RoboWarrior

Games Beaten: 252/709

Genre: Action

Goal: Defeat dictator Xur (Period 8-5)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Kaukaisessa tulevaisuudessa, ylikansoitus ja saastuttaminen ovat saaneet maapallon lähelle turmiota. Johtajilla ei ole ratkaisua tähän ongelmaan, joten he ottavat yhteyttä viisaaseen tiedemieheen, Altileen.

Ei mennyt kauaakaan, kun Altile oli jo kehittänyt maapalloa helpottavia laitteita.

Eletään vuotta 2395 ja maapallon tiedemiehet seuraavat Altilen neuvoja näin ollen onnistuvat luomaan keinotekoisen planeetan minne siirretään ihmisiä ylikansoittuneelta maapallolta.

Käy kuitenkin niin, että Altile kuolee tämän prosessin aikana ja ei näe unelmansa toteutuvan. Tiedemiehet päättävät nimetä uuden keinotekoisen planeetan hänen mukaansa kunnianosoitukseksi.

Näiden kahden planeetan kansojen välille syttyy kuitenkin sota, mutta kuitenkin homma kuolee heti alkuunsa.

Maapalloa suojelemassa olleet RoboWarriorit jotka ovat puoliksi koneita ja puoliksi miehiä poistetaan käytöstä. Näin nämä kaksi planeettaa elää sotakirveet haudattuna.

Vuonna 2036 J.A (jälkeen Altilen) toisen ulottuvuuden Xanthon valtakunnasta nousee diktaattori Xur ja hänen tarkoituksenaan on hyökätä Altileen.

Hän kytkee planeetan erikoisvalmisteisen säätä hallitsevan koneen pois päältä ja laittaa rauhaa rakastavan kansan kärsimään kovasta kylmyydestä.

Xanthon muukalaiset muuttavat planeetan kauniin vehreän luonnon jätemaaksi vain ajaen omia pirullisia etujaan.

Kansan täytyy lähteä evakkoon. Ennen poistumista he onnistuvat lähettämään avunpyynnön maapallolle.

Maapallo noteeraa viestin ja he kytkevät oitis päälle Z-Type Earth Defence kyborgin eli lyhenteeltään ZED. Tämä on voimakkain kaikista RoboWarrioreista.

ZED laitetaan taisteluvalmiuteen ja hänelle annetaan nopein avaruusalus jotta hän pääsisi mahdollisimman nopeasti Altilelle.

Nyt on vain ZEDistä kiinni, saako hän Xurin ja kaikki Xanthon muukalaiset häädettyä pois sekä palautettua planeetan normaaliin tilaansa.

Yksi viimeisistä lapsuuden peleistä mitä en ollut vielä läpäissyt.

Kyllähän tätä tuli paljon pelattua, mutta matka katkesi aina viimeistään seiskamaan ensimmäiseen pomoon.

Pelityylini oli silloin täysin väärä, tämä vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkaa työskentelyä.

Ajattelin, että hieman testailen tätä vielä näin vuoden päätteeksi, mutta en uskonut tämän menevän ensimmäisellä yrityksellä läpi :D

Turhaan kuumottelin tämän pelin kanssa, hyvin helpostihan se meni läpi.

Toki tässä auttoi lapsuuden muistot, sillä tässä on aika vittumaisia ratkaisuja jos ihan ensimmäistä kertaa pelailee.

Peli sisältää 19 kenttää ja 7 pomoa jotka on jaettu 8 osioon. Osiot eivät ole mitenkään järkevästi jaoteltu, vaan joissain saattaa olla enemmän kenttiä kuin toisissa.

Verkkaisen tahtinsa vuoksi, tämä ei ole ihan se nopein projekti ja pitää pelata yhdeltä istumalta läpi ellei sitten jätä konetta päälle :D

Japanissa tämän pelin nimi on Bomber King ja ilmeisesti piti olla jonkinnäköinen jatko-osa Bombermanille.

Kyllähän tällä yhtenäistä on Bombermanin kanssa, täytyy tuhota maaperää pommilla ja vihollisia siinä samalla.

Kenttien ideana on tuhota maaperää päästäkseen kentän loppuun. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan lopusta täytyy pommittamalla etsiä avain joka avaa lukitun oven.

Maaperästä voi myös paljastua erilaisia helpottavia tavaroita joten kaikki kannattaa kyllä pommittaa vaikka se onkin aika työlästä.

Maaperää tuhotaan pommeilla jotka eivät ole valitettavasti loputtomia. Ne loppuvat hyvinkin helposti ja niitä saa takaisin tappamalla vihollisia pyssyn avulla.

Pelissä on myös aika joka toimii samalla myös energiapalkkina. Näemmä toinen peli putkeen missä on ympäristöongelmaa ja tälläinen energiapalkki.

Malttamattomuus oli se isoin ongelma lapsena pelatessani, en millään viitsinyt tuhota kaikkea näkyvää maaperää. Tämä sitten kostautui kun inventaario ammotti tyhjyyttään pelin loppupuolella.

Inventaarion voi täyttää seuraavanlaisilla tavaroilla:

Kynttilä: valaisee bonusalueet ja pimeät kentät. Se kuitenkin kestää vain hetken aikaa.

Energiantäyttö: täyttää energiat kokonaisuudessaan.

Saapas: nopeuttaa kävelyä hetkeksi.

Ohjus: todella tehokas pomoja vastaan ja rikkoo maaperää pitkän suoran verran.

Salama: tuhoaa kaikki viholliset ruudulta.

Ristitulitus: ampuu ammuksia neljään suuntaan samaan aikaan.

Uimarengas: pystyy kävelemään veden päällä 20 sekunnin ajan.

Lyhty: valaisee pimeät alueet kokonaan ja se kestää koko kentän ajan.

Megaton -pommi: tuhoaa kaikki viholliset ja maaperän ruudun kokoiselta alueelta. On myös erittäin tehokas pomoja vastaan.

Löytyy myös muutama muu tavara mitkä ei näy inventaariossa:

Suojakilpi: suojaa ZEDiä jonkin aikaa kaikilta hyökkäyksiltä.

Mitali: toimii valuuttana pelissä. Pomojen jälkeen tulee kauppa missä nämä voi törsätä.

Tähdet: todella turha, saa vain pisteitä, jee!

Hudson Bee: myös tähän peliin on totta kai pitänyt sisällyttää Hudson Bee. Keräämää tämän, se antaa randomisti jonkun inventaarioon tulevista tavaroista.

Voimapallo: parantaa aseen ampumispituutta.

Pommit: antaa 10 pommia lisää.

Energiayksikkö: antaa pienen määrän energiaa lisää.

Näiden lisäksi joissain kentissä on malja -aarre joka on pakko löytää ja kerätä. Jos tätä ei tee, kenttä looppaa loputtomasti.

Kentistä löytyy randomilla rappukäytäviä jotka vievät pieneen bonus mestaan. Nämä paikat ovat pimeitä ja ne voi valaista joko kynttilöillä tai lyhdyllä.

Lyhdyn käyttö kuitenkin olisi melkoisen överiä, sillä nämä eivät ole kovin pitkiä ja lyhtyjä kannattaa säästää muualle niiden harvinaisuutensa vuoksi.

Kynttilän avulla sitten pyöritään etsien tavaroita ja väistellen vihollisia. 

Nämä pystyy periaatteessa hoitamaan ilman kynttilää täysin pimeässäkin, mutta rappukäytävän löytäminen on melkoista tuuria kun mesta looppaa tietyn ajan jälkeen :D

Tästä pääsemmekin pelin isoimpaan ongelmaan, kuolemiseen. Se on tässä todella armotonta. Vaikka peliä saa jatkaa loputtomasti, KAIKKIEN inventaariossa olevien tavaroiden määrä puolittuu...

Tämän takia pelissä saa edetä todella varovasti että ei itseään tapa vahingossa omalla pommilla sillä se on suurin syy kuolemiseen.

Viholliset eivät tee paljoa vahinkoa verrattuna pommiin. Energiaa/aikaa pitää jatkuvasti seurailla sillä jos se on liian alhaalla pommiin osuttaessa, henki lähtee.

Tätä inhaa asiaa kävi jatkuvasti lapsena pelatessani, todella mukava kun ne pienet määrät kerättyä tavaraa vielä puolittuivat :D

Nytkin tällä ainoalla läpi menneellä yrityksellä menin kuolemaan. Vihollisilla on inha tapa töniä ZEDiä ammuksilla sekä ruhoillaan ja ne onnistuivatkin työntämään Zenin omaan pommiin. Totta kai energiat olivat juuri niin alhaalla että henki lähti.

Onneksi olin kerännyt kentistä paljon kaikkea, joten tämä ei ollut katastrofaalinen tilanne. Onneksi kuolema jäi tähän yhteen, sillä jos loppupään kentissä olisi käynyt samoin, se olisi ollut resetin paikka.

Kuoleman jälkeen pommeja on käytössä 50, ja ne ei millään riitä hidastempoisiin loppukenttiin. Pommien keräilyynkään ei ole mahdollisuutta, sillä tuskin olisi monta energiantäyttöä jemmassa :(

Kentistä löytyy myös toisenlainen bonushuone, mistä löytyy leijonapatsaita. Jos patsaat rikkoo oikeassa järjestyksessä, saa niistä laadukkaita tavaroita.

Mutta jos kerrankin tuhoaa väärän ensimmäisenä, ei huoneesta saa mitään. Eikä huonetta voi resetoida, se on kerrasta poikki.

Kenttiä on siis kahdenlaisia erilaisia, valoisia ja pimeitä. Pimeät mestat ovat saatanasta pelkkien kynttilöiden kanssa tai saatikka ilman mitään valoa. Loppupään pimeitä kenttiä ei vaan voi mitenkään päästä ilman lyhtyä läpi.

Sitten kun pimeästä kentästä pitää kerätä malja jotta se ei enää looppaisi, ihan mahdoton tietää täydessä pimeydessä looppaako kenttä vai ei :D

Tykkäsin kun peli heti alusta asti opetti mekaniikat. Jo ensimmäisessä kentässä täytyi löytää malja jotta looppaaminen loppuisi. 

Tässä ensimmäisessä kentässä on myös pieni lähde joka näyttää hieman epäilyttävälle. Lapsena kun oli tylsää ja paljon luppoaikaa, tuli tämäkin selvitettyä että kiviseinää pommittaessa lähteeseen pääsee kävelemään!

Tämän jälkeen kun vilkaisi inventaariota, huomasi, että kaikki tavaroiden määrät olivat tuplaantuneet! Tämä sama lähde löytyy myöhemmästä kentästä ja on kyllä todella hyvä juttu saada lisää tavaraa.

Pelin toisessa kentässä vastaan tulee kiviseinä jossa äkkiseltään ei näy mitään kohtaa mistä pääsisi läpi. No, eri kohtia kun pommitti useampaan kertaan aukesi reitti eteenpäin :)

Peli meneekin loppupuolella hieman överiksi, näiden ei niin selkeiden pommitettavien seinien kanssa, niitä löytyykin paljon. Tuskaista nämä ovat pimeissä kentissä ja ilman lyhtyä... :D

Tykkään paljon tämän pelin pomoista, ne on siistejä! Ne vain ovat liian helppoja jos on jaksanut keräillä tavaroita. Varsinkin ohjukset tuhoavat pomot muutamalla iskulla.

Pommeja ei näihin kannata käyttää, niitä kuluu ihan liikaa ja ne menevät todella helposti ohi.

Pomojen vaikeusaste nousee jyrkästi jos tavarat ovat vähissä. Varsinkin seiskamaan ensimmäinen pomo, Lian on käytännössä mahdoton pelkillä pommeilla.

Se lentelee veden yllä ja välillä tulee alas jotta sitä voisi pommittaa. Aivan mahdoton ajoittaa hitaasti räjähtävällä pommilla.

Tähän se pienen pelaajan matka päättyi viimeistään kun tavarat olivat lopussa. Nythän se meni aivan helposti läpi, ei minkäänlaista ongelmaa.

Viimeisen maan kentät olivat kunnon pommisyöppöjä. Viimeistään tässä vaiheessa kannatti käyttää kikkaa, että kerää täydet 99 pommia edellisen kentän lopussa.

Lentäviä vihollisia tulee jatkuvasti ruudun ulkopuolelta ja pommit saa nopeasti kerättyä täyteen.

Viimeisessä kentässä joutui tästä huolimatta hieman keräämään pommeja, siinä oli niin paljon pommitettavia kiviseiniä.

Loppuhuipennuksessa täytyi taistella putkeen kahta pomoa vastaan. Ensin tuli tämän kahdeksannen maan loppari, Gholem joka imaisi ohjuksen poikineen.

Sitten vielä itse diktaattori Xur, joka ei hirveästi eronnut muutamasta aikaisemmasta pomosta.

Se viskoi jotain öttiäisiä ja liiteli ympäriinsä. 

Säästämäni neljä Megaton -pommia heti ensimmäisenä käyttöön ja loput iskut ohjuksilla, helppo homma.

Ai että mä tykkäsin tästä pelistä, mikä on kyllä varmasti tullut ilmi! En edes muistanut että tämä näin hyvä olisi ollut.

Tälläinen hitaasti etenevä maaperän tuhoaminen ei ole kaikkien juttu, mutta itse tykkäsin.

Valoisien kenttien biisi on ihan helvetin kova, se löytyy minun Top-30 NES-biisit -listaltakin :)

Hieman arvosanaa rokottaa ajan ja energiapalkin yhdistäminen ja pommien keräily. Pommit olisivat hyvin voineet olla loputtomat niin kuin Game Boy -versiossa.

Captain Planet and the Planeteers

Games Beaten: 251/709

Genre: Shooter/Action

Goal: Defeat Duke Nukem (Stage 5-2)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Maapallo on vaarassa! Maapallon henki, Gaia ei enää kestä tätä tilannetta, missä maata tuhotaan ja saastutetaan. Gaialla on viisi taikasormusta jotka sijaitsevat Toivo-saarella.

Nämä viisi sormusta hän jakaa nuorille joista tulee sitten Planeteersseja, maapallon suojelijoita!

Jokainen sormus sisältää yhden elementin:

Kwame Afrikasta saa maa-elementin, Wheeler Pohjois-Amerikasta saa tuli-elementin, Linka Neuvostoliitosta saa tuuli-elementin, Gi Aasiasta saa vesi-elementin ja Ma-Ti Etelä-Amerikasta saa sydän-elementin.

Nämä elementit yhdistettynä luodaan maailman pelastaja Captain Planet!

Tämä ympäristön suojelija hyödyntää näitä kaikkia elementtejä ja taistelee urheasti vihollisia vastaan jotka saastuttavat maapalloamme.

Saako Captain Planet saastuttajat kuriin?

Voi voi, jälleen yksi potentiaalinen peli pilattu kaikella turhalla paskalla.

Huonot hitboxit, trollaavat kentät, nihkeät kontrollit.

Onneksi tässä oli loputtomat continuet ja vielä kenttien väissä passut, muuten olisi vaikeusaste noussut pilviin.

Peli on jaettu kahdenlaisiin osioihin; Planeteerseilla pelattaviin Shooter -osuuksiin ja sitten itse Captain Planetilla pelattaviin sokkelomaisiin lentelypätkiin.

Jokainen pelin viidestä kentästä sisältää molemmat osiot ja tässä Captain Planet -osiossa pääsi taistelemaan pomoa vastaan.

Planeteersit käyttävät apunaan erilaisia aluksia suojellakseen rakasta planeettaamme. Välillä lennellään hävittäjällä, välillä lentokoneella ja kerran sukellellaan meren syvyyksissä sukellusveneellä.

Kuten aikaisemmin selvisinkin, jokaisella Planeteersilla on käytössään jokin elementti. Elementtejä ovat maa, ilma, vesi, tuli ja sydän.

Maa ja tuli ovat enemmän hyökkäykseen tarkoitettuja ja ilma puolustusta varten. Veden käyttötarkoitusta en oikein tajunnut, täysin turha kun se ei tehnyt mitään vahinkoa vihollisiin.

Sydän on kanssa melkoisen erikoinen, sitä käytettiin kentistä löytyvien eläimien manipuloimiseen. Hieman sädettä elukalle ja se rupesi tekemään asioita hyödyksesi!

Manipuloitavat eläimet on näppärästi keltaisen värisiä joten ne erotti helposti.

Oikeastaan tuli oli ainut mitä näissä kannatti käyttää, se vastasi eniten Shooter -pelien ammuksia. Viholliset pudottivat välillä asepäivityksiä joiden avulla alus pystyi ampumaan useampia ammuksia kerralla.

Nämäkin päivitykset vaikuttivat vain tuli-elementtiin joten muut olivat lähes hyödyttömiä.

Jokaisessa tälläisessä kentässä on jokin ympäristöä suojeleva teema. Joko yritetään estää rekkoja dumppaamasta öljyä veteen, siirretään norsut turvallisempaan paikkaan tai jopa yritetään estää reijän ilmestyminen otsonikerrokseen :D

Jokainen näistä kentistä aiheutti suurta tuskaa. Nämä sisälsivät pientä puzzlea ja ei ollut aina ihan selkeää mitä piti tehdä. No, tämä oli ihan fine, erilaisten puzzlejen selvittäminen oli mukavaa hommaa.

En vain tykännyt miten julmasti nämä kentät oli tehty. Samoja kohtia joutui pelaamaan monesti jotta ne oppi ulkoa, sillä peli heitti aina eteen sellaista settiä jota ei voinut oikein kerralla selvittää.

Kunnon trial 'n' error bullshittiä.

Myös näiden alusten hitboxit oli kustu loistavasti ja monet kuolemat tuli ihan turhaan kun ei tarpeeksi tarkkaan seurannut missä alus kulki.

Hienoa että aluksen etureunalla sai mennä jopa maaperän sisälle ilman osumaa mutta peräpäässä riitti ilmakosketus :D

Kentät olivat vielä pääosin pikkutarkkaa nyhräämistä kapeiden käytävien läpi joten täytyi muuttaa ajatusmaailmaansa aluksen suhteen.

Alukset ohjautuivat todella ärsyttävästi. Ylös- ja alaspäin se liikkui kuin rasvattu, mutta eteen ja taakse kiihtyvyys oli hyvin tahmeaa.

Kun tälläinen Shooter kenttä on läpäisty, yhdistää Planeteerssit voimansa ja yhteisvoimin he luovat Captain Planetin!

Kapteenilla lennetään sitten vihulaisen tukikohtaan ja käydään antamassa sille nenään.

Nämä kentät ovat sokkeloisia ja melko pitkiä. Kentät sisältävät vielä yksilöllisiä elementtejä jotka tappavat laakista vaikka energiat olisivat täynnä.

Näitä olivat esim. myrkky, laava ja tappavat kuplat :D

Nyt päästääkin puhumaan pelin energiapalkista. Shooterkentissä tämä ei ollut vielä mitenkään ongelma, sillä näissä kentissä alus tuhoutuu aina yhdestä iskusta ja aseet kuluttavat hitaaseen tahtiin yläkulmassa olevaa ase-energiaa.

Näihinpä Captain Planet -kenttiin on näppärästi yhdistetty ase-energia ja hahmon energia!

Vielä kirsikkana kakun päällä tämä palkki kului itsestään alaspäin jos hidasteli tarpeeksi...

Aseet ovat muuttaneet muotoaan näissä kentissä ja ne ovat lähinnä itsepuolustusta varten. Kapteeni muuttuu valitsemaksi elementiksi ja sillä voi jyrätä vihollisia päin tai päästä jonkin tappavan asian ohi.

Eri elementit toimivat eri asioiden kanssa ja tämä selviää vaan testailemalla.

Näitä elementtejä ei kannata käyttää kuin pienen hetken verran, sillä ne kuluttavat palkin nopeammin kuin ehdit sanoa Planeteers.

Vihollisiin osuminen on myös todella huono juttu sillä ne tekevät paljon vahinkoa. Paras tilannehan on, että olet osunut liikaa vihollisiin ja energiapalkki on lähes nollassa. 

Vastaan tulee kohta, mistä ei voi päästä ohi ilman jonkin elementin apua, mutta ase-energia ei riitä sen ohittamiseen. Ei auta kun tappaa itsensä.

Uskomattoman rasittavaa pelisuunnittelua. Kerta näitä elementtejä täytyy hyödyntää jatkuvasti niin miksi ei olisi voinut tehdä kahta erillistä palkkia.

Onnistuin yhden kerran softlockaamaan pelin tämän ase-energian loppumisen takia. Hämähäkki ampui seitin Kapteeniin ja siitä ei päässyt pois kuin tuli-elementin avulla.

Yleensä hämähäkki tuli ampumaan jumissa olevan Kapteenin hengiltä, mutta tämä kaveri päättikin hävitä ruudulta ja jäin jumiin. Passu tuli taas tarpeeseen!

Onneksi pääaseena Kapteeni käytti nyrkkejään jotka ei kuluttaneet mitään.

Kentistä saa kyllä reilusti energiaa, lisäreitä ja kuolemattomuus suojan, mutta peli arpoo randomisti, minkä näistä tulee joten jotkin kohdat on mahdottomia mennä jos huono tuuri käy.

Huomasin myös pelin edetessä, että maksimi lisärimäärä on neljä. Pelihän alkaa aina Game Overin jälkeen tuolla määrällä :D

Hyvällä tuurilla voi määrän saada pysymään tuossa jos kuolemisen jälkeen apukeinot ovat armollisia, mutta kummallinen ratkaisu joka tapauksessa.

Näiden apukeinojen kerääminenkin on oma prosessinsa. Jos jokin vihollinen tai muu pudottaa jonkin apukeinon, se pitää samantien käydä poimimassa. Muussa tapauksessa se tippuu maahan ja häviää.

Kenttiin ripoteltujen apukeinojen kanssa on hieman erilainen kuvio. Ne rullaavat ruletin tavoin ja pitää itse ajoittaa jos mieli saada jonkun tietyn apukeinon. 

Mutta, liian lähellä ei saanut tätä rullaamista katsella vaan tavara tippui maahan jos näin meni tekemään. Uskomattomia ratkaisuja.

Vaikka kentät olivatkin erittäin burtaaleja, pomot oli vastaavasti naurettavan helppoja. Jokainen pomo ei ollut suoraviivainen vaan kaikkiin piti hyödyntää jotain elementtiä ja pohtia miten se tapetaan. Hauska idea!

Esimerkiksi ensimmäisessä pomossa täytyi vesi-elementin avulla päästä robottikourien ohi jotka muutoin nappasi otteeseensa. Kun kourat oli ohitettu, piti muutaman kerran käydä hakkaamassa nyrkillä masiinan hytin ikkunaan. Helppo homma kun sen keksi.

Kaksi viimeistä kenttää, voi elämä miten pikkutarkkaa nyhräämistä. Ensin lenneltiin hävittäjällä Pohjoisnavalla todella kapeissa käytävissä ja väisteltiin trollaavasti putoavia lumikasoja sekä ruudun ulkopuolelta tulevia ammuksia.

Tämä kenttä ei ollut muuta kuin vittumaista ulkoa opettelua alusta loppuun. Kyllähän se sitten viimein meni kun useamman tunnin oli opetellut kohdat ulkoa.

Viimeinen Captain Planet -osio oli kanssa melkoista tarkkuustyötä. Kapeita käytäviä joiden seinämät oli totta kai kuolettavaa materiaalia. Tämä vaati hieman tuuria, että sai oikeanlaisia apukeinoja tiettyihin kohtiin.

Sitten vielä Duke Nukemin kanssa pienet väännöt. Ja ei, tämä ei ole se hienoja one linereitä heittävä naistenmies, vaan jokin keltainen Hawaji -paitaan sonnustautunut kivi-ukko.

Tämä taistelu oli erittäin nerokas! Huone sisälsi pieniä palkkeja joita täytyi käydä nyrkin avulla kääntämässä jotta Duke Nukemin ampuma ammus osuisi hänen yläpuolellaan olevaan koneeseen tuhoten suojakentän.

Tähän meni kyllä yritys poikineen jotta oikean kombinaation keksi. Duke ampuu vielä pienemmän ammuksen Kapteenia kohti jota ei aina huomannut miettiessä oikeaa järjestystä.

Kun voimakenttä oli tuhoutunut, ei kun Dukea nyrkillä naamaan ja homma oli siinä :)

Harmi kun tämä oli kustu kaikella typerällä ja rasittavalla, pienillä muutoksilla tästä olisi saanut mainion pelin. Graafisestihan tämä on nättiä kuin mikä. Musiikit sen sijaan ovat ikävää pörinää joka vain rupesi ärsyttämään jos jossain kentässä jumitti pidempään.

Bases Loaded II: Second Season

Games Beaten: 250/709

Genre: Sports

Goal: Win World Series (79 Games)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 5/10

Tällä hetkellä olo on hyvin raukea koska tämä megalomaaninen projekti on takanapäin.

Olin hyvin varautunut tämän pelaamiseen sillä tein päätöksen, että tämä toinen osa on pelattava 200-300 -pelin välimaastossa.

Sehän sitten löysi paikkansa puolesta välistä.

Pelihän on ensimmäisen osan kaltaista pesistä ainoastaan sillä erolla, että tässä joutui oikeasti pelaamaan ottelut eikä vaan "juustoilla" niitä läpi.

Toki tästäkin löytyi pienet juustot, mutta ei läheskään ykkösen mittakaavassa.

Ensimmäisestä osasta poiketen, tässä täytyi voittaa 79 ottelua 80 sijaan. En tiedä mihin se yksi ottelua hävisi :D

Vaikka pelin tavoitteessa sanotaan, että 79 ottelua täytyi voittaa, niin tämä ei pitänyt täysin paikkaansa.

Näihin otteluihin mahtui yksi tasapeli ja kaksi häviötäkin ja ei tullut mitään ylimääräistä pelaamista, peli vain antoi uuden koodin seuraavaan otteluun.

Ilmeisesti täytyi olla tietty määrä voittoja jotta pääsisi loppuotteluihin.

Joka tapauksessa, ensin täytyi pelata 74 liigaottelua jonka jälkeen tuli vielä viisi maailmanmestaruusottelua.

Kun ottelun voitti, tuli jonkinlaisia kehittymiskäyriä ja näki miten mikäkin pelaaja on kehittynyt.

En tajunnut tästä juuri mitään, välillä arvot olivat reilusti plussalla ja välillä miinuksella. Ne saattoivat vaihdella rajusti peräkkäisten otteluiden jälkeen :D

En tiedä, vaikuttiko ottelun tapahtumat miten rajusti näihin. En kyllä huomannut juurikaan mitään muutoksia pelaajissa vaikka arvot vaihtelevatkin, ehkäpä tämä oli vain joku kosmeettinen juttu.

Valitsin tietysti statseiltaan parhaan joukkueen eli New Yorkin. Tämän pelin kanssa ei edes kannattanut harkita mitään muuta :D

Ja niin lähdin mustavalkoisen joukkueen kanssa urheasti etenemään, mutta jo alkumetreillä tuli pahasti pataan.

Vastustajat tuntuivat mahdottomilta ja ne voittivatkin monia pelejä putkeen. Tämä ei minulle kelvannut ja resetin kautta saman vastustajan kimppuun kunnes se taipui.

Tähän saattoikin mennä useampi tunti ja eteneminen oli tuskallisen hidasta.

Ongelmana oli lähinnä syöttäminen. Vastustajat osuivat palloihin todella isolla prosentilla ja tekivät paljon juoksuja. Jos päästi vastustajan pelaajan kakkospesälle, melkein takuuvarmasti ne onnistuivat siitä juoksun saamaan, polttaminen oli hankalaa.

Hieman TMR:n läpäisyä silmäillessäni huomasin, että hän käytti paljon syöttäjää no: 13 eli Stameria. Tietynlaisella heittotyylillä vastustaja ei osunut juurikaan palloihin vaan paloi samantien.

Yritin kopioida tätä tyyliä huonolla menestyksellä. Luovutin ja rupesin tutkailemaan muita syöttäjiä. Löytyikin sellainen itselle sopiva, numerolla 17 pelaava Taksen.

Onnistuin kehittämään syöttötavan johon ei viholliset osuneet juuri ollenkaan, noin 80% syötöistä lyötiin ohi. Tämä meni niin, että ensin näpäytti ylöspäin ja A-nappia samaan aikaan. Tämän jälkeen painoi yläviistoon lyöjän suuntaan. Suunta riippui kumpi kätinen lyöjä oli.

Syöttäminen ja lyöminen on jaettu yhdeksänosaiseen ruudukkoon. Jostain syystä kun Taksenilla syötti tähän tiettyyn kulmaan, ei vastustaja onnistunut lyömään palloon.

Tämän kikan avulla etenin hetken aikaa ihan leppoisasti, riippui ihan tuosta 80/20% tuurista miten ne osuivat palloon. 

No, hommahan sitten tyssähti täysin matsiin 16. Tämä kikka ei enää toiminutkaan kun vastustajat pahenivat.

Piti keksiä jotain muuta, sillä jumitin tässä matsissa tunteja. Näin jälkeen päin ajateltuna tämänhän olisi voinut vaan hävitä ja siirtyä seuraavaan, mutta onneksi en näin tehnyt, sillä sai arvokasta oppia tämän kanssa taistellessa josta oli paljon hyötyä myöhemmissä peleissä.

Pienet vinkit jälleen TMR:n läpäisystä ja sieltähän löytyikin pelin isoin juustoilu, pelaajien polttaminen.

Jostain syystä kun vastustajan pelaaja pääsee ensimmäiselle pesälle ja tämän jälkeen rupeaa heittelemään palloa ensimmäisen ja kotipesän välillä, saattaa ykköseltä kotipesälle heitettäessä vastustajan pelaaja lähteä kirmaamaan kakkospesälle.

Oikeanlaisen ajoituksen turvin, juuri ennen kuin vastustajan pelaaja on pääsemässä kakkospesälle heittää pallon sinne, yrittää pelaaja päästä takaisin ykköselle. Nyt on vastustan ukko saatu mukavaan jumitilaan.

Tässä vaiheessa voi valita kummalle pesälle pelaajan polttaa, täytyy vain heittää pallo kohti pesää juuri kun pelaaja on syöksymässä siihen.

Aivan mahtava kikka, tämän avulla ei pelaajat pääse ensimmäistä pesää pidemmälle :)

Oli toki tämänkin kikan kanssa pieni mahdollisuus häviöön, sillä välillä ei vaan saanut millään juoksuja tehtyä, palloon osuminen oli tiukassa :D

Tai sitten lyöty pallo lensi suoraan jonkun räpylään, miten ne vastustajan pelaajat sattuivatkin olemaan melkein aina oikeassa paikassa.

Sitten vastustaja välillä teki kunnareita ja jos itse ei ollut onnistunut kun yhden juoksun saamaan, turpiin tuli...

Ilman tätä polttokikkaa, loppupään matsit olisivat olleet ihan jäätävän vaikeita. Kyllä ne olisi päässyt tuurin avulla viimein läpi, mutta aikaa olisi kulunut melkoisesti.

Tässähän kävi nimittäin niin, että nämä syöttöjuustoilut heikkenivät koko ajan mitä pidemmälle pelissä eteni. 80/20% osumat olikin muuttunut 30/70%.

Otin vielä toisen syöttäjän Taksenin kaveriksi, numerolla 11 pelaavan Abbeyn. Tällä pelaajalla heittokohta oli täysin päinvastainen, piti heittää alaviistoon. Mutta hyvin toimi, jopa paremmin kuin Taksenin heitot, sillä monesti jos pelaaja osui palloon, se vieri vain pienen matkan ja pelaaja oli helppo polttaa ensimmäiselle pesälle.

Pelissä on jännä mekaniikka, että voiton jälkeen samaa syöttäjää ei voi käyttää hetkeen. En tiedä onko tämä jossain virallisissa Baseballin säännöissä, en ole lajia seurannut.

Kuitenkin resetin avulla sai tämän syöttäjän samantien takaisin, ilmeisesti koodausvirhe?

En kuitenkaan jaksanut aina joka matsin jälkeen alkaa näppäilemään salasanaa joten kahden matsin putki kahdella hyvällä syöttäjällä maistui :)

Peli heitti vielä yhden ihanan kierrepallon naamaan. D.C. joukkueella oli niin vittumainen syöttäjä, että sen heittoihin ei vaan osunut millään. Ensinnäkin se heitti erittäin kieroja heittoja ja toisekseen jos sattui tulemaan suora heitto, meni maila pallosta läpi. Todella mukava bugi ja reilu syöttäjä :D

Yksi matsi päättyi tasapeliin ja toinen D.C.n voittoon kun en vaan enää jaksanut yrittää tämän bugisen paskan kanssa.

Joskus jos syöttäjä heitteli paljon laittomia putkeen, vastustaja vaihtoi syöttäjää. Tämä ei helpolla onnistunut, mutta jos näin tapahtui, se oli pelastus. Ei muut syöttäjät olleet ihan niin vittumaisia kun tämä numero 15.

Kyllähän tässä muitakin bugeja oli kuten pelaaja heittää väärälle pesälle tai ihan täysin väärään suuntaan vaikka siellä ei ole ketään. Erittäin rasittavaa kun selvästi painoi heiton oikeaan suuntaan.

Välillä pelaajat eivät millään meinanneet siirtyä seuraavalle pesälle tai takaisin aikaisemmalle vaikka kuinka takoi nappeja. Paloin monesti hyvistä asemista tämän takia kun pelaaja ei vaan lähtenyt etenemään tarpeeksi aikaiseen.

En voi ymmärtää että kun tehdään tälläinen isokokoinen jatko-osa ja vielä luultavasti samalla moottorilla kuin ensimmäinen, eikö tätä olisi voinut hioa vähän paremmin.

Kun liigamatsit olivat ohi, jäljellä oli enää viisi matsia L.A.:ta vastaan. Olipa positiivinen yllätys, että tämä joukkue oli ihan läpsyttelyä.

Syöttivät suoria ja ne oli helppo polttaa jos joku onnistui pääsemään ensimmäiselle pesälle. Vanha kunnon syöttö juustoilu toimi tätä vastaan melko hyvin :D

Yhden pelin hävisin kun en vaan saanut millään juoksua tehtyä ja L.A. pisti pari kunnaria pöytään.

Tuskien taival on nyt onneksi ohi. Niin puuduttavaa pelata 20-30min yhtä matsia ja varsinkin jos sen joutui uudelleen pelaamaan :D

Jos onnistuin saamaan ensimmäisissä vuoropareissa reilusti juoksuja, nopeutin muita vuoropareja tekemällä omilla lyöntivuoroilla pelkkiä näpyjä jotta pelaajani palaisi nopeammin.

Tätä tuli käytettyä varsinkin pelin loppupuolella kun alkoi kaikki asiat olemaan hyvin lihasmuistissa.

Vielähän tuolla olisi monta pesispeliä jäljellä ja ah niin ihanat Bases Loaded 3 ja 4, mutta ne ovat onneksi hieman lyhyempiä kuin tämä.