Predator: Soon the Hunt Will Begin

Games Beaten: 207/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Predator (Level 30)

Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 5/10

Vuonna 1987 Yhdysvaltalainen keskustiedustelupalvelu CIA lähettää Guatemalan viidakoihin erikoissotilaitaan pelastamaan panttivankeina olevia ihmisiä. Pelastusoperaatiota johtaa majuri Alan ”Dutch” Schaefer.
Homma kuitenkin muuttuu tyystin, sillä jokin tuntematon olento vaanii viidakoiden kätköissä ja rupeaa tappamaan porukkaa.
Tämä olento on tullut ulkoavaruudesta saalistamaan ihmisiä ja keräämään niiden luita.
Olennolla on edistyksellistä tekniikkaa käytössään ja hän pystyy esimerkiksi muuttumaan lähes näkymättömäksi tai paikantamaan kohteet lämpökameralla.
Dutch joutuukin kamppailemaan tämän olennon kanssa henkensä pitämiseksi.

Elokuvahan on ihan loistava, pidän kun täysin normaali operaatio saa ihan uuden ja oudon suunnan.

Tällä kertaa täytyy olla AVGN:n kanssa samaa mieltä, hieman on sellainen virtsan maku tässä pelissä.

Huimat 30 kenttää jotka sisältävät warppeja. Onneksi kentät eivät ole kovin pitkiä ja tässä on loputtomat continuet.
Toki Game Overin jälkeen saa olla tarkkana, että ei peliä vahingossa aloita alusta, sillä kursori on Start -asetuksen päällä Continuen sijaan.
Piti oikein ääneen hokea itselle, ettei vahingossa liian nopeasti toimi Game Overin jälkeen, vaan muistaa siirtää kursorin Continuen kohdalle :D

Perinteistä sivulta rullaavaa tasohyppelyräiskintää. Aseita ei kuitenkaan heti alussa ole, vaan ne täytyy itse poimia kentistä.
Kentän jälkeen ne lähtevät vielä pois joten Dutchin nyrkit ovat kovalla koetuksella.

Huomaa kyllä, että tämä on aika kieli poskella tehty. Kenttien suunnittelussa ei ole hirveästi järkeä käytetty, ne ovat sekavia ja bugisia.
Pelihahmo on vielä ottanut oppia Simon Belmontilta, sillä hyppiminen on suhteellisen kankeaa. Tämän vuoksi jotkut tiukat tasoloikkakohdat eivät aina onnistu.
Peliin on laitettu vielä itsemurhanappi jos kämäsen kenttäsuunnittelun vuoksi softlockaa itsensä :D

Peli sisältää kolme erilaista asetta, konekiväärin, laserkiväärin ja kranaatit. Ainoastaan yhtä asetta voi kuljettaa kerrallaan mikä on aika tyhmä ratkaisu.
Joissain kentissä täytyi ensin juosta pitkälle hakemaan kranaatit ja sitten pommittaa kivet rikki saadakseen laserkiväärin.
Välillä joutui tekemään ihme kikkailuja vihollisten päältä jotta aseisiin pääsi käsiksi.
Monesti kenttiä ei voinut edes läpäistä ilman tiettyjä aseita. Esimerkiksi Predatoriin ei tehonnut kranaatit :D

Kranaatit oli ehdottomasti pelin huonoin ase. Ne olikin lähinnä tarkoitettu kivien murskaamiseen, mutta eipä ne sitäkään hommaa kovin hyvin hoitaneet.
Oli todella hankalaa saada kranaatti lentämään juuri oikeaan kohtaan. Onneksi ne välillä takertuivat kiviin kiinni, jolloin sai oikean murikan hajotettua.

Kenttien suunnittelu oli hassua myös siinä mielessä, että aseita ei heti alussa saanut. Piti taivaltaa pitkä matka ilman mitään.
Eipä tämä muuten olisi haitannut, mutta vihollisia oli laitettu sellaisiin paikkoihin, että niiden tappaminen pelkillä nyrkeillä oli täysin mahdotonta.
Hienosti vielä suurin osa vihollisista on niin matalia, että ne pitäisi kyykystä tuhota. Aseella ei tämän kanssa mitään ongelmaa ole, sillä kyykystä pystyy näppärästi ampumaan.
Toista on nyrkkien kanssa, miksi ihmeessä ei voi kyykystä lyödä? On kyllä melkoista pelisuunnittelua taas.

Välillä kenttien lopussa tulee vastaan Predator. Homma ei mukaile leffaa pätkääkään sillä tässä tapetaan niitä useampi :D
Tai sitten ne ovat vain yksi ja sama erilaisella väripaletilla, mene ja tiedä.
Nämä on aika säälittäviä ilmestyksiä, oikeanlaisella ampumisen rytmittämisellä ne pääsee ottamatta osumaa lainkaan.

Muutaman kentän kun on taivaltanut eteenpäin, peli muuttuu täysin. Ihan kun pelaisi eri peliä.
Peli kutsuu tätä vaihetta "Big Modeksi" ja sitä se kyllä on.
Dutchin sprite on muuttunut paljon isommaksi ja nyt ruutukin rullaa itsestään eteenpäin.
Keräillään aseeseen päivityksiä kun jossain Shooter -pelissä.
Tässä on pakko ollut olla jotain erimielisyyksiä pelin suunnitteluvaiheessa ja sitten kompromissina molempien ideat on laitettu peliin mukaan.
Aivan mahtavaa oli vielä, että peliä ei saanut Pauselle tässä Big Modessa :D Tämä kyllä unohtui monesti ja kuolemia tuli.

Näitä Big Modeja on kuusi kappaletta ja niiden lopussa odottaa aina Predator. Jostain syystä pelintekijät ovat päättäneet, että Game Overin jälkeen saa jatkaa aina siitä Big Modesta, mihin on päässyt. Itse olisin laittanut jatkopaikan Big Moden jälkeen.
Pakko sanoa, että Big Moden Predatorin sprite on ihan hienon näköinen, huomattavasti parempi kuin noissa "normaaleissa".

Onnistuin matkan aikana warppaamaan useamman kentän. Joissain kentissä oli kaksi maalia, toiseen luonnollisesti hankalampi päästä. Parhaimmillaan taisin skipata kuusi kenttää putkeen jonkun megawarpin avulla, kelpasi!

Kenttä 25 oli ehdottomasti pelin vittumaisin, tai ainakin mikä itselle tuli vastaan. Ärsyttävän tarkkoja tasoloikkakohtia ja randomilla liikkuvia vihollisia. Lisäksi tässä ei saanut asetta kun ihan lopussa.
Vihollisia oli melkoiset määrät ja ainut keino selviytyä, oli damage boostata niiden läpi. Tässä piti vielä käyttää hieman päätään, sillä maaliin ei päässyt ihan suoraan vaan piti vihollisen päällä ratsastaa jokunen tovi ison rotkon yli.
Hieman kuin Super Mario Bros. 2:n 6-2 kentässä. Näitä tämän kaltaisia vihollisten hyödyntämisiä oli muuallakin, pidin näistä!

Viimeisen pomon kohdalla oli mielikuvitus lopahtanut, se oli vain jättimäinen Predatorin pää joka ampui ammuksia, hurraa.
Pomolla oli kaksi muotoa, naamari päässä ja ilman sitä. Tässä vaiheessa huomasi, miten surkeat hitboxit pelissä on.
Naamarimuotoon osuminen oli vielä jollain tavalla ihan siedettävää mutta jälkimmäiseen ei. Se liikkui ihan liian nopeasti ja panokset menivät monesti siitä läpi vaikka ihan selkeästi osui.
Tovi meni tämän kanssa vääntäessä. Eipä tähän mitään taktiikkaa tullut kehitettyä, ihan vaan randomilla räimi menemään ja toivoi, että panokset osuivat.

Eipä tästä hirveästi positiivista sanottavaa ole. Muutama biisi oli ihan mukiinmenevä ja pisteet loistavasta pikselitaiteesta kenttien välissä. Muutenkin Dutchin ja Predatorin mallit alkukuvissa, Game Over ja kenttäruuduissa olivat upeasti tehty.
Selkeästi näihin oli panostettu eniten.

Barker Bill's Trick Shooting

Games Beaten: 206/709
Genre: Shooter
Goal: Beat Bill's Thrills in Fun Follies (Two Rounds)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

Ensimmäinen Zapper-peli korkattu!
Zapperiin olin viimeksi koskenut nuoruusvuosina joten hetki on tästä kerinnyt vierähtää. Itse en kyseistä laitetta koskaan omistanut ja välillä sitä tuli kavereilta ja serkulta lainattua.

Nyt sitten ihan tätä projektia varten hommasin 14" kuvaputkitöllön ja Zapperin. Duck Hunt tuli näppärästi Zapperin mukana. Hyllyssä oli valmiiksi Barker Bill's Trick Shooting jonka olin aikoinaan huvikseni hommannut.
Katsellaan niitä ankkoja sitten myöhemmin :)

Tämän goali oli hieman epäselvähkö, mutta pienen tutkiskelun jälkeen läpäisyyn riittää, kun pelaa viimeistä pelimuotoa kaksi kierrosta. Pelasin kuitenkin jokaisen pelimuodon "läpi", eli niin pitkälle kun suinkin pääsin.
Muissa pelimuodoissa ei ole selkeää loppua, ne vain jatkuvat loputtomasti samanlaisina.

Peleissä on kaikissa sama idea. Kymmenen lisärin voimin yritetään päästä mahdollisimman pitkälle. Jokainen missattu esine vie elämän.

Balloon Saloon

Tässä ensimmäisessä pelimuodossa ammutaan ilmapalloja. Aluksi helppoa läpsyttelyä, mutta homma menee melkoisen hektiseksi mitä pidemmälle pääsee.
Välillä lavasteiden takaa kurkistaa koira joka heittää muutaman ilmapallon jotka luonnollisesti täytyy ampua rikki.
Jokainen karkuun päässyt ilmapallo vie yhden elämän. Myös jos koiraa ampuu, menettää elämän.
Lisäreitä saa välillä sinisistä ilmapalloista jotka sisältävät timantin.
Tämä pelimuoto oli sen verran helppo, että jätin sen lopulta kesken. Tasolle 20 pelasin ja olisi tästä voinut helposti vielä jatkaa, mutta uupumus iski.

Flying Saucers

Itselle ehdottomasti hankalin pelimuoto. Bill ja hänen avustajansa heittelee ilmaan lautasia jotka pitää hieman skeet -tyyliin ampua rikki.
Välillä ruutuun ilmestyy papukaija joka nappaa lautasia mukaansa. Papukaija on myös monesti ärsyttävästi lautasten edessä.
Samaa settiä kuin edellisessäkin pelimuodossa, ohi menneistä lautasista ja papukaijasta menettää elämiä.
Onneksi tähänkin pelimuotoon oli laitettu lisäreitä. Avustaja heittelee timantteja tietyn väliajoin ja sen tuhoaminen antaa elämän. Mielenkiintoista on, että jos timantin missaa, menettää elämän. Pakko onnistua.

Window Pains

Seisotaan avonaisten ikkunoiden edessä ja ylhäältä tippuu jos jonkinlaista roinaa jotka pitää sitten ampumalla hävittää.
Vauhti kiihtyy ja avonaisten ikkunoiden muodostelmat hankaloituvat mitä pidemmälle mennään. Ei läheskään niin hankala kun lautasten ampuminen sillä tässä ei ole mitään elukkaa esteenä.

Fun Follies

Tässä pelimuodossa on sitten kaikki kolme aikaisempaa pelimuotoa mukana ja muutama muukin vielä lisäksi. Kierros pelataan aikaisempia pelimuotoja ja sen jälkeen päästään "Trixie Shot" -nimiseen pelimuotoon.
Avustaja vippaa pari kolikkoa esiin ja ne täytyy ampua nopeasti. Välillä hän pitää kolikoita käsissään, mutta välillä vippaa ne pitkin lattiaa jolloin niihin on huomattavasti vaikeampi osua.
Avustajaa ei missään nimessä kannata ampua, sillä siitä menee monta elämää kerrallaan. Tähänkin on saatu ihana papukaija mukaan, joka varastelee kolikoita. Sai olla tarkkana että ei kaijaan osunut kolikon sijaan.

Seuraavaksi pääseekin keräämään lisäreitä! Jos aikaisemmista pelimuodoista on onnistunut keräämään timantteja, saa pelikoneeseen useamman rivin auki.
Tässä Fun Follies -pelimuodossa ei saa lisäreitä muuten kun tästä pelikoneesta vaikka kuinka timantteja ampuisi.
Tämä oli suuri apu, sillä tästä sai suhteelisen helposti seitsemän lisäriä. Kerran onnistuin saamaan täydellisen rivin, huimat 15 lisäriä!

Kun on kaksi kierrosta pelannut Fun Follies -pelimuotoa, pääsee viimeiseen pelimuotoon, Bill's Thrillsiin.
Tässä yritetään osua johonkin tavaraan tai ruoka-aineeseen jonka Bill heittää kohti avustajan päätä.
Jos on paljon lisäreitä, niin eipä tässä tarvinnut edes tehdä mitään, yhdestä tavarasta menetti vain yhden elämän.

Tämän pelimuodon jälkeen peli ei tarjoile enää mitään uutta, jo nähdyt pelimuodot tulevat uudestaan hieman hankalampina.

Hauska aloitus Zapper -peleille. Mukavan helppo hauska peli :)

Garry Kitchen's Battletank

Games Beaten: 205/709
Genre: Simulation
Goal: Beat Enemy Railroad (Mission 10)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 7/10

NATOn johtava upseeri on otettu panttivangiksi! Hänet on sijoitettu tarkkaan vartioituun paikkaan vihollisjoukkojen syövereihin.
Vastassa on paljon tankkeja ja helikoptereita jotka täytyy hävittää upseerin pelastamiseksi. 
Taistelun tiimellyksessä vihollisten asemaa on heikennettävä tuhoamalla heidän resurssejaan kuten polttoainesäiliöitä, radiomastoja ja muita kohteita.
Sinä ohjastat yhtä voimakkaimmista tankeista ikinä, M1:stä! Vaikka tankissa on tonneittain terästä ja 150mm tykki, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että pelastusoperaatio olisi helppo.
Tämä antaa vain paremmat mahdollisuudet selviytyä.

Hieman jännittynen fiiliksin lähdin tätä testailemaan, sillä simulaatiopelit eivät ole tunnetusti kovin helppoja.
No, pelihän oli sitten hieman hankalahko ja oppiminen hidasta. Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä yllätyksekseni pidin tästä!

Konsepti on hieman brutaali, on vain kaksi elämää ja niiden jälkeen peli alkaa alusta. Kuoleman jälkeenkin joutuu aloittamaan koko tehtävän alusta, ei edes pomotaistelusta saa jatkaa.
Yhteen läpäisy-yritykseen sai helposti kulumaan 1,5-2 tuntia, joten hieman älytön idea :D Olisi salasanaa huutanut tämä.

Eli, kymmenen tehtävää kahlataan läpi tuhoten tankkeja, helikoptereita ja vihollisen resursseja. Tehtävissä on tietty määrä tuhottavia kohteita joka lisääntyy aina mitä pidemmälle peliä mennään.
Jokaisesta tuhottavasta kohteesta mittari menee alaspäin, myös omista NATO päämajoista, joista saa lisää ammuksia ja energiat täyteen :D
Tämän on pakko olla koodausvirhe, sillä jos tuhoaa kaikki ruudulla näkyvät kohteet päämajoja myöten, mittari menee ympäri.

Simulaatiopelin tyyliin, tankkia ajetaan kuskin silmistä kuvattuna. Ruudulla näkyykin jos jonkinlaista mittaria ja seurattavaa kohdetta.
Osa näistä on täysin turhia, osa erittäin hyödyllisiä. Yksi hyödyllisimmistä on pieni tutka joka näyttää mistä suunnasta vihollinen hyökkää.

Karttanäkymässä voi katsella missä viholliset ja niiden resurssit sijaitsevat ja tehdä ratkaisunsa miten vyyhtiä rupeaa purkamaan.
Erittäin isona plussana on, että karttanäkymässä voi ajella. Huomattavasti helpompi lähestyä jotain kohdetta ja väistellä miinakenttiä, loistavaa!

Tankissa on neljä erilaista puolustuskeinoa vihollisia vastaan. Löytyy jo esitelty 150mm tykki, kohteeseen hakeutuvat ohjukset, savupommit ja 50 kaliiperiset kiväärit.
Kaikkia puolustuskeinoja oli rajallinen määrä ja niitä sai lisää päämajoista. Täytyi tarkkaan harkita milloin mitäkin käyttää.

Ohjukset olivat ehdottomasti parhaita tankkeja vastaan, sillä ne pystyivät tuhomaan todella kaukaa. Hätätapauksissa näitä pystyi hyödyntämään myös helikoptereiden tuhoamiseen.
Pääosin helikopterit tuli tuhottua savupommien avulla, koska savu pysäytti kopterit paikalleen ja ne oli helppo tuhota kiväärejä hyödyntäen. Monesti koptereita tuli vielä kaksi kerrallaan, niin ne saivat molemmat kätevästi nippuun yhdellä savupommilla.
Savupommit olivat myös oiva apu pomotaisteluissa. Pomon osumisprosentti putosi huomattavasti tämän ansiosta.

Niin kuin monen muun pelin tyyliin, tämäkin vaati paljon opettelua ja tottumisen jälkeen muuttui suhteellisen helpoksikin.
Ohjattavuus oli aluksi hankalahkoa. Myös tykin kulman opettelu vei aikaa. Asteita oli vain nollasta kymmeneen, mutta oikean etäisyyden löytäminen vei tovin.
No, loppupään tehtävissä tälläkään ei ollut niin väliä kun ohjuksia ja savupommeja oli sellaiset määrät, että viholliset sai tuhottua niiden avulla helposti.

Aluksi alkupään tehtävät tuntuivat helpommilta kuin lopun, mutta yritysten lisääntyessä homma kääntyi täysin toisinpäin. Alkupään tehtävissä on vain muutama tuhottava kohde, mutta kun ei ole ohjuksia tai savupommeja käytössä, eikä NATO päämajaan pääse täyttämään energioita, homma on hankalampaa.
Kun oppi tuhoamaan viholliset oikealla tavalla, ei energiaa juurikaan menettänyt vaikka vihollismäärät loppupuolella olivat huomattavasti suurempia.

Kun päästiin muutamasta "harjoitus" tehtävistä eteenpäin, tehtävät sisälsivät aina kaksi NATO päämajaa. Tarkkaan piti miettiä milloin sellaisessa vierailee sillä ne olivat kertakäyttöisiä. Lähinnä tärkeää oli seurata energiankulutusta ja toisessa päämajassa mielellään vieraili kun kaikki viholliset oli saatu hengiltä, että pomotaistelussa oli täydet energiat.

Pomotaistelut olivat hyvin samantyylisiä kaikki. Vastassa oli jonkinlainen linnoitus tai esimerkiksi joukko tankkeja jotka piti tuhota. Ruudulla oli tietyt pisteet joihin täytyi ampua ja kun kaikki pisteet oli tuhottu, taistelu oli ohi.
Tässä oli ensisijaisen tärkeää heittää savupommi heti alkuun tai muuten henki lähti erittäin nopeasti. Yleensä pomon kerkesi tuhoamaan savupommin vaikutuksen aikana, mutta joissain tapauksissa se kerkesi hälvetä.
Välillä sitten tuli heitettyä uusi savupommi tai jos oli tarpeeksi energiaa jäljellä, tykitti loput kohteet ihan ilman mitään suojaa.

Kaksi viimeistä tehtävää oli todella pitkiä, paljon tuhottavia vihollisia ja vihollisten resursseja. Onneksi tehtävissä joissa oli kaksi päämajaa, pystyi jättämään kaksi vihollista tuhoamatta koodausvirheen vuoksi.
Pystyi paljon helpommin seurailemaan energiatilannetta ja nopeuttamaan prosessia. Yleensä tuli jätettyä kaksi tankkia tuhoamatta sillä kopterit olivat näppärämpiä tuhota ja niitä sai kaksi kerrallaan hoideltua.

Kahdeksassa viimeisessä tehtävässä vihollisten tuhoamisen jälkeen täytyi ajaa kartassa merkittyyn kohteeseen, jossa pomo sijaitsi. Noh, kahdessa viimeisessä tehtävässä kohde oli ympyröity miinoilla :D
Miinakentän läpi ajaminen oli todella hidasta ja tuskaista. Milli eteenpäin ja tuijottaa tarkkaan näkyykö pikselin kokoista miinaa ruudulla. Miinat sai näppärästi konekiväärillä tuhottua jonka jälkeen matelu jatkui.
Pari kertaa tuli ajettua miinoihin kun ei näätä vain yksinkertaisesti huomannut.

Viimeinen pomo ei antanut ensimmäisellä kerralla minkäänlaista armoa vaikka heitin savupommin niin nopeasti kuin pystyi. Henki lähti helposti. Tässä vaiheessa huomasi, kuinka pitkä yksi yritys on ja alusta aloittaminen tuntui hieman nihkeälle.
Toisella yrityksellä RNG-Jumalat olivat leppoisammalla päällä ja en aluksi ottanut osumaa juuri lainkaan. Tässä viimeisessä pomossa tuhottavia kohteita oli kymmenen, joten savupommi ei riittänyt mitenkään koko taistelun ajaksi.
Tein ratkaisun ja en heittänyt toista savupommia, vaan tykitin ilman suojaa homman loppuun. Kuumotti pirusti kun ei tullut energiatilannetta seurattua. Onneksi ratkaisuni kannatti!

Erittäin hyvä peli! Hieman armoton vaan pituuden ja elämien suhteen, mutta useilla toistoilla homman sai menemään suhteellisen nopeasti sekä kivuttomasti :)

A Nightmare on Elm Street

Games Beaten: 204/709
Genre: Action
Goal: Defeat Freddy Krueger in High School (Stage 7)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 6/10

Elm Streetillä tapahtuu kummia kun jälleen yksi teini on kuollut yön aikana. Ihmiset puhuvat, että kuolema tapahtui "luonnollisista syistä", mutta näyttää siltä kuin jokin olisi tappanut teinit niiden nukkuessa.
Selviääkin, että murhien takana on Freddy Krueger, entinen lastentappaja joka poltettiin elävältä. Freddy tunkeutuu teinien uniin ja tappaa ne sieltä käsin.
Ainut keino päästä Freddystä eroon on etsiä hänen luunsa jotka ovat ripoteltu ympäri Elm Streetiä ja polttaa ne lukion polttouunissa.
Yritä pysyä hereillä tai muuten...

Huomattavasti parempi leffapeli kuin edellinen :D
En oikein ymmärrä, miksi AVGN tätä niin kovasti moitti. Ehkäpä hänen oli saatava jokin peli Halloween -speciaalia varten ja ideoiden puutteen vuoksi päätyi tähän.

Tässä pelissä on hieno erikoisuus, sillä tätä voi pelata nelinpelinä :D NESille on vain kourallinen tälläisiä pelejä ja ne eivät kyllä ole tasoloikkia. Voisi olla joskus ihan hauska testata millaista kaaosta tämä olisi.

Seikkaillaan teinipojalla ympäri Elm Streetiä ja yritetään päästä eri paikkoihin sisälle.
Suurin osa kohteista on asuntoja, mutta mukaan mahtuu myös kaatopaikka, hautausmaa ja lukio.

Ainoastaan yhteen kohteeseen pääsee kerrallaan sisään. Kyseisestä paikasta saa haltuunsa avaimen, jonka avulla pääsee sitten seuraavaan mestaan.
Kolme ensimmäistä kohdetta ovat asuntoja. Täytyy itse selvittää mihin näistä kolmesta pääsee sisään, sillä niiden järjestys vaihtuu aina kun pelin aloittaa alusta.
Varmaan pelintekijät ovat hakeneet jotain etsimisen iloa tähän alkuun, mutta aika turhahan tämä on. Lähinnä ärsyttää pyöriä pitkin katuja ja etsiä mihin asuntoon pääsee.
Ratkaisu on siinäkin mielessä outo, sillä loput neljä kohdetta ovat aina samassa järjestyksessä :D

Vaikka kolmea ensimmäistä kohdetta joutuukin etsimään, niiden sisällöt ovat kuitenkin aina samassa järjestyksessä. Outoa.

Eli seitsemän mestaa kolutaan yhteensä.
Kaikissa paikoissa idea on sama; kerää kaikki ympäriinsä ripotellut Freddyn luut.
Luiden määrä vaihtelee tasoittain ja loppupään mestoissa niitä saakin kerätä aikamoisen läjän.

Kun luut on kerätty, pääsee seuraavaan huoneeseen. Asumuksissa huoneita on useampia, mutta kaatopaikalla ja hautausmaalla vain yksi pidempi osio.

Kenttien lopussa odottaa aina pomo. Pomot liittyvät pääosin Freddyyn, mutta on sinne yksi vampyyrilepakkokin saatu teiniä kiusaamaan.
Hieman on ollut tekijöillä hankaluuksia keksiä pomoja kun Freddyn hanska tulee vastaan kolme kertaa :D
Myös Freddyn pääkin esiintyy kahdesti. Pää joka on palluroissa kiinni, ai että mitä mielikuvituksen ilotulitusta!

Pelissähän siis yritetään välttää nukkumista koska siitä seuraa vain ikäviä kohtaamisia Freddyn kanssa.
Yläpalkissa rullaa unimittari ja se menee alaspäin kosketuksista vihollisiin ja ihan itsestään.
Kun palkki on nollassa, vaivutaan uneen. Unimaailmassa viholliset ovat paljon haastavampia ja tarpeeksi sikeään uneen vaivuttaessa törmää myös Freddyyn!
Freddyn kanssa taistelu on aika helppo, sitä on simppeli väistellä ja ampua. Kohtaamisen jälkeen saa jatkaa samasta kohdasta kun mihin jäi.

Kentistä löytyy Ghettoblastereita joita keräämällä herää unesta takaisin normaaliin maailmaan. Löytyy myös kahvia, joka täyttää unimittarin täysin.

Unimaailman ehdottomasti paras puoli on, että siellä voi käyttää eri hahmoja. Kenttiin on ripoteltu symboleita joita keräämällä saa käyttöönsä nämä eri hahmot.
Hahmoja on kolme erilaista; Shadow Warrior, Acrobat ja Necromancer. Heikoin näistä hahmoista on Shadow Warrior, sillä oli hankala tehdä vahinkoa vihollisiin ja pomoihin. Ilmeisesti sen lyöntien tehokin oli heikompi.
Aluksi tuli käytettyä vain Acrobatia, mutta sitten huomasin Necromancerin ylivoimaisuuden. Se ampuu tehokkaita taikoja ja sen avulla pystyy myös hyppimään paljon korkeammalle. Todella hyödyllinen pomoissa!

Onneksi näitä lisähahmoja pystyi hyödyntämään pomotaistelussa vaikka ei olisikaan unimaailmassa. Olisi ollut erittäin tuskallista piestä pomot vain käyttämällä teinin nyrkkejä :D

Hieman ärsyttävä asia oli, että energian määrää ei näkynyt missään. Olisi sen voinut mielellään unipalkin viereen laittaa. Välillä joutui miettimään, paljon energiaa on jäljellä.
Periaatteessa tällä ei silleen väliä ollut, sillä kuoleman jälkeen sai jatkaa siitä mihin jäi. Continuen käytönkin jälkeen sai jatkaa täysin samasta kohdasta.
Kolmen continuen verran sai yrittää peliä läpäistä ja homma alkoi alusta näiden loputtua. Juuri sopiva vaikeustaso :)

Huomasi kyllä että Raren pojat olivat olleet asialla. Oli kyllä niin Snake Rattle 'n' Roll/Battletoads -tyylisiä ääniefektejä.
Kun kyseessä on Raren peli, haastetta oli mukana. Ei tämä ihan helpolla läpi mennyt. Ei kuitenkaan sitä överi vaikeustasoa mitä jotkin pelit edustavat.

Sai aika täydellisesti pelata alkupään osiot jotta oli edes joitain mahdollisuuksia pelin loppupuolella. Lukio oli haastava paikka ja siellä meni elämä poikineen.
Tämä mesta sisälsi myös yhden todella halpamaisen hypyn. En tätä onnistunut kertaakaan hyppäämään pelkällä teinillä vaan jouduin odottamaan unimittarin nollautumista.
Necromancerin avulla hypyn sitten onnistui. Älytöntä.

Tähän viimeiseen kenttään oli vielä pistetty Boss Rush. Onneksi oli monta elämää jäljellä tätä varten sillä pomot eivät olleet mitään ihan helppoja päästä kuolematta.
Onneksi sentään hieman on ollut sydäntä mukana Raren pojilla ja Boss Rushissa pomojen energiamäärää oltiin laskettu.

Yhden elämän turvin pääsin sitten haastamaan itse Freddyn. Oli koko ajan tunne, että "ei kyllä ole menossa läpi, mutta harjoitellaan bossia seuraavaa yritystä varten".
Mutta mutta, ilokseni huomasin että Freddy käyttäytyi täysin samalla tavalla kuin unimaailman taisteluissa. Sehän meni sitten osumaakaan ottamatta.

Tämä oli kyllä oikein mukava peli tuon hirveän Back to the Futuren jälkeen! Yksi ikävä glitch tuli vastaan ja peli jäi softlockiin. Kaatopaikalla yksi luu oli täysin kadonnut ja en päässyt pomolle.
Rullasin kentän alusta loppuun pari kertaa ja tutkin jokaisen kohdan tarkkaan, ei löydy.

Välillä viholliset spawnasivat liian nopeasti takaisin ruutuun ja lentäviä vihollisia oli vittumaista tappaa varsinkin ahtaissa paikoissa, mutta pienet virheet eivät tätä huononna :)

Back to the Future

Games Beaten: 203/709
Genre: Arcade/Adventure
Goal: Get Back to the Future (Stage 20)

Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 6/10

Taas elokuvaan perustuvaa peliä. Peli kyllä jollain tavalla mukailee elokuvan juonta joka menee jotakuinkin näin:

Marty McFly on 17-vuotias nuorukainen, joka asuu Hill Valleyssa, Kaliforniassa. Martylla on ystävä, hieman tärähtänyt tiedemies Emmett ”Doc” Brown joka tekee jos jonkinlaisia härveleitä.
Doc on pyytänyt Martya tulemaan Twin Pines Mallin parkkipaikalle todistamaan tieteellistä tapahtumaa. 
Selviääkin, että Doc on rakentanut DeLorean -merkkisestä autosta aikakoneen ja syöttänyt siihen vuosiluvun 1955. Koe keskeytyy kun samalla hetkellä paikalle saapuvat libyalaiset nationalistit jotka tulivat perimään velkojaan.
He olivat antaneet plutoniumia proffalle tätä koetta varten ja vastineeksi heidän piti saada toimiva ydinase. Tätä he eivät olleet vielä saaneet.
Nationalistit ampuvat Docin ja hädissään Marty hyppää DeLoreanin puikkoihin ja päätyy vuoteen 1955.

Menneisyydessä Marty tapaa teini-ikäisen isänsä ja erilaisten sattumusten kautta asiat mutkistuvat ja historia on vaarassa muuttua. Martyn vanhemmat eivät meinaa päätyä yhteen ja hänen tulevaisuutensa on vaakalaudalla. 
Martyn täytyy saada vanhempansa päätymään yhteen jotta tulevaisuus ei muuttuisi ja poistua menneisyydestä DeLoreanin avulla takaisin vuoteen 1985.

Nämä leffathan ovat loistavia, samaa ei kyllä voi sanoa pelistä. Taas yksi esimerkki, että melkoista kikkarettahan sieltä tulee kun on nimekäs leffa kyseessä.

Pelissä on 20 kenttää ja näistä vain neljä on erilaisia. Muut kentät ovat kaduilla juoksemista ja erilaisten esteiden väistelyä.

Neljä katujuoksua ja näiden jälkeen tulee hieman erilaisempi kenttä.

Katujuoksut ovat vähän kuin autoscrollereita, Marty painelee menemään pysähtymättä. Voisi kai näitä shootereiksikin kutsua.
Kaduilla on jos jonkinlaista vihollista jotka yrittävät hidastaa Martyn menoa.

Näissä katu-osuuksissa on kaksi eri ajastinta. Perinteinen ajastin joka rullaa kokoajan alaspäin ja kun se on nollassa, menettää elämän.
Pelin viholliset eivät tapa Martya vaan juurikin hidastavat, jotta hän ei ehtisi ajoissa maaliin.
Toinen ajastin on sitten valokuva McFlyn perheestä. Kuva häviää hiljalleen ja kadulle ripoteltuja kelloja kerätessä kuvaa saa palautettua takaisin. Jos kuva häviää kokonaan, menettää elämän.

Aseena Marty käyttää jostain syystä keilapalloa. Tämä ilmestyy kadulle kun on tietyn ajan onnistunut etenemään ja väistelemään vihollisia. Osuma viholliseen nollaa kaiken ja joutuu taas tovin odottamaan, jotta keilapallo ilmestyisi ruutuun.
Kun keilapallo on hallussa, saa seuraavaksi nopeutta edistävän rullalaudan. Aluksi en tähän koskenut kun vauhti oli vähän liian hurja jotta onnistuisi vihollisia väistelemään, mutta kun hommaan tottui, katujuoksut menivät hujauksessa läpi.
Viimeisiä katuja ei voinut edes päästä läpi ilman rullalautaa.

Ehdottomasti paskinta paskaa näissä katujuoksuissa oli ampiaiset. Niitä tuli kokoajan ja niiden patternit oli välillä todella hankala hahmottaa.
Välillä niitä oli monta kerrallaan ruudulla ja kaaos oli taattu.
Keksin kuitenkin hyvän keinon näiden vähentämiseksi! Kun kävelee ruudun alalaidassa, ampiaiset lentävät liian lähelle ruudun reunaa ja häviävät sinne. Skeittilaudalla ei tätä tarvinnut pahemmin harrastaa, sillä nopeus hoiti ne pois ruudulta.
Toki ne jäivät pörräämään ruutuun jos oli liian ylhäällä rullailemassa.

Joka neljännen kentän jälkeen saatiin sitten muutosta menoon.

Ensimmäisenä kohteena oli Lou's Cafe. Martyn tehtävänä on suojella isäänsä Biffiltä ja hänen jengiltään. Marty pojottaa tiskin takana ja kiusaajat juoksevat kohti.
Tehtävänä on heittää limsamukeilla taju kankaalle näiltä kiusaajilta. Kaiken kaikkiaan piti 50 jengiläistä saada kanveesiin, aikamoinen määrä. Homma jatkuu aina 99 asti jos jaksaa paukuttaa.
Aluksi tästä ei meinannut tulla yhtään mitään, oli hankala arvioida, mistä kohdasta muki pitäisi heittää.
No, tarpeeksi kun totutteli, kohta löytyi ja enää ei tarvinnut edes Martyn hahmoa katsella kuin sivusilmällä, keskittyi vain mistä kohdasta jengiläiset tulevat.
Välillä tarjoilija toimitti pirtelön tiskille jolla sai kaikki ruudulla näkyvät pahikset pois. Näitä pystyi näppärästi pitämään useamman kerralla hallussa, pystyi sitten tukalan paikan tullen käyttää vaikka kaksi putkeen :)

Seuraavaksi mennään taas kaduille neljän kentän verran. Eipä juurikaan muutosta aikaisempaan, ampiaiset olivat hieman nopeampia, ei muuta.

Seuraavana ollaan sitten Hill Valleyn lukiossa. Martyn äiti on mennyt ihastumaan poikaansa (voi veljet) ja nämä rakkauden osoitukset täytyy estää.
Hyvin sama idea kun kahvilassakin, heilutaan pöydän takana edes takaisin.
Martyn täytyy torjua äitinsä lähettämät sydämet kirjalla. Tässäkin sama määrä riittää läpäisyyn eli 50 kappaletta.
Tätä en oikein tajunnut. Eikös olisi ollut helpompi vain väistää ne sydämet eikä torjua kirjalla?
Ehdottomasti pelin hankalin osuus. Sydämien torjuminen oli hankalaa kun niitä tuli melkoisella nopeudella. Lisäksi mutsi ravasi ympäri luokkahuonetta täysin randomisti, sai olla jatkuvasti tarkkana.

Taas kaduille. Tässä vaiheessa huomasi, miten tärkeä skeittilauta olikaan. Jos edes pienen matkan onnistui taivaltamaan sen avulla, kentän läpäisyprosentti nousi huomattavasti.

Tästä päästäänkin leffan legendaariseen "Johnny B. Goode" -kohtaukseen. Mahtavaa kun sai kuulla jotain toistakin biisiä :D Aika kuppainen versio Johnny B. Goodesta, mutta paljon parempi kuunnella tuota edes hetki, kun sitä perus rallatusta.
Kitaralla täytyi kerätä nuotteja kolmelta eri korkeudelta. Onneksi aina sama nuotti tarkoitti tiettyä korkeutta, helposti pystyi seuraamaan mille korkeudelle täytyy mennä seuraavaksi.
Tämä oli ehdottomasti helpoin näistä "minipeleistä" vaikka loppupuolella nuottien tulonopeus rupesi olemaan melko älytöntä. Väärän nuotin keräämisestä mittari laski alaspäin aika rajustikin.

Viimeiset katujuoksut yllättivät sitten raakuudellaan. Näissä on tosiaan pakko käyttää skeittilautaa, muuten ei pääse läpi. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä.
Monet yritykset kaatuivat näihin kun ei saanut kerättyä skeittilautaa. Keilapallon sai haltuunsa, mutta sitten tuli osuttua johonkin viholliseen ja ei kun koko homma alusta.

Sitten pelin viimeiseen osuuteen. Ennen tätä hetkeä olisin antanut pelille pykälää paremman arvosanan, mutta tämä loppu oli niin vittumainen joten pakko pudottaa arvosana hyvin alas.

Tässä viimeisessä osuudessa täytyy päästä takaisin tulevaisuuteen. Se onnistuu kun ajaa 88 mailia tunnissa juuri kun salama iskee kellotorniin antaen autolle tarvittavan virran.
Taivaalta sataa salamoita ja jos niihin osuu, vauhti hidastuu.
No, ensimmäinen yritys ei onnistunut kun tähän viimein pääsin. Innokkaana ajattelin, että "minullahan on vielä monta lisäri jäljellä ja voin näppärästi yrittää tätä". Vitut.
Tässä oli vain yksi yritys ja jos sen kusee, peli alkaa alusta. Periaatteessa tämän ymmärtää, kun leffassakin oli vain se yksi ainut mahdollisuus päästä takaisin tulevaisuuteen.
Mutta olisihan tähän peliin voinut laittaa hieman helpotusta.
Onneksi tämä meni sitten toisella kerralla läpi kun tähän viimein pääsin. Todella kuumottava ratkaisu.

Meni kyllä pitkään päästä uudelleen tuohon viimeiseen osioon. Jotenkin tatsi katosi ja varsinkin lukio -kohtaus meni ihan penkin alle monta kertaa peräkkäin.

Hyvin keskinkertaista huttua. Varmaan vielä viikon päästäkin soi päässä pelin pääbiisi. Kaiken hyvän lisäksi se oli muutaman sekunnin pituinen looppi. Ei näin.

Mickey's Safari in Letterland

Games Beaten: 202/709
Genre: Puzzle
Goal: Collect All 26 Alphabets (Super Advanced -Mode)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 2/10

Mikki on tällä kertaa arkeologin roolissa metsästämässä muinaisia kivitauluja jotka sisältävät aakkoset.
Nämä kivitaulut ovat aikaisimmat löydökset meidän aakkosistamme ja monet museot haluavat ne itselleen.
Hessun avustuksella Mikki lähtee haalimaan kivitaulut itselleen ja viemään ne Taavin museoon.

Tämä peli yllätti laadukkuudellaan. Yleensä nämä pikkulasten opetuspelit ovat aikamoista huttua, mutta tätä oli jopa ihan hauska pelailla :)

Pelissä on kolme vaikeustasoa, mutta ainoastaan Super Advanced -vaikeustasolla pystyy sen täydellisesti läpäisemään ja keräämään kaikki 26 kirjainta.

Seikkaillaan erilaisissa maisemissa jotka jokainen sisältää neljästä viiteen kenttää.
Vaihtelua on mukavasti kun valittavana on Yukonin lumiset vuoret, suo, metsä, pyramidi, viidakko ja karibia.

Pelin graafinen ulkoasu yllätti kyllä, laadukkaasti tehty. Myös Mikin animointi ja liikutettavuus olivat kohdillaan.

Haastettahan tässä ei pahemmin ollut, eihän pelissä voinut edes kuolla. Lähinnä isoin hankaluus tuli joidenkin kenttien ulkoasusta, ne olivat melkoisen sokkeloisia.

Tehtävänä oli löytää kolme timanttia jotka olivat ripoteltu ympäri kenttää. Timantti sisälsi aina jonkin kirjaimen ja se kerättiin Mikin haavilla talteen.
Kirjaimet muodostivat kolmikirjaimisen sanan ruudun oikeaan alakulmaan ja kun kaikki kolme kirjainta oli kerätty, etsittiin kentästä muinainen kivitaulu ja viimeisteltiin kenttä.
Kentän jälkeen sitten tavattiin kyseinen sana ja näytettiin mitä se tarkoittaa, villiä.

Aluksi luulin, että sanoja pitää muodostaa itse. Timanteissa rullasi aakkoset aika kovaa tahtia ja oikean kirjaimen ajoittaminen oli hankalaa.
Myöhemmin sitten selvisi, että peli automaattisesti muodostaa jonkin sanan, ei tarvinnut kun kerätä timantti.

Kentän jälkeen tuli pieni "minipeli" jossa kentästä saatu kivitaulu-kirjain piti laittaa oikealle paikalleen. Minkäänlaista haastettahan tässä ei ollut, kunhan vain kursorin siirti oikealle kohdalle :D

Kentät olisi voinut mennä miten halusi, vaikka kaikki tietyn tyyppiset putkeen. Itse kiersin kartalla myötäpäivään jotta tuli aina uudentyyppinen kenttä pelattavaksi. Pysyi mielenkiinto yllä.

Kun kaikki kivitaulu-kirjaimet oli saatu kerättyä, peli päättyi. Ei ollut mitään loppupomoa tai vastaavaa.

Ihan mielellään tätä pelaili, tämä olisi toiminut ihan "normaalinakin" pelinä vallan mainiosti pienillä muutoksilla varustettuna.