Näytetään tekstit, joissa on tunniste Run and Gun. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Run and Gun. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. elokuuta 2026

NARC: "No One Had the Guts...Until Now"



Games Beaten: 532/710
Genre: Run and Gun
Goal: Defeat Mr. Big (Sector 8)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 5/10

Kenelle: Max Force ja Hitman
N.O., Joukot 1

Aihe: Projekti NARC

Hyvät herrat,

Niin kuin hyvin saatatte tietää, meidän asemamme huumeiden vastaisessa sodassa on mennyt huonompaan suuntaan. Paljon huonompaan. N.O. on tällä hetkellä onnistunut tunnistamaan useita tunnettuja rikoksentekijöitä. Diilereitä, välittäjiä, rikollisia ja gangstereita-jopa psyko klovneja-he ovat kaikki siinä mukana. Heillä näyttäisi olevan rajaton määrä aseita. Hallituksen raporttien mukaan koko operaation on järjestänyt ja rahoittanut Mr. Big kuka johtaa maailman laajinta laittomien huumeiden jakelua ja terroristiorganisaatiota. Lähettäisimme armeijan erikoisjoukot tehtävää varten, mutta se herättäisi liikaa huomiota. Meidän täytyy toimia huomaamattomammin. Tämän takia teidät kaksi on valittu johtamaan operaatiota. 

Teidän on käytävä läpi laajoja alueita. Mr. Bigin miehiä on kaikkialla! Eikä toimita keskity pelkästään kaduille. Heitä löytyy maanalaisista huumelaboratorioista (tuhotkaa niin paljon myrkkyjä kuin pystytte) ja arvohotellien ylimmistä kerroksista. Saatte mukaanne niin paljon konekiväärin ammuksia ja raketinheittimen raketteja kuin jaksatte kantaa. Mutta varmasti käytätte ne nopeasti loppuun. Joten täyttäkää varastojanne kadulta löytyvistä ammuksista. Kaduista puheen ollen, poimikaa talteen kaikki mahdollinen. Käteinen... salakuljetustavara... jopa magneettijuovilla varustetut kulkukortit-niiden avulla saatte ovia auki. Pitäkää yhteyttä teidän kannettavalla skannaus-yksiköllä. Me annamme edistymisraportteja ja päivityksiä tehtäväänne varten. N.O. ja koko maa luottaa teihin. Onnea matkaan.

Spencer Williams
N.O. Puheenjohtaja

Pelin kansi on melko hämmentävä, sillä näyttää siltä, että joku olisi kussut logon päälle. Syy tähän on kuitenkin Nintendon sensuuri, sillä verinen logo olisi ollut ehkä liian raffia menoa!
Pelihahmona toimii rouhea huumekyttä, Max Force! Meno on erittäin kieliposkella toteutettua mikä toimii vaikka kyseessä onkin hieman vakavampi aihe. Peli on alun perin ilmestynyt Arcadelle ja sen pohjalta on sitten tämä NES-versio väännetty. Peli on oikein mallikkaasti kääntynyt NESille. Katselin läpäisyni jälkeen Arcade versiota ja eroavaisuuksia ei pahemmin ollut kuin grafiikoissa.

Pelin ideana on saada diilerit ynnä muut huumehörhöt pois kaduilta. Diilereiden pomo, Mr. Big täytyy hoidella pois päiviltä jotta huumeongelma poistuisi. Max Force ei paljoa armoa anna, sillä pelissä pystyy täysin surutta ampumaan diilerit ja nistit. Vaihtoehtoina on konekivääri ja raketinheitin. Todella tylyä kun raketinheittimellä ampuu alamaailman edustajaa, niin ukko räjähtää täysin kappaleiksi :D Tappamisen lisäksi diilereitä ja nistejä voi myös pidättää. Pidättämisestä saa pisteitä jotka sitten ynnätään kentän lopussa. Pisteitä kannattaa todellakin keräillä, sillä niistä saa lisäreitä!



Muutamat pelilliset toiminnot tässä on hieman omituisia, mutta kun niihin tottui, ne tuntuivat luontevalle. Tämä johtuu vain NESin rajoituksista alkuperäiseen Arcadeen verrattuna, sillä siinä on hieman enemmän nappuloita kuin NES-kapulassa. Konekivääri sekä raketinheitin on laitettu saman napin taakse. Eli kun A-nappia painaa pohjassa, Max Force ampuu konekiväärillä ja pienellä näpäytyksellä lähteekin raketti ilmoille. Pelissä pystyy kyyristymään ja hyppäämään jotka on toteutettu tällä samalla tavalla kuin ampuminenkin. B-napin pojassa pitäminen aiheutti kyyristymisen ja näpäyttämisellä hypättiin ilmaan. Näpäytyksen täytyi olla todella hentoinen jotta komento aktivoitui. 
Ampumisen kanssa ei suurempia totutteluja tarvittu, mutta kyyristyminen ja hyppääminen vaati hieman peliaikaa alle jotta ei vahingossa kyyristynyt hyppäämisen sijaan. Kyyristymistä pelissä ei kovin paljoa tarvitse. Muutamassa kentässä vastaan tulee koiria joita ei voi ampua kuin kyyristymällä. Vaikka koirien tappaminen saattaa kuulostaa julmalta, niin ei hätää, tässä ei moista tarvitse pelätä! Osuman jälkeen koirat kutistuvat pienemmiksi ja luikkivat karkuun :D 



Peli alkaa kahden lisärin voimin ja kun kaikki lisärit on tuhlattu, peli alkaa alusta. Retku on tehnyt tästä videon omaan projektiinsa ja siitä sai muutaman todella loistavan vinkin. Täytyy myöntää, että ilman niitä vinkkejä tämä olisi ollut hieman kiperämpi läpäistä. Ensimmäinen vinkki liittyy pisteiden keräämiseen. Heti ensimmäisessä kentässä kannatti jäädä pidättämään diilereitä ennen kuin läpäisee kentän. Ruskeaan pitkään nahkatakkiin sonnustautuneita pillerikauppiaita pystyy pidättämään maksimissaan 99 kappaletta. Kentän jälkeen kun pisteet ynnätään yhteen, näistä sai reilusti lisäreitä joiden turvin peli eteni mukavasti. Pidätysoperaation aikana minulla paloi yleensä kaksi lisäriä diilereiden kuteihin, mutta eipä sillä niin väliä kun palkinnoksi sai huomattavasti enemmän takaisin. Lisäreitä olisi voinut kerätä myöhemmissäkin kentissä, mutta vihollisten pidättäminen osoittautui liian hankalaksi kun vihollisten määrä samanaikaisesti ruudulla jo aika kovalla tasolla. 
Jos peliä olisi yrittänyt "normaalisti" pelata, aika nopeasti olisi Game Over kolkutellut ruudulla. Vihulaiset tykittävät melkoista tahtia aseillaan ja yleensä heitä on ruutu täynnä. Nistit ovat inhaa porukkaa, sillä he viskelevät käytettyjä huumeruiskuja joista menettää yhden kokonaisen energiapalan kerralla. Kuvottava ajatus, että joku nipa nakkaisi käytetyn ruiskun kohti ja sen piikki uppoaisi lihaan, hrrr. 

Kenttien pituudet vaihtelevat todella paljon ja osan niistä pääsee muutamassa minuutissa läpi. Useassa kentässä on lukittuja ovia jotka vaativat kulkukortin. Kulkukorttia hallussa pitää viholliset jotka saattoivat kuolemansa jälkeen pudottaa moisen taskustaan. Tämä tapahtuu täysin satunnaisesti ja välillä meni pitkäänkin ennen kuin kulkukortti putosi viholliselta. Jos raketinheittimellä täräytti vihollista, ei luonnollisesti voinut kulkukorttia saada. Ei myöskään mitään muuta kerättävää, sillä onhan se aika selkeää, että jos raketinheittimellä täräyttää kohti, saattoi siinä kaikki tavaratkin tuhoutua samalla kerralla. Viholliset pudottelivat kulkukorttien lisäksi konekiväärin ja raketinheittimen ammuksia. Myös pisteisiin liittyviä keräiltäviä on kuten pussillinen kokaiinia ja rahaa. Täytyy myöntää, että aika rajuja juttuja saatu Nintendo peliin mukaan!



Kolmannessa sektorissa pääsi ajelemaan Max Forcen autolla, minkä näki vilaukselta kenttien alussa. Autolla ei sen kummempaa merkitystä ole, paitsi sillä pääsee etenemään hieman nopeammin. Silta, missä autolla ajellaan, on jostain syystä täynnä roskiksia, tynnyreitä ja miinoja. Jos roskista tai miinaa päin täräyttää, auto tuhoutui. Onneksi näitä autoja on käytössä useampia ja pienen kävelymatkan päässä odottaa uusi menopeli. Onhan se päivän selvää, että huumekyttä nimeltä Max Force ei millään kuppaisella poliisiautolla ajele vaan jumaliste kunnon urheiluautolla! 



Neljännessä kentässä vastassa ei olekaan mitään huumeisiin viittaavaa, vaan jotain murhanhimoisia klovneja. Kinky Pinkyiksi nimetyt klovnit (mahtava nimi :D) ovat inhoja vihollisia, sillä niitä saa tykittää melkoisen tovin konekiväärillä jotta mokomat hauskuuttajat saa kaatumaan. Raketinheitin on oiva ase näitä vastaan, mutta paras tapa on vain pomppia karkuun - säästää kivasti ammuksia! Kuumottavasti klovnit jahtaavat Max Forcea puukkoa heiluttaen. Myös kentän alussa olevassa skannerissa oleva esittelykuva on jotenkin erittäin karmea. Kunnon traumat nuorille pelaajille jos ovat erehtyneet tätä pelaamaan.



Pelin vaikeusaste pääsi hieman yllättämään, sillä sain Retkun videosta sellaisen kuvan, että peli olisi jotenkin erityisen hankala. Jo toisella yrityksellä pääsin kuudenteen sektoriin asti. Seuraavan päivän "testiyrityksellä" peli menikin läpi asti :D En todellakaan odottanut tälläistä läpäisytahtia. Erityisen tärkeää on, että ensimmäisessä kentässä kerää lisäreitä. Tämän jälkeen kun välttää turhat kuolemiset ja keräilee pisteitä, lisäreitä tippuu aina silloin tällöin vihollisten tappamisesta. Näin sai venytettyä peliaikaa ilman Game Overia.



Kuudes sektori on todella pitkä ja se sisältää monia erilaisia huoneita. Vihollisia on älyttömät määrät ja täytyi yrittää olla tarkkana, että ei henki lähde. Tässä pelin loppupuolella oli hieman sekavaa, että millä sektorilla on menossa. Tällä nyt ei varsinaisesti mitään merkitystä ollut. Kuudennen sektorin puolen välin tienoilla tulee tekstiruutu jossa sanotaan, että "Mr. Bigin toimisto on läpipääsemätön. Olet nyt omillasi, onnea matkaan." En tiedä mihin ihmeeseen tämä edes viittasi kun pelissä seikkaillaan yksinään. Muutaman huoneen päästä siirrytäänkin sitten seitsemänteen sektoriin. Kentän alussa näkyvässä skannerissa komeilee Mr. Big, eli pelin loppu häämöttää. Seitsemäs sektori ei ole varsin pitkä, yksi pidempi huone vain sisältäen paljon ampuvia vihollisia. Lopussa kohdataan Mr. Big joka rullailee pyörätuolillaan ympäri huonetta tykittäen samalla aseellaan. Konekivääriä ei kannattanut edes harkita käyttävänsä, sillä se ei tainnut tehdä minkäänlaista vahinkoa Mr. Bigiin. Raketinheitin on se juttu, mutta sillä osuminen vaati pientä tuuriakin hitaan ampumisvälin vuoksi. Osuman jälkeen Mr. Big räpiköi lattiaa pitkin ruudun ulkopuolelle ja palaa hetken kulutta takaisin taistelemaan. Mr. Big täytyy kolmesti saada pois pyörätuolistaan ennen kuin ukko kuolee...vai kuoleeko? Ainakin kulkukortti putoaa ja pääsee etenemään pelissä.




Seuraavana on vuorossa todella hämmentävää kamaa. Mr. Big ei kuollut aivan kokonaan ja hänen päänsä selvisi näistä raketinheitin -tykittelyistä. Pää kasvoi vielä valtavasti kokoa ja kökötti se nyt jonkin liikkuvan alustan päällä. Hyökkäyksenä Mr. Big käyttää kieliään joita irtoaa suusta jatkuvalla syötöllä. Nyt on kyllä pelintekijät itsekin nauttineet jotain huumehia, ei tälläistä kamaa muuten syntyisi. Tähän viimeiseen pomoon sain Retkun videosta loistavan vinkin! Mr. Bigiä täytyy ampua aurinkolaseihin, tai muuten taistelu jatkuu loputtomasti. Ampuminen täytyy tehdä vielä raketinheittimellä. Osumakohta on todella tarkka ja vaikka näyttää, että Mr. Big ottaisi osumaa heilahduksen myötä, näin ei kuitenkaan ole. Pelin kontrolleilla on vielä aika hankala saada oikeaan korkeuteen ammuttua raketinheittimen ammusta ja ns. "paniikkitilanteissa" homma vaikeutuu entisestään - ei vaan osu tai lähde. Todella hämmentävästi toteutettu pomo. Kun plehat sitten viimein lentävät päästä pois, alkaa taistelun toinen vaihe. Nyt Mr. Big syöksee tulta kitusistaan. Jos liian lähellä erehtyi seisomaan, lieskaa tuli sellaista tahtia, että henkihän siinä lähti. Liian kaukaa taas ei Mr. Bigin hitbox ollut aktivoitunut ja vahinkoa ei syntynyt. Tätä toista vaihetta ei onneksi tarvinnut ampua mihinkään tiettyyn kohtaan. Aivan varma en tästä kuitenkaan ole, kun vaihtelin hyppimisen ja paikaltaan ampumisen välillä...ihan varmuuden vuoksi.



Kun on viimein saanut tykitettyä pään tohjoksi, alkaa kolmas ja viimeinen vaihe. Enää on Mr. Bigillä pelkät luut jäljellä. Onneksi tämä versio ei ammu enää mitään, mutta täysin vaaraton se ei ole. Jos liian lähelle erehtyi menemään, Mr. Bigin alus "imaisi" Max Forcen ja tästä imusta oli todella hankala päästä pois kuolematta. Tällä kertaa osumia täytyi paukutella kaulan alimpaan nikamaan, eli ei tarvinnut onneksi hyppiä mihinkään. Ammukset tässä kyllä loppui, sillä konekivääri tuntui tehoavan paremmin tähän vaiheeseen. Onneksi vaikka tässä ammukset loppuisivatkin, Max osaa ampua edelleen ammuksia, mutta todella hitaaseen tahtiin. Edes täysi lipas ei olisi riittänyt tämän vaiheen tuhoamiseen. Tuskallisen hitaasti taistelu eteni tällä tavoin, mutta kun sinnikkäästi ampui aina muutaman ammuksen jonka jälkeen kipitti karkuun - viimein alkoi nikamia tuhoutua. 



Lisäri tilanteeni ei ollut kovin kummoinen hieman heikommin menneiden kahden ensimmäisen vaiheen vuoksi, mutta onneksi pisteistä sain yhden lisärin takaisin. Opin Mr. Bigin väistelyn hyvin ja sinnikkään tykityksen jälkeen pääkallo viimein räjähti kappaleiksi. Kun viimeisestä ovesta astuu sisään, pääsee Mr. Bigin kultavarastoon käsiksi. Harkot taskuun ja peli on sitten siinä! Loppukuvissa kerrotaan, että harjoitustehtävä on nyt ohi ja pyydetään ottamaan yhteyttä paikalliseen huumepoliisiin rekrytointia varten. Kyllä näillä taidoilla helposti lähtee huumehörhöjä paimentamaan!





Tämä ei ollenkaan hullumpi peli ollut! Muutamia outoja ratkaisuja, mutta eipä ne mitään häirinnyt. Ilman paria Retkun vinkkiä en olisi varmaan nauttinut pelistä näin paljoa. Etenkin viimeisen pomon kryptinen hitbox olisi viimeistään latistanut peli-intoa. Jos tälläinen Run and Gun -meininki kiinnostaa, vahva suositus tälle!

perjantai 27. kesäkuuta 2025

Commando


Games Beaten:
468/710
Genre: Run and Gun
Goal: Destroy Enemy Base (Level 4-4)

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 5/10

Super Joen täytyy tuhota vihollisarmeija sinun taitojesi avulla. Ainoastaan konekiväärillä ja rajoitetuilla kranaateilla varustettuna, sinun tehtävänäsi on pelastaa panttivangit ja pitää viholliset aisoissa jotta he eivät pysty hallitsemaan maailmaa.
Super Joen täytyy olla tarkkaavainen jotta hän löytää piilotetut hahmot jotka antavat hänelle uusia voimia ja pisteitä. Myös salaiset tikapuut voivat avata salaisia paikkoja missä panttivankeja pidetään vankeina.

Vai että Commando NESillä. Ei, tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa vuonna 1985 ilmestyneeseen testosteronia pursuavaan legendaarisia one linereitä sisältävään Arnold Schwarzeneggerin tähdittämään leffaan. Tämä peli on itse asissa ilmestynyt puoli vuotta ennen tuota leffaa joten roolit voisivat olla hyvinkin toisin päin!
Capcom tälläisen pelin väsäsi aikoinaan Arcadelle ja sitä on sitten käännetty jos jonkinlaiselle aparaatille, NES mukaan lukien. NES-versio koki päivänvalon vuonna 1986, eli mistään kovin tuoreesta NES -pelistä ei ole kysymys ja sen kyllä huomaa. 
Koko pelaamisen ajan oli sellainen fiilis, että milloin peli kaatuu tai glitchaa niin, että pelaaminen ei enää onnistu :D

Peli sisältää vain neljä kenttää, mutta tässä on taas tälläinen "hauska" juttu, että nämä samat kentät täytyy pelata neljästi läpi ennen kuin peli lopullisesti päättyy. Vaikeusaste nousee aina hieman kun lähdetään uudelle rundille.
Pelissä ohjaillaan Super Joe -nimistä ukkelia joka on varustettuna konekiväärillä ja kranaateilla. Konekiväärissä on loputtomat kudit, mutta kranaatteja on rajoitettu määrä. Niitä saa kyllä lisää kenttien varrelta. Kranaateilla sai mukavasti useamman vihollisen kerrallaan tapettua.
Myös vallihautojen ynnä muiden esteiden takana lymyilevät pahikset sai tapettua helposti kranaattien avulla. Konekiväärin ja kranaattien tehoa pystyi parantamaan, mutta en ole ihan varma miten se tapahtui. Ohjekirja ei moista kerro ja pelin hektisen tyylin vuoksi ei tullut ihan niin tarkkaan seurattua asiaa. 
Tällä ei nyt sen suurempaa merkitystä ollut, sillä kuolemasta nämä asiat nollautuvat ja kuolemista tässä tapahtui jatkuvasti. Iloisena yllätyksenä tämä peli sisältää loputtomat continuet! Kolmen lisärin voimin lähdetään vihollisia tappamaan ja jos menetti, joutuu kentän alkuun.
Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta hektisyyden vuoksi muutamia niistä joutui yrittämään kerta toisensa jälkeen jotta kenttä meni läpi.



Kentistä löytyy piilotettuja luolastoja joihin mennään tikapuiden avulla. Ampuminen tai kranaatti tuo nämä tikapuut esiin. Luolista löytää lähinnä pisteitä kerryttäviä asioita, mutta voi niistä löytyä muutamia hyödykkeitäkin kuten lisäreitä.
Langatonta radiota, kiikareita tai luotiliiviä en onnistunut koskaan löytämään. Varmaan olivat piilotettu luoliin, mitkä olivat liian hektisissä kohdissa, että niitä olisi viitsinyt lähteä etsimään. Radion avulla olisi voinut tuhota kaikki viholliset ruudulta ja helikopteri olisi vienyt sinut toiseen ruutuun.
En ole varma mitä ruudulla haetaan tässä yhteydessä, sillä ohjekirjassa puhutaan ruudusta, mutta kyseessä voi olla ihan hyvin seuraava kenttäkin. Kiikareiden avulla olisi voinut paikantaa piilotetut luolastot suoraan ja luotiliivit olisivat suojanneet muutamilta luodeilta ja kranaateilta. 
No, ihan hyvin pärjäsi ilman näitäkin apuja vaikka melko kaoottista eteneminen välillä olikin.



Ensimmäinen kierros meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt muutamia kuolemia tuli pelin jippoja opetellessa. Kentissä on onneksi jatkopaikkoja jos vain lisäreitä on jäljellä. Pomotaistelut olivat aikamoista kaaosta, sillä niissä täytyi tietty määrä vihollisia tuhota jonka jälkeen taistelu loppui.
Taistelussa on jokin pääjehu, mutta häntä en onnistunut kertaakaan tappamaan kun täytyi keskittyä muihin päälle hyökkääviin vihollisiin. Hetken vihollisten tuhoamisen jälkeen tämä ukkeli heilutteli valkoista lippua tappion merkiksi ja kun loputkin viholliset on nujerrettu, siirrytään seuraavaan kenttään.




Tämän pelin kohdalla kävi niin, että minun piti hieman testailla peliä, mutta homma eteni mukavasti ja loputtomat continuet olivat iloinen yllätys, niin annoin sitten vaan mennä. Eipä siinä älyttömän kauaa mennyt kun olin jo viimeisellä kierroksella.
Jokaisella kierroksella viholliset hieman nopeutuvat ja he alkavat ampumaan enemmän. Vielä kun tämä peli on kunnon glitch-fest, niin välillä oli hieman hankalaa nähdä, mitä pitäisi tehdä. Viholliset saattoivat kadota randomisti, panokset osuivat selkeästi Super Joeen, mutta menivät läpi. Ehkäpä tämän vuoksi Joen etuliitteenä on Super.
Neljäs kenttä oli lähes jokaisella kierroksella hankala. Luotia lentelee älyttömästi ruudulla ja kenttä sisältää "olisi pitänyt tietää" -tyylistä trollausta kun autoja ajaa ruutuun jyräten Super Joen jos vain käveli eteenpäin.
Viimeinen kierros meni aika huvittavasti, sillä kaikkia muita kenttiä yritin useampaan kertaan, mutta viimeinen meni vain yhdellä kuolemalla :D Tässä oli kyllä reilusti tuuria mukana, sillä lopputaistelussa hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Kolmannen ja neljännen kierroksen välillä ei suurta eroa enää ollut vaikeusasteen suhteen joten varmaan tämä oli osa syy miksi viimeinen kenttä meni näppärästi läpi.
Trollaavat autotkin käyttäytyivät samalla tavalla joten sain nekin väistettyä kerrasta. 





Tässä pelissä on ehkä NESin suloisimmat lopputekstit siitä syystä, että hieman kankealla englanninkielellä kiitellään pelaajaa. Jotenkin todella sympaattista :) 
Ei tämä hullumpi peli ollut, mutta ikä paistaa pahasti läpi. Onneksi tässä on loputtomat continuet, sillä ilman niitä arvosana olisi ollut matalampi. 
Odotin, että joudun tämän kanssa taistelemaan pidempääkin, mutta loputtomat continuet pelastivat siltä urakalta!




maanantai 21. huhtikuuta 2025

Rush'n Attack


Games Beaten:
462/710
Genre: Run and Gun
Goal: Destroy the Enemy's Secret Weapon (Stage 6)

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 7/10

Kymmeniä sotilaita pidetään vankina tasokkaasti suojatussa tukikohdassa vihollislinjojen uumenissa. Sinun tehtävänäsi on vapauttaa heidät ja tuhota tämä tukikohta. 
Mutta jotta pääsisit sinne, sinun täytyy matkata kuuden kuolettavan tason halki.

Pitkästä aikaa pääsin osallistumaan NES-Retron kuukauden NES -peliin kun sattui sellainen valikoitumaan mitä en ollut vielä läpäissyt. Tämä käy hetki hetkeltä hankalammaksi hommaksi :D
Peliä en ollut koskaan aikaisemmin pelannut mutta Retkun videon ansiosta peli on melko tuttu. Alunperin Arcadelle ilmestynyt vuonna 1985, NES -versio koki päivänvalon pari vuotta myöhemmin. Alkuperäinen Japanilainen nimi on Green Beret, mutta jostain syystä se haluttiin sitten vaihtaa kun peli julkaistiin muualla.
Tämän pelin läpäisyn aikana kävi huvittava juttu, sillä kävin itse kertausharjoituksissa. Kerkesin hieman pelata peliä ennen kertaukseen lähtemistä ja sitten läpäisin pelin kertauksen jälkeen. Kertauksessa suoritetut tehtävät eivät valitettavasti auttaneet tämän pelin kanssa :(
Koska on kyse Arcade käännöksestä, on vaikeusaste sen mukainen. Pelissä kuolee yhdestä osumasta ja neljällä lisärillä pitäisi selvitä loppuun asti. Pisteistä saa lisäreitä, mutta siihen vaaditaan 100 000 pistettä jotta yhden lisärin saa, niin tämän vuoksi maksimi mitä pelaamisen aikana kerkeää kerätä on kaksi lisäriä.
Tässä olisi varmaan voinut jäädä paikalleen tappamaan loputtomasti spawnaavia Neuvostoliittolaisia kolmannen lisärin toivossa, mutta tähän hommaan olisi mennyt ikä ja terveys. 



Pelissä on vain kuusi lyhyttä kenttää, mutta hieman pirullisen vaikeusasteen vuoksi läpäisy ei ole mikään ihan helppo juttu. Kuolemasta joutuu pienen pätkän taaksepäin ja jos menee kuolemaan uudelleen heti perään, joutuu vielä kauemmaksi taaksepäin. Tämä on hyvin hämmentävä ja ilkeä mekaniikka, sillä jos on kerta saavuttanut jatkopaikan, miksi pitää rangaista ja viedä pelaajaa vielä kauemmaksi :(
Vaikka pelin genre onkin Run and Gun, ei sankarillemme kuitenkaan ole annettu kuin puukko hyökkäyskeinoksi. Saa pelissä muutamia aseita, mutta ne ovat vain hetkellisiä apuvälineitä. Jotenkin absurdi ajatus, että supersotilas lähtee Neuvostoliittoon tuhoamaan jotain superasetta pelkän puukon kanssa :D
No, ei vastaantulevat Neuvostosotilaatkaan kovin välkkyjä ole, sillä pelissä ei juuri kukaan ammu aseella. Suurin osa vihollisista joko kävelee eteenpäin tai hyppää sankarin yli. Yksi hieman älykkäämpi vihollistyyppi löytyy mikä osaa seurata pelihahmoa kiiveten tikkaita ja jopa ampuen aseella! Vihollistyypit on onneksi erotettu värikoodeilla niin tietää mikä tavan sankari vastaan tuleekaan.
Hieman kyseenalaisesti hyppynappi on täytynyt laittaa D -padiin. Tämähän loi sitten suuria ongelmia kun painetilanteissa vahingossa hyppäsi kun tarkoituksena oli kääntyä ympäri. Hyppy aktivoitui vielä jotenkin todella herkästi. B:stä puukotettiin ja A:sta käytettiin sitten muita aseita mitä sai satunnaisesti.
Jos minä olisin suunnitellut tätä peliä, niin selectillä olisi valinnut nuo satunnaiset aseet ja A -napista hyppy. Nyt tämä asetelma aiheutti vain turhaa raivoamista.



Viholliset pudottelevat muutamia erilaisia kertakäyttöisiä helpotuksia ja osa näistä on loppupeleissä aika turhia. Sinko ja kranaatit ovat neljästä erilaisesta apuvälineestä ne parhaimmat. Singolla voi ampua kolme kertaa ja ammusta upeasti lävistää kaikki vastaantulevat viholliset jatkaen matkaansa ruudun reunaan asti. Ensimmäisen kentän pomon saa näppärästi tuhottua kolmella oikein ajoitetulla singon ammuksella.
Kranaatteja saa myöskin kolme kappaletta ja niitä voi heitellä vihollisten nilkoille tuhoten muutaman ukon kerrallaan. Ainakin yhdestä kentästä löytyi pistooli joka antaa pieneksi hetkeksi loputtomat ammukset ja voi vaan juosta ja räimiä menemään.
Yksi kuolemattomuustavarakin on tähän mukaan saatu ja se on kyllä pöllitty suoraan Super Mariosta. Tähti joka laittaa pelihahmon välkkymään ja tekee siitä hetkeksi kuolemattoman :D Vaikka alkuperäinen peli on aikaisemmin julkaistu kuin Mario, niin ei Arcadeversiossa mitään kuolemattomuustähteä ollut, ei ainakaan siinä videossa mitä katselin. Eli se on vain laitettu tähän NES -versioon :D
Pistooli ja tähti ovat erittäin turhia kapistuksia, sillä ei vihollisista niin pahaa vaaraa ole sen muutaman sekunnin ajan mitä nämä helpotukset kestävät. Tavarat saa käyttöönsä vielä sellaisissa kohdissa, mitkä pääsee hyvin ilman mitään avustuksia.

Pelin vaikeusastekäyrä on aika kummallinen. Ensimmäinen kenttä on helppoa läpsyttelyä, mutta toinen kenttä ottaa sitten luulot pois. Toisen kentän treenaamisessa meni neljännen kentän lisäksi eniten aikaa. Viholliset on sijoiteltu aika ärsyttävästi ja kentässä on vielä tähystystorneja joista ukkelit tykittävät jatkuvasti. Tähystystornissa olevia vihollisia ei voi vielä mitenkään tappaa vaan on vain käveltävä ohi ja väisteltävä ammukset.
Tässä pelissä onneksi viholliset ovat aina samoilla paikoillaan, ainakin suurin osa niistä. Ihan varma en ole perus normaaleista vihollisista jotka juoksevat kohti ruudun reunasta. Näiden vihollisten kävelynopeus vaihtelee aika paljon ja tuntui, että peli arpoi randomilla minkä nopeuksinen ukkeli seuraavaksi tulee vastaan.
Jos menee kuolemaan, silloin paletti menee sekaisin ja ei tiedä mitä tulee mistäkin. Paikalleen lukittujenkin vihollisten ilmestymiskohdat hieman muuttuvat kuolemisen myötä. Tämä on periaatteessa yksi suuri muistipeli ja pitää vaan muistaa mitä tuli milloinkin.
Joskus normaalit ukkelit tekevät tepposet ja ilmestyvät ruudulle pahimmalla mahdollisella hetkellä silloin kun ruudulla on jo hyppiviä vihollisia. Tällöin henki lähti hyvin helposti kun ei pysty kaikkea mahdollista väistämään. Yleensä ongelmatilanteita syntyi silloin, kun nirhasi kaksi takaa tulevaa vihollista ja sitten peli päättikin spwanta normaalin ukkelin ruudun etupuolelta.
Aluksi hyppivät viholliset aiheuttivat melkoista päänvaivaa miten ne saisi mahdollisimman helposti tuhottua. Löytyi pari keinoa heidän tuhoamiseksi - joko hyppypuukotus tai sitten paikallaan puukotus. Kun hyppivät viholliset hyppäävät aina pelihahmon kohdalla, pystyi itsekin hyppäämällä puukottamaan ne hengiltä aika helposti. Välillä, kiitos normaalivihollisten sijoittelun tämä ei ollutkaan mahdollista toteuttaa ja piti keksiä toinen keino. En tiedä oliko asia suunniteltua, mutta nämä äijät pystyi puukottamaan ihan vain paikallaan seisten.
Homma näyttää pelottavalta, mutta kyllä puukko aina osui ukkoa jalkaan vaikka selkeästi näyttikin, että vihollisen mono osuu ensin sankariamme päähän. 
Korviini kantautui tieto, että hyppivien vihollisten ali voi vaan juosta, peli helpottui tämän myötä parin pykälän verran. Nyt kun ei tullut turhia pysähtelyjä, normaalit juoksevat viholliset sai pidettyä hieman paremmin hallinnassa ja pahimmat kohtaamiset onnistui välttämään.

Kun sain toisen kentän opeteltua, kolmas meni suhteellisen nopealla tahdilla läpi. Sen pomokaan ei ollut mikään kummoinen, piti puukottaa koiria naamaan. Seuraava kompastuskivi olikin sitten neljäs kenttä, "Forest and Airshed".
Jotenkin vihollisten sijoittelu ei vaan millään painunut mieleen ja yleensä kun tähän kenttään edes pääsi, elämät olivat niin vähissä, että ei kovin montaa yritystä kerinnyt ottamaan. Niin kuin normaalistikin, kyllähän kenttä lopulta alkoi sujumaan mallikkaasti kun tarpeeksi jaksoi yrittää.
Jotta pääsee neljännen kentän loppuun ja jopa viidenteen kenttään, on tärkeää, että ei kuole juurikaan aikaisemmissa kentissä. Jos ensimmäisessä tai toisessa kentässä menin kuolemaan, painoin tylysti resettiä. Joskus laiskuuttani saatoin jatkaa vaikka kuolinkin toisessa kentässä, alusta aloittaminen oli myöskin aika puuduttavaa hommaa.
Viides kenttä itsessään ei mikään ihan hirmu hankala ollut, mutta sen pomotaistelu, Parachute Troopit olivatkin sitten pelin ärsyttävintä tuotosta. Ukot laskeutuvat taivaalta ja tykittävät samalla epäloogisissa kulmissa tulevia ammuksia. Tuurilla oli todella iso osa, että sai luodit väistettyä. Taistelun loppu oli sitten helppo jos tästä alkutykityksestä selvisi, sillä pystyi vain makuullaan puukottamaan päälle käveleviä laskuvarjoukkoja :D




Viimeinen kenttä onkin sitten yllättäen todella helppo, pomotaistelua myöten. Ongelmana yleensä oli, että tähän ei kovin monella lisärillä päässyt ja paineen vuoksi hävisi ne vähäisetkin typerien virheiden takia.
Alkoi todella maistua puulta katsella samaa introruutua ja ensimmäisen kentän alkua. Myös koskaan ei tiennyt, millä tuulella Parachute Troopit ovat ja monta tarkkaan varjeltua lisäriä niihin uppoaa.
Alkukentät alkoivat sujua jo todella mallikkaasti, mitä nyt muutamia pikkuvirheitä sattui siellä sun täällä. Keksin moniin kohtiin helppoja tapoja jotta ne pystyi selvittämään mahdollisimman riskittömästi.
Viimein se herkkusuorituksin tuli kun pääsin viimeiseen kenttään vain parilla kuolemalla ja pisteeni olivat sillä tasolla, että saisin lisärin kohtapuoliin! Kenttää olin jo treenaillut useamman kerran ja tiesin suunnilleen mitä vastassa on. Viimeinen kenttä on oudon yksinkertainen, sen pystyy juoksemaan ylätasolla alusta loppuun asti.
Alemmalla tasolla on vihollisten lisäksi miinoja joten kuka nyt siellä haluaisi kulkea kun ei ole siihen mitään kunnollista syytä. Keltaisien ukkojen kanssa sai olla tarkkana, sillä he kiipeilivät alatasolta ylös ja kun tämän vain huomasi ajoissa, ei suurempaa vaaraa ollut.
Muutamaan otteeseen täytyi tehdä pienet kikka kolmoset, sillä ruudun molemmista reunoista ilmestyi yhtä aikaa punaisiin vaateisiin pukeutuneita hyppiviä ukkoja. Tähän samaan soppaan ilmestyi vielä normaalejakin kävelijöitä. Tarkkaan täytyi harkita, miten tilanteen saisi ratkaistua.
Ennen viimeistä taistelua vastassa on vielä kattolasereita ja perus vihollisia, mutta vihollisten sijoittelu oli aika maltillista ja tästä kohdasta pääsi ihan reilusti juoksemalla ohi. Viimeinen pomo ei yllätyksiä aiheuttanut, kiitos Retkun. Vastassa on Neuvostoliittolaisten superase joka on jättimäinen ohjus.
Ruudun oikeasta reunasta tulee perus vihollisia ja yksi keltainen tavaran pudottava ukkeli. Tämä ukkeli pudottelee sinkoja joilla täytyy sitten ampua tätä Neuvostoliittolaisten superasetta. Aika riski ampua jättimäistä ohjusta muutaman metrin etäisyydeltä, mutta tämä pelin sankari onkin astetta kovempi jätkä.
Tietysti tähänkin taisteluun on täytynyt laittaa hyppiviä vihollisia ja tällä kertaa ei onnistukaan mikään alta juokseminen tai edes hyppäämällä puukottaminen kun samassa läjässä on kaikentyylisiä ukkeleita. Onneksi vanha kunnon paikallaan puukottaminen toimi tässäkin tilanteessa ja näin onnistuin tuhoamaan kaikki viholliset aika helposti.
Ohjus vaatii 12 osumaa tuhoutuakseen ja se onnistuu neljällä kerätyllä singolla. Kuolematta ja ensimmäisellä yrityksellä meni tämä viimeinen pomo, onneksi ei mitään Parachute Troopien tapaista RNG:tä ollut tähän laitettu.





Ei ollut ihan minun makuuni tämä peli. Pääosin yhtä ja samaa kentästä toiseen. Hieman maisemat ja pomot vaihtuivat. Musiikeista täytyy kyllä antaa pisteitä, ne maistuivat oikeinkin hyvin!





tiistai 28. toukokuuta 2024

G.I. Joe: A Real American Hero


Games Beaten:
424/709
Genre: Run and Gun
Goal: Defeat Cobra Commander (Stage 6-1)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10

G.I. Joe -tiimi on todella vihainen ja he ovat saaneet tarpeekseen! Cobra organisaatio on terrorisoinut rauhaa rakastavia ihmisiä ympäri maailman ja toiminnalle ei näy loppua.
On aika tuhota tämä roistojen joukko ja vapauttaa maailma heidän otteestaan lopullisesti!

G.I. Joe on jo 1963 pojille luotu lelusarja. En edes tiennyt, että tämä on näin vanha sillä mielessä pyöri vain kultainen 80-luku. Hasbron ideana oli, että pojat eivät leiki nukeilla joten jotain muuta on keksittävä - niinpä syntyi G.I. Joe. Nykypäivän standardeilla tälläinen erottelu ei tulisi kysymykseenkään :D
Koska idea on hyvä, täytyi siitä tietysti väsätä animaatiosarja! Perinteinen pahikset vastaan hyvikset pienillä lapsia opettavilla asioilla höystettynä. 
Itsellä ei ole minkäänlaista muuta tarttumapintaa tähän G.I. Joe -sarjaan kuin joskus muksuna näkemäni lelumainos ja 16v sitten tehty parodiavideo. Muistan mainoksen nähtyäni, että kyseinen ruudussa esiteltävä ukkeli ei kiinnostanut pätkääkään koska parempaakin oli tarjolla esim. Turtlesit.
Parodiavideo taas on kokoelma sarjassa olevista opetuskohtauksista jossa muksut tekevät jotain tyhmää ja saman tien on joku alan ammattilainen pelastamassa tilanteen. Näitä alkuperäisiä kohtauksia on rajusti muokattu hyvin järjettömiksi ja veikkaan, että itse sarja ei ihan tälläistä viihde-arvoa omaa.
Katsoin huvikseni tämän videon vuosien tauon jälkeen ja kyllähän se edelleen hulvatonta settiä on :D

Tietysti animaatiosarjasta täytyi pelikin väsätä. Homma on samaa kuin sarjassa; pahikset vastaan hyvikset. Pelissä seikkaillaan kuudessa eri kentässä jahdaten pahan Cobra organisaation pahiksia. Kentät on jaettu kolmeen eri osioon - pois lukien viimeinen kenttä, siinä on vain yksi osio.
Kenttiin lähdetään kolmen eri ukon voimin. Yksi toimii joukon johtajana ja se on valittu automaattisesti jokaista kenttää kohden. Itse pääsee valitsemaan jäljellä olevista neljästä ukosta kaksi mielestään itselleen apuriksi.
Jokaisella ukolla on erilaiset ominaisuudet ja valintani osui Capt. Grid-Ironiin ja Rock&Rolliin, sillä näillä kavereilla on kovin tulitusvoima. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että muut arvot ovat hieman alhaisempia ja Rock&Roll on koko porukan heikon energian suhteen.
Tulitusvoima kuitenkin painoi vaakakupissa enemmän joten sillä mentiin! Jos jompi kumpi näistä valitsemistani herrasmiehistä oli johtoroolissa, tällöin valitsin Duken kolmanneksi pyöräksi tehtävään. Duke on ihan perushyvä hahmo ja häntä pystyi hyödyntämään jotta kahden muun ukon energiat pysyivät hyvällä tasolla.
Kentissä pystyy vaihtamaan hahmoa missä vaiheessa hyvänsä ja jos halusi käyttää vain jotain tiettyä, sekin onnistui mainiosti.



Peli on äärimmäisen reilu, sillä loputtomien continuejen lisäksi tässä on käytössä salasana. Reiluus viedään vielä ihan loppuun asti ja Game Overin jälkeen saa aloittaa kentän samasta osiosta mihin oli matka tyssännyt. Salasanaa ei sentään saa joka osioiden välille, ne ovat vain kenttäkohtaisia.
Lisäreitä tässä ei ole vaan jokainen hahmo toimii periaatteessa elämänä. Jos yksi kuolee, saa yrittää kahdella muulla kentän läpäisyä. Kuoleman koittaessa joutuu aina osion alkuun. Pois lukien kentän pääbossit, niistä sai jatkaa kuoleman jälkeen, mutta tietysti taistelun alusta. Pomoissa pystyy kikkailemaan niin, että juuri ennen kuin hahmo on kuolemassa, vaihtaa sen paremmilla energioilla varustettuun ja tykitys jatkuu taas!
Pääpahiksen sisältävässä kenttäosioissa jouduin useasti turvautumaan sellaiseen ratkaisuun, että jos yksikin hahmo kuolee kesken kentän, tapatan muut tahallani. Ei ollut mitään järkeä lähteä yrittämään pomon kaatamista vajaalla miehityksellä.



Kentät on tosiaan jaettu kolmeen erilaiseen osioon. Ensimmäisenä vuorossa on ihan perus räiskintää ja tasohyppelyä. Toinen osio on sitten taas ihan eri maata, sillä tässä täytyy viedä ruudulla ilmoitettu määrä pommeja oikeisiin oikeinmerkillä merkattuihin kohtiin ja tämän jälkeen löytää uloskäynti.
Kolmas osio on ns. pakenemisosio jossa aikaa on vähemmän kuin muissa osioissa. Täytyy sanoa, että en ihan älyttömästi välittänyt näistä pommi-osioista koska ympäri pyöriminen samannäköisiä käytäviä ja alueta pitkin ei ole sitä parasta hupia. Aikaahan näissä osiossa on reilusti, mutta kyllä sekin muutamaan otteeseen loppui kun tarpeeksi pyöri ympyrää.
Aluksi pommi-osiot ovat kooltaan ja pommimääriltään suhteellisen maltillisia, mutta loppupulella jäätäviä projekteja. Onneksi Game Overin jälkeen sai jatkaa siitä mihin jäi ja ei tarvinnut uudelleen vetää näitä pommi-osiota läpi jos sen oli jo kertaalleen tehnyt. Toki tämä tarkoitti sitä, että kentän viimeinen osio oli päästävä läpi ennen kuin sai salasanan, mutta tämä ei ollut ongelma kuin yhdessä ainoassa kentässä.
Kenttien viimeinen osio on hyvin samantyylinen kuin ensimmäinen enkä oikein edes huomannut, että aikaa olisi ollut vähemmän käytössä. 
Tämä on siinä mielessä jännä peli, että jokainen kentän osio sisältää oman pomon. Jos joissain peleissä valitetaan pomojen vähäisestä määrästä niin tässä sitä ongelmaa ei ainakaan ollut :D 



Sankarit on varustettu aseilla, mutta myös nyrkkejä pystyy hyödyntämään vihollisten murjomisessa. Aluksi ihmettelin, että miksi ihmeessä käyttäisin nyrkkejä kun on aseetkin käytössä, mutta aseiden panosmäärät ovat rajalliset. 
Eipä tämä kuitenkaan muuttanut asiaa kuin muutamassa tapauksessa, kentistä löytyi mukavasti panoksia ja viholliset pudottivat niitä yllättävän tiheään tahtiin. Hahmot käyttävät jostain syystä samoja panoksia ja jos yhdellä hahmolla tuhlasi kaikki panokset, muut joutuivat myös turvautumaan nyrkkien voimaan.
Viidennen kentän pomossa huomasin, että nyrkit ovat parempi vaihtoehto kuin panokset ja tämä taisi olla ainut hetki kun toden teolla käytin nyrkkejä hyödykseni. Myöhempien kenttien pommi-osioissa muutaman kerran loppui panokset kesken kun olin liian pitkään pyörinyt ympyrää etsien viimeisien pommien pudotuspaikkoja.
Kentistä löytää muutamia erilaisia symboleja kuten aseen kuvalla varustettuja ja näitä kun keräilee tarpeeksi, hahmo kehittyy. Tämä tarkoittaa asetehon kasvamista, useampien ammusten samanaikaisesti ampumista ja energiapalkin pituuden kasvua. Kuoleminen vie luonnollisesti pois nämä kaikki hienoudet koska hahmoa ei voi enää käyttää joten jälleen kerran sai todella tarkasti edetä jos mieli pysyä voimakkaana.
Loppukentissä tein niin ovelasti, että liikuin parilla heikommalla hahmolla ja keräsin symbolit vahvemmalla. Näin vahvempi hahmo säilyi pomotaisteluun hyvien energioiden turvin.



Pomoja pelissä riittää kuten aikaisemmin mainitsin. Monet niistä ovat jotain lentäviä aluksia, mutta sekaan mahtui muitakin ukkeleita - ilmeisesti sarjasta tuttuja naamoja. Pomot eivät pääosin olleet kovinkaan hankalia. Kunhan vain piti huolen, että vaihtoi hahmoa ajoissa jotta ei energiat kerenneet loppumaan. Muuten olisi joutunut aloittamaan taistelun alusta asti.
Viidennen kentän pääpomo, Destro oli oikeastaan ainut mikä aiheutti isompia ongelmia. Ensin äijä lentelee aluksellaan ja sen sai helposti murjottua hajalle nyrkkien avulla ilman energian menettämistä. 
Tämän jälkeen taistelu vaihtuu autoscrolleriksi jossa täytyi hyppiä rotkojen yli ja samalla yrittää ampua Destroa. Tässä ei auttanutkaan mikään hahmokikkailu, sillä suurin syy kuolemiselle oli rotkoon putoaminen. 
Destro ampui hieman hämärästi ammuksiaan, ilmeisesti vaikutti millä korkeudella oma hahmo nökötti. Arvioin ammuksen lähtemisen useasti väärin ja lähes aina osumisen jälkeen rotko kutsui. Välillä jonkin ihmeen tuurin saattelemana saattoi ammukseen osumisesta lentää takaisin kovalle maaperälle.
Tätä taistelua sai yrittää aika monta kertaa ennen kuin ukko taipui. Kehitin aina tehokkainta hahmoani eli Rock&Rollia jotta ei tarvitsisi niin pitkään Destroa tykitellä, mutta vaikka kaikki kikat käyttikin hyödyksi, kestävä tämä pirulainen oli.



Kun Destro oli nuijittu, alkaa viimeinen mittelö! Muista kentistä poiketen viimeisessä ei olekaan kolmea eri osiota vaan yksi pidempi kenttä. Tietysti sen täytyi olla pommi-labyrintti, hurraa. 
Huimat kahdeksan pommia täytyi laittaa oikeille paikoilleen tässä todella massiivissa kentässä. Kesti tovin jotta opin kentän reitit. Muutamat lähes identtiset kohdat saivat pään hieman pyörälle, mutta hetken pyörimisen jälkeen tajusi missä on menossa. Viimeinen kenttä poikkeaa myös muista siinä mielessä, että tähän kenttään sai käyttöönsä täysin uuden hahmoon General Hawkin!
Hawk on loistohahmo sillä hän pystyy lentämään loputtomasti ja muutkin arvot ovat todella kovalla tasolla. Ainut huono puoli on, että kestävyys ei ole sitä parasta antia ja jo yhden vihollisen ammukset tekivät paljon vahinkoa.
Hawkia kannattikin säästellä ja käyttää vain ärsyttävimmissä hyppykohdissa. Kentästä löytyi myös muutama kulkuneuvo joita kannatti käyttää säästääkseen omaa energiaansa. Kulkuneuvot kestivät muutaman osuman verran, mutta varsinkin robotin näköinen kulkuneuvo ampui sellaista panos-sarjaa, että sai helposti ruudulla olevat viholliset tuhottua.




Viimein kun kentän reitin oli oppinut tarpeeksi hyvin, pääsi taistelemaan itse Cobra Commanderia vastaan. Cobra istuu valtaistuimellaan ruudun vasemmassa reunassa ja heittelee pommeja sankareita kohti. Ruudun oikeassa reunassa on jokin tykki ja sen ampumaan säteeseen osuessaan sankarit muuttuu hetkellisesti liskoksi.
Liskolla ei voi tehdä muuta kuin odottaa, että sen vaikutus loppuu. Vähän samaa settiä kuin Link to the Pastin jänikseksi muuttuminen. Ruudun alareuna rullailee tasaisesti eteenpäin ja se on täynnä rotkoja ja jonkinlaisia säteitä.
Hawkia kannatti ehdottomasti käyttää tässä taistelussa, sillä loputtoman lentämisen vuoksi ei tarvinnut välittää alapuolella olevista ansoista. Hieman hankalaa oli seurata Cobran heittelemiä pommeja ja tykin ampumia säteitä samaan aikaan.
Tämän vuoksi välillä tuli osuttua säteeseen ja joutui hetken kikkailemaan liskona. Ensimmäinen yritys ei kummoisesti mennyt liian vähäisten energioiden vuoksi ja Hawkin kuoleman jälkeen ei muilla hahmoilla yrittäminen tuottanut mitään tulosta. Aivan liian hankalaa väistellä kaikkea pelkästään hyppimisen turvin.
Toisella yrityksellä homma luisti jo paremmin ja sainkin tehtyä hyvää osumaa Cobraan. Sitten taistelun loppupuolella kävi todella hassu sattumus - ammun normaalisti Cobraa ja säde pääsi yllättämään ja muutuin liskoksi. Hetken ohjailin hahmoa, mutta sitten näppäimet lukittuivat juuri kuolun yläpuolella ja vajosin tietysti sinne.
Samalla hetkellä kun tipuin rotkoon, alkoi räjähtely Cobran tuhoutumisen merkiksi. En ihan tarkkaan muista mitä tässä kävi, kun kaikki tapahtui niin nopeasti ja yllättäen. Katselin ruutua hieman hämmentyneenä, että mitenhän tässä nyt käy. Ruutu musteni ja lopputekstit alkoivat rullata ruudulla :D  Pakko myöntää, naurahdin ääneen tälle sattumukselle!



Ei tämä hullumpi peli ollut ollenkaan. Vähän nuo labyrinttikentät söivät pelinautintoa Destrosta puhumattakaan, mutta kokonaisuutena ihan mainiota räiskimistä.
Plussaa continueista ja koodeista, ei tarvinnut yhteen pötköön tykittää läpi :)
Musat tässä on huippuluokkaa ja graafisesti myös näyttävää settiä. Pitääkin laittaa tämän pelin OST kuuntelulistalle. Loppukuvien jälkeen olisi ollut mahdollisuus aloittaa "second quest", mutta tällä kertaa jätin homman väliin. Toisella kierroksella peli hieman hankaloituu ja käytössä on vain kaksi sankaria kolmen sijaan.
Tämäkään ei vielä pelintekijöille riittänyt ja halutessaan voi vielä kerran pelata pelin läpi kolmannen kierroksen merkeissä. Tälläkin kierroksella on kaksi sankaria käytössään. Viholliset ovat kestävämpiä ja ne tekevät enemmän vahinkoa.
Ehkäpä joskus pelaan nämä loputkin kierrokset läpi, mutta koska tämä ei ole mikään sellainen projekti missä täytyisi kaikki pelit pelata sataprosenttisesti läpi, niin katsellaan hommaa myöhemmin :)




tiistai 26. maaliskuuta 2024

Contra Force


Games Beaten:
418/709
Genre: Run and Gun
Goal: Defeat Elite Commando Thunder Wolf (Stage 5)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 4/10

Yhdysvaltojen kaikista mieluisin kaupunki, Neo City on joutunut rikollisjärjestö D.N.M.E.:n kynsiin. Tämä roskasakki lietsoo pelkoa ja kaikki saavat osansa tästä kauhusta.
Järjestön uusimpana kujeena on kaupungin komissaarin kidnappaaminen. Hänen ainoa toivonsa on kokenut C-Force -ryhmä.
Kuitenkaan D.N.M.E.:n aisoihin saaminen ei tule olemaan helppoa. Se tulee vaatimaan älyä, luovuutta ja riskien huomioimista. Tämä luulisi onnistuvan - eihän ryhmää syyttä kutsuta C-Forceksi.

NESin Contra -sarja on saatu päätköseen tämän pelin myötä. Tämä kyseinen peli onkin todella kummallinen tapaus, sillä tämän ei alunperin pitänyt olla edes Contra. Konami työsti peliä nimeltä Arc Hound, mutta se päätyi kuitenkin julkaisemattomien pelien kasaan lukuisien viivästymisien vuoksi.
Konami kuitenkin päätti myöhemmin julkaista pelin ja koska tyylillisesti se muistutti Contra -sarjan pelejä, sai peli aluksi uuden nimen "Contra III". Tähän tuli kuitenkin muutos, koska SNESille työstettiin jo uutta Contraa ja se nimettäisiin Contra III:ksi. Tämän vuoksi pelin julkaisu siirtyi edelleen ja viimein vuonna 1992 peli pääsi markkinoille "Contra Force" -nimeä kantaen.
En edes tiennyt, että peli on oikeasti Konamin tekemä. Olin siinä käsityksessä, että jokin pienempi firma oli kyhännyt pelin ja Konami toimi vain julkaisijana. Mutta kaikkea sitä oppii!

Peli on viiden kentän pituinen ja todella helppo jos vertaa perinteisiin Contra -peleihin. Kun ensimmäistä kenttää lähtee koluamaan, niin kyllä tästä Contra -fibat saa. Hypätessään pelihahmo painautuu pieneksi rullaksi ja ampumaan pystyy jokaiseen ilmansuuntaan.
Vihollisia hyökkää kimppuun reilusti ja yksi isku on tappava. Siihen ne samankaltaisuudet oikeastaan jääkin, sillä tässä on todella paljon etenemistä helpottavia asioita joita kaikkia en edes tajunnut läpäisyni aikana.
Ensinnäkin, pelistä löytyy loputtomat continuet. Tämä on mielestäni todella anteliasta siihen nähden, että peli sisältää vain viisi kenttää. 
Pelihahmoa voi vaihtaa ns. lennosta ja jokaisella on erilliset lisärit. Eli loputtomien continuejen lisäksi tässä on 12 lisäriä per kenttä :D Itse en tajunnut, että hahmoa voi vaihtaa lennosta ja jokaisella pelihahmolla on omat lisärit. Pääsääntöisesti tykittelin vain yhden ukkelin turvin.
Game Overin sattuessa kenttä alkaa alusta, mutta kentät ovat pääosin aika lyhyitä, joten tämäkään ei kovin suuri rangaistus ole.



Pelistä löytyy neljä erilaista hahmoa, Burns, Smith, Iron ja Beans. Jokaisella hahmolla on erilaiset aseet ja liikkumistyylit. Esimerkiksi jokin hahmo hyppää paremmin kuin toinen. 
Kentistä löytyy bisnes-salkkuja niitä keräämällä saa hahmolle parempia aseita käytettäväksi. Homma toimii samantyylisesti kuin esimerkiksi Gradiuksessa, että ruudun alareunassa näkyy kaikki valittavat aseet ja salkun keräämällä osoitin siirtyy yhden askeleen eteenpäin. Kun on haluamansa aseen päällä, yksinkertaisesti nappia painamalla valitsee sen käyttöönsä.
Kuolemasta menettää asepäivitykset ja prosessi täytyy aloittaa alusta. Burns toimi jokaisella osa-alueella moitteetta. Burnssin parhaimpana aseena toimi eräänlaiset ammuttavat pommit jotka matkasivat ruudun reunasta toiseen. Perus tussari ei pystynyt tälläiseen matkaan. Nämä pommit riitti mainiosti etenemiseen.
Muilla hahmoilla olisi ollut hakeutuvia ohjuksia, dynamiittia ja kunnon raketteja käytössään.



Kun yritin läpäistä ensimmäistä kenttää, niin useiden yritysten jälkeen löysin todella loistavan ominaisuuden. Peliin saa tietokoneapurin mukaan auttamaan etenemistä. Tämä ominaisuus löytyi ihan vahingossa pelin ollessa pausella ja siinä sitten jotain härväsin hahmojenvalintaruudussa.
Tietokoneapuri auttaa sinua viiden sekunnin ajan, mutta ukkelin voi luoda takaisin niin monta kertaa kuin vain itse haluaa. Kenestä vaan valittavasta hahmosta voi tehdä apurin, mutta tämä vahinko osui Smithin kohdalle. Mikäs sen parempaa, sillä Smithin tietokoneapurimuodolla on käytössään hakeutuvat ohjukset!
Jo valmiiksi helppo peli muuttui entistä helpommaksi kuin vain koko ajan spämmäsi apuria ruutuun. Ihan alussa en käyttänyt apuria kuin ensimmäisessä pomotaistelussa, mutta myöhemmissä kentissä apuri oli ruudulla lähes jatkuvasti.
Apurin liikkumistyylin pystyi valitsemaan mieleisekseen hahmovalikosta, mutta käytin loppuun asti yhtä ja samaa. Tämä johti hieman koomisiin tilanteisiin kenttien varrella, sillä apuri saattoi vain kävellä rotkoon sen suurempia miettimättä.

Kenttien suhteen tämä on hyvin samantyylistä kuin aikaisemmatkin Contrat. Löytyy sivulle rullaavaa kenttää ja myös muutama ylhäältäpäin kuvattu kenttä. Kentät lagaavat välillä aivan jäätävästi ja varsinkin kun on tietokoneapuri ruudulla samaan aikaan. Peli kärsii myös vieritysongelmista ja välillä pelihahmo on ihan liian lähellä ruudun reunaa.
Täytyi ns. "nytkyttää" edestakaisin jotta ruudun sai rullaamaan eteenpäin. Hieman tälläistä kahden markan laatua Konamilta, aijai!
Kentät ovat kaikesta huolimatta hauskoja ja erilaisia toisiinsa nähden. Löysin kolmannesta kentästä mahtavan oikkarin kun yritin löytää mihin suuntaan pitäisi edetä. Tässä kohdassa on eräänlainen keinulauta minkä toisen reunan päälle täytyy pudottaa laatikko joka sitten ponnauttaa pelihahmon korkeuksiin. Tästä tuli hyvin vahvasti mieleen Sonic the Hedgehog 2:sen Hill Top Zonen keinulaudat.
Tämän korkean ponnahduksen jälkeen vasemmalle liikuttaessa ruutu ei jostain syystä rullannutkaan takaisin alaspäin vaikka alapuolella olikin reitti mitä pitkin oli kulkenut. Henkihän siinä lähti. Jos hyvä tuuri kävi, peli spawnasi hahmon vasemmalla olevalle ylemmälle tasolle.
Oikeasti tämän korkean ponnahduksen jälkeen olisi pitänyt mennä oikealla puolella olevalle tasolle, mutta kohta oli sen verran epäselvä, että en tajunnut tätä. Tämä minun hieno oikkarini poisti pienen siivun kentästä ja nopeutti pomolle pääsemistä.
Muita sen kummempia peliä rikkovia asioita ei tullut vastaan. Neljäs kenttä on todella pitkä ja siinä täytyi kävellä lentokoneen siiveltä toiselle ja tämä täytyi ajoittaa todella tarkasti tai muuten tippui alas.



Pomot tässä pelissä on pääosin isoja korstoja, pois lukien kolmannen kentän hävittäjä. Vaikka pääosin käytinkin apuria hyväkseni pomotaisteluissa, niillä on todella helposti opittavat patternit ja helposti olisi mennyt ilmankin.
Jostain syystä toisen kentän pomossa ei voinut käyttää apuria hyödykseen koska peli ei mennyt pauselle taistelun aikana. En tiedä oliko kyseessä jokin glitch, mutta suurin osa taistelusta oli pärjättävä itsekseen. Apurin sai hetkeksi mukaan taisteluun, kun juuri oikealla hetkellä ennen pomon ilmestymistä avasi pause valikon.
No, apurista ei tässä pahemmin mitään sen kummempaa hyötyä edes ollut huoneen layoutin vuoksi. Tietokoneapuri pääsääntöisesti tykitti huoneessa olevia laatikoita pomon sijaan :D



Viimeinen viides kenttä alkoi näyttävällä räjähdyksellä ja Thunder Wolfiksi kutsuttu viimeinen pomo hyppää esiin rikkoutuneesta ikkunasta. Pomoa voi tykittää kun hän yrittää paeta paikalta, mutta en tiedä onko tästä sen kummempaa hyötyä lopputaistelua ajatellen. Itse kenttä on todella lyhyt ja sen pääsi muutamassa minuutissa läpi.
Kenttä on täynnä portaita ja jos ne erehtyi tuhoamaan ampumalla, joutui käyttämään vaihtoehtoista reittiä. Eipä reitti paljoa kenttää pidentänyt ja sieltä pystyi halutessaan keräilemään bisnes-salkkuja asepäivityksiä varten.
Viimeistä pomoa jouduin muutaman kerran yrittämään vaikka käytinkin tietokoneapuria. Taistelu on hauskasti toteutettu eikä siinä ole mitään epärehtiä suunnittelua. Täytyi vain pelata hyvin jotta homma meni maaliin.
Pomohan olisi ollut täysi vitsi jos olisin tiennyt eri hahmojen vaihtamisesta. Vaikka taistelussa on mukana helikopteri, sitä ei tarvinnut tuhota. Riitti, kun antoi pääpahikselle nenään.
Pitkän panosten väistelyn ja tykittely-session jälkeen Thunder Wolf viimein antautui ja helikopteri tuhoutui.





Hauska peli kaikin puolin vaikka tässä todella outoja suunnitteluratkaisuja olikin. Hieman oudoksuttaa näinkin hutiloiden tehty peli Konamilta. Kuitenkin heiltä tuli todella laadukkaita pelejä varsinkin NESin aikajanan loppupäässä.
Jos tämän vielä joskus pelaan uudelleen, testailen muitakin hahmoja ja käytän aina tilanteeseen sopivaa ukkoa pelkän Burnssin sijaan :)