The Bard's Tale

Games Beaten: 344/709

Genre: RPG

Goal: Defeat Sorcerer Mangar

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 7/10

On olemassa kylä nimeltä Skara Brae. Tämä pieni kylä on päässyt täyteen kukoistukseensa monien vuosien rauhallisen elämistyylin vuoksi. Tämän huomaa kyläläisistä kun heidän eläväiset äänet kantautuvat ympäri katuja.

Kerran Skara Braeen saapui mahtava velho, Mangar joka muutti kaiken voimakkaalla loitsullaan kylmäksi ja talviseksi. Rauhallinen kylä muuttui hetkessä vihollisten piirittämäksi pelkoja aiheuttavaksi alueeksi.

Moni asukkaista sai surmansa ja ne ketkä selvisivät, jättivät jäisen kylän taakseen. Kuitenkin muutama rohkea kyläläinen jäi Skara Braeen ja he olivat valmiita taistelemaan Mangarin mahtia vastaan.

Kylän vanhin sanoi rohkeille, että "legendaarinen, hyveellinen velho Kylearan yritti taistella Mangaria vastaan, mutta epäonnistumisen myötä hänet vanhgittiin torniin kylän luoteisosaan.

Kylearanin halussa on avain torniin, missä Mangar pitää tukikohtaansa. Jos saisimme avaimen haltuun, pystyisimme livahtamaan torniin Mangarin huomaamatta, ehkä täten saamme kylän takaisin itsellemme."

Rohkeat innostuivat tästä ja kokosivat joukon kasaan joka lähtivät suorittamaan tätä haastavaa tehtävää.

Tämän RPG seikkailun kohdalla ennakkotietoni olivat todella vähäiset. Sen verran tiesin, että jälleen kerran kyseessä on hahmon silmistä kuvattu "3D" pläjäys. Tämä kieltämättä loi hieman ahdistusta.

Kyseessä ei ollutkaan mikään äärettömän monimutkainen ja jäätävän kokoinen eepos. Luvassa oli simppeleitä ratkaisuja ja pienen alueen tutkimista. Juuri täydellistä meikälle!

Peli sijoittuu vain yhdelle alueelle - Skara Braeen. Ohjekirjan kartta näytti aluksi hieman pahalta ja luulin, että alue olisi paljon isompi. 

Kun RPG -peleissä on tottunut siihen, että vaellellaan ympäri maita ja mantuja etsien uusia kyliä joista saa sitten parempia varusteita ynnä muita, tässä ei moista ollut. Kaikki tarpeellinen löytyi Skara Braesta.

Pelistä tuli hieman mieleen jo aikaisemmin pelaamani Pool of Radiance lähinnä tämän yksinkertaisuuden vuoksi. Tuon lisäksi löytyi paljon samantyylisiä vihollisia ja DnD -sarjasta tuttu Armor Class -järjestelmä.

Onneksi pelillä ei ollut enempää yhteistä tuon Pool of Radiance -kikkareen kanssa.

Pelin idea on ihanan yksinkertainen; vaellellaan ympäri Skara Braea ja etsitään mihin pääsee seuraavaksi. Tavernoista kuulee huhuja joiden avulla reittiä pystyy selvittämään. Kun oikea mesta on paikannettu ja selvitetty, saa sieltä jonkin esineen millä pääsee seuraavaan mestaan. Täydellistä.

Vaikka peli onkin kuvattu hahmon silmistä, oikealla oleva kartta pitää homman ruodussaan. Todella hyvä, että nämä asiat on mahdutettu samalle ruudulle, sillä Pool of Radiancessa oli todella tylsä tuijotella pelkkää sokkeloista karttaa pelin grafiikoiden sijaan.

Tämän yhdistelmän vuoksi eksyminen ei ollut kovinkaan helppoa - ainakaan pää-alueella.

Skara Braessa pystyi kulkemaan "väärille" alueille jonne ei vielä pelin aikaisessa vaiheessa ole mitään asiaa. Tämän kyllä huomasi melko nopeasti kun vastassa oli esimerkiksi ritari, kuka teki jäätävät määrät vahinkoa :D

Homma alkoi tuttuun tapaan kunnon hahmoruletilla. Jälleen kerran tämä tuli tsekattua netistä. Pelistä mitään tietäneenä en uskaltanut ihan suin päin syöksyä suden suuhun. Suhteellisen pitkään sai rullailla jotta hahmot saivat tarpeeksi hyvät statsit.

Hahmoluokat valitsin myös Youtube -videon mukaan, jos matkalla olisi tullut jotain pahoja ongelmia, olisi ollut näppärä tarkistaa asioita kun oli samat hahmoluokat.

Hahmoluokiksi valikoitui kaksi Warrioria, Hunter, Bard, Sorcerer ja Wizard. Bardista ei ollut minkäänlaista hajua ja pienen googlettelun jälkeen selvisi sen olevan jokin runoja ja lauluja luritteleva hahmo...mahtavaa?

Bardilla pystyi esimerkiksi taistelun aikana laulaa jotain laulua joka sitten nosti muiden taistelijoiden lyöntien tehokkuutta. Laulujen avulla pystyi karkottamaan suurimman osan vihollisista kun tutki luolastoja/linnakkeita.

Aluksi en osannut tehdä Bardilla yhtään mitään. Ensimmäisessä taistelussa testasin laulua jonka jälkeen hahmo menetti äänensä. Meni todella pitkä tovi kun tajusin, että äänen saa palautettua kun käy kaupasta ostamassa root beeriä.

Tämän jälkeen hahmon tärkeys kulminoitui, sillä hahmojen tehokkuuden parantamisen lisäksi sillä pystyi teleporttaamaan luolastoista/linnakkeista suoraan Skara Braen turvalliselle kadulle.

Pelin alussa sijaitsevalta kadulta löytyi kaikki tarpeellinen kuten ase/tavarakauppa, parannus mesta, hahmojen kehitys-alue ja tallennuspaikka. Kaupasta löytyi ihan pätevät varusteet, mutta jos halusi parempaa lyöntitehoa tai suojaa, täytyi parempia varusteita löytää luolastoista ja linnakkeista.

Tämä oli hieman jännä ratkaisu, sillä viholliset pudottivat näitä parempia varusteita ihan tuurilla. Välillä saattoi löytyä jokin todella kova ase millä sai tehtyä paljon tuhoa. Löytyneet aseet täytyi käydä asekaupassa tarkistuttamassa ennen kuin niitä pystyi käyttämään. Mielestäni parempi ratkaisu olisi ollut, että kaupan inventaario kasvaa mitä pidemmälle pelissä etenee.

Parannus mestassa hoidettiin taisteluissa tulleet haaverit. Tämä oli nopea tapa saada kaikkien hahmojen energiat kerralla täyteen. Tämä oli myös ainut paikka saada kuollut hahmo takaisin elävien kirjoihin jos oli sattunut käymään hieman hassummin jonkin taistelun lomassa.

Pelissä leveleitä ei saanut suoraan, vaan ne täytyi käydä anomassa joiltain korkeimmilta herroilta. Jos expaa oli kertynyt tarpeellinen määrä, sai uuden levelin. Tästä sai myös ostettua taikureille uusia taikoja jos siihen oli varaa ja tarpeeksi leveliä.

Hahmojen kehittäminen oli tässä pelissä melko leppoisaa touhua. Uuden luolaston/linnakkeen alussa kannatti hieman pyöriä ja tappaa uusia hankalampia vihollisia saaden niiltä reilusti expaa. 

Pelissä pystyi myös menemään vanhoihin jo tutkittuihin luolastoihin/linnakeisiin uudelleen ja ne olivat siinä tilassa, että aivan kun niissä ei olisi koskaan aikaisemmin käyty. Luulen, että tämä oli tehty sitä varten jos jonkin tärkeän tavaran erehtyi heittämään pois tai myymään, niin pääsi sen vielä hakemaan uudelleen takaisin.

Kun kerta nämä mestat olivat aina sisään astuttaessa koskemattomia, olivat niiden pomotkin omalla paikallaan. Tämä mahdollisti niiden uudelleen tappamisen ja näin ollen saaden jäätävän kasan expaa. Kun itse oli paljon kovemmalla levelillä kuin aikaisemmin paikassa vieraillessaan, selvitti mestan todella nopeasti läpi.

Olisin toivonut, että Skara Braen alueella ei enää olisi tullut taisteluita kun oli päässyt tietylle levelille. Välillä taisteluita tuli todella sakeaa tahtia ja vastassa oli vihollisia jotka eivät edes voineet osua hahmoihin. Välillä näistä taisteluista ei edes päässyt juoksemaan karkuun vaan joutui nöyryyttämään vihollisia. Totaalista ajanhukkaa.

Pelissä oli hieman hassu mekaniikka, sillä vain kolmella ensimmäisellä hahmolla pystyi fyysisesti hyökkäämään vihollisiin. Tämä tarkoitti sitä, että Warriorit ja muut kovat lyöjät kannatti ehdottomasti laittaa jonon kärkeen. Loppupäässä olevat taikurit hoitivat sitten vihollisia taikojen avulla pois päiviltä.

Tässä oli myös sekin puoli, että viholliset iskivät vain kolmeen ensimmäiseen, elleivät ne tehneet iskua, mikä vaikutti koko partyyn. Jos jokin kolmesta ylimmästä hahmosta sattui kuolemaan, siirtyi se jonon hännille ja seuraavana vuorossa oleva aikaisemmin lyömätön hahmo sai hyökkäyskomennon käyttöönsä.

Tämä oli erittäin toimiva mielestäni, taikurit säilyivät paljon suuremmalla todennäköisyydellä hengissä.

Luolastoissa ja linnakkeissa oli hyviä sekä huonoja puolia. Hyvinä puolina ne olivat yleensä todella lyhkäisiä, vain kaksi tai kolme kerrosta. Huonona puolena niistä löytyi ihania vanhoille RPG -peleille tyypillisiä kryptisiä ratkaisuja.

Löytyi salaovia, teleportteja joista ei välttämättä edes tajunnut että käytti moista ja reittejä joista ei päässyt kulkemaan kuin yhteen suuntaan. Myös vihollisten vaikeusaste heitteli todella paljon. Välillä tuntui, että jonkin luolastoon oli vahingossa koodattu liian hankala vihollinen.

Luolastojen/linnakeiden pohjapiirustukset tuli katsottua netistä, sillä yllä mainitsemani seikat oli vähän too much. Myös yksi syy nettikarttoihin oli, että näissä paikoissa on myös huoneita, joita ei voi oikealla olevan pikkukartan avulla katsoa, sillä näkyvyys on täysin blokattu. Pelin ihan lopussa on vielä yksi huone jota on lähes mahdoton selvittää ilman karttaa, siitä lisää hieman myöhemmin.

Karttojen avulla luolastojen/linnakeiden tutkimisesta tuli ihan hauskaa hommaa vaikka välillä nämä överi vaikeat viholliset saivatkin tunnelmaa latistettua. Onneksi Bardin avulla pääsi nopeasti pois jos tilanne kävi liian tukalaksi :)

Luonnollisesti näiden mestojen lopussa odotti pomo jolta sai sitten haltuunsa seuraavaan alueeseen tarvittavan tavaran. Pääsin nämä pomot ensi yrittämällä läpi viimeistä lukuun ottamatta. En tiedä kävikö jäätävä tuuri vai olinko kehittänyt hahmoja juuri sopivasti, mutta kerrankin näin! :)

Viimeinen linnake oli hieman pahempi kuin aikaisemmat. Siinä oli huimat viisi kerrosta ja paljon sokkeloisia käytäviä. Myös vastaan tulevat viholliset olivat paljon hankalampia kuin missään muussa aikaisemmassa paikassa vastaan tulleet möröt. Täällä kannatti ehdottomasti luottaan Bardin laulutaitoihin ja näin ollen vähentää spawnaavien vihollisten määrää.

Tässä linnakkeessa oli myös yksi pelin älyttömimmistä ratkaisuista; käänteishuone. Kun tähän huoneeseen astuu sisään ja on edennyt pienen tovin, ruudulle tulee teksti missä sanotaan että "seinät muuttuvat oviksi ja ovet seiniksi". Näin todellakin tapahtuu ja navigointi tässä huoneessa muuttuu erittäin hankalaksi.

Kun kerta reunaseiniinkin ilmestyy ovet, pystyy ruudun ylälaidasta looppaamaan ruudun alalaitaan. Ongelmana tässä on se, että tätä vaihdosta ei näe millään tavalla. Oman kartan piirtämisestä tulee älytön projekti ja minulla oli todella vaikea pysyä kärryillä vaikka valmista karttaa seurasikin. Onneksi hieman tuurinkin säestyksellä löysin todella nopean reitin loppuun ja onnistuin muistamaan sen.

Ennen viimeistä pomoa kohdataan vielä yksi erikoisvihollinen - Demon Lord. Taistelu ei ollut onneksi älyttömän paha kunhan vain muisti jatkuvasti täyttää Wizardilla porukan energioita. Demon Lordin jälkeen kohdattiin sitten pelin viimeinen vastus, Mangar. Mangarilla oli huimat 3154 HP:ta, reilusti enemmän kuin millään muulla pelin vihollisella. Vertailun vuoksi, aikaisemmalla Demon Lordilla on vain 850 HP:ta :D

Mangar lyö kovaa ja sillä on inhottavia taikoja jotka saavat pelihahmot hämmennyksiin. Ei tässä mitään, mutta hieman pelinautintoa söi se, että Mangarille oli laitettu Restoration loitsu. En ole ihan varma saiko Mangar tämän loitsun avulla kaikki energiat täyteen vai osan, mutta joka tapauksessa ihan tarpeeksi, että taistelusta tuli todella ärsyttävä.

Hahmoni löivät hieman päälle 100 damagea ja muutaman kierroksen jälkeen Mangar paransi itsensä. Ensimmäisellä läpäisy yrityksellä Wizardilta loppui MP ja en saanut enää hahmojen energioita täytettyä. Mangar oli vittumaisella päällä ja käytti mahdollisimman ärsyttävissä kohdissa Restorationia. Tässä taistelussa ei auttanut edes Bardin loitsujenestolaulu, totta kai Mangar on immuuni tälle.

Ennen toista yritystä kehitin hieman hahmojani ja hankin molemmille taikureille parhaimman tason loitsut. Ne maksoivat mansikoita, mutta sitkeällä yrittämisellä sain haalittua rahat kasaan.

Toinen yritys alkoi yhtä kurjasti kuin ensimmäinenkin ja Mangar täytti energioitaan, jopa kaksi kertaa putkeen :D Viimein kävi tuuri ja Mangar teki ainoastaan hyökkäyksiä. Wizardin MP:t alkoivat taas olla melko lopussa ja pelkäsin, että jos Mangar nyt täyttää energiansa, peli on menetetty.

Hän ei onneksi tehnyt sitä ja nimikkohahmoni hoiti viimeisen kuolettavan iskun perille!

Vaikka tässä olikin näitä vanhojen RPG -pelien vitsauksia, nautin tästä! Ei mitään jäätäviä kikkailuja, muutamia erilaisia aseita ja kaupasta ostettavia tuotteita sekä todella yksinkertainen kartta. Tälläisestä minä pidän.

Tämä oli graafisestikin miellyttävää katseltavaa niin kartan kuin taisteluidenkin osalta.

Mad Max

Games Beaten: 343/709

Genre: Action

Goal: Defeat the Ultimate Warrior (Stage 3)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Jotta ymmärtäisit, sinun täytyy palata aikaan jolloin maailma toimi polttoaineella. Kauan sitten unohdetuista syistä kaksi mahtavaa heimoa ajautui sotaan, mutta ilman polttoainetta he eivät olleet mitään.

Jengit ottivat haltuun valtateitä jotta saisivat palkinnoksi säiliöllisen polttoainetta.

Tässä rappeutumisen myrskyssä tavalliset miehet lytättiin...kuten Max - mies joka vaelsi autiomaassa. Autiomaassa, tuhoutuneessa paikassa jossa hän oppi mitä tarvitaan jotta pystyy selviytymään. 

Tämänkin kyseisen pelin kohdalla oli tuttu tarina, eli joskus testasin muutaman minuutin verran ajellen ympäriinsä - autosta loppui bensa ja peli alkoi alusta. Yritin uudelleen, sama homma toistui ja jätin asian sikseen.

Nyt kun tämän läpäiseminen oli "pakollista", pääsin pelin sielunmaisemaan paremmin sisälle. Pelissä liikutaan post-apokalyptisissa maisemissa lähinnä auton avulla.

Pituudella peliä ei ole siunattu sillä tässä on vain kolme kenttää jotka on jaettu kahteen eri osuuteen; tie ja areena. Tie -osuus suoritetaan aina ensimmäisenä ja kun sen on tehnyt, pääsee areenalle taistelemaan voitosta. Jos homman hoitaa voitokkaasti, etenee seuraavaan kenttään.

Vaikka kenttien määrä on vähäinen, tässä on pieni juju! . Jos mieli päästä kentät läpi, täytyi piirtää karttoja. Toki hyvällä muistilla ja toistojen määrälläkin pystyi saamaan reitin haltuun, mutta tämä ei olisi ollut se tehokkain tapa.

Tie -osuudet olivat todella samannäköisiä ja ne sisälsivät useita umpikujia. Kerrankin teki mieli lähteä tähän kartan piirtelyyn mukaan ja se kannatti, hommahan oli yllättävän hauskaa! Mikään näistä tie -osuuksien kartoista ei ollut järin suuri, joten oman reitin piirtäminen oli melko helppoa.

Pelintekijät olivat hieman armollisia ja olivat laittaneet ensimmäisen tie -osion kartan ohjekirjaan. Siihen oli merkitty kaikki tärkeät paikat jotta pelaaja tiesi, mitä myöhemmissä kentissä pitäisi etsiä.

Pelissä saa reilusti salasanoja jopa tie -osuuden jälkeen jolloin pystyi jatkamaan suoraan areenasta. Erittäin oivallinen ratkaisu!

Tie -osuuksissa reitin suunnittelu oli äärimmäisen tärkeää. Peli sisälsi polttoainemittarin ja auton tankki tyhjeni nopeaa tahtia. Polttoainetta sai ostettua lisää tienvarsilta löytyvistä kaupoista joita oli muutama sijoiteltu per kenttä. Polttoainekanistereita löytyi myös lojumasta varastorakennuksista.

Nämä varastorakennukset eivät suinkaan olleet ihan näkyvillä vaan ne täytyi itse paikantaa. Ne saattoivat sijaita esimerkiksi jonkin kalliosolan uumenissa tai kauempana päätiestä.

Kaupassa myyjänä toimiva turjake vaati luonnollisesti valuuttaa jos häneltä mieli jotain saada. Tässä valuuttana toimi ruokasäilykkeet ja vesipullot. Rahalla ei tee enää mitään tässä ankeassa miljöössä.

Ruokasäilykkeitä ja vesipulloja oli ripoteltuna näihin varastorakennuksiin. Rakennuksista löytyi myös ammuksia ja polttoainetta.

Ammukset olivat erittäin turhia ja niitä ei kannattanut juurikaan keräillä. Varastorakennuksissa ei liikuttu autolla vaan jalan ja ne kuhisivat alamaailman väkeä.

Näissä lymyileviä konnia kannatti mielummin väistellä kuin ampua koska heihin törmäämisestä menettänyt juurikaan energiaa.

Koska peli on muutenkin sokkeloinen, niin tietysti nämä varastorakennuksetkin ovat. Monesti täytyi keräillä avaimia jotka kävivät lukittuihin oviin. Rakennuksissa oli myös täysin tyhjiä huoneita lukitun oven takana joten kannatti pistää muistiin varastorakennusten pohjapiirustukset.

Polttoaineen lisäksi kauppias tarjosi muitakin palveluita esimerkiksi auton korjauttamista. Tienvarret olivat täynnä konnien torneja joista heiteltiin dynamiitteja kohti Maxin autoa. Nämä torneista räjähteitä heittelevät ukkelit olivat kunnon sniputtajia ja tämän lisäksi dynamiitit lensivät todella pitkälle :D

Myös teillä kulki vihollisten autoja jotka tönivät ja heittelivät dynamiitteja. Auton korjauttaminen tuli enemmän kuin tarpeeseen! Onneksi homma toimi myös toisinpäin ja Max osasi itsekin paiskata vihollisia dynamiitilla. Alussa vihollisten autot tuhoutuivat yhdestä pötköstä kun taas kolmannessa kentässä tarvittiin jo kolme pötköä.

Dynamiitti ei ollut suinkaan loputonta joten autojen tuhoaminen kannatti unohtaa. Tornejakin pystyi halutessaan tuhoamaan, mutta niidenkin kohdalla ohi ajaminen oli parempi vaihtoehto. Dynamiittia tarvitsi tiellä olevien esteiden tuhoamiseen ja ei auttanut kuin painaa resettiä jos oli dynamiitin mennyt tuhlaamaan autoihin ja torneihin.

Tämä tie -osuus oli siinä mielessä aika brutaali, että aina joutui alkuun pienimmästäkin virheestä. Joko bensa loppui, hajotti auton tai varastorakennuksissa käveli rotkoon.

Kuinka tälläisen tie -osuuden pääsee sitten läpi? Ideana on ostaa kauppiaalta lippu areenalle. Lippu maksoi seitsemän ruokasäilykettä/vesipulloa ja oli ehdottomasti listan kallein tuote.

Tämän takia reitin suunnittelu oli todella tärkeää. Täytyi käyttää mahdollisimman vähän valuuttaa polttoaineeseen tai auton korjaamiseen jotta lipun sai ostettua. Reitti piti suunnitella niin, että kulki varastorakennukset aina loogisessa järjestyksessä.

Kun lippu oli hallussa, täytyi vielä löytää reitti areenan sisäänkäynnille. Se oli piilotettu hieman näkyvämmälle paikalle kuin varastorakennukset.

Areena erosi ensimmäisestä osuudesta reilusti sillä näissä taisteltiin voitosta. Tavoitteena oli tuhota erilaisia keinoja käyttäen muut kilpailijat. Vaihtoehtoina oli kuiluun pudottaminen tai seinää vasten murskaaminen. Ensimmäisessä areenassa vastustajien määrä on 30 kappaletta ja viimeisessä hurjat 50 kappaletta.

Taisteluareenan lattiasta löytyi luukkuja jotka avautuivat tietyn väliajoin. Onneksi tietokoneen tekoäly ei ollut kovinkaan fiksu ja monet vastustajat putosivat näihin monttuihin. Myös töniminen reunan yli osoittautui hyväksi tavaksi hävittää muut kilpailijat.

Kun muut autot on tuhottu, ei homma suinkaan siihen lopu vaan on löydettävä reitti maaliin. Tässäkään osuudessa ei polttoainetankista pääse eroon, mutta onneksi se on sentään ääriään myöten täynnä. Periaatteessa polttoaine toimii aikarajana kuinka kauan on aikaa saada muut kilpailijat hävitettyä.

Onneksi tässä ei ole ihan niin julma meno kuin tie -osuuksissa, sillä yrityksiä on kolme kappaletta! Mikä parasta, kuoleman jälkeen sai jatkaa samasta pisteestä mihin oli jäänyt.

Kun olin oppinut pelin pää-idean ja saanut kartat piirrettyä, rupesi homma sujumaan. Toisen kentän kartan piirtäminen oli simppeli homma ja muutaman yrityksen jälkeen olinkin jo areenalla. Kaksi ensimmäistä areenaa oli melko helppoja ja vaikka ajelikin melko päättömästi, maali löytyi ensimmäisellä yrityksellä!

Kolmannen kentän kanssa olikin sitten hieman eri juttu. Tässäkin kartan piirtäminen onnistui kivasti, mutta sniputtavat vartiotornit aiheuttivat päänvaivaa energian hallinnan suhteen. Tämä kolmas kenttä poikkeaa aikaisemmasta siinä mielessä, että areena -osuuden jälkeen joutuu pomotaisteluun.

Tätä pomoa varten on varastorakennuksiin jemmattu uusi ase; jalkajousi. Näitä jalkajousia täytyi käydä keräilemässä muiden perustarvikkeiden lisäksi.

Viimeinen areena oli aluksi todella paha, sillä 50 auton tuhoaminen ei onnistunut ihan käden käänteessä. Keksin kuitenkin loistavan taktiikan joka nopeutti prosessia. Kun avautuvan luukun ympäri ajeli, viholliset putoilivat isolla prosentilla luukusta sisään :)

Viimeisenä erona muihin areenoihin tässä viimeisessä viimeinen auto olikin täysin erilainen kuin muut. Se oli ikään kuin pieni välipomo ennen viimeistä koitosta. Ainut tapa tämän auton tuhoamiseen oli pudottaa se kuiluun. Luukut lakkasivat toimimasta tämän auton astuessa ruudulle. Kerran kävi niin hyvä tuuri, että luukku oli vielä aktiivinen kun viimeinen auto ilmestyi ruudun reunasta ja se ajoi suoraan monttuun :D

Aluksi viimeisen auton kanssa sai taistella kun sen työntäminen alas ei ollut ihan niin helppoa kuin muiden, mutta monien yritysten tuloksena oppi sen metkut.

Viimeisen areenan maalin löytäminen oli ihan järkyttävä homma. Selvisi sellainenkin asia, että maali ei aktivoidu ennen kuin on tuhonnut kaikki autot. Ajelin monesti maalin ohi tietämättä, että olin jo löytänyt sen. Jouduin ihan kartankin piirtämään koska kaikki näytti niin samalle, mutta sitkeys palkittiin!

Luukut alkavat jälleen toimia kun viimeisen auton on tuhonnut. Tämän olisi voinut jättää välistä, maalin etsiminen olisi ollut hieman kivuttomampaa kun ei olisi tarvinnut enää avautuvia luukkuja varoa.

Sitten kohdataankin viimeinen vastus Ultimate Warrior eli ainakin ulkonäkönsä puolesta Mad Max 2:sta tuttu Lord Humungus. Taistelu kesti noin 20 sekuntia ja Max oli kanveesissa. Ei oikein kerinnyt tajuamaan mitä tapahtui :D

Ei hätää, koodi sisään ja jatkamaan hommaa areenasta...tai sitten ei. Peliin on päässyt todella inhottava koodausvirhe ja aikaisemmin kerätyt jalkajouset eivät säily jos käyttää koodia päästäkseen viimeiseen areenaan.

Koodia käyttäessä jalkajousessa on kourallinen nuolia eli 48 kappaletta, mutta Humungus vaatii 56 osumaa kuollakseen, ei helvetti! Tämä homma rasautti hieman kun joutui molemmat osuudet pelaaman putkeen joihin kului minimissään 15min ja sitten huonon yrityksen saattelemana kuoli noin 20 sekunnissa Humunguksen nuoliin.

Olin luonut hienon ja lyhyen reitin areenalle joka sisälsi ainoastaan lipun ostamisen kaupasta ja ehkä yhden korjauspaketin jos auto oli mennyt mutkalle. Tämän reitin varrella oli kaksi jalkajousta eli nuolia oli käytössä yhteensä 144 kappaletta.

Aluksi tuntui, että tämä määrä oli liian vähäinen. Humungus tykkäsi trollailla paljon ja kun se sattui olemaan tulilinjalla, väisti hän viime hetkellä minun ampumat nuolet.

Tämä taistelu oli muutenkin todella epäreilu. Molemmilla on alussa kahdeksan energiayksikköä, mutta kun Humungus menettää niistä yhden kahdeksasta osumasta, Max tarvitsee vain KAKSI osumaa. Hitboxit eivät myöskään olleet tasavertaiset, sillä Max ottaa osumaa kirjaimellisesti päästä varpaisiin kun taas Humungusta täytyy osua torsoon.

Humungus tykkää vielä härvätä ympäri taistelukenttää ja ampuu erittäin epäloogisesti. Kun tässä ei ole kuolemattomuus frameja, saattaa montakin energiayksikköä kulua nopeasti. Pahin tilanne on, jos Humungus tulee oikein lähelle Maxia, silloin sen ammuksia on täysin mahdotonta väistellä.

Jos tämä ei kuulostanut vielä tarpeeksi hankalalle, niin tässä on vielä sellainen kiva juttu, että jos menee liian lähelle ylä- tai alareunaa, putoaa kuolemaansa. Tätä kävi useampaankin kertaan kun kieli keskellä suuta yrittää keskittyä nuolien väistelyyn eikä huomaa, että on liian lähellä alueen ylä- tai alareunaa. Tämä viimeinen taistelu oli ihan älytön ja sen läpäisyyn meni mooooonta yritystä.

Viimein olin jo siinä pisteessä, että muistin tie sekä areena -osuuksien reitit ulkoa :D Kieltämättä alkoi hieman maistua puulta vetää molemmat osuudet putkeen läpi jotta pääsee kokeilemaan yhden yrityksen verran viimeistä taistelua. 

Mielestäni olisi ollut parempi jos areenasta jäljelle jääneet elämät olisi voinut kuluttaa viimeiseen pomoon, silleen sitä olisi voinut treenata hieman paremmin. Tosin minulla on vielä parempi idea - test your fucking game before publishing! :D

Oli tuosta kolmannen areenan koodista se hyvä puoli, että sai sen reitit ynnä muut treenattua kuntoon vaikka viimeistä pomoa ei voinutkaan päihittää.

Kaikesta huolimatta, nautin tästä pelistä. Pelin ankeus ja hieman viimeistelemätön tunnelma sopi oikein hyvin tälläiseen post-apokalyptiseen maisemaan. Arvosana olisi kivunnut seiskaan, mutta pakko nipistää piste pois tuon koodausvirheen ja viimeisen bossin älyttömyyden takia.

Jos ei Lord Humungusin trollailut säikäyttäneet niin voin suositella ainakin testaamaan peliä!

Caesars Palace

Games Beaten: 342/709

Genre: Sports

Goal: Cash Out $140,000

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 2/10

Tällä kertaa lähdin Las Vegasiin tuhlaamaan rahoja uhkapeleihin Caesars Palace kasinolle! Oikeastaan rahojen tuhlaaminen on hieman häilyvä käsite kun on tälläisestä mestariteoksesta kyse.

Peli on todella laiskasti koodattu ja sen pystyi rikkomaan useammalla eri tavalla. 

Tavoitteena tässä on kerätä 140 000 dollaria jotta saa palkinnoksi parhaimman urheiluauton. Rahaa keräillään erilaisten uhkapelien merkeissä.

Löytyy pokeri, peliautomaatteja, ruletti, blackjack ja onnenpyörä. Itse voi valita, mitä uhkapeliä haluaa pelata ja esimerkiksi peliautomaateissa on eriarvoisia koneita jos ei halua kaikkia rahoja menettää saman tien.

Vaikka tiesin, että tässä pystyi juustoilemaan rahaa helpolla tavalla, kävin silti testaamassa kaikki uhkapelit läpi.

Tuntui, että peliautomaatit antoivat todella nihkeästi voittoja. Jos tämän olisi pelannut ns. normaalisti, olisi ollut tuskallinen tie haluttuun 140 000 dollariin.

Pokeri ja blackjack sentään antoivat hieman paremmalla prosentilla voittoja, mutta pikkurahoista puhuttiin kun oli meikäläisen pelaamisesta kyse.

Aikoinaan satuin katselemaan kun NES-Retku pelaili tätä ja hän keksi aivan mahtavan juustoilun rulettiin. Ruletin idea on, että laitetaan yksi tai maksimissaan kahdeksan pelimerkkiä pelipöydällä näkyvien numeroiden päälle ja ruletilla arvotaan oikea numero. Kaikki pelimerkit pystyi laittamaan yhden numeron päälle tai ne pystyi halutessaan ripottelemaan useampaan numeroon. 

Pelintekijät olivat niin laiskoja, että eivät koodanneet arvottavia numeroita täysin randomiksi, vaan ne alkoivat looppaamaan jossain kohtaa. Numerot vaan ylös Notepadiin ja odottelemaan kun looppaus tapahtuu. Tätä koitin aluksi, mutta en saanut hommaa toimimaan ihan niin nopeasti kuin Retku. Yritin vielä viimeiseen asti saada numeroita looppaamaan, mutta kello rupesi näyttämään nukkumaanmenoaikaa, joten oli pakko lopettaa.

Ennen seuraavaa yritystä kävin huvikseni katselemassa TMR:n läpäisyä ja siitä löytyi vielä parempi tapa kerätä rahaa. Retkun tavoin TMR keksi tämän hienon glitchin ihan itse!

Pelin ohjekirjassa sanotaan, että kun on asettanut enimmillään kahdeksan pelimerkkiä, ruletti alkaa pyöriä automaattisesti ja se arpoo voittavan numeron. 

No, tätä ei kuitenkaan koskaan tapahdu ja tässä pystyy edelleen yrittää merkkien laittamista pelipöydälle. Peli ei kuitenkaan anna laittaa mitään, mutta välillä "liikaa pelimerkkejä" -törähdyksen lomassa kuuluu ääni, mikä tulee kun asettaa pelimerkkejä pöydälle - tapahtuu jokin glitch.

Seuraavaksi kun koittaa jokaista tyhjää numeroa törähdyksien ja pelimerkkien asetteluäänien saattelemana, saattaa muutama pelimerkki meni välillä pöydälle. En ihan tarkkaan tiedä miten tämä kikka toimii, mutta näin kuvittelisin sen toimivan.

Sitten hieman oudompaan vaiheeseen! Kun tarpeeksi on klikkaillut pelimerkillä numeroita, on aika klikata yhtä alla näkyvistä merkkipinoista. Merkkipinoja on arvoltaan viisi erilaista; 100, 25, 10, 5 ja 1 dollaria. Jokaiseen pinoon menee 20 pelimerkkiä. Jos klikkaa samaa merkkipinoa minkä arvoinen pelimerkki on kädessä, koko merkkipino häviää :D

Ideana on klikata arvoltaan pienempää merkkipinoa. Itse tein niin, että pidin kädessä 25 dollarin arvoista merkkiä ja klikkasin aina viiden dollarin arvoista merkkipinoa. Jostain syystä kun arvoltaan pienempää merkkipinoa klikkasi, nousi kädessä olevan pelimerkin merkkipinon pelimerkkien määrä reilusti isommaksi kuin tuo pinossa oleva 20. Aivan selkeä koodausvirhe.

Seuraavaksi kun palautti pöydällä olevat merkit takaisin pinoihinsa, alkukassa on kasvanut 1000 dollarista moninkertaiseksi. Parhaimmillaan sain lähes 30 000 dollaria yhdellä tälläisellä kikkailulla. 

Niin ja vielä tärkeänä seikkana on, että alussa pöydälle asetettavat kahdeksan pelimerkkiä täytyy olla isoimpia, eli 100 dollarin arvoisia pelimerkkejä jotta rahaa sai mahdollisimman paljon kerralla.

Tämän selittäminen oli hieman haastavaa kun en itsekään täysin tajunnut mitä tässä tapahtuu :D

Ei mennyt kuin vartti ja tarvittava 140 000 dollaria oli hyppysissä. Kieltämättä hieman halpamainen tapa läpäistä peli, mutta eipä tekijätkään olleet jaksaneet hirveästi tähän panostaa joten en pode huonoa omatuntoa :)

Olen sitä mieltä, että tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja kalliilla urheiluautolla auringonlaskuun ajellen.

Lemmings

Games Beaten: 341/709

Genre: Puzzle

Goal: Finish Mayhem Difficulty (25 Levels)

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 9/10

Lemmingsit ovat pieniä sopulin tapaisia otuksia jotka elävät Pohjois-Euroopassa. Joka vuosi erikoinen tapahtuma saa alkunsa - Lemmingsien lukumäärä kasvaa valtaviin mittoihin.

Lemmingsien ainoa tavoite on kulkea eteenpäin seuraten edellä kulkevaa. Mihin he ovat matkalla, saattaa joku kysyä?

Lähes hypnoottisessa tilassa he syöksyvät päättömästi kohti varmaa tuhoa.

Nyt sinulla on mahdollisuus ottaa osaa tähän luonnolliseen ilmiöön ja ratkaista pulma, mikä on mietityttänyt tutkijoita jo vuosia.

Kun kavereille mainitsin seuraavasta läpäistävästä pelistä, Lemmingsistä, porukka oli innoissaan, että "nyt on hyvä klassikkopeli vuorossa!".

Minun kokemukseni ennen tätä oli joskus 25 vuotta sitten kun pienen hetken testailin kyseistä peliä Pleikkarilla. En muista pelanneeni muutamaa minuuttia pidempään, koska tämän tyylinen peli ei vaan napannut yhtään.

Tätä NES -versiota pelaillessani, tunneskaala oli yllättävän monipuolinen. Aluksi hieman ahdisti, sitten tuli miellyttävämpi vaihe joka vaihtui raivoon, epätoivoon ja kyyneliin.

Pelihän oli ihan järkyttävää paskaa. Kavereilta tuli kommenttia, että "DOS/Amiga -versiot on parempia. Tämän kyllä uskon, sillä kursorin liikuttelu D-padilla ei ole sitä miellyttävintä hommaa. Hieman kun vilkaisin, niin paljon samoja puzzleja on ainakin DOS -versiossa, osa on vain karsittu pois tässä NES -versiossa.

Kuitenkin samat pikkutarkat asiat joutuu muillakin alustoilla tekemään, eipä se mihinkään muutu.

Pelin ideana on, saada hieman yksinkertaiset Lemmings -ukkelit paikasta A paikkaan B. Lemmingsit eivät osaa omatoimisesti kuin kävellä eteenpäin. Jos seinä tulee vastaan, kääntyvät he automaattisesti ympäri ja jatkavat kävelyä.

Jos kävelymatkan varrella sattuu olemaan jokin kuilu tai vastaava, Lemmingsit kävelevät surutta näihin kuolemaan. Ideana on käskeä näitä vihreätukkaisia kavereita tekemään erilaisia liikkeitä.

Ruudun alareunasta löytyy mukava lista erilaisia liikkeitä joita voi käyttää, mutta niitä ei ole loputtomasti ja niiden lukumäärä on pulmakohtaista. Pelin alkupuolella liikkeitä on reilusti yli tarpeiden jotta hommasta saa paremmin otetta. Sitten taas pelin viimeisimmissä puzzleissa liikkeitä ei ollut kuin tarvittava määrä, joissain tapauksissa hieman yli tarpeiden.

Riippuu ihan käskettävän liikkeen tyypistä miten pitkään Lemmingsit sitä tekevät. Esimerkiksi maata kaivetaan niin pitkään kunnes ruudun alareuna (rotko) tulee vastaan tai maa loppuu. Siltaa rakennetaan aina kahden "laudan" verran, jonka jälkeen sillanrakentaja lähtee liikkeelle, ellei sitä käske jatkamaan sillan rakentamista. Tämän kanssa sai olla erityisen tarkkana.

Miten sitten kaivavat Lemmingsit pysäytetään? Tämä tapahtuu niinkin typerällä tavalla kuin käskemällä kaivavan tyypin rakentamaan siltaa. Koska alue on liian kapea sillan rakentamiselle, kohauttaa hän vain olkapäitä ja lähtee taas kävelemään. Tämä oli tärkeä taito osata jotta kaivauksia sai tehtyä juuri oikeille korkeuksille. Mielestäni tälle olisi pitänyt olla selkeämpi tapa, tämä pelintekijöiden malli kuulostaa vaan turhan kryptiseltä.

Jos Lemmingsin oli laittanut tekemään jonkun liikkeen kuten kaivamaan maata, se ei tehnyt seuraavaa käskettävää liikettä saman tien vaan pienellä viiveellä. Sitten taas jos hän vain käveli päämäärättömästi jonka jälkeen laittoi hänet tekemään jonkin liikkeen, se tapahtui välittömästi. Tämän totuttelu vei aikaa kun oletti, että liike tapahtuu aina välittömästi.

Etenkin kaivamisessa tämä näkyi todella vahvasti. Jos kaivamistyyppiä täytyi vaihtaa, piti se tehdä oikeassa kohdassa tai muuten kuopasta tuli syvempi mitä oli halunnut. 

Pelissä on huimat sata erilaista puzzlea ja ne on jaettu neljään erilaiseen vaikeusasteluokkaan; Fun, Tricky, Taxing ja Mayhem. Kolmea ensimmäistä ei ole pakko pelata saavuttaakseen läpäisytavoitteen, mutta kun pelityyppi oli itselle lähes tuntematon, pelasin kaikki sata puzzlea läpi.

Tästä oli todella paljon hyötyä, sillä aluksi noin kymmenen puzzlen testailun jälkeen kävin kokeilemassa Mayhem -vaikeustasoa ja eihän siitä tullut yhtään mitään :D

Pelin vaikeusasteessa ei ollut järjen hiventä koska jo ensimmäisen 40 puzzlen joukossa oli selkeästi pelin myöhempään vaiheeseen kuuluvia puzzleja. Ehkä järjestystä olisi voinut hivenen pidempää miettiä.

Ennen puzzleen astumista, alkuruudussa näkyi hieman tietoja puzzleen liittyen. Siitä selvisi, monta Lemmingsiä täytyi pelastaa jotta puzzle oli suoritettu hyväksytysti.

Väillä sai useammankin Lemmingsin uhrata, mutta loppupuolella täytyi lähes jokaisessa puzzlessa pelastaa kaikki ruudulle tulevat Lemmingsit.

Tässä pelissä oli monia asioita jotka pilasi pelinautinnon. En pidä pulmapeleistä, missä ei saa rauhassa miettiä asian ratkaisua. Lemmingsit kävelevät automaattisesti ja oli vaikea saada kiinni, minkä tyyppistä liikettä täytyisi käyttää. Ruudulla oli välillä sellainen show, että ennen kuin mitään tajusi, oli jo kaikki Lemmingisit kävelleet kuolemaansa.

Pelin pystyi kyllä pausettamaan, mutta sen avulla pystyi lähinnä katselemaan missä puzzlen loppu sijaitsi. Lemmingsit liikkuivat vähän miten sattuu ja ei tiennyt mistä korkeammasta kohdasta ne menevät yli ja mikä saa ne kääntymään ympäri. 

Joissain puzzleissa oli käytössä "esto" -liiketyyppi jonka avulla sai muut Lemmingsit pysymään paikallaan jolloin yhden Lemmingsin avulla pystyi tutkimaan mestaa tehden reittiä pulman loppuun. Loppupuolella tämäkin huvi oli pilattu ja täytyi pysäyttää muut Lemmingsit vaihtoehtoisilla tavoilla joka aiheutti jäätävää kaaosta ja monia uudelleen yrityksiä.

Pelin edetessä homma menee ihan levottomaksi ja mukaan tulee lähes framen ja pikselin tarkat napinpainallukset. Näiden lisäksi vielä monien eri liikkeiden kombot. Lisäksi soppaan heitetään epäloogiset ratkaisut, niin herkullinen kuraliemi on valmis.

Kun Mayhem -vaikeusasteessa pääsee 15:sta puzzlen ohi, niin vaikeusaste menee siihen pisteeseen, että täytyy pausen kanssa pysäytellä peliä jotta saa oikean framen missä Lemmings -ukkeli on juuri oikeassa kohdassa.

Pelintekijät tykkäsivät ratkaisuista, joissa Lemmingsit olivat heti puzzlen alussa todella pienessä tilassa. Tämä toi sellaisia ongelmia, että yhden Lemmingsin erottaminen muista oli äärimmäisen hankalaa. Monet yritykset kaatuivat siihen, että Lemmings -mössö kasasta painoi väärään suuntaan kävelevää ukkoa jolloin hän saattoi kävellä surutta kuolemaansa. Ihanaa, pääsi aloittamaan alusta!

Reset -napin puuttuminen tälläisissä tilanteissa oli todella ärsyttävää. Toki, tässä oli mahdollista räjäyttää kaikki ruudulla näkyvät Lemmingsit jolloin puzzle alkaa alusta, mutta tämä ei tapahtunut instana.

Vielä kaiken tämän kukkuraksi pulmissa oli aikaraja! Jo tuo, että Lemmingsit kävelevät automaattisesti eteenpäin olisi riittänyt, nyt aikaraja toi vielä lisää ahdistusta ja kärsimystä pelaajalle. Söi miestä kun kaikki rakennelmat tehtyään huomasi, että aika on lopussa ja kaikki Lemmingsit eivät ehdi pelastautumaan.

Puzzlejen suunnittelu oli tasoa - ensin teet monta minuuttia töitä saadaksesi oikeat reitit kaivettua, äärimmäisen hitaasti valmistuvat sillat rakennettua jonka jälkeen teet yhden komennon framen tai pikselin liian myöhään...koko puzzle pilalla. Tätä oli paljon etenkin pelin loppupuolella.

Muutama puzzle alkaa niinkin vittumaisesti, että aloituspaikka on sijoitettu korkealle ja jos ei kaikille Lemmingseille kerkeä laittamaan sateenvarjoa, he putoavat kuolemaansa. Saanen kysyä, että miksi tälläinen alku on pitänyt laittaa pulmiin? Se ei tuo mitään vaikeutta tai lisäsisältöä, vitutusta vain.

Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä suurinta osaa Mayhem -vaikeusasteen puzzleja omin neuvoin läpi. Niiden ratkaisut olivat jotain niin överiä, pikkutarkkaa näpräämistä...epäloogisuudesta puhumattakaan.

Hyvänä esimerkkinä Mayhem -vaikeusasteen puzzle numero 19, Youtubesta voi käydä vilkaisemassa miten älytön tuo on. Kaikki täytyy pistää prikulleen oikein tai homma kusee. Näitä vastaavia oli Mayhemin loppuosa täynnä. Ei minulla mitään pikkutarkkaa näpräämistä vastaan ole, mutta kun se pitää tehdä nopealla tahdilla ja aloittaa aina alusta pitkänkin valmistelun jälkeen niin pakka leviää.

Otetaan vielä yksi esimerkki tähän epäloogisuuteen liittyen. Jälleen palataan tähän Mayhem -vaikeusasteeseen, nyt vain hieman aikaisempi puzzle numeroltaan 15. Tämän puzzlen puolessa välissä on kohta missä on rappuset joiden jälkeen ihan pieni nousu. Tämä nousu on hieman liian korkea jotta Lemmings pystyisi siitä menemään ilman mitään apuja.

Tavoitteena on rakentaa tähän nousun eteen silta, mutta ongelmaksi muodostuu se, että siltaa ei voi rakentaa rappusten päälle. Pelintekijöiden mielestä loistava ja looginen ratkaisu oli, että silta täytyy rakentaa rappusten ihan ylimpään kohtaan VÄÄRINPÄIN. Jostain kumman syystä rappusten ihan yläpäähän pystyi siltaa rakentamaan kun sen teki lähes framen tarkalla komennolla. Nyt Lemmings jostain syystä muljahti tämän pienen nousun päälle. Mitenhän tälläinenkin olisi pitänyt itse selvittää?

Yllä mainitsemieni pelinautinnon pilaajien lisäksi tässä pelissä oli todella iso virhe - liikkeitä ei voinut vaihtaa toiseen kun peli oli pausella. Ilmeisesti DOS/Amiga -alustoilla pystyi näppäimistöllä valitsemaan haluamansa liikkeen. No, tässä NES -versiossa se täytyi tehdä painamalla B-nappia pohjassa ja sitten rullata haluamansa liikkeen kohdalle.

Ongelmia tuli todella tarkkojen liikesarjojen kanssa, kun muutaman framen aika-ikkunassa täytyi vaihtaa liike toiseen. Useasti kävi niin, että valinta lipsahti haettavan liikkeen yli ja homma oli sitten siinä. Koska liikkeet olivat aina samassa järjestyksessä alavalikossa, eteen tuli tilanteita missä täytyi hypätä useamman liikkeen yli jotta pääsi jo käynnissä olevasta liikkeestä seuraavaan tarvittavaan.

Jos liikettä olisi voinut vaihtaa pausen aikana, turhautuminen olisi ollut hieman pienemmällä tasolla.

Peli-into loppui mitä pidemmälle Mayhemissa etenin. Alkupuolella sentään jaksoin yrittää itse ratkaista puzzleja ja monet niistä selvitinkin ihan omin neuvoin. Loppupäässä kun vaikeusaste nostettiin äärimmilleen ja hommasta tehtiin vittumaista, en jaksanut enää välittää. Suoraan vaan vinkit Youtuben videosta.

Onneksi kaksi viimeistä puzzlea oli suhteellisen helppoja verrattuna muutamaan aikaisempaan. Niissä ei kovin montaa yritystä mennyt. Huokaisin helpotuksesta kun näin viimeisen puzzlen yksinkertaisuuden :D

Joka tapauksessa, aivan järkyttävä peli. Jos puzzlet olisi pysynyt Fun ja Tricky -vaikeusasteiden tasoisina, tämä olisi ollut ihan hauska. Nyt se vajoaa syvälle roskakorin uumeniin.

Duck Hunt

Games Beaten: 340/709

Genre: Shooter

Goal: Beat Round 20 in Each Mode

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Klassikoiden klassikko, sorsanmetsästys! Tätä tuli naperona pelailtua, mutta ei mitenkään kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Pelin yksinkertaisuuden vuoksi siihen kyllästyi melko nopeasti vaikka sai räiskiä Zapperilla.

Moni saattaa ihmetellä, että miten tämän pelin voi oikein päästä läpi? No ei tätä virallisesti voikaan, mutta tähän on asetettu ihan järkevä läpäisytavoite.

Kaikissa kolmessa pelimuodossa osumien määrän alapuolella on sininen palkki. Tämä palkki näyttää kuinka moneen kohteeseen täytyy osua jotta selviää seuraavalle tasolle. Jos ei kykene saavuttamaan palkin näyttämää rajaa, tulee saman tien Game Over.

Palkki kasvaa mitä pidemmälle pääsee ja viimein ollaan siinä pisteessä, että ei saa päästää karkuun enää yhtään kohdetta. Tämä tapahtuu tasolla 20 ja jos tämän onnistuu läpäisemään, on peli pelattu läpi. 

Kun sininen palkki on saavuttanut maksiminsa, ei peli enää tarjoile mitään uutta haastetta mikä on mielestäni erittäin hyvä läpäisytavoite! Ei mikään liian överi kuten "killscreeniin" asti pelaaminen joka tapahtuu kun läpäisee tason 99. 

Peli ei enää osaa käsitellä uutta tasoa ja menee sekaisin. Ilmeisesti pelintekijät eivät osanneet varautua, että joku tänne asti tulisi selviytymään.

Tässä on siis kolme erilaista pelimuotoa ja niissä kaikissa täytyy suorittaa tuo maaginen 20 tason raja. Pelimuodot ovat seuraavanlaiset:

Game A: 1 Duck

Nimensä mukaisesti tässä täytyy ampua vain yhtä lentävää sorsaa kerrallaan. Ammusten määrä tässä on kolme kappaletta ja jos niillä ei onnistu sorsaa tiputtamaan, lähtee se karkuun. Pakeneminen tapahtuu myös jos antaa sorsan lennellä liian pitkään ruudulla. 

Tässä ei mitään erityisen vaikeaa ollut, yhden sorsan seuraaminen oli melko helppoa. Kun mennään tasolle 15, alkaa sorsa olla jo melko nopea liikkeissään. Tässä vaiheessa peliä saa missata vain yhden sorsan jos mielii päästä seuraavalle tasolle.

Kun taso 20 alkoi lähestyä, jännityskin nousi siinä samalla. Tuo, että ei saanut päästää yhtään sorsaa karkuun kummitteli takaraivossa. Homma meni kuitenkin suhteellisen kivuttomasti ja läpäisin tämän ensimmäisen pelimuodon ensimmäisellä yrityksellä!

Game B: 2 Ducks

Tämä toinen pelimuoto olikin jo paljon hankalampi. Ammusmäärä tässä on sama kuin yhden sorsan kanssa joten ainoastaan yhden laukauksen sai ampua huti jos mieli molemmat sorsat tiputtaa.

Välillä sorsat ilmestyivät yhtä aikaa ruutuun ja tämä hieman sekoitti asioita. Tämä sai aikaan typeriä hätäilyjä kun yritti, että kumpikaan sorsa ei karkaisi ruudulta.

Sorsat tykkäsivät tehdä äkkikäännöksiä ja tämän kanssa sai olla tarkkana etenkin viiden viimeisen tason kanssa koska niissä ei pahemmin ollut virheisiin varaa.

Tämä toinen pelimuotokin meinasi mennä kerta yrityksellä läpi, mutta yksi sorsan kutale onnistui karkaamaan ja palkinnoksi sai vain koiran räkäisen Game Over -naurun päin näköä. Sitten joutuikin pienoisen tovin pelaamaan ennen kuin tämä pelimuoto meni läpi. Jotenkin sitä aina alkoi panikoimaan ja jännittämään liikaa kun pääsi viimeiseen tasoon.

Yksi yritys meni niin ihanasti, että lähestulkoon tuuletin voittoani kun oli enää yksi sorsa ruudulla ja kaksi ammusta jäljellä...mutta jostain syystä laukaukset menivät ohi vaikka sorsa oli tähtäimessä :|

Game C: Clay Shooting

Viimeinen pelimuoto eroaa täysin kahdesta aikaisemmasta sillä enää ei viattomia luontokappaleita paukutella alas taivaalta vaan ammutaan elottomia savikiekkoja. Tämä oli näistä kolmesta helpoin, sillä kiekot eivät tehneet mitään äkkiliikkeitä ja lensivät leppoisassa kaaressa kohti kaukaisuutta.

Lentorataan oli helppo reagoida ja vaikka useasti kaksi kiekkoa tuli samaan aikaan, se ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia ongelmia. Sorsastuksessa viimeistään kymmenennen tason jälkeen täytyi ottaa hieman jämäkämpi ote Zapperista, mutta tässä pystyi vetämään rennolla otteella ihan loppuun asti.

Ensimmäisen sorsastuksen tavoin tämäkin meni kerta yrittämisellä läpi ja vielä niin hyvin, että en ampunut yhtään kiekkoa huti :D

Jotenkin muistelin, että naperona pelaillessa tämä oli todella hankala pelimuoto. Voi kuitenkin olla, että keskittyminen oli mitä oli ja sen vuoksi hommasta ei tullut juuri mitään.

En muista milloin viimeksi olisin edes pelannut koko peliä ja olihan tämä täyttä nautintoa! 

Banana Prince

Games Beaten: 339/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Rotten Pepper Big Boss

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 6/10

Trooppisella banaanisaarella, banaanikuningaskunnassa asustaa nuori prinssi, lohikäärmemestari ja monia muita asukkaita. Yhtenä kauniina päivänä paha paprika lohikäärme ryösti kansalle tärkeät banaanisymbolit!

Lohikäärme ei suinkaan toiminut yksin, vaan on pahan Mädän Paprikan kätyreitä. Tämä julma kuningas tarvitsee banaanisymboleita hallitakseen banaanisaarta.

Prinssi alkoi panikoida, sillä symbolit ovat erittäin tärkeitä tälle banaani imperiumille. Lohikäärmemestari rauhoittelee prinssiä ja onnistuukin siinä niin hyvin, että prinssi päättää lähteä hakemaan symbolit takaisin.

Lohikäärmemestari lupautuu lähtemään matkaan mukaan ja näin alkoi nuoren prinssin seikkailu!

Mukavan lempeää tasoloikkaa johon on sekoitettu hieman lautapeliä ja tietovisaa. Ei sinällään kuulostaa hurjalta, mutta jos saksan kielen taitosi ovat olemattomat, pelistä tulee erittäin hankala :D

Tämä kyseinen peli on julkaistu ainoastaan Japanissa ja Saksassa. Minulla ei ole minkäänlaista tietoa siitä, miksi Saksa valittiin ainoaksi julkaisumaaksi Japanin lisäksi.

Jo heti alkumetreillä pelin tyylistä tuli mieleen Kirbyn ja Kid Icaruksen hybridi. Kirbymaisuus ilmeni vielä selkeämmin kun siirryttiin pelin toiselle alueelle.

Pelissä on seitsemän aluetta ja jokaisessa niissä kolme kenttää pomoineen. Kentät olivat lähinnä hyvin suoraviivaisia tasoloikkia eli juuri hyvää settiä!

Tässä ei ollut minkäänlaista vaaraa kuolemisen kanssa, sillä pelissä oli loputtomat continuet! Kuolemisen jälkeenkään ei tarvinnut kenttää aloittaa aina alusta, sillä jatkopaikkoja oli ripoteltu sinne tänne. Jos Game Over sattui yllättämään, sai edelleen jatkaa samasta pisteestä kuin ihan normaalin kuolemankin kanssa, erittäin anteliasta.

Jokaisessa kentässä saa vielä koodin käyttöön jos oli tarvetta myöhemmin jatkaa seikkailua.

Pelin alussa prinssi oli varustettu vain kivikirveellä, mutta seikkailun edetessä asetta pystyi päivittämään huomattavasti parempaan vierailemalla kentissä olevissa asekaupoissa.

Päivittämiseen vaadittiin valuuttaa ja tässä pelissä se esiintyi sormusten muodossa. Sormuksia löytyi pitkin kenttiä suuria määriä.

Jo heti ensimmäisen kentän alussa ihmetytti korkealla olevat tavara-arkut ja sormukset. Hieman kenttää eteenpäin pelatessaan vastaan tuli opettavainen kyltti joka sitten kertoi pelaamisen kannalta tärkeän mekaniikan.

Kun painaa alas + B, prinssi istuttaa turpeeseen siemenen joka kasvaa salamannopeasti korkeaksi pavunvarreksi. Pavunvarren pituutta pystyy kasvattamaan keräilemällä kentistä löytyviä kukkia.

Tämä oli vielä pakollinen taito osata, sillä monesti vastaan tuli korkeita seinämiä joista ei päässyt yli kuin pavunvartta käyttämällä. Prinssi muuttui hetkeksi kuolemattomaksi pavunvarresta hypätessään ja törmäys vihollisten kanssa sai ne kuolemaan.

Pidin tästä pavunvarrella kikkailusta ja sitä tulikin käytettyä melko paljon hyödyksi :)

Kun kyseessä on itselle vieraskielinen peli, niin totta kai siinä on mahdollisimman paljon tekstiä! Jos miettii ihan tasoloikkapelin kannalta, niin harvoin törmää näin teksti-painotteiseen teokseen :D 

Tekstin määrä konkretisoitui kun vieraili jossain kentistä löytyvistä ovista. Asekaupan lisäksi löytyi kasino sekä energiakauppa. Kasinolla pystyi uhka pelaamaan keräämiään sormuksia ja energiakaupasta sai ostettua energiat täyteen.

Joistain kentistä löytyi myös oven takaa hahmo, joka pusun avulla antoi ihan ilmaiseksi täydet energiat. Aluksi olin ihan pihalla, että mitä hyötyä tästä pussailusta edes oli - täytyi kääntää teksti, jotta selvisi homman juju. 

Yhdestä kentästä onnistuin löytämään vielä hieman harvinaisemman warppaus -oven, mutta kun halusin pelata pelin kokonaan, en tätä käyttänyt hyödykseni.

Seuraavaksi hieman seikasta, joka teki tästä pelistä todella hankalan ja se on iki-ihana tietovisa! Tässähän ei olisi ollut minkäänlaista ongelmaa jos peli olisi ollut englanniksi. Viimeistään tähän tietovisaan törmää viidennen alueen pomotaistelussa. 

Taistelua ei hoideta perinteisin menetelmin vaan käytetään älyllisiä lahjoja. Tietovisassa täytyi vastata oikein viiteen kysymykseen ja kerran sai vastata väärin. Vastausaikaa on alle kymmenen sekuntia joten sai aika nopeasti tehdä valintansa.

Hauskintahan tässä oli se, että kysymykset olivat ala-aste tasoa ja ne sisälsivät paljon historiaan sekä ruokaan liittyviä kysymyksiä. Näiden joukosta löytyi myös "mikä ei kuulu joukkoon" -tyylisiä kysymyksiä sekä muutamia arvoituksia.

Kysymykset olivat tyyliin "missä maassa sijaitsee Pisan-torni?" tai "mikä seuraavista on hedelmä?". Saksa kun ei juurikaan taivu, kysymyksien oikein saaminen oli melko toivotonta. 

Aluksi yritin ihan vaan tuurin ja jonkinlaisen päättelyn voimin ratkaista kysymyksiä ja se onnistuikin siinä määrin, että voitin tämän viidennen alueen pomon! :) Monia ja taas monia yrityksiä se vaati. Tietovisat muuttuivat myöhemmin paljon hankalimmiksi ja täytyi vaihtaa taktiikkaa.

Mitään luuriin ladattavia sovelluksia en halunnut käyttää mitkä kääntävät puhelimen ruudulle tekstin valitsemalleen kielelle. Pohdiskelin ihan paperille kirjoittamista, mutta päädyin sitten kuvien ottamiseen koska se on periaatteessa sama asia, paljon nopeampi vain.

Ja voi veljet, että tämäkin homma vei aikaa sillä pelissä on yllättävän paljon erilaisia kysymyksiä. Parikymmentä kysymystä käänsin suomeksi ja loput vastaan tulleet sitten meni ulkomuistista koska vastausten järjestys pysyi aina samana.

Pelissä jo suhteellisen pitkälle edettyäni löysin vielä yhden ovityypin jossa en ollut aikaisemmin vieraillut. Toki olin jostain aikaisemmasta kentästä käynyt saksankielisen tekstin lukemassa, mutta en hommaa sen paremmin noteerannut.

Oven takana kuikuili jokin melonipää joka 30 sormuksen hinnalla vie prinssin pelaamaan lautapeliä! Aluksi luulin tämän olevan vain jokin bonus-alue, mutta eipä se ollutkaan. Jos tälläisen lautapelin läpäisi, sai haltuunsa taikaesineen. Nämä on ilmeisesti pelin juonessa mainittuja banaanisymboleita.

Nämä taikaesineet helpottavat pelin kulkua ja viimeisen pomon läpäisemistä. Lautapelejä on neljä erilaista ja niihin voi mennä missä pelin alueessa hyvänsä, kunhan vain löytää oikean oven. Lautapeliin pääsee myös kentän läpäisyn jälkeen jos sen valitsi kolmesta valittavasta ovivaihtoehdosta.

Lautapelin laudalla voi liikkua mihin suuntaan hyvänsä, vaikka edestakaisin. Laudalta löytyy numeroilla varustettuja ruutuja ja jos tälläiseen joutuu, alkaa tietovisailu! Kysymysten määrä riippuu siitä, mikä numero kyseisessä ruudussa on. Jos näihin kysymyksiin vastasi väärin, joutui tästä lautapeli-alueesta pois.

Numeroruutujen lisäksi löytyi prinssin pää, banaani ja käsi -ruutuja. Kaksi ensimmäistä vaikutti ilmeisesti itse pääpeliin. Prinssin päistä sai lisäreitä ja banaaneista energiaa. Käsi vaikutti lautapeliin ja siitä saikin yhden arvaus yrityksen lisää tietovisaan.

Nämä "minipelit" olivat raaputusarpoja ja tuotteen sai haltuunsa kolmella samalla symbolilla. Homma oli yhtä hankalaa kuin oikeassa elämässä ja onnistuminen oli hankalan puoleista. Muutaman kerran onnistuin saamaan useamman ylimääräisen arvaus yrityksen tietovisaan mikä helpotti hommaa kummasti.

Lautapeli läpäistiin pääsemällä laudalla olevaan "Boss" -ruutuun ja vastaamalla oikein sen kysymyksiin. Ensimmäisen vastuksen kanssa oikein täytyi saada viisi kysymystä ja viimeisen laudan kysymysmestarin kanssa kahdeksan kappaletta. Onneksi kysymykset pysyivät samana ja tarpeeksi kun oli treenaillut kysymyksiä, homma meni helpommin läpi.

Monesti kävi kuitenkin niin, että muutama todella kettumainen kysymys sattui olemaan joukossa mihin minulla ei ollut vastausta tai en sitä vaan muistanut. Ei auttanut kuin aloittaa homma alusta.

Nämä lautapelit eivät olleet pakollisia, mutta ne helpottivat viimeisen pomon kanssa. Ilman lautapelejä täytyy juuri ennen viimeisen pomon taistelua ottaa tietovisa hänen kanssaan. 

Tämä viimeisen pomon kanssa tietovisailu oli minulla ennestään tiedossa kun joskus kattelin TMR:n läpäisyä.

Olin pelannut jo todella lähelle pelin loppua kun tajusin tämän lautapeli homman. En tiennyt, että viimeinen pomo helpottuu tästä, mutta ajattelin, että jotain erityistä hyötyä niiden läpäisemisestä on. Heti ensimmäisen laudan hoidellessani ja saadessani erikoisesineen, tajusin, että nämä kaikki olisi hyvä kerätä.

Päädyin aloittamaan pelin alusta ja hoitelemaan lautapelit hieman aikaisemmassa vaiheessa. Periaatteessa tämä olisi onnistunut viimeisissäkin kentissä, mutta halusin varmistaa, että mikään ei epäonnistu. Eipä uudelleen pelaaminen haitannut mitään kun peli oli miellyttävä.

Sain hommattua kaikki erikoisesineet ja siirryin pelin viimeiseen kenttään. Olin varustautunut tiukkaan tietovisaan viimeisen pomon kanssa, mutta ihmetyksekseni sitä ei tullutkaan - taistelu alkoi suoraan. Kyllä kannatti pelata lautapelejä!

Viimeinen taistelu ei ollut kovinkaan kummoinen - pomo oli vielä niinkin mukava, että pudotteli vihollisia joista sai menetettyä energiaa takaisin. Mädäntyneen Paprikan tuhoaminen vaati vain yhden ainoan yrityksen.

Ei ollenkaan hullumpaa tasoloikkaa! Pelin arvosanaan ei vaikuta, että se on vain saksaksi. Vaikeusasteen kanssa asia on hieman toinen, sillä tälläinen 4/10 peli muuttuikin 6/10 peliksi.

Todella mukavaa vaihtelua ihan perinteisiin tasoloikkiin ja tietovisakysymykset sekä lautapelit olivat hauska lisä. Jos tämän pelaisi uudelleen läpi, ei tarvitsisi lautapeleihin välttämättä koskea, sillä kun kerta Mädäntyneen Paprikan kysymykset ovat samoja kuin muualla pelissä, ne menisi helposti oikein.

Tästä on tehty englanninkielinen fanikäännös, joten jos tämän tekstin myötä kiinnostus heräsi, voin lämpimästi suositella peliä! Jos haluaa ihan täysin autenttisen kokemuksen ilman käännöskikkailuja, ei auta muuta kuin suunnistaa japanin tai saksan kielikurssille :D