Attack of the Killer Tomatoes

Games Beaten: 193/709
Genre: Platform
Goal: Destroy a Giant Tomato

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 3/10

Peli perustuu joko vuonna 1978 tehtyyn elokuvaan tai vuonna 1990 tulleeseen lasten piirrosarjaan. Piirrossarjassa oli mukana myös Return of the Killer Tomatoes elokuvan tapahtumia joka on jatko-osa Attack of the Killer Tomatoesille.
Itsellä ei ole tästä niin hirveästi hajua, en ole mitään näistä nähnyt. Ehkä varmaan pitäisi.

Kaaos ja sekasorto on rantautunut kauniiseen San Zucchiniin. Dr. Gangrene aikoo kuorruttaa koko kaupungin tuomiopäivän tomaattimasiinallaan!
Kuka voisi pysäyttää tämän hullunkurisen suunnitelman?
No, Chad Finletter tietysti. Hän on pieni ja uhmakas, juuri sopiva tähän tehtävään!
Hänellä on voimavaroja, kimmoisuutta ja ketsupin tahrimat kengänpohjat vapauttaakseen ihmiset tappajatomaattien hyökkäykseltä.

Kaveri sanoi minulle että "pelaahan seuraavaksi tämmöinen peli. Piirrossarja on loistava joten tsekkaa millainen tämä peli on".

Täytyy sanoa että peli ei ollut olleenkaan hullumpi, todella omituinen vain.
Hieman rupesi kuumottamaan kun ruutuun lävähti, että Imagineering on tämän takana. Onneksi pelko oli aiheetonta.

En tiedä pystyikö tästä oikein sanomaan, että oliko tässä kenttiä lainkaan, vai onko koko peli vain yksi pitkä pötkö.
Jos muutaman selkeämmän vaihdoksen mukaan menee, niin periaatteessa tässä on neljä kenttää.

Tämähän oli todella lyhyt tekele, eikä kovin hankalakaan.

Kolme elämää ja kolme continuea oli aikaa tutkia mestoja, sitten peli alkoi alusta.

Yllätyin kyllä miten laadukkaasti tämä oli pääosin tehty. Grafiikat olivat kivat ja kontrollointi oikein mallikasta. Toista luokkaa kuin vaikka Swamp Thingissa tai Simpsons -peleissä.
Hienosti oli vielä varjostuksetkin tehty jos hahmo meni hieman pimeämmälle alueelle.

Kerrankin selailin ohjekirjaa ennen pelaamista. Lähinnä sen takia, kun ei ollut minkäänlaista hajua tästä.
Ohjeissa oli perinteisesti esitelty viholliset ja sitten löytyi kuusi hieman häijymmän näköistä tomaattia.
Ilokseni ajattelin, että nämä on varmaan kenttien pomot ja peli sisältää kuusi kenttää. No ei nyt ihan.

Vain yksi näistä tomaateista oli "pomon" roolissa, sekin ihan pelin alussa ja se oikeastaan esitti enemmän välibossin roolia kun mitään muuta.
Muut näistä isommista tomaateista oli sellaisia mitä ei voinut edes tappaa, täytyi vain väistellä ja juosta karkuun. Pettymys.

Pelissä oikeastaan ainoa hyökkäys on vihollisten päälle hyppääminen. Joskus hitboxit vähän kusi ja otti osuman vaikka ihan selvästi hyppäsi oikeaan kohtaan.
Yhdessä vaiheessa peliä saa aseeksi kiven, mutta se on todella lyhyen aikaa käytössä.

Kentistä saa lounaslaatikoita jotka täyttää energiaa. Hassua on, että jotkin lounaslaatikot täyttivät energiaa vain muutaman yksikön, jotkin taas ihan täyteen. Jopa niin täyteen että energiaa menee "yli".
Tämä oli kyllä ihan hyödyllistä jos vihollisia oli paljon Chadin kimpussa. Pystyi ottamaan osumaa ja juoksemaan kuolemattomuusajan turvin toiseen paikkaan. Energiat sen kun täyttyi kokoajan :)

Ensimmäisen kentän loppupuolella vastaan tuli jokin salapoliisin vermeisiin pukeutunut heebo. Tyyppi juoksi karkuun ja pienen etsinnän jälkeen se sitten löytyi uudelleen.
Olemme siis ensimmäisen "kentän" pomossa. Ukko soittelee urkuja ja pilleistä lentelee tomaatteja.
Pillit täytyi tuhota heittelemällä niihin kiviä. Kun kaikki pillit oli hajotettu, taistelu oli siinä.
Tässä oli hieman jännä rakenne. Kun eteni vasemmalta oikealle, Chad heitti nätisti kiven oikealle päin ja pillit sai mukavasti hajalle. Kun lähestyttiin urkujen puoliväliä, Chad rupesi heittelemään kiviä vähän minne sattuu.
No, olisihan tämä ollut naurettavan helppo jos kivet olisivat lentäneet aina suoraan oikeaan suuntaan.
Hieman hankala oli loppuvaiheen tomaatteja väistellä kun ne tulivat enää vain muutamasta pillistä. Viimeisen kanssa otti pakosti yhden osuman, väistelyn ajoitus oli ihan liian tiukka.

Toisen kentän alussa olin jonkin aikaa jumissa. Huoneesta ei päässyt yhtään mihinkään. Jättimäinen tomaattimasiina se vain muutti tomaatteja tappajatomaateiksi. Kentän alareunassa pörräsi vielä Beefsteak - härkätomaatti.
Tätä ei voinut edes tappaa ja useampi elämä meni sen kanssa ihmetellessä.
Ihan täysin tuurilla hyppäsin oikeaan kohtaan kun etsin oikeaa reittiä. Osuin jonkinlaiseen vipuun ja Chad alkoi kävelemään katossa. Vipu oli todella hienosti maastoutunut kaikenlaisen muun taustarojun sekaan, ei sitä sieltä erottanut.
Hieman enemmän näkyvyyttä, kiitos. Nyt selvisi myös, miksi muutama tavara oli kentässä väärinpäin, ne sai kerättyä tällä tavalla.
Kun tämän keksi, loppukenttä menikin ihan helposti.
Löysin vielä hienon buginkin kentän lopusta. Ilmeisesti Dr. Gangrene jotain liuoksia keitteli pienessä huoneessa ja loi uusia vihollisia. Tässä olisi ollut tarkoituksena tappaa vihollisia kunnes ukko pakenee.
No, skippasin ukon ja menin suoraan ovelle. Kävi niin hieno tuuri, että vihollinen työnsi minut ovesta ulos ja kenttä meni läpi :D
Tämä onnistui jokaisella yrityksellä todella helposti. Ei tarvinnut edes odottaa vihollisen työntämistä, riitti että seisoi reunassa ja hyppäsi vihollisen päältä kohti ovea.

Kolmas kenttä olikin sitten sokkelo. Onneksi täältä löytyi pelin ainut löytämäni lisäri ja paljon lisäenergiaa.
Ehdottomasti pelin paskimmat vihollisetkin löytyivät täältä, Zoltan -tomaatit. Näitä oli vain kolmessa eri kohtaa, mutta jokainen näistä sai uskomattoman vitutuksen aikaiseksi.
Luonnollisesti näitäkään ei pystynyt tappamaan millään. Ainut keino oli hypätä yli ja juosta karkuun. Noh, toisin kuin kaikki muut erikoisemmat tomaatit, nämä pirulaiset hyppivät.
Niiden hyppiminen oli vielä uskomattoman satunnaista ja oli välillä tuurista kiinni, pääsikö yli. Se oli lähestulkoon aina menoa, jos sattui Zoltanin päälle hyppäämään.
Pelihahmo kimposi aina osumasta taaksepäin ja Zoltan hyppäsin sinne suuntaan joten se pompotteli energiamittarin tyhjäksi. Olo oli kuin rantapallolla. Tästä ei päässyt mitenkään pois, kunnon stunlock.

Sitten alkaakin todella omituinen vaihe.

Kentän lopussa oli jokin ihme tomaattikone. Se räjähti itsestään kun mestoille pääsi ja Chad tuuletti voiton merkiksi. Tekstejä rupesi rullaamaan ruudussa ja painelin vahingossa jotain nappeja ja yhtäkkiä olinkin pelin ensimmäisessä kentässä.
Olin todella hämilläni. Mietin, että menikö peli läpi vai mitä tapahtui. Pienen Youtube -session jälkeen selvisi, että yksi kenttä olisi tullut vielä tämän jälkeen.

Eli, ei olisi saanut painella mitään nappeja vaan odottaa lopputekstit ja cutscenet kiltisti ja sitten kenttä alkaa. Uskomatonta.
Ei muuta kun uudestaan peliä pelaamaan alusta ja väistelemään vittumaisia Zoltaneita. Onneksi samaan kohtaan pelaaminen meni paljon kivuttomammin ja oli vielä continuetkin jäljelllä :)

Viimeisessä kentässä seikkailtiin jättimäisen tomaatin sisällä. Tämä oli kunnon sokkelo mutta onneksi pääreitille oli helppo löytää takaisin jos erehtyi harhailemaan. Yleensä vääristä reiteistä sai vain energiaa.
Viimeisen bossin virkaa toimitti jokin violetti juuri johon täytyi hypätä. Peli oli siinä. Weird.

Vaikka tässä olikin WTF -hetkiä aiheuttavia tilanteita, tykkäsin tästä. Vähän turhan lyhyt vaan. Muutama lisäkenttä ja Zoltanit olisi koodattu järkevästi, tämä olisi ollut ihan huippupeli :)