Batman Returns

Games Beaten: 284/709

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat the Penguin (Stage 6-2)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 4/10

Gothamin kaupunki valmistautuu lomakauteen perinteisesti joulukuusen valaisu seremonialla. Äskettäin valittu "jääprinsessa" saa kunnian vääntää valokatkaisimesta juuri kun pormestari on lopettanut puheensa.

Pormestarin toiveena on, että tämä tapahtuma nostaisi kaupungin henkeä sillä viime aikoina rikollisuus on vaivannut kansalaisia.

Tällä kertaa pormestari oli kutsunut bisnesmiehen, Max Shreckin puhumaan kansalaisille. Juuri kun hän oli aloittamassa puhettaan, voimakas melu alkoi kuulua yleisön takaa.

Valtava lahjapaketti vierii mysteerisesti aukiolle. Lahja on hetken hiljaa paikallaan kunnes sen sisuksista syöksyy naamioituneita henkilöitä.

Nämä tyypit kuuluivat Red Triangle Circus jengiin ja he alkoivat terrorisoimaan kansaa konekivääreillä, räjähteillä ja liekinheittimillä. 

Poliisi alkaa olemaan melko neuvoton tämän sekasorron keskellä ja he kutsuvatkin apuun yhden tyypin jonka tietävät saavan tämän kaaoksen taas järjestykseen. Hänen nimensä on Batman...

Nyt on viimeinenkin NESille julkaistu Batman -peli läpäisty! Laadultaan se ei jää yhtään jälkeen Sunsoftin loistaville Batmaneille.

Tällä kertaa asialla on Konami ja pelityyli on vaihtunut action -painotteisesta tasoloikasta Beat 'em Uppiin. Täytyy sanoa, että jos ei tietäisi että tämän on väsännyt Konami, erehtyisi peliä luulemaan Sunsoftin tekeleeksi :D

Pakko ihmetellä, että miten tekijät ovatkin saaneet näin hienoa grafiikkaa aikaiseksi. Kenttien välissä olevat tarinat ovat jäätävän hienoa pikseli taidetta!

Mistään älyttömän vaikeasta pelistä ei ollut tällä kertaa kyse, loputtomat continuet ja vielä salasanakin kaupan päälle. Kenttiä löytyi kuusi kappaletta ja ne oli jaettu pienempiin osiin.

Edes Game Overin jälkeen ei tarvitse kenttää aloittaa alusta vaan pääsee suoraan siihen osioon missä oli henki lähtenyt. Poikkeuksena pomotaistelut, niistä ei saanut suoraan jatkaa.

Hyvin perinteistä Beat 'em Uppia. Batman osaa muutaman erilaisen liikkeen joilla pahiksia pystyy pieksämään. Löytyy perus nyrkkien heiluttamisen lisäksi liukutakli ja hyppypotku.

Vielä erikoisliikkeenä löytyy pyörähdysliike, mikä vie energiaa yhden palkin aina kun sitä käyttää. Tätä liikettä ei tullut juurikaan käytettyä, sillä en oikein tykkää tälläisistä energiaa vievistä liikkeistä.

Koska kyseessä on Batman, pitäähän pelissä pystyä käyttämään hänen vyöhönsä asennettuja erikoisaseita. Vyöstä löytyy heittokoukku jonka avulla pääsee korkeammalla sijaitseviin alueisiin ja sillä pystyy myös yläpuolella leijailevat olevat viholliset tuhoamaan.

Bumerangi (Batarang), jota kannatti säästellä pahimipia vihollisia ja pomoja vastaan. Näitä ei ole loputtomasti, vain viisi kappaletta. Joistain kentistä saattoi löytää muutaman lisää. Erittäin tehokas ase! Game Over kuitenkin antaa nämä takaisin.

Pelin lisärisysteemi oli erittäin mielenkiintoisesti toteutettu. Muutamista kentistä löytyy laatikoita jotka edustavat elämiä. Kun energiat loppuvat, laatikko tyhjenee. Laatikko ei häviä lopullisesti vaan tyhjä jää valikkoon odottamaan täyttämistä.

Tyhjiä laatikoita pystyy myös täyttämään energiaa ja pisteitä keräämällä. Yleensä jos peleissä energiat ovat täynnä ja kerää lisää, ei tapahdu mitään.

Toisin oli tämän pelin kanssa ja kerätyt energiat menivät tyhjään laatikkoon Mega Man X:n energiatankkien tyylisesti.

Onnistuin kolme laatikkoa löytämään, yksi näistä oli piilotettuna salahuoneeseen. Onneksi löytyi, sillä helpotti pelaamista mukavasti.

Ihan pelkkää mäiskettä ei tämä peli ollut, vaan mukaan oli laitettu myös pari autoscroller kenttää joissa liikuttiin Batmobilella ja jollain Batskiboatilla.

Batmobilella tykitettiin vihollisia muussiksi ja keräiltiin energiaa sekä jotain kiekkoja joita pystyi sitten hyödyntämään vihollisten tuhoamisessa.

Jälkimmäinen autoscroller Batskiboatilla oli lähinnä vain bonuskenttä vaikka se olikin merkitty viimeisen kentän ensimmäiseksi osioksi. Tässä ei voinut edes kuolla vaan keräiltiin energiaa ja pisteitä.

Tietty määrä pisteitä antoi pienen siivun energiaa takaisin joten tässä saikin energiaa useampaan otteeseen.

Pomot olivat alkuun yllättävän hankalia jo ensimmäisestä lähtien. Bumerangit onneksi pelasti paljon, sillä niiden avulla sai bossin energiaa hyvän siivun pois. Loput menivätkin sitten pelkällä mättämisellä.

Tämä taktiikka ei kuitenkaan loppupään vastuksiin toiminut, sillä niillä oli liian paljon energiaa. Täytyi löytää oikea taktiikka jolla sai näppärästi energiaa pois ottamatta itse osumaa.

Eniten ihmetystä aiheutti neljännen kentän pomo, The Organ Grinder ja viidennen kentän pomo, The Penguin's Duck Vehicle.

The Organ Grinder hyökkäsi raivolla päälle ja sen iskuja oli hankala ennakoida saatikka väistää. Tehokkaimmaksi keinoksi bumerangien jälkeen löytyi hyppypotku joka oikein ajoitettuna meni perille asti.

Penguin's Duck Vehiclen kanssa oli hieman hitboxin kanssa ongelmia. Lopulta pomo paljastuikin suhteellisen helpoksi kun löytyi, että täytyi seisoa ihan ruudun ylälaidassa jotta siihen sai tehtyä osumaa.

Viimeinen kenttä tosiaan alkoi tällä Batskiboat -osiolla joka ei ennakoinut tulevaa millään tavalla sen helppouden vuoksi. Kun sitten varsinainen kenttä alkoi, huomasi inhotukseksi, että koko mesta on jäässä.

Voitte vaan kuvitella miten mukava on yrittää vihollisiin osua kun Batman liukuu ympäriinsä :D Ehdottomasti pelin hankalin osuus. Vihollisten määrä taisi olla tuplat mitä muissa kentissä oli.

Totta kai tähän oli tungettu ne kaikista vittumaisimmat pahikset mukaan :D

Ehdottamsti pelin ärsyttävimmät viholliset olivat talikoilla varustetut hovinarrit. Näihin veijareihin oli ärsyttävä osua ja ne vielä sylkivät tulipalloja joiden yli oli lähes mahdotonta hypätä. Todella pikselin tarkka homma.

Vihollisia löytyi vielä eri tasolla olevia ja niiden väri kertoi vaikeusasteesta. Toki tähän oli sitten laitettu vielä kentän loppupuolelle hankalammat versiot hovinarreista. Ihanaa.

Sentään tästä sai yhden ison sydämen mikä täytti runsaasti energiaa ja lopusta löytyi yksi lisäelämä laatikko. Ilman sitä homma olisi mennyt hankalaksi.

Pitkän ja jäisen osuuden jälkeen vastaan tuli itse Pingviini. Tällä kertaa ilman mitään isompia apuja, ainoastaan sateenvarjo mukanaan. Tämähän menikin ensimmäisellä yrityksellä läpi!

Tuntui, että Pingviinin liikkeet oli huomattavasti helpompi oppia kuin muiden pomojen. Ainut asia mitä en taistelun aikana hiffannut, että heittokoukulla olisi voinut vahingoittaa Pingviiniä kun se lenteli sateenvarjolla ilmassa pommeja pudotellen.

Tämä selvisi siis jälkeenpäin Youtube -läpäisyä silmäillessäni.

Lopputekstit bugittivat jotenkin todella omituisesti. Taustalla oleva kuva ja tekijöiden nimet eivät selkeästi halunneet olla samassa layerissa, vaan välkkyivät ruudulla vuorotellen. Todella ärsyttävän näköistä.

Aluksi luulin, että minulla oli joku huonolaatuinen ROM käytössä, mutta jokaisessa Youtube -läpäisyssä sama efekti toistui. Todella omituinen ratkaisu Konamilta.

Tekijöiden nimien jälkeen ruutuun lävähtää jokin normaalin näköinen pingviini raketti selässään mikä käskee pelaamaan pelin nopeammin läpi. Ilmeisesti jos pelin tykittää paljon nopeammassa ajassa, saa paremmat loppukuvat.

Kuitenkin The End -teksti lävähtää ruutuun tälläiselläkin läpäisyllä, sehän riittää minulle.

Tsekkasin vielä jälkeenpäin että miten loppukuvat saa ilmestymään. Peli täytyy vetää putkeen ilman Game Overeita joten antaapahan olla :D

Yhden kerran yritin ja pääsin neljänteen kenttään, mutta sitten energian puutteen vuoksi matka tyssäsi siihen. Turhan pitkä prosessi aina aloittaa alusta jos tekee muutaman virheen.

Todella nautinnollinen peli. Vaikka ei olisi hirveästi tälläisten Beat 'em Uppien fani, tätä kyllä suosittelen kokeilemaan pelin korkean laadun vuoksi.

Salasana on loistava lisä mitä harvemmin tämän tyylisissä peleissä on. Mukava kun ei tarvitse putkeen pelata tai aloittaa aina alusta :)

En täysin innostunut tästä Konamin ratkaisusta, että pitäisi ilman Game Overia peli tykitellä läpi. Kuitenkin Beat 'em Upit on yleisesti aika hankalia ja todella turhauttavaa aloittaa alusta pitkän pelisession jälkeen vain saadakseen muutaman hassun kuvan.

WWF WrestleMania

Games Beaten: 283/709

Genre: Sports

Goal: Win the Tournament Mode

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 4/10

He ovat isoimpia, röyhkeimpiä ja raskaimpia. Kaikkien aikojen sensaatiomaisia painijoita jotka ovat nousseet WWF kehään.

Nyt sinulla on mahdollisuus haastaa heidät kaikki!

Koukista kyynärpääsi, aseta nyrkkisi, lataa potkusi tai käytä päätäsi...kirjaimellisesti.

Koska WWF:ssä melkein kaikki on sallittua!

Ah, taas showpainia. Edelleenkään en tiedä tästä lajista mitään.

Tästä pelistä ei kyllä komediaa puuttunut. Ei sillä että showpaini muutenkaan niin vakavaa hommaa olisi.

Hahmot näyttivät lähinnä perunoilta millä oli raajat ja ne selkeästi yrittivät kävellessään pidätellä kakan tulemista housuun.

Tavoitteena mestaruusvyö ja se onnistuu voittamalla viisi vastustajaa turnauksessa. Vastustajat tulevat aina samassa järjestyksessä millä nyt ei ihan hirveästi väliä ollut, sillä ukkojen vaikeustaso on melko samaa luokkaa. Pois lukien ensimmäinen ja viimeinen matsi.

Pelistä löytyy seuraavanlaisia karpaaseja valittavaksi: The Million Dollar Man Ted Dibiase, Bam Bam Bigelow, Honky Tonk Man, Randy "Matcho Man" Savage, Andre the Giant ja tietysti Hulk Hogan.

Perinteiseen tapaan Hulkilla lähdin mestaruutta tavoittelemaan. Nyt kun Hulkin valitsi itselleen, viimeiseksi vastukseksi tuli listan toiseksi viimeinen eli Andre the Giant.

Pelissä moukaroidaan vastusta erilaisilla liikkeillä ja kun energiapalkki on nollassa, yritetään pitää se maassa kolmen sekunnin ajan.

Erilaisia liikkeitä pelistä löytyi monenlaisia ja ne olivatkin jokaisella hahmolla hieman erilaisia. Ohjekirjasta löytyi taulukko millaisen liikkeen mikäkin hahmo tekee tietyillä napeilla tai niiden yhdistelmillä.

Vaikka liikkeitä olikin mukavasti, tuli oikeastaan käytettyä vain potkimista. Peli kun on hieman kankeahko, liikkeiden tekeminen osoittautui melko hankalaksi projektiksi. Potkimalla sai pidettyä vastustajan hyvin aisoissa.

Vastustajat olivat kyllä kunnon idiootteja. Ne tepastelivat päättömästi ympäri kehää eikä edes pahemmin yrittäneet rynniä päälle. Ainoastaan jos ne tuurilla sattuivat kävelemään samalle korkeudelle missä itse seisoi, ne alkoivat moukaroimaan huolella.

Jos hahmot kävelevät toisiaan päin, ohi ei pääse. Välillä oli ärsyttävää kun tyhmä tietokone yritti väkisin tulla päin kun itse yritti lähteä karkuun. Ei siitä mitään tullut.

Ehdottomasti paras taktiikka oli seisoa oikean yläkulman lähettyvillä ja odottaa että vastustaja sattuu löytämään tiensä samaan paikkaan. Sitten vain potkua peliin!

Vastustajien maissa pitäminen oli ärsyttävästi tehty. Välillä vaikka seisoi vihollisen vieressä ja painoi oikeita nappeja, mitään ei tapahtunut. Ihan liian pikselin tarkkaa hommaa.

Oma hahmo jotenkin mystisesti otti vahinkoa kun teki liikkeitä. Tätä ei suinkaan aina tapahtunut ja syy miksi moista kävi, jäi hämärän peittoon. Joskus omat ja vastustajan energiat hupenivat samaan tahtiin vaikka itse vain moukaroi vastustajaa ottamatta osumaa :D

Energiaa pystyy toki saamaan lisää, mikä on loistojuttu. Välillä kehän ylälaitaan ilmestyi eteenpäin pomppivia tavaroita joita keräämällä sitten saa pari pykälää lisää energiaa.

Jokaisella painijalla on oma tavara mistä energiaa voi saada ja vastustajan tavaraa ei pysty edes keräämään. Hulkilla se on jostain syystä risti, en tiedä onko mies kovinkin harrasta sorttia.

Tämä oikeassa yläkulmassa pieksäminen tuotti välillä aina pienen ongelman, sillä tavarat lentelivät siihen suuntaan. Välillä maassa makaava vastustaja sai energiaa takaisin kun tavara lensi suoraan syliin :D

Vastustajat alkoivat mättämisen aikana välkkymään ja muuttuivat punaiseksi. En tiedä vaikuttiko tämä johonkin raivotasoon. Tästä en kuitenkaan pahemmin välittänyt vaan annoin jalan heilua.

Ensimmäinen vastustaja, The Million Dollar Man oli täysi vitsi. Sen voitti ihan miten päin vaan. Olisikohan tarkoituksella siitä tehty tietynlainen harjoitusvastus. Seuraavana tuleva liekkiasuun pukeutunut peruna, Bam Bam Bigelow olikin jo ihan toista maata.

Sen kanssa sai aluksi toden teolla mättää, että onnistui edes voittamaan kyseisen kaverin. Potkukikan oppimisen jälkeen tämäkin kaveri taipui aika helpolla. 

Honky Tonk Manin kanssa oli reilusti eniten ongelmia. Sain sen kyllä helposti maihin, mutta en onnistunut joko pitämään sälliä maissa tai sitten en onnistunut edes pääsemään päälle kun olin väärässä pikselissä.

Tämän vuoksi Honk saikin iskettyä tiukkoja sarjoja heti maasta noustuaan. En usko että Honk oli muita hankalampi, sattui käymään vaan huono tuuri tämän ukkelin kanssa.

Vastustajat voittivat matsit kyllä todella helposti jos onnistuivat tulemaan edes kerran päälle. Sai tosissaan rämpyttää D-padista ylöspäin jotta pääsi vielä ylös eikä se läheskään aina edes riittänyt.

Jostain syystä Honk Tonk Manin jälkeen taso laski ja Randy "Matcho Man" Savage olikin sitten ihan läppä helppo vastustaja. Tietyn rytmin kun piti potkujen kanssa, Matcho Man ei päässyt edes ylös.

Viimeinen vastustaja, Andre the Giant ottikin sitten muutaman yrityksen jotta sen sai voitettua. Peli kun alkaa alusta aina kun vastustaja voittaa joten treenaamiselle ei jäänyt ihan hirveästi mahdollisuutta.

Andrea ei ihan niin helposti saanutkaan lukittua tähän oikean yläkulman jekkuun. Ihan hyvä vaan, sillä olisihan se ollut melko tylyä, jos jokaisen vastustan olisi saanut noin helposti pieksettyä.

Vastustajat heikkenevät kun energiat laskevat tietyn pisteen alle ja ne kaatuvat jo yhdestä tai kahdesta potkusta. Andre the Giant oli sen verran kovaa tekoa, että sen energiat täytyi saada melko matalalle jotta onnistui tässä.

Lopulta homma meni siihen, että yritin vain tehdä vahinkoa missä tahansa kehää hyvänsä. En edes harkinnut mitään nurkka kikkoja.

Onneksi Andre the Giantkaan ei tajunnut keräillä sen omia tavaroita vaikka tarjolla olisikin ollut herkullisia pihvejä. Ei kun hetkinen, ohjekirjan mukaan kyseessä ei olekaan pihvi vaan jalkapohja. Onkohan tämä taas jotain Raren hyviä vitsejä? :D

Kyllä se Andre viimein taipui, yllättävän vähillä yrityksillä. 

Huumoriarvon vuoksi tätä oli kyllä ihan hauska pelata, vaikka olikin todella kankea. Musiikit toivat lisäpontta hommaan sillä vastustajan ja pelaajan tunnusmusiikit rullasivat vuorotellen matsin aikana.

Onhan se vaan hienoa kuulla Real American 8-bittisenä versiona :D

Bo Jackson Baseball

Games Beaten: 282/709

Genre: Sports

Goal: Win Playoffs

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 6/10

Hänen oikea nimensä on Vincent Edward Jackson, mutta hänet tunnetaan maailmalla paremmin nimellä Bo. Hän syntyi pienessä kylässä lähellä Birminghamia ja häntä oltiin siunattu tavallista paremmilla urheilullisilla kyvyillä.

Bo on pelannut kaikkea aina jalkapallosta krikettiin, mutta pesäpallo veti häntä puoleensa. Bo Jackson Baseball antaa sinun kokea saman jännityksen, mitä Bo Jackson itse kokee 50, 000 fanin edessä.

Jälleen pesäpalloa, sillä näitähän NESillä riittää!

Minulla ei ole hajuakaan kuka Bo Jackson on, mutta ilmeisesti joku nimekäs pelaaja kerta oman pelinsä on saanut.

Kerrankin pesäpallopelissä oli maltillinen tavoite, täytyi vain pudotuspelit voittaa. Eli minimissään neljän ottelun voitto toi pokaalin hyppysiin. Pudotuspeleissä oli kaksi lohkoa - American ja National.

En oikein ymmärtänyt tätä, sillä molemmat lohkot sisältävät joukkueita Yhdysvalloista ja Kanadasta :D Esimerkiksi Chicago löytyy molemmista lohkoista. Ehkä toinen on joku nappulaliiga ja toinen sitten kovempi.

Molemmissa lohkoissa on kaksi osa-aluetta - itä ja länsi. Molemmista valitaan joukkueet ja ne pelaavat sitten vastakkain.

Pudotuspelit oli hieman hassusti tehty, sillä tässä olisi voinut pelata myös useammalla joukkueella kuin vain yhdellä ja vaihtaa lennosta millä joukkueella haluaa pelata.

Olisi voinut valita myös pelkät tietokonevastustajat pelaamaan :D Tietokonevastus oli vielä nimetty hienosti NESiksi joten pääsi kirjaimellisesti taistelemaan NESiä vastaan!

Tietysti rehdisti menin vain yhden joukkueen turvin ja tällä kertaa arpa osui Bostoniin. Eipä joukkueilla tainnut hirveämmin eroa olla, ainoastaan National -lohkon joukkueet olivat aavistuksen parempia.

Mahtavaa oli myös, että asetuksista pystyi säätämään vuoroparien määrän. Minimi oli viisi ja tietysti sen valitsin hieman nopeuttaakseni hommaa. Myös pudotuspelien matsikohtaisen määrän pystyi säätämään, mutta se oli minimissään vain kolme. Harmi kun ei voinut pistää yhdestä matsista poikki :D

Ennen peliä pystyi pelaajia vaihtamaan ja tätä kannattikin tehdä. Mahdollisimman parhaat syöttäjät ja lyöjät mukaan matsiin jotta kunto riittää!

Bases Loaded -sarjaan tottuneena tämä vaati kyllä hieman uudenlaista otetta pelityyliin. Periaatteessa samaa shittiä, mutta esimerkiksi lyönnin ajoitus oli reilusti erilainen kuin Bases Loadedissa.

Myös jos halusi juosta toiselle pesälle, se tapahtui erilaisella näppäinyhdistelmällä. Monet palot tuli kun ei muistanut mistä napeista pelaaja lähtikään liikenteeseen :D

Lyöntivuorossa ollessa tässä ei ihan hirveästi pystynyt mitään tekemään lyömisen lisäksi. Lyöjää ei saa liikutettua mihinkään suuntaan ja lyönti on tehtävä juuri siitä kohdasta missä ukko seisoi.

Tämä toki toi sen helpotuksen, että ei tarvinnut alkaa kikkailemaan erilaisten lyöntiasentojen kanssa.

Ennen lyöntiä ruutuun lävähtää erilaisia toimintoja. Näistä sitten valitaan millä tavalla palloa haluaa lyödä. Ihan hauska idea!

Ei tullut käytettyä kuin normaalia ja voimalyöntiä. Näpyjä ynnä muita kikkailuja en kokenut tarpeelliseksi. Normaalilla ja voimalyönnillä ei hirveästi eroa ollut, ainoastaan vain voimalyönnin ansiosta onnistuin tekemään homeruneja mitkä normaalilyönnillä jäi aina vajaaksi.

Voimalyönnillä palloon osuminen oli ilmeisesti hieman hankalampaa. Paha kyllä sanoa, kun palloihin osuminen yleisestikin oli hieman tuurinkauppaa.

Aluksi palloon osumisesta ei tullut yhtään mitään. Ajoitus oli todella vaikea oppia. Napin painallus täytyi tehdä aikaisempaan kuin Bases Loadedissa.

Yhtä asiaa ihmettelin, että miksi lyöntityyliä valittaessa näkyy ruudulla myös syöttämiseen tarkoitetut tyylit. Peli ei edes näyttänyt minkä tyylin syöttäjä valitsi joten ihan hyödytöntä.

Syöttäminen puolestaan oli täysin arpapeliä. Sama homma kuin lyömisessä, valittiin mielestään hyvä tapa syöttää ja heitettiin pallo. Ruudun alareunassa näkyvän nuolen avulla sai muuttaa syöttäjän asentoa. Sentään tässä pystyi hieman enemmän vaikuttamaan johonkin :D

Syöttötapoja oli myöskin viisi erilaista kuten on lyöntityylejäkin. Näitä tuli vaihdeltua ihan randomisti, ei mitään hajua mitä olisi kannattanut milloinkin käyttää. 

Kuitenkin suurimmaksi osaksi käyttöön valikoitui keskimmäisenä oleva "knuckle ?" -syöttö. Ilmeisesti heitto lähtee ihan randomisti. Tuntui, että tällä heittotyylillä vastustaja löi eniten ohi.

Kun vastustaja sitten osui palloon syötön jälkeen, alkoi ankeat ajat. Koppeja oli suhteellisen helppo ottaa sillä varjo näkyi jo pitkän matkan päästä ja pallon putoamiskohtaan pääsi mukavasti.

Ongelmat olivat lähinnä jos piti polttaa jokin tietylle pesälle juokseva pelaaja. Välillä pelaajat eivät ottaneet syöttöjä vastaan ja pallo meni vain ohi. Tätä onneksi tapahtui aika harvoin.

Isoin ongelma oli ensimmäiselle pesälle syöttäminen. Jostain syystä vaikka painoi täysin oikeaan suuntaan, pelaajat tykkäsivät heittää pallon kakkospesälle. Eihän tästä tilanteesta enää pystynyt polttamaan ykköspesälle juoksevaa pelaajaa kuin harvoissa tilanteissa.

Tämän täytyi olla bugi, sillä tätä tapahtui ärsyttävän usein. Eikä kysessä ollut mikään välimatka ongelma, sillä kolmospesältä tai kauempaa pelaaja heittää ihan kiltisti ykköselle kun taas välillä paljon lähempää pitää kierrättää kakkospesän kautta.

Monet hyvät tilanteet ja pelit kusivat tämän takia, erittäin ärsyttävää.

Pakko antaa plussaa pelin ääninäyttelystä, se oli oikeasti hyvänkuuloista, mitä nyt pari pykälää liian kovalla. Oikein tunteella tulee "STRIKE", "BALL" ja "YOU'RE OUT" :D

Parhaana ehdottomasti pelaajan ja tuomarin välinen kinastelu siitä, että kerkesikö pelaaja pesälle vai ei. Tulee hieno kuva ja ukot huutaa toisilleen, että miten se tilanne nyt oikein menikään. Aina kuitenkin pesälle yrittänyt pelaaja häviää tämän kinastelun.

Kylläpä oli kovassa pudotuspelien voittaminen. Välillä tuntui, että ensimmäisistäkään matseista ei tule yhtään mitään. Kokeilin vastustajaksi eri joukkueita, mutta eipä niillä ollut juurikaan mitään eroa.

Loppupeleissä ensimmäiseksi vastustajaksi valikoitui Chicago. Peli oli tuon syöttösekoilun lisäksi myös muiltakin osa-alueilta hieman kummallinen. Esimerkiksi jokainen vastustajajoukkue tykkäsi heittää älyttömästi laittomia heittoja.

Välillä pääsi ykköspesälle tekemättä yhtään mitään kun sana "BALL" vaan kaikuu ilmassa. Ihan niin rikki peli ei sentään ollut, että olisi onnistunut läjäpäin tekemään juoksuja tällä keinolla :D

Ensimmäisen lohkon joukkueita vastaan heitot menivät suurimmaksi osaksi ohi ja ne sai poltettua jo lyöntivaiheessa.

Peli hieman hankaloitui kun siirryttiin loppuotteluun. Onneksi tietokoneiden välisiä matseja ei tarvinnut katsoa jos ei halunnut, valitsi vain NES vs. NES Quick -asetuksen ja ottelun tulos rävähti suoraan ruutuun :)

Loppuottelussa vastustajaa ei niin vaan poltettukaan ja ensimmäisellä yrityksellä tuli pahasti nenään, hävisin molemmat ottelut.

Eikun uutta yritystä ja viimein onnistuin pääsemään takaisin finaalipeliin. Ensimmäinen matsi meni upeasti, se päättyi 7-1. En tajua miten onnistuin tekemään noin monta juoksua vielä näin mestaruuspelissä.

Seuraavassa matsissa tuli sitten turpaan oikein kunnolla. Hieman rupesi ahdistamaan kun ei millään olisi enää halunnut peliä aloittaa alusta. 

Viimeinen matsi alkoi hyvin, sain mukavan johtoaseman. Onnistuin muutamat homerunit purkittamaan heti alkuunsa. Johdin viimeisessä vuoroparissa vielä yhdellä juoksulla, mutta eikös vastustajan Perkele onnistunut tekemään juoksun ihan viime hetkellä. Siirryttiin jatkoajalle.

Kuumotus lisääntyi, sillä välillä ei onnistunut lyöntivuorot alkuunkaan ja en onnistunut juoksun juoksua. Varsinkaan tälläisessä tilanteessa kun mestaruus on tuloillaan. Vastustaja onnistui isolla prosentilla tekemään vähintään yhden juoksun omalla vuorollaan.

Onnistuin kuitenkin tekemään yhden homerunin ja pidettyä vihollisen yhden juoksun tappiolla! Peli päättyi tiukasti 4-3.

Huh huh, olipahan stressaava setti :D Harmi kun tässä on nuo muutamat ongelmat, ilman niitä tämä olisi ollut oikein mainio peli!

Pelihän on todella nätti ja muuten se pelittää ihan mainiosti ja pelkän pudotuspelin ansiosta pienempi kynnys iskeä koneeseen kun vaikka jokin Bases Loaded -peleistä.

Barbie

Games Beaten: 281/709

Genre: Platform

Goal: Beat Stage 6

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 3/10

Barbie vaipuu uneen ja hän näkeekin mitä mahtavinta unta! Nyt sinä pystyt tekemään tästä unesta totta.

Auta Barbieta matkustamaan taianomaisten unimaailmoiden halki. Matkallaan hän törmää erilaisiin mysteerisiin esteisiin ja yllätyksiin.

Käytä viehätystäsi saavuttaaksesi nämä ja pidä silmällä myös matkalta löytyviä glamour -tavaroita joita tarvitaan fantasia juhliin Kenin kanssa! 

Erittäin sopiva peli näin 36v äijälle. Minkäs teet, olihan se tämäkin jossain välissä pelattava läpi.

Vaikeustaso hieman yllätti, luulisi kohderyhmä huomioon ottaen tämän olleen hieman helpompi. Vain kolme elämää eikä lisäreitä taida saada mitenkään. En ainakaan itse löytänyt.

Energiatkin pysyvät samalla tasolla seuraavaan kenttään siirtyessä mihin ne olivat edellisessä kentässä jääneet. Onneksi sentään energiaa löytyi paljon kenttien varrelta.

Pelihahmo oli omaan silmään aivan liian iso. Varmaan ihan tietoinen seikka tehdä se näin, ehkäpä "Barbiemaisuus" olisi hävinnyt pienemmällä spritellä.

Barbie käytti apunaan erilaisia viehätyksiä. Kuinkas muutenkaan. Viehätyksillä ohjailtiin kentistä löytyviä apureita. Apurina pystyi toimimaan ihan oikeiden eläimien lisäksi erilaiset tavarat.

Vasemmasta alakulmasta näki, mikä viehätys oli valittuna. Rusetilla sai apurin pysähtymään ja timantilla liikkumaan. Sydän viehätystä käytettiin sitten lähinnä "pomojen" ja muiden pienien pulmien ratkaisemiseen.

Oli pakko laittaa sana "pomo" lainausmerkkeihin, sillä ne olivat tässä pelissä todella omituisia.

Viehätyksiä oli onneksi loputon määrä ja niiden heitto etäisyyttä pystyi muuttamaan riippuen siitä, kuinka pitkään piti nappia pohjassa.

Näiden lisäksi löytyi vielä muutama erikoisviehätys kuten hetkellisen kuolemattomuuden tuova B-viehätys, Mega Maneista tutun kilpi -aseen tavoin toimiva kupla viehätys ja Z-viehätys mistä saa yhden energian lisää.

Kentissä täytyi käyttää paljon apureita hyödyksi. Hauska kun esimerkiksi koira tulee ja vie edessä olevan pallon mennessään mistä olisi ottanut muuten damagea.

Välillä tasoloikkakohdat olivat jopa liiankin tiukkoja. Sai ihan reunalta hypätä jotta hyppy onnistuisi. Kerättävät esineetkin oli välillä laitettu sellaiseen kohtaan, että Barbien hiukset juuri osuvat siihen ja sen sai kerättyä :D

Pelin kolmannessa kentässä homma muuttuu sitten täysin aiemmasta tasoloikasta erilaiseksi sillä se sijoittuu veden alle. Barbie on muuttunut merenneidoksi ja täältä täytyisi löytää kaunis sormus juhlia varten. Siinä sivussa vielä pitää pelastaa rapu kuningas ja kuningatar.

Uiminen on melko kankeaa. Ei tuo perinteinen tasoloikkakaan ihan älyttömän sulavaa ollut, mutta tämä on huomattavasti nihkeämpää. Jos peliin on tarkoituksella haettu muovista olemusta, siinä on kyllä onnistuttu!

Barbien hitboxikin on tarpeettoman pieni, tavaroihin täytyy osua vartalon keskiosalla jotta sen saa kerättyä itselleen. Tämä toki on sitten myös etuna vihollisten kanssa, ne eivät niin helposti osu Barbieen :)

Sitten hieman näistä "pomoista". Pomot olivat lähinnä vain jokapäiväisiä tavaroita tai jotain syötävää. Esimerkiksi ensimmäisestä kentästä löytyy luukku, josta lentää rantapalloja ja se täytyy sulkea kissan avulla.

Löytyy myös pizzauuneja joiden luukut täytyy sulkea ja jättimäinen jäätelöannos. Aika monessa pomossa riitti kun viskoi sydän viehätyksiä, näin sai niiden toiminnan loppumaan.

Yksi oudoimmista pomoista oli merenneito -osuudessa. Siinä vastassa oli ihan perus meduusa vihollinen. Ideana oli vapauttaa kuningas ja kuningatar rapu rikkomalla vankityrmän lukko.

Aluksi en edes tajunnut mihin tässä taistelussa piti osua ja heitin vahingossa lukon hajalle :D Kun Game Overin jälkeen tulin uudelleen tähän pomoon, tajusin, että lukkoonhan se pitää yrittää osumia saada.

Viimeisen kentän viimeinen osuus oli kyllä aika hankala. Tässä täytyi hyppiä nuotteja ja LP-levyjä pitkin. Jos hyppäsi ohi tai putosi alustalta, joutui jollekin liukuhihnalle ja se vei ihan osion alkuun asti.

Nuotteja oli monesti jonossa useampi ja niiden päältä pystyi vain mukavasti kävellä. Sitten vaihtelun vuoksi oli pienempiä rimpsuja, jopa yksittäisiä nuotteja. Kun on kyseessä hieman kankeat kontrollit ja näin iso sprite, se ei ollut ihan helppo juttu.

LP-levyt olivat myös melkoisen pirullisia sillä ne pyörivät. Pyörimissuuntaa ei edes nähnyt mitenkään, sai aika sokkona hyppiä menemään. Hyvällä rytmityksellä tästäkin selvisi :)

Viimeinen "pomo", ei helvetti. Jättimäinen Jukebox -masiina joka sylkee kitusistaan nuotteja joista ottaa sitten damagea. Idea on periaatteessa ihan hauska - Barbie nukkuu ja nuotteihin osuminen herättää häntä.

Aluksi pitkään kummastelin, että mitähän tässäkin pitäisi tehdä. Sitten huomasin maassa olevan kolikon. Sen luona perseillessäni huomasin, että kolikkohan alkaa heilua kun sen luona liikkuu. Aluksin en ihan tajunnut, että hyppimällä kolikon päällä sen saa pyörimään vinhasti.

Hieman hommaa katsellessani huomasin, että huoneessahan oli vielä kaksi muutakin kolikkoa. Ei kun kolikot pyörimään. Tämähän osoittautuikin perin vaikeaksi hommaksi saada kaikki kolme kolikkoa pyörimään yhtä aikaa. Randomilla lentelevät nuotit eivät helpottaneet hommaa.

Kyllä tähän yrittämiseen valehtelematta vartti meni. Homma onnistui siten, että ensin pistää vasemmalla olevan kolkon vinhasti pyörimään ja siirtyi keskimmäisen kimppuun. Kun keskimmäinenkin pyörii, palaa takaisin vasemmalle ja laittaa sen jälleen täyteen vauhtiin.

Vielä muutama pyöräytys keskimmäiselle kolikolle ja viimein pääseekin oikealle viimeistelemään homman. Sai olla todella näppärä jotta tämän sai tehtyä. Vähän turhan haastavaa menoa näin pikkutyttöjen peliin :D

No eihän tämä mitään jätettä ollut. Ihan mainiota tasoloikkaa ja mukava kun sai apua eläin ystäviltä ynnä muilta. Vaikeusaste oli mielestäni hieman liian kova kohderyhmään nähden. Vähintäänkin loputtoman continuet olisi olleet poikaa.

Näillä mentiin ja päästiin Kenin ihanaan syleilyyn <3

Spy Hunter

Games Beaten: 280/709

Genre: Action

Goal: Finish Winter Area

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 2/10

Tehtävänäsi on kiitää loputtomalta tuntuvalla tiellä ja tuhota paha-aikeisia agentteja jotka yrittävät joka käänteessä saada sinut nitistettyä.

Matkan varrella vastaan tulee siviilejä joita täytyy kaikin keinoin suojella.

No nyt oli rikkinäinen peli! :D En edes muista, milloin olisi ihan näin helposti rikottava peli tullut vastaan - vai liekö koskaan.

Heti kun peli alkoi, rupesi soimaan Peter Gunnin teemabiisi The Blues Brothersista. Ihan jees, ihan jees.

Hieman kun ajeli, huomasi kuinka paljon tämä muistuttaa Road Fighteriä. Ihan samanlainen kuvakulma, erona tässä vaan, että pahis agenttien autoja pystyi tuhoamaan.

Jälleen yksi loputtomasti looppaava peli. Taustat kuitenkin onneksi vaihtuvat ja kun päästään talvisiin maisemiin, tämän osion jälkeen looppi alkaa alusta.

Talvi ei kuitenkaan aina sattunut samaa kohtaan peliä, vaan se pystyi alkamaan myös yhden osion myöhempään. En tiedä mistä tämä johtui, mutta lopputulos oli joka tapauksessa sama.

Auton sai kulkemaan ihan järisyttävää vauhtia. Tälläisessä vauhdissa kuitenkin törmäili joko muihin autoihin tai laitoihin.

Aluksi tästä auton hajoamisesta ei ollut mitään haittaa, sillä oikeassa alakulmassa rullasi aika. Se toimi periaatteessa loputtomina eläminä ja jäljellä olevan ajan puitteissa sai törmäillä asioihin niin paljon kuin sielu sieti.

Mutta kun aika olikin nollassa, jopa yksi osuma toiseen autoon tai reunaan ajaminen sai aikaiseksi Game Overin. Melko julmaa näin epävarmassa ja osittain tuuriin pohjautuvassa pelissä.

Vauhdin pitäminen maltillisena vähensi äkkikuolemista rajusti, mutta siltikin saattoi jokin auto tulla perseilemään vieden hengen.

Tämä aika ratkaisu oli todella omituinen kun se loppui aina pelin alkupuolella.

Välillä tiellä matkasi isoja punaisia rekkoja. Näiden rekkojen sisään kun ajoi autonsa, sai jonkun erikois-aseen käyttöön. Rekan katolla oleva symboli näytti, minkä erikois-aseen se piti sisällään.

Näitä erikois-aseita olivat öljy, savuverho ja ohjukset. Täytyy sanoa, että en oikein löytänyt hyötyä näille aseille. Autossa valmiina oleva konekivääri toimi ihan tarpeeksi hyvin. Lisäksi aseen hakemisen jälkeen rekka droppaa auton tien sivuun ja joutui taas kiihdyttämään vauhdin takaisin siihen missä se oli.

Punaisien rekkojen lisäksi tiellä kulki muutamia siviiliajoneuvoja jotka olivat vain tiellä varsinkin kapeissa kohdissa.

Pahis agentteja löytyi kolmea erilaista; luodinkestävä, renkaat puhkova ja ampuva. Luodinkestävä lähinnä vain töni autoa reunoja päin. Tämä oli kieltämättä melko ärsyttävää, sillä jo yhdestä tönäisystä lähti todennäköisesti henki.

Renkaiden puhkoja ja ampuva auto toimivat periaatteessa samalla tavalla, niiden ansoihin osumalla oma auton kontrollin menetti täysin ja lensi päin reunaa nähden hienon räjähdyksen.

Näiden lisäksi kiusana oli helikopteri joka ilmestyi ruudulle todella usein. Kopteri pudotteli pommeja tasaiseen tahtiin ja niiden väistäminen vaati välillä täydellisen pysähtymisen varsinkin tien kapeimmissa kohdissa.

Inha tilanne oli, jos sattui olemaan paljon muuta liikennettä kapealla kohdalla ja silloin helikopteri päättää tulla pudottelemaan pommeja niskaan.

Mistään näistä ei tarvinnut juurikaan välittää kun pelistä löytyi aivan mahtava glitch. Sen tekeminen on niin helppoa, että jokainen sen osaa! Ei tarvitse painaa kuin D-padista ylöspäin jotta auto lähtee liikkeelle. Hetken päästä tie kääntyy niin, että edessä on permantoa.

Auto sujahtaa sulavasti tänne permannolle ilman mitään ongelmia. Ilmeisesti kun tien ja permannon erottaa viistoon menevä osio, ei enää pelin perus säännöt päde.

Tätä pystyi hyödyntämään niin pitkälle, että pelin saattoi päästä läpi painamatta enää mitään nappia. Pelin alkupuolella on kaksi siltaa ja jos hieman ennen tätä jälkimmäistä onnistuu saamaan auton hieman permannon puolelle, menee koko loppupeli automaatiolla läpi.

Ennen jälkimmäistä siltaa on joko annettava jonkun auton tönäistä oma auto permannon puolelle tai sitten osuttava helikopterin pommiin. Jostain syystä nämä riittävät siihen, että jälkimmäisen sillan kaiteeseen ei enää törmää.

Ihan varma kikka tämä ei ole, sillä jossain vaiheessa tietä pahis agentit saattavat tönäistä autoa tuhoten sen. Mutta jos autojen kanssa käy erittäin hyvä tuuri, peli rullaa nätisti loppuun asti.

Helikopterikaan ei mahda mitään tälle mahtavalle tempulle, sillä ilmeisesti permannolla ei ole kunnollista hitboxia ja kopterin pudottamat pommit eivät tee mitään vahinkoa.

Jännä, että rajojen ulkopuolella pystyy noinkin sulavasti ajamaan ilman törmäämistä. Välillä auto käy ihan asfaltin puolellakin tien profiilin muuttuessa, mutta silti se sulavasti menee takaisin permannolle :D

Tämä otti kyllä muutaman yrityksen, sillä väärässä kohdassa oleva pahis agentit ja joskus harvoin tiellä matkustaessa osunut helikopterin pommi pilasivat suorituksen. Joka tapauksessa, melko läppä tämä oli.

Ei kyllä yhtään tullut syyllinen oli tätä temppua käyttäessä. Peli on kuitenkin niin tuuriin pohjautuva ja hieman kömpelösti tehty, joten tämä oli vain hauskaa vaihtelua!

Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä kikkaa, tässä onnistuu varmasti. Jos tästä minun sepustuksesta ei saanut kunnolla tolkkua, ainakin TMR:n läpäisystä näkee hyvin, miten homma hoidetaan.

Pelissä ohjeiden mukaan olisi ollut jonkin vene-osiokin, mutta empä moista löytänyt eikä kyllä enää jaksa lähteä sitä etsimäänkään.

Mielummin kyllä isken Road Fighterin tulille kuin tämän. NESille on olemassa vielä Super Spy Hunter, se voisi ainakin nimensä puolesta olla laadukkaampi teos!

James Bond Jr.

Games Beaten: 279/709

Genre: Platform

Goal: Defeat S.C.U.M. Lord (Beat Game Two Times)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 6/10

Pahis nimeltä S.C.U.M. Lord on vanginnut maailman parhaimmat aseisiin keskittyvät tiedemiehet. Rakenteilla on laite, jolla hallitaan maailmaa.

On tiedossa, että heitä pidetään vankina saarella jossain päin Karibiaa. Eversti Monty pyytää tähän vaaralliseen tehtävään James Bond Jr.:n apua.

Hän lähteekin oitis selvittämään tapausta ja estämään S.C.U.M. Lordin metkut!

Nyt löytyi "hidden gem" -osastoa! Todella mukaansa tempaava peli. Tämä pohjautuu ysärin alkupuolella tulleeseen animaatiosarjaan.

Aluksi kuumotti todenteolla, sillä alkuruudussa komeili nimi Eurocom Entertainment Software. Mielessä pyöri samojen tekijöiden inhottava ja kryptinen peli, Magician. Onneksi asia ei ollut näin, vaan eteen aukesi graafisesti nätti ja siisti peli!

Toimintaa, tasohyppelyä ja pulmien ratkomista samassa paketissa.

Pelissä on vain neljä kenttää mikä saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta kentät ovat kuitenkin jäätävän kokoisia.

Peli täytyy myös läpäistä kaksi kertaa. Näemmä näitä Ghosts 'n Goblins -tyylisiä ratkaisuja on NESillä enemmänkin, nyt niitä alkaa sitten tulemaan vastaan.

Ensimmäisellä kierroksella käytössä on loputtomat continuet. Game Overin jälkeen saa jopa jatkaa täysin siitä kohdasta mihin kuoli. Toisella kierroksella kenttä täytyy läpäistä ilman Game Overia.

Onneksi sentään ei kaikkia kenttiä tarvitse läpäistä yhteen soittoon, vaan jokaisen kentän jälkeen saa salasanan. Ensimmäisellä kierroksella tästä ei varsinaista hyötyä ole ellei sitten halua lopettaa ja jatkaa pelaamista myöhemmin, mutta toisella kierroksella hyöty on suuri.

Game Overin jälkeen kun syöttää kentän salasanan, saa kaikki menettämänsä lisärit takaisin. Ainoana miinuksena, että myös keräämät ammukset ynnä muut nollaantuivat.

Jamesilla on tussari perusaseenaan. Tämän lisäksi kentistä löytyy pommeja joita käytetään vihollisten tappamiseen sekä reittien avaamiseen, viholliset hetkeksi pysäyttäviä flareja, ydinpommeja jotka tuhoavat kaikki viholliset ruudulta ja hetken kuolemattomuus jolla voi tuhota vihollisia.

Löytyy myös kenttäkohtaisia esineitä kuten sukellusvarusteet, jetpack ja jokin outo liemi mikä muuttaa Jamesin ihmissudeksi.

Heti ensimmäisessä kentässä huomaa pari ärsyttävää asiaa. Ensinnäkin viholliset ottavat ihan jäätävät määrät osumia ennen kuin ne saa hengiltä. Niiden kuteja ei myöskään oikein pysty väistelemään ampumisprosessin aikana. Välillä menee mukava siivu energiaa ennen kuin vihollinen on kuollut.

Toisena ärsykkeenä pelihahmon kimpoilu ympäriinsä kun on ottanut osuman. Ei ole väliä osuuko viholliseen vai johonkin kentässä olevaan ansaan, James rupeaa pomppimaan osuman saadessaan. 

Jos ansa on leveä, pomppii James sen päällä niin pitkään kunnes tulee tukevaa maata jalkojen alle. Viholliseen osuessaan James myös pomppaa siitä poispäin. Välillä jos vihollinen saa ahdistettua Jamesin seinää vasten, pomppii se siinä niin pitkään ilman kontrollointia kunnes henki lähtee.

Ei nämä kuitenkaan ole mitään liiallisesti pelinautintoa vähentäviä hommia, pikemminkin pieniä ärsykkeitä.

Kun nämä ärsykkeet on tullut tutuksi, alkaa pelin nerokkuus hahmottumaan. Tietyn aikarajan puitteissa täytyi kenttään asetettu tavoite selvittää. Kahdessa ensimmäisessä se tarkoitti ongelmanratkontaa, kahdessa jälkimmäisessä enemmän toimintaan painottuvaa.

Kun tavoite on suoritettu, täytyy etsiä teleportti joka sitten siirtää Jamesin seuraavaan kenttään. Tietyn vihollisen tappaminen tai nappulan tuhoaminen yleensä sai teleportin ilmestymään.

Ensimmäisessä kentässä tavoitteena oli estää S.C.U.M. Lordin rakettien laukaiseminen. On muuten hienon niminen pahis btw :D Raketit oli ripoteltu ympäri kenttää ja ne sitten deaktivoitiin pienen minipelin avulla.

Kyseessä oli tietyntyyppinen Slide Puzzle, vähän niin kuin Rubikin kuution yksi sivu. Oli muuten hankala hahmottaa aluksi, miten homma edes toimii. Värejä siirreltiin aina rivi kerrallaan ja aktiivisena oleva rivi näkyi lamppujen väristä.

Oikealla näkyi, millainen muodostelma pitäisi kopioida. Aluksi nämä pulmat oli todella simppeleitä. Muutamalla siirrolla sai tehtävän valmiiksi, mutta viimeisimmät vaativat reilusti miettimistä. Hommaa ei helpottanut oikeassa alakulmassa raksuttava kello.

Jännä sinällään, että tämä ensimmäinen kenttä oli todella pitkä ja se oli ainut kenttä mikä sisälsi pomon viimeisen kentän lisäksi. Toisella kierroksella sai ihan tosissaan varoa, että tämän kentän onnistui läpäisemään ilman Game Overia.

Toisessa kentässä sitten haalittiin kasaan salaisia piirustuksia. Piirustukset olivat sijoiteltuna kassakaappeihin ympäri rakennusta. Aluksi tästä kassakaappi minipelistä ei tajunnut yhtään mitään.

Ruudulla näkyy neljä rullaa joita pystyi pyörittelemään kumpaan suuntaan tahansa. Näiden lisäksi kassakaapista löytyi muutama numero. Ohjekirjaakin sai lukea tovin jotta tämän idea avautui.

Kassakaapin keskellä oleva numero näyttää monta yritystä on jäljellä ja oikealla oleva numero monta numeroa oli saanut oikein koodiin. Pyöritellään rullia ja testataan oikealla olevan numeron kohdalta menikö yhtään kohdilleen.

Jos oikea numero sattui, muuttui rullan yläpuolella olevan numeron väri valkoiseksi. Paras keino tähän oli, että pyöräyttää jokaista rullaa kerran ja sitten testaa. Tässä ei ollut onneksi väliä kumpaan suuntaan rullia pyörittää, kunhan vain numeron sai kohdalleen.

Jos ei onnistunut rajoitettujen yritysten aikana saamaan kaikkia neljää rullaa oikeaan kohtaan, piti aloittaa alusta. Hyvin harvoin tarvitsi alusta aloittaa tällä keksimälläni taktiikalla.

Aina kassakaappi ei suinkaan sisältänyt piirustusta vaan inhan pommin joka näyttää kun se olisi otettu suoraan Kelju K. Kojootti -piirretystä. Pommista menetti hieman energiaa, ei ollut onneksi liian ikävä rangaistus.

Kolmannessa kentässä ei sitten enää mitään ongelmanratkaisua ollut, vaan siinä tuhottiin S.C.U.M. Lordin tehtaan konehuoneita. Konehuoneet oli myöskin ripoteltu ympäri kenttää ja tällä kertaa muutama niistä oli jopa aika hyvin piilotettu.

Konehuoneissa on tykittäviä ytimiä jotka täytyi tuhota. Ytimien lisäksi huoneet sisälsivät normaaleja vihollisia. Luotia ynnä muuta kuulaa oli ilmassa jonkseenkin runsaasti, sillä kaikki tykittävät jatkuvalla syötöllä.

Kenttä tuotti jälkimmäisellä pelikerralla suuria vaikeuksia koska konehuoneita tuhotessa otti jatkuvasti osumaa. En tajua, miten nämä olisi voinut päästä vähemmällä energianmenetyksellä. Onneksi kenttä tarjosi muutaman lisärin, mutta tarkalle se kuitenkin meni!

Viimeisessä kentässä pelastettiin tiedemiehiä. Jo tuttuun tapaan nekin on ripoteltu ympäri kenttää. Vankihuoneessa tiedemiestä vartioi aina jokin vihollinen jonka tuhoamisen jälkeen tiedemies pääsi vapauteen. 

Olisin kaivannut tätän viimeiseen kenttään jotain mukavaa ongelmanratkontaa tämän sijaan. Hieman hailealle tuntui vain vihollisten tappaminen ja tiedemiesten pelastaminen.

Tästä kentästä löytyy pelissä vain ainoan kerran esiintyvä outo liemi joka muuttaa Jamesin ihmissudeksi. Tästä ominaisuudesta ei ollut muuta hyötyä kuin, että ihmissuden avulla pystyy hyppäämään hieman korkeammalle kuin perus Jamesilla.

Ensimmäisestä kentästä tutut sukellusvarusteet ovat tässäkin mukana. Sukeltaminen oli ihan hyvin tehty, ei ollut mitään kankeaa soheltamista niin kuin Addam's Familyssä. Ainut miinus täytyy antaa siitä, että happi ja ammukset olivat yhdistetty samaan mittariin. James jostain syystä haluaa käyttää happisäiliöstään vapautuvia kuplia vihollisten nitistämiseen. Onneksi hapentäyttöpisteitä löytyi mukavasti reitin varrelta.

Kun viimeinen kenttä oli selvitetty, päästiinkin hakkaamaan itse S.C.U.M. Lordia nenään. S.C.U.M. Lordilla oli käytössään kunnon lentohärveli jossa oli kolme kohtaa mihin täytyi osua.

Hitboxit näissä alueissa oli aika pienet joten sai todella tarkkaan ampua jos mieli osua niihin. Kyllä tämä jokusen yrityksen vaati ja jostain syystä jos tässä viimeisessä pomossa tuli Game Over, joutui jo ensimmäisellä kierroksella kentän alkuun.

Hoidin homman niin, että tapatin itseni juuri ennen pomoa jotta sain täyden lisärit. Näin se meni kivuttomasti läpi.

Mutta niin, eihän peli tähän lopu vaan S.C.U.M. Lord pakeni pienellä aluksellaan. Tavallaan tykkäsin tästä, sillä ensimmäinen kierros oli periaatteessa harjoituskierros ja toisella kierroksella täytyi sitten näyttää osaamisensa.

Tämä viimeinen kenttä vaatikin paljon suunnittelua ja taktikointia tällä toisella kierroksella jotta sen pystyi ilman Game Overia selvittämään. Alle kolmen lisärin ei edes kannattanut unelmoida S.C.U.M. Lordin pieksämisestä.

Hieman tutkailua ja tarkkoja osumia niin kyllähän se S.C.U.M. Lordin alus viimein hajosi!

Erittäin vahva suositus tälle pelille! Ensimmäisen kentän ongelmanratkaistut olivat oikeasti hankalia eikä mitään pilipalikamaa. Kenttien tutkiminen oli mukavaa ja voihan tämän pelata vain yhden kierroksen verran jos niin haluaa, silloin ei vaan tule upeaa loppukuvaa missä James nököttää rannalla kaislahameessa.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta hyvä peli!