Motor City Patrol

Games Beaten: 5227/710

Genre: Action

Goal: Finish the 7th Day of the 5th Precinct

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Aamu oli kylmä, aivan kuin mikä tahansa muukin aamu. Aamun sarastus loi pitkät keltaiset säteensä Motor Cityn harmaiden katujen ylle. Kaupunki oli kuitenkin ollut jalkeilla jo paljon aikaisemmin ja niin olin minäkin. Rikollisuus ei koskaan nuku muistuttelin itselleni kun partioin tuttuja katuja etsien rikollista toimintaa. Olen todistamassa, että jos teet rikoksen, joudut siitä vastuuseen!

Kun pelinäkymä avautui, tämä muistuttaa todella paljon GTA -sarjan alkupään pelejä kuvakulmaltaan. Erona tässä toki on se, että tässä taistellaan rikollisuutta vastaan, ei tehdä sitä. Kadut täytyy siivota kaikenlaisesta roskasakista. Peli on sangen yksinkertainen ja tässä ei kovin montaa erilaista poliisin työhön kuuluvaa asiaa pääse tekemään. Pelin tavoitteena on partioida katuja viisi viikkoa jokaisena viikonpäivänä eripuolilla Motor Cityä. Partiointi tapahtuu aina autosta, tässä ei pääse valitettavasti jalkautumaan lainkaan. Kun viimeinen päivä on suoritettu, saa siitä onnittelutekstin ja palataan takaisin ensimmäisen viikon ensimmäiseen päivään. Game Overin tässä saa aikaiseksi aika helposti jos ei ole tarpeeksi varovainen. Jos poliisiauton romuttaa niin, että energiat loppuu, peli päättyy siihen. Jos sivullisia menee ampumaan edes yhden kerran, peli loppuu saman tien. Näiden myötä joutuu suoraan pelin alkuun, oli miten pitkällä hyvänsä.

Pelistä löytyy vain kolme erilaista tehtävää joita sitten toistetaan jatkuvasti. Erilaista -sana voisi olla lainausmerkeissä, sillä nämä kolme tehtävää ovat niin samantapaisia. Ensimmäisenä hommana on estää ryöstöjä. Pelissä saa esiin kartan, mistä näkee kaikenlaisen rikollisen toiminnan. Kartassa on tähtäimen näköisiä oransseja "rasteja" mitkä merkkaavat rakennuksia, missä saattaa tapahtua rikollista toimintaa. Jos rasti alkaa välkkyä, se tarkoittaa, että paikassa puuhaillaan jotain epäilyttävää. Jos tarpeeksi ajoissa kerkesi paikalle, välkkyminen hävisi. Jos taas paikka keretään ryöstämään, kartalle ilmestyy keltainen ympyrä mikä merkkaa ryöstöautoa. Tämä auto täytyy paikantaa ja saada ryöstösaalis takaisin. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa ajamalla auton eteen jolloin se pysähtyy ja tilanne päättyy. En tiedä tarvitsiko tässä hommassa käyttää hälytyspillejä, mutta kykin ne aina päälle. Vaikka useampi rasti välkkyisi samanaikaisesti, ei kuitenkaan ryöstöautoja ilmesty ruudulle kuin yksi. 

Seuraavaksi ongelmia aiheuttaa ylinopeutta kaahaavat sankarit. Nämä on merkattuna karttaan punaisilla ympyröillä. Kartassa näkyy mustia ympyröitä jotka saattavat muuttua tälläisiksi kaahareiksi. Kaahareita napattiin samalla tekniikalla kiinni kuin ryöstäjiä. Tarkkana täytyi olla, sillä jos punainen ympyrä muuttui takaisin mustaksi ja kaverin meni pidättämään, sai siitä varoituksen. Jos yhden viikon aikana sai viisi varoitusta, peli alkoi alusta. Onneksi varoitukset nollaantuivat kun seuraava viikko alkoi. Varoituksia sai myös jos päästi liian monta kaaharia karkuun. Tämä tarkoitti yli viiden kaaharin menettämistä yhden päivän aikana. Näitä kyllä pääsi aina muutama livahtamaan, sillä ainakin itselleni oli mahdotonta saada kaikki kaaharit napattua kun täytyi pitää silmällä paljon muutakin.

Viimeinen partiointiin liittyvä homma on kovemman luokan roistot. Ruudulle pärähtää satunnaisesti ilmoitus jostain kovemmasta rosmosta joka on saatava kiinni. Tämän pitkäkyntisen liikkeet on merkattu isolla punaisella ympyrällä. Nämä tyypit kannatti mahdollisimman nopeasti ottaa kiinni, sillä jos moinen pääsi karkuun, sai siitä suoraan kolme varoitusta. Rosmon auton tunnisti helposti, sillä ne olivat erilaisia ja värisiä kuin muut pelissä olevat autot. 

Viikon jokainen päivä on eripituinen ja homma alkaa kahdesta minuutista. Jokaisen suoritetun päivän jälkeen mittariin lisätään yksi minuutti lisää. Eli viimeisessä päivässä onkin jo kahdeksan minuuttia partiointia. Pelin ensimmäisen viikon selvittämiseen noin 1,5 tuntia :D Jatkuva kartan tuijottelu hidasti peliä melkoisesti koska kello ei käy kartan ollessa esillä. Sain myöhemmissä viikoissa pudotettua viikon läpäisyaikaa noin tuntiin, mutta on sekin aika kauan! Tässä pelissä on yksi todella ikävä suunnitteluvirhe, nimittäin tässä ei ole salasanaa lainkaan. Minulla taisi mennä noin 6-8 tuntia pelin läpäisemiseen. Tämä on todella pitkä aika kun miettii, että peli täytyy yhteen pötköön pelata. Jatkuvasti vielä mielessä pyöri, että liioista virheistä joutuu pelin alkuun. Sinänsä aika julmaa, että samassa pelissä on salasanan puute ja vain yksi yritys. 

Kun partiointipäivän on suorittanut loppuun, pääsee ruutuun missä voi halutessaan virittää tai kunnostaa autoa. Kunnostus kannatti ehdottomasti tehdä aina, sillä muuten seuraava työpäivä alkaa niillä energioilla, mihin edellinen päättyi. Auton virittämistä ei kannattanut pahemmin harrastaa, sillä ajettavuus meni aivan kelvottomaksi. Autoon on mahdollista lisätä räväkämpi ohjattavuus, turbokiihdytys, parempi huippunopeus ja tehokkaammat jarrut. Näitä kaikkia pystyy päivittämään kolme kertaa. Hommasin muutaman ohjattavuuteen liittyvän päivityksen ja paremman moottorin huippunopeutta kasvattamaan. Pelaaminen muuttui paljon hankalammaksi näiden myötä kun auto kääntyi aivan liian nopeasti ja kiihtyi tahattoman kovaa. Ajelin helpommin kaikenlaisia esteitä päin menettäen energiaa ihan turhaan. Päätin sitten jättää loput päivitykset ostamatta ja ilman pärjäsi oikein hyvin. Näitä päivityksiä ostellaan krediiteillä mitä saa työpäivän aikana tehdyistä tehtävistä. Näitähän jäi sitten pelin loppupuolella aivan älyttömät määrät käyttämättä kun ainoa juttu mitä tein oli auton korjaaminen. Täyden korjauksen sai kolmella krediitillä ja huomattavasti enemmän krediittejä sai päivän aikana selvitetyistä rikoksista. Yksi asia, mitä ei koskaan kannattanut tästä korjauspaikasta hommata olivat luodit. Kun kerta siviilin ampumisesta saa suoraan potkut ja ampumisnappi on laitettu A-napin taakse heti kaasunapin viereen, vahinkolaukausten määrä nousi huomattavasti. Ammuksilla olisi voinut ampua rosvoja joka on nopeampaa kuin pidättäminen. Kaahareitakin voi ampua, mutta siitä saa varoituksen. Eli aivan turhaa hommaa, nämä kannatti jättää kauppaan.

Tässä olisi ollut potentiaalia hyväksi peliksi, mutta hieman piippuun jäi suunnittelu. En oikein myöskään fanittanut sitä, että kolme viidestä viikosta tapahtuu yövuorossa. Kaikki näytti niin ankealta ja harmaalta verrattuna päivävuoron värikkäisiin maisemiin. Yksi tälläinen yövuoro olisi ollut ihan jees, mutta että 2-4 viikot olivat pelkkää yövuoroa ei oikein maistunut. Aika nopeasti ensimmäisen viikon jälkeen pelaaminen alkoi puuduttaa. Kun tässä ei voinut tallentaa tai ottaa salasanaa ylös, ei auttanut kuin hampaat irvessä pelailla, että ei tarvinnut alusta aloittaa. Menin kaksi ensimmäistä viikkoa sellaisella taktiikalla, että odottelin kiltisti paikallani, että jotain alkaa tapahtua - esimerkiksi jotain rakennusta ryöstetään. Hylkäsin tämän kuitenkin sitten ja vaihdoin taktiikkaani liikkuvaan partiointiin. Näin sain heti estettyä mahdolliset ryöstöt ja saattoi kaahareitakin tulla suoraan näkökenttään. Kahden ensimmäisen viikon taktiikassa oli se ongelma, että kaahareita pääsi liikaa karkuun kun joutui lähteä jahtaamaan ryöstöautoa. Viikot kolme ja neljä menivät oikein kivuttomasti läpi tällä uudella taktiikalla. Muutamissa viikonpäivissä pääsi kaahareita karkuun sen verran, että siitä tuli varoitus. Eipä tämä mitään haitannut kun viidestä vasta homma meni poikki.

Pimeiden yövuorojen jälkeen viimeinen viikko oli kuin tuulahdus raikasta meri-ilmaa auringon valaisimine katuineen! Pieni ahdistus kuitenkin puski päälle kun huomasin, miten inhottavasti tämä viimeinen kartta on suunniteltu. Tämän alueen kadut ovat vielä todella kapeita ja täytyi tarkasti ajaa kadulle, että ei vahingossa auto ottanut vahinkoa. Myös ryöstettäviä taloja merkkaavat rastit olivat laitettu todella inhottaviin paikkoihin. Toisin kuin esimerkiksi kolmannessa viikossa missä pystyi ajamaan mukavasti ympyrää ja sai siinä samalla tarkistettua kaikki ryöstötalot, tässä se ei ollut niin helppoa. Joutui suunnittelemaan todella kummallisen reitin jotta kaikki paikat sai samalle reissulle. Tämä partiointihomma ei edes oikein onnistunut tässä aikaisemmista seikoista johtuen ja pakka levisi sellaiseksi, että teki vain jotain - kunhan sai pidettyä varoitukset minimissä. Onneksi tässä ei menetä energiaa jos osuu vastaantuleviin autoihin. Kadut ovat niin kapeita, että muista autoista on todella hankala päästä ohi. Eihän tässä olisi uskaltanut mennä lainkaan kapeimmille kaduille ajelemaan jos törmäyksen vaara olisi ollut todellinen :D

Viimeisen viikon ensimmäiset työpäivät menivät oikein mukavasti ja virheettömästi, mutta kun partioitavien kohteiden määrä lisääntyi, alkoi virheitä tulla. Meinasin myös yhden työpäivän aikana hajottaa autoni kapeiden katujen vuoksi ja Game Over oli todella lähellä! Kun viimeinen partiointipäivä alkoi, minulla oli kolme varoitusta. Tiesin, että tässä viimeisessäkin kaaharit pääsevät karkuun ja saan siitä varoituksen. Täytyi vain yrittää pitää muut varoitukset minimissä. Tämä onnistuikin, vaikka aikamoinen homma oli yrittää pitää asiat kasassa. Totta kai tämän viimeisen päivän aikana kovemman luokan rosvo ilmestyi pilaamaan yritystäni, mutta onneksi sain hänet pidätettyä nopeasti. En tiedä tuliko tämä RNG:n saatteleman vai oliko ihan tarkoituksellinen juttu. Kun viimeinen työpäivä loppui, minulla oli neljä rangaistusta, eli melko tiukille meni! Olisi todella ärsyttänyt ja ahdistanut jos tämä olisi pitänyt uudelleen alusta aloittaa :D

Potentiaalisesti ihan siisti peli on pilattu liialla yksinkertaisuudella joka teki tästä tylsän. Salasanan puutteesta iso miinus, tuskin tätä on kovinkaan moni jaksanut putkeen tykittää kun on käytännössä sitä yhtä ja samaa koko ajan.

Elevator Action

Games Beaten: 525/710

Genre: Action

Goal: Finish Stage 4 (Loops After)

Arvosana: 1/10

Vaikeusaste: 10/10

Super salapoliisi agentti 17, koodinimeltään "Otto" täytyy irtaantua peitetehtävästä hyväksyäkseen erittäin salaisen tehtävän. Sinun maasi turvallisuus on vaarassa. 

Sinun täytyy hiippailla järeästi vartioituun, huipputurvalliseen vihollisten puolustamaan rakennukseen varastamaan takaisin hallituksen salaiset asiapaperit. Ainoastaan hyvin suunnitellut strategiat, luotien väistely, erittäin tarkka osumatarkkuus ja mustan vyön karatetaidot antavat sinulle mahdollisuuden onnistua!

Jos epäonnistut, hallitus kieltää kaiken tehtävääsi liittyen. Onnea matkaan!

Taas oli sen aika, nimittäin tietoisesti vaikean pelin valitseminen. Tämäkin on Arcade -porttaus ja kerrankin alkuperäinen näyttää lähes samalta, kuin tämä NES-versio. Pelissä ideana on kerätä kaikki pilvenpiirtäjän kerroksissa olevien punaisien ovien taakse jemmatut salaiset asiapaperit ja päästä sitten kellarikerroksessa olevaan pakoautoon. Pahikset yrittävät parhaansa mukaan saada sinua pois päiviltä. Pelissä on kolme elämää, mutta lisärin sai kun keräsi 10 000 pistettä. Tämä on taas näitä loputtomasti looppaavia pelejä. Neljännen kentän jälkeen ensimmäinen kierros on suoritettu ja siirrytään takaisin ensimmäiseen kenttään. Vain neljä kenttää, tämähän ei kuulosta niin hankalalta...väärin. 

Peli on tunnettu äärimmäisestä vaikeusasteestaan siitä huolimatta, että se on aika lyhyt. Ongelmaksi tässä muodostuu liian nopea vihollisten vaikeustason nouseminen ja liiallinen tuuriin nojaaminen.

Pelissä liikutaan pääosin hisseillä eri kerrosten välissä. Hissit kulkevat automaattisesti ja niitä joutui useasti odottelemaan samalla vihollisia varoen. Hissin päällä pystyi myös kulkemaan, mutta se on riskialtista hommaa. Tässä on vaarana musertua katon ja hissin väliin. Viholliset osasivat myös matkustaa hisseillä ja he saattoivat nopeuttaa hissin liikkumista hyppäämällä kyytiin. Hieman Escalator Actioniakin tässä pääsee harrastamaan, sillä rakennuksen muutamissa kerroksissa joutuu liukuportaita käyttämään päästäkseen etenemään. Kaikki pelin neljä kenttää ovat samankorkuisia eli ne sisältävät 30 kerrosta. Ruudun oikeasta reunasta näkee näppärästi missä kerroksessa on menossa. Kentät ovat myös muodoltaan samanlaisia, ainoastaan värit vaihtuvat. Satunnaista tässä oli vain punaisien ovien sijainnit sekä se, millä hissillä pääsee kellarikerrokseen asti. 

Pelihän on jäykkä kuin aamustondis ja aluksi minulla oli suuria vaikeuksia päästä liukuportailla eri kerroksiin. Myös punaisien ovien avaaminen tuotti ongelmia. Liukuportaiden sekä ovien edessä on pieni merkki missä kohdalla täytyy seisoa jotta homma aktivoituu, mutta etenkin liukuportaiden kanssa tämä tapahtui viiveellä. Paikka, missä täytyy seisoa, on aika tarkka. Jos jäpittää väärässä kohdassa, pelihahmo menee vain kyykkyyn eikä liiku mihinkään. 

Pelin edetessä selvisi, että oviin pääsee menemään automaattisesti, kunhan vain seisoo oikeassa kohdassa ja katsoo oikeaan suuntaan. Tätä prosessia voi myös nopeuttaa painamalla ylöspäin. Pelihahmo jää hetkeksi jumittamaan oven taakse ja tulee automaattisesti pois jos ei paina mitään. Jos halusi nopeuttaa, painoi vain sinne suuntaan, miltä puolelta astui oveen sisään. Tämä on ihan hyvä mekaniikka, sillä näin pystyi välillä väistelemään rosvojen ammuksia kun ajoitti ovesta poistumisen oikein. Pahimpia tilanteita olivat ne, että punainen ovi on juuri liukuportaiden vieressä. Jos painoi ylöspäin, lähti agenttimme menemään liukuportaita ylös. Tämä saattoi johtaa myös vaaratilanteisiin jos rosvo sattui olemaan liukuportaiden yläpäässä. Tässä ei voinut muuta tehdä, kuin odottaa, että animaatio alkaa jotta oveen pääsi.

Aluksi peli sujuu mukavasti, rosvot ovat tyhmiä kuin saappaat eivätkä he oikein tee mitään. Ensimmäisessä kentässä ei tarvinnut tappaa juuri ketään, sillä hitaan ampumistahdin vuoksi ukkeleista pystyi juoksemaan helposti ohi. Toki ei liikaa kannattanut kikkailla vaan tappaa tylysti pahimmissa paikoissa olevat ukot ettei saanut luodista. Toisessa kentässä vaikeusaste nousee jo hieman ja rosmot alkavat ampumaan kyykystä. Tätä saattoi tapahtua jo ensimmäisessä kentässä, mutta se oli harvinaisempaa. Toinen kenttä oli lähes mahdoton päästä kuolematta läpi ja meinasinkin julistaa sen mahdottomaksi kunnes yhden ainoan kerran onnistuin pääsemään kuolematta maaliin. Aina joku harhaluoti osui ja kyyristyneet ampujat olivat todella pirullisia. Pelissä pystyy hyppäämään luotien yli, mutta kun joutuu seuraamaan montaa asiaa samaan aikaan, tätä ei aina onnistunut tekemään. Toisessa kentässä yksi punainen ovi on aivan kentän lopussa ja tietysti tuuri määrittelee, kummalla puolella rakennusta mokoma sijaitsee. Kentän loppu on täynnä hissejä ja välillä kyytiä sai odottaa pitkään ja yrittää pitää itsensä hengissä. Yleensä tuli valittua rakennuksen puoli väärin ja totta kai ovi punainen ovi on siellä vastakkaisella puolella. Tämä tarkoitti sitä, että piti kikkailla itsensä usean hissin kautta toiselle puolelle samalla pitäen silmällä ukkeleiden ilmestymispisteitä sekä heidän luotejaan. Yleensä tämä ei päättynyt kovinkaan ruusuisesti.

Kolmannessa kentässä vaikeusaste nousee jo merkittävästi. Kahdessa ensimmäisessä kentässä ensimmäiset kymmenen kerrosta pystyi laskeutumaan hissillä niin, että ei tarvinnut pysähdellä. Rosvot ampuivat niin harvakseltaan, että suora pudotus oli mahdollista. Tässä kolmannessa kentässä moinen ei enää onnistunut. Jos vihollinen ilmestyi sinisen oven takaa ruudulle hissiä alempaan kerrokseen, hänet täytyi tappaa. Jos yritti suoraan ohittaa rosvoa, henkihän siinä lähti. Pyssysota on vaarallista näissä tilanteissa, sillä se päättyi yleensä agentin kuolemaan. Turvallisempi keino on hypätä vihollista päin ja potkun avulla saada rosvo hengiltä. Tästä tekniikasta on mainittu ihan ohjekirjassa. Yritin kolmatta kenttää useampaan kertaan, mutta vain muutaman kerran onnistuin pääsemään neljänteen kenttään. Tässä kolmannessa kentässä on vielä enemmän punaisia ovia ja kaksi niistä sijaitsee kentän lopussa - monien hissien sekamelskassa. Huonolla RNG:llä punaiset ovet ovat vielä eripuolella rakennusta mikä tietää ongelmia.

Pelissä on aivan mahtava koodaamiseen liittyvä huolimattomuus mikä mahdollistaa pelin läpäisemisen. Tämä on käytännössä mahdoton peli ilman tätä pientä kikkaa. Vain muutama Speedrunaaja on onnistunut pelin läpäisemään ilman kikkailuja. Vihollisten vaikeustaso nousee neljännessä kentässä niin rajuksi, että sitä on lähes mahdoton päästä läpi. Vaatii aivan järkyttävää tuuria ja uskomattomia refleksejä jotta kentän pääsisi läpi ns normaalisti. Vihollisten tekoäly toimii niin, että se nousee automaattisesti ylöspäin kun tietty aika on kulunut. Aivan varma en ole, että onko tämä kenttäkohtaista vai nouseeko vaikeusaste tasaisesti koko pelin ajan. Epäilen kuitenkin, että se on kenttäkohtaista, sillä neljännen kentän alussa vihollisten vaikeusaste on samalla tasolla riippuen siitä, miten nopeasti olisi selvittänyt aikaisemmat kentät. 

TMR tuskaili tämän pelin kanssa ja joku sitten hänen Streamissaan kertoi, että vihollisten vaikeusasteen saa nollautumaan kun odottaa paikallaan tietyn ajan. Viholliset ovat todella tyhmiä vaikka niiden vaikeusaste nouseekin. Kymmenen kerroksen jälkeen parissa kerroksessa on huoneet erottavat seinät. Tälläisen seinän eteen kun jää seisomaan, niin rosvot menevät hieman sekaisin ja yrittävät ampua agenttia seinän läpi vastakkaiselta puolelta. Jos jotkut rosvot ilmestyvät agentin lähelle ja yrittävät tulla tappamaan, ampuu vain heidät hengiltä ja odottaa, että RNG hoitaa ukot seinän toiselle puolelle. Hetken päästä tilanne on rauhoittunut niin, että rosvot ovat seinän toisella puolella ampumassa. Nyt sitten vain odotellaan, että tietokoneen vaikeusaste menee maksimille jonka jälkeen se kiepsahtaa takaisin nollaan. Tämä vie noin 15 minuuttia. Kun sitten vaikeusaste menee takaisin helpoimmalle tasolle, eteneminen on huomattavasti turvallisempaa. TMR käytti tätä kikkaa vain neljännessä kentässä, mutta itse tein sitä jo kolmannessa. Kolmannen kentän läpäiseminen osoittautui liian hankalaksi ilman tätä kikkaa - liian monta kuolemaa tuli joka heikensi neljännen kentän läpäisymahdollisuutta. Vaikka tätä kikkaa käytinkin jo kolmannessa kentässä, se ei taannut kentän läpäisyä kuolematta. Tässä saattoi käydä samaa kuin toisessa kentässä, eli joku random rosvo vain tykitti agentin hengiltä.

Vaikka pääsin neljänteen kenttään useiden lisärien turvin, siellä ei tarvinnut kauaa ihmetellä kun Game Over koristi ruutua. Heti kentän alussa rosvojen vaikeusaste on todella kovalla tasolla. Välillä ei edes tiennyt mihin kuoli kun yllättäen vain lähti henki. Neljännen kentän alku on niin raaka, että tässä ei edes auta kolmannen kentän potkutaktiikka - ainakaan sadan prosentin varmuudella. Tässä neljännessä kentässä on vielä yksi punainen ovi ensimmäisen kymmenen kerroksen aikana ja se tietysti ilmestyy satunnaiseen kohtaan. Tässä täytyi tehdä sellainen kikka, että yritti saada viholliset hissin katolle jumittamaan. Aikaisemmissa kentissä rosvot eivät ole niin halukkaita hyppäämään hissin katolle, mutta tässä neljännessä kun vaikeusaste on jo sen verran kovalla tasolla heti alussa, ukot hyppäävät epäröimättä hissin katolle. Tämä ei ole ihan simppeli temppu, sillä jos ukot ilmestyvät hieman alemmas, joutui tekemään riskillisen potkun ukkoa kohti. Jos onnistui saamaan ukkelit hissin päälle, homma ei ollut vielä siinä. Nyt sitten joutuu vierailemaan punaisessa ovessa jonka seurauksena hissi lähtee omille teilleen vapauttaen rosvot hissin katolta. Kun näin käy, on kuolema lähes varma. TMR:llä kävi jäätävä tuuri tämän homman kanssa, sillä hänellä yksi rosvo lähti kävelemään pois hissin katolta ja sitten meni hissin sisälle. Muut rosvot olivat katolla ja tämä yksinäinen rosvo ohjasi hissin agentin luokse. Näin homma pysyi jokseenkin hallinnassa punaisen oven jälkeen. No, minulla ei tälläistä tuuria koskaan käynyt ja hissi kulki jokaisella kerralla ruudusta pois jolloin ruudulta hävinneet rosvot ilmestyivät satunnaisiin paikkoihin.

Monia yrityksiä meni, mutta sain viimein hyvän tuurin saattelemana aikaiseksi yrityksen, että sain rosvot jumitettua seinän taakse ampumaan ja näin alkoi 15 minuutin odottelu. Minulla oli kaksi elämää jäljellä joka tarkoitti sitä, että läpäisy oli ihan mahdollinen. Kuolema kuitenkin korjasi aivan kentän lopussa ja Game Over oli jälleen ruudulla. Tästä alkoikin pitkä kierre, mikä ei meinannut millään loppua. Saatoin päästä neljänteen kenttään kolmen elämän voimin, mutta sitten rosvot murhasivat minut aivan ensikerrosten aikana kun en vain saanut heitä hissin katolle jumiin. Tätä ongelmaa olisi helpottanut jos olisin päässyt toisen kentän kuolematta läpi. Harkitsin jossain vaiheessa, että teen saman 15 minuutin odottelun myös toisessa kentässä, mutta en sitten koskaan toteuttanut sitä. Vähän turhan paljon olisi ollut odottelua yhteen yritykseen.

Nämä 15 minuutin odottelut alkoivat pikkuhiljaa ottaa ns. pattiin. Vihollisten jatkuva ampuminen kuulosti siltä kuin joku koski olisi kuohunut. Peliä ei kannattanut edes mykistää, sillä täytyi varmasti kuulla, milloin homma rauhoittuu. Yritin samalla sitten katsella jotain videoita, selailla puhelinta tai täyttää esimerkiksi astianpesukonetta. Kerran jopa imuroin asuntoa tämän 15 minuutin aikana samalla kuunnellen kohinaa :D Jos neljänteen kenttään sattui pääsemään niin, että pääsi yrittämään läpäisyä, se tarkoitti kahta 15 minuutin odottelua yhteen yritykseen. Puolituntia täytyi kuunnella vihollisten ampumista...erittäin suolaista. Tässä odottelussa oli vielä sellainenkin ongelma, että täytyi psyykata itseään hyvin. Kun aikaraja lähestyy, sitten mennään ja täytyy pitää pää kylmänä. Kun vaikeusaste nollautui ja pauke loppui, peli muuttui ihanan seesteiseksi hetken ajaksi...aivan kuin tyyntä myrskyn edellä. Mielen pisti matalaksi sellainen ihana juttu, että kun on odotellut 15 minuuttia kummassa kentässä hyvänsä ja suoritus sitten epäonnistuu melkein saman tien jonkun typerän kuoleman johdosta. Tätä kävi aivan liian usein.

Yrityksiä yritysten perään, mutta ei mitään sen mullistavampaa tapahtunut. Muutama ”läheltä piti” -tilanne oli. Nämä yleensä päättyivät rosvon satunnaiseen roiskaisuun. Viimein sain todellisen unelma RNG:n aikaiseksi! Pääsin neljänteen kenttään kolmella lisärillä. Tämä ei ole mitään uutta, mutta se oli, että punainen ovi olikin tällä kertaa toiseksi ylimmässä kerroksessa. Kävin sen hoitamassa saman tien ja nyt pystyin keskittymään ukkojen houkuttelemiseen hissin katolle. Tämän jälkeen ei tarvinnut enää pysähtyä punaisen oven takia. Homma onnistui upeasti ja sain ukot katolle ilman kuolemia. Onneksi ukkelit pysyvät katolla mukisematta ja näin pääsee turvallisesti kymmenen kerrosta alaspäin. Pääsin tähän 15 minuutin odottelukohtaan kolmen elämän voimin mikä on ennenkuulumatonta. Mielessäni pyöri vaikka mitä ja alkoi jännittää. Pääsin kentän loppuun kuolematta ja molemmat kentän lopun punaiset ovet olivat samalla puolella - loistava tuuri kävi tämänkin suhteen. Viimein se yksi harhalaukaus tuli mitä en saanut väistettyä ja henki lähti. Tällä ei ollut suurta merkitystä, sillä olin aivan kentän alalaidassa ja minulla oli vielä kaksi elämää käytössäni. Odottelin hissiä ampuen samalla rosvoja. Hissi tuli onneksi nopeasti ja pääsin onnistuneesti kellarikerrokseen. Minulle jäi vielä yksi lisärikin naftaliiniin! Siirryin takaisin ensimmäiseen kenttään ja menetin molemmat elämät hetkessä :D Tietokoneen vaikeusaste oli aivan älyttömällä tasolla. Mutta tällä ei ollut mitään väliä, peli on nyt läpi!

Tämä oli aivan kamala kokemus. En nauttinut tästä pelistä oikein missään vaiheessa. Peli on kankea, aika ruma katsella ja kuunnella. Pienen hymyn sai huulille tilanne, missä rosvot murskaantuvat hissin alle joko omalla kämmäyksellään tai agentin avustuksella. Tästä hommasta lähti vielä aivan mahtava ääni! TMR lätkäisi tälle 8/10 vaikeudeksi, mutta kyllä minä tälle täyden kympin annan. TMR:llä kävi mahtava tuuri joka nopeutti läpäisyä huomattavasti. Vaikka tälle kympin annankin, ei tämä kuitenkaan ihan niitä pahimpia NES-pelejä ole. Esimerkiksi Championship Pool on siellä kympin aivan yläpäässä, tämä on todella matalalla, ehkä korkea ysikin olisi validi. Mutta näillä mennään. Mutta se on varmaa, että tämä peli on sitä kuuluisaa "ei koskaan enää" -osastoa.

Gauntlet II

Games Beaten: 522/710

Genre: Action

Goal: Complete Level 100 (Loops After)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Astu takaisin sokkeloisiin pimeisiin tyrmiin Thorin, Thyran, Questorin ja Merlinin kanssa. Yli 100 uutta sokkeloa tutkittavana ja voit kokea toiminnan Arcaden grafiikoilla ja äänillä. Käytä voimiasi torjuaksesi vanhat vihollisesi - kummitukset, mörisijät, demonit, viskojat ja taikurit - muutaman uuden lisäksi. Samalla kun kaivaudut syvemmälle tyrmien uumeniin, lumoudut Gauntlet II:sen maailmasta. 

Tämä jatko-osa on huomattavasti parempi tekele kuin ensimmäinen hirvitys. Erikoisen tästä tekee se, että tähän peliin ei ole jostain syystä laitettu loppua lainkaan. Tämäkin on alun perin julkaistu Arcadelle ja varmaan ideana on ollut, että katsotaan miten pitkälle kukakin onnistuu pääsemään ilman sen kummempia loppukuvia. Outo ratkaisu kuitenkin, koska ensimmäisessä osassa on ihan perinteinen loppu.

Pelin ensimmäinen kenttä on aina sama, mutta tämän jälkeen peli sitten randomisti arpoo seuraavan kentän. Tähän on saatu vielä lisäsisältöä niin, että kentät voivat olla peilikuvia tai ylösalaisin käännettyjä. Muuten kentän profiili on aina sama.

Miten tälläisen pelin sitten oikein pääsee läpi? No, TMR:n läpäisytavoitteena on läpäistä 100 kenttää. Peli on siinä mielessä nerokkaasti rakennettu, että ennen tätä 100 kentän ylittämistä peli ei toista samoja kenttiä vaan aina tulee uusi ja erilainen. Kun mennään tämän 100 kentän rajan yli, sen jälkeen alkaa samoja tulla vastaan. Eli kun ensimmäinen sama jo pelattu kenttä ilmestyy ruudulle, sitten on kierros hoidettu ja peli on läpi. Itse pelasin varmuudeksi 105 kenttään asti, jotta peli varmasti looppaisi. Piti olla täysin varma asiasta, sillä ei ihan kevyt homma ollut pelata 100 kenttää putkeen :D

Kenttien idea on hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä pelissä, eli pyöritään etsien  Exit -laattaa. Kentissä on lukossa olevia "ovia", teleportteja ja paljon jos jonkinlaista mörköä. Koska tässä kentät tulevat aivan satunnaisessa järjestyksessä, periaatteessa vaikeusaste ei nouse missään vaiheessa. Joku kenttä saattaa olla aavistuksen hankalampi kuin toinen, mutta pääosin aika samaa settiä on luvassa. Valittavana on neljä hahmoa; Warrior, Valkyrie, Wizard ja Elf. Kaikilla on omat hyvät puolensa ja myös huonot. Esimerkiksi Warrior on vahva kaveri, mutta huono käyttämään taikoja. Elf taas on todella nopea. Valitsin Warriorin, koska tässä on hyvä olla voimakas hahmo millä edetä. Mukavampi laittaa viholliset kerralla nippuun. Tässä pelissä ei onneksi mitään lähikontaktia ole vaan kaikki hahmot heittelevät hyökkäysvälinettään. Taikominen tässä tapahtuu keräämällä erivärisiä taikapulloja ja sitten käyttää ne missä vaiheessa itse haluaa. Hahmosta riippuen takapullon teho määräytyy miten paljon porukkaa kuolee. 

Pelin aika ja energia ovat tässäkin pelissä samassa mittarissa. Jos mittari missään vaiheessa menee nollaan, peli alkaa tylysti alusta. Näin minulle kävi 30 kentän kohdalla ja ensimmäinen kenttä kutsui. Hieman syletti, mutta minkäs teet :D Onneksi aikamittari rullaa todella verkkaisesti ja siitä ei tarvitse välittää, että energiat loppuisivat ajan vuoksi. Kentissä on paljon ruokaa ja juomaa jotka nostavat energiaa 100 yksikköä per safka. Täytyi kuitenkin olla varovainen, sillä ruokaa pystyi tuhoamaan omilla heitettävillä aseilla. Tämä kuitenkin koski vain pulloja, kiinteää ruokaa ei voinut vahingoittaa. 

Pelissä on aivan mahtavat äänet ja ääninäyttelyt. Sampleista saa juuri ja juuri selvää, mitä siinä sanotaan. Kaiken maailman örähdykset ja törähdykset tuovat mahtavaa tunnelmaa tähän muuten musiikittomaan peliin. Kun ruokaa vahingossa ampuu, saa tylyn lauseen: "warrior shot a food." Tämä olisi kyllä jotain pientä taustamusiikkia kaivannut, aavistuksen turhan ankea tunnelma on ilman mitään.

Ruoan lisäksi tästä löytyy muutakin kerättävää. Turhia arkkuja mistä saa vain pisteitä. Pisteet vielä menevät maksimiin noin 70 kentän kohdalla ja viimeinenkin pointti arkkujen keräämisen suhteen häviää. Pelissä on vielä erillisiä aarrehuoneita joista keräillä näitä turhia arkkuja. Aarrehuoneita tulee eteen aina aika-ajoin. Onneksi aarrehuoneissa saattoi olla myös avaimella avattavia arkkuja joista saattoi löytää ruokaa - joku pieni hyöty näistäkin. Arkusta tosin saattoi tulla esiin pelin ärsyttävin vihollinen Death, joten melkoista arpapeliä availu oli.

Kentistä löytyy sinisiä ja punaisia taikapulloja. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä eroa näillä oli. Ne menevät vielä inventaarioon siinä järjestyksessä kun ne on kerätty eikä järjestystä voi vaihtaa. Ne näkyvät myös pelkästään valkoisina objekteina inventaariossa, että ei edes erota kumpi on kumpi. Ehkä toinen teki enemmän vahinkoa? Taikomista kannatti käyttää erityisesti Death -viholliseen, sillä sitä ei voinut muuten tappaa. Tai on sen tuhoamiseen toinenkin keino, mutta se vie 200 yksikköä energiaa. Jos Death tulee kimppuun eikä pääse mitenkään karkuun, 200 energiayksikön jälkeen kammotus häviää ruudulta. Se onkin sitten mukavaa, kun on useampi Death kimpussa samaan aikaan ja ei ole pulloja inventaariossa :D

Avaimilla avataan sinisiä "ovia." Pakko laittaa heittomerkkeihin, koska ovet ovat lähinnä vain eripituisia esteitä jotka häviävät ruudulta kun niihin koskee. Taikapullot ja avaimet menevät samaan inventaarioon ja tässä pystyi olemaan kuusi esinettä maksimissaan. Yleensä yritin pitää kolmea avainta ja kolmea taikapulloa jotta balanssi säilyisi. Joskus tuli vahingossa keräiltyä liikaa avaimia ja juuri sillä hetkellä ei ollut mitään avattavaa. Taikapulloja ei täten mahtunut inventaarioon kun niitä olisi kipeästi tarvinnut. Taikapullojen liikakerääminen ei ollut niin huono juttu, sillä niitä pystyi tuhlaamaan milloin halusi. 

Näiden lisäksi esineistöstä löytyy vielä kuolemattomuus, ammusten kimpoileminen, tehokkaammat ammukset, vihollisten karkotin ja teleporttaus. On vielä yksi mysteeriksi jäänyt kerättävä juttu mistä lähti kyllä äänimerkki kun sen nappasi mukaansa, mutta mitään näkyvää muutosta ei tapahtunut. Nämä kertakäyttöiset power-upit taitavat generoitua satunnaisesti, sillä välillä teleporttaustavara oli aivan kentän lopussa missä sillä ei enää tehnyt mitään. Tavarat eivät säily seuraavaan kenttään. 

Pelissä on muutamia harvinaisempia isoja pulloja joista sai pelihahmoa kehittäviä juttuja jotka jäivät pysyvästi voimaan. Näitä pulloja löytyi salaisista kentistä tai pelin pahimman vihollisen, lohikäärmeen tuhoamisen jälkeen. Salaisia kenttiä tuli vastaan aina välillä enkä ole ihan varma pitikö jotain tehdä sen aktivoimiseksi. Salaisessa kentässä on tietty aikaraja löytää kerättäviä juttuja kuten ison pullon. Ajan loppumisen jälkeen siirrytään normaaliin kenttään. 

Lohikäärmeet ovat aivan älyttömiä vastuksia jos niitä yrittää ilman juustoilua tuhota. Tälläinen koitui kohtalokseni kentässä 30, kun lohikäärme oli niin pienessä tilassa, että sen ammuksia ei voinut mitenkään väistellä. Energiani hupenivat sekunneissa nolliin. Onneksi näihin lohikäärmeisiin on hieno taktiikka minkä itse asiassa opin Retkulta, kun hän tätä peliä läpäisyni aikana striimaili. Lohikäärmettä kannatti lähestyä varovasti, niin että se ei vielä näy ruudussa, mutta kuitenkin sankarin ammukset osuvat lohikäärmeeseen. Näin lohikäärme ei pääse ampumaan kuolettavia ammuksiaan. Aina tätä juustoilua ei voinut hyödyntää lohikäärmeiden kanssa ja loppupäässä vastaani tuli tuo samainen kenttä ja lohikäärme mihin menin aikaisemmin kuolemaan. Onneksi minulla oli hallussani kimpoilevat ammukset ja yhdestä pienestä palikoiden raosta pystyi kirveitä heittelemään niin, että ne osuivat lohikäärmeeseen :) Täytyy hieman ihmetellä, että mitenhän nämä lohikäärmeet olisi ollut tarkoitus tappaa ns. normaalisti. Yksi ainut tilanne oli sellainen, että pääsi nurkan taakse piiloon lohikäärmeen liekkejä jotta ne sai väistettyä.

Ampumistahdin kanssa kannatti olla varovainen, sillä lohikäärme pudotti ison pullon ja rahasäkin todella nopeasti kuolemansa jälkeen mitkä pystyi tuhoamaan omilla ammuksilla. Jos vahingossa ampui uuden ammuksen, se tuhosi sitten ison pullon. Nämä erikoisemmat isot pullot ovat esimerkiksi suojaukseen, ampumistehoon tai nopeuteen liittyviä juttuja. Todella hyviä, eli nämä kannatti ehdottomasti kerätä. Peli päättää satunnaisesti, mikä pullo milloinkin ilmestyy. Tuuri kävi ja sainkin nämä kaikki kerättyä itselleni! Alku oli kuitenkin todella kankea, sillä onnistuin tuhoamaan useamman kestotavaran ammuksillani :D Kentissä saattoi olla myös ns. feikkipulloja varustettuna pääkallolla mistä sitten menettää energiaa. Välillä kun into pinkeänä huomasi pullon ajatellen, että saa uutta päivitystä, menettikin sitten energiaa :(

Pelissä on paljon erilaisia vihollisia, mutta yksi kummallisin niistä on IT -pyörivä kiekko. Aluksi välttelin tätä muiden vihollisten tapaan, mutta viimein menin osumaan moiseen. Peli tiesi kertoa, että olet nyt "IT." Öö, selvä homma? Tämäkin sitten Retkulta selvisi, että homma liittyy moninpeliin. Kun joku on IT, viholliset hyökkäävät hänen kimppuunsa. IT:n pystyy myös antamaan toisille vähän niin kuin hipan tapaan. Yksinpelissä tällä ei ole mitään merkitystä, kun viholliset joka tapauksessa hyökkäävät kimppuusi. Myös liikkuvat happolätäköt ovat kummallisia vihollisia. Luulin niitä aluksi joksikin säkeiksi, mitä sankarimme sitten imeskelee suihinsa - samantyylinen hörppäysääni syntyi kohtaamisessa. Todellisuudessa happo syövytti sankaria. Tästä välillä menetti energiaa ja välillä ei, kummallinen vihollinen. 

Tässä on ensimmäisen pelin tyyliin vihollisien pesiä mitkä täytyy tuhota, jotta ei uusia vihollisia enää syntyisi. Kummitukset ilmestyvät luukasoista, muut möröt sitten taas jostain kummallisista laatikoista. 

Aluksi pelissä saa olla todella varovainen, että ei menetä energiaa mihinkään turhiin juttuihin. Peli alkaa 2000 energiayksikön voimin ja sitä voi kerryttää aina 9999 energiayksikköön asti. Kun pelailee varovasti, välittää ampumasta ruokia ja keräilee niitä ennen kuin menee kentän Exitiin, ei tässä kummempaa vaaraa ole. Lohikäärmeet kun hoiteli varoen, ei nekään pääse syömään energiaa liiaksi. Parhaimmillani minulla oli yli 7000 energiayksikköä, mutta loppupuolella ei jaksanut enää keskittyä niin tarkasti ja energiani putosi loppua kohden alimmillaan 5000 energiayksikköön. Eipä tässä välitöntä vaaraa ollut, olisi saanut reilusti munailla ennen kuin henki olisi lähtenyt. Täytyy sanoa, että 100 kentän läpäiseminen putkeen on melkoinen urakka ja kun tämä on kentästä toiseen yhtä ja samaa, hieman iski pieni kisaväsymys loppupuolella.

Ennen kenttään astumista, peli kertoo mitä kaikkia inhotuksia on luvassa. Jotkin liittyvät moninpeliin, mutta on tässä yksinpeliinkin liittyviä juttuja. Esimerkiksi Exit laatta saattoi vaihdella paikkaa. Paras oli vain odottaa paikallaan kun se viimein tuli kohdalle. Kenttiä, missä on paljon feikki Exittejä ja oikea löytyi lähes viimeisellä testauksella. Mikähän siinäkin on, että yleensä se on se lähes viimeinen vaihtoehto, missä jokin oikea asia sijaitsee? :D Sitten on kenttiä, minkä seinät ovat täysin näkymättömät! Nämä saattaa kuulostaa kamalilta, mutta onneksi ovat aika suoraviivaisia läpäistä. Ei ollut kuin yksi oikea reitti mitä pitkin kulkea.

Yhden kentän kanssa olin hyvän tovin jumissa kun en vain löytänyt miten sen Exitiin pääsee. Pelissä on muutamia pieniä kepposia kuten tuhoutuvat palikat mitkä saattaa näyttää ihan normaaleilta palikoilta, siniset painikkeet mitkä avaavat uusia reittejä mistä ei aikaisemmin päässyt kulkemaan ja teleporttauslaatat. Nämä laatat ovat sitten melkoisia kapistuksia, sillä ne saattoi heittää hahmon vähän sinne sun tänne. Joskus teleporttauslaatta ei heitä millään sinne oikealle reitille vaan johonkin ihan muualle. Tässä ei voi olla ihan varma, että onko oikean teleporttauslaatan päällä yrittämässä pääsyä uudelle reitille. Joka tapauksessa tämä kenttä missä olin jumissa, sitä ei ilmeisesti pysty edes yksinpelinä pääsemään läpi. Hahmo ei vaan millään teleporttaa oikeaan kohtaan. Yritin pitkän tovin vähän jokaista teleporttauslaattaa tuloksetta. Ilmeisesti kaksinpelinä tämän läpäisy onnistuisi, mutta en tästä sen tarkemmin tiedä.

Onneksi pelissä on mekaniikka, että jos jää jumiin, alkaa peli helpottamaan asioita. Ensimmäisenä aukeaa kaikki lukitut ovet. Tämä on hyvä varotoimenpide, jos on vaikka tuhlannut kaikki avaimensa. Sitten kun on odottanut hyvän tovin paikallaan, kaikki seinät muuttuvat Exiteiksi! Tätä ei kuitenkaan voi jatkuvasti harrastaa, sillä paikallaan jumittaminen vie energiaa ja sitä ei kannata muuten vain tuhlata. Onneksi kuitenkin näin kentän pääsi läpi, sillä muuten olisin ollut softlockissa :D

Sadas kenttä häämötti ja viimein pääsin sen Exittiin. Pelasin sitten hieman ylimääräistä jotta peli varmasti looppaa. Kentän 105 kohdalla tunnistin violettipohjaisen näkymättömillä seinillä varustetun layoutin ja kiersinkin sen täysin läpi, jotta varmistuisin loopista. Kävelin vielä ihan Exitille asti ja lopetin siihen. Tämä on oikein mainio peli, mutta hieman liian pitkä ja itseään toistava. Loppukuville olisi ollut tarvetta :)

Skate or Die 2: The Search for Double Trouble

Games Beaten: 509/710

Genre: Action

Goal: Get the Building Permit and Defeat Icepick (Level 4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10 

Sinä ja skeittarikaverisi viettää päivänsä kiitäen kaduilla pitämässä hauskaa satuttamatta ketään. Sinulla on musiikkia soittimessasi, chiliranskalaisia suussasi ja siisti ramppi takapihallasi. Elämä on mahtavaa.

Yhtenä kauniina päivänä kun olit skeittaamassa jalkakäytävällä, jyräsit vahingossa pormestarin vaimon puudelin yli. Pläts. Nyt koira kasvaa horsmaa ja pormestarin vaimo huutaa suu vaahdossa. Hän menee psykoottiseen tilaan skeittausta vastaan ja pakottaa vanhan miehensä, kiltin, mutta selkärangattoman byrokraatin kaivamaan esiin vanhan lain, jonka avulla ramppisi tuhotaan. Mitäs nyt?! Sinun täytyy rakentaa uusi ramppi hinnalla millä hyvänsä. Jotta saavuttaisit tämän, sinun täytyy matkata läpi neljän kentän etsien taaloja rakennuslupaa ja rampin piirustuksia varten. Läpäise neljä kenttää ja sen jälkeen on aika kisata häijyssä Double Trouble Half-Pipessä.

Nyt on tämä jatko-osakin viimein pelattu läpi. Pelihän eroaa todella paljon ensimmäisestä osasta ja onkin urheilun sijaan toimintapainotteista meininkiä! Ilmeisesti tämä on kuitenkin ihan tietoisesti tehty jatko-osaksi, eikä vain tehty joku peli ja sitten keksittykin, että tämähän voisi olla jatkoa Skate or Dielle. Kuitenkin sen verran erilaisesta pelistä on kysymys. Hauskana nippelitietona tuli vastaan kun tietoa tästä pelistä etsin, että pelin kannessa esiintyvä skeittari on yhden miehen Black Metal -bändin ysärillä perustanut Jef Whitehead. Bändi on nimeltään Leviathan ja olen sitä joskus kuunnellutkin. Eipä ole aikaisemmin tullut vastaan NES-peliä, minkä kannessa esiintyy joku Black Metal -ukko :D

Peli on neljän kentän pituinen seikkailu jossa juoni on aika suuressa roolissa. Jokaisen kentän jälkeen tulee kunnon juonikuviot tukemaan seikkailua. Pelin jatkamis-systeemi on todella erikoinen, sillä se ilmoitetaan tunneissa. Pelissä on kello joka rullaa aina kun kenttää pelaa. Jos kentässä meni kuolemaan, lisättiin tunti lisää tähän kelloon. Jos kello ylitti 10-tunnin rajan, alkoi peli alusta. Eli periaatteessa pelissä on yhdeksän elämää minkä turvin sai läpäisyä yrittää. Äkkiseltään katsottuna kello rullasi oikean elämän kellon tahtiin. Läpimenneellä yrityksellä kellossa oli neljä tuntia joten reilusti olisi voinut vielä feilailla ennen kuin peli olisi alkanut alusta.

Pelin ensimmäisessä kentässä pystyi keräilemään erilaisia tavaroita jotka toimivat valuuttana. Valuutalla pystyi ostamaan itselleen parempia skeittilautoja ja uusia temppuja. Kentässä pyörii ensimmäisestä pelistä tuttu Rodney jolta pystyi ostamaan parempia skeittilautoja. Ostettavia lautoja on neljä erilaista ja ne parantavat nopeutta sekä hyppyvoimaa. Lesteriltä sai sitten ostettua erilaisia liikkeitä mitkä on loppupeleissä aika turhia. Halutessaan olisi voinut tehdä kaikenlaisia temppuja joilla ei ollut sen kummempaa merkitystä.

Aluksi lähdin ensimmäistä kenttää tutkimaan ja keräilin kaikkea mitä vastaan tulee. Kentässä pystyy vierailemaan erilaisten rakennusten sisällä ja viemäreissä. Näistä sai vain tavaroita kerättyä, ei sen suurempaa merkitystä ollut. Aikani skeitattuani päädyin kentän loppuun josta ei sitten päässyt mihinkään. Pienen tutkiskelun jälkeen löysin varastorakennuksesta pormestarin vaimon joka toimi ensimmäisen kentän pomona. Juoni menee silleen, että vaimo oli ulkoiluttamassa koiraansa Fifiä ja sankarimme vahingossa skeittaa koiran kuoliaaksi. Vaimo sitten päättää, että skeittaaminen on kiellettävä koko kaupungissa! Ilmeisesti vaimo on niin tulistunut, että haluaa sankarimme pois päiviltä :D Vaimo heittelee jotain rojua, ilmeisesti kaulimia kahdelle eri korkeudelle. Onnistuin löytämään todella hyvän kohdan missä seisoa niin, että kumpikaan kaulimista ei osunut. Pelissä käytetään värikuula-asetta hyökkäämiseen ja ammuksia on rajallinen määrä. Ammukset riittävät helposti vaimon tuhoamiseen. Vaimo oikein räjähtää kunnolla tuhoamisen jälkeen, melko tehokkaita värikuula-aseen ammuksia!

Toisessa kentässä täytyy työskennellä lähettinä jotta saa kerättyä rahaa rakennuslupaa varten jotta saadaan uusi skeittiramppi rakennettua. Pormestari antoi käskyn jyrätä vanha ramppi maan tasalle jotta skeittaaminen loppuisi. Kun skeittariporukka on tyhjätaskuja, ainut mahdollisuus on tehdä töitä jotta rahat saa kasaan. Ideana on pyöriä ostoskeskuksessa vieden paketteja kauppaliikkeestä toiseen. Aina ensimmäisenä vieraillaan Weremouse Recordissa josta ensimmäisen kuljetettavan paketin sai haltuunsa. Peli ilmeisesti arpoo tästä eteenpäin mihin seuraava paketti viedään. Aikaa paketin viemiseen on kaksi minuuttia ja nyt ajastin ei rullaakaan oikean elämän kellon mukaisesti vaan huomattavasti nopeammin. Erilaisia kauppaliikkeitä on kahdessa kerroksessa ja niitä on yhteensä 24 kappaletta. Jos ei muistanut missä liike sijaitsee, ei ollut mitään toivoa saada pakettia vietyä ajoissa. Muutaman kerran sai paketin viedä myöhässä, mutta kun tarpeeksi hidasteli, sai potkut ja alkoi kenttä alusta. Ostoskeskus on täynnä vihollisia jotka yrittävät saada skeittaria hengiltä. Myös aika-ajoin vastaan tulee vartija joka ensimmäisen varoituksen jälkeen heittää skeittarin johonkin random kohtaan jos hänet kohtasi uudelleen. Ostoskeskuksessa pyörii myös perus tyyppejä läjä ostoksia sylissään. Nämä olivat aika rasittavia tapauksia kun niihin törmätessä molemmat lentävät nurin ja meni hetki, ennen kuin skeittari pääsi takaisin tolpilleen. Välillä siviilejä on useampi samaan aikaan kapealla käytävällä ja oli todella hankalaa päästä heidän ohi kaatumatta. Joskus jos sattui osumaan oikeaan pikseliin, saattoi päästä turvallisesti ohi.

Tässä vaiheessa huomasin, että miten surkea pelin perus skeittilauta on. Liikkeelle lähteminen on erittäin tervaista ja huippunopeuskaan ei päätä huimaa. Yritin muutamaan otteeseen, mutta oli todettava, että näin ei tule pärjäämään. Aloitin pelin alusta ja kävin ostamassa Rodneyltä paremman laudan. Onneksi Rodney tulee heti ensimmäisen kentän alussa vastaan ja varastossa on tarpeeksi tavaroita, että laudan sai ostettua ilman mitään keräilyjä. 

Seuraava yritys paremmalla laudalla meni jo hieman paremmin, mutta ongelmana on, että en muista, missä mikin kauppaliike sijaitsee. Ei auttanut kun laittaa kauppaliikkeet paperille ja katsoa siitä sitten nopein reitti oikeaan paikkaan. Kun paketin vie ajoissa, antaa kauppias palkinnoksi tavaroita. Yhteensä 12:sta pakettia täytyy kuljettaa jonka jälkeen kenttä loppuu. Välillä tämä meni todella tiukille, sillä otin osumaa vihollisista ja vartijan-mulkvisti heitti skeittarin minne sattuu. Muutaman kerran kävi hyvä tuuri ja vartija heitti minut juuri sen liikkeen läheisyyteen, mihin paketti piti viedä :) Tarpeeksi kun jauhoi, kenttä meni viimein läpi.

Ennen kolmatta kenttää tulee taas juonikuvioita missä Rodney suunnittelee uutta Half-Pipe -ramppia. Kuitenkin epäonnisten sattumusten myötä suunnitelmapaperit lentävät avonaisesta ikkunasta ja nehän on saatava takaisin! Tässä kolmannessa kentässä skeittaillaan pitkin rantateitä ja kaikki 16:sta paperia on saatava takaisin. Myös Rodney ja Lester pyörivät täällä jos halusi saada päivityksiä varustuksiinsa, mutta eipä minulla ollut tarvittavia tavaroita mihinkään päivityksiin, kun en niitä ensimmäisestä kentästä keräillyt. Paperit saattoivat välillä olla hiekassa ja sinne ei mitenkään pystynyt skeittaamaan. Jos moista yritti hakea, lensi skeittari nurin ja spawnasi takaisin tielle. Täytyi hieman edemmäksi skeitata jolloin paperi lähti tuulen mukana lentoon ja se sitten laskeutui sellaiseen paikkaan mistä sen pystyi keräämään. Joskus paperi saattoi olla ihan tien ja hiekan rajalla, mutta tästä sen sai kerättyä vaikkakin skeittari lensi nurin keräämisen lomassa. Tämä kolmas kenttä on todella helppo ja kuolin tässä vain kerran. Sekin vain siitä syystä, kun luulin, että hiekalla olevia papereita ei voi keräillä. Saavuin kentän loppuun ja jouduin kääntymään ympäri jotta saan kerättyä puuttuvat paperit. Paluuprosessin aikana menetin turhan paljon energiaa ja henki lähti. Muuten sitten ei ollut minkäänlaisia ongelmia kentän kanssa.

Pelin viimeinen kenttä onkin sitten jotain aivan muuta. Pelin naishahmo, CJ (joka näyttää erehdyttävästi Pienen merenneidon Arielilta) pitää hallussaan rakennuslupaa, mutta pahis Icepick ei jostain syystä halua, että uutta ramppia rakennetaan. Hän nappaa CJ:n sekä rakennusluvan itselleen. Kenttä sijoittuu johonkin rakennukseen mikä on aivan jäätävä sokkelo. Tämän kentän selvittämiseen meni reilusti enemmän aikaa kuin koko peliin yhteensä :D Aluksi lähdin summamutikassa tutkimaan paikkoja. Rakennuksen eri kerrokset on eroteltu värikoodein joka hieman helpotti samoilua. Ihmeen kaupalla jonkin ajan pyörimisen jälkeen onnistuin löytämään rakennusluvan joka on piilotettu rakennuksen uumeniin. En aluksi edes tiennyt mitä olin kerännyt. Kuitenkaan en löytänyt reittiä enää takaisin ja päätikin sitten, että seuraavana päivänä yritän uudelleen ja piirrän kentästä kartan.

Kartan piirtäminen osoittautui melkoiseksi projektiksi, sillä ihan mistään pienestä kentästä ei ole kysymys. Kenttää hankaloittaa vielä se, että välillä palataan takaisin aikaisempiin kerroksiin ja jos ei seuraa tarkasti, saattoi luulla, että on palannut alkuun päin. Kartan piirtämisen lomassa minulle sattui yksi kömmähdys, sillä olin mennyt vahingossa hissistä takaisin alkuun päin tietämättäni. Hetken piirtelyn jälkeen huomasin, että piirtämäni huoneet näyttää ihan samanlaisilta kuin alkupuolen huoneet. Jep, olin sitten piirtänyt samoja huoneita. Päätin sivuuttaa tämän virheen ja lähteä tutkimaan toista reittiä mitä en ollut vielä aikaisemmin tehnyt. Rakennuksessa on kaksi pääreittiä - toinen vie rakennusluvan luo ja toinen sitten Icepickin taisteluun. Tämä tutkimaton reitti vei sitten Icepickin luokse. Hieman jo innostuin, että nyt on läpäisy lähellä! Icepick on todella helppo ja taistelussa kun seisoi aivan ruudun alareunassa, ei Icepick tehnyt ollenkaan puskuliikettään vaan tepasteli ruudulla ylös ja alas. Näin kun ajoitti ammuksen oikein, sai tehtyä osumaa ottamatta itse yhtään. Icepick alkoi vollottamaan, mutta taistelun jälkeen CJ sitten kysyi, että "onhan sinulla rakennuslupa?" Tässä vaiheessa tajusin, että mysteerinen juttu minkä löysin ensimmäisellä yrityksellä on juurikin tämä lupalappu. Ainut järkevin ratkaisu tässä oli se, että tapatin itseni ja aloitin kentän alusta. 

Nyt lähdin selvittämään, missä kohtaa olin piirtänyt väärin ja onneksi se selvisi aika nopeasti. Pienen seikkailun jälkeen onnistuin löytämään rakennusluvan! Nyt täytyisi päästä takaisin Icepickin luokse. Jos olisin suoraan lähtenyt Icepickin hoitelun jälkeen metsästämään rakennuslupaa, olisi kenttä todennäköisesti loppunut siihen. Tätä en kuitenkaan tehnyt kun energiani olivat todella vähissä ja homma olisi varmaan päättynyt kuolemaan. Kentässä on yksiä samoja skeittaavia ja ampuvia vihollisia mitkä välillä onnistuivat tekemään vahinkoa. Kenttä onneksi tarjoilee reilusti energiaa joten kuolema ei pahemmin ollut läsnä. Vihollisia ei kannattanut yrittää tappaa vaan skeitata tylysti ohi. Tässä kentässä viimeistään huomasi, miten kankeaa liikkuminen on tällä paremmalla skeittilaudallakin. Ehkä jos olisi halunnut panostaa vielä parempiin lautoihin, eteneminen olisi ollut hieman mukavampaa. Kun liikkeelle lähteminen otti oman aikansa myös tällä pykälää paremmalla laudalla, sai viholliset välillä tehtyä jopa useamman osuman putkeen. 

Kun reittiä piirsin Icepickin huoneelle, tein sen hieman huolimattomasti. En ollut merkannut mikä hissi vie mihinkin huoneeseen. Hieman joutui mietiskelemään, että missähän sitä ollaan nyt menossa. Onneksi kuitenkin reitti löytyi aika kivuttomasti. Icepick hoitui samalla tutulla tyylillä ja taas itkettiin taistelun päätteeksi. Nyt pelin loppukuvat avautuivat kun olin molemmat asiat suorittanut kentässä.

Loppukuvien jälkeen pääsee vielä testailemaan tätä uutta hienoa skeittiramppia. Muutaman kerran temppuilin keräten pisteitä, mutta ei tätä kauaa jaksanut harrastaa. Hienoin osuus oli ehdottomasti kun jos rampin keskellä olevaan hyppyriin laskeutui huonossa kulmassa, skeittari räjähti kappaleiksi :D Tätä samaa skeittiramppia olisi ilmeisesti päässyt testaamaan myös peli alussa, sillä alkuvalikosta pystyi valitsemaan toisen pelimoodin tarinan sijaan.

Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta tykkäsin pelailla! Huomattavasti parempi kuin umpisurkea ykkönen. Moni pitää ensimmäistä Skate or Die -peliä hyvänä, mutta itselläni ei ole siihen mitään nostalgiapärinöitä joten todella keskinkertaisesta pelistä on kysymys. Tässä kakkosessa on hyvä tekemisen meininki! Viimeinen kenttä olisi voinut olla hieman armollisempi, mutta ihan hauskaa hommaa kartan piirtäminen oli :)