Genre: Puzzle
Goal: Beat Volcano World (Level 24-4) (4 Loops)
Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 9/10
Stoneford, tuo vanha seikkailija on sairastunut ja makaa vuoteessaan. Hän kutsuu poikansa Rockfordin luokseen.
Hän ojentaa Rockfordille vanhan kartan ja sanoo: "poikani, sinun täytyy lähteä seikkailulle jota minä en koskaan saanut päätökseen. Etsi salaiset jalokivet kuudesta eri maailmasta ja sinusta tulee satumaisen rikas!"
Nämä olivat Stonefordin viimeiset sanat.
Huh, 3,5 viikon piina on viimein ohi. Pelin kaunis ulkokuori mukavine musiikkeineen antaa sellaisen kuvan, että tämähän voisi olla hauskakin peli. Ulkokuoren alla kuitenkin kytee todella epäonnistunut ja hermoja raastava teos.
Pelin ideana on tutkia luolastoja ja kerätä sieltä ruudun yläreunassa ilmoitettu timanttien määrä. Tämän jälkeen täytyy löytää Exit -ruutu ja poistua uuteen koitokseen. Pelin perspektiivi on hieman hassu siinä mielessä, että maata kaivettaessa kaikki asiat tippuvat alaspäin, mutta pelihahmo pystyy kulkemaan missä haluaa.
Ehkä ukko pitää kiinni takaseinästä, muuten tämä on täysin epärealistista! Viholliset kulkevat aina kaivettuja alueita pitkin ja kiertävät samaa rinkiä ellei niiden kiertoreittiä häiritä. Vihollisia pystyy "lukitsemaan" niin, että kaivaa maata tehden yhden pienen loopin jolloin perässä seurannut vihollinen jää loputtomasti kiertämään tätä pientä kehää.
Luolastojen tutkiminen on tarkkaa hommaa, sillä Rockford liiskaantui todella helposti lohkareiden ja timanttien alle. Lohkareiden ja timanttien seassa pystyi liikkumaan - kunhan vain piti huolen, että yläpuolella oleva asia on suoraan kiinni ukkelissa, täten ei liiskaannu.
Vihollisia pystyi hyödyntämään aukkojen tekemisessä. Oikein ajoitetun lohkareen/timantin pudottaminen vihollisen päälle saa aikaan räjähdyksen ja jos räjähdys tapahtuu tarpeeksi lähellä seinämää, ilmestyy siihen reikä. Räjäyttelyn kanssa sai olla tarkkana, sillä lähellä olevat timantit tuhoutuivat myös prosessin aikana. Henkikin saattoi mennä jos liian lähelle jäi asiaa tutkailemaan.
Kahden erityypin vihollisia on olemassa - perus vihollisia ja vihollisia, mitkä muuttuvat timanteiksi tuhoamisen jälkeen. Nämä täytyi vain testailla ja muistaa sillä mitenkään ei voinut tietää, mitkä viholliset pudottavat timantteja.
Vihollisten lisäksi muutamassa puzzlessa on kiusaamassa jotain ihmeellistä alkulimaa. Lima leviää hitaasti ympäri luolastoa ja sen kulkemisen voi estää ainoastaan lohkareiden avulla. Jos liman onnistuu lukitsemaan suljettuun tilaan lohkareiden ja pelihahmon avulla, se muuttuu ajastaan timanteiksi!
Vaikka tämän pelin idea kuulostaakin ihan kivalle, on pelissä viisi todella pahaa suunnitteluvikaa. Nämä pilaavat pelin omalla kohdallani. Ilman näitä virheitä tämä olisi ollut 8/10 peli.
Avataampa hieman näitä viittä perisyntiä jotka pilasivat tämän pelin:
Pelissä eteneminen: peli on suunniteltu niin, että kartta on jaettu kuuteen eri maailmaan jotka sitten sisältävät neljä puzzlea. Tämä tarkoittaa 24 erilaista puzzlea.
Kun neljä puzzlea on selvittänyt, etenee seuraavaan maailmaan ja saa salasanan. Tämä on ihan perus juttua, mutta asia mikä tämän pilaa on se, että nämä neljä puzzlea täytyy pelata samoilla lisäreillä läpi. Jos tulee Game Over, joutuu aloittamaan alusta.
Tälläinen ratkaisu puzzlepelissä on aivan uskomattoman typerää. Hieman kävi puuduttamaan yrittää läpäistä samoja puzzleja uudestaan ja uudestaan... Jos tästä nyt jotain hyvää pitää yrittää löytää, niin puzzlet sentään sai pelata haluamassaan järjestyksessä.
Jos jokin puzzle vaikutti paljon hankalammalta kuin muut, se kannatti pelata ensin ja jättää helpoimmat viimeiseksi jotta olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet päästä etenemään. Useaan otteeseen homma meni pilalle kun takaraivossa jyskytti tieto siitä, että jos nyt teen liikaa virheitä, joudun taas alkuun.
Ei pää kestänyt kasassa ja todella typeriin virheisiin tuli sorruttua.
Looppaus: tässä pelissä ei suinkaan riitä kuuden maailman selvittäminen vaan tämä hienous täytyy tehdä neljä kertaa! Eli tämä tarkoittaa 96 puzzlea. Jokainen looppi sisältää täysin samat puzzlet, ainoastaan niiden vaikeusaste nousee.
Todella väsynyt ratkaisu. Se, että olisi tehnyt useampia puzzleja, vaikeutettiin vaan samoja jo läpäistyjä puzzleja. Enkä nyt tarkoita, että tähän olisi tarvinnut mitään 96:tta puzzlea vääntää, joku 50 olisi riittänyt mainiosti.
Kun tämän Game Over -systeemin vuoksi samoja puzzleja joutui hankamaan monia kertoja uudelleen, niin kiva vielä pelata lisää samoja puzzleja!
Aikaraja: puzzlepeleissä aikaraja ei ole hyvä asia. Se vain aiheuttaa turhaa paniikkia ja hätäilyä. Tässä pelissä aikaraja on vielä laitettu suhteellisen tiukaksi joten puzzlet täytyy läpäistä todella tarkasti läpi. Muutamassa puzzlessa aikaa ei jäänyt kovin montaa sekuntia hukattavaksi.
Taustalla tykyttävä aikaraja ja sen loppupuolella tuleva kiihtyvä musiikki herpaannutti keskittymistä radikaalisti. Pelissä kun lähtee henki todella helposti ja pienistäkin virheistä rankaistaan isolla kädellä, ei hyvä.
Välillä puzzle oli jo pilalla ennen kuin se kerkeisi edes kunnolla alkaakaan kun meni tekemään yhden liikaa aikaa vievän virheen jonka olisi voinut hyvin pelastaa ilman aikarajan olemassaoloa.
Kontrollit: eritoten tämäntyylisessä pelissä kontrollien jämäkkyys on tärkeä asia, sillä tässä täytyy tehdä välillä millintarkkoja liikkumiskuvioita. Totta kai tämäkin asia on kustu.
Rockfordin liikuttelu on tahmeaa ja välillä komennot ei mene vain perille. Joskus ukko liikkuu liian pitkälle vaikka painamisen lopettikin hyvissä ajoin ja välillä nappia sai hakata, että ukko lähti liikkeelle. Kaikki useamman liikkeen pujottelut esimerkiksi ahtailla käytävillä olivat todella haastavia toteuttaa, sillä useasti ukko ei meinannut mennä sinne minne halusin.
Koska tässä ei virheitä voi juurikaan tehdä, homma päättyi yleensä kuolemaan tai puzzlen alusta aloittamiseen.
Bugisuus: tätä ei ihan älyttömästi onneksi ilmaantunut, mutta ihan tarpeeksi vitutuksen aikaansaamiseksi. Jos vihollinen kulki pelihahmon ohi lähimmästä mahdollisesta kohdasta niin, että pelihahmo on paikallaan ja spritet eivät missään vaiheessa osu toisiinsa, lähtee henki. Jos sama tapahtuu niin, että kävelee vihollisen ohi, silloin henki ei jostain syystä lähde.
En oikein ymmärrä millä logiikalla vihollinen tappaa hahmon. Joskus kun keräili timantteja niin, että on lohkare/timanttikasan "sisällä" saattoi vain randomisti kuolla. Pelissä ei kuole, jos objekti on suoraan hahmon yläpuolella, mutta joskus homma vain glitchasi.
Vihollisten liikkumisen voi myös laittaa tähän bugi-osioon vaikka se taitaakin olla ihan tietoinen ratkaisu. Viholliset liikkuvat niin, että ne skippailevat frameja. Sinällään omituista, sillä pelihahmon liikkuminen on täysin sulavaa. Helvetin ärsyttävää, kun täytyy tehdä todella tarkkaan ajoitettuja lohkareiden pudotuksia vihollisten päälle ja ajoitus on hankala arvioida oikein vihollisten nykimisen vuoksi.
Viholliset saattoivat jäädä myös "jumiin" paikkoihin, missä ei ollut mitään estettä. Tätä tapahtui niin, että toinen vihollinen liikkui samaan aikaan samasta kohdasta ja jotenkin sai toisen vihollisen jäämään jumiin. Myös timanttien lohkareiden/timanttien pudottaminen lähellä vihollista sai aikaan saman efektin. Tämä oli TODELLA mahtava juttu, koska monissa puzzleissa täytyi hyödyntää lähes kaikki viholliset esimerkiksi aukkojen tekemiseen ja jos kyseinen kaveri oli jumissa, ei auttanut kuin aloittaa puzzle alusta.
Yhdessä puzzlessa odotti iloinen yllätys kun kävi montun pohjalta keräämässä timantteja ja palasi takaisin ylös. Vihollinen oli glitchannut juuri aukon suulle ja sen ohittaminen oli täysin mahdotonta :D
Ei hauskuus vielä tähän lopu. Vihollisten looppiin lukitsemisessakin löytyi eräs inha ongelma. Looppiin lukitsemisen jälkeen kun lähti kävelemään eri suuntaan sen verran, että ruutu rullasi jättäen kaverit sen ulkopuolelle. Tämä saattoi joskus vapauttaa viholliset tästä loopista ja tämähän se varsin iloinen yllätys oli kun pitkään selvittämäsi puzzle olikin yllättäen pilalla.
Kun peli on edennyt tarpeeksi pitkälle, vastaan tulee vihollisia jotka on lukittu yhden ruudun kokoiselle alueelle missä ne eivät päässeet liikkumaan lainkaan. Ainut keino, miten ne saa sieltä pois on kaivaa maata edestä ja liikkua salamannopeasti muualle. Tämäkin homma on ihanasti pilattu, sillä välillä vihollinen vain tappaa saman tien eikä asialle voi tehdä mitään.
Ilmeisesti riippuu siitä, mihin päin vihollinen on kuvitteellisesti liikkumassa yhden ruudun tilassa. Tätähän ei voi mistään tietää ja pitää vain arvalla kokeilla onneaan, ai että!
Ensimmäinen looppi oli melkoista hapuilua jotta sai pelin mekaniikoista ynnä muista jonkinlaisen otteen. Hankaluuksia tuotti kohdat, missä lohkareita ja timantteja on kasattu isoihin läjiin. Ei vaan ollut tarpeeksi rohkeutta ja tietämystä, että olisi uskaltanut mennä timantteja keräilemään.
Tarpeeksi kun oli samoja kohtia hangannut, sai otetta millä tavalla lohkareet vyöryy alaspäin jos kasasta lähtee timantteja keräilemään. Tärkeää oli muistaa, että suoraan päässä kiinni olevia lohkareita/timantteja ei tarvinnut varoa, ne eivät vyöry niskaan.
Myös lohkareiden pudottaminen vihollisen päälle vaati reilusti treeniä. Ajoitus ei ollut ihan helppo kun viholliset kulkevat nykimällä eteenpäin.
Toinen looppi menikin sitten huomattavasti sujuvammin läpi kun ei enää mekaniikkojen kanssa ollut ongelmia. Vaikeusasteen nouseminenkin verrattuna ensimmäisen loopin puzzleihin oli hyvin maltillista.
Kun kolmas looppi alkoi, aloin olemaan jo aika puutunut ja kyllästynyt koko peliin. Kolmannessa loopissa vaikeusaste otti selvän nousun ja puzzeja sai oikein tosissaan yrittää jotta ne pääsi läpi. Tässä vaiheessa jouduin muutaman puzzlen katsomaan netistä, sillä mielenkiinnon ollessa pohjamudissa en vain jaksanut alkaa selvittämään niitä itse.
Yllättävän vähällä netistä yytsimisellä kuitenkin pääsin, olin varautunut katsomaan huomattavasti useamman kentän ratkaisun valmiiksi. Kolmannen loopin Volcano World, eli viimeiset neljä puzzlea vaati useamman tunnin rutistuksen jotta ne pääsi putkeen läpi.
Pelkästään ensimmäisen puzzlen opetteluun meni yli kaksi tuntia. Todella pitkä puzzle jossa joutuu pujottelemaan lohkareiden ja timanttien välissä ja yksikin pieni virhe johtaa homman kusemiseen. Tietysti tästä puzzlesta löytyy vielä useita todella tarkkoja lohkareiden pudottamisia vihollisten päälle. Ärsyttävää, kun tiesi tarkalleen miten puzzle ratkaistaan, mutta ei vaan saanut kaikkia palasia loksahtamaan kohdilleen.
Aikarajakin oli vedetty tiukan puoleiseksi, sillä ei montaa sekuntia jäänyt tuhlattavaksi kun astui Exitiin. Kun tämän ensimmäisen puzzlen sai jollain tasolla treenattua, täytyi vielä tehdä se täydellinen suoritus missä kaikki neljä puzzlea mennään putkeen läpi. Monia ja monia yrityksiä se vaati, mutta viimein sain täydellisen suorituksen tehtyä. Onneksi tämän viimeisen maailman neljäs puzzle on sellainen, että siitä sai ihan mukavaan tahtiin lisäreitä.
Kun kerää kasaan 2000 pistettä, sai lisärin. Perus timanttien keräämisestä ei hirveästi pisteitä jaeltu, mutta kun onnistui pudottamaan lohkareen vihollisen päälle, siitä palkittiin 450 pisteellä! Tässä neljännessä puzzlessa täytyi avata reittejä vihollisten avulla joten pisteet oli taattu :)
Olin henkisesti murskattu tuon kolmannen loopin viimeisen maailman toimesta ja vielä pitäisi jaksaa pelata tätä kurjaa peliä yhden loopin verran... Olin varautunut siihen, että neljäs ja viimeinen looppi on överillä vaikeusasteella ja kyllähän se osittain sitä olikin. Suurimpaan osaan puzzleista oli laitettu enemmän vihollisia ja monessa täytyi kerätä kaikki puzzlessa olevat timantit.
Puzzlet eivät menneet vaikeuden lisääntyessä millään tavalla kiinnostaviksi, lähinnä ne vain nostattivat ärsytystä kun pikkutarkasta näpertämisestä tehtiin vielä enemmän pikkutarkkaa. Tykkään kyllä pikkutarkasta näpertämisestä noin yleisesti, mutta tässä pelissä asian kiinnostavuus oli vaakalaudalla.
Tässä neljännessä loopissa oli se hyvä puoli, että kun yhden maailman pääsi läpi, pystyi tuulettamaan sen puolesta, että ei enää ikinä tarvinnut kyseisiä puzzleja pelata uudestaan!
Tällä kertaa Volcano World ei tuonut mitään sen suurempia yllätyksiä mukanaan sillä kolmannen loopin vaikeusaste oli jo niin kovalla tasolla, että sitä ei ihan hirveästi oltu pystytty vaikeuttamaan tähän viimeiseen looppiin. Muiden maailmojen puzzlet olivat nostaneet vaikeusastettaan huomattavasti jyrkemmin.
Ainut hankala asia tässä viimeisen loopin Volcano Worldissa oli se, että nyt ensimmäisestä puzzlesta täytyi kerätä ihan jokainen timantti. Kuten aikaisemmin mainitsin, timantteja täytyi keräillä pujottelemalla lohkareiden välissä ja aina muutama jäi sellaiseen paikkaan mistä niitä ei voinut enää saada kerättyä.
Rauhallisella suunnittelulla onnistuin keksimään sellaiset reitit, että jokaisen timantin sai kerättyä. Aikaraja tuli tässäkin vastaan ja täytyi vain yrittää pitää pää kasassa jotta muisti tehdä kaiken tarvittavan juuri oikeassa järjestyksessä.
Homma eteni näppärästi ja olinkin sellaisessa tilanteessa, että oli enää yksi puzzle läpäisemättä ja lisäreitäkin jäljellä neljä kappaletta. Pelattavana oli enää viimeisen maailman helpoin puzzle jossa täytyi lukita alkulima lohkareiden avulla jotta se muuttuu timanteiksi. Olin keksinyt todella simppelin ja tehokkaan tavan lukita lima suurelle alueelle.
Tässä puzzlessa oli sama ongelma jokaisella kierroksella - puzzle on täysin tuuripohjainen. Joskus lima ei vain etene tarpeeksi nopeaa tahtia ja aika ei riitä enää Exitiin pääsemiseen. Joskus lima ei edes muuttunut timanteiksi edes aikarajan puitteissa. Todella loistavaa puzzlepelin laatua kun joutuu luottamaan RNG:hen.
Olin jo täysin varma, että nyt peli menee läpi kun lisäreitäkin löytyy mukavasti taskusta. Tämän puzzlen loppu on hieman hankalampi kuin kolmannella loopilla sisältäen enemmän hämähäkki vihollisia. Hämähäkit on lukittu yhden ruudun kokoisiin alueisiin ja pelkona oli, että henki lähtee saman tien kun hämähäkin vapauttaa, kiitos paskan pelisuunnittelun.
Yritin pujotella sellaista reittiä pitkin missä ei hämähäkkejä tule vastaan, mutta pelin paskoilla kontrolleilla tälläinen useamman mutkan pujottelu ei vain luonnistunut. Liiskaannuin aina pääkalloja muistuttavien lohkareiden alle.
Elämät hupenivat silmissä ja mietin, että mitähän tässä nyt tekisi koska minulla oli enää yksi jäljellä. Keksinkin sitten nerokkaan idean ja unohdan puzzlen ratkaisun hetkeksi ja käyn tuhoamassa hämähäkkejä jotta saisin kerättyä muutaman lisärin. Pakko oli vain riskillä kokeilla, saisiko hämähäkkejä vapautettua ilman kuolemista. Onnistuihan se ja sainkin kerättyä lisäreitä pari kappaletta ja homma jatkui taas.
Päätin hylätä ensimmäisen pujotteluidean ja yritin päästä Exitille vapauttamalla yhden hämähäkin. Onnistuin tässä ja Exit siinsi nenäni edessä. Niinhän siinä sitten kävi, että pelihahmo liikkui yhden pykälän liian pitkälle ja suoraan hämähäkin syliin. Ruudulla komeili teksti Game Over. Olin unohtanut, että kuolin yhden kerran lisärien keräämisen jälkeen enkä siinä hässäkässä muistanut monta elämää oli enää jäljellä. Läpäisy oli kirjaimellisesti millin päässä.
Harvinaisen tyhjä olo valtasi kehoni ja tuijotin ruutua lamaantuneena. Oli jo myöhä enkä kerinnyt enää yrittämään uudelleen.
Seuraavana aamuna tästä järkytyksestä toipuneena yritin uudelleen ja homma meni ensimmäisellä yrittämisellä läpi! Tällä kertaa vapautin kaikki hämähäkit jotka olivat tielläni jotta reitti olisi täysin varma Exitille asti.
Ehdottomasti NESin huonoimpien puzzlepelien laariin menee tämä pökäle. Aivan liikaa ongelmia jotta tästä olisi nauttinut. Kuvitelkaapa sellaista, että esimerkiksi Lolossa olisi nuo viisi yllä mainitsemaani ongelmaa. Ei olisi kovinkaan nautinnollista pelata.
Olihan tämä ihan hyvä graafisesti, musiikillisesti ja ensimmäinen looppi oli ihan hauska pelata, mutta siihenpä se sitten jääkin.
Never again!
