sunnuntai 22. elokuuta 2021

Win, Lose or Draw


Games Beaten:
294/709
Genre: Party
Goal: Finish a Single Game

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 1/10

Nyt oli kyllä hätäinen läpäisy, tais tähän hurjat 10min mennä :D
Yhden erän voitto riitti, sillä ei tässä sen kummempaa tavoitetta ollut.
NESillekin näemmä on piirrä ja arvaa. Tämän pelaaminen yksinään oli täysin järjetöntä, sillä tähän ei ole laitettu mukaan tietokonevastustajaa.
Joutui itsekseen arvailemaan sanoja ja vääristä ei pahemmin rangaistu. Tavoitteena oli vain saada mahdollisimman paljon pisteitä.
Pelissä pystyi valitsemaan, että piirtääkö kuvan itse vai luoko peli sen automaattisesti. Valitsin tietysti automaattisen, sillä siinä olisi ollut vielä vähemmän pointtia jos itse olisi kuvankin piirtänyt :D
Vaikeusastetta tästä löytyi kolmen pykälän verran ja kerta peli ehdotti Easya, sillä mentiin. Muitakin olisi voinut kokeilla jos olisi ollut vastustaja mukana.



Ruudun alakulmassa näkyi aika ja arvauksesta saatavat pisteet. Väärästä arvauksesta menetti kymmenen pistettä. Oikean arvauksen jälkeen jäljellä olevat pisteet lisättiin kokonaispisteisiin ja myös jäljelle jääneestä ajasta sai muutaman extra pisteitä.
Muutaman arvauksen jälkeen tuli jokin Speedround, jossa arvailtiin sitten putkeen piirroksia. Erona tässä oli, että pisteitä ei vähennetty vääristä arvauksista.
Tämäkin oli ihan hyödytön yksin pelattuna. Speedroundin aikana ei vastustaja pystynyt varastamaan kun aika loppui. Nyt tämä oli periaatteessa ihan sama kun olisi pelannut normaaleja kierroksia.
Hieman raffi piirustus tuli vastaan. Hieman hämmennyin kun hirttosilmukka muodostui paperille :D En tiedä oliko tämmöisen piirustuksen suunnitteleminen peliin tarpeellista.
Speedroundin jälkeen peli oli ohi. Voitto ei tuntunut miltään kun se tuli täysin varmasti.
Ai että jos tälläisen pelin olisi saanut muksuna ja tykkäsi pelata vain itsekseen... :D



lauantai 21. elokuuta 2021

Ultimate Basketball


Games Beaten:
293/709
Genre: Sports
Goal: Win the Tournament (3 Matches)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10

Ultimate Basketball vangitsee kaiken sen jännityksen ja energian mitä on ihan oikeassa koripallopelissä!
Sinä johdat pelaajia, teet ratkaisuja ja pisteitä.
Saisiko olla lähikuvia? Donkkaa tai tee kolmen pisteen heittoja ja anna uskomattoman animaation hämmästyttää.
Jos pelaajasi alkavat väsyä, ei hätää - korvaa ne vain uusilla.
Kaikki on tässä; pro -tason koripalloa sormiesi ulottuvilla.

Tämähän ei ollut ollenkaan hullumpi peli. Heti alkuruudussa oli erittäin rokkaavat musiikit ja ne jatkuivat hyvänä koko pelin ajan.
Graafinen tyylikin oli oikein mukavaa katseltavaa.
Ideana tässä on voittaa pieni koripalloturnaus. Kolmella perättäisellä voitolla mestaruus irtosi. Yhdestä häviöstä joutui takaisin turnauksen alkuun.
Tässä oli myös yhden matsin mahdollisuus, mutta tätä en edes testannut. Hyppäsin vaan suoraan turnauksen syövereihin.



Pelistä löytyi seitsemän erilaista joukkuetta ja ohjekirjan mukaan niillä oli eroja. 
Aluksi testailin vähän kaikkia joukkueita, mutta päädyin sitten käyttämään New York Powersia. Jotenkin tuntuma tämän joukkueen kanssa oli omaan makuuni paras.
Jo heti ensimmäisessä matsissa huomasi, että tämähän ei ole mitään turhaa läpsyttelyä. Pataan tuli roimasti.
Ongelmana oli, että peli tuntui aluksi ihan liian nopeatempoiselta. Ei oikein saanut selvää mitä ihmettä kentällä tapahtuu. 
Ruudun yläosasta löytyi neljä merkkivaloa. Nämä kuvasivat rikkeiden määrää. Jos kaikki neljä merkkivaloa paloi, sai vastustaja kaksi vapaaheittoa. 
Jännänä mekaniikkana oli, että vapaaheittojen jälkeen nämä merkkivalot eivät nollaantuneet ja jos teki uuden rikkeen, sai heti uudet kaksi vapaaheittoa. En tiedä meneekö tämä näin ihan oikeassakin koripallossa, ei ole tullut kyseistä lajia ikinä seurattua.
Vapaaheitot oli äärimmäisen helppo tehdä, täytyi vain painaa heittonappia kun pallura oli mittarin keskiosassa. Helpot kaksi pistettä :)
Tässä olisi voinut tehdä pelaajavaihtoja, sillä pelaajat luonnollisesti väsyvät pelin edetessä. En löytänyt mistä napista moisen valikon sai päälle joten samoilla väsyneillä pelaajilla menin koko matsin loppuun.
Onneksi näinkin pärjäsi ihan hyvin. Tietokone vaihteli neljännessä erässä pelaajia tiehään tahtiin mikä ärsytti kun se katkaisi pelin hetkeksi. Miksi tälläinen piti edes näyttää?



Hetken peliä testailtuani, totesin, että eihän tästä tule juuri mitään. Täytyi vähän ohjeista vilkaista mitä tapahtuu mistäkin napista. Suureksi pettymykseksi ohjekirjan printti oli hieman heikkoa laatua ja en saanut mitään selvää napeista sillä ne olivat pienemmällä fontilla kuin muut ohjeen tekstit. Hienoa.
Muuten kyllä ohjekirjaa pystyi lukemaan moitteetta. Kukaan ei ollut edes GameFAQ:iin kirjoittanut läpimeno-opasta. Päädyin sitten vilkaisemaan TMR:n läpäisyä josko siitä löytyisi jotain suuntaa antavaa vinkkiä.
TMR:n läpäisystä löytyikin sitten melko hyvä vinkki; kunnon juustoilu taktiikka. On se vaan ihmemies kun löytää lähes peliin kuin peliin hyvät taktiikat.
Eipä tuo juustoilu ollut mitenkään peliä pahasti rikkova asia, sillä sitä ei pystynyt enää hirmu hyvin hyödyntämään viimeisessä ottelussa.
Jostain syystä kun palloa hallussa pitävällä ukolla kävelee ylä- tai alalaitaa vasten niin, että samalla liikkuu kohti vastustajan puolta, vastustajan pelaajat eivät hyökkää päälle.
Vastustaja vain kulkee hieman pelaajan edessä. Näin pääsi näppärästi vastustajan alueelle koreja tekemään. 
Tämä ei oikein kunnolla onnistunut viimeisessä matsissa, sillä vastustajan pelaajat ovat todella aggressiivisia ja höntyilevät helpommin päälle.
Aluksi innostuin, että tällä taktiikallahan matsit pääsee erittäin helposti läpi. Täytyy tehdä vain yksi kori ja jynkyttää erät loppuun laitaa vasten :D
Eihän se ihan näin mennyt, sillä koripallossa tulee virhe jos palloa pitää liian pitkään hallussa. Tämä tapahtuu 30 sekunnin kohdalla jos ei ole koria tehnyt.
Homma ei edes toiminut niin, että syötti toiselle pelaajalle. Virhe tuli joka tapauksessa. Tämä on varmaan ihan sama oikeassa koripallossa eikä vain tässä pelissä.
Päädyin sitten ratkaisuun, että juustoilen pallon vastustajan puolelle ja teen koreja. Tämä homma toimi ihan näppärästi.



Koripallossa on normaalisti neljä 10 minuutin erää, mutta tässä pelissä ne olivat vain viiden minuutin pituisia. Eikä erät olleet mitään oikeita minuutteja vaan nopeita Nintendo minuutteja!
Välillä ei huomannut katsoa kelloa ja erän päättyminen tuli todella yllättäen. Monesti vielä kun oli juuri päässyt yrittämään korin tekemistä. 
Kävi myös sellaista, että huomasi erän loppumisen ja ihan viime sekunneilla nakkasi pallon jostain puolesta kentästä koria kohti. Välillä pallo meni sisäänkin tälläisen leiskauksen jälkeen mikä oli erittäin miellyttävää :D
Kun tähän pelin nopeaan tempoon oli tottunut, heräsi kysymys että miten pallon saa vastustajalta pois. B-napista hahmo vain hyppäsi ja A:sta tapahtui jokin esto minkä johdosta vastustaja syötti toiselle pelaajalle.
Täysin turha oli tämä A-napin liike, sillä vastustaja syötti pallon lähes aina kun vain lähestyi palloa pitävää pelaajaa.
Ohjekirjasta sitten selvisi, että täytyi pysytellä vastustajan pelaajan läheisyydessä kaksi sekuntia jotta pallon saa varastettua. Tämä oli todella typerä tapa saada pallo pois.
Ongelma oli se, että pelaajien nopeudet vaihtelivat hirveästi. Piti käydä tuuri, että pelaajat olivat suunnilleen samalla tasolla nopeuden suhteen.
Myöskään vastustajan läheisyydessä "jynkyttäminen" ei tuottanut tulosta. Tämän vuoksi koreja tehtiin vuorotellen kun ei palloa juurikaan saanut pois. Onneksi sentään korin alapuolella pisteen teon estäminen toimi edes jollain tavalla.
Tämäkin muuttui viimeiseen matsiin päästessä ja todella harvoin onnistui estämään vastustajan korin tekemisen. Piste-eroa tuli oikeastaan vaan aloituksen voittamisella ja sen jälkeen korin tekemisellä.
Aloituksen voittaminen oli naurettavan helppoa ihan jokaisessa matsissa ja en niitä hävinnyt enää alkusekoilujen jälkeen ainuttakaan.



Kaksi ensimmäistä matsia alkoi sujumaan suhteellisen hyvin. Viimeinenkään ei ottanut onneksi kuin kaksi yritystä.
Aluksi mestaruusottelussa vastaan tuli Houston Comets. Nämä kaverit olivat todella nopeita ja saivat pallon helposti pois minulta. Turpaan tuli armottomasti.
Toisen kerran tähän mestaruusotteluun päästessäni vastassa ei ollutkaan enää Comets vaan Dallas Fighters. 
Aluksi luulin, että vastustajien järjestys pysyy aina samana, mutta näemmä pientä satunnaisuutta on mukana. Eipä siinä, tämä Fighters tuntui olevan hyvin samanlainen Cometsin kanssa.
Pelitaidot olivat kehittyneet enemmän ja sainkin pidettyä erät todella tasaisina.
Kolmannessa erässä tapahtui aivan mahtava juttu, sillä vastustajalla ei hermo pitänyt ja sain muutaman vapaaheiton.
Hommahan ei tähän loppunut, vaan vapaaheittoja tuli jatkuvalla syötöllä kun juustoilukikkaa yrittäessäni jokin vastustajan pelaajista rynni päälle.
Joku ihmeen tuurikeiju oli hommassa mukana, sillä pelaajien kohdatessa voi käydä myös niin, että itse rikkoo toista pelaajaa.
Olin hieman sekaisin tästä korien määrästä, että tuuletin kolmannen erän lopussa voiton merkiksi ja sitten tajusin, että tässähän on vielä yksi erä jäljellä :D
Ei meinannut pää kestää kasassa ja vastustaja rupesi tasoittamaan peliä. Eroa ei ollut enää kuin muutama piste...hikikarpalot otsalla lisääntyivät.
Onneksi ihan viime hetkillä vastustaja sitten rikkoi taas ja sain vapaaheiton. Loppulukemiksi tuli 31-34.
Huh, tiukille meni ja en tiedä olisiko ihan näin hyvä mäihä käynyt jos olisi uudelleen joutunut yrittämään :D




Ei sinällään hullumpi peli. Ainoastaan ärsytti tuo pallon ryöstämisen toteutus ja vastustajan pelaajavaihdot. Aina neljännessä erässä tätä rupesi tulemaan ja ärsyttävän tiheään. 
Turnaus oli sopivan pituinen, ei tarvitse aina olla kymmenien tuntien pituista settiä :)
Tykkäsin kyllä miten hienot animaatiot tähän on lisätty kun yrittää tehdä koria. Kaikki mukavan erilaisia, riippui miltä etäisyydeltä koria yritti tehdä.
Tämä voisi kaksinpelinä olla oikeinkin mainio pläjäys!





keskiviikko 18. elokuuta 2021

Blaster Master


Games Beaten:
292/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Plutonium Boss (Area 8)

Arvosana: 9/10
Vaikeusaste: 6/10

Pojalla nimeltä Jason on lemmikki sammakko nimeltä Fred. Yhtenä päivänä Fred päätti, että vankeus kalamaljassa on ohi ja sammakko ryntäsi etuovelle. Onneksi Jason sattui olemaan paikalla näkemässä pakenemisen ja lähti ottamaan Frediä kiinni.
Jostain ihmeen syystä Jasonin pihalla oli iso radioaktiivinen laatikko. Fred meni koskemaan tätä laatikkoa ja kasvoi luonnottoman kokoiseksi. Laatikko ja Fred vajosivat maan uumeniin.
Jason yritti kurottaa kohti Frediä, mutta putosi itsekin kuiluun.
Kuilun pohjalta Jason löysi ison panssaroidun ajoneuvon. Tämä ei ollut mikä tahansa ajoneuvo, vaan tarkoitettu radioaktiivisten mutanttien tuhoamiseen jotka elivät maan pinnan alapuolella.
Näitä radioaktiivisen jäämien muodostamia mutantteja ohjastaa Plutonium päällikkö.
Jason ottaa ajoneuvon allensa ja lähtee tuhoamaan Plutonium päällikköä ennen kuin hän tuhoaa Jasonin.

Tuon hieman nihkeän Sunsoft -kokemuksen jälkeen oli mukava pelata saman lafkan laatupeliä. Sinällään hauska, että tämä on ilmestynyt samana vuonna kuin Xenophobe. Laadullinen ero on jäätävä :D
Tämä kyseinen peli oli Sunsoftin ensimmäinen hitti. Tästä sitten lähti erittäin korkealaatuisten pelien putki. Peli ei sisällä hirveästi Sunsoftimaisia musiikkeja vaikka firman myöhemmät julkaisut tunnisti helposti jo pelkkien musiikkien perusteella.
Ei siinä mitään, helvetin hyvät musiikit ne kuitenkin sai tähänkin väsättyä - grafiikoista puhumattakaan.
Tämä ei ollut itselle ihan täysin blind -läpäisy, sillä tästä on tullut katseltua Speedruneja ja katselin aikoinaan Retkun tuskailua kuudennen alueen "jääpillu" bossin kanssa.
Kuitenkaan en mitään reittejä tai pomotaktiikoita muistanut.
Pelihän ei sisällä loputtomia continueja vaan niitä on viisi kappaletta. Niiden avulla alueita pystyy kuitenkin tutkimaan aika mukavasti.

Peli ei ole mikään suoraviivainen seikkailu, vaan tässä pyöritään ympäri syvällä maankuoren uumenissa. Alue on jaettu kahdeksaan erilaiseen osioon joihin pääsee vain ajoneuvoa päivittämällä.
Ajoneuvolla ajelu onkin pelin pääjuttu, mutta välillä ohjastetaan itse Jasoniakin. Seikkailu pelkällä Jasonilla rajoittuu oikeastaan pelistä löytyviin alialueisiin joihin ei pääse edes ajoneuvolla.
Pelin alueet ovat heitetty epäloogiseen järjestykseen ja aina ei ole selvää mistä alueesta pääsee minnekin. Onneksi pelin ohjekirjassa näkyy kartta miten alueet ovat sijoiteltuna.
Tässä ei kuitenkaan ole mitään random järjestystä vaan alueet mennään ihan rehdisti numerojärjestyksessä. Pysyi ainakin jotenkin kartalla :D
Oma lukunsa oli sitten löytää reitti alueelta toiselle. Yleensä se onnistui kun alkoi vain tutkimaan aluetta tarkemmin uuden ajoneuvopäivityksen turvin.



Alueilta löytyi monia Jasonin mentäviä alialueita. Tavoitteena on löytää pomo näitä alueita tutkimalla. Pomon tappamalla sai sitten ajoneuvoon uuden päivityksen.
Monesti alialueet olivat täynnä vain power uppeja jotka sitten paransivat Jasonin aseen tehoa. Asetta kannattikin päivittää, sillä heikolla tussarilla viholliset ja pomot ottivat luokattomasti osumaa.
Tarkkana sai kuitenkin liikkumisen kanssa olla, sillä osumasta aseen tehomittari putosi aina yhden pykälän verran. Tässä pelissä ei pahemmin kuolemattomuusaikaa ole, joten jos paska tsägä kävi, sai aseen tehon tippumaan hetkessä matalalle.
Tämä mekaniikka oli alkuun todella rasittava, sillä osumia tuli jatkuvasti ja ase pysyi nollateholla. Täydellä teholla vihollisten teurastaminen oli erittäin nautinnollista.
Aseen lisäksi Jasonilta löytyi loputtomat kranaatit jotka toimivat mukavasti hätävarana vihollisia ja pomoja vastaan jos ase oli päässyt lussuksi.
Nämä alialueet olivat täysin eri kuvakulmasta kun muu peli. Tämä toi hieman haastetta vihollisten kanssa, sillä välillä oikean osumiskohdan löytäminen osoittautui hankalaksi.
Tykkäsin tästä erilaisuudesta, en olisi halunnut pieksää pomoja ajoneuvolla sivukuvakulmasta.



Ajoneuvo oli erittäin tyylikkäästi animoitu. Selkeästi nähty vaivaa asian suhteen. Ajoneuvolla pystyi ampumaan myös ylöspäin joka helpotti monia tilanteita sillä viholliset hyökkäsivät monesti myös ylhäältäpäin.
Aluksi ajoneuvon fysiikat vaativat totuttelua, sillä ne olivat hieman ilmavat. Välillä hektisissä vihollisten väistelyissä tämä muodostui pieneksi ongelmaksi kun ajoneuvo ei tullutkaan tarpeeksi nopeasti takasin alas hypyn jälkeen.
Pomoista sai siis ajoneuvoon päivityksiä. Kaksi ensimmäistä liittyi tulitusvoimaan. Viholliset kuolivat herkemmin ja pystyi tuhoamaan tiettyjä palikoita uusia reittejä varten.
Seuraavaksi ajoneuvo oppi leijumaan. Tämä tapahtui hypyn jälkeen kun painoi hyppynappia uudelleen. Tämä oli hieman liian herkkä, sillä monesti tuli vahingossa tuhlattua leijumismittaria.
Tietyt viholliset pudottivat leijumismittariin täytettä ja välillä sen täyteen kerääminen vei tuskallisen pitkään. Inhottavasti kuoleman jälkeen leijumismittari oli tyhjänä. Olisihan se nyt voinut täynnä olla...
Seuraavana sai jonkinnäköisen potkurin takapyörän tilalle ja ajoneuvo pystyi kulkemaan veden alla sulavasti. Ilman tätä meno oli kuin siirapissa olisi uinut.
Viimeisimpinä tuli sitten seinissä ja katossa kiipeilyn mahdollistavat päivitykset. Oudosti katossa kiipeily oli nimetty "Wall 2".
Nämä Wall -päivitykset rikkovat pelinautintoa aika pahasti. Onneksi ne saa vasta ihan pelin lopussa ja oikeastaan näiden kanssa joutuu kärvistelemään vain kahdeksannella alueella.
Ongelmahan tässä on, että kun ajaa tarpeeksi lähelle jonkin tason reunaa, ajoneuvo lähtee automaattisesti kulkemaan tason sivua aina tason alapuolelle. Aivot jotenkin tulkitsi tämän, että ajoneuvo tippuu rotkoon ja tuli hypättyä jolloin alus sitten oikeasti tippui jonnekin ikävään mestaan.
Tasolta tasolle hyppäämisen joutui opettelemaan täysin uudelleen eikä mennyt lähellekään reunoja. Nämä olisi ehdottomasti pitänyt pystyä ottamaan pois käytöstä kun niitä ei tarvinnut.
Vielä lisäongelmana oli, että joskus ajoneuvo vain randomisti päästi irti kun vaihtoi seinästä kattoon tai toisinpäin.



Pelin pomot olivat upeita ilmestyksiä. Isoja, loistavasti pikselöityjä mörköjä. Iskuja ne kesti ihan julmetusti, varsinkin perus tussarilla tai kranaateilla.
Monien pomojen hitboxeissa oli suuria ongelmia, sillä välillä osumat eivät meinanneet mennä millään perille. Tätä kävi vaikka ampui täyteen päivitetyllä aseella. Joskus joutui hieman pomon hitboxin sivuun mennä jotta ammukset sitten osuivat.
Perus pomoista kolmannen alueen laatikkopomo yllätti kyllä vaikeudellaan. Ainakin itsellä meni pasmat sekaisin sen kanssa kun monia asioita tapahtui samaan aikaan. Lähes poikkeuksetta sieltä tuli poistuttua yhden energian turvin vaikka oli täyteen päivitetty ase mukana :D
Muut pomot menivät suhteellisen kivuttomasti varsinkin asepäivitysten avulla. Ase aiheutti vielä kivaa lagia joka helpotti panosten väistelyä.
Pomoissa ei ollut RNG:tä vaan ne tekivät samat setit jokaisella kerralla. Ihan hyvä juttu, sillä homma olisi muuttunut todella tuskaiseksi jos vielä huonojen hitboxien ja älyttömän kestävien pomojen väistäminen olisi ollut tuurista kiinni :D



Melko kivuttomasti reitit löytyivät uusille alueille. Ainoastaan reittiä toisesta alueesta seitsemänteen tuli etsittyä pidempi tovi.
Viimeinen alue oli erittäin vittumainen. Paljon piikkejä ja vihollisia. Ilman leijumismittarin täyttämistä ei edes kannattanut lähteä tätä aluetta testailemaan.
Aluksi yritin ilman, mutta sitten totesin, että parempi käydä täyttämässä. Helpotti etenemistä huomattavasti. 
Onneksi tässä mestassa pystyi yhden todella nihkeän huoneen skippaamaan. Heti huoneen alussa oli pikkejä ja jos niihin osui, putosi ajoneuvo niiden läpi alemmalle tasolle.
Näppärästi tällä alemmalla tasolla sijaitsi reitti seuraavaan huoneeseen! Piikeistä ei menettänyt onneksi kun kaksi yksikköä energiaa ja ne sai helposti takaisin seuraavissa huoneissa.
Loppupuolelta löytyi vielä ihan järkyttävä huone jossa täytyi tehdä tarkkoja hyppyjä kapeita käytäviä pitkin piikkejä väistellen. Tässä leijumismittari oli ihan pakollinen. Jos olet joku speedrunaaja, tämän kyllä pystyy menemään ilmankin, mutta en itse ainakaan niin framen tarkkoja hyppyjä osaa tehdä.
Ongelmana on juurikin nämä Wall -päivitykset jotka imaisevat ajoneuvon piikkeihin jos hyppää liian myöhään. Liian aikaisin hyppykin vie piikkeihin joten ihan liian tarkkaa piipertämistä homma on ilman leijumista.
Kovin pitkähän tämä alue ei ole ja tämän pahan huoneen jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja loppu kenttä onkin suhteellisen helppo.



Viimeisellä pomolla on kaksi muotoa. Ensimmäisenä tulee pelin kannessa möllöttävä kiviä heittelevä mörkö. Tämä oli yllättävän hankala, todella hankala seurata mihin sen heittelemät kivet lentelivät varsinkin kun niillä ei ole minkäänlaista varjoa.
Tämänkin pomon hitbox oli erittäin kurainen, meni monia osumia ihan hukkaan kun ei vaan osunut jostain syystä. Tätä mörköä ei tarvitse tappaa enää uudestaan jos sen on kerran tehnyt.
Vaikka käyttäisi continuen, taistelu jatkuu aina toisesta muodosta. Aika jännä, mutta positiivinen ratkaisu!
Toinen muoto oli jokin ruoskalla huitova ritari. Ilmeisesti tämä on se mutantteja ohjastava Plutonium päällikkö! Tämä olikin astetta pahempi peukalon tuhoaja :D Ritari vielä nopeutui mitä pidemmälle taistelu eteni.
Aluksi tuhotaan sen kilpi ja lopuksi sitten itse ritariin saa osumaa.
Omana taktiikkanani oli tehdä ääretön -merkin näköistä kuviota, näin sain minimoitua ruoskan iskut ja damagen ottamisen ritarista. Onneksi tätä taktiikkaa pystyi käyttämään ihan loppuun asti vaikka ritarin vauhti kiihtyikin.
Ritari löi ruoskaansa kahteen eri suuntaan - suoraan alaspäin sekä viistoon. Välillä täytyi tehdä ratkaisu jäikö paikalleen odottamaan ruoskan iskua vai juoksi karkuun. Välillä karkuun juokseminen ei ollut hyvä idea, sillä ruoskaa tuli perään.
Useamman yrityksen tämä vaati ja läpi menneellä yritykselläkin olisin kuollut seuraavasta iskusta. Onneksi hieman heikommassa aseessa ominaisuutena oli hakeutuvat ammukset.  Niiden avulla ei tarvinnut tehdä suoria iskuja ja pystyi räiskimään vähän sinne sun tänne.



Erittäin miellyttävä peli! Tykkäsin kovasti seikkailusta ja vaikeusasteesta. Kuumottelin tämän kanssa, että tämä olisi ollut överi vaikea. Eipä se sitten ollutkaan :)
Continuejen määräkin yllätti kun aluksi luulin niitä olevan vain kaksi :D
Ihan täysiä pisteitä ei voi tälle antaa näistä muutamista kyseenalaisista ratkaisuista ja bugeista.




lauantai 14. elokuuta 2021

Xenophobe


Games Beaten:
291/709
Genre: Platform
Goal: Beat Stage 8 & Get Hi-Score (999990)

Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 2/10

Tehtävänäsi on tuhota Xenos -muukalaiset jotka ovat vallanneet avaruusalukset ja kuussa sijaitsevat tukikohdat.

Jälleen täysin tuntematon peli. Rupesi kiinnostamaan, kun pelin kannessa komeili Sunsoftin logo. Onko tämä jokin loistoteos mistä en ollut kuullutkaan? Vastaus tähän kysymykseen on valitettavasti ei.
Eli seikkaillaan avaruusaluksilla ja kuussa olevissa tukikohdissa. Tarkoituksena on tuhota kentästä tietty määrä Xenos muukalaisia aikarajan puitteissa.
Kentät koostuvat monista huoneista. Huoneet sisältävät välillä hissejä ja teleportteja joiden avulla pääsee eri puolille kenttää.
Tapettavien vihollisten määrä nousi aina kenttien mukaan ja viimeisessä täytyikin tappaa huimat 41 mölliä.
Xenoseja on muutamia erilaisia pienistä toukista aina Alien -leffoista pöllittyihin mörköihin asti.
Periaatteessa tässä ei tarvitse tappaa yhtään mitään sillä kentän pääsee joka tapauksessa läpi kunhan vaan onnistuu pysymään hengissä ajan loppumiseen asti. Onnistuneesta teurastuksesta kuitenkin palkitaan pisteillä ja 200 lisäenergialla.
Tämä on taas näitä vanhoja looppaavia pelejä, mutta on tässä kuitenkin kahdeksan erilaista kenttää.
Kenttien pituudet vaihtelevat satunnaisesti. Kentissä on useita kerroksia, pisimmissä jopa neljä. Ensimmäisessä kentässä on vain yksi kerros, mutta se onkin periaatteessa tutustumiskenttä.
Heti kättelyssä peli herätti hilpeyttä hahmovalinnassa. Löytyi Dr. Kwack, Mr. Fogg ja Dr. Zordirz. Kaikki näytti aika kummallisilta, mutta en voinut olla valitsematta muuta kuin miehen millä on ankan pää ja nimenään vielä Dr. Kwack :D
Hahmoilla ei ole ilmeisesti muuta eroa kuin ulkonäkö.



Vaikka kentät pääseekin läpi tappamatta ketään, se ei ole kovinkaan kannattavaa. Viholliset pudottavat kaikenlaista hyödykettä piste-esineiden lisäksi. Löytyy erilaisia tussareita ja lisäenergiaa.
Tämä tappamattomuus on myös pisteiden keräämisen kannalta huono homma, sillä yksi pelin tavoitteista on saada Hi-Score ylitettyä. Peli ei missään kerro mikä tuo raja on, mutta TMR veivasi pisteet maksimiin joten sillä menin itsekin.
Periaatteessa mielestäni loopin loppuun meneminen olisi riittänyt läpäisytavoitteeksi, mutta mennään nyt näin :D
Maksimipisteet ovat 999990 ja sen saavuttamiseksi ei mennyt edes kovinkaan pitkään, vain puolitoista looppia.
Viholliset olivat todella pihejä pudottamaan parempia aseita. Kaikkea muuta kyllä tippui tasaiseen tahtiin. Perus tussarilla tulikin sitten viholliset räiskittyä palasiksi. Vain muutaman kerran pääsin käyttämään jotain sähköasetta ja tykkiä.
Kentät alkoivat lähes poikkeuksetta erittäin epäreilulla tavalla. Kun Dr. Kwack ilmestyi ruutuun teleporttinsa avulla, ilmestyi huoneeseen vihollisia pomppimaan. Heti kun teleportista pääsi pois, otti jo osumaa vihollisista. Melko reilua pelisuunnittelua.



Löysin melkein heti kättelyssä pelistä aivan mahtavan juusto taktiikan! Huomasin, että kun menee huoneeseen missä on valmiina vihollinen, muita vihollisia ei spawnaa kuin yksi kerrallaan.
Mutta jos menet tappamaan tämän jo valmiiksi huoneessa olevan vihollisen, alkaakin vihollisia spawnaamaan tuplasti. Pelin yleisimmät viholliset ovat nämä Alien -leffoista pöllityt Snotterpillerit jotka ovat nopeita ja kestäviä.
Kyllä yhtä sellaista vastaan taistelee helposti, mutta kahden kanssa on melkoinen tekeminen. Lisäksi kun pelin alussa energiaa on vain 1000 yksikköä ja vihollisten kanssa painimisesta sitä kuluu hyvä siivu, ongelmia seuraa.
Löysin ensimmäisestä kentästä huoneen, jonka katosta valui happoa. Tämän happovuodon peli laski viholliseksi ja näin ollen ei spawnannut huoneeseen kuin yhden vihollisen kerrallaan.
Näin ei tarvinnut kenttää tutkia yhtään ja pystyi yhdessä huoneessa tappamaan vihollisia kentän vaatimaan rajaan asti!
Sellaisen huomion tein, että kun tarpeeksi pitkään tappaa samassa huoneessa vihollisia, ne eivät enää pudota mitään tavaroita. Ei hätää, tähänkin löytyi ratkaisu! Kävi vain toisessa huoneessa ja tuli takaisin niin rupesi taas tavaroita tippumaan :)
Erittäin kätevästi vielä jokaisesta kentästä löytyi lähes aloituspaikan lähettyviltä happovuoto. Pois lukien kenttä seitsemän, tässä heti vasemmalla oli jokin sähköeste, mutta se ajoi täysin saman asian kun happovuoto.



Kahdeksan kentän looppi meni erittäin kivuttomasti läpi kun viholliset pudottivat paljon energiaa ja kun tappoi vaadittavan määrän vihollisia, sai kentän jälkeen vielä 200 energian bonuksen.
Pisteitä saikin sitten hangata vielä muutaman kentän verran. Ilmeisesti kentän jälkeinen pistelasku meni niin, että vanhat kerätyt tuotteet jäivät voimaan ja niistä sai pisteet uudelleen.
Ihmettelinkin kun kentän jälkeisessä esineiden keräilyruudussa oli paljon enemmän tavaroita mitä olin kentästä kerännyt. Tämä oli erittäin hyvä juttu pisteiden kannalta, sillä loppupuolella rupesi saamaan jo 100 000 pistettä per kenttä :D



Eipä tästä oikein muuta hyvää sanottavaa ole kuin Dr. Kwack. Pyhäinhäväistys että Sunsoftin pelissä ei ole juurikaan musiikkia. Pelin alussa ja kenttien välissä soi musiikki, mutta itse pelin aikana ei.
Tästä saa periaatteessa suhteellisen helpon ja nopean läpäisyn johonkin projektiin jos vain jaksaa noin 1,5h ampua muukalaisia ja kuunnella piippausääniä :D

Kick Master


Games Beaten:
290/709
Genre: Action
Goal: Defeat Belzed (Sector 8)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 6/10

Thonolan on nuorin koskaan Kick Master -tittelin saavuttanut henkilö. Sen sijaan, että hän olisi liittynyt veljensä, Macrenin tavoin kuninkaan ritareihin, hän halusi pysyä muinaisen mestarinsa, Tasdanin luona jotta voisi oppia lisää.
Yhtenä päivänä Macren saapui Thonolanin luokse henkihieverissä kertoen, että kuningas ja kuningatar on murhattu, ritarit tapettu ja heidän tyttärensä, prinsessa Silphee on kidnapattu.
Paha velho Belzed oli hyökännyt rauhaisaan Lowreliin armeijansa kanssa. Tholan on ainoa toivo Belzediä vastaan ja hänen täytyy lähteä heti pelastamaan prinsessa Silpheetä.
Mutta vastassa on satapäinen armeija... Riittääkö Thonolanin oppimat taidot päihittämään tämän armeijan ja pelastamaan Lowrelin?
Niin kuin Thonolan itse sanoo: "jotta oppisi lopun, täytyy pelata peliä".

Heinäkuussa oli NES-Retron perinteinen mökkiviikonloppu johon itsekin tällä kertaa osallistuin. 
Tuli siinä sitten kaljapäissään mieleeni, että voisin kysyä tapahtuman järjestäjältä, PioneeriPlays:ltä, että jos hän haluaisi valita minulle seuraavan läpäistävän pelin.
Hän innostui ajatuksesta ja hetken mietittyään valitsi minulle Kick Masterin!
Itsellä ei ollut pelistä minkäänlaista hajua joten täysin sokkona lähdin peliä pelailemaan.

Pelihän on oikein mukavaa tasoloikkaa kahdeksan kentän verran. Erikoisuutena tässä on se, että sankari, Thonolan käyttää lähinnä vain potkutaitojaan hyväksi.
Viholliset siis potkitaan hengiltä mikä tarkoittaa, että lähikontaktia on paljon.
Vaikka voisi kuvitella, että tälläinen potkutaituri olisi melkoisen ketterä kaveri, ei se sitä valitettavasti ole. Thonolanin liikuttaminen on välillä aika kankeaa ja joillekin tasoille hyppääminen on hieman stressaavaa.
Ylöspäin liikuttavissa kentissä tasojen läpi hyppääminen on myös melkoista taiteilua, sillä välillä tason läpi mentäessä ei voinut hahmoa juurikaan ohjata. Ainoastaan pystysuora hyppy onnistui.
Tämä johtui puhtaasti siitä, että tasot olivat kasattu erillisistä palikoista ja niiden välisiä reuna hitboxeja ei oltu poistettu. Tämä sai välillä nihkeitä tilanteita aikaan, kun oletti, että pääsee ohjautumaan sivulle, mutta sitten osuukin suoraan viholliseen.
Tästä löytyi vielä ihana Castlevania -tyylinen knockback. Lähes poikkeuksetta rotko kutsui jos meni osumaan viholliseen sellaisen lähettyvillä. Isossa roolissa tämä oli kentissä missä liikuttiin ylöspäin.
Ensimmäisen Marion -tyyliin tässä ei pääse takaisinpäin kulkemaan joten ruudun alareuna muuttuu automaattisesti rotkoksi, ihanaa!
Pelissä on seitsemän tasoinen leveli systeemi. Leveliä nostettiin vihollisista saaduista expa kolikoista. Kolikoita löytyi kolmea erilaista arvoluokkaa; 10, 30 ja 50. Tuhannesta expa pisteestä pääsi uudelle levelille.
Leveleistä oli mukavasti hyötyä, sillä ne nostattivat kokonaisenergian määrää ja opettivat uuden tehokkaan potkun!
Näppärää, että pelin Options -valikossa näytettiin miten nämä erilaiset liikkeet tehdään. Pärjäsi ilman ohjekirjaakin :)
Välillä näitä uusia liikkeitä tuli tehtyä vahingossa, etenkin hyppypotkua. Välillä tipuin rotkoon kun vahingossa aktivoin hyppypotkun :D



Thonolanin onneksi ei tarvinnut ihan pelkillä potkutaidoilla pärjätä, vaan hän osasi käyttää taikoja hyödykseen. Nämä taikaesineet täytyi kuitenkin ensin löytää ennen kuin niitä pystyi hyödyntämään.
Taikaesineitä löytyi kenttien varrelta. Jotkin olivat ihan helposti havaittavissa ja jotkin sitten piilotettuna. Myös pomot pudottivat näitä kuollessaan.
Esineitä oli yhteensä kaksitoista kappaletta - osa niistä liittyi vihollisten tappamiseen, osa energian täyttämiseen ja loput sitten hankalien tavaroiden noutamiseen. Esimerkiksi taikasaappailla pystyi kävelemään piikkien päällä.
Näiden taikojen käyttäminen ei suinkaan ollut ilmaista, vaan ne kuluttivat taikamittaria. Taikaa sai lisää vihollisia tappamalla. Täytepulloja löytyi kahta eri kokoa, 5 ja 10 arvoiset. Näitä saikin kerätä ahkerasti, sillä jotkin taiat veivät jopa 90 yksikköä kerralla taikamittarista.
Nyt voisi hieman valottaa tätä vihollisten tappamista ja niistä saatuja hyödykkeitä. Kun vihollinen kuolee, sen ruumiista sinkoaa ilmaan kolme tavaraa. Nämä tavarat ovat täysin satunnaisia.
Mahdollisia tavaroita on yhdeksän erilaista; expa kolikot, taikapullot, sydän josta saa pienen siivun energiaa lisää, timantti josta saa pisteitä, lisäri ja pääkallo josta menettää energiaa.
Jos hyvä tuuri käy, onnistui nappaamaan kaksi näistä ilmaan lentävistä tavaroista. En muista onnistuinko kaikkia kolmea saamaan tai onko se edes mahdollista. Pääosin tuli vain keskityttyä yhden tavaran keräämiseen.
En ihan hirveästi välittänyt tästä systeemistä. Hektisissä tilanteissa ei oikein pystynyt katsomaan mitkä tavarat sieltä lensivät ilmaan. Jos ei tavaroita kerinnyt keräämään, ne lensivät maan läpi.
Jos vihollisen tappoi huonoon kohtaan, saattoi kentän seinät olla tiellä ja en onnistunut keräämään haluamaani tavaraa. Alussa tuli keskityttyä paljon expan keräämiseen, myöhemmin sitten enemmän sydämiä ja taikapulloja.
Pistetimanttikin oli ihan hyödyllinen ja sen kerääminen ei haitannut, sillä pisteistä sai lisäreitä!



Kentät on ihan hauskasti rakennettu ja ne sisälsivät välipomoja. Kenttien pääpomoissa oli paljon vaihtelua. Jotkin niistä olivat erittäin näyttäviä, jotkin sitten näyttivät ihan välipomoilta ja yllättyi, että "joko se kenttä meni läpi?" :D
Pomoissa täytyi hyödyntää oppimiaan potkuliikkeitä. Täytyi katsoa, mikä liike sopi mitäkin pomoa vastaan.
Täytyy sanoa, että vaikka pelissä oli mukiinmenevät ääniefektit, niin kuudennen kentän pomon säteiden ääni oli jotain ihan hirveää. En todellakaan jää kaipaamaan sitä :D



Pelihän on muuten ihan mainio, mutta se sisälsi todella omituisen mekaniikan sillä alasanan käyttö hävitti yhden levelin pois. Aluksi olin hyvin ihmeissäni tämän kanssa.
Pelasin ensimmäisen kentän läpi saaden yhden leveli päivityksen ja ajattelin jatkaa seuraavana päivänä. No, ei kun koodi sisään ja jatkamaan. Ihmettelin miksi olin pudonnut ensimmäiselle levelille.
Kesti hetki tajuta, että mitä tapahtui, sillä ohjekirjakaan ei tästä mainitse mitään.
Todella typerä systeemi. Pelaajaa rankaistaan siitä, että haluaa jatkaa joskus myöhemmin. Mikä tästä tekee vielä oudomman, Game Over ei rankaise millään tavalla. Kaikki samat expat löytyy Game Overin jälkeen ja saa jatkaa saman kentän alusta mihin oli päässyt.
Tämähän tarkoitti sitä, että kannatti vain pelata mahdollisimman pitkälle ilman salasanan käyttöä. Pelasinkin sitten viimeiseen kenttään asti ja olin päässyt levelille kuusi.
Kello oli jo sen verran paljon, että täytyi lopettaa sillä töihin oli lähdettävä heti aamusta. Hommahan sitten jatkui salasanan käytön jälkeen leveliltä viisi.
Aluksi mietitytti, että pääseekö peliä edes läpi näin alhaisella levelillä, mutta onneksi pelko oli aiheeton. Kuudennelta leveliltä saatu potku ei ollut kovinkaan kummoinen ja ilman sitä pärjäsi hyvin. Seitsemännen levelin liike olisi ollut erittäin tehokas vihollisia ja pomoja vastaan, mutta ilmankin pärjäsi pienellä harjoittelulla.
Kokonaisenergiaakin löytyi ihan mukavasti joten lähdin yrittämään viimeistä kenttää raivokkaasti!



Viimeinen kenttä olikin aika paha, se sisälsi myös kolme sitkeää välivastusta. Onneksi kaksi ensimmäistä muuttui todella helpoiksi kun onnistui oppimaan niiden liikkeet. Lisäksi tämä kenttä oli melkein kokonaan ylöspäin kiipeämistä. Vihollisia oli kasapäin ja pienistä tasoista porautui piikkejä läpi jotka sitten tyrkkäsivät helposti montun pohjalle.
Onneksi NESissä tulee ruudulla näkyvien spritejen raja vastaan suhteellisen helposti. Tätä pystyi hyödyntämään mukana kulkevien velho-vihollisten kanssa. Kun ruudulla oli liikaa vihollisia, korvasivat nämä velhot tasojen läpi ilmestyvät piikit ja parit hankalat kohdat muuttuivatkin helpoiksi.
Vielä ennen viimeisen pomon ovea taistellaan kolmatta välivastusta vastaan. Tämä olikin helposti pelin vittumaisin pomo. Jo aikaisemmin vastaan tullut lentävä luurankokäärme, mutta tällä kertaa taistelukenttä koostui vain pienistä tasoista.
Kaiken hyvän lisäksi taivaalta satoi kuplia tiheää tahtia. Sai todella keskittyä, että tämän kaiken moskan sai väistettyä.



Viimein olin viimeisen pomon, Belzedin huoneessa. Heti ei kuitenkaan pääse Belzediä kohtaamaan, vaan joutuu taistelemaan neljää isoa ritaria vastaan. Ritarit olivat todella ärsyttäviä, sillä kolmannen iskun jälkeen ne muuttavat muotoaan joksikin random viholliseksi.
Hyvänä puolena ritari ei enää muuttanut itseään omaksi itsekseen vaan vaihteli random vihollisten välillä. Normi vihollisten iskuista ei älyttömästi menettänyt verrattuna ritarin miekan sivallukseen. 
Iskuja ne kestivät ihan liikaa ja neljän tälläisen pieksäminen oli hieman yliampuvaa. Lisäksi kun edellinen oli kuollut, uusi ritari hyppäsi ruudulle salamannopeasti. Välillä ei kerinnyt reagoimaan tähän ollenkaan.
Viimein pääsi itse Belzedin kimppuun. Aluksi tästä ei tullut mitään, mutta erilaisten taikojen kokeilun jälkeen huomasi, että Earthquake jäädyttää Belzedin paikalleen joksikin aikaa.
Näin sai tehtyä monta iskua putkeen. Belzedin hitboxi oli kyllä täysin perseestä. Täytyi juuri oikean korkuinen hyppy tehdä jotta sai osumaa tehtyä. Ainut kohta mihin pystyi osumaan, oli Belzedin pystyssä oleva käsi. Pikkuisenkin liian matala hyppy, niin menetti energiaa.
Eikä energian menetys ollut mikään ihan pikkujuttu, kokonainen palkki hävisi kerralla.
Tämä otti yrityksen poikineen. Välillä homma kaatui jo alussa oleviin ritareihin. Välillä sitten taas en ollut saanut kerättyä tarpeeksi taikaa mittariin vihollisista ja Earthquaken käyttö loppui kesken. Belzed on liian nopeatempoinen hitboxiinsa nähden ilman Earthquakea.
Onneksi sentään Eartquaken käyttäminen ei vienyt paljoa taikaa. Energian täyttäminen sitten taas puolestaan oli, se vei taikamittarista 90 yksikköä. Tätä piti todenteolla välttää.
Läpi menneellä yrityksellä olin onnistunut haalimaan taikaa reilusti yli tarpeiden, yli 300 yksikköä. Lisäksi ritarit menivät vähäisillä osumilla läpi.
Ihan varmuuden vuoksi käytin vielä energiantäytön ihan loppumetreillä kun oli siihen varaa.



Tämähän oli oikein miellyttävä peli! Hieman pienet ongelmat ärsyttivät, mutta ei liikaa.
Grafiikat ja musiikit olivat todella laadukkaat, biisejä kuunteli erittäin mielellään :)



torstai 29. heinäkuuta 2021

Fisher-Price: I Can Remember


Games Beaten:
289/709
Genre: Puzzle
Goal: Defeat Electro (Three Levels)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 2/10

Piti siirtyä hetkeksi vähän rauhallisemmille vesille. Tälläinen 3-8 -vuotiaille tarkoitettu muistipeli sopi erittäin passelisti :D
Tässä oli sentään ihan pientä haastettakin toisin kuin Fisher-Price: Perfect Fitissä jossa täytyi vain käännellä erilaisia objekteja.
Ei tarvinnut yksin kortteja käännellä vaan vastuksena toimi tietokone!
Vaikeusasteita löytyi kolmen tason verran ja jokaisessa vaikeusasteessa oli kolme erää. Erien pisteet laskettiin yhteen ja kummalla oli enemmän pisteitä viimeisen erän lopussa, voitti koko tason.
Tasot erosivat vaikeusasteen lisäksi siten, että käänneltäviä kortteja oli enemmän. Helpoimmassa kortteja löytyi 12, keskimmäisessä 16 ja vaikeimmassa 20 kappaletta.
Ensimmäisestä löydetystä parista sai huimat 500 pistettä, joten sitä kannatti tavoitella tosissaan. Seuraavasta parista sai 400, seuraavasta 300 ja niin edespäin.
Myös viimeisen parin avaamisesta palkittiin 300 pisteellä mikä oli mukava bonus.



Tietokonevastustaja onnistui toisessa vaikeusasteessa voittamaan minut mikä oli hyvinkin nöyryyttävää tälläisessä pelissä :D
Se vaan heti alusta lähtien alkoi tykittämään paria parin perään. Uskomaton tuuriputki.
Muuten siitä ei pahemmin vastusta ollut, toisella yrittämällä tämä toinenkin vaikeusaste meni kivuttomasti läpi yli 5000 pisteen erolla.
Viimeinen taso ei myöskään päätä huimannut, muutamien korttien kanssa kävi hyvä tuuri ja parit löytyivät kerta kokeilulla.
En oikein tykännyt, kun löydettyjen parien takaa paljastui taustalla oleva kuva. Se hieman häiritsi silmään vaikka ei tässä nyt mitään hektistä toimintaa ollutkaan.
En ole ihan varma oliko tässä jokin aikaraja korttien kääntämisen suhteen sillä jonkin ihme kalkattava ajastin piti ääntä koko vuoron ajan. Ei tullut niin paljoa hidasteltua, että moinen olisi selvinnyt.
Ihan jees, varmaan monet lapset saaneet tästä huvia kun ovat kahdestaan pelanneet. Hieman idiootin tietokoneen kanssa ei niin hirveästi nautintoa löytynyt.



Castlequest


Games Beaten:
288/709
Genre: Adventure/Puzzle
Goal: Rescue Princess Margarita

Arvosana: 2/10
Vaikeusaste: 7/10

Kauan sitten kaukaisessa maassa eli kaunis prinsessa nimeltään Margarita. Hänen kauneutensa ja armollisuutensa tiedettiin ympäri pitäjiä. Tämä tieto oli kantautunut myös unohdetuilla vuorilla, Groken linnassa asuvan Mad Mizerin korviin.
Hän vannoi, että prinsessasta tulee hänen vaimonsa. Yhtenä päivänä Mad Mizerin kätyrit kidnappasivat prinsessan ja lukitsivat selliin, yhteen linnan sadasta huoneesta.
Kidnappaus kulkeutui kyläläisten korviin ja monet rohkeat nuoret miehet yrittivät vapauttaa prinsessaa. Kuitenkin linnan sokkelot, ansat ja Mad Mizerin kätyrit olivat liikaa näille nuorukaisille.
Viimein tieto kantautui prinssi Rafaelille joka oli jo kauan rakastanut prinsessaa. Hän kohotti miekkansa kohti taivasta ja vannoi, että mikään ei estäisi häntä pelastamasta prinsessaa.
Kertoimet eivät olleet kovinkaan kummoiset, mutta legendan mukaan linnassa on ollut pitkään vankina kaksi keijua jotka auttaisivat parhaansa mukaan Rafaelia tehtävässään.
Rafael lähtee matkaan ja on valmis kohtaamaan pimeän lordin vihan!

Nyt oli visvainen peli. Vitutus ja turhautuminen oli melko tapissaan tämän kanssa. Softlockeja ja resettejä tuli roppakaupalla :D
Näiltäkin olisi ainakin osittain välttynyt jos olisi oppinut katsomaan ohjekirjaa ennen pelaamisen aloittamista. Näemmä tämä asia on erittäin hankala oppia.
Ohjekirjassa kerrotaan, että peliä pystyy manipuloimaan muutamalla eri tavalla kuten resetoimalla huoneen tai kelaamalla aikaa pykälän verran taaksepäin.
Menin sitten pelin läpi käyttämättä näitä ominaisuuksia hyväksi :D Ei ollut kovinkaan järkevä idea.
Pelihän on sivusta kuvattu seikkailuhenkinen puzzlepeli. Enemmän tässä kuitenkin keskitytään pulmien selvittelyyn.
Ideana on löytää linnan uumenista kaunis prinsessa Margarita.
Homma onnistuu etsimällä erivärisiä avaimia ja käyttämällä ne samaa väriä edustaviin oviin. Näin pääsee syvemmälle linnan uumeniin.
Linna onkin jäätävän kokoinen, sadan huoneen kokoinen möhkäle. Rafaelilla onkin melkoinen urakka koluta huoneet läpi.
Ihan kaikkia huoneita ei välttämättä tarvitse selvittää, riittää kun löytää jonkin reitin prinsessan luokse. Reittejä onkin useita ja jos vaan hahmotuskykyä riittää, voi pienelläkin vaivalla saavuttaa tavoitteen.
Peli alkaa 50 elämän voimin ja huoneista löytyy taikajuomia jotka antavat yhden elämän lisää. Tässä kuolee yhdestä iskusta ja jos jonkin oikein hankala kohta tulee vastaan, elämiä kuluu reilusti.
Sellaisen huomion tein, että Famicom -versio alkaa vain KOLMELLA elämällä. Todella tyly aloitus kun vertaa siihen miten helposti tässä kuolee.
Heti alkumetreillä huomasi, että miten hirveät kontrollit tässä on. Rafael hyppää todella ilmavasti ja otti aikansa, että onnistui masteroimaan hypyn. Masteroinnin jälkeen hieman haastavammatkin hypyt menivät suhteellisen kepeästi läpi.
Vihollisten tappaminen oli toinen järkytys. Rafaelilla on hallussaan todella pieni tikari jota hän ei edes osaa paikallaan seisoessa käyttää. Tarvitsee ottaa yksi kävelyaskel tai hyppy eteenpäin jotta tikarin käyttö onnistuisi.
Monet tyhmät kuolemat tuli tämän takia. Vihollisten etäisyys piti arvioida hyvin jotta ne sai tapettua. Kaikkia vihollisia ei pystynyt edes tikarin avulla tappamaan, vaan ainut keino saada ne hengiltä oli työntää jokin laatikko tai vastaava niiden päälle.



Vaikka tässä pystyikin manipuloimaan peliä muutamalla eri tavalla, ei se poistanut kuitenkaan softlockien mahdollisuutta. 
Pelissä piti ennakoida monien huoneiden päähän jotta mieli päästä pitkälle.
Joissain tapauksissa jokin ovi olisi täytynyt avata valmiiksi monta huonetta aikaisemmin jotta sitten myöhemmin siitä pääsee kulkemaan. Peli on rakennettu niin, että Rafaelin täytyy olla oven tasolla jotta hän pystyy sen avaamaan.
Myös jonkin avaimen unohtaminen johti monesti softlockiin, sillä harvoissa tapauksissa pääsi takaisin päin kulkemaan aina avaimen luokse asti.
Nämä softlockit saivat kyllä näkemään punaista ja oli todella turhauttavaa resettaa pitkän pelisession jälkeen vain siksi, että oli unohtanut jonkun avaimen jonnekin.
Jo avattuja ovia pystyi sulkemaan kelaamalla aikaa taaksepäin. Aikaa ei voinut kuitenkaan loputtomasti kelailla, vain tämän yhden oven verran. Tämäkään ei ollut niin mahtava ominaisuus, sillä vain muutamissa tapauksissa ovi vei täysin umpikujaan.
Välillä vaikka oven avasi ja päätyi jo käytyyn huoneeseen, sinulla oli enemmän avaimia taskussa joiden avulla sitten löytyi uusia reittejä jo käydyistä huoneista.
Pelin alkumetreiltä saa mukaansa kartan. No, tällä kartalla ei tee yhtään mitään, se vain näyttää missä huoneissa on käynyt.
Onneksi pelintekijät ovat olleet hieman armollisia ja pistäneet pelin pakettiin mukaan paperisen kartan joka näyttää vielä reitin mitä pitkin pääsee prinsessan luo.
Tämä oli kyllä loistava apu. Ainoana miinuksena se ei näyttänyt kovinkaan tarkasti mitä huoneessa olisi pitänyt tehdä. Ei tietenkään mitään "kädestä pitämistä" olisi tarvinnut olla, mutta olisi ollut mukava tietää, mitä kaikkea huoneesta kannattaa kerätä.
Välillä oli tilanteita missä jonkin erivärinen avain oli lukittuna toisen värisen oven taakse. Ei tiennyt kannattiko avain kerätä vai säästää oveen tarkoitettu avain myöhemmäksi jos vaikka sen värinen ovi sattuisi tulemaan vastaan. Todella hankala oli katsoa reittiä pidemmälle ja seurata mitä avaimia tarvitsee parinkymmenen huoneen päästä.



Linna on jaettu kolmeen eri osoon - punaiseen, siniseen ja vihreään. Nämä värit olivat siis paperisessa kartassa. En tiedä oliko tämä miten hyvä reitti verrattuna vaikka itse tekemään.
Osiot päättyivät keijun löytämiseen ja viimeinen luonnollisesti prinsessa Margaritan pelastamiseen. Aluksi ensimmäisen keijun löytäessäni luulin sen olevan jokin jatkopaikka tai ainakin koodin veroinen löydös.
Eipä ollut, keijut antavat ainoastaan hieman harvemmin löytyviä punaisia avaimia.
Periaatteessa näitä keijuja ei tarvitse pelastaa lainkaan jos onnistuu keksimään loistavan reitin Margaritan luokse.
Pakko nostaa hattua Retkulle ja kaikille muillekin ketkä tämän meni läpi tiedostamatta paperisen kartan olemassa oloa. Ei olisi itsellä kärsivällisyys mitenkään riittänyt ruveta mitään karttaa piirtämään pelin ollessa näin käppäinen.



Lukuisten softlockien ja resettien jälkeen olin viimein onnistunut pääsemään viimeiselle, vihreälle osiolle. Muutama huone eteenpäin ja olin taas softlockissa. No, tämän olisi toki voinut välttää huoneen resetoinnin avulla.
Näin jälkeenpäin ärsyttää, että ei tullut mieleenkään että pelissä olisi tälläinen ominaisuus. Huoneissa olevat puzzlet olivat ihan mainioita, ainoastaan tällä minun tyylilläni niitä pystyi yrittämään vain kerran.
Pelissä oli hyvä ominaisuus, sillä uuteen huoneeseen astuttaessa ei peli lähde automaattisesti rullaamaan, vaan voi katsella millainen huone on kyseessä. Tämä ei kyllä jeesannut huoneissa, missä täytyi reagoida nopeasti.
Jatkuvan softlockien pelon vuoksi katsoin loppupään hankalimmat puzzlet netistä. 
Puzzlet olivat pääosin sellaisia, että työnnellään huoneessa palikoita jotta johonkin oveen pääsee. Muutamissa huoneissa palikoita täytyi työntää jotta sai avaimia haltuunsa.
Näissä joutui käyttää Lolo -sarjasta tuttua puolittaista palikan työntöä jotta palikoita sai tarvittaviin paikkoihin. Omat softlockit perustuivat lähes poikkeuksetta siihen, että jonkin palikka tuhoutui puzzlen selvittämisen aikana.
Palikkaa ei saanut enää mitenkään takaisin, ei edes kuolemalla. Ainut keino oli tuo huoneen resetointi tai pelin alusta aloittaminen. Resetointi ei kuitenkaan ohjekirjan mukaan ollut ilmaista, vaan siitä menetti elämän.
Mielestäni parempi keino olisi ollut puzzleille, että palikat eivät olisi voineet tuhoutua tai vaihtoehtoisesti kuolemalla olisi voinut saada palikan takaisin.



Kyllähän se prinsessa Margarita viimein pitkän ja tuskallisen pelisession jälkeen löytyi. Vaikka juonessa sanottiinkin Mad Mizerin kohtaamisesta, ei tätä pimeää lordia löytynyt mistään koko pelin aikana. Ennen prinsessan huonetta oleva söpö ritari se tuskin oli :)
Viimeistä pomoa ei siis tarvinnut laittaa käkättimeen tällä kertaa vaan ihan pelkällä puzzlella selvittiin.
Peli menee ehdottomasti kategoriaan "ei koskaan enää". En kyllä voi tätä kenellekään suositellakaan.
Aivan liian ankea ja vittumainen, että tästä saisi hirveästi iloa irti. Oikeastaan ainut hieno juttu oli todella söpöt pikku ritarit jotka tallustivat ympäri huonetta.
Pelin musiikki soi edelleen päässä ja näin hyvän pelin tyyliin se alkoi aina alusta kun vaihtoi huonetta. Ja tässähän ei huoneita hirveästi vaihdeltu... :D
Olen tavallaan tyytyväinen, että en mennyt peliä noiden helpotusten avulla läpi. Jo avatun oven takaisin sulkeminen kuulostaa siltä, että sama kun käyttäisi Save Statea. Puzzlen nollaaminen oli ihan ok mekaniikka.
Tämän vuoksi jouduin laittamaan pelille aika korkean vaikeusasteen. Arvosanaan ei näiden ominaisuuksien käyttäminen olisi vaikuttanut.