Genre: RPG
Goal: Seal Exodus and Escape the Castle
Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 8/10
Pahan velho Mondainin ja hänen rakastajattarensa Minaxin kuoleman jälkeen Sosarian ihmiset huokaisivat helpotuksesta luullessaan, että pahin on ohi.
Ennen kuolemaansa Mondain ja Minax kerkesivät kuitenkin luomaan tuomiopäivän koneen, Exoduksen. Tämä paholaisen ja koneen yhdistelmä halusi kostaa luojiensa kohtalon.
Lord British määrää sankarin tuhoamaan tämän laitoksen ja palauttamaan rauhan Sosariaan.
Ilmeisesti Ultimat on jonkin sortin klassikoita, mutta ei itselle maistunut yhtään, ainakaan tämä ensimmäinen NESille julkaistu versio.
Kontrollointi ja liikkuminen oli tehty todella kankeaksi. Muutenkin tästä huokui iän tuoma kankeus.
Pelillisesti meno olikin hyvin perinteistä; tarinan etenemiseen vaadittavien tavaroiden etsimistä, kullan haalimista ja älyttömästi expan grindausta.
Ensimmäisenä täytyi luoda hahmot joiden avulla lähdetään sitten metsästämään Exodusta.
Itsellä ei ole hajuakaan mitkä olisi ollut hyviä joten hieman vilkaisin hahmojen statseja netistä.
Ohjekirjakin olisi varmaan antanut jonkinlaista osviittaa, mutta jostain syystä moista ei löytynyt netistä tähän hätään.
Kirjavaksi joukoksi muodostui seuraavanlainen: Human Fighter, Elf Thief, Human Lark ja Bobit Cleric.
Fighter johti hyvin joukkoa taisteluissa, Thiefin avulla pystyi välttämään suurimman osan arkkuihin ja luolastoihin asetetuista ansoista, Lark oli monikäyttöinen koska se osasi myös taikoa ja Cleric paransi porukan haavoja.
Peli oli sinällään jännästi rakennettu, että jos jokin hahmoista kuoli, pystyi uuden luomaan mukaan remmiin. Itse en tähän tosin lähtenyt tälle linjalle vaan pidin huolen, että kukaan hahmoista ei kuollut lopullisesti. Pitihän se nyt samalla jengillä hoitaa homma loppuun asti :)
Taistelut olivat erittäin pitkäveteisiä. Taisteluihin onneksi joutui törmäämällä vihollisiin kartalla eikä JRPG -tyylisesti täysin randomilla. Tätä randomisti taisteluihin joutumista tapahtui ainoastaan pelin luolasto-osuuksissa, mutta se ei ollut mikään iso osa kokonaisuutta.
Viholliset ja hahmot liikkuivat vuoron perään yksi ruutu kerrallaan ja tekemästään valinnasta meni vuoro. Jos sattui valitsemaan esimerkiksi väärän valikon, takaisinpäin ei enää päässyt vaan hahmon vuoro meni sitten siinä. Erittäin rasittavaa.
Vastassa olevien vihollisen määrä oli täysin satunnainen. Välillä vastassa saattoi olla kokonainen pataljoona vihollisia kun taas toisella kerralla vain muutama. Poikkeuksena on pelin hankalimmat mölliäiset, niitä oli ruudulla kerrallaan vain kaksi.
Välillä porukkaa oli niin paljon, että ei edes erottanut kenen vuoro oli. Vuorossa oleva hahmo välkkyi, mutta liian vihollismäärien vuoksi tätä ei tapahtunut.
Hahmot harrastivat jostain syystä todella paljon ohi lyömistä. Tappelut olisivat olleet huomattavasti sulavampia jos hahmot eivät olisi lyöneet silmät kiinni.
Myös tietyillä alueilla taistelu pystyi olemaan erittäin rasittavaa. Hyvänä esimerkkinä laivasta käytävät taistelut. Useasti viholliset vain trollasivat pitkän matkan päässä käyttäen taikoja joilla ne sitten osuivat pelihahmoihin. Itse joutui vain toivomaan, että viholliset tulisivat lähelle laivaa jotta pystyisi lyömään.
Tämä ongelma toki poistuu jos itselläkin on käytössä hyviä taikoja. Minulla ei ollut :D
Taistelun jälkeen viholliset pudottivat aina arkun. Arkussa oleva kullan määrä arvottiin randomilla. Eli huonossa tapauksessa joudut hakkaamaan erittäin monta vihollista saadaksesi mitättömän summan kultaa.
Levutus systeemi oli muiden asioiden lisäksi myöskin melko jännä. Alueellisesti ei ollut väliä missä seikkaili, vihollisten vaikeusaste muodostui pelkästään levelin mukaan.
Jos ihan pelin alkumetreillä levutti, alkoivat ympärillä pyörineet viholliset hankaloitua. Hieman tyly ratkaisu, levujen ja kullan kerääminen hankaloitui jatkuvasti :D
Ympäri Sosarian maailmaa sijaitsi erilaisia kyliä. Kylissä vierailemalla pystyi parantamaan hahmoja, saamaan vinkkejä, ostamaan tavaraa ja tallentaa pelin.
Kaupoista löytyi hahmoille suojavarusteita sekä aseita. Kaikki suojavarusteet ja aseet eivät käyneet kuin tietyille roduille, joten piti tarkkaan tsekata kuka pystyi käyttämään mitäkin.
Jo heti pelin alussa päätin hieman grindata rahaa jotta saisin ostettua parempia varusteita porukalle. Päätös oli hyödyllinen, sillä vihollisten tappaminen nopeutui.
Jotkin kauppojen tuotteista oli aivan ylikalliita, olisi mennyt ikä ja terveys niiden haalimiseen. Vanhoja tavaroita pystyi onneksi myös myymään jos niille ei enää ollut käyttöä ja kauppiaat maksoivat niistä ihan hyvin kultaa!
Tyhmänä asiana vielä, että jos kyseinen kauppias ei itse myy tuotetta jota hänelle yrittää myydä, se ei onnistu. Pitää löytää kauppias jolla on myös tämä kyseinen tavara myynnissä jotta kauppa onnistuu. Todella typerää.
Sankarit tarvitsivat myös ruokaa jotta jaksoivat matkata pitkin maita ja mantuja. Ruokaa kului aina hieman kun käveli ympäri maailmaa. Ruoan loputtua, hahmo kuoli joten sitä täytyi seurailla tarkasti.
Ruokaa sai ostettua kylissä olevilta kauppiailta. Hienoa, että melkein jokaiselle tavaralle täytyy olla oma kauppias :D
Pidin koko läpäisyn ajan huolen siitä, että ruokaa oli reilusti mukana eikä sitä tarvinnut jatkuvasti kyttäillä.
Pitkän levutus session ja varusteiden haalimisen jälkeen päätin sitten lähteä etenemään pelissä. Kävin muutamassa luolastossa ja turpaan tuli heti rankemmalla kädellä.
Tästä suivaantuneena vilkaisin hieman netistä, että minne pitäisi mennä. Nyt alkoi pelin inhottava kryptisyys valjeta.
Esimerkiksi yhteen kylään pääsee vain kun kuu on oikeassa asennossa. Vasemmassa yläkulmassa on kyllä tieto siitä missä asennossa kuu milloinkin on, mutta todennäköisyys että sattuu olemaan juuri tuossa pienessä kohdassa oikeaan aikaan on erittäin pieni.
Tämän lukiessani tein päätöksen - en edes yritä läpäistä peliä ilman apuja. Tein täysin oikean valinnan sillä pelin kryptisyys ei suinkaan loppunut tähän :D
Mikähän ihmeen perversio pelintekijöillä oli siihen että, jotkut alueet ovat mustia ja niiden lähelle kävellessä maaperä tulee esiin? Tätä paskaa oli peli täynnä.
Tämähän on hyvin vanha kikka, että ei heti näe koko aluetta kerralla. Säilyy mystisyys. Tässä pelissä kuitenkin alue meni takaisin mustaksi kun käveli poispäin eikä pysynyt avautuneena.
Eikä tässä ollut edes paras osuus, ei tietenkään. Välillä mestat olivat niin pimeitä, että vain yhdeksän ruudun kokoinen pieni alue oli valaistuna ja tälläisen läntin avulla olisi pitänyt sitten suunnistaa.
Tätä ei tapahtunut edes missään loogisissa paikoissa vaan ihan normaaleilla alueilla ja jopa kylissä :D Kiitos kartan, tästäkin paskasta selvisi lähes kivuttomasti.
Pelistä löytyy kaksi legendaarista tavaraa, Mystic Armor ja Mystic Sword. Täytyy sanoa, että se joka nämäkin olisi ilman mitään vinkkejä löytänyt, on melkoinen RPG -velho.
Lähdin heti kun vaan oli mahdollista näiden legendaaristen varusteiden perään koska ne helpottavat peliä huomattavasti. Nämä hakemalla säästyy myös piinalliselta kullan keräämiseltä ylikalliita varusteita varten.
Mikä parasta, nämä pystyy laittamaan mille tahansa hahmolle jopa Cleric heittää jämäkän armorin niskaansa!
Molempien löytämiseen tarvitaan erikoiset hakut - armoriin kultainen ja miekkaan hopeinen hakku. Hakut ovat erittäin hyvin piilotettu.
Kultainen hakku löytyi juurikin tästä tietyn kuun asennon mukaan ilmestyvästä kylästä pöllimällä oikea arkku kauppiaalta. Eipä tullut mieleenkään että kauppiaan tiskin takana olevia arkkuja pystyisi edes varastamaan kun ei pelihahmoilla pääse ihan niihin kiinni.
Hopeinen hakku löytyi sitten yhden luolaston uumenista, alimmasta kerroksesta salaseinän takaa.
Jos jollain ilveellä olisikin nämä hakut onnistunut löytämään seuraava ongelma on, että mihin armori ja suoja on piilotettu. Sosarian maailma on kuitenkin ihan kohtalaisen kokoinen.
Melko hauska pikku minipeli olisi ollut koluta jokainen ruutu läpi ja taistella jatkuvasti kimppuun hyökkäävien vihollisten kanssa :D
Mutta ehdottomasti paras puoli oli se, että näitä legendaarisia tavaroita olikin enemmän kuin yhdet! Kun oli yhdellä hahmolla kaivanut tavaran esiin, antoi vain halun seuraavalle ja teki samoin.
Tämän täytyi olla bugi, mutta aivan mahtava sellainen. Ei tarvinnut miettiä kenelle armorin ja miekan antaa kun kaikilla oli ne :)
Jotta Exoduksen pääsee tuhoamaan, siihen vaaditaan muutamia asioita. Nimen omaan muutamia, sillä peli ei keskity hirveästi roinan keräilyyn vaan enemmänkin puuduttavaan levutukseen.
Pähkinänkuoressa: täytyy löytää neljä arvonimeä jotta pääsee kävelemään ylipapin luo laavakentän poikki saaden häneltä mahdollisuuden rukoilla. Rukoilun avulla käydään etsimässä paikasta nimeltä Ambrosia neljä korttia joiden avulla sitten tuhotaan Exodus.
Arvonimien löytämiseen vaaditaan luolastojen koluamista. Heti iski ahdistus kun huomasi, että luolastot oli tehty "3D" -tyyliin :D
Luolastoja löytyi useita, mutta niitä kaikkia ei tarvinnut onneksi koluta sillä samoja arvonimiä saattoi löytyä samoista luolista. Paljoa sekavammaksi tätä ei olisi voinut enää tehdä.
Maa on mustaa ja seinät ruskeat. Kaikki näyttää tismalleen samalta, eksymisprosentti on jäätävällä tasolla. Parasta vielä, että jos olet seinässä kiinni ja käännyt eri suuntaan, kuva ei vaihdu. Ainoastaan sitten muutos tapahtuu kun lähdet kävelemään.
Tekee vielä tästä sekavasta hommasta entistä sekavamman.
Ilmeisesti jollain hahmolla olisi pystynyt jonkinlaisen kartan taikomaan näihin luolastoihin, mutta minulla ei ainakaan sellaista ollut.
Ilman minkäänlaisia karttoja nämä mestat ovat täysin mahdottomia :D Jokaisessa luolassa on kahdeksan kerrosta ja paljon salareittejä joihin pääsee suoraan seinään kävelemällä.
Luolat sikiävät vielä pahoja vihollisia ja ilman levutusta näihin ei ole mitään asiaa sillä energiat loppuisivat hetkessä.
Hienoa, että kun koskettaa aluetta mistä arvonimen saa menettää siitä energiaa. Arvonimeä tuli koskettaa jokaisella hahmolla joten jokainen otti 50 helan verran damagea. Loistavaa!
Keksin hienon taktiikan luolastojen selvittämiseksi. Ostin kaupasta jäätävän kasan telttoja joiden avulla jokainen hahmo saa 100 energiaa lisää. Näitä sitten käytin tiukkojen paikkojen tullessa.
Clericillä oli käytössään Rise ja Sink -taiat. Näiden avulla pääsi aina yhden kerroksen ylös- tai alaspäin. Erittäin käteviä ja ei tarvinnut lähteä etsimään tikkaita.
Ne vaan veivät kunnon siivun taikaa pois ja joutui ravaamaan luolaa edestakaisin jotta taikamittari täyttyi.
Kun kaikki setit oli suoritettu, oli aika lähteä kohti Exoduksen linnaa! Tämä ei ollut onneksi mikään 3D -sekoilu, vaan ihan perinteistä kuvakulmasta kuvattua settiä.
Linna ei ollut mitenkään moniulotteinen, vain muutama huone jonka jälkeen Exodus odottaa. Homman jujuna oli se, että paikka sikisi vihollisia ja ne olivat tietysti pelin pahimpia.
Hahmoni eivät olleet mitenkään älyttömän kestäviä kun en jaksanut enää levuttaa. Jo muutaman taistelun jälkeen voimat olivat ehtyneet. Mielessä rupesi pyörimään kauhukuvia hulluista levutus tuokioista...
Muutamien yritysten jälkeen onnistuin ihan jäätävän tuurin avulla selvittämään tieni linnan loppuun vain muutaman taistelun käyneenä. Kapeilla käytävillä vihollisten väistely on ihan tuurinkauppaa, että miten viholliset liikkuvat tai hyökkäävät.
Pelin loppuun oli pitänyt laittaa vielä muutamat näkymättömät viholliset. Tälläisellä taistelutyylillä niiden etsiminen olikin oikein mukava homma. Hyvänä puolena ne eivät olleet kovinkaan kestäviä ja ne eivät myöskään tehneet hahmoihin kovin paljoa vahinkoa.
Kun sitten viimein saapui Exoduksen luo, yllätyin kun se ei ollutkaan mikään pomotaistelu, vaan päättelytehtävä. Nyt aikaisemmin kerätyt kortit tulevat käyttöön.
Ne täytyi asettaa Exodukseen oikeassa järjestyksessä tai muuten lähti henki. En todellakaan halunnut Exoduksen linnaa enää uudestaan läpäistä. Tuskin olisi edes näin jäätävä tuuri enää käynyt joten katsoin suoraan oikean järjestyksen.
Exoduksen tuhoutumisen jälkeen täytyi vielä juosta sortuvasta linnasta pois. Aikaraja oli tietysti läsnä ja mitä pidempää hidasteli, sitä useammat reitit menivät tukkoon. Hieman paniikki iski, kun juoksi kivivyöryn sulkemaan reittiin, mutta onneksi pääsin linnasta ulos!
Välittömästi ulostautumisen jälkeen alkoi rullaamaan lopputekstit. Kroppaani ilmestyi lämmin, huojentunut tunne. Tätä ei tarvinnut enää pelata.
Toivon todella, että seuraava Ultima olisi hieman paremmin väsätty, tämä ei ollut millään asteikolla viihdyttävä.
Niin paljon kaikkea pikkuvikaa, ärsytystä ja kryptisyyttä. Ilman mitään vinkkejä olisi ollut järkyttävä pelikokemus. Olisihan tämän saattanut päästä, mutta kuka jaksaa vuosia yrittää selvittää näin kämäisen pelin pulmia :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti