Adventures of Tom Sawyer

Games Beaten: 389/709

Genre: Action

Goal: Defeat Injun Joe (Stage 6)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Mississippi joen varrella sijaitsi koulu jonka luokkahuoneessa eräs poika on vaipunut unimaailmaan. Tämä pieni seikkailija on Tom Sawyer, pelin sankari! Tomin viikonloppuharrastukset hänen ystävänsä Huckleberryn kanssa ovat tunnettu ympäri maailmaa.

Jopa tämän päivän nokosien aikana hän uneksii super seikkailusta Mississippi joella puisella lautallaan. Nukkuessaan Tom aloittaa seikkailunsa hylätyssä merirosvolaivassa. Kun merirosvot ja suuri mustekala on tuhottu, avartuu suuri joki hänen edessään.

Jokainen hetki Tomin seikkailuissa on vaaroja täynnä. Ilkeät viholliset ja heidän apurinsa yrittävät estää Tomia pääsemästä päämääränsä - saamaan Becky Thatcher turvaan. Onnistuuko Tom voittamaan pahimman vihollisen, Injun Joen ja saamaan Beckyn pelastettua? Kohtalo on sinun käsissäsi!

Tällä kertaa lähdetäänkin vuonna 1876 ilmestyneen kirjan pariin. Ei nyt sentään ihan niin kauas vaan vuonna 1980 ilmestyneeseen piirettyyn joka on mitä todennäköisemmin väsätty kirjan pohjalta. Minä näistä mitään tiedä kun kumpikaan ei ole tuttu.

Lähimmän kosketuksen sain Tom Sawyeriin tämän pelin myötä. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta ei mikään ihan jätekasakaan - jotain siltä väliltä.

Kuuden kentän pituinen seikkailu loputtomilla continueilla. Mikään ihan helppo lasten peli tämä ei ole, sillä henki lähtee yhdestä iskusta ja kentissä ei jatkopaikkoja ihan liikaa löydy. Muutaman elämän voimin pitäisi kenttä läpäistä, sillä Game Overin sattuessa joutuu kentän alkuun.

Ihan perinteistä tasoloikkaa ilman sen kummempia krumeluureja. Kentissä edetään vihollisia tuhoten ja tasoilla hyppien. Lopussa odottaa jokin pomovastus, todella tuttua ja turvallista!

Tomin perusase on kivi joita hän viskoo komeassa kaaressa. Hyppäämällä heittotarkkuus paranee, sanoo ohjekirja, mutta en oikein allekirjoita tätä, sillä ihan tuurilla roiskimista kivien heittely pääsääntöisesti oli.

Kivien lisäksi jotkin viholliset saattavat pudottaa ritsan jolla pystyy ampumaan täysin suoraan ja pidemmälle. En ole ihan varma onko ritsan käyttö rajoitettu aikarajaan vai ammusten määrään, mutta kuitenkin se hävisi tietyn ajan päästä.

Ei mikään kovin kummoinen vekotin, joihinkin vihollisiin oli jopa hankalampi osua ritsalla kuin kaaressa lentävällä kivellä.

Viholliset pudottivat T-kirjaimia ja niitä kun kerää 20 kappaletta, sai lisärin. Joskus jos oikein hyvä tuuri kävi, vihollinen pudotti sydämellä varustetun tavaran. Tämä antaa Tomille hetkellisen kuolemattomuuden ja sen avulla pystyi juoksemaan pitkän pätkän kenttää eteenpäin liikoja välittämättä.

Heti ensimmäinen kenttä tuntui aika haastavalta, sillä kivellä osuminen vihollisiin ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Ohi heittämisen jälkeen sai vielä toisen mahdollisuuden yrittää jos juoksi niin pitkälle karkuun kuin ruudun scrollaus antoi myöten. Yleensä nämä ohiheitot päättyivät kuolemaan.

Paras taktiikka oli vain hyppiä ja roiskia kiviä ympäriinsä, yleensä ne tuurilla osui johonkin viholliseen. 

Pelin toinen kenttä erosi huomattavasti muista koska se oli eräänlainen Shooter. Kauniin sinisessä Mississippi joessa matkaa tehdään puisella lautalla heitellen kiviä viattomiin luontokappaleisiin. Lautan päällä pystyi myös hypätä ja tätä tarvitsi muutamissa kohdissa jotta pääsi jonkin rämeikön yli. Hypyn kanssa sai kuitenkin olla tarkkana, sillä Tom ei automaattisesti laskeutunut lautalle vaan hänet täytyi itse ohjata oikeaan kohtaan.

Loppukentät ovatkin sitten ihan perinteistä tasoloikkaa eri teemoilla varustettuna. Löytyi metsä, kummitustalo, taivas ja synkkä luola. Olin taivaskentässä jumissa luokattoman pitkään kun loppupuoliskon lohikäärmeet ja tulivuoret olivat liian arvaamattomia. Kohtia ei voinut oikein treenatakaan kunnolla yhden osuman kuolemien takia.

Kenttien ollessa hankalan puoleisia, itse pomot eivät sitä olleet. Kuolin ainoastaan kerran kolmannen kentän apinapomoon, muut menivät ensimmäisellä yrityksellä läpi. Pomoilla ei pahemmin kuolemattomuusaikaa ollut ja niitä pystyi tykittämään jatkuvalla kivisateella kunnes viimein kuolo korjasi.

Kun olin viimein selvinnyt viidennestä eli taivaskentästä, viimeinen taisto ei ollutkaan ihan niin paha vaikka jatkopaikat loistivat poissaolollaan. Tästä synkästä luolasta tuli vahvasti mieleen ensimmäinen Adventure Island koska myös siinä on tälläinen kiviluolasta jääluolaan -tyylinen ratkaisu. Grafiikatkin ovat hyvin samantyyliset.

Kentän lopussa on aika paha selviytymis -osio, missä täytyy väistellä ja tuhota tulilohikäärmeitä. Onneksi tämä meni ensimmäisellä yrityksellä läpi. Enää pieni kävely ja olin silmätysten Injun Joen kanssa.

Joe ratsasti jonkinlaisella vesiliskolla ja ampui nuolia jousipyssyllään. Nuolia oli naurettavan helppo väistää eikä yksikään käynyt edes lähellä. Luultavasti jos tässä taistelussa meni kuolemaan, olisi joutunut kentän alkuun. Ei varmasti olisi tulilohikäärmeet menneet niin hienosti enää toisella yrityksellä.

Ihan ok peli! Hieman hiomaton, mutta kyllähän tätä nyt pelasi. Olisipa tässä ollut pieni energiapalkki, meno olisi ollut huomattavasti mukavampaa.

Low G Man: The Low Gravity Man

Games Beaten: 388/709

Genre: Action

Goal: Defeat the Alien Leader (3 Loops)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 7/10

Vuosi on 2284. Ihmisrotu on kehittänyt hyperavaruusmatkailun ja painovoiman vastaisen tekniikan, ja se on kolonisoimassa galaksia. Kaiken tyyppisiä robotteja on kehitetty tutkimusta varten, ja kokonaisia robottiplaneettoja on luotu lisäämään robotteja.

Silloin se tapahtui: yksi robotteja valmistava planeetta Orion sektorilla herätti muukalaisten huomion. Muukalaiset neuvottelevat teknologiavaihdosta vastaavan robo-tietokoneen kanssa. Ennen kuin kukaan edes huomasi mitään, muukalaiset olivat ladanneet tietokoneen datan ja ohjelmoineet kaikki robotit sotaa käyviksi superkoneiksi.

Muukalaisille ei riitä ihmisrodun leviämisen hillitseminen vaan kaikki on hävitettävä koko galaksista!

Jotta tätä hyökkäystä vastaan pystytään taistelemaan CUE (Countries of United Earth) lähetti intergalaktisia merijalkaväen sotilaita taistelemaan robotteja vastaan, mutta heidät tuhottiin nopeasti.

Ainoa toivo lepää CUE eliittivartijoiden harteilla ja he kulkevat nimellä Low G Men. Alunperin nämä vartijat on muodostettu pelastusjoukkueeksi vihamielisille alueille, mutta nyt he ovat omistautuneet suojelemaan CUE johtajia. 

Joukkue käyttää hyödykseen erikoisia reppuja, mitkä antavat loistavan liikkumiskyvyn paikkoihin, missä on korkea painovoima. 

Yksi tästä loistavasta Low G Menien joukosta valitaan tehtävään tuhoamaan muukalaiset ja se olet sinä! Nyt matkaan, sillä biljoonien kohtalo lepää harteillasi. Jos onnistut, galaksin kiitollisuus on sinun! Mutta jos epäonnistut...

Joskus aikoinaan kun selailin retropelikauppoja tämä teos tuli monesti vastaan. Todella tylsän kansikuvan vuoksi en edes sen paremmin jaksanut alkaa peliä tutkimaan saatika ostamaan. Harmi sinänsä, sillä melko huokeaan hintaan olisi saanut kelpo teoksen!

Keltaisen pelikannen alta löytyy sivulta rullaavaa tiukkaa äksöniä. Hieman hämmennystä aiheutti pelin läpäisytavoite, sillä TMR:n läpäisylistan mukaan pelin pääsee läpi kun suorittaa kolme tehtävää ja antaa lopputekstien rullata.

Tämä tarkoittaa siis selkokielellä, että peli täytyy pelata kolme kertaa läpi jotta lopputekstit ilmestyvät ruudulle. Lopputekstit ei toki samantien ilmesty vaan täytyy venailla joku 30 sekuntia. Ilmeisesti tämän vuoksi on lisämaininta lopputeksteistä. Miksi tämä asia on monesti pitänyt vääntää näin hankalaksi? :D

Ensimmäisen kierroksen jälkeen täytyi turvautua netin apuun kun tuo TMR:n selite on turhan kryptinen. Nämä monta kertaa läpi pelattavat ”jotta saa lopputekstit ruutuun” -tyyliset pelit eivät sitten millään lopu. Näin saa tietty peliin lisää pituutta, mutta tässä tapauksessa ainut muutos lopputekstien rullaamisen lisäksi on vain "End?" -teksti.

Urakkana tämä ei sentään ollut niin paha ainakaan pituutensa vuoksi. Viimeinen kierros toi mukavasti vaikeusastetta lisää ja tässä sai ihan tosissaan pelata, että pelin pääsi läpi.

Peli sisältää loputtomat continuet ja jokaisen kentän alussa saa koodin jolla voi jatkaa peliä kun siltä tuntuu. Erittäin hyvä lisä!

Low G Manilla on käytössään hieman tavallisesta poikkeavat varusteet - Electro-Magnetic Disruptor Pistol (EMDP) sekä keihäs. EMDP:llä ei vihollisia pysty tuhoamaan, mutta se ikään kuin jäädyttää ne hetkeksi paikalleen. Keihäällä voi hoidella jäätyneet viholliset pois päiviltä.

Keihästä pystyy käyttämään ainoastaan ylä- tai alasuuntaan joka tuo omat haasteensa vihollisten hoitamiseen. Molempiin aseisiin saa päivityksiä, mutta niitä tippuu täysin satunnaisesti vihollisista. Päivitetyllä EMDP:llä pystyy ampumaan useamman ammuksen kerrallaan ja keihääseen tulee enemmän pituutta.

Jäätyneitä vihollisia voi halutessaan käyttää myös tasoina jos mieli hypätä nopeammin korkeammalle. Tykkäsin todella paljon tästä kahden erilaisen aseen käytöstä. Erittäin tyydyttävää hypätä jäätyneen vihollisen päälle, ja alkaa runnomaan sitä keihäällä palasiksi.

Keihään avulla pystyi myös valjastamaan käyttöönsä muutamia vihollisten kulkuneuvoja ja ne ovat seuraavanlaisia:

Walker Vehicle: Tällä laitteella pystyi tykittämään kunnon ammusparven sekä hyppäämään todella korkealle. Jostain syystä tästä korkealle hyppäämisestä ei mainittu ohjekirjassa ja sain sen ihan tuurilla onnistumaan. Viimeistä kenttää ei pääse loppuun ellei ole masteroinut tätä hyppimistä.

Hover Vehicle: Aluksella voi tiputtaa sarjan tehokkaita pommeja ja lennellä ilmassa A-nappia rämpyttämällä. Todella hyödyllinen kapistus jonka avulla tuskaisemmista kohdista pääsi näppärästi lentämällä ohi.

Spider Vehicle: Tämä kulkuneuvo ei ammu mitään ja viholliset tuhotaan yksinkertaisesti hyppimällä niitä päin. Kulkuneuvolla olisi voinut kävellä katossa, mutta tätä en onnistunut tekemään.

Kulkuneuvot eivät jaa samaa energiapalkkia Low G Manin kanssa mikä on erittäin mainio juttu. Ruudun oikeassa laidassa on aikalaskuri joka kertoo miten pitkään kulkupeliä voi vielä käyttää. Jos vihollisiin osui, menetti siitä kulkuneuvon käyttöaikaa.

Osumia yleensä tuli reiluun tahtiin, joten kovin pitkälle ei aluksilla päässyt matkustamaan.

Asepäivitysten lisäksi viholliset saattoivat pudottaa muutakin mukavaa kuten lisärin, hypyn korkeutta lisäävän Anti-Gravity Materialin tai suojakilven, joka antaa hetkeksi kuolemattomuuden. Pisteitäkin sai lisää jos viholliset pudottivat sinisen tai punaisen kellon. Äkkiseltään pisteet kuulostivat todella turhilta, mutta tarpeeksi niitä keräämällä sai lisärin :)

Näiden lisäksi vihollisilta putosi sinisiä ja punaisia lääkepulloja. Sinisestä saa hieman lisää energiaa, punaisesta menetti sitä hieman. Tämä värihomma ei meinannut mennä millään oman pään sisälle. Monesti peleissä punaisesta liemestä on saanut lisää energiaa eikä päinvastoin. Alkuun punaisia pulloja tuli nappailtua jatkuvasti, mutta pelin edetessä asian alkoi muistamaan ja turhat energianmenetykset vähenivät.

Muutenkin tälläiset energiaa vievät putelit ovat nihkeitä, varsinkin kun Low G Man poimii putelin automaattisesti jos on vaikka vihollisen päällä tuhoamassa sitä. Peli on vielä todella ronkeli energian suhteen ainakin silloin kun sitä olisi tarvinnut. Kun on kentän alussa energiat täynnä, kyllä niitä silloin tippui tasaiseen tahtiin.

Peli sisältää muutamia erikoisvihollisia mitkä tuhoamalla saa erikoisaseita käyttöönsä. Nämä ovat bumerangi, tulipallo, pommi ja aalto. Kentästä riippui mitä erikoisaseita on tarjolla. Näitä ei ihan liian pitkään kannattanut säästellä, sillä Game Over nollasi kaikki keräämät herkut. Yleensä näitä erikoisaseita tuli hyödynnettyä pomojen kukistamiseen.

Kentät on jaettu useampaan osioon ja jokaisen lopussa odotti bossi. Kenttien teemat vaihtelivat mukavasti ja on tähän saatu yksi ylös- ja alaspäin rullaava kenttäkin. Mukavaa vaihtelua perinteiseen ”vasemmalta oikealle” -kulkemiseen.

Näissä ylös- tai alaspäin kuljettavissa kentissä on se huono puoli, että ei koskaan tiedä mitä edessä odottaa. Alaspäin kulkeminen on vielä nihkeämpää kuin täytyi vain hypätä tyhjyyteen ja toivoa, että ei laskeudu vihollisen niskaan.

Ylöspäin rullaavassa kentässä pystyi sentään ruutua siirtämään hiljalleen ylöspäin hyppimisen avulla, mutta tämä söi pelinautintoa jokusen pykälän verran pois.

Peli sisältää kaksi piilotettua kenttää ja näistä mainitaankin pelin loppukuvissa. Ensimmäisen piilotetun kentän tarkka sijaintikin mainitaan ja sen onnistuinkin itse löytämään. Toista piilokenttää en olisi omin avuin löytänyt vaikka olisinkin tiennyt missä kentässä se mahtaa olla. Oli todella ovelasti ja kryptisesti piilotettu.

Kun astuin ensimmäiseen piilokenttään sisään, olin hieman ihmeissäni kun mitään ei oikein tapahtunut. Seisoin paikallani junanvaunussa ja muutamia vihollisia lenteli ruudulla. Muutaman minuutin pällistelin jonka jälkeen kenttä loppui. Tämän jälkeen peli jatkui suoraan seuraavan kentän ensimmäisestä osiosta. Eli tuo piilotettu kenttä on periaatteessa vain varppaus.

Tämä on todella mainio juttu, sillä kun kerta peli täytyy vetää kolme kertaa läpi, tälläiset varppaukset tulee ehdottomasti ottaa hyötykäyttöön. Molempien varppien avulla saa skipattua kaksi minibossia ja pääbossia.

Peliin on lyöty bossi poikineen ja kaikki ovat mukavan erilaisia. Muutaman kanssa joutui käyttämään hienovaraista juustoilu taktiikkaa kun ei niiden tuhoamisesta meinannut tulla mitään. Ensimmäisen juustoilun keksin toisen kentän viimeiseen osioon, Supersubiin ja siellä lymyilevään rapubossiin.

Yritin monesti rapua tuhota normaalisti, mutta se ampui ihan liikaa kaikenlaista roskaa kohti Low G Mania ja ei meinannut kovin pitkään hengissä pysyä. Ennen pomohuoneeseen astumista vastassa on pieni koroke. Tällä korokkeella pystyi seisomaan ja huitomaan keihäällä ylöspäin. Rapu oli spawnannut huoneeseensa vaikka huone ei ollutkaan kokonaan ruudulla näkyvissä.

Kun jatkuvasti huitoi ylöspäin, osa keihään iskuista osui rapuun. Pelissä on aikaraja, mutta se riitti ihan hyvin ravun tuhoamiseen.

Vielä erääseen toiseen pomoon onnistuin löytämään herkullisen juustoilu taktiikan. Neljännen kentän toisessa osiossa lymyilee Fourarm, todella pirullinen kaveri. Pieni huone missä taistellaan ja tämä kaveri ampuu tehokkaaseen tahtiin ammuksia Low G Mania kohti. Eikä tässä vielä kaikki, sillä jostain syystä pelintekijät ovat laittaneet tämän örvelön viskomaan punaisia lääkepulloja.

Lääkepulloja lenteli vielä sellaiseen tahtiin, että ei mitään jakoja selvitä hengissä kovinkaan pitkään. Aluksi yritin tappaa Fourarmia pomohuoneen oven suulta, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi. Sitten keksin mennä takaisin pomohuoneen katolle. Kenttä siis päättyy niin, että kävellään pomohuoneen katon yli oikeaan laitaan ja pudotaan alemmalle tasolle missä sijaitsee pomohuoneen oviaukko.

Jotta tämä juustoilu toimisi, Fourarm täytyi käydä härnäämässä esiin käymällä pomohuoneen ovella. Tähän temppuun vaadittiin vielä Anti-Gravity Material jotta Low G Man hyppäisi tarpeeksi korkealle päästäkseen takaisin katolle.

Katolla täytyy seisoa todella tarkassa kohdassa, sillä jos on liikaa vasemmalla, Fourarmin ampumat aallot osuu pelihahmoon. Kun löysin herkkukohdan missä seistä, ei mikään osunut Low G Maniin ja sai rauhassa keihästää alaspäin. Hienosti Fourarmin ammukset näyttivät lävistävän Low G Manin, mutta eivät jostain syystä osuneet kun seisoi juuri tuossa oikeassa kohdassa :D

Pelin kaksi ensimmäistä kierrosta meni oikein näppärästi, mutta viimeinen kierros hankaloitui huomattavasti. Jo ensimmäinen kenttä tuotti vaikeuksia paljon kestävämpien vihollisten johdosta. Rauhallisella etenemisellä ja erikoisaseiden keräämisellä kentät kuitenkin kaatuivat yksi toisensa jälkeen.

Tällä viimeisellä kierroksella aikaraja meinasi käydä ongelmalliseksi, sillä kentissä meni paljon enemmän aikaa ja sitä ei ollutkaan enää niin paljoa käytettävänä itse pomoa vastaan. Varsinkin näissä juustoilupomoissa aikaraja meni todella tiukille - rapupomon kanssa joutui taistelemaan hetken ihan oikeasti että aika riittäisi. Onneksi ei sentään ihan koko taistelun ajan :)

Viimeisen kentän ensimmäisen osion bossi, Warpwing alkoi tuottamaan hankaluuksia viimeisellä kierroksella. Taistelussa on mukana klooneja jotka kannattaa tuhota ennen kuin käy Warpwingin kimppuun koska ne häiritsevät taistelua liikaa. Koska kloonit ovat paljon kestävämpiä, sai oikeasti käydä hyvä mäihä että ne sai tuhottua niin, että itse päätaisteluun jäisi kunnolliset energiat.

Taistelu on yhtä teleporttauksen juhlaa - Warpwing sekä kloonit teleporttailevat jatkuvasti eri puolille huonetta ja monesti pelihahmon päälle.

Isoimmat hankaluudet tulivat kuitenkin pelin viimeisessä osiossa mikä oli aikaisemmilla kierroksilla mennyt todella kevyesti läpi. Enää ei saanut kerättyä hirmuista varastoa erikoisaseita kun vihollisten tappamiseen meni liikaa aikaa.

Onneksi itse kenttä on suhteellisen lyhyt ja helpohko, mutta isoimmat ongelmat tulivat monivaiheisessa viimeisessä bossissa. Tämä ohjekirjan mukaan "mysteeriseksi pomoksi" -tituleerattava mörkö oli todella kestävä ja hankala voittaa aikarajan puitteissa.

Ennen pomoa saa käyttöönsä Hover Vehiclen ja tämän avulla täytyi saada paljon tuhoa aikaan. Ensimmäisessä vaiheessa pomon molemmilla puolilla on jonkinlaiset kaasupilvet joista lentelee ammuksia. Vähintään toisen puolen kaasupilvet täytyi saada tuhottua Hover Vehiclellä jotta tässä olisi edes mitään toivoa.

Jos Hover Vehiclellä kerkesi aloittamaan toisen puolen kaasupilven tuhoamista, lisäsi se tuntuvasti pomon kukistamisprosenttia. Monesti tuhosin toisen puolen pilven vain erikoisaseilla mitä olin onnistunut keräilemään kentästä.

Tämän kaasupilvivaiheen jälkeen siirrytään möllin alapuolelle jossa sijaitsee vihreä silmä ja sitä suojelevat "kädet". Käsiä ei ole pakko tuhota, mutta hypyn ajoittaminen niiden välistä ei ollut kovinkaan mukavaa hommaa. Tässä ei ole oikeastaan muuta vaaraa kuin hyppy liian korkealle ottaen vahinkoa pomon ruhosta.

Silmän jälkeen alkaakin taistelun viimeinen osuus. Jokin vihreä ukko alkaa rullaamaan ylös ja alas tässä raadellun möllin jäljellä olevassa ruhossa. Ukko ampuu ammuksen, mutta se lentää onneksi aina täysin samasta kohdasta. Kun seisoi hieman ammuksen lentoradan vieressä, pystyi panoksen väistämään ja iskemään samalla ukkoa keihäällä.

Taistelu meni todella tiukilla aikarajan suhteen, minulle jäi yhdeksän pelikellon sekuntia jäljelle kun pomo viimein tuhoutui....huh huh.

Vaikka tässä pelissä joitain kauneusvirheitä olikin, tykkäsin tästä kovin! Hieman aina nakertaa nämä pakotetut useamman kerran läpäisyt, mutta minkäs teet! Ihan mielellään tätä peliä pelasi.

Jos tätä haluaa testata, niin mielestäni tässä riittää Gun.Smoken tapaan yhden kierroksen pelaaminen. Kyllä se lasketaan läpäisyksi kun rehellisesti ei sen kummempaa uudistusta tule useamman kierroksen pelaamisesta.

Tyhmästi loppukuvia ei ole juurikaan muutettu vaikka olisi millä kierroksella menossa. Olin käynyt molemmissa piilotetuissa kentissä ja peli edelleen kysyy loppukuvissa että "oletko jo nähnyt nämä kentät" :D

Joka tapauksessa hyvää mäiskettä! Muuten olisin antanut tälle vaikeusasteeksi 4:sen, mutta viimeisen kierroksen hankaluudet nostivat sitä muutaman pykälän ylöspäin.

Circus Caper

Games Beaten: 387/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Mr. Magic (Stage 6)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Sirkus on käynnissä, kuuluttaja huuteli äänekkäästi houkutellessaan ihmisiä paikalle. "Lähialueen isoin sirkus, astukaa oitis sisään! Katsokaa itse, mahtavin sirkus koskaan! Nauttikaa tästä minkä kokee vain kerran elämässään!"

Tim ja hänen siskonsa Judy pysähtyivät sirkusteltan eteen ja sisko tokaisi, että: "vau, kuinka upeaa, voimmeko mennä katsomaan esitystä?" Kaksikolla ei kuitenkaan ollut rahaa joten esitys jäisi haaveeksi...

Hetken päästä mysteerinen klovni ilmestyi sisäänkäynnille ja alkoi juttelemaan lapsille. Klovni kertoi, että noppapeliä pelaamalla olisi mahdollista voittaa liput. Lapsilla kävi tuuri ja he voittivat liput. Mutta voi pahus, lippuja olikin vain yksi jäljellä...

Tim ehdotti, että Judy menisi itsekseen katsomaan esitystä ja hän odottaisi ulkopuolella. Kun esitys oli ohi, ketään ei näkynyt ja outo hiljaisuus oli läsnä. "Onko jokin vialla?" Outo mies ilmestyi Timin eteen ja esitti tämän kysymyksen. "Nimeni on Mr. Magic ja minulla on siskosi panttivankina".

Tim ilmoittaa tomerana, että Mr. Magic ei voi saada hänen siskoaan ja ryntää sisään sirkustelttaan...

Juoni on todella hämärä, miksi ihmeessä Mr. Magic halusi ottaa panttivangikseen pienen tytön? Tuskin Timillä on mitään mitä taikuri haluaisi. No, samapa tuo, juonet yleensä onkin aika huttua näissä NES peleissä.

Kovasti harmittaa nämä tapaukset missä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin ja sitten ne on pilattu kyseenalaisilla ratkaisuilla. Tämäkin peli valitettavasti menee tähän kategoriaan.

Ulkoisesti peli on todella kivan näköinen hienoine välivideoineen, mutta sitten taas pelillisesti aikamoista huttua. Vain kuusi lyhyttä tasoloikkakenttää, mutta niihin sai aikaa tuhraantumaan useamman tunnin verran kenttien hankaluuden vuoksi.

Heti alkumetreillä huomasi miten hätäisesti peli on väsätty. Vaikka Timillä onkin käytössään lyönnit ja potkut, niillä viholliseen osuminen olikin sitten toinen juttu. Lyönti on näistä huomattavasti epävarmempi ja monesti otti itse osumaa ennen vihollista.

Potkua käytetään pääsääntöisesti matalampiin vihollisiin ja liike tehdään niinkin loogisella näppäinkomennolla kuin YLÖS + A :D Hieman hämäsi kun Timin nyrkki selvästi osuu matalammalla oleviin vihollisiin, mutta ne eivät kuolekaan kuin potkulla.

Tim osaa hypätä jäätävän korkealle mikä ei ole ollenkaan huono asia. Hyppy on myös hieman ilmava ja se helpotti monille pienemmille tasoille laskeutumista.

Minulla oli suuria vaikeuksia päästä pelin ensimmäisessä kentässä eteenpäin. Muutaman askeleen päässä kentän aloituksesta on vesiallas missä uiskenteli punaisia krokotiileja. Meni tovi selvittää, että krokotiilien päälle voi hypätä kun niiden suu ei ole auki.

No ei tässä mitään, ihan perus kauraa. Myöhemmin tulee vastaavanlainen kohta mikä on sitten hieman pidempi. Tässä jostain syystä jälkimmäiset krokotiilit eivät ilmestyneet ruutuun silloin kun niiden olisi pitänyt. Tähän kohtaan kuolin varmaan kymmenen kertaa ja jokainen yli mennyt suoritus onnistui pääosin tuurin säestämänä.

Lisäreillä ei tässä pelissä juhlita, sillä käytössä on vain yksi elämä. Kerran kun kuolee, joutuu kentän alkuun ja tämä koskee myös pomohuonetta. Hieman alkoi hajottamaan kuolla kerta toisensa jälkeen tähän samaan krokotiilialtaaseen ja kävellä taas uudelleen yrittämään.

Viholliset pudottavat kaikenlaista mukavaa kerättävää ja osa niistä onkin pelin läpäisyä ajatellen tarpeellisia. Pudottaminen on kyllä väärä sana tässä yhteydessä, sillä monesti kerättävät tavarat sinkoutuivat korkealle yläilmaan - välillä jopa niin korkealle, että ne hävisivät kokonaan :D

Pudotettujen tavaroiden joukosta löytyi muutamia erilaisia aseita kuten vasara, jalkapallo ja kaikki viholliset ruudulta tuhoava pommi. Paras on kuitenkin Yo-yo, mikä pyörii Timin ympärillä tuhoaen viholliset mitkä osuivat sen kohdalle.

Näiden lisäksi saattoi pudota energiaa ja tiilistä kyhätty palikka. Palikka on tärkeä, sillä sen avulla pystyi kiipeämään muuten mahdottomien kohtien yli.

Välillä sai pitkäänkin junnata paikallaan jotta sai kaikki haluamansa tavarat kerättyä koska viholliset pudottivat niitä satunnaisesti...tottakai. 

Monesti tästä hommasta tuli kunnon noidankehä, sillä kun vihollisten tappaminen on mitä on, täytyi energiaa keräillä samalla kun tavaroita. Pelissä ei tietenkään ole kuolemattomuus frameja joten energiat saattoivat huventua silmänräpäyksessä jos sattui käymään ikävästi.

Jos halusi useamman kappaleen samaa tavaraa, täytyi vain toivoa, että viholliset pudottaisivat niitä tasaiseen tahtiin. Kuolemasta eli Game Overista tietysti kaikki nollautuu ja useamman minuutin keräily saattaa mennä hetkessä hukkaan. Onneksi sentään kentästä toiseen saa mukaansa kaiken keräämänsä.

Reiluus roskakoriin sillä seuraavaan kenttään siirrytään samoilla energioilla mitkä jäi viimekentästä. Tämä tuli valitettavasti monta kertaa unohdettua. Siinä sitten kentän edetessä kuoli johonkin vihollisjoukkoon menettäen kaikki tavarat...loistavaa.

Pomot olivat pelin ehdottomasti helpoin osuus kun niihin löytyi todella mahtava juustoilutaktiikka. Ensimmäisen bossin kanssa sai hieman vääntää kun en vielä tätä taktiikkaa ollut tajunnut. Bossi otti julmetun määrän osumaa ja meinasin kuolla tähän pelle-roskapussiin.

Toisessa pomossa tajusin kokeilla yo-yon voimaa ja sehän onkin ihan ylivoimainen pomoja vastaan. Yo-yoja kannatti kerätä useampi kappale koska yksi ei riittänyt koko taisteluun. Taktiikka on niinkin helppo, että seisoo vain paikallaan yo-yon ollessa aktiivisena.

Pomot lukittuvat hetkeksi paikalleen iskun voimasta eivätkä voineet tehdä mitään. Tämä toimi jokaiseen pomoon, jopa itse Mr. Magickiin, mutta hänen kanssaan sai hieman kikkailla, että homman sai täysin toimimaan.

Ensimmäinen kenttä on ainut missä on kaksi osiota, muut ovat vain yhden alueen mittaisia todella lyhyitä kenttiä. Kentissä kuitenkin kuoli jatkuvalla syötöllä kuolemattomuus framejen puuttumisen vuoksi joka sitten toi lisäpituutta. Vihollisiin on hankala osua ja energiaa kului jatkuvasti. Varovainen eteneminen on se avain kenttien läpäisyyn.

Kolmas kenttä on todella omituinen, lyhyt huone ja siinä ei ollut edes normaalia pomoa vaan jokin ihme minipeli valkoisen tiikerin kanssa. Tämä oli itse asiassa aika hauska lisä! Reaktiopeli missä täytyi lihakimpale napata lautaselta ennen kuin tiikeri kerkesi tehdä saman. Jos lautasella on vain pelkät luut, niihin koskemalla sai miinuspisteen.

Tämä ei suinkaan ollut pelin ainoa minipeli sillä jokainen kenttä sisälsi moisen. Niitä löytyi piilotettuna mustiin oviaukkoihin. Nämä olivat todella turhia pisteenkeräämispelejä. Ensimmäinen, karhun kanssa liekkien yli -hyppely on käytännössä mahdoton hoitaa maaliin asti, sillä kaksikko hyppi aivan liian hitaasti ja liekkien nopeus meni överiksi.

Muissa minipeleissä yritettiin kerätä pisteitä aikaa vastaan. Ihan hauskoja, mutta turhia.

Viimeinen kenttä yritti olla jonkin sortin sokkelo, mutta nerokkaalla tavalla selvitin sen hetkessä. Kokeilin huvikseni taktiikkaa, että menen sisään aina huoneen viimeisestä ovesta ja se toimi, olinkin kentän lopussa.

Ennen viimeistä koitosta jokin keiju ilmestyy ruutuun ja täytyy pelata minipeliä missä yritetään kerätä taivaalta tippuvia palloja nopeammin kuin kenguru. Öö...mitä :D Ohjekirjan mukaan näitä keijuja olisi ollut muissakin kentissä, mutta empä onnistunut niitä löytämään. Olisihan se huomattavasti helpottanut etenemistä kun ei olisi vihollisista tarvinnut grindata energiaa.

Tämän selvitettyään ei pääse ihan vielä Mr. Magickin kimppuun, vaan on tuhottava kaikki aikaisempien kenttien pomot uudelleen. Ah, klassista pelisuunnittelua! Nämä ovat vain onneksi Mr. Magickin luomia illuusioita ja ne kuolevat kahdesta osumasta.

Aluksi tuhosin illuusiot yo-yolla, mutta se ei ollut järkevä ratkaisu. Yo-yoa ei riittänyt tarpeeksi itse päätaisteluun. Henkihän siinä sitten lähti. Seuraavalla yrityksellä tuhosin illuusiot vasaroilla ja jalkapalloilla, huomattavasti parempi taktiikka.

Ihan ei vielä Mr. Magick kaatunut sillä en tajunnut, että ukkoon pitää osua jotta hän tulee alas korkeuksista. Odottelin vain milloin alastulo tapahtuu ja otin osumaa lentelevistä pelikorteista.

Onneksi kenttä on tosi lyhyt ja jälleen olin Mr. Magickin huoneessa. Kolmannella kerralla sain ukon jumittumaan yo-yo:on ja eikä aikaakaan kun taikuri oli poissa.

Harmi kun tässä on paljon pieniä vikoja ja ongelmia. Muuten ihan manio peli.

Varovainen suositus jos tekstin pohjalta uskaltaa testata :)

Harlem Globetrotters

Games Beaten: 386/709

Genre: Sports

Goal: Win a Single Game (Rookie Difficulty)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 2/10

Tämä itselle outo nimi sattui silmään kun pläräsin pelilistasta seuraavaa peliä. Pikaisella Googletuksella kyseessä on näytös koripallojoukkue. Matsissa yhdistellään urheilun lisäksi teatteria ja komediaa.

Ihan mielenkiintoinen konsepti mikä ei harmillisesti toteudu tässä pelissä laisinkaan. Ihan perus koripalloa ja sieltä heikoimmasta päästä NESin kirjastossa.

Grafiikat olivat ihan ok jos ei ota huomioon alkuvalikossa/loppukuvassa näkyvää omituisen näköistä pelaajaa. Muuten tämä olikin sitten todella kankeaa touhua.

Läpäisytavoitteena on vain voittaa yksi matsi tietokonetta vastaan.

Valittavana on kaksi joukkuetta; Globetrotters tai General. Tietysti pelasin Globetrotterssilla vaikka en siitä mitään tietänytkään. Kuulosti hauskemmalta ja se oli suoraan valittavana :)

Seuraavaksi valittiin onko joukkueessa yksi vai kaksi ohjattavaa pelaajaa. Valitsin yhden kun en oikein tajunnut ideaa. Ilmeisesti kahdella olisi voinut vähentää edestakaisin juoksemista kun hallittavat hahmot on molemmissa päädyissä kenttää.

Vaikeusasteen valinta onkin seuraavaksi, Rookie tai Pro. Pelin läpäisyyn riittää Rookiella pelaaminen joten sillä mentiin!

Viimeisenä sitten erän pituus jonka sai halutessaan muuttaa 12 minuutista yhteen minuuttiin :D Tämähän oli varsin nautinnollista, minuutin erät, ai että.

Sitten itse pelin kimppuun. Kun valitsin vain yhden pelaajan ohjastamisen, pelin tiimellyksessä oli jatkuvasti tilanteita, että ei oma ukkoni ollut lähelläkään palloa. Omat tietokoneen ohjastamat tiimiläiset yrittivät kyllä kovasti tehdä jotain, mutta harvemmin ne mihinkään pystyi.

Aloitukset olivat mahdottomia voittaa, en onnistunut kertaakaan. En vain löytänyt oikeaa ajoitusta, että pallon olisi saanut läiskäistyä omalle puolelle. Hankaloitti huomattavasti kun vastustaja sai aloituksesta pallon omalle joukkueelleen ja ennen kuin itse pääsi tekemään koreja, se täytyi varastaa itselleen.

Vastustajan pelaajat ovat erittäin kovia tekemään koreja, 8/10 heitosta onnistui. Näin kävi jopa kolmen pisteen rajalta. Itselläni ei korien tekemisessä sen kummempaa taktiikkaa ollut, roiskin suoraan menemään kun sain pallon. 

Pelissä on sellainen hyvä juttu, että vaikka miten kaukaa heittää, pallo automaattisesti osuu koriin. Peli sitten arpoo, meneekö se sisään vai ei. Yllättävän isolla prosentilla palloja meni sisään!

Muutaman kerran kokeilin donkkaamista kun sattui hyvä tilaisuus tulemaan, mutta roiskaisut olivat paljon huvittavampia.

Hieman tuurillakin voitto napsahti roiskaisujen ja pallonryöstöyritysten vuoksi. En tiennyt mistä napista pallo ryöstetään pois vastustajalta, rämäsin vain kaikkia nappeja ja joskus se onnistui :D

Useamman pelin se vaati, mutta viimein pääsin viimeiseen erään pienessä pistejohdossa. Muutamat pallon ryöstöt ja koria kohti roiskaisut - ei minuutin erässä oikein hirveästi ehdi muuta tekemään.

Erän loppupuolella heittelin koreja ihan mistä sattuu, välillä ihan omasta päädystä asti. Pakko oli saada pisteitä tehtyä!

Tietokone jostain syystä kädetti koreja tässä viimeisessä erässä, mikä oli todella kummallista. Aikaisemmissa peleissä kuitenkin mestarillisia koreja saanut aikaan.

Peli päättyi lopulta 12-8, hyvä meidän tiimi!

Onneksi tämä oli tälläinen pikapeli, joku kunnon turnaus kyseistä koripallopeliä olisi ollut mielenterveydelle vaaraksi.

The Karate Kid

Games Beaten: 385/709

Genre: Action

Goal: Defeat Chozen (Stage 4)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 4/10

Luuletko pystyväsi käsittelemään todellista kamppailulajihaastetta? Miltäs kuulostaisi johdattaa Daniel-san läpi esteiden, ansojen ja muiden haasteiden jotka tulevat hänen tielleen?

Mutta älä luulekaan, että selviäisit pelkästään taistelemalla, sillä tällä kertaa pelkät nyrkit ja potkut eivät ole riittäviä...sinun täytyy laittaa koko kamppailulajitaitosi peliin.

Kurinalaisuutesi ja sisäinen hallintasi voi olla se mikä pelastaa sinut kuolemalta. 

Monelle varmasti tuttu peli AVGN:n alkupään arvosteluvideosta. Itsekin kyseisen pätkän monta kertaa katsonut ja kyllä videolta välittyy pelin visvaisuus.

Pelihän pohjautuu The Karate Kid elokuvasarjan toiseen, vuonna 1987 ilmestyneeseen jatko-osaan koska oli loogista tehdä peli juuri ajankohtaisen elokuvan pohjalta kuin paljon vanhemman. Ensimmäinen leffa sen sijaan ilmestyi jo vuonna 1984. Ensimmäisen The Karate Kidin olen joskus nuorena tainnut katsoa, mutta tätä jatko-osaa. Luulisin kuitenkin, että huomattavasti laadukkaammasta tekeleestä on kyse kuin tämä videopeli.

Vaivaiset neljä kenttää täytyy kahlata läpi paskoilla kontrolleilla ynnä muulla kuonalla. Muutama lisäri ja ei continueja mikä ei kuitenkaan muodostunut suuremmaksi ongelmaksi pelin pituuden takia.

Ensimmäinen kenttä on periaatteessa harjoittelua ja siinä piestään muutama vastustaja jonkinlaisessa turnauksessa. Ei tässä oikein mihinkään kisatunnelmaan pääse kun vastustajat kuolevat muutamalla iskulla. Daniel LaRussolla on käytössään ihan perinteisen potkun ja lyönnin lisäksi hyppypotku sekä kyykystä potkaisu.

Jotenkin jumiuduin käyttämään lyöntiä vaikka jo AVGN:n videosta selviää, että potku on paljon parempi. Lyönnillä pärjäsi onneksi suhteellisen hyvin joten se sai kelvata. Pelistä löytyy bugi, joka periaatteessa rikkoo kenttien normaalisti pelaamisen joten sama se miten vihollisia pieksi. Tästä lisää hieman myöhemmin.

Oikeassa yläkulmassa näkyy kaksi symbolia; C ja D. Nämä edustavat erikoisliikkeitä - C on potkulle ja D lyönnille. Ensimmäisessä kentässä erikoispotkuja on käytössä neljä kappaletta ilmeisesti harjoittelumielessä. Ne tekevätkin jäätävästi vahinkoa vastustajiin.

Muissa kentissä erikoisliikkeitä saa vaan vihollisten pudottamana. Ne toimivat myös energiantäyttöinä mikä on hyvä lisä! 

Pelissä on pääosin vain yhdenlaisia vihollisia - viimeiseen kenttään on laitettu mukaan muutama keihäällä varustettu ukkeli. Chozenin joukkoja puskeekin jatkuvalla syötöllä ruudulle vaikka seisoisi ihan vaan paikallaan. Paras taktiikka on edetä jatkuvasti ja mättää edessä olevat ukot hengiltä.

Vihollisen joukkoihin on välillä todella hankala osua. Sitten taas välillä ukkoa kaatui kuin metallipäitä moshpitissä. En oikein tiedä mistä tämä johtui, sillä sitä tapahtui ihan missä tahansa kentässä.

Vihollisten kropat on ilmeisesti päällystetty jollain kumimassalla, sillä jos viholliseen osui, kimposi siitä hyvän matkaa taaksepäin. Tämä aiheutti monenlaisia ongelmia kuten rotkoihin lentämisen. Jos sattui sellainen ikävä tilanne, että viholliset olivat piirittäneet Danielin, pomppi hän kuin superpallo vihollisten välissä ottaen osumaa ukkojen nyrkeistä ja potkuista. Tästä lukosta oli todella hankala päästä irti.

Kolmannessa kentässä tämä Danielin poukkoilu muodostui suuremmaksikin ongelmaksi kun tässä tasossa ukkojen lisäksi on kaikenlaista ilmassa lentelevää rojua. Rojuihin osuessa lentää yhtä pahasti taaksepäin kuin ukkoihinkin osuttaessa.

Kentissä on paljon bonustasoja ja ne ovat pelin paras osuus. Löytyi kolme erilaista; jääpalikoiden tuhoamista kädellä, heiluvan vasaran väistämistä ja kärpästen nappailua syömäpuikoilla. Jos bonuksessa pärjäsi hyvin, palkittiin pisteillä ja erikoisliikkeillä.

Tykkäsin näistä vaikka en onnistunutkaan keksimään mitä heiluvassa vasarassa täytyi tehdä. En sen paremmin jaksanut alkaa ohjekirjasta selvittämään asiaa joten annoin asian olla.

Bonuksia löytyi ihan randomisti kun vain hyppi kentän eri kohdissa. Monesti niitä löytyi vaikka ei olisi moiseen edes juuri sillä hetkellä halunnut. 

Onneksi pelin koodaajat olivat huolimattomia ja tähän oli päässyt erittäin ihana bugi mukaan! Jostain syystä ruudulla näkyvien vihollisten lukumäärä on rajoitettu kahteen kappaleeseen. Kun tuo luku on täynnä, ei enempää vihollisia spawnaa ruudulle.

Jos onnistui saamaan molemmat viholliset Danielin taakse, ne vain kävelivät perässä eikä kentässä ollut enää mitään vaaraa :D Viholliset kävelivät vielä Danielia hitaammin, joten he eivät millään voineet saada kiinni. Kahden vihollisen saaminen vasemmalle puolelle ruutua ei ollut aina ihan niin helppo juttu, mutta siihen löytyi muutama kikka - jokaisessa kentässä hieman erilainen setuppi.

Toisessa kentässä kikka tapahtui hieman tuurilla, sillä tasojen päältä putoavat viholliset putosivat välillä liian nopeasti alas eikä niitä saanut Danielin taakse. Kenttä on kuitenkin aika helppo joten tässä ei ollut niin väliä onnistuiko vai ei.

Kolmannessa, pelin vaikeimmassa kentässä tämä kikka onneksi onnistui todella helposti. Kentän alkupuolella on korkea kohta jonne viholliset eivät pääse. Ne automaattisesti jäävät junnaamaan seinää vasten ja ukoista pääsi näppärästi hyppäämään yli. Harmillisesti bugia ei voi tässä kentässä hyödyntää ihan loppuun asti, sillä myöhemmin tulee toinen korkea seinä mistä viholliset eivät pääse yli :(

Neljännessä kentässä homma toimii kuin unelma. Heti alussa hakkaa muutaman ukon jolloin jossain vaiheessa molemmat spawnaavat selän taakse. Tämän kentän voi kävellä alusta loppuun asti ukot takanaan, mikä on äärettömän hyvä juttu. Kenttä olisi normaalisti lähes pelikelvoton, sillä kentässä olevat keihäillä varustetut ukot on todella hankala tuhota. Niistä ottaa pakosti reilun siivun vahinkoa ennen kuin ne saa hakattua kuoliaaksi.

Periaatteessa ainut vaara tässä kentässä on puolen välin tuntumassa oleva bonustaso. Bonuksiin kun joutuu automaattisesti, tämän yli oli osattava hypätä, ettei näin käynyt. Kun bonuksesta tulee takaisin kenttään, on takana seuranneet ukot hävinneet ja ne on todella hankala saada uudelleen seuraamaan tässä vaiheessa kenttää. Tavallaan surkuhupaisaa, että bonus mistä kerätään pisteitä ja erikoisliikkeitä onkin kentän pahin vastus :D

Jokaisen turnauksen jälkeisen kentän pomon virkaa toimitti Chozen. Ensimmäinen kohtaaminen oli hieman satunnaista, sillä välillä ukon sai hoideltua ilman suurempia osumia, toisella kertaa tuli turpaan oikein huolella. Kolmannessa kentässä ei pomoa tarvinnut edes tappaa vaikka ohjekirja väittikin toista.

Päämääränä on pelastaa tyttö tolpannokasta ja sen pystyi tekemään saman tien, kun tolppa ilmestyi ruutuun. Viimeinen kohtaaminen Chozenin kanssa sujui ongelmitta, pääsin sen ensimmäisellä yrityksellä läpi. Suurempi ongelma oli päästä itse taisteluareenalle :D

Kun areenan reunalle saapui, perus vihollisia spawnasi edelleen ruutuun. Areena on pieni saari ja jos väärään aikaan hyppäsi sinne, osui perus viholliseen ja tippui veteen. Kesti jokusen lisärin verran, että sai hypyn ajoituksen kohdilleen.

Chozenia vastaan vaihdoin taktiikkani potkuihin ihan vaan siksi, koska minulle oli jäänyt yksi erikoispotku varastoon. Siitä sitten tuli jatkettua potkimista ja sehän kannatti, ei tehnyt tiukkaakaan ukon kukistaminen. Katsoin jälkeenpäin yhtä läpäisyvideota ja siitä selvisi, että pelastettava nainen, Kumiko pystyy putoamaan reunan yli veteen joka johtaa sitten lisärin menetykseen.

Likka oli todella reunalla kun sain Chozenin tapettua ja tuskin hän olisi enää montaa sekuntia reunalla keikkunut. Kävipä tuuri! En oikein tiedä millä logiikalla Kumiko siirtyy reunaa kohti, ehkä taistelijoiden sijainnilla on jotain tekemistä asian kanssa.

Nyt on tämäkin mestariteos pelattu läpi. Jälleen yksi peli siihen kuuluisaan "ei ikinä enää" -kasaan.

Jeopardy! Junior Edition

Games Beaten: 384/709

Genre: Party

Goal: Win a Single Game

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 3/10

Rare teki sen taas! Peli kärsii samasta ongelmasta kuin Wheel of Fortunen nuoremmille tarkoitettu versio; se on liian hankala. Liikaa kysymyksiä mitkä olisi selkeästi kuulunut aikuisten versioon.

Näin Suomalaisena tähän sai vielä ekstra vaikeusastetta kun ei ihan tuo Amerikan historia ole täydellisessä muistissa. Sentään tässä on vastapainona todella helppojakin aihe-alueita.

Itse pelin ideasta en tässä ala sen tarkemmin selittämään kun sen olen jo aikaisemmin tehnyt, mutta tämä toimii ihan samalla tavalla kuin aikuisten versiokin.

Pelin alkuvalikossa hahmoja selaillessani huomasin yhden tytön spriten näyttävän siltä, että hänet olisi kertaalleen kaivettu haudasta pelailemaan Jeopardya. Muiden hahmojen valintaa ei tarvinnut sitten edes miettiä, kuolleella likalla mennään!

Itse asiassa muutama muukin hahmo näytti kertaalleen kuolleelta tai muuten vain vinksahtaneelta. Tämähän on vain positiivista, vinksahtaneet, hieman oudon näköiset hahmot ovat mieleeni.

Peli otti minulta luulot pois heti alkupuolella muutamalla todella kiperällä aihe-alueella. Amerikan historia ja vanhat TV-sarjat eivät ihan lähtenyt ja en uskaltanut vastailla juuri mihinkään kysymyksiin ettei rahat mene miinukselle.

Jeopardyssa on vielä aika tarkkaa, että sana tai lause kirjoitetaan oikein. Olin todella suolainen kun minulta evättiin rahat "kirjoitusvirheen" vuoksi. Kysymyksessä oli, että "mikä pyöreä syötävä kuuluu aamiaispöytään?".

Vastasin tietysti, että "pancake", mutta ikea vastaus olisi ollut "pancakes". Kysymys oli vielä muotoiltu sellaiseen muotoon, että olisi tuo yksikkökin kelvannut. Hieman julmaa ja vielä tälläisessä lasten pelissä!

Joihinkin kysymyksiin jätin vain suosiolla vastaamatta kun kirjoitusasu oli hieman hakusessa. Osasin kyllä lausua vastauksen, mutta kirjoitus oli niin ja näin. Monet dollarit olisin menettänyt jos olisin mennyt näihin vastailemaan.

Tästä löytyi myös todella typerä "2word rhymes" -aihe alue. Tässä tarkoituksena oli keksiä kaksi samantyylistä sanaa jotka rimmasivat keskenään korvaten ruudulla näkyvät vinkit. Aivan jäätävän typeriä oikeita vastauksia enkä keksinyt näihin yhtään mitään. Ehkäpä jos äidinkielenä olisi englanti, olisi tähän saanut jotain aikaiseksi.

Daily Double -bonuskysymykseen ei hirveästi tullut dollareita tuhlattua. Tämä bonus saattoi siis löytyä mistä vaan jonkin aihe-alueen kysymyksestä randomilla. Ennen kysymyksen paljastamista täytyi päättää, millä summalla halusi lyödä vetoa ja sen summan sitten voitti oikein vastaamalla.

Yleensä heitin joko viisi tai kymmenen dollaria koska luotti itseeni ei ollut niin kova :D 

Yllättävän pitkään tätä sai pelata ennen kuin meni läpi. Muutaman tonnin voitoilla ei pitkälle pötkitty kun tietokonevastustajat tykittivät oikeita vastauksia kuin liukuhihnalta. Niin ja vaikeusasteena toimi oletuksena oleva EASY.

Millaistahan nöyryytystä HARD -vaikeusaste olisi ollut :D Yleensä selvisin kisan viimeiseen osioon jumbosijalla ja eihän siinä auttanut kuin iskeä kaikki massit pöytään ja toivoa, että itse vastaa oikein ja tietokonevastustajat väärin. Viimeisessä osiossa on mahdollista nousta viimeiseltä sijalta ensimmäiseksi jos käy hyvä tuuri ja on riittävästi kahisevaa. Eipä moista onnenkantamoista tullut kertaakaan.

Kun kyse on tälläisestä vanhasta NES -pelistä, datan määrä on rajallista mitä kasetille voi työntää. Tämä kääntyi loistavasti edukseni ja samoja aihe-alueita alkoi näkymään ruudulla yhä enemmän. Hieman laiskuuttakin Raren puolella on ollut, sillä näissä aihe-alueissa samat kysymykset ovat saman rahasumman alla. Ulkoa muistamalla onnistui isoja potteja voittamaan :)

Alkoihan se peli viimein sujumaan tämän ansiosta ja olinkin viimeisessä osiossa reilun kahden tonnin johdossa! Luotin siihen, että vastustajat eivät laita mitään järisyttäviä määriä likoon omista rahoistaan ja voitan ns. ilmaiseksi.

Heitin satasen pöytään jotta omia vaivalla keräämiäni rahoja ei mene liikaa hukkaan. Tietysti tällä kerralla tuli helppo eläin-aiheinen kysymys ja kerrankin vastasin oikein. Toinen kilpakumppaneistani vastasi myös oikein ja koska hän oli laittanut reilusti rahaa kysymykseen, voitti hän pelin. Ei Saatana, kerrankin pääsin todella hienosti tähän viimeiseen osioon ja se sitten murenee näin. Olisi vaan pitänyt uskaltaa laittaa enemmän rahaa kysymykseen.

Uutta yritystä tiskiin ja eikä aikaakaan kun olin jo viimeisen kysymyksen äärellä. Tällä kertaa tilanne oli herkullinen - itsellä reilu summa kahisevaa ja tietokonevastustajat lähes nollissa. Jostain syystä RNG päätti, että tietokonevastustajat koheltavat huolella. Toinen vastustajista ei edes päässyt yrittämään viimeistä kysymystä kun rahattomana ei siihen ole järkeä osallistua.

Tiesin jo, että olen varma voittaja koska vaikka vastustaja olisi laittanut kaikki rahansa peliin, ei hän olisi päässyt minun rahojeni ohi. Onneksi näin, sillä kysymys liittyi sisällissotaan ja juuri sillä hetkellä ei hirveästi tietoutta aiheesta löytynyt.

Turhan brutaali näin nuorten versioksi. Tuskin tätä on monikaan muksu jaksanut sen yhden kerran testailun jälkeen pelata. Rarella on huono tapa tehdä liian samankaltaisia vaikeusasteita nuorille ja aikuisille. 

Kyllähän tämän nyt kerran pelasi läpi, mutta eipä tarvitse toiste koskea.

John Elway's Quarterback

Games Beaten: 383/709

Genre: Sports

Goal: Win a Single Match

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 3/10

John Elway's Quarterback on peli, mitä olet odottanut! Meno on niin aitoa, että voit nähdä tilanteet kuin oikea pelinrakentaja. Voit syöttää palloa, juosta pallon perässä ja tehdä taklauksia.

Peli on nimetty pelinrakentajan mukaan kuka on voittanut kahdesti American Football Conferencen ja vuoden pelaaja palkinnon joten tämä on tehty jokaista muksua varten tai hieman vanhempaa tyyppiä joka on halunnut pelata pelejä kuin John Elway.

"Toivon, että nautit minun PELINRRAKENTAJA pelistä yhtä paljon kuin minä" -John Elway

Aikaisemmasta Amerikkalaisesta jalkapallosta on vierähtänyt tovi ja enhän minä enää kunnolla muistanut lajin sääntöjä :D Muisti palaa pätkittäin ja kyllähän perusteet sitten hetken pelailun jälkeen tuli mieleen.

Todella käppäinen peli, ehdottomasti sitä heikointa antia Rarelta. Kovat on mainospuheet ohjekirjassa, mutta ei niillä kovin pitkälle pötkitä.

Tavoitteena on voittaa vain yksi matsi yhtä joukkuetta vastaan. Mitään säätöjä ei voinut tehdä, ainoastaan joukkueen voi itse valita. Valitsin huvikseni Denverin koska pidän John Denverin musasta!

Neljänneksen pituudet ovat oikeiden sääntöjen mukaan 15 minuuttia, mutta kun kyse on Nintendo sekunneista, tässä aika juoksee huomattavasti nopeammin. Hieno homma, pääsipähän nopeammin eroon tästä pelistä.

Perinteiseen tyyliin alku oli melkoista koheltamista. Yritin testailla erilaisia hyökkäyskuvioita, mutta melkein mikään ei vaikuttanut hyvälle. Viimein löytyi kuvio "Bomb" -nimeltään.

Tässä kuviossa pallo heitetään suoraan takana olevalle pelaajalle joka sitten heittää pallon eteenpäin. Tämä kuvio toimi todella hyvin kun malttoi hetken odottaa, että ukot menevät paremmille paikoille.

Paras tilanne oli, kun hyökätessä vastustajan pelaajat syöksyivät minun pelaajastani ohi ja sai rauhassa juosta monta jaardia eteenpäin. Näin onnistuin tekemään muutamia Touchdowneja!

Touchdownin jälkeen pääsee vielä yrittämään potkumaalia ja tämä homma on ihan täysin tuurista kiinni. Vaikka painoi oikeaan suuntaan, pallo saattoi lähteä ihan mihin sattuu. Yhden potkumaalin onnistuin tekemään.

Puolustaminen oli hankalaa puuhaa. Vastustaja teki ovelia kuvioita ja pääsi lähelle maalialuettani. Pari kertaa otin resetin kun vastustaja meni pisteissä johtoon. 

Ensimmäinen neljännes meni yleensä maalittomana, kun ei vaan millään saanut palloa kuljetettua maaliin. Toinen neljännes alkaa onneksi samasta tilanteesta mihin edellinen päättyi ja tästä pääsi kätevästi jatkamaan siitä mihin jäi.

Läpi menneellä yrityksellä sain toisen neljänneksen alussa tehtyä Touchdownin ja onnistuneen potkumaalin! Ei tosin mennyt kauaa kun vastustaja rankaisi ja teki saman tempun :(

Puoliajan jälkeen peli alkaa taas keskilinjalta ja täytyi toistaa sama homma mitä teki ensimmäisessä neljänneksessä. Näin teinkin ja sain pallon kuljetettua lähelle vastustajan maalia, mutta en maaliin asti.

Viimeisen neljänneksen alussa sain tehtyä Touchdownin! Onnistuin vielä puolustamaan hyvin ja sain ihan neljänneksen loppuun hyvän maalintekotilanteen, mutta vastustaja puolusti liian ärhäkkäästi ja maali jäi haaveeksi.

Eipä tuolla mitään väliä ollut, voitin pelin 13-7 :)

Mitäänsanomaton ja turha peli, onneksi tähän tuhrautui aikaa vain noin tunnin verran.