Bo Jackson Baseball

Games Beaten: 282/709

Genre: Sports

Goal: Win Playoffs

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Hänen oikea nimensä on Vincent Edward Jackson, mutta hänet tunnetaan maailmalla paremmin nimellä Bo. Hän syntyi pienessä kylässä lähellä Birminghamia ja häntä oltiin siunattu tavallista paremmilla urheilullisilla kyvyillä.

Bo on pelannut kaikkea aina jalkapallosta krikettiin, mutta pesäpallo veti häntä puoleensa. Bo Jackson Baseball antaa sinun kokea saman jännityksen, mitä Bo Jackson itse kokee 50, 000 fanin edessä.

Jälleen pesäpalloa, sillä näitähän NESillä riittää!

Minulla ei ole hajuakaan kuka Bo Jackson on, mutta ilmeisesti joku nimekäs pelaaja kerta oman pelinsä on saanut.

Kerrankin pesäpallopelissä oli maltillinen tavoite, täytyi vain pudotuspelit voittaa. Eli minimissään neljän ottelun voitto toi pokaalin hyppysiin. Pudotuspeleissä oli kaksi lohkoa - American ja National.

En oikein ymmärtänyt tätä, sillä molemmat lohkot sisältävät joukkueita Yhdysvalloista ja Kanadasta :D Esimerkiksi Chicago löytyy molemmista lohkoista. Ehkä toinen on joku nappulaliiga ja toinen sitten kovempi.

Molemmissa lohkoissa on kaksi osa-aluetta - itä ja länsi. Molemmista valitaan joukkueet ja ne pelaavat sitten vastakkain.

Pudotuspelit oli hieman hassusti tehty, sillä tässä olisi voinut pelata myös useammalla joukkueella kuin vain yhdellä ja vaihtaa lennosta millä joukkueella haluaa pelata.

Olisi voinut valita myös pelkät tietokonevastustajat pelaamaan :D Tietokonevastus oli vielä nimetty hienosti NESiksi joten pääsi kirjaimellisesti taistelemaan NESiä vastaan!

Tietysti rehdisti menin vain yhden joukkueen turvin ja tällä kertaa arpa osui Bostoniin. Eipä joukkueilla tainnut hirveämmin eroa olla, ainoastaan National -lohkon joukkueet olivat aavistuksen parempia.

Mahtavaa oli myös, että asetuksista pystyi säätämään vuoroparien määrän. Minimi oli viisi ja tietysti sen valitsin hieman nopeuttaakseni hommaa. Myös pudotuspelien matsikohtaisen määrän pystyi säätämään, mutta se oli minimissään vain kolme. Harmi kun ei voinut pistää yhdestä matsista poikki :D

Ennen peliä pystyi pelaajia vaihtamaan ja tätä kannattikin tehdä. Mahdollisimman parhaat syöttäjät ja lyöjät mukaan matsiin jotta kunto riittää!

Bases Loaded -sarjaan tottuneena tämä vaati kyllä hieman uudenlaista otetta pelityyliin. Periaatteessa samaa shittiä, mutta esimerkiksi lyönnin ajoitus oli reilusti erilainen kuin Bases Loadedissa.

Myös jos halusi juosta toiselle pesälle, se tapahtui erilaisella näppäinyhdistelmällä. Monet palot tuli kun ei muistanut mistä napeista pelaaja lähtikään liikenteeseen :D

Lyöntivuorossa ollessa tässä ei ihan hirveästi pystynyt mitään tekemään lyömisen lisäksi. Lyöjää ei saa liikutettua mihinkään suuntaan ja lyönti on tehtävä juuri siitä kohdasta missä ukko seisoi.

Tämä toki toi sen helpotuksen, että ei tarvinnut alkaa kikkailemaan erilaisten lyöntiasentojen kanssa.

Ennen lyöntiä ruutuun lävähtää erilaisia toimintoja. Näistä sitten valitaan millä tavalla palloa haluaa lyödä. Ihan hauska idea!

Ei tullut käytettyä kuin normaalia ja voimalyöntiä. Näpyjä ynnä muita kikkailuja en kokenut tarpeelliseksi. Normaalilla ja voimalyönnillä ei hirveästi eroa ollut, ainoastaan vain voimalyönnin ansiosta onnistuin tekemään homeruneja mitkä normaalilyönnillä jäi aina vajaaksi.

Voimalyönnillä palloon osuminen oli ilmeisesti hieman hankalampaa. Paha kyllä sanoa, kun palloihin osuminen yleisestikin oli hieman tuurinkauppaa.

Aluksi palloon osumisesta ei tullut yhtään mitään. Ajoitus oli todella vaikea oppia. Napin painallus täytyi tehdä aikaisempaan kuin Bases Loadedissa.

Yhtä asiaa ihmettelin, että miksi lyöntityyliä valittaessa näkyy ruudulla myös syöttämiseen tarkoitetut tyylit. Peli ei edes näyttänyt minkä tyylin syöttäjä valitsi joten ihan hyödytöntä.

Syöttäminen puolestaan oli täysin arpapeliä. Sama homma kuin lyömisessä, valittiin mielestään hyvä tapa syöttää ja heitettiin pallo. Ruudun alareunassa näkyvän nuolen avulla sai muuttaa syöttäjän asentoa. Sentään tässä pystyi hieman enemmän vaikuttamaan johonkin :D

Syöttötapoja oli myöskin viisi erilaista kuten on lyöntityylejäkin. Näitä tuli vaihdeltua ihan randomisti, ei mitään hajua mitä olisi kannattanut milloinkin käyttää. 

Kuitenkin suurimmaksi osaksi käyttöön valikoitui keskimmäisenä oleva "knuckle ?" -syöttö. Ilmeisesti heitto lähtee ihan randomisti. Tuntui, että tällä heittotyylillä vastustaja löi eniten ohi.

Kun vastustaja sitten osui palloon syötön jälkeen, alkoi ankeat ajat. Koppeja oli suhteellisen helppo ottaa sillä varjo näkyi jo pitkän matkan päästä ja pallon putoamiskohtaan pääsi mukavasti.

Ongelmat olivat lähinnä jos piti polttaa jokin tietylle pesälle juokseva pelaaja. Välillä pelaajat eivät ottaneet syöttöjä vastaan ja pallo meni vain ohi. Tätä onneksi tapahtui aika harvoin.

Isoin ongelma oli ensimmäiselle pesälle syöttäminen. Jostain syystä vaikka painoi täysin oikeaan suuntaan, pelaajat tykkäsivät heittää pallon kakkospesälle. Eihän tästä tilanteesta enää pystynyt polttamaan ykköspesälle juoksevaa pelaajaa kuin harvoissa tilanteissa.

Tämän täytyi olla bugi, sillä tätä tapahtui ärsyttävän usein. Eikä kysessä ollut mikään välimatka ongelma, sillä kolmospesältä tai kauempaa pelaaja heittää ihan kiltisti ykköselle kun taas välillä paljon lähempää pitää kierrättää kakkospesän kautta.

Monet hyvät tilanteet ja pelit kusivat tämän takia, erittäin ärsyttävää.

Pakko antaa plussaa pelin ääninäyttelystä, se oli oikeasti hyvänkuuloista, mitä nyt pari pykälää liian kovalla. Oikein tunteella tulee "STRIKE", "BALL" ja "YOU'RE OUT" :D

Parhaana ehdottomasti pelaajan ja tuomarin välinen kinastelu siitä, että kerkesikö pelaaja pesälle vai ei. Tulee hieno kuva ja ukot huutaa toisilleen, että miten se tilanne nyt oikein menikään. Aina kuitenkin pesälle yrittänyt pelaaja häviää tämän kinastelun.

Kylläpä oli kovassa pudotuspelien voittaminen. Välillä tuntui, että ensimmäisistäkään matseista ei tule yhtään mitään. Kokeilin vastustajaksi eri joukkueita, mutta eipä niillä ollut juurikaan mitään eroa.

Loppupeleissä ensimmäiseksi vastustajaksi valikoitui Chicago. Peli oli tuon syöttösekoilun lisäksi myös muiltakin osa-alueilta hieman kummallinen. Esimerkiksi jokainen vastustajajoukkue tykkäsi heittää älyttömästi laittomia heittoja.

Välillä pääsi ykköspesälle tekemättä yhtään mitään kun sana "BALL" vaan kaikuu ilmassa. Ihan niin rikki peli ei sentään ollut, että olisi onnistunut läjäpäin tekemään juoksuja tällä keinolla :D

Ensimmäisen lohkon joukkueita vastaan heitot menivät suurimmaksi osaksi ohi ja ne sai poltettua jo lyöntivaiheessa.

Peli hieman hankaloitui kun siirryttiin loppuotteluun. Onneksi tietokoneiden välisiä matseja ei tarvinnut katsoa jos ei halunnut, valitsi vain NES vs. NES Quick -asetuksen ja ottelun tulos rävähti suoraan ruutuun :)

Loppuottelussa vastustajaa ei niin vaan poltettukaan ja ensimmäisellä yrityksellä tuli pahasti nenään, hävisin molemmat ottelut.

Eikun uutta yritystä ja viimein onnistuin pääsemään takaisin finaalipeliin. Ensimmäinen matsi meni upeasti, se päättyi 7-1. En tajua miten onnistuin tekemään noin monta juoksua vielä näin mestaruuspelissä.

Seuraavassa matsissa tuli sitten turpaan oikein kunnolla. Hieman rupesi ahdistamaan kun ei millään olisi enää halunnut peliä aloittaa alusta. 

Viimeinen matsi alkoi hyvin, sain mukavan johtoaseman. Onnistuin muutamat homerunit purkittamaan heti alkuunsa. Johdin viimeisessä vuoroparissa vielä yhdellä juoksulla, mutta eikös vastustajan Perkele onnistunut tekemään juoksun ihan viime hetkellä. Siirryttiin jatkoajalle.

Kuumotus lisääntyi, sillä välillä ei onnistunut lyöntivuorot alkuunkaan ja en onnistunut juoksun juoksua. Varsinkaan tälläisessä tilanteessa kun mestaruus on tuloillaan. Vastustaja onnistui isolla prosentilla tekemään vähintään yhden juoksun omalla vuorollaan.

Onnistuin kuitenkin tekemään yhden homerunin ja pidettyä vihollisen yhden juoksun tappiolla! Peli päättyi tiukasti 4-3.

Huh huh, olipahan stressaava setti :D Harmi kun tässä on nuo muutamat ongelmat, ilman niitä tämä olisi ollut oikein mainio peli!

Pelihän on todella nätti ja muuten se pelittää ihan mainiosti ja pelkän pudotuspelin ansiosta pienempi kynnys iskeä koneeseen kun vaikka jokin Bases Loaded -peleistä.

Barbie

Games Beaten: 281/709

Genre: Platform

Goal: Beat Stage 6

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 3/10

Barbie vaipuu uneen ja hän näkeekin mitä mahtavinta unta! Nyt sinä pystyt tekemään tästä unesta totta.

Auta Barbieta matkustamaan taianomaisten unimaailmoiden halki. Matkallaan hän törmää erilaisiin mysteerisiin esteisiin ja yllätyksiin.

Käytä viehätystäsi saavuttaaksesi nämä ja pidä silmällä myös matkalta löytyviä glamour -tavaroita joita tarvitaan fantasia juhliin Kenin kanssa! 

Erittäin sopiva peli näin 36v äijälle. Minkäs teet, olihan se tämäkin jossain välissä pelattava läpi.

Vaikeustaso hieman yllätti, luulisi kohderyhmä huomioon ottaen tämän olleen hieman helpompi. Vain kolme elämää eikä lisäreitä taida saada mitenkään. En ainakaan itse löytänyt.

Energiatkin pysyvät samalla tasolla seuraavaan kenttään siirtyessä mihin ne olivat edellisessä kentässä jääneet. Onneksi sentään energiaa löytyi paljon kenttien varrelta.

Pelihahmo oli omaan silmään aivan liian iso. Varmaan ihan tietoinen seikka tehdä se näin, ehkäpä "Barbiemaisuus" olisi hävinnyt pienemmällä spritellä.

Barbie käytti apunaan erilaisia viehätyksiä. Kuinkas muutenkaan. Viehätyksillä ohjailtiin kentistä löytyviä apureita. Apurina pystyi toimimaan ihan oikeiden eläimien lisäksi erilaiset tavarat.

Vasemmasta alakulmasta näki, mikä viehätys oli valittuna. Rusetilla sai apurin pysähtymään ja timantilla liikkumaan. Sydän viehätystä käytettiin sitten lähinnä "pomojen" ja muiden pienien pulmien ratkaisemiseen.

Oli pakko laittaa sana "pomo" lainausmerkkeihin, sillä ne olivat tässä pelissä todella omituisia.

Viehätyksiä oli onneksi loputon määrä ja niiden heitto etäisyyttä pystyi muuttamaan riippuen siitä, kuinka pitkään piti nappia pohjassa.

Näiden lisäksi löytyi vielä muutama erikoisviehätys kuten hetkellisen kuolemattomuuden tuova B-viehätys, Mega Maneista tutun kilpi -aseen tavoin toimiva kupla viehätys ja Z-viehätys mistä saa yhden energian lisää.

Kentissä täytyi käyttää paljon apureita hyödyksi. Hauska kun esimerkiksi koira tulee ja vie edessä olevan pallon mennessään mistä olisi ottanut muuten damagea.

Välillä tasoloikkakohdat olivat jopa liiankin tiukkoja. Sai ihan reunalta hypätä jotta hyppy onnistuisi. Kerättävät esineetkin oli välillä laitettu sellaiseen kohtaan, että Barbien hiukset juuri osuvat siihen ja sen sai kerättyä :D

Pelin kolmannessa kentässä homma muuttuu sitten täysin aiemmasta tasoloikasta erilaiseksi sillä se sijoittuu veden alle. Barbie on muuttunut merenneidoksi ja täältä täytyisi löytää kaunis sormus juhlia varten. Siinä sivussa vielä pitää pelastaa rapu kuningas ja kuningatar.

Uiminen on melko kankeaa. Ei tuo perinteinen tasoloikkakaan ihan älyttömän sulavaa ollut, mutta tämä on huomattavasti nihkeämpää. Jos peliin on tarkoituksella haettu muovista olemusta, siinä on kyllä onnistuttu!

Barbien hitboxikin on tarpeettoman pieni, tavaroihin täytyy osua vartalon keskiosalla jotta sen saa kerättyä itselleen. Tämä toki on sitten myös etuna vihollisten kanssa, ne eivät niin helposti osu Barbieen :)

Sitten hieman näistä "pomoista". Pomot olivat lähinnä vain jokapäiväisiä tavaroita tai jotain syötävää. Esimerkiksi ensimmäisestä kentästä löytyy luukku, josta lentää rantapalloja ja se täytyy sulkea kissan avulla.

Löytyy myös pizzauuneja joiden luukut täytyy sulkea ja jättimäinen jäätelöannos. Aika monessa pomossa riitti kun viskoi sydän viehätyksiä, näin sai niiden toiminnan loppumaan.

Yksi oudoimmista pomoista oli merenneito -osuudessa. Siinä vastassa oli ihan perus meduusa vihollinen. Ideana oli vapauttaa kuningas ja kuningatar rapu rikkomalla vankityrmän lukko.

Aluksi en edes tajunnut mihin tässä taistelussa piti osua ja heitin vahingossa lukon hajalle :D Kun Game Overin jälkeen tulin uudelleen tähän pomoon, tajusin, että lukkoonhan se pitää yrittää osumia saada.

Viimeisen kentän viimeinen osuus oli kyllä aika hankala. Tässä täytyi hyppiä nuotteja ja LP-levyjä pitkin. Jos hyppäsi ohi tai putosi alustalta, joutui jollekin liukuhihnalle ja se vei ihan osion alkuun asti.

Nuotteja oli monesti jonossa useampi ja niiden päältä pystyi vain mukavasti kävellä. Sitten vaihtelun vuoksi oli pienempiä rimpsuja, jopa yksittäisiä nuotteja. Kun on kyseessä hieman kankeat kontrollit ja näin iso sprite, se ei ollut ihan helppo juttu.

LP-levyt olivat myös melkoisen pirullisia sillä ne pyörivät. Pyörimissuuntaa ei edes nähnyt mitenkään, sai aika sokkona hyppiä menemään. Hyvällä rytmityksellä tästäkin selvisi :)

Viimeinen "pomo", ei helvetti. Jättimäinen Jukebox -masiina joka sylkee kitusistaan nuotteja joista ottaa sitten damagea. Idea on periaatteessa ihan hauska - Barbie nukkuu ja nuotteihin osuminen herättää häntä.

Aluksi pitkään kummastelin, että mitähän tässäkin pitäisi tehdä. Sitten huomasin maassa olevan kolikon. Sen luona perseillessäni huomasin, että kolikkohan alkaa heilua kun sen luona liikkuu. Aluksin en ihan tajunnut, että hyppimällä kolikon päällä sen saa pyörimään vinhasti.

Hieman hommaa katsellessani huomasin, että huoneessahan oli vielä kaksi muutakin kolikkoa. Ei kun kolikot pyörimään. Tämähän osoittautuikin perin vaikeaksi hommaksi saada kaikki kolme kolikkoa pyörimään yhtä aikaa. Randomilla lentelevät nuotit eivät helpottaneet hommaa.

Kyllä tähän yrittämiseen valehtelematta vartti meni. Homma onnistui siten, että ensin pistää vasemmalla olevan kolkon vinhasti pyörimään ja siirtyi keskimmäisen kimppuun. Kun keskimmäinenkin pyörii, palaa takaisin vasemmalle ja laittaa sen jälleen täyteen vauhtiin.

Vielä muutama pyöräytys keskimmäiselle kolikolle ja viimein pääseekin oikealle viimeistelemään homman. Sai olla todella näppärä jotta tämän sai tehtyä. Vähän turhan haastavaa menoa näin pikkutyttöjen peliin :D

No eihän tämä mitään jätettä ollut. Ihan mainiota tasoloikkaa ja mukava kun sai apua eläin ystäviltä ynnä muilta. Vaikeusaste oli mielestäni hieman liian kova kohderyhmään nähden. Vähintäänkin loputtoman continuet olisi olleet poikaa.

Näillä mentiin ja päästiin Kenin ihanaan syleilyyn <3

Spy Hunter

Games Beaten: 280/709

Genre: Action

Goal: Finish Winter Area

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 2/10

Tehtävänäsi on kiitää loputtomalta tuntuvalla tiellä ja tuhota paha-aikeisia agentteja jotka yrittävät joka käänteessä saada sinut nitistettyä.

Matkan varrella vastaan tulee siviilejä joita täytyy kaikin keinoin suojella.

No nyt oli rikkinäinen peli! :D En edes muista, milloin olisi ihan näin helposti rikottava peli tullut vastaan - vai liekö koskaan.

Heti kun peli alkoi, rupesi soimaan Peter Gunnin teemabiisi The Blues Brothersista. Ihan jees, ihan jees.

Hieman kun ajeli, huomasi kuinka paljon tämä muistuttaa Road Fighteriä. Ihan samanlainen kuvakulma, erona tässä vaan, että pahis agenttien autoja pystyi tuhoamaan.

Jälleen yksi loputtomasti looppaava peli. Taustat kuitenkin onneksi vaihtuvat ja kun päästään talvisiin maisemiin, tämän osion jälkeen looppi alkaa alusta.

Talvi ei kuitenkaan aina sattunut samaa kohtaan peliä, vaan se pystyi alkamaan myös yhden osion myöhempään. En tiedä mistä tämä johtui, mutta lopputulos oli joka tapauksessa sama.

Auton sai kulkemaan ihan järisyttävää vauhtia. Tälläisessä vauhdissa kuitenkin törmäili joko muihin autoihin tai laitoihin.

Aluksi tästä auton hajoamisesta ei ollut mitään haittaa, sillä oikeassa alakulmassa rullasi aika. Se toimi periaatteessa loputtomina eläminä ja jäljellä olevan ajan puitteissa sai törmäillä asioihin niin paljon kuin sielu sieti.

Mutta kun aika olikin nollassa, jopa yksi osuma toiseen autoon tai reunaan ajaminen sai aikaiseksi Game Overin. Melko julmaa näin epävarmassa ja osittain tuuriin pohjautuvassa pelissä.

Vauhdin pitäminen maltillisena vähensi äkkikuolemista rajusti, mutta siltikin saattoi jokin auto tulla perseilemään vieden hengen.

Tämä aika ratkaisu oli todella omituinen kun se loppui aina pelin alkupuolella.

Välillä tiellä matkasi isoja punaisia rekkoja. Näiden rekkojen sisään kun ajoi autonsa, sai jonkun erikois-aseen käyttöön. Rekan katolla oleva symboli näytti, minkä erikois-aseen se piti sisällään.

Näitä erikois-aseita olivat öljy, savuverho ja ohjukset. Täytyy sanoa, että en oikein löytänyt hyötyä näille aseille. Autossa valmiina oleva konekivääri toimi ihan tarpeeksi hyvin. Lisäksi aseen hakemisen jälkeen rekka droppaa auton tien sivuun ja joutui taas kiihdyttämään vauhdin takaisin siihen missä se oli.

Punaisien rekkojen lisäksi tiellä kulki muutamia siviiliajoneuvoja jotka olivat vain tiellä varsinkin kapeissa kohdissa.

Pahis agentteja löytyi kolmea erilaista; luodinkestävä, renkaat puhkova ja ampuva. Luodinkestävä lähinnä vain töni autoa reunoja päin. Tämä oli kieltämättä melko ärsyttävää, sillä jo yhdestä tönäisystä lähti todennäköisesti henki.

Renkaiden puhkoja ja ampuva auto toimivat periaatteessa samalla tavalla, niiden ansoihin osumalla oma auton kontrollin menetti täysin ja lensi päin reunaa nähden hienon räjähdyksen.

Näiden lisäksi kiusana oli helikopteri joka ilmestyi ruudulle todella usein. Kopteri pudotteli pommeja tasaiseen tahtiin ja niiden väistäminen vaati välillä täydellisen pysähtymisen varsinkin tien kapeimmissa kohdissa.

Inha tilanne oli, jos sattui olemaan paljon muuta liikennettä kapealla kohdalla ja silloin helikopteri päättää tulla pudottelemaan pommeja niskaan.

Mistään näistä ei tarvinnut juurikaan välittää kun pelistä löytyi aivan mahtava glitch. Sen tekeminen on niin helppoa, että jokainen sen osaa! Ei tarvitse painaa kuin D-padista ylöspäin jotta auto lähtee liikkeelle. Hetken päästä tie kääntyy niin, että edessä on permantoa.

Auto sujahtaa sulavasti tänne permannolle ilman mitään ongelmia. Ilmeisesti kun tien ja permannon erottaa viistoon menevä osio, ei enää pelin perus säännöt päde.

Tätä pystyi hyödyntämään niin pitkälle, että pelin saattoi päästä läpi painamatta enää mitään nappia. Pelin alkupuolella on kaksi siltaa ja jos hieman ennen tätä jälkimmäistä onnistuu saamaan auton hieman permannon puolelle, menee koko loppupeli automaatiolla läpi.

Ennen jälkimmäistä siltaa on joko annettava jonkun auton tönäistä oma auto permannon puolelle tai sitten osuttava helikopterin pommiin. Jostain syystä nämä riittävät siihen, että jälkimmäisen sillan kaiteeseen ei enää törmää.

Ihan varma kikka tämä ei ole, sillä jossain vaiheessa tietä pahis agentit saattavat tönäistä autoa tuhoten sen. Mutta jos autojen kanssa käy erittäin hyvä tuuri, peli rullaa nätisti loppuun asti.

Helikopterikaan ei mahda mitään tälle mahtavalle tempulle, sillä ilmeisesti permannolla ei ole kunnollista hitboxia ja kopterin pudottamat pommit eivät tee mitään vahinkoa.

Jännä, että rajojen ulkopuolella pystyy noinkin sulavasti ajamaan ilman törmäämistä. Välillä auto käy ihan asfaltin puolellakin tien profiilin muuttuessa, mutta silti se sulavasti menee takaisin permannolle :D

Tämä otti kyllä muutaman yrityksen, sillä väärässä kohdassa oleva pahis agentit ja joskus harvoin tiellä matkustaessa osunut helikopterin pommi pilasivat suorituksen. Joka tapauksessa, melko läppä tämä oli.

Ei kyllä yhtään tullut syyllinen oli tätä temppua käyttäessä. Peli on kuitenkin niin tuuriin pohjautuva ja hieman kömpelösti tehty, joten tämä oli vain hauskaa vaihtelua!

Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä kikkaa, tässä onnistuu varmasti. Jos tästä minun sepustuksesta ei saanut kunnolla tolkkua, ainakin TMR:n läpäisystä näkee hyvin, miten homma hoidetaan.

Pelissä ohjeiden mukaan olisi ollut jonkin vene-osiokin, mutta empä moista löytänyt eikä kyllä enää jaksa lähteä sitä etsimäänkään.

Mielummin kyllä isken Road Fighterin tulille kuin tämän. NESille on olemassa vielä Super Spy Hunter, se voisi ainakin nimensä puolesta olla laadukkaampi teos!

James Bond Jr.

Games Beaten: 279/709

Genre: Platform

Goal: Defeat S.C.U.M. Lord (Beat Game Two Times)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Pahis nimeltä S.C.U.M. Lord on vanginnut maailman parhaimmat aseisiin keskittyvät tiedemiehet. Rakenteilla on laite, jolla hallitaan maailmaa.

On tiedossa, että heitä pidetään vankina saarella jossain päin Karibiaa. Eversti Monty pyytää tähän vaaralliseen tehtävään James Bond Jr.:n apua.

Hän lähteekin oitis selvittämään tapausta ja estämään S.C.U.M. Lordin metkut!

Nyt löytyi "hidden gem" -osastoa! Todella mukaansa tempaava peli. Tämä pohjautuu ysärin alkupuolella tulleeseen animaatiosarjaan.

Aluksi kuumotti todenteolla, sillä alkuruudussa komeili nimi Eurocom Entertainment Software. Mielessä pyöri samojen tekijöiden inhottava ja kryptinen peli, Magician. Onneksi asia ei ollut näin, vaan eteen aukesi graafisesti nätti ja siisti peli!

Toimintaa, tasohyppelyä ja pulmien ratkomista samassa paketissa.

Pelissä on vain neljä kenttää mikä saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta kentät ovat kuitenkin jäätävän kokoisia.

Peli täytyy myös läpäistä kaksi kertaa. Näemmä näitä Ghosts 'n Goblins -tyylisiä ratkaisuja on NESillä enemmänkin, nyt niitä alkaa sitten tulemaan vastaan.

Ensimmäisellä kierroksella käytössä on loputtomat continuet. Game Overin jälkeen saa jopa jatkaa täysin siitä kohdasta mihin kuoli. Toisella kierroksella kenttä täytyy läpäistä ilman Game Overia.

Onneksi sentään ei kaikkia kenttiä tarvitse läpäistä yhteen soittoon, vaan jokaisen kentän jälkeen saa salasanan. Ensimmäisellä kierroksella tästä ei varsinaista hyötyä ole ellei sitten halua lopettaa ja jatkaa pelaamista myöhemmin, mutta toisella kierroksella hyöty on suuri.

Game Overin jälkeen kun syöttää kentän salasanan, saa kaikki menettämänsä lisärit takaisin. Ainoana miinuksena, että myös keräämät ammukset ynnä muut nollaantuivat.

Jamesilla on tussari perusaseenaan. Tämän lisäksi kentistä löytyy pommeja joita käytetään vihollisten tappamiseen sekä reittien avaamiseen, viholliset hetkeksi pysäyttäviä flareja, ydinpommeja jotka tuhoavat kaikki viholliset ruudulta ja hetken kuolemattomuus jolla voi tuhota vihollisia.

Löytyy myös kenttäkohtaisia esineitä kuten sukellusvarusteet, jetpack ja jokin outo liemi mikä muuttaa Jamesin ihmissudeksi.

Heti ensimmäisessä kentässä huomaa pari ärsyttävää asiaa. Ensinnäkin viholliset ottavat ihan jäätävät määrät osumia ennen kuin ne saa hengiltä. Niiden kuteja ei myöskään oikein pysty väistelemään ampumisprosessin aikana. Välillä menee mukava siivu energiaa ennen kuin vihollinen on kuollut.

Toisena ärsykkeenä pelihahmon kimpoilu ympäriinsä kun on ottanut osuman. Ei ole väliä osuuko viholliseen vai johonkin kentässä olevaan ansaan, James rupeaa pomppimaan osuman saadessaan. 

Jos ansa on leveä, pomppii James sen päällä niin pitkään kunnes tulee tukevaa maata jalkojen alle. Viholliseen osuessaan James myös pomppaa siitä poispäin. Välillä jos vihollinen saa ahdistettua Jamesin seinää vasten, pomppii se siinä niin pitkään ilman kontrollointia kunnes henki lähtee.

Ei nämä kuitenkaan ole mitään liiallisesti pelinautintoa vähentäviä hommia, pikemminkin pieniä ärsykkeitä.

Kun nämä ärsykkeet on tullut tutuksi, alkaa pelin nerokkuus hahmottumaan. Tietyn aikarajan puitteissa täytyi kenttään asetettu tavoite selvittää. Kahdessa ensimmäisessä se tarkoitti ongelmanratkontaa, kahdessa jälkimmäisessä enemmän toimintaan painottuvaa.

Kun tavoite on suoritettu, täytyy etsiä teleportti joka sitten siirtää Jamesin seuraavaan kenttään. Tietyn vihollisen tappaminen tai nappulan tuhoaminen yleensä sai teleportin ilmestymään.

Ensimmäisessä kentässä tavoitteena oli estää S.C.U.M. Lordin rakettien laukaiseminen. On muuten hienon niminen pahis btw :D Raketit oli ripoteltu ympäri kenttää ja ne sitten deaktivoitiin pienen minipelin avulla.

Kyseessä oli tietyntyyppinen Slide Puzzle, vähän niin kuin Rubikin kuution yksi sivu. Oli muuten hankala hahmottaa aluksi, miten homma edes toimii. Värejä siirreltiin aina rivi kerrallaan ja aktiivisena oleva rivi näkyi lamppujen väristä.

Oikealla näkyi, millainen muodostelma pitäisi kopioida. Aluksi nämä pulmat oli todella simppeleitä. Muutamalla siirrolla sai tehtävän valmiiksi, mutta viimeisimmät vaativat reilusti miettimistä. Hommaa ei helpottanut oikeassa alakulmassa raksuttava kello.

Jännä sinällään, että tämä ensimmäinen kenttä oli todella pitkä ja se oli ainut kenttä mikä sisälsi pomon viimeisen kentän lisäksi. Toisella kierroksella sai ihan tosissaan varoa, että tämän kentän onnistui läpäisemään ilman Game Overia.

Toisessa kentässä sitten haalittiin kasaan salaisia piirustuksia. Piirustukset olivat sijoiteltuna kassakaappeihin ympäri rakennusta. Aluksi tästä kassakaappi minipelistä ei tajunnut yhtään mitään.

Ruudulla näkyy neljä rullaa joita pystyi pyörittelemään kumpaan suuntaan tahansa. Näiden lisäksi kassakaapista löytyi muutama numero. Ohjekirjaakin sai lukea tovin jotta tämän idea avautui.

Kassakaapin keskellä oleva numero näyttää monta yritystä on jäljellä ja oikealla oleva numero monta numeroa oli saanut oikein koodiin. Pyöritellään rullia ja testataan oikealla olevan numeron kohdalta menikö yhtään kohdilleen.

Jos oikea numero sattui, muuttui rullan yläpuolella olevan numeron väri valkoiseksi. Paras keino tähän oli, että pyöräyttää jokaista rullaa kerran ja sitten testaa. Tässä ei ollut onneksi väliä kumpaan suuntaan rullia pyörittää, kunhan vain numeron sai kohdalleen.

Jos ei onnistunut rajoitettujen yritysten aikana saamaan kaikkia neljää rullaa oikeaan kohtaan, piti aloittaa alusta. Hyvin harvoin tarvitsi alusta aloittaa tällä keksimälläni taktiikalla.

Aina kassakaappi ei suinkaan sisältänyt piirustusta vaan inhan pommin joka näyttää kun se olisi otettu suoraan Kelju K. Kojootti -piirretystä. Pommista menetti hieman energiaa, ei ollut onneksi liian ikävä rangaistus.

Kolmannessa kentässä ei sitten enää mitään ongelmanratkaisua ollut, vaan siinä tuhottiin S.C.U.M. Lordin tehtaan konehuoneita. Konehuoneet oli myöskin ripoteltu ympäri kenttää ja tällä kertaa muutama niistä oli jopa aika hyvin piilotettu.

Konehuoneissa on tykittäviä ytimiä jotka täytyi tuhota. Ytimien lisäksi huoneet sisälsivät normaaleja vihollisia. Luotia ynnä muuta kuulaa oli ilmassa jonkseenkin runsaasti, sillä kaikki tykittävät jatkuvalla syötöllä.

Kenttä tuotti jälkimmäisellä pelikerralla suuria vaikeuksia koska konehuoneita tuhotessa otti jatkuvasti osumaa. En tajua, miten nämä olisi voinut päästä vähemmällä energianmenetyksellä. Onneksi kenttä tarjosi muutaman lisärin, mutta tarkalle se kuitenkin meni!

Viimeisessä kentässä pelastettiin tiedemiehiä. Jo tuttuun tapaan nekin on ripoteltu ympäri kenttää. Vankihuoneessa tiedemiestä vartioi aina jokin vihollinen jonka tuhoamisen jälkeen tiedemies pääsi vapauteen. 

Olisin kaivannut tätän viimeiseen kenttään jotain mukavaa ongelmanratkontaa tämän sijaan. Hieman hailealle tuntui vain vihollisten tappaminen ja tiedemiesten pelastaminen.

Tästä kentästä löytyy pelissä vain ainoan kerran esiintyvä outo liemi joka muuttaa Jamesin ihmissudeksi. Tästä ominaisuudesta ei ollut muuta hyötyä kuin, että ihmissuden avulla pystyy hyppäämään hieman korkeammalle kuin perus Jamesilla.

Ensimmäisestä kentästä tutut sukellusvarusteet ovat tässäkin mukana. Sukeltaminen oli ihan hyvin tehty, ei ollut mitään kankeaa soheltamista niin kuin Addam's Familyssä. Ainut miinus täytyy antaa siitä, että happi ja ammukset olivat yhdistetty samaan mittariin. James jostain syystä haluaa käyttää happisäiliöstään vapautuvia kuplia vihollisten nitistämiseen. Onneksi hapentäyttöpisteitä löytyi mukavasti reitin varrelta.

Kun viimeinen kenttä oli selvitetty, päästiinkin hakkaamaan itse S.C.U.M. Lordia nenään. S.C.U.M. Lordilla oli käytössään kunnon lentohärveli jossa oli kolme kohtaa mihin täytyi osua.

Hitboxit näissä alueissa oli aika pienet joten sai todella tarkkaan ampua jos mieli osua niihin. Kyllä tämä jokusen yrityksen vaati ja jostain syystä jos tässä viimeisessä pomossa tuli Game Over, joutui jo ensimmäisellä kierroksella kentän alkuun.

Hoidin homman niin, että tapatin itseni juuri ennen pomoa jotta sain täyden lisärit. Näin se meni kivuttomasti läpi.

Mutta niin, eihän peli tähän lopu vaan S.C.U.M. Lord pakeni pienellä aluksellaan. Tavallaan tykkäsin tästä, sillä ensimmäinen kierros oli periaatteessa harjoituskierros ja toisella kierroksella täytyi sitten näyttää osaamisensa.

Tämä viimeinen kenttä vaatikin paljon suunnittelua ja taktikointia tällä toisella kierroksella jotta sen pystyi ilman Game Overia selvittämään. Alle kolmen lisärin ei edes kannattanut unelmoida S.C.U.M. Lordin pieksämisestä.

Hieman tutkailua ja tarkkoja osumia niin kyllähän se S.C.U.M. Lordin alus viimein hajosi!

Erittäin vahva suositus tälle pelille! Ensimmäisen kentän ongelmanratkaistut olivat oikeasti hankalia eikä mitään pilipalikamaa. Kenttien tutkiminen oli mukavaa ja voihan tämän pelata vain yhden kierroksen verran jos niin haluaa, silloin ei vaan tule upeaa loppukuvaa missä James nököttää rannalla kaislahameessa.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta hyvä peli!

Silent Service

Games Beaten: 278/709

Genre: Simulation

Goal: Beat All Six Convoy Missions and Beat one War Patrol Scenario With Highest Rank W.G.S.C. (World's Greatest Submarine Captain)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Aivan sydämenlyöntiesi yläpuolella kuulet vihamielisiä potkureiden ääniä jotka rikkovat meren hiljaisuuden.

Millä sekunnilla hyvänsä ensimmäinen syvyyspommi tulee räjähtämään. Kellosi tikittää...hiki virtaa silmiisi.

Vihollisen kaikuluotaimen signaali tehostuu, pidätät hengitystä tajutaksesi, että armottoman meren paine on ympärilläsi.

Sellainen on elämäsi komentajana sukellusveneen kapteenina. Kyseessä on Silent Service, simulaatio toisen maailmansodan aikaisesta eteläisen tyynenmeren alueesta.

Pitkästä aikaa simulaatiopeliä. Olin siinä käsityksessä, että tämä peli ei ole kovin vaikea. Eihän se ollutkaan, varsinkin kun sai helpoimmalla vaikeusasteella pelata läpi.

Pelissä on kaksi osiota jotka vaaditaan läpäisyyn; Convoy Missions ja War Patrol. Convoy Missioneissa täytyy läpäistä kuusi erilaista skenaariota ja War Patrollissa riitti parhaimmalle pistesijoitukselle pääseminen World's Greatest Submarine Captain -arvonimellä varustettuna.

Sinällään iisiä, kun peli suoraan ehdottaa helpointa vaikeusastetta ja sillähän tietysti tuli pelailtua. Asetuksista pystyi myös hienosäätämään tiettyjä juttuja kuten vihollisten näköetäisyyden, vedenalaisen korjaamisen mahdollisuuden tai suutari torpedot.

Näistä kuudesta hienosäädöstä kaksi oli automaattisesti pois päältä, mutta tulihan nekin sitten laitettua päälle koska why not :D

Heti kun ensimmäisen skenaarion avaa, lävähtää eteen jos jonkinmoista näkymää. Pieni valkoinen pallero kartalla edustaa omaa sukellusvenettä ja kun zoomaa lähemmäs näkee myös vihollisten botskit.

Jos olisi valinnut hankalamman asetuksen, niin näitä vihollisten laivoja ei olisi nähnyt vaan olisi pitänyt yrittää itse ne paikantaa.

Vasemmalta säädettiin sukellusveneen nopeutta. Jos matkusti pinnan alla, maksiminopeus oli vain kymmenen solmua kun taas pinnalla pystyi saavuttamaan 20 solmun nopeuden.

Keskivaiheilla sijaitsevalla aparaatilla käännettiin sukellusvenettä ja laskettiin/nostettiin sitä. Periskooppia pystyi käyttämään maksimissaan 42m syvyydessä joten harvemmin tämän syvemmälle tuli laskeuduttua.

Viimeisenä löytyy ajan kelaus. Tämä oli erittäin loistava lisä, sillä sukellusvene liikku välillä todella hitaasti. Tähän kun otetaan vielä aina vain kauemmaksi menevät laivat, välimatkan saavuttaminen saattoi kestää pitkään.

Kahdeksankertaisella nopeudella laivat saavutti jo ihan mukavaan tahtiin.

Aluksi tuli ihmeteltyä, että mitenhän tässä käytetään mitäkin, missä esimerkiksi ammukset ovat. Ihan kun jotain puuttuisi. Näinhän se olikin, sillä select -napista pääsi täysin uuteen näkymään - sukellusveneen sisälle!

Tässä sisänäkymässä pystyi tsekkailemaan muutamia eri paikkoja siirtämällä kursorin niiden päälle. Kartasta pääsi takaisin aikaisempaan näkymään. Oikeasta alakulmasta pystyi katsomaan, monta laivaa on tuhonnut ja vasemmasta alakulmasta pystyi luovuttamaan tehtävän.

Tikapuita alas mentäessä pääsee sukellusveneen korjaus-osioon. Täytyy sanoa, että tästä en tajunnut yhtään mitään. Vaikka kuinka sukellusveneen halkaisukuvaa klikkaili, mitään ei tapahtunut. Jäi sukellusvene korjaamatta.

Vasemmalta löytyi sitten ammukset. Kahdenlaista eri tulivoimaa oli käytössä - torpedot ja konekivääri. Konekiväärin kaikki kudit voi tuhlata kerralla, mutta torpedoja voi tykittää vain kuusi kerrallaan. Sitten täytyy odottaa, että miehistö lataa uudet paikoilleen.

Keskeltä löytyi sitten periskooppi jota ei voinut käyttää yli 42m syvyydessä tai jos vesi oli liian sameaa.

Vihollisilla oli kahdentyyppisiä laivoja; hyökkääviä ja mitäänsanomattomia. Nämä hyökkäävät kovasti yrittivät selvittää sukellusveneen sijaintia ja yrittivät tuhota sitä syvyyspommien avulla.

Mitäänsanomattomat vain noköttivät paikallaan tai yrittivät mennä karkuun.

Periskooppinäkymässä hoidettiin ampuminen. Onneksi ei sen tarkemmin tarvinnut mitään ruveta säätämään, piti vain huolen, että tähtäin on botskin kohdalla. 

Paras taktiikka oli, että tuhoaa ensin hyökkäävät laivat torpedoilla juurikin tästä 42m syvyydestä. Sitten nousee pintaan ja antaa konekiväärin laulaa.

Tällä taktiikalla pystyi kaikki skenaariot hoitamaan, erona niissä oli vain laivojen määrä. Viimeisessä skenaariossa homma oli todella tarkkaa, sillä kun vastassa oli kolme hyökkäävää laivaa, ei yhtään torpedoa saanut ampua ohi tai joutui menemään pintaan taistelemaan.

Näinhän siinä kävi että pinta kutsui, mutta pienen tuurin avulla tästäkin selvittiin!

War Patrol aiheutti aluksi ihmetystä. Viisi skenaariota on tähänkin laitettu, mutta ne ovat yhtä ja samaa. Sukellusveneellä sai matkustaa koko alueella hyvin vapaasti karttanäkymässä ja etsiä vihollisia. Tehtävän pystyi lopettamaan milloin hyvänsä kun palasi tukikohtaan.

Tässä osiossa täytyy seurailla aluksen polttoainetta ja sen verran voi merta kierrellä kun polttoainetta ja ammuksia riittää.

TMR veti homman ihan läskiksi ja pelasi helpoimmalla vaikeusasteella tuhoten muutamia laivoja ja jätti homman siihen. No, eipä tässä mitään pointtia ole näitä kaikkia edes pelata kun ovat yhtä ja samaa pisteiden keräämistä.

Katsoin sitten Youtubesta jonkun tyypin läpäisyä koska halusin vähän selkeyttä tähän osioon, että olisiko jonkin järkevämpi läpäisytavoite. Kyllähän sellainen löytyi!

Täytyi kaikista vaikeimmalla vaikeusasteella saavuttaa World's Greatest Submarine Captain -arvonimi. Kuulosti pelottavalle, mutta minä otin haasteen vastaan!

Kun on kyseessä kaikista hankalin vaikeustaso, täytyi kaikki hienosäädöt olla pois päältä. Eli nyt ei enää nähnyt vihollisen laivoja suoraan, joutui kärsimään suutari torpedoista ja vedenalaista korjaamista ei voinut tehdä. Tällä korjaamisella ei ollut kyllä väliä kun en sitä muutenkaan hallinnut :D

Jotta tämän parhaimman arvonimen saavuttaisi, täytyy tuhota monia laivoja ja sitten mennä tukikohtaan jotta tehtävä päättyy. Pisteet jaetaan laivojen painon mukaan ja laivat generoituvat randomisti merelle. Välillä huonolla tuurilla saattoi olla pelkkiä hyökkääviä laivoja kimpussa jo heti alkumetreillä.

Yllätyin, miten helppo tämä hankalin vaikeusastekin oli. Hyökkäävät laivat olivat ehkä hieman fiksumpia ja hoksasivat sukellusveneen jo pidemmästä matkasta ja hienosäätöjen puute hankaloitti hommaa, mutta ei silti ollut paha ollenkaan.

Näin jälkikäteen ajateltuna, nuo Convoy Missionitkin olisi voinut tällä hankalimmalla pelata kerta haaste ei ollut älytön :D

Läpi menneellä yrityksellä löytyi mukavia ryppäitä missä oli paljon painavia paatteja. Sai hyvin pisteitä kasaan. Hieman tuuriinkin joutui turvautumaan, sillä aina eivät torpedot riittäneet kaikkiin hyökkääviin laivoihin, joutui tykittämään konekiväärillä. Tässä oli todella iso riski, että sukellusveneeseen puhkaistaan reikä ja sitten löytääkin itsensä merenpohjasta.

Tämähän oli oivallinen simulaattori! Ei mitenkään liian monimutkainen. Välillä joutui seurailemaan monia asioita yhtä aikaa, mutta tähänkin tottui kokemuksen karttuessa.

Suosittelen testaamaan jos simulaattoripelit kiinnostaa :)

Lode Runner

Games Beaten: 277/709

Genre: Puzzle/Platform

Goal: Finish All 50 Stages

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 3/10

Olet galaktinen kommando jonka tehtävänä on soluttautunut syvälle vihollisen alueelle.

Bungeling Imperiumin hallitsijat ovat varastaneet kansalaisilta kultaa liiallisilla pikaruokaveroilla.

Sinun tehtävänäsi on koluta Imperiumin aarrehuoneita saadaksesi kulta takaisin ja palauttaa se kansalaisille.

Jälleen yksi peli lapsuuden piraattikasetilta. Eipä tätä tullut silloin kovin montaa minuuttia pelattua kerrallaan sillä mekaniikkojen hallinta tuotti vaikeuksia.

Pelin idea ei voisi olla yksinkertaisempi; kerää kaikki huoneessa olevat kullat ja mene tikkaita pitkin seuraavaan kenttään.

Bomber Manin näköiset viholliset yrittävät estää tätä toimintaa mahtavalla tekoälyllään ja niihin osuessaan lähtee henki yhdestä osumasta.

Heti alussa huomasi, että pelihahmo kulkee ihan liian lähellä reunaa. Jos kävelee vain täysiä, ei kerkeä aina reagoimaan vastaan tulevaan viholliseen. Täytyi tehdä ns. "nytkytysliikettä" jotta sai mahdollisen vastaantulevan vihollisen ilmestymään hieman maltillisemmin.

Pelissä on erittäin hyvä systeemi, sillä kentät voi aloittaa alusta missä vaiheessa hyvänsä. Myös tästä samasta valikosta voi valita haluamansa kentän pelaukseen.

Tätä kentän valintaa en harrastanut, jotenkin Game Overin jälkeen kentän valinta tässä pelissä ei olisi ollut ihan oikein.

Esimerkiksi Ice Climberissä peli muistaa mihin kenttään olit jäänyt vaikka päädytäänkin pelin alkuruutuun, tässä ei. Ohjekirja kertoo tästä mahdollisuudesta, mutta pelasin nyt ilman kikkailua :)

Tämä kentän alusta ottaminen oli kyllä mahtava ominaisuus. Peli on vähän nihkeästi koodattu ja viholliset jäävät välillä jumiin paikkoihin minkä vuoksi kenttää on enää mahdoton läpäistä.

Myös softlockin mahdollisuus on monessa kentässä läsnä joten tässäkin tapauksessa joutui turvautumaan kentän alusta aloittamiseen.

Pelissä siis keräillään kultakasoja ympäri kenttää. Melkoinen galaktinen kommando kun ei edes hyppiä osaa. Tämän vuoksi eri paikkoihin päästäkseen tämä heppu käyttää apunaan poraa, tikkaita ja köysiä.

Poran avulla pystyy tuhoamaan tiilistä tehtyjä rakenteita. Muihin materiaaleihin ei pora pysty. Näin pystyy luomaan reittejä syvällä olevien kultakasojen luokse. Tiilet eivät suinkaan häviä lopullisesti, vaan tietyn ajan kuluttua tulevat takaisin.

Välillä yrittäessäni saada syvimmällä olevia kultakasoja itselleni, oli hankala hahmottaa mitä tiiliä täytyi hajottaa päästäkseen käsiksi kultaan. Välillä onnistuin softlockaamaan itseni näillä kullankaivuu reissuilla.

Neljä tiiltä pystyi maksimissaan hajottamaan ennen kuin ne alkoivat ilmestyä takaisin, tämä helpotti hieman hahmottamista. Onneksi pausen kanssa sai miettiä ihan rauhassa miten pulmaa lähtisi ratkaisemaan.

Kultakasojen hitboksit olivat todella ärsyttävät. Välillä pelihahmo ei edes kerännyt koko kasaa vaikka selkeästi meni siitä ohi. Tätä tapahtui lähinnä jos kasa oli suoraan tikkaiden yläpäässä ja lähti jatkamaan vasemmalle tai oikealle.

Myös jos kultakasa oli ilmassa, ainut lähestymistapa oli kerätä se suoraan yläpuolelta. Vaikka kasan vieressä olisi ollut palikka joka maalaisjärjellä olisi riittänyt kasan keräämiseen, hahmo ei kerännyt kultakasaa itselleen vaan tippui siitä läpi.

Poran avulla pystyy myös tappamaan vihollisia. Se onkin ainut keino miten viholliset saa hengiltä. Tiilien tuhoaminen täytyy ajoittaa oikein, jotta vihollinen tippuu poistuneiden tiilen luomaan kuoppaan ennen kuin ne alkavat ilmestymään takaisin.

Viholliset ovat niin ovelia, että ne pääsevät kiipelistä pois tietyn ajan kuluttua, tämäkin täytyy ottaa huomioon ansaa virittäessä. Viholliset eivät lopullisesti kuole vaan ne syntyvät uudelleen jonnekin päin kenttää. Välillä huonon tuurin saattelemana vihollinen syntyy takaisin juuri siihen kohtaan missä itse seisoo :D

Tämä tapahtuu vielä niin nopeasti että pelihahmo on jo kuollut ennen kuin kerkeää reagoida asiaan. Hieman typerästi vihollisen hitbox on heti aktiivinen kun vain pieni osa siitä on ilmestynyt takaisin ruudulle.

Jos kentässä sattuu olemaan valmiina samankokoinen kuoppa minkä pystyisi poralla tekemään, jostain syystä vihollinen ei tästä pääse ylös. Hieman mielenkiintoinen ratkaisu.

Toisinaan viholliset spawnaa kuolemansa jälkeen sellaisiin kuolemanloukkuihin, mistä ei pääse pois. Tämä oli mahtava juttu, sillä vihollista ei tarvinnut enää välittää ja sai rauhassa kerätä kultakasoja

Jos viholliset päätyivät alueelle josta ne eivät päässeet pois, ne vain yksinkertaisesti jumitti paikallaan vaikka alue olisi ollut miten iso. Toki jos itse päätyi tänne samaan mestaan, silloin ne lähtivät perään.

Nämä hieman kyseenalaisella tekoälyllä varustellut Bomber Man -kopiot osaavat myös ottaa kultaa haltuunsa. Ne randomisti poimii jonkin edessä olevan kultakasan ja kantavat sitä mukanaan. Mistään ei pysty sanomaan onko vihollisella kultaa mukanaan vai ei.

Viholliset sitten valitsivat, että kantavatko ne kasaa pitkään vai jättävätkö ne sen jonnekin. Kuoppaan pudotessaan ne kuitenkin pudottivat kasan käsistään ja näin ollen sen sai itselleen vaikka vihollinen kuinka sitkeästi sitä yrittikin piilotella.

Olihan tuo melkoinen urakka tykittää 50 kenttää putkeen. Vaikeusaste ei hirveästi muuttunut, jo pelin alkumetreillä saattoi olla yhtä haastavia kenttiä kuin loppupuolella.

Kentän jälkeen sai aina lisärin, mutta maksimimäärä oli vain yhdeksän. Typerä rajoite, sillä joissain kentissä menetti helposti montakin lisäriä jos ei ollut tarkkana. 

Olisihan se ollut paljon mukavampaa yrittää hankalia kenttiä monien lisärien voimin mitä oli saanut palkinnoksi monen kentän putkeen pääsemisestä kuolematta.

Simppeli, mutta hieman puuduttava peli sen pituutensa vuoksi. Sanotaan, että 30 kenttää olisi riittänyt mainiosti, silloin loppupään kentät eivät olisi olleet ihan niin puuduttavia.

Vaikeusastekin on erittäin maltillisella tasolla tuon kentän alusta aloittamisen vuoksi.