Silent Service

Games Beaten: 278/709

Genre: Simulation

Goal: Beat All Six Convoy Missions and Beat one War Patrol Scenario With Highest Rank W.G.S.C. (World's Greatest Submarine Captain)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 4/10

Aivan sydämenlyöntiesi yläpuolella kuulet vihamielisiä potkureiden ääniä jotka rikkovat meren hiljaisuuden.

Millä sekunnilla hyvänsä ensimmäinen syvyyspommi tulee räjähtämään. Kellosi tikittää...hiki virtaa silmiisi.

Vihollisen kaikuluotaimen signaali tehostuu, pidätät hengitystä tajutaksesi, että armottoman meren paine on ympärilläsi.

Sellainen on elämäsi komentajana sukellusveneen kapteenina. Kyseessä on Silent Service, simulaatio toisen maailmansodan aikaisesta eteläisen tyynenmeren alueesta.

Pitkästä aikaa simulaatiopeliä. Olin siinä käsityksessä, että tämä peli ei ole kovin vaikea. Eihän se ollutkaan, varsinkin kun sai helpoimmalla vaikeusasteella pelata läpi.

Pelissä on kaksi osiota jotka vaaditaan läpäisyyn; Convoy Missions ja War Patrol. Convoy Missioneissa täytyy läpäistä kuusi erilaista skenaariota ja War Patrollissa riitti parhaimmalle pistesijoitukselle pääseminen World's Greatest Submarine Captain -arvonimellä varustettuna.

Sinällään iisiä, kun peli suoraan ehdottaa helpointa vaikeusastetta ja sillähän tietysti tuli pelailtua. Asetuksista pystyi myös hienosäätämään tiettyjä juttuja kuten vihollisten näköetäisyyden, vedenalaisen korjaamisen mahdollisuuden tai suutari torpedot.

Näistä kuudesta hienosäädöstä kaksi oli automaattisesti pois päältä, mutta tulihan nekin sitten laitettua päälle koska why not :D

Heti kun ensimmäisen skenaarion avaa, lävähtää eteen jos jonkinmoista näkymää. Pieni valkoinen pallero kartalla edustaa omaa sukellusvenettä ja kun zoomaa lähemmäs näkee myös vihollisten botskit.

Jos olisi valinnut hankalamman asetuksen, niin näitä vihollisten laivoja ei olisi nähnyt vaan olisi pitänyt yrittää itse ne paikantaa.

Vasemmalta säädettiin sukellusveneen nopeutta. Jos matkusti pinnan alla, maksiminopeus oli vain kymmenen solmua kun taas pinnalla pystyi saavuttamaan 20 solmun nopeuden.

Keskivaiheilla sijaitsevalla aparaatilla käännettiin sukellusvenettä ja laskettiin/nostettiin sitä. Periskooppia pystyi käyttämään maksimissaan 42m syvyydessä joten harvemmin tämän syvemmälle tuli laskeuduttua.

Viimeisenä löytyy ajan kelaus. Tämä oli erittäin loistava lisä, sillä sukellusvene liikku välillä todella hitaasti. Tähän kun otetaan vielä aina vain kauemmaksi menevät laivat, välimatkan saavuttaminen saattoi kestää pitkään.

Kahdeksankertaisella nopeudella laivat saavutti jo ihan mukavaan tahtiin.

Aluksi tuli ihmeteltyä, että mitenhän tässä käytetään mitäkin, missä esimerkiksi ammukset ovat. Ihan kun jotain puuttuisi. Näinhän se olikin, sillä select -napista pääsi täysin uuteen näkymään - sukellusveneen sisälle!

Tässä sisänäkymässä pystyi tsekkailemaan muutamia eri paikkoja siirtämällä kursorin niiden päälle. Kartasta pääsi takaisin aikaisempaan näkymään. Oikeasta alakulmasta pystyi katsomaan, monta laivaa on tuhonnut ja vasemmasta alakulmasta pystyi luovuttamaan tehtävän.

Tikapuita alas mentäessä pääsee sukellusveneen korjaus-osioon. Täytyy sanoa, että tästä en tajunnut yhtään mitään. Vaikka kuinka sukellusveneen halkaisukuvaa klikkaili, mitään ei tapahtunut. Jäi sukellusvene korjaamatta.

Vasemmalta löytyi sitten ammukset. Kahdenlaista eri tulivoimaa oli käytössä - torpedot ja konekivääri. Konekiväärin kaikki kudit voi tuhlata kerralla, mutta torpedoja voi tykittää vain kuusi kerrallaan. Sitten täytyy odottaa, että miehistö lataa uudet paikoilleen.

Keskeltä löytyi sitten periskooppi jota ei voinut käyttää yli 42m syvyydessä tai jos vesi oli liian sameaa.

Vihollisilla oli kahdentyyppisiä laivoja; hyökkääviä ja mitäänsanomattomia. Nämä hyökkäävät kovasti yrittivät selvittää sukellusveneen sijaintia ja yrittivät tuhota sitä syvyyspommien avulla.

Mitäänsanomattomat vain noköttivät paikallaan tai yrittivät mennä karkuun.

Periskooppinäkymässä hoidettiin ampuminen. Onneksi ei sen tarkemmin tarvinnut mitään ruveta säätämään, piti vain huolen, että tähtäin on botskin kohdalla. 

Paras taktiikka oli, että tuhoaa ensin hyökkäävät laivat torpedoilla juurikin tästä 42m syvyydestä. Sitten nousee pintaan ja antaa konekiväärin laulaa.

Tällä taktiikalla pystyi kaikki skenaariot hoitamaan, erona niissä oli vain laivojen määrä. Viimeisessä skenaariossa homma oli todella tarkkaa, sillä kun vastassa oli kolme hyökkäävää laivaa, ei yhtään torpedoa saanut ampua ohi tai joutui menemään pintaan taistelemaan.

Näinhän siinä kävi että pinta kutsui, mutta pienen tuurin avulla tästäkin selvittiin!

War Patrol aiheutti aluksi ihmetystä. Viisi skenaariota on tähänkin laitettu, mutta ne ovat yhtä ja samaa. Sukellusveneellä sai matkustaa koko alueella hyvin vapaasti karttanäkymässä ja etsiä vihollisia. Tehtävän pystyi lopettamaan milloin hyvänsä kun palasi tukikohtaan.

Tässä osiossa täytyy seurailla aluksen polttoainetta ja sen verran voi merta kierrellä kun polttoainetta ja ammuksia riittää.

TMR veti homman ihan läskiksi ja pelasi helpoimmalla vaikeusasteella tuhoten muutamia laivoja ja jätti homman siihen. No, eipä tässä mitään pointtia ole näitä kaikkia edes pelata kun ovat yhtä ja samaa pisteiden keräämistä.

Katsoin sitten Youtubesta jonkun tyypin läpäisyä koska halusin vähän selkeyttä tähän osioon, että olisiko jonkin järkevämpi läpäisytavoite. Kyllähän sellainen löytyi!

Täytyi kaikista vaikeimmalla vaikeusasteella saavuttaa World's Greatest Submarine Captain -arvonimi. Kuulosti pelottavalle, mutta minä otin haasteen vastaan!

Kun on kyseessä kaikista hankalin vaikeustaso, täytyi kaikki hienosäädöt olla pois päältä. Eli nyt ei enää nähnyt vihollisen laivoja suoraan, joutui kärsimään suutari torpedoista ja vedenalaista korjaamista ei voinut tehdä. Tällä korjaamisella ei ollut kyllä väliä kun en sitä muutenkaan hallinnut :D

Jotta tämän parhaimman arvonimen saavuttaisi, täytyy tuhota monia laivoja ja sitten mennä tukikohtaan jotta tehtävä päättyy. Pisteet jaetaan laivojen painon mukaan ja laivat generoituvat randomisti merelle. Välillä huonolla tuurilla saattoi olla pelkkiä hyökkääviä laivoja kimpussa jo heti alkumetreillä.

Yllätyin, miten helppo tämä hankalin vaikeusastekin oli. Hyökkäävät laivat olivat ehkä hieman fiksumpia ja hoksasivat sukellusveneen jo pidemmästä matkasta ja hienosäätöjen puute hankaloitti hommaa, mutta ei silti ollut paha ollenkaan.

Näin jälkikäteen ajateltuna, nuo Convoy Missionitkin olisi voinut tällä hankalimmalla pelata kerta haaste ei ollut älytön :D

Läpi menneellä yrityksellä löytyi mukavia ryppäitä missä oli paljon painavia paatteja. Sai hyvin pisteitä kasaan. Hieman tuuriinkin joutui turvautumaan, sillä aina eivät torpedot riittäneet kaikkiin hyökkääviin laivoihin, joutui tykittämään konekiväärillä. Tässä oli todella iso riski, että sukellusveneeseen puhkaistaan reikä ja sitten löytääkin itsensä merenpohjasta.

Tämähän oli oivallinen simulaattori! Ei mitenkään liian monimutkainen. Välillä joutui seurailemaan monia asioita yhtä aikaa, mutta tähänkin tottui kokemuksen karttuessa.

Suosittelen testaamaan jos simulaattoripelit kiinnostaa :)

Lode Runner

Games Beaten: 277/709

Genre: Puzzle/Platform

Goal: Finish All 50 Stages

Arvosana: 5/10

Vaikeusaste: 3/10

Olet galaktinen kommando jonka tehtävänä on soluttautunut syvälle vihollisen alueelle.

Bungeling Imperiumin hallitsijat ovat varastaneet kansalaisilta kultaa liiallisilla pikaruokaveroilla.

Sinun tehtävänäsi on koluta Imperiumin aarrehuoneita saadaksesi kulta takaisin ja palauttaa se kansalaisille.

Jälleen yksi peli lapsuuden piraattikasetilta. Eipä tätä tullut silloin kovin montaa minuuttia pelattua kerrallaan sillä mekaniikkojen hallinta tuotti vaikeuksia.

Pelin idea ei voisi olla yksinkertaisempi; kerää kaikki huoneessa olevat kullat ja mene tikkaita pitkin seuraavaan kenttään.

Bomber Manin näköiset viholliset yrittävät estää tätä toimintaa mahtavalla tekoälyllään ja niihin osuessaan lähtee henki yhdestä osumasta.

Heti alussa huomasi, että pelihahmo kulkee ihan liian lähellä reunaa. Jos kävelee vain täysiä, ei kerkeä aina reagoimaan vastaan tulevaan viholliseen. Täytyi tehdä ns. "nytkytysliikettä" jotta sai mahdollisen vastaantulevan vihollisen ilmestymään hieman maltillisemmin.

Pelissä on erittäin hyvä systeemi, sillä kentät voi aloittaa alusta missä vaiheessa hyvänsä. Myös tästä samasta valikosta voi valita haluamansa kentän pelaukseen.

Tätä kentän valintaa en harrastanut, jotenkin Game Overin jälkeen kentän valinta tässä pelissä ei olisi ollut ihan oikein.

Esimerkiksi Ice Climberissä peli muistaa mihin kenttään olit jäänyt vaikka päädytäänkin pelin alkuruutuun, tässä ei. Ohjekirja kertoo tästä mahdollisuudesta, mutta pelasin nyt ilman kikkailua :)

Tämä kentän alusta ottaminen oli kyllä mahtava ominaisuus. Peli on vähän nihkeästi koodattu ja viholliset jäävät välillä jumiin paikkoihin minkä vuoksi kenttää on enää mahdoton läpäistä.

Myös softlockin mahdollisuus on monessa kentässä läsnä joten tässäkin tapauksessa joutui turvautumaan kentän alusta aloittamiseen.

Pelissä siis keräillään kultakasoja ympäri kenttää. Melkoinen galaktinen kommando kun ei edes hyppiä osaa. Tämän vuoksi eri paikkoihin päästäkseen tämä heppu käyttää apunaan poraa, tikkaita ja köysiä.

Poran avulla pystyy tuhoamaan tiilistä tehtyjä rakenteita. Muihin materiaaleihin ei pora pysty. Näin pystyy luomaan reittejä syvällä olevien kultakasojen luokse. Tiilet eivät suinkaan häviä lopullisesti, vaan tietyn ajan kuluttua tulevat takaisin.

Välillä yrittäessäni saada syvimmällä olevia kultakasoja itselleni, oli hankala hahmottaa mitä tiiliä täytyi hajottaa päästäkseen käsiksi kultaan. Välillä onnistuin softlockaamaan itseni näillä kullankaivuu reissuilla.

Neljä tiiltä pystyi maksimissaan hajottamaan ennen kuin ne alkoivat ilmestyä takaisin, tämä helpotti hieman hahmottamista. Onneksi pausen kanssa sai miettiä ihan rauhassa miten pulmaa lähtisi ratkaisemaan.

Kultakasojen hitboksit olivat todella ärsyttävät. Välillä pelihahmo ei edes kerännyt koko kasaa vaikka selkeästi meni siitä ohi. Tätä tapahtui lähinnä jos kasa oli suoraan tikkaiden yläpäässä ja lähti jatkamaan vasemmalle tai oikealle.

Myös jos kultakasa oli ilmassa, ainut lähestymistapa oli kerätä se suoraan yläpuolelta. Vaikka kasan vieressä olisi ollut palikka joka maalaisjärjellä olisi riittänyt kasan keräämiseen, hahmo ei kerännyt kultakasaa itselleen vaan tippui siitä läpi.

Poran avulla pystyy myös tappamaan vihollisia. Se onkin ainut keino miten viholliset saa hengiltä. Tiilien tuhoaminen täytyy ajoittaa oikein, jotta vihollinen tippuu poistuneiden tiilen luomaan kuoppaan ennen kuin ne alkavat ilmestymään takaisin.

Viholliset ovat niin ovelia, että ne pääsevät kiipelistä pois tietyn ajan kuluttua, tämäkin täytyy ottaa huomioon ansaa virittäessä. Viholliset eivät lopullisesti kuole vaan ne syntyvät uudelleen jonnekin päin kenttää. Välillä huonon tuurin saattelemana vihollinen syntyy takaisin juuri siihen kohtaan missä itse seisoo :D

Tämä tapahtuu vielä niin nopeasti että pelihahmo on jo kuollut ennen kuin kerkeää reagoida asiaan. Hieman typerästi vihollisen hitbox on heti aktiivinen kun vain pieni osa siitä on ilmestynyt takaisin ruudulle.

Jos kentässä sattuu olemaan valmiina samankokoinen kuoppa minkä pystyisi poralla tekemään, jostain syystä vihollinen ei tästä pääse ylös. Hieman mielenkiintoinen ratkaisu.

Toisinaan viholliset spawnaa kuolemansa jälkeen sellaisiin kuolemanloukkuihin, mistä ei pääse pois. Tämä oli mahtava juttu, sillä vihollista ei tarvinnut enää välittää ja sai rauhassa kerätä kultakasoja

Jos viholliset päätyivät alueelle josta ne eivät päässeet pois, ne vain yksinkertaisesti jumitti paikallaan vaikka alue olisi ollut miten iso. Toki jos itse päätyi tänne samaan mestaan, silloin ne lähtivät perään.

Nämä hieman kyseenalaisella tekoälyllä varustellut Bomber Man -kopiot osaavat myös ottaa kultaa haltuunsa. Ne randomisti poimii jonkin edessä olevan kultakasan ja kantavat sitä mukanaan. Mistään ei pysty sanomaan onko vihollisella kultaa mukanaan vai ei.

Viholliset sitten valitsivat, että kantavatko ne kasaa pitkään vai jättävätkö ne sen jonnekin. Kuoppaan pudotessaan ne kuitenkin pudottivat kasan käsistään ja näin ollen sen sai itselleen vaikka vihollinen kuinka sitkeästi sitä yrittikin piilotella.

Olihan tuo melkoinen urakka tykittää 50 kenttää putkeen. Vaikeusaste ei hirveästi muuttunut, jo pelin alkumetreillä saattoi olla yhtä haastavia kenttiä kuin loppupuolella.

Kentän jälkeen sai aina lisärin, mutta maksimimäärä oli vain yhdeksän. Typerä rajoite, sillä joissain kentissä menetti helposti montakin lisäriä jos ei ollut tarkkana. 

Olisihan se ollut paljon mukavampaa yrittää hankalia kenttiä monien lisärien voimin mitä oli saanut palkinnoksi monen kentän putkeen pääsemisestä kuolematta.

Simppeli, mutta hieman puuduttava peli sen pituutensa vuoksi. Sanotaan, että 30 kenttää olisi riittänyt mainiosti, silloin loppupään kentät eivät olisi olleet ihan niin puuduttavia.

Vaikeusastekin on erittäin maltillisella tasolla tuon kentän alusta aloittamisen vuoksi.

Ultima: Exodus

Games Beaten: 276/709

Genre: RPG

Goal: Seal Exodus and Escape From the Castle

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 8/10

Pahan velho Mondainin ja hänen rakastajattarensa Minaxin kuoleman jälkeen Sosarian ihmiset huokaisivat helpotuksesta luullessaan, että pahin on ohi.

Ennen kuolemaansa Mondain ja Minax kerkesivät kuitenkin luomaan tuomiopäivän koneen, Exoduksen. Tämä paholaisen ja koneen yhdistelmä halusi kostaa luojiensa kohtalon.

Lord British määrää sankarin tuhoamaan tämän laitoksen ja palauttamaan rauhan Sosariaan.

Ilmeisesti Ultimat on jonkin sortin klassikoita, mutta ei itselle maistunut yhtään, ainakaan tämä ensimmäinen NESille julkaistu versio.

Kontrollointi ja liikkuminen oli tehty todella kankeaksi. Muutenkin tästä huokui iän tuoma kankeus.

Pelillisesti meno olikin hyvin perinteistä; tarinan etenemiseen vaadittavien tavaroiden etsimistä, kullan haalimista ja älyttömästi expan grindausta.

Ensimmäisenä täytyi luoda hahmot joiden avulla lähdetään sitten metsästämään Exodusta.

Itsellä ei ole hajuakaan mitkä olisi ollut hyviä joten hieman vilkaisin hahmojen statseja netistä.

Ohjekirjakin olisi varmaan antanut jonkinlaista osviittaa, mutta jostain syystä moista ei löytynyt netistä tähän hätään.

Kirjavaksi joukoksi muodostui seuraavanlainen: Human Fighter, Elf Thief, Human Lark ja Bobit Cleric. 

Fighter johti hyvin joukkoa taisteluissa, Thiefin avulla pystyi välttämään suurimman osan arkkuihin ja luolastoihin asetetuista ansoista, Lark oli monikäyttöinen koska se osasi myös taikoa ja Cleric paransi porukan haavoja.

Peli oli sinällään jännästi rakennettu, että jos jokin hahmoista kuoli, pystyi uuden luomaan mukaan remmiin. Itse en tähän tosin lähtenyt tälle linjalle vaan pidin huolen, että kukaan hahmoista ei kuollut lopullisesti. Pitihän se nyt samalla jengillä hoitaa homma loppuun asti :)

Taistelut olivat erittäin pitkäveteisiä. Taisteluihin onneksi joutui törmäämällä vihollisiin kartalla eikä JRPG -tyylisesti täysin randomilla. Tätä randomisti taisteluihin joutumista tapahtui ainoastaan pelin luolasto-osuuksissa, mutta se ei ollut mikään iso osa kokonaisuutta.

Viholliset ja hahmot liikkuivat vuoron perään yksi ruutu kerrallaan ja tekemästään valinnasta meni vuoro. Jos sattui valitsemaan esimerkiksi väärän valikon, takaisinpäin ei enää päässyt vaan hahmon vuoro meni sitten siinä. Erittäin rasittavaa.

Vastassa olevien vihollisen määrä oli täysin satunnainen. Välillä vastassa saattoi olla kokonainen pataljoona vihollisia kun taas toisella kerralla vain muutama. Poikkeuksena on pelin hankalimmat mölliäiset, niitä oli ruudulla kerrallaan vain kaksi.

Välillä porukkaa oli niin paljon, että ei edes erottanut kenen vuoro oli. Vuorossa oleva hahmo välkkyi, mutta liian vihollismäärien vuoksi tätä ei tapahtunut.

Hahmot harrastivat jostain syystä todella paljon ohi lyömistä. Tappelut olisivat olleet huomattavasti sulavampia jos hahmot eivät olisi lyöneet silmät kiinni.

Myös tietyillä alueilla taistelu pystyi olemaan erittäin rasittavaa. Hyvänä esimerkkinä laivasta käytävät taistelut. Useasti viholliset vain trollasivat pitkän matkan päässä käyttäen taikoja joilla ne sitten osuivat pelihahmoihin. Itse joutui vain toivomaan, että viholliset tulisivat lähelle laivaa jotta pystyisi lyömään.

Tämä ongelma toki poistuu jos itselläkin on käytössä hyviä taikoja. Minulla ei ollut :D

Taistelun jälkeen viholliset pudottivat aina arkun. Arkussa oleva kullan määrä arvottiin randomilla. Eli huonossa tapauksessa joudut hakkaamaan erittäin monta vihollista saadaksesi mitättömän summan kultaa.

Levutus systeemi oli muiden asioiden lisäksi myöskin melko jännä. Alueellisesti ei ollut väliä missä seikkaili, vihollisten vaikeusaste muodostui pelkästään levelin mukaan.

Jos ihan pelin alkumetreillä levutti, alkoivat ympärillä pyörineet viholliset hankaloitua. Hieman tyly ratkaisu, levujen ja kullan kerääminen hankaloitui jatkuvasti :D

Ympäri Sosarian maailmaa sijaitsi erilaisia kyliä. Kylissä vierailemalla pystyi parantamaan hahmoja, saamaan vinkkejä, ostamaan tavaraa ja tallentaa pelin.

Kaupoista löytyi hahmoille suojavarusteita sekä aseita. Kaikki suojavarusteet ja aseet eivät käyneet kuin tietyille roduille, joten piti tarkkaan tsekata kuka pystyi käyttämään mitäkin.

Jo heti pelin alussa päätin hieman grindata rahaa jotta saisin ostettua parempia varusteita porukalle. Päätös oli hyödyllinen, sillä vihollisten tappaminen nopeutui.

Jotkin kauppojen tuotteista oli aivan ylikalliita, olisi mennyt ikä ja terveys niiden haalimiseen. Vanhoja tavaroita pystyi onneksi myös myymään jos niille ei enää ollut käyttöä ja kauppiaat maksoivat niistä ihan hyvin kultaa!

Tyhmänä asiana vielä, että jos kyseinen kauppias ei itse myy tuotetta jota hänelle yrittää myydä, se ei onnistu. Pitää löytää kauppias jolla on myös tämä kyseinen tavara myynnissä jotta kauppa onnistuu. Todella typerää.

Sankarit tarvitsivat myös ruokaa jotta jaksoivat matkata pitkin maita ja mantuja. Ruokaa kului aina hieman kun käveli ympäri maailmaa. Ruoan loputtua, hahmo kuoli joten sitä täytyi seurailla tarkasti.

Ruokaa sai ostettua kylissä olevilta kauppiailta. Hienoa, että melkein jokaiselle tavaralle täytyy olla oma kauppias :D

Pidin koko läpäisyn ajan huolen siitä, että ruokaa oli reilusti mukana eikä sitä tarvinnut jatkuvasti kyttäillä.

Pitkän levutus session ja varusteiden haalimisen jälkeen päätin sitten lähteä etenemään pelissä. Kävin muutamassa luolastossa ja turpaan tuli heti rankemmalla kädellä.

Tästä suivaantuneena vilkaisin hieman netistä, että minne pitäisi mennä. Nyt alkoi pelin inhottava kryptisyys valjeta. 

Esimerkiksi yhteen kylään pääsee vain kun kuu on oikeassa asennossa. Vasemmassa yläkulmassa on kyllä tieto siitä missä asennossa kuu milloinkin on, mutta todennäköisyys että sattuu olemaan juuri tuossa pienessä kohdassa oikeaan aikaan on erittäin pieni.

Tämän lukiessani tein päätöksen - en edes yritä läpäistä peliä ilman apuja. Tein täysin oikean valinnan sillä pelin kryptisyys ei suinkaan loppunut tähän :D

Mikähän ihmeen perversio pelintekijöillä oli siihen että, jotkut alueet ovat mustia ja niiden lähelle kävellessä maaperä tulee esiin? Tätä paskaa oli peli täynnä.

Tämähän on hyvin vanha kikka, että ei heti näe koko aluetta kerralla. Säilyy mystisyys. Tässä pelissä kuitenkin alue meni takaisin mustaksi kun käveli poispäin eikä pysynyt avautuneena.

Eikä tässä ollut edes paras osuus, ei tietenkään. Välillä mestat olivat niin pimeitä, että vain yhdeksän ruudun kokoinen pieni alue oli valaistuna ja tälläisen läntin avulla olisi pitänyt sitten suunnistaa.

Tätä ei tapahtunut edes missään loogisissa paikoissa vaan ihan normaaleilla alueilla ja jopa kylissä :D Kiitos kartan, tästäkin paskasta selvisi lähes kivuttomasti.

Pelistä löytyy kaksi legendaarista tavaraa, Mystic Armor ja Mystic Sword. Täytyy sanoa, että se joka nämäkin olisi ilman mitään vinkkejä löytänyt, on melkoinen RPG -velho.

Lähdin heti kun vaan oli mahdollista näiden legendaaristen varusteiden perään koska ne helpottavat peliä huomattavasti. Nämä hakemalla säästyy myös piinalliselta kullan keräämiseltä ylikalliita varusteita varten.

Mikä parasta, nämä pystyy laittamaan mille tahansa hahmolle jopa Cleric heittää jämäkän armorin niskaansa!

Molempien löytämiseen tarvitaan erikoiset hakut - armoriin kultainen ja miekkaan hopeinen hakku. Hakut ovat erittäin hyvin piilotettu.

Kultainen hakku löytyi juurikin tästä tietyn kuun asennon mukaan ilmestyvästä kylästä pöllimällä oikea arkku kauppiaalta. Eipä tullut mieleenkään että kauppiaan tiskin takana olevia arkkuja pystyisi edes varastamaan kun ei pelihahmoilla pääse ihan niihin kiinni.

Hopeinen hakku löytyi sitten yhden luolaston uumenista, alimmasta kerroksesta salaseinän takaa.

Jos jollain ilveellä olisikin nämä hakut onnistunut löytämään seuraava ongelma on, että mihin armori ja suoja on piilotettu. Sosarian maailma on kuitenkin ihan kohtalaisen kokoinen.

Melko hauska pikku minipeli olisi ollut koluta jokainen ruutu läpi ja taistella jatkuvasti kimppuun hyökkäävien vihollisten kanssa :D

Mutta ehdottomasti paras puoli oli se, että näitä legendaarisia tavaroita olikin enemmän kuin yhdet! Kun oli yhdellä hahmolla kaivanut tavaran esiin, antoi vain halun seuraavalle ja teki samoin.

Tämän täytyi olla bugi, mutta aivan mahtava sellainen. Ei tarvinnut miettiä kenelle armorin ja miekan antaa kun kaikilla oli ne :)

Jotta Exoduksen pääsee tuhoamaan, siihen vaaditaan muutamia asioita. Nimen omaan muutamia, sillä peli ei keskity hirveästi roinan keräilyyn vaan enemmänkin puuduttavaan levutukseen.

Pähkinänkuoressa: täytyy löytää neljä arvonimeä jotta pääsee kävelemään ylipapin luo laavakentän poikki saaden häneltä mahdollisuuden rukoilla. Rukoilun avulla käydään etsimässä paikasta nimeltä Ambrosia neljä korttia joiden avulla sitten tuhotaan Exodus.

Arvonimien löytämiseen vaaditaan luolastojen koluamista. Heti iski ahdistus kun huomasi, että luolastot oli tehty "3D" -tyyliin :D

Luolastoja löytyi useita, mutta niitä kaikkia ei tarvinnut onneksi koluta sillä samoja arvonimiä saattoi löytyä samoista luolista. Paljoa sekavammaksi tätä ei olisi voinut enää tehdä.

Maa on mustaa ja seinät ruskeat. Kaikki näyttää tismalleen samalta, eksymisprosentti on jäätävällä tasolla. Parasta vielä, että jos olet seinässä kiinni ja käännyt eri suuntaan, kuva ei vaihdu. Ainoastaan sitten muutos tapahtuu kun lähdet kävelemään.

Tekee vielä tästä sekavasta hommasta entistä sekavamman.

Ilmeisesti jollain hahmolla olisi pystynyt jonkinlaisen kartan taikomaan näihin luolastoihin, mutta minulla ei ainakaan sellaista ollut.

Ilman minkäänlaisia karttoja nämä mestat ovat täysin mahdottomia :D Jokaisessa luolassa on kahdeksan kerrosta ja paljon salareittejä joihin pääsee suoraan seinään kävelemällä.

Luolat sikiävät vielä pahoja vihollisia ja ilman levutusta näihin ei ole mitään asiaa sillä energiat loppuisivat hetkessä.

Hienoa, että kun koskettaa aluetta mistä arvonimen saa menettää siitä energiaa. Arvonimeä tuli koskettaa jokaisella hahmolla joten jokainen otti 50 helan verran damagea. Loistavaa!

Keksin hienon taktiikan luolastojen selvittämiseksi. Ostin kaupasta jäätävän kasan telttoja joiden avulla jokainen hahmo saa 100 energiaa lisää. Näitä sitten käytin tiukkojen paikkojen tullessa.

Clericillä oli käytössään Rise ja Sink -taiat. Näiden avulla pääsi aina yhden kerroksen ylös- tai alaspäin. Erittäin käteviä ja ei tarvinnut lähteä etsimään tikkaita.

Ne vaan veivät kunnon siivun taikaa pois ja joutui ravaamaan luolaa edestakaisin jotta taikamittari täyttyi.

Kun kaikki setit oli suoritettu, oli aika lähteä kohti Exoduksen linnaa! Tämä ei ollut onneksi mikään 3D -sekoilu, vaan ihan perinteistä kuvakulmasta kuvattua settiä.

Linna ei ollut mitenkään moniulotteinen, vain muutama huone jonka jälkeen Exodus odottaa. Homman jujuna oli se, että paikka sikisi vihollisia ja ne olivat tietysti pelin pahimpia.

Hahmoni eivät olleet mitenkään älyttömän kestäviä kun en jaksanut enää levuttaa. Jo muutaman taistelun jälkeen voimat olivat ehtyneet. Mielessä rupesi pyörimään kauhukuvia hulluista levutus tuokioista...

Muutamien yritysten jälkeen onnistuin ihan jäätävän tuurin avulla selvittämään tieni linnan loppuun vain muutaman taistelun käyneenä. Kapeilla käytävillä vihollisten väistely on ihan tuurinkauppaa, että miten viholliset liikkuvat tai hyökkäävät.

Pelin loppuun oli pitänyt laittaa vielä muutamat näkymättömät viholliset. Tälläisellä taistelutyylillä niiden etsiminen olikin oikein mukava homma. Hyvänä puolena ne eivät olleet kovinkaan kestäviä ja ne eivät myöskään tehneet hahmoihin kovin paljoa vahinkoa.

Kun sitten viimein saapui Exoduksen luo, yllätyin kun se ei ollutkaan mikään pomotaistelu, vaan päättelytehtävä. Nyt aikaisemmin kerätyt kortit tulevat käyttöön.

Ne täytyi asettaa Exodukseen oikeassa järjestyksessä tai muuten lähti henki. En todellakaan halunnut Exoduksen linnaa enää uudestaan läpäistä. Tuskin olisi edes näin jäätävä tuuri enää käynyt joten katsoin suoraan oikean järjestyksen.

Exoduksen tuhoutumisen jälkeen täytyi vielä juosta sortuvasta linnasta pois. Aikaraja oli tietysti läsnä ja mitä pidempää hidasteli, sitä useammat reitit menivät tukkoon. Hieman paniikki iski, kun juoksi kivivyöryn sulkemaan reittiin, mutta onneksi pääsin linnasta ulos!

Välittömästi ulostautumisen jälkeen alkoi rullaamaan lopputekstit. Kroppaani ilmestyi lämmin, huojentunut tunne. Tätä ei tarvinnut enää pelata.

Toivon todella, että seuraava Ultima olisi hieman paremmin väsätty, tämä ei ollut millään asteikolla viihdyttävä.

Niin paljon kaikkea pikkuvikaa, ärsytystä ja kryptisyyttä. Ilman mitään vinkkejä olisi ollut järkyttävä pelikokemus. Olisihan tämän saattanut päästä, mutta kuka jaksaa vuosia yrittää selvittää näin kämäisen pelin pulmia :D

R.C. Pro-Am

Games Beaten: 275/709

Genre: Racing

Goal: Beat Track 24 (Loops After)

Arvosana: 9/10

Vaikeusaste: 8/10

Hieman kisailua radio-ohjattavilla autoilla!

Olin jo henkisesti varautunut samanlaiseen parin viikon grindaukseen mitä oli Bump 'n' Jumpin kanssa. Yllätykseksi tämä menikin alle kymmeneen tuntiin läpi.

Kyllähän tässä sai peukalonsa tunnottomiksi pelin intensiivisyyden vuoksi :D

Kyseessä on looppaava peli, mutta pelissä on kuitenkin 24 erilaista rataa jonka jälkeen radat alkavat alusta. Eli näiden 24:n radan läpäiseminen riittää pelin läpimenoon.

Pelissä ei ole mitään pistejärjestelmää, vain kulta, hopea tai pronssi sijoituksille tulleet kuskit pääsevät jatkoon. Kun pelissä on vain neljä kilpailijaa, viimeiseksi tullut lähtee kotimatkalle :(

Ei tämä onneksi ihan niin julma ollut, että yhdestä neljännestä sijasta peli alkaisi alusta - kahden continuen verran pääsi ratoja yrittämään.

Radat ovat suhteellisen nopeatempoisia ja ajettavat kierrokset vaihtelivat paljon. Välillä ajettiin minimaaliset kaksi kierrosta ja viimeisessä kisassa huimat yhdeksän!

Selkeästi eniten oli näitä kahden ja kolmen kierroksen kisoja. Sai kyllä seurata tarkkaan millä kierroksella oli menossa, ettei vaan ollut viimeisellä sijalla köröttelemässä.

Kisa loppui kuin seinään heti kun ensimmäisenä ollut auto saapui maaliin.

Pelkkää ajamistahan tämä ei ollut, vaan kisoista löytyy kaikkea mukavaa kerättävää.

Jokaisessa kisassa radan varrelta löytyi kirjaimella varustettu laatta. Näitä kun keräsi tarpeeksi ne muodostivat sanan NINTENDO ja tämän jälkeen auto päivittyi parempaan ja nopeampaan versioon!

Kaksi kertaa pystyi auton pelin tiimellyksessä päivittämään.

Löytyi myös pitoa parantavaa, kiihtyvyyttä parantavaa ja keskinopeutta nostattavaa power-uppia. Näitä kaikkia kolmea osa-aluetta pystyi päivittämään neljä kertaa ja aina ennen kisaa näkyi, mitä voisi vielä parantaa.

Nämä ominaisuudet kuitenkin nollautuivat kun sai paremman auton käyttöönsä ja ne täytyi kerätä uudelleen. Vähän kaksijakoinen juttu oli tämä. Vaivalla kerätyt päivitykset sitten hävisivät jos halusi paremman auton itselleen.  Onneksi uudella autolla pärjäsi edes jollain tavalla ennen kuin sai kerättyä power-upit uudelleen.

Viimeisenä on sitten muiden autojen kiusaamiseen luodut tavarat. Näitä oli kolme erilaista; ohjukset, pommit ja turvakaaret. Ohjuksilla ammutaan eteenpäin ja pommeja jätetään takaa tulevien eteen. Melko selkeää.

Näiden aseiden käyttöä sai hieman treenailla, sillä ne eivät hakeudu millään muotoa tai jää radalle odottamaan, että joku ajaisi päälle. Vain tarkoilla osumilla sai tuloksia aikaiseksi. Pelin nopeatempoisuuden vuoksi osuminen oli välillä ihan tuurista kiinni.

Aseitahan ei loputtomasti ollut ja jos radan varrelta sellaisia löytyi, ne pystyi vain keräämään kerran. Kerätyistä aseista sai viisi ammusta lisää ja radan varrella olevista tähdistä yhden.

Tähtiä ei kaikissa kentissä ollut joten sai harkita milloin ammuksia kannattaa tuhlailla.

Välillä ohjukset ja pommit löytyivät radan varrelta omina yksikköinään, mutta välillä ne oli yhdistetty samaan power-uppiin. Ne sitten rullasivat automaattisesti ja riippui missä vaiheessa power-upin keräsi kumman aseen sai käyttöönsä. Molempiahan ei yhtä aikaa voinut käyttää.

Molemmat olivat kyllä erittäin hyviä. Pommeilla sai pidettyä autot mukavasti takanaan kun taas ohjuksilla sai edessä olevia autoja murskattua.

Turvakaaret olivat sitten vähän niin kuin tähti Mario -peleissä, se antoi hetkellisen kuolemattomuuden. Auto ei hajonnut palasiksi vaikka menikin vauhdilla reunaa päin esimerkiksi öljyläikän seurauksena.

Tällä pystyi myös tönimään muita autoja reunoihin hajottaen ne hetkeksi.

Vastustajat eivät onneksi osanneet käyttää ohjuksia/pommeja mutta turvakaaren ne saivat käyttöönsä. Homma olisi mennyt melko mahdottomaksi jos ne olisivat vielä ampuneet muun sekoilun lisäksi :D

Pelissä on kyllä melko pinkeä tekoäly! En tiedä onko kyseessä Raren hyvä vitsi vai joku tarkoituksella tehty juttu, mutta kellertävä auto saa välillä jonkin ihmeen piristysruiskeen ja lähti tykittämään lusu pohjassa niin, että se välillä voitti muut kierroksella :D

Tämähän oli vähän kaksijakoinen ominaisuus. Välillä kun ei tätä huomannut ollen viimeisellä sijalla ja ei ollut yhtään varautunut kisan ennenaikaiseen loppumiseen. Välillä sitten teki jonkun typerän virheen ja huomasi, että "nyt kisa päättyy tähän", mutta kellertävän auton ansiosta, ei muut kerinneetkään tulla ohi.

Jotenkin tässä haiskahtaa bugisuus. Onneksi se ei läheskään joka kisassa tehnyt tätä, en tiedä mikä moisen käytöksen aiheutti. Sininen ja vihreä auto ei koskaan tehnyt tälläistä pärinää vaikkakin ne saavuttavat överin vauhdin mitä pidemmälle pelissä etenee.

Sellaisen huomion tein, että mitä paremmaksi omat taidot tulivat ja pysyi helposti melkein koko kisan kärkikahinoissa, kellertävä ei saanut tälläistä kohtausta.

Koska pelkästään ratojen ympäri ajaminen kävisi pidemmän päälle tylsäksi, on niihin laitettu kaikenlaisia kivoja esteitä. 

Löytyy nopeutta hidastava vesilätäkkö, öljyläikkä joka saa auton spinnaamaan, maasta nouseva terässeinä johon matka tyssää, kalloja mistä menettää ammuksia ja ukkospilvi jonka tarkoitusta en oikein keksinyt. Se varmaan toimi samalla tavalla kuin lätäköt hidastaen menoa.

Jos meno ei ollut vielä tarpeeksi vauhdikasta, radoilta löytyi punaisia turbo nuolia. Näihin ajamalla sai hetkellisen boostin ja radan profiilin muistaminen oli tärkeää, ettei ajanut seinään tämän vaikutuksesta johtuen.

Joissain radoissa öljyläikkien sijoittelu oli todella ilkeää. Piti tarkkaan pistää mieleen, missä ne olivat tai muuten reunat kutsuivat jatkuvalla syötöllä.

Peli vaati äärimmäistä keskittymistä koko suorituksen ajan. Ratojen vaikeusaste meni hieman hassusti, sillä jo alkupuolella oli todella hankalia parin kierroksen ratoja.

Näissä jos teki yhdenkin virheen, oli lähes mahdotonta saada muita kilpailijoita kiinni kun oli vain se pari kierrosta aikaa tehdä se.

Auto kannatti päivittää mahdollisimman nopeasti parhaimpaan malliin, sillä tietokonevastustajien taso nousi rajusti ja tällä parhaimmalla autolla pystyi antamaan niille paremmin kampoihin.

Myös kaikki auton käyttäytymistä ja tehoa nostattavat power-upit kannatti yrittää saada mahdollisimman nopeasti maksimille tasolle.

Aluksi pääsin aika helpostikin rataan 19, mutta sitten tuli noutaja. Hieman ilkeästi sijoitellut öljyläikät olivat liikaa. Tai tälläisessä käsityksessä olin muutaman testikerran jälkeen. Todellisuudessa öljyläikät oli sijoiteltu nerokkaasti ja ne pystyi väistämään helposti sisäkaarta ajamalla.

Todelliset ongelmat alkoivat radassa 22, sillä tässä tietokonevastustajat rupesivat todella röyhkeiksi ja niiden huippunopeus oli äärimmäisellä tasolla.

Yksi virhe ja sai heittää hyvästit seuraavaan kenttään pääsylle, vihollisia ei vaan yksinkertaisesti voinut saada kiinni vaikka oli viisi kierrosta aikaa tehdä se. Tässä oli muutama ärsyttävästi aseteltu öljyläikkä jotka helposti pilasivat koko homman.

Hyvä taktiikka oli pitää sininen ja vihreä auto pommien avulla aisoissa. Kellertävä sai mennä menojaan ja lopettaa kisa mahdollisimman nopeasti.

Seuraava rata oli huomattavasti mukavampi. Viholliset olivat edelleen todella aggressiivisia, mutta tässä oli vain yksi helposti havaittavissa oleva öljyläikkä ja vain kolme ajettavaa kierrosta.

Viimeinen rata oli hyvin erikoinen, sillä siinä ei ollut mitään muuta kuin yksi kirjainlaatta. Mietin että miksiköhän tässä edes on moinen? Toki jos tänne asti olisi jollain ihmeen ilveellä päässyt huonoimmalla autolla, olisi voinut päivittää parempaan.

Rata oli pelin pisin ja se piti ajaa ympäri huimat yhdeksän kertaa! Tässä vihollisten aggressiivisuus meni ihan uudelle tasolle. 

Keltainen tilttasi jo heti alkuunsa ja vihreä sekä sininen auto kulkivat jäätävää nopeutta. Niiden nopeus oli jo sellaisella tasolla, että peli ei pystynyt käsittelemään asiaa ja vastustajien autojen ääni kuulosti ihme ujellukselta kun ne yritti väkisin tulla ohi :D

Ainut tapa selvitä, oli pitää ne vain aisoissa pommien avulla. Erittäin hyvillä ajolinjoilla pystyi saamaan nämä kaverit kiinni, mutta sen tekeminen oli hankalaa.

Onnistuin kuin onnistuinkin pitämään vihreän sekä sinisen takanani ja sijoituin lopulta toiseksi!

Tykkäsin tästä todella paljon. Vaikka pelissä olikin omat ongelmansa, vauhdin hurma ja erittäin hyvät kontrollit tekivät tästä mukavan pelin yrittää läpäistä. Haastetta ei ainakaan puuttunut!

Monet ovat haukkuneet pelin tekoälyä epäreiluksi, mutta huomasin kun autoa päivitti ja ajoi hyvin, ei vastustajat nyt ihan niin överisti dominoineet - ainakaan näissä läpäisyyn vaadittavissa radoissa.

Ilmeisesti radassa 29 tekoäly on jo sellaisella tasolla, että se saavuttaa huippunopeuden heti kisan alettua ja ei tee yhtään virheitä :D Jos mielii ohi mennä, täytyy saman tien ampua ohjuksella. Kuulostaa järjettömältä.

Olisin lätkäissyt tälle täyden kympin, mutta kellertävän auton ongelmien ja looppaamisen vuoksi joutuu tyytymään "vain" ysiin :)

Disney's Aladdin

Games Beaten: 274/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Jafar (Stage 9)

Arvosana: 1/10

Vaikeusaste: 5/10

Agraban sulttaanikunnassa Arabiassa elää suurvisiiri nimeltään Jafar. Jafarin tietoon on tullut, että ihmeiden onkalosta löytyy maaginen öljylamppu. Lampussa elää henki joka toteuttaa kolme toivetta.

Jafar yrittää anastaa lamppua pikkurikollisensa avulla, mutta yritys epäonnistuu. Selviääkin, että vain yksi "hiomaton timantti" pystyy pääsemään lamppuun käsiksi.

Tämän katurotan nimi on Aladdin ja Jafar huiputtaa häntä hakemaan lampun itselleen. Lampun hengen avulla Jafarista tulisi Agraban sulttaani ja mahtava noita.

Aladdin onnistuu kuitenkin erinäisten sattumusten kautta pitämään lampun itsellään. Tämä ei kuitenkaan ole kovin pitkäikäistä sillä lamppu kuitenkin lopulta päätyy Jafarin näppeihin ja hän on tehnyt edellisestä sulttaanista sekä hänen tyttärestään orjiaan.

Aladdin lähtee pelastamaan sulttaania sekä hänen tytärtään ja yrittää saada taikalampun pois Jafarin näpeistä ennen kuin mitään peruuttamatonta ehtii tapahtumaan.

Ah, toinen klassikkoelokuva pilattu Leijonakuninkaan lisäksi. Tiesin kyllä ennestään pelin maineesta, mutta kun pelin ensimmäinen kenttä avautui verkkokalvoille, järkytys oli kuitenkin suuri miten hirveältä tämä näyttikään.

Sinällään hauskaa, että Aladdinista on olemassa muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt Hummer Teamin tekemä bootleg -versio ja se näyttää hyvälle! Tämä mitä me saatiin on täyttä jätettä.

Tästä ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa. Yhdeksän rumaa kenttää täytyy kahlata läpi lagisien kontrollien ja sokkeloisien reittien sävyttämänä.

Grafiikka on oikeasti niin rumaa, että välillä ei tiennyt mihin pitäisi mennä. Reitit selvisivät hyppimällä seiniä päin ja yllättäen kuolemalla kun tasainen pinta ei ollutkaan maata vaan vettä.

Parissa kentässä piti tehdä asioita ennen kuin pääsi maaliin. Peli kertoo kentän alussa että "kerää joku tavara" tai "tuhoa kaksi patsasta". Sinällään ihan selkeää.

Aladdin käyttää aseenaan omenia tai miekkaa joka näyttää kyllä enemmän joltain viitalta kun sivalluksen sprite on jostain syystä punainen.

Aluksi en edes tiennyt että tässä on aseena miekka. Luulin, että omenat ovat ainoa ase. Omenat eivät ole loputtomia ja niitä keräilläänkin lisää pitkin kenttiä. Niitä onneksi löytyi reilusti ja niiden loppumisen kanssa ei ollut pahemmin ongelmia.

Ongelmaksi muodostui viides kenttä jonka ohjeistuksessa sanottiin "tuhoa kaksi patsasta". Omenat eivät tehneet mitään vahinkoa näihin patsaisiin. Jos patsaita ei tuhonnut, kentän puolessa välissä olevaa vihollista ei voinut tappaa tai sen ohi ei voinut mennä.

No, sen verran graafisesta sotkusta sain selville, että mitkä nämä tuhottavat patsaat olivat, mutta en osannut tehdä niille mitään. Pitkän ajan jälkeen kun olin heittänyt kaikki omenat menemään, huomasin, että Aladdinhan lyö miekalla!

Tällä miekalla sai patsaat tuhottua. Patsaat oli vielä sijoiteltu erittäin vittumaisesti piikkien läheisyyteen ja pelin järkyttävillä hitboxeilla niistä otti lähes aina vahinkoa.

Nyt opin, että selectistä voi vaihtaa miekan ja omenoiden välillä. Tämä olisi varmaan myös ohjekirjasta selvinnyt, mutta Internetistä ei löydy moista. Peli on kuitenkin sen verran harvinainen, että kukaan ei ole vaivaantunut printtaamaan ohjeita.

Hienosti vielä mistään ei näe, onko miekka vai omenat käytössä, pitää itse testata ja tuhlata omena jos se sattuu olemaan valittuna :D

Pelihän ei sinällään ole hirveän vaikea. Pääsin lähelle loppua tästä viidennen kentän sekoilusta huolimatta ja seuraavat kentät olivatkin huomattavasti suoraviivaisempia. Tässä vaiheessa huomasin, että peli sisältää vain kaksi continuea.

Onnistuin tuhlaamaan lähes kaikki elämät ja continuet viidennen kentän selvittämiseen ja tämän vuoksi joutuikin pelin aloittamaan alusta. Eipä mitään, nopeasti pääsi samaan pisteeseen mihin jäi.

Kentät loppuvat välillä kuin seinään. Kävelee muina miehinä ja yhtäkkiä ruudussa komeileekin "level complete" -teksti. 

Yksi ainoa pomo Jafarin lisäksi pelistä löytyy. Sekin on kyllä ihan perus vihollinen hieman kestävämpänä vaan. Ukko on sijoiteltu sellaiseen paikkaan, että en usko että sitä olisi voinut ilman omenoita tuhota.

Tuntui, että peli vain muuttui rumemmaksi mitä pidemmälle eteni. Myös tässä vaiheessa huomasi vihollisten järkyttävät hitboxit. Välillä omenat osuivat viholliseen vaikka heitot jäivät selkeästi vajaaksi. Sitten taas suoraan osuvat omenat eivät tee mitään vahinkoa.

Parasta kun ensimmäinen omena osuu suoraan kohti vihollista ja tekee vahinkoa, mutta tämän jälkeen seuraavat viisi omenaa eivät jostain syystä teekään.

Lentävät viholliset ovat sitten ihan oma lukunsa, aivan tsägällä niihin osui jos osui. 

Miekalla hakkaamista kannatti välttää, sillä monesti vihollinen kerkesi lyömään ensin. Niin ja jos vihollinen heitteli tikareita, ei kannattanut edes unelmoida sen tappamisesta miekan avulla ottamatta osumaa.

Pelin loppupuolella oli vielä aivan ihanan tarkkaa tasoloikkaa. Tämä jätekasa sellaista kaipasikin, kun on varustettu mahtavilla hyppykontrolleilla ja hitboxeilla. On se vaan hienoa, kun laskeutuu selkeästi palikan reunalle muljahtaen siitä kuolemaansa.

Kenttiin on ripoteltu omenoiden lisäksi timantteja ja hengen päitä. Timanteilla pystyy ostamaan elämiä ja ilmeisesti continueja. Jälkimmäisestä en ole varma kun ei missään asiaa selitetty ja niitä ohjeita ei ole.

Joistain kentistä löytyi heebo joka kauppasi näitä hyödykkeitä. Viidellä timantilla sai ostettua lisärin ja kymmenellä ilmeisesti continuen.

Hengen päät toimivat sitten kenttien jälkeen tulevassa "hedelmäpelissä". Ei ollut pienintäkään hajua miten siitä edes olisi voinut voittaa mitään. 

Koneessa rullasi erilaisia tavaroita ja nappia painamalla aparaatin sai pysäytettyä. Pysäytin lähes aina rullaamisen lisärin kohdalle mutta eipä niitä tullut lisää. Välillä tätä sai yrittää kolmekin kertaa ja kaikki onnistuin lisärin kohdalle pysäyttämään, mutta ei.

Loppupuolella peliä vastaan tuli tämä kuuluisa taikamatolla pakeneminen. Vauhdin hurma oli käsin kosketeltavissa, etanoiden juoksukisatkin olisivat olleet mielenkiintoisempaa seurattavaa.

Tässä ei tarvinnut kuin väistellä ruudun oikeasta reunasta lentäviä kivenmurikoita. Aluksi luulin, että tässä on kahden kokoisia murikoita, mutta hieman lähempää kun tarkasteli, huomasi että nämä toiset "murikat" olivatkin lisäelämiä :D

Takaa tuleva laava ei koskaan pystynyt saavuttamaan Aladdinia ja pienen ajelun jälkeen homma loppuu kuin seinään. Tässä pystyi keräilemään jotain melonin puolikkaita, mutta en keksinyt mitä hyötyä niistä oli. Ehkä vain pisteitä, jee.

Pelin ainoa todellinen haaste tuli viimeisessä kentässä. Täytyy kyllä antaa kehut Jafarin sisustusmaulle, sillä pinkit seinät ovat upeat!

Kentästä ei löytynyt yhtään energiatasoa parantavaa tavaraa joka teki tästä haastavan. Onneksi sentään jatkopaikka oli laitettu. Piikkejä ja vihollisia oli yllin kyllin ja Jafarin luokse oli hankala päästä hyvillä energioilla.

Muutaman continuen verran opettelua ja homma rupesi luonnistumaan niin, että onnistui pääsemään kentän loppupuolelle suhteellisen hyvillä energioilla.

Jafarin kohdatessaan, huomasi heti, että ihan turha alkaa mitään väistelytaktiikoita rakentelemaan. Vaikka Jafar ampuikin vain yhden hitaan sädepallon, sen väistäminen Jafarin lisäksi näiden hitboxien siivittämän olisi ollut tuskallinen projekti.

Päätin, että forcetan vaan homman loppuun. Yritän päästä mahdollisimman hyvillä energioilla Jafarin luo ja miekalla hakkaan toivoen, että hän kuolee eka.

Sehän onnistui, juuri ja juuri onnistuin saamaan Jafarin hengiltä ennen kuin itse kuolin. Ei siihen montaa framea jäänyt kun olisi henki lähtenyt :D

Paremmilla energioilla ja hieman varmemmilla otteilla ei olisi homma mennyt ihan niin tarkalle.

Onneksi tätä ei tarvinnut aloittaa enää alusta. Viimeisellä elämällä sain Jafarin tippumaan. Olisi minulla ollut luultavasti vielä pari continuea jäljellä sillä ostin niitä kauppiaalta, mutta joka tapauksessa parempi näin.

Olipahan taas sellainen pelikokemus että! Hyvä kun välillä grafiikat bugasivat niin pahasti, että ei edes nähnyt vihollisia tai muita itemeitä. Täytyi sokkona paukutella menemään :D

Never again.

Xexyz

Games Beaten: 272/709

Genre: Platform/Shooter

Goal: Destroy Goruza's Mechanic Fortress (Area 12)

Arvosana: 8/10

Vaikeusaste: 4/10

Vuonna 2777 maapallo oli muuttunut radikaalisti. Yhdinsotien ja luontaisten katastrofien vuoksi väkiluku oli vähentynyt dramaattisesti.

Ainoastaan viisi pientä saarta asukkaineen onnistui säilymään maan päällä.

Nämä viisi saarta muodosti kansakunnan ja satojen vuosien ajan elo oli rauhaisaa. Tätä uutta kansakuntaa kutsuttiin nimellä Xexyz.

Ihmisten lisäksi Xexyzessä eli keijuja ja henkiä kuningas Xeu Starin alaisuudessa.

Eräänä päivänä Xexyzeen hyökkäsi ulkoavaruudesta Goruza mekaanisine linnoituksineen.

Xexyzellä ei ollut hirveästi resursseja taistella vastaan ja he joutuivat antautumaan. Goruza rakennutti jokaiselle saarelle mekaanisia linnoja joihin hän vangitsi saaren prinsessan.

Kuningas Xeu Star murhattiin ja hänen tyttärensä, Maria Star on ollut kateissa siitä lähtien.

Taistelurobotti Apollo ei pitkään jaksanut katsella Goruzan meininkiä vaan laittoi avaruustaistelupukunsa päälle ja lähti haastamaan mekaanista imperiumia!

Tasoloikkaa ja Shooteria samassa paketissa, toimii! 

Peli oli hieman jännästi jaoteltu. Ensin on ihan perinteistä tasoloikkaa ja Shooter -kikkailua samassa kentässä, mutta tämän jälkeen tuleekin ihan pelkkä Shooter kenttä.

Nämä tasoloikka/Shooter -kentät ovat vielä paljon pidempiä kuin pelkät Shooterit. Aluksi pelin 12 kentän määrä tuntui isolta, mutta kun laskee, että seitsemän näistä on Shootereita, lyheni pelin pituus huomattavasti.

Tasoloikkakentät olivat mukavan monipuolisia. Pääalueen lisäksi kentät sisälsivät monia huoneita jossa pystyi tekemään erilaisia asioita. Esimerkiksi pystyi päivittämään asetta yhden kerran, pelaamaan uhkapelejä, hankkimaan vinkkejä rahaa vastaan tai pelastaa keiju saaden tästä muutaman killingin taskunpohjalle.

Monet näistä aktiviteeteistä maksoivat ja pelissä käytettävää Ball -valuuttaa löytyikin kenttiin ripoteltuna sekä myös viholliset pudottivat sitä aktiivisesti.

Kaikkia näitä aktiviteetteja kannatti hyödyntää. Uhkapeleistä pystyi helposti voittamaan jopa 100 Ball -valuuttaa jonka avulla sitten sai esimerkiksi asepäivityksen tai vinkin hommattua.

Kentät alkavat aina hernepyssyaseella ja ilman mitään muita taitoja, mutta kentän edetessä vastaan tulee joku vanha patu mikä ystävällisesti ojentaa tehokkaamman aseen tai joissain tapauksissa taidon. Aseita ja taitoja on yhteensä kahdeksan erilaista jos lasketaan pelin alussa oleva tussari mukaan.

Mitä pidemmälle peli eteni, sitä parempia aseita ja taitoja tämä patu tarjosi. Vanhoja aseita tai taitoja ei suinkaan jätetty unholaan, vaan niitä pystyi kauppiaalta ostamaan.

Tämä olikin erittäin hyödyllinen ominaisuus, sillä aina ei ollut varaa ostaa parasta mahdollista asetta tai taitoa ja patu oli jäänyt jo eri osaan kenttää eikä sen luona voinut vierailla.

Kuolemasta luonnollisesti menetti kaikki lisähärpäkkeet ja kaupassa täytyi vierailla ostoksilla.

Hernepyssyn lisäksi löytyi kimpoileva pallo, aaltopallo, kuupallo joka pyöri hahmon ympärillä ja laser, mikä ampui nopean tehokkaan nauhan vihollisia kohti.

Taitoja oli sitten korkeampi hyppy, peilikuva ja yhdeksän sekuntia kestävä pyörremyrskysuoja. Ehdottomasti eniten tuli käytettyä peilikuvaa koska se tuplasi ampumisleveyden ja tehon.

Korkeampi hyppy jäi lähes heti unholaan kun hahmo osasi ensimmäisen kentän jälkeen hypätä automaattisesti korkeammalle. Pyörremyrskyä en kokenut hyödylliseksi sen vähäisen keston vuoksi.

Tasoloikkia ei voi suoraan tykitellä läpi, vaan kentistä täytyy etsiä piilotettu tähti. Lähes kaikissa kentissä se löytyi tähdellä varustettuja palikoita ampumalla.

Onneksi tätä ei tarvinnut ihan summamutikassa itse ruveta pähkäilemään, vaan ensimmäisessä kentässä saa vinkin tähden sijainnista. Kun tämä oli sitten tiedossa, osasi muissa tasoloikissa ampua ympäri kenttiä ripoteltuja tähtipalikoita piilotetun tähden toivossa.

Tähteä ei suinkaan saanut suoraan näppiin, vaan tähtipalikan ampumisesta ilmestyi ovi jonka takana jokin pyhä patsas halusi nähdä olenko tähden arvoinen. Patsaan kanssa täytyi ottaa pieni pyssymatsi joka oli melkoisen helppo. Patsas ampui aina panokset täysin samaan kohtaan ja samalla nopeudella.

Hetken ampumisen jälkeen tähden saa itselleen. Tähden avulla pääsee kentän toiseen osioon eli mekaaniseen linnaan.

Nämä mekaaniset linnat sisälsivät samanlaista seikkailua kuin kenttien ensimmäinen tasoloikkaosiokin. Tutkittiin ovia ja paranneltiin varustuksia jos oli onnistunut ne menettämään.

Hetken seikkailun jälkeen peli muuttuukin Shooteriksi. Shooter -osioissa ei voi hyödyntää mitään tasoloikista saatuja tavaroita vaan tälle osiolle on ihan omansa.

Päivityksiä löytyy vain kaksi, nopeutta ja asetehoa lisäävät päivitykset. Näitäkään ei voi montaa kertaa päivittää, mutta eipä sillä niin väliä olisikaan kun osiot ovat sen verran lyhyitä.

Näissä on jännä ratkaisu jokaisen huoneen lopussa - autoscrollaus pysähtyy ja huoneen päädyssä on kaksi ovea. Näistä pitää sitten munkilla valita oikea. Väärästä ovesta joutuu pelaamaan saman huoneen uudelleen.

Sinällään tämä ei ole edes mikään paha rangaistus, sillä power-upit ovat tulleet takaisin ja ne voi halutessaan kerätä jos ei alus ollut vielä täysin päivitetty.

Tämän Shooter- osion jälkeen tuli hieman vielä tasoloikkaa jonka jälkeen päästiinkin pieksämään alueen pomoa. Pomot olivat kyllä upean näköisiä! Jotenkin Hudson Soft on onnistunut useammassakin pelissä tekemään pomojen spriteistä näyttäviä.

Hyvä esimerkki on Adventure Island -sarja. Hemmetin iso möhkäle joka ampuu paljon. Kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa ammukset tulivat tietyssä rytmissä, joten väistelyn oppi melko nopeasti.

Pomot olivat myös aika heikkoja kestävyydeltään, varsinkin jos onnistui kuljettamaan tehokkaamman tussarin päivityksineen pomohuoneeseen. Pomoja oli vielä helpotettu niin, että vaikka pomotaisteluun olisi tullut miten heikoilla energioilla tahansa, sai energiat täyteen ennen taistelua.

Ainut pomo, mikä tuotti vaikeuksia ja sitä joutuikin yrittämään monta kertaa, oli yhdeksännen alueen lohikäärme. Se ampui niin paljon paskaa ruudun täyteen että väistely oli todella hankalaa. Osumista menetti vielä sievoisen määrän energiaa.

Sen heikko kohta sijaitsi vielä kaulassa jonka vuoksi siihen oli hankala osua.

Kun saaren prinsessa on pelastettu, hän antaa sinulle avokätisesti kyborgialuksen käyttöön. Aluksi hieman hämmästelin, että mikähän ihmeen kenttä tämä on kun lennellään pieni tovi ja sen jälkeen jo mätetään pomoa nenään.

Luulin, että olin vielä samassa kentässä menossa :D

Mutta peli on vain rakennettu tähän tyyliin, että joka toinen kenttä on tälläinen lyhyt Shooter pläjäys. Se ei eroa oikeastaan mitenkään mekaanisissa linnoista löytyivistä lentelyistä, ainoastaan tässä on vaan yksi pitkä osuus ja nopea palikoiden sekä vihollisten väistely ennen pomoa.

Minulle tuli tästä palikoiden väistelystä hieman Battletoadsin Volkmire's Inferno mieleen. Siinä väistellään lentokoneella sähköjä äärimmäisissä nopeuksissa. Tämän pelin versio oli nyt ihan lasten Mikki homma verrattuna siihen.

Näiden kenttien pomot eivät eronneet mitenkään muista pomoista, yhtä heikkoja ne oli. Ainoastaan energioita ei saanut täyteen ennen taistelua, että kenttä täytyi pelata hyvin jos meinasi pärjätä.

Viimeisessä kentässä ei enää tarvinnut tähteä metsästää, mikä nyt oli ihan sama. Kuitenkin tuli koluttua joka nurkka herkkujen toivossa. Goruzan mekaaninen linna sanottiin olevan tuplasti pidempi kuin mikään muu pelin linna.

Olihan se hieman pidempi, mutta kuitenki aika nopeasti sen selvitti. Peli on siitä armollinen, että Game Overin jälkeenkin saa jatkaa tietyistä tallennuspisteistä. Loputtomat continuet vielä tähän lisäksi, niin ei tarvinnut kentän aikaisempiin osiin enää vilkaistakaan.

Sellainen ero tässä oli muihin linnoihin nähden, että Shooter -osuuksin pääseminen maksoi 50 Ball -valuuttaa. Onneksi viholliset re-spawnasivat helposti ja nämä sai kerättyä kokoon aika nopeasti.

Kentän lopussa piti vielä jotkin kolme vartijaa tuhota oikeassa järjestyksessä. Toisella yrityksellä sain onnistumaan tämän järjestyksen. Kävipä tuuri!

Viimeinen pomo ei pahemmin yllätyksiä tuonut. Sillä oli kyllä kolme muotoa, mutta heikko se oli kuin mikä. Hieman se onnistui trollaamaan viimeisellä muodollaan, sillä ennen kuin toinen muoto oli edes tuhoutunut, rupesi viimeinen osuus jo tykittämään ruudulle panostulvaa.

Tähän en onnistunut ensimmäisellä yrityksellä reagoida ja henki lähti. Toisella yrityksellä homma menikin sitten maaliin.

Mutta, ei peli ihan siihen vielä päättynytkään vaan viimeisenä pelastettu Maria Star antaa Apollolle kunnon menopelin jonka avulla Goruzan mekaaninen linnoitus täytyisi tuhota.

Nyt ollaankin sitten ihan eri näkymässä muuhun peliin nähden. Katseltiin linnoitukseen päin ja tähtäin täytyi viedä linnoituksen keskiosaan jotta damagea tulisi.

Täytyy sanoa, että linnoituksen ampumat ammukset olivat hankalia väistellä tästä kuvakulmasta, etäisyys oli hankala tulkita.

Onneksi huomasin, että linnoituksen ympäri pystyy pyörimään ja näin pääsi ammuksia karkuun helposti. Ei tämäkään möhkäle montaa osumaa vaatinut tuhoutuakseen.

Tämä oli kyllä oikein mukava peli. Tykkäsin kenttien tutkimisesta ja Shooter -osiot eivät olleet liian hektisiä. Pomot olisivat saaneet olla hieman enemmän tasapainossa.

Pelin lopussa sai vielä jonkun salaisen koodin. Pitihän se uteliaisuuttaan testata. Koodi paljastui Boss Rushiksi mikä tuli naputeltua läpi. Tässä sai käyttää pelin parasta laser -asetta päivityksellä varustettuna. Oli nannaa tykittää alkupään bossit helposti tohjoksi :D

Suosittelen lämpimästi!