Rambo

Games Beaten: 526/710

Genre: Action/Platform

Goal: Defeat the Chopper

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Olet Rambo, kunniakkain Vietnamin sodan maavoimien erikoisjoukkojen sankari. 

Sota on loppunut jo aikapäiviä sitten, mutta sinun kaltaisillesi, taitaville ja kestäville miehille se ei lopu koskaan. Jätit kaverisi jälkeen - kaverit, jotka eivät selvinneet takaisin, kaverit joiden luulet olevan vielä siellä ja elossa.

Nyt sinulle tarjoutui mahdollisuus palata takaisin. Takaisin sotaan mikä ei koskaan tavallaan päättynyt. Takaisin siihen, mitä osaat tehdä parhaiten. Hyväksyt tiedustelutehtävän jonka johdossa on papereiden plärääjä, Murdock.

"Ainut mitä sinun täytyy tehdä, poika, on ottaa muutamia valokuvia, ei muuta," Murdock varoittaa. Jostain syystä luotat häneen. Sademetsän syvyyksissä etsit kontaktiasi, mikä osoittautuu yllätykseksi. Yhdessä teidät lähetetään oletettuun vankileiriin. Mutta ei ennen kun olette tehneet hyvän teon tai kaksi.

Jos pääsette vankileiriin, yritä pelastaa vähintään yksi vangeista. Erittäin pienistä mahdollisuuksista huolimatta, yritä päästä lähtöpaikalle tarkalleen oikealla hetkellä kun Trautmanin ja hänen tiiminsä helikopteri on siellä, tai muuten ei ole varmuutta milloin - vai tulevatko - he koskaan hakemaan sinua. 

Ja vaikka selviäisitkin, arvaa mitä? He eivät silti välttämättä ota sinua kyytiin. Muistatko Murdockin? Hänellä saattaa olla syynsä, että hän ei halua sinun pelastavan yhtään sotavankia. Ja täällä, 36:n Helvetillisen tunnin jälkeen ja tehtäväsi ei ole vielä edes alkanut...

Peli on nimeltään pelkkä Rambo, vaikka se pohjautuukin toiseen leffaan, Rambo: First Blood Part II:seen. Peli muistuttaa todella paljon Zelda II: Adventure of Link -peliä. Voi hyvinkin olla, että tekijät ottivat vaikutteita Zeldasta, sillä Zelda on julkaistu 14.1.1987 ja Rambo taasen 4.12.1987. Vaikka peli alkuun vaikuttaakin avaralta seikkailulta, tässä mennään todella paljon juonen mukana. Kun tietty juonikuvio on menossa, ei sen ulkopuolelle pääse haahuilemaan vaan tapahtumat sijoittuvat pienen alueen sisälle.

Aluksi pelissä hakataan puukolla erilaisia sademetsän eläimiä kuten käärmeitä ja lepakoita, mutta myöhemmin tässä pääsee räiskimään sotilaita muillakin aseilla. Aseiden ammusmäärä on rajallinen ja viholliset pudottavat niitä satunnaisesti. Ainoastaan puukkoa voi käyttää rajattomasti. Tällä lähitaistelupuukolla osuminen vihollisiin on välillä todella hankalaa hommaa. Monesti tilanne päättyi niin, että otti itsekin samalla osumaa - ajoitus on sen verran hankala.

Pelissä on leveli-systeemi ja vihollisia tappamalla expan määrä nousee. Kun tietty raja saavutetaan, muuttuu aseiden teho paremmaksi. Hieman jännästi energiaa ei saa tästä hommasta lisää, vaan sen määrää nostetaan tuhoamalla tiettyjä erikoisempia vihollisia. Nämä viholliset pudottavat sydämen joka nostaa kokonaisenergiaa 100 pykälää. Nämä voi mieltää eräänlaisiksi pomotaisteluiksi vaikka edes musiikki tai mikään muutukaan. Maksimi kokonaisenergiamäärä taitaa olla 800 yksikköä minkä kävin AVGN:n videolta jälkeenpäin tsekkailemassa. Hän käytti koodia jonka avulla pääsi suoraan viimeiseen pomoon ja tämä kyseinen määrä energiaa oli ruudulla. Itse onnistuin haalimaan maksimissaan 700 energiayksikköä, eli ilmeisesti joku jäi löytämättä. Hyvin näinkin pärjäsi :)

Peli vaikutti alkuun aika sekavalta liikkumisen suhteen, mutta homma kyllä selkiytyi nopeasti kun tajusi, että tässä pyöritään ns. ympyrää tietyn leffakohtauksen ympärillä kunnes oikea reitti löytyy. Pitkin maita ja mantuja edetessä välillä vastaan tulee maassa olevia laatikoita joissa on N tai S -kirjain. Näistä sitten kuljetaan joko pohjoiseen tai etelään. Jos pelissä pääsisi minne vain milloin vain, tämän tyylinen ratkaisu olisi todella sekavaa, mutta näin se toimi juuri ja juuri. Välillä tuli kyllä pyörittyä ympyrää kun ei meinannut millään oikeaa reittiä löytyä, mutta aina se sitten lopulta löytyi. 

Peliin on laitettu mukaan oikein vuorokaudenvaihdoksetkin ja ne vaihtuvat itsestään tasaiseen tahtiin. Ei upean tekstiboksin saattelemana kuin esimerkiksi Castlevania II: Simon's Questissa :D

Pelistä löytyy aseistuksen lisäksi punaista juomaa sisältäviä lasipurkkeja. Nämä ovat elintärkeitä eikä niitä kannattanut tuhlailla mihinkään turhiin kohtiin. Minä päätin jo alusta lähtien olla käyttämättä näitä kuin äärimmäisissä tilanteissa mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi pelin loppupuolella. Kaksi mestaa onnistuin pelaamisen aikaan paikantamaan, mistä tälläisiä purkkeja saisi lisää. Keksin myös upean juustoilun näiden purkkien kanssa. Kun tälläisen purkin löytää ja palaa takaisinpäin sellaiseen kohtaan missä aktivoituu jokin tekstiboksi, purkki ilmestyy takaisin! Näin sai farmattua maksimimäärän purkkeja itselleen. Eli periaatteessa purkkeja olisi voinut käyttää jos olisi ennakkoon tiennyt nämä farmauskohdat. Sama farmauskikka toimi myös ammusten kanssa ja tätä tulikin tehtyä myös, sillä jotkut pelin kohdat olisivat olleet älyttömiä ilman ammuksia. 

Mikään ihan läpihuutojuttu tämä peli ei ole ja joitain kohtia saikin hangata useampaan kertaan jotta pääsi seuraavaan jatkopaikkaan. Juoni-ikkunat toimivat jatkopaikkoina ja kuoleman jälkeen palattiinkin takaisin edelliseen jos ei uutta saavuttanut. Pelissä pystyy tekemään muutamia valintoja jotka vaikuttavat pelin kulkuun. Joskus näissä juoni-ikkunoissa oli turhia kysymyksiä, kuten Rambo kysyy Co:ta, että "mitä mieltä olet ulkonäöstäni?" Tämä ei edistä peliä mitenkään ja on vain selkeästi huvikseen laitettu mukaan. Jo heti pelin alussa on todella outo valintaruutu, missä saa valita, että jääkö vankilaan vai hyväksyykö tehtävän. Jos jää vankilaan, peli ystävällisesti ilmoittaa, että homma ei jatku, ellei valitse toista vaihtoehtoa. Aivan en tämän pointtia ymmärtänyt. 

Pelin alkupuolella saa tehtävän, että kun löytää sotavangin, täytyy siitä ottaa valokuva eikä missään nimessä saa pelastaa. No, tein työtä käskettyä ja kun pääsin tiettyyn pisteeseen peliä, sanottiin, että "sotavanki olisikin pitänyt pelastaa." En nyt tarkkaan muista miten tämä meni elokuvassa, mutta ehkä jos olisi muistanut leffan paremmin, tämä olisi hoitunut kerralla. Kun en vankia pelastanut, peli kuljetti minut tämän sotavanki -osion alkuun ja se olisi täytynyt pelata kokonaan uudelleen.

Pelistä löytyy salasana ja sen saa näkyviin kun painaa juoni-ikkunassa Selectiä. Tätä en muistanut aina tehdä ja jos olisin muistanut, ei olisi niin pitkältä tarvinnut pelata uudelleen. En ollut muistanut ottaa salasanaa sotavangin luona. Sentään koko osiota ei tarvinnut uudelleen pelata, sillä olin kuitenkin jonkun salasanan ottanut talteen. Onneksi kun tiesi minne pitää mennä, aika nopeasti pääsin samaan pisteeseen missä olin ollut. Täytyy pelin salasanasta mainita, että se on aivan järkyttävän pitkä. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että pelissä on aika paljon muuttujia kun energiat, panokset ynnä muut tallentuvat salasanaan. Joka tapauksessa sen syöttäminen oli melkoinen projekti. Onneksi tätä ei kovin montaa kertaa tarvinnut harrastaa.

Sotavanki-sekoilun jälkeen peli eteni suhteellisen mukavasti. Yksi todella haastava sotilaiden täyttämä alue meinasi pistää kapuloita rattaisiin, mutta selvitin sen juuri ja juuri. Todella pitkä osio täytyy selvittää niin, että energiaa tuhlautuisi mahdollisimman vähän. On näitä samantyylisiä paikkoja aikaisemminkin pelissä, mutta tämä oli jotenkin älyttömän pitkä ja hankala. Osion loppupuolella vastaan tulee vielä moottoripyörällä ajeleva erittäin kestävä vihollinen. Ammuin motoristia minkä kerkesin ja olin yhden osuman päässä kuolemasta, niin mokoma tuhoutui :D Tästä sain palkinnoksi sydämen joka nosti energioitani 100 pykälällä ja antoi ne vielä täyteen! Mikä tuuri kävi, ilman tätä en olisi selvinnyt loppuun asti. 

Tässä vaiheessa peliä vastaan alkaa tulemaan myös robotteja! Nyt on hieman omia vapauksia käytetty pelin suunnitteluun, vai muistanko juonikuviot aivan väärin? :D

Tämän jälkeen loppupeli eteni aika kivuttomasti. Loppupuolella olevasta isosta hallirakennuksesta täytyi löytää helikopterin avain. Avainta vartioi todella omituinen vihollinen kenen pää paisui isoksi aina kun häntä ampui :D Onneksi keksin tätä kaveria vastaan hyvän taktiikan niin, että ukkeli ei päässyt lainkaan luokseni. 

Pelin viimeinen pomo olikin spoilaantunut AVGN:n videolta ja heti kun saavuin helikopterin luokse, tiesin, että nyt on tosi kyseessä. Henki kuitenkin lähti ensimmäisellä yrityksellä kun energiani olivat aika heikolla mallilla. Matka kopterille on aika pitkä ja täytyi tarkasti ampua vihollisia ilman turhia energianmenetyksiä. Toisella yrityksellä energiani olivat huomattavasti paremmalla tasolla, sillä nyt tiesin milloin helikopteri tulee vastaan. Kopteria ei voi vahingoittaa kuin käsikranaateilla ja niitä pystyy olla varastossa yhdeksän kappaletta kerrallaan. Onneksi ruudulle ilmestyy pari sotilasta härväämään jotka sitten pudottelevat kranaatteja kuolemansa jälkeen. Onneksi tässä pelissä pystyy vaihtamaan asetta Pausen aikana, sillä muutoin vaihtoprosessi olisi mennyt liian kaaokseksi. Eli ensin heitellään kopteria kranaateilla jonka jälkeen vaihdetaan johonkin toiseen aseeseen ja tuhotaan sotilaat. Energiaa täytetään aina kun sen aika on. Minulla oli taistelun aikana täydet yhdeksän energiapurkkia käytössäni ja ne riittivät mainiosti - yksi jäi vielä käyttämättä! Energiapurkkien maksimimäärän vuoksi taistelu ei ollut kovinkaan vaikea, ei tarvinnut edes juuri väistellä mitään - kunhan vain heitteli kranaatteja tasaiseen tahtiin kohti kopteria. Osumaa kopteri otti todella paljon ja ilman energiapurkkeja tämä olisi ollut erittäin hankala vastus.

Lopuksi saavutaan takaisin tukikohtaan ja täällä seuraa pelin omituisin kohta joka on myös AVGN:n videosta tuttu. Petturi Murdock muuttuu sammakoksi kun häntä ampuu. SAMMAKOKSI, mitä ihmettä? Pitäisikö tämän olla jokin viittaus johonkin? Ammus myöskään ei ole mikään ihan perinteinen, vaan siitä lähtee jotain Aasialaisia merkkejä minkä tarkoitusperä jää hämäränpeittoon. Tätä ei ole edes pakko tehdä vaan voi suoraan kävellä eversti Trautmanin luokse joka heittää pienet smalltalkit jonka jälkeen peli päättyy. "The End" -teksti on vielä varustettu oikein kahdella Sylvester Stallonella, upeaa!

Ennakko-odotukseni peliä kohtaan olivat aika matalalla kiitos Internetin, mutta tämähän oli ihan jees seikkailu! Onhan tässä paljon suunnitteluvirheitä, bugeja ja muuta moskaa, mutta ei tämän pelaaminen liiaksi ärsyttänyt oikein missään vaiheessa. Oikeat paikat löytyivät aika kivuttomasti ja vaikeusastekin oli aika mukavalla tasolla. 

Elevator Action

Games Beaten: 525/710

Genre: Action

Goal: Finish Stage 4 (Loops After)

Arvosana: 1/10

Vaikeusaste: 10/10

Super salapoliisi agentti 17, koodinimeltään "Otto" täytyy irtaantua peitetehtävästä hyväksyäkseen erittäin salaisen tehtävän. Sinun maasi turvallisuus on vaarassa. 

Sinun täytyy hiippailla järeästi vartioituun, huipputurvalliseen vihollisten puolustamaan rakennukseen varastamaan takaisin hallituksen salaiset asiapaperit. Ainoastaan hyvin suunnitellut strategiat, luotien väistely, erittäin tarkka osumatarkkuus ja mustan vyön karatetaidot antavat sinulle mahdollisuuden onnistua!

Jos epäonnistut, hallitus kieltää kaiken tehtävääsi liittyen. Onnea matkaan!

Taas oli sen aika, nimittäin tietoisesti vaikean pelin valitseminen. Tämäkin on Arcade -porttaus ja kerrankin alkuperäinen näyttää lähes samalta, kuin tämä NES-versio. Pelissä ideana on kerätä kaikki pilvenpiirtäjän kerroksissa olevien punaisien ovien taakse jemmatut salaiset asiapaperit ja päästä sitten kellarikerroksessa olevaan pakoautoon. Pahikset yrittävät parhaansa mukaan saada sinua pois päiviltä. Pelissä on kolme elämää, mutta lisärin sai kun keräsi 10 000 pistettä. Tämä on taas näitä loputtomasti looppaavia pelejä. Neljännen kentän jälkeen ensimmäinen kierros on suoritettu ja siirrytään takaisin ensimmäiseen kenttään. Vain neljä kenttää, tämähän ei kuulosta niin hankalalta...väärin. 

Peli on tunnettu äärimmäisestä vaikeusasteestaan siitä huolimatta, että se on aika lyhyt. Ongelmaksi tässä muodostuu liian nopea vihollisten vaikeustason nouseminen ja liiallinen tuuriin nojaaminen.

Pelissä liikutaan pääosin hisseillä eri kerrosten välissä. Hissit kulkevat automaattisesti ja niitä joutui useasti odottelemaan samalla vihollisia varoen. Hissin päällä pystyi myös kulkemaan, mutta se on riskialtista hommaa. Tässä on vaarana musertua katon ja hissin väliin. Viholliset osasivat myös matkustaa hisseillä ja he saattoivat nopeuttaa hissin liikkumista hyppäämällä kyytiin. Hieman Escalator Actioniakin tässä pääsee harrastamaan, sillä rakennuksen muutamissa kerroksissa joutuu liukuportaita käyttämään päästäkseen etenemään. Kaikki pelin neljä kenttää ovat samankorkuisia eli ne sisältävät 30 kerrosta. Ruudun oikeasta reunasta näkee näppärästi missä kerroksessa on menossa. Kentät ovat myös muodoltaan samanlaisia, ainoastaan värit vaihtuvat. Satunnaista tässä oli vain punaisien ovien sijainnit sekä se, millä hissillä pääsee kellarikerrokseen asti. 

Pelihän on jäykkä kuin aamustondis ja aluksi minulla oli suuria vaikeuksia päästä liukuportailla eri kerroksiin. Myös punaisien ovien avaaminen tuotti ongelmia. Liukuportaiden sekä ovien edessä on pieni merkki missä kohdalla täytyy seisoa jotta homma aktivoituu, mutta etenkin liukuportaiden kanssa tämä tapahtui viiveellä. Paikka, missä täytyy seisoa, on aika tarkka. Jos jäpittää väärässä kohdassa, pelihahmo menee vain kyykkyyn eikä liiku mihinkään. 

Pelin edetessä selvisi, että oviin pääsee menemään automaattisesti, kunhan vain seisoo oikeassa kohdassa ja katsoo oikeaan suuntaan. Tätä prosessia voi myös nopeuttaa painamalla ylöspäin. Pelihahmo jää hetkeksi jumittamaan oven taakse ja tulee automaattisesti pois jos ei paina mitään. Jos halusi nopeuttaa, painoi vain sinne suuntaan, miltä puolelta astui oveen sisään. Tämä on ihan hyvä mekaniikka, sillä näin pystyi välillä väistelemään rosvojen ammuksia kun ajoitti ovesta poistumisen oikein. Pahimpia tilanteita olivat ne, että punainen ovi on juuri liukuportaiden vieressä. Jos painoi ylöspäin, lähti agenttimme menemään liukuportaita ylös. Tämä saattoi johtaa myös vaaratilanteisiin jos rosvo sattui olemaan liukuportaiden yläpäässä. Tässä ei voinut muuta tehdä, kuin odottaa, että animaatio alkaa jotta oveen pääsi.

Aluksi peli sujuu mukavasti, rosvot ovat tyhmiä kuin saappaat eivätkä he oikein tee mitään. Ensimmäisessä kentässä ei tarvinnut tappaa juuri ketään, sillä hitaan ampumistahdin vuoksi ukkeleista pystyi juoksemaan helposti ohi. Toki ei liikaa kannattanut kikkailla vaan tappaa tylysti pahimmissa paikoissa olevat ukot ettei saanut luodista. Toisessa kentässä vaikeusaste nousee jo hieman ja rosmot alkavat ampumaan kyykystä. Tätä saattoi tapahtua jo ensimmäisessä kentässä, mutta se oli harvinaisempaa. Toinen kenttä oli lähes mahdoton päästä kuolematta läpi ja meinasinkin julistaa sen mahdottomaksi kunnes yhden ainoan kerran onnistuin pääsemään kuolematta maaliin. Aina joku harhaluoti osui ja kyyristyneet ampujat olivat todella pirullisia. Pelissä pystyy hyppäämään luotien yli, mutta kun joutuu seuraamaan montaa asiaa samaan aikaan, tätä ei aina onnistunut tekemään. Toisessa kentässä yksi punainen ovi on aivan kentän lopussa ja tietysti tuuri määrittelee, kummalla puolella rakennusta mokoma sijaitsee. Kentän loppu on täynnä hissejä ja välillä kyytiä sai odottaa pitkään ja yrittää pitää itsensä hengissä. Yleensä tuli valittua rakennuksen puoli väärin ja totta kai ovi punainen ovi on siellä vastakkaisella puolella. Tämä tarkoitti sitä, että piti kikkailla itsensä usean hissin kautta toiselle puolelle samalla pitäen silmällä ukkeleiden ilmestymispisteitä sekä heidän luotejaan. Yleensä tämä ei päättynyt kovinkaan ruusuisesti.

Kolmannessa kentässä vaikeusaste nousee jo merkittävästi. Kahdessa ensimmäisessä kentässä ensimmäiset kymmenen kerrosta pystyi laskeutumaan hissillä niin, että ei tarvinnut pysähdellä. Rosvot ampuivat niin harvakseltaan, että suora pudotus oli mahdollista. Tässä kolmannessa kentässä moinen ei enää onnistunut. Jos vihollinen ilmestyi sinisen oven takaa ruudulle hissiä alempaan kerrokseen, hänet täytyi tappaa. Jos yritti suoraan ohittaa rosvoa, henkihän siinä lähti. Pyssysota on vaarallista näissä tilanteissa, sillä se päättyi yleensä agentin kuolemaan. Turvallisempi keino on hypätä vihollista päin ja potkun avulla saada rosvo hengiltä. Tästä tekniikasta on mainittu ihan ohjekirjassa. Yritin kolmatta kenttää useampaan kertaan, mutta vain muutaman kerran onnistuin pääsemään neljänteen kenttään. Tässä kolmannessa kentässä on vielä enemmän punaisia ovia ja kaksi niistä sijaitsee kentän lopussa - monien hissien sekamelskassa. Huonolla RNG:llä punaiset ovet ovat vielä eripuolella rakennusta mikä tietää ongelmia.

Pelissä on aivan mahtava koodaamiseen liittyvä huolimattomuus mikä mahdollistaa pelin läpäisemisen. Tämä on käytännössä mahdoton peli ilman tätä pientä kikkaa. Vain muutama Speedrunaaja on onnistunut pelin läpäisemään ilman kikkailuja. Vihollisten vaikeustaso nousee neljännessä kentässä niin rajuksi, että sitä on lähes mahdoton päästä läpi. Vaatii aivan järkyttävää tuuria ja uskomattomia refleksejä jotta kentän pääsisi läpi ns normaalisti. Vihollisten tekoäly toimii niin, että se nousee automaattisesti ylöspäin kun tietty aika on kulunut. Aivan varma en ole, että onko tämä kenttäkohtaista vai nouseeko vaikeusaste tasaisesti koko pelin ajan. Epäilen kuitenkin, että se on kenttäkohtaista, sillä neljännen kentän alussa vihollisten vaikeusaste on samalla tasolla riippuen siitä, miten nopeasti olisi selvittänyt aikaisemmat kentät. 

TMR tuskaili tämän pelin kanssa ja joku sitten hänen Streamissaan kertoi, että vihollisten vaikeusasteen saa nollautumaan kun odottaa paikallaan tietyn ajan. Viholliset ovat todella tyhmiä vaikka niiden vaikeusaste nouseekin. Kymmenen kerroksen jälkeen parissa kerroksessa on huoneet erottavat seinät. Tälläisen seinän eteen kun jää seisomaan, niin rosvot menevät hieman sekaisin ja yrittävät ampua agenttia seinän läpi vastakkaiselta puolelta. Jos jotkut rosvot ilmestyvät agentin lähelle ja yrittävät tulla tappamaan, ampuu vain heidät hengiltä ja odottaa, että RNG hoitaa ukot seinän toiselle puolelle. Hetken päästä tilanne on rauhoittunut niin, että rosvot ovat seinän toisella puolella ampumassa. Nyt sitten vain odotellaan, että tietokoneen vaikeusaste menee maksimille jonka jälkeen se kiepsahtaa takaisin nollaan. Tämä vie noin 15 minuuttia. Kun sitten vaikeusaste menee takaisin helpoimmalle tasolle, eteneminen on huomattavasti turvallisempaa. TMR käytti tätä kikkaa vain neljännessä kentässä, mutta itse tein sitä jo kolmannessa. Kolmannen kentän läpäiseminen osoittautui liian hankalaksi ilman tätä kikkaa - liian monta kuolemaa tuli joka heikensi neljännen kentän läpäisymahdollisuutta. Vaikka tätä kikkaa käytinkin jo kolmannessa kentässä, se ei taannut kentän läpäisyä kuolematta. Tässä saattoi käydä samaa kuin toisessa kentässä, eli joku random rosvo vain tykitti agentin hengiltä.

Vaikka pääsin neljänteen kenttään useiden lisärien turvin, siellä ei tarvinnut kauaa ihmetellä kun Game Over koristi ruutua. Heti kentän alussa rosvojen vaikeusaste on todella kovalla tasolla. Välillä ei edes tiennyt mihin kuoli kun yllättäen vain lähti henki. Neljännen kentän alku on niin raaka, että tässä ei edes auta kolmannen kentän potkutaktiikka - ainakaan sadan prosentin varmuudella. Tässä neljännessä kentässä on vielä yksi punainen ovi ensimmäisen kymmenen kerroksen aikana ja se tietysti ilmestyy satunnaiseen kohtaan. Tässä täytyi tehdä sellainen kikka, että yritti saada viholliset hissin katolle jumittamaan. Aikaisemmissa kentissä rosvot eivät ole niin halukkaita hyppäämään hissin katolle, mutta tässä neljännessä kun vaikeusaste on jo sen verran kovalla tasolla heti alussa, ukot hyppäävät epäröimättä hissin katolle. Tämä ei ole ihan simppeli temppu, sillä jos ukot ilmestyvät hieman alemmas, joutui tekemään riskillisen potkun ukkoa kohti. Jos onnistui saamaan ukkelit hissin päälle, homma ei ollut vielä siinä. Nyt sitten joutuu vierailemaan punaisessa ovessa jonka seurauksena hissi lähtee omille teilleen vapauttaen rosvot hissin katolta. Kun näin käy, on kuolema lähes varma. TMR:llä kävi jäätävä tuuri tämän homman kanssa, sillä hänellä yksi rosvo lähti kävelemään pois hissin katolta ja sitten meni hissin sisälle. Muut rosvot olivat katolla ja tämä yksinäinen rosvo ohjasi hissin agentin luokse. Näin homma pysyi jokseenkin hallinnassa punaisen oven jälkeen. No, minulla ei tälläistä tuuria koskaan käynyt ja hissi kulki jokaisella kerralla ruudusta pois jolloin ruudulta hävinneet rosvot ilmestyivät satunnaisiin paikkoihin.

Monia yrityksiä meni, mutta sain viimein hyvän tuurin saattelemana aikaiseksi yrityksen, että sain rosvot jumitettua seinän taakse ampumaan ja näin alkoi 15 minuutin odottelu. Minulla oli kaksi elämää jäljellä joka tarkoitti sitä, että läpäisy oli ihan mahdollinen. Kuolema kuitenkin korjasi aivan kentän lopussa ja Game Over oli jälleen ruudulla. Tästä alkoikin pitkä kierre, mikä ei meinannut millään loppua. Saatoin päästä neljänteen kenttään kolmen elämän voimin, mutta sitten rosvot murhasivat minut aivan ensikerrosten aikana kun en vain saanut heitä hissin katolle jumiin. Tätä ongelmaa olisi helpottanut jos olisin päässyt toisen kentän kuolematta läpi. Harkitsin jossain vaiheessa, että teen saman 15 minuutin odottelun myös toisessa kentässä, mutta en sitten koskaan toteuttanut sitä. Vähän turhan paljon olisi ollut odottelua yhteen yritykseen.

Nämä 15 minuutin odottelut alkoivat pikkuhiljaa ottaa ns. pattiin. Vihollisten jatkuva ampuminen kuulosti siltä kuin joku koski olisi kuohunut. Peliä ei kannattanut edes mykistää, sillä täytyi varmasti kuulla, milloin homma rauhoittuu. Yritin samalla sitten katsella jotain videoita, selailla puhelinta tai täyttää esimerkiksi astianpesukonetta. Kerran jopa imuroin asuntoa tämän 15 minuutin aikana samalla kuunnellen kohinaa :D Jos neljänteen kenttään sattui pääsemään niin, että pääsi yrittämään läpäisyä, se tarkoitti kahta 15 minuutin odottelua yhteen yritykseen. Puolituntia täytyi kuunnella vihollisten ampumista...erittäin suolaista. Tässä odottelussa oli vielä sellainenkin ongelma, että täytyi psyykata itseään hyvin. Kun aikaraja lähestyy, sitten mennään ja täytyy pitää pää kylmänä. Kun vaikeusaste nollautui ja pauke loppui, peli muuttui ihanan seesteiseksi hetken ajaksi...aivan kuin tyyntä myrskyn edellä. Mielen pisti matalaksi sellainen ihana juttu, että kun on odotellut 15 minuuttia kummassa kentässä hyvänsä ja suoritus sitten epäonnistuu melkein saman tien jonkun typerän kuoleman johdosta. Tätä kävi aivan liian usein.

Yrityksiä yritysten perään, mutta ei mitään sen mullistavampaa tapahtunut. Muutama ”läheltä piti” -tilanne oli. Nämä yleensä päättyivät rosvon satunnaiseen roiskaisuun. Viimein sain todellisen unelma RNG:n aikaiseksi! Pääsin neljänteen kenttään kolmella lisärillä. Tämä ei ole mitään uutta, mutta se oli, että punainen ovi olikin tällä kertaa toiseksi ylimmässä kerroksessa. Kävin sen hoitamassa saman tien ja nyt pystyin keskittymään ukkojen houkuttelemiseen hissin katolle. Tämän jälkeen ei tarvinnut enää pysähtyä punaisen oven takia. Homma onnistui upeasti ja sain ukot katolle ilman kuolemia. Onneksi ukkelit pysyvät katolla mukisematta ja näin pääsee turvallisesti kymmenen kerrosta alaspäin. Pääsin tähän 15 minuutin odottelukohtaan kolmen elämän voimin mikä on ennenkuulumatonta. Mielessäni pyöri vaikka mitä ja alkoi jännittää. Pääsin kentän loppuun kuolematta ja molemmat kentän lopun punaiset ovet olivat samalla puolella - loistava tuuri kävi tämänkin suhteen. Viimein se yksi harhalaukaus tuli mitä en saanut väistettyä ja henki lähti. Tällä ei ollut suurta merkitystä, sillä olin aivan kentän alalaidassa ja minulla oli vielä kaksi elämää käytössäni. Odottelin hissiä ampuen samalla rosvoja. Hissi tuli onneksi nopeasti ja pääsin onnistuneesti kellarikerrokseen. Minulle jäi vielä yksi lisärikin naftaliiniin! Siirryin takaisin ensimmäiseen kenttään ja menetin molemmat elämät hetkessä :D Tietokoneen vaikeusaste oli aivan älyttömällä tasolla. Mutta tällä ei ollut mitään väliä, peli on nyt läpi!

Tämä oli aivan kamala kokemus. En nauttinut tästä pelistä oikein missään vaiheessa. Peli on kankea, aika ruma katsella ja kuunnella. Pienen hymyn sai huulille tilanne, missä rosvot murskaantuvat hissin alle joko omalla kämmäyksellään tai agentin avustuksella. Tästä hommasta lähti vielä aivan mahtava ääni! TMR lätkäisi tälle 8/10 vaikeudeksi, mutta kyllä minä tälle täyden kympin annan. TMR:llä kävi mahtava tuuri joka nopeutti läpäisyä huomattavasti. Vaikka tälle kympin annankin, ei tämä kuitenkaan ihan niitä pahimpia NES-pelejä ole. Esimerkiksi Championship Pool on siellä kympin aivan yläpäässä, tämä on todella matalalla, ehkä korkea ysikin olisi validi. Mutta näillä mennään. Mutta se on varmaa, että tämä peli on sitä kuuluisaa "ei koskaan enää" -osastoa.

Wurm: Journey to the Center of the Earth

Games Beaten: 524/710

Genre: Shooter/Action

Goal: Defeat Sogalz (Act 5-5)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

On vuosi 1999. Outo ilmiö on alkanut muodostumaan maapallon pinnalle. Tuhoavat maanjäristykset ja vulkaaniset purkaukset ovat tuhonneet maapalloa, muuttaen elintärkeää egolokista tasapainoa. Huolestuneet johtajat ovat kutsuneet älykkäimmät tiedemiehensä keskustelemaan mahdollisista syistä ja seurauksista jos ilmiö jatkaa maapallon tuhoamista. Päätöksen seurauksena joukko tiedemiehiä laitetaan tutkimaan ilmiötä syvälle maanpinnan alapuolelle. Merijalkaväki miehistönä, monirakenteinen alus, VZR, valmisteltiin tehtävään. He ketkä olivat nähneet VZR:n toiminnassa, alkoivat kutsua alusta Wurmiksi. Yksitellen, neljä VZR -alusta lähetettiin liikkeelle. Kaikki neljä alusta katosivat ja kaikki yritykset saada kontaktia miehistöihin oli turhaa. 

Joukko erikoismerijalkaväkeä kutsuttiin pelastamaan kadonneet miehistön jäsenet ja kohtaamaan jotain, mikä on muutakin kuin vain geologinen ilmiö. Mutta kun merijalkaväki nousivat Wurmin kyytiin, ei evät pystyneet kuin ihmettelemään: "mitä ihmettä muille oikein tapahtui?"

Avaruusteema jatkuu aivan tuntemattomalla pelillä. Pelissä on Anime -söpöilyä mukana ja luulin sen pohjautuvan johonkin sarjaan, mutta tämä on ihan oma tekeleensä. Peli on ihan mainio, mutta se on tungettu hieman liian täyteen kaiken maailman erilaisia pelimuotoja. Tämä on pääosin avaruusräiskintää pienillä muilla mausteilla höystettynä. Pelissä on kahdenlaisesta kuvakulmasta kuvattuja avaruuslentelyjä, ns. Zapper -osio ilman Zapperia ja sivustapäin rullaavaa tasoloikkaa. Näitä kaikkia on vuorotellen yhden kentän aikana. Pelistä löytyy viisi kenttää ja salasana. Ei tämä mikään erityisen pitkä peli siis ole.

Kentät alkavat sivuttain rullaavalla avaruuslentelyllä. Aluksesta löytyy kaksi erilaista mittaria; polttoaine ja suojakilpi. Polttoaine kuluu tasaisesti alaspäin ja vihollisiin osuminen kuluttaa suojakilpeä. Suojakilpi on kuitenkin sellainen, että se täyttyy itsestään jos ei osu hetkeen mihinkään. Viholliset pudottavat satunnaisesti lisää polttoainetta ja tämä on välillä pakollista napata jotta selviää kentän loppuun. Alus on varustettu keulassa olevalla poralla ja sillä täytyikin välillä kaivaa reittiä lentelyn lomassa. Pelin edetessä sai toisenkin aluksen käyttöönsä mitä pystyi vaihtamaan lennosta. Tämä alus on nopeampi ja ampuu lasereita. Mutta jos edessä on kaivettavaa maata, täytyi vaihtaa takaisin pora-alukseen. Pora-alus saa myöhemmin myös pientä päivitystä arsenaaliin ja asetta pystyi vaihtamaan kirjaimellisesti lennosta aluksen tapaan. Lintuperspektiivistä kuvatut lentelykentät ovat kuvakulmaa lukuun ottamatta samanlaisia, niissäkin täytyi porata maata ja väistellä vihollisia. Joskus oikein hetkisen meiningin takia en kerinnyt vaihtamaan pora-alusta ajoissa, niin lensin vain päin porattavaa maastoa. Onneksi tästä ei kuollut kerrasta, menetti vain hieman suojakilpeä. Loppupuolella en jaksanut enää edes vaivautua vaihtamaan alusta kerta siitä ei juurikaan rangaistu :D

Zapper -tyyliset osuudet olivat tavallaan pomotaisteluita tai ainakin jonkinlaisia välipomoja. Ruudulla näkyy tähtäin ja sitä sitten ohjailtiin ristiohjaimella. Tässä olisi ollut potentiaalia laittaa ohjausvaihtoehdoksi Zapper, mutta ei sitä voi kuitenkaan käyttää. Aluksi ennen kuin voi hyökätä mihinkään voi halutessaan jutella oman aluksen miehistölle. He saattoivat kertoa, mitä vastukselle pitäisi tehdä. Esimerkiksi joko he tiesivät tai arvelivat, missä heikko kohta mahtaisi sijaita. Miehistöltä saattoi saada myös energiaa ja mahdollisuusprosentteja. Tämän pystyi skippaamaan jos halusi, mutta sitä ei ollut kovin järkevää tehdä. Mahdollisuuden prosenttimäärä näkyy ruudun oikeassa yläkulmassa energiapalkin yläpuolella. Tämä mahdollisuusprosentti on ilmeisesti se, miten paljon saa vahinkoa tehtyä vastukseen. Tätä ei tarvinnut saada täyteen asti, vähempikin riitti pomovastuksen tuhoutumiseen. 

Kun on vinkit saanut, alkoi armoton tykittäminen. Vaikka tiesikin mihin täytyy osua, hitboxit ovat hieman kummalliset ja sai heilutella tähtäintä, jotta vastukseen osui. Hetken hyökkäämisen ja väistelyn jälkeen pääsee uudelleen puhumaan miehistölle. He ovat analysoineet tilannetta lisää ja nyt saattoi saada uusia vinkkejä miten edetä. Yleensä tässä vaiheessa sai lisää energiaa ja mahdollisuusprosentteja. Jos jokin miehistön jäsen ei tiennyt mitään, saattoi häneltä tulla myös miinusmerkkisiä juttuja prosentteihin sekä energiaan. Mahdollisuusprosentit nousivat myös kun tuhosi vastuksien ampumia rojuja. 

Minulla oli suuria vaikeuksia toisen kentän vastuksen kanssa, sillä en oikein vielä ensimmäisen kentän vastuksen pohjalta hahmottanut tätä hommaa. Ensimmäinen vastus tuhoutui niin nopeasti, että siinä ei oikein kerinnyt mitään ajattelemaan. Tämä toinen vastus oli huomattavasti kestävämpi ja vaikeampi. Minulla oli suuria ongelmia osua vastuksen heittelemiin kivenlohkareisiin - ne välillä tuhoutuivat kivuttomasti ja välillä taas vaikka kuinka ampui, osuivat päin näköä. Tämä pomo myös hyökkäili läpsimällä ja polkemalla jalalla alustani. Läpsäisyn pystyi väistämään samaan tapaan kuin pienemmät pomojen heittelemät rojut eli siirtymällä sivulle niin, että ne hävisivät pois ruudulta. Mutta jalalla polkemista ei voinut mitenkään väistää. En tainnut kertaakaan saada tätä väistettyä niin, että olisin saanut osumaa jalkaan. Onneksi tällä ei niin väliä ollut, sillä tarpeeksi kun jutteli miehistölle ja yritti väistää muut iskut, alkoi homma luonnistua ja voitin mokoman kiviukkelin. Tämän jälkeen ei ollutkaan näiden vastuksien kanssa juuri ongelmia kun tajusi idean.

Viimeisenä pelimuotona on sitten tuo tasoloikka. Ihanalla Anime-tytyllä liikutaan ampuen ja hyppien. Jos halusi ammuksia säästää tai ne olivat lopussa, pystyi tytyllä myös potkimaan. Viholliset pudottivat ammuksia sekä energiaa. Näissä ei sen kummempaa kikkailua ollut, pyörittiin ja etsittiin hahmoja tai tavaroita jonka jälkeen lukitut ovet aukesivat. Lopussa odotti aina sama vastus, Sogalz joka muutaman osuman jälkeen luikki karkuun. Tämän jälkeen osio oli saatu hoidettua. Nämä tasoloikat ovat pelin ehdottomasti heikointa antia. Hieman kankeaa menoa joka suhteessa ja ei reitin etsiminen kovin hauskaa ollut vaikka paikat eivät mitään älyttömiä sokkeloita olleet.

Tuon toisen kentän kiviukkelin jälkeen ei suurempia ongelmia ollut paitsi hieman neljännessä kentässä. Tässä on poikkeuksellisesti kaksi sivuttaissuunnasta kuvattua avaruuslentelyä putkeen ja jälkimmäinen oli hieman hankalahko. Kentässä tulee niin paljon vihollisia kimppuun, että suojakilpi ei ehtinyt latautua. Muuten neljäs kenttä olikin sitten aika helppo. Vastuksena on siisti robotti jonka heikko kohta vaihtoi paikkaa. Aluksi tätä robottia täytyi ampua päähän, mutta selvittelyn jälkeen löytyi, että oikea heikko kohta onkin olkapäässä. 

Viides eli viimeinen kenttä ei tarjoillut sen kummempia mullistuksia, paitsi aivan lopussa. Samanlaista avaruuslentelyä, Zapper -osiota sekä Anime-tytyllä loikkimista. Ainut ero tässä oli, että Anime-pomppimisen jälkeen ei siirrytäkään alukseen ja välikuviin, vaan eteen tuleekin pomovastus! Sogalz haastaa jälleen riitaa ja nyt taistelumuoto on vaihtunutkin tasoloikkakohtaamisesta Zapper -tyyliseen taisteluun. Pomotaistelu on pienimuotoinen Puzzle, sillä pelin varrella kerätyt eriväriset kristallit täytyi aktivoida oikeassa värijärjestyksessä. Olen viimeaikoina kohdannut värikkäitä juttuja ja niiden oikein asettelemista vähän turhankin paljon :D Tämä oli onneksi todella helppo. Väärästä asettelusta ei edes rankaistu mitenkään. Sain tämän melkein kerralla oikein, sillä värivaihtoehtoja on vain neljä. Peli vielä heti kertoo jos laittoi värit väärään järjestykseen. Toisella yrityksellä sain kristallit oikeaan järjestykseen ja tämän jälkeen pääsikin tykittämään Sogalzia. Kaveri ei edes liikkunut mihinkään ja hetken tykittämisen jälkeen hän tuhoutui.

Loppukuvat olivat melko omituiset. Pelastettu prinsessa heitti kunnon tarinankerronnat mitkä kestivät tovin. En ihan hirveästi jaksanut näihin keskittyä, mutta varmaan upeaa kerrottavaa oli! Pelihän oli ihan miellyttävä kokemus. Kenttien osiot olivat todella lyhyitä sen vuoksi, että tähän on tungettu paljon erilaisia pelimuotoja yhden kentän sisään. Itse ehkä olisin jättänyt tuon tasoloikkahomman kokonaan pois ja keskittynyt parantamaan muita pelimuotoja. Zapper -osion pomovastus olisi hyvin voinut olla kentän päävastus eikä muutaman osuman jälkeen karkuun luikkiva Sogalz. Joka tapauksessa, hauska peli!

Star Trek: 25th Anniversary

Games Beaten: 523/710

Genre: Action/Adventure

Goal: Get the Communicator Back

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Tähtilaivaston ohjeistuksella, U.S.S. Eterprisen miehistö oli keräämässä tietoa Sigma Iotian läheisyydessä oudosta häiriöstä paikallisissa painovoima- sekä magneettisissa kentissä. Vaihtelut loivat mysteerisen "aukon" avaruuteen ja kun aukko kasvoi isommaksi, Enterprise melkein joutui sen keskipisteeseen. Ihmeenkaupalla viimeisellä mahdollisella hetkellä avaruus vääristymä heitti Enterprisen ja sen miehistön keskelle tutkimatonta avaruutta. Toistaiseksi turvassa, mutta kaikki on kiinni Enterprisestä jotta päästään takaisin Iotian järjestelmään ja löydetään keino avaruusrepeämän kumoamiseen, ennen kuin se kasvaa liian isoksi ja tuhoaa koko galaksin! 

Huomasimme olevamme kaukana, kaukana tehtävämmästämme mikä alkoi Iotia -planeetalla. Repeämä avaruudessa oli lähettänyt meidät valovuosia galaksien halki ja vahingoittanut Enterpriseä. Herra Scott ilmoitti minulle, että Enterprisen moottorit ovat lähes tyhjentyneet dilithiumista jättäen meidät pulaan. Onneksi aluksen sensorit olivat havainneet lukemia dilithium kristallien esiintymästä läheisellä planeetalla. Sijaintimme on edelleen mysteeri, mutta yliperämies Spock todennäköisesti paikantaa sijaintimme pikaisesti. Asiat tärkeysjärjestykseen. Minun täytyy koota laskeutumisjoukko ja sädettää itsemme planeetalle saadaksemme haettua dilithium kristalleja. Sen jälkeen meidän täytyy ottaa uusi kurssi kohti Sigma Iotia järjestelmää ja etsiä moniulotteisen reiän lähde mikä aiheutti tämän katastrofin.

Jälleen yksi uusi pelisarja testaukseen. Minulla ei ole Star Trekistä minkäänlaista hajua ja ehkä 5 minuuttia joskus kyseistä sarjaa katsonut. Ihan hirveästi ei tälläiset scifi -meiningit meikäläiseen uppoa. Vähän tästä syystä olen näitä pelejäkin karttanut, mutta tämä ensimmäinen tekele oli todella positiivinen yllätys! Pelihän on periaatteessa ihanaa Point 'n' Clickailua ilman sitä klikkailua. Idea on sama, mutta tässä kuljetaan esineiden ynnä muiden asioiden luokse. Tätä voisikin verrata esimerkiksi Escape From Monkey Islandiin. Siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin, sillä tämä on paljon yksinkertaisempi ja lyhkäisempi peli.

Peli alkaa jäätävällä dialogi -pläjäyksellä mitä nykyään näkee vähän jokaisessa pelissä. Tekstiä oli usean minuutin ajan, enkä kyllä enää edes muista, mitä niissä sanottiin :D Kun tästä sitten on selvitty, peli heittääkin ukot ensimmäisen planeetan pinnalle. Eli mestassa pyöritään ympyrää ja etsitään tärkeitä juttuja. En meinannut alkuun saada tästä mitään otetta, sillä perinteisistä kliksuttelupeleistä poiketen, tässä pystyy kuolemaan. Tai, kuoleminen on ehkä turhan vahva sana, sillä kun hahmojen energiat ovat vähissä, he teleporttaavat itsensä takaisin alukselle. Tämän jälkeen voi hommaa yrittää uudelleen. Lähdin planeettaa tutkimaan ja heti kunnon este tuli vastaan - verimadot. Nämä pikkuveijarit ovat todella pieniä ja tekevät paljon vahinkoa. Matoihin on todella hankala osua vikkelän olemuksensa vuoksi. Yritin kerta toisensa jälkeen päästä matojen ohi, mutta ei se meinannut millään onnistua. Ei vaatinut kuin muutaman osuman ja ukot olivat kanveesissa. Viimein pääsin madoista ohi, mutta sitten olin umpikujassa. Yritin tutkia matojen asuttamaa aluetta tarkemmin, mutta eihän siitä mitään tullut kun jatkuvasti teleporttasin takaisin alukseen. Oli pakko katsoa pieni vinkki, että mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu. Ratkaisu olikin melko yksinkertainen - ensin olisi pitänyt mennä ruudun alareunassa olevaan kylään josta saa apua tähän mato-ongelmaan. Kylän sisäänkäynti on hieman turhan hyvin peitetty ja minä kävelin monta kertaa sen ohi huomaamatta koko asiaa :D Peliä en kuitenkaan syytä mistään, tämä oli täysin omaa huolimattomuuttani ja olisihan tämä pitänyt löytää ilman vinkkiä :) Tämän pienen kömmähdyksen jälkeen ei muita vinkkejä tarvinnutkaan katsoa, peli eteni suhteellisen kivuttomasti muutamaa pientä jumitusta lukuun ottamatta.

Pelissä käytetään laitetta nimeltä Tricorder erilaisten juttujen etsimiseen. Laite aktivoituu A-napista ja jos jotain mielenkiintoista löytyi, se tapahtui pienen välikuvan saattelemana. Jos mitään kiinnostavaa ei ollut, kuului vain törähdys. Näin oli helppo tutkia paikkoja ja löytää tärkeitä juttuja. Tässä on vähän outo meininki, sillä kun jotain löytää, miehistön jäsen kysyy, että "lisätäänkö se inventaarioon?" Mitähän muita mahdollisuuksia tässä olisi ollut pelin etenemisen kanssa :D Monkey Islandin Guybrush ei ole ihan näin tarkka, sillä kaveri vain keräilee tärkeät ja turhat romut sen kummempia ihmettelemättä. 

Tricorderilla löydettyjä kamoja käytetään sitten Start -valikosta ja nopeasti selviää onko kyseisen tavara hyödyksi juuri siinä kohdassa. Tässä on vielä sellainenkin helpotus, että jos on liian kaukana kohteesta ja kokeilee oikeaa tavaraa, tulee teksti, että "come closer…" mikä on ihan hyvää pelisuunnittelua. Ainakin tiesi, että on oikeilla jäljillä. Start -valikon uumenista löytyy myös ase jolla voi pistää porukkaa matalaksi. Suin päin tässä ei kuteinkaan kannattanut alkaa porukkaa murhaamaan, sillä peli valitti turhasta tappamisesta. En tiedä olisiko tästä pidemmän päälle tullut mitään sanktiota, mutta en harrastanut tätä kuin ensimmäisen planeetan muutamaan eläimeen. Aseessa on toinen toiminto, stunnaus jolla sitten sai hyökkäävät tyypit hetkeksi aikaa matalaksi. Tätä tulikin sitten käytettyä tappamisen sijaan.

Kun ensimmäisen planeetan jutut oli hoideltu, pääsikin sitten hieman syvempään osioon. Start -napin takaa löytyy jos jonkinlaista toimintoa. Osa näistä oli lähes turhia kuten miehistölle jutustelu. Kommunikaattorilaitetta tarvitsi vain kerran kun otettiin yhteyttä toiseen alukseen ja Red Alert -painike aktivoitui automaattisesti jos joku uhka oli lähellä. Sen sijaan navigointi ja transporter olivat tärkeitä juttuja! Navigoinnilla pääsi tutkailemaan lähistöllä olevia planeettoja mihin haluaisi matkustaa seuraavaksi. Transportterilla sitten laskeudutaan planeetan pinnalle. Jos planeetta on kelvoton laskeutumiseen, siitä ilmoitettiin oitis ja homma jäi kesken. Täytyi etsiä toinen kohde. 

Tässä vaiheessa peli ei enää pidä niin lujasti kädestä kiinni ja täytyi itse pähkäillä, minne pitäisi mennä seuraavaksi. Tutkin monia hyödyttömiä asuttamattomia planeettoja ennen kuin löytyi se oikea minne pitäisi mennä. Alusta täytyy tankata jotta sillä pääsee taas jatkamaan matkaa pidemmälle ja tankkaaminen tapahtuu tietynlaisilla kristalleilla. Näitä kristalleja löytyi yhdeltä planeetalta. Olin pienen hetken jumissa tällä planeetalla kun en vain tajunnut, minne pitäisi mennä. Tällä kertaa ei mitkään verimadot olleet ongelma, vaan ei vaan löytynyt järkevää reittiä vaikka kolusi jokaisen kolon. Kävin sitten aluksellani vaihtamassa miehistöä jonka seurauksena homma alkoi taas edetä. Miehistöllä on eri alojen osaamista ja tämä on todella tärkeää pelin etenemisen kannalta. Jotkin tyypit tietävät historiasta paljon asioita, jotkut biologiasta ja toiset taas maantiedosta. Tässä kohtaa täytyi valita mukaan maantietoa osaava jäsen ja kun käveli planeetalla tiettyyn paikkaan, hän antoi suoran vinkin mitä pitäisi tehdä. Näin pääsin jumista eteenpäin ja homma eteni taas!

Kun olin muutamia planeettoja suorittanut, vastaani tuli alus jonka miehistö sanoi, että "olemme rikkoneet rauhaa ja siitä seuraa rangaistus." Tälläinen kohtaaminen oli aikaisemminkin, mutta pääsimme hommasta puhumalla koska meillä oli hyvä syy. Tällä kertaa ei ollutkaan mitään hyvää syytä ja jouduimme taisteluun. Taistelussa ohjattiin tähtäintä ja yritettiin osua alukseen. Tässä on kaksi erilaista mahdollisuutta hyökätä; jokin sininen sädepallo ja punainen "säde" mikä on ohjekirjan mukaan torpedo. Kohtaaminen tämän aluksen kanssa meni täysin pieleen kun en oikein ensimmäisellä kerralla tiennyt, miten homma toimii. Alukseni tuhoutui ja sain kuitenkin johdolta uuden mahdollisuuden suorittaa tehtäväni loppuun. Pelihän meni upeasti alkuruutuun asti kun aikaisemmissa "kuolemissa" on päässyt jatkamaan meneillään olevan planeetan alusta. Pelissä on salasana systeemi ja salasanan sai ottaa milloin halusi. Olin sen verran intensiivisesti pelannut ja ei tullut edes mieleen, että tässä voisi oikeasti joutua alkuruutuun, niin olin jättänyt salasanoja ottamatta... Yksi salasana minulla oli tallessa, kun olin läpäissyt ensimmäisen planeetan. Tuntien työ valui täysin hukkaan :( Hieman tämä lannisti, mutta eipä tähän samaan pisteeseen pelaaminen uudelleen vienyt kovin kauaa kun tiesi, mitä pitää tehdä. Hieman kyseenalainen ratkaisu kuitenkin.

Toisella yrityksellä käytin vain torpedoja alusta vastaan ja sain sen viimein tuhottua. Tämä on pelin ainut taistelu - en sitten tiedä olisiko näitä tullut lisää jos olisi tutkinut aivan jokaisen planeetan.

Tämän taistelun jälkeen mennään vielä hetki eteenpäin tutkien planeettoja jonka jälkeen sitten siirrytään menneisyyteen! Star Trek -jäbät pääsee vierailemaan maapallolla. Tai luulisin, että kyseessä on maapallo, sen verran samanlaiselta näyttää kadut ynnä muut jutut. Ja onhan yhdessä kaupassa NES -konsoleita myynnissä, pakko olla maapallo! Päähahmo Kirk ottaa automaattisesti Spockin ja McCoyn mukaansa joten ei tarvinnut itse miettiä, minkä tyylisiä ukkeleita tarvitsee tällä reissulla. Alueella kuhisee mafiosoja ja tässä täytyi tehdä vaikka mitä tehtäviä, jotta sai kommunikaattorin takaisin haltuunsa. Oli mukava osuus tämä maapallolla vieraileminen, tykkäsin kovasti. Pulmatkaan eivät liian hankalia olleet. Ehkä se johtuu myös siitä, että olen pelannut aika paljon kliksuttelupelejä ja osa pulmista menee jo rutiinilla. Kun alueella on pyöritty edes takaisin ja ratkaistu pulmia, ollaankin viimeisen jutun äärellä. Enää täytyisi voittaa korttipelissä jotta saa kommunikaattorin takaisin. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että en enää muista minkä vuoksi tämä kommunikaattori täytyi edes saada takaisin. Joka tapauksessa tätä viimeistä ratkaisua saikin hetken pohdiskella, mutta kyllä se sitten viimein ratkesi! En tässä paljasta miten homma meni, sillä jos joku tämän haluaa vaikka pelata läpi :)

Kun kommunikaattori on saatu takaisin, alkaa todella pitkä dialogi vähän niin kuin pelin alussakin. Sitten vähän hieman yllättäen dialogien jälkeen ruudulle ilmestyy Enterprise jonka myötä palataan takaisin pelin alkuruutuun. Vähän hätäiseen loppui tämä. Ei mitään lopputekstejä, mutta ne tulivat jo alkudialogin aikana, ilmeisesti sarjalle tyypilliseen tapaan joten eipä tuolla niin väliä.

Pelatkaa tätä peliä, tämä peli on hyvä! Star Trekistä ei tarvitse tietää mitään nauttiakseen tästä pelistä. Pientä miinusta saa hieman kankeista musiikeista, ne eivät olleet mitään parasta antia. Planeetalla "kuoleminen" on myös hieman nihkeä ratkaisu. Mielestäni pelin olisi pitänyt tarjota salasanaa jokaisen planeetan päätteeksi, niin olisi vältytty ikävältä alkuruutuun joutumiselta. No, ei tämä peli-iloani lannistanut kuitenkaan!