Totally RAD

Games Beaten: 382/709

Genre: Action

Goal: Defeat Edogy (Act 5)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Edogy, tuo alamaailman paha johtaja on aikeissa valloittaa suuren osan Californiasta. Hän päättää kidnapata yhden maanpäällä olevista asukkaista jotta saisi tietoa kuinka me ajattelemme, tunnemme ja valmistamme aseita.

Kidnappauksen kohteeksi valikoitui yksi maailman viisaimmista miehistä, tohtori joka sattuu olemaan Jaken tyttöystävän, Allisonin isä. 

Taikuri Zebediah haluaa auttaa jotta Edogyn suunnitelmat saadaan lytättyä. Zebediah opettaa Jakelle taikavoimia joiden avulla Edogyn kukistaminen olisi mahdollista.

Mukavaa kun tuntemattomat pelit jaksavat yllättää positiivisesti ja tässä on yksi loistava esimerkki. Yhden kuvan tästä olin joskus nähnyt, siinä ainut tietämykseni pelistä.

Nimestä voi päätellä, että tässä on reilusti juustoista kasari/ysärin alun läppää. Gnarly, i'm in dude!

Pelihän ei varsinaisesti kovin pitkä ole, vain viisi kenttää ja pomot päälle. Kentät on jaettu muutamaan osioon ja kuolemisen jälkeen aloitetaan aina osion alusta.

Pelin sankarina toimii Jake -niminen dude, jolla on käytössään taikavoimia joita tyyppi nimeltä Zebediah on opettanut hänelle. Jake osaa ampua taikaa käsistään ja B-nappia pohjassa painamalla ammusta pystyy lataamaan Mega Man -tyylisesti. 

Ammuksen lataamisessa on sellainen ongelma, että latauksen kanssa ei voi hypätä tai ammus lähtee itsestään liikkeelle. Kieltämättä jännä ratkaisu eikä tämän vuoksi latausta tullut hirmu monesti käytettyä. Perus ammuksella pärjäsi ihan hyvin.

Jaken taikavoimat eivät suinkaan tähän loppuneet vaan Starttia painamalla saa esiin vakuuttavan listan erilaisia taikoja. Löytyy energiantäyttöä, ajanpysäytystä, suojakilpeä ja muutama erikoisempi "kaikki viholliset ruudulta tuhoava" elementtihyökkäys.

Näiden lisäksi Jake osaa muuttua kolmeksi erilaiseksi eläimeksi - leijonaksi, kotkaksi ja kalaksi. Leijonaa ei tullut testattua lainkaan, sillä hoksasin nämä hienot muuntautumistaiat kun olin jo aika pitkällä pelissä. Kala ja kotka ovat todella ylivoimaisia, sillä niiden hyökkäykset tekevät paljon enemmän vahinkoa kuin Jaken taika-ammukset.

Eläimeksi muuntautumiset ovat todella hyödyllisiä monissa kentissä. Kala on luonnollisesti hyvä vedessä ja kotka lentelemään hankalien kohtien yli. Jotta näiden käyttö ei ihan överiksi menisi, on tähän laitettu pieni ehto. Mitään näistä hyödyntävistä taioista ei voinut käyttää jos on muuntautunut eläimeksi.

Jos halusi esimerkiksi energiansa täyttää, täytyi ensin käyttää taikaa joka muuttaa Jaken takaisin ihmiseksi jonka jälkeen pystyi taas käyttämään energiantäyttöä. Tämän jälkeen halutessaan pystyi uudelleen muuttumaan eläimeksi jos taikaa oli jäljellä.

Pelissä on siis myös taikamittari ja jokainen taika vie tietyn siivun siitä pois. Taiat eivät kuitenkaan mitään älyttömiä määriä vienyt kerralla ja esimerkiksi energiat pystyi täyttämään moneen otteeseen. Hieman mittarin kulumista täytyi kuitenkin seurailla jos halusi sen riittävän esimerkiksi pomotaisteluun.

Kentät ovat mukavan mittaisia ja täynnä herkullista tasoloikkaa. Muutamassa kentässä vastaan tuli vihollisia joita ei perus taika-ammuksella saanut hengiltä ellei kävellyt reilua matkaa taaksepäin. Ongelmana tässä oli sitten se, että vihollinen spawnasi takaisin jos oli liian kauaksi kävellyt. Todella mitätön ongelma ottaen huomioon, että taikoja käyttämällä tästäkin olisi selvinnyt kivuttomammin.

En ole varma onko pelissä loputtomia continueja kun vain yhden kerran kuolin Game Overiin. Game Overista rankaistaan sen verran, että joutuu kentän pelaamaan täysin alusta. Kentän läpäisystä palkitaan lisärillä mikä on hieno juttu.

Muutamaan otteeseen eteneminen oli hiuskarvan varassa kun sain viimeisellä elämällä pomon nujerrettua.

Pomot ovat upeita ilmestyksiä rumine naamoineen ja isoine spriteineen. Fanitan vanhoja kasari- ja ysärileluja - näistä bosseista tuli vahvasti fibat siihen suuntaan! 

Ihan järin vaikeita pomot eivät olleet, paria sai muutaman yrityksen kokeilla, mutta loput meni ensimmäisellä yrityksellä läpi. Eläimeksi muuttumisia kannatti hyödyntää pomojen kanssa, sillä esimerkiksi kotkalla pystyi helposti lentämällä väistelemään pomon ammukset.

Graafisesti peli on todella nätti ja selkeä. Muutamia "testaa ja muista" -kohtia on kenttiin laitettu mukaan esimerkkinä katosta putoavat kivenjärkäleet. Kentän loppupuolella taikamittarin määrää kannatti seurailla, sillä pomotaisteluun sitä ei saanut täyteen.

Jos pomossa meni kuolemaan, joutui takaisin aikaisempaan jatkopaikkaan. Mielestäni ihan hyvä ratkaisu kun peli ei järin vaikea ole.

Suurta huvitusta aiheutti pelin välivideot joissa esinntyi Zebediah. Näissä kohdissa oleva biisi kuulosti hyvin paljon Poliisiopiston Blue Oyster Bar -biisiltä, El Bimbolta :D

Peli eteni mutkitta ja huomasin olevani Act 5:ssa eli pelin viimeisessä koitoksessa. Kentän jälkimmäisen puolen grafiikoista tuli mieleen Vincent van Gogh taiteellinen tyyli. Tykkäsin erittäin paljon tästä ratkaisusta!

Viimeinenkään kenttä ei järin pitkä ollut, mutta se sisälsi todella paljon iskuja kestävän minibossin. Sitä saikin useampaan otteeseen yrittää ennen kuin mörkö tuhoutui. Paras taktiikka oli käyttää kotkaa jonka avulla minibossin ammuksia ja itse minibossia oli helpompi väistellä. Etuna tässä oli vielä, että kotka oli valmiina käytössä kun siirryttiin viimeiseen taisteluun.

Suureksi yllätykseksi viimeinen bossi, Edogy kuoli ensimmäisellä yrityksellä. Tällä jättimäisellä ritarilla oli kaksi muotoa ja molemmilla omat energiapalkit. Kun ensimmäinen vaihe on tuhottu, saa ritari pyörät alleen ja rullaa edestakaisin taisteluruutua.

Taistelu pysyy samana; vahinkoa pystyy tekemään vain kun Edogy laskee miekkansa päänsä edestä pois. Kotka oli tähän ainut ratkaisu Edogya vastaan, sillä ukko otti vahinkoa vain päähän ammuttaessa ja spriten ollessa iso on pääkin hyvin korkealla. Kotkalla pystyi myös väistelemään Edogyn ammukset erittäin näppärästi.

Todella hyvä peli ja varmasti tulen tämän vielä uudelleen pelaamaan läpi. Uudella kierroksella hyödynnän muuntautumistaikoja reilusti enemmän ja jo ensimmäisissä kentissä.

Pelin lyhyyden vuoksi tämä ei kaivannut edes minkäänlaista salasanasysteemiä, helposti pääsee pariin tuntiin läpi :)

Bomberman II

Games Beaten: 381/709

Genre: Puzzle

Goal: Finish Area 6-8

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Bomberman kävelee aurinkoisena päivänä kadulla omissa ajatuksissaan kunnes hän huomaa, että paha kaksoisolentonsa astuu sisään pankkiin. Kaksoisolento ryntää ulos ja lähestyy Bombermania jättäen ryöstösaaliin hänen viereensä.

Poliisit saapuvat paikalle ja luulevat, että Bomberman on ryöstön takana! Tämä viaton kansalainen heitetään poliisiauton kyytiin ja nakataan tyrmään. Mikä nyt neuvoksi?

Tämän sinivalkoisen nappisilmän viimeinen seikkailu NESillä. Huimat viisi vuotta siihen meni, että tälle sarjalle saatiin jatkoa. Vaikka Bombermaneja onkin tullut pelailtua useammilla eri alustoilla, tämä NESin toinen Bomberman on jäänyt täysin välistä.

Pelissä on 48 kenttää ja ne on jaettu kuuden maailman kesken. Kuolemia tässä ei tarvinnut pelätä, sillä Game Overin sattuessa saa jatkaa samasta kentästä mihin oli päässyt ja sai pitää vielä osan power-upeistakin!

Löytyi salasanakin joten kaikki herkut on tähän peliin laiettu :)

Perinteistä Bomberman -meininkiä on tämäkin peli. Pommitetaan huonetta ja tapetaan kaikki örkit. Siinä sivussa täytyy löytää piilotettu ovi josta pääsi seuraavaan kenttään. Mukana on ensimmäisestä osasta tuttuja örkkejä, mutta löytyy suuri liuta uusiakin tuttavuuksia. Teleporttaavia ja seinien läpi kulkevia vihollisia on hieman enemmän kuin aikaisemmin.

Power-upitkin taisi kaikki samat löytyä myös ensimmäisestä osasta. Pommeihin sai muutaman eri päivityksen kuten määrän lisääminen, liekin pituuden lisääminen ja itse laukaistavat pommit. Muita power-uppeja on sitten taas pommien läpi käveleminen, seinien läpi käveleminen ja hetkellinen kuolemattomuus.

Kuolemattomuutta oli hieman muutettu järkevämpään suuntaan, sillä nyt sitä sai käyttää vain tietyn aikaa. Ensimmäisessä Bombermanissa oman pommin liekkeihin pystyi osumaan niin kauan kunnes kuoli johonkin viholliseen ja menetti kyseisen power-upin.

Power-uppeja löytyi yksi per kenttä joten kun se oli löydetty, ei etsimiseen tarvinnut enää tuhlata aikaa.

Kenttiä löytyi kahta eri kokoa, yhden- ja kahden ruudun kokoisia. Kentissä on yllättävän tiukat aikarajat ja varsinkin loppupuolella meni todella tiukille, että sai kaikki viholliset tapettua ja oven löydettyä.

Itse laukaistavat pommit olivat erittäin hyvä apu, mutta jos meni kuolemaan, menetti tämän erittäin loistavan apuvälineen. Seuraavaa power-uppia saattoikin saada odottaa todella pitkään, sillä peli arpoi mikä power-up mistäkin kentästä löytyy. Kenttiä pystyi vetämään ihan perus varustuksellakin läpi, mutta se vaati hieman tuuriakin. Välillä meni ihan sekuntipeliksi, että kerkesi juoksemaan ovelle viimeisen vihollisen kuoltua :D

Yhden ruudun kentissä aikaraja oli huomattavasti tiukempi kuin kahden ruudun kentissä. Aluksi kentät eivät sisältäneet kovinkaan paljoa tuhottavaa, mutta mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän joutui reittiä pommittamaan. Loppupuolella kentät olivat jo niin täynnä rojua, että ei millään ehtinyt kaikkea tuhoamaan.

Pelissä on ykkösestä tuttu bonuskenttä missä tuhotaan ilmapalloja. Todella mahtavaa, että tässäkin pystyy tekemään ns. loputtoman liekin eli pommin räjähtäessä alkaa vain rämpyttämään pomminpudotusnappia. Bomberman ei ota liekeistä eikä vihollisista vahinkoa joten tämä oli mahdollista toteuttaa. Niin siistiä kävellä ympäriinsä liekkien ympäröimänä ja vihollista vaan kaatuu. 

Bonuskentän edetessä siellä saattoi tulla vastaan Bombermanin kaksoisolento ja ei, tämä ei ole se pankinryöstäjä. Tarkoituksena on saada tämä veijari kiinni jos siinä onnistui, sai lisärin!

Tämän läpäisyssä ei kauaa loppupeleissä nokka tuhissut, sellainen yhden illan projekti. Onnistuin pitämään itse laukaistavia pommeja hallussani kentästä toiseen joiden avulla eteneminen helpottui mukavasti.

Kun pommit sitten viimein menetti, muutama Game Overkin komeili ruudussa. Viimeisen maailman ensimmäisestä kentästä löysin power-upin, millä pystyi kävelemään seinien läpi. Vihollisten luo pääseminen helpottui todella, kun ei tarvinnut pommittaa jäätäviä määriä seiniä.

Menin möhlimään ja menetin tavaran toiseksi viimeisessä kentässä, mutta onneksi hieman pienen tuurinkin saattelemana sain loput kentät hoideltua ihan perus pommeilla. Onneksi pommien määrää eikä liekin pituutta vähennetä kuolemasta, sillä näiden loppupään kenttien vihollisten kanssa olisi mennyt sormi suuhun. Etenkin teleporttaavat ja seinien/pommien läpi kulkevat otukset olisivat olleet haasteellisia tapettavia.

Pelissä ei ollut minkäänlaista viimeistä pomoa vaikka olin koko ajan siinä uskossa, että pankinryöstäjä rosvo komeilisi lopussa. Loppukuvissa sentään kaveri aneli armoa kuin Dr. Wily konsanaan.

Todella hyvä peli ja mukavan leppoisaa tekemistä! Jos tästä jotain moitittavaa haluaa tästä sanoa, niin maailmojen väliset tarinavideot olivat hieman tylsiä, samasta kuvakulmasta kuvattuja settejä. Pienellä muutoksella niistä olisi saanut mielenkiintoisia.

Mutta, eipä tuo ole kuin tippa meressä muuten niin loistavassa teoksessa. Vahva suositus tälle pelille!

Thunderbirds

Games Beaten: 380/709

Genre: Shoot 'em Up

Goal: Defeat Hood (Stage 9)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Pahamaineinen konna Hood haluaa itselleen kaikki Myrskylintujen alukset. Jos tähän ei suostuta, pommittaa hän maapalloa meteoriiteilla. Tämäntasoinen operaatio vaatii paljon virtaa ja osa virtalähteistä sijaitsee maapallolla.

Myrskylinnuilla on 60 päivää aikaa selvittää, missä virtalähteet sijaitsevat ja lopettaa Hoodin aikeet ennen kuin on liian myöhäistä.

Muistan kun lauantai aamuisin telkkarista tuli liuta piirrettyjä ja niiden joukossa ohjelma nimeltä Myrskylinnut. Hieman kummastellen katselin ohjelmaa ja tyylillisesti se ei uponnut laisinkaan. Tälläinen hieman realistisempi nukeilla höystetty meininki ei ollut se juttu, halusin Turtlessit ruutuun!

Pettymys oli aina kova kun seuraavan ohjelman nimi oli Myrskylinnut. Eihän tuohon aikaan mitään mistään ymmärtänyt ja näin vanhemmalla iällä kun ohjelmaa tarkastelee, olihan tuo todella kunnianhimoinen tapa tehdä lapsille ajanvietettä. Ottaen vielä huomioon, että ohjelma oli tullut alunperin 60-luvulla.

Tästäkin aiheesta oli tietysti väännettävä NES-peli ja mikäs muukaan ohjelman luonteeseen sopivampi genre olisikaan kuin Shoot 'em Up! Tämä vielä yllätti vaikeusasteellaan, ei ollut ihan helppo peli läpäistä.

Heti pelin alussa pilottien isä, Jeff Tracy heittää kartalle kolme lokaatiota, mitkä mahdollisesti sisältää Hoodin virtalähteitä. Näistä kolmesta saa itse valita mihin haluaa mennä. Kun jonkin näistä kolmesta suorittaa, aukeaa saman lokaation alle muutama muu lisätehtävä. Tehtäviä on yhdessä lokaatiossa kahdesta kolmeen kappaletta ja kun kaikkien lokaatioiden tehtävät on suoritettu, tulee vielä viimeinen tehtävä jossa lähdetään itse Hoodin perään.

Yhteensä pelissä on yhdeksän tehtävä ja todella omituinen lisärisysteemi. Alussa on 60 päivää aikaa saada Hoodin sekoilut aisoihin ja päivät kuluvat joko tehtävän läpäisystä tai aluksen hajoamisesta. Tehtävän läpäisystä menee yksi päivä, mutta jos tehtävässä on useampi osuus, menee päiviä sen mukaan.

Jos onnistuu tuhoamaan aluksensa, menee sen korjaamiseen kolme päivää. Kun päivät ovat loppuneet, saa Hood suunnitelmansa toteutettua ja peli päättyy Game Overiin.

Tehtävät olivat todella haastavia ja täytyi vähän puntaroida, minkälaisella taktiikalla lähti liikenteeseen. Pelissä on onneksi salasana ja niitä kannattikin ottaa jatkuvasti ylös. Jos oli hyvä draivi päällä, ei millään jaksanut alkaa syöttämään salasanaa ja antoi vain päivien kulua aluksien tuhoutumisien myötä.

Homma meni lopulta todella tarkalle päivien suhteen kun ensimmäisen tehtävän läpäisyyn kului päivä poikineen. Näin jälkiviisaana fiksumpaa olisi ollut aloittaa peli alusta ja ottaa sellainen salasana ylös, missä ensimmäisenä läpäisty tehtävä olisi mennyt ilman liiallisia aluksen tuhoamisia.

Loppupäässä joutui hieman liikaa kikkailemaan salasanan syötön kanssa, koska päivät eivät olisi riittänyt loppuun asti liian lepsulla pelaamisella. Salasana oli vielä tuskallisen hidas syöttää. Mieltä ylentävää oli hajottaa aluksensa muutamaan ensimmäiseen viholliseen jonka jälkeen sai heti uudelleen alkaa syöttää tätä hidasta salasanaa :D

Vaikka tämä peli onkin aika haastava, sentään energiapalkki on laitettu mukaan helpottamaan meininkiä! Huimat kolme osumaa saa ottaa ennen kuin henki lähtee. Hieman vaikeutta tähän kuitenkin tekee kuolemattomuus framejen puuttuminen ja jos sattui liian pitkään osumaan seinään/viholliseen, henki lähti hetkessä.

Punertavat viholliset pudottivat kaikenlaisia päivityksiä helpottamaan matkantekoa. Maksimissaan aseeseen sai kaksi päivitystä ja aluksen ympärille pari apuria. Näiden lisäksi vielä jotkin viholliset pudottivat energiaa.

En oikein tajunnut millä logiikalla nämä päivitykset toimivat, sillä ne välillä vihollisen tuhoamisen jälkeen ne lentelivät ympäri ruutua niin, että niitä ei meinannut saada millään kiinni :D Joskus ne imeytyivät magneetin lailla suoraan aluksen lähelle. Paikka paikoin oli niin kettumaisia tilanteita, että päivitys lensi suoraan ruudun yläreunasta ulos, täysin mahdotonta saada kiinni. Sydämelliset kiitokset.

Asepäivitykset ovat kenttäkohtaisia ja riippuu millä aluksella on liikenteessä. Aseena saattoi olla kunnon laaseri tai esimerkiksi raketit.

Joidenkin tehtävien lopusta sai erikoistavaroita joilla pystyi muuttamaan apureiden liikerataa. Nämä eivät olleet mitään kertakäyttöisiä vaan ilmestyivät oikeaan alakulmaan valittavaksi. B-nappia painamalla sai vaihdettua apureiden patternia esimerkiksi pyörimään aluksen ympärille. Tämä oli oikein kiva lisä, sillä joissain tehtävissä vihollisten sijainnit olivat sellaisia, että tätä vaihtelua täytyi harrastaa jotta ne sai helpommin tuhottua.

Peli ottaa suoraan luulot pois valitsi sitten minkä tahansa kolmesta aloitustehtävästä. Tehtävissä täytyi tehdä äärimmäisen tarkkoja väistelyitä ja reagointeja jotta selvisi hengissä. Onneksi salasanan sai aina kun yksi tehtävä on läpäisty. 

Vesiteemaan sijoittuvassa tehtävässä oli kunnon Battletoadsin Turbo Tunnel -kohta. Ei nyt ihan kuitenkaan niin pitkä ja brutaali, mutta kuitenkin. Täytyi tehdä nopeita väistöjä jotta ei ajanut alusta seinään. Tämän lisäksi täytyi vielä väistellä vihollisia ja niiden ammuksia. Tiukkaa menoa!

Yhden tehtävän grafiikat rullasivat niin nopeasti, että en meinannut erottaa vihollisia enkä niiden ammuksia nopeasti liikkuvasta taustasta. Silmät menivät kunnolla solmuun. Onneksi tässä asepäivitykset kulkeutuvat kentästä toiseen ja onnistuin kuin onnistuinkin menemään tämän kauhujen tehtävän ensimmäisellä yrityksellä. Hyh, hyh.

Hieman kyseenalaista pelisuunnitteluakin oli mukaan livahtanut. Tuli-alueen toinen lisätehtävistä tuotti todellista päänvaivaa omituisuudellaan. Tehtävän gimmickinä on Gradiuksesta tutut rihmastot, mitä täytyy ampua jotta sen välistä pystyy lentämään. Rihmastosta ottaa luonnollisesti osumaa.

Aluksi luulin, että tähän tehtävään tarvitsee jotain erikoisasetta jostain toisesta tehtävästä kun ei meinannut millään onnistua tekemään reittiä tiheään rihmastoon. Ratkaisu oli kuitenkin todella yksinkertainen, täytyi kerätä kaikki asepäivitykset ennen tätä rihmastokohtaa sillä päivitetyllä aseella pystyi ampumaan leveämmin - sai reittiä tehtyä myös hieman sivuttaissuunnassa. Tämän tehtävän alus ampuu vain suoraan ylöspäin ja apureiden ammukset eivät tee vahinkoa näihin rihmastoihin.

Vaikka keksikin tavan miten tehtävä läpäistään, oli se silti todella hankala. Monesti asepäivitykset lentelivät ruudusta ulos tai sellaiseen paikkaan, että ilman osuman ottamista niitä ei voinut kerätä. Rihmasto oli vielä upeasti värjätty lähes saman väriseksi kuin muukin maa-aines, niin eihän sitä aina meinannut erottaa ruudulta.

Omituisena juttuna vielä oli, että aluksena tässä tehtävässä toimi jokin jättimäinen pora. Eikö se nyt olisi voinut porata rihmastot hajalle? :D

Tehtävän lopussa odotti vielä melko paha myrkkyä syöksevä kukkabossi. Tovi siihen kului, että tehtävän sai viimein niputettua.

Kun nämä alkupään kahdeksan tehtävää on hoideltu, päästään viimeiseen koitokseen ulkoavaruuteen. Avaruuslentely ei ollut edes kovinkaan hankala, apurien ampumistyyliä muuttamalla sai viholliset hyvin tuhottua. Viimeisen pomon virkaa toimitti jo aikaisemmin kentässä vastaan tullut isompi alus jonka ampui laaseria. Ilmeisesti Hood kökötti hökötyksen sisällä.

Hidas helposti väisteltävä alus, ei mitään ongelmia kyseisen laitoksen kanssa ja se menikin ensimmäisellä yrityksellä läpi. 

Näin täysin tuntemattomaksi peliksi yllättävän hyvä. Grafiikat olivat huippuluokkaa jos unohtaa tulitehtävässä esiintyneet hieman kyseenalaisesti värjätyt rihmastot. Vaikeusaste ehkä aavistuksen liian tiukka, tässä sai oikeasti olla hyvät reaktiokyvyt jotta kenttiä pääsi läpi.

Ei tämä kovin pitkä sentään ole, itsellä yhden illan projekti vaikka tulikin munailtua ihan huolella.

Sword Master

Games Beaten: 379/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Vishok the Serpent-god (Stage 7)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 5/10

Seisot vuoren huipulla ja mahtava Eledarin kuningaskunta avautuu eteesi. Kun viimeksi vierailit täällä, olit nuori, kokematon soturi joka etsi kohtaloaan...

Siitä lähtien olet vaeltanut kesyttämättömillä rajamailla - uskaltautunut lukemattomiin pahan ja kaaoksen kuningaskuntiin, olet jättänyt jälkeesi mainetta sekä kunniaa.

Tämä on kohtalosi. Sinusta on tullut miekkamestari, mahtavin soturi. Olet valloittanut kaikki ketkä ovat tulleet tiellesi.

Kävi kuitenkin niin, että kun olit kesyttämässä rajamaita, pahuus hyökkäsi suoraan Eledarin sydämeen. Mahtava tulivelho oli liittoutunut käärmejumala Vishokin kanssa. Vishok oli tuonut mukanaan joukon kummajaisia joita ei oltu ennen tässä ulottuvuudessa nähty. Yhdessä he ottivat kuningaskunnan haltuunsa.

Joukot jotka edustivat hyvää, olivat kadonneet. Mahtava linna oli valloitettu ja prinsessa Aria syösty syvimpään tyrmään. Vanha kuningas Aragon pyysi sinut takaisin pelastamaan prinsessan ja kuningaskunnan.

Sinä olet miekkamestari...et voi epäonnistua!

Castle of Dragonin jatko-osa mistä en ollut edes tietoinen kun pelien nimet ovat niin erilaiset. Meininki on kuitenkin hyvin samanlaista; pistetään mörköjä nippuun ritariksi sonnustautuneena.

Yhtä jäykkää menoa on tämä jatko-osakin kuin Castle of Dragon - ellei paikkapaikoin jopa jäykempääkin.

Idealtaan tämä on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä - expaa keräämällä saa energiapalkkiin lisää pituutta. Game Overin jälkeen energiapalkki pysyy samassa kohdassa mihin sen on saanut kasvatettua. Kaikki keräämäsi tavarat häipyvät ja ne saa takaisin samasta vihollisesta kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Viisi elämää tai pelin sanoin "credittiä" on käytössä pelin lähtötilanteessa ja kun creditit loppuu, alkaa seikkailu taas alusta. Välillä nämä creditit toimi hieman hassusti, sillä vaikka oli mennyt kuolemaan, niin joidenkin kenttien alussa niitä oli kuitenkin maksimimäärä jäljellä. Tietääkseni tässä ei saa lisäreitä mistään.

Pelattavaa tässä on seitsemän kentän verran. Kentät ovat aika lyhyitä rykäisyjä ja monet niistä sisälsivät todella monta pomotaistelua. Myöhemmissä kentissä aikaisempien kenttien pomoja pääsi pieksämään jopa useampaankin otteeseen :D

Kaikki vastaantulevat viholliset kannatti yrittää kukistaa jotta sai expamittaria täytettyä. Game Overin myötä mittari tyhjenee ja keräämisen joutui aloittamaan taas alusta. Joissain kentissä kuoleminen oli hyväkin juttu, sillä se ei tyhjentänyt mittaria. Näin pystyi samat viholliset ja pomot kukistamaan uudelleen saaden todennäköisemmin uuden levelin.

Leveleitä ei kovin montaa tässä saanut, mutta ihan tarpeeksi jotta energiapalkki riittäisi monien pomojen kukistamiseen.

Kun maksimileveli on saavutettu, expaa kannatti edelleen keräillä, sillä se toimi myös taikamittarina. Toisen kentän, Village of Sheridonin pomon jälkeen saa käyttöönsä jonkin kaapuun sonnustautuneen taikurin.

Myöhemmistä kentistä saa erilaisia taikoja haltuunsa ja ne ovatkin todella tehokkaita pomoja vastaan. Kannatti tosin miettiä, mitä pomoja taioilla kannattaa tuhota, sillä expamittari ei täyttynyt kovinkaan räväkkäästi.

Kontrollit tässä pelissä oli vähintäänkin mielenkiintoiset. Ohjekirja kertoo, että ritari pystyy tekemään tuplahypyn kun hyppää ilmassa toisen kerran. Tätä en onnistunut kertaakaan tekemään, sillä aika-ikkuna toisen hypyn tekemiselle oli todella pieni.

Eipä tällä pelin etenemisen kannalta järisyttävää merkitystä ollut, ainoastaan olisi saanut ruudun ylälaidassa olevat lepakot tapettua lisä expan toivossa.

Onneksi tässä on toinenkin taktiikka toteuttaa hankalia hyppyjä. Kun edessä on mahdottoman näköinen kohta mitä ei voi päästä perus hypyllä, kannatti vain kävellä tasolta alas ja ilmassa painaa hyppynappia. Ritari teki hypyn ilmassa ja näin sai venytettyä hyppyjen pituuksia. Heti toisessa kentässä tätä tarvitsee useampaan otteeseen, sillä kentässä on vihollisina harmaita silmämunia mitä ei voi tappaa.

Silmämunia ei voinut edes siirtää miekan avulla sillä ne palasivat aina takaisin samaan kohtaan. Joskus todella harvoin silmämunat "glitchasi" pois ruudulta jos niiden päälle hyppäsi. Tällä tasolta putoamis -taktiikalla onnistui livahtamaan hankalista kohdista ohi! En tiedä onko tämä käyttämäni tekniikka ihan tarkoitettu tapa vai bugi, mutta onneksi se on olemassa. Tuplahypyn tekeminen "normaalisti" olisi ollut tuskallista opetella.

Katselin läpäisyni jälkeen Speedrunia pelistä ja siinä rikottiin peliä isolla kädellä tämän tuplahyppy mekaniikan avulla. Jos oikein osasi ajoittaa, pystyi tekemään jopa triplahypyn! Näin pääsi joidenkin pomojen taakse ja ilmeisesti tälläistä taktiikkaa ei oltu suunniteltu, sillä pomo ei osaa kääntyä ympäri ja sen pystyi vain hakkaamaan hengiltä ilman sen kummempaa vaaraa :D

Joidenkin palikoiden päälle hyppääminen oli todellinen glitch-fest. Joskus ritari ei vaan pysynyt palikalla vaan tippui rotkoon vaikka ihan selvästi sen päälle hyppäsi. Kuudennessa kentässä on yksi palikka jonka päälle pääsi ainoastaan kun rämpytti hyppynappia. Jos ilman rämpyttämistä yritti päästä palikan päälle, putosi ritari kuolemaansa.

Kaikenlaisia kummallisia ongelmia oli niin credittien, hyppyjen, hitboxien ja iskuvoiman suhteen. Kerran kävi sellainenkin ihme juttu, että en kerinnyt keräämään pomon tiputtamaa tavaraa ajoissa ja se jäi sitten kokonaan saamatta. Kyseessä oli vielä todella hyvä sähkötaika. Jännä että kenttä loppui tietyn ajan kuluttua eikä kun on kerännyt tavaran. Todella hassuja sattumia, mutta eipähän käynyt aika tylsäksi :D

Pelissä on selkeä oppimiskäyrä pomoja ajatellen. Vaati aina pientä testailua jotta löysi, miten bossit kannatti hoidella. Toisen kentän pomoon, Knight of the Serpenttiin en kuitenkaan keksinyt mitään järkevää taktiikkaa. Joitakin pomoja vastaan pystyi suojautumaan käyttämällä erilaisia kilven asentoja, mutta tähän ne eivät oikein toimineet. Ritari onnistui aina viemään hyvän siivun energiaa vaikka kuinka varovasti yritti taistella. Välillä huonon tuurin säestämänä lähti henkikin.

Mikä parasta, tämä kaveri tulee toisen kentän jälkeen vielä kaksi kertaa vastaan myöhemmissä kentissä. Näissä kentissä ritari toimittaa välibossin virkaa ja ukko on pakko hoidella hengiltä liikaa energiaa menettämättä jotta loppukentän pääsee läpi. Onneksi tässä vaiheessa on taikuri mukana seikkailussa ja jos expapalkkia löytyy tarpeeksi, saa sen kukistettua magian avulla nopeasti.

Peli tykkää kierrättää näitä samoja ukkoja kentästä toiseen. Liskomies tulee jopa kaksi kertaa vastaan yhden kentän aikana :D Perus kaava suurimmassa osassa kenttiä on, että hakataan muutamat lepakot jonka jälkeen tulee yksi tai useampi pomo putkeen. Tämän jälkeen toistetaan sama kunnes kohdataan kentän pääpahis.

Kuolemasta joutuu kentän alkuun joten taisteluiden täytyy mennä hyvin jotta kentän pääsee läpi. Viholliset kyllä pudottavat ruukkuja mistä saa energiaa, mutta sitä saa kerralla niin vähän, että se ei paljoa auta.

Paria viimeistä kenttää tuli hangattua aika kauan ennen kuin opin ne läpäisemään. Pomotaistelua pomotaistelun perään ei ollut siitä helpoimmasta päästä. Viimeinen kenttä oli siinä mielessä armollinen, että siinä on kaksi jatkopaikkaa!

Ongelmana oli, että ennen tätä ensimmäistä jatkopaikkaa vastassa oli Dark Sorcerer joka oli todella paha velhonkuvatus. Energiat olivat yleensä todella matalalla tasolla kun oli taistellut tiensä pomoarmeijan läpi. 

Keksin sitten hyvän taktiikan kuinka selvitä velhon luokse ja voittaa sen suhteellisen kivuttomasti. Ideana oli kerätä expapalkki lähes täyteen ja hoidella taikurin taikojen avulla pahimmat bossit. Taikaa jäi vielä mukava siivu jäljelle ja sen avulla Dark Sorcerer hoitui menettämättä energiaa!

Tämän jälkeen alkaa heti uusi pomotaistelu Fire Magea vastaan. Onneksi tämä taistelu on täysi vitsi ja jos siinä meni kuolemaan, saa jatkaa suoraan tästä taistelusta. Magen jälkeen on viimeisen pomon, Vishok the Serpent godin vuoro.

Pelintekijät ovat olleet hieman armollisia sen suhteen, että Fire Magea ei tarvitse enää uudelleen tappaa vaan saa jatkaa suoraan Vishokista. Pisteet todella armollisista loppupuolen jatkopaikoista :)

Pari Game Overia meni Vishokin hyökkäyksien opettelemiseen, mutta viimein sain homman jujusta kiinni ja Vishok oli historiaa. Ideana tässä taistelussa on hakata oikeassa laidassa olevaa portaalia/peiliä jonka jälkeen perääntyy ja väistää muutamat ammukset toistaen saman uudelleen.

Sain homman niin hyvään rytmiin, että en edes huomannut katsoa pomon energioita ja kärmes kuoli vähän yllättäen.

Ihan mukava, mutta jokseenkin erikoinen seikkailu! Kyllähän tätä ihan mielellään yritti kerta toisensa jälkeen vaikka muutama kirosana tulikin pelin kontrollien ja outojen bugien johdosta.

The Goonies II

Games Beaten: 378/709

Genre: Platform

Goal: Rescue 6 Goonies and Annie the Mermaid

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

He ovat tulleet takaisin! Vanha konna Ma Fratelli ja hänen limanuljaska poikansa ovat palanneet aiheuttamaan hävitystä sinun naapurustoosi. Tällä kertaa he eivät kidnapanneet ainoastaan kamujasi, vaan myös hyvän ystäväsi merenneito Annien!

Pohjasakkaa on tämä Fratelli porukka. Ainoastaan sinä, Mikey olet ainoa toivo saada kaikki takaisin turvaan. Homma ei tule olemaan helppo ja sinulla täytyy olla hyvät hoksottimet jotta onnistut tässä tehtävässä.

Peli on tuttu lapsuudesta vaikka ensimmäistä osaa tulikin huomattavasti enemmän naputeltua piraattikasetin muodossa. Ensimmäinen Goonies ilmestyi vain Famicomille, mutta tämä kakkonen julkaistiin sitten muidenkin pelattavaksi.

Goonies ykkönen mukailee elokuvan tapahtumia, mutta tässä jatko-osassa ei ole ränsistyneen ravintolan ja luolien lisäksi juurikaan yhteistä leffan kanssa. Täytyy myöntää, että en muista olenko edes koko leffaa katsonut kokonaan, todennäköisesti pätkiä sieltä täältä.

Sen kuitenkin muistan, että heti kättelyssä kyllästyin tämän jatko-osan epämääräisyyteen eikä sitä kovin pitkään tullutkaan pelailtua :D Joskus aikoja sitten testasin peliä uudelleen ja samat tuntemukset olivat kuin muksunakin - kiinnostus lopahti jälleen heti alkumetreillä. 

Nyt tämän projektin myötä oli pelille annettava mahdollisuus ja oikeasti paneuduttava teoksen sielunelämään.

Ensimmäinen Goonies on kenttäpohjainen tasoloikka, tämä jatko-osa on sekavaa ympäriinsä haahuilua. Ideana pelissä on löytää kuusi vangittua Goonies kaveria jonka jälkeen Annie -niminen merenneito.

Tähän tehtävään tarvitaan jos jonkinlaista apuvälinettä, sillä reitit eivät ole suoraviivaisia. 

Pelimaailma oli sekava alusta loppuun saakka. Starttia painamalla saa esiin valikkoruudun josta näkee myös pelimaailman kartan. Kartassa on kaksi osaa; Front ja Back. B-nappia painamalla pystyi kartan puolta vaihtamaan.

Kun pelimaailmassa kulkee ovista, päätyy ennen pitkään kartan toiselle puolelle. Pelimaailma on periaatteessa A4-paperi jota vain käännellään tilanteen mukaan.

Pelimaailma on jaettu erilaisiin alueisiin ja alueesta toiseen ei voi niin vaan suoraviivaisesti kävellä vaan välillä tarvitaan teleportteja. Teleportit löytyvät sitten mistä sattuu ja saattavat viedä ihan toiselle puolelle maailmaa.

Kartasta ei selviä mitkä alueet kuuluvat mihinkin joten se piti vain pistää muistiin. Tämän kanssa sai olla todella tarkkana ja olin välillä ihan sekaisin, mistä pääsee minnekin :D

Kun pelimaailmassa sijaitsevista ovista kulkee, päätyy aluksi kolmiulotteiseen näkymään joka sisältää monia huoneita. Huoneesta toiseen liikutaan D-padin avulla painamalla jonnekin suuntaan. Monesti myös alaspäin painamalla pääsee uuteen paikkaan vaikka sitä ei varsinaisesti näekään.

Näistä huoneista löytää tavaroita ja pääsee kulkemaan pelimaailman eri alueiden välillä. Heti pelin alussa olevasta huoneessa on tarjolla vasara joka onkin todella hyödyllinen työkalu. Vasaraa käyttämällä näissä kolmiulotteisissa huoneissa saattaa löytää piilotettuja reittejä. Vasaran käyttäminen oli hieman kankeaa kun ensin täytyi valita vasemmalla sijaitsevasta valikosta "TOOLS" jonka jälkeen vielä "HIT". Välillä unohtui valita tuo jälkimmäinen "HIT" ja tuli sitten paineltua mitä sattuu.

Jos tämän "HIT" -komennon valitsee suoraan, ilmestyy ruudulle nyrkki. Nyrkki toimi vasaran tavoin ja eri kohtia huoneessa koputtelemalla saattoi saada piilotettuja tavaroita esiin. Todella raastavaa oli kopautella ensin vasaralla ja sitten nyrkillä huoneen kaikki osat läpi. Kun missään ei mitään sen tarkempaa merkkiä ollut, että huone saattaa sisältää jotain piilotettua, oli kaikki käytävä läpi.

Peli ei myöskään ilmoita jos huoneesta on jo löytynyt jokin tavara. Jos sitä ei itse pistänyt muistiin, sai samat seinät koputella läpi uudelleen. Tästä tuli mieleen Dr. Chaos minkä pelasin tuossa jokin aika sitten läpi. Siinä täytyi myös kopautella jokaista asiaa jotta tavaroita sai esiin.

Myöhemmin pelissä saa silmälasit, joiden avulla myöskin saa piilotettuja ovia esiin näissä kolmiulotteisissa näkymissä. Maksimissaan täytyi käyttää kolmea eri tavaraa yhdessä huoneessa jotta varmisti, että mitään piilotettua ei jäänyt huomaamatta. Todella puuduttavaa touhua.

Aluksi olin pelissä jonkin aikaa jumissa kun ei mitään oikein löytynyt mistään. Viimein ympäri aluetta haahuiltuani löysin piilotetut silmälasit ja peli alkoi etenemään. Tämän jälkeen etenemistä tapahtui tasaisin väliajoin kun silmälasien avulla löytyi monia piilotettuja ovia.

Kuuden piilotetun Goonies -kaveruksen etsiminen voi kuulostaa todella työläältä kun pelin maailma on niin sekava, mutta onneksi tähän hommaan löytyi helpotusta! Kun kolmiulotteisia huoneita jaksaa koluta, saattaa löytää Magic Locator Devicejä. Nämä aparaatit merkkaavat karttaan mihin Gooniesit on vangittu.

Jokaiselle Goonies kaverukselle on oma Magic Locator Device ja onnistuinkin löytämään ne kaikki :) Muutama Goonies löytyi ilman tätä laitetta kun tuurilla sattui eksymään heidän vankilahuoneeseensa. Yhdestä vapautetusta Gooniesista saa yhden palkin lisää kokonaisenergiaan joten mitä aikaisemmin onnistui vangit löytämään, sen parempi. Pelin viholliset tekevät yllättävän paljon vahinkoa, joten lisäenergiat ovat todella tärkeitä.

Goonies kavereiden vankilat ovat luonnollisesti lukossa, mutta onneksi pelimaailmassa vaeltavat viholliset pudottivat avaimia mukavalla todennäköisyydellä. Paras tapa oli vain hakata yhtä ja samaa vihollista kunnes se pudotti avaimen. Avaimet hävisivät Game Overin myötä, mutta tällä ei ollut oikeastaan mitään väliä kun niitä sai kerättyä helposti takaisin.

Avaimilla pystyy myös avaamaan kolmiulotteisissa huoneissa olevia vinkkikaappeja. Näistä sai välillä todella hyviä vinkkejä pelin etenemistä ajatellen, mutta välillä taas todella turhaa huttua kuten "Goonies II is a good videogame".

Mikeyllä on peruskäytössään yoyo, mutta käyttöön saa myös muitakin erilaisia aseita. Löytyy pommia, ritsaa, bumerangia ja jopa Molotovin cocktail :D Aika vähän näitä muita aseita tuli loppupeleissä käytettyä. Moni ase oli rajallinen ja viholliset pudottivat hitaasti näihin lisää ammuksia. 

Pommien avulla olisi voinut löytää piilotettuja huoneita mistä olisi löytänyt hyviä peliä helpottavia tavaroita, mutta mielenkiintoni oli ihan jossain muualla, kuin pommittamassa jokaista kohtaa pelimaailmassa. Kolmiulotteisten huoneiden koputtelu oli ihan tarpeeksi raastavaa.

Osa kolmiulotteisista huoneista on täysin pimeitä ja ne olisi saanut valaistua kynttilän avulla. Jotenkin onnistuin missaamaan kyseisen kapistuksen ja jouduin pimeässä klikkailemaan huoneet läpi. Onneksi näin pystyi tekemään ja ei kynttilän puuttuminen niin paha juttu ollut.

Tämä on siitä erikoinen peli, että tässä ei ole pomotaisteluita laisinkaan - ei edes viimeistä pomoa. Näihin olisi voinut hyödyntää näitä muita kerättäviä aseita, mutta nyt ne jäivät turhiksi.

Yllätyin, miten hyvin sain pelin etenemään alun vaikeuksista huolimatta. Hieman tuurillakin löytyi reittejä uusiin paikkoihin. Onnistuin löytämään reitin Annie -merenneidon luokse hieman liian aikaisin, sillä yksi Goonies kaveri oli vielä pelastamatta.

Pyörin ympäri pelimaailmaa ja en vain onnistunut löytämään reittiä viimeisen Gooniesin luokse. Magic Locator Devicen ansiosta kartalla oli merkintä, missä päin kyseinen kaveri sijaitsee, en vaan mitenkään onnistunut löytämään juuri siihen ruutuun.

Oli pakko turvautua netin apuun tämän yhden kerran. Reitti oli todella sekava vaikka sitä selvitti netistä saadun kartan avulla. Ihan vankilan viereen kyllä pääsee, mutta jos halusi juuri samaan ruutuun, piti kiertää todella pitkä reitti. Olisihan viimeisen Gooniesin luokse saattanut tuurilla eksyä, mutta mielenkiinto haahuilua kohtaan oli miinuksen puolella.

Reittiin Gooniesin luo tarvittiin useampi teleportti jotta pääsi matkustamaan monen alueen halki veden alla sijaitsevaan vankilahuoneeseen. Tämän jälkeen peli olikin käytännössä läpi kun tiesin valmiiksi missä Annie sijaitsee.

Enää oli suuri teräsovi Mikeyn ja Annien välillä minkä avaamisen pähkäilyyn kuluikin tovi. Kokeilin kaikkia hallussa olevia tavaroita, mutta ovi ei vain aukea. Mieleeni juolahti, että aukeasiko ovi ihan perus avaimella?

Avainta ei ollut hallussa, mutta pari huonetta taaksepäin kulkiessa alkoi perus vihollisia ilmestymään ruudulle. Ei mennyt kauaa kun avain oli hallussani. Ratkaisu oli todellakin näin yksinkertainen - avain toimi lukkoon!

Peli on parhaimmillaan ihan ok tasoa, mutta en fanita tälläistä liiallista sekavaa ympäriinsä juoksentelua. Kolmiulotteiset huoneetkin olivat aivan liian puuduttavaa hommaa kun samat jutut piti tehdä jatkuvasti.

Pahinta oli, että olin löytänyt jonkin paikan missä tarvitsi jotain tiettyä tavaraa, mutta sitä ei ollut vielä hallussani. Kun viimein löysin tavaran, piti yrittää pähkäillä, missä ihmeessä huone oli, missä tavaraa tarvitsi.

Plussaa tämä peli saa kuitenkin loputtomista continueista ja salasanasta. Ei tarvinnut putkeen sentään pelata.

Q*bert

Games Beaten: 377/709

Genre: Puzzle

Goal: Finish Stage 9-4

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 10/10

On vierähtänyt tovi, kun viimeksi valitsin pelin tältä "top10" vaikeimmat NES-pelit -listalta. Oli siis korkea aika ja tällä kertaa valinta osui hassun oranssin kärsäotuksen eriskummalliseen seikkailuun.

Kyseessä on mikäs muukaan kuin Q*bert, tämä jo Arcade pömpeleistä tuttu hahmo. Jotain kummaa tämän pelin kehityksen kanssa kävi, sillä tämä NES-versio on helposti kaikista hankalin päästä läpi.

Q*bert on ihan täysin paikkansa ansainnut vaikeimmat NES-pelit -listalla, sillä ei ole hetkeen minkään pelin kanssa ollut näin epätoivoinen olo läpäisyn suhteen :D

Pelin idea on yksinkertaisuudessaan värjätä kaikki ruudulla näkyvien kuutioiden päällimmäiset pinnat saman värisiksi. Tämä tapahtuu hyppimällä niiden päälle. Ruudun vasemmassa yläkulmassa kerrotaan, minkä väriseksi kuutiot on tarkoitus saada kussakin kentässä.

Kuutiot ovat jokaisessa kentässä samassa pyramidin muodossa. Alussa homma on todella helppoa, sillä kuution väriä voi vaihtaa vain kerran ja jos hyppää uudelleen jo väriä vaihtaneen kuution päälle, se pysyy samanvärisenä.

Peli opettaa mukavasti homman jujun ja hiljalleen mukaan tulee lisävaikeutta. Toisen tason kuutioissa värivaihtoehtoja on jo kolme, mutta edelleen väri lukittuu oikeaan vaihtoehtoon eikä vaihdu takaisin alkuväriinsä. Joutuu vaan useamman kerran hyppäämään saman kuution päälle jotta oikean värin saa vaihdettua.

Homma menee kinkkiseksi, kun värien lukitus poistuu ja palikoiden päällä täytyy hyppiä harkiten ja useasti jotta oikeat värit saa kaikkiin pyramidissa oleviin kuutioihin. Tämä vaati todellista pähkäilyä jotta ei tehnyt ns. turhia hyppyjä.

Pelissä on yhdeksän tasoa joissa jokaisessa neljä kenttää. Kolmen continuen verran saa seikkailua jatkaa ja niiden loputtua homma alkaa alusta.

Tälläisenään peli ei kuulosta edelleenkään kovin hurjalta, mutta kun joukkoon heitetään liuta erilaisia vihollisia, on kunnon kaaos taattu. Pelintekijät ovat onnistuneet valitsemaan kyllä melko kettumaisen joukon erilaisia mörköjä kiusaamaan Q*berttia.

Suurinta osaa vihollisista ei voi edes tuhota, vaan ainoa keino päästä niistä eroon on antaa niiden itse hypätä ulos pyramidin laidalta.

Vihollisia on seuraavanlaisia:

Red Ball: pyramidin huipulta tippuva pallo joka pomppii pyramidin alareunaan. Nämä osasivat välillä olla pirullisia sillä RNG päätti, mihin alemmalle kuutiolle pallo hyppää. Meni pitkään sisäistää, että pallot eivät voi hyppiä kuin alaspäin ja tuli varottua viereisellä ylemmällä kuutiolla hengailua. Jotenkin pyramidin psykedeelinen visuaalinen ilme sekoitti omaa ajatusmaailmaa. Pallojen spawnauspaikka sijaitsee pyramidin toiseksi ylimmillä kuutioilla. Jälleen RNG päätti, kummalle kuutiolle pallo mätkähtää. Jos sattui juuri hyppäämään kyseiselle kuutiolle ja pallo spawnasi siihen samaan aikaan - henkihän siinä lähti.

Coily: aluksi tämä vihollinen käyttäytyy samalla tavalla kuin punaiset pallot spawnaten pyramidin yläosaan ja matkustaen alareunaan, mutta kun alareuna on saavutettu, herää tämä violetti pallo henkiin muuttuen inhaksi käärmeeksi! Käärme jahtaa Q*berttiä loputtomiin ja ainoa keino päästä siitä eroon kuolematta on hypätä pyramidin reunoilla näkyvien levyjen päälle. Coily yrittää jahdata perässä, mutta kun hänellä ei ole levyä minkä päälle astua putoaa kärmes rotkoon. Tämä temppu täytyy ajoittaa hyvin, sillä liian aikaisin tehtynä Coily ei hyppääkään perässä ja lähtee uudelleen jahtaamaan Q*berttia.

Wrong-Way: nimensä mukaisesti tämä kaveri ei kunnioita painovoimaa ja hyppii kuutioiden väärillä sivuilla aloittaen vasemmasta alalaidasta sekoittaen jo valmiiksi hieman sekavan oloista pyramidia :D Näiden liikkeitä oli todella hankala seurata, monesti henki lähti kun luki kyseisen kaverin liikkeet väärin. Punaisten pallojen tavoin näihin pystyi kuolemaan väärin ajoitetulla hypyllä ja ainoana erona oli se, että nämä veijarit ilmestyivät aina täysin samalle palikalle mikä sijaitsi vasemmassa alanurkassa.

Ugg: Samanlainen inha kaveri kuin Wrong-Way, mutta se aloittaa liikkumisen pyramidin oikeasta alalaidasta.

Sam/Slick: pelin ainoa vihollinen, minkä pystyy tappamaan päälle hyppäämällä. Suloisen ulkokuoren ei pidä antaa hämätä, sillä tämä on helposti pelin pahinta antia. Sam/Slick pystyy Q*bertin tavoin muuttamaan kuutioiden värejä ja näin pilaamaan vaivalla käännetyt kentän vaatimat värit. Vaikka Sam ja Slick ovat ohjekirjan mukaan kaksi eri hahmoa, ne käyttäytyvät täysin samalla tavalla. Luulen, että Slick on vain Sam aurinkolaseilla varustettuna. Samista/Slickistä täytyy päästä mahdollisimman nopeasti eroon ennen kuin kaikki on pilalla. 

Vihollisten lisäksi pelistä löytyy Green Ball -tavara. Tämän kerääminen on ehdottoman tärkeää, sillä se pysäyttää viholliset hetkeksi ja Q*bert ei ota enää niistä vahinkoa. Hetken saa rauhassa käännellä kuutioiden värejä. Green Ball on varustettu myöskin RNG:llä ja välillä pallo pomppi niin ärsyttävästi karkuun, että pahimmassa tapauksessa sitä jahdatessa teki vain enemmän tuhoa kuin olisi saanut värejä käännettyä.

Nyt kun viholliset on lisätty soppaan, peli muuttuu brutaalin vaikeaksi. Kokoajan saa olla äärimmäisen tarkkana, ettei vahingossa hyppää minkään vihollisen päälle. Punaiset pallot kiusaavat pyramidin yläosassa, Wrong-Way ja Ugg sitten taas alaosassa. Välillä oli tuurista kiinni, ettei hypännyt juuri ruutuun ilmestyvän vihollisen syliin. Keskellä pyramidia oli todella riskialtista olla, sillä siitä kulki jokainen örvelö ohitse.

Onneksi tässä sentään kaikki viholliset häviävät ruudulta kun matkustaa levyn päällä pyramidin yläosaan. Tämä valitettavasti koskee myös vihreää palloa. Monesti arvioi tilanteen väärin ja hyppäsi levyn päälle juuri kun vihreä pallo oli ruudulla ja sekös kovin harmitti.

Jos peli on vittumaisella tuulella RNG:sä suhteen, syö se lisäreitä todella tiuhaan tahtiin. Peli on onneksi armollinen lisäreiden saamisen suhteen, sillä pisterajat ovat hyvinkin suopeat. Jos tässä ei pahemmin lisäreitä saisi, vaikeusaste nousisi äärimmäisyyksiin. Välillä vastaan tuli tilanteita joissa oli vaan pakko ottaa itseltään nirri pois, että sai pidettyä tilanteen paremmin hallussa.

Kaikki viholliset häviää kuolemasta ja välillä oli parempi vain menettää henki kuin antaa Samin/Slickin pilata oikeaan asentoon käännetyt kuutiot.

Yksi ihana asia tekee tästä pelistä pelikelpoisen ja se on, että viholliset tulevat AINA samassa järjestyksessä ruudulle. Tämä toki on kenttäkohtaista, mutta näin pystyi tilanteen pitämään edes jollain tasolla hallussa. Käytin läpäisyssäni apuna GameFaqs -sivustolle tehtyä viholliskarttaa mihin oli merkattu jokaisen kentän vihollisten ilmestymisjärjestykset.

Tärkeintä tässä oli seurata Samin/Slickin ja vihreän pallon ilmestymisiä. Täytyi myös katsoa miten monta vihollista näiden välissä oli, että oliko kannattavaa lähteä kääntämään kuutioiden värejä vai odottaa ylähäällä aikaisemmin mainittuja. Jos peliä ihan summamutikassa olisi alkanut pelaamaan, olisi mennyt aikaa tuntitolkulla vihollisten järjestyksen opetteluun.

Vaikka vihollisten ilmestymisjärjestyksen katsoi aina jokaiseen kenttään valmiiksi, täytyi todella tarkkaan seurata missä kohdassa viholliskarttaa on menossa. Jos missasi yhdenkin Samin/Slickin tai Green Ballin, saattoi homma kaatua siihen. Kentän laidoilla olevat levyt ovat kertakäyttöisiä ja jos kentän oli sössinyt niin, että on paljon kuutioita käännettävänä ja levyt lopussa, on käytännössä mahdoton enää saada kenttää maaliin asti.

Pahimpia oli kentät missä tuli monta Samia/Slickiä putkeen ja vain yksi vihreä pallo yhdellä viholliskierroksella. Niissä oli ehdottoman tärkeää saada Samit/Slickit heti pois ruudulta.

Toinen asia mitä käytin viholliskartan lisäksi apuna oli pausetus. Tiukoissa tilanteissa oli pakko painaa pause päälle ja miettiä hetken seuraavaa hyppyä. Myönnän rehellisesti, että ilman viholliskarttaa ja pausetusta en olisi päässyt tätä peliä ikinä läpi :D

Joissain tapauksissa Samin/Slickin ansiosta kuutioiden värit olivat menneet epäsynkkaan. Eli vaikka miten hyppi kahden kuution välillä, ei niitä saanut samanvärisiksi. Tämän korjaamiseen oli pari erilaista vaihtoehtoa; jos oli vielä ylimmän tason levy käyttämättä, sen avulla sai käännettyä homman takaisin raiteilleen. Toinen vaihtoehto oli hyödyntää Samia/Slickia. Odotteli kiltisti kun jompi kumpi tippuu ja kääntää kuution värin jolloin synkronoinnin sai takaisin kuntoon.

Tässä oli odottelussa oli iso riski, sillä jos Coily saavutti pyramidin huipun ennen kuin Sam/Slick tippui ruudulle, henki lähti hyvin todennäköisesti.

Peli on ihan ok vaikeustasolla kuudenteen tasoon asti. Tästä eteenpäin pelin vaikeusaste pysyy periaatteessa samana, vain viholliskartat muuttuvat. Useasti yritykseni päättyivät kuudennen ja kahdeksannen tason välille. Elämiä kului ihan liikaa alkupään kentissä.

Tarpeeksi toistoja ja kyllähän homma alkoi viimein sujumaan. Pääsin aina vain pidemmälle isompien lisärimäärien turvin. Sain värjättyä kuutiota aina vain paremmilla taktiikoilla ja vähemmillä hypyillä.

Viimein se taika tapahtui ja pääsin kuudenteen tasoon käyttämättä yhtään continuea! Peli eteni sulavasti ja ensimmäinen continue meni vasta seitsemännessä tasossa hieman jokseenkin hieman typeriin virheisiin. Sain pidettyä homman kasassa ja kahdeksas taso meni yllättävän nätisti läpi. Siinä se komeili silmieni edessä - yhdeksäs taso.

Kolme ensimmäistä kenttää meni ihmeen sulavasti, sain pidettyä pääni kylmänä ja en tehnyt typeriä riskiratkaisuja. Pisteistä tuli tasaiseen tahtiin lisäreitä ja vaikka muutama elämä menikin, sai muutaman tilalle. Viimeinen kenttä avautui eteeni ja sössin siinä yhden continuen. Tämä ei onneksi haitannut mitään, sillä niitä oli vielä yksi jäljellä.

Tietysti tässä viimeisessä kentässä on ihana kolmen Samin/Slickin ja vain yhden vihreän pallon patterni. Samit/Slickit hoitelin nopeasti pois ja viimeistelin kentän vihreän pallon vaikutuksen alaisena. Tämä ei suinkaan onnnistunut ensimmäisellä kierroksella vaan jouduin odottamaan toisen vihreän pallon. 

Näitä kenttiä, missä on vain yksi vihreä pallo yhdessä viholliskierroksessa, on todella hankala päästä läpi käyttämällä vain se yksi pallo. Täytyi pitää pää kylmänä ja yrittää päästä Sameista/Slickeistä eroon ja käyttää levyjä harkitusti. Oli melkoinen kikkailu Coilyjen ja muiden vihollisten kanssa, mutta onnistui :D

Tuntuu erityisen hyvältä kun saa yhden pelin läpäistyä tältä älyttömältä listalta. Seuraavaksi jotain hieman helpompaa :)

Suosittelen testaamaan tätä jos tälläiset puzzle/reagointipelit kiinnostavat! Voi olla, että läpäisy on liian haastava homma, mutta vaikka yleissivistyksen vuoksi :D