Genre: Racing
Goal: Finish the Bay Bridge (8th Race)
Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 6/10
Onneksi olkoon!
Menestyksesi aika-ajoissa palkitaan ja pääset kisaamaan kahdeksalla jännittävällä radalla ympäri maan mitä koskaan on ollut olemassa. Onko sinussa miestä kohtaamaan sykettä nostattavat haasteet mitä nämä radat tarjoavat? Vai meneekö hermosi sekaisin ja saa sinut mokaamaan ikävillä neulansilmämutkilla, tuhoten kaikki ensiluokkaisimmatkin pyöräsarjat tällä puolella Indyä? Aika ottaa siitä selvää. Moottorit käyntiin!
Pohdiskelin ensimmäisen Rad Racerin läpäisyn jälkeen blogissani, mitähän tämä toinen osa tuo tullessaan. Myös mainitsin, että ei varmaan tule hetkeen aloitettua seuraavan pelaamista. No, aika tarkalleen kuusi vuotta ja 382 läpäisyä siihen meni ennen kuin palasin tämän pelisarjan pariin :D Täytyy sanoa, että tämä on varmaan yksi turhimmista jatko-osista mitä NESillä on. Peli ei juurikaan eroa ensimmäisestä osasta - ehkä grafiikat ovat hivenen paremmat.
Ensimmäisessä pelissä on kolme erilaista biisiä, mutta tässä on vain kaksi. Yksi vaihtoehto on "Sing Yourself" ja sen on pakko olla joku vitsi :D Muutenkin melko karmea peli olisi muuttunut painajaismaiseksi jos tässä olisi alkanut laulaa luikauttaa pelailun lomassa. Vaikka tässä vain kaksi biisiä onkin, on ne kuitenkin ihan ok kamaa. Biisi valittiin aina ennen kisaan lähtemistä ja kuuntelin yhtä ja samaa biisiä koko läpäisyn ajan. Biisi ei nyt ihan näin raivokkaaseen ajelupeliin sovi, mutta tykkäsin kappaleesta. Bonusta tämä saa siitä, että autoon ei ole laitettu moottorinääntä ollenkaan. Ei tarvinnut mitään kasibittistä moottorin pörinää kuunnella useampaa tuntia.
Heti kun pelin laittoi päälle, alkoi ensimmäisen osan kaameat muistot tulvimaan mieleeni. Samaa ärsytystä se tämäkin peli oli, ei vaan maistu nämä itselleni.
Vaikka tämä snadisti helpompi peli on kuin ensimmäinen osa, tuntui, että checkpointtien aikarajat on vedetty äärimmilleen. Jos teki pienenkin virheen, joutui liu'uttamaan auton checkpointille kun kaasua ei voi enää aikarajan loppumisen jälkeen painaa. Joskus auto nippa nappa selvisi checkpointille asti jos nopeus ennen aikarajan loppumista oli korkealla tasolla. Tämä ei kuitenkaan taannut mitään, sillä jos checkpointilta lähti kiihdyttämään lähes nollavauhdeista, ei välttämättä selvinnyt seuraavalle asti. Jos aika loppui eikä kerennyt selviämään checkpointille, joutui kisan alkuun. Jotenkin ahdisti pelata tälläistä aikarajallista peliä. Veikkaan, että Mach Rider pilasi minut lopullisesti brutaalilla vaikeusasteellaan. Tähän peliin on laitettu Power -mittari jonka olemassaolon huomasin vasta viimeisessä kisassa :D Jos painoi B:tä ja alaspäin, sai Powermittaria kasvatettua ja mitä pidempään latasi, sitä ärjymmin auto ampaisi liikkeelle. Vaikka paikallaan joutuikin useamman sekunnin odottamaan, on tämä tapa nopeampi saada auto maksiminopeuteen kuin perinteinen kiihdyttäminen. Jos tämän olisi tajunnut aikaisemmin, ehkä muutamat kisat olisivat menneet hieman helpommin läpi. En tätä kuitenkaan käyttänyt edes viimeisessä kisassa kun olin jo tottunut olemaan ilman.
Ruudun alareunassa on nuolella merkittynä mihin suuntaan seuraava mutka kääntyy. Tätä ei pystynyt lainkaan seuraamaan kun piti kaikkea muuta tärkeämpää pitää silmällä. Eipä tästä mitään haittaa ollut, aika helposti mutkat sujuivat vaikka ei niitä ennakolta tiennytkään.
Tässä pelissä on samanlainen ohjekirjassa mainittu continue-koodi, mitä ensimmäisessäkin osassa on. Jos kisan feilasi, pystyi näppäinyhdistelmän avulla jatkamaan menoa samasta kohdasta. Hommahan osoittautuikin melko kimurantiksi tämän pelin kohdalla. Pääsin toiseen kisaan ja sehän meni sitten mönkään. Tsekkailin ohjekirjasta miten continue-koodi syötetään ja tein työtä käskettyä. Ohjekirja kertoo, että A:ta ja Startia täytyy painaa samanaikaisesti jotta koodi aktivoituu. Painon napit ja olinkin yllätyksekseni takaisin ensimmäisessä kisassa...mitä ihmettä? Tätä samaa kaavaa jatkui muutamien yritysten verran. Hieman rupesi ahdistamaan, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin. Jatkoin pelaamista alusta ja pääsin sitten kolmanteen kisaan. Feilasin kisan ja syötin koodin joka sitten toimikin! Kolmas kisa meni läpi ja neljännen kisan auringonlaskun sävyttämät vuoret avautuivat eteeni. Muutama typerä virhe ja aika loppui - täytyi siis jälleen kokeilla koodia. Syötin koodin ja jälleen kerran oli ensimmäisessä kisassa...ei toimi. Nyt minua alkoi todella kummastuttaa, että miten voi olla näin huonosti toimiva koodi. Miten tähtitieteellisen tarkkaan nappeja täytyy painaa jotta koodi aktivoituu. Siinä sitten jälleen kerran ensimmäisiä kisoja ajaessani sain mieleeni ajatuksen. Pitäisiköhän kokeilla niin, että painaa ensin A:ta jonka jälkeen vasta Startia? A-napilla ei ole mitään virkaa ja se ei vie peliä eteenpäin toisin kuin Start. No tämähän se puuttuva palanen oli ja koodi toimi tämän jälkeen jokaisella kerralla. Jälleen kerran ohjekirja sisälsi väärää tietoa.
Tämän sekoilun jälkeen kisat etenivät mukavasti kuudenteen Rocky Mountainsiin asti. Ensimmäisen pelin tyyliin, tässäkin on yksi liukkaampi kisapätkä. Tämän kanssa saikin sitten tovin taistella, sillä aikaraja on todella tiukka. Kisan keskivaiheilla vastaan tulee punainen auto joka surutta yrittää työntää sinua pientareen puolelle. Näiden punaisten autojen ohittaminen on hieman kimuranttia ja en tässä vaiheessa peliä hallinnut sitä ollenkaan. Näitä samaisia tönijöitä on muutamissa aikaisemmissakin kisoissa, mutta niistä ei hirveästi haittaa ollut. Rocky Mountainssissa punaisen auton kohtaaminen johti lähes poikkeuksetta kolarointiin. Viimeisellä pätkällä on vielä aika tiukkoja mutkia ja kun tienpinta on liukas, täytyi ajaa varovasti jotta ei ajaudu pientareelle. Useasti pääsin aivan maaliviivan tuntumaan, mutta ei vaan aika riittänyt maaliin asti. Tovi siinä meni, mutta viimein onnistuin väistämään punaisen tönijän ja sain ajettua viimeisen checkpointin jälkeisen pätkän lähes virheettömästi.
Seuraava kisa, Twilight California otti myös monia yrityksiä koska tässä kisassa on punaisia tönijöitä useampi kappale. Tarpeeksi yrityksiä ja opin viimein väistämään autot ilman suurempia ongelmia. Tässä kisassa on pakko ajaa aivan täyttä vauhtia jotta kerkeää checkpointelle ja maaliin asti. Vastaan tulevat autot ilmestyvät todella nopeasti ruudulle ja melkein pakosti johonkin meni osumaan. Aivan niin kauaa tätä kisaa ei tarvinnut yrittää kuin Rocky Mountainsia, mutta ei tämä helpolla mennyt läpi.
Viimeinen kisa, Bay Bridge alkaa kolmen punaisen tönijän voimin. Onneksi väistely oli jo hyvin hallussa ja seuraava checkpoint häämötti. Tämä seuraava kohta on pelin hankalin, sillä siinä täytyy ajaa todella kovaa ja mäkisien osuuksien vuoksi vastaantulevia autoja ei aina havainnut tarpeeksi ajoissa. Tätä checkpointtia tulikin sitten hangattua jonkin aikaa, mutta viimein sain tarpeeksi hyvän suorituksen ja selvisin viimeiselle checkpointille. Alussa näkyvän kartan mukaan tämä viimeinen osuus on todella mutkainen mikä on todella hyvä juttu! Ei pystynyt niin kovaa ajamaan ja autot eivät päässeet yllättämään niin helposti. Tämä viimeinen pätkä menikin tämän vuoksi ensimmäisellä yrityksellä läpi eikä edes aika loppunut. Muistaakseni kolme sekuntia jäi kelloon jäljelle kun olin maalissa :)
Nyt on viimein molemmat Rad Racerit pelattu läpi ja hyvä niin. Ei tarvitse näihin enää koskea...paitsi ensimmäisen pelin ensimmäiseen kisaan. Tästä lisää hieman tuonnempana.
Tämä jälkimmäinen peli on aavistuksen parempi kuin ensimmäinen ja hieman helpompi myös. Tai sitten pelitaidot ovat sen verran parantuneet, että tämä vain tuntui helpommalle. Vaikka tässä todella tiukat aikarajat onkin, ei kisoja tarvinnut tuntitolkulla yrittää uudelleen niin kuin ensimmäisen pelin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti