Dusty Diamond's All-Star Softball

Games Beaten: 521/710

Genre: Sports

Goal: Win the Amazons (Match 6)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 8/10

Mudville on kuuluisa klassisesta runosta "Casey lyöntivuorossa." Mutta Mudvillellä on muutakin - ja jotkut sanovat, että vielä parempaa - kuuluisuuden tavoittelemista. Joka vuosi kuuluisimmat Softballin pelaajat saapuvat Mudvilleen taistelemaan World's All-Star Softball -mestaruudesta. 

Kuusikymmentä kovatasoisinta pelaajaa kilpailevat kuudella erilaisella pelikentällä aina kivisestä hiekkarannasta upeasti rakennettuun pääliiga areenaan! Totisemmille pelaajille All-Star peli ja World Series on yhdistetty yhdeksi ja samaksi. 

On taas turnauksen aika ja urheilufanit ympäri maailmaa seuraavat kiihkeästi tätä klassista kilpailua. Voiko joukkueesi - legendaarisen kaikkien aikojen All-Starin, Dusty Diamondin pienellä avustuksella - pelata niin kiivaasti, että voittaisivat? Vai voittavatko viime vuoden mestarit, mahtavat Amazonit jälleen kerran? On vain yksi tapa selvittää asia. Valitse joukkueesi ja...lähdetään pelaamaan! 

Äkkiseltään ei tule mieleen muita Softball -pelejä NESille tämän lisäksi - taitaa olla ainoa lajiaan! Minun täytyi käydä netistä vilkaisemassa, mitä eroa Softballilla ja Baseballilla oikein on ja erot ovat aika mitättömiä. Pallo on suurempi ja sitä heitetään alakautta. Myös heittoetäisyys on lyhyempi, Softballissa se on 12,2 metriä kun taas Baseballissa 18,34 metriä. Muutenkin etäisyydet ovat lyhkäisemmät ja tätä voidaan harrastaa myös sisätiloissa. Tässä on myös vuoropareja vain seitsemän perinteisen yhdeksän sijaan. En tiedä onko tämä vain tähän peliin laitettu vai perus käytäntö Softballissa. Joka tapauksessa erittäin hyvä juttu, matsit eivät venyneet liian pitkiksi.

Hienosti tämä NES-peli oli ainakin yhden sääntö-asian kussut, sillä pelaajat heittelivät palloa yläkautta :D Eipä tässä näkyvää eroa ollut perinteiseen Baseballiin, ihan sama kun olisi pelannut sitä.

Voi pojat, että tällä kertaa kahmaistiin sieltä lietetynnyrin pohjalta tämän pelin osalta. Tätä ei ollut nautinnollista pelata oikeastaan missään vaiheessa. Buginen, hieman epäreilu, tuuria vaativa ja todella hankala vääristä syistä. Pelissä täytyy voittaa vain kuusi ottelua mikä paperilla kuulostaa helpolta hommalta, mutta edellä mainittujen seikkojen vuoksi tämä osoittautui todella vaikeaksi peliksi. Ennen kuin lähdetään Softballia lätkyttämään, täytyy valita pelattava kenttä ja joukkueen jäsenet. Valittavana on viisi erilaista kenttää ja ne eroavat todella paljon toisistaan. Esimerkiksi puistossa pallo pystyi menemään penkkien ynnä muiden koristekasvien taakse ja sieltä oli hankala saada palloa takaisin kentälle. Jokainen näistä erilaisista kenttävaihtoehdoista täytyy pelata ja samaa ei voi valita uudelleen kun sen on kerran läpäissyt.

Ehdottomasti pelin parasta antia on joukkueen jäsenten valitseminen, sillä tähän on oikeasti panostettu! Valittavia hahmoja on hurjat 60 kappaletta ja jokainen niistä on täysin uniikki tapaus. Hahmojen ulkomuodot vaihtelevat reilusti ja se, minkälaisia taitoja he omaavat. Jotkut ovat erittäin hyviä syöttämään kun toiset taas lyömään. Jotkut ovat erittäin näppäriä puolustuspelissä. Parhaimmat syöttäjät osaavat tehdä ovelia kierreheittoja tai jonkin hienon animaation saattelemana erikoisen hämäävän heiton. Kaikki pelaajat eivät käytä edes perinteistä pesäpallomailaa, vaan löytyy esimerkiksi hakku, piikikäs nuija, golfmaila ja luuta muutamana esimerkkinä. Tämä on hieno lisä peliin :) Kovimmat lyöjät ovat hitaita juoksemaan ja hieman huonoimmat kirmaavat kuin arojänikset. Näin sai mukavaa balanssia hahmojen valintaan. Kun hahmot on kertaalleen valittu, niitä ei voi vaihtaa muuta kun aloittamalla pelin alusta. Kannatti siis tarkkaan tehdä tämä valintaprosessi.

Kun hahmoja aletaan sitten valitsemaan, sitä tehdään vuorotellen vähän niin kuin koulun liikuntatunnilla. Kaikki pelaajat ovat todella nuorennäköisiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eli kai nämä jotain kersoja ovat. Aluksi valitsin hahmoni ihan vain ulkonäön mukaan mitkä näyttivät hauskoilta, mutta sitten oli tehtävä muutoksia kun homma ei oikein lähtenyt sujumaan. TMR oli katsonut jostain parhaat pelaajat ja yritin saada samat tyypit omaan joukkueeseeni mitä hänellä oli. Ihan kaikkia samoja en onnistunut haalimaan, sillä tietokone valitsee randomisti omiaan ja meni sitten valitsemaan sellaisen pelaajan, minkä olisin halunnut. Eipä tällä niin väliä, hyvin pärjäsi hieman erilaisella joukkueellakin.

Peli on heti alusta lähtien melko haastava ja minulla meni todella pitkään päästä edes ensimmäistä matsia läpi. Tässä on onneksi salasana jonka saa jokaisen voitetun ottelun jälkeen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui pelin bugisuus ja epäreilut tilanteet. Tässä kävi esimerkiksi sellaista, että kun vastustaja löi pallonsa todella korkealle ja menin omalla hahmollani alle odottamaan koppia, sitä ei kuitenkaan rekisteröity. Muutenkin pallojen nappaaminen oli todella työlästä, aivan liian pieni hitbox oli tähän hommaan laitettu. Monesti myös pelaajani olivat kunnon rähmäkäpäliä ja suoraan lyönnistä kohti lentävät pallot eivät jääneet räpylään vaan putosivat maahan. Tätä tapahtui tietokoneelle todella harvoin - sama homma koppien kanssa. Aivan helvetin ärsyttävää, kun varmat palot menivät sivusuun. 

Ehdottomasti nihkein juttu oli, kun sain tehtyä Homerunin ja pallo lensi komeasti alueen ulkopuolelle. Kuitenkin Homerun -tekstin tilalla luki "Out" ja pelaajani paloivat. Olin hieman ymmälläni, että mitä ihmettä tapahtui. Tämä sama kävi tietokoneellekin muutaman kerran, mutta ne hyväkkäät saivat juoksut aikaiseksi palamisen sijaan. Olin todella vihainen tämän asian johdosta ja ärsytys muuttui vihaksi peliä kohtaan. 

Viimein onnistuin voittamaan ensimmäisen ottelun muutaman tunnin yrittämisen jälkeen. Pari seuraavaa matsia meni onneksi todella nopeasti läpi, mutta sitten neljännen matsin kanssa oli suuria ongelmia. Yritin voittoa useamman tunnin ajan ja viimein onnistuin siinä huimalla yhden juoksun erolla. Viidettä matsiakin sai yrittää jokusen kerran, mutta se meni hieman nopeammin läpi kuin neljäs vaikka juoksu-ero oli tässäkin mitätön. Tämän jälkeen ruudulla komeilikin teksti, että "nyt joudut kohtaamaan Amazonit." Pienenä flashbackina tästä nimestä tuli, että muistelin Retkun taistelleen tämän joukkueen kanssa hyvän tovin verran. En tästä itse yrittämisestä muista mitään, mutta nimi on jäänyt mieleen. Kävin huvikseni vilkaisemassa, miten TMR:llä meni tämän viimeisen vastustajan kanssa ja ukkohan tykitti tämän läpi ensimmäisellä yrityksellä. Koko pelin hän läpäisi hieman päälle kahteen tuntiin kun itsellä taas meni joku 10-15 tuntia :D

Nyt siirrytäänkin isolle areenalle pelaamaan puistojen ynnä muiden koulun pihojen sijaan. Finninaamapojat saivat nyt tyttöjoukkueen vastaansa - ja voihan pyhä jysäys sentään, että tämä oli hankala joukkue voittaa. Aluksi hommasta ei tullut yhtään mitään, en saanut yhtään juoksua tehtyä. Amazonit ovat nopeita, he lyövät todella usein Homeruneja ja nappailevat pallot hyvällä prosentilla kiinni. Syöttäjä heittää pallon sellaista vauhtia, että siihen ei meinaa millään osua. Onneksi tässä pelissä on pelaajien väsymys, tämän avulla heittonopeus hieman laski myöhemmissä vuoropareissa. Minulla meinasi oikeasti toivo loppua tämän kanssa, ottelu tuntui niin epäreilulta. 

Kokeilin tähän vaikka minkälaisia vippaskonsteja mm. vaihtelin tiiviiseen tahtiin syöttäjiä jotta ne eivät väsyisi niin pahasti. Tässä jos vähänkin keskittyminen herpaantui syöttämisen suhteen, Amazonit tykittivät homeruneja. Mitään perinteisiä suoria heittoja ei kannattanut edes kuvitellakaan tekevänsä, ne olivat melkein varmoja Homeruneja. Vaihtelin myös pelaajien paikkoja ja yritin saada kenttäpelin mahdollisimman jouhevaksi. Laitoin hitaat ukot pesille jumittamaan ja nopeat kaverit sitten kentälle nappailemaan palloja. Lyöntijärjestystä ei tarvinnut muuttaa, se toimi niin hyvin kun tässä oli mahdollista. 

Juoksujen tekeminen oli erittäin hankalaa koska syöttäjä heitti palloa niin kovalla vauhdilla. Vaikka syöttäjä väsyi, se silti viskoi aika kovaa vauhtia palloa kohti lyöjää. Ilman Homeruneja juoksujen tekeminen oli lähes mahdotonta. Vaikka miten yritti palloon osua, yleensä se päätyi laittomaksi tai sitten suoraan Amazonien räpylään. Harvoin onnistuin niin, että joku sattui olemaan ykköspesällä ja sitten sain tehtyä Homerunin. Parhaimmillaan sain neljä juoksua tehtyä koko ottelun aikana ja tämä oli erittäin harvinainen juttu.

Jos itse sattui muutaman juoksun saamaan aikaiseksi matsin alkuvaiheessa, Amazonit tylysti alkoivat tykittämään juoksuja. En tiedä oliko tämä jokin koodaustaktiikka. Pari Amazonin pelaajaa olivat sellaisia, että he tekivät Homeruneja todella isolla prosentilla. Täytyi yrittää heittää mahdollisimman vino heitto ja toivoa, että lyönti jäisi vajaaksi. Matsit monesti päättyivät niin, että tuuri kääntyi puolessa välissä ja Amazonit alkoivat tehdä Homeruneja ihan urakalla.

Tässä pelissä on niin pitkä salasana 60 pelaajavalinnan vuoksi, että sen näpyttelemiseen olisi mennyt tovi. Teinkin sitten niin, että jos matsi lähti heti alusta pitäen menemään perselleen, autoin tahallani vastustajia saamaan juoksuja. Jos juoksuissa on kymmenen juoksun ero, matsi päättyy automaattisesti. Tämä oli nopeampaa kuin salasanan näpyttely :D

Meni noin viisi tuntia ennen kuin sain edes yhden järkevän matsin aikaiseksi. Sain tehtyä viimeisessä vuoroparissa yhden juoksun ja menin sen avulla kärkeen. Totta kai sitten Amazonit tästä tuohtuneena tykittivät parit Homerunit ja homma oli taas siinä. Alkoi pelottaa, että meneekö tässä taas uudet viisi tuntia, että pääsen samankaltaiseen tilanteeseen. Ei onneksi, muutaman yrityksen jälkeen sain taas unelmatilanteen aikaiseksi. Matsi alkoi hyvin ja sain tehtyä toisen vuoroparin aikana kaksi juoksua. Seuraavassa vuoroparissa Amazonit saivat yhden Homerunin aikaiseksi, mutta onneksi se jäi siihen. Sain pidettyä tilanteen hallussa useamman vuoroparin ajan. Vaikkakin välillä olikin läheltä piti -tilanteita. Sain vielä onnekkaasti yhden juoksun tehtyä kuudennessa vuoroparissa ja sain poltettua Amazonit niin, että he jäivät ilman juoksuja. Seitsemännen vuoroparin lyöntivuorossani en saanut mitään aikaiseksi, mutta nyt olin siinä tilanteessa, että johdin ottelua kahdella juoksulla. Helvetti, että jännitti! Sain heti kaksi Amazonia poltettua ja viimeinenkin polttaminen onnistui hienosti. Muutin tähän viimeiseksi jääneeseen yritykseen taktiikkaa niin, että käytin vain yhtä syöttäjää. En välittänyt, vaikka Peter väsähti ja ei enää jaksanut heittää kunnon kierreheittoja. Veikkaan, että tuurilla oli todella iso rooli tässä, että Amazonit eivät lyöneet lähes suoria heittoja Homeruneiksi. Kyllä oli helpottunut olo tämän jälkeen, aivan kamala stressipeli :D

Tämä saattaisi olla kaksinpelinä ihan jees kamaa näiden erilaisten hahmojen takia, mutta yksinpelinä aivan kamalaa kuraa. Ei voi suositella kenellekään. Katsoin läpäisyni jälkeen jonkun Youtube -arvostelun tästä ja peliä kehuttiin oikein kunnolla. Kommenteissakin joku mainitsi, että tämä on NESin paras peli. Mitä helvettiä. No, pisteitä tämä peli saa tuosta hahmojen erilaisuudesta ja siitä, että tässä on kuitenkin vain kuusi voitettavaa ottelua. Olisi tämä voinut olla paljon pidempikin kärsimys.