Rad Racer II

Games Beaten: 494/710

Genre: Racing

Goal: Finish the Bay Bridge (8th Race)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 6/10

Onneksi olkoon!

Menestyksesi aika-ajoissa palkitaan ja pääset kisaamaan kahdeksalla jännittävällä radalla ympäri maan mitä koskaan on ollut olemassa. Onko sinussa miestä kohtaamaan sykettä nostattavat haasteet mitä nämä radat tarjoavat? Vai meneekö hermosi sekaisin ja saa sinut mokaamaan ikävillä neulansilmämutkilla, tuhoten kaikki ensiluokkaisimmatkin pyöräsarjat tällä puolella Indyä? Aika ottaa siitä selvää. Moottorit käyntiin!

Pohdiskelin ensimmäisen Rad Racerin läpäisyn jälkeen blogissani, mitähän tämä toinen osa tuo tullessaan. Myös mainitsin, että ei varmaan tule hetkeen aloitettua seuraavan pelaamista. No, aika tarkalleen kuusi vuotta ja 382 läpäisyä siihen meni ennen kuin palasin tämän pelisarjan pariin :D Täytyy sanoa, että tämä on varmaan yksi turhimmista jatko-osista mitä NESillä on. Peli ei juurikaan eroa ensimmäisestä osasta - ehkä grafiikat ovat hivenen paremmat.

Ensimmäisessä pelissä on kolme erilaista biisiä, mutta tässä on vain kaksi. Yksi vaihtoehto on "Sing Yourself" ja sen on pakko olla joku vitsi :D Muutenkin melko karmea peli olisi muuttunut painajaismaiseksi jos tässä olisi alkanut laulaa luikauttaa pelailun lomassa. Vaikka tässä vain kaksi biisiä onkin, on ne kuitenkin ihan ok kamaa. Biisi valittiin aina ennen kisaan lähtemistä ja kuuntelin yhtä ja samaa biisiä koko läpäisyn ajan. Biisi ei nyt ihan näin raivokkaaseen ajelupeliin sovi, mutta tykkäsin kappaleesta. Bonusta tämä saa siitä, että autoon ei ole laitettu moottorinääntä ollenkaan. Ei tarvinnut mitään kasibittistä moottorin pörinää kuunnella useampaa tuntia.

Heti kun pelin laittoi päälle, alkoi ensimmäisen osan kaameat muistot tulvimaan mieleeni. Samaa ärsytystä se tämäkin peli oli, ei vaan maistu nämä itselleni.

Vaikka tämä snadisti helpompi peli on kuin ensimmäinen osa, tuntui, että checkpointtien aikarajat on vedetty äärimmilleen. Jos teki pienenkin virheen, joutui liu'uttamaan auton checkpointille kun kaasua ei voi enää aikarajan loppumisen jälkeen painaa. Joskus auto nippa nappa selvisi checkpointille asti jos nopeus ennen aikarajan loppumista oli korkealla tasolla. Tämä ei kuitenkaan taannut mitään, sillä jos checkpointilta lähti kiihdyttämään lähes nollavauhdeista, ei välttämättä selvinnyt seuraavalle asti. Jos aika loppui eikä kerennyt selviämään checkpointille, joutui kisan alkuun. Jotenkin ahdisti pelata tälläistä aikarajallista peliä. Veikkaan, että Mach Rider pilasi minut lopullisesti brutaalilla vaikeusasteellaan. Tähän peliin on laitettu Power -mittari jonka olemassaolon huomasin vasta viimeisessä kisassa :D Jos painoi B:tä ja alaspäin, sai Powermittaria kasvatettua ja mitä pidempään latasi, sitä ärjymmin auto ampaisi liikkeelle. Vaikka paikallaan joutuikin useamman sekunnin odottamaan, on tämä tapa nopeampi saada auto maksiminopeuteen kuin perinteinen kiihdyttäminen. Jos tämän olisi tajunnut aikaisemmin, ehkä muutamat kisat olisivat menneet hieman helpommin läpi. En tätä kuitenkaan käyttänyt edes viimeisessä kisassa kun olin jo tottunut olemaan ilman.

Ruudun alareunassa on nuolella merkittynä mihin suuntaan seuraava mutka kääntyy. Tätä ei pystynyt lainkaan seuraamaan kun piti kaikkea muuta tärkeämpää pitää silmällä. Eipä tästä mitään haittaa ollut, aika helposti mutkat sujuivat vaikka ei niitä ennakolta tiennytkään. 

Tässä pelissä on samanlainen ohjekirjassa mainittu continue-koodi, mitä ensimmäisessäkin osassa on. Jos kisan feilasi, pystyi näppäinyhdistelmän avulla jatkamaan menoa samasta kohdasta. Hommahan osoittautuikin melko kimurantiksi tämän pelin kohdalla. Pääsin toiseen kisaan ja sehän meni sitten mönkään. Tsekkailin ohjekirjasta miten continue-koodi syötetään ja tein työtä käskettyä. Ohjekirja kertoo, että A:ta ja Startia täytyy painaa samanaikaisesti jotta koodi aktivoituu. Painon napit ja olinkin yllätyksekseni takaisin ensimmäisessä kisassa...mitä ihmettä? Tätä samaa kaavaa jatkui muutamien yritysten verran. Hieman rupesi ahdistamaan, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin. Jatkoin pelaamista alusta ja pääsin sitten kolmanteen kisaan. Feilasin kisan ja syötin koodin joka sitten toimikin! Kolmas kisa meni läpi ja neljännen kisan auringonlaskun sävyttämät vuoret avautuivat eteeni. Muutama typerä virhe ja aika loppui - täytyi siis jälleen kokeilla koodia. Syötin koodin ja jälleen kerran oli ensimmäisessä kisassa...ei toimi. Nyt minua alkoi todella kummastuttaa, että miten voi olla näin huonosti toimiva koodi. Miten tähtitieteellisen tarkkaan nappeja täytyy painaa jotta koodi aktivoituu. Siinä sitten jälleen kerran ensimmäisiä kisoja ajaessani sain mieleeni ajatuksen. Pitäisiköhän kokeilla niin, että painaa ensin A:ta jonka jälkeen vasta Startia? A-napilla ei ole mitään virkaa ja se ei vie peliä eteenpäin toisin kuin Start. No tämähän se puuttuva palanen oli ja koodi toimi tämän jälkeen jokaisella kerralla. Jälleen kerran ohjekirja sisälsi väärää tietoa. 

Tämän sekoilun jälkeen kisat etenivät mukavasti kuudenteen Rocky Mountainsiin asti. Ensimmäisen pelin tyyliin, tässäkin on yksi liukkaampi kisapätkä. Tämän kanssa saikin sitten tovin taistella, sillä aikaraja on todella tiukka. Kisan keskivaiheilla vastaan tulee punainen auto joka surutta yrittää työntää sinua pientareen puolelle. Näiden punaisten autojen ohittaminen on hieman kimuranttia ja en tässä vaiheessa peliä hallinnut sitä ollenkaan. Näitä samaisia tönijöitä on muutamissa aikaisemmissakin kisoissa, mutta niistä ei hirveästi haittaa ollut. Rocky Mountainssissa punaisen auton kohtaaminen johti lähes poikkeuksetta kolarointiin. Viimeisellä pätkällä on vielä aika tiukkoja mutkia ja kun tienpinta on liukas, täytyi ajaa varovasti jotta ei ajaudu pientareelle. Useasti pääsin aivan maaliviivan tuntumaan, mutta ei vaan aika riittänyt maaliin asti. Tovi siinä meni, mutta viimein onnistuin väistämään punaisen tönijän ja sain ajettua viimeisen checkpointin jälkeisen pätkän lähes virheettömästi. 

Seuraava kisa, Twilight California otti myös monia yrityksiä koska tässä kisassa on punaisia tönijöitä useampi kappale. Tarpeeksi yrityksiä ja opin viimein väistämään autot ilman suurempia ongelmia. Tässä kisassa on pakko ajaa aivan täyttä vauhtia jotta kerkeää checkpointelle ja maaliin asti. Vastaan tulevat autot ilmestyvät todella nopeasti ruudulle ja melkein pakosti johonkin meni osumaan. Aivan niin kauaa tätä kisaa ei tarvinnut yrittää kuin Rocky Mountainsia, mutta ei tämä helpolla mennyt läpi. 

Viimeinen kisa, Bay Bridge alkaa kolmen punaisen tönijän voimin. Onneksi väistely oli jo hyvin hallussa ja seuraava checkpoint häämötti. Tämä seuraava kohta on pelin hankalin, sillä siinä täytyy ajaa todella kovaa ja mäkisien osuuksien vuoksi vastaantulevia autoja ei aina havainnut tarpeeksi ajoissa. Tätä checkpointtia tulikin sitten hangattua jonkin aikaa, mutta viimein sain tarpeeksi hyvän suorituksen ja selvisin viimeiselle checkpointille. Alussa näkyvän kartan mukaan tämä viimeinen osuus on todella mutkainen mikä on todella hyvä juttu! Ei pystynyt niin kovaa ajamaan ja autot eivät päässeet yllättämään niin helposti. Tämä viimeinen pätkä menikin tämän vuoksi ensimmäisellä yrityksellä läpi eikä edes aika loppunut. Muistaakseni kolme sekuntia jäi kelloon jäljelle kun olin maalissa :)

Nyt on viimein molemmat Rad Racerit pelattu läpi ja hyvä niin. Ei tarvitse näihin enää koskea...paitsi ensimmäisen pelin ensimmäiseen kisaan. Tästä lisää hieman tuonnempana.

Tämä jälkimmäinen peli on aavistuksen parempi kuin ensimmäinen ja hieman helpompi myös. Tai sitten pelitaidot ovat sen verran parantuneet, että tämä vain tuntui helpommalle. Vaikka tässä todella tiukat aikarajat onkin, ei kisoja tarvinnut tuntitolkulla yrittää uudelleen niin kuin ensimmäisen pelin kanssa.

Ninja Kid

Games Beaten: 493/710

Genre: Platform

Goal: Defeat Shangri-La Form 8 (Loops After)

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 5/10

Nuori ihmisten oikeuksien puolustaja, Ninja Kid taistelee pahamaineisia Demon Islandin hirviöitä vastaan tavoitteenaan olla tuleva vapaan maailman valloittaja. Hirviöt ovat ensitöikseen asettaneet erilaisia ansoja maailmanvalloitusaikeissaan. Taikakirjakäärö, nopeasti lentävä leija ja vanhan noidan lausuma loitsu ovat Ninja Kidin muun arsenaalin lisäksi apuna taistelussa pahoja henkiä vastaan.

Hän selviää lähitaistelusta, taistelee valtavia tulia vastaan ja haastaa jättimäisiä demoneita kaksintaisteluun jotta saa palautettua varastetut henget. 

Mutta Ninja Kidin suurin kohtaaminen on vielä edessä! Hänen täytyy taistella julmaa jättimäistä demonia vastaan joka on pahamaineisen Demon Islandin hallitsija. Sinun avustuksellasi, Ninja Kid pystyy valloittamaan kaiken pahuuden ja palauttamaan rauhan maailmaan.

Vanhan liiton ninjailua vuodelta 1986! En ollut tälläisestä pelistä aikaisemmin kuullutkaan. Tässä pelissä ei ole varsinaista loppua ja se looppaa aina tietyn vaiheen jälkeen. Peli on jaettu kahdeksaan Demon Island karttaan ja kun kahdeksas on hoidettu, ensimmäinen looppi on suoritettu. En oikein näe syytä miksi tähän ei ole mitään loppukuvia laitettu, olisihan pelin looppaus voinut tapahtua sitten loppukuvien jälkeen niin kuin monissa tämän aikakauden peleissä. Täytyy sanoa, että yllättävän monipuolinen tämä on näinkin vanhaksi peliksi. Harvemmissa näin vanhoissa peleissä on kartta missä voi itse valita kentät mihin menee. Pelissä on kaksi lisäriä jotka on kuvattu silmä -symbolilla ruudun yläreunassa. Aluksi piti hetki pähkäillä mikä asia kuvastaa lisäreitä. Kun elämät on kuluneet loppuun, peli alkaa alusta.

Kartassa näkyy kolme tai neljä erilaista rakennusta joka kuvastavat kenttiä. Näiden lisäksi löytyy lintulaudan näköinen vanhan noidan mökki ja Demon Castle missä alueen pomo sijaitsee. Jotta pomon luokse pääsee, täytyy noidalle ojentaa taikakirjakäärö. Taikakirjakäärö löytyy jonkin rakennuksen uumenista satunnaisesti. Kentät ovat eräänlaisia minipelejä joissa täytyi tehdä aina kymmenen juttua jotta minipelistä pääsee ulos. Tämä tarkoitti esimerkiksi kymmenen demonin tappamista, kymmenen demoninen hengen keräämistä tai kymmenen kynttilän sytyttämistä. Minipelejä sisältävät rakennukset ovat erinäköisiä ja jokainen niistä edusti tiettyä minipeliä. Yksi rakennus on sellainen, että sinne astuttaessa peli arpoo minipelin. Minipelit ovat seuraavanlaisia:

Dog Fight: Ninja Kid lentelee leijalla ja lentämisen lomassa täytyi tuhota kymmenen demonia. 

Poison Fields: Demonien henkiä ilmestyy satunnaisesti ruudulle ja niitä täytyy kerätä kymmenen kappaletta samalla kun väistelee demoneita.

Blazing Inferno: Ideana on sytyttää kymmenen kynttilää demonien väistelyn lomassa. Ninja Kidiä seuraa pieni liekki joka täytyy ohjata kynttilöiden päälle. Aluksi luulin liekkiä viholliseksi ja yritin väistellä mokomaa :D

Guerilla Warfare: Yksinkertaisesti täytyy tuhota kymmenen demonia. Hyvin samantapainen kuin Dog Fight, mutta nyt vain juostaan lentämisen sijaan.

Vaikka idea näissä minipeleissä on aina sama, on näitä muutamaa erilaista versiota. Eri versioissa on erilaisia demoneita vastassa ja tausta on hieman erilainen. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä hankalammiksi minipelit muuttuvat. Kun on kymmenen käskettyä juttua tehnyt, ruudulle ilmestyy kaksi ovea. Toinen vie suoraan karttanäkymään ja toisesta joutuu kohtaamaan jättimäisen demonin. Tämä asia selvisi vasta jälkeenpäin ohjeita lukiessani. Ihmettelinkin, miksi välillä joutui useastikin kohtaamaan jättimäisen demonin ja välillä taas huomattavasti harvemmin. Jättimäisiä demoneitakin on muutama erilainen, mutta idea niissä on aina sama - demonin silmiin täytyy ampua jotta se kuolee. Huoneessa täytyy pomppia ylöspäin demonin luokse ja vastassa on aina jotain pienempiä demoneita. Demonia ei tarvinnut ampua kuin kerran per silmä jonka jälkeen se tuhoutui. Kaikki näistä olivat aika helppoja, mutta helpoin on yksisilmäinen demoni johon riitti yksi ammus. Itse demoni ampuu myös ammuksia ja välillä joutui hieman manipuloimaan ammuksen kulmaa jotta pääsi hyppäämään samalle tasanteelle missä demoni sijaitsee.

Yhden kartan läpäisemisen nopeus riippui ihan RNG:stä. Jos kävi hyvä tuuri, taikakirjakäärö löytyi heti ensimmäisestä minipelistä. Huonolla tuurilla joutui kaikki kartan minipelit käymään läpi. Kartalla näkyvät minipelirakennukset generoituivat karttaan satunnaisesti. Joskus reitti oli sellainen, että joutui useamman ns. turhan minipelin pelaamaan jotta pääsi Demon Castleen vaikka taikakirjakäärö olikin jo hallussa. Myös sekin on randomia mitkä minipelit mihinkin karttaan ilmestyvät. Yleensä suosin Guerilla Warfarea, sillä se on helpoin läpäistä kuolematta. En tiedä oliko placebo -ilmiö, mutta ainakin tuntui, että Guerilla Warfare -minipeliin ilmestyi taikakirjakääröjä isommalla prosentilla. Tämänkin vuoksi kolusin ne aina ensimmäisenä. Dog Fight on näistä se hankalin ja sitä yritin vältellä. Silloin kun huono RNG -tuuri kävi, joutui myös Dog Fightiä pelaamaan. Tämä minipeli sisältää liian pahoja vihollisia jotka ampuvat moneen suuntaan ja leijan ilmavan liikkumisen vuoksi ammusten väistely ei ollut ihan helppoa.

Minipeleissä seikkaillessa ne tarjoilevat kaikkea mukavaa kerättävää, satunnaisesti tietysti. Muutama erilainen ase pelistä löytyy ja niitä kannatti hyödyntää etenkin pomoja vastaan. Muutaman aseen keräämisen jälkeen Ninja Kid muuttui hetkellisesti kuolemattomaksi mikä helpotti varsinkin Dog Fightin läpäisyä. Tässä on ollut ihan järkevä ajatusprosessi mukana, sillä jotkut aseet tehoavat paremmin joihinkin pomoihin kuin toiset. Esimerkiksi jos tulipomoa ampuu tuliaseella, ei se menetä mitään. Aseiden lisäksi Ninja Kid saattoi onnistua keräämään Ocarinalta näyttävän keltaisen pillin. Pilliä käytetään pomotaistelussa ja sillä pystyi kutsumaan apua taisteluun. Pillejä pystyi keräämään maksimissaan kolme kappaletta ja jokainen niistä edusti uutta apuria. Ensimmäinen apuri Pegasus antaa suojaa, Big Eagle pysäyttää pomon ja Old Witch heittelee jotain taikahiekkaa joka heikentää pomoa. Apurit aktivoidaan taistelussa menemällä kyykkyyn ruudun vasemmassa reunassa. Hieman hämmentävä ratkaisu ja yhden kerran vahingossa aktivoin yhden apurin ensimmäisen taistelun lomassa ja luulinkin apuria aluksi viholliseksi :D Tämän vahingon jälkeen ei apureita tullut lainkaan käytettyä, sillä pomot kuolivat aika tehokkaasti erilaisia aseita käyttäen. 

Kyllähän tätä sai useamman kerran yrittää ennen kuin meni läpi. Kuolema kertalaakista ja vain muutama lisäri on aina hankala yhdistelmä. Lisäreitä tässä sai, mutta en oikein ollut varma, että miten. Ensimmäinen lisäri tulee ilmeisesti kun on kerännyt 20 000 pistettä, mutta muista lisäreistä ei ollut hajuakaan. Välillä niitä tupsahteli helpottamaan etenemistä. Tämä peli on kyllä sellainen, että se etenee joko kivuttomasti tai sitten homma loppuu kuin seinään. Tämä johtuu pelin satunnaisesta luonteesta. Jos taikakirjakäärön sai heti ensimmäisestä minipelistä, pääsi huomattavasti turvallisemmin etenemään seuraavaan karttaan. 

Pääsin ensimmäistä kertaa kahdeksanteen karttaan yhden elämän voimin. Tuuri kävi ja sain taikakirjakäärön heti ensimmäisestä minipelistä eikä reitillä Demon Castleen ollut mitään esteitä. Viimeinen pomo pääsi kuitenkin yllättämään ja henki lähti. Pomo räjähtää neljään osaan kuolemansa jälkeen ja tämä täytyy väistää jotta henki säilyisi. Yksi aikaisempi pomo tekee tämän saman räjähdyksen, mutta ei jotenkaan tullut mieleen, että tämäkin voisi niin tehdä. Ei kun vaan peliä alusta pelaamaan. Ei ihan parilla seuraavalla yrityksellä onnistunut takaisin pääseminen viimeiselle pomolle. Kun sitten viimein pääsin, ei taaskaan tarvinnut pelata kuin yksi minipeli ja nyt minulla oli yksi ylimääräinen lisäri jemassa. Taistelu alkoi huonosti ja sain vain pienen osan pomon energiaa pois ennen kuolemaani. Viimeinen elämä jäljellä ja sain pomon tuhottua. Osuin kuitenkin nopeasti eteneviin pomon räjähdyksiin ja kuolin. Nyt kävi kuitenkin sellainen tuuri, että ei ole aikaisemmin sattunut! Juuri kun henki oli lähtemässä, peli antoi minulle lisärin :D Ilmeisesti pomon tuhoamisesta saa niin paljon pisteitä, että näin pääsi käymään. Kun pomon luokse menee uudelleen, taistelu jatkuu siitä pisteestä mihin oli päässyt. Kun olin saanut pomon periaatteessa hengiltä, ei siihen tarvinnut kuin kerran osua. Nyt pystyin varautumaan paljon paremmin nopeasti lentäviin kappaleisiin ja onnistuin väistämään ne.

Peli on hyvin keskinkertaista kamaa, mutta kyllähän tätä pelaili! Täytyy kuitenkin antaa arvostusta monipuolisuudesta ottaen huomioon julkaisuvuoden. 

Isolated Warrior

Games Beaten: 492/710

Genre: Shooter

Goal: Defeat the Unknow Alien Force (Stage 7)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 8/10

Planeetta nimeltään Pan joka sijaitsee maapallon galaksin ulkopuolella, on joutunut tuntemattoman muukalaishyökkäyksen kohteeksi. Muukalaisilla on voimaa käyttää hyödyksi kaikkea elävää, koneita ja rakennuksia. Pian Pan on täysin muukalaisten vallassa ja heidän armeijansa alkoi menettää taisteluvoimaansa. Panin asukkaat on aikeissa jättää planeetan taakseen, mutta kuitenkin armeijan kapteeni, Max Maverick kieltäytyi lähtemästä. Hän varustautui kunnolla ja kohtasi muukalaiset yksin käyttäen moottoripyöräänsä sekä liitoreppuaan apunaan. 

Ihan alkuun täytyy mainita, että mikä ihmeen futuristinen Markorepairs pelin kannessa oikein on? En välttämättä kannen perusteella olisi aikoinaan peliä ostanut :D Hieman harmillinen juttu tuo kansikuva, sillä tämä peli on sitä laadukkaampaa NES -osastoa. Varmaan aika monelle tuntemattomampi tapaus, myös minulle. Joskus olin tästä Youtubesta löytyvän peliarvostelun katsonut, mutta tästäkin on kulunut niin pitkään, että en oikein enää muistanut siitä mitään. Edellisen läpäisyn Frankenstein: The Monster Returnssin tapaan tämäkin kuuluu NESin hidden gem -osastoon.

Pelin tyyli on todella uniikkia kamaa; isometrisestä kuvakulmaa hyödyntävää ammuskelua. Isometrisiä pelejä NESiltä toki löytyy, mutta ei taida Shootereita olla kuin tämä yksi kappale. Toki aikoinaan läpäisemäni peli Captain Skyhawk hieman sivuaa tälläistä kuvakulmaa, mutta siinä pääosin lennetään suoraan. Tässä liikutaan jatkuvasti viistoon. Markorepairs eli oikealta nimeltään Max Maverick kävelee suurimmassa osassa kentistä omin jaloin, mutta muutamassa kentässä lennetään liitorepulla tai sitten vaihtoehtoisesti ajellaan futuristisella prätkällä. Ruutu rullaa automaattisesti perinteiseen Shooter -tyyliin. Peli on siitäkin erikoinen, että tässä voi hyppiä pahimpien tulitusten yli. Hyppimistä tarvitaan myös kentissä olevien rotkojen ynnä muiden asioiden ylittämiseen. Jos hyppynappia piti pitkään pohjassa, pystyi hyppäämään voltin ja näin Max pysyi ilmassa hieman pidempään. Pelistä löytyy yhteensä seitsemän kenttää jotka sisältävät pomotaistelut. Pelissä on loputtomat continuet ja salasana jonka saa jokaisen kentän jälkeen helpottamaan menoa.

Yksi hieman ärsyttävä asia pelissä on joka liittyy ruudun rullaamiseen. Ihan ruudun yläreunaan ei pääse vaan jokin näkymätön seinä tulee vastaan. Tämä vaihteli hieman kenttien välillä ja joissain kentissä tämä seinä tuli jo ruudun puolessa välissä vastaan. Monesti joutui odottamaan aivan viimehetkille asti, että uskalsi hypätä jonkin asian yli. Tämäkin pääsi unohtumaan tiukoissa tilanteissa jonka seurauksena osui sitten esteeseen tai putosi rotkoon. Ei kuitenkaan liiallisesti pelinautintoa pilaava juttu.

Pelistä löytyy kaksi erilaista asetta joita pystyy päivittämään pelin edetessä. Aseista käytettiin nimitystä Spreading ja Focusing. Nimensä mukaisesti toinen näistä ampuu laajemmalle ja toinen keskittyy pienemmälle säteelle ampumiseen. Pelissä on todella laajat aseiden päivitysmäärät, sillä kumpaakin asetta pystyy päivittämään 12:sta pykälän verran. Eli joutuu keräämään yhteensä 24 vihollisen pudottaman päivityksen jos halusi molemmat aseet maksimiteholle. Viholliset pudottivat aina saman päivityksen jossa sitten vaihteli vuoronperään L tai W -kirjaimet. Näin pystyi valitsemaan, kumpaa asetta halusi päivittää. Kuolemasta aseen teho laski takaisin nollaan, mutta tämä on kuitenkin niin fiksusti tehty, että vain käytössä ollut ase nollautuu. Kuoleman jälkeen voi vaihtaa toisen päivitetyn aseen käyttöönsä ja alkaa taas päivittää menetetyn aseen tehoja. Aseiden lisäksi pelistä löytyy pommit joiden tehoa pystyy myös päivittämään. Pommissa on viisi päivitysmahdollisuutta ja niitä on yhteensä kymmenen kappaletta käytössä. Tietyt viholliset pudottivat myös lisää pommeja. Mitä korkeammalla tasolla pommin teho on, sitä rajumpaa vahinkoa ne tekevät. Parhaimman tason pommit levittäytyvät laajalle ja tuhoavat oikeastaan kaiken ruudulta. Erittäin tehokkaita myös pomoja vastaan. Kenttien varrelta saattoi löytää myös suojakilven joka kestää viisi osumaa. Todella hyödyllinen kapistus jonka turvin kannatti yrittää päästä pomoille asti.

Peli on tehty niin, että tietyt viholliset pudottavat tietynlaisia juttuja. Muutamissa harvoissa tapauksissa jokin perusvihollinen saattoi pudottaa randomisti jotain. Tämän tajuaminen otti aikansa ja ihmettelinkin, miksi peli on niin nihkeä lisäenergian suhteen. Energioita putoaa pääosin vain tietyistä vihollisista. Jos pelissä käytti pommia jossain tietyssä kohdassa, saattoi salapaikka avautua. Salapaikasta saattoi saada energiat täyteen tai pommipäivityksen. Onnistuin vain kaksi tälläistä salapaikkaa löytämään ja jälkeenpäin tarkistaessani näitä salapaikkoja olisi ollut runsaasti enemmän. Pommeja kannatti säästellä eikä tuhlata niitä yrittämällä löytää salamestoja, tämän vuoksi vain muutama tuli itse löydettyä. Muutamasta salapaikasta sai myös asepäivityksiä jos sellaisen olisi onnistunut löytämään.

Peli ei sieltä helpoimmasta päästä ole ja otti aikansa ennen kuin pääsin edes neljänteen kenttään. Hankalaksi tämän tekee perinteinen Shooter -pelin ratkaisu, eli kuolematta pelissä etenee huomattavasti helpommin. Kun Game Overin jälkeen aloitin kentän ns. nollista, eteneminen oli huomattavasti tervaisempaa. En edes aluksi tajunnut, että aseita voi vaihtaa Selectistä. Neljännen kentän kohdilla kävin huvikseni katsomassa uudelleen tuon peliarvostelun minkä olin aikoinaan katsonut ja video avasi silmäni - peli täytyy läpäistä ilman Game Overia jos mielii päästä viimeiseen kenttään. Jos on continuen käyttämisen jälkeen edennyt, seinä tulee vastaan kuudennen kentän jälkeen ja peli kertoo, että kentät pitäisi läpäistä ilman Game Overia. Tämä sitten muutti pelityyliäni huomattavasti. Kuolemisen jälkeen painoin tylysti resettiä ja aloitin pelin alusta. Ei ollut hirveästi järkeä jatkaa eteenpäin jos menetti paremman Focusing -aseen. Kun kerta asepäivityksiä täytyy kerätä aikamoinen määrä, muuttui aseen maksimiteholle saaminen hankalaksi loppupuolen kentissä. Kentät ovat onneksi aika lyhyitä ja uudelleenpelaaminen ei ollut mikään paha rasti. Salasanat ovat kuitenkin ihan oiva lisä, sillä jos halusi treenailla jotain kenttää, se onnistui mukavasti. Moottoripyöräkenttään tämä on etenkin oivallinen juttu, sillä se vaati paljon ulkoa opettelua. 

Pelin kaksi ajelukenttää tuottivat eniten ongelmia, etenkin jälkimmäinen moottoripyörällä kruisailu. Kenttä rullaa todella nopeaan tahtiin ja tässä oli todella hankala keräillä vihollisten pudottamia juttuja. Tässä kentässä huomasi, miten pienet hitboxit kerättävillä jutuilla on ja kovan vauhdin vuoksi ne välillä jäi tyystin keräämättä. Eniten harmitti jos ei saanut energioita keräämättä. Koska tässä ei kannattanut mennä kuolemaan, kentän läpäisy vähillä energioilla oli todella hankala homma. Kentän pomokin hoidellaan moottoripyörän selästä hyppien samalla rotkojen yli. Onneksi pomo kiertää samaa reittiä koko taistelun ajan ja kannattikin itse pysyä paikallaan ja odottaa pomon tulemista kohdalle jolloin siihen sai tehtyä osumaa. Huvittavasti pomon tuhoamisen jälkeen Max putoaa rotkoon jos ei tajunnut hypätä. Tällä ei onneksi ollut mitään väliä sillä peli ei enää rekisteröi kuolemaa kentän päättymisen jälkeen.

Pomot tässä pelissä on upeita ilmestyksiä. Etenkin kolmannen kentän pomo on jäätävän kokoinen mörkö jonka aivot tulevat kallosta läpi. Pomon suuaukko muistuttaa myös hieman naisen sukupuolielintä. Vaikka lähes joka kerta pääsin suojan avulla pomolle asti, menetin sen aina taistelun aikana. Pelissä on sellainen mekaniikka, että jos onnistui suojan säilyttämään koko pomotaistelun ajan, se on suoraan päällä seuraavassa kentässä. Tässä pomossa väisteltävää on vähän liian paljon ja suoja aina paloi jossain kohtaa taistelua. Viidennen kentän pomo on ehkä erikoisin koko pelissä. Itse pomo on kapean käytävän päässä ja ruudun alareunassa on jotain ihmeellisiä kasveja jotka ampuvat Maxia. Ruutu rullaa pomolle jonka jälkeen se palaa takaisin kasvien luokse. Käytävässä on vielä kaikenlaisia juttuja jotka tykittävät Maxia. Hieman hankala oli näitä väistellä ja hypinkin ihan satunnaisesti niiden yli. En oikein aluksi tiennyt mitä kaikkea taistelussa täytyy tuhota. Kuitenkin riitti itse pomon tuhoaminen, kasvien tuhoaminen on vapaaehtoista. Täydellä teholla olevan Focusing -aseen turvin pomo hoituu kädenkäänteessä jopa niin tehokkaasti, että ruutu ei kerkeä rullaamaan takaisin kasvien luokse :D

Kuudes kenttä on todella armoton paikka ja se ei tarjoile lisäenergiaa ollenkaan paitsi jos onnistuu löytämään piilotettuja huoneita. Näitä huoneita kun en onnistunut löytämään, täytyi pärjätä sillä mitä on. Pelissä on yksi todella ärsyttävä juttu, sillä kentät alkavat niin, että energiapalkki on puolessa välissä. Poikkeuksena jos onnistui kentän läpäisemään niin, että energiaa oli enemmän kuin puolet - silloin kenttä alkoi sillä energiamäärällä mitä mittarissa oli jäljellä. Pelin vaikeusasteen huomioiden tämä on hieman raaka ratkaisu, olisihan kenttä voinut aina alkaa täysillä energioilla. Tämän vuoksi kuudes kenttä on todella paha läpäistä. Kun en lisäenergiaa saanut, täytyi viholliset saada nippuun tehokkaasti jotta ei turhia menetyksiä tullut. Jos tässä kentässä asepäivitykset ovat alhaisella tasolla, kentän läpäisystä tuli itselleni ihan mahdotonta. Paljon kestäviä vihollisia ja tiukkoja hyppyjä monien kuolettavien asioiden yli. Aloinkin tekemään niin, että käytin Spreading -asetta niin pitkään kunnes henki lähti ja sitten keskityin tuhoamaan vihollisia Focusing -aseella. Näin onnistuin viimein pääsemään pomolle asti. Ensimmäisellä kohtaamisella kun en tiennyt miten kentän pomo toimii, meni homma ihan läskiksi. Kuolin ja minun molemmat aseet olivat heikoimmalla tasolla. Vaikka pomon ammuksia onkin aika helppo väistellä, otti se liikaa osumaa tehottomalla aseella ja aina tuli johonkin osuttua pitkän väsytystaistelun lomassa. Kun seuraavan kerran pääsin pomolle asti, kuoli se aika kivuttomasti täyteen ladatulla Focusing -aseella.

Viimeiseen kenttään saa salasanan, mutta tästä ei ollut paljoa hyötyä. Kenttä on todella paha ja vihollisia tulee älyttömät määrät joka suunnasta. Lisäreitä minulle oli kertynyt mukava kasa ja niiden avulla selvisinkin pitkälle kentässä. Energioiden ollessa vähissä muisti vain vaihtaa heikkotehoiseen aseeseen säästäen täyteen päivitettyä Focusing -asetta. Tämäkään kenttä ei mitenkään älyttömän pitkä ole ja ei aikaakaan kun olin jo viimeisen pomon luona. Onneksi peli tarjoilee suojan juuri ennen pomotaistelua. Ilman tätä suojaa energiapalkin ollessa puolessa välissä taistelu olisi ollut todella hankala. Viimeinen pomo lentelee ja ampuu samanaikaisesti kolmeen osaan hajoavia ammuksia. Hetken päästä ruudulle ilmestyy liuta isoja ohjuksia jotka lentävät ruudun halki rykelmissä. Näiden ohjusten yli täytyi hypätä jotta ei ota vahinkoa. Elämät hupenivat ja en oikein millään saanut väistelykuvioita sujumaan. Enää yksi yritys jäljellä ja ei aloitus ihan nappiin mennyt. Sain kyllä osumaa aikaiseksi, mutta suojan menetin hieman liian aikaisessa vaiheessa. Jälleen kävi klassinen ja mielessäni pyöri luovutus sekä tappio. Onnistuin kuitenkin sen verran väistelemään ammuksia, että taistelu jatkui. Minulla oli enää sen verran energiaa jäljellä, että kuolisin seuraavasta iskusta. Siinähän kävi kuitenkin niin, että pomo iloisesti räjähteli ja pääsin viimeisen kentän läpi ensimmäisellä yrityksellä! Onneksi minulla oli reilusti lisäreitä, että pystyin harjoittelemaan hieman pomon metkuja, toisin kuin kuudennen pomon kanssa. Jälkeenpäin ajatellen, olisi ollut aika tuskallista päästä uudelleen tähän samaan pisteeseen ja se olisi todennäköisesti vienyt tunteja...

Todella hyvä peli on tämäkin! Pelin graafinen tyyli hiveli silmiäni ja tykkäsin siitä todella. Ei tule toista peliä mieleen, missä olisi samantyylistä grafiikkaa. Musiikit ovat myös laadukkaita, omaksi lempparikseni valikoitui viidennen kentän biisi. Hieman miinusta vain puolikkaasta energiapalkista kenttien alussa ja näkymättömästä seinästä. Muuten ei tässä mitään moitittavaa ole. 

Frankenstein: The Monster Returns

Games Beaten: 491/710

Genre: Action

Goal: Defeat Frankenstein's Monster (Stage 4)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 7/10

Vuosia hirviö makasi arkussaan ja kyläläiset palasivat rauhallisesti takaisin omiin hommiinsa yrittäen unohtaa kauhunpäivät, milloin HÄN kylvi kauhua ympäri maaseutua. Vuosia aurinko paistoi kirkkaammin ja sato kasvoi korkeammaksi kuin kukaan muistikaan. Kaiketi heidän ongelmansa olivat kaukana takanapäin ja elämä oli autuasta leppoisaa käyskentelyä paratiisissa. Mutta heidän upea maailmansa pirstoutuisi yhdestä salamaniskusta. Salama iski vanhaan hautakiveen mikä seisoi kolhiintuneena ja hoitamattomana rikkaruohojen peittämänä pimeässä kulmauksessa vanhalla hautausmaalla. Aivan kuten kuolleille oli kerran annettu elämä, se annettaisiin uudelleen. 

Ensin sormen nykäisy, sitten sydämenlyönnin läpätys ja tämän jälkeen voimakas energia-aalto kieroutuneisiin kriminaaliaivoihin mitkä kauan sitten terrorisoi maata mahtavassa hirviön kehossa. Kauhun hetket alkaisivat uudelleen...Frankenstein oli noussut kuolleista!

Taas on Halloween ovella ja mietin, että olisiko vielä jotain kauhuteemaista peliä minkä voisi ottaa tähän sopivaan ajankohtaan. Mitään ei tullut mieleeni, mutta sitten kaverini ehdotti tätä kyseistä peliä. Oiva valinta! Pelin nimi jotenkin hämmentää, miksi hirviötä kutsutaan Frankensteiniksi? Tämä taitaa olla kuitenkin aika yleinen virhe, ei anneta sen häiritä. Peli on todella hämmentävä Castlevania -tyylinen seikkailu missä jahdataan Frankensteinin hirviötä ja yritetään pelastaa Emily -niminen neitokainen. Jotenkin tuntuu, että peli olisi aluksi pitänyt olla jotain aivan muuta, mutta sitten joku sai hyvän idean Frankensteinin hirviöstä. Kyllähän tälläinen hämmentävä sekasoppa toimi oikein hyvin.

Pelissä on vain neljä kenttää mikä on todella pieni lukumäärä. Kentät eivät ole edes mitään älyttömän pitkiä. Pituuttahan tälle sitten tulee vaikeusasteesta, ei tämä mikään helppo peli ole. Ensimmäiset kentät menivät ihan sutjakasti läpi, mutta kahden viimeisen kanssa saikin sitten taistella aika pitkään. Pelissä on kaksi continuea sekä salasana. Jos on continuen käyttänyt ja syöttää salasanan, salasana muistaa tämän käytetyn continuen. Tälläiset ratkaisut ovat aina todella hämmentäviä. Tietysti pelasin kenttää niin pitkään, että sai sellaisen suorituksen missä en ole käyttänyt yhtään continuea. Kentistä löytyy energiantäyttöjä ja nekin sisältyvät tähän salasanaan mikä on oikein hyvä juttu!

Pelissä ei siis varsinaisesti ole lisäelämiä vaan continue toimii lisäreinä.

Kun peli alkaa, sankarimme on varustettu vain pelkillä nyrkeillä. Vihollisia hieman mukiloimalla he saattavat pudottaa nuijan jolla saa isompaa vahinkoa aikaiseksi. Nuija on kuitenkin sellainen, että jos kerran ottaa osumaa, se putoaa kädestä. Nuijan saa kuitenkin kerättyä takaisin itselleen joten suurta vahinkoa ei synny. Viholliset saattoivat pudottaa myös jonkun orbin mistä sai taika-ammukset käyttöön. Näiden kanssa onkin sitten sellainen homma, että kertaosumasta menettää ne kokonaan. Ainut keino saada ammukset takaisin on, että vihollinen tuurilla pudottaisi uuden orbin. Onneksi tätä nuijakikkailua ei muissa kentissä ole, sillä heti toisen kentän alussa sankarimme saa miekan käyttöönsä. Kuitenkin kaava on sama kaikkien taika-ammusten kanssa. Parissa kentässä arkun sisältä saa hieman erikoisemman aseen, kolmeen suuntaan ammuttavia tulipalloja, mutta tämänkin menettää kerta osumasta. Hieman hämmentävä ratkaisu, sillä asetta on todella vaikea pitää mukanaan kovin pitkää matkaa. Ammukset on vielä hieman heikompia kuin itse miekka.

Sankarilla on neljä energiapalloa vakiona, mutta niitä saa lisää keräämällä sinisiä taikaliemipulloja. Muutama kenttä tarjoilee näitä pulloja ihan arkkujen muodossa. Jos oikein älytön tuuri käy, vihollinen saattaa pudottaa tälläisen pullon! Kahdeksan energiapalluraa on maksimi, mutta tätä ei saavuta mitenkään muuten kuin viimeisessä kentässä. Kerron tästä enemmän hieman tuonnempana. Salasana ei harmillisesti tallenna näitä energiapalluroita ja jouduinkin vakiomäärällä etenemään kun ei kentät menneet kerralla läpi. Kentistä saa myös aikaisemmin mainitsemiani energiantäyttöjä jotka tallentuvat salasanaan. Näitä kannatti varjella kynsin ja hampain, sillä pelin loppupuolella niitä todellakin tarvitsi. Jouduin pelaamaan ensimmäisen kentän useampaan kertaan jotta sain sellaisen salasanan missä minulla on energiantäyttö jemmassa :D Tämä ratkaisu palkitsi pelin loppupuolella ruhtinaallisesti.

Kentissä on muutamia sivureittejä, mutta aika suoraviivaisia ne kuitenkin on. Vaihtoehtoisista reiteistä saattoi löytää esimerkiksi energiantäyttöjä tai muita vastaavia hyödykkeitä. Kolmas kenttä on hieman huvittava, sillä siinä on yksinkertainen juttu venytetty hieman turhan monimutkaiseksi jutuksi. Ensin vastaan tulee ovi ja siellä oleva mörkö sanoo, että täytyisi löytää avain. Seuraavan oven mörkö sanoo, että avainta tulee käyttää kahden avaimen väliseen tilaan. Seuraavan oven arkusta löytyykin tämä avain. Saman ison huoneen seuraavasta kerroksesta löytyy toisen mörön kertomat salamestat. Peli siis opasti täysin tälle salareitille ilman mitään itse pohdiskelua :D Nämä salahuoneet olivat vielä loistavia, sai yhden energiantäytön, yhden sinisen taikaliemen ja tulipallot. 

Pomot tässä pelissä ei erityisen pahoja ole pois lukien kaksi viimeistä kenttää. Kolmannen kentän moniosainen ritaripomo otti aikansa ennen kuin pääsin sen läpi. Ensin täytyi tuhota ritarin alamaiset jonka jälkeen itse ritari astuu areenalle. Tovin se otti, mutta opin tuhoamaan alamaiset ottamatta yhtään osumaa. Ritariin taas meni muutama energiantäyttökin, sillä sen yhdestä huitaisusta meni huimat kaksi palluraa energiaa kerrasta. Onneksi kontaktista otti vain yhden palluran verran osumaa. Kaikki pelin bossit ja myös välipomot ovat erittäin tyylikkäitä eroten toisistaan upeasti!

Hetki vierähti etenkin pelin ensimmäisen kentän kikkailuiden vuoksi, mutta viimein viimeinen kenttä avautui edessäni. AVGN kuvaili videossaan kenttää hienosti Saatanan peräsuoleksi ja sillehän se kyllä näyttää :D Nyt on kenttään saatu vaikeusastetta, huh huh! Tässä kentässä on hurjat VIISI välipomoa aina ihmissudesta Draculaan asti :D Peli kyllä kutsuu Draculaa Vampyyriksi, mutta ihan ilmiselvä Draculahan se. Hankala kenttä, viisi välibossia ja Frankensteinin hirviön kaksi muotoa yhdellä vedolla...melkoinen urakka. Jos on onnistunut continuet säästämään, tässä kentässä niistä on hyötyä. Continuen jälkeen meno jatkuu lähes samasta kohdasta mihin meni kuolemaan. Myös energiantäyttöjä kannattaa olla hallussa, ilman niitä tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Tovin yritin kenttää ja pääsin muutaman kerran Frankensteinin hirviölle asti, mutta totesin sitten, että ei vaan energiat riitä. Kentän puolivälissä on huone, missä vihreät lentävät viholliset pudottelevat sinisiä taikaliemiä todella hyvällä prosentilla ja tästä sai grindattua energiapallurat maksimiin. Tämäkään ei auttanut vaikka minulla pari energiantäyttöä olikin jäänyt varastoon. Ongelmana on, että continuen käytön jälkeen energiapallurat palautuvat takaisin normaaliin neljään. Ei mitään mahdollisuutta voittaa Frankensteinin hirviötä tälläisellä määrällä. 

Tein sitten kovan päätöksen ja palaan salasanalla takaisin kolmanteen kenttään ja yritän päihittää sen niin, että minulla olisi vähintään kolme energiantäyttöä jäljellä viimeiseen kenttään. Tämä tarkoittaisi, että ritarissa saisi käyttää vain yhden energiantäytön. Sain kentän sujumaan niin hyvin, että pääsin täysillä energioilla pomolle asti. Sain myös ritarin alamaiset tuhottua ilman turhia menetyksiä. Ongelmana oli itse ritari joka aina osuman jälkeen teleporttaili johonkin päin huonetta. Aika useasti teleporttaus osui juuri siihen kohtaan missä itse sattui seisomaan. Onnistuihan se lopulta ja sain haluamani kolme energiantäyttöä viimeiseen kenttään!

Hommahan alkoi sujua paremmin tämän myötä ja tietysti kun kentässä kehittyi, pääsin paljon pidemmälle ilman turhia energiantäyttöjen tuhlailuja. Yksi kentän pahimmista kohdista on taistelu Draculaa vastaan. Tämä taistelu on jotenkin kämäsesti koodattu. Dracula lähettää viittansa alta pieniä lepakoita ja jos näitä tuhoaa liian lähellä Draculaa, saa lepakoita hakkailla loputtomasti. Jos siirtyy hieman kauemmaksi, muuttuu Dracula isoksi lepakoksi jolloin häneen voi tehdä vahinkoa. Tämä lepakkovaihe on ärsyttävä, sillä monesti Dracula lensi suoraan päälle. Mistään ei voinut tietää, mihin kohtaan lepakko laskeutuu. Hieman oli tuurista kiinni miten hyvin Draculan sai murjottua hengiltä. Draculan jälkeen tulee legendaarinen AVGN:n liaanikohta. Kylläpä James sai taas homman kuulostamaan niin hankalalta, ei tämä läheskään niin paha ollut. Kyllä minäkin aina välillä putosin myrkkyyn kun hyppy toiseen liaaniin jäi hieman vajaaksi, mutta kun tarpeeksi nopeasti hyppäsi pois myrkystä, ei energiaa juurikaan kulunut. Liaanikohdan jälkeen on vielä yksi minipomo tuhottavana jonka jälkeen on Frankensteinin hirviön vuoro.

Ensimmäinen vaihe on aika simppeli; Frankenstein hirviö hyppii ja hakkaa ilmaa. Hyppyjen pituudet taisivat olla RNG:llä ja joskus tuli sellaisia hyppyjä mitä ei voinut oikein väistää. Tämän vaiheen jälkeen astutaan ovesta sisään kohtaamaan Super Frankensteinin hirviö! Pelastettava daami, Emily antaa tuliaseen käyttöön joka ei tällä kertaa häviäkään osumasta. Mistähän likka on moisen saanut haltuunsa? Frankensteinin hirviö ampuu punaisia kuulia ja heittää nyrkkiään. En aluksi edes tajunnut, että nyrkin voi tuhota. Helpotti huomattavasti hommaa kun tämän tajusi. Tämän toisen vaiheen päihittäminen ottikin sitten tovin jos toisenkin. En vain päässyt pomolle asti tarpeeksi monen energiantäytön turvin. Lopulta pääsin niin, että minulla oli täydet energiapallurat ja yksi energiantäyttö poltettavana. Räimin menemään kuin hullu ja sain Frankensteinin hirviön tuhottua. Hieman jo hihkaisin tuuletuksen merkiksi, mutta ei taistelu ollutkaan vielä siinä. Frankensteinin hirviön pää lähtee vielä lentelemään ja onneksi minulla oli melkein täydet energiat tätä vaihetta varten. Tämä vaihe ei onneksi mikään älyttömän paha ollut - satunnaisesti pää syöksyi alas korkeuksista ja ylhäällä ollessaan ampui muutaman punaisen kuulan. Hetken ammuskelun jälkeen pää tuhoutui ja peli meni läpi.

Tämä on loistava peli! Haastetta tästä löytyy yllin kyllin ehkä jopa hieman liikaakin. Ehkä parempi ratkaisu olisi ollut laittaa muutama kenttä enemmän hieman kevyemmällä vaikeusasteella. Täytyy vielä tähän loppuun mainita AVGN:n toisen kentän tuskailut lumpeiden ylittämisen kanssa. James ei onnistunut hyppimään lumpeiden ohi kertaakaan ja putosi suohon jossa kohdattiin joku suohirviö. Itse pääsin tämän kohdan ohi ensimmäisellä yrityksellä ilman ongelmia :D No, showmieshän James on, mutta turhan vaikeaksi sai tämänkin kohdan kuulostamaan. Pelin grafiikat ja musiikit ovat erittäin laadukasta osastoa ja tämä kuuluu NESin hidden gem -luokkaan. Jos kovemman luokan haaste kiinnostaa niin tälle vahva suositus!

Mighty BombJack

Games Beaten: 490/710

Genre: Platform

Goal: Save King Pamera (Round 17)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 7/10

Olipa kerran legendaarinen kuningas Pamera joka ylläpiti rauhaa ja järjestystä koko maailmassa. Kukaan ei koskaan voinut nähdä kuningas Pameraa. Eräänä päivänä demonien kuningas Belzebut sai kieroutuneen ajatuksen, että sieppaamalla kuningas Pameran, hänen rakastetun kuningattarensa ja prinsessansa joka syöksisi maailman tuhon partaalle.  

Veljekset MAHTAVAT taistelivat urhoollisesti Belzebutia vastaan jotta kuningas saataisiin pelastettua. Jokainen veljeksistä tuhoutui demonien kuninkaan toimesta paitsi Jack, nuorin veljeksistä. Jack keräsi rohkeutta ja haastoi demonien kuninkaan viimeiseen taisteluun jotta rauha saataisiin palautettua kaikkialle maailmaan.

Tätä peliä olin hieman säästellyt siinä mielessä, että ajattelin tämän olevan hauska peli. Pienen pätkän olin nähnyt tästä ennakkoon ja sen perusteella peli näytti hauskalle. Pelin genre on Platform, mutta ajattelin, että tässä on myös hieman Puzzleilua mukana, kun näkemäni huone, missä keräiltiin pommeja, näytti sille. Harmikseni täytyy todeta, että pettymys tämä sitten lopulta oli, ei maistunut ollenkaan :(

Pelissä on 17 kenttää ja kenttien lopusta löytyy aikaisemmin näkemäni pommihuone. Kentissä edetään väistellen vihollisia ja keräillen arkkuja. Kenttien pituudet vaihtelevat yhdestä huoneesta useampaan ja tässä on myös ns. feikkireittejä jotka vievät pelissä taaksepäin. Onneksi näitä feikkejä ei kovin montaa tullut vastaan ja aika suoraviivaisesti peli onneksi eteni. Ensimmäistä kertaa kun vastaan tuli mahdollisuus valita kahdesta reitistä, jouduin pelissä taaksepäin. Aika helposti oikean reitin onneksi oppi muistamaan. Pelissä on vain kolme lisäriä ja niiden loputtua peli alkaa alusta.

Jackin ohjaaminen on aika ilmavaa. Jack hyppää perus hypylläkin todella korkealle ja jos painaa samanaikaisesti ylöspäin, hyppäsi Jack vielä korkeammalle. Jos hypyn aikana painoi alaspäin ja hyppyä, sai hypyn korkeutta säädeltyä. Tämän mekaniikan oppiminen on tärkeää etenkin pelin loppupuolella. Hyppynappia rämpyttämällä Jackilla pystyi liitämään pitkiäkin matkoja skipaten pitkät laavameret ynnä muut inhotukset. En ihan hirveästi pitänyt näistä ilmavista kontrolleista, mutta kyllä niihin tottui pelin edetessä.

Kenttien varrelta löytyvistä arkuista löytää erilaisia hyödykkeitä. Perus pisteiden lisäksi löytyy Mighty -kolikoita joilla Jackia voimaa voi parantaa. Kolikoita pystyi keräämään varastoon ja kerralla Jackin voimaa pystyi päivittämään kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla Jack muuttuu siniseksi ja tällä päivityksellä pystyi avaamaan oransseja arkkuja jotka muuten eivät aukea. Toisella päivityksellä kaikki arkut pystyy avaamaan sivusuunnasta kun normaalisti niitä availlaan päälle hyppimällä. Kolmannella päivityksellä viholliset pystyy muuttamaan kolikoiksi ja saa hetken rauhan hyökkäyksiltä. Päivitykset eivät ole loputtomia ja ne kestävätkin pienen hetken verran. Peli mahtavasti rankaisee jos keräilee liikaa Mighty -kolikoita ja jos niitä kerää yli yhdeksän kappaletta, joutuu kidutushuoneeseen. Peli kutsuu sinua ahneeksi ja joutuu sitten tämän huoneen selvittämään ennen kuin pääsee jatkamaan peliä. Aluksi kun keräilin arkkuja, jouduin yllättäen tähän mahtavaan huoneeseen. Huoneessa on laskuri joka näyttää 50:tä mikä tarkoittaa sitä, että sinun täytyy hypätä vihollisten täyttämässä huoneessa 50:tä kertaa jotta sieltä pääsee pois. Aluksi luulin, että laskuri on jokin aikaraja ja ihmettelin kun se rullaa todella hitaasti alaspäin. En tajunnut, että hyppiminen pienentää lukua - väistelin vain vihollisia normaalisti. Arkkujen kerääminen loppui kuin seinään tämän kidutushuoneen vuoksi. Kidutushuoneeseen on mahdollista joutua myös siten, että kerää liikaa aikaa. Luit aivan oikein. Pelistä löytyy sellaisia tavaroita kuin Mighty Drinkejä ja näitä keräämällä kellossa oleva aika menee ylöspäin. Eipä ole moista aikaisemmin tullut vastaan, että pelin kello menisi päinvastaiseen suuntaan :D Tämä aikarajahomma ei muodostunut ongelmaksi, kun jätin lähes kaiken keräämättä. Tätä aikaraja-asiaa en siis itse tiennyt, vaan selvisi läpäisyn aikana kun kävin hieman avaamassa pelin kryptisyyttä netin syövereistä. Nyt kun tässä jälkeenpäin mietin asiaa, niin en olekaan ihan varma kummalla tavalla jouduin kidutushuoneeseen. Keräilin vain tavaroita ja hetken päästä olin tässä huoneessa.

Muutama muukin tavara löytyy arkkujen uumenista kuten Power Ball mikä muuttaa viholliset kolikoiksi parhaimman voimapäivityksen tapaan. Kenttien varrelta löytyy pommeja ja niitä keräilemällä kuuluu pieni jingle mikä tarkoitti sitä, että seuraavasta arkusta löytyy tämä kyseinen Power Ball. Extra Coinista sai lisärin ja näitäkin ilmeisesti olisi löytänyt kenttiin piilotetuista arkuista, mutta en moista onnistunut löytämään. Yhden ainoan lisärin löysin pelin loppupuolella olevasta pommihuoneesta ja tämäkin tapahtui satunnaisesti. Ilmeisesti kun näissä pommihuoneissa keräili tarpeeksi Bonus Coineja, se saattoi ilmestyä. Pommihuoneissa kun keräili pommeja, ilmestyi Power Ball ruudulle ja sen kerätessään viholliset muuttuivat kolikoiksi. Kolikoita kerätessään saattoi Bonus Coin ilmestyä ruudulle. 

Kentät ovat täynnä piilotettua kamaa ja yhdessä kentässä oikealle reitille päästäkseen täytyi rikkoa yksi lattiapalikka jotta pääsi etenemään. Jos kenttiä olisi jaksanut tutkia täikamman kanssa, olisi varmaan löytänyt paljon muutakin mukavaa. Minä en kidutushuoneen jälkeen keräillyt oikeastaan mitään arkkuja ja juoksinkin vain suoraan kentän loppuun. 

Hauskin osuus pelistä on kenttien lopussa olevat pommihuoneet. Ideana on kerätä kaikki pommit jonka jälkeen ovi seuraavaan kenttään aukeaa. Yhdessä pommissa palaa sytytyslanka ja jos kerää tämän pommin viimeisenä, pääsee skippaamaan suoraan seuraavan kentän pommihuoneeseen! Tässä on mahdollista pelata peli läpi niin, että ei tarvitse normikenttiä pelata lainkaan, hoitaa vain pommihuoneet edellä mainitulla tavalla. Speedruneissa tätä tapaa hyödynnetään armottomasti. Kerran keräsin vahingossa pommit tähän tyyliin ja olin hieman hämilläni kun siirryin suoraan seuraavaan pommihuoneeseen. Luulin, että peli glitchasi jotenkin kun ei tarvinnut kenttää pelata :D Tässä on kuitenkin pieni jippo, sillä jos tässä seuraavassa pommihuoneessa meni kuolemaan, joutui takaisin aikaisemman kentän alkuun. Jatkopaikat ovat jokaisen normikentän huoneen alussa ja jos pommihuoneessa meni kuolemaan, alkoi kenttä kentän "normiosion" alusta.

Kun on näin vanhasta pelistä kysymys, ovat kaiken maailman glitchit ja bugit läsnä. Viholliset ilmestyvät kattojen ja seinien sisään. Tämä peli kun on niin raaka, että tässä kuolee yhdestä iskusta, ei tämä ollut ollenkaan hyvä juttu. Pelin normaalit viholliset ovat muumioita jotka pienen hetken kuluttua muuttuvat lentäviksi vihollisiksi. Lentäviä vihollisia on muutamaa eri sorttia ja jotkut ovat pahempia kuin toiset. Sellainenkin ihana bugi kävi pariin otteeseen, että lentävä vihollinen Lizzy onnistui tunkeutumaan kiinteän seinän läpi tappaen sitten Jackin. Viholliset eivät normaalisti pääse seinien läpi kulkemaan. Välillä RNG oli niin julmaa, että antoi kaikista ärsyttävimmät viholliset ruudulle samanaikaisesti. Koita siinä sitten väistellä kun ruutu on täynnä kaikenlaista roskaa. Jos peli tarjoili ihan älyttömiä viholliskuvioita, tässä saattoi selvitä siten, että käveli hieman taaksepäin jotta ruutu rullasi viholliset ulos ruudulta. Näin ne sai hävitettyä reitin puhdistamiseksi. Joskus viholliset spawnasivat vaan tylysti päälle tai niin lähelle, että ei kerinnyt reagoimaan. Onneksi vihollisen hitbox ei ole ihan saman tien aktiivinen ja muutenkin hiboxin koko on pienempi kuin itse sprite - näissä tilanteissa saattoi pystyä liitämään hyvinkin läheltä vihollista kuolematta.

Yhdestä osumasta kuoleminen, bugit ja vain muutama lisäri on aika ikävä yhdistelmä. Tovi siinä meni ennen kuin alkoi peli rullaamaan niin, että pääsi pidemmälle pelissä. Kun tottui pelin mekaniikkoihin ja muisti mitä reittiä täytyy kulkea, pääsin lähes jokaisella yrityksellä kymppikentän tietämille. Kentän 11:sta pommihuone on pelin pahin ja siinä saattoi välillä henki lähteä. Huoneen ongelma on se, että Power Ball ilmestyy kentän keskelle pieneen laatikkoon. Laatikossa on kyllä neljä ulosmenoaukkoa, mutta kun Power Ball lentelee ympäriinsä kimpoillen seinistä, harvoin se tuli tästä laatikosta ulos. Laatikon vieressä sekä sisälläkin saattoi olla liuta vihollisia vahtimassa. Power Ballin kerääminen oli välillä aika haastavaa kun silläkin on hieman kummallinen hitbox. Joskus ei vaan millään onnistunut sitä keräämään ja paniikki alkoi. Muutaman kerran pudottautuessani Power Ballin päälle meninkin siitä ohi suoraan vihollisen syliin. Kun tästä kentästä pääsi eroon, hieman yllättäen seuraavat kentät olivatkin huomattavasti helpompia - siihen asti kun saavuttiin viimeiseen kenttään. 

Ensimmäisen kerran kun tähän kenttään pääsin, minulla oli vain yksi elämä jäljellä. Pääsin huoneen yläosaan ja totesin, että siellä ei ole mitään. Ei mennyt kauaa kun henki lähti vihollishyökkäyksen toimesta. Meni todella monta yritystä ennen kuin pääsin uudelleen viimeiseen kenttään. Tällä kertaa minulla oli huimat kolme lisäriä! Pyörin huonetta ympäri etsien ovea mistä pääsee eteenpäin, mutta ei vaan löydy. Hetken siinä kikkaillessani huomasin, että huoneessa on rikottavia palikoita. Tämä nyt olisi tietysti pitänyt tajuta, kun on pelin kantava teema. Tuhlasin kaikki lisärit rikottavien palikoiden etsimiseen ja eipä mitään järkevää löytynyt. Tässä vaiheessa aloin olla jo aika kypsä jatkuvaan alusta aloittamiseen jonka jälkeen pääsee sitten piilotettuja juttuja etsimään. Netti auki ja ratkaisu esiin! Löysin jonkun mahtavan videon mistä selvisi paljon tietoa pelistä. Myös tuo aikaisemmin mainitsemani aikarajahomma. Tässä pelissä on ilmeisesti neljä erilaista loppua ja muiden kuin huonomman lopun saavuttaminen on aivan älytön operaatio. Joutuu etsimään paljon piilotettuja juttuja myös sellaisista kohdista missä ei ole mitään järkeä. Yksi löytyy pitkästä laava-altaasta missä täytyy hypätä tyhjän päälle jolloin piilotettu arkku ilmestyy. Arkku on vielä sellaisessa kohdassa mihin spawnaa vihollisia jatkuvalla syötöllä. Miten tälläisen voi löytää? Ymmärrän kyllä, että kiinteälle maalle on piilotettu jotain, mutta kohtaan missä pitää vain liitää yli on jotain ilmaan piilotettua. Haistatin saman tien ns. vitut näille paremmille lopuille ja keskityin vain huonoimman lopun tavoittelemiseen. Kryptistä paskaa tämän huonoimmankin lopun saaminen on. Tässä viimeisessä kentässä täytyy rikkoa palikoita jolloin piilotettu arkku ilmestyy. Tämä kohta on tietysti sellaisessa kohdassa mihin ilmestyy jatkuvasti vihollisia. Tämän vuoksi se jäi itseltäni tutkimatta. Arkku sisältää Sfinksin joka avaa salaisen oven.

Oven takaa paljastuu huone missä on paljon arkkuja. Huoneeseen ilmestyy myös liuta vihollisia joita on yritettävä väistellä samalla kun availee arkkuja. Olin muutaman arkun avannut ja samalla kun väistelin vihollisia, poistuin vahingossa oven kautta tästä huoneesta. Ajattelin, että nyt on kaikki pilalla, mutta kun saavuin takaisin huoneeseen, homma jatkui samasta pisteestä. Käytinkin sitten tätä oivaa taktiikkaa hyödykseni. Tuhosin muutaman arkun ja poistuin huoneesta - näin viholliset sai pidettyä mukavasti kurissa. Kun viimeinen arkku oli tuhottu, mitään ei tapahtunut tai löytynyt. Hieman äimistyneenä ihmettelin, että olenko jossain softlockissa. Olisihan se pitänyt arvata, arkkupinon alla on tietysti piilotettu arkku joka sisälsi Sfinksin. Tämän Sfinksin keräämisen jälkeen aukeaa viimeinen ovi johtaen kuninkaan tyrmään. Kuningas on muurattu joidenkin kummallisten lintupalikoiden taakse. Yritin hyppiä palikoilla, mutta mitään ei tapahtunut. Tietysti tässäkin huoneessa viholliset hyökkäävät kimppuun ja henki lähti. Totaalisen kyllästyneenä katsoin tähänkin ratkaisun netistä ja tietysti vain yksi näistä palikoista tuhoutuu. Juuri se, minkä päällä en kerinnyt hyppimään ennen kuolemaani.

Nyt alkoikin sellainen show mikä kesti jonkin aikaa. Pääsin kyllä kuninkaan tyrmään, mutta aina kuolin siellä. Kuoleman jälkeen kenttä alkaa luonnollisesti alusta. Pohdiskelin muuta ratkaisua ja keksikin, että käytän Mighty Coineja hyödykseni jotta pääsen helpommin kuninkaan luokse. Suureksi ongelmaksi muodostui ensimmäisen Sfinksin kerääminen, koska vihollisia pörräsi aivan liikaa ympärillä. Sfinksin saamiseksi joutuu hyppäämään viisi kertaa jotta saa palikat tuhottua ja arkun avattua. Välillä täytyi käydä huoneen yläosassa jotta sai osan vihollisista pois ruudulta. Kolmannen Mighty Coin -päivityksen avulla tätä ei tarvinnut tehdä kun viholliset muuttuivat hetkellisesti kolikoiksi. Sfinksin sai kerättyä yhdellä sulavalla hyppimis-kombolla. Vaikka tämä kohta alkoikin sujumaan, ongelmaksi muodostui kuninkaan tyrmä. Lisää ideoita pulppusi päähäni ja keksinkin, että kerään kuusi Mighty Coinia joten saan toisen paremman päivityksen myös kuninkaan tyrmää varten. Homma lähti hienosti liikkeelle, mutta menin sitten kuolemaan arkkuhuoneessa. Ai että syletti, taasko se pitää peli vetää alusta asti tähän pisteeseen. Jatkoin kuitenkin yrittämistä, mutta nyt olen taas siinä samassa tilanteessa, että minulla ei ole ylimääräistä Mighty Coin -päivitystä kuninkaan tyrmää varten. Kun pääsin tyrmään, sain lintupalikan tuhottua ja napattua kuninkaan mukaani. Nyt pitäisi vielä selvitä vasemmalla olevaan oveen vihollisparven läpi. Juuri ja juuri sain pujoteltua vihollisten välistä ovelle vaikka olin aivan varma, että henki lähtee. 

Onneksi tämä on ohi, ei maistunut sitten yhtään. Tai no, kyllä nuo kenttien loppujen pommihuoneet olivat ihan hauskoja. Jos koko peli olisi ollut pelkkiä niitä, tämä olisi ollut huomattavasti miellyttävämpi :D Ei tälläiset ikivanhat liian kryptiset pelit oikein maistu, ei todellakaan jaksa alkaa selvittämään mitään aivan älyttömiä ratkaisuja. Katsoin netistä huvikseni parhaimman lopun ja sen saavuttamiseksi täytyy kuninkaan lisäksi pelastaa kuningatar, prinsessa ja vielä kerätä jokin juttu. Kaikki nämä ovat samanlaisia lintupalikkahuoneita vihollisineen. NELJÄ tälläistä putkeen kun yhdenkin selvittäminen olisi ollut brutaalin vaikeaa. Loppukuvat eivät juurikaan eroa huonoimmasta lopusta, hieman eri teksti vain. Ei millään tavalla sen arvoista.