Ivan 'Ironman' Stewart's Super Off Road

Games Beaten: 376/709

Genre: Racing

Goal: Beat Race 99

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 9/10

Tartu ratista ja lisää kaasua! Varo mutaisia kuoppia, hyppyjä ja muita esteitä kahdeksassa erilaisessa stadionradassa ja 16 kokoonpanossa. Vaihda palkintorahat viritysosiin ja paranna mahdollisuuksia voittoihin.

Raren pojat ovat melkoisia vekkuleita näiden heidän ajelupeliensä kanssa. Jotenkin aina samat paskamaisuudet toistuvat, liekkö samaa koodinpätkää käytetty useammassa pelissä. Yhtä epäreilua menoa oli tässä niin kuin R.C. Pro-Am:n kanssa, välillä jopa epäreilumpaa.

Jos tämän pelin läpäisytavoite olisi ollut hieman inhimillisempi, tätä olisi ollut ihan leppoisakin pelata. Tälläisenään se oli sykkeen kattoon ampaisevaa kiihkoilua.

Eli pelissä täytyy ajaa yhteensä 99 kisaa. Määrä kuulostaa hurjalle, mutta onneksi kisat olivat muutaman minuutin mittaisia neljän kierroksen pläjäyksiä. Aikaa kuitenkin kului kaikkien 99 kisan läpäisemiseen n. 1,5h verran. Pelaajalla on käytettävänään kolme lisäriä ja sijoittuessaan mille tahansa muulle paitsi ensimmäiselle sijalle menettää yhden lisärin. Ensimmäisestä sijasta saa lisärin takaisin ja maksimi on tuo alussa oleva kolme kappaletta.

Tämähän kuulostaa paperilla ihan mainiolta jutulta, mutta pelin bugisuuden ja epäreiluuden vuoksi brutaalilta urakalta. Pelissä on monia kisoja joita ei vaan yksinkertaisesti voi voittaa ja niistä menettää lisäreitä. Jos mielii päästä pelin loppuun, on kisoissa väkisin väännettävä ensimmäiselle sijalle. Ihan järjetöntä. Ei tätäkään peliä ilmeisesti hirveämmin testailtu ennen kuin teos päätyi kauppojen hyllyille.

Alussa valitaan maa millä halutaan pelata ja valitsin huvikseni Australialaisen kuskin. Kuskilla ei ollut sen suurempaa merkitystä, eron huomasi vain palkintojenjaossa.

Heti ensimmäisessä kisassa huomasi, että autot kulkivat kuin niiden renkaat olisi sivelty tervalla.  Sen verran jäykkää hommaa ajaminen oli. Kisan jälkeen selvisi, että autoa pystyy virittämään erilaisilla osilla.

Jokaista osa-aluetta pystyi päivittämään kuusi kertaa. Ainoastaan nitrot olivat poikkeus ja niitä pystyi keräämään halutessaan 99 kappaletta.

Kisojen voittomassit kannatti upottaa näihin virityksiin ja on täysin makuasia missä järjestyksessä osat halusi ostaa. Itse päivitin ensimmäisenä maksiminopeutta ja auton kiihtyvyyttä. Johan alkoi autosta löytymään tehoa kun tarpeeksi viritteli!

Rahaa sai kerättyä myös kisojen aikana ilmestyvien rahasäkkien muodossa. Myös ekstra nitroja sai kerättyä kisoista ja peli arpoi, kumpi herkullinen tavara ruudulle ilmestyy - rahasäkki vai nitro.

Vain yksi jompaa kumpaa pystyi olemaan kerrallaan ruudussa ja kerättävien arvo nousi lineaarisesti. Rahasäkin arvo pysähtyi 50 000 dollariin ja maksimissaan sain nitroja 8 kappaletta. Tuntui mahtavalta, kun sattui ajamaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kaikki kerättävä osui kohdalle :)

Peli on hieman kummallisesti rakennettu, sillä ensimmäiset 14 kisaa ajetaan niin, että Game Overin pelkoa ei ole. Jos menettää kaikki kolme elämää, peli kysyy haluaako jatkaa ajelua. Tähän ei tarvinnut kertaakaan turvautua, sillä todella helposti meni ensimmäiset kisat.

Alkupään kisoissa peli kierrättää samoja ratoja ja niitä lisätään hiljalleen mukaan peliin. Viimeinen uusi rata tulee vasta kun on yli kolmekymmentä kisaa ajettu. Radat on rakennettu niin, että niitä ajetaan molempiin suuntiin. Joka toinen kisa on aina erisuuntaan. 

Näin saadaan hieman vaihtelevuutta kun erilaisia ratoja on vain kahdeksan kappaletta. Ihan hyvä pointti kierrättää aluksi vain muutamaa rataa, näin sai ajoon tutumaa ja tuli radat tutuiksi hiljalleen.

Kun 14 kisaa on takana, peli ilmoittaa että nyt alkaa viimeinen turnaus ja enää jatkomahdollisuutta ei ole. En oikein tajunnut mitä tämä viimeinen turnaus tarkoittaa. Kuitenkin peli päättyy automaattisesti kisan 99 jälkeen.  Ilmeisesti viimeistä turnausta on sitten 85 kisaa, aika hurja tavoite!

Peli alkaa hiljalleen näyttämään luonnettaan kun tuo perus "turnaus" on ajettu. Mukaan tulee toinen näistä ns. mahdottomista radoista, mutta tässä ensitapaamisessa sen pystyy voittamaan jos käy tuuri. Seuraavaksi kun rata tulee vastaan, ei voittoon ole mitään saumaa.

Silkka vittuilu alkaa kun kisoja on takana hieman päälle 20 kappaletta. Tässä vaiheessa peliä mukana on jo tuo toinenkin mahdoton rata mitä ei vaan voi voittaa ellei planeetat ole oikeassa asennossa. Kerran MELKEIN onnistuin tämän toisen voittamaan kun harmaa auto jäi seinään jumiin. Harmillisesti auto ei ollut siellä tarpeeksi pitkään ja viime metreillä tykitti minun autosta ohi. Hienosti vielä harmaa auto ei käytä nitrojakaan kovin montaa kappaletta kisan aikana, selvää huijaamista siis :D

Myös viimeisenä uutena ilmestyvä vesiesteitä sisältävä rata oli ihan älytön voittaa. Tässä oli kuitenkin pienet mahdollisuudet ja kerran onnistuinkin voittamaan kyseisen kisan. Mahtava peli kun täytyy erikseen luetella mitä pystyy voittamaan ja mitä ei :D 

Onneksi nämä vittumaiset radat eivät ole peräkkäin ajettavina, sillä muuten tämä olisi käytännössä mahdoton läpäistä. Kun tässä kerta on käytettävänään kolme lisäriä, kisoja oli pakko voittaa jos halusi päästä pelin läpi.

Kaksi mahdotonta kisaa oli peräkkäin, mutta onneksi sen jälkeen tuli muutama helpompi rata jotka voitti aina. Jostain syystä näissä vastustajat eivät oikein edes yrittäneet ja sai aika rauhassa itsekseen ajella voittoon. Tässä oli näiden ääripääratojen lisäksi muutama välimallin rata jotka välillä hävisi ja välillä voitti. Riippui ihan miten hyvän startin sai kisaan ja onnistui ajamaan suhteellisen virheettä.

Näihin ratoihin monet yritykset kaatuivat. Harmaa auto pääsi välillä ensimmäiselle sijoitukselle ja sen kiinniottaminen oli ihan mahdotonta. Aina kun itse käytti nitron, teki harmaa auto samoin - yritä siinä nyt sitten päästä johtoon.

Pahin kirpaisu tapahtui, kun sössin kisan numero 85. Tämä oli juuri toinen näistä ns. välimallin radoista ja koska kyseisen radan jälkeen tulee kaksi mahdotonta rataa, homma kaatui lopullisesti kisaan 88. Mieli oli erittäin mustana koska voitto oli niin lähellä...

Meni monia yrityksiä ennen kuin pääsin viimein kisan 88 ohi. Yritykset poikkeuksetta kaatuivat jompaan kumpaan välimallin kisaan. Todella turhauttavaa pelata yli tunti ja joutua pikkuvirheen takia takaisin alkuun.

Läpäisysuorituksestakaan ei jännitystä puuttunut. Homma meinasin monta kertaa murentua pelin epäreiluuteen. Parissa kisassa hieman tuurillakin sain homman pidettyä kasassa ja kisat jatkuivat.

Kun jäljellä oli enää yhden kierroksen verran kisoja, alkoi jännitys todella olemaan jäätävällä tasolla. Takaraivossa hakkasi koko ajan että "enää yksi välimallin kisa hoidettavana". Sen kun selvittäisi, peli menisi varmasti läpi sillä helppojen kisojen jälkeen lisärit riittävät varmasti loppuun asti.

Menihän se toinen välimallin kisa läpi ja onneksi vielä helposti. Piina ei kuitenkaan ollut vielä ohi ja täytyi hoitaa "varmat" kisat voitokkaasti loppuun. Vaikka en ollut näitä helppoja kisoja kertaakaan hävinnyt, piinaava jännitys sai epäluuloiseksi.

Kisat onnistuivat ja viimeisessä kisassa ei ollut väliä monenneksi sijoittui, elämiä oli jäljellä ja peli meni takuuvarmasti läpi. Viimeisessä kisassa tulin neljänneksi, mutta väliäkö tuolla. Kädet tärisivät ja pulssi oli varmaan kun yleisurheilijalla kisojen jälkeen, mutta menihän se läpi! 

Aivan älytöntä touhua taas. Jos tätä kasuaalisti pelaisi vaikka siihen asti, kun kaikki erilaiset radat on tulleet mukaan kuvioihin, niin tämä olisi paljon miellyttävämpi kokemus. Kavereiden kanssa vaikka nelinpelinä varmasti 5/5 hommaa!

Rainbow Islands: The Story of Bubble Bobble 2

Games Beaten: 375/709

Genre: Platform

Goal: Get 7 Big Diamonds and Finish World 8

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Veljesi Bobby on kadonnut ja sinun tehtävänäsi on pelastaa hänet. Mysteerisellä saarella tulet kohtaamaan monia outoja olentoja ja paikkoja.

Älä kuitenkaan milloinkaan unohda tavoitettasi; Bobby on pelastettava muiden saaren asukkaiden lisäksi. 

Itselle tuntemattomampia ovat nämä Bubble Bobble -variaatiot, mitä on julkaistu monillekin alustoille. Peleissä on samaa tyyliä kuin Bubble Bobbleissa, mutta kuitenkin tuoreella idealla varustettuna.

Pelissä on seitsemän maailmaa ja niissä jokaisessa neljä ylöspäin rullaavaa kenttää. Jos jokaisesta maailmasta onnistuu keräämään ison timantin, aukeaa vielä salainen kahdeksas maailma. Jos pelin haluaa pelata läpi, täytyy timantit kerätä.

Onneksi peli sisälsi loputtomat continuet, ilman niitä tämä olisi ollut älyttömän vaikea. Continuen käyttö vei takaisin maailman alkuun, ellei ollut päässyt pomotaisteluun - siitä sai jatkaa Game Overin jälkeenkin.

Bubbylla on kuplien sijaan aseenaan sateenkaari. Sateenkaari on monikäyttöinen, sillä sen päällä voi myös kävellä nousten muuten mahdottomissa korkeuksissa oleville tasoille. 

Hieman tarkkana sai kiipeilyn kanssa olla, sillä pidempään ruudulla olleet sateenkaaret häipyivät ruudulta omia aikojaan. Sateenkaaren päälle täytyy kävellä jotta se kestää Bubbyn painon. 

Jos hyppäämällä yritti sateenkaaren päälle menemistä, se romahti välittömästi. Tämä oli alkuun hieman hämmentävä asia ja vaati pienen hetken jotta asiaan tottui.

Välillä rakentaminen aiheutti kuolettavia tilanteita kun vahingossa nopean tahdin siivittämänä rakensi liian lähelle vihollisia tai piikkejä.

Sateenkaaren avulla tapettiin vihollisia yksinkertaisesti iskemällä niitä kaarella naamaan. Toinen tapa on luoda sateenkaari suoraan vihollisen päälle, hypätä kaarta päin jolloin putoava sateenkaari tuhoaa vihollisen.

Tämä mekaniikka on äärimmäisen tärkeä, sillä viholliset pudottivat kaikenlaista hyödyllistä jos ne onnistui tappamaan pudotustyylillä. Muutoin viholliset pudottivat vain pisteitä.

Vihollisten tiputtamat hyödykkeet liittyivät aika pitkälti sateenkaaren parantamiseen ja vihollisten tuhoamiseen. Sateenkaareen sai nopeutta ja parhaimmillaan niitä pystyi laittamaan kaksi kerallaan jolloin viholliset pystyi tappamaan etäämmältä.

Erilaiset pommit ja tähtihyökkäykset tuhosivat viholliset ruudulta jos sattuivat olemaan sopivalla etäisyydellä. Joskus jos oikein hyvä tuuri kävi, viholliset saattoivat pudottaa lisärin! Lisäreitä sai onneksi myös pisteistä joten tämä ei ollut mikään erityisen tärkeä juttu.

Vaikka kaikki yllä mainitsemani onkin pelin läpäisyn kannalta helpottavia asioita, on yksi ylitse muiden - timantit. Jokaisesta maailmasta täytyi kerätä seitsemän eriväristä timanttia jolloin maailman lopussa saa haltuunsa ison timantin. Kaikkia neljää kenttää pystyi hyödyntämään näiden seitsemän timantin keräämiseen, mutta parasta oli hoitaa homma mahdollisimman nopeasti.

Viholliset pudottivat randomisti kaiken muun tavaran lomassa näitä timantteja ja RNG vielä arpoi minkä värinen mahtoi olla kyseessä. Välillä jotain puuttuvaa väriä täytyi metsästää pitkäänkin ennen kuin se sattui ilmestymään. Ruudun vasemmasta reunasta näki, mitkä timantit oli onnistunut keräämään sillä ne muodostivat "RAINBOW" -tekstin.

Jos neljännen kentän lopussa ei ollut haalinut kaikkia tarvittavia timantteja, täytyi tapattaa itsensä ja Game Overin jälkeen yrittää uudestaan maailman ensimmäisestä kentästä.

Hieman yllätyin kuinka haastava tämä peli oli! Game Overin jälkeen maailman alkuun joutuminen oli aika inha rangaistus kenttien ollessa aika pitkiä. Elämiä ei uudelleen aloittaessa ollut kovinkaan montaa ja piti todella varovasti edetä. Kuolema korjasi todella helposti ja kuoleman jälkeen peli jatkui ilman mitään Power-uppeja.

Viholliset pyörivät Global Timerillä ja välillä vastaan tuli todella epäreiluja tilanteita tämän vuoksi. Esimerkiksi heti kun kenttä alkaa, saattoi kuolla johonkin vihollisen ammukseen ennen kuin kerkesi edes tajuamaan mitään :D

Myös ihanaa trollausta oli havaittavissa jos sattui valitsemaan väärän kulkureitin. Ruudun vieriessä ylöspäin saattoi jokin vihollinen tai ansa tulla silmänräpäyksessä esiin ja henkihän siinä lähti. Loppupään kentissä ruudulla oli sellainen sekamelska, että oli hankaluuksia saada selvää mitä oikein tapahtuu.

Kolme ensimmäistä maailmaa meni suhteellisen kivuttomasti, mutta neljännessä vaikeusaste nousi jyrkästi ja alkoi hieman hikikarpalot nousemaan otsalle kun mietti miten vaikeaa seikkailua oli vielä edessä...

Välillä hieman tuurinkin säestämän kentät menivät läpi. Myös neljännen maailman pomo tuotti suuria vaikeuksia. Robotin patterni ei vaan millään iskostunut aivolohkooni ja sen kanssa sai painia jokusen tovin. Onneksi pomosta sai jatkaa suoraan Game Overin jälkeen vaikkakin ilman mitään Power-uppeja.

Ihan ilman bugeja ei tätäkään peliä tullut päihitettyä ja sellaiseen törmäsin kuudennen maailman pomossa. Pomohuoneeseen saavuttuani, ihmettelin miksi kortteja heittelevä Cindy on näkymätön. Ainoastaan sen sininen siluetti tuli esiin kun sprite osui huoneessa olevien tasojen kohdalle.

Kun pomon liikkeitä ei nähnyt kunnolla, eipä taistelusta mitään tullut vaikka muutama yritys olikin käytettävissä. Game Overin jälkeen olin ihmeissäni kun peli ei suoraan jatkunutkaan taistelusta vaan olinkin koko maailman alussa.

Uusi yritys ja selvisinkin takaisin pomohuoneeseen. Nyt Cindyn hahmo näkyi normaalisti ja sen voittaminen kävi helposti. Omituinen bugi, sillä ennen tätä ja tämän jälkeen olleissa taisteluissa sai kyllä jatkaa suoraan pomosta Game Overin sattuessa.

Täytyy sanoa, että pelintekijöiltä ei ainakaan mielikuvitusta puuttunut tämän kanssa, sillä maailmat olivat kaikki mukavan erilaisia. Löytyipä Arkanoid maailmakin Doh -lopparilla varustettuna. 

Kun olin kaikki isot timantit saanut haltuuni, viimeinen kahdeksas maailma avautui. En ollut ohjekirjaa sen kummemmin tutkinut ja tulikin täytenä yllätyksenä, että viimeinen maailma on suoraan Bubble Bobblesta!

Tuttu musiikki valtasi korvakäytävät, mutta ilo oli vain hetkellistä, sillä ruutuun räimittävien sateenkaarien äänitehosteiden takia jotkin musiikin äänikanavat jäi tulematta ja biisi alkoi kuulostaa aika hirveältä. Välillä musiikki glitchasi niin pahasti, että alkoi kuulumaan ihmeellisiä piippaus -ääniä.

Tämä viimeinen maailma oli aivan älyttömän vaikea. Muista maailmoista poiketen ruudunvaihdoksen aikana ei kannattanut olla kummassakaan reunassa, sillä siellä saattoi odottaa vihollinen joka tappoi samantien. Muissa maailmoissa viholliset tulivat aina yläpuolelta kun ruutu vaihtuu.

Pitkän yrittämisen jälkeen pääsin pomohuoneeseen. Tässä viimeisessä maailmassa pystyi myös keräämään timantit ja keräsinkin ne ihan varmuuden vuoksi. Hyödystä en tiedä, mutta ei viitsinyt ottaa mitään riskiä.

Viimeinen pomo olikin tutunnäköinen lohikäärme! Kesti tovin kun oppi väistelemään sen liikkeitä, mutta tarpeeksi sinnikkäällä yrittämisellä lohari taipui. Hieman jo tuuletin, mutta se oli liian aikaista - pomolla oli toinenkin muoto - Bubble Bobblesta tuttu valkoinen kummitus!

Tähänkin tuhrautui useampi yritys ennen kuin tajusin, että parasta on vain seisoa keskellä ruutua jolloin sen väistely on huomattavasti helpompaa kun ylhäällä tasoilla seisoskelu.

Kun loppukuvat pyörivät, antoi peli vielä mahdollisuuden valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Ajattelin, että tämä on vain joku hauska huumorivitsi ja hieman kieli poskella tein valintani. Isoista timanteista muodostunut valtikka tarjosi seuraavia vaihtoehtoja: kuuluisuus, söpö tyttöystävä tai ystävyys.

Ajattin, että ystäviä ja söpö tyttöystävä löytyy jo, niin otan kuuluisuutta. Bubbysta tulikin presidentti ja peli päättyi siihen. Game Over.

Katselin läpäisyn jälkeen huvikseni Youtubesta muiden versioiden läpäisyjä ja huomasin, että olin valinnut väärän vaihtoehdon kolmesta valittavasta. Jos olisi halunnut saada parhaimman lopun, olisi pitänyt valita ystävyys. Vain näin Bobby ja saaren asukkaat saadaan pelastettua.

Hetkinen...Bobbyhan pelastui jo seitsemännen maailman jälkeen kun hän ojentaa Bubbylle viimeisen ison timantin. Mielenkiintoinen ratkaisu, yleensä tälläiset pelin lopussa olevat vaihtoehdot ovat vain loppukevennystä.

Ystävyys -vaihtoehdosta olisi tullut muutama loppukuva lisää ja kunnon lopputekstit. En todellakaan ole pelaamassa uudestaan, tämmöisestä olisi pitänyt olla selkeä maininta jossain ja kyllä itselle riittää tämä loppu.

TMR teki kanssa saman virheen ja valitsi söpön tyttöystävän :D Ehkä joskus SAATAN pelata tämän uudelleen tuolla kunnon lopulla, mutta nyt ei ole moiseen intoa pelin hankaluuden vuoksi.

Wheel of Fortune Junior Edition

Games Beaten: 374/709

Genre: Party

Goal: Win a Single Game (Round 4)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Mitä ihmettä, tämänhän piti olla joku lasten Onnenpyörä. Seitsemästä ikävuodesta ylöspäin...paskat sanon minä.

Tämä oli yhtä hankala kuin nuo vanhemmille tarkoitetut Onnenpyörät. Vahvasti epäilen, että seitsemänvuotiaat tai hieman siitä ylöspäin osaisivat veikata vastaukseksi "Damascus Syria" :D

Säännöt ovat samaa peruskauraa kuin muissakin Onnenpyörissä ainoana erona on, että kolmas kierros käydään ns. nopeuskierroksena. Tällä kierroksella ainoastaan tietokone pyöräyttää kerran onnenpyörää ja sen mukaan määräytyy konsonanttien arvo. 

Vokaaleja voi valita ilman maksamista. Hieman omituinen ja turha kierros, olisin mielummin pelannut kolme normaalia kierrosta.

Tätä peliä sai yllättävän monta kierrosta yrittää ennen kuin meni läpi koska sanojen hankaluus pääsi yllättämään täysin. Aina en edes selvinnyt finaaliin asti kun tietokonevastustajat arvailivat sanoja hyvään tahtiin.

Pääpalkintokierrokselle selviää vain eninten rahaa kerännyt pelaaja. Ennen arvaamista tehtävän alussa valitaan viisi konsonanttia ja yksi vokaali. Yleensä kävi niin huono tuuri, että vain muutama ruutu avautui ja oli lähes mahdotonta saada sanaa oikein. 

Tarpeeksi monta kierrosta kun tätä jaksoi jauhaa, niin viimein tuli tarpeeksi helppo sana ja oikeilla kirjainvalinnoilla aukesi monta ruutua! Sana oli niinkin helppo kuin "Santa Claus". Tässä oli mielestäni sitä lasten Onnenpyörään sopivaa matskua :D

Palkinnoksi tästä huikeasta arvauksesta sain matkan Disney Worldiin ja ilmeisesti hieman psykoottisen Mikki Hiiren hellään huomaan.

Ihan hauska näitä Onnenpyöriä on silloin tällöin pelailla, mutta Rare olisi voinut hieman miettiä tämänkin pelin vaikeustasoa. Varmaan aikoinaan nämä kaikki Wheel of Fortunet koodattu samaan saumaan ja sitten vain heitelty eri nimet peleille :D

Archon

Games Beaten: 373/709

Genre: Strategy

Goal: Beat Your Opponent

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Valo ja pimeä, nämä kaksi voimaa on lukittuna ikuiseen taisteluun herruudesta. Eri puolien joukkoja hallitsee velho ja noita jotka upeilla taikavoimillaan johdattaa myyttisiä petoja ja legendaarisia sankareita.

He kohtaavat taistelukentällä, jossa otetaan mittaa kumpi lopulta hallitsee, valo vai pimeys.

Eräänlainen shakin variaatio kyseessä. Tätä pelatessa ei onneksi tarvitse tietää shakista mitään, sillä millä tahansa nappulalla pystyy liikkumaan miten lystää, ainoastaan etenemismatkat vaihtelevat.

Ideana on tuhota kaikki vastustajan ukkelit pois laudalta. Nappuloita eli ukkeleita tässä on kaksi enemmän kuin shakissa, mutta shakin tyyliin eturivi koostuu pelkästään samoista nappuloista.

Eturivin ukot eivät osaa muuta kuin huitoa miekalla tai ryhmysauvalla. Takarivin tyypit muutamaa lukuun ottamatta ovat ampujia, jotkin heistä käyttää jousipyssyä, jotkin taas luottaa magian voimaan.

Pelin alussa valitaan haluamansa joukkue kahdesta vaihtoehdosta ja luonnollisesti pelin teeman mukaan joukkueet ovat valo tai pimeä. Tällä kertaa luotin valon voimaan, sillä heidän arsenaalinsa vaikutti kiinnostavammalta. Kuka nyt ei haluaisi olla joukkueessa missä on kaksi yksisarvista!

Tässä pystyi voittamaan myös asettamalla omat nappulat viiden voimaruudun päälle jotka sijaitsivat eripuolilla pelilautaa. Yksi voimaruutu on aina vastustajan päänappulan alla joten sen kimppuun pääseminen on hankalampi homma. En edes tiennyt tästä voimaruutu taktiikasta ja se tulikin vahingossa vastaan läpäisyn jälkeen katsellessani Arcus87:n Speedrunia.

Kun kaksi ukkoa kohtaa pelilaudalla, siirrytään taisteluruutuun. Ideana on saada toisen hahmon energiat nolliin keinolla millä hyvänsä. Tässä taisteluruudussa on pelin ainoat action -kohdat ja pääsee oikeasti pelaamaan nappuloiden siirtelyn sijaan.

Taistelukentällä on esteitä joiden taakse pystyy suojautumaan jotta esimerkiksi ammukset eivät osu. Tämä on hieman kusisesti toteutettu ja välillä ammukset tunkeutuivat esteiden läpi. Myös hahmot välillä "muljahtelevat" esteiden läpi tai oudosti siirtyy johonkin toiseen kohtaan jos hankaa itseään estettä vasten.

Oikein ei voinut koskaan luottaa miten hahmot käyttäytyivät taistelukentällä. Hieman kaaoksen omaista glitchailua. Taistelun voittaja pysyy pelikentällä ja häviäjä poistuu, perus settiä. Tässä on myös mahdollista kuolla samaan aikaan jolloin molemmat nappulat poistuvat laudalta.

Hamosta riippuen niillä on tietty määrä energiaa taistelun alussa joka tuo hyvän edun. Taistelut olivat hieman heikosti toteutettu myös hitboxien osalta, sillä ne olivat vähän mitä oli ja kuolemattomuus framejen puuttumisen vuoksi vastustaja saattoi saada meikäläisen nappulan todella ärhäkästi hengiltä.

Tuntui, että taistelut päättyivät voittoon enemmän tuurin kuin taidon ansiosta. Tuntumaa toki ajan kanssa kertyi vihollisten ammusten väistelyyn, mutta koskaan se ei ollut täysin varma homma.

Aluksi lähdin aivan liian aggressiivisella otteella peliin ja turpaanhan siinä tuli jatkuvasti. Ihmettelin, miksi vastustajan ukkeleilla on aina paljon enemmän energiaa taisteluruuduissa kunnes viimein kävin lukemassa ohjekirjaa.

Sieltä selvisi, että kun ukot ovat omanvärisessä ruudussa, on heillä reilu etu taistelutilanteessa - käy järkeen. Laudalla on myös neutraaleita ruutuja jotka eivät ole kummankaan joukkueen. Neutraalit ruudut vaihtavat väriä ja välillä saa todella hyvän edun jos ne ovat oman joukkueen värisiä. Väriä muuttaneella ruudulla kököttävän vastustajan nappulan sai yleensä melko helposti hengiltä.

En oikein oivaltanut miten neutraalit ruudut vaihtavat väriä, ne vain välillä olivat vastustajan hallussa, välillä taas minun :D

Paras taktiikka on pysytellä omanvärisissä ruuduissa ja odotella vihollisen hyökkäystä tai neutraalien ruutujen vaihtumista oman väriseksi jolloin sai varmemman hyökkäyksen tehtyä.

Kummallakin joukkueella on yksi päänappula; valolla velho ja pimeällä noita. Näillä nappuloilla pystyi käyttämään taikoja esimerkiksi siirtämään jonkin nappulan suoraan tiettyyn paikkaan tai herättämään kuolleen nappulan henkiin.

Tämä lysti ei kuitenkaan ollut ilmaista ja päänappulan energiat kuluivat aina taikoja tehdessä. Myös jokaista taikaa pystyi käyttämään vain kerran. Itse en tähän leikkiin ryhtynyt lainkaan, sillä ajatus oman loistavan pelinappulan huonoista energioista ei ollut mieluisa.

Tietokone tykitti kaikki loitsut ja sen päänappula olikin heikossa hapessa koko loppupelin ajan.

Muutaman räpellyspelin jälkeen ryhdyin käyttämään jumitustaktiikkaa ja pysyin vain omanvärisillä ruuduilla. Odottelin tietokonetta, että se siirtäisi omat nappulansa neutraalille alueelle ja neutraalin alueen väri vaihtuisi minun joukkueeni väriin. Kun näin tapahtui, hyökkäsin päälle.

Taktiikka toimi loistavasti ja muutamia turhia kuolemia lukuun ottamatta sain vastustajan nappulat kaatumaan yksi toisensa jälkeen. Onneksi tietokone ei koskaan harrastanut tätä samaa jumitusta, sillä pattitilanne olisi ollut enemmän kuin todennäköistä.

Lopussa tietokoneella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyökätä minun nappuloihini mitkä seisovat turvallisesti omanvärisillä ruuduilla. Parit ammukset ja tietokoneen nappulat olivat tuhottu.

Tämähän oli alkujärkytyksen jälkeen ihan mainio tekele. Hieman pisteitä laskee kieli poskella tehty taisteluruutu. Tämän koodaamiseen kun olisi enemmän panostettu, peli olisi ollut huomattavasti hauskempi.

Kaksinpelinä todennäköisesti mukavaa hupia, sillä tietokoneen typerästi liikkuvat nappulat loistavat poissaolollaan.

Super Cars

Games Beaten: 372/709

Genre: Racing

Goal: Finnish 27 Tracks (3 Classes)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 6/10

Tuntuu siltä, että nämä jäljellä olevat ajelupelit ovat sieltä jätelaarin alimmista kerroksista. Luokatonta paskaa on tämäkin peli.

Pelin nimi "Super Cars" ei vastaa yhtään todellisuutta. Mielessä oli hieman toisenlainen kokemus. Hidasta ja tönkköä ajamista, ei vauhdin hurmasta tietoakaan.

Peli on siis lintuperspektiivistä kuvattu 27 kisan pläjäys. Graafisesta ilmeestä ja kuvakulmasta tuli hieman mieleen Micro Machines, mutta kaukana ollaan siitä.

Ajohommat on jaettu kolmeen eri ajoluokkaan ja jokainen niistä sisältää yhdeksän kisaa. Kisoissa täytyi tulla vähintään kolmanneksi tai muuten meno katkesi samantien.

Kun nämä yhdeksän kisaa on suoritettu onnistuneesti, siirrytään seuraavaan ajoluokkaan. Tässä välissä saa onneksi salasanan ja ei peliä tarvitse ihan täysin alusta aloittaa.

Kieltämättä erikoinen ratkaisu, että yhdeksän kisan putki täytyy suorittaa onnistuneesti jotta pääsee eteenpäin. Välillä tuon kolmannen sijoituksen saavuttaminen oli työn ja tuskan takana.

Kisat pystyi ajamaan missä järjestyksessä itse halusi mikä on pelin harvoja hyviä puolia.

Vaikka vähintään kolmanneksi täytyi tulla jotta meno jatkuisi, voitosta kannatti taistella kynsin ja hampain. Mitä paremmalle sijoitukselle selvisi, sai isomman voittopotin. Voitosta irtosi 20 000, toisesta sijasta 10 000 ja kolmannesta 5000 dollaria.

Rahaa voi törsätä auton paranteluun tai jos on saanut reilumman tukun kasaan, pystyi sijoittamaan täysin uuteen autoon. Autoja löytyy yhteensä kuusi kappaletta ja jostain ihmeen syystä myynnissä on myös auto, millä peli aloitetaan :D

Autoa täytyi korjata ja virittää jokaisen kisan jälkeen. Kisoissa kun tulee kolhuja ja polttoainetta kuluu, täytyy kaikki fiksata seuraavaa kisaa varten. Moottori, auton kori, renkaat ja tankkaus olivat neljä perushuoltotoimenpidettä jotka oli hoidettava. 

Aina näitä kaikkia ei tarvinnut huollattaa, sillä joissain kisoissa esimerkiksi renkaat kuluivat hitaasti. Jos jokin näistä petti kesken kisan, tuttu ja turvallinen Game Over ilmestyi ruutuun ja pääsi aloittamaan ajoluokan alusta.

Perushuoltojen lisäksi autoa pystyi virittämään jos siihen vielä rahat riittivät. Löytyi ohjaustehostinta, turboa, parempaa keskinopeutta, luistonestoa ynnä muuta mukavaa. Enimmäkseen tuli ostettua ohjaustehostinta ja parempaa keskinopeutta. 

Jännä, että nämä piti jokaisen kisan jälkeen ostaa uudelleen, vaikka ajaisi samalla autolla. Huomasin vasta pelin loppupuolella turbon hienouden ja olisin ehdottomasti ostanut sitä alusta saakka jos olisi tajunnut paremmin testailla.

Oikein pistää ärsyttämään kun muistelee pelikokemusta. Jos minulla olisi aito pelikasetti tästä pelistä, olisin varmaan heittänyt sen ikkunasta pihalle pelaamisen aikana. Buginen, epäreilu ja ei millään tavalla miellyttävä pelikokemus.

Ehdottomasti ärsyttävin asia tässä oli muut kilpakumppanit. Niiden keskinopeus on aina hitaampi kuin pelaajan, mutta ongelmaksi muodostui ohitustilanteet. Auton ohjaus on liian herkkä ja jäykkä yhtä aikaa, todella hankala selittää tätä ohjattavuutta.

Jos vastustaja törötti lähes keskellä tietä, oli todella hankala tehdä pieni korjausliike sivumpaan jotta pääsi ohi. Jos osui vastustajan autoon, oman auton vauhti hidastui ja jos osui laitaan, oman auton vauhti hidastui. Ajaminen oli uskomatonta töksähtelyä jatkuvasti. Tietysti pelaaja aloittaa jokaisen kisan viimeiseltä sijalta joten aina oli päästävä muiden ohi.

Myös ratojen suunnittelu ei ollut selkeästikään tehty tämän pelin oudoille kontrolleille sillä ne sisälsivät todella paljon mutkia. Isolla prosentilla käännös jäi joko liian myöhäiseksi tai sen teki liian aikaisin. Lopputulos oli kuitenkin sama; töksähtelyä.

Muut kilpakumppanit olivat myös kovia huijaamaan. Radoilla olevat öljyläikät ja vesilammikot eivät olleet heille mikään este, pystyi suoraan ajamaan ilman mitään ongelmia. Eivät he aina huijanneet, mutta monesti tätä tapahtui. Omalla kohdalla tämä ei tietenkään toteutunut ja välillä kävi niinkin, että vaikka ei edes osunut läikkään, auto pyörähti. Luistonesto pelasti onneksi tältäkin, sillä vesilammikoista ei enää pyörähtänyt lainkaan ja öljyläikistä pyörähdyksen jälkeen meno jatkui aina oikeaan suuntaan.

Yhdessä loppupuolen kisassa kävi todella hieno bugi - kilpakumppani onnistui jotenkin työntämään minun autoni seinän läpi ja olin huomattavasti muita autoja edellä. Kierros- ja sijoituslaskurit hävisivät näkyvistä. Ajoin kuitenkin huvikseni kierroksen ja maaliviivan ylitettyäni olin viimeisellä sijalla ja samalla kierroksella kuin aikaisemmin.

Todella hyvä, että tässä pystyi ajamaan kisat missä järjestyksessä halusi, sillä hankalimmat ensin ajamalla pystyi tasoittamaan rahatilannetta hieman helpommilla kisoilla. Huoltaminen oli kallista ja jos jatkuvasti sijoittui kolmanneksi ei rahat riittäneet kaikkiin huoltoihin. 

Ensimmäisessä ajoluokassa voittoja ropisi tiuhaan tahtiin ja aloinkin panostamaan parempiin autohiin. Onnistuin ajamaan niin hyvin, että hallussani oli kolmanneksi paras auto! Siirryin toiseen ajoluokkaan ja se ei mennytkään kerralla purkkiin. Eipä muuta kuin salasanaa sisään ja uudelleen yrittämään. Ensimmäistä kisaa aloittaessani huomasin, että autoni oli vaihtunut huomattavasti huonompaan.

Ilmeisesti tässä on haettu, että tietyillä autoilla ajetaan tiettyjä ajoluokkia. Tavallaan ärsyttävää, mutta tavallaan myös hyvä juttu jos ei ole onnistunut keräämään tarpeeksi rahaa parempaa autoa varten, nyt sen saa periaatteessa "ilmaiseksi".

Aikani ajeltua toista ajoluokkaa tällä huonommalla autolla, huomasin, että autollahan pärjää aivan mainiosti kilpakumppaneita vastaan. Näemmä sama millä autolla ajaa kun on kuitenkin aina muita nopeampi. Tästä sainkin idean, että hitot auton ostamisesta, käytän rahani vain auton huoltamiseen ja virittämiseen.

Ratkaisu kannatti ja selvitin tieni viimeiseen, kolmanteen luokkaan. Kolmannessa luokassa sain jälleen ihastella Game Over -ruutua, mutta samapa se, koska päättelin, että saan käyttööni kolmanteen ajoluokkaan tarkoitetun auton. Näin tosiaan kävi, ilman mitään ostamista sain ilmaiseksi paremman auton :D

Kolmannessa ajoluokassa en edes enää harkinnut parempien autojen ostamista vaan ostin aina huoltoa ja viritysosia. 

Tässä viimeisessä ajoluokassa kilpakumppaneita on muutama enemmän kuin aikaisemmissa ja ongelmaksi muodostui tämä surullisen kuuluisa ohittaminen. Kolmanneksi olisi päästävä ja se tarkoittaa vähintään kolmen auton ohittamista. Game Overin jälkeen käytössä on vain 5000 dollarin aloitussumma ja ajattelin vaihtaa taktiikkaa viritysosien suhteen.

Ohjaustehostin on pakollinen ostos, mutta mitä sen kaveriksi? Halusin kokeilla jotain muuta kuin keskinopeuden parantajaa ja katseeni osuikin parempiin jarruihin. Rahani eivät kuitenkaan riittäneet ja budjetti jäi satasen vajaaksi. Täytyi pohtia uudelleen mitä sitä tekisi.

Turboa en ollut pahemmin kokeillut aikaisemmin ja siihen riitti rahat joten otin sen testiin. Turbo olikin napakymppi, nyt ei enää toisiin autoihin tai laitoihin törmäily haitannut niin paljoa kun auto kiihtyi nopeasti takaisin huippunopeuteen. Johan alkoi voittoja tulemaan tässä vaikeimmassa kolmannessa ajoluokassakin!

Taktiikkana minulla oli, että ajan hankalimman, kahdeksannen kisan ensimmäisenä, koska siinä oli todella vaikea päästä edes kolmannelle sijalle sillä rata on mutkaa mutkan perään. En tiedä mitä hyvää olen tehnyt kun minua siunattiin aivan satumaisella bugilla. Olin tapani mukaan hyvin häntäpäässä ajelemassa kun jostain syystä kisaa johtanut auto jäi jumiin keskelle tietä.

Tästä seurasi ketjureaktio ja ei aikakaan, kun kaikki kisassa olleet autot olivat tässä samassa bugisessa läjässä :D Sain ajella yksin kisan loppuun! Vaikka tätä bugia ei olisi tapahtunut, turbon avulla olisin kuitenkin selvittänyt tieni mestariksi, mutta loistavaa ylimääräistä palkintorahaa.

Turbon avulla muut kisat menivät kuin vettä vaan. Viimeisessä yhdeksännessä kisassa sai olla tarkkana, sillä hyvin mutkainen rata oli hankala ajaa. Lopulta sijoituin kolmanneksi, juuri sille viimeiselle mahdolliselle karsintasijalle.

Aivan järkyttävä peli, tämän pelin tekijät eivät tiedä hauskuudesta mitään. Ei tästä pahemmin mitään hyvää sanottavaa ole, musat olivat ihan bängerit ja tuo loppupään mahtava bugi pisti naurattamaan.

Phyi!

Gun.Smoke

Games Beaten: 371/709

Genre: Shooter

Goal: Defeat Wingate (Stage 6)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Bille Bob palaa takaisin pieneen kullankaivajien kylään juuri pahimpaan kultakuume-aikaan. Pelottomalla Bille Bobilla on tavoitteena päästä eroon kultaa ryöstelevistä ryökäleistä. 

Erittäin mielenkiintoisella idealla varustettu shooter! Useasti tämän tyylisissä peleissä lennellään avaruudessa räiskien avaruusaluksia ja muukalaisia.

Pelissä ei lennelty avaruudessa vaan käveltiin ja vielä villissä lännessä. Todella hauskasti pyörä on keksitty uudelleen.

Pelissä räiskitään menemään Billie Bob -nimisellä cowboylla jonka tarkoituksena on saada pahikset käpälälautaan. Kenttiä tässä pelissä on kuusi kappaletta, mutta jos haluaa täydellisen lopun suorittaa, täytyy peli pelata kolme kertaa läpi.

Jälleen näitä hieman kyseenalaisia pelin pidentämismetodeja mitä aikoinaan käytettiin. Palkintona tästä kolmen rundin väännöstä on vain "The End" -teksti muuten ihan samanlaisella lopulla kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Totta kai tämä oli suoritettava koska en olisi muuten saanut mielenrauhaa :D

Yleensä shooter peleissä pystyy tykittämään vain yhteen suuntaan, mutta tässä ampumiskulmia on kolme kappaletta. Vasemmalle yläviistoon ampuminen tapahtui B-napista ja oikealle yläviistoon A-napista.

Suoraan ammuttaessa täytyi painaa molemmat A sekä B-nappi pohjaan. Tätä tuli yllättävän vähän käytettyä, sillä jotenkin molempien nappien samanaikainen painaminen tälläisessä pelissä tuntui hieman luonnottomalta. Lähes kaikki viholliset sai hoideltua ampumalla viistoon.

Kun on tämän tyyppisestä pelistä kyse, totta kai power-upeilla on iso merkitys. Bootseja keräämällä lisättiin kävelynopeutta ja kivääreitä keräämällä ammuksen lentomatkan pituutta. Molempia pystyi päivittämään neljä kertaa ja ne todella helpottivat etenemistä.

Kuolemasta menetti osan keräämistään power-upeista ja sen kyllä huomasi. Meno ei ollut läheskään niin sulavaa. Kun luodit eivät kantaneet kovin kauas, joutui menemään pelottavan lähelle vihollisia ja niiden ammuksia.

Power-uppeja löytyi kävelyreitin varrella olevista tynnyreistä jotka aukesivat kun ne pumppasi täyteen lyijyä. Näiden lisäksi tynnyreistä saattoi löytyä punaisia tai sinisiä Yashichi -symboleita. Punainen antoi lisärin ja sininen hetkellisen kuolemattomuuden. 

Pelihän on siinä mielessä reilu, että tässä on loputtomat continuet. Kuitenkin Game Overista rangaistaan sen verran, että kaikki keräämäsi rahat häviää kuin tuhka tuuleen. Raha on tässä pelissä todella tärkeää sillä sen avulla voi ostaa monia erilaisia hyödykkeitä.

Kenttien varsilta löytyy pari erilaista kauppiasta jotka myyvät hyvää tavaraa. Toinen myy aseita ja toinen hieman uniikimpaa tuotetta. Aseita kannatti ostaa vaikka ne suhteellisen hintavia olivatkin sillä pomot kaatuivat helposti niiden avulla.

Ihan perus kentässä lisäaseita ei pahemmin tullut käytettyä, sillä jos asetta käyttäessä meni kuolemaan, menetti aseen ja oli löydettävä uusi kauppias jolta ostaa korvike. Aseissa on myös rajatut ammukset toisin kuin perus tussarissa joten käyttöä kannatti todellakin harkita.

Asekauppias myi aseiden lisäksi Smart Bomb -nimistä pommia joka toimi ikään kuin lisäenergiana. Bille Bob kuoli normaalisti yhdestä iskusta joten tämä oli tarpeellinen lisä. Smart Bomb tappoi myös kaikki ruudulla näkyvät viholliset! Täytyy myöntää, että en ensimmäisellä läpäisyllä edes tajunnut käyttää koko kapistusta :D

Smart Bomb pitää vielä jokaisen kentän jälkeen kytkeä uudelleen päälle jos sen onnistui kuljettamaan seuraavaan kenttään. Tämä pääsi monesti unohtumaan kohtalokkain seurauksin :(

Uniikimpaa tuotetta kauppaava sekatavarakauppias on myös todella hyödyllinen, sillä häneltä pystyy ostamaan hevosen! Hevonen kesti useamman iskun ja tämä yhdistettynä Smart Bombiin toi loistavan suojan. Harmi kun hevosta ei voinut kuljettaa kentästä toiseen ja täytyi aina löytää uusi kauppias jotta sen sai taas käyttöönsä.

Sekatavarakauppias myy myös Wanted -posteria jota ilman ei pääse pomon luokse. Kenttä looppaa loputtomasti ennen kuin on saanut posterin haltuunsa. Posterit ovat jäätävän kalliita ja harvoin niihin kannatti rahojansa tuhlata sillä on olemassa parempikin keino posterin saamiseen. Ensimmäisellä pelikerralla ostin posterin lähes jokaisesta kentästä kun en tiennyt paremmasta keinosta.

Jokaiseen kenttään on piilotettu posteri joka löytyy vain kun Billie Bobin ammukset osuvat siihen. Kun ammukset osuvat oikeaan kohtaan kuuluu pieni merkkiääni. Tätä ääntä oli kyllä välillä todella hankala kuulla kun ruudulla oli jos jonkinlaista möykkääjää. Posterien paikat ovat aina samoja joten aika nopeasti unohtui sekatavarakaupasta ostelu.

Hieman kyseenalainen ratkaisu, koska posterit löydettyään ei missään tapauksessa kannata rahojaan tuhlata kaupassa oleviin. Posterin ostamisesta ei kannata edes haaveilla Game Overin jälkeen, sillä överin hinnan vuoksi kentässä pitäisi pysyä hengissä muutaman loopin verran.

Tämä on lähes mahdoton ajatus koska jotta loopin pääsee läpi, joutuu investoimaan Smart Bombiin ja hevoseen jotka ovat myös aika hintavia. Kun taas on sekatavarakauppiaan luona, ei todennäköisesti ole varaa muuhun kuin hevoseen - kunnon noidankehä.

Ensimmäinen kunnolla hankala kenttä on ninjojen valloittama neljäs kenttä, Death Mountain. Tässä kentässä alkaa vihollisia tulemaan ruudun alareunasta siinä määrin, että kaiken ruudulla näkyvän asian väistely meni melkoiseksi kikkailuksi. En hirveästi fanita ruudun alareunasta tulevia asioita kun yleensä siellä tulee vietettyä aikaa väistellen muualla olevia vihollisia.

Onneksi näitä ruudun alareunasta tulevia ukkeleita pystyi manipuloimaan melko helposti. Paras taktiikka oli odottaa hetki kun ukko nousee ampumiskorkeudelle, kävellä hänen viereensä ja ampua nirrin pois. Aluksi tämä tuntui todella riskaabelilta, mutta taktiikka toimi yllättävän varmasti.

Isompien laumojen kanssa piti hieman taktikoida, sillä kaikki ukot oli saatava ruudun alareunasta ylös, ettei joku pääse vaivihkaa ampumaan. Nämä ruudun alareunasta tulevat ukot yhdistettynä hieman kapeaan vuorimaisemaan teki tästä todella hankalan kentän. Vaikeusaste pomppasi sen verran jyrkästi, että tämä täytyy ristiä pelin hankalimmaksi kentäksi. Kahdessa viimeisessä kentässä on kyllä paljon ukkoja, mutta niissä on enemmän tilaa toimia.

Ilman avustuksia kenttä on kunnon akrobatiaa ja Game Overin sattuessa mielummin painoi resettiä kun yritti väkisin vääntää kenttää läpi. Smart Bomb ja hevonen olivat ehdoton yhdistelmä. Kentän loppupuolella kuoleminen ei enää haitannut, koska siellä oli hieman enemmän tilaa toimia. Kentän lainsuojaton, nimeltään yksinkertaisesti pelkkä Ninja on onneksi helppo vastus.

Pelin pomot ovat mahtavia ja kaikki täysin erilaisia. Näihin lainsuojattomiin tuli säästettyä asekauppiaan erikoisaseet ja pomojen helapalkit sulivat mukavan tehokkaasti niiden avulla. Kuoleman jälkeen saa suoraan yrittää pomosta mikä on mainio juttu!

Pomotaistelussa häärää perusvihollisia joita ilmestyy ruudun reunasta tasaiseen tahtiin. Täytyi olla erityisen tarkkana, ettei osunut johonkin harhaluotiin kun keskittyi väistelemään pomojen ammuksia. Pomoista oma lempparini on toisen kentän Cutter Boomerang. Sen bumerangeja oli todella hauska väistellä!

Lainsuojattoman tappamisesta saa aimo tukun kahisevaa ja sitä pystyy hyödyntämään seuraavassa kentässä. Varovainen täytyi olla, sillä Game Overin jälkeen matka jatkui tyhjätaskuna.

Peli on alkuun yllättävän haastava. Tai no, en tiedä onko se loppupeleissä yllättävää, sillä shooterit eivät ole se vahvin genre itselle. Homma lähti rullaamaan kivasti ja muutamaa kuolemaa lukuun ottamatta olinkin jo neljännessä kentässä. Viimein se Game Over tuli kiitos ninjojen ja ruudun alareunasta tulevien ukkeleiden.

Yritin väkisin vääntää kenttää läpi - tuloksetta. Kauppiaat on sijoiteltu hieman vittumaisesti, sillä vaikka kaikki viholliset tappaisi ja rahat keräisi, ei ensimmäisellä loopilla onnistu keräämään tarpeeksi rahaa hevosen ostoon. Päädyin resettiin ja aloitin pelin alusta.

Uudella yrityksellä pääsin hevosen avustuksella kentän läpi! Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä hajua postereiden sijainneista ja ostinkin ne sekatavarakauppiaalta. Viides kenttä meni mukavasti ensimmäisellä yrityksellä, mutta matka katkesi viimeiseen, kuudenteen kenttään.

Tätä kenttää tulikin sitten tovi hangattua jotta se meni läpi. Sama ongelma tässäkin kentässä, raha ei riitä ostoksiin ensimmäisellä loopilla ja toiselle loopille selviäminen tuntui mahdottomalta. Sattumalta onnistuin löytämään piilotetun posterin ja vihollisten paikkojen opettelulla pääsin kuin pääsinkin viimeiselle pomolle asti.

Viimeinen lainsuojaton, Wingate ei ollut mitenkään erityisen hankala. Sain ukon maihin ensimmäisellä yrityksellä. Hommahan ei ollutkaan aivan vielä siinä ja ruudulle pamahtikin ukon kaksoisveli! No, taistelu oli täysin sama kuin veljeänsäkin vastaan ja sekin meni ensimmäisellä yrityksellä läpi.

Iloitsin jo pelin läpäisystä, mutta myöhemmin saman päivän aikana sain kuulla, että jos haluaa täydellisen lopun täytyy peli pelata kolme kertaa läpi :D Oli jo myöhä joten tämä sai odottaa seuraavaan päivään. Uudella pelikerralla aloin viimein käyttämään Smart Bombeja ja voi veljet miten jotkut hankalat kohdat helpottuivat sen avulla.

Mietin, että miten hankalaksi peli menee kahdella seuraavalla kierroksella kun ensimmäinenkin on jo suhteellisen kimuranttinen. Toisella kierroksella en huomannut minkäänlaista eroa vaikeusasteessa. Kolmannella kierroksella ukot liikkuivat aavistuksen nopeammin ja ampuivat hieman tiheämmin. Onneksi vaikeus ei noussut mitenkään överiksi.

Tämä kolmen kierroksen läpäisy meni niin hyvin, että ensimmäinen Game Over tuli vasta viimeisen kierroksen viimeisessä kentässä ja siinäkin hieman liian uhkarohkeiden ratkaisujen takia. Harmillista sinänsä, sillä peli olisi mennyt paljon nopeammin läpi ilman tätä kohellusta.

Viimeinen kenttä ilman hevosta oli erittäin hankala. Sentään yhden Smart Bombin sai ostettua kentän loppupuolella. Nopeiden ja useammin ampuvien ukkojen kanssa sai tosissaan kikkailla, että täpärästi selvisi hengissä.

Tovi siinä meni, mutta onnistuin raivaamaan tieni Wingaten luo. Olin säästellyt konekivääriä tätä kohtaamista varten ja hieman kuumotti jos menisin kuolemaan johonkin random luotiin...

En onneksi kuollut ja molemmat veljekset sai hyvin nippuun muutaman tuuriväistön saattelemana. Lopputekstien jälkeen tuli tuo herkullinen "The End" -teksti ja enää ei peli reagoinut mihinkään ohjaimen painalluksiin - seikkailu oli ohi.

Todella hyvä peli, nautin tämän pelaamisesta vaikka tässä muutama typerä suunnitteluvirhe onkin. Kolmen kierroksen pelaaminen tuntui turhalta, mutta eipä sitä tarvitse vääntää ellei ole tälläinen täydellisyyden tavoittelija. Lopputekstit kuitenkin rullaa jokaisen pelikierroksen jälkeen - kyllähän se lasketaan läpäisyksi.

Spelunker

Games Beaten: 370/709

Genre: Adventure

Goal: Enter the Pyramid at the End of the Cave (1 Loop)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 4/10

Mittaamattoman arvokkaat aarteet odottavat sinua syvällä maan uumenissa. Sinun ja aarteen välillä on ansoja, esteitä ja levottomia kummituksia jotka ovat eksyneet reitiltänsä.

Sinun tehtävänäsi on tutkia luolaa ja etsiä avaimia jotka avaavat reittejä uusiin mysteerisiin alueisiin.

Tarina kertoo, että syvällä luolan uumenissa on legendaarinen pyramidi jonka sisällä arvokas aarre. Niin suuri, että et olisi osannut edes uneksia moisesta.

Pitkästä aikaa pääsin toivepelin pariin. Tämä Atarille alunperin ilmestynyt tekele on surullisen kuuluisa siitä, että pelihahmo ei siedä yhtään korkeista paikoista tippumista. 

Muuten tässä on ihan jämäkät ja hyvät kontrollit, putoamisen välttämiseen täytyi vain totutella. Jotenkin hassua, että esimerkiksi hissin tasolta täytyi vain varovasti pudottautua hyppäämättä tai muuten saattoi lähteä henki.

Peli on periaatteessa yksi iso luolasto, mutta tietyn väliajoin "kenttä" ikään kuin päättyy vaikka siitä ei fanfaaria ja lisäripalkintoa kummemmin ilmoiteta. Jos tällä menetelmällä haluaa laskea, niin peli sisältää neljä kenttää.

Tämä kuuluu sarjaan loppaavat pelit ja ensimmäinen looppi riitti läpäisyksi. Läpäisyn jälkeen testailin hieman seuraavaa looppia, mutta en oikein huomannut muuta eroa värimaailman lisäksi kuin että kerättävät avaimet olivat ilmeisesti näkymättömiä tai hyvin piilotettuja sillä en yhteenkään törmännyt.

Seikkailu keskittyy enemmän asioiden väistelyyn kuin hyökkäämiseen. Spelunker -äijällä on käytössään ase, mutta sillä tuhotaan vain silloin tällöin ruudulle ilmestyvä kummitus. Ase onkin melkoinen kapistus, sillä kummitus tuhoutuu tähtäämättä siihen lainkaan - riittää vain kun oikealta etäisyydeltä alkaa tykittämään.

Luolastossa lentelee lepakoita ja ne pystyy nirhaamaan flarejen avulla, mutta aika monessa tapauksessa homma oli turhaa, sillä lepakoiden pudottamat jätökset pystyi väistämään kohtalaisen helposti.

Kun tässä ilmakuolemat ovat todella yleisiä, pahimmat elämäsyöpöt ovat ihan perinteiset tasoloikkahypyt. Esimerkiksi hissiin, rotkon yli tai köyteen hyppääminen oli aina hieman jännittävä asia kun saattoi epähuomiossa hypätä hieman huolimattomasti. Henki lähti, kun hahmo tippui hahmon pituuden verran alaspäin :D

Peli ei sisällä loputtomia continueja ja elämiäkin vain muutama. Uusia paikkoja tutkiessa elemät kuluivat silmissä ja tämän vuoksi pelin alkuruutu tulikin kovin tutuksi.

Luolaan on ripoteltu kaikenlaista kerättävää ja osasta sai vain pisteitä. En näitä vaivautunut edes hakemaan koska tässä mitään ennätyspisteitä oltu tavoittelemassa vaan legendaarista arretta! Yksi tärkemmistä luolastosta löytyvistä kerättävistä on siniset ja punaiset avaimet. Ilman avaimia meno tyssää nopeasti lukittuihin oviin.

Muuta todella hyödyllistä kerättävää oli dynamiitti, energiakapselit, lepakoiden tuhoamiseen tarkoitetut flaret ja miracle -esineet. Dynamiitin avulla sai räjäytettyä lohkareita hajalle jotka estivät kulkemisen. Ohjekirjassa on selkeästi pommin kuva ja puhutaan dynamiitista, mutta mikäs se minä olen ketään tuomitsemaan.

Energiakapselit olivat myös todella tärkeitä, sillä ruudun yläreunassa rullaa aika Adventure Island -tyyliin. Mittari hupeni melkoista vauhtia, mutta onneksi yksi kapseli täytti koko mittarin kerralla :)

Miracle -esineet olivat ehkä omituisimmat kerättävät, sillä niiden sisältö määriytyi randomisti. Miraclesta saattoi saada energiakapselin, flareja tai jopa lisärin. Lisärit olivat se toivotuin asia, sillä peli ei niitä oikein muuten jaellut.

Pelihän ei ole kovin pitkä, mutta silti jatkuva kuoleminen alkoi ärsyttämään. Tarpeeksi kun samoja kohtia hankasi, alkoi niihin muodostua lihasmuisti. Välillä kävi loistava tuuri miracle -esineiden kanssa ja ne antoivat monia lisäreitä.

Helpotti kummasti tutkimista kun uskalsi hieman ronskimmin rynnätä kohti tuntematonta. Mitään viimeistä pomoa tässä ei ole, riittää kun astuu luolan lopussa olevan pyramidin sisälle.

Hieman omituinen peli kaiken kaikkiaan. Jos tässä ei olisi kuollut pienimpäänkin tiputukseen ja peli olisi sisältänyt useampia erilaisia kenttiä, tämä olisi ollut ihan kelpo teos. Nyt se jää valitettavasti keskiveroisen tasoiseksi yhden kerran läpäistäväksi peliksi.