Clash at Demonhead

Games Beaten: 415/709

Genre: Platform

Goal: Defuse DoomsDay Bomb With 6 Medallions

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Vuonna 199X salainen ryhmä, Saber Tiger otti villisti yhteen Demonin pataljoonan kanssa. Saber Tigerin nuori johtaja Bang näytteli isoa roolia kun he kävivät taistelua yhdessä muiden komentajien kanssa.

Kun homma oli ohi, Bang ja hänen tyttöystävänsä Mary nauttivat pitkään odottamastaan ansaitusta rantalomasta. Rentoutuminen kuitenkin keskeytyi, kun Bang sai viestin päämajasta.

DoomsDay Bombin kehittäjä, professori Plum on kidnapattu ja viety Demon's Head vuoren huipulle. Maapallon kohtalo on sinetöity, elleivät asukkaat antaudu. Suora hyökkäys vuorelle ei tule kysymykseen sillä vaarana on, että vihollinen toteuttaa uhkauksensa.

Kollegamme Joe ei ole palannut tiedustelutehtävältään joten Bang on ainut toivo kuka voi pelastaa professori Plumin ja koko maailman.

Olipas virkistävää pelata jotain muuta NES-peliä kuin pesäpalloa. Halusin jotain hieman kevyempää pelaamista ja tämä peli osui silmiini listasta. Peli oli itselle tuttu vain nimeltä joten täysin tuntematon seikkailu odotti minua :)

Seikkailusta on todellakin kysymys, sillä tässä pyöritään ympäri kartalla näkyvää aluetta etsien erilaisia vihjeitä minne pitäisi mennä. Päätavoitteena on löytää kuusi mitalia joita erilaiset pomovastukset pitävät hallussaan.

Pelin kartta koostuu 42:sta tienpätkästä ja ne kaikki kannattaa käydä läpi, sillä koskaan ei tiennyt mitä tarpeellista vastaan tulee. Nämä tienpätkät ovat todella yksinkertaisia paikasta A paikkaan B -tyylisiä tasoloikkia höystettynä vihollisilla ynnä muilla esteillä.

Karttanäkymästä ei selviä, mikä tie alkaa mistäkin. Järkevä päättelykin kannattaa heittää romukoppaan, sillä tiet evät ole missään loogisessa järjestyksessä. En jaksanut ottaa teiden numeroita ylös vaan yritin muistella tärkeimmät paikat. Jos jokin tietty paikka oli hukassa, ei ympäri karttaa käveleminen niin älytön homma ollut.

Kun saapuu tienristeykseen, tässä vaiheessa teiden numerot tulevat esiin ja pystyy itse valitsemaan mihin suuntaan haluaa lähteä.

Peli antaa paljon vinkkejä ja ne kannatti ottaa ylös jotta muistaisi, mihin pitikään mennä suorittamaan jotain tehtävää. Mitalien etsimisen lomassa tässä täytyy suorittaa pieniä tehtäviä jotka sitten edistivät pelin kulkua. Pidin tästä todella paljon, ei ollut vain suoraviivaista etenemistä vaan välillä joutui menemään ihan päinvastaiseen suuntaan mihin oli alun perin kulkemassa.

Ensimmäinen isompi tehtävä on pelastaa erakko jonka erikoisvoimat saa käyttöönsä. Erikoisvoimia on viisi kappaletta ja en saanut näistä auki kuin kaksi. Ensimmäinen tulee käyttöön heti pelastamisen jälkeen ja toinen erikoisvoima oli vain ilmestynyt valikkoon pelailun lomassa.

Ensimmäisellä erikoisvoimalla voi kutistaa itsensä jotta pääsee ahtaista koloista ja toisella pystyy teleporttaamaan mihin tienpätkälle hyvänsä. En löytänyt kuin yhden paikan missä kutistusta joutui käyttämään ja sekin oli erakon alueella jotta sieltä pääsi pois.

Mitä tuossa hieman tutkiskelin, niin erikoisvoimat ilmeisesti ovat sidottuna peliin käytetyn ajan kanssa ja ne aukeavat hiljalleen. Pelasin pelin liian nopeasti läpi kun en saanut kuin nuo kaksi auki :D

Kolmas erikoisvoima on levitaatio, mutta kahdesta viimeisestä minulla ei ole mitään hajua. Ilmeisesti eivät olleet sitten kovinkaan merkittäviä kun ilmankin pääsi pelin ongelmitta läpi.

Tämä erikoisvoima homma on kyllä hukattu mahdollisuus, sillä nämä jäivät nyt täysin paitsioon. Itse olisin toteuttanut asian niin, että tasaisin väliajoin erakko pyytää luokseen hakemaan uuden erikoisvoiman ja näitä olisi pitänyt käyttää jotta pelin pääsisi läpi.

Erakon erikoisvoimat eivät ole suinkaan pelin ainoita hyödykkeitä, vaan on tässä paljon muutakin! Pelistä löytyy kauppa joka myy jos jonkinlaista roinaa. Kaupan löytää hyvin seikkailun alkumetreiltä yhden tien päästä, mutta sinne ei tarvitse aina matkustaa jos halusi jotain ostaa. Kaupassa on myynnissä 2000 dollaria maksava "kutsu" jota pystyy käyttämään lähes missä hyvänsä.

Täytyi vain ostosreissun jälkeen muistaa ostaa uusia kutsuja varastoon jotta välittyisi kävelyreissulta. Kaupassa ei aina ollut kaikki tavarat myynnissä ja osa olikin loppuunmyyty. Aluksi luulin, että tämä johtuu siitä millä alueella olin menossa, mutta kaupasta poistuessa ja heti uudelleen kutsun käytön jälkeen kaupassa olikin eri tavarat loppuunmyytynä :D

Tavallaan hassu ratkaisu - miksi kaikki ei voinut olla heti tarjolla? Välillä kiperästi tarvitsi jotain tavaraa ja joutui sitten kikkailemaan, että sen sai kauppaan myyntiin.

Kaupasta löytyi suojausta ja ampumista parantavia tavaroita. Pelissä on useita kohtia, mistä ei pääse ihan noin vain etenemään ja näitä varten kaupasta voi ostaa omat erikoispuvut. Sukelluspuku ja rakettireppu on hyvinkin selkeitä mitä niillä tehdään, mutta Super Suitin käyttötarkoitus oli pitkään hämäränpeitossa.

Aluksi luulin, että tämä puku parantaa hyökkäys- ja puolustusvoimaa, mutta pukua käytetäänkin laavassa uimiseen sekä jäisien seinien kiipeämiseen. Tämäkin olisi toki selvinnyt näppärästi ohjekirjasta, mutta arvatkaapa tuliko sitä avattua ollenkaan pelaamisen aikana...

Sentään laavassa uimisesta mainittiin pelin aikana, mutta jäisien seinien kiipeäminen ei tullut mieleenkään. Onneksi jäisistä paikoista, missä tarvittiin Super Suittia, pääsi myös pois ihan rehdisti kuolemalla. Kuoleman jälkeen eteneminen jatkui tienpätkän alusta.

Näiden kolmen erikoispuvun lisäksi löytyi myös nopeutta ja hyppykorkeutta parantavat kengät. Näitä kapistuksia en käyttänyt kuin kerran, sillä 5000 dollarille oli parempaakin käyttöä ja en oikein nähnyt pointtia ostaa pelkästään kyseisiä kenkiä kun rakettirepulla pääsi mihin halusi.

Kaikkien esineiden maksimisäilytysmäärä on kolme kappaletta mikä ei muodostunut ongelmaksi kuin ainoastaan energiantäyttöjen kohdalla. Yksi energiantäyttö täyttää vain yhden pykälän energiaa ja jos halusi energiansa täyteen, täytyi rampata kaupan ja esinevalikon välillä. Viholliset toki pudottivat energiaa, mutta eivät mitenkään älyttömän usein.

Pomotaisteluissa tämä muodostui pieneksi ongelmaksi, sillä ainut mahdollisuus täyttää energiat oli vain tämän kolmen pykälän verran.

Pelistä löytyi toinenkin puotipuksu joka on enemmänkin uhkapelauspaikka kuin ihan perus myymälä. Ympäri aluetta on ripoteltu kultaharkkoja ja ne voi käydä vaihtamassa rahaksi täällä uhkapelauspaikassa. Mesta löytyi vain yhden tien varrelta joten siellä ei tullut vierailtua kuin pari kertaa.

Kun on iskenyt kerätyt kultaharkot pöydälle, täytyy kahdesta "arpalipukkeesta" valita toinen. Molemmat sisältävät eriarvoiset rahasummat ja kerätyn kullan lukumäärä kerrotaan sillä arpalipukkeella minkä valitsin. Tuuri kävi, kun molemmilla kerroilla sain kertoimeksi 500 dollaria!

Pomotaistelut eivät tässä pelissä olleet mitään läpihuutojuttuja vaan niihin täytyi oikeasti varustautua kunnolla jotta ne pääsi läpi. Paljon suojia, parempia aseita ja ne muutamat energiantäytöt mitä sai haltuunsa.

Muutamaa pomoa joutui yrittämään useampaankin kertaan, kun ei vaan millään meinannut kuolla. Ei ihan ole sellaista Super Mario -tasoista kolmesta osumasta poikki -meininkiä :D

Demon Head -jengin pääpahis aiheutti eniten ongelmia, sillä lentävän silmän jäiset ammukset tekivät todella paljon vahinkoa ja henki lähti muutamasta kosketuksesta. Yritin noin kymmenen kertaa kunnes vaihdoin taktiikkaa.

Rakettirepun avustuksella väistely onnistui huomattavasti kivuttomammin ja sain silmän tuhottua!

Suurin osa näistä pomoista on ihan teiden varsilla, mutta paria etsin hieman pidempään. Ensimmäinen hankalammin löydetävissä ollut pomo sijaitsi korkealla taivaissa jonne ei päässyt kuin rakettirepulla. Paikka sitten paljastui pelin viimeiseksi alueeksi ja tämä vastassa ollut pomo on ns. paikan vartija. Pistin asian mieleeni ja lähdin etsimään viimeisen puuttuvan mitalin hallussapitäjää.

Se löytyikin random tien varrelta, veden pohjasta :D Tässä pelissä jotkin alueet ovat aika hyvin piilotettuna, mutta onneksi niihin sai vinkkejä, että ei ihan sokkona tarvinnut edetä. Tähän pomoon ei kuitenkaan ollut minkäänlaista vinkkiä, mutta en kovinkaan kauan joutunut kyseistä merenelävää etsimään, sillä suurin osa teistä oli jo koluttu läpikotaisin ja kävin sellaisia reittejä läpi missä vähemmän olin kulkenut.

Täytyy vielä mainita sellainen asia, että nyt kun viimein ohjekirjaa vilkaisin, niin sieltäpä löytyi upeat piirustukset koko vihollis kavalkadista. Arvostan todella vanhojen pelien ohjekirjoja kun niihin viitsittiin nähdä vaivaa!

Kun olin saanut haltuuni viimeisen puuttuvan Davidin tähdellä varustetun mitalin, oli aika siirtyä pelin loppuhuipennukseen. Onneksi vahingossa kävin jo kurkkaamassa viimeisen alueen ovea, niin vältyin etsintätyöltä.

Alue ei kovin pitkä ollut, hieman dialogia ja Demon -poppoon päävastus. Hieman tälläinen Mega Man -tyylinen ratkaisu, missä pääpahis kököttää aluksessaan ja ampuu kohti. Mitään vastusta tästä kaverista ei ollut, ehdottomasti pelin helpointa antia.

Kun Demoni oli tuhottu, pienen etenemisen jälkeen vastaan tulee tuo DoomsDay Bomb josta koko pelin ajan mainittiin jotain. Nämä pomovastuksilta saadut mitalit tulevat nyt käyttöön ja ne täytyy asettaa pommiin oikeassa järjestyksessä. Aikarajakin tähän on laitettu, 6000 jotain aikayksikköä. Aluksi en edes oikein tajunnut mitä tapahtuu, naputtelin vain mitaleita eri järjestyksessä ja oikeassa järjestyksessä laitetut mitalit jäivät pommissa oleviin aukkoihin ja väärät tulivat takaisin uudelleen asetettaviksi. 

Muutama naputtelu myöhemmin pommi oli purettu ja maailma pelastettu. Tämä meni niin nopealla tahdilla ohi, että en saanut napattua kunnon kuvaa tätä Blogiani varten :D

Loppukuvat rullasivat ja viimein ruudulla nökötti iloinen potretti "The End" -tekstin kera. Kun kerta kunnon kuvaa en saanut otettua, päätin pelata pelin lopun uudelleen kun nyt tiesin, mitä tässä oikein tapahtuu.

Tällä toisella yrityksellä huomasin, että pommissahan on vielä ajan lisäksi rajalliset yritykset monta kertaa mitaleita saa kokeilla pommiin. Määrä on viisi kappaletta.

Otin kuvani ja huvikseni katsoin, mitä käy jos yritykset menevät loppuun. No luonnolliset pommi räjähti ja ruudulla komeili sama "The End" -teksti, mutta tällä kertaa ilman hahmoja. Eli periaatteessa tämän voi pelata läpi myös, että vaivautuu purkamaan pommia ollenkaan...hämärää.

Todella nautinnollinen peli. Peli on julkaistu vuonna 1989 ja tästä huomaa, että pieniä teknisiä ongelmia löytyi sieltä sun täältä, mutta ne eivät mitään haitannut. Salapaikat olivat piilotettu juuri sopivan salaisesti, että ilman vinkkiäkin niihin saattoi vahingossa törmätä.

Tykkäsin kyllä tästä vinkkihommasta, että jokin hahmo sanoo "mene tielle 35, sieltä löytyy sitä ja tätä". Mukavaa seikkailun tuntua tuli heti mukaan peliin!.

Ehdoton suositus tälle jos tätä ei ole vielä testannut ja seikkailu/tasoloikat maistuvat :)

Bases Loaded 4

Games Beaten: 414/709

Genre: Sports

Goal: Win Pennant and Super Series (74 Games)

Arvosana: 1/10

Vaikeusaste: 5/10

Mailat ylös! Jaleco lyö täsmäiskun ulos pelikentältä uuden Bases Loaded 4 pelin myötä. Uusi mahtava kokemus pesäpallon faneille. Sisällytimme kaikki parhaat ominaisuudet jotta tämä olisi mahtavin pesäpallopeli ikinä.

Koska tietokone seuraa miten pelaajasi suoriutuvat, voit laittaa itsesi täysillä likoon ja tiedämme, että teetkin niin. Olit sitten syöttämässä, kentällä, lyömässä tai kärkkymässä, keskity vain voittamiseen ja pidä katseesi pallossa...me pidämme huolen lopusta!

Pesäpallopsyykosit eivät suinkaan vielä tähän loppuneet vaan jostain kumman mielenjohteesta otin heti putkeen tämän Bases Loaded -sarjan viimeisen NESille tehdyn osan. Aluksi tämä tuntui hyvältä idealta, mutta noin 20 matsin paikkeilla alkoi toden teolla puuduttamaan.

Ihmettelen kovasti miksi tämä neljäs osa on pitänyt väsätä. Toisen osan jollain tavalla ymmärtää kun on haluttu parantaa pelikokemusta ensimmäisestä osasta. Kolmannen pelin idea on sen verran uniikki, että tämänkin pelin olemassaolo on ihan ymmärrettävää.

Mutta sitten tämä nelonen...peli ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa. Pelimoottori on sama kuin kolmannessa osassa samoja musiikkeja myöten - muutama uusi kappale on saatu aikaiseksi. Ehkäpä tämä on palvellut joitain todellisia pesäpallohulluja, että on saanut sen uuden fiksiannoksen tuntemuksen. Voihan pelien välillä olla roppakaupalla eri pelaajia, mutta en minä ainakaan mitään eroa huomannut kun en lajista tiedä mitään.

Ensimmäisen ja toisen osan tapaan tässä neljännessä täytyy pelata koko kausi pudotuspeleineen. Ottelujen määrä minimissään on 74 kappaletta. Jokaisen ottelun jälkeen saa salasanan, mikä on todella kiva juttu!

Normaalia kautta pelaillaan 70 ottelun verran ja päätin jo heti alkumetreillä, että en hyväksy häviöitä enkä tasapelejä. Jos matsi sattui päättymään edellä mainittuihin, painoin kylmästi resettiä ja aloitin ottelun uudelleen. Halusin lopettaa tämän pelisarjan tyylillä, täydelliseen murskavoittoon. Sen myös piruvie tein!

Pudotuspeleissä pelataan seitsemän ottelua yhtä ja samaa vastustajaa vastaan. Se kumpi voittaa enemmän otteluita, kruunataan mestariksi. Eli neljän perättäisen ottelun voittaminen riitti mestaruuteen.

Tein tämän pelin kanssa samat mantrat kuin kolmannessa osassa ja ensitöikseni aloin tutkiskelemaan TMR:n matseja. TMR valitsi joukkueekseen Philadelphian ja otin itsekin saman koska mahdollisissa ongelmatilanteissa on helpompi kun on sama joukkue pelauksessa. Tästäkin pelistä löytyi juustoilusyöttö jonka keksimiseen TMR:llä ei taaskaan kovin pitkään mennyt. Täytyy ihmetellä, että pelisarjaa on tehty neljä osaa ja kaikissa näissä on jotain glitchejä helpottamaan matsien voittamista.

Luulisi, että viimeistään tässä neljännessä osassa kaikki toimisi niin kuin pitääkin. Tällä kertaa kävi niin, että vaikka kuinka yritin keksiä miten TMR:n juustoilusyöttö tehdään, en onnistunut kopiomaan sitä. 

Tämäpä ei haitannut mitään, sillä keksin itse oman juustoilusyötön! Kun hieman turhautuneena yritin opetella TMR:n syöttöä, kokeilin vähän kaikenlaista ja huomasin, että kun pallon syöttää ihan lyöntipaikan alareunaan, vastustaja yrittää lyödä palloon osumatta siihen.

Koska vastustaja lyö, ei tätä syöttöä lasketa laittomaksi vaikka sitä se selkeästi onkin. Tämä minun keksimä syöttö on niinkin helppo tehdä, että painaa vain alaspäin pohjassa ja rämpyttää A:ta. Välillä vastustaja huomaa muilutukseni ja on lyömättä tähän syöttöön. Nämä sitten tietysti lasketaan laittomiksi, mutta tätä ei liian usein tapahtunut.

Joskus todella pienen prosentin siivittämänä vastustaja osui palloon ja sai pelaajansa kentälle. Pääsääntöisesti nämä osumat olivat sellaisia lerppuja, että pelaajan sai poltettua ennen kuin hän kerkesi edes ensimmäiselle pesälle.

Juustoheittoni teho hieman laski mitä pidemmälle pelissä eteni, ilmeisesti vastustajajoukkueet hankaloituivat hieman. Minkäänlaiseksi ongelmaksi tämä ei muodostunut, muutama laiton ja palloon osuminen enemmän.

Kaikkien 70 matsin aikana kaksi vastustajajoukkueen pelaajaa onnistui tekemään juoksut. Toinen erittäin hyvän tuurin saattelemana Homerunina ja toinen oman huolimattomuuteni takia kun en oikein jaksanut keskittyä ottelun kulkuun ja pallo pääsi karkaamaan pahasti. Kumpikin peli päättyi kuitenkin minun voittooni :)

Tässä pelissä juustoilusyöttämisen tekeminen onnistui ihan jokaisella syöttäjällä. Ei ollut väliä oliko oikea- vai vasenkätinen tai minkä tasoinen syöttäjä on kyseessä. Myöskään syöttäjien väsymystä ei tarvinnut seurata.

Rautaisia kavereita kun syöttävät jopa 18 vuoroparia mukisematta. Voi olla käsi hellänä tuollaisen jälkeen!

Ainut syy, miksi ottelut päättyivät tasapeliin, oli yksinkertaisesti se, kun en vain saanut juoksuja tehtyä. Kolmannen osan ongelmat toistuivat tässäkin pelissä. Matsissa sain yleensä sen yhden tai kaksi juoksua tehtyä jos hyvä tuuri kävi ja nekin olivat Homeruneja. Harvassa olivat ne kerrat kun sai ihan normaalisti pesäjuoksun tehtyä. Välillä kävi niin hassusti, että kun oli yhden Homerunin saanut onnistumaan, saattoi niitä tulla useampi putkeen. Silloin kun kiperästi tarvitsi juoksua, ei sellaista saanut millään tehtyä.

Vastustajien syöttäjät ovat täysiä kusi_mulkvisteja ja he syöttivät usein todella inhottavia syöttöjä. Sitten kun viimein satuin osumaan palloon, osumat olivat yleensä todella korkeita jotka vastustaja nappasi helposti kiinni. Vaikka miten hienon lyönnin sai aikaiseksi, lähes aina jokin vastustajan pelaaja oli juuri oikealla kohdalla nappaamassa palloa kiinni.

Jos juoksuja ei meinaa syntyä, kaksi täyttä vuoroparikierrosta on maksimimäärä minkä verran pelataan ennen kuin homma julistetaan tasapeliksi. Ai että kun söi miestä pelata noin 40min tuloksetta ja aloitettava sama matsi uudelleen alusta. Useampi tunti valui viemäristä alas näiden tasapelien vuoksi.

Tämän pelaaminen oli kuolettavan tylsää. Yhtenä kertana töiden jälkeen pelaillessani meinasin nukahtaa kesken matsin :D Havahduin aina välillä siihen, kun unenpöpperössä syötin huolimattomasti ja vastustaja meni osumaan palloon. Hyvin virkisti, kun yritti saada pelin takaisin uomilleen.

Normaalisti matsit kestivät sen 20 minuuttia jos onnistui tekemään juoksun yhdeksän vuoroparin aikana. Vaikka matsit saikin suurimmaksi osaksi pelattua 20 minuutin kestoisina, kyllä tähän silti se 30-40 tuntia upposi. Olen tuhlannut elämästäni yli 100 tuntia tämän Bases Loaded -sarjan vuoksi. Taas sitä pohtii, mihin projektiin sitä on mennyt lusikkansa upottamaan :D

Tämän neljännen osan kanssa kulutin yhden viikonlopun lähes kokonaisuudessaan vain tätä herkkupeliä pelaillessa. Aluksi tarkoituksena oli pelata jotain mukavampia pelejä samalla kun pelailee tätä peliä muutaman ottelun silloin tällöin, mutta tuon hyvän juustoilusyötön vuoksi päätin sitten tykittää tämän läpi yhteen pötköön.

Vihdoin ja viimein olin saanut hoideltua kaikki 70 ottelua ja pääsin pudotuspeleihin Havaijia vastaan. Kun aloitin ensimmäisen ottelun, huomasin kauhistuksekseni, että juustoilusyöttöni ei toimi enää! Vaikka kuinka monta kertaa syötti, ei Havajin ukot yrittäneet lyödä palloon kertaakaan :(

Kävin vilkaisemassa TMR:n läpäisyä ja hänen juustoilusyöttö toimi edelleen hyvin...tottakai. En enää neljän ottelun takia viitsinyt alkaa selvittämään tämän syötön salaisuuksia vaan ajattelin pelata loput matsit rehdisti.

Keksin kuitenkin ihan OK -tasoisen syötön minkä avulla vastustajan lyönnit jäivät aika lyhyiksi ja ukot oli suhteellisen helppo polttaa jo ennen ensimmäistä pesää. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään taudinvarma tapa ja aika-ajoin vastustaja sai lyöntejään läpi ja teki jopa Homeruneja.

Itse kun en kovin montaa juoksua per matsi onnistunut tekemään, resetti lauloi aika nopeastikin jos useamman juoksun epäonni sattui syntymään.

Nyt kun tätä peliä joutui pelaamaan ns. normaalisti, huomasi miten paskasti peli on koodattu. Ongelmaa on lähinnä eri pesille syöttämisen kanssa. Vaikka painoi oikean pesän suuntaan, saattoi pelaaja heittää pallon ihan mihin sattuu. Erittäin turhauttavaa kun tälläisen takia vastustaja saa pelaajiaan pesille ja pahimmassa tapauksessa tehtyä juoksuja.

Näiden neljän ottelun voittamiseen minulta meni noin 6 tuntia. Ensimmäisen ottelun voitin suhteellisen nopeasti, mutta toista voittoa yritin yli 3 tuntia ennen kuin onnistui. En ole hetkeen ollut mitään peliä kohtaan näin vihainen, mutta nämä neljä viimeistä ottelua katkaisi kamelin selän.

Ei minua se haitannut, että matsit joutui normaalisti pelaamaan, vaan se, että peli on niin huonosti koodattu. Tähän peliin olisi mennyt ikä ja terveys jos jokainen matsi olisi pitänyt pelata ns. normaalisti.

Osittain tämä kiukunpuuskani johtui täydellisestä kyllästymisestä ja väsymyksestäni tätä peliä kohtaan. Jos olisin pitänyt pitää muutaman pelin verran taukoa ennen kuin aloitti tämän, tilanne olisi ollut hieman erilainen. Mutta jossittelu on jossittelua.

Kolmannen pudotuspelivoiton kanssa sai hieman kärvistellä, mutta ei siinä onneksi mennyt niin kauan kuin toisessa ottelussa. Neljäs ja viimeinen ottelu hoitui onneksi vain muutaman yrityksen jälkeen. Viimeisessä ottelussa sain jo neljännessä vuoroparissa tehtyä Homerunin, mutta mulkut vastustajat sitten totta kai tasoittivat kuudennessa vuoroparissa. Jotenkin tuntui, että aina kun itse oli johdossa, alkoi Havaijin ukot pelaamaan paremmin.

Tämä on todennäköisesti vain pääni sisäistä juttua ja jännityksestä johtuen ei homma meinannut pysyä kasassa. Samaisessa kuudennessa vuoroparissa onnistuin tekemään Homerunin samaisessa vuoroparissa ja tämä riitti ottelun voittoon!

Ai että sitä tunnetta, kun sain viimeisen pelaajan poltettua ja ottelu päättyi minun voittooni. Helvetinmoinen kuumotus oli päällä viimeisien syöttöjen aikana kun toivoin, että vastustaja osuisi huonosti palloon ja saisin ukot poltettua nopeasti pois. Muutama peli päättyi niinkin ikävästi, että viimeisessä vuoroparissa vastustaja teki Homerunin ja voitti koko ottelun. 

Palkintona tästä monen kymmenen tunnin urakasta oli vain yksi kuva jossa kerrotaan, että olet voittanut. Kolme hurraa -huutoa.

Nyt on juhlan paikka, ei enää IKINÄ Bases Loaded -pelejä. Todella ahdistava pelisarja ja tämä neljäs osa on täysin turha tekele. Yhden pisteen tämä ansaitsee mukiinmenevistä grafiikoista ja yhdestä ihan hyvästä biisistä. 

Enempää pisteitä tämä kikkare ei ansaitse. Alunperin meinasin antaa tälle toisenkin pisteen, mutta viimeisissä otteluissa tapahtuneet syöttöongelmat pudottivat senkin pois.

Ryne Sandberg Plays Bases Loaded 3

Games Beated: 413/709

Genre: Sports

Goal: Beat a Level 5 Team (Finish With Rating of 100)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 9/10

Pelaa pesäpalloa tavalla miten et ole sitä koskaan ennen pelannut! Tämä peli ei ainoastaan tarjoa sinulle huipputason grafiikoita, musiikkia ja mekaanikoita mitä voi odottaa Jalecon Bases Loaded -sarjalta, vaan näiden lisäksi sinulle annetaan kunnon haaste - pelata täydellinen pesäpallo-ottelu!

Onko sinusta pääsemään täydellisen ottelun tasolle? Toivottavasti sinulla on mukavia hetkiä pelin parissa sillä meillä ainakin on!

Viimein on kolmas osa taputeltu tätä loputtomalta tuntuvaa Bases Loaded -sarjaa. Tämä peli eroaa huomattavasti kahdesta edeltäjästään, sillä tässä ei pelata mitään monien kymmenien matsien pituista turnausta vaan pelin läpäisyyn riittää level 5 vaikeustason joukkueen voittaminen.

Jotta tätä vaikeinta leveliä vastaan pääsee edes ottelemaan, täytyy tiettyjen ehtojen toteutua. Ihan ensiksi otellaan pelin helpointa leveliä vastaan ja riippuu siitä, miten hyvin tätä joukkuetta vastaan pärjäsi, sen tasoinen vastustaja on seuraavaksi vuorossa.

Pelaamisesi tasoa mitataan 100 pisteen mittarilla ja jokaisesta ottelussa tehdystä virheestä mittarista lähtee pisteitä pois. Nämä pisteet määrittävät seuraavaksi vastaan tulevan vastustajan levelin.

Jos pisteitä on kasassa 60-80, vastaan tulee 2-4 leveliset joukkueet. Yli 90 pistettä takaa vastustajaksi level 5 -tasoisen joukkueen. Jos peli ei kulkenut halutulla tavalla ja vastaan tuli joku näistä hieman helpommista, niin pelaamista pystyi toki jatkamaan ja yrittää saavuttaa 90 pisteen rajaa.

Itse totesin, että mukavampi aloittaa alusta, koska helpoimman tason voittaminen olisi todennäköisempää kuin muiden ja pääsisi useammin yrittämään level 5:sen päihittämistä.

Tämän level 5:sen kanssa ei sitten enää pelleilty laisinkaan ja pelin läpäisyyn vaadittiin täydellinen 100 pisteen peli. Välillä yksikin virhe pilasi koko yrityksen ja peli täytyi aloittaa alusta.

No mistä nämä virheet sitten koostuu? Matsin jälkeen pääsee katsomaan listaa missä näkyvät kaikki kohdat mistä virheitä voi tulla. Virheiden lukumäärät näkyvät myös ja näin pystyy seuraamaan missä olisi hieman parannettavaa jotta täydellinen ottelu saataisiin aikaan.

Lista on seuraavanlainen:

1. Errors/Other Miscues

2. Delayed Throws

3. Inside Park Hrs

4. Throws to Unmanned Base

5. Runs Forced By Walk

6. Tired Pitcher In Game

7. 3Runs or More/Inning

8. Advance on Wild Pitch

9. Strikeouts

10. Caught Stealing

11. Picked Off

Jokaisesta näistä kohdista rankaistiin kolmella virhepisteellä ja peli antoi merkkiäänen jos joku virhe sattui tulemaan. Osa näistä jäi täysin mysteeriksi, sillä ohjekirja eikä peli kerro, mitä virheet tarkoittavat. 

Tuokin ensimmäinen kohta, "Errors/Other Miscues" on "todella" selkeä :D

Peli ei kuitenkaan ihan sydämetön ole ja on tässä kaksi kohtaa mitkä tuovat pisteitä takaisin! Ne ovat Great Play ja Bonus. Taas todella selkeää settiä ja hajuakaan mistä näitä voi saada. Great Playta en onnistunut kertaakaan saamaan vaikka pelasin matseja virheettömästi.

Bonuksia sitten taas tuli lähes joka matsin aikana, mutta ne eivät hirveästi helpottaneet jos oli mennyt tekemään enemmän kuin yhden virheen. Bonuksesta sai vain säälittävän yhden pisteen takaisin.

Heti ennen pelaamisen aloittamista kävin tsekkailemassa TMR:n läpäisyä ja sieltä löytyikin roppakaupalla hyviä vinkkejä. TMR oli onnistunut löytämään hyvän syöttötekniikan jonka avulla vastustajan pelaajat eivät edes yrittäneet löydä palloa.

Näköjään jokaisessa Bases Loaded -pelissä on jotain koodausvirheitä jotka helpottavat läpäisyurakkaa. Tässä kolmannessa pelissä juustoilu on kuitenkin huomattavasti vaikeampi tehdä kuin edellisissä.

Monen eri asian yhdistelmä luo tämän täydellisen syötön ja jälleen kerran ihmettelen, miten TMR löytää näistä kikkoja niinkin nopeasti. Minulla meni reilu tunti jotta keksin miten tämä kikkailusyöttö tehdään. Jouduin jopa treenaamana syöttöä kaksinpelin avulla jotta sain rauhassa kokeilla erilaisia variaatioita.

Ideana on tehdä kunnon roikkusyöttö joka juuri ja juuri välttää olemasta laiton. Kikka toimi vain kaikista huonoimmilla syöttäjillä ja tästä huomasi, että koodausvirheestähän tässä on kyse.

Syötöt piti tehdä todella tarkkaan jotta tämä kikka kantaisi koko matsin ajan. Väsyneet syöttäjät täytyi vaihtaa pois tietyssä vaiheessa koska ne muuten heittelivät vain laittomia. Kikkailusyöttö on vielä niin tarkka, että jokaisella pelaajalla se täytyi tehdä hieman eri ajoituksella. Tämä vaati aluksi todella paljon totuttelua sillä monesti vaihdoin sormieni asentoa liian aikaisin ja vastustaja löikin palloa.

Tälläinen "juustoilu" saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta naurettava on pelin läpäisytavoitekin ja ilman tälläistä kikkailua en varmaan olisi koskaan päässyt peliä läpi. Aivan liian tuuripohjaista hommaa jos pelaisi ihan normaalisti.

Kun olin saanut syötöt hienosti haltuun, edessäni oli yksi ongelma - en millään saanut tavoiteltua 90 pistettä kasaan millä pääsisi level 5:sen vastustajaa vastaan ottelemaan. Ongelmana oli "Picked Off" -virheiden jatkuva ilmestyminen loppupisteisiin.

Kun en sinänsä pesäpallosta juuri mitään tiedä, tämä kohta aiheutti suunnattomasti ihmetystä. Koska peli ei kerro mitään, täytyi Googlen avulla selvittää mitä asia oikein tarkoittaa. Googlesta selvisi, että jos lyönnin jälkeen vastustaja ottaa suoraan kopin, täytyy pelaajilla palata takaisin aikaisemmalle pesälle jotta ei tulisi virhettä.

Viimein ymmärsin mistä virheestä on kyse ja nyt se vain täytyisi saada kitkettyä pois. Todella hankala on pelin tiimellyksessä seurata kaikkia pesillä olevia pelaajia ja saada heidät takaisin jos vastustaja ottaa kopin. Viimeinen matsi alkoi todella kuumottamaan, kun siinä ei saanut tehdä lainkaan virheitä...

Päätin vielä katsella TMR:n läpäisyä ja sieltähän löytyikin ratkaisu tähänkin ongelmaan! Paras tapa on tehdä näpy ja toivoa, että oma pelaaja palaisi jo ennen ensimmäistä pesää. Jos näin ei käynyt, niin seuraavalla pelaajalla tekee saman, mutta ei annakaan ensimmäisellä pesällä olevan pelaajan mennä kakkospesälle vaan jääkin hänellä ykköselle.

Nyt lyöntivuorossa ollut pelaaja jää ns. jumittamaan lyöntipaikan ja ykköspesän välille ja palaa kun ei pääse minnekään. Jännä, että tälläisestä ei tule mitään rangaistusta, mutta hyvä niin. Onneksi näpyjen tekeminen onnistui todella varmalla prosentilla ja lyöjä käänsi mailansa automaattisesti oikeaan asentoon. Normaalissa lyönnissä täytyi itse löytää optimaalinen kulma erilaisiin syöttöihin. 

On tämäkin pelaamista, että täytyy polttaa tahallisesti omat pelaajat jotta saisi täydellisen pelin aikaiseksi.

Vielä yksi iso ongelma on vastassa mikä sitten pilasi useammat pelit...nimittäin juoksun tekeminen! Tämä yksinkertainen asia on yllättävä hankalaa toteuttaa kun ottaa yllämainitut asiat huomioon. Yleensä heti vuoroparien alussa yritin lyödä kunnarin koska näin ei pelaajat joutuneet kentälle poltetavaksi.

Kunnarit onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä ja välillä vaikka miten yritti, ei juoksua tullut. Kun sitten se viimein onnistui, täytyi pelata todella tarkkaan jotta sai syötöt ja omien pelaajien polttamiset rullaamaan kuin kellopeli jotta ei virheitä päässyt muodostumaan.

Level 1 vastustajan kanssa sai ihan normijuoksujakin välillä tehtyä, mutta yleensä yritykset päättyivät monen pelaajan palamis-katastrofiin jolloin satoi virhepisteitä.

Onneksi level 5:sen vastustaja ei hirveästi eronnut level 1:stä, joukkueen ukot ovat vain hieman nopeampia joka tarkoitti sitä, että juoksun tekeminen ilman Homerunia on lähes mahdotonta ainakin näillä omilla taidoillani.

Kun viimein sain level 1:sen vastustajan hoideltua, muutamat läpäisy-yritykset kaatuivat siihen, että en saanut yksinkertaisesti juoksua tehtyä. Läpäisy muuttuu epätodennäköisemmäksi mitä useampi vuoropari on takana, sillä virheiden tekemisen määrä kasvaa kun ei saa pelata tarkkaan hiotun pelikaavan avulla.

Jälleen aloitin yhden ottelun level 5:sen vastustajaa vastaan ja sain pallon lentämään komeasti laidan yli. Harmillisesti lyönti oli kuitenkin laiton. Erittäin paha takapakki, sillä todella harvassa oli Homerun yritykset tässä viimeisessä ottelussa.

Ihme kuitenkin tapahtui ja sain toisen todella napakan osuman palloon. Pallo lensi komeasti laidan yli ja siinä se tuli, Homerun! Nyt paineet alkoivat kasvaa todenteolla ja täytyisi pitää pää kasassa jotta ei yhtään virhettä pääsisi syntymään.

Homma rullasi todella hyvin, syötöt onnistuivat täydellisesti ja sain poltettua omia pelaajiani ilman virheitä. Kahdeksas syöttövuoro alkoi ja yksi pieni herpaantuminen tapahtui. Syötin hieman huolimattomasti ja vastustajan pirulainen osui palloon. Pallo lensi komeassa kaaressa kohti päätylaitaa.

Olin täysin varma, että homma oli siinä, sillä jos palloa ei saa tarpeeksi nopeasti haltuunsa ja heitettyä eteenpäin, tulee siitä virhepiste. Onneksi kuitenkin ilmeisesti viime hetkellä sain pallon haltuuni ja heitettyä. Virheääntä ei kuulunut.

Hirmuisen paineen vallassa pelasin loppuun asti, sillä en tiennyt jäikö virheääni vain tulematta vai mikä homma oli kyseessä. Viimeinen vuoropari meni mallikkaasti, sain vastustajan ukot poltettua lyöntipaikalle ja peli päättyi.

Jännityksellä odotin, kun pisteet rullasivat ruudulla. Ruudulla komeili kuin komeilikin 100 pistettä, hurraa! Tätä yhtä kömmähdystä ei onneksi laskettu virheeksi, sillä matsi olisi päättynyt tilanteeseen 99 jos olisi käynyt toisin. 

Aivan järkyttävä peli ja typerä idea kaikin puolin. Tästä tulee hieman sellainen olo, että oli vain pakko jatkaa tätä sarjaa ja jokin uusi hieno idea on raavittava kasaan.

Tälläinen todella paljon tuuriin pohjautuva peli pitäisi pelata virheettömästi läpi, ei oikein lämmitä mieltä. Lähes mahdoton tehtävä ilman näitä hienoja TMR:n keksimiä kikkailuja jonka vuoksi ei tälle voinut täräyttää vaikeusasteeksi kuin ysin.

Vaikka olisikin mestari näissä NESin pesäpalloissa, niin luulen, että silti tuo täydellisen pelin suorittaminen olisi kova homma. Onneksi tähän ei tuhrautunut kuin noin 15 tuntia ja ei tarvinnut pelata mitään jäätävän pituista pesäpallokautta, sen vuoksi arvosana on "noinkin" korkea.

Baseball Simulator 1.000

Games Beaten: 412/709

Genre: Sports

Goal: Win Season Mode

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

Pitkästä aikaa pesäpalloa! Otin tälläisen lämmittelypelin ennen todellista koitosta jotta muistuu mieleen, miten sitä pesäpalloa taas pelattiinkaan.

Ihan perinteisestä pesäpallosta ei tällä kertaa ollut kyse, vaan pelaajat ovat varustettuna erilaisilla supersyötöillä sekä lyönneillä. Hieman tuli Nintendo World Cup mieleen näistä överiksi vedetyistä superkyvyistä.

Pelissä on valittavana 5, 30, 60 tai 165 ottelua. Viiden ottelun setti oli ihan riittävä määrä ja han ei olisi mielenkiinto riittänyt täyteen 165 ottelun settiin vaikka tämä hauska peli onkin :D

Kaikenlaista hölynpölyä olisi ollut valittavana pelaajajärjestyksistä pelipaikkoihin, mutta näihin en kajonnut lainkaan. Vakioasetukset olivat oikein hyvät! Joukkueen valitsin ihan puhtaasti sen mukaan, millä on kiinnostavin logo :DJoukkueen valitsin ihan puhtaasti sen mukaan, millä on kiinnostavin logo :D

Superkykyjä löytyy roppakaupalla erilaisia. Isoimpana erona käytettävien superkykyjen lisäksi on se, että syöttäjiltä löytyy useampi erilainen kun taas lyöjällä on vain yhdenlainen superkyky per henkilö. 

Superkykyjä on Nintendo World Cupin -tyyliin rajallinen määrä ja tiuhaan käytettäessä ne loppuvat jo ensimmäisten vuoroparien aikana. Ennen lyöntiä/syöttöä täytyi valita, halusiko käyttää jotakin superkykyä. Lähes poikkeuksetta käytin superkykyjä niin pitkään kuin niitä vain riitti.

Lyöjillä on käytössään lyöntitehoa parantavia sekä myös vastustajaa hämääviä kykyjä. Pelaaja pystyi lyömään pallon niin, että se lensi kauas horisonttiin kun taas toisella pelaajalla saattoi olla kyky, millä pallon sai lyötyä korkealle ilmaan ja alas tullessa se pyöri niin vinhasti, että palloa ei voinut saada kiinni.

Yhden pelaajan superkyky on niin tehokas, että pallo vei kaikki pelaajat mukanaan kentän laitaan jotka sattuivat osumaan tielle. Todella huvittavan näköistä!

Syöttäjillä on pallon nopeuteen ja hämäämiseen liittyviä superkykyjä. Todella vähän tuli näitä syöttäjien superkykyjä käytettyä, sillä riski niissä oli kova. Jos vastustaja sattui osumaan tälläiseen superkyvyllä marinoituun palloon, lensi se todennäköisesti stadionilta ulos. Jos vastustaja käytti itsekin jotain superkykyä,  Homeruninen tekemisen todennäköisyys sen kuin nousi. Parempi oli vain syöttää normaalisti ja nappailla helppoja palloja räpylään.

Vaikka tämä hauska peli onkin, yksi seikka pilasi pelinautintoa melko tehokkaasti. Kun oma joukkue on tauolla ja kaksi tietokonevastustajaa kamppailevat keskenään, täytyi valita halusiko katsoa ottelun vai skipata sen.

Tietokonematsien katsomisessa ei hirveästi pointtia ole joten ehdottomasti skippaus. Ruutuun ilmestyy ikkuna mistä näkee pelin etenemisen ja tämän jälkeen ei enää oikein tapahdu mitään.

Yritin painella kaikkia nappeja ja luulin, että peli tilttasi. Ei tiltannut, jostain syystä jokainen vuoropari käydään todella hitaasti läpi. Eikö pelintekijät osanneet koodata suoraan lopputuloksen näyttävää ikkunaa vai mitä ihmettä?

Näissä "skipatuissa" otteluissa kesti aina 5-10 minuuttia ja useasti joutui odottamaan useamman matsin putkeen turnauksen rakenteen vuoksi. Pahimmillaan taisi olla kolme matsia putkeen tälläistä odottelua eli noin 20-30 minuuttia.

Otin muutamasta skippimatsista huvikseni aikaa ja ajanotin näytti 6-8 minuuttia. Tämä söi aivan älyttömästi pelinautintoa. Itse voittaa oman matsin muutamassa vuoroparissa ja sitten joutuu venailemaan vähintään sen 5-10 minuuttia.

En voisi kuvitellakaan miten hirveää tämä olisi täyden 165 matsin kaudessa :D Huvikseni katsoin yhden vastutajien ottelun, eikä se loppupeleissä ollut edes paljoa hitaampi kuin tälläinen "skipattu" matsi. 

Peli on uskomatonta Homerunien juhlaa ja niitä tulikin jatkuvalla syötöllä. Baseballissa on se hieno puoli, että jos juoksuero vastustajaan on tarpeeksi suuri, loppuu peli siihen. Monet matsit päättyivät jo muutamassa vuoroparissa koska juoksujen tekeminen oli todella helppoa.

Tähän vaikutti suuresti superkyvyt joita pystyi hyödyntämään sen muutaman vuoroparin ajan. Paras tilanne oli sellainen, että ensimmäisen vuoroparin aikana teki yli 10 juoksua ja ottelu päättyi siihen :D

Onnistuin polttamaan vastustajan pelaajat aika hyvällä prosentilla ennen kuin he kerkesivät edes ensimmäiselle pesälle. Paras oli heittää mahdollisimman hitaita heittoja jolloin pallo useasti päätyi syöttäjän lähettyville. Muutamissa tapauksissa vastustaja onnistui tekemään Homerunin tälläisestä hitaasta heitosta, mutta väliäkös tuolla kun itsellä oli alla reilusti enemmän juoksuja.

Pelasin turnausta niin hyvin, että voittoni sinetöitiin jo ennen viimeistä matsia :D Periaatteessa tämä olisi riittänyt läpäisyyn, mutta pelasin kuitenkin koko turnauksen loppuun. Lisää ihanaa tietokoneiden välisten matsien odottelua luvassa, ai että.

Venailut olivat viimein ohi ja pääsin viimeisen matsin pariin, hurraa! Homma oli ohi nopeammin kuin ehti alkaakaan ja vastustaja taipui kolmannessa vuoroparissa tuloksella 13-0. Oikeassa elämässä tälläinen ottelu olisi varmasti nautintoa kalliit finaaliliput ostaneelle yleisölle :D

Harmillisesti tuo tietokoneiden välinen venailu laskee tämän arvosanaa jonkin verran, muuten tämä olisi ollut todella loistava pesispeli. Kaksinpelinä varmaan todella loistavaa hupia, mutta näin yksin pelatessa sai aimo annoksen karvasta kalkkia kitusiinsa.

Onneksi sentään venailun lomassa pystyi tekemään muutakin kuten esimerkiksi ruokaa joten aika ei täysin hukkaan heitettyä ollut :)

Alien 3

Games Beaten: 411/709

Genre: Action

Goal: Rescue Prisoners and Kill Alien Guardians (Mission 8)

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 5/10

Kun Ripley, Newt ja Hicks matkasivat loputonta avaruutta pitkin, olivat he täysin pimennossa siitä, mitä kohtalo tuo tullessaan. Hyperunessa oleva Ripley kantaa tietämättään mahassaan alien kuningattaren alkiota. 

Sulaco -nimisellä alusella syttyy tulipalo jonka seurauksena se laukaisee pakoaluksen avaruuteen. Alus pakko laskeutuu Fiorina 161 -nimiselle vankiplaneetalle ja ainoastaan Ripley selviytyy elävänä tästä hurjasta törmäyksestä.

Fiorina 161:lla asuu kaikista pahamaineisempia vankeja kuten murhaajia ja raiskaajia...

Lääkäri nimeltä Cleamens onnistuu pelastamaan huonokuntoisen Ripleyn. Ripley epäilee, että alienit ovat seuranneet häntä Fiorina 161:lle ja hänen pahimmat pelkonsa käyvät toteen.

Ripley tietää, että "Yhtiö", joka on rahoittanut suurimman osan hänen avaruustutkimuksistaan, katsoo alienien olevan tärkeä laji ja niitä ei tulisi vahingoittaa. Yhtiö on sijoittanut miljoonia dollareita "alienien haku projektiin" joka toisi nämä hirvittävät tappokoneet maan päälle joiden avulla hallittaisiin koko maailmaa.

Ripley on tietoinen tästä ilkikurisesta suunnitelmasta ja se on pysäytettävä. Alienien määrä kasvaa jatkuvasti Fiorina 161:sellä ja ennen pitkää ne löytävät tiensä pois planeetalta aina maapallolle asti.

Ripleyllä on tärkeä tehtävä - hänen täytyy pelastaa alienien nappaamat vangit ja tuhota itse alienit.

Empä ole hetkeen moista puuta heinää kirjoittanut juoni -osioon. Eihän tuo mukaillut elokuvaa juuri lainkaan. 

Elokuvassahan on vain yksi alien jota sitten yritetään saada pois päiviltä. Tässä pelissä alieneita on kymmeniä joka vesittää juonelliset kuviot täysin. Elokuvassa planeetta on myös täysin aseeton ja tässä pelissä räiskitään menemään niin että tuntuu. Loistavaa.

Ripley ei myöskään houkutellut alieneja mukanaan, vaan yksi facehugger oli onnistunut matkustamaan pakoaluksen mukana planeetalle ja onnistuu istuttamaan alienin yhden vangin koiraan.

Ehkäpä olisi ollut parempi tehdä vain pelkkä Alien -niminen peli ilman mitään kummempaa elokuvaviittausta. Ymmärrän kyllä sen, että elokuva oli ajankohtainen peliaihio, mutta empä äkkiseltään keksi miten tätä olisi voinut parantaa niin, että se mukailee elokuvan tapahtumia. Yhden saman alienin jahtaaminen ilman sen kummempaa aseistusta NES -pelissä olisi ollut ehkä hieman tylsähköä.

Eipä homma muutenkaan mennyt ihan putkeen Probe Softwarella juonen lisäksi sillä kyseessä on tylsähkö sokkeloinen kahdeksan kentän pituinen räiskintä.

Peli tarjoilee kolmea eri vaikeusastetta; Easy, Normal ja Hard. Normal vaikeusaste on vakiona joten sillä mentiin. Asetuksista sai myös muokattua lisäreiden määrää ja nostinkin ne kolmesta yhdeksään kappaleeseen. Pelissä ei ole mitään continue mahdollisuutta, joten tämä oli todella mainio juttu!

Jokainen pelin kenttä kulki samalla kaavalla - täytyi löytää alienien kaappaamat vangit ja pelastaa heidät. Tämän jälkeen kentän lopussa oleva jykevä teräsovi aukeaa ja kentän voi suorittaa loppuun.

Pelastettavien vankien määrä vaihtelee kentästä toiseen, mutta onneksi määrä pysyy mukavan maltillisena. Kentissä on todella tiukka aikaraja ja vaikka ne suorittaisi parasta mahdollista reittiä hyödyntäen pitäen virheiden määrän minimissä, ei aikaa kovinkaan paljoa jää ylimääräiseksi.

En tiedä onko aikaraja sidoksissa vaikeusasteeseen, tätä ei tullut testattua. Jos näin on, Hard -vaikeusaste on sitten ihan överihankala kun se Normalillakin teki jo tiukkaa :D

Aika ja vankien lukumäärä on laitettu samaan hudissa olevaan boksiin ja ne vuorottelivat, kumpi ruudulla näkyi. Ei tämä nyt mitään erityisiä tilanteita luonut, ainoastaan hieman hämmennystä, sillä olisihan hudissa ollut reilusti tilaa laittaa molemmat näkymään samanaikaisesti.

Kentät ovat todella sokkeloisia sekamelskoja ja heti ensimmäisen kentän aikana päätin ottaa jälleen tutun ja turvallisen vihkon esiin! Ilman karttojen piirtämistä olisi ollut todella tuskallista muistella missä mikäkin vanki sijaitsee tai miten reitit menevät. Kenttiin on jemmattu pattereita joiden avulla tutkan saa toimimaan ja näin ollen paikannettua vankeja, mutta totesin sen heti alkuunsa turhaksi kapistukeksi. Tutka alkaa piipailemaan jos vanki on lähistöllä, mutta eipä vangin pelastaminen sen helpommaksi tule koska reitit vankien luokse eivät ole suoraviivaisia. 

Mitään sen kummempaa logiikkaa kentissä ei ollut. Jos aika loppui, joutui kentän alkuun, mutta niin kävi myös energioiden loputtua. Energiaa kului alieneihin osumisen lisäksi jos putosi liian korkealta. Kenttien varrelta löytyi ammuksia ja energiapakkauksia jotka myös merkitsin karttaan menoa helpottamaan.

Onneksi putoamisesta ei menettänyt kuin pienen siivun energiaa ja hyödynsinkin tätä kikkaa monesti kun en jaksanut odotella hissejä jotka veivät alemmille tasoille. Hieman huvitusta aiheutti kentistä löytyvät viistoon menevät "palleropalkit", sillä kun niihin osui, tippui Ripley käytävää pitkin alas kuin kumipallo konsanaan. Homman vielä kruunasi kunnon pannutus lattiaa vasten :D

Jälleen yksi ihana peli missä on A ja B -napit väärinpäin. Joka kerta saman totuttelun joutuu käymään läpi jotta ei turhia ampumisia/hyppyjä tulisi tehtyä. Myös jostain syystä Ripley juoksee liian lähellä ruudun oikeaa laitaa. Tämä aiheutti ärsyttävän "nytkytys" -efektin kun ei voinut jatkuvasti juosta eteenpäin. Jos vain päättömästi juoksi eteenpäin osui 100% varmuudella johonkin vastaan tulevaan alieniin. Ei mitenkään olisi reaktioaika riittänyt alienin tappamiseen juoksun aikana.

Ripleyllä on käytössään muutama erilainen ase alienien niputtamista varten. Löytyi konekivääriä, raketinheitintä, liekkaria ja kranaatteja. Aseita en jaksanut alkaa vaihtelemaan eri tilanteiden mukaan käytin ensin vakioaseena olevan konekiväärin panokset loppuun jonka jälkeen siirryin raketinheittimeen. Kaikissa kentissä riitti näiden kahden aseen käyttäminen.

Kranaatteja en testannut kuin kerran ja totesin ne ihan hyödyttömiksi. Ilmeisesti niillä olisi saanut ilmastointikanavien pystyosissa olevat alienit tapettua jotta kulkeminen helpottuisi, mutta itse menin vain tylysti damageboostin avulla ohi.

Panosten määrästä ei tarvinnut hirveästi välittää, sillä kentän suorittamisen jälkeen sai panoksia takaisin ja niitä löytyi näppärästi vankien pelastusreiteiltä. Keräsin vain ne mitkä vastaan tulivat.

Kun vangit on pelastettu, täytyi löytää ulos kentästä. Jokaisen kentän lopussa odotti ilmastointikanavasokkelo, mutta jotenkin jollain kumman intuitiolla onnistuin löytämään reitit ulos ilman sen suurempia ympäri pyörimisiä. 

Uudelleen kenttää pelatessa ei ollut enää mitään muistikuvaa näistä sokkeloista kun en niitä jaksanut karttaan piirtää hyvän intuition vuoksi, mutta hyvin ne uudemmallakin yrityksellä menivät hyvällä prosentilla oikein.

Pomojakin tähän peliin on muutama kappale laitettu ja ne tulivat aina kahden kentän välein. Pomot eivät olleet kuin hieman isompia alieneja jotka sylkivät enemmän happoa kohti Ripleytä. 

Hoksasin, että liekkarilla sai nämä pomoalienit nopeasti tuhottua. Näiden suunnitteluun ei kyllä kovin montaa minuuttia oltu käytetty, sillä alien kävelee samaa kaavaa ympäri huonetta ja periaatteessa voi seisoa samassa kohdassa odottamassa kun alien tulee kohdille ja antaa liekkarin laulaa.

Taisteluissa on myöskin aikaraja, mutta se ei osoittautunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Ehdottomasti pelin helpoin osio.

Karttojen piirtämisen avulla sain itseni seitsemänteen kenttään kunnes viimein elämät loppuivat. Alusta aloittaminen ei hajottanut ollenkaan kun karttojeni avulla pääsin todella nopeasti takaisin samaan pisteeseen.

Jotenkin tuntui, että kentät 6-8 olivat todella yksinkertaisia verrattuna aikaisempiin. Huomattavasti suoraviivaisempaa kulkemista ja näissä vangit olivat lähekkäin toisiaan.

Viimeinen eli kahdeksas kenttä ei tuottanut ongelmia kuin aikarajan suhteen. Todella tarkasti piti miettiä vankien pelastamisjärjestys jotta kerkesi kentän loppuun. Muutaman yrityksen se vaati jotta kaikki napsahti kohdilleen.

Viimeisen kentän jälkeen tulee vielä viimeinen taistelu. Nyt vastassa ei ole yksi vaan kaksi hieman isompaa "Guardian" alienia! Mielikuvitusta on todella käytetty. Ensimmäistä kertaa taistelujen aikana minulta loppui liekkarista polttoaine ja jouduin lopputaistelun hoitamaan raketinheittimellä.

Raketinheitin on hieman tehottomampi, mutta panoksia löytyi reilusti joten antoi paukkua vaan. Yleensä näissä taisteluhuoneissa on ylimääräisiä panoksia tarjolla, mutta ei tietenkään tässä viimeisessä missä olisi niitä eritoten tarvinnut.

Molemmat alienit helposti pois päiviltä ja peli oli siinä.

Aivan turha tekele on tämä peli. Hyvänä puolena tästä voi sanoa musiikit, sillä ne ovat pääosin hyvää kuunneltavaa! Graafisestikin ihan ok, tasojen välissä olevat alienit näyttävät hienoilta.

Luulen, että kovinkaan moni muksu ei tätä jaksanut ensimmäistä kenttää pidemmälle pelata typerän tiukan aikarajan ja sokkeloisten kenttien vuoksi.

Jos haluaa pelata jotain kunnollista alienien tuhoamista, kannattaa iskeä Contra tulille.