Genre: Strategy
Goal: Beat Your Opponent
Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 4/10
Valo ja pimeä, nämä kaksi voimaa on lukittuna ikuiseen taisteluun herruudesta. Eri puolien joukkoja hallitsee velho ja noita jotka upeilla taikavoimillaan johdattaa myyttisiä petoja ja legendaarisia sankareita.
He kohtaavat taistelukentällä, jossa otetaan mittaa kumpi lopulta hallitsee, valo vai pimeys.
Eräänlainen shakin variaatio kyseessä. Tätä pelatessa ei onneksi tarvitse tietää shakista mitään, sillä millä tahansa nappulalla pystyy liikkumaan miten lystää, ainoastaan etenemismatkat vaihtelevat.
Ideana on tuhota kaikki vastustajan ukkelit pois laudalta. Nappuloita eli ukkeleita tässä on kaksi enemmän kuin shakissa, mutta shakin tyyliin eturivi koostuu pelkästään samoista nappuloista.
Eturivin ukot eivät osaa muuta kuin huitoa miekalla tai ryhmysauvalla. Takarivin tyypit muutamaa lukuun ottamatta ovat ampujia, jotkin heistä käyttää jousipyssyä, jotkin taas luottaa magian voimaan.
Pelin alussa valitaan haluamansa joukkue kahdesta vaihtoehdosta ja luonnollisesti pelin teeman mukaan joukkueet ovat valo tai pimeä. Tällä kertaa luotin valon voimaan, sillä heidän arsenaalinsa vaikutti kiinnostavammalta. Kuka nyt ei haluaisi olla joukkueessa missä on kaksi yksisarvista!
Tässä pystyi voittamaan myös asettamalla omat nappulat viiden voimaruudun päälle jotka sijaitsivat eripuolilla pelilautaa. Yksi voimaruutu on aina vastustajan päänappulan alla joten sen kimppuun pääseminen on hankalampi homma. En edes tiennyt tästä voimaruutu taktiikasta ja se tulikin vahingossa vastaan läpäisyn jälkeen katsellessani Arcus87:n Speedrunia.
Kun kaksi ukkoa kohtaa pelilaudalla, siirrytään taisteluruutuun. Ideana on saada toisen hahmon energiat nolliin keinolla millä hyvänsä. Tässä taisteluruudussa on pelin ainoat action -kohdat ja pääsee oikeasti pelaamaan nappuloiden siirtelyn sijaan.
Taistelukentällä on esteitä joiden taakse pystyy suojautumaan jotta esimerkiksi ammukset eivät osu. Tämä on hieman kusisesti toteutettu ja välillä ammukset tunkeutuivat esteiden läpi. Myös hahmot välillä "muljahtelevat" esteiden läpi tai oudosti siirtyy johonkin toiseen kohtaan jos hankaa itseään estettä vasten.
Oikein ei voinut koskaan luottaa miten hahmot käyttäytyivät taistelukentällä. Hieman kaaoksen omaista glitchailua. Taistelun voittaja pysyy pelikentällä ja häviäjä poistuu, perus settiä. Tässä on myös mahdollista kuolla samaan aikaan jolloin molemmat nappulat poistuvat laudalta.
Hamosta riippuen niillä on tietty määrä energiaa taistelun alussa joka tuo hyvän edun. Taistelut olivat hieman heikosti toteutettu myös hitboxien osalta, sillä ne olivat vähän mitä oli ja kuolemattomuus framejen puuttumisen vuoksi vastustaja saattoi saada meikäläisen nappulan todella ärhäkästi hengiltä.
Tuntui, että taistelut päättyivät voittoon enemmän tuurin kuin taidon ansiosta. Tuntumaa toki ajan kanssa kertyi vihollisten ammusten väistelyyn, mutta koskaan se ei ollut täysin varma homma.
Aluksi lähdin aivan liian aggressiivisella otteella peliin ja turpaanhan siinä tuli jatkuvasti. Ihmettelin, miksi vastustajan ukkeleilla on aina paljon enemmän energiaa taisteluruuduissa kunnes viimein kävin lukemassa ohjekirjaa.
Sieltä selvisi, että kun ukot ovat omanvärisessä ruudussa, on heillä reilu etu taistelutilanteessa - käy järkeen. Laudalla on myös neutraaleita ruutuja jotka eivät ole kummankaan joukkueen. Neutraalit ruudut vaihtavat väriä ja välillä saa todella hyvän edun jos ne ovat oman joukkueen värisiä. Väriä muuttaneella ruudulla kököttävän vastustajan nappulan sai yleensä melko helposti hengiltä.
En oikein oivaltanut miten neutraalit ruudut vaihtavat väriä, ne vain välillä olivat vastustajan hallussa, välillä taas minun :D
Paras taktiikka on pysytellä omanvärisissä ruuduissa ja odotella vihollisen hyökkäystä tai neutraalien ruutujen vaihtumista oman väriseksi jolloin sai varmemman hyökkäyksen tehtyä.
Kummallakin joukkueella on yksi päänappula; valolla velho ja pimeällä noita. Näillä nappuloilla pystyi käyttämään taikoja esimerkiksi siirtämään jonkin nappulan suoraan tiettyyn paikkaan tai herättämään kuolleen nappulan henkiin.
Tämä lysti ei kuitenkaan ollut ilmaista ja päänappulan energiat kuluivat aina taikoja tehdessä. Myös jokaista taikaa pystyi käyttämään vain kerran. Itse en tähän leikkiin ryhtynyt lainkaan, sillä ajatus oman loistavan pelinappulan huonoista energioista ei ollut mieluisa.
Tietokone tykitti kaikki loitsut ja sen päänappula olikin heikossa hapessa koko loppupelin ajan.
Muutaman räpellyspelin jälkeen ryhdyin käyttämään jumitustaktiikkaa ja pysyin vain omanvärisillä ruuduilla. Odottelin tietokonetta, että se siirtäisi omat nappulansa neutraalille alueelle ja neutraalin alueen väri vaihtuisi minun joukkueeni väriin. Kun näin tapahtui, hyökkäsin päälle.
Taktiikka toimi loistavasti ja muutamia turhia kuolemia lukuun ottamatta sain vastustajan nappulat kaatumaan yksi toisensa jälkeen. Onneksi tietokone ei koskaan harrastanut tätä samaa jumitusta, sillä pattitilanne olisi ollut enemmän kuin todennäköistä.
Lopussa tietokoneella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyökätä minun nappuloihini mitkä seisovat turvallisesti omanvärisillä ruuduilla. Parit ammukset ja tietokoneen nappulat olivat tuhottu.
Tämähän oli alkujärkytyksen jälkeen ihan mainio tekele. Hieman pisteitä laskee kieli poskella tehty taisteluruutu. Tämän koodaamiseen kun olisi enemmän panostettu, peli olisi ollut huomattavasti hauskempi.
Kaksinpelinä todennäköisesti mukavaa hupia, sillä tietokoneen typerästi liikkuvat nappulat loistavat poissaolollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti