Wurm: Journey to the Center of the Earth

Games Beaten: 524/710

Genre: Shooter/Action

Goal: Defeat Sogalz (Act 5-5)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

On vuosi 1999. Outo ilmiö on alkanut muodostumaan maapallon pinnalle. Tuhoavat maanjäristykset ja vulkaaniset purkaukset ovat tuhonneet maapalloa, muuttaen elintärkeää egolokista tasapainoa. Huolestuneet johtajat ovat kutsuneet älykkäimmät tiedemiehensä keskustelemaan mahdollisista syistä ja seurauksista jos ilmiö jatkaa maapallon tuhoamista. Päätöksen seurauksena joukko tiedemiehiä laitetaan tutkimaan ilmiötä syvälle maanpinnan alapuolelle. Merijalkaväki miehistönä, monirakenteinen alus, VZR, valmisteltiin tehtävään. He ketkä olivat nähneet VZR:n toiminnassa, alkoivat kutsua alusta Wurmiksi. Yksitellen, neljä VZR -alusta lähetettiin liikkeelle. Kaikki neljä alusta katosivat ja kaikki yritykset saada kontaktia miehistöihin oli turhaa. 

Joukko erikoismerijalkaväkeä kutsuttiin pelastamaan kadonneet miehistön jäsenet ja kohtaamaan jotain, mikä on muutakin kuin vain geologinen ilmiö. Mutta kun merijalkaväki nousivat Wurmin kyytiin, ei evät pystyneet kuin ihmettelemään: "mitä ihmettä muille oikein tapahtui?"

Avaruusteema jatkuu aivan tuntemattomalla pelillä. Pelissä on Anime -söpöilyä mukana ja luulin sen pohjautuvan johonkin sarjaan, mutta tämä on ihan oma tekeleensä. Peli on ihan mainio, mutta se on tungettu hieman liian täyteen kaiken maailman erilaisia pelimuotoja. Tämä on pääosin avaruusräiskintää pienillä muilla mausteilla höystettynä. Pelissä on kahdenlaisesta kuvakulmasta kuvattuja avaruuslentelyjä, ns. Zapper -osio ilman Zapperia ja sivustapäin rullaavaa tasoloikkaa. Näitä kaikkia on vuorotellen yhden kentän aikana. Pelistä löytyy viisi kenttää ja salasana. Ei tämä mikään erityisen pitkä peli siis ole.

Kentät alkavat sivuttain rullaavalla avaruuslentelyllä. Aluksesta löytyy kaksi erilaista mittaria; polttoaine ja suojakilpi. Polttoaine kuluu tasaisesti alaspäin ja vihollisiin osuminen kuluttaa suojakilpeä. Suojakilpi on kuitenkin sellainen, että se täyttyy itsestään jos ei osu hetkeen mihinkään. Viholliset pudottavat satunnaisesti lisää polttoainetta ja tämä on välillä pakollista napata jotta selviää kentän loppuun. Alus on varustettu keulassa olevalla poralla ja sillä täytyikin välillä kaivaa reittiä lentelyn lomassa. Pelin edetessä sai toisenkin aluksen käyttöönsä mitä pystyi vaihtamaan lennosta. Tämä alus on nopeampi ja ampuu lasereita. Mutta jos edessä on kaivettavaa maata, täytyi vaihtaa takaisin pora-alukseen. Pora-alus saa myöhemmin myös pientä päivitystä arsenaaliin ja asetta pystyi vaihtamaan kirjaimellisesti lennosta aluksen tapaan. Lintuperspektiivistä kuvatut lentelykentät ovat kuvakulmaa lukuun ottamatta samanlaisia, niissäkin täytyi porata maata ja väistellä vihollisia. Joskus oikein hetkisen meiningin takia en kerinnyt vaihtamaan pora-alusta ajoissa, niin lensin vain päin porattavaa maastoa. Onneksi tästä ei kuollut kerrasta, menetti vain hieman suojakilpeä. Loppupuolella en jaksanut enää edes vaivautua vaihtamaan alusta kerta siitä ei juurikaan rangaistu :D

Zapper -tyyliset osuudet olivat tavallaan pomotaisteluita tai ainakin jonkinlaisia välipomoja. Ruudulla näkyy tähtäin ja sitä sitten ohjailtiin ristiohjaimella. Tässä olisi ollut potentiaalia laittaa ohjausvaihtoehdoksi Zapper, mutta ei sitä voi kuitenkaan käyttää. Aluksi ennen kuin voi hyökätä mihinkään voi halutessaan jutella oman aluksen miehistölle. He saattoivat kertoa, mitä vastukselle pitäisi tehdä. Esimerkiksi joko he tiesivät tai arvelivat, missä heikko kohta mahtaisi sijaita. Miehistöltä saattoi saada myös energiaa ja mahdollisuusprosentteja. Tämän pystyi skippaamaan jos halusi, mutta sitä ei ollut kovin järkevää tehdä. Mahdollisuuden prosenttimäärä näkyy ruudun oikeassa yläkulmassa energiapalkin yläpuolella. Tämä mahdollisuusprosentti on ilmeisesti se, miten paljon saa vahinkoa tehtyä vastukseen. Tätä ei tarvinnut saada täyteen asti, vähempikin riitti pomovastuksen tuhoutumiseen. 

Kun on vinkit saanut, alkoi armoton tykittäminen. Vaikka tiesikin mihin täytyy osua, hitboxit ovat hieman kummalliset ja sai heilutella tähtäintä, jotta vastukseen osui. Hetken hyökkäämisen ja väistelyn jälkeen pääsee uudelleen puhumaan miehistölle. He ovat analysoineet tilannetta lisää ja nyt saattoi saada uusia vinkkejä miten edetä. Yleensä tässä vaiheessa sai lisää energiaa ja mahdollisuusprosentteja. Jos jokin miehistön jäsen ei tiennyt mitään, saattoi häneltä tulla myös miinusmerkkisiä juttuja prosentteihin sekä energiaan. Mahdollisuusprosentit nousivat myös kun tuhosi vastuksien ampumia rojuja. 

Minulla oli suuria vaikeuksia toisen kentän vastuksen kanssa, sillä en oikein vielä ensimmäisen kentän vastuksen pohjalta hahmottanut tätä hommaa. Ensimmäinen vastus tuhoutui niin nopeasti, että siinä ei oikein kerinnyt mitään ajattelemaan. Tämä toinen vastus oli huomattavasti kestävämpi ja vaikeampi. Minulla oli suuria ongelmia osua vastuksen heittelemiin kivenlohkareisiin - ne välillä tuhoutuivat kivuttomasti ja välillä taas vaikka kuinka ampui, osuivat päin näköä. Tämä pomo myös hyökkäili läpsimällä ja polkemalla jalalla alustani. Läpsäisyn pystyi väistämään samaan tapaan kuin pienemmät pomojen heittelemät rojut eli siirtymällä sivulle niin, että ne hävisivät pois ruudulta. Mutta jalalla polkemista ei voinut mitenkään väistää. En tainnut kertaakaan saada tätä väistettyä niin, että olisin saanut osumaa jalkaan. Onneksi tällä ei niin väliä ollut, sillä tarpeeksi kun jutteli miehistölle ja yritti väistää muut iskut, alkoi homma luonnistua ja voitin mokoman kiviukkelin. Tämän jälkeen ei ollutkaan näiden vastuksien kanssa juuri ongelmia kun tajusi idean.

Viimeisenä pelimuotona on sitten tuo tasoloikka. Ihanalla Anime-tytyllä liikutaan ampuen ja hyppien. Jos halusi ammuksia säästää tai ne olivat lopussa, pystyi tytyllä myös potkimaan. Viholliset pudottivat ammuksia sekä energiaa. Näissä ei sen kummempaa kikkailua ollut, pyörittiin ja etsittiin hahmoja tai tavaroita jonka jälkeen lukitut ovet aukesivat. Lopussa odotti aina sama vastus, Sogalz joka muutaman osuman jälkeen luikki karkuun. Tämän jälkeen osio oli saatu hoidettua. Nämä tasoloikat ovat pelin ehdottomasti heikointa antia. Hieman kankeaa menoa joka suhteessa ja ei reitin etsiminen kovin hauskaa ollut vaikka paikat eivät mitään älyttömiä sokkeloita olleet.

Tuon toisen kentän kiviukkelin jälkeen ei suurempia ongelmia ollut paitsi hieman neljännessä kentässä. Tässä on poikkeuksellisesti kaksi sivuttaissuunnasta kuvattua avaruuslentelyä putkeen ja jälkimmäinen oli hieman hankalahko. Kentässä tulee niin paljon vihollisia kimppuun, että suojakilpi ei ehtinyt latautua. Muuten neljäs kenttä olikin sitten aika helppo. Vastuksena on siisti robotti jonka heikko kohta vaihtoi paikkaa. Aluksi tätä robottia täytyi ampua päähän, mutta selvittelyn jälkeen löytyi, että oikea heikko kohta onkin olkapäässä. 

Viides eli viimeinen kenttä ei tarjoillut sen kummempia mullistuksia, paitsi aivan lopussa. Samanlaista avaruuslentelyä, Zapper -osiota sekä Anime-tytyllä loikkimista. Ainut ero tässä oli, että Anime-pomppimisen jälkeen ei siirrytäkään alukseen ja välikuviin, vaan eteen tuleekin pomovastus! Sogalz haastaa jälleen riitaa ja nyt taistelumuoto on vaihtunutkin tasoloikkakohtaamisesta Zapper -tyyliseen taisteluun. Pomotaistelu on pienimuotoinen Puzzle, sillä pelin varrella kerätyt eriväriset kristallit täytyi aktivoida oikeassa värijärjestyksessä. Olen viimeaikoina kohdannut värikkäitä juttuja ja niiden oikein asettelemista vähän turhankin paljon :D Tämä oli onneksi todella helppo. Väärästä asettelusta ei edes rankaistu mitenkään. Sain tämän melkein kerralla oikein, sillä värivaihtoehtoja on vain neljä. Peli vielä heti kertoo jos laittoi värit väärään järjestykseen. Toisella yrityksellä sain kristallit oikeaan järjestykseen ja tämän jälkeen pääsikin tykittämään Sogalzia. Kaveri ei edes liikkunut mihinkään ja hetken tykittämisen jälkeen hän tuhoutui.

Loppukuvat olivat melko omituiset. Pelastettu prinsessa heitti kunnon tarinankerronnat mitkä kestivät tovin. En ihan hirveästi jaksanut näihin keskittyä, mutta varmaan upeaa kerrottavaa oli! Pelihän oli ihan miellyttävä kokemus. Kenttien osiot olivat todella lyhyitä sen vuoksi, että tähän on tungettu paljon erilaisia pelimuotoja yhden kentän sisään. Itse ehkä olisin jättänyt tuon tasoloikkahomman kokonaan pois ja keskittynyt parantamaan muita pelimuotoja. Zapper -osion pomovastus olisi hyvin voinut olla kentän päävastus eikä muutaman osuman jälkeen karkuun luikkiva Sogalz. Joka tapauksessa, hauska peli!

Star Trek: 25th Anniversary

Games Beaten: 523/710

Genre: Action/Adventure

Goal: Get the Communicator Back

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Tähtilaivaston ohjeistuksella, U.S.S. Eterprisen miehistö oli keräämässä tietoa Sigma Iotian läheisyydessä oudosta häiriöstä paikallisissa painovoima- sekä magneettisissa kentissä. Vaihtelut loivat mysteerisen "aukon" avaruuteen ja kun aukko kasvoi isommaksi, Enterprise melkein joutui sen keskipisteeseen. Ihmeenkaupalla viimeisellä mahdollisella hetkellä avaruus vääristymä heitti Enterprisen ja sen miehistön keskelle tutkimatonta avaruutta. Toistaiseksi turvassa, mutta kaikki on kiinni Enterprisestä jotta päästään takaisin Iotian järjestelmään ja löydetään keino avaruusrepeämän kumoamiseen, ennen kuin se kasvaa liian isoksi ja tuhoaa koko galaksin! 

Huomasimme olevamme kaukana, kaukana tehtävämmästämme mikä alkoi Iotia -planeetalla. Repeämä avaruudessa oli lähettänyt meidät valovuosia galaksien halki ja vahingoittanut Enterpriseä. Herra Scott ilmoitti minulle, että Enterprisen moottorit ovat lähes tyhjentyneet dilithiumista jättäen meidät pulaan. Onneksi aluksen sensorit olivat havainneet lukemia dilithium kristallien esiintymästä läheisellä planeetalla. Sijaintimme on edelleen mysteeri, mutta yliperämies Spock todennäköisesti paikantaa sijaintimme pikaisesti. Asiat tärkeysjärjestykseen. Minun täytyy koota laskeutumisjoukko ja sädettää itsemme planeetalle saadaksemme haettua dilithium kristalleja. Sen jälkeen meidän täytyy ottaa uusi kurssi kohti Sigma Iotia järjestelmää ja etsiä moniulotteisen reiän lähde mikä aiheutti tämän katastrofin.

Jälleen yksi uusi pelisarja testaukseen. Minulla ei ole Star Trekistä minkäänlaista hajua ja ehkä 5 minuuttia joskus kyseistä sarjaa katsonut. Ihan hirveästi ei tälläiset scifi -meiningit meikäläiseen uppoa. Vähän tästä syystä olen näitä pelejäkin karttanut, mutta tämä ensimmäinen tekele oli todella positiivinen yllätys! Pelihän on periaatteessa ihanaa Point 'n' Clickailua ilman sitä klikkailua. Idea on sama, mutta tässä kuljetaan esineiden ynnä muiden asioiden luokse. Tätä voisikin verrata esimerkiksi Escape From Monkey Islandiin. Siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin, sillä tämä on paljon yksinkertaisempi ja lyhkäisempi peli.

Peli alkaa jäätävällä dialogi -pläjäyksellä mitä nykyään näkee vähän jokaisessa pelissä. Tekstiä oli usean minuutin ajan, enkä kyllä enää edes muista, mitä niissä sanottiin :D Kun tästä sitten on selvitty, peli heittääkin ukot ensimmäisen planeetan pinnalle. Eli mestassa pyöritään ympyrää ja etsitään tärkeitä juttuja. En meinannut alkuun saada tästä mitään otetta, sillä perinteisistä kliksuttelupeleistä poiketen, tässä pystyy kuolemaan. Tai, kuoleminen on ehkä turhan vahva sana, sillä kun hahmojen energiat ovat vähissä, he teleporttaavat itsensä takaisin alukselle. Tämän jälkeen voi hommaa yrittää uudelleen. Lähdin planeettaa tutkimaan ja heti kunnon este tuli vastaan - verimadot. Nämä pikkuveijarit ovat todella pieniä ja tekevät paljon vahinkoa. Matoihin on todella hankala osua vikkelän olemuksensa vuoksi. Yritin kerta toisensa jälkeen päästä matojen ohi, mutta ei se meinannut millään onnistua. Ei vaatinut kuin muutaman osuman ja ukot olivat kanveesissa. Viimein pääsin madoista ohi, mutta sitten olin umpikujassa. Yritin tutkia matojen asuttamaa aluetta tarkemmin, mutta eihän siitä mitään tullut kun jatkuvasti teleporttasin takaisin alukseen. Oli pakko katsoa pieni vinkki, että mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu. Ratkaisu olikin melko yksinkertainen - ensin olisi pitänyt mennä ruudun alareunassa olevaan kylään josta saa apua tähän mato-ongelmaan. Kylän sisäänkäynti on hieman turhan hyvin peitetty ja minä kävelin monta kertaa sen ohi huomaamatta koko asiaa :D Peliä en kuitenkaan syytä mistään, tämä oli täysin omaa huolimattomuuttani ja olisihan tämä pitänyt löytää ilman vinkkiä :) Tämän pienen kömmähdyksen jälkeen ei muita vinkkejä tarvinnutkaan katsoa, peli eteni suhteellisen kivuttomasti muutamaa pientä jumitusta lukuun ottamatta.

Pelissä käytetään laitetta nimeltä Tricorder erilaisten juttujen etsimiseen. Laite aktivoituu A-napista ja jos jotain mielenkiintoista löytyi, se tapahtui pienen välikuvan saattelemana. Jos mitään kiinnostavaa ei ollut, kuului vain törähdys. Näin oli helppo tutkia paikkoja ja löytää tärkeitä juttuja. Tässä on vähän outo meininki, sillä kun jotain löytää, miehistön jäsen kysyy, että "lisätäänkö se inventaarioon?" Mitähän muita mahdollisuuksia tässä olisi ollut pelin etenemisen kanssa :D Monkey Islandin Guybrush ei ole ihan näin tarkka, sillä kaveri vain keräilee tärkeät ja turhat romut sen kummempia ihmettelemättä. 

Tricorderilla löydettyjä kamoja käytetään sitten Start -valikosta ja nopeasti selviää onko kyseisen tavara hyödyksi juuri siinä kohdassa. Tässä on vielä sellainenkin helpotus, että jos on liian kaukana kohteesta ja kokeilee oikeaa tavaraa, tulee teksti, että "come closer…" mikä on ihan hyvää pelisuunnittelua. Ainakin tiesi, että on oikeilla jäljillä. Start -valikon uumenista löytyy myös ase jolla voi pistää porukkaa matalaksi. Suin päin tässä ei kuteinkaan kannattanut alkaa porukkaa murhaamaan, sillä peli valitti turhasta tappamisesta. En tiedä olisiko tästä pidemmän päälle tullut mitään sanktiota, mutta en harrastanut tätä kuin ensimmäisen planeetan muutamaan eläimeen. Aseessa on toinen toiminto, stunnaus jolla sitten sai hyökkäävät tyypit hetkeksi aikaa matalaksi. Tätä tulikin sitten käytettyä tappamisen sijaan.

Kun ensimmäisen planeetan jutut oli hoideltu, pääsikin sitten hieman syvempään osioon. Start -napin takaa löytyy jos jonkinlaista toimintoa. Osa näistä oli lähes turhia kuten miehistölle jutustelu. Kommunikaattorilaitetta tarvitsi vain kerran kun otettiin yhteyttä toiseen alukseen ja Red Alert -painike aktivoitui automaattisesti jos joku uhka oli lähellä. Sen sijaan navigointi ja transporter olivat tärkeitä juttuja! Navigoinnilla pääsi tutkailemaan lähistöllä olevia planeettoja mihin haluaisi matkustaa seuraavaksi. Transportterilla sitten laskeudutaan planeetan pinnalle. Jos planeetta on kelvoton laskeutumiseen, siitä ilmoitettiin oitis ja homma jäi kesken. Täytyi etsiä toinen kohde. 

Tässä vaiheessa peli ei enää pidä niin lujasti kädestä kiinni ja täytyi itse pähkäillä, minne pitäisi mennä seuraavaksi. Tutkin monia hyödyttömiä asuttamattomia planeettoja ennen kuin löytyi se oikea minne pitäisi mennä. Alusta täytyy tankata jotta sillä pääsee taas jatkamaan matkaa pidemmälle ja tankkaaminen tapahtuu tietynlaisilla kristalleilla. Näitä kristalleja löytyi yhdeltä planeetalta. Olin pienen hetken jumissa tällä planeetalla kun en vain tajunnut, minne pitäisi mennä. Tällä kertaa ei mitkään verimadot olleet ongelma, vaan ei vaan löytynyt järkevää reittiä vaikka kolusi jokaisen kolon. Kävin sitten aluksellani vaihtamassa miehistöä jonka seurauksena homma alkoi taas edetä. Miehistöllä on eri alojen osaamista ja tämä on todella tärkeää pelin etenemisen kannalta. Jotkin tyypit tietävät historiasta paljon asioita, jotkut biologiasta ja toiset taas maantiedosta. Tässä kohtaa täytyi valita mukaan maantietoa osaava jäsen ja kun käveli planeetalla tiettyyn paikkaan, hän antoi suoran vinkin mitä pitäisi tehdä. Näin pääsin jumista eteenpäin ja homma eteni taas!

Kun olin muutamia planeettoja suorittanut, vastaani tuli alus jonka miehistö sanoi, että "olemme rikkoneet rauhaa ja siitä seuraa rangaistus." Tälläinen kohtaaminen oli aikaisemminkin, mutta pääsimme hommasta puhumalla koska meillä oli hyvä syy. Tällä kertaa ei ollutkaan mitään hyvää syytä ja jouduimme taisteluun. Taistelussa ohjattiin tähtäintä ja yritettiin osua alukseen. Tässä on kaksi erilaista mahdollisuutta hyökätä; jokin sininen sädepallo ja punainen "säde" mikä on ohjekirjan mukaan torpedo. Kohtaaminen tämän aluksen kanssa meni täysin pieleen kun en oikein ensimmäisellä kerralla tiennyt, miten homma toimii. Alukseni tuhoutui ja sain kuitenkin johdolta uuden mahdollisuuden suorittaa tehtäväni loppuun. Pelihän meni upeasti alkuruutuun asti kun aikaisemmissa "kuolemissa" on päässyt jatkamaan meneillään olevan planeetan alusta. Pelissä on salasana systeemi ja salasanan sai ottaa milloin halusi. Olin sen verran intensiivisesti pelannut ja ei tullut edes mieleen, että tässä voisi oikeasti joutua alkuruutuun, niin olin jättänyt salasanoja ottamatta... Yksi salasana minulla oli tallessa, kun olin läpäissyt ensimmäisen planeetan. Tuntien työ valui täysin hukkaan :( Hieman tämä lannisti, mutta eipä tähän samaan pisteeseen pelaaminen uudelleen vienyt kovin kauaa kun tiesi, mitä pitää tehdä. Hieman kyseenalainen ratkaisu kuitenkin.

Toisella yrityksellä käytin vain torpedoja alusta vastaan ja sain sen viimein tuhottua. Tämä on pelin ainut taistelu - en sitten tiedä olisiko näitä tullut lisää jos olisi tutkinut aivan jokaisen planeetan.

Tämän taistelun jälkeen mennään vielä hetki eteenpäin tutkien planeettoja jonka jälkeen sitten siirrytään menneisyyteen! Star Trek -jäbät pääsee vierailemaan maapallolla. Tai luulisin, että kyseessä on maapallo, sen verran samanlaiselta näyttää kadut ynnä muut jutut. Ja onhan yhdessä kaupassa NES -konsoleita myynnissä, pakko olla maapallo! Päähahmo Kirk ottaa automaattisesti Spockin ja McCoyn mukaansa joten ei tarvinnut itse miettiä, minkä tyylisiä ukkeleita tarvitsee tällä reissulla. Alueella kuhisee mafiosoja ja tässä täytyi tehdä vaikka mitä tehtäviä, jotta sai kommunikaattorin takaisin haltuunsa. Oli mukava osuus tämä maapallolla vieraileminen, tykkäsin kovasti. Pulmatkaan eivät liian hankalia olleet. Ehkä se johtuu myös siitä, että olen pelannut aika paljon kliksuttelupelejä ja osa pulmista menee jo rutiinilla. Kun alueella on pyöritty edes takaisin ja ratkaistu pulmia, ollaankin viimeisen jutun äärellä. Enää täytyisi voittaa korttipelissä jotta saa kommunikaattorin takaisin. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että en enää muista minkä vuoksi tämä kommunikaattori täytyi edes saada takaisin. Joka tapauksessa tätä viimeistä ratkaisua saikin hetken pohdiskella, mutta kyllä se sitten viimein ratkesi! En tässä paljasta miten homma meni, sillä jos joku tämän haluaa vaikka pelata läpi :)

Kun kommunikaattori on saatu takaisin, alkaa todella pitkä dialogi vähän niin kuin pelin alussakin. Sitten vähän hieman yllättäen dialogien jälkeen ruudulle ilmestyy Enterprise jonka myötä palataan takaisin pelin alkuruutuun. Vähän hätäiseen loppui tämä. Ei mitään lopputekstejä, mutta ne tulivat jo alkudialogin aikana, ilmeisesti sarjalle tyypilliseen tapaan joten eipä tuolla niin väliä.

Pelatkaa tätä peliä, tämä peli on hyvä! Star Trekistä ei tarvitse tietää mitään nauttiakseen tästä pelistä. Pientä miinusta saa hieman kankeista musiikeista, ne eivät olleet mitään parasta antia. Planeetalla "kuoleminen" on myös hieman nihkeä ratkaisu. Mielestäni pelin olisi pitänyt tarjota salasanaa jokaisen planeetan päätteeksi, niin olisi vältytty ikävältä alkuruutuun joutumiselta. No, ei tämä peli-iloani lannistanut kuitenkaan!

Gauntlet II

Games Beaten: 522/710

Genre: Action

Goal: Complete Level 100 (Loops After)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Astu takaisin sokkeloisiin pimeisiin tyrmiin Thorin, Thyran, Questorin ja Merlinin kanssa. Yli 100 uutta sokkeloa tutkittavana ja voit kokea toiminnan Arcaden grafiikoilla ja äänillä. Käytä voimiasi torjuaksesi vanhat vihollisesi - kummitukset, mörisijät, demonit, viskojat ja taikurit - muutaman uuden lisäksi. Samalla kun kaivaudut syvemmälle tyrmien uumeniin, lumoudut Gauntlet II:sen maailmasta. 

Tämä jatko-osa on huomattavasti parempi tekele kuin ensimmäinen hirvitys. Erikoisen tästä tekee se, että tähän peliin ei ole jostain syystä laitettu loppua lainkaan. Tämäkin on alun perin julkaistu Arcadelle ja varmaan ideana on ollut, että katsotaan miten pitkälle kukakin onnistuu pääsemään ilman sen kummempia loppukuvia. Outo ratkaisu kuitenkin, koska ensimmäisessä osassa on ihan perinteinen loppu.

Pelin ensimmäinen kenttä on aina sama, mutta tämän jälkeen peli sitten randomisti arpoo seuraavan kentän. Tähän on saatu vielä lisäsisältöä niin, että kentät voivat olla peilikuvia tai ylösalaisin käännettyjä. Muuten kentän profiili on aina sama.

Miten tälläisen pelin sitten oikein pääsee läpi? No, TMR:n läpäisytavoitteena on läpäistä 100 kenttää. Peli on siinä mielessä nerokkaasti rakennettu, että ennen tätä 100 kentän ylittämistä peli ei toista samoja kenttiä vaan aina tulee uusi ja erilainen. Kun mennään tämän 100 kentän rajan yli, sen jälkeen alkaa samoja tulla vastaan. Eli kun ensimmäinen sama jo pelattu kenttä ilmestyy ruudulle, sitten on kierros hoidettu ja peli on läpi. Itse pelasin varmuudeksi 105 kenttään asti, jotta peli varmasti looppaisi. Piti olla täysin varma asiasta, sillä ei ihan kevyt homma ollut pelata 100 kenttää putkeen :D

Kenttien idea on hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä pelissä, eli pyöritään etsien  Exit -laattaa. Kentissä on lukossa olevia "ovia", teleportteja ja paljon jos jonkinlaista mörköä. Koska tässä kentät tulevat aivan satunnaisessa järjestyksessä, periaatteessa vaikeusaste ei nouse missään vaiheessa. Joku kenttä saattaa olla aavistuksen hankalampi kuin toinen, mutta pääosin aika samaa settiä on luvassa. Valittavana on neljä hahmoa; Warrior, Valkyrie, Wizard ja Elf. Kaikilla on omat hyvät puolensa ja myös huonot. Esimerkiksi Warrior on vahva kaveri, mutta huono käyttämään taikoja. Elf taas on todella nopea. Valitsin Warriorin, koska tässä on hyvä olla voimakas hahmo millä edetä. Mukavampi laittaa viholliset kerralla nippuun. Tässä pelissä ei onneksi mitään lähikontaktia ole vaan kaikki hahmot heittelevät hyökkäysvälinettään. Taikominen tässä tapahtuu keräämällä erivärisiä taikapulloja ja sitten käyttää ne missä vaiheessa itse haluaa. Hahmosta riippuen takapullon teho määräytyy miten paljon porukkaa kuolee. 

Pelin aika ja energia ovat tässäkin pelissä samassa mittarissa. Jos mittari missään vaiheessa menee nollaan, peli alkaa tylysti alusta. Näin minulle kävi 30 kentän kohdalla ja ensimmäinen kenttä kutsui. Hieman syletti, mutta minkäs teet :D Onneksi aikamittari rullaa todella verkkaisesti ja siitä ei tarvitse välittää, että energiat loppuisivat ajan vuoksi. Kentissä on paljon ruokaa ja juomaa jotka nostavat energiaa 100 yksikköä per safka. Täytyi kuitenkin olla varovainen, sillä ruokaa pystyi tuhoamaan omilla heitettävillä aseilla. Tämä kuitenkin koski vain pulloja, kiinteää ruokaa ei voinut vahingoittaa. 

Pelissä on aivan mahtavat äänet ja ääninäyttelyt. Sampleista saa juuri ja juuri selvää, mitä siinä sanotaan. Kaiken maailman örähdykset ja törähdykset tuovat mahtavaa tunnelmaa tähän muuten musiikittomaan peliin. Kun ruokaa vahingossa ampuu, saa tylyn lauseen: "warrior shot a food." Tämä olisi kyllä jotain pientä taustamusiikkia kaivannut, aavistuksen turhan ankea tunnelma on ilman mitään.

Ruoan lisäksi tästä löytyy muutakin kerättävää. Turhia arkkuja mistä saa vain pisteitä. Pisteet vielä menevät maksimiin noin 70 kentän kohdalla ja viimeinenkin pointti arkkujen keräämisen suhteen häviää. Pelissä on vielä erillisiä aarrehuoneita joista keräillä näitä turhia arkkuja. Aarrehuoneita tulee eteen aina aika-ajoin. Onneksi aarrehuoneissa saattoi olla myös avaimella avattavia arkkuja joista saattoi löytää ruokaa - joku pieni hyöty näistäkin. Arkusta tosin saattoi tulla esiin pelin ärsyttävin vihollinen Death, joten melkoista arpapeliä availu oli.

Kentistä löytyy sinisiä ja punaisia taikapulloja. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä eroa näillä oli. Ne menevät vielä inventaarioon siinä järjestyksessä kun ne on kerätty eikä järjestystä voi vaihtaa. Ne näkyvät myös pelkästään valkoisina objekteina inventaariossa, että ei edes erota kumpi on kumpi. Ehkä toinen teki enemmän vahinkoa? Taikomista kannatti käyttää erityisesti Death -viholliseen, sillä sitä ei voinut muuten tappaa. Tai on sen tuhoamiseen toinenkin keino, mutta se vie 200 yksikköä energiaa. Jos Death tulee kimppuun eikä pääse mitenkään karkuun, 200 energiayksikön jälkeen kammotus häviää ruudulta. Se onkin sitten mukavaa, kun on useampi Death kimpussa samaan aikaan ja ei ole pulloja inventaariossa :D

Avaimilla avataan sinisiä "ovia." Pakko laittaa heittomerkkeihin, koska ovet ovat lähinnä vain eripituisia esteitä jotka häviävät ruudulta kun niihin koskee. Taikapullot ja avaimet menevät samaan inventaarioon ja tässä pystyi olemaan kuusi esinettä maksimissaan. Yleensä yritin pitää kolmea avainta ja kolmea taikapulloa jotta balanssi säilyisi. Joskus tuli vahingossa keräiltyä liikaa avaimia ja juuri sillä hetkellä ei ollut mitään avattavaa. Taikapulloja ei täten mahtunut inventaarioon kun niitä olisi kipeästi tarvinnut. Taikapullojen liikakerääminen ei ollut niin huono juttu, sillä niitä pystyi tuhlaamaan milloin halusi. 

Näiden lisäksi esineistöstä löytyy vielä kuolemattomuus, ammusten kimpoileminen, tehokkaammat ammukset, vihollisten karkotin ja teleporttaus. On vielä yksi mysteeriksi jäänyt kerättävä juttu mistä lähti kyllä äänimerkki kun sen nappasi mukaansa, mutta mitään näkyvää muutosta ei tapahtunut. Nämä kertakäyttöiset power-upit taitavat generoitua satunnaisesti, sillä välillä teleporttaustavara oli aivan kentän lopussa missä sillä ei enää tehnyt mitään. Tavarat eivät säily seuraavaan kenttään. 

Pelissä on muutamia harvinaisempia isoja pulloja joista sai pelihahmoa kehittäviä juttuja jotka jäivät pysyvästi voimaan. Näitä pulloja löytyi salaisista kentistä tai pelin pahimman vihollisen, lohikäärmeen tuhoamisen jälkeen. Salaisia kenttiä tuli vastaan aina välillä enkä ole ihan varma pitikö jotain tehdä sen aktivoimiseksi. Salaisessa kentässä on tietty aikaraja löytää kerättäviä juttuja kuten ison pullon. Ajan loppumisen jälkeen siirrytään normaaliin kenttään. 

Lohikäärmeet ovat aivan älyttömiä vastuksia jos niitä yrittää ilman juustoilua tuhota. Tälläinen koitui kohtalokseni kentässä 30, kun lohikäärme oli niin pienessä tilassa, että sen ammuksia ei voinut mitenkään väistellä. Energiani hupenivat sekunneissa nolliin. Onneksi näihin lohikäärmeisiin on hieno taktiikka minkä itse asiassa opin Retkulta, kun hän tätä peliä läpäisyni aikana striimaili. Lohikäärmettä kannatti lähestyä varovasti, niin että se ei vielä näy ruudussa, mutta kuitenkin sankarin ammukset osuvat lohikäärmeeseen. Näin lohikäärme ei pääse ampumaan kuolettavia ammuksiaan. Aina tätä juustoilua ei voinut hyödyntää lohikäärmeiden kanssa ja loppupäässä vastaani tuli tuo samainen kenttä ja lohikäärme mihin menin aikaisemmin kuolemaan. Onneksi minulla oli hallussani kimpoilevat ammukset ja yhdestä pienestä palikoiden raosta pystyi kirveitä heittelemään niin, että ne osuivat lohikäärmeeseen :) Täytyy hieman ihmetellä, että mitenhän nämä lohikäärmeet olisi ollut tarkoitus tappaa ns. normaalisti. Yksi ainut tilanne oli sellainen, että pääsi nurkan taakse piiloon lohikäärmeen liekkejä jotta ne sai väistettyä.

Ampumistahdin kanssa kannatti olla varovainen, sillä lohikäärme pudotti ison pullon ja rahasäkin todella nopeasti kuolemansa jälkeen mitkä pystyi tuhoamaan omilla ammuksilla. Jos vahingossa ampui uuden ammuksen, se tuhosi sitten ison pullon. Nämä erikoisemmat isot pullot ovat esimerkiksi suojaukseen, ampumistehoon tai nopeuteen liittyviä juttuja. Todella hyviä, eli nämä kannatti ehdottomasti kerätä. Peli päättää satunnaisesti, mikä pullo milloinkin ilmestyy. Tuuri kävi ja sainkin nämä kaikki kerättyä itselleni! Alku oli kuitenkin todella kankea, sillä onnistuin tuhoamaan useamman kestotavaran ammuksillani :D Kentissä saattoi olla myös ns. feikkipulloja varustettuna pääkallolla mistä sitten menettää energiaa. Välillä kun into pinkeänä huomasi pullon ajatellen, että saa uutta päivitystä, menettikin sitten energiaa :(

Pelissä on paljon erilaisia vihollisia, mutta yksi kummallisin niistä on IT -pyörivä kiekko. Aluksi välttelin tätä muiden vihollisten tapaan, mutta viimein menin osumaan moiseen. Peli tiesi kertoa, että olet nyt "IT." Öö, selvä homma? Tämäkin sitten Retkulta selvisi, että homma liittyy moninpeliin. Kun joku on IT, viholliset hyökkäävät hänen kimppuunsa. IT:n pystyy myös antamaan toisille vähän niin kuin hipan tapaan. Yksinpelissä tällä ei ole mitään merkitystä, kun viholliset joka tapauksessa hyökkäävät kimppuusi. Myös liikkuvat happolätäköt ovat kummallisia vihollisia. Luulin niitä aluksi joksikin säkeiksi, mitä sankarimme sitten imeskelee suihinsa - samantyylinen hörppäysääni syntyi kohtaamisessa. Todellisuudessa happo syövytti sankaria. Tästä välillä menetti energiaa ja välillä ei, kummallinen vihollinen. 

Tässä on ensimmäisen pelin tyyliin vihollisien pesiä mitkä täytyy tuhota, jotta ei uusia vihollisia enää syntyisi. Kummitukset ilmestyvät luukasoista, muut möröt sitten taas jostain kummallisista laatikoista. 

Aluksi pelissä saa olla todella varovainen, että ei menetä energiaa mihinkään turhiin juttuihin. Peli alkaa 2000 energiayksikön voimin ja sitä voi kerryttää aina 9999 energiayksikköön asti. Kun pelailee varovasti, välittää ampumasta ruokia ja keräilee niitä ennen kuin menee kentän Exitiin, ei tässä kummempaa vaaraa ole. Lohikäärmeet kun hoiteli varoen, ei nekään pääse syömään energiaa liiaksi. Parhaimmillani minulla oli yli 7000 energiayksikköä, mutta loppupuolella ei jaksanut enää keskittyä niin tarkasti ja energiani putosi loppua kohden alimmillaan 5000 energiayksikköön. Eipä tässä välitöntä vaaraa ollut, olisi saanut reilusti munailla ennen kuin henki olisi lähtenyt. Täytyy sanoa, että 100 kentän läpäiseminen putkeen on melkoinen urakka ja kun tämä on kentästä toiseen yhtä ja samaa, hieman iski pieni kisaväsymys loppupuolella.

Ennen kenttään astumista, peli kertoo mitä kaikkia inhotuksia on luvassa. Jotkin liittyvät moninpeliin, mutta on tässä yksinpeliinkin liittyviä juttuja. Esimerkiksi Exit laatta saattoi vaihdella paikkaa. Paras oli vain odottaa paikallaan kun se viimein tuli kohdalle. Kenttiä, missä on paljon feikki Exittejä ja oikea löytyi lähes viimeisellä testauksella. Mikähän siinäkin on, että yleensä se on se lähes viimeinen vaihtoehto, missä jokin oikea asia sijaitsee? :D Sitten on kenttiä, minkä seinät ovat täysin näkymättömät! Nämä saattaa kuulostaa kamalilta, mutta onneksi ovat aika suoraviivaisia läpäistä. Ei ollut kuin yksi oikea reitti mitä pitkin kulkea.

Yhden kentän kanssa olin hyvän tovin jumissa kun en vain löytänyt miten sen Exitiin pääsee. Pelissä on muutamia pieniä kepposia kuten tuhoutuvat palikat mitkä saattaa näyttää ihan normaaleilta palikoilta, siniset painikkeet mitkä avaavat uusia reittejä mistä ei aikaisemmin päässyt kulkemaan ja teleporttauslaatat. Nämä laatat ovat sitten melkoisia kapistuksia, sillä ne saattoi heittää hahmon vähän sinne sun tänne. Joskus teleporttauslaatta ei heitä millään sinne oikealle reitille vaan johonkin ihan muualle. Tässä ei voi olla ihan varma, että onko oikean teleporttauslaatan päällä yrittämässä pääsyä uudelle reitille. Joka tapauksessa tämä kenttä missä olin jumissa, sitä ei ilmeisesti pysty edes yksinpelinä pääsemään läpi. Hahmo ei vaan millään teleporttaa oikeaan kohtaan. Yritin pitkän tovin vähän jokaista teleporttauslaattaa tuloksetta. Ilmeisesti kaksinpelinä tämän läpäisy onnistuisi, mutta en tästä sen tarkemmin tiedä.

Onneksi pelissä on mekaniikka, että jos jää jumiin, alkaa peli helpottamaan asioita. Ensimmäisenä aukeaa kaikki lukitut ovet. Tämä on hyvä varotoimenpide, jos on vaikka tuhlannut kaikki avaimensa. Sitten kun on odottanut hyvän tovin paikallaan, kaikki seinät muuttuvat Exiteiksi! Tätä ei kuitenkaan voi jatkuvasti harrastaa, sillä paikallaan jumittaminen vie energiaa ja sitä ei kannata muuten vain tuhlata. Onneksi kuitenkin näin kentän pääsi läpi, sillä muuten olisin ollut softlockissa :D

Sadas kenttä häämötti ja viimein pääsin sen Exittiin. Pelasin sitten hieman ylimääräistä jotta peli varmasti looppaa. Kentän 105 kohdalla tunnistin violettipohjaisen näkymättömillä seinillä varustetun layoutin ja kiersinkin sen täysin läpi, jotta varmistuisin loopista. Kävelin vielä ihan Exitille asti ja lopetin siihen. Tämä on oikein mainio peli, mutta hieman liian pitkä ja itseään toistava. Loppukuville olisi ollut tarvetta :)

Dusty Diamond's All-Star Softball

Games Beaten: 521/710

Genre: Sports

Goal: Win the Amazons (Match 6)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 8/10

Mudville on kuuluisa klassisesta runosta "Casey lyöntivuorossa." Mutta Mudvillellä on muutakin - ja jotkut sanovat, että vielä parempaa - kuuluisuuden tavoittelemista. Joka vuosi kuuluisimmat Softballin pelaajat saapuvat Mudvilleen taistelemaan World's All-Star Softball -mestaruudesta. 

Kuusikymmentä kovatasoisinta pelaajaa kilpailevat kuudella erilaisella pelikentällä aina kivisestä hiekkarannasta upeasti rakennettuun pääliiga areenaan! Totisemmille pelaajille All-Star peli ja World Series on yhdistetty yhdeksi ja samaksi. 

On taas turnauksen aika ja urheilufanit ympäri maailmaa seuraavat kiihkeästi tätä klassista kilpailua. Voiko joukkueesi - legendaarisen kaikkien aikojen All-Starin, Dusty Diamondin pienellä avustuksella - pelata niin kiivaasti, että voittaisivat? Vai voittavatko viime vuoden mestarit, mahtavat Amazonit jälleen kerran? On vain yksi tapa selvittää asia. Valitse joukkueesi ja...lähdetään pelaamaan! 

Äkkiseltään ei tule mieleen muita Softball -pelejä NESille tämän lisäksi - taitaa olla ainoa lajiaan! Minun täytyi käydä netistä vilkaisemassa, mitä eroa Softballilla ja Baseballilla oikein on ja erot ovat aika mitättömiä. Pallo on suurempi ja sitä heitetään alakautta. Myös heittoetäisyys on lyhyempi, Softballissa se on 12,2 metriä kun taas Baseballissa 18,34 metriä. Muutenkin etäisyydet ovat lyhkäisemmät ja tätä voidaan harrastaa myös sisätiloissa. Tässä on myös vuoropareja vain seitsemän perinteisen yhdeksän sijaan. En tiedä onko tämä vain tähän peliin laitettu vai perus käytäntö Softballissa. Joka tapauksessa erittäin hyvä juttu, matsit eivät venyneet liian pitkiksi.

Hienosti tämä NES-peli oli ainakin yhden sääntö-asian kussut, sillä pelaajat heittelivät palloa yläkautta :D Eipä tässä näkyvää eroa ollut perinteiseen Baseballiin, ihan sama kun olisi pelannut sitä.

Voi pojat, että tällä kertaa kahmaistiin sieltä lietetynnyrin pohjalta tämän pelin osalta. Tätä ei ollut nautinnollista pelata oikeastaan missään vaiheessa. Buginen, hieman epäreilu, tuuria vaativa ja todella hankala vääristä syistä. Pelissä täytyy voittaa vain kuusi ottelua mikä paperilla kuulostaa helpolta hommalta, mutta edellä mainittujen seikkojen vuoksi tämä osoittautui todella vaikeaksi peliksi. Ennen kuin lähdetään Softballia lätkyttämään, täytyy valita pelattava kenttä ja joukkueen jäsenet. Valittavana on viisi erilaista kenttää ja ne eroavat todella paljon toisistaan. Esimerkiksi puistossa pallo pystyi menemään penkkien ynnä muiden koristekasvien taakse ja sieltä oli hankala saada palloa takaisin kentälle. Jokainen näistä erilaisista kenttävaihtoehdoista täytyy pelata ja samaa ei voi valita uudelleen kun sen on kerran läpäissyt.

Ehdottomasti pelin parasta antia on joukkueen jäsenten valitseminen, sillä tähän on oikeasti panostettu! Valittavia hahmoja on hurjat 60 kappaletta ja jokainen niistä on täysin uniikki tapaus. Hahmojen ulkomuodot vaihtelevat reilusti ja se, minkälaisia taitoja he omaavat. Jotkut ovat erittäin hyviä syöttämään kun toiset taas lyömään. Jotkut ovat erittäin näppäriä puolustuspelissä. Parhaimmat syöttäjät osaavat tehdä ovelia kierreheittoja tai jonkin hienon animaation saattelemana erikoisen hämäävän heiton. Kaikki pelaajat eivät käytä edes perinteistä pesäpallomailaa, vaan löytyy esimerkiksi hakku, piikikäs nuija, golfmaila ja luuta muutamana esimerkkinä. Tämä on hieno lisä peliin :) Kovimmat lyöjät ovat hitaita juoksemaan ja hieman huonoimmat kirmaavat kuin arojänikset. Näin sai mukavaa balanssia hahmojen valintaan. Kun hahmot on kertaalleen valittu, niitä ei voi vaihtaa muuta kun aloittamalla pelin alusta. Kannatti siis tarkkaan tehdä tämä valintaprosessi.

Kun hahmoja aletaan sitten valitsemaan, sitä tehdään vuorotellen vähän niin kuin koulun liikuntatunnilla. Kaikki pelaajat ovat todella nuorennäköisiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eli kai nämä jotain kersoja ovat. Aluksi valitsin hahmoni ihan vain ulkonäön mukaan mitkä näyttivät hauskoilta, mutta sitten oli tehtävä muutoksia kun homma ei oikein lähtenyt sujumaan. TMR oli katsonut jostain parhaat pelaajat ja yritin saada samat tyypit omaan joukkueeseeni mitä hänellä oli. Ihan kaikkia samoja en onnistunut haalimaan, sillä tietokone valitsee randomisti omiaan ja meni sitten valitsemaan sellaisen pelaajan, minkä olisin halunnut. Eipä tällä niin väliä, hyvin pärjäsi hieman erilaisella joukkueellakin.

Peli on heti alusta lähtien melko haastava ja minulla meni todella pitkään päästä edes ensimmäistä matsia läpi. Tässä on onneksi salasana jonka saa jokaisen voitetun ottelun jälkeen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui pelin bugisuus ja epäreilut tilanteet. Tässä kävi esimerkiksi sellaista, että kun vastustaja löi pallonsa todella korkealle ja menin omalla hahmollani alle odottamaan koppia, sitä ei kuitenkaan rekisteröity. Muutenkin pallojen nappaaminen oli todella työlästä, aivan liian pieni hitbox oli tähän hommaan laitettu. Monesti myös pelaajani olivat kunnon rähmäkäpäliä ja suoraan lyönnistä kohti lentävät pallot eivät jääneet räpylään vaan putosivat maahan. Tätä tapahtui tietokoneelle todella harvoin - sama homma koppien kanssa. Aivan helvetin ärsyttävää, kun varmat palot menivät sivusuun. 

Ehdottomasti nihkein juttu oli, kun sain tehtyä Homerunin ja pallo lensi komeasti alueen ulkopuolelle. Kuitenkin Homerun -tekstin tilalla luki "Out" ja pelaajani paloivat. Olin hieman ymmälläni, että mitä ihmettä tapahtui. Tämä sama kävi tietokoneellekin muutaman kerran, mutta ne hyväkkäät saivat juoksut aikaiseksi palamisen sijaan. Olin todella vihainen tämän asian johdosta ja ärsytys muuttui vihaksi peliä kohtaan. 

Viimein onnistuin voittamaan ensimmäisen ottelun muutaman tunnin yrittämisen jälkeen. Pari seuraavaa matsia meni onneksi todella nopeasti läpi, mutta sitten neljännen matsin kanssa oli suuria ongelmia. Yritin voittoa useamman tunnin ajan ja viimein onnistuin siinä huimalla yhden juoksun erolla. Viidettä matsiakin sai yrittää jokusen kerran, mutta se meni hieman nopeammin läpi kuin neljäs vaikka juoksu-ero oli tässäkin mitätön. Tämän jälkeen ruudulla komeilikin teksti, että "nyt joudut kohtaamaan Amazonit." Pienenä flashbackina tästä nimestä tuli, että muistelin Retkun taistelleen tämän joukkueen kanssa hyvän tovin verran. En tästä itse yrittämisestä muista mitään, mutta nimi on jäänyt mieleen. Kävin huvikseni vilkaisemassa, miten TMR:llä meni tämän viimeisen vastustajan kanssa ja ukkohan tykitti tämän läpi ensimmäisellä yrityksellä. Koko pelin hän läpäisi hieman päälle kahteen tuntiin kun itsellä taas meni joku 10-15 tuntia :D

Nyt siirrytäänkin isolle areenalle pelaamaan puistojen ynnä muiden koulun pihojen sijaan. Finninaamapojat saivat nyt tyttöjoukkueen vastaansa - ja voihan pyhä jysäys sentään, että tämä oli hankala joukkue voittaa. Aluksi hommasta ei tullut yhtään mitään, en saanut yhtään juoksua tehtyä. Amazonit ovat nopeita, he lyövät todella usein Homeruneja ja nappailevat pallot hyvällä prosentilla kiinni. Syöttäjä heittää pallon sellaista vauhtia, että siihen ei meinaa millään osua. Onneksi tässä pelissä on pelaajien väsymys, tämän avulla heittonopeus hieman laski myöhemmissä vuoropareissa. Minulla meinasi oikeasti toivo loppua tämän kanssa, ottelu tuntui niin epäreilulta. 

Kokeilin tähän vaikka minkälaisia vippaskonsteja mm. vaihtelin tiiviiseen tahtiin syöttäjiä jotta ne eivät väsyisi niin pahasti. Tässä jos vähänkin keskittyminen herpaantui syöttämisen suhteen, Amazonit tykittivät homeruneja. Mitään perinteisiä suoria heittoja ei kannattanut edes kuvitellakaan tekevänsä, ne olivat melkein varmoja Homeruneja. Vaihtelin myös pelaajien paikkoja ja yritin saada kenttäpelin mahdollisimman jouhevaksi. Laitoin hitaat ukot pesille jumittamaan ja nopeat kaverit sitten kentälle nappailemaan palloja. Lyöntijärjestystä ei tarvinnut muuttaa, se toimi niin hyvin kun tässä oli mahdollista. 

Juoksujen tekeminen oli erittäin hankalaa koska syöttäjä heitti palloa niin kovalla vauhdilla. Vaikka syöttäjä väsyi, se silti viskoi aika kovaa vauhtia palloa kohti lyöjää. Ilman Homeruneja juoksujen tekeminen oli lähes mahdotonta. Vaikka miten yritti palloon osua, yleensä se päätyi laittomaksi tai sitten suoraan Amazonien räpylään. Harvoin onnistuin niin, että joku sattui olemaan ykköspesällä ja sitten sain tehtyä Homerunin. Parhaimmillaan sain neljä juoksua tehtyä koko ottelun aikana ja tämä oli erittäin harvinainen juttu.

Jos itse sattui muutaman juoksun saamaan aikaiseksi matsin alkuvaiheessa, Amazonit tylysti alkoivat tykittämään juoksuja. En tiedä oliko tämä jokin koodaustaktiikka. Pari Amazonin pelaajaa olivat sellaisia, että he tekivät Homeruneja todella isolla prosentilla. Täytyi yrittää heittää mahdollisimman vino heitto ja toivoa, että lyönti jäisi vajaaksi. Matsit monesti päättyivät niin, että tuuri kääntyi puolessa välissä ja Amazonit alkoivat tehdä Homeruneja ihan urakalla.

Tässä pelissä on niin pitkä salasana 60 pelaajavalinnan vuoksi, että sen näpyttelemiseen olisi mennyt tovi. Teinkin sitten niin, että jos matsi lähti heti alusta pitäen menemään perselleen, autoin tahallani vastustajia saamaan juoksuja. Jos juoksuissa on kymmenen juoksun ero, matsi päättyy automaattisesti. Tämä oli nopeampaa kuin salasanan näpyttely :D

Meni noin viisi tuntia ennen kuin sain edes yhden järkevän matsin aikaiseksi. Sain tehtyä viimeisessä vuoroparissa yhden juoksun ja menin sen avulla kärkeen. Totta kai sitten Amazonit tästä tuohtuneena tykittivät parit Homerunit ja homma oli taas siinä. Alkoi pelottaa, että meneekö tässä taas uudet viisi tuntia, että pääsen samankaltaiseen tilanteeseen. Ei onneksi, muutaman yrityksen jälkeen sain taas unelmatilanteen aikaiseksi. Matsi alkoi hyvin ja sain tehtyä toisen vuoroparin aikana kaksi juoksua. Seuraavassa vuoroparissa Amazonit saivat yhden Homerunin aikaiseksi, mutta onneksi se jäi siihen. Sain pidettyä tilanteen hallussa useamman vuoroparin ajan. Vaikkakin välillä olikin läheltä piti -tilanteita. Sain vielä onnekkaasti yhden juoksun tehtyä kuudennessa vuoroparissa ja sain poltettua Amazonit niin, että he jäivät ilman juoksuja. Seitsemännen vuoroparin lyöntivuorossani en saanut mitään aikaiseksi, mutta nyt olin siinä tilanteessa, että johdin ottelua kahdella juoksulla. Helvetti, että jännitti! Sain heti kaksi Amazonia poltettua ja viimeinenkin polttaminen onnistui hienosti. Muutin tähän viimeiseksi jääneeseen yritykseen taktiikkaa niin, että käytin vain yhtä syöttäjää. En välittänyt, vaikka Peter väsähti ja ei enää jaksanut heittää kunnon kierreheittoja. Veikkaan, että tuurilla oli todella iso rooli tässä, että Amazonit eivät lyöneet lähes suoria heittoja Homeruneiksi. Kyllä oli helpottunut olo tämän jälkeen, aivan kamala stressipeli :D

Tämä saattaisi olla kaksinpelinä ihan jees kamaa näiden erilaisten hahmojen takia, mutta yksinpelinä aivan kamalaa kuraa. Ei voi suositella kenellekään. Katsoin läpäisyni jälkeen jonkun Youtube -arvostelun tästä ja peliä kehuttiin oikein kunnolla. Kommenteissakin joku mainitsi, että tämä on NESin paras peli. Mitä helvettiä. No, pisteitä tämä peli saa tuosta hahmojen erilaisuudesta ja siitä, että tässä on kuitenkin vain kuusi voitettavaa ottelua. Olisi tämä voinut olla paljon pidempikin kärsimys.