Wizards & Warriors

Games Beaten: 286/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Wizard Malkil (Stage 8)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 3/10

Tällä hetkellä prinsessa nukkuu, mutta ken tietää mitä velho on suunnitellut kun herääminen viimein koittaa...

Hän on Malkil, aikoinaan kaikista mahtavin velho. Niin mahtava, että tunnettu velho Merlin oli hänen oppipoikansa.

Valitettavasti vanhemmiten Malkil menetti järkensä ja käänsi voimakkaan taikuutensa pimeälle puolelle.

Sinä olet Kuros, ainut rohkea soturi joka uskaltautuu astua Elrondin metsään. Kuros on tarpeeksi vahva käsitelläkseen legendaarista miekkaa, Brightswordia.

Hänellä on tarpeeksi voimaa matkata syvien luolien läpi tuhoten loputtomalta tuntuvaa demoni-armeijaa.

Terävän älynsä avulla hän pystyy paikantamaan Malkilin ja vankina pidettävän prinsessan!

Taas yksi uusi pelisarja korkattu. Ei ole itselle hirveän tuttuja nämä Wizards & Warriors -pelit, joskus muutamia Speedruneja katsellut, mutta hyvin on unohtunut pelien sisin olemus.

Kaveri tuossa on yrittänyt jo useampaan otteeseen tyrkyttää minulle Ironswordia pelattavaksi, mutta kun pelit on mukavampi pelata numerojärjestyksessä, valitettavasti jouduin kieltäytymään ehdotuksesta.

Päätin sitten, että pelaampahan tämän ensimmäisen osan läpi, niin sitten pääseekin ajastaan Ironswordin kimppuun :)

Kuroksen täytyy seikkailla kahdeksan kentän halki päästäkseen Malkilin kimppuun. Peli alkaa maan pinnalta - tämän jälkeen käydään hieman seikkailemassa maan uumenissa palaten sitten taas pinnalle ja aina korkealle Malkilin torniin asti.

Kentissä toistuu sama kaava; täytyy kerätä tarpeeksi timantteja jotta vartijaritari päästää sinut etenemään. Kentistä täytyy löytää erivärisiä avaimia jotka sitten käyvät samaa väriä edustaviin oviin ja arkkuihin.

Arkuista löytyy timantteja tai hyödyllisiä esineitä. Välillä tarvitsi tietyn värisen avaimen jotta pääsee oveen mistä täytyi sitten löytää seuraava avain.

Avaimia ja arkkuja löytyi kolmea eri väriä; punainen, vaaleanpunainen ja turkoosi. Ovia löytyi näiden lisäksi myös harmaana joihin ei tarvinnut avainta etsiä - ne avautuivat randomisti. Kannatti vain päivystää oven edessä kunnes se aukesi.

Aina kentät eivät sisältäneet näitä kaikkia kolmea avaintyyppiä tai ainakaan ei aina tarvinnut kaikkea etsiä. Riitti, kun löysi vartijaritarin oven värisen avaimen.

Yleensä täytyi kuitenkin lähes joka kolkka koluta, sillä timantteja oli piilotettuna eri väristen ovien taakse.

Kontrolleihin tottuminen vaati pienen hetken, sillä ne olivat todella ilmavat. Tarkkoja hyppyjä tehdessä monesti jäi hyppy vajaaksi tai sitten meni yli. Hyvin huomasi pelin loppupuolella, että tiukat tasoloikat menivät kuin vettä vaan kun taas alussa huolellisesti suunnitteli jokaista hyppyä. :D

Pelissä on todella paljon tasoloikkaa ja jotkin hypyt vaativat monen yrityksen jotta ne sai purkitettua.

Toisessa kentässä, jääluolassa oli yksi lähes mahdoton hyppy. Tätä jyystin pitkän tovin ennen kuin se onnistui. Voin vannoa, että se oli lähes pikselin tarkka!

Kuolemisesta ei tarvinnut loppupeleissä hirveästi välittää, sillä tässä on loputtomat continuet. Todella outoa, sillä kyseessä on Raren peli.

Olen tottunut, että muutaman continuen turvin lähdetään peliä läpäisemään. En kuitenkaan heittänyt hommaa läskiksi, vaan yritin mahdollisimman hyvin pelata vaikka tieto siitä, että peliä ei tarvinnut aloittaa alusta jyskytti alitajunnassa.

Game Overin jälkeen sai jatkaa tasan siitä kohdasta mihin oli kuollut, lisää helpotusta peliin. Pois lukien pomot, ne täytyi aina kuoleman jälkeen aloittaa alusta.

Pelistä löytyy kahdenlaisia tavaroita; inventaarioon jäävät ja kertakäyttöiset. Arkuista löytää timanttien lisäksi näitä inventaarioon jääviä tavaroita.

Kertakäyttöisiä tavaroita löytyy kenttiin ripoteltuina ja välillä viholliset pudottavat niitä.

Inventaarioon jäävät tavarat helpottavat liikkumista ja parantavat hyökkäystä sekä puolustusta. 

Mahtavan Brightswordin lisäksi, tästä löytää muutaman lisä-aseen. Jo ensimmäisestä kentästä löytyy tikari ja myöhemmästä kentästä kirves. Erittäin näppäriä heittoaseita kauempana olevia vihollisia vastaan. 

Näillä aseilla pystyi keräämään myös tavaroita ja timantteja. Ei tarvinnut erikseen mitään hulluja näppäin-comboja tehdä vaan aina kun löi miekalla, lisä-ase aktivoitui.

Vielä överimpiä näistä teki se, että ne olivat loputtomia :)

Puolustukseen löytyi yksi tavara, kilpi, mikä olikin hyödyllinen vihollisten ammuksia vastaan.

Levitaatio liemellä pystyi leijumaan ilmassa ja ilmasta pystyi vielä hyppäämäänkin! Todella näppärä skippaamaan joitain tasoloikkakohtia.

Linnun sulan avulla, minkä sai jääluolan lähes mahdottoman hypyn takaa, pystyi liitelemaan turvallisesti alas korkeista pudotuksista. Ilman tätä, Kuros ottaa damagea jos hän tippuu liian korkealta.

Tämän sulan avulla oli myös näppärä liidellä hankaliin paikkoihin. Todellakin hankalan hakemisen ja vaivan arvoinen tavara!

Muutama tavara oli sitten sellaisia, mitä pystyi vaihtelemaan. Muutama sauva jotka ampuivat jäätä ja tulta, viitta mikä avulla pystyi piilottelemaan vihollisilta, torvi jolla sai esiin salaisia timanttiluolia ja sekä muutamat kengät.

Laavakengillä pystyi nimensä mukaisesti kävelemään laavassa ja voimakengillä pystyi potkimaan arkkuja auki ilman, että tarvitsi avaimia. Erittäin näppärää! Jälkeenpäin selvisi, että potkiminen olisi ollut erittäin tehokas pomoja vastaan ja muutamia inhoja esteitäkin niillä olisi saanut tuhottua.

Jostain syystä jääluolasta löytyi älytön kasa inventaarioon tulevia tavaroita. Lähes kaikki hyödylliset löytyi, kunhan vain jaksoi koluta jokaisen mestan.

Sitten nämä kertakäyttöiset tavarat - ne olivat kolme erilaista lientä joiden vaikutus kesti joitain sekunteja. Löytyi nopeutta lisäävä, hypyn korkeutta lisäävä ja kuolemattomuuden tuova liemi.

Korkeus- ja nopeusliemet olivat loppupeleissä melko hyödyttömät, sillä levitaation saatuaan pystyy hyppäämään korkeammalle milloin halusi. Kenttäsuunnittelun vuoksi nopeusliemi jäi erittäin pahasti varjoon, sillä yleensä kentissä liikuttiin ylös- tai alaspäin hyppien.

Kentästä riippui, kuinka paljon vartijaritari halusi timantteja. Onneksi määrän sai näppärästi selville kun vain sattui ritariin törmäämään. Määrät yleensä vaihtelivat 50 ja 200 välillä.

Välillä timantteja ei meinannut millään löytää vaikka mielestään oli kolunnut jokaisen kolon. Hyppiessäni ympäri kenttiä pää osui näkymättömään piiloon josta saikin kasan timantteja. Ahaa, näitä löytyy siis piilotettunakin.

Onneksi mitään typerää "joka kohtaan hyppimistä" ei tarvinnut harrastaa vaan aika hyvin piiloihin törmäsi vahingossa. Näiden lisäksi vielä viholliset pudottivat timantteja ja perinteinen grindaus onnistui.

Koska nämä timanttipiilot eivät vielä riittäneet, löytyi joistain kentistä salahuoneita mistä sitten sai aimo kasan timantteja. Yhdessä loppupään luolakentässä tuntui, että jokaisella hypyllä osui tälläiseen salamestaan. Hieman överiksi meni, mutta eipähän jäänyt ainakaan timanteista kiinni :D

Pomot olivat aika perinteistä menoa. Huoneessa pommitettiin ja väisteltiin. Ainoastaan toisen kentän pomossa oli pientä särmää, sillä ensin täytyi pienempiä lepakoita vastaan taistella ja ne kasvoivat ja hankaloituivat mitä syvemmälle luolan uumeniin eteni. Viimein vastaan tuli jäätävän kokoinen pomolepakko!

Myös luurankopomo oli oikein hauska, sillä aina kun sen energiat loppuivat, se kasvoi isommaksi ja sai energiansa takaisin.

Kuollessaan pomot muuttuivat joksikin violeteiksi haamuiksi jotka pystyivät vielä tappamaan Kuroksen. Ei ne mitään kestäviä ollut ja yleensä oikein ajoitetulla miekka/kirves -combolla sai ne helposti tuhottua.

Välillä kuitenkin taistelusta johtuvien vammojen vuoksi ne pääsivät yllättämään ja tappoivat Kuroksen.

Kuitenkin tiukka taistelu palkittiin, sillä jokaisen pomon jälkeen sai naisen pelastettua pinteestä, näppärää!

Viimeiset kentät sitten sijoittuivat Malkillin torniin. Aluksi kuitenkin mokomaan täytyy päästä sisälle. Tarvittava avain ja timantit löytyvät totta kai tornin ulkoseinästä ja täytyi kiivetä aina tornin huipulle asti.

Todella tiukkaa tasoloikkaa oli luvassa ja tietysti seinän sisään randomisti meneviä palikoita. Tässä kentässä pienen virheen tekemisestä rangaistiin reilulla kädellä, sillä huonolla tuurilla saattoi pudota ihan alkuun asti.

Onneksi sentään timanttien määrä oli tässä todella vähäinen, vain 50 kappaletta.

Lopuissa viimeississä kentissä ei ollut juurikaan mitään erikoista muihin verrattuna. Ihan viimeisessä kentässä täytyi hetki grindata timantteja vihollisista, sillä kenttä ei tarjonnut niitä tarpeeksi.

Sitten viimeisenä vastassa on tuo mahtivelho Malkil. Hieman kyllä antiklimaattinen viimeinen taistelu oli vaikka muka mahtavasta velhosta on kyse.

Malkil teleporttaili ympäri aluetta joka olikin aika iso tässä viimeisessä taistossa. Paljon isompi kuin mikään muu pomohuone, lepakkoluola poislukien.

Ei tässä kannattanut mihinkään höntyillä vaan pysyä paikallaan ja odottaa että Malkil teleporttasi Kuroksen luokse. Hienosti Malkilin ammukset pystyi tuhoamaan kirveen avulla joten eipä sillä paljon mahdollisuuksia ollut.

Vasemmalla puolella huonetta seisoin ja odotin teleporttausta. Tässä kohdassa oli neljä eri mestaa mihin Malkil pystyi teleporttaamaan. Yksi niistä sijaitsi ruudun ulkopuolella ja ainoastaan tästä kohdasta tuli panokset Kuroksen luokse.

Vaikka Malkililla olikin energiaa rutkasti, ei se sen helppoutta muuttanut. Muutama yritys ja velho oli nitistetty.

Nautin suuresti tästä pelistä. Vaikka tässä olikin hieman kankeat kontrollit, loputtomat continuet pelastivat paljon. Ilman loputtomia continueja v-käyrä olisi noussut kyllä ihan erilaisiin lukemiin.

Mukava peli audiovisuaalisesti. Kenttien tutkiminen oli mukavaa hommaa ja vaikka timanttimäärät joissain kentissä olikin korkeita, timantteja sai mukavaa tahtia. Ei mennyt homma niin sanotusti liialliseksi grindaamiseksi.

Vaikka idea kentissä oli sama, avaimien ja arkkujen metsästäminen oli mukavaa hommaa :)

Mikäs sen mukavampaa kun saada pistetaulukossa ylin sija ja arvonimi "Sir"!

Trog!

Games Beaten: 285/709

Genre: Puzzle

Goal: Beat Stage 50

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Kauan kauan sitten OG -nimisessä maassa eleli eriskummallisia yksisilmäisiä luolamiehiä, Trogeja.

Trogit eivät suinkaan eläneet täysin yksikseen, vaan joukosta löytyy dinosauruskaverit Bloop ja Spike.

Bloopin ja Spiken lempiharrastus on varastaa Trogien munia. Trogit taas tykkäävät upottaa hampaansa dinosauruksen lihaan...

Tässä on alkukantainen resepti melkoiseen soppaan!

Vaikka Trogit ovat nopeita syömään, he eivät ole kovin nopeita ajattelemaan. Nerokkailla liikeillä heitä saa hämättyä ja kerättyä munat parempaan talteen!

Tälläinen kivikauteen sijoittuva Pac Man -variaatio.

Pelihän on varsin miellyttävän näköinen pöljine Trog -luolamiehineen.

Aluksi luulin, että tässä pelataan Trogilla, mutta ohjastetaankin dinosauruksia jotka keräävät Trogien munia. 

Yksisilmäisyyden lisäksi nämä luolamiehet vielä munivatkin. Tai sitten he ovat käyneet varastamassa munat jostain...tätä kerkesi tovin jos toisenkin pelaamisen lomassa miettiä.

Yksinpelinä pelataan vain Bloopilla, kahdestaan sitten saa Spiken myös mukaan.

Aluksi pelissä saa valita vaikeusasteen. Pelin ehdottamalla Easylla lähdin liikenteeseen. 

Pelin edetessä huomasi, että tämähän onkin melko hankala tapaus ja ei mitään toivoa yrittää hankalimmilla vaikeusasteilla.

Pac Manin -tyyliin Bloop liikkuu automaattisesti eteenpäin. Pac Manista poiketen, tässä on reilusti erilaisia kenttiä joten homma ei käy tylsäksi. Samojakin kenttiä tulee kyllä myöhemmin vastaan, mutta eipä se mitään haittaa :)

Kun kentästä löytyvät munat on kerätty, ilmestyy "Home" -alue jonnekin päin ruutua ja siihen täytyy kävellä jotta pääsee siirtymään seuraavaan kenttään.

Kenttiä tässä on kiitettävät 50 kappaletta ja ne on suoritettava muutaman elämän ja kahden continuen turvin. Lisäreitä saa onneksi pisteistä lisää, mutta sitä ei tapahdu kovin usein.

Trogit ovat pelin pääviholliset ja niitä pystyy nuijimaan hengiltä. Hyvä lisä, sillä ilman tätä peli olisi ollut ihan liian kaoottista sekoilua. Se oli jo tämän ominaisuudenkin kanssa melkoista räiskettä :D

Trogeja löytyi useampi erilainen joita sitten esiintyi eri kentissä. Aluksi löytyi vain jahtaavia Trogeja jotka myöhemmissä kentissä olivatkin jo äärimmäisen nopeita ja heille oli suotu älykkyyttä pieni määrä lisää. 

Seuraavaksi mukaan astui kivipyöriä heitteleviä Trogeja. Kivipyörät jäivät pyörimään ruudulle kunnes ne lensivät laidan yli. Muutamassa kentässä oli inhottava keski-osio minne kivet jäivät helposti pitkäksikin aikaa rullailemaan. Alle ei kannattanut jäädä sillä se oli sitten kerrasta poikki.

Hyvänä lisänä myös Trogit voivat liiskaantua kivipyörien alle, aina niin hyvää viihdettä :D Onneksi näitä kivipyöriä pystyi nyrkeillä moukaroimaan hajalle, aluksi en edes tajunnut tätä ja sen vuoksi tuli monia typeriä kuolemia.

Viimeisenä mukaan tulivat pomppivat Trogit jotka olivat ihan liian randomeja omaan makuun.

Todella hankala oli arvioida, mihin Trog hyppää ja kun ne välillä tekivät sitä samaan aikaan sai silmät hyvin solmuun :D Välillä hitboxit olivat hieman kyseenalaisia, sillä alle liiskautuminen tapahtui vaikka selkeästi ei ollut laskeutuvan Trogin alla.

Trogien lisäksi kentistä löytyi vielä kaikkea helpottavaa ja ei niin helpottavaa settiä.

Helpottavat asiat:

Punainen kasvi joka lisää nopeutta hetkellisesti.

Jääkuutio joka jäädyttää viholliset pieneksi toviksi.

Hevosenkenkä joka antaa kuolemattomuuden ihan liian lyhyeksi aikaa.

Kuuma tamale -safka, minkä avulla pystyy sylkemään tulipalloja Trogeja kohti tappaakseen ne laakista.

Ananas mikä muuttaa dinon hetkeksi jättimäiseksi kuolemattomaksi T-Rexiksi joka sitten syö kaiken eteensä tulevan.

Warppi, joka heittää muutaman kentän edemmäksi ja antaa aimo kasan pisteitä.

Katapultti joka laukaisee dinon toiselle puolelle kenttää.

Sitten nämä ikävämmät jutut:

Sininen sieni joka saa Bloopin kävelemään paljon hitaammin.

Nuotio johon koskemalla lähtee henki.

Tervakuoppa jonka vaikutus on sama kuin nuotiolla.

Inhottavinta näissä kenttiin ilmestyvissä asioissa oli, että ne ilmestyivät täysin randomilla. Joskus saattoi suoraan ilmestyä siihen kohtaan mihin oli kävelemässä.

Muutaman kerran kävi niinkin inhasti, että katapultti laukaisi Bloopin suoraan samaan kohtaan missä vihollinen oli. Henkihän siinä lähti melko nopeasti :D

Ananaksia ja hevosenkenkiä kannatti aina käydä hakemassa heti kun ne ilmestyivät ruutuun. Niiden avulla munia sai kerätä rauhassa eikä tarvinnut Trogeista välittää.

Warpit ilmestyivät jostain syystä aina kun "Home" -alue oli ruudulla. Tämän vuoksi ne jäi monesti huomaamatta.

Onneksi Trogit astuivat nuotioihin ja tervakuoppiin jonka jälkeen molemmat hävisivät ruudulta.

Välillä eteen tuli bonuskenttiä. Onneksi bonuskentätkin laskettiin mukaan tähän 50:n kentän settiin, joten ei aina tarvinnut kärvistellä munajahdissa.

Bonuskenttiä oli kolme erilaista; Trogien syöminen, timanttien keräily ja Trogien käryttäminen liekillä.

Nämä olivat todella hankalia ja onnistuin vain muutaman kerran saamaan Trogien syömisestä täydet pisteet, sillä tuurilla oli liian iso osa näiden kanssa. Riippui ihan mihin Trogeja ilmestyi.

Timanttien keräilyn päihitin useimmiten, mutta tässäkin vaikutti mihin punaiset nopeutta lisäävät kasvit oli sijoiteltu.

Trogien käryttämistä en saanut koskaan päihitettyä, olisi vaatinut jäätävää tuuria, että se olisi onnistunut. 

Kylläpä oli melkoinen urakka päihittää 50 kenttää muutamien elämien turvin. Pelissä on vähän liikaa RNG -ominaisuuksia tälläisen suorituksen tekemiseksi.

Monesti onnistuin pääsemään 30 ja 40 kentän välimaastoon, mutta sitten tuli noutaja. Hieman liikaa actionia rupesi loppupuolella olemaan.

Kontrollointi bugasi aika-ajoin, välillä Bloop ei totellut komentoja ja välillä se saattoi kääntyä johonkin outoon suuntaan vaikka ei edes painanut sinne. Hieman Pac Manin kaltaista tarkkuutta olisi kaivannut tähän!

Kyllähän se sitten peli viimein taipui pienen tuurin saattelemana. En tajunnut, että viimeinen kenttä olikin vain bonuskenttä ja en ottanut kuvaa loppupään kentistä.

Jouduin pelaamaan pelin uudelleen loppupuolelle asti ja sehän kuvan oton yhteydessä menikin uudelleen läpi, paljon helpommin vielä! :)

Kyllähän tämän metkuihin tottui kun enemmän pelasi.

Hyvä pelihän tämä oli. Mukava katsella ja pelailla pienistä ohjaus ongelmista ja ärsyttävistä trollikohdista huolimatta.

Varovainen suositus Pac Manien ystäville, ei tuo 50 kenttää mahdoton urakka ole helpoimmalla vaikeusasteella :)

Batman Returns

Games Beaten: 284/709

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat the Penguin (Stage 6-2)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Gothamin kaupunki valmistautuu lomakauteen perinteisesti joulukuusen valaisu seremonialla. Äskettäin valittu "jääprinsessa" saa kunnian vääntää valokatkaisimesta juuri kun pormestari on lopettanut puheensa.

Pormestarin toiveena on, että tämä tapahtuma nostaisi kaupungin henkeä sillä viime aikoina rikollisuus on vaivannut kansalaisia.

Tällä kertaa pormestari oli kutsunut bisnesmiehen, Max Shreckin puhumaan kansalaisille. Juuri kun hän oli aloittamassa puhettaan, voimakas melu alkoi kuulua yleisön takaa.

Valtava lahjapaketti vierii mysteerisesti aukiolle. Lahja on hetken hiljaa paikallaan kunnes sen sisuksista syöksyy naamioituneita henkilöitä.

Nämä tyypit kuuluivat Red Triangle Circus jengiin ja he alkoivat terrorisoimaan kansaa konekivääreillä, räjähteillä ja liekinheittimillä. 

Poliisi alkaa olemaan melko neuvoton tämän sekasorron keskellä ja he kutsuvatkin apuun yhden tyypin jonka tietävät saavan tämän kaaoksen taas järjestykseen. Hänen nimensä on Batman...

Nyt on viimeinenkin NESille julkaistu Batman -peli läpäisty! Laadultaan se ei jää yhtään jälkeen Sunsoftin loistaville Batmaneille.

Tällä kertaa asialla on Konami ja pelityyli on vaihtunut action -painotteisesta tasoloikasta Beat 'em Uppiin. Täytyy sanoa, että jos ei tietäisi että tämän on väsännyt Konami, erehtyisi peliä luulemaan Sunsoftin tekeleeksi :D

Pakko ihmetellä, että miten tekijät ovatkin saaneet näin hienoa grafiikkaa aikaiseksi. Kenttien välissä olevat tarinat ovat jäätävän hienoa pikseli taidetta!

Mistään älyttömän vaikeasta pelistä ei ollut tällä kertaa kyse, loputtomat continuet ja vielä salasanakin kaupan päälle. Kenttiä löytyi kuusi kappaletta ja ne oli jaettu pienempiin osiin.

Edes Game Overin jälkeen ei tarvitse kenttää aloittaa alusta vaan pääsee suoraan siihen osioon missä oli henki lähtenyt. Poikkeuksena pomotaistelut, niistä ei saanut suoraan jatkaa.

Hyvin perinteistä Beat 'em Uppia. Batman osaa muutaman erilaisen liikkeen joilla pahiksia pystyy pieksämään. Löytyy perus nyrkkien heiluttamisen lisäksi liukutakli ja hyppypotku.

Vielä erikoisliikkeenä löytyy pyörähdysliike, mikä vie energiaa yhden palkin aina kun sitä käyttää. Tätä liikettä ei tullut juurikaan käytettyä, sillä en oikein tykkää tälläisistä energiaa vievistä liikkeistä.

Koska kyseessä on Batman, pitäähän pelissä pystyä käyttämään hänen vyöhönsä asennettuja erikoisaseita. Vyöstä löytyy heittokoukku jonka avulla pääsee korkeammalla sijaitseviin alueisiin ja sillä pystyy myös yläpuolella leijailevat olevat viholliset tuhoamaan.

Bumerangi (Batarang), jota kannatti säästellä pahimipia vihollisia ja pomoja vastaan. Näitä ei ole loputtomasti, vain viisi kappaletta. Joistain kentistä saattoi löytää muutaman lisää. Erittäin tehokas ase! Game Over kuitenkin antaa nämä takaisin.

Pelin lisärisysteemi oli erittäin mielenkiintoisesti toteutettu. Muutamista kentistä löytyy laatikoita jotka edustavat elämiä. Kun energiat loppuvat, laatikko tyhjenee. Laatikko ei häviä lopullisesti vaan tyhjä jää valikkoon odottamaan täyttämistä.

Tyhjiä laatikoita pystyy myös täyttämään energiaa ja pisteitä keräämällä. Yleensä jos peleissä energiat ovat täynnä ja kerää lisää, ei tapahdu mitään.

Toisin oli tämän pelin kanssa ja kerätyt energiat menivät tyhjään laatikkoon Mega Man X:n energiatankkien tyylisesti.

Onnistuin kolme laatikkoa löytämään, yksi näistä oli piilotettuna salahuoneeseen. Onneksi löytyi, sillä helpotti pelaamista mukavasti.

Ihan pelkkää mäiskettä ei tämä peli ollut, vaan mukaan oli laitettu myös pari autoscroller kenttää joissa liikuttiin Batmobilella ja jollain Batskiboatilla.

Batmobilella tykitettiin vihollisia muussiksi ja keräiltiin energiaa sekä jotain kiekkoja joita pystyi sitten hyödyntämään vihollisten tuhoamisessa.

Jälkimmäinen autoscroller Batskiboatilla oli lähinnä vain bonuskenttä vaikka se olikin merkitty viimeisen kentän ensimmäiseksi osioksi. Tässä ei voinut edes kuolla vaan keräiltiin energiaa ja pisteitä.

Tietty määrä pisteitä antoi pienen siivun energiaa takaisin joten tässä saikin energiaa useampaan otteeseen.

Pomot olivat alkuun yllättävän hankalia jo ensimmäisestä lähtien. Bumerangit onneksi pelasti paljon, sillä niiden avulla sai bossin energiaa hyvän siivun pois. Loput menivätkin sitten pelkällä mättämisellä.

Tämä taktiikka ei kuitenkaan loppupään vastuksiin toiminut, sillä niillä oli liian paljon energiaa. Täytyi löytää oikea taktiikka jolla sai näppärästi energiaa pois ottamatta itse osumaa.

Eniten ihmetystä aiheutti neljännen kentän pomo, The Organ Grinder ja viidennen kentän pomo, The Penguin's Duck Vehicle.

The Organ Grinder hyökkäsi raivolla päälle ja sen iskuja oli hankala ennakoida saatikka väistää. Tehokkaimmaksi keinoksi bumerangien jälkeen löytyi hyppypotku joka oikein ajoitettuna meni perille asti.

Penguin's Duck Vehiclen kanssa oli hieman hitboxin kanssa ongelmia. Lopulta pomo paljastuikin suhteellisen helpoksi kun löytyi, että täytyi seisoa ihan ruudun ylälaidassa jotta siihen sai tehtyä osumaa.

Viimeinen kenttä tosiaan alkoi tällä Batskiboat -osiolla joka ei ennakoinut tulevaa millään tavalla sen helppouden vuoksi. Kun sitten varsinainen kenttä alkoi, huomasi inhotukseksi, että koko mesta on jäässä.

Voitte vaan kuvitella miten mukava on yrittää vihollisiin osua kun Batman liukuu ympäriinsä :D Ehdottomasti pelin hankalin osuus. Vihollisten määrä taisi olla tuplat mitä muissa kentissä oli.

Totta kai tähän oli tungettu ne kaikista vittumaisimmat pahikset mukaan :D

Ehdottamsti pelin ärsyttävimmät viholliset olivat talikoilla varustetut hovinarrit. Näihin veijareihin oli ärsyttävä osua ja ne vielä sylkivät tulipalloja joiden yli oli lähes mahdotonta hypätä. Todella pikselin tarkka homma.

Vihollisia löytyi vielä eri tasolla olevia ja niiden väri kertoi vaikeusasteesta. Toki tähän oli sitten laitettu vielä kentän loppupuolelle hankalammat versiot hovinarreista. Ihanaa.

Sentään tästä sai yhden ison sydämen mikä täytti runsaasti energiaa ja lopusta löytyi yksi lisäelämä laatikko. Ilman sitä homma olisi mennyt hankalaksi.

Pitkän ja jäisen osuuden jälkeen vastaan tuli itse Pingviini. Tällä kertaa ilman mitään isompia apuja, ainoastaan sateenvarjo mukanaan. Tämähän menikin ensimmäisellä yrityksellä läpi!

Tuntui, että Pingviinin liikkeet oli huomattavasti helpompi oppia kuin muiden pomojen. Ainut asia mitä en taistelun aikana hiffannut, että heittokoukulla olisi voinut vahingoittaa Pingviiniä kun se lenteli sateenvarjolla ilmassa pommeja pudotellen.

Tämä selvisi siis jälkeenpäin Youtube -läpäisyä silmäillessäni.

Lopputekstit bugittivat jotenkin todella omituisesti. Taustalla oleva kuva ja tekijöiden nimet eivät selkeästi halunneet olla samassa layerissa, vaan välkkyivät ruudulla vuorotellen. Todella ärsyttävän näköistä.

Aluksi luulin, että minulla oli joku huonolaatuinen ROM käytössä, mutta jokaisessa Youtube -läpäisyssä sama efekti toistui. Todella omituinen ratkaisu Konamilta.

Tekijöiden nimien jälkeen ruutuun lävähtää jokin normaalin näköinen pingviini raketti selässään mikä käskee pelaamaan pelin nopeammin läpi. Ilmeisesti jos pelin tykittää paljon nopeammassa ajassa, saa paremmat loppukuvat.

Kuitenkin The End -teksti lävähtää ruutuun tälläiselläkin läpäisyllä, sehän riittää minulle.

Tsekkasin vielä jälkeenpäin että miten loppukuvat saa ilmestymään. Peli täytyy vetää putkeen ilman Game Overeita joten antaapahan olla :D

Yhden kerran yritin ja pääsin neljänteen kenttään, mutta sitten energian puutteen vuoksi matka tyssäsi siihen. Turhan pitkä prosessi aina aloittaa alusta jos tekee muutaman virheen.

Todella nautinnollinen peli. Vaikka ei olisi hirveästi tälläisten Beat 'em Uppien fani, tätä kyllä suosittelen kokeilemaan pelin korkean laadun vuoksi.

Salasana on loistava lisä mitä harvemmin tämän tyylisissä peleissä on. Mukava kun ei tarvitse putkeen pelata tai aloittaa aina alusta :)

En täysin innostunut tästä Konamin ratkaisusta, että pitäisi ilman Game Overia peli tykitellä läpi. Kuitenkin Beat 'em Upit on yleisesti aika hankalia ja todella turhauttavaa aloittaa alusta pitkän pelisession jälkeen vain saadakseen muutaman hassun kuvan.

WWF WrestleMania

Games Beaten: 283/709

Genre: Sports

Goal: Win the Tournament Mode

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

He ovat isoimpia, röyhkeimpiä ja raskaimpia. Kaikkien aikojen sensaatiomaisia painijoita jotka ovat nousseet WWF kehään.

Nyt sinulla on mahdollisuus haastaa heidät kaikki!

Koukista kyynärpääsi, aseta nyrkkisi, lataa potkusi tai käytä päätäsi...kirjaimellisesti.

Koska WWF:ssä melkein kaikki on sallittua!

Ah, taas showpainia. Edelleenkään en tiedä tästä lajista mitään.

Tästä pelistä ei kyllä komediaa puuttunut. Ei sillä että showpaini muutenkaan niin vakavaa hommaa olisi.

Hahmot näyttivät lähinnä perunoilta millä oli raajat ja ne selkeästi yrittivät kävellessään pidätellä kakan tulemista housuun.

Tavoitteena mestaruusvyö ja se onnistuu voittamalla viisi vastustajaa turnauksessa. Vastustajat tulevat aina samassa järjestyksessä millä nyt ei ihan hirveästi väliä ollut, sillä ukkojen vaikeustaso on melko samaa luokkaa. Pois lukien ensimmäinen ja viimeinen matsi.

Pelistä löytyy seuraavanlaisia karpaaseja valittavaksi: The Million Dollar Man Ted Dibiase, Bam Bam Bigelow, Honky Tonk Man, Randy "Matcho Man" Savage, Andre the Giant ja tietysti Hulk Hogan.

Perinteiseen tapaan Hulkilla lähdin mestaruutta tavoittelemaan. Nyt kun Hulkin valitsi itselleen, viimeiseksi vastukseksi tuli listan toiseksi viimeinen eli Andre the Giant.

Pelissä moukaroidaan vastusta erilaisilla liikkeillä ja kun energiapalkki on nollassa, yritetään pitää se maassa kolmen sekunnin ajan.

Erilaisia liikkeitä pelistä löytyi monenlaisia ja ne olivatkin jokaisella hahmolla hieman erilaisia. Ohjekirjasta löytyi taulukko millaisen liikkeen mikäkin hahmo tekee tietyillä napeilla tai niiden yhdistelmillä.

Vaikka liikkeitä olikin mukavasti, tuli oikeastaan käytettyä vain potkimista. Peli kun on hieman kankeahko, liikkeiden tekeminen osoittautui melko hankalaksi projektiksi. Potkimalla sai pidettyä vastustajan hyvin aisoissa.

Vastustajat olivat kyllä kunnon idiootteja. Ne tepastelivat päättömästi ympäri kehää eikä edes pahemmin yrittäneet rynniä päälle. Ainoastaan jos ne tuurilla sattuivat kävelemään samalle korkeudelle missä itse seisoi, ne alkoivat moukaroimaan huolella.

Jos hahmot kävelevät toisiaan päin, ohi ei pääse. Välillä oli ärsyttävää kun tyhmä tietokone yritti väkisin tulla päin kun itse yritti lähteä karkuun. Ei siitä mitään tullut.

Ehdottomasti paras taktiikka oli seisoa oikean yläkulman lähettyvillä ja odottaa että vastustaja sattuu löytämään tiensä samaan paikkaan. Sitten vain potkua peliin!

Vastustajien maissa pitäminen oli ärsyttävästi tehty. Välillä vaikka seisoi vihollisen vieressä ja painoi oikeita nappeja, mitään ei tapahtunut. Ihan liian pikselin tarkkaa hommaa.

Oma hahmo jotenkin mystisesti otti vahinkoa kun teki liikkeitä. Tätä ei suinkaan aina tapahtunut ja syy miksi moista kävi, jäi hämärän peittoon. Joskus omat ja vastustajan energiat hupenivat samaan tahtiin vaikka itse vain moukaroi vastustajaa ottamatta osumaa :D

Energiaa pystyy toki saamaan lisää, mikä on loistojuttu. Välillä kehän ylälaitaan ilmestyi eteenpäin pomppivia tavaroita joita keräämällä sitten saa pari pykälää lisää energiaa.

Jokaisella painijalla on oma tavara mistä energiaa voi saada ja vastustajan tavaraa ei pysty edes keräämään. Hulkilla se on jostain syystä risti, en tiedä onko mies kovinkin harrasta sorttia.

Tämä oikeassa yläkulmassa pieksäminen tuotti välillä aina pienen ongelman, sillä tavarat lentelivät siihen suuntaan. Välillä maassa makaava vastustaja sai energiaa takaisin kun tavara lensi suoraan syliin :D

Vastustajat alkoivat mättämisen aikana välkkymään ja muuttuivat punaiseksi. En tiedä vaikuttiko tämä johonkin raivotasoon. Tästä en kuitenkaan pahemmin välittänyt vaan annoin jalan heilua.

Ensimmäinen vastustaja, The Million Dollar Man oli täysi vitsi. Sen voitti ihan miten päin vaan. Olisikohan tarkoituksella siitä tehty tietynlainen harjoitusvastus. Seuraavana tuleva liekkiasuun pukeutunut peruna, Bam Bam Bigelow olikin jo ihan toista maata.

Sen kanssa sai aluksi toden teolla mättää, että onnistui edes voittamaan kyseisen kaverin. Potkukikan oppimisen jälkeen tämäkin kaveri taipui aika helpolla. 

Honky Tonk Manin kanssa oli reilusti eniten ongelmia. Sain sen kyllä helposti maihin, mutta en onnistunut joko pitämään sälliä maissa tai sitten en onnistunut edes pääsemään päälle kun olin väärässä pikselissä.

Tämän vuoksi Honk saikin iskettyä tiukkoja sarjoja heti maasta noustuaan. En usko että Honk oli muita hankalampi, sattui käymään vaan huono tuuri tämän ukkelin kanssa.

Vastustajat voittivat matsit kyllä todella helposti jos onnistuivat tulemaan edes kerran päälle. Sai tosissaan rämpyttää D-padista ylöspäin jotta pääsi vielä ylös eikä se läheskään aina edes riittänyt.

Jostain syystä Honk Tonk Manin jälkeen taso laski ja Randy "Matcho Man" Savage olikin sitten ihan läppä helppo vastustaja. Tietyn rytmin kun piti potkujen kanssa, Matcho Man ei päässyt edes ylös.

Viimeinen vastustaja, Andre the Giant ottikin sitten muutaman yrityksen jotta sen sai voitettua. Peli kun alkaa alusta aina kun vastustaja voittaa joten treenaamiselle ei jäänyt ihan hirveästi mahdollisuutta.

Andrea ei ihan niin helposti saanutkaan lukittua tähän oikean yläkulman jekkuun. Ihan hyvä vaan, sillä olisihan se ollut melko tylyä, jos jokaisen vastustan olisi saanut noin helposti pieksettyä.

Vastustajat heikkenevät kun energiat laskevat tietyn pisteen alle ja ne kaatuvat jo yhdestä tai kahdesta potkusta. Andre the Giant oli sen verran kovaa tekoa, että sen energiat täytyi saada melko matalalle jotta onnistui tässä.

Lopulta homma meni siihen, että yritin vain tehdä vahinkoa missä tahansa kehää hyvänsä. En edes harkinnut mitään nurkka kikkoja.

Onneksi Andre the Giantkaan ei tajunnut keräillä sen omia tavaroita vaikka tarjolla olisikin ollut herkullisia pihvejä. Ei kun hetkinen, ohjekirjan mukaan kyseessä ei olekaan pihvi vaan jalkapohja. Onkohan tämä taas jotain Raren hyviä vitsejä? :D

Kyllä se Andre viimein taipui, yllättävän vähillä yrityksillä. 

Huumoriarvon vuoksi tätä oli kyllä ihan hauska pelata, vaikka olikin todella kankea. Musiikit toivat lisäpontta hommaan sillä vastustajan ja pelaajan tunnusmusiikit rullasivat vuorotellen matsin aikana.

Onhan se vaan hienoa kuulla Real American 8-bittisenä versiona :D

Bo Jackson Baseball

Games Beaten: 282/709

Genre: Sports

Goal: Win Playoffs

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Hänen oikea nimensä on Vincent Edward Jackson, mutta hänet tunnetaan maailmalla paremmin nimellä Bo. Hän syntyi pienessä kylässä lähellä Birminghamia ja häntä oltiin siunattu tavallista paremmilla urheilullisilla kyvyillä.

Bo on pelannut kaikkea aina jalkapallosta krikettiin, mutta pesäpallo veti häntä puoleensa. Bo Jackson Baseball antaa sinun kokea saman jännityksen, mitä Bo Jackson itse kokee 50, 000 fanin edessä.

Jälleen pesäpalloa, sillä näitähän NESillä riittää!

Minulla ei ole hajuakaan kuka Bo Jackson on, mutta ilmeisesti joku nimekäs pelaaja kerta oman pelinsä on saanut.

Kerrankin pesäpallopelissä oli maltillinen tavoite, täytyi vain pudotuspelit voittaa. Eli minimissään neljän ottelun voitto toi pokaalin hyppysiin. Pudotuspeleissä oli kaksi lohkoa - American ja National.

En oikein ymmärtänyt tätä, sillä molemmat lohkot sisältävät joukkueita Yhdysvalloista ja Kanadasta :D Esimerkiksi Chicago löytyy molemmista lohkoista. Ehkä toinen on joku nappulaliiga ja toinen sitten kovempi.

Molemmissa lohkoissa on kaksi osa-aluetta - itä ja länsi. Molemmista valitaan joukkueet ja ne pelaavat sitten vastakkain.

Pudotuspelit oli hieman hassusti tehty, sillä tässä olisi voinut pelata myös useammalla joukkueella kuin vain yhdellä ja vaihtaa lennosta millä joukkueella haluaa pelata.

Olisi voinut valita myös pelkät tietokonevastustajat pelaamaan :D Tietokonevastus oli vielä nimetty hienosti NESiksi joten pääsi kirjaimellisesti taistelemaan NESiä vastaan!

Tietysti rehdisti menin vain yhden joukkueen turvin ja tällä kertaa arpa osui Bostoniin. Eipä joukkueilla tainnut hirveämmin eroa olla, ainoastaan National -lohkon joukkueet olivat aavistuksen parempia.

Mahtavaa oli myös, että asetuksista pystyi säätämään vuoroparien määrän. Minimi oli viisi ja tietysti sen valitsin hieman nopeuttaakseni hommaa. Myös pudotuspelien matsikohtaisen määrän pystyi säätämään, mutta se oli minimissään vain kolme. Harmi kun ei voinut pistää yhdestä matsista poikki :D

Ennen peliä pystyi pelaajia vaihtamaan ja tätä kannattikin tehdä. Mahdollisimman parhaat syöttäjät ja lyöjät mukaan matsiin jotta kunto riittää!

Bases Loaded -sarjaan tottuneena tämä vaati kyllä hieman uudenlaista otetta pelityyliin. Periaatteessa samaa shittiä, mutta esimerkiksi lyönnin ajoitus oli reilusti erilainen kuin Bases Loadedissa.

Myös jos halusi juosta toiselle pesälle, se tapahtui erilaisella näppäinyhdistelmällä. Monet palot tuli kun ei muistanut mistä napeista pelaaja lähtikään liikenteeseen :D

Lyöntivuorossa ollessa tässä ei ihan hirveästi pystynyt mitään tekemään lyömisen lisäksi. Lyöjää ei saa liikutettua mihinkään suuntaan ja lyönti on tehtävä juuri siitä kohdasta missä ukko seisoi.

Tämä toki toi sen helpotuksen, että ei tarvinnut alkaa kikkailemaan erilaisten lyöntiasentojen kanssa.

Ennen lyöntiä ruutuun lävähtää erilaisia toimintoja. Näistä sitten valitaan millä tavalla palloa haluaa lyödä. Ihan hauska idea!

Ei tullut käytettyä kuin normaalia ja voimalyöntiä. Näpyjä ynnä muita kikkailuja en kokenut tarpeelliseksi. Normaalilla ja voimalyönnillä ei hirveästi eroa ollut, ainoastaan vain voimalyönnin ansiosta onnistuin tekemään homeruneja mitkä normaalilyönnillä jäi aina vajaaksi.

Voimalyönnillä palloon osuminen oli ilmeisesti hieman hankalampaa. Paha kyllä sanoa, kun palloihin osuminen yleisestikin oli hieman tuurinkauppaa.

Aluksi palloon osumisesta ei tullut yhtään mitään. Ajoitus oli todella vaikea oppia. Napin painallus täytyi tehdä aikaisempaan kuin Bases Loadedissa.

Yhtä asiaa ihmettelin, että miksi lyöntityyliä valittaessa näkyy ruudulla myös syöttämiseen tarkoitetut tyylit. Peli ei edes näyttänyt minkä tyylin syöttäjä valitsi joten ihan hyödytöntä.

Syöttäminen puolestaan oli täysin arpapeliä. Sama homma kuin lyömisessä, valittiin mielestään hyvä tapa syöttää ja heitettiin pallo. Ruudun alareunassa näkyvän nuolen avulla sai muuttaa syöttäjän asentoa. Sentään tässä pystyi hieman enemmän vaikuttamaan johonkin :D

Syöttötapoja oli myöskin viisi erilaista kuten on lyöntityylejäkin. Näitä tuli vaihdeltua ihan randomisti, ei mitään hajua mitä olisi kannattanut milloinkin käyttää. 

Kuitenkin suurimmaksi osaksi käyttöön valikoitui keskimmäisenä oleva "knuckle ?" -syöttö. Ilmeisesti heitto lähtee ihan randomisti. Tuntui, että tällä heittotyylillä vastustaja löi eniten ohi.

Kun vastustaja sitten osui palloon syötön jälkeen, alkoi ankeat ajat. Koppeja oli suhteellisen helppo ottaa sillä varjo näkyi jo pitkän matkan päästä ja pallon putoamiskohtaan pääsi mukavasti.

Ongelmat olivat lähinnä jos piti polttaa jokin tietylle pesälle juokseva pelaaja. Välillä pelaajat eivät ottaneet syöttöjä vastaan ja pallo meni vain ohi. Tätä onneksi tapahtui aika harvoin.

Isoin ongelma oli ensimmäiselle pesälle syöttäminen. Jostain syystä vaikka painoi täysin oikeaan suuntaan, pelaajat tykkäsivät heittää pallon kakkospesälle. Eihän tästä tilanteesta enää pystynyt polttamaan ykköspesälle juoksevaa pelaajaa kuin harvoissa tilanteissa.

Tämän täytyi olla bugi, sillä tätä tapahtui ärsyttävän usein. Eikä kysessä ollut mikään välimatka ongelma, sillä kolmospesältä tai kauempaa pelaaja heittää ihan kiltisti ykköselle kun taas välillä paljon lähempää pitää kierrättää kakkospesän kautta.

Monet hyvät tilanteet ja pelit kusivat tämän takia, erittäin ärsyttävää.

Pakko antaa plussaa pelin ääninäyttelystä, se oli oikeasti hyvänkuuloista, mitä nyt pari pykälää liian kovalla. Oikein tunteella tulee "STRIKE", "BALL" ja "YOU'RE OUT" :D

Parhaana ehdottomasti pelaajan ja tuomarin välinen kinastelu siitä, että kerkesikö pelaaja pesälle vai ei. Tulee hieno kuva ja ukot huutaa toisilleen, että miten se tilanne nyt oikein menikään. Aina kuitenkin pesälle yrittänyt pelaaja häviää tämän kinastelun.

Kylläpä oli kovassa pudotuspelien voittaminen. Välillä tuntui, että ensimmäisistäkään matseista ei tule yhtään mitään. Kokeilin vastustajaksi eri joukkueita, mutta eipä niillä ollut juurikaan mitään eroa.

Loppupeleissä ensimmäiseksi vastustajaksi valikoitui Chicago. Peli oli tuon syöttösekoilun lisäksi myös muiltakin osa-alueilta hieman kummallinen. Esimerkiksi jokainen vastustajajoukkue tykkäsi heittää älyttömästi laittomia heittoja.

Välillä pääsi ykköspesälle tekemättä yhtään mitään kun sana "BALL" vaan kaikuu ilmassa. Ihan niin rikki peli ei sentään ollut, että olisi onnistunut läjäpäin tekemään juoksuja tällä keinolla :D

Ensimmäisen lohkon joukkueita vastaan heitot menivät suurimmaksi osaksi ohi ja ne sai poltettua jo lyöntivaiheessa.

Peli hieman hankaloitui kun siirryttiin loppuotteluun. Onneksi tietokoneiden välisiä matseja ei tarvinnut katsoa jos ei halunnut, valitsi vain NES vs. NES Quick -asetuksen ja ottelun tulos rävähti suoraan ruutuun :)

Loppuottelussa vastustajaa ei niin vaan poltettukaan ja ensimmäisellä yrityksellä tuli pahasti nenään, hävisin molemmat ottelut.

Eikun uutta yritystä ja viimein onnistuin pääsemään takaisin finaalipeliin. Ensimmäinen matsi meni upeasti, se päättyi 7-1. En tajua miten onnistuin tekemään noin monta juoksua vielä näin mestaruuspelissä.

Seuraavassa matsissa tuli sitten turpaan oikein kunnolla. Hieman rupesi ahdistamaan kun ei millään olisi enää halunnut peliä aloittaa alusta. 

Viimeinen matsi alkoi hyvin, sain mukavan johtoaseman. Onnistuin muutamat homerunit purkittamaan heti alkuunsa. Johdin viimeisessä vuoroparissa vielä yhdellä juoksulla, mutta eikös vastustajan Perkele onnistunut tekemään juoksun ihan viime hetkellä. Siirryttiin jatkoajalle.

Kuumotus lisääntyi, sillä välillä ei onnistunut lyöntivuorot alkuunkaan ja en onnistunut juoksun juoksua. Varsinkaan tälläisessä tilanteessa kun mestaruus on tuloillaan. Vastustaja onnistui isolla prosentilla tekemään vähintään yhden juoksun omalla vuorollaan.

Onnistuin kuitenkin tekemään yhden homerunin ja pidettyä vihollisen yhden juoksun tappiolla! Peli päättyi tiukasti 4-3.

Huh huh, olipahan stressaava setti :D Harmi kun tässä on nuo muutamat ongelmat, ilman niitä tämä olisi ollut oikein mainio peli!

Pelihän on todella nätti ja muuten se pelittää ihan mainiosti ja pelkän pudotuspelin ansiosta pienempi kynnys iskeä koneeseen kun vaikka jokin Bases Loaded -peleistä.

Barbie

Games Beaten: 281/709

Genre: Platform

Goal: Beat Stage 6

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 3/10

Barbie vaipuu uneen ja hän näkeekin mitä mahtavinta unta! Nyt sinä pystyt tekemään tästä unesta totta.

Auta Barbieta matkustamaan taianomaisten unimaailmoiden halki. Matkallaan hän törmää erilaisiin mysteerisiin esteisiin ja yllätyksiin.

Käytä viehätystäsi saavuttaaksesi nämä ja pidä silmällä myös matkalta löytyviä glamour -tavaroita joita tarvitaan fantasia juhliin Kenin kanssa! 

Erittäin sopiva peli näin 36v äijälle. Minkäs teet, olihan se tämäkin jossain välissä pelattava läpi.

Vaikeustaso hieman yllätti, luulisi kohderyhmä huomioon ottaen tämän olleen hieman helpompi. Vain kolme elämää eikä lisäreitä taida saada mitenkään. En ainakaan itse löytänyt.

Energiatkin pysyvät samalla tasolla seuraavaan kenttään siirtyessä mihin ne olivat edellisessä kentässä jääneet. Onneksi sentään energiaa löytyi paljon kenttien varrelta.

Pelihahmo oli omaan silmään aivan liian iso. Varmaan ihan tietoinen seikka tehdä se näin, ehkäpä "Barbiemaisuus" olisi hävinnyt pienemmällä spritellä.

Barbie käytti apunaan erilaisia viehätyksiä. Kuinkas muutenkaan. Viehätyksillä ohjailtiin kentistä löytyviä apureita. Apurina pystyi toimimaan ihan oikeiden eläimien lisäksi erilaiset tavarat.

Vasemmasta alakulmasta näki, mikä viehätys oli valittuna. Rusetilla sai apurin pysähtymään ja timantilla liikkumaan. Sydän viehätystä käytettiin sitten lähinnä "pomojen" ja muiden pienien pulmien ratkaisemiseen.

Oli pakko laittaa sana "pomo" lainausmerkkeihin, sillä ne olivat tässä pelissä todella omituisia.

Viehätyksiä oli onneksi loputon määrä ja niiden heitto etäisyyttä pystyi muuttamaan riippuen siitä, kuinka pitkään piti nappia pohjassa.

Näiden lisäksi löytyi vielä muutama erikoisviehätys kuten hetkellisen kuolemattomuuden tuova B-viehätys, Mega Maneista tutun kilpi -aseen tavoin toimiva kupla viehätys ja Z-viehätys mistä saa yhden energian lisää.

Kentissä täytyi käyttää paljon apureita hyödyksi. Hauska kun esimerkiksi koira tulee ja vie edessä olevan pallon mennessään mistä olisi ottanut muuten damagea.

Välillä tasoloikkakohdat olivat jopa liiankin tiukkoja. Sai ihan reunalta hypätä jotta hyppy onnistuisi. Kerättävät esineetkin oli välillä laitettu sellaiseen kohtaan, että Barbien hiukset juuri osuvat siihen ja sen sai kerättyä :D

Pelin kolmannessa kentässä homma muuttuu sitten täysin aiemmasta tasoloikasta erilaiseksi sillä se sijoittuu veden alle. Barbie on muuttunut merenneidoksi ja täältä täytyisi löytää kaunis sormus juhlia varten. Siinä sivussa vielä pitää pelastaa rapu kuningas ja kuningatar.

Uiminen on melko kankeaa. Ei tuo perinteinen tasoloikkakaan ihan älyttömän sulavaa ollut, mutta tämä on huomattavasti nihkeämpää. Jos peliin on tarkoituksella haettu muovista olemusta, siinä on kyllä onnistuttu!

Barbien hitboxikin on tarpeettoman pieni, tavaroihin täytyy osua vartalon keskiosalla jotta sen saa kerättyä itselleen. Tämä toki on sitten myös etuna vihollisten kanssa, ne eivät niin helposti osu Barbieen :)

Sitten hieman näistä "pomoista". Pomot olivat lähinnä vain jokapäiväisiä tavaroita tai jotain syötävää. Esimerkiksi ensimmäisestä kentästä löytyy luukku, josta lentää rantapalloja ja se täytyy sulkea kissan avulla.

Löytyy myös pizzauuneja joiden luukut täytyy sulkea ja jättimäinen jäätelöannos. Aika monessa pomossa riitti kun viskoi sydän viehätyksiä, näin sai niiden toiminnan loppumaan.

Yksi oudoimmista pomoista oli merenneito -osuudessa. Siinä vastassa oli ihan perus meduusa vihollinen. Ideana oli vapauttaa kuningas ja kuningatar rapu rikkomalla vankityrmän lukko.

Aluksi en edes tajunnut mihin tässä taistelussa piti osua ja heitin vahingossa lukon hajalle :D Kun Game Overin jälkeen tulin uudelleen tähän pomoon, tajusin, että lukkoonhan se pitää yrittää osumia saada.

Viimeisen kentän viimeinen osuus oli kyllä aika hankala. Tässä täytyi hyppiä nuotteja ja LP-levyjä pitkin. Jos hyppäsi ohi tai putosi alustalta, joutui jollekin liukuhihnalle ja se vei ihan osion alkuun asti.

Nuotteja oli monesti jonossa useampi ja niiden päältä pystyi vain mukavasti kävellä. Sitten vaihtelun vuoksi oli pienempiä rimpsuja, jopa yksittäisiä nuotteja. Kun on kyseessä hieman kankeat kontrollit ja näin iso sprite, se ei ollut ihan helppo juttu.

LP-levyt olivat myös melkoisen pirullisia sillä ne pyörivät. Pyörimissuuntaa ei edes nähnyt mitenkään, sai aika sokkona hyppiä menemään. Hyvällä rytmityksellä tästäkin selvisi :)

Viimeinen "pomo", ei helvetti. Jättimäinen Jukebox -masiina joka sylkee kitusistaan nuotteja joista ottaa sitten damagea. Idea on periaatteessa ihan hauska - Barbie nukkuu ja nuotteihin osuminen herättää häntä.

Aluksi pitkään kummastelin, että mitähän tässäkin pitäisi tehdä. Sitten huomasin maassa olevan kolikon. Sen luona perseillessäni huomasin, että kolikkohan alkaa heilua kun sen luona liikkuu. Aluksin en ihan tajunnut, että hyppimällä kolikon päällä sen saa pyörimään vinhasti.

Hieman hommaa katsellessani huomasin, että huoneessahan oli vielä kaksi muutakin kolikkoa. Ei kun kolikot pyörimään. Tämähän osoittautuikin perin vaikeaksi hommaksi saada kaikki kolme kolikkoa pyörimään yhtä aikaa. Randomilla lentelevät nuotit eivät helpottaneet hommaa.

Kyllä tähän yrittämiseen valehtelematta vartti meni. Homma onnistui siten, että ensin pistää vasemmalla olevan kolkon vinhasti pyörimään ja siirtyi keskimmäisen kimppuun. Kun keskimmäinenkin pyörii, palaa takaisin vasemmalle ja laittaa sen jälleen täyteen vauhtiin.

Vielä muutama pyöräytys keskimmäiselle kolikolle ja viimein pääseekin oikealle viimeistelemään homman. Sai olla todella näppärä jotta tämän sai tehtyä. Vähän turhan haastavaa menoa näin pikkutyttöjen peliin :D

No eihän tämä mitään jätettä ollut. Ihan mainiota tasoloikkaa ja mukava kun sai apua eläin ystäviltä ynnä muilta. Vaikeusaste oli mielestäni hieman liian kova kohderyhmään nähden. Vähintäänkin loputtoman continuet olisi olleet poikaa.

Näillä mentiin ja päästiin Kenin ihanaan syleilyyn <3