Adventures of Tom Sawyer

Games Beaten: 389/709

Genre: Action

Goal: Defeat Injun Joe (Stage 6)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Mississippi joen varrella sijaitsi koulu jonka luokkahuoneessa eräs poika on vaipunut unimaailmaan. Tämä pieni seikkailija on Tom Sawyer, pelin sankari! Tomin viikonloppuharrastukset hänen ystävänsä Huckleberryn kanssa ovat tunnettu ympäri maailmaa.

Jopa tämän päivän nokosien aikana hän uneksii super seikkailusta Mississippi joella puisella lautallaan. Nukkuessaan Tom aloittaa seikkailunsa hylätyssä merirosvolaivassa. Kun merirosvot ja suuri mustekala on tuhottu, avartuu suuri joki hänen edessään.

Jokainen hetki Tomin seikkailuissa on vaaroja täynnä. Ilkeät viholliset ja heidän apurinsa yrittävät estää Tomia pääsemästä päämääränsä - saamaan Becky Thatcher turvaan. Onnistuuko Tom voittamaan pahimman vihollisen, Injun Joen ja saamaan Beckyn pelastettua? Kohtalo on sinun käsissäsi!

Tällä kertaa lähdetäänkin vuonna 1876 ilmestyneen kirjan pariin. Ei nyt sentään ihan niin kauas vaan vuonna 1980 ilmestyneeseen piirettyyn joka on mitä todennäköisemmin väsätty kirjan pohjalta. Minä näistä mitään tiedä kun kumpikaan ei ole tuttu.

Lähimmän kosketuksen sain Tom Sawyeriin tämän pelin myötä. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta ei mikään ihan jätekasakaan - jotain siltä väliltä.

Kuuden kentän pituinen seikkailu loputtomilla continueilla. Mikään ihan helppo lasten peli tämä ei ole, sillä henki lähtee yhdestä iskusta ja kentissä ei jatkopaikkoja ihan liikaa löydy. Muutaman elämän voimin pitäisi kenttä läpäistä, sillä Game Overin sattuessa joutuu kentän alkuun.

Ihan perinteistä tasoloikkaa ilman sen kummempia krumeluureja. Kentissä edetään vihollisia tuhoten ja tasoilla hyppien. Lopussa odottaa jokin pomovastus, todella tuttua ja turvallista!

Tomin perusase on kivi joita hän viskoo komeassa kaaressa. Hyppäämällä heittotarkkuus paranee, sanoo ohjekirja, mutta en oikein allekirjoita tätä, sillä ihan tuurilla roiskimista kivien heittely pääsääntöisesti oli.

Kivien lisäksi jotkin viholliset saattavat pudottaa ritsan jolla pystyy ampumaan täysin suoraan ja pidemmälle. En ole ihan varma onko ritsan käyttö rajoitettu aikarajaan vai ammusten määrään, mutta kuitenkin se hävisi tietyn ajan päästä.

Ei mikään kovin kummoinen vekotin, joihinkin vihollisiin oli jopa hankalampi osua ritsalla kuin kaaressa lentävällä kivellä.

Viholliset pudottivat T-kirjaimia ja niitä kun kerää 20 kappaletta, sai lisärin. Joskus jos oikein hyvä tuuri kävi, vihollinen pudotti sydämellä varustetun tavaran. Tämä antaa Tomille hetkellisen kuolemattomuuden ja sen avulla pystyi juoksemaan pitkän pätkän kenttää eteenpäin liikoja välittämättä.

Heti ensimmäinen kenttä tuntui aika haastavalta, sillä kivellä osuminen vihollisiin ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Ohi heittämisen jälkeen sai vielä toisen mahdollisuuden yrittää jos juoksi niin pitkälle karkuun kuin ruudun scrollaus antoi myöten. Yleensä nämä ohiheitot päättyivät kuolemaan.

Paras taktiikka oli vain hyppiä ja roiskia kiviä ympäriinsä, yleensä ne tuurilla osui johonkin viholliseen. 

Pelin toinen kenttä erosi huomattavasti muista koska se oli eräänlainen Shooter. Kauniin sinisessä Mississippi joessa matkaa tehdään puisella lautalla heitellen kiviä viattomiin luontokappaleisiin. Lautan päällä pystyi myös hypätä ja tätä tarvitsi muutamissa kohdissa jotta pääsi jonkin rämeikön yli. Hypyn kanssa sai kuitenkin olla tarkkana, sillä Tom ei automaattisesti laskeutunut lautalle vaan hänet täytyi itse ohjata oikeaan kohtaan.

Loppukentät ovatkin sitten ihan perinteistä tasoloikkaa eri teemoilla varustettuna. Löytyi metsä, kummitustalo, taivas ja synkkä luola. Olin taivaskentässä jumissa luokattoman pitkään kun loppupuoliskon lohikäärmeet ja tulivuoret olivat liian arvaamattomia. Kohtia ei voinut oikein treenatakaan kunnolla yhden osuman kuolemien takia.

Kenttien ollessa hankalan puoleisia, itse pomot eivät sitä olleet. Kuolin ainoastaan kerran kolmannen kentän apinapomoon, muut menivät ensimmäisellä yrityksellä läpi. Pomoilla ei pahemmin kuolemattomuusaikaa ollut ja niitä pystyi tykittämään jatkuvalla kivisateella kunnes viimein kuolo korjasi.

Kun olin viimein selvinnyt viidennestä eli taivaskentästä, viimeinen taisto ei ollutkaan ihan niin paha vaikka jatkopaikat loistivat poissaolollaan. Tästä synkästä luolasta tuli vahvasti mieleen ensimmäinen Adventure Island koska myös siinä on tälläinen kiviluolasta jääluolaan -tyylinen ratkaisu. Grafiikatkin ovat hyvin samantyyliset.

Kentän lopussa on aika paha selviytymis -osio, missä täytyy väistellä ja tuhota tulilohikäärmeitä. Onneksi tämä meni ensimmäisellä yrityksellä läpi. Enää pieni kävely ja olin silmätysten Injun Joen kanssa.

Joe ratsasti jonkinlaisella vesiliskolla ja ampui nuolia jousipyssyllään. Nuolia oli naurettavan helppo väistää eikä yksikään käynyt edes lähellä. Luultavasti jos tässä taistelussa meni kuolemaan, olisi joutunut kentän alkuun. Ei varmasti olisi tulilohikäärmeet menneet niin hienosti enää toisella yrityksellä.

Ihan ok peli! Hieman hiomaton, mutta kyllähän tätä nyt pelasi. Olisipa tässä ollut pieni energiapalkki, meno olisi ollut huomattavasti mukavampaa.