Toxic Crusaders

Games Beaten: 520/710

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Dr. Killemoff (Stage 6)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Ainoastaan Melvin Junkon tyylinen avuton nörtti on niin idiootti, että hän törmäisi Grossolium 90:tä sisältävään tynnyriin joka on erittäin myrkyllistä jätettä mitä tuotetaan Island Cityn kemikaalitehtaassa. Nyt tämä avuton nörtti Melvin on mutatoitunut Toxieksi, kauhistuttavan epämuodostuneeksi hirviöksi jolla on super-ihmisen koko ja voimat. Mutta kaikkea ei ole vielä menetetty. Uusien voimiensa avulla Toxie yhdisti voimansa Major Disasterin, Nozonen, Headbangerin ja Junkyardin kanssa muodostaakseen Toxic Crusaders -ryhmän. Ei, ei sen ultimaattisen heavy metallibändin kanssa senkin ääliö! Tämä värikäs porukka on vannonut suojelevansa Tromavilleä ja koko Yhdysvaltoja Dr. Killemoffin sekä hänen Radiation Rangereidensa saasteilta! Tämä ei ole mikään helppo moppaus-operaatio, mutta sinun avustuksellasi Toxic Crusaderit varmasti saavat puhdistettua liejun, liman, mönjän ja lian samalla kun he siivoavat Killemoffin ja hänen saastaiset kaverinsa lopullisesti pois maanpäältä! Joten hommiin siitä. On siivouksen aika!

Todella hämmentävää, että tämäkin on päätynyt NES-peliksi. Homma juontaa alun perin juurensa Lloyd Kaufman elokuvasta nimeltä Toxic Avenger joka ei todellakaan ole mikään lapsiystävällinen raina. Todella kyseenalaisella huumorilla ja pehmopornolla varustettu "splätteri" jossa muun muassa ajetaan autolla pienen pojan pään yli joka sitten räjähtää kuin vesimeloni :D Jostain kumman syystä tälläisen sekoilun pohjalta piti vääntää lapsille tarkoitettu piirrossarja. Sen myötä tulivat sitten lelufiguurit ja tietenkin pelit. Muistan, että me pienenä katselimme tuota Toxic Avenger -leffaa, mutta piirrettyä emme koskaan nähneet, sillä se ei pyörinyt täällä Suomen kamaralla. Olen sitten jälkeenpäin katsellut piirrettyä Youtubesta ja aika samanlaista meininkiähän se on kuin vaikka Turtlessit. 

Leluja meillä kuitenkin oli ja nehän olivat erittäin upeita ilmestyksiä. Kavereillani oli näitä paljon, mutta itse omistin vain yhden hahmon, Nozonen. Menin sitten aikoinaan vaihtamaan tämän figuurini Lego merirosvolaivaan. Vielä tänäkin päivänä kaduttaa tämä vaihtokauppa :D 

No, näin vanhemmalla iällä olen onnistunut haalimaan näitä lapsuuteni muistoja itselleni. Joskus vuosia sitten Huuto.netissä oli myynnissä avaamattomia versioita näistä figuureista suhteellisen edukkaaseen hintaan. Pitihän ne ehdottomasti ostaa pois! Meni vuosia eteenpäin ja mielessäni pyöri, että haluan koko sarjan avaamattomina versioina, mutta sepä ei olekaan ihan niin yksinkertainen homma - onhan kyseessä vuoden 1991 aikana ilmestyneet lelut. Jouduin sitten ihan rapakon takaa tilaamaan loput yksitellen eikä tämä ollut mitään ihan halpaa hupia. Nyt minulla on kuitenkin kaikki sarjan hahmot avaamattomissa paketeissa vitriinissä! Muutama ajoneuvo vielä puuttuu, sitten on koko sarja kasassa. Nekin täytyy jonain päivänä haalia kasaan. Vaikka nämä itse figuurit ovat erittäin tuttuja, pelit ei niinkään. En ollut ikinä pelannut tätä NES-versiota ennen tätä päivää.

Peli on tyylillisesti Beat 'em Uppia joka on kyllä ihan oikea valinta tämän kohdalla. Pelissä liikutaan luonnollisesti Toxiella ja yritetään pelastaa ihana Yuonne pahan Dr. Killemoffin kourista. Pelissä on kuusi kenttää ja kenttien jälkeen saa näppärästi salasanan. Poikkeuksena kuitenkin pelin loppupuoli, sillä viidennen kentän läpäisyn jälkeen ei saa salasanaa vaan tässä kohtaa peliä joutuu vetämään kaksi kenttää putkeen läpi. Lähes kaikki viholliset ovat Radiation Rangereita pienillä eri variaatioilla. Jotkin näistä ampuvat jotain valkoista mönjää ja toiset kantavat ydinjätetynnyreitä. Muutamia muitakin vihollisia tulee vastaan, mutta pääosin mukiloidaan Radiation Rangereita käkättimeen. 

Toxiella on käytössään uskollinen moppinsa, mutta sen menettää jos osuu yhden kerran viholliseen. Moppia pystyy päivittämään tehokkaammaksi jos onnistuu keräilemään kentistä löytyviä ydinjätetynnyreitä. Näitä tynnyreitä löytää yleensä vastaan vyöryvien punaisten tynnyreiden uumenista jos ne onnistuu hajottamaan. Moppia saa päivitettyä kaksi kertaa ja ensimmäinen päivitys muuttaa moppia niin, että siitä lähtee pieni ydinjäteroiske jolla voi sitten vihollisia tuhota hieman etäämmältä. Toinen päivitys muuttaa mopin bumerangiksi joka lentää pitkälle ja palaa sitten Toxien käteen. Osumasta lähtee aina yksi päivitys pois ja kun tarpeeksi ottaa osumaa, joutuu turvautumaan jälleen pelkkiin nyrkkeihinsä. Punaisten tynnyreiden uumenista saattaa löytää myös purilaisia jotka täyttävät kaksi sydäntä kahdeksan sydämen pituiseen energiapalkkiin. Kuolemasta joutuu takaisin jatkopaikkaan mikä on hieman kummallinen ratkaisu Beat 'em Up -pelissä. Yleensä näissä saa jatkaa samasta kohdasta niin pitkään kun elämiä riittää. Kun elämät loppuvat, kenttä alkaa alusta. Lisäreitä tässä ei ole paitsi yksi ihan pelin viimeisessä kentässä. Tai en ainakaan onnistunut muita bongaamaan. 

Seuraavaksi täytyy puhua pelin yhdestä kummallisimmasta jutusta. Tätä en olisi edes tiennyt, ellen olisi katsonut AVGN:n videota kyseisestä pelistä. Toxie lyö kun painaa B-nappia ja tällä tavoin vihollisia saa mukiloida muutaman kerran ennen kuin ne kuolevat. Mutta, jos painaakin Selectiä, tekee Toxie todella voimakkaan lyönnin joka tappaa lähes kaikki viholliset kerrasta. Tämä lyönti on yhtä tehokas tai ainakin hyvin lähelle kuin mopilla huitominen. Tästä ei mainita mitään ohjekirjassa mikä on hieman kummallinen juttu. Täytyy sanoa, että Selectillä lyöminen ja A-napilla hyppiminen ei ole se mukavin juttu käden asentoa ajatellen. Tälläisessä nopeatempoisessa mäiskintäpelissä käsi tuli aika nopeasti kipeäksi tämän vuoksi. Välillä vaihdoin normaaliin otteeseen jos oli sellaisia kohtia, missä ei tarvinnut tuota rajumpaa lyöntiä. Tämä rajumpi Select -lyönti ei edes kuluta mitään ja sitä voi käyttää loputtomasti ja se tekee B-napin oikeastaan täysin turhaksi. Katselin jälkeenpäin TMR:n suoritusta ja hän ei tiennyt tästä Select -kikasta mitään. 

Pelihän ei ole millään muotoa helppo. Radiation Rangerit hyökkäävät vähän turhan nopeasti ruudulle ja niihin osui liian helposti. Monesti pääsin nipin napin seuraavalle jatkopaikalle. Moppia sai yleensä pitää sen muutaman sekunnin kädessään ennen kuin osui johonkin viholliseen menettäen sen. Pomotaistelutkin olivat todella pahoja ja nekin meni välillä juuri ja juuri läpi vaikka käyttikin tehokkaampaa Select -lyöntiä. Pomot on kyllä hienoja, tuttuja hahmoja sarjasta! Muutama oudompi saastunut rottapomo on laitettu mukaan mitä en sarjasta muista. 

Peli on perinteistä mäiskintää neljänteen kenttään asti. Siinä pelityyli vaihtuu radikaalisti ja nyt Toxie matkustaakin skeittilaudalla moottoritiellä. Seuraavassa kentässä kahlataan vyötäröä myöten paskaisessa viemärivedessä. Tämä on todella brutaalia silmille, sillä vesi välkkyy todella ikävästi. Tämä on paljon ikävämpää kun esimerkiksi Mega Man 2:sen Bubble Manin kenttä tai Silver Surferin ylhäältäpäin kuvatut aallokot. Parasta tässä on vielä se, että kun kerta viimeiseen kenttään ei saa salasanaa, joutuu tätä hemmetin viemärivettä aina katselemaan kun Game Over pääsee yllättämään. Tässä viemäri-osuudessa ei voi hypätä lainkaan ja täytyy löytää oikea pyörre mistä sitten kenttä etenee. Minulla kävi todella hyvä tuuri tämän kanssa ja löysinkin oikean pyörteen nopeasti :) Viemärissä kahlaamisen jälkeen siirrytäänkin uimaan huomattavasti puhtaampaan veteen. Tämä osio on autoscroller ja uiskentelun aikana täytyy väistää jos jonkinlaista asiaa. Nämä kaksi erikoisempaa kenttää ovat siitäkin jänniä, että näissä ei menetä moppia ollenkaan vaikka ottaisi osumaa. Sai rauhassa murjoa menemään. Näissä ei myöskään saa moppiin mitään päivityksiä vaan joutui ihan perinteisellä mopilla etenemään.

Uiskentelun jälkeen kohdataan pelin ärsyttävin pomo. Dr. Killemoffin kätyri, Psycho nakottaa sukellusveneessä ja tämän aparaatin tuhoaminen ei olekaan ihan niin yksinkertainen homma. Sukellusvene ilmestyy aina ennen hyökkäystään ruudun alareunasta ja se seuraa automaattisesti Toxieta. Kesti pitkään tajuta, miten tätä väistetään ottamatta osumaa. Kikkana on, että pysyttelee ruudun alareunassa mahdollisimman pitkään samalla huitoen mopilla sukellusvenettä ja sitten hiljalleen nousee ruudun yläreunaan. Jos tämän ajoitti oikein, sai juuri ja juuri väistettyä sukellusveneen. Välillä näytti, että varmasti osuma tulee kun Toxien jalat olivat sukellusveneen sisällä, mutta onneksi hitbox ei ole ihan niin iso kuin hahmo itse.

Kun sukellusvene oli viimein tuhottu, siirrytäänkin viimeiseen kenttään. Viimeinen kenttä on todella paha ja se sisältää kolme eri osiota. Ensimmäinen osio on erittäin pitkä käytävä ja kesti kauan, ennen kuin pääsin sen läpi. Kun tässä saa jatkaa vain jatkopaikasta kuoleman jälkeen, jatkopaikka on tietysti tämän käytävän jälkeen. Tässä käytävässä on vielä todella ärsyttäviä lentäviä robotteja jotka ampuvat laseria. Näihin robotteihin on vielä eritäin hankala osua. Seuraava osuus onkin sitten helppo - pongahdetaan ponnahduslaudasta ilmaan kuin Sonic konsanaan. Huone on korkea ylöspäin kulkeva kuilu ja Toxie liitää automaattisesti sen huipulle. Tässä täytyy väistellä Radiation Rangerin heittelemiä tynnyreitä. Ylöspäin lentämisen aikana matkanvarrelta löytyy muutama burgeri ja Toxien lemmikki, Blobbie mikä antaa pelin ainoan lisäelämän. 

Kentän viimeinen vaihe onkin todella nihkeä, sillä se sisältää paljon kuiluja ja ponnahduslautoja. Tällä kertaa ponnahduslaudat eivät heitäkään korkealle, vaan niiden avulla täytyi hypäyttää itsensä kuilun yli. Monessa kuilussa on kaksi ponnahduslautaa hieman eri kohdissa ja ensimmäisen jälkeen täytyi yrittää ohjata itsensä toisen ylle. Kuvakulman vuoksi tämä ei ollutkaan mikään ihan helppo homma. Kuiluun putoaminen vei luonnollisesti yhden lisärin. Kun tästä sitten viimein selviää, kohdataankin itse Dr. Killemoff! Ensin tämä muukalainen lymyilee jonkin vaunun uumenissa ja vaunu täytyy tuhota. Vaunun oli kyllä pelin helpoin pomovastus, se hoitui ensimmäisellä yrityksellä. Yläreunasta putosi piikkejä siihen kohtaan, missä Toxie seisoi ja tämän jälkeen vaunu lähti kulkemaan ruudun vasenta reunaa. Vaunu ei kuitenkaan ihan reunaan asti tullut vaan pysähtyi juuri ennen sitä. Kun vaunu oli ruudun reunassa, sitä oli todella helppo hakata nyrkeillä. 

Vaunun jälkeen pääseekin Dr. Killemoffin kimppuun. Killemoff viskoo jotain pyöreitä säteitä ja hipelöi Toxieta neljällä kädellään. Alkuun en oikein saanut kiinni, miten tätä kannattaisi lähteä hoitamaan. Keksin kuitenkin nerokkaan keinon! Sain jotenkin lukittua Dr. Killemoffin niin, että hän viskoi kokoajan säteitä. Hyppäsi säteen yli, iski mopilla ja sitten hyppäsi taas säteen yli. Jos ajoitus ei onnistunut, hyppäsi sitten kahden säteen yli ja korjasi tilanteen. Tämä ei alkuun onnistunut täydellisesti ja menetinkin mopin. Nyrkkien avulla osumaa oli todella hankala tehdä kiitos hieman oudon hitboxin. Minulla oli enää viimeinen elämä käytössäni ja sain onneksi moppihyppelyn toimimaan erittäin hyvin. Dr. Killemoffin naamari lensi pois ja hieman yllättäen alkoivatkin loppukuvat pyörimään ruudulla. Oletin, että tässä vielä jotain tulisi. Kävin läpäisyni jälkeen katsomassa TMR:n vetoa ja hänen taktiikkansa oli huomattavasti vaarallisempi ja hän pääsi pomon läpi viimeisellä lisärillä ilman yhtään ylimääräistä energiaa :D Oma taktiikkani oli huomattavasti järkevämpi!

Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta tykkäsin kyllä pelistä! Grafiikat ja musiikit ovat kovaa kamaa, mutta pienet hieman oudot suunnitteluratkaisut alentavat arvosanaa. En tiedä, oliko tuo hyvä idea jättää salasana pois viimeisestä kentästä. Myös mopin menettäminen kerrasta on hieman nihkeä ratkaisu, onhan se ikoninen Toxien väline. 

Ultima: Quest of the Avatar

Games Beaten: 519/710

Genre: RPG

Goal: Recover the Codex of Ultimate Wisdom

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 9/10

Eräänä päivänä vaellat kaupungista lepäämään vehreälle niitylle rauhallisesti virtaavan puron viereen. Löydettyäsi mukavan varjostavan puun, käyt makuullesi ja annat lintujen laulun sekä solisevan veden tyhjentää mielesi kaupungin melusta. Tuulenvire tuo tuoksun avonaisesta maastosta samalla kun vaivut uneen. 

Yhtäkkiä kimeä ääni saa sinut nousemaan jaloillesi. Näet edessäsi pyörteen joka kasvaa isommaksi ja alkaen lähestyä sinua. Pyörre sykkii ja yrittää tarttua sinuun vetääkseen sisäänsä. Juuri ennen kuin pyörre on tarttumassa sinuun, se kutistuu ja katoaa hiljalleen. Kirkkaan välähdyksen saattelemana, pyörre katoaa kokonaan jättäen jälkeensä hohtavan esineen. Lähestyt varovasti esinettä. Se on kultainen risti missä on silmukka yläpäässä. Nostat ristin varovasti ylös. Se on "Ankh." Yhtäkkiä välähti uudelleen ja katettu vankkuri ilmestyi paikalle. 

Lähestyt hitaasti vankkurin peräpäätä. Vankkurissa olevasta raosta näet sisällä olevan yksinäisen hahmon. "Tule sisään, ole hyvä", sanoo vankkurissa oleva hahmo ja heiluttaa kättänsä. Pienen pelon saattelemana astut vankkureihin sisälle. "Huomaan, että olet löytänyt Ankhin, elämän ja henkiin-herättämisen symbolin", muukalainen mutisi. "Sen kautta minut kutsuttiin paikalle." "Kuka olet?" kysyit. "Olen Hawkwind, ennustaja", hän vastasi. "Minut on lähetetty opastamaan sinua matkallasi." Noiden sanojen jälkeen hän kaivaa liinan alta pakan kortteja. "Valitse nyt tiesi."

Viisi vuotta on kulunut kun olen viimeksi Ultima -sarjan peliä pelaillut. Tuo aikaisempi Ultima: Exodus oli aivan järkyttävä kokemus jonka vuoksi olen vältellyt näiden muiden aloittamista. Tämä Quest of the Avatar ei kuitenkaan ollut ollenkaan hullumpi peli! Pitää tähän heti alkuun mainita, että läpäisin tämän runsaasti ulkopuolisia apuja käyttäen mikä oli täysin oikea ratkaisu. Jos olisin tätä omin päin yrittänyt läpäistä, siihen olisi kulunut viikkoja ja mielenterveyteni olisi ollut jälleen koetuksella. En saa mitään irti näin kryptisestä pelistä mikä on täynnä piilotettuja juttuja ja missä täytyy ottaa 1000 vinkkiä ylös mitä pelissä olevat hahmot kertovat. Pelinautintoani paransi huomattavasti oppaan käyttö. 

Ennen pelin aloittamista luin ohjekirjaa ja se onkin melkoinen tietopaketti! Hieman meni pää pyörälle sitä lukiessani ja en sisäistänyt varmaan puoliakaan mitä siinä mitä kerrottiin :D Täytyy antaa pisteet ohjekirjalle, sillä se on todella upeasti tehty. Paljon värikkäitä kuvia ja hienoja piirroksia vihollisista. Näin ne ohjekirjat pitää tehdä! Kun ohjekirjan sisäistäminen meni miten meni, kävin sitten vilkaisemassa läpimeno-opasta. Pääni meni vain enemmän pyörälle siitä miten paljon tässä pelissä on erilaisia suoritettavia juttuja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ns. syvään päätyyn ja Youtube -videon opastuksella peliä läpäisemään. Tämä oli todella hyvä ratkaisu, peli eteni mukavasti ja suurempia ongelmia ei ollut. Vaikka videon avustuksella peliä läpäisinkin, piti etenemistä seurata todella tarkasti tai muuten putosi kärryiltä. 

Heti kun peli alkaa täytyi vastailla tiukkoihin kysymyksiin. Kysymyksiin vastaaminen vaikutti siihen, mikä hahmoluokka pelihahmostasi tulee. Omien vastauksieni perusteella päädyin Paladiniksi mikä on siinä mielessä huvittava juttu, että video-oppaan pelaaja valitsi itselleen saman :D Tein siis hahmon ennen kuin aloin sen tarkemmin katsomaan mitään vinkkejä. Kun hahmo on valmis, se lähetetään tiettyyn aloituskylään. Jokaisen hahmoluokan edustaja aloittaa pelin eri paikasta. 

Pelistä löytyy yhteensä kahdeksan erilaista hahmoluokkaa. Pelihahmon ei tarvitse yksinään seikkailla menemään vaan pelin edetessä löytyy lisää porukkaa mukaan remmiin. Jokaisesta hahmoluokasta löytyy yksi edustaja minkä saa reissuun mukaan. Päähahmon lisäksi kolme muuta hahmoa voi olla mukana seikkailussa. Loput löydetyt hahmot menevät automaattisesti Lord Britishin linnassa olevaan "varastoon" missä niitä voi halutessaan käydä vaihtamassa. Kun etenin oppaan avustuksella, joukkooni mukaan tarttui Fighter nimeltä Geoffrey, Mage Mariah ja Ranger Shamino. Kun päähahmoni on luokaltaan Paladin, hän osasi taistelun lisäksi taikoa joka auttoi monessa tilanteessa. Mariahilla hoidin pääosin hahmojen parantelut ynnä muut.  

Pelissä ideana on saavuttaa Avatar -taso jonka saavutettuaan pääsee astumaan viimeisen alueen, Abyssin syövereihin. Avatar -tasoa nostetaan suorittamalla erilaisia hyveellisyyksiä (virtue) joita on yhteensä kahdeksan kappaletta. Hyveellisyyksiä on rohkeus, myötätunto, rehellisyys, kunnia, uhraus, oikeudenmukaisuus, nöyryys ja henkisyys. Pelin päälinnasta, Lord Britishin linnasta löytyy henkilö nimeltä Hawkwind jolta pystyy käydä tarkistamassa, millä tasolla mikäkin hyveellisyys on menossa. Hyveellisyyksien tasoja nostetaan seuraavalla tavalla:

Rohkeus: älä juokse taisteluista karkuun ja aina hyökkää ensimmäisenä.

Myötätunto: anna rahaa kerjäläisille tai lahjoita vertasi parantajalle.

Rehellisyys: älä valehtele tai availe arkkuja, joihin sinulla ei ole lupaa.

Kunnia: älä availe arkkuja, joihin sinulla ei ole lupaa tai maksa ylimääräistä sokealle myyjälle.

Uhraus: lahjoita vertasi parantajalle. 

Oikeudenmukaisuus: maksa ylimääräistä sokealle myyjälle. 

Nöyryys: juttele kaikille vastaantuleville henkilöille.

Henkisyys: juttele Hawkwindin kanssa.

Osa näistä hyveellisyyksistä tulee ns. automaattisesti, mutta joitain joutui hieman pidempään ahertamaan jotta vaadittava taso tulisi täyteen. Esimerkiksi sokealle myyjälle täytyi useasti maksaa ylimääräistä jotta sain kunnian täyteen. Tykkään kyllä tästä pelin rakenteesta ja ideasta, että sinun pitää olla nuhteeton koko pelin ajan. Pelissä on paljon houkuttimia kuten jossain perähuoneessa lojuvia arkkuja mitkä tekisi niin kovasti mieli avata. Myös se, että tähän on laitettu sokea kauppias joka ei tiedä kuinka paljon rahaa hänelle annat, on todella nerokas juttu. Tässä saattaa helposti käydä mielessä, että maksaa jotain pilkkahintoja kun toinen ei näe, mutta eipä niin saa tehdä! Kun kyläläisille jutteli, sai olla tarkkana, että ei vahingossa vastaa mitään tyhmää. Monet kyläläiset esittivät kysymyksiä ja niihin täytyi vastata valehtelematta tai muuten hyveellisyyden arvo tippui alaspäin. Tätä rehellisyyttä täytyy noudattaa koko läpäisyn ajan, sillä hyveellisyydet laskevat jos tekee jotain ikävää. 

Vaikka hyveellisyydet olisikin saanut Avatar -tasolle, se ei vielä riitä mihinkään. Täytyy löytää pyhiinvaelluspaikka jossa sitten käydään meditoimassa ja jos on tarpeeksi hyveellisyyttä, saa tästä Avatar -merkinnän. Jokaiselle hyveellisyydelle on omat pyhiinvaelluspaikkansa. Rakennuksessa sijaitsevan Ankhin luona kun meditoi, siinä voi valita kolme eri meditointitasoa. Nämä tasot ovat ns. vinkkejä, että mitä pitäisi tehdä jos ei ole saavuttanut vielä tarpeeksi korkeaa hyveellisyystasoa. Kun taso on saavutettu, merkintä on hallussa. Edelleenkään ei saa alkaa perseilemään, vaan täytyy jatkaa nuhteetonta elämää. Niin ja jos tämä ei ole vielä tarpeeksi hankalaa, ei pyhiinvaelluspaikkoihin voi noin vain astua sisään vaan tarvitaan riimu. Jokaiselle pyhiinvaelluspaikalle on omat riimunsa ja ne on piilotettu ympäri maailmaa. Näihin saa pieniä vinkkejä missä riimut mahtaisi sijaita, mutta välillä vinkit olivat hieman ympäripyöreitä ja joutui isojakin alueita kaivamaan jotta riimu löytyisi. Onneksi itse ei tähän tarvinnut ryhtyä, kiitos opasvideon :)

Pelissä ei levutus tai muutenkaan varustelu ole kovinkaan suuressa roolissa. Peli alkaa jostain syystä leveliltä kolme ja tässä ei tarvinnut levuttaa kuin sen verran, että siirtyy yhden levelin ylöspäin. Tämäkin vain sen vuoksi, että kun on neljännellä levelillä, merirosvolaivoja alkaa ilmestyä kartalle joita voi sitten valjastaa omaan käyttöönsä. Ei tässä muutenkaan leveleillä mässäillä ja maksimi taitaa olla leveli kahdeksan ja jos tässä on sama mekaniikka kuin Exoduksessa, ei missään nimessä kannattanut enempää levuttaa. Exoduksessa vihollisten levelit kasvoivat samaa tahtia kuin pelihahmojen mikä on yksi typerimmistä keksinnöistä. Mitä järkeä tälläisessä on kun ei palkita mitenkään? Varmaksi en voi sanoa, että onko tässä pelissä sama meininki kun en testaillut asiaa, mutta voisin veikata, että on. 

Heti kun oli mahdollista, kannatti hahmoille ostaa pitkän kantaman aseet joilla taistelut helpottuivat ja nopeutuivat mukavasti. Muutaman hieman kalliimman pitkän kantaman aseen ostin pelin myöhemmässä vaiheessa, mutta siinä oli ostokset varustautumisen suhteen. Yhtään puolustusta parantavaa juttua ei tarvinnut ostaa. Viholliset eivät tee kovinkaan paljoa vahinkoa ja ei tässä kuoleman vaaraa ollut oikein missään vaiheessa.

Pelin loppupuolella kun on saavuttanut Avatar -tason saa haltuunsa pelin parhaimman miekan ja armorin. Siirsin vanhemman miekan ja armorin Fighterilleni, sai hänkin hieman parempaa varustetta käyttöönsä. Tavallaan ihan jees, että tässä ei tarvinnut mitään jäätävää leveli-grindailua harrastaa. Muutamaan otteeseen farmailin rahaa, mutta tässä projektissa ei mitenkään älyttömän kauan mennyt. Taistelun jälkeen palkittiin aina arkulla, mutta sen sisältö määräytyi RNG:n mukaan. Kullan määrä saattoi olla jotain 1-99 väliltä. Ihan sama miten haastava taistelu oli kyseessä, palkinnoksi saattoi saada upean yhden kullan!

Pelin taikasysteemi on aika kummallinen, mutta ihan hauskaa vaihtelua. Pelistä löytyy kauppias mikä myy yrttejä. Nämä yrtit toimivat sitten taikojen tekemiseen. Taikureilla on erikseen manamittari joka täyttyy itsestään, mutta tärkeämpi juttu on pitää silmällä yrttien määrää. Myös kaikki taiat täytyy opetella tai muuten niitä ei voi käyttää. Pelin syövereistä löytyy kyläläisiä, ketkä kertovat mitä yrttejä tarvitsee minkäkin taian tekemiseen. Kun sinulla on tiedossa ainesosat, täytyy matkustaa Moonglow -nimiseen kylään mistä löytyy talo, missä voi kirjata ylös nämä uudet taiat. Talossa asuvalla tyypillä on hallussaan kirja, mihin reseptit laitetaan ylös. Tässä täytyy itse muistaa, mitä yrttejä mihinkin taikaan tarvitsi. Jos yritit menivät oikein, kertoo talossa oleva tyyppi miten paljon manaa kyseisen taian tekeminen käyttää. Yrttejä kannatti olla reilusti varastossa, sillä ei mitenkään muistanut mitä mikin taika käytti.  Yleensä yhden taian tekemiseen tarvittiin useampaa erilaista yrttiä. Yrttikauppoja ei pelistä kovin montaa löydy ja osa on piilotettu hyvin joten kun sellaisen löysi, kannatti ehdottomasti tankata varastot täyteen. Yrttien ostaminen kasvatti myös hienosti hyveellisyyttä, sillä myyjänä on aina sokea tyyppi. Yhtä pelin yrteistä ei löydy mistään kaupasta vaan se täytyy paikantaa tietyillä koordinaateilla jotka kerrotaan pelin edetessä. Onneksi tätä yrttiä ei tarvinnut mihinkään joten ei tarvinnut sitä lähteä metsästämään.

Pelistä löytyy useampi tapa matkustaa ympäriinsä. Perinteinen on tietysti käveleminen mikä on aika työlästä pitkien etäisyyksien vuoksi. Seuraavana on hieman erikoisempi tapa eli kuuportit. Ruudun vasemmassa yläkulmassa näkyy kaksi kuuta jotka määrittävät, minne päätyy kun astuu kuuporttiin. Ensimmäinen kuu näyttää milloin portti aukeaa ja toinen mihin kohteeseen päätyy. Kuuportteja on vain tietyissä paikoissa ja yhdestä portista ei pääse kulkemaan minne tahansa. Itse hylkäsin nämä portit heti kun oppaan tyyppi oletti, että niitä osaa käyttää. Yritin muutaman kerran, mutta en saanut hommaa oikein pelittämään. Päädyinkin sitten käyttämään eniten kolmatta liikkumistapaa eli laivalla seilaamista. Merirosvoilta voi pölliä laivan jolla sitten voi seilata ympäriinsä. Seilaaminen ei ollut mitenkään hidasta hommaa, ainoastaan satunnaiset taistelut hidastivat etenemistä hieman. Ainoa huono puoli vesillä käytävistä taisteluista oli, että niistä ei saanut rahaa lainkaan. Expaa kyllä tuli reilusti, mutta eipä sillä tässä pelissä tee mitään. Viimeisempänä liikkumistapana on kuumailmapallo, minkä saa pelin loppupuolelta. Kuumailmapallolla ei taisteluita tule lainkaan vastaan ja sillä pääsee paikkoihin, mihin muuten on mahdotonta päästä. Kuumailmapalloa ohjaillaan taikomalla tuulen suuntaa haluamaansa ilmansuuntaan. Tässä kuitenkin täytyi pitää mielessä, että jos halusi vaikka matkustaa itään, täytyi tuulen suunta kääntää länteen jotta se puhaltaisi oikeasta suunnasta :)

Pelintekijöille ei vielä riittänyt nämä riimut tai hyveellisyyksien kerääminen, vaan tässä joutuu keräilemään paljon muutakin pakollista tavaraa. On olemassa kahdeksan eriväristä kiveä jotka liittyvät hyveellisyyksiin. Kivet on piilotettu syvälle luolastojen uumeniin ja ne kaikki täytyy löytää. Luolastoja on myös luonnollisesti kahdeksan kappaletta ja joihinkin niihin pääseminen vaatii esimerkiksi kuumailmapallon saamista. Aivan mahtavaa, tähänkin peliin on pitänyt laittaa Dungeon Crawler -osioita. Olihan näitä kyllä jo Exoduksessakin, mutta olen viimeaikoina hieman liikaa möyrinyt tunkkaisien luolastojen uumenissa. Nämä luolastot olisi ollut todellista tuskaa selvittää omin päin. Pelistä löytyy ostettavia jalokiviä, joilla saa luolastojen kerroksien kartat näkyviin. Nämäpä on melko nihkeitä tulkittavia, sillä niissä ei näy missä kohdassa on itse menossa :D Valmiit netistä löytyneet kartat olivat myös todella sekavia ja hylkäsin moiset oitis. Onneksi videon avustuksella sai jotain tolkkua luolastoista. Piti vain todella tarkkaan seurata, että ei mennyt vahingossa väärään suuntaan. Luolastoissa on myös paljon feikkiseiniä, joita ei voi mitenkään huomata ellei vain kävele seiniä päin. 

Jokaisessa luolastossa on kahdeksan kerrosta ja niistä löytyy arkkujen lisäksi kristallipalloja. Kristallipallot ovat hyviä, sillä ne nostavat pelihahmon arvoja kun sellaiseen menee koskemaan. Yhdessä luolastossa on vain tietyntyyppisiä kristallipalloja ja vain yksi pelihahmo voi koskea kristallipalloon. Tässä on kuitenkin pieni jekku! Se, kuka koskee kristallipalloon, menettää 200 yksikköä energiaa :D No, tästä kuitenkin selviää Mariahin parannuksilla. Pelin loppupuolelta löytyy luolasto, minkä uumenissa on super kristallipallo. Tähän koskiessaan kaikki pelihahmon arvot nousevat kerralla! Tämä on kuitenkin sen verran brutaali juttu, että tähän kristallipalloon koskiessaan menettää 400 yksikköä energiaa. Kellään pelihahmolla ei ole niin paljoa energiaa joten henki lähtee. Onneksi pelintekijät ovat olleet hieman huolimattomia ja tässä on mukava kikka, että tämän kristallipallon avustuksella saa jokaisen hahmon kaikki arvot maksimille. Tämä sama kikka toimii myös muidenkin kristallipallojen sekä arkkujen kanssa, mutta tästä on eniten hyötyä. Kun on jollain hahmolla koskettanut kristallipalloa ja kuollut, lähtee luolastosta ulos ja palaa takaisin. Ulos menevä reitti on vielä näppärästi aivan kristallipallon vieressä. Kun palaa takaisin luolaan, on kristallipallo ilmestynyt takaisin! Nyt tekee saman kaikille hahmoille ja kun päähahmomme on kuollut, peli teleporttaa porukan automaattisesti Lord Britishin luokse. Kaikki hahmot ovat jälleen hengissä ja nyt vain tekee tämän saman tempun niin monta kertaa kuin haluaa. Kun Lord Britishille juttelee, saa olla tarkkana, sillä hän on se kuka nostaa pelihahmojen leveleitä. Kun tässä pelissä ei kannata levuttaa, piti vain paina B-nappia jotta levutus ei aktivoitunut. Jotenkin huvittavaa, että hahmot ovat levelillä neljä tai vähemmän, mutta kaikki muut arvot ovat sitten maksimissa :D Tämä helpotti loppupeliä kummasti! 

Luolastoissa olevat kivet löytyvät aina seitsemännestä kerroksesta vaikka luolastoissa kahdeksan kerrosta onkin. Kahdeksannella kerroksella on kuitenkin tärkeä rooli. Nämä kahdeksannet kerrokset on linkitetty toisiinsa ja niiden uumenista löytyy kolme erilaista alttaria. Yhteen alttariin menee aina neljä kiveä ja ne täytyy laittaa tietyssä järjestyksessä alttariin. On yksi pääväri ja piti sitten miettiä, mitkä muut värit kuuluvat kyseiseen alttariin. Kun kivet on laittanut oikein, sai palkinnoksi avaimen. Tähänkin sai pelin aikana vinkkejä, miten kivet tulisi asetella, mutta menin vain sieltä, missä aita on matalin ja opas kertoi oikean järjestyksen.  Onneksi nämä alimmat kerrokset olivat linkitetty ja alttareihin pääsi kätevästi yhdestä paikasta. No mitä ihmettä näillä avaimilla sitten tekee? Niitä tarvitaan aivan pelin loppuun ja viimeistä aluetta, Abyssia ei pääse läpi ilman avaimia. 

Lisää kerättävää kun sitä ei vielä tarpeeksi ole. Jotta pelin viimeiseen luolastoon pääsee edes sisälle, tarvitsee siihen kolme taikaesinettä; soittokellon, kirjan ja kynttilän. Nämä täytyy asettaa paikalleen oikeassa järjestyksessä, muuten ei homma etene. Näiden lisäksi tarvitaan vielä hopeinen torvi ja pääkallo jotka myös ovat pakollisia pelin etenemisen kannalta. Nämä ovat erittäin hyvin piilotettu pelin uumeniin ja jos on missannut jonkun vinkin, siinähän sitten kaivaa ruutu kerrallaan maata maailmankartalla :D 

Viimeinen luolasto, Abyss on iso alue ja siellä joutuu kulkemaan yksinään. Muilla ei tänne ole asiaa kuin Avatar -arvonimen omaavalla. Onneksi hahmoni on Paladin, joten pystyin helposti parantamaan taisteluista tulleita haavoja. 

Tässä luolastossa siirrytään kerroksesta toiseen vastaamalla kysymyksiin, mitä tulee kun selviytyy vastaantulevan pikarin viereen. Pikari kyselee hyveellisyyksiin liittyviä juttuja kuten mistä hyveellisyyksistä totuus muodostuu. Tämän jälkeen täytyy vielä laittaa oikeanvärinen kivi pikariin mikä liittyy hyveellisyyksiin. Jos tässä vastasi väärin missään vaiheessa, joutui koko luolaston alkuun. Onneksi nämäkin hoitui kivasti oppaan avustuksella.

Muuten eteneminen menee samaan tyyliin kuin aikaisemmissakin luolastoissa, eli välillä möyritään Dungeon Crawler -kuvakulmassa ja välillä sitten lintuperspektiivissä. Luolastossa on paljon salaisia reittejä pelille tyypilliseen tapaan. Aikaisemmissa luolastoissa niin kuin tässäkin on pakollisia taisteluita joita ei voi välttää. Vaikka nämä luolastot ovat Dungeon Crawler -kuvakulmasta kuvattu, nämä taistelut ovat aina kuvattu perinteisellä lintuperspektiivillä. Kun taistelu on hoidettu, ei missään nimessä kannattanut suinpäin lähteä kohti ensimmäistä avonaista reittiä, vaan yleensä oikea reitti oli piilotettu. Täytyi kävellä jonkun tietyn laatan päältä tai koskettaa tiettyä kohtaa seinässä. Näihin ei minkäänlaista vinkkiä ole, täytyi vain ns. tietää, ellei sitten katsonut opasta. 

Kun luolastossa on viimein päässyt pohjimmaiselle kerrokselle asti, kohdataan viimein pelin ensimmäinen pomotaistelu! Tai tämä on ainakin lähimpänä pomotaistelua mitä pelissä on nähty. Vastassa on jokaista hahmoluokkaa edustava vihollinen. Taistelu hoituu yhtä helposti kuin perus viholliset. Käytti vain yhden Tremor -maanjäristystaian joka tappoi suurimman osan porukasta. Loput hoituivat sitten muilla aseilla. Vielä muutamat vihollisten täyttämät huoneet salaisine reitteineen jonka jälkeen ollaankin pelin viimeisen Ankhin luona. Tässä vaiheessa jos ei ollut käynyt kolmea avainta hakemassa alttareilta, ei pidemmälle pääse. Seuraavassa huoneessa odottaa vanha koodeksi kirja säteilemässä maailmankaikkeuden tietoa. Kun kirjaa on lukenut ja sen viisaudet sisäistänyt, tarinamme tulee päätökseen. Täytyy vielä käydä Lord Britishille juttelemassa joka pitää meitä nyt suuressa arvossa!

Huh, olipahan operaatio. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, tämä olisi ollut aivan kamala peli ilman ulkopuolisia vinkkejä. En tiedä olisinko ikinä onnistunut tätä pääsemään läpi, sen verran paljon muistamista ja hoksaamista tässä olisi ollut. Mutta hieno peli näin avustettuna! Pidin pelin graafisesta ulkoasusta todella paljon. Ymmärrän kyllä miksi porukka nauttii tälläisistä peleistä. Jos on kunnon roolipelinörtti, niin kyllähän tälläisen selvittäminen on varmasti erittäin jees hupia!

All-Pro Basketball

Games Beaten: 518/710

Genre: Sports

Goal: Win League Competition (35 Matches)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Amerikkalainen koripallo on erittäin jännittävä ja suosittu peli. All-Pro Basketball luotiin tuomaan tätä samaa jännitystä ja realismia kuin esikuvansa. Samat säännöt, tekniikat ja toiminta ovat sellaisia asioita, mitä voit odottaa All-Pro Basketballilta. 

All-Pro Basketball sisältää kahdeksan eri joukkuetta jotka edustavat oikean koripallon kermaa. Sinun täytyy tehdä kovasti töitä jotta saavutat mestaruuden joukkueellesi! Jos elät nopeille hyökkäyksille tai donkkauksille ja haluat voittaa heidät kaikki, All-Pro Basketball on sinulle juuri oikea peli!

Hetken olin siinä uskossa, että tämä olisi se viimeinen läpäisy koripallopelien osalta, mutta kun tuossa listaa pläräilin läpi, löytyihän sieltä vielä ainakin yksi pelaamaton koris. Yllättävän monta näitäkin on NESille jaksettu vääntää :D Tämä kyseinen peli edusti onneksi sitä parempaa osastoa, tätä oli ihan hauska pelailla. Ongelmana tämän kanssa oli vain se, että tämä oli aivan liian pitkä ja loppupuolella alkoi näkyä uupumuksen merkkejä. Tässä täytyy voittaa jokainen pelin seitsemästä joukkueesta viisi kertaa eli matseja täytyy tykitellä yhteensä 35 kappaletta! Yhden matsin voittamiseen meni noin vartti, joten kyllähän sitä ihan mukavasti aikaa kului pelin parissa. Tässä ei varsinaisesti ole mitään turnausta, vaan joukkueet kohdataan aina samassa järjestyksessä. Jokaisen voitetun matsin jälkeen sai kivasti salasanan jonka avulla sitten pystyi jatkamaan ja ns. juustoilemaan. 

Pelissä oleva juontajaneiti sanoi, että tässä ei saisi hävitä yhtään ottelua. Tätä yritin sitten noudattaa ja jos häviö napsahti, painoin resettiä ja syötin salasanan. Näin sain yrittää samaa matsia uudelleen. Klassinen, hieman halpa juustoilutyyli - mutta kun ei uskaltanut olla noudattamatta neidin ohjeistusta :D

Tämä muuten on sitä ihan perinteistä koripalloa sääntöinen kaikkineen - yhtä asiaa lukuun ottamatta. Vaikka tässä pelataankin kahteen koriin, homma on luotu niin, että näytettäisiin pelaavan vain yhteen koriin. Kun saavutaan keskirajalle, peli pysähtyy hetkeksi ja heittää kentän ympäri. Tämä aluksi hämmensi todella paljon ja en aina oikein hahmottanut, missä olin menossa. Tätä on yritetty selkeyttää myös niin, että molemmat kentän puoliskot ovat erivärisiä. Kun tähän hommaan tottui, ei se tuntunut ollenkaan hullummalta. En ihan muista perus koriksen sääntöjä, mutta ainakaan tässä ei voinut enää palata takaisin omalle kenttäpuoliskolle kun oli mennyt keskiviivan yli vastustajan puolelle.

Tästä erikoisuudesta johtuen alku otti aikansa ennen kuin sain edes ensimmäistä matsia voitettua. Asiaa ei helpottanut, että joukkueiden asusteiden värit sattuivat olemaan aika samanlaisia joka sekoitti asiaa entisestään. Valitsin itselleni saman joukkueen millä TMR pelasi eli Los Angeles Breakers. En tiedä olisiko joukkueilla ollut sen kummempaa eroa ainakaan kun niillä itse pelasi, vastustajan roolissa pieniä eroavaisuuksia oli havaittavissa. Peli tuntui aluksi haastavalta, mutta kun tottui puoliskon vaihdokseen ja tiesi, miten kentällä kannattaa liikkua, peli muuttuikin melko helpoksi. Muutaman alkumatsin jälkeen ei tarvinnut edes salasana-juustoilua lainkaan.

Jokaisessa joukkueessa on liuta lyhkäisiä miehiä ja yksi kunnon hongankolistaja. Osa ukoista on nopeampia kuin toiset. Pelaajat myös ilmeisesti väsyivät pelin aikana, sillä viimeisissä erissä ukot kulkevat hitaammin kuin alussa. Joukkueen ainut pitkä kaveri on todella hyvä nappaamaan palloa kesken heiton ja myös saamaan sitä pois kuljetuksen aikana. Hieman ironisesti pitkä kaveri ei kuitenkaan osaa donkata kovin kaksisesti ja hänen donkkaukset menivät ohi isoimmalla prosentilla. Ohi donkkaamista kävi tässä yllättävän paljon. En koripalloa seuraa, mutta luulisi, että donkkauksesta menisi lähes poikkeuksetta sisään? :D

Aluksi oli suuria ongelmia saada palloa pois vastustajalta. Kun A-nappia painoi, kaveri nosti vain kätensä pystyyn ikään kuin vilkuttaakseen. A:sta myös vaihdettiin ketä pelaajaa halutaan ohjata. Oikea tekniikka pallon poissaamiseksi olikin vain pyöriä pelaajan kannoilla kuin herhiläinen painamatta mitään nappeja. Välillä näissä tilanteissa kuitenkin tuli rike ja vastustaja sai rajaheiton. Jännä sinänsä, kun ainut keino saada pallo pois on härvätä toisen ympärillä ja siitä sitten saa helposti rikkeen painamatta mitään nappeja. Onneksi sentään tätä samaa kävi myös vastustajalle kun yrittivät palloa napata pois minulta :)

Tässä ei mitään sen suurempia taktikoita tarvinnut alkaa kehittelemään, sillä yhdellä pelaajalla sai kuljetettua pallon helposti korille asti. Korin heittämistä ei kannattanut yrittää kaukaa, vaan kannatti aina donkata. Erän aloituspallot oli todella helppo napata itselleen ja voitinkin ne 99,9% koko pelin aikana. Jos vastustaja sai tehtyä korin ja aloitus oli sitten omassa päädyssä, kannatti heilua edestakaisin etsien sopivaa pelaajaa kelle heittää. Kun pallon sai viimein heitettyä oikealle kaverille, kuljetti hänellä pallon korille ja teki korin. Pallon aloitusheiton kanssa ei kuitenkaan saanut liian pitkään aikailla, sillä siitä tuli muuten rike ja heittovuoro siirtyi vastustajalle. 

Aluksi matsit olivat hyvinkin tasaväkisiä, mutta kun keksin kaikki jipot, piste-eroja alkoi syntymään. Saatoin välillä voittaa matsin yli 40 pisteen erolla :D Muutamassa matsissa onnistuin pääsemään sadan pisteen yli, mutta se oli yllättävän haastavaa hommaa. Hankalin vastustaja oli helposti Phoenix Wings ja heitä vastaan matsit päättyivät huomattavasti tasaväkisemmin. Ihan ensimmäisellä kierroksella pieniä vaikeuksia oli myös kierroksen viimeisenä vastaantulevan San Francisco Bayridersin kanssa, mutta myöhemmillä kierroksilla tämäkin joukkue taipui reilulla piste-erolla. 

Phoenix Wingsin ukot ovat nopeita ja heidän joukkueen pitkä kaveri on myös erittäin nopea. Ongelmaksi muodostui kaksi viimeistä erää kun oman joukkueen ukkelit ovat väsyneitä. Vastustajan miehet eivät väsyneet niin pahasti kuin omani. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että kuljetin aina aloitusheiton jälkeen pallon korille yhden miehen voimin. Phoenixia vastaan kannatti yrittää tehdä mahdollisimman paljon piste-eroa kahta viimeistä erää varten. Phoenix tasoitti pistetilannetta reilusti näiden kahden erän aikana. Jännä, että tätä joukkuetta ei ole laitettu ns. viimeiseksi kun kerta on huomattavasti vaikeampi kuin muut. Viimeinen kohtaaminen Phoenixia vastaan meni todella tiukoille. Piste-ero kaventui kapenemistaan ja ihan viimeisillä minuuteilla he olivat yhden korin päässä tasoituksesta. Onneksi kuitenkin erä kerkesi juuri loppumaan, ennen kuin Phoenixin ukot kerkesivät korini alle. Tämä on pelin ainoa matsi, missä oli oikeasti haastetta. Pientä tuuriakin oli ottelun aikana...onneksi tätä ei tarvinnut enää uudestaan pelata. 

Kun Phoenix Wingsin jälkeen oli hoidellut vielä helpon Seattle Sonicsin, kertoi juontajaneiti, että nyt olisi viimeinen ottelu edessä. Tässä kohtaa täytyy mainita, että tämä otteluiden jälkeinen juontoruutu on yksi NESin hirveimmistä ilmestyksistä. Se, että juontajaneiti näyttää muoviselta nukelta, ei ole mitään Los Angeles Breakersin valmentajaan verrattuna. Riippuen siitä, millaisella piste-erolla matsin hoitelee, se määrittää millainen animaatio valmentajan osalta tulee. Jos piste-ero on pieni, heiluu valmentaja penkin päällä. Mutta jos voittaa reilulla piste-erolla niin...voi Helvetti sentään. Tämä lähipotretti valmentajasta on varmaan kamalimman näköinen kuva jonkun naamasta NESillä. Ukolla on kunnon psykoottinen ilme ja ruskeaa hampaiden reunassa...liekö omaa ulostettaan nauttinut. Ainakin ilmeestä päätellen tämä olisi ollut hyvin mahdollista. Mitä ihmettä graafikot ovat ajatelleet kun ovat tätä toteuttaneet...hrrr. 

Mutta se tuosta karmeudesta ja viimeisen matsin pariin! Eipä tästä mitään erikoista kerrottavaa ole, voitto irtosi onneksi helposti. Tässä vaiheessa alkoi kisauupumus olla jo aika kova kun tätä samaa olin tuntitolkulla harrastanut. Voitto irtosi reilulla 96-38 tuloksella! Hämmentävästi pelin loppuruudussa näytettiin voitetut ja hävityt matsit, niin siinä oli hävittyjen matsien kohdalla yksi. Kun käytin tätä resetti-juustoilua, niin moinen ei voinut olla mitenkään mahdollista. Kävin katsomassa TMR:n läpäisystä ja hänellä kävi sama juttu. Ukko oli yhtä ihmeissään kuin minäkin. Peli perhana kusetti! :D Joka tapauksessa tämä on oikeasti hyvä korispeli! Ei liian hankala jonka vuoksi tätä ihan mielellään lätkytteli. Pituudesta pieni miinus, muutama kierros olisi saanut olla pois ja esimerkiksi 20 matsia voittoon olisi ollut ihan sopiva määrä 35 matsin sijaan.

Wizardry: Proving Grounds of the Mad Overlord

Games Beaten: 517/710

Genre: RPG

Goal: Defeat Werdna (Level 10)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 8/10

Eräänä aamuna, Trebor, hullu yliherra huomasi, että hänen hallussaan ollut tarunomainen amuletti on kadonnut. Tajuttuaan ultimaattisen pelkonsa tulleen toteen, hän mutisi itsekseen "amuletti on täytynyt varastaa kun olin nukkumassa." Tutkiessaan huonettaan siinä toivossa, että amuletti löytyisi, hän huomasi pöydällä olevan lapun. "Typerä Trebor, en olisi uskonut saavani amulettia haltuuni näin helposti. Sinusta on tullut seniili! Älä yritä saada amulettia takaisin. Sinun parhaat yrityksesi tulee epäonnistumaan. Mahtava velho Werdna."

Kun Trebor oli saanut kirjeen luettua, se syttyi tuleen ja paloi tuhkaksi. Vihastunut Trebor lähetti kutsuja maaseudulle ja saikin kerättyä sotilaita amuletin pelastamiseksi. "He ketkä saavat amuletin pelastettua, palkitaan rikkauksilla ja kunnialla," hän ilmoitti sotilaille.

Seikkailijat, ketkä olivat itsevarmoja taidoistaan, kerääntyivät Treborin alle ja astuivat sisään luolastoon joka sijaitsi linnan alapuolella tavoitteenaan tuhota Werdna.

Tämä pelin aloittamista olen vältellyt useita vuosia, mutta nyt viimein oli sen aika. Syy tähän välttelyn oli se, että näin pelistä pientä pelailupätkää jonka vuoksi nousi hieman oksennusta suuhun. Peli on tyyliltään Dungeon Crawler ja ensimmäisiä tämän tyylisiä pelejä joita julkaistiin 1980-luvun alkupuolella. Tästä syystä vaikeusaste ja alkeellisuus ovat huipussaan. Peli näyttää NESillä kurjalta, mutta ei se ole mitään verrattuna alkuperäisiin versioihin :D Olen kyllä jo useampia Dungeon Crawlereita pelaillut läpi, mutta tämän näkeminen puistatti. Vaikka en tämän tyylisistä peleistä hirveästi välitä, niin yleensä nämä ovat olleet graafisesti ihan näyttäviä. Toista on tämän pelin kanssa. Valkoisien tekstien tuijottelun lisäksi tässä tuijotellaan lähinnä ruskeita seiniä ja mustaa lattiaa/kattoa. 

Onneksi en vielä aloittaessa täysin tiennyt, miten sakeaan soppaan olen lusikkani tunkemassa, olisi saattanut aloitusajankohta siirtyä vielä jonkin verran :D

Peli on todella yksinkertainen ja se sisältää vain yhden linna-alueen sokkelon lisäksi. Linna-alueelta löytyy kaikki tarvittava hahmojen luontiin, parantamiseen, varustamiseen ynnä muuhun liittyen. Sokkelo on taas sitten pelin "pääalue" missä taistellaan monstereita vastaan ja etsitään reittiä pahan velho Werdnan luokse. Sokkelo on kymmenen kerroksinen ja jokainen kerroksista on samankokoinen. Tämä on niitä harvoja hyviä juttuja pelissä. Tykkäsin, että aina palataan samaan linnaan sokkelossa pyörimisen jälkeen. Selkeä rakenne toimii mainiosti. Jos tämä olisi ollut monimutkaisempi, tämä olisi ollut aivan järkyttävä peli...lähellä mennään jo nyt!

Seikkailu alkaa perinteisesti hahmojen luomisella. Peli tarjoilee valmiita hahmoja ja valitsinkin ensimmäisellä yrityksellä valmiin paketin. Otin mukaan seikkailuun mahdollisimman erilaisia hahmoluokkia kuten Fightereitä, Mageja ja Clericin. Valmiit hahmot osoittautuivat virheeksi ja niiden avulla ei oikein edennyt mihinkään. Peli näytti heti karvaan puolensa kun henki lähti todella nopeasti kun astui sisään sokkeloon. Kaikki hahmot kun kuolevat yhden taistelun aikana, he jäävät sokkelon uumeniin. Hahmot pystyy pelastamaan uusilla luoduilla hahmoilla, mutta hahmot ovat saattaneet menettää kaikenlaista tärkeää kuolemisen aikana. Uusilla hahmoilla täytyy selviytyä kuolleiden luokse jotta he saa pelastettua. En edes tajunnut, että hahmot pystyy pelastamaan ja loinkin vain uudet hahmot unohtaen vanhat. Tällä ei onneksi tässä vaiheessa peliä ollut mitään väliä, sillä eipä hahmoilla mitään varusteita edes ollut.

Omien hahmojen luonti osoittautui hyväksi tavaksi ja heillä olikin jo lähtötilanteessa enemmän energiaa kuin valmiiksi luoduilla. Tein kolme Fighteriä, kaksi Magea ja yhden Clericin. Tällä porukalla meno alkoi sujumaan ja onnistuin samaan expaa kasaan leveleitä varten. Levutus tapahtuu tässä pelissä niin, että täytyy käydä linna-alueella olevassa majatalossa yöpymässä ja jos on tarpeeksi expaa kasassa, saa levelin. Nukkuminen on onneksi ilmaista, mutta mikään muu ei harmillisesti ole. Jos hahmot ovat haavoittuneet, heitä täytyy parantaa majatalossa. Jos hahmo on kovinkin huonossa kunnossa, parantaminen saattoi kestää viikkotolkulla. Myös rahaa tähän prosessiin upposi hyvä määrä. Pelissä on sellainen ihana mekaniikka, että hahmot ikääntyvät. No, tämä on ihan tuttua muistakin tämän tyylisistä peleistä, mutta tässä se jotenkin ahdisti huomattavasti enemmän. Jos hahmon saavuttaa 50 ikävuotensa, alkaa osumatarkkuus heikentyä. Ilmeisesti tämän pisteen jälkeen ikä alkaa laskea ja jos se menee nollaan, hahmo kuolee lopullisesti. Kun yritin levuttaa ja jatkuvasti tuli osumaa, vierailin majatalossa useasti. Hahmojen iät nousivat uhkaavasti. Onneksi hahmot ovat nuoria teinejä aluksi, joten kaukana ollaan vielä keski-iästä. Tähän ikääntymiseen on olemassa jippo! Kun hahmoja parantaa Clericin taioilla ja sitten käy Clericillä nukkumassa majatalossa jotta taiat saa takaisin täyteen, ei ikääntymistä synny! Ilmeisesti tämä nukkuminen tuo snadisti ikääntymistä lisää, mutta ei todellakaan vaikuta mihinkään. Melko iso kivi vierähti sydämeltä kun selvisi, että pelissä on tälläinen mukava helpotus. Cleric oppii leveleiden myötä uusia parempia taikoja myös parantamiseen liittyen ja käyttömäärätkin lisääntyvät. Ei tarvinnut ihan joka välissä käydä majatalossa nukkumassa :)

Pelissä pystyy vaihtamaan hahmojen luokkia kunhan saa tietyt attribuutit kasaan. Esimerkiksi Fighterin voi muuttaa Lordiksi, Magen Wizardiksi ja Thiefin Ninjaksi. Jos hahmoluokanvaihdoksen haluaa tehdä, se tarkoittaa, että kerätyt levelit lähtevät pois. Tämän homman hylkäsin heti alkuunsa, koska levutus on melko aikaa vievää hommaa enkä halunnut aloittaa sitä enää uudelleen. Sellainen hyöty näistä toisenlaisista hahmoluokista olisi ollut, että ne yhdistelevät muiden hahmoluokkien juttuja. Esimerkiksi Lordi pystyy Fighterin hyökkäyksien lisäksi käyttämään taikoja. Onneksi yhdellä Clericillä ja kahdella Magella pärjäsi oikein mainiosti! Huomasin tuossa leveleiden saamisen ohessa, että hahmojen attribuutit voivat myös laskea mikä on itselle ennenkuulumaton juttu. Tämä peli se vaan jaksaa yllättää negatiivisesti :D

Tässä minä sitten linnaan johtavien portaiden lähimaastossa jumitin levuttamassa todella pitkän tovin ennen kuin uskalsin lähteä yhtään sen pidemmälle sokkelon uumeniin. Keräsin useamman levelin varmistaakseni etenemistäni. Tavoitteena oli leveleiden lisäksi kerätä rahaa jotta pystyisin linnassa olevasta kaupasta ostamaan parempia varusteita ja aseita. Parhaimmat varusteet olivat todella kalliita ja niihin joutui keräämään rahaa melkoisen summan. Kauppa myy vain tiettyjä kamoja ja joitain parhaimpia ei voi saada kuin tuurilla. Viholliset pudottavat arkkuja joiden sisältä saattoi löytää jonkin älyttömän tavaran! Itse en onnistunut pelin alkupuolella löytämään mitään mullistavaa, vaikka monia arkkuja availinkin. Arkut ovat monesti ansoitettuja ja varkaan avulla niitä pystyi yrittää neutralisoida. Tämä homma oli ihan herran haltuun -hommia, sillä välillä ansa vain laukesi päin näköä. Onneksi se ei tehnyt kuin hieman vahinkoa ja sisällön sai pitää. 

Peli on siitä julma, että ihan mitkä vaan perusviholliset saattoivat tehdä uskomatonta tuhoa. Viholliset tykkäsivät myös myrkyttää ja lamaannuttaa hahmoja ahkerasti. Onneksi Clericillä pystyi parantamaan näistä, mutta jos ei ollut enää taikoja jäljellä, henki lähti nopeasti. Tätä minulle kävikin alkuvaiheessa useasti, että minut piestiin henkihieveriin ja selviydyin takaisin linnaan juuri ja juuri. Kuolleet hahmot täytyy käydä temppelissä parantamassa ja se ei ole ihan halpaa lystiä. Peli vielä vittuilee niin, että aina hahmo ei parantamisen jälkeen herännytkään henkiin vaan on jossain tuhka -muodossa. Tähän tarvittiin sitten lisää rahaa jotta hahmon sai lopullisesti herätettyä henkiin. Kun viimein hahmo on taas elävien kirjoissa, se täytyy käydä lisäämässä takaisin kulkueeseen. Mutta mitäs ihmettä, hahmoa ei näy muiden valittavien joukossa? Tästä päästäänkin pelin ehdottomasti paskimpaan mekaniikkaan eli hahmojen mielialanvaihteluihin. Hahmoilla on erilaisia mielialoja jotka voivat olla hyvä, paha tai neutraali. Hahmo vaihtaa mielialaansa sen mukaan, miten käyttäytyy sokkelon uumenissa. Jos esimerkiksi tappaa paljon ystävällisiä mörköjä, muuttuu mieliala pahaksi. Jos taas säästää ystävälliset möröt ja juoksee karkuun, saattoi mieliala vaihtua hyväksi. Jokainen hahmoluokka voi muuttua vain kahdeksi mielialaksi, eli esimerkiksi Mage pystyy olemaan vain paha ja neutraali. Hyvä ja pahat eivät voi olla samaan aikaan ohjattavassa joukossa. Jos tämä muutos tapahtuu silloin, kun ollaan sokkelossa seikkailemassa ja ei ole tarkoitus lopettaa pelaamista, silloin ei haittaa millä tuulella kukakin on.

Tämä paska se pääsi sitten yllättämään todenteolla. Olin levuttanut hyvän tovin ja yksi Fightereistäni kuoli. Parantamisen jälkeen en saanut häntä enää mukaan kulkueeseen kun kaveri ei ollut samalla mielialalla kuin muut. Jouduin tekemään uuden Fighterin ja ottamaan hänet mukaan seikkailuun. Myöhemmin kävi vielä niin, että paras Fighterini kääntyi ja samantyylisen sattumuksen jälkeen jouduin hylkäämään hänet. Vielä kerran tämän samantyylisen jutun kanssa tuli ongelmia ennen kuin viimein tajusin mistä on kyse. Pelissä on vielä sellainen ihana mekaniikka, että kun käy tallentamassa, kaikki hahmot häviävät pois kulkueesta. Jos tallentamisen aikana eivät kaikki olleet samalla mielialalla, vituiksihan se meni. Tämä koitui kohtalokseni ja tämän jälkeen selvitin tarkasti, miten saan ongelman vältettyä, että ei enää hyviä levutettuja hahmoja menisi hukkaan. Yritin hetken myös sellaista, että otan korkealla tasolla olevan hahmoni ja käyn pienempi leveleisten hahmojen kanssa hakkaamassa vihollisia. Näin saisin käännettyä hahmoni takaisin samalle mielialalle kuin muut. Tämä ei kuitenkaan oikein onnistunut. Onneksi näiden muutamien sekoilujen jälkeen sain homman rullaamaan niin, että vahinkoja ei käynyt. Aina ennen tallentamista tarkistin, millä mielialalla porukka on. Kerran jouduin hakkaamaan vihollisia juuri ennen pelisession lopettamista kun yksi hahmoistani jostain syystä vaihtoi mielialaansa. Onneksi tässä ei kovin pitkään mennyt. On kyllä yksi paskimmista ideoista mitä tiedän - varsinkin, kun mielialaa ei voi helposti muuttaa takaisin. Muutenkin hankala peli, niin sitten vielä tälläistä vittuilua laitettu.

Kun viimein olin saavuttanut tavoitteeni leveleiden ja muiden tavaroiden osalta, lähdin etenemään pelissä. Sokkelo on aika kummallisesti toteutettu, sillä vain neljästä ensimmäisestä kerroksesta saa pelin etenemiseen tarvittavia juttuja. Ilman karttoja näiden kerrosten tutkiminen olisi ollut aivan järkyttävää puuhaa. Vaikka kerrokset ovat samankokoisia, kartan piirtämisen suhteen ne sisältävät monia ärsyttäviä juttuja. Esimerkiksi kerros saattaa loopata kun kävelee tarpeeksi reunaan. On myös yksisuuntaisia ovia, pimeitä osioita, rotkoja ja laattoja jotka kääntävät kulkusuunnan. En edes harkinnut pelaavani tätä peliä ilman läpimeno-opasta tai karttoja. Näiden avullakin pelikokemus oli todella kurja. Magella on taika, mikä näyttää koordinaatit missä on menossa, mutta tämähän olisi ollut hulvattoman hauskaa hommaa piirtää karttaa tällä tavalla!

 

Kolmesta ensimmäisestä kerroksesta löytyy avaimia jotka avaavat erilaisia reittejä näiden kerrosten välillä. Neljännessä kerroksessa on pelin viimeinen tärkeä tavara, Blue Ribbon. Tätä tavaraa vartio liuta hieman kovempia vihollisia jotka voi mieltää pieneksi pomotaisteluksi. Kävin testaamassa taistelua ja turpaan tuli sen verran pahasti, että täytyi painaa resettiä jotta koko kulkueen jäsenistö ei kuolisi. Peli toimii niin, että se periaatteessa tallentaa automaattisesti vaikka tässä erillinen tallennusmekaniikka onkin. Jos resettiä painaa, jää kulkue sokkelon uumeniin. Linnassa on sellainen toiminto jolla pystyy matkustamaan takaisin kulkueen luokse ja jatkamaan peliä siitä. Kun painoin resettiä taistelun aikana, jatkopiste on suoraan ennen taistelua. Nyt vain ei mennytkään taisteluun uudestaan vaan perääntyi häntä koipien välissä. Katselin vähän läpimeno-oppaasta, että tässä taistelussa hahmojen kannattaisi olla 11-12 levelisiä. No, minun hahmoni olivat levelillä kahdeksan :D Ei muuta kuin levuttamaan! Levutin nyt toisen kerroksen alkupuolella, koska siitä sai enemmän expaa kuin ensimmäisestä kerroksesta. Tätä tein aika hyvän tovin ja sitten kun olin saavuttanut tavoitelevelin, kävin hoitelemassa välipomon. Huomasin sitten, että toinen kerros ei ole se paras jatko-levuttamiseen, vaan ensimmäisestä kerroksesta löytyy ratkaisu!

Ensimmäisen kerroksen uumenissa on yksi huone, missä on vain yksi vihollinen Murphy's Ghost. En edes muista, saiko tämän kummituksen tappamisesta mitään erikoista, mutta expaa sai todella mukavasti! Murphy's Ghost on periaatteessa kertakäyttöinen vihollinen, mutta peli on hieman hassusti tehty ja kummitusta pystyi tappamaan niin monta kertaa kuin halusi. Kun painaa B-nappia, pääsee vierailemaan leirissä jossa sitten voi parantaa hahmoja, varustaa uudelleen ynnä muuta. Kun leiristä poistuu, kaikki tekemäsi jutut resetoituu, eli Murphyn kummituskin ilmestyy uudelleen! Tässä sitten vietin useamman päivän hakaten tätä samaa vihollista. Tapoin kummituksen rämpyttämällä nopeasti A:ta, kävin vierailemassa leirissä ja tein saman uudelleen. Tämä kummitus on siinäkin mielessä hyvä levutukseen, että se ei tee juurikaan mitään vahinkoa. Sen kuin vain mättää menemään ja välillä parantaa hahmoja Clericillä. Tässä meni niin pitkään kokonaisuudessaan, että kerkesin kuuntelemaan Mayhemin ja Emperorin discografiat sekä puolet Darkthronen tuotannosta :D Tätä levutusprojektia ei olisi kyllä kestänyt ilman ulkopuolisia musiikkeja. Levutin 13:sta levelistä 19:sta leveliin asti. Thief oli jo hieman edempänä levelillä 20:tä.

Läpimeno-oppaasta lukaisin, että 13-17 leveleillä kannattaa olla, että edes harkitsee lähtemistä viimeiseen kerrokseen. No, tapani mukaan levutin sitten reilusti yli tästä. Oppaasta selvisi myös, että viimeisessä kerroksessa on aivan upeasti suunniteltuja vampyyri -vihollisia, jotka imivät hahmoilta leveleitä! Ja minä kun luulin, että tämä peli ei enää hirveämmäksi voisi mennä. Viimeinen kerros on vielä sellainen, että täytyy voittaa kuusi pakollista vihollistaistelua ennen kuin pääsee Werdnan luokse. Tämä ajatuksena ahdisti sen verran, että levutin sitten reilusti tavoitteiden yli. Halusin saada homman ns. keralla purkkiin.

Peli on todella hämmentävästi suunniteltu, että Blue Ribbonin keräämisen jälkeen voi periaatteessa mennä suoraan viimeiseen taisteluun. Neljännestä kerroksesta löytyy hissi joka vie yhdeksänteen kerrokseen. Yhdeksättä kerrosta ei tarvitse juurikaan tukia, vaan reitti viimeiseen kerrokseen löytyy aivan hissin vierestä. Kerroksista 5-9 ei ilmeisesti löydy mitään kovin järkevää, ehkä olisi tuurilla voinut arkusta löytää parempia varusteita, mutta fuck that shit!

Hieman jännitti lähteä viimeistä kerrosta tutkimaan vaikka olinkin reilusti yli tavoiteleveleiden. Minulla ei ollut kuin kaupan parhaimmat varusteet enkä ollut muuttanut hahmojani esim. Lordeiksi tai Wizardeiksi. Onneksi tämä ei haitannut mitään ja viimeinen kerros lähti mukavasti liikkeelle. Ensimmäisenä viimeisessä kerroksessa pisti silmään, että grafiikat muuttuivat pykälän verran. Nyt oranssin-ruskeat tasaiset seinät ovat muuttuneet oranssin-ruskeiksi kiviseiniksi, vau!

Pakollisten taisteluiden päätteeksi saa arkun joka sisältää jotain hyvää kamaa. Ongelma tässä on se, että tavarat täytyy käydä linnassa olevassa kaupassa tunnistettavana, jotta niitä voi käyttää. Teinkin sitten niin, että kun olin hoitanut kaikki taistelut ja saanut tavarat haltuuni, palasin linnaan. Tästä viimeisestä kerroksesta pääsee linnaan takaisin todella helposti.

Linnareissu oli melkoisen turha, sillä minulla oli jo lähes kaikki saamani tavarat jo valmiina. Todella typerää, että samoja kaupasta ostettavia tavaroita löytyi näinkin syvältä sokkelon uumenista. Yksi ihan ok -tavara löytyi ja se oli tikarit varkaalle. Kun olin sitten matkalla takaisin viimeiseen kerrokseen, jouduin taisteluun yhdeksännessä kerroksessa. Hieman huolimattomasti luin vihollisten nimet ja eipä aikaakaan kun Thiefiltä hävisi kaksi leveliä. Nämä paskiaiset olivat nimeltään Lifestealereita ja sinne meni kaksi vaivalla ansaittua leveliä kuin tuhka tuuleen. Jälkeenpäin ajateltuna, tässähän olisi voinut painaa resettiä jolloin kaikki taistelun aikana tapahtuneet asiat olisivat jääneet tapahtumatta ja peli olisi jatkunut ennen taistelua olevasta kohdasta. 

Tästä vihastuneena jatkoin kuitenkin eteenpäin. Thief oli lähtökohtaisesti kuitenkin kovemmalla levelillä kuin muut, joten ei tämä täysi katastrofi ollut. Tällä kertaa viimeisessä kerroksessa tuli hieman ärsyttävämpiä vihollisia vastaan pakollisissa taisteluissa. Aloin käyttämään resettitaktiikkaa ja jos vastassa oli jotain älytöntä vahinkoa tekeviä vihollisia, otin resetin avulla uuden yrityksen. 

Kuuden pakollisen taistelun jälkeen saavuin viimein Werdnan huoneen ovelle ja olin hieman heikommassa kunnossa kuin ensimmäisellä reissullani. Lähes kaikki energiaa täyttävät loitsut oli käytetty, vain muutama jäljellä. Läpimeno-oppaasta huomasin, että Werdnan taistelussa mukana on aika ärsyttävää sakkia, kuten leveleitä imeviä vihollisia. Se, mitä vihollisia sattui olemaan taistelussa mukana, määräytyy randomilla. Tässä jumitinkin jonkun tovin, kun en millään saanut taistelua alkuun. Viimein sain hieman paremman yrityksen, mutta lähes kaikki hahmooni olivat kuolleet. Onneksi tajusin tämän ajoissa, sillä jos kaikki hahmoni olisivat kuolleet, olisi heidät joutunut hakemaan jollain toistella porukalla takaisin. Kun minulla ei pahemmin muita kovalevelisiä hahmoja ollut, olisi taas joutunut levuttamaan. Monia yrityksiä meni, mutta sain viimein itseni sellaiseen tilanteeseen, että hahmoni olivat kaikki elossa ja ylimääräiset viholliset taistelusta tuhottu. Werdna vastustaa taikoja aika hyvin, mutta satunnaiset osuivat perille asti. Thief oli kyllä melko turha hahmo ja jos olisin tämän tiennyt, olisin tehnyt hänen tilalleen kolmannen Fighterin. Thief lyö suurimman osan lyönneistään ohi. Onneksi Magen paras taika osui mukavasti Werdnaan tehden yli sata yksikköä vahinkoa. Kaksi hahmoa oli kuollut ja muutkin aika heikossa hapessa, taistelu näytti menetetyltä. Mutta onneksi olin kuitenkin saanut sen verran vahinkoa tehtyä, että Werdna viimein tuhoutui! 

Eikä tässä vielä kaikki, sillä peli ei lopu tähän, vaan joutuu vielä palaamaan takaisin linnaan. Onneksi pelissä on teleporttaus -loitsu, millä voi mennä mihin haluaa. Teleportilla voi teleportata sokkelon muurin sisään joka tarkoittaa kuolemaa. Eli, tässä täytyy tietää tarkkaan mihin teleporttaa...mahtavaa. Onneksi läpimeno-oppaassa sanottiin, että ei tarvitse teleportata kuin kymmenen tasoa ylöspäin ja homma on siinä. Teinkin näin ja kun saavuin linnan porttien sisäpuolelle, ruudulla komeili teksti, että olin hukkunut johonkin altaaseen. Hieman paniikki iski päälle, mutta tämä ei onneksi haitannut, seuraavana ruudulla komeili onnitteluteksti! Tässähän voisi halutessaan pelata pelin uudelleen läpi jos myisi Wernan tappamisesta saadun Amuletin, joka saa Werdnan ilmestymään uudelleen sokkelon loppuun, mutta sanoisin, että tämä riittää tätä peliä aivan mainiosti!

Aivan järkyttävä peli. Ahdistava ja ankea. Pisteet tämä saa linnan ja sokkelon suunnittelusta. Myös hyvä levutuspaikka ansaitsee maininnan. Eipä tässä sitten muuta hyvää ollutkaan. Jos joku tykkää tälläisistä HC Dungeon Crawlereista, tämä on varmaan mukavaa nannaa, mutta itselle aivan kamala pelikokemus. Onneksi tämä on nyt viimein pelattu läpi, joskus sitten toisen jatko-osan pariin.