliikkellä yhden vihollisen ja saan pidettyä kuulan mailan päällä. Valitettavasti kuula kuitenkin sinkoili pois mailasta vaikka miten varovasti yritti osua viholliseen.

Mutta sitten se löytyi, aivan timanttinen taktiikka. Kun odottelin vihollisia pitäen palloa mailan päällä, muutamat viholliset tulevat niin lähelle mailaa, että tekevät ns. itsarin. Tämä onnistui vain kun kuula on vasemman lavan päällä ja muutaman tietyn vihollisen kanssa.

Parista vihollisesta saa 8000 pistettä ja viholliset tulevat aina samassa järjestyksessä ruudulle saman patternin saattelemana. Joskus kun kuula sattui heilumaan juuri oikealla tavalla, saattoi näiden parin vihollisen lisäksi tuhoutua yksi ylimääräinen veijari. Jumalauta, keksin itse juustoilutaktiikan peliin mitä TMR ei löytänyt!

Laskeskelin hieman, että aikaa prosessiin menee noin 3 tuntia kun pisteitä sai vain tietyistä vihollisista. Tämä olisi ollut mahdollista tehdä niin, että pitää itse D-padia vasemmalle painettuna, mutta minulla oli parempaakin tekemistä. Teinkin niin hienon ratkaisun, että laitoin NES-kapulan sinitarralla pöytään kiinni ja kirjan painamaan nappia puolestani.

Aikoinaan humalapäissäni Helsingin Kampin kauppakeskuksesta "saa ottaa" -hyllystä nappaamani Ramppi Palaa -kirja tuli nyt oikeasti hyötykäyttöön. Ehkä tämän kunniaksi voisi kyseisen kirjankin joskus lukea.

Ihan helppo tämä asetelmaa ei ollut toteuttaa, sillä peliä ei saanut pois pauselta jos jokin nappi on pohjassa. Eli en voinut vain antaa kuulan laskeutua vasemman lavan päälle pausettaen pelin ja sitten vaihtaen sormeni kirjaan. Minun täytyi arvioida Nikke Knattertonin tavoin kuulan liikerata, että se laskeutuu turvallisesti mailan päälle. Kun sain mielestäni hyvän lyönnin aikaiseksi, pausetin pelin niin, että kuula oli mahdollisimman ylhäällä antaen minulle enemmän aikaa laittaa kirja D-padin päälle.

Salamannopeasti pausen poistamisen jälkeen asetin kirjan D-padille ja hommahan perhana toimi! Maila oli ylhäällä ja kuula heilui tasaisesti sen päällä. Jos tämä jonkun korvaan kuulostaa jonkinlaiselta puijaukselta, niin ihan hyvin tämän olisi voinut toteuttaa niin, että itse fyysisesti painaa nappia pohjassa.

Peli on sen verran verenpainetta nostattava tekele, että en tunne tämän vuoksi minkäänlaisia omantunnontuskia. 

Olipahan kunnon vuoristorata tämä pelin läpäisy :D Todella keskinkertainen peli. Pariin otteeseen pelaamisen aikana kävi niin, että sain kuulan jumiin vasemmalla ylhäällä olevaan mutkaan. Siinä se olisi kimpoillut vaikka kuinka pitkään ennen kuin tärinällä irrotin kuulan. Kertoo pelin laadusta. Harmi kun tästä hommasta ei tullut pisteitä :)

Ilman tätä keksimääni taktiikkaa peli olisi saanut vaikeusasteeksi 9/10, mutta taktiikan jälkeen homma "hieman" helpottui. 

Contra Force

Games Beaten: 418/709

Genre: Run and Gun

Goal: Defeat Elite Commando Thunder Wolf (Stage 5)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Yhdysvaltojen kaikista mieluisin kaupunki, Neo City on joutunut rikollisjärjestö D.N.M.E.:n kynsiin. Tämä roskasakki lietsoo pelkoa ja kaikki saavat osansa tästä kauhusta.

Järjestön uusimpana kujeena on kaupungin komissaarin kidnappaaminen. Hänen ainoa toivonsa on kokenut C-Force -ryhmä.

Kuitenkaan D.N.M.E.:n aisoihin saaminen ei tule olemaan helppoa. Se tulee vaatimaan älyä, luovuutta ja riskien huomioimista. Tämä luulisi onnistuvan - eihän ryhmää syyttä kutsuta C-Forceksi.

NESin Contra -sarja on saatu päätköseen tämän pelin myötä. Tämä kyseinen peli onkin todella kummallinen tapaus, sillä tämän ei alunperin pitänyt olla edes Contra. Konami työsti peliä nimeltä Arc Hound, mutta se päätyi kuitenkin julkaisemattomien pelien kasaan lukuisien viivästymisien vuoksi.

Konami kuitenkin päätti myöhemmin julkaista pelin ja koska tyylillisesti se muistutti Contra -sarjan pelejä, sai peli aluksi uuden nimen "Contra III". Tähän tuli kuitenkin muutos, koska SNESille työstettiin jo uutta Contraa ja se nimettäisiin Contra III:ksi. Tämän vuoksi pelin julkaisu siirtyi edelleen ja viimein vuonna 1992 peli pääsi markkinoille "Contra Force" -nimeä kantaen.

En edes tiennyt, että peli on oikeasti Konamin tekemä. Olin siinä käsityksessä, että jokin pienempi firma oli kyhännyt pelin ja Konami toimi vain julkaisijana. Mutta kaikkea sitä oppii!

Peli on viiden kentän pituinen ja todella helppo jos vertaa perinteisiin Contra -peleihin. Kun ensimmäistä kenttää lähtee koluamaan, niin kyllä tästä Contra -fibat saa. Hypätessään pelihahmo painautuu pieneksi rullaksi ja ampumaan pystyy jokaiseen ilmansuuntaan.

Vihollisia hyökkää kimppuun reilusti ja yksi isku on tappava. Siihen ne samankaltaisuudet oikeastaan jääkin, sillä tässä on todella paljon etenemistä helpottavia asioita joita kaikkia en edes tajunnut läpäisyni aikana.

Ensinnäkin, pelistä löytyy loputtomat continuet. Tämä on mielestäni todella anteliasta siihen nähden, että peli sisältää vain viisi kenttää. 

Pelihahmoa voi vaihtaa ns. lennosta ja jokaisella on erilliset lisärit. Eli loputtomien continuejen lisäksi tässä on 12 lisäriä per kenttä :D Itse en tajunnut, että hahmoa voi vaihtaa lennosta ja jokaisella pelihahmolla on omat lisärit. Pääsääntöisesti tykittelin vain yhden ukkelin turvin.

Game Overin sattuessa kenttä alkaa alusta, mutta kentät ovat pääosin aika lyhyitä, joten tämäkään ei kovin suuri rangaistus ole.

Pelistä löytyy neljä erilaista hahmoa, Burns, Smith, Iron ja Beans. Jokaisella hahmolla on erilaiset aseet ja liikkumistyylit. Esimerkiksi jokin hahmo hyppää paremmin kuin toinen. 

Kentistä löytyy bisnes-salkkuja niitä keräämällä saa hahmolle parempia aseita käytettäväksi. Homma toimii samantyylisesti kuin esimerkiksi Gradiuksessa, että ruudun alareunassa näkyy kaikki valittavat aseet ja salkun keräämällä osoitin siirtyy yhden askeleen eteenpäin. Kun on haluamansa aseen päällä, yksinkertaisesti nappia painamalla valitsee sen käyttöönsä.

Kuolemasta menettää asepäivitykset ja prosessi täytyy aloittaa alusta. Burns toimi jokaisella osa-alueella moitteetta. Burnssin parhaimpana aseena toimi eräänlaiset ammuttavat pommit jotka matkasivat ruudun reunasta toiseen. Perus tussari ei pystynyt tälläiseen matkaan. Nämä pommit riitti mainiosti etenemiseen.

Muilla hahmoilla olisi ollut hakeutuvia ohjuksia, dynamiittia ja kunnon raketteja käytössään.

Kun yritin läpäistä ensimmäistä kenttää, niin useiden yritysten jälkeen löysin todella loistavan ominaisuuden. Peliin saa tietokoneapurin mukaan auttamaan etenemistä. Tämä ominaisuus löytyi ihan vahingossa pelin ollessa pausella ja siinä sitten jotain härväsin hahmojenvalintaruudussa.

Tietokoneapuri auttaa sinua viiden sekunnin ajan, mutta ukkelin voi luoda takaisin niin monta kertaa kuin vain itse haluaa. Kenestä vaan valittavasta hahmosta voi tehdä apurin, mutta tämä vahinko osui Smithin kohdalle. Mikäs sen parempaa, sillä Smithin tietokoneapurimuodolla on käytössään hakeutuvat ohjukset!

Jo valmiiksi helppo peli muuttui entistä helpommaksi kuin vain koko ajan spämmäsi apuria ruutuun. Ihan alussa en käyttänyt apuria kuin ensimmäisessä pomotaistelussa, mutta myöhemmissä kentissä apuri oli ruudulla lähes jatkuvasti.

Apurin liikkumistyylin pystyi valitsemaan mieleisekseen hahmovalikosta, mutta käytin loppuun asti yhtä ja samaa. Tämä johti hieman koomisiin tilanteisiin kenttien varrella, sillä apuri saattoi vain kävellä rotkoon sen suurempia miettimättä.

Kenttien suhteen tämä on hyvin samantyylistä kuin aikaisemmatkin Contrat. Löytyy sivulle rullaavaa kenttää ja myös muutama ylhäältäpäin kuvattu kenttä. Kentät lagaavat välillä aivan jäätävästi ja varsinkin kun on tietokoneapuri ruudulla samaan aikaan. Peli kärsii myös vieritysongelmista ja välillä pelihahmo on ihan liian lähellä ruudun reunaa.

Täytyi ns. "nytkyttää" edestakaisin jotta ruudun sai rullaamaan eteenpäin. Hieman tälläistä kahden markan laatua Konamilta, aijai!

Kentät ovat kaikesta huolimatta hauskoja ja erilaisia toisiinsa nähden. Löysin kolmannesta kentästä mahtavan oikkarin kun yritin löytää mihin suuntaan pitäisi edetä. Tässä kohdassa on eräänlainen keinulauta minkä toisen reunan päälle täytyy pudottaa laatikko joka sitten ponnauttaa pelihahmon korkeuksiin. Tästä tuli hyvin vahvasti mieleen Sonic the Hedgehog 2:sen Hill Top Zonen keinulaudat.

Tämän korkean ponnahduksen jälkeen vasemmalle liikuttaessa ruutu ei jostain syystä rullannutkaan takaisin alaspäin vaikka alapuolella olikin reitti mitä pitkin oli kulkenut. Henkihän siinä lähti. Jos hyvä tuuri kävi, peli spawnasi hahmon vasemmalla olevalle ylemmälle tasolle.

Oikeasti tämän korkean ponnahduksen jälkeen olisi pitänyt mennä oikealla puolella olevalle tasolle, mutta kohta oli sen verran epäselvä, että en tajunnut tätä. Tämä minun hieno oikkarini poisti pienen siivun kentästä ja nopeutti pomolle pääsemistä.

Muita sen kummempia peliä rikkovia asioita ei tullut vastaan. Neljäs kenttä on todella pitkä ja siinä täytyi kävellä lentokoneen siiveltä toiselle ja tämä täytyi ajoittaa todella tarkasti tai muuten tippui alas.

Pomot tässä pelissä on pääosin isoja korstoja, pois lukien kolmannen kentän hävittäjä. Vaikka pääosin käytinkin apuria hyväkseni pomotaisteluissa, niillä on todella helposti opittavat patternit ja helposti olisi mennyt ilmankin.

Jostain syystä toisen kentän pomossa ei voinut käyttää apuria hyödykseen koska peli ei mennyt pauselle taistelun aikana. En tiedä oliko kyseessä jokin glitch, mutta suurin osa taistelusta oli pärjättävä itsekseen. Apurin sai hetkeksi mukaan taisteluun, kun juuri oikealla hetkellä ennen pomon ilmestymistä avasi pause valikon.

No, apurista ei tässä pahemmin mitään sen kummempaa hyötyä edes ollut huoneen layoutin vuoksi. Tietokoneapuri pääsääntöisesti tykitti huoneessa olevia laatikoita pomon sijaan :D

Viimeinen viides kenttä alkoi näyttävällä räjähdyksellä ja Thunder Wolfiksi kutsuttu viimeinen pomo hyppää esiin rikkoutuneesta ikkunasta. Pomoa voi tykittää kun hän yrittää paeta paikalta, mutta en tiedä onko tästä sen kummempaa hyötyä lopputaistelua ajatellen. Itse kenttä on todella lyhyt ja sen pääsi muutamassa minuutissa läpi.

Kenttä on täynnä portaita ja jos ne erehtyi tuhoamaan ampumalla, joutui käyttämään vaihtoehtoista reittiä. Eipä reitti paljoa kenttää pidentänyt ja sieltä pystyi halutessaan keräilemään bisnes-salkkuja asepäivityksiä varten.

Viimeistä pomoa jouduin muutaman kerran yrittämään vaikka käytinkin tietokoneapuria. Taistelu on hauskasti toteutettu eikä siinä ole mitään epärehtiä suunnittelua. Täytyi vain pelata hyvin jotta homma meni maaliin.

Pomohan olisi ollut täysi vitsi jos olisin tiennyt eri hahmojen vaihtamisesta. Vaikka taistelussa on mukana helikopteri, sitä ei tarvinnut tuhota. Riitti, kun antoi pääpahikselle nenään.

Pitkän panosten väistelyn ja tykittely-session jälkeen Thunder Wolf viimein antautui ja helikopteri tuhoutui.

Hauska peli kaikin puolin vaikka tässä todella outoja suunnitteluratkaisuja olikin. Hieman oudoksuttaa näinkin hutiloiden tehty peli Konamilta. Kuitenkin heiltä tuli todella laadukkaita pelejä varsinkin NESin aikajanan loppupäässä.

Jos tämän vielä joskus pelaan uudelleen, testailen muitakin hahmoja ja käytän aina tilanteeseen sopivaa ukkoa pelkän Burnssin sijaan :)

World Class Track Meet

Games Beaten: 417/709

Genre: Power Pad

Goal: Beat Tournament (6 Opponents) & Olympics (4 Events)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Projektini hyppäsi kohti tuntematonta kun vihdoin ja viimein sain hommattua Power Pad -maton! Tilasin rapakon takaa bundlen, mikä sisälsi kauan himoitsemani NTSC-NESin lisäksi Zapperin ja sitten tämän itse Power Pad -maton.

En ollut aikaisemmin koskaan testannut kyseistä mattoa koska sitä ei kenelläkään kaverillani ollut. 

Bundlen mukana tuli yksi multicart joka sisälsi myös yhden pelin Power Padille joten tästä luonnollisesti lähdin liikkeelle. Loput pelit täytyy pikkuhiljaa haalia kasaan jotta nekin saa pelaukseen :)

Ihan helpoimmalla pelillä tämä urheilumatto -urakka ei ainakaan alkanut, sillä tämä World Class Track Meet on todella fyysistä suorittamista. Maton päällä täytyy juosta niin, että painelee kahta nappia vuorotellen. Välillä täytyi myös hypätä tilanteen näin vaatiessa.

Täytyy myöntää, että hieman yllätyksenä tuli miten fyysisesti rankkaa pelin pelaaminen oli. Jo noin puolen tunnin pelaamisen jälkeen läähätin kuin ajokoira :D

Vaikka työssäni tulee liikuttua jonkin verran ja perus kuntoni on ihan ok luokkaa, otti tämä todella koville. Pitäisi selkeästi enemmän harrastaa kovempaa rasitusta vaativaa liikuntaa.

Peli sisältää kaksi erilaista läpäisytavoitetta - turnauksen ja olympialaiset. Turnaus on näistä ehdottomasti se pahempi suorittaa loppuun. Tässä kilpaillaan kuutta eri vastustajaa vastaan 100 metrin juoksussa ja 110 metrin aitajuoksussa. 

Eli yhteensä 12 tiukkaa juoksukisaa täytyy suorittaa onnistuneesti. Kun molemmat lajit on voittanut, siirrytään uuden vastustajan pariin joka on luonnollisesti hieman tiukempi vastus kuin edellinen. 

Vastustajat alkavat hitaasta kilpikonnasta ja viimeisenä vastaan tulee hurjan nopea gepardi. Perus 100 metrin juoksu ei tuottanut suurempia ongelmia mitä nyt välillä ei meinannut pysyä Power Padin nappuloiden päällä juoksemisen huumassa.

Todellinen haaste tuli 110 metrin aitajuoksussa. Oli todella hankala ajoittaa hypyt niin, että selvisi aitojen yli. Hyppäämisen jälkeen jalat täytyi saada takaisin oikeiden nappien päälle mikä välillä epäonnistui ja juoksemisen uudelleen rytmiin saaminen hidastui.

Onneksi juoksujen välillä sai pitää taukoa, sillä muutaman juoksun jälkeen olin jo aivan puhki ja jouduin keräilemään itseäni hetken aikaa :D 

Ensimmäisellä yrityksellä pääsin viidenteen vastustajaan asti, mutta jalkani olivat liian väsyneet enkä saanut enää kunnon rytmitystä juoksuun jotta olisin voittanut 100 metrin rykäisyn.

Muutamaan päivään en kerinnyt peliä pelaamaan ja sain ainakin hyvin aikaa palautua tästä hurjasta suorituksesta. Seuraavan yrityksen koittaessa muutin hieman setuppiani jotta juoksemisen tasaisuus pysyisi parempana.

Siirsin sohvani Power Padin ja television väliin jotta pystyin pitämään sen selkänojasta kiinni juoksun aikana. Näin pysyin paremmin paikallani ja virheellisiä nappien painalluksia ei tullut enää läheskään niin paljoa.

Tämä auttoi ja pääsin pelin viimeiseen vastustajaan vaikkakin aivan uupuneena. Ensimmäinen 100 metrin juoksu meni todella hyvin, sain pidettyä tasaista nopeaa vauhtia yllä koko juoksun ajan.

Aitajuoksu ei mennyt ihan niin nätisti ja kaadoinkin muutaman aidan jo heti alkumetreillä. Onneksi sain kiihdytettyä juoksunopeuteni todella kovaksi ennen seuraavaa aitaa jonka avulla sain pidettyä johtoasemaani vastustajaan. Onneksi sain onnistuneitakin aitojen ylityksiä, sillä ihan hirveästi ei eroa ollut meidän juoksujemme välillä.

Meinasin vielä hermostuksissani feilata koko jutun liian aikaisten liikkeellelähtöjen vuoksi... Onneksi kolmannella kerralla maltoin odottaa ja lähdin vasta pinkomaan täysillä kun lähetysase oli lauennut.

En juoksun huumassa kerinnyt katsoa monta aitaa gepardi kaatoi, mutta ilmeisesti samaa tahtia kuin minä koska tuli vain hieman päälle sekunnin myöhemmin maaliin. Olin niin uupunut tästä suorituksesta, että oli pakko käydä tuolille istumaan tai muuten olisi saattanut lähteä taju :D

On tämä Nintendon pelaaminen hurjaa hommaa.

Kun olin palautunut tästä rääkistä, suoritin vielä olympialaiset saman päivän aikana. Tämä oli huomattavasti kevyempi homma ja tämän pystyi pelaamaan ihan rennon ottein vaikkakin yritin tosissani tehdä hyviä tuloksia. Olympialaisissa on 100 metrin juoksun ja 110 metrin aitajuoksun lisäksi pituushyppy ja kolmiloikka.

Lajit toimivat ihan niin kuin voisi kuvitellakin - ensin juostaan verenmaku suussa ja sitten hypätään oikealla kohdalla jotta saa tuloksen aikaiseksi. Ensimmäinen yritys meni hieman plörinäksi ja painoin resettiä koska halusin parempia tuloksia.

Toisella kerralla sainkin ihan kelpo tulokset aikaiseksi. Näissä olympialaisissa ei hirveästi pointtia ole näin yksipelinä, sillä lopputuloksissa näkyy vain pisteet ja suoritetut ajat/pituudet.

Huh, rankka aloitus, mutta nyt on tämäkin homma saatu käyntiin! Tästä on hyvä jatkaa muihin koitoksiin kunhan saa pelikasetteja hommattua :)

Täytyy vielä sanoa, että matto toimii todella hyvin ja painallukset ovat tarkkoja. Kuitenkin yli 30v vanhasta tuotteesta kysymys.