The Battle of Olympus

Games Beaten: 401/709

Genre: Action/Adventure

Goal: Defeat Hades and Save Helene

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 5/10

Tämä on muinainen tarina ajasta, milloin ihminen ja Jumalat elivät yhdessä. Alueella jota kutsuttiin Peloponnesokseksi, sijaitsi rauhallinen kylä, nimeltä Elis. Eliksessä asuu oikeudenmukaisin neito ja urhea nuorimies, Orpheus.

Helene ja Orpheus vannoivat toisilleen ikuista rakkautta. Mutta valitettavasti Helene joutui käärmeen myrkyllisten hampaiden uhriksi ja menehtyi. Orpheus suri Helenen kuolemaa kolme päivää ja kolme yötä kunnes kuuli rakkauden Jumalattaren, Aphroditen äänen.

"Olen seurannut sinun rakkauttasi ja tiedän sen syvän surun tunteen mitä käyt läpi. Helene ei ole oikeasti kuollut vaan alamaailman kuningas, Hades nappasi hänen sielunsa jotta voisi tehdä hänestä kuningattarensa. Hades on voimakas ja hänellä on paljon apureita alamaailmassaan, Tartaruksessa.

Löytämällä kolme nymfiä on ainut tapa miten voin auttaa sinua. He auttavat sinua jotta löydät tiesi Tartarukseen. Jos rakkautesi on todellista Heleneä kohtaan, saat hänet pelastettua." Orpheus lähtee matkaan ja näin seikkailu alkaa!

Tällä kertaa lähdin seikkailemaan antiikin Kreikkaan. Peli on todella samantyylinen kuin Zelda II vähän joka osa-alueelta vaikka kuitenkaan samaa pelimoottoria ei oltu käytetty. Sinänsä vakuuttavaa, että vain kolme tyyppiä puuhasi tämän parissa ja tekivät paremman pelin kuin Zelda II :D Peli on vielä Infinity pelilafkan ensimmäinen peli!

Pelin suunnitellut tyyppi, Hoshimoto on myöntänyt, että hän on ottanut inspiraatiota Zelda II:sta ja se näkyy selkeästi alkumetreistä viimeiseen taisteluun asti. 

Minua ei pätkääkään haittaa, että tämä on näinkin räikeä kopio, sillä huomattavasti miellyttävämpi tätä on pelata kuin Zeldaa :D Tätä oli niin mukava pelata, että ei tullut mieleenkään katsoa vinkkejä netistä. Täytyy myöntää, että muutama asia löytyi hieman tuurilla, mutta pääosin hoksottimia käyttämällä ja NPC -ukkojen vinkit päähän painamalla pääsi todella pitkälle.

Ainoastaan kaksi energiamittaria pidentävää ambrosia -kukkaa jäi löytämättä, mutta hyvin pärjäsi ilman niitäkin :)

Pelissä seikkaillaan ympäri antiikin Kreikkaa etsien erilaisia tavaroita joiden avulla pääsee uusiin paikkoihin. Tasaisin väliajoin jokin antiikin Kreikan mörkö tulee pullistelemaan ja ne täytyy päästää päiviltä - todella perinteistä seikkailupeli-meininkiä.

Sinällään huvittavaa, että tässä on paljon enemmän erilaisia tavaroita kuin Zelda II:ssa. Alueet ja niiden tutkiminen on myös huomattavasti kiehtovampaa hommaa tässä pelissä.

Alueelta toiselle siirrytään randomeiden luolien tai ovien kautta ja ne täytyykin itse laittaa muistiin mistä pääsi mihinkin. Pelistä löytyy kartta, mutta se näkyy vain kun siirtyy uudelta alueelta toiselle. Minkäänlaista lintuperspektiivistä kuvattua karttavaellusta tämä peli ei sisällä.

Mitään älyttömän järkevää logiikkaa siirtymissä ei ole, "jostain pääsee jonnekin" on vahvasti läsnä. Asia menee vielä entistä sekavammaksi kun saa haltuunsa Apollon harpun jonka avulla voi kutsua Pegasuksen avukseen. Pegasus toimii ikään kuin teleporttina, ja kun sitä käyttää oikeassa kohdassa aluetta, vie se jonnekin toiseen paikkaan.

Tämä määränpää ei ole millään tavalla looginen ja niitä en oppinut millään muistamaan. Asia ei pahemmin haitannut, sillä kävelemällä pääsi sitten oikeaan paikkaan jos ei sinne heti päässyt teleporttauksen avulla.

Mistään ihan läpihuuto pelistä ei ole kyse ja tämä onkin paikka paikoin aika hankala. Välillä valittavana on useampi reitti johon pystyy menemään hallussaan olevilla tavaroilla. Kurkkaamalla jonkin uuden alueen menoa pystyi toteamaan onko se liian hurja kyseiseen hetkeen nähden. Täytyi palata takaisinpäin etsimään jokin toinen reitti tai missattu tavara hankalampaa reittiä varten.

Pelistä löytyy ihan mukava määrä kaikenlaista asetta ja muuta tavaraa. Hyökkäystä varten on neljä erilaista asetta; nuija, Staff of Fennel jolla voi ampua tulta ja kaksi erilaista miekkaa. Suojaustakin sankarimme kaipaa ja seikkailun lomassa hän saa kaksi erilaista kilpeä saa haltuunsa.

Löytyy myös kaksi erilaista soitinta joiden avulla pystyy liikkumaan eri paikkoihin, ylempänä mainitsinkin jo Apollon harpun. Toisena erittäin omaperäisesti nimetty soitin, Ocarina jota soittamalla avulias delfiini auttaa uimataidottoman sankarimme muuten mahdottomiin paikkoihin. Troijalaisten ruukku toimii energiantäyttönä ja sen sisältämä nektari täytti energiat kokonaan. Ruukkua pystyi kätevästi täyttämään erilaisista lähteistä joita on ripoteltu ympäri peliä.

Tavaroita sai pääosin Jumalilta - välillä ilmaiseksi ja välillä valuuttaa vastaan. Tässä pelissä ei mitään kylmää kahisevaa pyöritelty vaan haluttua tavaraa ovat oliivit. Viholliset pudottavat oliiveja lisäenergian virkaa toimittavien laakerinlehtien lisäksi ja aluksi luulin oliiveja joksikin pyöreiksi rubiineiksi ennen kuin ohjekirja kertoi toisin. Jostain kumman syystä oliivit on punaisia, välkkyviä ja keltaisella reunuksella höystettyjä "herkkuja". Vähemmästäkin hämääntyy.

Jumalat ovat hieman ahneen puoleisia, sillä joihinkin tavaroihin tarvitsi aimo läjän oliiveja. Oliiveissa on vielä sellainen huono puoli, että kuolema puolittaa määrän minkä on kerännyt. Se, että pudottaako vihollinen oliivin on ihan täysin RNG:stä kiinni. Välillä meni pitkäänkin kun sai tarvittavat oliivit kasaan.

Pelin parhaimman miekan hakeminen oli hieman tuskaisempi juttu, sillä Hephaestos ei myy sitä kuin 70 oliivin hintaan. Ei tässä muuten mitään, mutta reitti Jumalan luokse sisälsi paljon pieniä tasoja joista muljahti helposti rotkon pohjalle vihollisten toimesta. Onneksi tähän meni "vain" neljä yritystä, sillä noin 15-20min meni saada oliivit takaisin taskun pohjalle. Kyseessä on kuitenkin pelin parhain miekka, joten eihän reitti sinne voinut liian helppo olla.

Jumalat eivät ole ainoita ahneita tyyppejä tässä pelissä, sillä muutama perus kansalainenkin pyytää järkyttäviä summia myymistään tuotteista. Onneksi näihin ei mennyt kuin aikaa ja olivat huomattavasti helpommissa paikoissa kuin Hephaestos. Jos tästä pelistä jotain huonoa pitää sanoa, niin tämä oliivi-setti on yksi sellainen...hieman vähemmät oliivimäärät olisivat olleet paikallaan tai sitten niiden määrää ei olisi puolitettu kuolemasta.

Seikkailu eteni todella tasaiseen tahtiin ja en ollut juuri missään kohdassa jumissa kuin korkeintaan hetken. Tai oikeastaan sen puolesta en ollut jumissa, että en olisi tiennyt mihin pitää mennä - jumituksen syynä oli jotkin hankalat kohdat tasoloikkineen ja pomoineen.

Muutamia pomoja sai yrittää hetken, sillä joihinkin niihin on hieman hankala osua. Joko ne ovat nopeita tai sitten niillä on tietty kohta mihin täytyy iskeä. Hyvä vaan, liian helpot pomot ovat meh.

Pomoja on monta erilaista ja ne sijoittuivat yllätys yllätys Kreikan mythologiaan. Pääpomoja ei tarvinnut tuhota kuin kerran ja ne pysyivät lopullisesti poissa, mutta minipomot kuten Centaur tai Talos ilmestyivät aina uudelleen kun palasi takaisin heidän alueelleen.

Kun tarvittavat asiat on suoritettu, pääseekin seikkailemaan Hadesin johtamaan alamaailmaan. Itse Tartarus ei niin hankalalle paikalle vaikuttanut pois lukien alkupuolella kohdattava kolmipäinen koira, Cerberus. Tähän kulkureittiä tiukasti vartioivaan koiraan oli todella hankala osua ja oikean rytmityksen löytäminen vei aikaa.

Koirasta kun pääsi eroon, ei loppupuoli ollutkaan mikään erityisen hankala ja jatkopaikkojakin löytyi kiitettävästi. Todellinen haaste löytyi itse Hadeksen linnoituksesta joka olikin pirun paha paikka!

Linna ei järin pitkä ollut, mutta se vaati yhden tietyn reitin löytämistä hieman sokkeloisesta paikasta. Paikka on vielä täynnä monia ärsyttäviä vihollisia joista käärmeet olivat helposti ykkössijalla. Käärmeisiin törmää aikaisemminkin pelin tiimellyksessä, mutta täällä ne kestävät kaksi iskua pelin parhaimmallakin miekalla. Nopeutensa vuoksi niihin on välillä hankala osua ja ne saattoivat tehdä iskua iskun perään nopeilla puolelta toiselle hyppimisillään.

Energiaa ei linnoituksesta pahemmin saa muuten kuin vihollisten pudottamana. Yksi vanha akan kuvatus kauppaa energiantäyttöä 30 oliivin hintaan, mutta oliivien farmaaminen näissä oloissa on todella työlästä ja hankalaa hommaa. Eukko on nököttää vielä suhteellisen lähellä sisäänkäyntiä jolloin ei vielä ole niin huutava pula energioista. Kunnon mulkvisti.

Linnakkeen syövereistä löytyy ihana nymfi joka täyttää ruukun herkullisella nektarilla, mutta huoneeseen astuminen on iso virhe. Huoneesta poistuessa joutuu koko linnakkeen alkuun :D Toki nyt on ruukku täynnä ihanaa nektaria, mutta joutuu kulkemaan takaisin samaan pisteeseen uudelleen.

Tovin sai oikeaa reittiä metsästää, mutta sitkeällä yrittämisellä reitti hahmottui. Edessäni nökötti kiveksi muutettu Helene ja tiesin Hahdeksen olevan lähellä...

Hades on täysin näkymätön jos ei käytä Moon Crystal kristallipalloa. Moon Crystal saa kuun loistamaan kirkkaana ja nyt veden pinnalta erottuu sankarimme varjon lisäksi Hadeksen varjo. Hades on edelleen liian tumma näkyäkseen kunnolla ja hänen liikkeitä täytyy seurata veden pinnalta.

Täytyy sanoa, että vaikka tämä selkeästi on kopio Zelda II:sen Shadow Link -tappelusta, on tämä erittäin nerokkaasti toteutettu. Todella loistava idea tälläinen varjotaistelu.

Kun Hadesta on aikansa iskenyt miekalla, muuttuu ukko näkyväksi. Taistelu pysyy samana, ainoastaan hieman helpommin pystyy iskuja toimittamaan perille kun varjoa seuraamalla. Tähän taisteluun piti selviytyä suhteellisen täysillä energioilla ja ruukullinen nektaria mukanaan jotta Hadeksen sai hoideltua. Minulta kun puuttui muutama energiapalkkia pidentävä ambrosia -kukka, niin se aiheutti omat haasteensa taistelun suhteen.

Muutaman yrityksen se vaati, että linnoituksen sai selvitettyä tarpeeksi hyvillä energioilla. Viimein se onnistui ja Hades kaatui!

Tätä peliä oli suuri nautinto pelata. Voisin hyvin kuvitella pelaavani tämän joskus uudelleen läpi, Zelda II:sta en. Tässä ei ollut mitään tyhmiä temppeleitä missä juostiin edestakaisin etsien avaimia vaan alueet olivat mielenkiintoisia ja hauskasti toteutettuja. Muutenkin tämä ei ollut ihan niin kryptinen ja kaikki asiat löytyi hieman testailemalla.

Vaikka Zelda II:sen läpäisystä on kulunut jo 200 peliä, on sen tylsä ja puuduttava läpäisy edelleen mielessä. Soundtrack Zeldassa on kuitenkin huippuluokkaa, kuten on tässäkin. Todella loistavia biisejä on tähän peliin sävelletty.

Suosittelen ehdottomasti testaamaan tätä, oli sitten mielipide Zelda II:sta mikä hyvänsä :)

Tiny Toon Adventures Cartoon Workshop

Games Beaten: 400/709

Genre: "Animation"

Goal: Create a Animation

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 3/10

Saatat ehkä huomata, että Cartoon Workshopin hahmot näyttävät tutuilta. Tämä johtuu siitä, että saimme puhuttua Tiny Toon -sarjan hahmot mukaan tähän näyttelemään.

Veli Vemmelsääri, Viivi Vemmelsääri, Verneri, Topi Sorsa, Calamity Coyote, Little Beeper ja Montana Max ovat täpinöissään, että pääsevät valokeilasi alle. He arvelevat, että tämä on huippumahdollisuus...anteeksi keskeytys, minulle ojennettiin juuri muistio.

Hmm, aivan... pahoittelut, mutta Montyn agentti kertoi juuri, että Max vaatii nimen muuttamista Montana Max Cartoon Workshopiksi tai hän ei esiinny ollenkaan. Erittäin mielenkiintoista, kuinka ratkaisisit tämän kaltaisen ongelman?

Toisaalta olisi mahtava saada tälläinen lahjakkuus mukaan tuotantoon ja saada kaikki huipputähdet samaan aikaan mukaan. Taas toisaalta, kyseessä on vain Montana Max.

Joten tervetuloa Tiny Toon Cartoon Workshopiin jota tähdittää kaikki muut paitsi Montana Max.

Huh, 400 NES-peliä pelattu läpi! Taas on monenlaista peliä mahtunut tämän ja viime tasaluvun välille. Ystävät ja muut tutut olivat myös erittäin aktiivisia valitsemaan minulle pelejä. Valitsin itse tälläisen hieman erikoisemman pelin komistamaan tätä tasalukua. 

NESillä animaation tekemistä, todella eksoottista. Pelissä ei ole muuta pointtia kuin tehdä itse hauskoja animaatioita käyttäen Tiny Toon -piirretystä tuttuja hahmoja. Harmillisesti omia teoksia ei saanut mitenkään tallennettua ja upeat luomukset katosivat bittiavaruuteen heti kun sammutti konsolin :(

Hieman kankea käyttöliittymä meinasi saada meikäläisen raapimaan päätäni kun en meinannut saada mitään aikaan. Aikani testaillessani kaikenlaista, alkoi homma hahmottumaan. Voin vaan kuvitella mikä turhautuminen on ollut 90-luvun muksuilla tämän pelin kanssa.

Tuskin ovat montaa minuuttia jaksanut tutkailla miten animaatioiden luominen toimii. Eiköhän hetken päästä ruudulla komeillut Turtles tai Mario -pelit.

Kun animaatiota alkaa luomaan, täytyy aluksi valita muutamia hieman perusjuttuja kuten minkälainen miljöö olisi hyvä omaan luomukseen. Valittavana on kahdeksan erilaista taustaa ja yksitoista yksiväristä taustaa. 

Hieman laiskaa laittaa vain yksivärisiä taustoja valittavaksi, sillä en edes keksi mitä kiinnostava moiseen saisi aikaan. Kun pelin ainut idea on tehdä animaatiota, olisi voinut olla enemmän kunnon taustoja.

Kun mieleinen tausta on valittu, täytyy valita hahmo tai hahmot ketkä seikkailee animaatiossa. Maksimissaan ruudulla pystyi olemaan kaksi hahmoa. Hahmot ovat perinteistä Tiny Toon -osastoa ja itse valitsin tietysti Topi Sorsan koska hän on mahtava hahmo!

Hieman kummallisesti hahmojen erilaiset liikeanimaatiot on lukittu tiettyyn taustaan. Toki hahmoja voi käyttää missä taustassa haluaa, mutta hieman omituiselta näyttää jos Topi Sorsa uiskentelisi asfaltilla :D

Tämäkin ratkaisu on hieman kyseenalainen, olisi voinut olla huomattavasti enemmän animaatioita mitkä eivät rajaudu mihinkään tiettyyn taustaan. 

Animaatioon pystyi lisäämään tekstiä ja valmiita vaihtoehtoja onkin reilusti. Pienoinen pettymys oli, että tähän ei voinut itse kirjoittaa mitään puhekuplia. Minulla olisi ollut melko hyviä ideoita tätä varten... :D

Eihän animaatiot ole mitään ilman musiikkia ja äänitehosteita. Äänitehosteita en kuitenkaan jaksanut käyttää ja tyydyinkin vain musiikin valintaan. Käytin yhtä hauskaa efektiä, mikä sisälsi ääniefektin joten ei ollut tarvetta muille.

Biisivaihtoehtoja löytyy vain viisi kappaletta, mutta onneksi joukosta löytyi omaan animaatioon sopiva styge!

Animaatio luodaan ihan perinteisesti aikajanaa käyttäen. Tässä pystyi ihan frame kerrallaan liikkumaan ja laittamaan asioita juuri siihen kohtaan kuin halusi. Kun pelin kontrolleista sai paremmin kiinni, animaation tekeminen oli ihan mukavaa hommaa.

Heti alusta asti oli selvää, että käytän vain yhtä hahmoa animaatiossani. Selailin Topin erilaisia liikeanimaatioita ja veneellä soutaminen näytti sille, että siitä saisi ammennettua jotain kiinnostavaa.

Hieman tuurilla sain animaation sen pituiseksi, että valitsemani kappaleen looppi loppuu juuri täydellisellä hetkellä :D

Harmi kuitenkin kun käyttöliittymä on niin kankea, hieman tahmeaa oli animaation luominen. Kyseessä on kuitenkin NES, joten annetaan se anteeksi.

Lopuksi vielä esittelen uskomattoman vaivannäköni tuotoksen. Nauttikaa, olkaa hyvä!

Dr. Jekyll and Mr. Hyde

Games Beaten: 399/709

Genre: Action

Goal: Defeat Red Letule With Mr. Hyde and Reach the Church With Dr. Jekyll (Stage 6)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Dr. Jekyll tutkii ihmismieltä ja hän on tullut siihen tulokseen, että mieli sisältää kaksi vastakkaista puolta; hyvän ja pahan. Vuosien kehitystyön tuloksena Dr. Jekyll onnistuu luomaan juoman, joka erottaa nämä kaksi puolta toisistaan.

Tohtori päättää testata juomaa itseensä! Kiltistä ja älykkäästä tohtorista muuttui julma ja villi Mr. Hyde. Dr. Jekyllillä on vaikeuksia kontrolloida muutoksia itsensä ja pahan Mr. Hyden välillä. Molemmat puolet taistelevat siitä, kumpi saa ohjata tohtorin mieltä.

Nyt se on viimein tehty, AVGN:n vihatuin NES-peli on läpäisty. Nörtin olisi pitänyt raivoamisen sijaan maata lamaantuneena sohvalla tätä pelatessaan, sillä tämä oli varsin helppo ja ennen kaikkea erittäin tylsä kokemus.

Pelinä tämä on todella omituinen ja alkupuolella meinasi pudota kärryiltä mitä oikein tapahtuu. Kuusi äärimmäisen hidastempoista kenttää täytyy taivaltaa läpi ja peli ei anna minkäänlaista informaatiota, että kenttä vaihtuisi.

Toki ruutu lakkaa rullaamasta kun saapuu kentän loppuun, mutta kentän vaihtumista kuvastava efekti tuo enemmän mieleen seuraavaan huoneeseen siirtymisen. Jos halusi pysyä kartalla missä kentässä on menossa, piti se tehdä itse.

Tiesin entuudestaan, että tässä on kaksi erilaista loppua. Jos täysin nollat taulussa kulkee pelin loppuun, saa vain tympeän "End" -tekstin ruudulle. Jos haluaa itselleen hieman paremman lopun, täytyy sen eteen nähdä hieman enemmän vaivaa.

Pelistä löytyy piilotettu viimeinen pomo jonka pystyy tuhoamaan ainoastaan Mr. Hydellä. Hieman täytyi netistä luntata, että miten tämä parempi loppu aktivoidaan, sillä se ei ollut ihan selkeä juttu. Hieman omituinen ratkaisu loppupeleissä oli, mutta ihan mahdollinen saavuttaa omin neuvoin ilman pelkoa, että tekisi jotain väärin.

Periaatteessa tuo huonompikin loppu kelpaisi läpäisyksi, mutta TMR oli omassa läpäisyssään halunnut pelata paremman lopun joten tein samalla tavalla :)

Pelissä siis pelataan Jekyll -nimisellä tohtorilla joka on matkalla omiin häihinsä. Joko kaupungin asukkaat eivät pidä tästä ajatuksesta, että Dr. Jekyll menee naimisiin tai muuten vaan vihaavat häntä. Joka tapauksessa kirkolle matkatessaan tohtorin täytyy varoa kaikkea mahdollista hienostorouvista ötököihin.

Dr. Jekyll on lähes puolustuskyvytön vaikka hänellä keppi onkin mukanaan. Sillä ei kuitenkaan voi tehdä juuri mitään. Ainoa asia, mihin keppiä voi käyttää, on tuhota pieniä mehiläisiä. Mehiläisiin osuminen on yhtä todennäköistä tässä kuin oikeassa elämässä joten se homma kannatti jättää välistä.

Tarinahan menee niin, että kun Dr. Jekyll ärsyyntyy tarpeeksi, hän muuttuu pahaksi Mr. Hydeksi! Ärsyyntymistä seurataan ruudun yläosassa olevasta mittarista ja kun mittari on täynnä, on aika muuttua Mr. Hydeksi. Mittaria täyttää lähes kaikki mahdollinen mitä pelistä löytyy. Jotkin asiat kuten linnunpaska, linnunraadot, mehiläiset ja huonosti laulavat naiset nostattivat mittaria erittäin tehokkaasti.

Selkeyttämisen vuoksi mittariin on laitettu molempien hahmojen etukirjaimet. Minun kohdallani tämä ei ainakaan toiminut, sillä luulin pitkään Mr. Hydeä tarkoittavan ison "H" -kirjaimen olevan "W". Ihmettelinkin, että mikä ihmeen "Meter W" mittarin etuosassa lukee :D

Mr. Hydellä pelaaminen on täysin erilaista kun kunnollisella tohtorilla. Maailma muuttuu synkäksi ja ränsistyneeksi ja kaikki elollinen on korvattu demoneilla. Pelityylikin muuttuu perinteisestä rauhallisesta kävelystä autoscrolleriksi.

Mr. Hyde on hieman paremmin varustautunut kuin Dr. Jekyll ja hän osaakin hakata nyrkeillä ja ampua Psycho-Wavea! Tekijöiden mielestä Psycho-Wave on ilmeisesti kova juttu kun se mainitaan oikein pelin kannessakin. Vihollisten tuhoaminen tapahtui pääosin juurikin tällä Psycho-Wavella, sillä miksi mennä vihollisen lähelle nyrkit ojossa kun voi ampua ne etäämmältä? 

Pelin ohjekirjassa mainitaan, että demonimaailmasta saa kerättyä kolikoita kun tappaa tiettyjä demoneita. Mr. Hyde ei valuutalla tehnyt yhtään mitään, mutta Dr. Jekyll vastaavasti kylläkin. Kolikoilla pystyy maksamaan joillekin kyläläisille, että ne lopettaisivat jonkin tietyn asian tekemisen. En löytänyt kuin pari paikkaa missä tätä pystyi hyödyntämään ja muutama kovaääninen daami saatiin hiljaiseksi lahjonnalla. Halpaa lystiä tuo ei ollut ja monesti kolikoita ei ollut tarpeeksi naisen hiljentämiseen - täytyi vain kävellä ohi. 

Mr. Hyden demonimaailmasta pääsee pois vain yhdellä ainoalla tavalla; tuhoamalla tarpeeksi demoneita joka tyhjentää ärsyyntymismittaria. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti päde ihan kaikkiin demoneihin ja jotkin eivät tyhjennä mittaria ollenkaan. Jostain syystä pomppivat aivot eli Sheppit tyhjensivät mittaria kaikkein tehokkaimmin joten jos mieli päästä nopeasti takaisin Dr. Jekylliksi, kaikki vastaantulevat kannatti tuhota.

Ärsyyntymismittarin lisäksi ruudun yläreunasta löytyy energiamittari. Mittaria kannatti seurata molemmilla hahmoilla, mutta etenkin Mr. Hydellä. Jostain syystä mittari toimi hieman kummallisesti Dr. Jekyllillä ja välillä osumat eivät tyhjentäneet sitä lainkaan. Luultavasti tässä oltiin haettu sitä, että peli ei loppuisi samantien ja lähes joka kerta pääsisi seikkailemaan Mr. Hyden demonimaailmaan.

Mr. Hydellä energiamittaria sai seurailla ihan todenteolla ja jos energiat menivät täysin loppuun, peli päättyi siihen. Onneksi peli sisältää loputtomat continuet ja Game Overista joutuu vain kentän alkuun, ei paha rangaistus. Pelin alkuruudussa sai olla tarkkana, sillä kursori on automaattisesti "Start" -valinnan kohdalla continuen sijaan. Onneksi ei kuitenkaan sitä virhettä käynyt, että olisi aloittanut pelin alusta :D

Seuraavaksi yritän parhaani mukaan selittää mahdollisimman selkeästi mistä pelissä on kyse. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde seikkailevat samassa kentässä, mutta Mr. Hyden kenttä on ränsistynyt peilikuva erilaisilla demoneilla varustettuna.

Kun Dr. Jekyll etenee vasemmalta oikealle, etenee Mr. Hyde oikealta vasemmalle. Dr. Jekyll on aina se johtava osapuoli ja Mr. Hyde ei saa koskaan olla samassa pisteessä. Jos näin kuitenkin tapahtuu, että Mr. Hyde ottaa Dr. Jekyllin kiinni, iskee salama taivaalta tappaen poloisen jakomielitautisen tohtorin. Tämä johtaa luonnollisesti Game Overiin ja kentän alkuun.

Jos tämä kiinniottaminen tapahtuu heti ensimmäisen kentän ensimetreillä niin hämmennys voi olla suuri, että mitä ihmettä oikein tapahtui. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde eivät etene uuteen kenttään samaan tahtiin, vaan Mr. Hyde on siinä kohdassa menossa, mihin sen viime kerralla jäi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos pelaa hyvin Dr. Jekyllillä, Mr. Hyde saattaa olla useita kenttiä perässä.

Jos huonommalla lopulla haluaa pelin läpäistä, kannattaa välttää aluksi välttää muuttumasta Mr. Hydeksi. Jos näin pääsi käymään, yrittää mahdollisimman nopeasti tappaa vihollisia jotta pääsee muuttumaan takaisin tohtoriksi. Tämä sen vuoksi, että on mahdollisimman iso ero Dr. Jekylliin ja ei ole vaaraa, että tulisi turhia Game Overeita. Paremman lopun kanssa täytyy sitten enemmän kikkailla jotta hahmot olisivat lähes samassa kentässä menossa.

Itse yritin niin, että Mr. Hyde on suunnilleen yhden kentän Dr. Jekylliä jäljessä. Näin ei tullut tyhmiä tilanteita, missä salama iskee taivaalta kun hahmot saavuttivat toisensa jonkin hankalamman kentän alussa. Todella työlästä hommaa välillä, kun piti kahden eri hahmon kentät pitää mielessä ja kun he olivat vielä eri kohdissa peliä menossa. Asiaa ei helpottanut se, että kentät näyttivät lähes identtisiltä toisiinsa nähden :D

Tätä pelin outoa mekaniikkaa on todella hankala selittää, se valkenee parhaiten itse pelaamalla.

Neljänteen kenttään asti homma eteni mukavasti, mutta sitten tuli pieni suvantovaihe. Neljännessä kentässä on ihan liikaa porukkaa ja kaiken maailman öttiäistä samaan aikaan ruudulla ja jäykähköllä Dr. Jekyllillä ei vaan onnistunut väistämään kaikkea. Todella nopeasti kentän alkupuolella muuttui Mr. Hydeksi joka onneksi matkasi vielä kolmannessa kentässä. 

Tässä vaiheessa mainittakoon, että aina kun Mr. Hyden demonimaailmasta saapuu takaisin, saa energiamittariin täytettä. Jos on onnistunut kuluttamaan palkin lähes tyhjäksi demoneita tuhotessa, ei se täyty ihan täyteen. Neljännessä kentässä on myös paljon vihollisia jotka kuluttivat energiapalkkia tyhjäksi myös Dr. Jekyllin puolella. Ärsyttävimpiä palkin kuluttajia ovat The Bomb Maniacit jotka vaan randomisti pudottaa pommin Dr. Jekyllin jalkoihin, reilua.

Tämän pommin räjähdyksen kantavuus on jotain överiä ja vaikka seisoi kaukanakin, se saattoi tehdä vahinkoa. Joskus ärsyyntymismittarin lisäksi energiamittari meni lähes nolliin pommin voimasta. Välillä se meni ihan täysin tyhjäksi jolloin ei edes kerinnyt muuttumaan Mr. Hydeksi kun henki jo lähti.

Jos energiat olivat jo valmiiksi alhaisena Mr. Hyden demonimaailmassa, olivat lähtökohdat aika heikot. Todella monta kertaa olin päässyt neljännen kentän loppuun ja pommimies pisti jälleen parastaan pudottaen molemmat mittarit lähes nolliin. Tietysti kuolema korjasi Mr. Hyden osuudessa ja kenttä alusta. Helvetti, että söi miestä :D

Viides kenttä ei paljoa yllätyksiä tuonut, todella tylsää puurtamista alusta loppuun. Kuudes eli viimeinen kenttä erosi muista pelin kentistä siten, että siinä tämä hahmojen kohtaaminen on poistettu eikä salama enää kiusaa. Dr. Jekyll tallustaa katua pitkin ja Mr. Hyde hyppii talojen katoilla jonka vuoksi hahmot eivät kohtaa toisiansa.

Tästäkään ei ollut mitään mainintaa ohjekirjassa, sääntöjen muuttuminen piti vain itse keksiä. Kuudes kenttä on aivan älyttömän hankala, ruutu on täynnä tynnyreitä ja pommimiehiä joita sai väistellä jatkuvasti. Useasti näitä molempia tuli sellaista tahtia, että jäykähköllä Jekyllillä ei vaan mitenkään saanut kaikkea väistettyä. Tynnyrit tekivät vahinkoa molempiin mittareihin ja kun viimein muuttui, Mr. Hydeksi, energiat olivat niin lopussa, että ei kauaa hengissä selvinnyt.

Viimein kun minulle valkeni, että tässä viimeisessä kentässä hahmojen kohtaaminen ei haittaa ja Mr. Hyde ns. pääroolissa, panostin enemmän siihen. Keksin nerokkaan ja nopean tavan siirtyä Hyden demonimaailmaan The Bomb Maniacin avulla. Heti kentän alussa alkoi pommiukkoja ilmestymään ja mitä nopeammin muuttui sen avulla Mr. Hydeksi, sen parempi. Se, miten pommi tekee vahinkoa mihinkin mittariin, on ihan RNG:n varassa joten yrityksiä tähän paloi. Parhaimman tuurin säestämänä ärsyyntymismittari meni sekunnissa nollaan ja energiamittarista lähti vai pieni siivu. Nyt oli edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvittää Mr. Hyden osuus.

Tämä viimeisen kentän demonimaailma onkin alkuun todella paha ja se sisälsi paljon ärsyttäviä lentäviä Palma -kiviä jotka räjähtivät osiin. Kun kerran katoilla seikkaillaan, on tässä mukana pientä tasoloikkaakin. Todella ärsyttävästi Mr. Jekyll hyppäsi automaattisesti kun vastassa oli jokin este kuten savupiippu. Tämä johti siihen, että osuin todella moniin ruudun ulkopuolelta ilmestyneisiin vihollisiin kun en muistanut, että hahmo hyppää automaattisesti. Tähänkin tottui ja osasi ennakoida tilanteita, mutta todella hämärää pelisuunnittelua :D

Monta yritystä se otti, mutta pääsin viimein kirkolle jossa odotti Red Letule, pelin viimeinen ja ainut pomovastus! Demonimaailmassa vastaan tulee Green Letuleja jotka ovat ihan perusvihollisia eikä tämä punainen versio eronnut niistä millään tavalla. Tarpeeksi kun naamoja tuhosi, viimeinen pomo oli tuhottu "upeiden" räjähdysten saattelemana.

Seuraavaksi tapahtui jotain uskomatonta...nimittäin kun muuttui takaisin Dr. Jekylliksi, KAIKKI viholliset olivat hävinneet jäljettömiin. Itse asiassa mietin tätä, että mitähän käy kun viimeisen pomon tuhoaa ja muuttuu takaisin Dr. Jekylliksi - eihän sen jälkeen voi enää Mr. Hydeksi muuttua kun ei ole mihin edetä.

Pelin hankalin kenttä muuttui pelin helpoimmaksi joka kelpasi itselle paremmin kuin hyvin. Ei tarvinnut hyppiä tynnyreiden yli väistellen samalla pommiukkoja. Ihan Marion tasoinen hyppiä tohtori ei valitettavasti ole.

Hymyssä suin sai kävellä tyhjillä kaduilla kohti kirkkoa kun tiesi, että peli on kohta läpi :)

Periaatteessa hieman hankalammin toteutettava loppu muuttuikin helpommaksi :D Jos haluaa huonommalla lopulla pelin läpäistä, joutuu kahlaamaan ikävän kuudennen kentän läpi. Katsoin Youtubesta huonomman lopun läpäisyn ja viimeinen kenttä näytti aivan kamalalle.

Vaikka tämä todella tylsä ja kankea peli onkin, suosittelen testaamaan jos haluaa tälläisen AVGN:n vihaaman pelin omalle läpäisylistalleen. Parempaa loppua tavoitellessa neljäs kenttä on se hankalin päästä läpi koska kuudetta ei tarvitse periaatteessa pelata. 

Karate Champ

Games Beaten: 398/709

Genre: Sports

Goal: Win 10 Fighters (Loops After)

Arvosana: 1/10

Vaikeusaste: 6/10

Laita päällesi musta vyö ja haasta kaverisi tai tietokone yhdeksässä viehättävässä miljöössä. Ainoastaan näin sinusta voi tulla karatemestari! Liiskaa vastustajasi taitavasti toteutetuilla lyönneillä ja potkuilla.

Terävöitä itsepuolustuslajitaitojasi tämän klassikon parissa!

Loistavaa, pelin esittelytekstissä on typo - pitäisi olla yhdeksän tilalla kymmenen. Tämä kuvastaa erittäin hyvin pelin laatua! Muutenkin tuo teksti on liian mairitteleva, itku olisi päässyt jos tämän pelin olisi lapsena saanut. 

Kirsikkana kakun päällä pelin takakannessa ei ole edes oikean pelin screenshotteja vaan kuvat on Arcade -versiosta :D Karate Champ, tämä iki-ihana peli, minkä varmaan moni tunnistaa AVGN:n videosta jos ei muuten tämän pelin mainetta tiedä.

Pelihän on kuuluisa aivan järkyttävän huonoista kontrolleistaan ja kerrankin homma meni niin, että asiaa ei oltu liioiteltu :D Näin hirveitä kontrolleita ei ole tullut vielä vastaan eikä varmaan edes enää tulekaan ainakaan tämän projektin tiimoilta. 

Jotta tämän pelin pääsee läpi, täytyy päihittää kymmenen vastustajaa. Ehkä monikko on hieman väärä ilmaisu, sillä vastassa on aina ihan samannäköinen ukkeli, vain taustat vaihtuvat erilaisiksi. Vastustajan taidot karttuvat mitä pidemmälle pelissä etenee - perussettiä.

Mitään varsinaista loppuhuipennusta tässä ei ole ja viimeisen vastustajan kukistamisen jälkeen peli hyppää takaisin ensimmäiseen vastustajaan. Jokaisessa matsissa on kaksi erää ja erät voitetaan keräilemällä pisteitä. Pisteitä on kahta eri luokkaa; kokonainen ja puolikas.

Nopeimmin erän pystyy voittamaan jos saa kaksi täyden pisteen iskua vastustajaan. Varmaan ihan toimiva järjestelmä jos kyseessä olisi mikä tahansa muu peli. Tuntui, että peli vain arpoi minkä tasoisen pisteen sai vaikka teki minkälaisia kikkoja. 

Uskomatonta miten hankalaa vastustajaan on osua. Lukemattomat lyönnit ja potkut menivät vastustajasta läpi, tätä onneksi tapahtui ihan puolin ja toisin. Tässäkin ilmeisesti RNG määräsi milloin minkäkin tyylinen osuma menee sisään. Upeaa, kerrassaan upeaa! 

Häviöstä joutui armottomasti pelin alkuun. Onneksi tämä ei mikään maailman pisin peli ole ja vartin pelaamisella on jo loppukahinoissa mukana.

Kontrolleista täytyy jauhaa koska ne ansaitsevat oman osionsa karmeutensa vuoksi. Jos näitä haluaa johonkin verrata, niin Double Dragon II:sta voi pitää samantyylisenä. Ja nyt ei pidä käsittää väärin, sillä Double Dragon II:n kontrollit ovat jämäkät, mutta siinä pelissä on jännästi toteutettu lyöminen ja potkiminen sen mukaan, kummin päin hahmo seisoo.

Eli jos katsoo vasemmalle, lyönti tapahtuu B napista ja potku A:sta. Oikealle katsottaessa asia on päinvastoin. Aluksi homma vaatii totuttelua, mutta pienen tovin pelailun jälkeen asian on omaksunut.

Tässä kikkareessa on hieman samantyylinen hahmon kontrollointi, mutta yhden lyönnin ja potkun sijaan tässä on monia erilaisia liikkeitä mitä voi tehdä. Tässä menee aivan sekaisin mitä tapahtuu mistäkin ja lopulta homma menee nappien hakkaamiseksi kun ei vaan saanut sisäistettyä kaikkea mahdollista.

Ohjekirjasta ei ole minkäänlaista apua liikkeiden opettelun suhteen ja selkeämpää olisi tulkita muinaisia hieroglyfejä Egyptissä. Parempi vaan oli löytää muutama hyvä liike ja yrittää muistaa niiden näppäinkomennot ulkoa.

Yleensä tappelupeleissä hahmot katsovat toisiinsa päin koko taistelun ajan, mutta toista se on tässä pelissä. Vastaan tulee jatkuvasti tilanteita, missä syystä tai toisesta on joutunut vastustajan taakse niin, että pelihahmo on selin vastustajaansa nähden. Hahmo ei käänny automaattisesti ja jollain ilveellä se pitäisi saada käännettyä.

Tähän ongelmaan en keksinyt kuin kaksi ratkaisua; joko hyppäämällä vastustajan yli jolloin naamat ovat jälleen vastakkain tai käyttämällä "Back Kick" -liikettä. Ehkä tähän olisi ollut jokin oma näppäinkomento, mutta eipä selvinnyt moinen. Jostain syystä vasen puoli oli tässä asiassa hankalampi ja yleensä sain vaan turpaani etsiessäni näppäinyhdistelmää jolla sai ukon käännettyä.

Vaikka muutamaan liikkeeseen saikin hieman tuntumaa ja alkoi muistaa miten ne tehtiin, kuitenkin häsellykseksi homma yleensä meni. Hiemankin nopeatempoisempaa taistelua ja puolien vaihtelua ja oma pää oli aivan sekaisin. Monesti tuurilla sai jonkun hienon iskun osumaan.

Jostain kumman syystä liikkeen tekeminen ei aina välttämättä onnistunut niin kuin piti. Vaikka kuinka painoi oikeita nappeja, ei vaan onnistunut. Välillä liikkeet tapahtuivat viiveellä vaikka oli hyvissä ajoin painanut oikeat napit pohjaan. Peli sen kun paranee paranemistaan!

Kun taistelun on voittanut, alkaa samantien jokin kummallinen bonuspeli. Ruudun reunasta lentää kukkaruukkuja joita täytyy sitten tuhota. Ainoastaan oikealla liikkeellä saa tietyllä korkeudella lentävät kukkaruukut tuhottua. Näillä kontrolleilla todella helppoa ja hauskaa tekemistä!

Muutaman ruukun onnistuin tuhoamaan jotka lensivät järkevillä korkeuksilla. Koskaan en loppuun asti selvinnyt tässä, mutta uskoisin bonuspelin keskittyvän vain pisteiden keräämiseen. Täysin turhaa huttua siis.

Loppupuolella en aikaani jaksanut tuhlata tähän ja osuinkin ensimmäisiin ruukkuihin mitkä ilmestyivät ruutuun jotta peli loppuisi nopeammin.

Alkuun oli suunnattomia vaikeuksia voittaa yhtään vastustajaa. Hieman kaikkea testaillessani löysin mahtavan liikkeen; Jump. Side Kickin! Paras tapa oli seisoa paikallaan ja odottaa vihollisen lähestymistä ja tehdä sitten tämä liike. Ajoitus on hieman tarkka ja se saattoikin mennä monesti ohi jos ei ollut tarkkana. Ohi menneen potkun seurauksena taistelu meni kaaottiseksi sekoiluksi.

Tämä liike toimi näppärästi kahdeksanteen vastustajaan asti. Tähän kaveriin ei enää Jump. Side Kick osunutkaan kuin ani harvoin joten täytyi keksiä jotain muuta. Aluksi tämä jotain muuta oli ihan randomia nappien naputtelua toivoen, että jokin isku osuisi. Ei ollut se paras taktiikka :D

Pääsin lähes poikkeuksetta tähän kahdeksanteen vastustajaan, mutta se ei millään meinannut kaatua. Tähän mennessä olin löytänyt pari muutakin näppärää liikettä; Rev. Punchin ja Jumping Back Kickin. Näitä liikkeitä käytin lähinnä silloin kun Jump. Side Kick epäonnistui. Tilanteen mukaan täytyi tehdä nopea päätös, minkä liikkeen tekisi seuraavaksi. Eipä sekään aina onnistunut kiitos liikkeen satunnaisen toimimattomuuden ja hitauden - vastustaja pääsi nappaamaan pisteet nenän edestä.

Näiden uusien liikkeiden yhdistelmällä sain viimein kahdeksannen vastustajan kaadettua. Matka tyssäsi seuraavaan eli yhdeksänteen vastustajaan. Sain ihan kunnolla nenääni kyseiseltä herralta ja jälleen haavoja nuollen kohti ensimmäistä vastustajaa...

En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta jostain syystä RNG oli oikein suopealla kun seuraavan kerran pääsin kahdeksanteen vastustajaan. Yleensä tämä kaveri ei anna ottaa pisteitä samoista liikekomboista, mutta nyt se onnistui. Jump. Side Kick & Rev. Punch -kombolla sai ukon kanveesiin niin, että hän ei saanut yhtään pistettä aikaiseksi.

Tämä sama kikka toimi myös yhdeksänteen vastustajaan, kuitenkin hieman tehottomammin. Muutama tuuripiste tuli napattua kun sain jollain ihan ihme liikkeellä vastustajaan osuman.

Tässä sitä sitten ollaan, ensimmäistä kertaa viimeisen vastustajan kimpussa. Muutamat typerät virheet jännityksen tuoman hermoilun vuoksi, mutta sitten sain itseni kasattua. Uskomatonta, mutta sama kikka toimi tähänkin ukkoon ja vielä todella tehokkaasti. 

Toisessa erässä vastustaja sai vain yhden hikisen puolikkaan pisteen tehtyä kun itse tykitin heti täydet pisteet! Taistelun jälkeen tuli vielä tämä hieno bonuspeli ja se päättyi yhtä hienosti kuin kaikki muutkin aikaisemmat, naama maata vasten.

Tämä olisi hyvinkin voinut olla pitkäkin projekti, mutta onneksi sattui tuo mahtava RNG helpottamaan ahdinkoa. 

Tässä on kamalat kontrollit, rumat grafiikat ja musiikin puute. Pelin introssa soi ihan mainio kappale, miksei sitä voinut laittaa taustalle soimaan? Ehkäpä se olisi ollut pelintekijöiden mukaan jo liiallista nautintoa tässä kärsimysnäytelmässä.

Aivan järkyttävä peli, onneksi tätä ei tarvitse pelata enää koskaan.

Fisher-Price: Firehouse Rescue

Games Beaten: 397/709

Genre: Maze

Goal: Get Promoted to Chief (Level 4)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 2/10

Jälleen tuli yksi pelisarja päätökseensä. Tämä Firehouse Rescue eroaa hyvin paljon kahdesta muusta Fisher-Price -sarjan pelistä, sillä tässä ei leikitä erilaisten esineiden muotojen kanssa vaan ajellaan sokkeloisessa kylässä pelastaen ihmisiä palavista taloista.

Heti tähän alkuun täytyy sanoa, että pelissä esiintyvä paloauto näytti sille, että olisin sen itse pienenä nassikkana kasannut Legoista. No väliäkö tuolla, kunhan vaan auto kulkee ja kaikki pelastuvat!

Peli sisältää neljä eri vaikeusastetta joissa on erilaisia pelastustehtäviä. Ensimmäisestä löytyy neljä ja lopuista vaikeusasteista kolme tehtävää kustakin. Aina kun on suorittanut jonkin vaikeusasteen loppuun, saa ylennyksen.

Hyvin huolettomasti sai ihmisiä pelastaa tulipaloista, sillä tässä ei mitään Game Overia voinut tulla. Jos epäonnistui tehtävässään, alkoi se vain alusta.

Pelissä olisi todennäköisesti riittänyt, että olisi pelannut vain neljännen vaikeusasteen läpi minkä läpäisystä ylennetään päälliköksi, mutta pelasimpa huvikseni kaikki kun ei tämä mikään järin pitkä peli ole :)

Jokainen vaikeusaste tuo jotain uutta ja jännittävää pelaamiseen. Ensimmäisessä vaikeusasteessa pelastetaan kissa ja pari ihmistä. Kylän karttakin on hyvin pieni ja simppeli.

Tästä eteenpäin kartat muuttuvat isommiksi ja mukaan tulee uusia haasteita kuten toinen talo, mihin ei pääse ennen kuin on käynyt pelastamassa ihmiset ensimmäisestä talosta. Myöhemmin mukaan tulee vielä aikaraja jonka puitteissa tehtävä täytyy suorittaa ja avaimet joita ilman ei pääse palaville taloille. Tämä viimeinen on todella hämmentävä, sillä ensinnäkin talon sisälle ei edes mennä ketään pelastamaan vaan porukka kiipeää paloauton tikkaita pitkin turvaan. 

Ehkä olisi voinut hitusen pidempään miettiä minkälaisen vaikeusasteen peliin lisää :D Toisaalta peli on yli 30 vuotta vanha ja suunnattu 3-8 vuotiaille lapsille, joten tälläisen aikamiehen kitinällä ei pahemmin ole merkitystä.

Täytyy sanoa, että vaikeusaste pääsi yllättämään! Kolmannessa ja neljännessä tasossa, missä aikaraja tulee mukaan kuvioihin, on oikeasti kiire. Sokkeloista karttaa ei ollut aina ihan niin helppo tulkita varsinkaan kun takaraivossa jyskytti ajan loppuminen.  

Varsinkin neljäs vaikeusaste vaati pientä tuuria matkaan, sillä avainten paikat vaihtelivat randomisti. Muutaman kerran pääsi aika loppumaan kun en vain löytänyt tarpeeksi tehokasta reittiä avaimelta talolle.

Vaihtelua tämä peli olisi kaivannut kipeästi, sillä ensimmäisen vaikeustasossa olevan puusta pelastettavan kissan jälkeen vastaan ei tule kuin pelkkiä palavia taloja jotka ovat täynnä ihmisiä. Talojen ainoa ero on, että siitä pelastetaan joko kolme tai neljä ihmistä.

Ehkäpä kersat tästä jotain huvia sai vaikka onkin aika yksinkertainen. Itsekin tätä ihan mielelläni pelailin :)