M.U.S.C.L.E.

Games Beaten: 213/709
Genre: Sports
Goal: Beat Each Wrestler (Round 3)

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 2/10

Heti toinen pirakartilta tuttu peli putkeen.
Tätäkin tuli pelattua paljon skidinä.
Painijat näyttivät todella omituisilta ja ei siihen aikaan ollut hajuakaan, että ne olisivat Japanissa tehtyjä figuureita.
Figuureita on satoja mutta tässä pelissä niitä on vain kahdeksan kappaletta.

Nyt olisi kahden painijoukkueen mestaruus titteli jälleen tavoiteltavissa!
Jokainen haluaa tämän arvovaltaisen tittelin haltuunsa ja kapuaa kehään sen toivossa.
Ota pariksesi lemppari painijasi ja yrittäkää voittaa mestaruus nokkelan tiimityöskentelyn avulla!

Pelissä ei ole kunnollista loppua ollenkaan vaan se jatkuu ja jatkuu.
Määritelty tavoite on, että voitetaan jokainen vastustaja ja se tapahtuu kolmannen matsin jälkeen.
Kahden erän voitto vaaditaan yhden matsin voittoon.

Tosiaan, kahdeksan erilaista painijaa löytyy: Muscle Man, Robin Mask, Ashra Man, Terry Man, Geronimo, Larmen Man, Buffalo Man ja Wars Man.

Kun kerta pareittain ollaan, kerkeää kaikki vastustajat näkemään kolmannen matsin päätyttyä.

Kehässä voi pieksää vastustajaa nyrkein, heitellä ympäriinsä, naruista pystyy kimmottamaan itsensä vastustajaa kohti...hyvin perinteistä settiä.

Yläreunassa energiat on merkattu palleroina ja erä päättyy niiden loputtua.
Hahmon voi yrittää käydä vaihtamassa ennen kuin tämä tapahtuu, mutta se on haastavaa sillä hahmo kävelee todella hitaasti yhdellä energiapallerolla.
Se on helppo käydä mukiloimassa kanveesiin ennen kuin se kerkeää tallustamaan vaihto-alueelle.

Kolme erilaista painikehää löytyy. Ensin ihan perinteisillä linjoilla, mutta toisessa kehän pinta on jäätä ja kolmannessa narut sähköistettyjä :D
Aluksi nämä kolme kehätyyppiä tulevat aina samassa järjestyksessä jonka jälkeen sitten ihan randomilla.

Välillä kehän ulkopuolelle ilmestyy jokin äijä joka heittää kehään tehopallon.
Tämän kerätessään hahmo saa hetkellisesti supervoimat käyttöönsä.
Jokaisella hahmolla on omat erikoisliikkeensä ja joillakin ne ovat huomattavasti parempia kuin toisilla.
Välillä pallo saattaa lentää kehän alalaidasta jolloin vastustajalla on hyvä sauma saada se kerättyä.

Jos vihollinen onnistui tehopallon nappaamaan, sen aisoissa pitäminen oli suhteellisen helppoa jos onnistui vain pääsemään narujen läheisyyteen. Kimmotteli itseään naruista vihollista kohti :)

Muistin lapsuudesta, että Wars Manilla oli kaikista överein erikoisliike joten se piti ehdottomasti ottaa päähahmoksi.
Kaveriksi otin sitten Robin Maskin koska ritarit ovat cooleja.
Sen käsiin ilmestyi kunnon Wolverine -kynnet ja se hyppi puolelta toiselle kehää kun mikäkin tiikeri.
Robin Maskin erikoisliike jäi hämärän peittoon, sillä yhden kerran hahmoa käytettyäni en huomannut mitään erikoista normaaliin painimiseen.

Helpostihan peli meni läpi lähinnä sen lyhyyden vuoksi. Edes kolmannen kehän sähköistetyt narut eivät olleet mikään ongelma.
Muistelisin, että skidinä ei montaa kertaa tullut päästyä tätä kolmatta läpi kun mihinkään ei saanut koskea.

Vastustajan ryökäleet onnistuivat kolmannessa matsissa voittamaan yhden erän :D

Pelailin peliä huvikseni pidemmälle kuin goalissa vaaditaan koska tätä oli hauska pelailla.
Kymmenen matsia meni sitten suhteellisen kivuttomasti läpi. Tähän tasalukuun oli hyvä lopettaa :)

Bomberman

Games Beaten: 212/709
Genre: Puzzle
Goal: Beat 50 Stages

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 3/10

Bomberman on robotti joka on rakennettu tuottamaan pommeja.
Pahat joukot ovat laittaneet hänet ja muut robotit työskentelemään maanalaiseen vankileiriinsä.
Yhtenä päivänä Bomberman kuuli huhun, jonka mukaan kuka tahansa robotti pystyisi pakenemaan leiriltä takaisin maanpinnalle ja pystyisi vielä muuttumaan ihmiseksi!
Hän lähtee urheasti yrittämään pakoa mutta se ei tule olemaan helppo. Laajat vihollisjoukot ovat pakenemisen esteenä.
Pommiensa avulla Bomberman pääsee ainakin hyvään alkuun...

Tuttuakin tutumpi peli kiinakasetilta.
Tätä tuli pelattua paljon, tosin ei koskaan läpi asti.
Muistelisin, että kiinakasetin versiossa pystyi itse valitsemaan kentän mistä halusi aloitaa ja tulikin sitten pelailtua sieltä täältä.
Voihan se olla, että tässä kyseisessäkin versiossa moinen oli mahdollista, ei tarvinnut Continue -vaihtoehtoon turvautua :)

Huimat 50 kenttää on tähän saatu.
Määrä vaikuttaa paljolta, mutta melko nopeasti nuo suoritti.
Homma rupesi vain puuduttamaan loppupuolella, sillä hyvin samanlaista puurtamista jokainen kenttä oli.

Peli tarjoili lisäreitä jokaisen kentän jälkeen ja niitä olikin pelin lopussa yli 40 kappaletta :D Huolta ei ollut.

Kentät etenivät niin, että ensin tapetaan kaikki viholliset pommien avulla jonka jälkeen mennään ovesta seuraavaan kenttään.
Ovi oli piilossa tiilien alla ja se täytyi löytää. Välillä se löytyikin heti, joskus joutui pommittamaan lähes jokaisen tiiliseinän.

Kentässä eteneminen tapahtui myös pommien avulla tiiliseiniä rikkomalla. Osa seinistä on betonia ja niitä ei voi pommittaa. Ne toimivat kätevästi suojana pommien tulta vastaan.
Ovea ei missään nimessä saanut pommittaa sillä sieltä tuli melkoinen joukko lisää vihollisia jos näin onnistui tekemään. Muutaman kerran näin ikävästi pääsi kuitenkin käymään.

Kentistä löytyy jo vakioksi muodostuneita päivityksiä pommeihin ja itse Bombermaniin.
Tässä ensimmäisessä pelissä niiden käyttötarkoitusta ei oltu selitetty, ei edes ohjekirjassa :D
Helppohan oli kuitenkin huomata, mitä ne tekevät. Ainoastaan yksi "kysymysmerkki" -tavara jäi hämärän peittoon. Ei uskaltanut testata, oliko se esimerkiksi kuolemattomuus.

Osa päivityksistä hävisi kuolemisen jälkeen ja se oli todella ärsyttävä ja hidastava juttu.
Pommien pudotusmäärä ja liekin pituus säilyivät, mutta seinien ja pommien läpikävely sekä itse laukaistavat pommit lähtivät pois.

Etenkin loppupään kentissä tämä oli tuskastuttavaa, sillä räjäytettäviä tiiliseiniä oli paljon ja viholliset hankalia.
Monet viholliset pystyivät kävelemään seinien läpi ja niiden tappaminen ilman itse laukaistavia pommeja oli tuskaisaa.

Muutaman kentän välein tuli aina bonushuone. Eipä tämä ollut kuin pisteiden keräystä mutta oli tyydyttävää tappaa vihollisia kun ei voinut itse kuolla. Saivat kunnolla tulta niskaansa :)

Peli etenikin todella mukavasti kun oli vain varovainen. Loppupuolella sattui kuitenkin virhe, joka johti kunnon kuolema kierteeseen.
Huonommilla varustuksilla teki helposti virheitä kun yritti vihollisia tappaa tai rikkoa tiiliseiniä.

Pelissä on vielä inha "bugi" jonka takia Bomberman laittaa joskus kaksi pommia samaan aikaan. Välillä jäi näihin pommeihin jumiin ja räjähti sitten niiden mukana.
Kun oli hallussa pommien läpikävely tavara, tästä ei tarvinnut välittää.

Loppupuolella bonuksiin ilmestyy kolikon näköinen vihollinen. Onneksi tämä kaveri ilmestyy vain kolmessa kentässä näiden bonusten lisäksi, sillä on nimittäin pikkuisen ärsyttävä vihollinen.
Se pystyy liikkumaan seinien läpi ja on vielä todella nopeakin. Sille on vielä laitettu hieman enemmän älyä kuin muille vihollisille ja se osaakin väistellä pommien liekkejä.

Onneksi olin saanut kerättyä kolmeen viimeiseen kenttään täyden varustearsenaalin, sillä ilman niitä näiden tappaminen olisi ollut täysin tuurista kiinni.
Viimeisessä kentässä näitä kolikoita oli vielä kaksi kappaletta joten säätämiseksi olisi mennyt.

Onneksi näitä kolikoita sai tappaa bonustasossa mielin määrin :D

Hauska peli, mutta liian paljon itseään toistava. Varmaan puolet kentistä olisi voinut jättää hyvin pois tai laittaa enemmän vaihtelua. Suurin osa kentistä oli samoilla vihollisilla varustettuja, vähän kun olisi pelannut saman kentän useasti :D

Bonk's Adventure

Games Beaten: 211/709
Genre: Platform
Goal: Defeat King Drool (Stage 7-4)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 3/10

Kovakalloinen luolapoika lähtee seikkailulle läpi Dinosaurusmaan löytääkseen kidnapatun kuuprinsessan.
Bonkin vanha vihollinen, kuningas Drool on kidnappauksen takana ja hänen toiveissaan on myös Dinosaurusmaan hallitseminen.
Bonkin täytyy kirjaimellisesti käyttää päätään jotta Drool ja hänen kätyrinsä saadaan nippuun sekä prinsessa pelastettua.

Hieman harvinaisempaa NES-peliä tällä kertaa.
Hahmo ja TurboGrafx-16:sta versio tästä pelistä on hieman entuudestaan tuttuja, mutta tämä peli ei niinkään. Samanlaista tasohyppelyä kuitenkin näytti olevan :)

En oikein pysynyt kärryillä että kuinka monta kenttää pelissä on vaikka juuri ennen viimeistä pomoa kyltti "7-4" löytyykin.
Aluksi peli ilmoittaa selkeästi kentän alussa löytyvällä kyltillä että missä mennään, mutta ne hävisivätkin viidennen maailman tienoilla.
Pomojakin oli aluksi ihan tasaiseen tahtiin, sitten homma muuttui ja tulikin yhtäkkiä vanhojen pomojen Boss Rush :D
Ihmetykseni olikin aika suuri juuri ennen viimeistä pomoa kun luulin, että peliä on vielä jäljellä.
Kaipa jotkin yhden huoneen kokoiset alueet laskettiin kentiksi.

Joka tapauksessa, peli oli oikein hauska ja suhteellisen helppo. Tälläistä kaipasin hieman stressaavan Conflictin jälkeen :D
Bonkin liikuttelu oli vähän omituista ja vaati totuttelua, mutta kyllä se rupesi hetken pelailun jälkeen luonnistumaan.

Bonk on kova poika käyttämään päätään ja niinpä kaikki hyökkäykset tehtiinkin päällä iskemällä.
Liikkeitä oli kaksi erilaista; paikallaan seisovilteen tehtävä isku ja sitten ilmasta käsin iskeminen.

Ilmasta käsin tehtävä isku oli aluksi hankalahko masteroida, mutta kyllä sen ajoituksen sitten oppi.
Tässä täytyi muistaa odottaa isku täysin loppuun eikä spämmätä B-nappia, sillä Bonk tekee muuten kierähdys-liikkeen.
Kierähdystä käytettiin sitten ihan muissa jutuissa kuten pidempien hyppyjen apuna ja bonuskentässä.

Power uppeja tässä ei juurikaan ollut, lähinnä vain kentistä löytyvät lihakimpaleet.
Lihakimpaleita oli kahta eri kokoa ja ne antoivat Bonkille kuolemattomuuden joksikin aikaa.
Iso lihakimpale antoi kuolemattomuuden suoraan, mutta pieniä joutui keräämään kaksi kappaletta, jotta sen sai.
Jos erehtyi liikaa aikailemaan toisen lihakimpaleen löytämisen kanssa, ei kuolemattomuutta saanut käyttöönsä.

Bonk tulistui kun se sai lihaa syödäkseen. Liekö sitten liha sisältänyt paljon chiliä :D
Tämä tulistuminen säilyi jonkin aikaa lihakimpaleen keräämisen sekä kuolemattomuuden jälkeen ja toimi ylimääräisenä osumana.

Energiaa tässä sai mukavasti ja kolme lisäslottia kokonaisenergiaan.
Ne kyllä menetti jos Game Over tuli.
Kuuden energian voimin se oli kuitenkin aika epätodennäköistä :P

Alkuun kyllä Game Overeita tulikin jokunen kappale, mutta lisä energioiden ja lisäreiden jatkuvan löytämisen takia loppupeli meni suhteellisen kivuttomasti läpi.
Kentissä oli bonuskenttiä, niistä sai lähinnä vain energiaa, mutta yhdestä bonuksesta palkinnoksi jaettiin lisäri.
Tässä bonuksessa täytyi B-nappia rämpyttämällä tehdä mahdollisimman monta volttia tietyn pudotuksen aikana.
Tälläiselle rämpyttäjälle homma oli helppo ja jos onnistui tekemään 50 volttia, sai sen lisärin.
Näistähän tuli sitten lisäri poikineen napattua ja peli helpottui entisestään :)

Pomoissa oli hyvin samanlainen idea jokaisessa, ainakin Boss Rushissa mukana olleissa.
Tyypeillä oli munankuori päässä ja se täytyi saada rikottua. Ilmeisesti se vaikutti jotenkin hahmon ajatusmaailmaan sillä kuoren rikkomisen jälkeen, he palautuivat normaaleiksi kilteiksi tyypeiksi.
Kuoria lähinnä rikottiin yläkautta Bonkin päällä iskemällä, mutta muutamaa pomoa pystyi iskemään myös alapuolelta. Tai, kaikkia pomoja pystyi iskemään myös alapuolelta, ainoastaan joihinkin se täytyi tehdä energianmenetyksen kautta kuolemattomuus framejen vielä vaikuttaessa.

Kenttien vaikeusaste pysyi hyvin samanlaisena kokoajan mikä oli aika kummallista. Lopussa oli yksi pidempi vesiputouskenttä joka nyt sitten ilmeisesti oli pelin viimeinen, sillä tämän jälkeen tuli vain Boss Rush.
Hämärää pelisuunnittelua. Vesiputouskenttä ei ollut edes millään tavalla erikoinen.

Viimeinen pomo oli hieman hankalampi kuin muut, siihen oli hankala saada osumaan niin, että ei itse ottaisi. Onneksi elämiä oli kertynyt melkoinen kasa, sillä aika paljon kuningas niitä kulutti.
Erittäin hyvänä puolena oli, että kuoleman jälkeen sai jatkaa täysin siitä kohdasta mihin jäi, ainoastaan Game Over vei takaisin maailman alkuun.
Näin pystyi tätä viimeistä pomoakin mättämään, hieman lepsummallakin suorituksella.

Omituinen mutta hauska peli :)

Conflict

Games Beaten: 210/709
Genre: Strategy
Goal: Defeat Enemy Commander's Unit (16 Maps)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 8/10

Sodankäynti-simulaattori jossa kaksi vihollista taistelevat toisiaan vastaan. Asetelma on hieman Suomi vs. Neuvostoliitto kun toinen on reilusti heikommilla varustuksilla.

Kuulemani mukaan tämä peli aiheutti pelaajassa vittuuntumista ja raivoa todella epäreilun tietokoneen suosimisen vuoksi.
Rohkeasti vain sotimaan, olihan tämäkin peli joskus läpäistävä!

Kyllähän tässä melko paljon epäreiluutta oli, mutta oikeanlaisella taktikoinnilla ei peli niin vittumainen ollut minkälaisen käsityksen olin saanut.
Suurimmaksi osaksi jopa pidin tästä.

Eli, lautapeli -tyylistä sotimista kuudentoista pelilaudan verran. Viimeiseen eli kuudenteentoista pelilautaan vaaditaan salasana ja se muodostuu jokaisesta aikaisemmasta pelilaudasta.
Jokaisesta voitosta saa yhden kirjaimen.
Pelilaudat pystyi pelaamaan missä järjestyksessä halusi, tämä oli suuri pelastus. Pelaisin varmaan vieläkin tätä ja olisi monia pelitunteja vielä jäljellä :D

Vuorotellen tietokoneen kanssa ohjaillaan omia yksiköitä. Kolmea yksikköä pystyi oman vuoron aikana liikuttamaan. Kun yksiköt kohtaavat, soditaan vuoropohjaisesti.

Ideana oli saada vastustajan komentajayksikkö tuhottua. Se oli jokaisessa pelilaudassa oman tiimin värinen tankki joka oli merkitty H kirjaimella.
Jos onnistui, sen pystyi vaikka heti käydä tuhoamassa ja matsi oli siinä, mutta harvoimpa se noin helposti kävi...

Löytyi kaikenlaista arsenaalia tankeista hävittäjiin. Joissain pelilaudoissa oli huoltoajoneuvo jolla pystyi täyttämään yksiköiden varusteluja.
Riippuen liikuteltavasta yksiköstä, sillä oli tietty määrä "askeleita" joita se pystyi ottamaan.
Myös varustelut olivat hyvin erilaisia, joiltain löytyi tehokkaita ohjuksia kun jollain toisella vain konekivääri.
Yksiköissä oli myös polttoaineenkulutus jota täytyi seurailla.

Hieman ärsyttävää oli, kun ei nähnyt mistään monta askelta pystyi ottamaan tai paljon yksikössä oli vielä polttoainetta jäljellä.
Askeleet toki pystyi mulkoilemaan ohjekirjasta, mutta polttoaine piti muistaa. Välillä yksiköt jämähtivät sitten keskelle skutsia kun ei kyseisessä pelilaudassa ollut edes huoltoajoneuvoa saatavilla :D
Myös ammukset ja energian määrä piti itse muistella pelilautanäkymässä. Ne kyllä tietysti näkyivät taistelutilassa, mutta olisihan se ollut kiva tietää ennen tätä, että kannattaako kyseisellä yksiköllä hyökätä vai käydä täyttämässä varastot.

Onneksi pelilaudat sisälsivät lentokenttiä ja kaupunkeja jotka myös palauttivat yksiköt täyteen iskuunsa. Jos energiat ja ammukset olivat todella alhaalla, täytyi tässä ruudussa viettää useampi kierros.

Jokaisen vuoron aikana pystyi tekemään lisää yksiköitä. Sai valita, tekeekö joko ilmassa kulkevan vai maa-yksikön. Molempia ei voinut samaan aikaan valmistaa.
Erilaiset yksiköt olivat eri arvoisia ja täytyi olla tietty määrä pisteitä, jotta niitä pystyi valmistamaan.
Nämä valmistus tehtaat pystyy myös tuhota jolloin ei voi enää mitään valmistaa. Joskus tämä koituu kohtaloksi, mutta ei onneksi aina.

Pelissä on pistejärjestelmä joka nousee ja laskee erilaisten tapahtumien seurauksena. Jos vaikka tuhoaa vihollisen yksikön, saa siitä tietyn verran pisteitä, riippuu ihan siitä, miten hyvä tuhottava yksikkö oli.
Vastustaja menettää tuhon myötä roiman kasan pisteitä.
Pisteet nousevat myös vallattujen kaupunkien ja lentokenttien avulla.

Eli nämä pisteet määräävät, minkälaisia yksiköitä pystyy valmistamaan. Jos on onnistunut tuhoamaan paljon vihollisen yksiköitä ja valtaamaan alueita oman väriseksi, pystyy valmistamaan parempia tuhokoneita.
Vaihtoehtoisesti taas vastustaja ei pysty valmistamaan juuri mitään :D

Peli on todella epäreilu alkupisteiden kanssa, sillä lähes joka pelilaudassa vastustajalla on 5000 pistettä enemmän kun pelaajalla. Muutamassa pelilaudassa määrä on vielä roimasti isompi :D
Tämä tarkoittaa sitä, että vihollinen voi heti alusta lähtien valmistaa mitä vain haluaa ja pelaajan täytyy kikkailla että saisi pisteet kasaan parempia yksiköitä varten.

Sinällään tämän ymmärtää, pitäähän sitä haastetta olla, mutta tietokone rupeaa heti alusta asti valmistamaan kaikista älyttömämpiä hävittäjiä ja tankkeja. Niiden tuhoaminen muutamassa pelilaudassa on ihan täysin tuurista kiinni.

Pelissä on erilaista maastoa ja ne vaikuttavat siihen, miten hyvin yksiköt ovat suojassa taistelun aikana.
Jotkin alueet kuten metsä ja vuoret tuovat hyvän suojan. Tämä helpottaa tuohon epäreiluun tietokoneen suosimiseen.
Kaupungit olivat loistavia suojapaikkoja. Ne toivat hyvin suojaa ja jos taistelusta selvisi hengissä, pystyi heti varustelut täyttämään :)

Taistelut olivat se mikä teki tästä hieman rasittavan. Vuoron perään iskettiin toista, välillä oikeilla valinnoilla ja tuurilla sai useamman iskuvuoron putkeen.
Tietokonetta suosittiin oikein urakalla ja välillä suhteellisen varmatkin taisteluvoitot meinasivat kääntyä tappioiksi.
Ei vaan osu, ei sitten millään. Monta vuoroa menee putkeen että tietokone naputtaa osumaa ja omat laukaukset menevät kaikki ohi. Kirosanoja pääsi.

Huomasin kuitenkin sen, että kun tietää millä hyökätä mitäkin yksikköä vastaan, tuuri tasapainottui hieman. Rupesi itsellekin tulemaan niitä hyviä osumia.

Taistelutilanteissa valitaan joko hyökkäys tai puolustus sen mukaan, mitä juuri tarvitsee tehdä. Joskus on parempi puolustautua vaikka voisi hyökätä sillä saattaa saada etulyöntiaseman viholliseen.
Joillain yksiköillä oli etulyöntiasema toisia vastaan ja melkeimpä aina nämä päättyivät vahvemman voittoon, ei toki aina :)

Ensimmäisessä pelilaudassa kesti muutamien epäonnistuneiden yritysten lisäksi huimat 4 tuntia! :D
Tämä johtui puhtaasti siitä, että ei oikein osannut pelata peliä niin tehokkaasti. Jos nyt kokeilisi uudelleen, menisi se suhteellisen nopeasti läpi.
Aluksi tein hirmuiset hyökkäysjoukot ja ympäröin vihollisen komentajayksikön mutta mitä paremmaksi pelissä tuli, sitä vähemmillä yksiköillä hyökkääminen tapahtui.
Jossain homma meni niin tiukille, että sai vain yhden hävittäjän komentajayksikön kimppuun. Onneksi tuuri oli välillä minunkin puolellani ja sen sai suhteellisen kivuttomasti tuhottua.

Hieman kuumotti, että onko jokainen pelilauta sitten noin pitkä, ei onneksi. Yleensä niissä kesti 30 minuutista pariin tuntiin.
Joskus tuli vähän turhaankin varmisteltua voittoa, mutta parempi se kuin aloittaa täysin alusta.

Tässä oli kaksi todella epäreilua pelilautaa. Muut meni täysin taktikoinnilla ja oikeiden yksiköiden hyödyntämisellä läpi. Niitä oli kiva pelata.
Hienoa pelisuunnittelua kun kaksi ensimmäistä pelilautaa on ihan suhteellisen leppoisia asetelmiltaan ja kolmas sitten pelin vaikein, ihan reilusti :D
Tämä toinen epäreilu oli yhdeksäs pelilauta, mutta ei sitä voi edes verrata tuohon kolmanteen.

Kolmas meni läpi ihan puhtaasti tuurilla. Vielä ihan nipin napin.

Perus kaavana näissä taisteluissa on ollut se, että kun vihollinen saa heti käyttöönsä kaikki parhaimmat vehkeet, saa pelaaja sitten hyvät puolustusmahdollisuudet.
No, kolmannessa ei ollut sellaisista tietoakaan.
Monet pelilaudat sisälsivät maassa kulkevia M48 -nimisiä yksikköjä, jolla oli näppärä tuhota hävittäjiä ja helikoptereita. Näiden osumatarkkuus oli vielä suhteellisen hyvä.
Ei kaikki pelilaudat sisältäneet M48 -yksiköitä, mutta niiden tilalla oli sitten muita keinoja hyökätä vihollisen kimppuun. Näissä pelilaudoissa pystyi valmistamaan hävittäjiä suhteellisen nopeasti ja pystyi lähes suoraan hyökkäämään komentajayksikön kimppuun.

Suurimassa osassa pelilaudoista puolustus oli paras hyökkäys. Jumitti vain oman komentajayksikön ja tehtaiden luona odottamassa uusien yksiköiden valmistumista sekä vihollisen hyökkäystä alueelle.
Hyökkäyksestä ei ollut toivoakaan kun olisi tullut hävittäjältä pommia niskaan.
M48 -yksiköillä sai hyökkäyksen tehneet hävittäjät nippuun ja näin ollen vihollisen pisteet minimiin. Se ei pystynyt enää valmistamaan uusia hävittäjiä tai helikoptereita joten voitto oli melkoisen helppo tässä vaiheessa.

Takaisin kolmanteen pelilautaan. Tässä ei siis ollut juuri mitään puolustusmahdollisuutta vihollisen pommihävittäjää vastaan. Onneksi se valmisti vain yhden sellaisen.
Tietokone tekee siis aina samat liikkeet jos itse tekee samat. Näin pystyi aina pelilaudan aloittamaan alusta muuttaen hieman taktiikkaansa paremmaksi.
Muissa pelilaudoissa liikkuminen oli huomattavasti vapaampaa, tässä kolmannessa jokainen liike piti olla millin tarkkaa, muuten tuli turpaan ja pahasti.

Ongelma oli tuo pommikone ja M48 -yksiköiden puuttuminen. Tankkien, sotilaiden tai helikoptereiden konekivääreillä hävittäjään osuminen oli todella nihkeää. Olisi saanut käydä jäätävä tuuri että sen olisi saanut tiputettua alas.
Katselin TMR:n työskentelyä tämän pelilaudan parissa ja se sai tiputettua alas kyseisen pommikoneen. Lucky bastard...
Tämän hävittäjän ainut päämäärä oli päästä mahdollisimman nopeasti minun komentajayksikön luokse ja tuhota se. Suojaaminen oli hankalaa, sillä yksiköt oli kivasti ripoteltu vielä ympäri pelilautaa.

Nerokkailla ja tarkkaan harkituilla liikkeillä sain estettyä sen aikeet tarpeeksi pitkäksi aikaa jotta sain omia helikoptereita ja hävittäjiä lähelle vihollisen komentajayksikköä.
Tottakai tämä komentajayksikkö nakottaa vielä vuoren päällä, metsän kanssa kaikista hankalammassa maastossa osua.
Selvisin yhdellä helikopterilla tuhoamaan yksikköä. Taistelu ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin ja inha tietokoneen nuoleskelu loisti tässä oikein kunnolla.
Eipä sille paljoa energiaa jäänyt taistelun päätyttyä. Ainiin, taistelu loppuu automaattisesti tietyn ajan jälkeen jos ei kumpikaan ole saanut toista hengiltä.
Ihmeen kaupalla sain vielä yhden kopterin lähelle komentajayksikköä ja tarkkaan seurasin askelia, että en mene liian lähelle vihollisen hävittäjiä että ne voisivat hyökätä tähän.
Komentajayksikkö oli sitten päättänyt lähteä kaupunkiin parantelemaan itseään. Se oli minun onni, sillä siihen oli nyt helpompi osua ja askeleeni riittivät juuri ja juuri siihen hyökkäämiseen.
Tarkalle meni, mutta sain sen hengiltä.
Jos olisin onnistunut hävittäjän saamaan samaan tilanteeseen, olisi taistelu ollut lasten leikkiä. Kopterin osumatarkkuus on huonompi. Vihollinen piti hävittäjiä pahana uhkana, joten nehän tippuivat taivaalta nopeasti.
Aivan älytöntä, en tiedä olisinko enää uudestaan onnistunut luomaan voitokasta skenaariota.

Viimeisestä pelilaudasta ei tarvitse sen enempää mainita, se oli todella helppo. Huvikseni halusin viimeistellä homman että tuhoan tietokoneelta ihan jokaisen yksikön ja sitten vasta komentajayksikön.

Varovaisesti voin suositella tätä lautapelien ystäville. Tämä vaatii vaan aika paljon opettelua että millä yksiköllä kannattaa mihinkin hyökätä.
Kolmas pelilauta kannattaa jättää suosiolla viimeiseksi jotta osaa pelata peliä kunnolla. Ei sekään kyllä takaa voittoa.

Alfred Chicken

Games Beaten: 209/709
Genre: Platform
Goal: Beat 5 Stages (Good Ending)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 5/10

Mekaaniset kanat ovat kidnapanneet Billyn ja hänen veljensä kloonauksen testaamista varten. 
He ovat myös napanneet Alfredin tyttöystävän, Floellan!

Aluksi katsoin pelin valmistusvuotta ja sitten itse peliä, nyt ei kyllä ihan täsmännyt vuoteen 1993.
Selvisikin, että tämä on jälleen yksi käännös Game Boy-pelistä.

Aluksi luulin että tämä pohjautuu johonkin vanhaan piirrettyyn mutta olinkin väärässä.

Tässä oli sellaista vanhojen DOS-pelien tyyliä pienien spritejen ja melko sokkeloisien kenttien takia.

Aluksi piti selvittää, mitä läpäisyyn vaadittava "good ending" oikein meinaa. Hieman TMR läpäisyä vilkuillessani, selvisi, että kentistä täytyy löytää salaisia esineitä joiden avulla pelin saa sitten täydellisesti läpäistyä.
Ilmeisesti lopputekstit eivät rullaa jos nämä esineet jäävät keräämättä. En uskaltanut ottaa asiasta sen paremmin selvää ja keräilin mukisematta piilotetut esineet.

Viidessä kentässä pyöritään ja siinä tiimellyksessä annetaan muutamalla mekaaniselle kanalle nenään.
Kenttien vähyyden vuoksi viimeisen elämän menetettyään joutuu pelin alkuun. Peli onneksi jakaa elämiä ihan reilulla kädellä, kunhan vain jaksaa kaiken maailman roinaa keräillä.

Salaisen esineen lisäksi kentissä on tietty määrä ilmapalloja jotka täytyy puhkaista. Ilmapallot toimivat myös jatkopaikkoina.
Kun viimeinenkin ilmapallo on puhkaistu, pääsee seuraavaan kenttään.

Kentät sisälsivät myös jos jonkinlaista muutakin roinaa mistä saattoi saada elämän tai vain pisteitä.
Pelissä oli timanttilaskuri ja jos kentästä onnistui löytämään kaikki timantit, sai elämän.

Heti aluksi huomasi, että kontrollit ovat vähän kämäiset. Viholliset tapettiin iskemällä niitä nokalla hyppäämisen jälkeen. Liike oli aika hidas toteuttaa ja välillä ajoitus kusi pahastikin.
Onneksi pelin hitboxit antoivat anteeksi ja välillä viholliset kuolivat vaikka nokka-isku meni selvästi ohi :D

Pelissä kuoli yhdestä iskusta ja kuolema vei viimeksi löytämän ilmapallon luo. Välillä matka saattoi olla pitkäkin.
Joistain kentistä saattoi löytää itselleen suojan, joka pyöri Alfredin ympärillä tuhoten viholliset, mutta jos suoja meni vihollisesta ohi, ei se kanaa suojannut.

Kentät perustuivat ongelmanratkontaan. Välillä väänneltiin kytkimiä jotta sai oikeanlaisia tasoja aktivoitua, välillä ohjattiin piikkipalloa sokkelon läpi yms.
Ärsyttävin elementti kuitenkin oli täysin näkymättömät tasot jotka ilmestyivät koskettamalla niitä. Myös näkymättömät salareitit olivat inhottavia löytää.
Näiden salareittien takana oli juurikin esine, mikä vaadittiin "good ending" -läpäisyyn.

Kentän jälkeen tuli pieni bonus-osio jossa kerättiin lahjapaketteja automaattisesti ylöspäin rullaavassa miljöössä.
Ärsyttävän tästä teki se, että lahjapakettien sijoittelu oli täysin satunnaista ja välillä ei ollut mitään toivoa saada niitä kaikkia.
Nämä kannatti kuitenkin yrittää kerätä joka kerta, sillä niistä sai lisärin :)

Joidenkin kenttien jälkeen ennen tätä bonus-osiota, pääsi taistelemaan mekaanista kanaa vastaan.
Ensimmäinen ei ollut kovin paha, hieman epäreilu vaan. Kun kanan energiat putoavat kolmeen palkkiin, se sekoaa ja rupeaa liikkumaan paljon nopeammin. Tämä tapahtuu niin nopeasti, että ei ensimmäisellä kerralla ole mitään toivoa tajuta mitä tapahtui.
Seuraava kana onkin sitten jo paljon pahempi ja sen kanssa tuli väännettyä elämä poikineen. Muuten täysin sama kuin ensimmäinen mekaaninen kana, mutta sen ympärillä pyöri piikkipallo. Välillä aivot nyrjähti kun yritti miettiä mistä kohdalta kannattaa väistää.

Viimeisessä kentässä ei onneksi tarvinnut salaista esinettä löytää. Hieman hyödytöntä oli myös keräillä mitään muutakaan rojua, sillä pomot ovat aina ennen löytämien tavaroiden ynnäämistä.
Kenttä ei ollut mikään kovinkaan pitkä, muutamia hankalia kohtia vain.

Viimeinen pomokaan ei suurempia tuskia tuottanut, se kaatui jo toisella yrityksellä. Sen liikkeitä oli helpompi lukea kuin edellisen mekaanisen kanan.
Vaikka pomolla olikin kaksi muotoa, ne olivat molemmat melko helppoja. Ensimmäisessä kana teleporttaili eripuolille huonetta. Kätevästi vielä näytettiin, mihin kana seuraavaksi teleporttaa.
Toisessa vaiheessa väisteltiin piikkipalloa ja ammuttiin vihreää alaosaa.

Lopuksi sitten kaiken tämän vaivan jälkeen pääsee mahtavaan bonus-huoneeseen joka on täynnä tähtiä. Kaipa niistä pisteitä sai, itse lensin vain mahdollisimman nopeasti pohjalle.

Eipä ollut kummoinen peli. Yhden iskun kuolemat ja hieman kämäisesti tehty kontrollointi ei ollut hyvä yhdistelmä.
Lisäksi liian hankalasti piilotetut esineet söivät pisteitä.

Dragon Warrior II

Games Beaten: 208/709
Genre: RPG
Goal: Defeat Malroth and Go to Midenhall Castle

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 6/10

On kulunut sata vuotta siitä, kun Erdrick tuhosi lohikäärmeherran. Edelleen hänen sankariteostaan puhutaan ylvääseen sävyyn ritareiden keskuudessa.
Rauha päättyy kuitenkin, kun paha noita Hargon hyökkää Moonbroken linnaan. Hargonin tavoitteena on myös hallita koko maailmaa ja Moonbroke oli vasta alkusoittoa.
Yksi haavoittunut sotilas onnistuu pelastautumaan hyökkäykseltä ja matkustamaan Midenhallin linnaan kertomaan kuninkaalle mitä on käynyt.
Kuningas käskee hänen poikansa, Erdrickin jälkeläisen tuhoamaan Hargonin. Prinssin ei tarvitse kuitenkaan yksin lähteä suorittamaan tätä vaativaa tehtävää, sillä hänellä on kaksi serkkua jotka voisivat auttaa tässä ongelmassa.
Kuitenkin tulee hieman mutkia matkaan sillä Cannockin prinssi on lähtenyt suorittamaan samankaltaista tehtävää ja hänet täytyy paikantaa ensin. Prinsessa sen sijaan oli Moonbroken linnassa hyökkäyksen aikana ja hänen kohtalonsa on epävarma...

Noin puolitoista vuotta kulunut ensimmäisen osan pelaamisesta, nyt oli aika jatkaa sarjaa :)

Mekaanikoiltaan hyvin samanlainen peli, kuin ensimmäinen osa. Taistelujen spawnaaminen on välillä liian nopeaa, hyvä että kerkeää askelta enempää ottaa kartalla kun seuraava taistelu alkaa.
Suurin ero tässä on, että yhden hahmon sijaan pelataankin kolmella.
Taisteluihin sai parempaa rytmikkyyttä kun kaksi hahmoa löi vihollisia ja yksi täytti muiden energioita.
Päähahmolla ei ollut ollenkaan manaa ja kaksi muuta hahmoa hoitivat loitsujen tekemisen mikä oli ihan hyvä juttu, voimakkaimmin lyövä keskittyi vain olennaiseen.

Ai että tässä oli niin mukava edetä kun ei tullut seinää vastaan vihollisten vaikeusasteen takia. Olihan viholliset hieman hankalia mitä syvemmälle pelissä meni, mutta ne oli mahdollista voittaa ilman älytöntä levelien-grindaus maratoonia. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Aluksi pelissä keskitytään muiden hahmojen löytämiseen. Kun hahmot on löydetty erinäisten sattumien kautta, seuraavana tehtävänä on löytää viisi vaakunaa joiden avulla pystyy Hargonin linnassa olevan loitsun murtamaan.
Vaakunat on piilotettu melko hyvin, mutta eri kylien asukkaat antavat vinkkejä niiden löytämiseen. Välillä vinkit olivat hieman kryptisiä joten joutui turvautumaan netin apuun.
RPG -pelit eivät ole muutenkaan siellä kärkikastissa ja turhaudun tietyn pisteen jälkeen näiden kanssa. Tulee sitten välillä mulkoiltua vinkkejä.

Liikkuminen tässä on huomattavasti vapaampaa kuin ensimmäisessä osassa. Pelin edetessä käyttöönsä saa laivan jonka avulla maailman tutkiminen on helppoa. Tässä vaiheessa iski pieni ahdistus, sillä lääniä on melkoisesti ja hajuakaan minne pitäisi mennä :D

Pelin mukana tuli näppärä kartta, joka näyttää alueen lisäksi myös luolastojen ja linnojen pohjapiirrustukset. Näistä näki mistä portaikosta pääsee mihinkin ja myös ansojen paikat. Herääkin kysymys, että miksi edes tehdä mitään ansoja jos kerta ne näkyvät kartalla?
Ehkäpä tämä oli jokin piratismin esto juttu, peli oli hankalampi läpäistä jos ei omistanut aitoa. Mene ja tiedä.

Ensimmäisessä osassa oli muutama komento jotka oli tästä pelistä poistettu. Nyt porraskäytävistä pystyi menemään suoraan ilman erillistä Stairs -komennon käyttöä. Myös Door -komento oli heivattu mäkeen, mutta tilalle oli sitten tullut kolme erilaista avaintyyppiä :D
Nämä avaimet täytyi vielä pelin edetessä löytää. Avaintyyppejä oli siis kolme erilaista, Silver, Jail ja Gold. Olin pelin edetessä onnistunut missaamaan Silver -avaimen ja ihmettelinkin pitkään että milloinhan sen saa.
Hieman outoa pelisuunnittelua kun pelissä pääsi suhteellisen pitkälle ilman tämän avaimen käyttämistä.

Pimeät luolat oli myös poistettu pelistä ja soihtuja ei tarvinnut hamstrata kaupoista. Todella hyvä uudistus, sillä pimeissä luolastoissa vaeltaminen pienessä valossa oli ihan paskaa hommaa. Meni suuntavaisto helposti sekaisin.

Leveliä tässä sai paljon nopeampaa tahtia kuin ykkösessä mikä oli tosi hyvä juttu. Grindaaminen ei edelleenkään ole mitään mielipuuhaa joten eteneminen oli sulavampaa.
Myös kuolemisen jälkeen sai pitää kaikki expat, en muista oliko ykkösessä näin. Ei tarvinnut kuumotella, selviääkö takaisin tallennuspisteelle.

Sitten siirrytäänkin negatiivisiin puoliin.

Ensimmäisenä negatiivisena on tavaravalikon tilan puute. Ensimmäisessä pelissä samantyyppiset tavarat menivät "päällekkäin" ja pystyi kätevästi kantamaan useita tavaroita kerrallaan.
Tässä pelissä yksi tavara vei yhden slotin ja yksi hahmo pystyi maksimissaan kantamaan vain kahdeksaa tavaraa. Tila oli kokoajan lopussa.
Tähän soppaan kun lisätään vielä kaikki tärkeät tavarat ja varusteet, ei montaa muuta tavaraa pystynyt mukana kuljettamaan.
Ehkä tekijät olivat ajatelleet kun kerta tässä on kolme hahmoa, 24 tavarapaikkaa riittää mainiosti. Metsään mentiin ja pahasti.

Sitten vielä kirsikkana kakun päällä on, että jos tavara slotit on täynnä jokaisella hahmolla, jää tavarat keräämättä. Minulla jäi yksi tärkeä tavara saamatta jolla Hargonin linnan lumous poistetaan.
Siinä sitten ihmettelin että mitähän nyt pitää tehdä kunnes netistä lukiessani tajusin, että tärkeä tavara jäi matkan varrelle :D Ei kun takaisin kävelemään...
Olisihan tämän voinut tarkistaa, että tuliko tavara valikkoon vai ei, mutta vitut, kustu mikä kustu.

Seuraavana on aseiden ja armorien tehokkuuden tarkistus ja hinnat. Kaupoista pystyy ostamaan uusia varusteita, mutta niiden hyödyllisyydestä ei ole hajuakaan.
Olisi ihan kiva jos olisi nähnyt kuinka paljon parempi uusi löydetty varuste on vai onko se edes parempi. Kerran ostin överikalliin kilven ja se ei edes ollut parempi mikä minulla oli käytössä.
Toki ennen ostamista voi pelin tallentaa ja ostamisen jälkeen tarkistaa onko tuote parempi ja sitten ladata peli uudelleen jotta rahat säästyy. Hieman vaivalloista kuitenkin.
Loppupään kylissä varusteiden hinnat ovat aivan liian korkeat. Prinsessalle ja prinssille saatava suoja maksaa huimat 65 000 kultaa! Tämän rahamäärän grindaamiseen menee ikä ja terveys.
Netistä tuli silmäiltyä näiden varusteiden tehotaulukkoa jotta pysyisi vähän kärryillä missä mennään.

Sattumalta huomasin netissä yhden vinkin, jonka avulla pystyy rahaa keräämään todella helposti. Katselin ihan muita juttuja kun tämä osui silmiini. Yhden aseen myymällä tienaa 19500 kultaa ja sen voi tehdä niin monta kertaa kuin haluaa sillä pelin kun pelin resetoi, vihollinen keltä aseen saa, tulee takaisin.
Tämän kikan avulla sain ostettua prinsessan/prinssin suojan melko helpolla ja voi pettymysten pettymys kun se oli vain marginaalisesti parempi kuin edellinen suoja. Prinsessan tapauksessa se ei edes hyödyttänyt mitään, sillä pelin edetessä löytää hänelle vielä paremman suojan.
En voi käsittää mitä pelintekijät ovat miettineet. Vihollisista saa 100-300 kultaa per taistelu. Loppupään vihollisista toki enemmän mutta eipä sinne ole asiaa vielä tässä vaiheessa kun varusteita parannellaan.
Siitä voi miettiä kauan menee kerätä 65 000 kultaa :D
Itse keräsin 25 000 kultaa ilman mitään kikkailuja yhteen miekkaan ja siihenkin meinasi mennä järki.

Sitten ehdottomasti pelin paskin osa minkä takia arvosana putoaa samaan ykkösen kanssa. Olisin pykälän paremman antanut koska peli oli ihan mainio. Mutta ei...

Syy tähän on pelin viimeinen alue, Hargonin linna ja sen ympäristö.
Vaikeusaste nousee ihan jäätävästi kun tänne pääsee. Ainut positiivinen asia on, että tänne on laitettu tallennuspiste joka täyttää energiat ja herättää hahmot kuolleista samalla käynnillä. Ei tarvitse erikseen tehdä näitä asioita niin kuin normaaleissa kylissä.

Ei kovinkaan montaa askelta pystynyt tekemään kun viholliset perseraiskasivat melko totaalisesti. Tuurilla jos yhden taistelun onnistui voittamaan, äkkiä takaisin tallentamaan ja parantamaan hahmot.
Tätä showta tuli sitten väännettyä tunteja jotta leveliä sai nostettua ylemmäs.
Vihollisilla on myös halpamaisia taikoja jolla ne voivat tappaa hahmot kerrasta. Monesti RNG oli vielä niiden puolella ja ne saattoivat tappaa kaikki kolme hahmoa yhdellä kierroksella. Mahtavaa.
Myös kaikkiin hahmoihin vahinkoa tekevät taiat olivat ahkerassa käytössä. Jos vihollisia oli vaikka neljä ja kaikki iskivät jokaiseen hahmoon, ei siinä tarvinnut kun huuli pyöreänä katsella, kun energiat vain valuvat viemäriin . Mitään ei ollut tehtävissä.

Viimein rupesi levelit ja energiat olemaan sillä tasolla, että pääsi Hargonin linnaan asti! Linnassa oli hankalia vihollisia ja kolme minibossia. Minibossit eivät olleet mitenkään super hankalia, välillä ne vain tekivät sellaisia asshole liikkeitä joista ei voinut pahemmin selvitä.
Pelin hienon resettinollauksen takia myös nämä minibossit tulevat uudestaan. Opin tämän kantapään kautta kun tuli resetoitua parempien vihollis-spawnien toivossa matkalla linnalle.
Onneksi sentään kuolemasta nämä minibossit eivät tulleet takaisin, se olisi ollut liian brutaalia. Kunhan piti mielessä olla resetoimatta, pääsi Hargonin luokse kävelemään suhteellisen kivuttomasti.

Itse Hargon ei ollut kovinkaan paha vastus, se vain välillä innostui täyttämään energioitaan tiheään tahtiin. Välillä päähahmo onnistui lyömään critical -iskun jolla Hargon kaatui laakista.

Eihän tämä tietenkään vielä tähän päättynyt, sehän oli selvä.
Viimeisenä vastuksena tässä pelissä oli jokin lohikäärmehirviö Malroth. Tämä olikin sitten ihan toista luokkaa kuin Hargon. Jäätävän kovia iskuja ja liiallista energioiden täyttöä maksimiin.
Tuuri ei ollut puolellani. Jouduin tätä Malroth - tallennuspiste -väliä ravaamaan jonkun 6h jotta sain sen viimein kukistettua. Monesti matkanteko tyssäsi jo ennen linnaa tai sitten linnassa, epäreilujen vihollisten takia.
Viimein palaset loksahtivat kohdilleen ja Malroth ei täyttänytkään energioitaan ja iski muita partyn hahmoja ja päähahmo sai rauhassa hakata siltä nirrin pois. Todella tiukoille se meni tällä läpimenneellä yritykselläkin, ei olisi montaa iskua päähahmo enää kestänyt.

Ei voi muuta sanoa kun että paskaa. Tuuriin pohjautuva vaikeusaste on kyllä ihan omaa luokkaansa. Tässä ei ollut mitään tekemistä taktiikan kanssa. Malrothin iskut olivat niin omaa luokkaansa, että se sai muutamalla lyönnillä hengen pois. Hienoa kun piti arvailla, ketä se meinaa lyödä ja sen pohjalta etukäteen laittaa healaus loitsut menemään randomilla joillekin hahmoille.
Sitten kun oli saanut mukavasti energiaa pois, se käyttää loitsun ja täyttää kaikki energiansa.

Ärsyttää kyllä kun tämä loppu oli tälläinen. Toivottavasti kolmosen kanssa ollaan oltu sitten vähän fiksumpia.