Wheel of Fortune Junior Edition

Games Beaten: 374/709

Genre: Party

Goal: Win a Single Game (Round 4)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Mitä ihmettä, tämänhän piti olla joku lasten Onnenpyörä. Seitsemästä ikävuodesta ylöspäin...paskat sanon minä.

Tämä oli yhtä hankala kuin nuo vanhemmille tarkoitetut Onnenpyörät. Vahvasti epäilen, että seitsemänvuotiaat tai hieman siitä ylöspäin osaisivat veikata vastaukseksi "Damascus Syria" :D

Säännöt ovat samaa peruskauraa kuin muissakin Onnenpyörissä ainoana erona on, että kolmas kierros käydään ns. nopeuskierroksena. Tällä kierroksella ainoastaan tietokone pyöräyttää kerran onnenpyörää ja sen mukaan määräytyy konsonanttien arvo. 

Vokaaleja voi valita ilman maksamista. Hieman omituinen ja turha kierros, olisin mielummin pelannut kolme normaalia kierrosta.

Tätä peliä sai yllättävän monta kierrosta yrittää ennen kuin meni läpi koska sanojen hankaluus pääsi yllättämään täysin. Aina en edes selvinnyt finaaliin asti kun tietokonevastustajat arvailivat sanoja hyvään tahtiin.

Pääpalkintokierrokselle selviää vain eninten rahaa kerännyt pelaaja. Ennen arvaamista tehtävän alussa valitaan viisi konsonanttia ja yksi vokaali. Yleensä kävi niin huono tuuri, että vain muutama ruutu avautui ja oli lähes mahdotonta saada sanaa oikein. 

Tarpeeksi monta kierrosta kun tätä jaksoi jauhaa, niin viimein tuli tarpeeksi helppo sana ja oikeilla kirjainvalinnoilla aukesi monta ruutua! Sana oli niinkin helppo kuin "Santa Claus". Tässä oli mielestäni sitä lasten Onnenpyörään sopivaa matskua :D

Palkinnoksi tästä huikeasta arvauksesta sain matkan Disney Worldiin ja ilmeisesti hieman psykoottisen Mikki Hiiren hellään huomaan.

Ihan hauska näitä Onnenpyöriä on silloin tällöin pelailla, mutta Rare olisi voinut hieman miettiä tämänkin pelin vaikeustasoa. Varmaan aikoinaan nämä kaikki Wheel of Fortunet koodattu samaan saumaan ja sitten vain heitelty eri nimet peleille :D

Archon

Games Beaten: 373/709

Genre: Strategy

Goal: Beat Your Opponent

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Valo ja pimeä, nämä kaksi voimaa on lukittuna ikuiseen taisteluun herruudesta. Eri puolien joukkoja hallitsee velho ja noita jotka upeilla taikavoimillaan johdattaa myyttisiä petoja ja legendaarisia sankareita.

He kohtaavat taistelukentällä, jossa otetaan mittaa kumpi lopulta hallitsee, valo vai pimeys.

Eräänlainen shakin variaatio kyseessä. Tätä pelatessa ei onneksi tarvitse tietää shakista mitään, sillä millä tahansa nappulalla pystyy liikkumaan miten lystää, ainoastaan etenemismatkat vaihtelevat.

Ideana on tuhota kaikki vastustajan ukkelit pois laudalta. Nappuloita eli ukkeleita tässä on kaksi enemmän kuin shakissa, mutta shakin tyyliin eturivi koostuu pelkästään samoista nappuloista.

Eturivin ukot eivät osaa muuta kuin huitoa miekalla tai ryhmysauvalla. Takarivin tyypit muutamaa lukuun ottamatta ovat ampujia, jotkin heistä käyttää jousipyssyä, jotkin taas luottaa magian voimaan.

Pelin alussa valitaan haluamansa joukkue kahdesta vaihtoehdosta ja luonnollisesti pelin teeman mukaan joukkueet ovat valo tai pimeä. Tällä kertaa luotin valon voimaan, sillä heidän arsenaalinsa vaikutti kiinnostavammalta. Kuka nyt ei haluaisi olla joukkueessa missä on kaksi yksisarvista!

Tässä pystyi voittamaan myös asettamalla omat nappulat viiden voimaruudun päälle jotka sijaitsivat eripuolilla pelilautaa. Yksi voimaruutu on aina vastustajan päänappulan alla joten sen kimppuun pääseminen on hankalampi homma. En edes tiennyt tästä voimaruutu taktiikasta ja se tulikin vahingossa vastaan läpäisyn jälkeen katsellessani Arcus87:n Speedrunia.

Kun kaksi ukkoa kohtaa pelilaudalla, siirrytään taisteluruutuun. Ideana on saada toisen hahmon energiat nolliin keinolla millä hyvänsä. Tässä taisteluruudussa on pelin ainoat action -kohdat ja pääsee oikeasti pelaamaan nappuloiden siirtelyn sijaan.

Taistelukentällä on esteitä joiden taakse pystyy suojautumaan jotta esimerkiksi ammukset eivät osu. Tämä on hieman kusisesti toteutettu ja välillä ammukset tunkeutuivat esteiden läpi. Myös hahmot välillä "muljahtelevat" esteiden läpi tai oudosti siirtyy johonkin toiseen kohtaan jos hankaa itseään estettä vasten.

Oikein ei voinut koskaan luottaa miten hahmot käyttäytyivät taistelukentällä. Hieman kaaoksen omaista glitchailua. Taistelun voittaja pysyy pelikentällä ja häviäjä poistuu, perus settiä. Tässä on myös mahdollista kuolla samaan aikaan jolloin molemmat nappulat poistuvat laudalta.

Hamosta riippuen niillä on tietty määrä energiaa taistelun alussa joka tuo hyvän edun. Taistelut olivat hieman heikosti toteutettu myös hitboxien osalta, sillä ne olivat vähän mitä oli ja kuolemattomuus framejen puuttumisen vuoksi vastustaja saattoi saada meikäläisen nappulan todella ärhäkästi hengiltä.

Tuntui, että taistelut päättyivät voittoon enemmän tuurin kuin taidon ansiosta. Tuntumaa toki ajan kanssa kertyi vihollisten ammusten väistelyyn, mutta koskaan se ei ollut täysin varma homma.

Aluksi lähdin aivan liian aggressiivisella otteella peliin ja turpaanhan siinä tuli jatkuvasti. Ihmettelin, miksi vastustajan ukkeleilla on aina paljon enemmän energiaa taisteluruuduissa kunnes viimein kävin lukemassa ohjekirjaa.

Sieltä selvisi, että kun ukot ovat omanvärisessä ruudussa, on heillä reilu etu taistelutilanteessa - käy järkeen. Laudalla on myös neutraaleita ruutuja jotka eivät ole kummankaan joukkueen. Neutraalit ruudut vaihtavat väriä ja välillä saa todella hyvän edun jos ne ovat oman joukkueen värisiä. Väriä muuttaneella ruudulla kököttävän vastustajan nappulan sai yleensä melko helposti hengiltä.

En oikein oivaltanut miten neutraalit ruudut vaihtavat väriä, ne vain välillä olivat vastustajan hallussa, välillä taas minun :D

Paras taktiikka on pysytellä omanvärisissä ruuduissa ja odotella vihollisen hyökkäystä tai neutraalien ruutujen vaihtumista oman väriseksi jolloin sai varmemman hyökkäyksen tehtyä.

Kummallakin joukkueella on yksi päänappula; valolla velho ja pimeällä noita. Näillä nappuloilla pystyi käyttämään taikoja esimerkiksi siirtämään jonkin nappulan suoraan tiettyyn paikkaan tai herättämään kuolleen nappulan henkiin.

Tämä lysti ei kuitenkaan ollut ilmaista ja päänappulan energiat kuluivat aina taikoja tehdessä. Myös jokaista taikaa pystyi käyttämään vain kerran. Itse en tähän leikkiin ryhtynyt lainkaan, sillä ajatus oman loistavan pelinappulan huonoista energioista ei ollut mieluisa.

Tietokone tykitti kaikki loitsut ja sen päänappula olikin heikossa hapessa koko loppupelin ajan.

Muutaman räpellyspelin jälkeen ryhdyin käyttämään jumitustaktiikkaa ja pysyin vain omanvärisillä ruuduilla. Odottelin tietokonetta, että se siirtäisi omat nappulansa neutraalille alueelle ja neutraalin alueen väri vaihtuisi minun joukkueeni väriin. Kun näin tapahtui, hyökkäsin päälle.

Taktiikka toimi loistavasti ja muutamia turhia kuolemia lukuun ottamatta sain vastustajan nappulat kaatumaan yksi toisensa jälkeen. Onneksi tietokone ei koskaan harrastanut tätä samaa jumitusta, sillä pattitilanne olisi ollut enemmän kuin todennäköistä.

Lopussa tietokoneella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyökätä minun nappuloihini mitkä seisovat turvallisesti omanvärisillä ruuduilla. Parit ammukset ja tietokoneen nappulat olivat tuhottu.

Tämähän oli alkujärkytyksen jälkeen ihan mainio tekele. Hieman pisteitä laskee kieli poskella tehty taisteluruutu. Tämän koodaamiseen kun olisi enemmän panostettu, peli olisi ollut huomattavasti hauskempi.

Kaksinpelinä todennäköisesti mukavaa hupia, sillä tietokoneen typerästi liikkuvat nappulat loistavat poissaolollaan.

Super Cars

Games Beaten: 372/709

Genre: Racing

Goal: Finnish 27 Tracks (3 Classes)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 6/10

Tuntuu siltä, että nämä jäljellä olevat ajelupelit ovat sieltä jätelaarin alimmista kerroksista. Luokatonta paskaa on tämäkin peli.

Pelin nimi "Super Cars" ei vastaa yhtään todellisuutta. Mielessä oli hieman toisenlainen kokemus. Hidasta ja tönkköä ajamista, ei vauhdin hurmasta tietoakaan.

Peli on siis lintuperspektiivistä kuvattu 27 kisan pläjäys. Graafisesta ilmeestä ja kuvakulmasta tuli hieman mieleen Micro Machines, mutta kaukana ollaan siitä.

Ajohommat on jaettu kolmeen eri ajoluokkaan ja jokainen niistä sisältää yhdeksän kisaa. Kisoissa täytyi tulla vähintään kolmanneksi tai muuten meno katkesi samantien.

Kun nämä yhdeksän kisaa on suoritettu onnistuneesti, siirrytään seuraavaan ajoluokkaan. Tässä välissä saa onneksi salasanan ja ei peliä tarvitse ihan täysin alusta aloittaa.

Kieltämättä erikoinen ratkaisu, että yhdeksän kisan putki täytyy suorittaa onnistuneesti jotta pääsee eteenpäin. Välillä tuon kolmannen sijoituksen saavuttaminen oli työn ja tuskan takana.

Kisat pystyi ajamaan missä järjestyksessä itse halusi mikä on pelin harvoja hyviä puolia.

Vaikka vähintään kolmanneksi täytyi tulla jotta meno jatkuisi, voitosta kannatti taistella kynsin ja hampain. Mitä paremmalle sijoitukselle selvisi, sai isomman voittopotin. Voitosta irtosi 20 000, toisesta sijasta 10 000 ja kolmannesta 5000 dollaria.

Rahaa voi törsätä auton paranteluun tai jos on saanut reilumman tukun kasaan, pystyi sijoittamaan täysin uuteen autoon. Autoja löytyy yhteensä kuusi kappaletta ja jostain ihmeen syystä myynnissä on myös auto, millä peli aloitetaan :D

Autoa täytyi korjata ja virittää jokaisen kisan jälkeen. Kisoissa kun tulee kolhuja ja polttoainetta kuluu, täytyy kaikki fiksata seuraavaa kisaa varten. Moottori, auton kori, renkaat ja tankkaus olivat neljä perushuoltotoimenpidettä jotka oli hoidettava. 

Aina näitä kaikkia ei tarvinnut huollattaa, sillä joissain kisoissa esimerkiksi renkaat kuluivat hitaasti. Jos jokin näistä petti kesken kisan, tuttu ja turvallinen Game Over ilmestyi ruutuun ja pääsi aloittamaan ajoluokan alusta.

Perushuoltojen lisäksi autoa pystyi virittämään jos siihen vielä rahat riittivät. Löytyi ohjaustehostinta, turboa, parempaa keskinopeutta, luistonestoa ynnä muuta mukavaa. Enimmäkseen tuli ostettua ohjaustehostinta ja parempaa keskinopeutta. 

Jännä, että nämä piti jokaisen kisan jälkeen ostaa uudelleen, vaikka ajaisi samalla autolla. Huomasin vasta pelin loppupuolella turbon hienouden ja olisin ehdottomasti ostanut sitä alusta saakka jos olisi tajunnut paremmin testailla.

Oikein pistää ärsyttämään kun muistelee pelikokemusta. Jos minulla olisi aito pelikasetti tästä pelistä, olisin varmaan heittänyt sen ikkunasta pihalle pelaamisen aikana. Buginen, epäreilu ja ei millään tavalla miellyttävä pelikokemus.

Ehdottomasti ärsyttävin asia tässä oli muut kilpakumppanit. Niiden keskinopeus on aina hitaampi kuin pelaajan, mutta ongelmaksi muodostui ohitustilanteet. Auton ohjaus on liian herkkä ja jäykkä yhtä aikaa, todella hankala selittää tätä ohjattavuutta.

Jos vastustaja törötti lähes keskellä tietä, oli todella hankala tehdä pieni korjausliike sivumpaan jotta pääsi ohi. Jos osui vastustajan autoon, oman auton vauhti hidastui ja jos osui laitaan, oman auton vauhti hidastui. Ajaminen oli uskomatonta töksähtelyä jatkuvasti. Tietysti pelaaja aloittaa jokaisen kisan viimeiseltä sijalta joten aina oli päästävä muiden ohi.

Myös ratojen suunnittelu ei ollut selkeästikään tehty tämän pelin oudoille kontrolleille sillä ne sisälsivät todella paljon mutkia. Isolla prosentilla käännös jäi joko liian myöhäiseksi tai sen teki liian aikaisin. Lopputulos oli kuitenkin sama; töksähtelyä.

Muut kilpakumppanit olivat myös kovia huijaamaan. Radoilla olevat öljyläikät ja vesilammikot eivät olleet heille mikään este, pystyi suoraan ajamaan ilman mitään ongelmia. Eivät he aina huijanneet, mutta monesti tätä tapahtui. Omalla kohdalla tämä ei tietenkään toteutunut ja välillä kävi niinkin, että vaikka ei edes osunut läikkään, auto pyörähti. Luistonesto pelasti onneksi tältäkin, sillä vesilammikoista ei enää pyörähtänyt lainkaan ja öljyläikistä pyörähdyksen jälkeen meno jatkui aina oikeaan suuntaan.

Yhdessä loppupuolen kisassa kävi todella hieno bugi - kilpakumppani onnistui jotenkin työntämään minun autoni seinän läpi ja olin huomattavasti muita autoja edellä. Kierros- ja sijoituslaskurit hävisivät näkyvistä. Ajoin kuitenkin huvikseni kierroksen ja maaliviivan ylitettyäni olin viimeisellä sijalla ja samalla kierroksella kuin aikaisemmin.

Todella hyvä, että tässä pystyi ajamaan kisat missä järjestyksessä halusi, sillä hankalimmat ensin ajamalla pystyi tasoittamaan rahatilannetta hieman helpommilla kisoilla. Huoltaminen oli kallista ja jos jatkuvasti sijoittui kolmanneksi ei rahat riittäneet kaikkiin huoltoihin. 

Ensimmäisessä ajoluokassa voittoja ropisi tiuhaan tahtiin ja aloinkin panostamaan parempiin autohiin. Onnistuin ajamaan niin hyvin, että hallussani oli kolmanneksi paras auto! Siirryin toiseen ajoluokkaan ja se ei mennytkään kerralla purkkiin. Eipä muuta kuin salasanaa sisään ja uudelleen yrittämään. Ensimmäistä kisaa aloittaessani huomasin, että autoni oli vaihtunut huomattavasti huonompaan.

Ilmeisesti tässä on haettu, että tietyillä autoilla ajetaan tiettyjä ajoluokkia. Tavallaan ärsyttävää, mutta tavallaan myös hyvä juttu jos ei ole onnistunut keräämään tarpeeksi rahaa parempaa autoa varten, nyt sen saa periaatteessa "ilmaiseksi".

Aikani ajeltua toista ajoluokkaa tällä huonommalla autolla, huomasin, että autollahan pärjää aivan mainiosti kilpakumppaneita vastaan. Näemmä sama millä autolla ajaa kun on kuitenkin aina muita nopeampi. Tästä sainkin idean, että hitot auton ostamisesta, käytän rahani vain auton huoltamiseen ja virittämiseen.

Ratkaisu kannatti ja selvitin tieni viimeiseen, kolmanteen luokkaan. Kolmannessa luokassa sain jälleen ihastella Game Over -ruutua, mutta samapa se, koska päättelin, että saan käyttööni kolmanteen ajoluokkaan tarkoitetun auton. Näin tosiaan kävi, ilman mitään ostamista sain ilmaiseksi paremman auton :D

Kolmannessa ajoluokassa en edes enää harkinnut parempien autojen ostamista vaan ostin aina huoltoa ja viritysosia. 

Tässä viimeisessä ajoluokassa kilpakumppaneita on muutama enemmän kuin aikaisemmissa ja ongelmaksi muodostui tämä surullisen kuuluisa ohittaminen. Kolmanneksi olisi päästävä ja se tarkoittaa vähintään kolmen auton ohittamista. Game Overin jälkeen käytössä on vain 5000 dollarin aloitussumma ja ajattelin vaihtaa taktiikkaa viritysosien suhteen.

Ohjaustehostin on pakollinen ostos, mutta mitä sen kaveriksi? Halusin kokeilla jotain muuta kuin keskinopeuden parantajaa ja katseeni osuikin parempiin jarruihin. Rahani eivät kuitenkaan riittäneet ja budjetti jäi satasen vajaaksi. Täytyi pohtia uudelleen mitä sitä tekisi.

Turboa en ollut pahemmin kokeillut aikaisemmin ja siihen riitti rahat joten otin sen testiin. Turbo olikin napakymppi, nyt ei enää toisiin autoihin tai laitoihin törmäily haitannut niin paljoa kun auto kiihtyi nopeasti takaisin huippunopeuteen. Johan alkoi voittoja tulemaan tässä vaikeimmassa kolmannessa ajoluokassakin!

Taktiikkana minulla oli, että ajan hankalimman, kahdeksannen kisan ensimmäisenä, koska siinä oli todella vaikea päästä edes kolmannelle sijalle sillä rata on mutkaa mutkan perään. En tiedä mitä hyvää olen tehnyt kun minua siunattiin aivan satumaisella bugilla. Olin tapani mukaan hyvin häntäpäässä ajelemassa kun jostain syystä kisaa johtanut auto jäi jumiin keskelle tietä.

Tästä seurasi ketjureaktio ja ei aikakaan, kun kaikki kisassa olleet autot olivat tässä samassa bugisessa läjässä :D Sain ajella yksin kisan loppuun! Vaikka tätä bugia ei olisi tapahtunut, turbon avulla olisin kuitenkin selvittänyt tieni mestariksi, mutta loistavaa ylimääräistä palkintorahaa.

Turbon avulla muut kisat menivät kuin vettä vaan. Viimeisessä yhdeksännessä kisassa sai olla tarkkana, sillä hyvin mutkainen rata oli hankala ajaa. Lopulta sijoituin kolmanneksi, juuri sille viimeiselle mahdolliselle karsintasijalle.

Aivan järkyttävä peli, tämän pelin tekijät eivät tiedä hauskuudesta mitään. Ei tästä pahemmin mitään hyvää sanottavaa ole, musat olivat ihan bängerit ja tuo loppupään mahtava bugi pisti naurattamaan.

Phyi!

Gun.Smoke

Games Beaten: 371/709

Genre: Shooter

Goal: Defeat Wingate (Stage 6)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Bille Bob palaa takaisin pieneen kullankaivajien kylään juuri pahimpaan kultakuume-aikaan. Pelottomalla Bille Bobilla on tavoitteena päästä eroon kultaa ryöstelevistä ryökäleistä. 

Erittäin mielenkiintoisella idealla varustettu shooter! Useasti tämän tyylisissä peleissä lennellään avaruudessa räiskien avaruusaluksia ja muukalaisia.

Pelissä ei lennelty avaruudessa vaan käveltiin ja vielä villissä lännessä. Todella hauskasti pyörä on keksitty uudelleen.

Pelissä räiskitään menemään Billie Bob -nimisellä cowboylla jonka tarkoituksena on saada pahikset käpälälautaan. Kenttiä tässä pelissä on kuusi kappaletta, mutta jos haluaa täydellisen lopun suorittaa, täytyy peli pelata kolme kertaa läpi.

Jälleen näitä hieman kyseenalaisia pelin pidentämismetodeja mitä aikoinaan käytettiin. Palkintona tästä kolmen rundin väännöstä on vain "The End" -teksti muuten ihan samanlaisella lopulla kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Totta kai tämä oli suoritettava koska en olisi muuten saanut mielenrauhaa :D

Yleensä shooter peleissä pystyy tykittämään vain yhteen suuntaan, mutta tässä ampumiskulmia on kolme kappaletta. Vasemmalle yläviistoon ampuminen tapahtui B-napista ja oikealle yläviistoon A-napista.

Suoraan ammuttaessa täytyi painaa molemmat A sekä B-nappi pohjaan. Tätä tuli yllättävän vähän käytettyä, sillä jotenkin molempien nappien samanaikainen painaminen tälläisessä pelissä tuntui hieman luonnottomalta. Lähes kaikki viholliset sai hoideltua ampumalla viistoon.

Kun on tämän tyyppisestä pelistä kyse, totta kai power-upeilla on iso merkitys. Bootseja keräämällä lisättiin kävelynopeutta ja kivääreitä keräämällä ammuksen lentomatkan pituutta. Molempia pystyi päivittämään neljä kertaa ja ne todella helpottivat etenemistä.

Kuolemasta menetti osan keräämistään power-upeista ja sen kyllä huomasi. Meno ei ollut läheskään niin sulavaa. Kun luodit eivät kantaneet kovin kauas, joutui menemään pelottavan lähelle vihollisia ja niiden ammuksia.

Power-uppeja löytyi kävelyreitin varrella olevista tynnyreistä jotka aukesivat kun ne pumppasi täyteen lyijyä. Näiden lisäksi tynnyreistä saattoi löytyä punaisia tai sinisiä Yashichi -symboleita. Punainen antoi lisärin ja sininen hetkellisen kuolemattomuuden. 

Pelihän on siinä mielessä reilu, että tässä on loputtomat continuet. Kuitenkin Game Overista rangaistaan sen verran, että kaikki keräämäsi rahat häviää kuin tuhka tuuleen. Raha on tässä pelissä todella tärkeää sillä sen avulla voi ostaa monia erilaisia hyödykkeitä.

Kenttien varsilta löytyy pari erilaista kauppiasta jotka myyvät hyvää tavaraa. Toinen myy aseita ja toinen hieman uniikimpaa tuotetta. Aseita kannatti ostaa vaikka ne suhteellisen hintavia olivatkin sillä pomot kaatuivat helposti niiden avulla.

Ihan perus kentässä lisäaseita ei pahemmin tullut käytettyä, sillä jos asetta käyttäessä meni kuolemaan, menetti aseen ja oli löydettävä uusi kauppias jolta ostaa korvike. Aseissa on myös rajatut ammukset toisin kuin perus tussarissa joten käyttöä kannatti todellakin harkita.

Asekauppias myi aseiden lisäksi Smart Bomb -nimistä pommia joka toimi ikään kuin lisäenergiana. Bille Bob kuoli normaalisti yhdestä iskusta joten tämä oli tarpeellinen lisä. Smart Bomb tappoi myös kaikki ruudulla näkyvät viholliset! Täytyy myöntää, että en ensimmäisellä läpäisyllä edes tajunnut käyttää koko kapistusta :D

Smart Bomb pitää vielä jokaisen kentän jälkeen kytkeä uudelleen päälle jos sen onnistui kuljettamaan seuraavaan kenttään. Tämä pääsi monesti unohtumaan kohtalokkain seurauksin :(

Uniikimpaa tuotetta kauppaava sekatavarakauppias on myös todella hyödyllinen, sillä häneltä pystyy ostamaan hevosen! Hevonen kesti useamman iskun ja tämä yhdistettynä Smart Bombiin toi loistavan suojan. Harmi kun hevosta ei voinut kuljettaa kentästä toiseen ja täytyi aina löytää uusi kauppias jotta sen sai taas käyttöönsä.

Sekatavarakauppias myy myös Wanted -posteria jota ilman ei pääse pomon luokse. Kenttä looppaa loputtomasti ennen kuin on saanut posterin haltuunsa. Posterit ovat jäätävän kalliita ja harvoin niihin kannatti rahojansa tuhlata sillä on olemassa parempikin keino posterin saamiseen. Ensimmäisellä pelikerralla ostin posterin lähes jokaisesta kentästä kun en tiennyt paremmasta keinosta.

Jokaiseen kenttään on piilotettu posteri joka löytyy vain kun Billie Bobin ammukset osuvat siihen. Kun ammukset osuvat oikeaan kohtaan kuuluu pieni merkkiääni. Tätä ääntä oli kyllä välillä todella hankala kuulla kun ruudulla oli jos jonkinlaista möykkääjää. Posterien paikat ovat aina samoja joten aika nopeasti unohtui sekatavarakaupasta ostelu.

Hieman kyseenalainen ratkaisu, koska posterit löydettyään ei missään tapauksessa kannata rahojaan tuhlata kaupassa oleviin. Posterin ostamisesta ei kannata edes haaveilla Game Overin jälkeen, sillä överin hinnan vuoksi kentässä pitäisi pysyä hengissä muutaman loopin verran.

Tämä on lähes mahdoton ajatus koska jotta loopin pääsee läpi, joutuu investoimaan Smart Bombiin ja hevoseen jotka ovat myös aika hintavia. Kun taas on sekatavarakauppiaan luona, ei todennäköisesti ole varaa muuhun kuin hevoseen - kunnon noidankehä.

Ensimmäinen kunnolla hankala kenttä on ninjojen valloittama neljäs kenttä, Death Mountain. Tässä kentässä alkaa vihollisia tulemaan ruudun alareunasta siinä määrin, että kaiken ruudulla näkyvän asian väistely meni melkoiseksi kikkailuksi. En hirveästi fanita ruudun alareunasta tulevia asioita kun yleensä siellä tulee vietettyä aikaa väistellen muualla olevia vihollisia.

Onneksi näitä ruudun alareunasta tulevia ukkeleita pystyi manipuloimaan melko helposti. Paras taktiikka oli odottaa hetki kun ukko nousee ampumiskorkeudelle, kävellä hänen viereensä ja ampua nirrin pois. Aluksi tämä tuntui todella riskaabelilta, mutta taktiikka toimi yllättävän varmasti.

Isompien laumojen kanssa piti hieman taktikoida, sillä kaikki ukot oli saatava ruudun alareunasta ylös, ettei joku pääse vaivihkaa ampumaan. Nämä ruudun alareunasta tulevat ukot yhdistettynä hieman kapeaan vuorimaisemaan teki tästä todella hankalan kentän. Vaikeusaste pomppasi sen verran jyrkästi, että tämä täytyy ristiä pelin hankalimmaksi kentäksi. Kahdessa viimeisessä kentässä on kyllä paljon ukkoja, mutta niissä on enemmän tilaa toimia.

Ilman avustuksia kenttä on kunnon akrobatiaa ja Game Overin sattuessa mielummin painoi resettiä kun yritti väkisin vääntää kenttää läpi. Smart Bomb ja hevonen olivat ehdoton yhdistelmä. Kentän loppupuolella kuoleminen ei enää haitannut, koska siellä oli hieman enemmän tilaa toimia. Kentän lainsuojaton, nimeltään yksinkertaisesti pelkkä Ninja on onneksi helppo vastus.

Pelin pomot ovat mahtavia ja kaikki täysin erilaisia. Näihin lainsuojattomiin tuli säästettyä asekauppiaan erikoisaseet ja pomojen helapalkit sulivat mukavan tehokkaasti niiden avulla. Kuoleman jälkeen saa suoraan yrittää pomosta mikä on mainio juttu!

Pomotaistelussa häärää perusvihollisia joita ilmestyy ruudun reunasta tasaiseen tahtiin. Täytyi olla erityisen tarkkana, ettei osunut johonkin harhaluotiin kun keskittyi väistelemään pomojen ammuksia. Pomoista oma lempparini on toisen kentän Cutter Boomerang. Sen bumerangeja oli todella hauska väistellä!

Lainsuojattoman tappamisesta saa aimo tukun kahisevaa ja sitä pystyy hyödyntämään seuraavassa kentässä. Varovainen täytyi olla, sillä Game Overin jälkeen matka jatkui tyhjätaskuna.

Peli on alkuun yllättävän haastava. Tai no, en tiedä onko se loppupeleissä yllättävää, sillä shooterit eivät ole se vahvin genre itselle. Homma lähti rullaamaan kivasti ja muutamaa kuolemaa lukuun ottamatta olinkin jo neljännessä kentässä. Viimein se Game Over tuli kiitos ninjojen ja ruudun alareunasta tulevien ukkeleiden.

Yritin väkisin vääntää kenttää läpi - tuloksetta. Kauppiaat on sijoiteltu hieman vittumaisesti, sillä vaikka kaikki viholliset tappaisi ja rahat keräisi, ei ensimmäisellä loopilla onnistu keräämään tarpeeksi rahaa hevosen ostoon. Päädyin resettiin ja aloitin pelin alusta.

Uudella yrityksellä pääsin hevosen avustuksella kentän läpi! Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä hajua postereiden sijainneista ja ostinkin ne sekatavarakauppiaalta. Viides kenttä meni mukavasti ensimmäisellä yrityksellä, mutta matka katkesi viimeiseen, kuudenteen kenttään.

Tätä kenttää tulikin sitten tovi hangattua jotta se meni läpi. Sama ongelma tässäkin kentässä, raha ei riitä ostoksiin ensimmäisellä loopilla ja toiselle loopille selviäminen tuntui mahdottomalta. Sattumalta onnistuin löytämään piilotetun posterin ja vihollisten paikkojen opettelulla pääsin kuin pääsinkin viimeiselle pomolle asti.

Viimeinen lainsuojaton, Wingate ei ollut mitenkään erityisen hankala. Sain ukon maihin ensimmäisellä yrityksellä. Hommahan ei ollutkaan aivan vielä siinä ja ruudulle pamahtikin ukon kaksoisveli! No, taistelu oli täysin sama kuin veljeänsäkin vastaan ja sekin meni ensimmäisellä yrityksellä läpi.

Iloitsin jo pelin läpäisystä, mutta myöhemmin saman päivän aikana sain kuulla, että jos haluaa täydellisen lopun täytyy peli pelata kolme kertaa läpi :D Oli jo myöhä joten tämä sai odottaa seuraavaan päivään. Uudella pelikerralla aloin viimein käyttämään Smart Bombeja ja voi veljet miten jotkut hankalat kohdat helpottuivat sen avulla.

Mietin, että miten hankalaksi peli menee kahdella seuraavalla kierroksella kun ensimmäinenkin on jo suhteellisen kimuranttinen. Toisella kierroksella en huomannut minkäänlaista eroa vaikeusasteessa. Kolmannella kierroksella ukot liikkuivat aavistuksen nopeammin ja ampuivat hieman tiheämmin. Onneksi vaikeus ei noussut mitenkään överiksi.

Tämä kolmen kierroksen läpäisy meni niin hyvin, että ensimmäinen Game Over tuli vasta viimeisen kierroksen viimeisessä kentässä ja siinäkin hieman liian uhkarohkeiden ratkaisujen takia. Harmillista sinänsä, sillä peli olisi mennyt paljon nopeammin läpi ilman tätä kohellusta.

Viimeinen kenttä ilman hevosta oli erittäin hankala. Sentään yhden Smart Bombin sai ostettua kentän loppupuolella. Nopeiden ja useammin ampuvien ukkojen kanssa sai tosissaan kikkailla, että täpärästi selvisi hengissä.

Tovi siinä meni, mutta onnistuin raivaamaan tieni Wingaten luo. Olin säästellyt konekivääriä tätä kohtaamista varten ja hieman kuumotti jos menisin kuolemaan johonkin random luotiin...

En onneksi kuollut ja molemmat veljekset sai hyvin nippuun muutaman tuuriväistön saattelemana. Lopputekstien jälkeen tuli tuo herkullinen "The End" -teksti ja enää ei peli reagoinut mihinkään ohjaimen painalluksiin - seikkailu oli ohi.

Todella hyvä peli, nautin tämän pelaamisesta vaikka tässä muutama typerä suunnitteluvirhe onkin. Kolmen kierroksen pelaaminen tuntui turhalta, mutta eipä sitä tarvitse vääntää ellei ole tälläinen täydellisyyden tavoittelija. Lopputekstit kuitenkin rullaa jokaisen pelikierroksen jälkeen - kyllähän se lasketaan läpäisyksi.

Spelunker

Games Beaten: 370/709

Genre: Adventure

Goal: Enter the Pyramid at the End of the Cave (1 Loop)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Mittaamattoman arvokkaat aarteet odottavat sinua syvällä maan uumenissa. Sinun ja aarteen välillä on ansoja, esteitä ja levottomia kummituksia jotka ovat eksyneet reitiltänsä.

Sinun tehtävänäsi on tutkia luolaa ja etsiä avaimia jotka avaavat reittejä uusiin mysteerisiin alueisiin.

Tarina kertoo, että syvällä luolan uumenissa on legendaarinen pyramidi jonka sisällä arvokas aarre. Niin suuri, että et olisi osannut edes uneksia moisesta.

Pitkästä aikaa pääsin toivepelin pariin. Tämä Atarille alunperin ilmestynyt tekele on surullisen kuuluisa siitä, että pelihahmo ei siedä yhtään korkeista paikoista tippumista. 

Muuten tässä on ihan jämäkät ja hyvät kontrollit, putoamisen välttämiseen täytyi vain totutella. Jotenkin hassua, että esimerkiksi hissin tasolta täytyi vain varovasti pudottautua hyppäämättä tai muuten saattoi lähteä henki.

Peli on periaatteessa yksi iso luolasto, mutta tietyn väliajoin "kenttä" ikään kuin päättyy vaikka siitä ei fanfaaria ja lisäripalkintoa kummemmin ilmoiteta. Jos tällä menetelmällä haluaa laskea, niin peli sisältää neljä kenttää.

Tämä kuuluu sarjaan loppaavat pelit ja ensimmäinen looppi riitti läpäisyksi. Läpäisyn jälkeen testailin hieman seuraavaa looppia, mutta en oikein huomannut muuta eroa värimaailman lisäksi kuin että kerättävät avaimet olivat ilmeisesti näkymättömiä tai hyvin piilotettuja sillä en yhteenkään törmännyt.

Seikkailu keskittyy enemmän asioiden väistelyyn kuin hyökkäämiseen. Spelunker -äijällä on käytössään ase, mutta sillä tuhotaan vain silloin tällöin ruudulle ilmestyvä kummitus. Ase onkin melkoinen kapistus, sillä kummitus tuhoutuu tähtäämättä siihen lainkaan - riittää vain kun oikealta etäisyydeltä alkaa tykittämään.

Luolastossa lentelee lepakoita ja ne pystyy nirhaamaan flarejen avulla, mutta aika monessa tapauksessa homma oli turhaa, sillä lepakoiden pudottamat jätökset pystyi väistämään kohtalaisen helposti.

Kun tässä ilmakuolemat ovat todella yleisiä, pahimmat elämäsyöpöt ovat ihan perinteiset tasoloikkahypyt. Esimerkiksi hissiin, rotkon yli tai köyteen hyppääminen oli aina hieman jännittävä asia kun saattoi epähuomiossa hypätä hieman huolimattomasti. Henki lähti, kun hahmo tippui hahmon pituuden verran alaspäin :D

Peli ei sisällä loputtomia continueja ja elämiäkin vain muutama. Uusia paikkoja tutkiessa elemät kuluivat silmissä ja tämän vuoksi pelin alkuruutu tulikin kovin tutuksi.

Luolaan on ripoteltu kaikenlaista kerättävää ja osasta sai vain pisteitä. En näitä vaivautunut edes hakemaan koska tässä mitään ennätyspisteitä oltu tavoittelemassa vaan legendaarista arretta! Yksi tärkemmistä luolastosta löytyvistä kerättävistä on siniset ja punaiset avaimet. Ilman avaimia meno tyssää nopeasti lukittuihin oviin.

Muuta todella hyödyllistä kerättävää oli dynamiitti, energiakapselit, lepakoiden tuhoamiseen tarkoitetut flaret ja miracle -esineet. Dynamiitin avulla sai räjäytettyä lohkareita hajalle jotka estivät kulkemisen. Ohjekirjassa on selkeästi pommin kuva ja puhutaan dynamiitista, mutta mikäs se minä olen ketään tuomitsemaan.

Energiakapselit olivat myös todella tärkeitä, sillä ruudun yläreunassa rullaa aika Adventure Island -tyyliin. Mittari hupeni melkoista vauhtia, mutta onneksi yksi kapseli täytti koko mittarin kerralla :)

Miracle -esineet olivat ehkä omituisimmat kerättävät, sillä niiden sisältö määriytyi randomisti. Miraclesta saattoi saada energiakapselin, flareja tai jopa lisärin. Lisärit olivat se toivotuin asia, sillä peli ei niitä oikein muuten jaellut.

Pelihän ei ole kovin pitkä, mutta silti jatkuva kuoleminen alkoi ärsyttämään. Tarpeeksi kun samoja kohtia hankasi, alkoi niihin muodostua lihasmuisti. Välillä kävi loistava tuuri miracle -esineiden kanssa ja ne antoivat monia lisäreitä.

Helpotti kummasti tutkimista kun uskalsi hieman ronskimmin rynnätä kohti tuntematonta. Mitään viimeistä pomoa tässä ei ole, riittää kun astuu luolan lopussa olevan pyramidin sisälle.

Hieman omituinen peli kaiken kaikkiaan. Jos tässä ei olisi kuollut pienimpäänkin tiputukseen ja peli olisi sisältänyt useampia erilaisia kenttiä, tämä olisi ollut ihan kelpo teos. Nyt se jää valitettavasti keskiveroisen tasoiseksi yhden kerran läpäistäväksi peliksi.

Faria: A World of Mystery and Danger!

Games Beaten: 369/709

Genre: RPG

Goal: Defeat Dragon and Take the Legendary Sword to the King

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 7/10

Kauan sitten raivokasta velhoa vastaan käytiin taistelua kaukaisessa maassa. Velholla oli äärimmäisen julmia taikoja joita hän käytti kuningaskuntaa vastaan. 

Legioonittain sotilaita lähetettiin velhoa vastaan, mutta he palasivat kuninkaan luokse päihitettyinä ja häpäistyinä. 

Onneksi kuninkaan taikurit käyttivät taikaansa hyväksi ja onnistuivat luomaan lohikäärmeen. Kun kuningaskunnalla oli lohikäärme apunaan, mitään harmia ei koituisi kansalle eikä sotilaille.

Taikurit olivat voitokkaita ja onnistuivat lohikäärmeen avulla päihittämään velhon. Kuningas käski taikureiden haudata velho erikoisen miekan sisälle. Pieni kuningaskunta oli turvassa velholta ja kansa iloitsi jälleen!

Taikurit kertoivat kuninkaalle, että "jos velho koskaan pääsisi karkaamaan erikoisesta miekasta, soturi kaukaisesta maasta olisi ainut kuka hänet pystyisi kukistamaan." Seuraavana päivänä taikurit olivat mystisesti kadonneet...

Miekkaa pitivät hallussa vain korkea-arvoisimmat virkamiehet ja perinne jatkui sukupolvelta toiselle. Miekkaan haudattu velho mumisi itsekseen "jos joskus pääsen pakenemaan tästä vankilasta, pieni kuningaskunta saa kohdata raivokkaan kostoni!"

Sitten yhtenä päivänä, Farian kuningaskunnassa jotain omituista oli ilmassa...

En ollut tälläisestä RPG-pelistä ennen kuullutkaan. Olin myös hienosti onnistunut välttämään pelin Let's Playt ja Speedrunaukset.

Hyvin simppelistä seikkailusta on kyse - Farian alueella pyörimistä ja esineiden keräämistä dunkkujen virkaa toimittavista torneista.

Tätä pelaillessa minulle tuli mieleen peli nimeltä Crystalis jonka läpäisin hieman päälle vuosi sitten, mutta ei näillä kahdella ole mitään yhteistä. Tuurilla on tullut samantapaisia elementtejä mukaan.

Kun lähdin peliä pelaamaan, pyörin ensimmäisen kylän ympärillä hyvän tovin haalien rahaa ja expaa leveleitä varten. Halusin heti alusta pitäen panostaa varusteiden laatuun ja keräsin rahaa parhaimpiin mitä ensimmäisen kylän kaupasta löytyi.

Ensimmäiseen kauppaan oli laitettu yllättävän paljon valinnanvaraa. Tämä varmaan siksi jos halusi heti lähteä seikkailemaan, ei tarvinnut jäädä keräilemään rahaa varusteita varten.

Asekaupan lisäksi kylistä saattoi löytyä tallennusmesta, sekatavarapuoti, taikapuoti ja parantola. Näitä kaikkia ei ollut läheskään kaikissa kylissä ja mikä oudointa, tallennusmestaa ei löytynyt jokaisesta kylästä.

Yhdessä loppupuolen kylässä oli tallennustusmestoja oikein kaksin kappalein ja pienen kävelymatkan päässä olevassa kylässä ei laisinkaan. Lieköhän bugin peijooni päässyt mukaan peliin :D

Pelin ohjekirjalle täytyy antaa erityismaininta, sillä se oli todella kattava värikkäine sivuineen. Löytyi maailmankartta paikkaselitteineen ja jokaisesta pelistä löytyvästä kylästä pieni vinkki jeesaavan saatetekstin kera.

Ohjekirja kertoo myös missä järjestyksessä kylissä pitäisi vierailla ja mitä niissä pitäisi tehdä. Todella yllättävä veto! Ei tarinan puolesta tarvinnut mihinkään läpimeno-oppaisiin turvautua kun katsoi vain vinkit ohjekirjasta :)

Ohjeista löytyi myös kattavasti tietoa kaikista aseista, suojista ja tavaroista. Tälläisen herkun pariin kun pääsi taas pitkästä aikaa, niin harmittaa kun nykyaikana ei oikein enää ohjekirjoihin panosteta, ellei kyseessä ole jokin indie -tekele.

Nämä suoraviivaiset RPG-pelit on mainioita kun niissä ei pääse etenemään oikeastaan kuin yhteen suuntaan. Tarvittavista esineistä vihjaillaan ja ne löytyvätkin helposti. 

Tässä pelissä kannatti jutella kyläläisille useammin kuin kerran, sillä esimerkiksi toisella kerralla he saattoivat sanoa jonkin uuden asian, jopa menoa edistävän vinkin!

Välillä kylien etäisyydet olivat todella pitkiä ja tallennusmestojen puuttuminen pisti ahdistamaan. Taisteluihin joutui jatkuvalla syötöllä ja sai olla tarkkana, että niistä selvisi hengissä. Kuoleminen ei nyt niin vakava juttu ollut, sillä se vei viimeisimpään tallennusmestaan missä oli vieraillut ja nappasi pienen siivun rahaa kylkiäisinä.

Joskus tätä kuolemista tuli käytettyä teleporttauksena ettei tarvinnut jotain todella pitkää reittiä kulkea takaisinpäin. Onneksi kuoleman jälkeen sai pitää kaikki keräämänsä esineet.

Vaikka taisteluita tulikin jatkuvalla syötöllä, niistä pääsi onneksi pakenemaan aina kun halusi. Kun kerta pakeneminen onnistui jokaisella kerralla, oli mukaan laitettu pieni jippo! Välillä taistelusta pakenemisesta rankaistiin jonkin asian menetyksellä.

Peli arpoi minkä asian tuli menettämään ja menetettäviä kohteita oli esimerkiksi energia, kulta ja expa. Välillä kun ei millään jaksanut taistella käytin tätä hyödykseni vaikkakin tiesin, että tulen menettämään jotain edellä mainituista.

Pelin ehdottomasti heikoin osuus olivat tornit joissa pomot sijaitsivat. Nämä mestat on rakennettu niin, että jokainen huone näyttää identtiseltä toistensa kanssa. Jokainen torni oli väriteemaltaan yhtä ja samaa. Eksymisprosentti oli katossa ja eksymistä tapahtui jatkuvasti.

Vaikka huoneista löytyi monia reittejä, ne oli lukittu ovien avulla. Ovet sai joskus harvoin avattua tuhoamalla kaikki viholliset ruudulta. Yleisin tilanne oli, että astui jostain avonaisesta oviaukosta toiseen huoneeseen ja takana lävähti ovi kiinni - takaisin samaa reittiä pitkin ei ollut mitään asiaa.

Yritin itsekseni selvittää ensimmäistä tornia ja siihen kuluikin aikaa tuntitolkulla. Vaikka kuinka pyörin ympäri mestaa, ei ratkaisua löytynyt ja päädyin aina samoihin huoneisiin. Päätin mennä Internetin ihmeelliseen maailmaan ja ottaa valmiit kartat käyttöön. 

Tämän pelin kohdalla ei ollut fiilistä alkaa itse piirtelemään mitään karttoja. Netistä kaivetuista kartoista ei suoraan nähnyt oikeaa reittiä, mutta se näytti kaikki huoneet ja kertoi mitkä ovet oli mahdollista avata.

Näissä torneissa oli vielä se ihana puoli, että ainoa keino joidenkin ovien avaamiseen on etsiä tornin uumenista patsas jota työntämällä ovet avautuvat. Muutoksen toteaminen oli hankalaa kun kaikki näytti samalta. Tuntui, että mitään ei olisi edes tapahtunut :D

Onneksi kartassa luki mitkä ovet mikäkin patsas avaa. Vaikka karttaa käytinkin, oli jotkin tornit silti älyttömän sekavia selvittää. Oikean reitin löytäminen kartasta oli todella tarkkaa hommaa. Monesti luuli katsoneensa oikean reitin, mutta joutui uudelleen raapimaan päätään kun vastassa olikin umpikuja.

Vielä kivana bonarina tornit sisälsivät salareittejä. Jotkin salareitit veivät oikeaan suuntaan. Salareitit olisi ollut helppo paikantaa jos olisi mennyt jynkyttämään jokaista seinää vasten, mutta c'moon, vähän taas tietynlaista pelisuunnittelua. Jos tästä jotain hyvää haluaa sanoa, niin tässä ei onneksi sentään tarvinnut pommittaa jokaista seinää auki toisin kuin Zeldassa. 

Jos vielä aikaisemmat tornit ei olleet tarpeeksi sekavia, pelin toiseksi viimeinen torni, Phantom Tower hoiti tämänkin osion kunnialla maaliin. Torni ei ollut kovin pitkä, mutta jos erehtyi menemään jostain väärästä kohdasta eteenpäin, alkoi huoneet looppaamaan. Varmaan todella kiva selvittää tälläistä itse, piirsi sitten karttaa tai ei :D

Vaikka itse tornit olivat todella hankalia, niiden lopussa olevat pomot eivät olleet kummoisia tapauksia. Ne sai kaadettua lähes samalla määrällä osumia kuin jonkun perus vihollisen. Pomon selätyksen jälkeen sai jonkinlaisen esineen jonka avulla peli taas eteni piirun verran.

Ei tässä juurikaan tarvinnut vinkkeihin turvautua suoraviivaisen pelityylin ja erittäin hyvän ohjekirjan takia. Pari kertaa kuitenkin joutui nettiin turvautumaan. Yhdessä tapauksessa olin unohtanut ostaa hyppykengät yhdestä kylästä.

Totta kai tämä kylä sijaitsi sellaisessa paikassa mihin ei sormia napsauttamalla päässyt. Onneksi takaisinpäin pääsi näppärästi kuolemaa hyödyntämällä. Viimeistä tornia ei voi läpäistä ilman hyppykenkiä ja kun niitä ei oikein tarvinnut missään vaiheessa peliä, jäi ne ostamatta.

Viimeinen torni oli kokonaisuudessaan aika hurja kokemus sekavuutensa vuoksi. Monet kerrat jouduin tornin aloittamaan alusta kun erehdyin menemään väärään paikkaan ja kun yritin raivata tietäni takaisin, henki lähti.

Viimeisessä tornissa viholliset olivat suhteellisen voimakkaita ja niitä kannattikin välttää, ellei niiden tappamisella saanut jotain ovea auki.

Useiden yritysten jälkeen viimein lohikäärme oli edessäni! Ensimmäinen yritys meni myttyyn, sillä en tajunnut seurailla miten paljon lohikäärmeeseen osuminen tekee vahinkoa - jälleen koko homma alusta.

Ennen kuin pääsee ottamaan uuden yrityksen tornia, joutuu sinne luonnollisesti kävelemään. Matkalle mahtuu pimeä sokkeloinen jääluola joka oli ensimmäisellä kerralla sekavan oloinen. Kun tarpeeksi oli samaa reittiä hangannut, meni luola ilman apuja läpi :)

Toisella yrityksellä olin tarkkana, etten osu lohikäärmeeseen. Seurailin myös energiatilannettani tarkasti ja olin varautunut useammalla energiantäytöllä. Eipä niitä edes tarvinnut, sillä lohikäärme kaatui yhtä helposti kuin aikaisemmatkin pomot.

Peli ei kuitenkaan ollut ihan vielä siinä vaan lohikäärmeen tappamisesta palkinnoksi saatu legendaarinen miekka piti kiikuttaa kuninkaalle. Ilmeisesti kunkku halusi varmistuksen, että lohari oli viimein tapettu.

Kun kunkku totesi miekan aidoksi ja antoi minulle hyväksynnän ottaa prinsessa matkaani, seikkailu oli siinä!

Hauska seikkailu kaiken kaikkiaan. Hieman nuo typerät itseään toistavat ja liian samantyyliset tornit rokottivat arvosanaa, mutta karttojen avulla niistäkin sai ihan ok tasoisen kokemuksen.

Tykkäsin pelin visuaalisesta ilmeestä ja hieman anime -tyylisistä hahmoista!

Hudson's Adventure Island

Games Beaten: 368/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Evil Witch Doctor (Area 8-4)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 8/10

Paha noitatohtori on kidnapannut ihanan Tinan Master Higginsin silmien edestä ja vienyt hänet Eteläisellä Tyynellämerellä olevalle saarelle.

Sinun tehtävänäsi on auttaa Master Higginsiä saamaan tämä kaunis prinsessa takaisin pahan kynsistä. Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo ja Master Higginsin täytyy taivaltaa läpi metsien, vuorien ja luolien joissa moni paha olento odottaa saapumistasi.

Pystyykö Master Higgins pelastamaan Tinan pahalta noitatohtorilta?

Jännästi ohjekirjassa puhutaan jostain prinsessa Leilanista vaikka Master Higginsin kultana on tunnettu ihanainen Tina. Loppukuvissakin Higgins myhäilee tyytyväisenä Tina vierellään. No, eipä siitä sen enempää.

Viimein otin työn alle tämän lapsuuttani piinanneen klassikon! Tätä tuli moneen otteeseen tahkottua piracartilta, mutta ei ollut toivoakaan, että pelin olisi päässyt läpi. 

Jos minulla olisi ollut ohjekirja hallussani, sen sisältämillä vinkeillä olisin ainakin paljon pidemmälle päässyt.

On tähän tullut tutustuttua hieman uudelleen noiden lapsuusaikojen jälkeen, sillä samaisessa 2015 järjestetyssä NES-Retromaailma -peliturnauksessa oli tämäkin peli mukana. Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman paljon pisteitä.

Tällöin pääsin huomattavasti pidemmälle kuin muksuna, mutta en kuitenkaan läpi asti.

Peli on kohtuullisen pitkä - kahdeksan maailmaa joissa jokaisessa on neljä kenttää. Master Higginsin täytyy siis kahlata 32 kentän verran ennen kuin löytää ihanan Tinansa. Master Higginsillä on aina nälkä ja hänen täytyykin syödä jatkuvasti hedelmiä ja juoda maitoa jotta ei henki lähtisi. Ruudun yläreunassa näkyy aika/ruokapalkki joka kuluu tasaista tahtia jos ei saa hedelmiä kitusiinsa.

Seikkailu alkaa vain muutaman lisärin voimin, mutta niitä saa kerättyä lisää pisteistä ja kentistä löytyvistä jemmatuista munista. Jos Game Over pääsee yllättämään pulskean seikkalian, peli alkaa täysin alusta.

Tämä oli se kompastuskivi mihin pienen Nintendo-fanin matka katkesi kultaisella 90-luvulla. Sama armottomuus koitui kohtaloksi myös peliturnauksen aikana.

Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu, Hudson Bee -figuuri. Ohjekirja kertoo, että ihan pelin ensimmäiseen kenttään on piilotettu tämä mehiläinen ja sen kerättyään aktivoi continue -koodin!

No huh huh, tämän kun olisi silloin muksuna tiennyt, olisi monet ärräpäät jäänyt sanomatta :D Peliä pystyy siis jatkamaan kun Game Over -ruudussa painaa vasemmalle ja Start-näppäintä. Peli vielä jatkuu täysin samasta kentästä mihin oli meno loppunut, loistavaa!

Peli alkaa mukavan leppoisasti perinteisellä tasoloikalla, mutta muuttuu jäätävän vaikeaksi millintarkaksi työskentelyksi. Jatko-osista poiketen, tässä ei saa dinosauruksia avukseen vaan täytyy turvautua omaan lihasvoimaan.

Sentään skeittilaudalla pääsee kikkailemaan, mutta se homma tässä pelissä on melkoista herran haltuun touhua ja homma päättyi yleensä rotkon pohjalle.  Myös vihollisesta toiseen viholliseen kimpoaminen hienolla domino efektillä kävi todella usein lautaa käyttäessä.

Ei tässä sentään ihan perinteisellä kirveellä tarvitse pärjätä sillä kentistä löytyviin piilotettuihin muniin on kätketty tuliammukset. Nämä ovatkin ehdottoman tärkeät jotta eteneminen olisi helpompaa. Tuliammukset pystyvät tuhoamaan lähes kaikki esteet mukaan lukien kivet ja päin vierivät lohkareet.

Ainoastaan nuotioihin ei tehoa muu kuin Honey Bee -kuolemattomuus. Tuliammukset kestävät kuolemaan asti niin kuin tässä kaikki muukin kerättävä.

Aseen menettäminen oli pahinta mitä tässä pelissä pystyi käymään. Jotkin kentät olivat niin julmia, että niistä ei saattanut löytyä lainkaan uutta kirvestä. Tai jos löytyi, se oli sijoitettu ihan kentän loppuun. 

Uskomattomia tasoloikka skillsejä vaati, että joistain tiukemmista kohdista pääsi ohi ilman kirvestä. Hieman typerää tälläinen pelisuunnittelu - yhdestä virheestä rankaistiin vähän turhan armottomasti :D

Onneksi sentään continue -kikalla sai yrittää kenttään loputtomasti ja onneksi vihollisten paikat onnistui muistamaan. Tuuriakin oli matkan aikana mukana, sillä muutamat todella hankalat kentät onnistuin päihittämään ensimmäisellä yrityksellä kirveen avustuksella. 

Jostain syystä aina ennen pomoa olevassa synkeässä metsäkentässä kirveet olivat aina kortilla. Lähes jokaisesta tälläisestä kirveen sai vasta juuri ennen pomon kohtaamista. Näissä kentissä vihollisten sijoittelu oli vielä todella pirullista ja täytyi tehdä erittäin tarkkoja hyppyjä, että pääsi esimerkiksi pujahtamaan kahden hämähäkin välistä.

Vielä jonkinlaisena lisä vittuiluna munakoisoja sisältävät munat oli laitettu mahdollisimman ärsyttäviin kohtiin. Munakoiso on muiden Nintendo-pelien tapaan ikävä asia ja se kuluttaa aikamittaria viisi kertaa nopeammin. Synkissä metsäkentissä sai tehdä melkoisia akrobaattisia suorituksia jotta ilman kirvestä onnistui vihollisten väistelyn lisäksi väistelemään munakoisot.

Pelin vaikeusaste nousi tasaiseen tahtiin, mutta sadismin puolelle mentiin vasta viimeisessä kahdeksannessa maailmassa. Kahdeksannen maan ensimmäinen, vuorilla seikkailtava kenttä ei ollut kovin paha vaikka siinä aikamittari olikin jatkuvasti lopussa. Kuoleman jälkeen sen sai täyteen ja meno jatkui.

Todelliset vaikeudet alkoivat kentässä 8-2 joka oli meri -teemainen. Tähän kenttään oli työnnetty sellainen määrä vihollisia, ettei tosikaan. Kesti todella pitkään opetella jokaisen paikka ja välillä viivästyttää hyppyjä jotta ei syöksy surman suuhun.

Ja totta kai koko kenttä piti mennä ilman kirvestä, uskomatonta. Kirveen kanssa kenttä olisi ollut todella helppo, mutta menin sen menettämään hieman typerällä tavalla. Olisi pitänyt malttaa edetä paljon rauhallisemmin!

Seuraava kenttä ei aluksi tuntunut kovin kummoiselta kun siinä sai kirveen käyttöönsä jo heti alkumetreillä. Kuoleminenkaan ei tässä kentässä ollut kovinkaan rangaistava juttu, sillä kirveitä tarjoiltiin jokaisen jatkopaikan jälkeen.

Kentän vaikeuden teki ihan loppupuolella oleva hyppelykohta. Kahdeksan putoavan tason päältä piti hypätä ja Master Higgins ylsi juuri ja juuri seuraavalle tasolle jos hypyn ajoitti oikein. Tämä sama hyppelykohta toistuu jo aikaisemmissa kentissä, mutta tähän pelintekijät olivat laittaneet kolme lepakkoa jotta peli ei nyt liian helppo olisi.

Kolmannen lepakon sijoittelu oli kuin suoraan pahimmalta vihamieheltä. Siihen osuminen kirveellä oli täysin tuurista kiinni ja monia kertoja se onnistui minut tuhoamaan. Koska hypyt oli venytetty äärimmilleen, täytyi kirves nakata lepakkoa kohti niin, että juoksuvauhti ei putoa yhtään. Aivan älytön kohta, mutta viimein kymmenien yritysten jälkeen se onnistui.

Sitten on vielä jäljellä kahdeksannen maan synkeä metsäkenttä. Onneksi aikasempi kenttä on pakko mennä läpi kirveen säestämänä, niin se on kivasti käytössä tässä viimeisessä koitoksessa. Etenin todella varovasti tuhoten kaiken liikkuvan, sillä en enää halunnut yrittää tätä viimeistä kenttää ilman kirvestä :D

Kenttä menikin aika kivuttomasti läpi ja saavuin noitatohtorin huoneeseen. Pomohan on täysin sama kuin seitsemän aikaisempaakin pomotaistelua - seiso mahdollisimman lähellä noitaa ja odota kunnes se heittää tulipallon. Tulipallon jälkeen ammu noitaa muutaman kerran päähän ja odota taas seuraavaa tulipalloa. Onneksi sentään pelin pomot olivat helppoja ja onnistuinkin vetämään jokaisen niistä kuolematta läpi.

Aivan älytön vaikeustaso tässä pelissä. Olisi tuottanut suuria vaikeuksia päästä tämä ilman continue -koodia läpi. Liekkö olisi edes onnistunut, kiitos 8-3:sen hyppelykohdan :D Liian pikkutarkkoja kohtia ja rajua rankaisemista yhdestä virheestä. Ilman kirvestä oli inha kulkea eteenpäin.

Hyvä peli ei siinä mitään, hieman olisi voinut vaikeusastetta laskea!