Rainbow Islands: The Story of Bubble Bobble 2 (PAL)

Games Beaten: 528/710

Genre: Platform

Goal: Defeat the Dragon (World 7)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Bubble Bobblesta tutut sankarit, Bubby ja Bobby ovat palanneet! Tällä kertaa he kohtaavat Sateenkaarisaarten vaarat. Baron Von Blubba, Shadowin pomo ja arkkivihollinen on löytänyt salaisen paratiisin. Ilkeiden alamaistensa avulla hän on saartanut Sateenkaarisaarten asukkaat ja ottanut heidät vangeiksi. Onneksi kaksi ystäväämme onnistuu pakenemaan ja vapauttivat ystävänsä näiden ilkeiden saalistajien kynsistä. Raivaa tiesi 28 värikkään tason läpi. 

Taikavoimillasi voit loihtia pieniä sateenkaaria, joilla pystyt tuhoamaan vastustajasi, kuten vampyyrit ja zombit. Kerää jalokivet! Etsi salaisia huoneita ja tutki niitä. Varo kaikkia pahoja olentoja, jotka hyökkäävät kimppuusi yllättäen. Siirry ruudun yläosaan, avaa aarrearkku ja löydä tiesi seuraavalle tasolle.

Nämä Rainbow Island/Bubble Bobble -setit on kyllä melkoinen sekamelska NESin kirjastossa. Tämä peli on loistava esimerkki, sillä kaksi täysin samannimistä peliä löytyy NESille, mutta ne eivät kuitenkaan ole sama peli.

Olen muutama vuosi sitten pelannut samaa nimeä kantavan Jenkkiversion läpi ja nyt on sitten PAL -alueen vuoro. Jostain syystä Jenkkeihin ja Eurooppaan julkaistiin samannimiset pelit, mutta sisältö vaihtelee. Pääosin meininki on sama; on samantyylisiä teemoja maailmoissa, mutta me saimme Eurooppaan huomattavasti kämäisemmän version. Ainut hyvä puoli tässä on, että tämä on hieman helpompi kuin Jenkkiversio. Ilmeisesti tämä PAL -versio on uskollisempi alkuperäiselle Arcade -versiolle kun taas Japanin sekä Jenkkilän (mitkä ovat samanlaisia) versioissa on mukana alkuperäistä kenttäsuunnittelua ja välivideoita. Todella hämmentävä soppa.

Samalla tutulla kaavalla edetään tässäkin eli Bubby -ukkelilla ammutaan sateenkaaria jotka toimivat niin ammuksina kuin tasoina joilla pääsee ylöspäin. Tavoitteena on selviytyä ruudun yläreunaan maali-alueelle. Kentissä on neljä kerrosta ja oikeassa reunassa oleva kyltti kertoo, miten korkealle on kavunnut. Jos hidastelee liikaa, alkaa vesi nousta ja nyt täytyy kiiruhtaa maaliin jos haluaa säästyä kuolemalta! Kentistä löytyy timantteja ja erilaisia Power-uppeja. Lisäreitä tässä on kolme kappaletta ja yhden sai lisää aina suoritetun maailman jälkeen. Continueja on mukana reilut neljä kappaletta jotta seikkailu ei aivan liian nopeasti päättyisi. 

Vaikka tässä ei loputtomia continueja olekaan Jenkkiversion tyyliin, se ei muodostunut ongelmaksi helppouden vuoksi. Tämä on vielä niin armollinen, että kuoleman ja jopa continuen käyttämisen jälkeen sai jatkaa lähes samasta pisteestä. Jatkopaikat ovat sijoiteltu kerrosten alkuun ja välillä ne ovat hieman kyseenalaisia, sillä homma saattoi jatkua suoraan vihollisen päältä. Onneksi tässä on kuolemattomuusaikaa mukana!

Pelissä on muutamia ärsyttäviä juttuja jotka söivät omaa pelinautintoa jonkin verran. En aivan fanittanut tämän version sateenkaaria, sillä ne oli hieman huolimattomasti suunniteltu. Ne eivät aina tappaneet vihollista vaikka ihan selkeästi osuivatkin moiseen. Tätä onneksi tapahtui harvemmin niin, että se olisi johtanut kuolemaan. Sateenkaarelta sateenkaarelle käveleminen ei aina onnistunut halutusti ja Bubby mätkähti maahan. Tämän olisi pitänyt ehdottomasti toimia täysin varmasti, sillä kentissä ei ihan liikaa ole ylimääräistä aikaa härväillä kun "Hurry" -teksti jo pamahtaa ruudulle. Monissa kentissä kiivetään ylös käyttämällä pelkkiä sateenkaaria ja sekös se ärsytti jos sateenkaarelta sateenkaarelle käveleminen ei onnistunut ja putosi korkealta alas. Pomppivat viholliset kävivät välillä hermoille, sillä mokomat kipusivat Bubbyn luomia sateenkaari "rappusia" pitkin murha mielessään. Sellaisetkin viholliset harrastivat tätä toimintaa, mitkä olivat siirtyneet ruudun ulkopuolelle. Ei sitä aina kerinnyt seuraamaan, onko joku takamuksessa kiinni kyttäämässä.

Tämä on siitä mielenkiintoinen peli, että Power-upit periaatteessa hankaloittivat etenemistä. Jos nappasi juoksukengät mitkä nopeuttivat Bubbyn liikkumista, sateenkaarelta toiselle käveleminen hankaloitui. Myös sateenkaaren pituuspäivitykset hankaloittivat ylöspäin kapuamista. Uutta sateenkaarta ei voinut asettaa ruudulle ennen kuin edellinen on kokonaan ilmestynyt. Kun sateenkaaren pituus kasvaa pidemmäksi, tämä tarkoitti pidempää odottelua. Eteneminen oli välillä niin hidasta, että Hurry -tekstin jälkeinen vedenpaisumus meinasi välillä kastella muutakin kuin varpaat. Jos onnistui saamaan Power-upin, mikä nopeuttaa sateenkaarien ampumisnopeutta, tämä ongelma poistui ja eteneminen muuttui taas rivakaksi. Peli ei kyllä aikaile Hurry -kehotuksen kanssa ja kentissä täytyi edetä tasaiseen tahtiin kohti maalia, jotta se ei aktivoituisi. Myöhemmissä kentissä ei kerinnyt lähellekään loppua kun teksti jo pamahti ruudulle. Jos hallussa on kaikki helpottavat Power-upit, tällöin meno oli sitten erittäin sulavaa ja toimi suhteellisen hyvin.

Pomot ovat tässä pelissä aluksi todella pahoja, mutta muuttuivat helpoiksi kun keksi pienet jipot niihin. Jos hallussa ei ole minkäänlaisia Power-uppeja, Bubby on liian hidas liikkumaan karkuun pomojen massiivisia ruhoja. Jo ensimmäisen maailman pomo, hämähäkki pisti luun kurkkuun. Onneksi tähän löytyi lyömätön taktiikka jonka avulla hämiksen sai tuhottua turvallisesti paikallaan seisomalla. Ei pomoja vastaan mitään kummempia taktiikoita kannattanut kehitellä, sillä jäykkyyden vuoksi väistäminen on tuskallista. Myös kun taistelun luonne muuttui sen mukaan miten hyvillä varusteilla sattui pääsemään pomolle, tämänkin vuoksi taktiikoiden rustailua ei kannattanut harrastaa. Raivolla vaan päälle ja toivoo, että pomo kuolee ennen kuin itse ottaa osuman pomosta. Jos taistelun aikana meni kuolemaan, se tarkoitti koko taistelun aloittamista alusta. Ihan perinteinen ratkaisu, mutta kun tässä pelissä kuolee laakista, teki se tästä hommasta hieman ärsyttävää.

Kolmannen maailman Vampyyripomo oli pelin hankalin opetella, sillä hän ei paljoa armoa anna. Taistelun alussa Vampyyri ilmestyy keskelle ruutua, lentää hieman alaspäin ja parkkeeraa hetkeksi siihen. Tässä vaiheessa Vampyyri saattoi satunnaisesti heittää kolme lepakkoa ruudulle. Tämän jälkeen Vampyyri lentää suoraan päin. Tässä on ilmeisesti haettu sellaista ideaa, että kivutaan Vampyyrin yläpuolelle ja pudotetaan sateenkaaria niskaan. Pelin perusmekaanikoihin kuuluu, että sateenkaaren asettamisen jälkeen sen voi hyppäämällä murskata jolloin murut putoavat alaspäin tehden vahinkoa erilaisiin juttuihin. Näin pystyi myös keräilemään esineitä. Tämä on kuitenkin melko hankala tehdä jäykkien kontrollien ansiosta. Onneksi tässä ei tarvinnut sen kummempia kikkailuja - tärkeää oli, että sai heti alussa mahdollisimman nopeasti muutaman iskun sisään jonka jälkeen siirtyi aivan ruudun reunaan ampumaan sateenkaaria. Näin Vampyyri kuoli juuri ennen kuin hän kerkesi koskettamaan Buddya. Onneksi sateenkaaria ei tarvitse spämmätä itse, vaan riittää, että pitää nappia pohjassa ja homma hoituu automaattisesti maksiminopeudella.

Pelin vaikeusaste menee hieman kummallisesti, sillä Vampyyripomon hallussa pitämä kolmas maailma on pelin hankalin paikka. Vihollisten sijoittelut ovat todella nihkeitä ja henki lähti helposti. Tämän jälkeen meininki helpottui tasaisesti. Tähänkin peliin on laitettu mukaan Arkanoid -tyylinen maailma minkä lopussa kohdataan Doh -monsteri. Kentät ovat todella omituisia, sillä lähes kaikki niistä on vain ylöspäin kiipeämistä ilman mitään tasoja mihin astua. Kentät ovat ohi hetkessä ja myös Doh -monsterin saa nopeasti hengiltä. Doh pitää hallussaan pelin helpoimman pomon virkaa ja en tainnut kuolla siihen kertaakaan. Doh viskoo muutaman harmaan laatan jotka on helppo väistellä. Tämän jälkeen sai tehtyä Dohiin muutaman iskun ja toistaa saman prosessin. 

Arkanoidin jälkeen suunnataan robotti saarelle jonka pomon virkaa toimittaa samanlainen jättimäinen robotti kuin Jenkkiversiossakin. Jenkkiversion robotti oli aivan älyttömän hankala, mutta onneksi tässä pelissä taistelu ei ollut läheskään samaa luokkaa. Keksin todella nopeasti taisteluun hyvän taktiikan jonka ansiosta ei kuolemia enää pahemmin tullut. Robotin hoitelemisen jälkeen ollaankin pelin viimeisessä maailmassa, lohikäärme maailmassa!

Kentät eivät erityisen pahoja olleet vaikka niissä onkin paljon vihollisia mitkä ampuvat asioita kohti Bubbya. Kohti ampuvat viholliset ovat tässä erityisen vaarallisia varsinkin jos ei ole mitään Power-uppeja hallussa. Onneksi sateenkaarilla pystyy torjumaan ammukset mikä auttoi monessa tilanteessa. Rauhallisesti kun eteni, ei suurta kuoleman vaaraa ollut. Kuitenkaan aivan liian verkkaisesti ei voinut kulkea, sillä täällä Hurry -teksti ilmestyi ruudulle melko nopeasti. Ensimmäisellä kerralla pääsin muutaman kentän läpi niin, että olin aivan hukkumaisillani :D Onnistuin pääsemään viimeiselle pomolle, lohikäärmeelle asti ensimmäisellä yrityksellä, mutta haaveeksi jäi läpäisy. Lohikäärme tekee samantyylisen liikesarjan kuin Vampyyri, minkä oppimiseen meni liikaa yrityksiä. Ideana on hypätä vasemmalla olevalle palikalle ja olla siinä hetki ampuen lohikäärmettä. Tämän jälkeen täytyi laskeutua takaisin lattiatasolle juuri ennen kuin lohikäärme ampuu suustaan liekkiä. Epäonnistuin palikalle hyppäämisessä ja koko homma meni täysin läskiksi. Viimeinen elämä oli poltettu.

Eipä siinä muuta kuin peliä alusta jälleen kerran. Hieman harmitti, sillä yleensä yritykseni loppuivat joko kolmanteen tai neljänteen maailmaan. Tällä viimeiseen pomoon asti menneellä yrityksellä onnistuin pääsemään useamman aikaisemmin tuntemattoman maailman läpi. Olisihan se ollut hienoa vetää homma purkkiin. Kesti hetki, ennen kuin pääsin takaisin viimeiseen maailmaan. Kolmas maailma imaisi yleensä lisärin poikineen ja pahimmassa tapauksessa muutaman continuenkin. Näillä eväillä ei pitkälle pötkitty. 

Onnistuihan se viimein ja pääsinkin viimeiseen maailmaan niin, että minulla oli useampi continue käytössäni. Täytyy tässä vaiheessa mainita pelin timanteista mitä tarjoillaan satunnaisesti kentissä. Timantteja on yhteensä seitsemän kappaletta. Jenkkiversiossa timanttien kerääminen on pakollista jotta pelin pääsee läpi. Siinä jokaisesta maailmasta täytyy kerätä kaikki eriväriset timantit jonka jälkeen sai yhden ison timantin kokoelmaan. Tässä PAL -versiossa ei tarvinnut kerätä jokaisesta maailmasta timantteja. Ensimmäisellä läpäisy-yritykselläni en onnistunut saamaan viimeisestä maailmasta kaikkia seitsemää timanttia itselleni, mutta onnistuin tekemään sen tällä läpi menneellä yrityksellä. En itse asiassa ollut aikaisemmin mistään muusta maailmasta onnistunut haalimaan kaikkia seitsemää timanttia :D

Tämä jäi täysin hämärän peittoon, että olisiko peli vaatinut timanttien keräämistä jotta peli menee läpi. Tämä PAL -versio on paljon harvinaisempi kuin Jenkki ja tästä ei oikein löydy mitään tietoa Internetistä. Onneksi kuitenkin onnistuin saamaan timantit juuri oikealla hetkellä, eipähän jäänyt ainakaan siitä kiinni :)

Lohikäärme luikahti ensimmäisellä yrityksellä läpi kun sinne uudestaan pääsin, kun tiesin miten hänet täytyy tuhota.

Erittäin keskinkertaista menoa. Vaikka Jenkkiversio on vaikea, oli sitä hieman mukavampi pelailla. Tämä ei oikein säväyttänyt mitenkään. Katselin huvikseni läpäisyni jälkeen tuota alkuperäistä Arcade -versiota ja siinä peli jatkui pitkälle seitsemännen maailman ohi. Tämä onnistui niin, että keräsi jokaisesta maailmasta timantit. Ehkäpä vielä jonain päivänä yritän tätä jos NES -versiossakin olisi lisää maailmoja, mutta tällä kertaa läpäisyyn riittää Congratulations -tekstillä varustettu ruutu :)

Motor City Patrol

Games Beaten: 5227/710

Genre: Action

Goal: Finish the 7th Day of the 5th Precinct

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Aamu oli kylmä, aivan kuin mikä tahansa muukin aamu. Aamun sarastus loi pitkät keltaiset säteensä Motor Cityn harmaiden katujen ylle. Kaupunki oli kuitenkin ollut jalkeilla jo paljon aikaisemmin ja niin olin minäkin. Rikollisuus ei koskaan nuku muistuttelin itselleni kun partioin tuttuja katuja etsien rikollista toimintaa. Olen todistamassa, että jos teet rikoksen, joudut siitä vastuuseen!

Kun pelinäkymä avautui, tämä muistuttaa todella paljon GTA -sarjan alkupään pelejä kuvakulmaltaan. Erona tässä toki on se, että tässä taistellaan rikollisuutta vastaan, ei tehdä sitä. Kadut täytyy siivota kaikenlaisesta roskasakista. Peli on sangen yksinkertainen ja tässä ei kovin montaa erilaista poliisin työhön kuuluvaa asiaa pääse tekemään. Pelin tavoitteena on partioida katuja viisi viikkoa jokaisena viikonpäivänä eripuolilla Motor Cityä. Partiointi tapahtuu aina autosta, tässä ei pääse valitettavasti jalkautumaan lainkaan. Kun viimeinen päivä on suoritettu, saa siitä onnittelutekstin ja palataan takaisin ensimmäisen viikon ensimmäiseen päivään. Game Overin tässä saa aikaiseksi aika helposti jos ei ole tarpeeksi varovainen. Jos poliisiauton romuttaa niin, että energiat loppuu, peli päättyy siihen. Jos sivullisia menee ampumaan edes yhden kerran, peli loppuu saman tien. Näiden myötä joutuu suoraan pelin alkuun, oli miten pitkällä hyvänsä.

Pelistä löytyy vain kolme erilaista tehtävää joita sitten toistetaan jatkuvasti. Erilaista -sana voisi olla lainausmerkeissä, sillä nämä kolme tehtävää ovat niin samantapaisia. Ensimmäisenä hommana on estää ryöstöjä. Pelissä saa esiin kartan, mistä näkee kaikenlaisen rikollisen toiminnan. Kartassa on tähtäimen näköisiä oransseja "rasteja" mitkä merkkaavat rakennuksia, missä saattaa tapahtua rikollista toimintaa. Jos rasti alkaa välkkyä, se tarkoittaa, että paikassa puuhaillaan jotain epäilyttävää. Jos tarpeeksi ajoissa kerkesi paikalle, välkkyminen hävisi. Jos taas paikka keretään ryöstämään, kartalle ilmestyy keltainen ympyrä mikä merkkaa ryöstöautoa. Tämä auto täytyy paikantaa ja saada ryöstösaalis takaisin. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa ajamalla auton eteen jolloin se pysähtyy ja tilanne päättyy. En tiedä tarvitsiko tässä hommassa käyttää hälytyspillejä, mutta kykin ne aina päälle. Vaikka useampi rasti välkkyisi samanaikaisesti, ei kuitenkaan ryöstöautoja ilmesty ruudulle kuin yksi. 

Seuraavaksi ongelmia aiheuttaa ylinopeutta kaahaavat sankarit. Nämä on merkattuna karttaan punaisilla ympyröillä. Kartassa näkyy mustia ympyröitä jotka saattavat muuttua tälläisiksi kaahareiksi. Kaahareita napattiin samalla tekniikalla kiinni kuin ryöstäjiä. Tarkkana täytyi olla, sillä jos punainen ympyrä muuttui takaisin mustaksi ja kaverin meni pidättämään, sai siitä varoituksen. Jos yhden viikon aikana sai viisi varoitusta, peli alkoi alusta. Onneksi varoitukset nollaantuivat kun seuraava viikko alkoi. Varoituksia sai myös jos päästi liian monta kaaharia karkuun. Tämä tarkoitti yli viiden kaaharin menettämistä yhden päivän aikana. Näitä kyllä pääsi aina muutama livahtamaan, sillä ainakin itselleni oli mahdotonta saada kaikki kaaharit napattua kun täytyi pitää silmällä paljon muutakin.

Viimeinen partiointiin liittyvä homma on kovemman luokan roistot. Ruudulle pärähtää satunnaisesti ilmoitus jostain kovemmasta rosmosta joka on saatava kiinni. Tämän pitkäkyntisen liikkeet on merkattu isolla punaisella ympyrällä. Nämä tyypit kannatti mahdollisimman nopeasti ottaa kiinni, sillä jos moinen pääsi karkuun, sai siitä suoraan kolme varoitusta. Rosmon auton tunnisti helposti, sillä ne olivat erilaisia ja värisiä kuin muut pelissä olevat autot. 

Viikon jokainen päivä on eripituinen ja homma alkaa kahdesta minuutista. Jokaisen suoritetun päivän jälkeen mittariin lisätään yksi minuutti lisää. Eli viimeisessä päivässä onkin jo kahdeksan minuuttia partiointia. Pelin ensimmäisen viikon selvittämiseen noin 1,5 tuntia :D Jatkuva kartan tuijottelu hidasti peliä melkoisesti koska kello ei käy kartan ollessa esillä. Sain myöhemmissä viikoissa pudotettua viikon läpäisyaikaa noin tuntiin, mutta on sekin aika kauan! Tässä pelissä on yksi todella ikävä suunnitteluvirhe, nimittäin tässä ei ole salasanaa lainkaan. Minulla taisi mennä noin 6-8 tuntia pelin läpäisemiseen. Tämä on todella pitkä aika kun miettii, että peli täytyy yhteen pötköön pelata. Jatkuvasti vielä mielessä pyöri, että liioista virheistä joutuu pelin alkuun. Sinänsä aika julmaa, että samassa pelissä on salasanan puute ja vain yksi yritys. 

Kun partiointipäivän on suorittanut loppuun, pääsee ruutuun missä voi halutessaan virittää tai kunnostaa autoa. Kunnostus kannatti ehdottomasti tehdä aina, sillä muuten seuraava työpäivä alkaa niillä energioilla, mihin edellinen päättyi. Auton virittämistä ei kannattanut pahemmin harrastaa, sillä ajettavuus meni aivan kelvottomaksi. Autoon on mahdollista lisätä räväkämpi ohjattavuus, turbokiihdytys, parempi huippunopeus ja tehokkaammat jarrut. Näitä kaikkia pystyy päivittämään kolme kertaa. Hommasin muutaman ohjattavuuteen liittyvän päivityksen ja paremman moottorin huippunopeutta kasvattamaan. Pelaaminen muuttui paljon hankalammaksi näiden myötä kun auto kääntyi aivan liian nopeasti ja kiihtyi tahattoman kovaa. Ajelin helpommin kaikenlaisia esteitä päin menettäen energiaa ihan turhaan. Päätin sitten jättää loput päivitykset ostamatta ja ilman pärjäsi oikein hyvin. Näitä päivityksiä ostellaan krediiteillä mitä saa työpäivän aikana tehdyistä tehtävistä. Näitähän jäi sitten pelin loppupuolella aivan älyttömät määrät käyttämättä kun ainoa juttu mitä tein oli auton korjaaminen. Täyden korjauksen sai kolmella krediitillä ja huomattavasti enemmän krediittejä sai päivän aikana selvitetyistä rikoksista. Yksi asia, mitä ei koskaan kannattanut tästä korjauspaikasta hommata olivat luodit. Kun kerta siviilin ampumisesta saa suoraan potkut ja ampumisnappi on laitettu A-napin taakse heti kaasunapin viereen, vahinkolaukausten määrä nousi huomattavasti. Ammuksilla olisi voinut ampua rosvoja joka on nopeampaa kuin pidättäminen. Kaahareitakin voi ampua, mutta siitä saa varoituksen. Eli aivan turhaa hommaa, nämä kannatti jättää kauppaan.

Tässä olisi ollut potentiaalia hyväksi peliksi, mutta hieman piippuun jäi suunnittelu. En oikein myöskään fanittanut sitä, että kolme viidestä viikosta tapahtuu yövuorossa. Kaikki näytti niin ankealta ja harmaalta verrattuna päivävuoron värikkäisiin maisemiin. Yksi tälläinen yövuoro olisi ollut ihan jees, mutta että 2-4 viikot olivat pelkkää yövuoroa ei oikein maistunut. Aika nopeasti ensimmäisen viikon jälkeen pelaaminen alkoi puuduttaa. Kun tässä ei voinut tallentaa tai ottaa salasanaa ylös, ei auttanut kuin hampaat irvessä pelailla, että ei tarvinnut alusta aloittaa. Menin kaksi ensimmäistä viikkoa sellaisella taktiikalla, että odottelin kiltisti paikallani, että jotain alkaa tapahtua - esimerkiksi jotain rakennusta ryöstetään. Hylkäsin tämän kuitenkin sitten ja vaihdoin taktiikkaani liikkuvaan partiointiin. Näin sain heti estettyä mahdolliset ryöstöt ja saattoi kaahareitakin tulla suoraan näkökenttään. Kahden ensimmäisen viikon taktiikassa oli se ongelma, että kaahareita pääsi liikaa karkuun kun joutui lähteä jahtaamaan ryöstöautoa. Viikot kolme ja neljä menivät oikein kivuttomasti läpi tällä uudella taktiikalla. Muutamissa viikonpäivissä pääsi kaahareita karkuun sen verran, että siitä tuli varoitus. Eipä tämä mitään haitannut kun viidestä vasta homma meni poikki.

Pimeiden yövuorojen jälkeen viimeinen viikko oli kuin tuulahdus raikasta meri-ilmaa auringon valaisimine katuineen! Pieni ahdistus kuitenkin puski päälle kun huomasin, miten inhottavasti tämä viimeinen kartta on suunniteltu. Tämän alueen kadut ovat vielä todella kapeita ja täytyi tarkasti ajaa kadulle, että ei vahingossa auto ottanut vahinkoa. Myös ryöstettäviä taloja merkkaavat rastit olivat laitettu todella inhottaviin paikkoihin. Toisin kuin esimerkiksi kolmannessa viikossa missä pystyi ajamaan mukavasti ympyrää ja sai siinä samalla tarkistettua kaikki ryöstötalot, tässä se ei ollut niin helppoa. Joutui suunnittelemaan todella kummallisen reitin jotta kaikki paikat sai samalle reissulle. Tämä partiointihomma ei edes oikein onnistunut tässä aikaisemmista seikoista johtuen ja pakka levisi sellaiseksi, että teki vain jotain - kunhan sai pidettyä varoitukset minimissä. Onneksi tässä ei menetä energiaa jos osuu vastaantuleviin autoihin. Kadut ovat niin kapeita, että muista autoista on todella hankala päästä ohi. Eihän tässä olisi uskaltanut mennä lainkaan kapeimmille kaduille ajelemaan jos törmäyksen vaara olisi ollut todellinen :D

Viimeisen viikon ensimmäiset työpäivät menivät oikein mukavasti ja virheettömästi, mutta kun partioitavien kohteiden määrä lisääntyi, alkoi virheitä tulla. Meinasin myös yhden työpäivän aikana hajottaa autoni kapeiden katujen vuoksi ja Game Over oli todella lähellä! Kun viimeinen partiointipäivä alkoi, minulla oli kolme varoitusta. Tiesin, että tässä viimeisessäkin kaaharit pääsevät karkuun ja saan siitä varoituksen. Täytyi vain yrittää pitää muut varoitukset minimissä. Tämä onnistuikin, vaikka aikamoinen homma oli yrittää pitää asiat kasassa. Totta kai tämän viimeisen päivän aikana kovemman luokan rosvo ilmestyi pilaamaan yritystäni, mutta onneksi sain hänet pidätettyä nopeasti. En tiedä tuliko tämä RNG:n saatteleman vai oliko ihan tarkoituksellinen juttu. Kun viimeinen työpäivä loppui, minulla oli neljä rangaistusta, eli melko tiukille meni! Olisi todella ärsyttänyt ja ahdistanut jos tämä olisi pitänyt uudelleen alusta aloittaa :D

Potentiaalisesti ihan siisti peli on pilattu liialla yksinkertaisuudella joka teki tästä tylsän. Salasanan puutteesta iso miinus, tuskin tätä on kovinkaan moni jaksanut putkeen tykittää kun on käytännössä sitä yhtä ja samaa koko ajan.

Rambo

Games Beaten: 526/710

Genre: Action/Platform

Goal: Defeat the Chopper

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Olet Rambo, kunniakkain Vietnamin sodan maavoimien erikoisjoukkojen sankari. 

Sota on loppunut jo aikapäiviä sitten, mutta sinun kaltaisillesi, taitaville ja kestäville miehille se ei lopu koskaan. Jätit kaverisi jälkeen - kaverit, jotka eivät selvinneet takaisin, kaverit joiden luulet olevan vielä siellä ja elossa.

Nyt sinulle tarjoutui mahdollisuus palata takaisin. Takaisin sotaan mikä ei koskaan tavallaan päättynyt. Takaisin siihen, mitä osaat tehdä parhaiten. Hyväksyt tiedustelutehtävän jonka johdossa on papereiden plärääjä, Murdock.

"Ainut mitä sinun täytyy tehdä, poika, on ottaa muutamia valokuvia, ei muuta," Murdock varoittaa. Jostain syystä luotat häneen. Sademetsän syvyyksissä etsit kontaktiasi, mikä osoittautuu yllätykseksi. Yhdessä teidät lähetetään oletettuun vankileiriin. Mutta ei ennen kun olette tehneet hyvän teon tai kaksi.

Jos pääsette vankileiriin, yritä pelastaa vähintään yksi vangeista. Erittäin pienistä mahdollisuuksista huolimatta, yritä päästä lähtöpaikalle tarkalleen oikealla hetkellä kun Trautmanin ja hänen tiiminsä helikopteri on siellä, tai muuten ei ole varmuutta milloin - vai tulevatko - he koskaan hakemaan sinua. 

Ja vaikka selviäisitkin, arvaa mitä? He eivät silti välttämättä ota sinua kyytiin. Muistatko Murdockin? Hänellä saattaa olla syynsä, että hän ei halua sinun pelastavan yhtään sotavankia. Ja täällä, 36:n Helvetillisen tunnin jälkeen ja tehtäväsi ei ole vielä edes alkanut...

Peli on nimeltään pelkkä Rambo, vaikka se pohjautuukin toiseen leffaan, Rambo: First Blood Part II:seen. Peli muistuttaa todella paljon Zelda II: Adventure of Link -peliä. Voi hyvinkin olla, että tekijät ottivat vaikutteita Zeldasta, sillä Zelda on julkaistu 14.1.1987 ja Rambo taasen 4.12.1987. Vaikka peli alkuun vaikuttaakin avaralta seikkailulta, tässä mennään todella paljon juonen mukana. Kun tietty juonikuvio on menossa, ei sen ulkopuolelle pääse haahuilemaan vaan tapahtumat sijoittuvat pienen alueen sisälle.

Aluksi pelissä hakataan puukolla erilaisia sademetsän eläimiä kuten käärmeitä ja lepakoita, mutta myöhemmin tässä pääsee räiskimään sotilaita muillakin aseilla. Aseiden ammusmäärä on rajallinen ja viholliset pudottavat niitä satunnaisesti. Ainoastaan puukkoa voi käyttää rajattomasti. Tällä lähitaistelupuukolla osuminen vihollisiin on välillä todella hankalaa hommaa. Monesti tilanne päättyi niin, että otti itsekin samalla osumaa - ajoitus on sen verran hankala.

Pelissä on leveli-systeemi ja vihollisia tappamalla expan määrä nousee. Kun tietty raja saavutetaan, muuttuu aseiden teho paremmaksi. Hieman jännästi energiaa ei saa tästä hommasta lisää, vaan sen määrää nostetaan tuhoamalla tiettyjä erikoisempia vihollisia. Nämä viholliset pudottavat sydämen joka nostaa kokonaisenergiaa 100 pykälää. Nämä voi mieltää eräänlaisiksi pomotaisteluiksi vaikka edes musiikki tai mikään muutukaan. Maksimi kokonaisenergiamäärä taitaa olla 800 yksikköä minkä kävin AVGN:n videolta jälkeenpäin tsekkailemassa. Hän käytti koodia jonka avulla pääsi suoraan viimeiseen pomoon ja tämä kyseinen määrä energiaa oli ruudulla. Itse onnistuin haalimaan maksimissaan 700 energiayksikköä, eli ilmeisesti joku jäi löytämättä. Hyvin näinkin pärjäsi :)

Peli vaikutti alkuun aika sekavalta liikkumisen suhteen, mutta homma kyllä selkiytyi nopeasti kun tajusi, että tässä pyöritään ns. ympyrää tietyn leffakohtauksen ympärillä kunnes oikea reitti löytyy. Pitkin maita ja mantuja edetessä välillä vastaan tulee maassa olevia laatikoita joissa on N tai S -kirjain. Näistä sitten kuljetaan joko pohjoiseen tai etelään. Jos pelissä pääsisi minne vain milloin vain, tämän tyylinen ratkaisu olisi todella sekavaa, mutta näin se toimi juuri ja juuri. Välillä tuli kyllä pyörittyä ympyrää kun ei meinannut millään oikeaa reittiä löytyä, mutta aina se sitten lopulta löytyi. 

Peliin on laitettu mukaan oikein vuorokaudenvaihdoksetkin ja ne vaihtuvat itsestään tasaiseen tahtiin. Ei upean tekstiboksin saattelemana kuin esimerkiksi Castlevania II: Simon's Questissa :D

Pelistä löytyy aseistuksen lisäksi punaista juomaa sisältäviä lasipurkkeja. Nämä ovat elintärkeitä eikä niitä kannattanut tuhlailla mihinkään turhiin kohtiin. Minä päätin jo alusta lähtien olla käyttämättä näitä kuin äärimmäisissä tilanteissa mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi pelin loppupuolella. Kaksi mestaa onnistuin pelaamisen aikaan paikantamaan, mistä tälläisiä purkkeja saisi lisää. Keksin myös upean juustoilun näiden purkkien kanssa. Kun tälläisen purkin löytää ja palaa takaisinpäin sellaiseen kohtaan missä aktivoituu jokin tekstiboksi, purkki ilmestyy takaisin! Näin sai farmattua maksimimäärän purkkeja itselleen. Eli periaatteessa purkkeja olisi voinut käyttää jos olisi ennakkoon tiennyt nämä farmauskohdat. Sama farmauskikka toimi myös ammusten kanssa ja tätä tulikin tehtyä myös, sillä jotkut pelin kohdat olisivat olleet älyttömiä ilman ammuksia. 

Mikään ihan läpihuutojuttu tämä peli ei ole ja joitain kohtia saikin hangata useampaan kertaan jotta pääsi seuraavaan jatkopaikkaan. Juoni-ikkunat toimivat jatkopaikkoina ja kuoleman jälkeen palattiinkin takaisin edelliseen jos ei uutta saavuttanut. Pelissä pystyy tekemään muutamia valintoja jotka vaikuttavat pelin kulkuun. Joskus näissä juoni-ikkunoissa oli turhia kysymyksiä, kuten Rambo kysyy Co:ta, että "mitä mieltä olet ulkonäöstäni?" Tämä ei edistä peliä mitenkään ja on vain selkeästi huvikseen laitettu mukaan. Jo heti pelin alussa on todella outo valintaruutu, missä saa valita, että jääkö vankilaan vai hyväksyykö tehtävän. Jos jää vankilaan, peli ystävällisesti ilmoittaa, että homma ei jatku, ellei valitse toista vaihtoehtoa. Aivan en tämän pointtia ymmärtänyt. 

Pelin alkupuolella saa tehtävän, että kun löytää sotavangin, täytyy siitä ottaa valokuva eikä missään nimessä saa pelastaa. No, tein työtä käskettyä ja kun pääsin tiettyyn pisteeseen peliä, sanottiin, että "sotavanki olisikin pitänyt pelastaa." En nyt tarkkaan muista miten tämä meni elokuvassa, mutta ehkä jos olisi muistanut leffan paremmin, tämä olisi hoitunut kerralla. Kun en vankia pelastanut, peli kuljetti minut tämän sotavanki -osion alkuun ja se olisi täytynyt pelata kokonaan uudelleen.

Pelistä löytyy salasana ja sen saa näkyviin kun painaa juoni-ikkunassa Selectiä. Tätä en muistanut aina tehdä ja jos olisin muistanut, ei olisi niin pitkältä tarvinnut pelata uudelleen. En ollut muistanut ottaa salasanaa sotavangin luona. Sentään koko osiota ei tarvinnut uudelleen pelata, sillä olin kuitenkin jonkun salasanan ottanut talteen. Onneksi kun tiesi minne pitää mennä, aika nopeasti pääsin samaan pisteeseen missä olin ollut. Täytyy pelin salasanasta mainita, että se on aivan järkyttävän pitkä. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että pelissä on aika paljon muuttujia kun energiat, panokset ynnä muut tallentuvat salasanaan. Joka tapauksessa sen syöttäminen oli melkoinen projekti. Onneksi tätä ei kovin montaa kertaa tarvinnut harrastaa.

Sotavanki-sekoilun jälkeen peli eteni suhteellisen mukavasti. Yksi todella haastava sotilaiden täyttämä alue meinasi pistää kapuloita rattaisiin, mutta selvitin sen juuri ja juuri. Todella pitkä osio täytyy selvittää niin, että energiaa tuhlautuisi mahdollisimman vähän. On näitä samantyylisiä paikkoja aikaisemminkin pelissä, mutta tämä oli jotenkin älyttömän pitkä ja hankala. Osion loppupuolella vastaan tulee vielä moottoripyörällä ajeleva erittäin kestävä vihollinen. Ammuin motoristia minkä kerkesin ja olin yhden osuman päässä kuolemasta, niin mokoma tuhoutui :D Tästä sain palkinnoksi sydämen joka nosti energioitani 100 pykälällä ja antoi ne vielä täyteen! Mikä tuuri kävi, ilman tätä en olisi selvinnyt loppuun asti. 

Tässä vaiheessa peliä vastaan alkaa tulemaan myös robotteja! Nyt on hieman omia vapauksia käytetty pelin suunnitteluun, vai muistanko juonikuviot aivan väärin? :D

Tämän jälkeen loppupeli eteni aika kivuttomasti. Loppupuolella olevasta isosta hallirakennuksesta täytyi löytää helikopterin avain. Avainta vartioi todella omituinen vihollinen kenen pää paisui isoksi aina kun häntä ampui :D Onneksi keksin tätä kaveria vastaan hyvän taktiikan niin, että ukkeli ei päässyt lainkaan luokseni. 

Pelin viimeinen pomo olikin spoilaantunut AVGN:n videolta ja heti kun saavuin helikopterin luokse, tiesin, että nyt on tosi kyseessä. Henki kuitenkin lähti ensimmäisellä yrityksellä kun energiani olivat aika heikolla mallilla. Matka kopterille on aika pitkä ja täytyi tarkasti ampua vihollisia ilman turhia energianmenetyksiä. Toisella yrityksellä energiani olivat huomattavasti paremmalla tasolla, sillä nyt tiesin milloin helikopteri tulee vastaan. Kopteria ei voi vahingoittaa kuin käsikranaateilla ja niitä pystyy olla varastossa yhdeksän kappaletta kerrallaan. Onneksi ruudulle ilmestyy pari sotilasta härväämään jotka sitten pudottelevat kranaatteja kuolemansa jälkeen. Onneksi tässä pelissä pystyy vaihtamaan asetta Pausen aikana, sillä muutoin vaihtoprosessi olisi mennyt liian kaaokseksi. Eli ensin heitellään kopteria kranaateilla jonka jälkeen vaihdetaan johonkin toiseen aseeseen ja tuhotaan sotilaat. Energiaa täytetään aina kun sen aika on. Minulla oli taistelun aikana täydet yhdeksän energiapurkkia käytössäni ja ne riittivät mainiosti - yksi jäi vielä käyttämättä! Energiapurkkien maksimimäärän vuoksi taistelu ei ollut kovinkaan vaikea, ei tarvinnut edes juuri väistellä mitään - kunhan vain heitteli kranaatteja tasaiseen tahtiin kohti kopteria. Osumaa kopteri otti todella paljon ja ilman energiapurkkeja tämä olisi ollut erittäin hankala vastus.

Lopuksi saavutaan takaisin tukikohtaan ja täällä seuraa pelin omituisin kohta joka on myös AVGN:n videosta tuttu. Petturi Murdock muuttuu sammakoksi kun häntä ampuu. SAMMAKOKSI, mitä ihmettä? Pitäisikö tämän olla jokin viittaus johonkin? Ammus myöskään ei ole mikään ihan perinteinen, vaan siitä lähtee jotain Aasialaisia merkkejä minkä tarkoitusperä jää hämäränpeittoon. Tätä ei ole edes pakko tehdä vaan voi suoraan kävellä eversti Trautmanin luokse joka heittää pienet smalltalkit jonka jälkeen peli päättyy. "The End" -teksti on vielä varustettu oikein kahdella Sylvester Stallonella, upeaa!

Ennakko-odotukseni peliä kohtaan olivat aika matalalla kiitos Internetin, mutta tämähän oli ihan jees seikkailu! Onhan tässä paljon suunnitteluvirheitä, bugeja ja muuta moskaa, mutta ei tämän pelaaminen liiaksi ärsyttänyt oikein missään vaiheessa. Oikeat paikat löytyivät aika kivuttomasti ja vaikeusastekin oli aika mukavalla tasolla. 

Elevator Action

Games Beaten: 525/710

Genre: Action

Goal: Finish Stage 4 (Loops After)

Arvosana: 1/10

Vaikeusaste: 10/10

Super salapoliisi agentti 17, koodinimeltään "Otto" täytyy irtaantua peitetehtävästä hyväksyäkseen erittäin salaisen tehtävän. Sinun maasi turvallisuus on vaarassa. 

Sinun täytyy hiippailla järeästi vartioituun, huipputurvalliseen vihollisten puolustamaan rakennukseen varastamaan takaisin hallituksen salaiset asiapaperit. Ainoastaan hyvin suunnitellut strategiat, luotien väistely, erittäin tarkka osumatarkkuus ja mustan vyön karatetaidot antavat sinulle mahdollisuuden onnistua!

Jos epäonnistut, hallitus kieltää kaiken tehtävääsi liittyen. Onnea matkaan!

Taas oli sen aika, nimittäin tietoisesti vaikean pelin valitseminen. Tämäkin on Arcade -porttaus ja kerrankin alkuperäinen näyttää lähes samalta, kuin tämä NES-versio. Pelissä ideana on kerätä kaikki pilvenpiirtäjän kerroksissa olevien punaisien ovien taakse jemmatut salaiset asiapaperit ja päästä sitten kellarikerroksessa olevaan pakoautoon. Pahikset yrittävät parhaansa mukaan saada sinua pois päiviltä. Pelissä on kolme elämää, mutta lisärin sai kun keräsi 10 000 pistettä. Tämä on taas näitä loputtomasti looppaavia pelejä. Neljännen kentän jälkeen ensimmäinen kierros on suoritettu ja siirrytään takaisin ensimmäiseen kenttään. Vain neljä kenttää, tämähän ei kuulosta niin hankalalta...väärin. 

Peli on tunnettu äärimmäisestä vaikeusasteestaan siitä huolimatta, että se on aika lyhyt. Ongelmaksi tässä muodostuu liian nopea vihollisten vaikeustason nouseminen ja liiallinen tuuriin nojaaminen.

Pelissä liikutaan pääosin hisseillä eri kerrosten välissä. Hissit kulkevat automaattisesti ja niitä joutui useasti odottelemaan samalla vihollisia varoen. Hissin päällä pystyi myös kulkemaan, mutta se on riskialtista hommaa. Tässä on vaarana musertua katon ja hissin väliin. Viholliset osasivat myös matkustaa hisseillä ja he saattoivat nopeuttaa hissin liikkumista hyppäämällä kyytiin. Hieman Escalator Actioniakin tässä pääsee harrastamaan, sillä rakennuksen muutamissa kerroksissa joutuu liukuportaita käyttämään päästäkseen etenemään. Kaikki pelin neljä kenttää ovat samankorkuisia eli ne sisältävät 30 kerrosta. Ruudun oikeasta reunasta näkee näppärästi missä kerroksessa on menossa. Kentät ovat myös muodoltaan samanlaisia, ainoastaan värit vaihtuvat. Satunnaista tässä oli vain punaisien ovien sijainnit sekä se, millä hissillä pääsee kellarikerrokseen asti. 

Pelihän on jäykkä kuin aamustondis ja aluksi minulla oli suuria vaikeuksia päästä liukuportailla eri kerroksiin. Myös punaisien ovien avaaminen tuotti ongelmia. Liukuportaiden sekä ovien edessä on pieni merkki missä kohdalla täytyy seisoa jotta homma aktivoituu, mutta etenkin liukuportaiden kanssa tämä tapahtui viiveellä. Paikka, missä täytyy seisoa, on aika tarkka. Jos jäpittää väärässä kohdassa, pelihahmo menee vain kyykkyyn eikä liiku mihinkään. 

Pelin edetessä selvisi, että oviin pääsee menemään automaattisesti, kunhan vain seisoo oikeassa kohdassa ja katsoo oikeaan suuntaan. Tätä prosessia voi myös nopeuttaa painamalla ylöspäin. Pelihahmo jää hetkeksi jumittamaan oven taakse ja tulee automaattisesti pois jos ei paina mitään. Jos halusi nopeuttaa, painoi vain sinne suuntaan, miltä puolelta astui oveen sisään. Tämä on ihan hyvä mekaniikka, sillä näin pystyi välillä väistelemään rosvojen ammuksia kun ajoitti ovesta poistumisen oikein. Pahimpia tilanteita olivat ne, että punainen ovi on juuri liukuportaiden vieressä. Jos painoi ylöspäin, lähti agenttimme menemään liukuportaita ylös. Tämä saattoi johtaa myös vaaratilanteisiin jos rosvo sattui olemaan liukuportaiden yläpäässä. Tässä ei voinut muuta tehdä, kuin odottaa, että animaatio alkaa jotta oveen pääsi.

Aluksi peli sujuu mukavasti, rosvot ovat tyhmiä kuin saappaat eivätkä he oikein tee mitään. Ensimmäisessä kentässä ei tarvinnut tappaa juuri ketään, sillä hitaan ampumistahdin vuoksi ukkeleista pystyi juoksemaan helposti ohi. Toki ei liikaa kannattanut kikkailla vaan tappaa tylysti pahimmissa paikoissa olevat ukot ettei saanut luodista. Toisessa kentässä vaikeusaste nousee jo hieman ja rosmot alkavat ampumaan kyykystä. Tätä saattoi tapahtua jo ensimmäisessä kentässä, mutta se oli harvinaisempaa. Toinen kenttä oli lähes mahdoton päästä kuolematta läpi ja meinasinkin julistaa sen mahdottomaksi kunnes yhden ainoan kerran onnistuin pääsemään kuolematta maaliin. Aina joku harhaluoti osui ja kyyristyneet ampujat olivat todella pirullisia. Pelissä pystyy hyppäämään luotien yli, mutta kun joutuu seuraamaan montaa asiaa samaan aikaan, tätä ei aina onnistunut tekemään. Toisessa kentässä yksi punainen ovi on aivan kentän lopussa ja tietysti tuuri määrittelee, kummalla puolella rakennusta mokoma sijaitsee. Kentän loppu on täynnä hissejä ja välillä kyytiä sai odottaa pitkään ja yrittää pitää itsensä hengissä. Yleensä tuli valittua rakennuksen puoli väärin ja totta kai ovi punainen ovi on siellä vastakkaisella puolella. Tämä tarkoitti sitä, että piti kikkailla itsensä usean hissin kautta toiselle puolelle samalla pitäen silmällä ukkeleiden ilmestymispisteitä sekä heidän luotejaan. Yleensä tämä ei päättynyt kovinkaan ruusuisesti.

Kolmannessa kentässä vaikeusaste nousee jo merkittävästi. Kahdessa ensimmäisessä kentässä ensimmäiset kymmenen kerrosta pystyi laskeutumaan hissillä niin, että ei tarvinnut pysähdellä. Rosvot ampuivat niin harvakseltaan, että suora pudotus oli mahdollista. Tässä kolmannessa kentässä moinen ei enää onnistunut. Jos vihollinen ilmestyi sinisen oven takaa ruudulle hissiä alempaan kerrokseen, hänet täytyi tappaa. Jos yritti suoraan ohittaa rosvoa, henkihän siinä lähti. Pyssysota on vaarallista näissä tilanteissa, sillä se päättyi yleensä agentin kuolemaan. Turvallisempi keino on hypätä vihollista päin ja potkun avulla saada rosvo hengiltä. Tästä tekniikasta on mainittu ihan ohjekirjassa. Yritin kolmatta kenttää useampaan kertaan, mutta vain muutaman kerran onnistuin pääsemään neljänteen kenttään. Tässä kolmannessa kentässä on vielä enemmän punaisia ovia ja kaksi niistä sijaitsee kentän lopussa - monien hissien sekamelskassa. Huonolla RNG:llä punaiset ovet ovat vielä eripuolella rakennusta mikä tietää ongelmia.

Pelissä on aivan mahtava koodaamiseen liittyvä huolimattomuus mikä mahdollistaa pelin läpäisemisen. Tämä on käytännössä mahdoton peli ilman tätä pientä kikkaa. Vain muutama Speedrunaaja on onnistunut pelin läpäisemään ilman kikkailuja. Vihollisten vaikeustaso nousee neljännessä kentässä niin rajuksi, että sitä on lähes mahdoton päästä läpi. Vaatii aivan järkyttävää tuuria ja uskomattomia refleksejä jotta kentän pääsisi läpi ns normaalisti. Vihollisten tekoäly toimii niin, että se nousee automaattisesti ylöspäin kun tietty aika on kulunut. Aivan varma en ole, että onko tämä kenttäkohtaista vai nouseeko vaikeusaste tasaisesti koko pelin ajan. Epäilen kuitenkin, että se on kenttäkohtaista, sillä neljännen kentän alussa vihollisten vaikeusaste on samalla tasolla riippuen siitä, miten nopeasti olisi selvittänyt aikaisemmat kentät. 

TMR tuskaili tämän pelin kanssa ja joku sitten hänen Streamissaan kertoi, että vihollisten vaikeusasteen saa nollautumaan kun odottaa paikallaan tietyn ajan. Viholliset ovat todella tyhmiä vaikka niiden vaikeusaste nouseekin. Kymmenen kerroksen jälkeen parissa kerroksessa on huoneet erottavat seinät. Tälläisen seinän eteen kun jää seisomaan, niin rosvot menevät hieman sekaisin ja yrittävät ampua agenttia seinän läpi vastakkaiselta puolelta. Jos jotkut rosvot ilmestyvät agentin lähelle ja yrittävät tulla tappamaan, ampuu vain heidät hengiltä ja odottaa, että RNG hoitaa ukot seinän toiselle puolelle. Hetken päästä tilanne on rauhoittunut niin, että rosvot ovat seinän toisella puolella ampumassa. Nyt sitten vain odotellaan, että tietokoneen vaikeusaste menee maksimille jonka jälkeen se kiepsahtaa takaisin nollaan. Tämä vie noin 15 minuuttia. Kun sitten vaikeusaste menee takaisin helpoimmalle tasolle, eteneminen on huomattavasti turvallisempaa. TMR käytti tätä kikkaa vain neljännessä kentässä, mutta itse tein sitä jo kolmannessa. Kolmannen kentän läpäiseminen osoittautui liian hankalaksi ilman tätä kikkaa - liian monta kuolemaa tuli joka heikensi neljännen kentän läpäisymahdollisuutta. Vaikka tätä kikkaa käytinkin jo kolmannessa kentässä, se ei taannut kentän läpäisyä kuolematta. Tässä saattoi käydä samaa kuin toisessa kentässä, eli joku random rosvo vain tykitti agentin hengiltä.

Vaikka pääsin neljänteen kenttään useiden lisärien turvin, siellä ei tarvinnut kauaa ihmetellä kun Game Over koristi ruutua. Heti kentän alussa rosvojen vaikeusaste on todella kovalla tasolla. Välillä ei edes tiennyt mihin kuoli kun yllättäen vain lähti henki. Neljännen kentän alku on niin raaka, että tässä ei edes auta kolmannen kentän potkutaktiikka - ainakaan sadan prosentin varmuudella. Tässä neljännessä kentässä on vielä yksi punainen ovi ensimmäisen kymmenen kerroksen aikana ja se tietysti ilmestyy satunnaiseen kohtaan. Tässä täytyi tehdä sellainen kikka, että yritti saada viholliset hissin katolle jumittamaan. Aikaisemmissa kentissä rosvot eivät ole niin halukkaita hyppäämään hissin katolle, mutta tässä neljännessä kun vaikeusaste on jo sen verran kovalla tasolla heti alussa, ukot hyppäävät epäröimättä hissin katolle. Tämä ei ole ihan simppeli temppu, sillä jos ukot ilmestyvät hieman alemmas, joutui tekemään riskillisen potkun ukkoa kohti. Jos onnistui saamaan ukkelit hissin päälle, homma ei ollut vielä siinä. Nyt sitten joutuu vierailemaan punaisessa ovessa jonka seurauksena hissi lähtee omille teilleen vapauttaen rosvot hissin katolta. Kun näin käy, on kuolema lähes varma. TMR:llä kävi jäätävä tuuri tämän homman kanssa, sillä hänellä yksi rosvo lähti kävelemään pois hissin katolta ja sitten meni hissin sisälle. Muut rosvot olivat katolla ja tämä yksinäinen rosvo ohjasi hissin agentin luokse. Näin homma pysyi jokseenkin hallinnassa punaisen oven jälkeen. No, minulla ei tälläistä tuuria koskaan käynyt ja hissi kulki jokaisella kerralla ruudusta pois jolloin ruudulta hävinneet rosvot ilmestyivät satunnaisiin paikkoihin.

Monia yrityksiä meni, mutta sain viimein hyvän tuurin saattelemana aikaiseksi yrityksen, että sain rosvot jumitettua seinän taakse ampumaan ja näin alkoi 15 minuutin odottelu. Minulla oli kaksi elämää jäljellä joka tarkoitti sitä, että läpäisy oli ihan mahdollinen. Kuolema kuitenkin korjasi aivan kentän lopussa ja Game Over oli jälleen ruudulla. Tästä alkoikin pitkä kierre, mikä ei meinannut millään loppua. Saatoin päästä neljänteen kenttään kolmen elämän voimin, mutta sitten rosvot murhasivat minut aivan ensikerrosten aikana kun en vain saanut heitä hissin katolle jumiin. Tätä ongelmaa olisi helpottanut jos olisin päässyt toisen kentän kuolematta läpi. Harkitsin jossain vaiheessa, että teen saman 15 minuutin odottelun myös toisessa kentässä, mutta en sitten koskaan toteuttanut sitä. Vähän turhan paljon olisi ollut odottelua yhteen yritykseen.

Nämä 15 minuutin odottelut alkoivat pikkuhiljaa ottaa ns. pattiin. Vihollisten jatkuva ampuminen kuulosti siltä kuin joku koski olisi kuohunut. Peliä ei kannattanut edes mykistää, sillä täytyi varmasti kuulla, milloin homma rauhoittuu. Yritin samalla sitten katsella jotain videoita, selailla puhelinta tai täyttää esimerkiksi astianpesukonetta. Kerran jopa imuroin asuntoa tämän 15 minuutin aikana samalla kuunnellen kohinaa :D Jos neljänteen kenttään sattui pääsemään niin, että pääsi yrittämään läpäisyä, se tarkoitti kahta 15 minuutin odottelua yhteen yritykseen. Puolituntia täytyi kuunnella vihollisten ampumista...erittäin suolaista. Tässä odottelussa oli vielä sellainenkin ongelma, että täytyi psyykata itseään hyvin. Kun aikaraja lähestyy, sitten mennään ja täytyy pitää pää kylmänä. Kun vaikeusaste nollautui ja pauke loppui, peli muuttui ihanan seesteiseksi hetken ajaksi...aivan kuin tyyntä myrskyn edellä. Mielen pisti matalaksi sellainen ihana juttu, että kun on odotellut 15 minuuttia kummassa kentässä hyvänsä ja suoritus sitten epäonnistuu melkein saman tien jonkun typerän kuoleman johdosta. Tätä kävi aivan liian usein.

Yrityksiä yritysten perään, mutta ei mitään sen mullistavampaa tapahtunut. Muutama ”läheltä piti” -tilanne oli. Nämä yleensä päättyivät rosvon satunnaiseen roiskaisuun. Viimein sain todellisen unelma RNG:n aikaiseksi! Pääsin neljänteen kenttään kolmella lisärillä. Tämä ei ole mitään uutta, mutta se oli, että punainen ovi olikin tällä kertaa toiseksi ylimmässä kerroksessa. Kävin sen hoitamassa saman tien ja nyt pystyin keskittymään ukkojen houkuttelemiseen hissin katolle. Tämän jälkeen ei tarvinnut enää pysähtyä punaisen oven takia. Homma onnistui upeasti ja sain ukot katolle ilman kuolemia. Onneksi ukkelit pysyvät katolla mukisematta ja näin pääsee turvallisesti kymmenen kerrosta alaspäin. Pääsin tähän 15 minuutin odottelukohtaan kolmen elämän voimin mikä on ennenkuulumatonta. Mielessäni pyöri vaikka mitä ja alkoi jännittää. Pääsin kentän loppuun kuolematta ja molemmat kentän lopun punaiset ovet olivat samalla puolella - loistava tuuri kävi tämänkin suhteen. Viimein se yksi harhalaukaus tuli mitä en saanut väistettyä ja henki lähti. Tällä ei ollut suurta merkitystä, sillä olin aivan kentän alalaidassa ja minulla oli vielä kaksi elämää käytössäni. Odottelin hissiä ampuen samalla rosvoja. Hissi tuli onneksi nopeasti ja pääsin onnistuneesti kellarikerrokseen. Minulle jäi vielä yksi lisärikin naftaliiniin! Siirryin takaisin ensimmäiseen kenttään ja menetin molemmat elämät hetkessä :D Tietokoneen vaikeusaste oli aivan älyttömällä tasolla. Mutta tällä ei ollut mitään väliä, peli on nyt läpi!

Tämä oli aivan kamala kokemus. En nauttinut tästä pelistä oikein missään vaiheessa. Peli on kankea, aika ruma katsella ja kuunnella. Pienen hymyn sai huulille tilanne, missä rosvot murskaantuvat hissin alle joko omalla kämmäyksellään tai agentin avustuksella. Tästä hommasta lähti vielä aivan mahtava ääni! TMR lätkäisi tälle 8/10 vaikeudeksi, mutta kyllä minä tälle täyden kympin annan. TMR:llä kävi mahtava tuuri joka nopeutti läpäisyä huomattavasti. Vaikka tälle kympin annankin, ei tämä kuitenkaan ihan niitä pahimpia NES-pelejä ole. Esimerkiksi Championship Pool on siellä kympin aivan yläpäässä, tämä on todella matalalla, ehkä korkea ysikin olisi validi. Mutta näillä mennään. Mutta se on varmaa, että tämä peli on sitä kuuluisaa "ei koskaan enää" -osastoa.