Skate or Die!

Games Beaten: 299/709

Genre: Sports

Goal: Get the Hi-Score in Each Event

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 3/10

Maanpäällä on paikka, missä hodarit ja natchot ovat terveysruokaa, kesälomat jatkuvat ympäri vuoden ja punkkareita irokeeseineen katsotaan ylöspäin.

Se on paikka, missä sääntöjä ei määritellä varainkeruutaidoilla, vaan radikaaleilla skeittauskyvyillä.

Täällä katujen kuningas on vain ja ainoastaan kiihkomielinen Rodney Recloose, Flesh 'n Asphalt skeittausliikkeen omistaja.

Hän poikansa Bionic Lesterin ja parin muun hullun kanssa hallitsevat katuja rautarenkaillaan.

Olet uusi tulokas skenessä ja sinun täytyy todistaa taitosi tälle porukalle jotta saat arvostusta!

Lasten pelistä siirryin hieman rajumpaan menoon, ainakin nimensä puolesta. Pelinä tämä ei kovin raju ollut.

Ski or Dien -tyyliin tässä ei ollut mitään kunnollista loppua, täytyi vain saada Hi-Scoret jokaisesta lajista.

Heti alussa kävin harjoittelutilassa vähän katsomassa mitä on luvassa. Periaatteessa olisi ollut ihan sama aloittaa suoraan tekemään Hi-Scoreja, kun tässä ei ollut mitään vertailukohtaa.

Itse luodaan pisteet alusta lähtien. Eli ihan sama mitä pisteitä tekee, ne ovat aina Hi-Scorea :D

Peli sisältää viisi lajia - Freestyle, Highjump, Jam, Race ja Joust.

Freestyle

Vedetään skeittirampissa edestakaisin ja tehdään erilaisia temppuja joista saa pisteitä. Tämä meni lähinnä nappien rämpyttelyksi koska sama se mitä pisteitä sitä keräsi.

Aikaa oli kymmenen yrityksen verran. Eli yritykset tässä tapauksessa laskettiin kun skeittari meni puolelta toiselle.

Highjump

Sama skeittiramppi kyseessä kun Freestylessä, nyt vain tarkoituksena oli saada mahdollisimman korkea hyppy aikaiseksi.

Aluksi kesti hetki tajuta miten vauhtia sai kiihdytettyä. Ohjeissakin neuvottiin painamaan D-padia samaan aikaan kun rämpyttää B:tä.

Tämä ei toiminut vaan täytyi pyörittää D-padia samalla kun rämpyttää B:tä. Tällä keinolla sai hyvät vauhdit aikaiseksi ja mukavan korkean hypyn tehtyä :)

Jam

Tässä lajissa skeitattiin kilpaa Bionic Lesterin kanssa jotain saastaista katua pitkin. Tämä oli ehdottomasti pelin hauskin osuus.

Matkalta löytyi esteiden lisäksi tölkkejä ja pulloja joita rikkomalla sai pisteitä. Myös jos onnistui kaatamaan vastustajan, sai mukavasti pisteitä kasaan.

Voittaminen oli ehdotonta sillä siitä ropisi eniten pisteitä. Helppoahan se onneksi olikin, ei Lester voittanut kun ensimmäisessä harjoitus yrityksessä.

Race

Hieman omituisesti nimetty alamäkilasku. Lasketaan siis vuorenrinnettä alas ja yritetään olla osumatta esteisiin.

Tämän ohjaus oli todella jäykkää, mutta se oltiin tehty ihan tarkoituksella jotta saataisiin alaspäin laskemisen tuntua. Onneksi vauhtia pystyi hidastamaan jopa pysähtymiseen asti jos meinasi mennä pitkäksi.

Tässäkään kun ei mitään vastustajaa ollut, niin sama se miten tästä suoriutui.

Joust

Tämä oli pelin ainut laji Jamin lisäksi jossa oli jokin pointti. Vastustaja piti pudottaa laudalta kolme kertaa. Kamppailijat skeittasivat tyhjässä uima-altaassa ja toisella oli kädessään sauva ja toinen yritti sitten väistellä jotta ei putoaisi laudan päältä.

Sauvan hallussa pitävällä skeittaajalla on viisi vuoroa aikaa saada toinen pudotettua laudan päältä. Eli sama setti kun Freestylessä, aina puolelta toiselle skeittaaminen laskettiin yhdeksi yritykseksi.

Tämä oli ainut laji missä sai valita vastustajansa. Vastustajia oli kolme - Poseur Pete, Aggro' Eddie ja Bionic Lester. Näiden vaikeusasteet menivät Easysta Hardiin.

Täydellisessä suorituksessa täytyi vain yhden kerran onnistua väistämään vastustajan pudotusyritykset ja tämän jälkeen pudottaa vastustaja laudan päältä.

Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä väistely oli todella hankalaa ja oli vaikea lukea vastustajan liikkeitä. Siinä sitten pompoteltiin vuoron perään tasatilanteessa.

Vaikka vastassa oli helpoin tyyppi Pete, se antoi ihan kunnon vastuksen eikä ratkaisua meinannut tulla millään. Meni varmaan 15min ennen kuin sain onnistuneesti väistettyä pudotusyritykset ja tiputettua Peten laudalta heti perään.

Pelasin tässä Hi-Score -tilassa lajit yksi kerrallaan, mutta täydellisen läpäisyn vuoksi otin vielä "Complete All" -tilan haltuun. 

Hieman tuo Joust kuumotteli kun se oli viimeisenä lajina ja eihän se ensimmäisellä kierroksella mennyt läpi.

Toisella se sitten onnistui, mutta joutui taas pallottelemaan jonkun vartin jotta sai onnistuneen suorituksen tehtyä :D

Jännä että Joustin pisteet eivät mene minnekään High-Score tauluun vaan näkyvät vain suorituksen jälkeen. Ehkä noita voittoja olisi ollut turha kirjata mihinkään.

Complete All -tilassa lajin suorittamisesta sai viisi pistettä joten lopputuloksena komeili 25 pistettä. Ompahan nyt ainakin täydellisesti läpäisty peli.

Ei hullumpi peli, olisi vaan kaivannut ihan kunnon loppua ja vastuksia muihinkin lajeihin. Todella borea tehdä vain mitään sanomattomia Hi-Scoreja.

Kaverin kanssa varmaan ihan jees viihdettä.

The Great Waldo Search

Games Beaten: 298/709

Genre: Puzzle

Goal: Complete 5 Stages

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 2/10

Näyttää siltä, että Waldon hyvä ystävä, velho Valkoparta on kadottanut viisi taikaa sisältävää kirjakääröä eripuolille lumouksien valtakuntaa.

Hän ystävällisesti pyytää pystyisikö Waldo etsiä kääröt ja tuoda ne takaisin hänelle ennen kuin on liian myöhäistä!

Eihän maailmanlaajuinen sankari pysty vastustamaan tälläistä haastetta ja lähtee oitis matkaan urhollisen koiransa, Woofin kanssa!

Nyt se on sinusta kiinni etsiä Waldo ja kadonneet kirjakääreet lumouksien valtakunnasta.

Juoni hieman ontuu kun ensin pyydetään Waldoa etsimään kääreet, mutta todellisuudessa se onkin itse pelaaja kenen pitää hoitaa kaikki, myös Waldon etsiminen.

Oli tämä asteen laadukkaampi Waldo -peli kun ensimmäinen mitä tuli aikoinaan pelattua. Näköjää NESin kirjasto oikein huusi, että täytyy saada kaksi tälläistä lähes samanlaista Waldo -peliä kyseiselle laitteelle!

Alussa oli valittavana neljä kenttää ja ne sai pelata haluamassaan järjestyksessä. Seikkailemaan pääsi seuraavanlaisissa mestoissa: Land of the Gargantuas, Kindom of the Carpet Flyers, Water Monks vs. Fire Druids ja The Enchanted Underground.

Teemat olivat hyvin fantasia painotteisia koska tämähän sijoittui mystiseen lumousten valtakuntaan.

Grafiikoiden taso vaihteli aika laajasti. Välillä oli ihan miellyttävääkin kasteltavaa, mutta esimerkiksi The Encanted Underground näytti ihan hirveälle pikkulapsen piirtämälle töhrylle.

Tästä löytyi myös Expert -vaikeusaste, mutta sen valitseminen lisää vaan mahdollisuutta saada korkeammat pisteet.

Eli homman nimi on seuraava - etsi Waldo ja kirjakäärö suurennuslasin avulla pikseli sekamelskan seasta. Alue ei ole suinkaan vain yhden ruudun kokoinen, vaan kun vie suurennuslasin ruudun reunaan niin se lähtee rullaamaan sivulle.

Luonnollisesti tässä on aikaraja jonka puitteissa etsinnät täytyy suorittaa. Kentistä löytyy kelloja jotka antavat hieman aikaa lisää.

Kellojen lisäksi löytyy myös pisteitä jos kiinnostaa ennätyspisteitä lähteä metsästämään.

Kenttien väriteemat ontuivat hieman, sillä joissain Waldo paistoi todella hyvin kaiken muun keskeltä. Kirjakääröjen kanssa sai hieman enemmän tehdä töitä vaikka eivät nekään liian hankalasti olleet piilotettuna.

Kaikkien kentissä esiintyvien kerättävien sijainnit vaihtelivat aina kun aloitti uuden pelin. Ihan järkevää, uudelleenpeluu arvo olisi ollut täysin nollassa jos tätä ei olisi tapahtunut.

Jostain kumman syystä itselläni Waldo oli aina sijoitettuna oikealle puolelle ruutua kun taas kirjakäärö löytyi enemmän vasemmalta. Ehkä vain kävi tuuri, että ne olivat näin.

Kentistä löytyi myös Waldon koira, Woof. Kun ensimmäistä kertaa klikkasin Woofia, hieman hämmästyin kun peli muuttuikin 2D autoscrolleriksi.

Tämä oli vain bonustaso missä kerätään pisteitä. Huvikseni kuitenkin jokaisesta kentästä metsästin Woofin, olipahan hieman enemmän sisältöä tässäkin hommassa.

Kun neljä kenttää oli onnistuneesti suoritettu, pääsi viimeiseen haasteeseen - Waldo kenttään.

Täytyy myöntää, että tässä oli jopa ihan yritystä haasteen suhteen. Hankala löytää mitään kun kaikki oli niin samannäköistä :D

Tässä ei täytynytkään löytää Waldoa, vaan hänen raidallinen sukkansa. Oikeasti...

Homma oli aluksi hämäävä, niin hämäävä että minulla loppui aika kesken ja jouduin aloittamaan pelin alusta.

Luulin, että täytyi löytää täysin samanlainen sukka ja jalkojen asento mikä näkyi ruudun yläreunassa. Riitti kuitenkin vain sukan löytäminen.

Hieman selkeämmin tämän olisi voinut ilmaista vaikka pelkällä sukka -ikonilla.

Sukan löytämien ei sitten ollut enää mikään ongelma. Isommaksi ongelmaksi osoittautui kirjakäärön metsästys. Kaikki oli niin valkoista ja samannäköistä, että sai oikeasti tehdä töitä valkoisen kirjakäärön löytämisen eteen

Kyllähän se sieltä lopulta vastaan tuli, mutta aikaa ei tällä toisellakaan yrityksellä liikaa jäänyt jäljelle. Tässä viimeisessä kentässä kun ei saa edes lisää aikaa kerättyä.

Ihan ok peli, kai tästä nassikka tai useampi on joskus repinyt huvia itselleen.

Sentään huomattavasti parempi kuin se toinen Waldo -peli, sitä ei olisi tarvinnut edes koskaan tuoda markkinoille :D

Monster Truck Rally

Games Beaten: 297/709

Genre: Racing

Goal: Win Monster Truck Rally Mode

Arvosana: 2/10

Vaikeusaste: 3/10

Nyt ei ollut kaksinen ajelupeli. On myönnettävä, että turhautumista tapahtui useaan otteeseen vaikka tämä ei loppupeleissä ollutkaan mikään älyttömän vaikea peli.

Tässä ei ole mitään virallista loppua, täytyy vain saada enemmän pisteitä kuin vastustaja. Peli vain jämähtää pisteruutuun, ei tule mitään hienoa pokaalin jakoa :(

Pisteytys oli todella hassusti toteutettu sillä "normaalien" pisteiden lisäksi löytyi vielä kokonaispisteet.

Ei hajuakaan mistä näitä "normaaleja" pisteitä edes sai, miksi kokonaispisteet eivät olleet ne ainoat mitä kerättiin. Hieman sekavaa.

Pelissä on sentään mukavasti erilaisia valikoita mitä säätää mieleisekseen. Pystyi valitsemaan kierrosten määrän mikä oli todella hyvä juttu! Ei näitä puuduttavia kisoja olisi jaksanut ajaa enempää kuin sen yhden kierroksen verran.

Tietokoneen vaikeusastetta pystyi muokkaamaan 1-5 tason verran. Onneksi vaikeusaste oli suoraan tasolla 1, sillä en olisi halunnut edes testata vaikeampia. Ihan tarpeeksi haastetta löytyi tästäkin.

Auton väriäkin pystyi muuttamaan ja vaihdoin perus turkoosin silmää miellyttävämpään tummanvihreään.

Pelistä löytyi yhteensä kymmenen erilaista kisatyyppiä. Kisailtiin mm. mäkiajossa, kiihdytyksessä, vesiesteissä ajamisessa, romuautojen päältä ajamisessa, köydenvedossa, traktorivedossa, laskusiltojen ajoittamisessa, donitsien tekemisessä, kustomoidussa radassa ja yhdistetyssä kisassa.

Näitä kisoja pystyi pelaamaan ja testaamaan yksi kerrallaan, mutta läpäisyyn piti valita "Monster Truck Rally" -pelimuoto jossa tulee nämä kaikki kisat putkeen.

Mäkiajo, vesieste ja laskusilta -kisat olivat hyvin samankaltaisia, vain radan muoto ja esteet vaihtuivat.

Kiihdytyksessä, köydenvedossa, traktorivedossa ja donitseissa täytyi ajaa kaksi "heattia" eli lähtöä. Molemmista sai pisteitä jos onnistui voittamaan.

Kiihdytyksessä vaihteiden vaihtaminen oli kaiken a ja o, muuten tuli nenään. Inhottavana ominaisuutena tässä oli randomisti generoituvat esteet. Joskus omalla kaistalla saattoi olla useampi läjä hiekkaa hidastamassa vauhtia kun taas tietokoneen kaistalla ei mitään.

Köydenveto oli täysin mahdoton voittaa. Tässä kannatti pitää auto mahdollisimman suorassa ja ajaa hiekkaesteeseen jolloin pito parani. Vastustajan auto taas täytyi yrittää saada vesiesteeseen jolloin pito katosi renkaista.

Tämä homma yleensä päättyi siihen, että köysi katkesi. Ei mitään hajua miten tässä olisi pärjännyt. Muutama yritys meni lähelle maalia, mutta ratkaisevalla hetkellä köysi katkesi. Onneksi tasapeli oli mahdollinen ja pistetilanne ei muuttunut mihinkään.

Traktoriveto oli hyvin samankaltainen kiihdytyksen kanssa. Täytyi vaihtaa vaihteet oikeassa kohdassa ja toivoa parasta. Tämä yleensä päättyi minun voittoon!

Donitseissa ajeltiin pientä ympyrän muotoista rataa kolme kierrosta ympäri. Ensimmäinen heatti oli helppo voittaa, toisessa tietokone alkoi painaa kaasupoljinta hieman kovemmin ja se yleensä vei tämän toisen lähdön.

Romuautojen ruttaamisessa ajeltiin ihan normaalia rataa ympäri, mutta pääpointti oli autojen ruttaamisessa. Paras taktiikka oli ajaa tietokoneen kaistaa tuhoten autot sen edestä. Tyhmä tietokone ajoi aina sitä samaa kaistaa joten sille ei tullut pisteitä autojen ruttaamisesta :D

Kustomoitu rata oli hieman kummallinen. Todella lyhyt 0 -muotoinen rata joka päättyi ennen kuin se kerkesi alkaa. Ilmeisesti pointtina olisi ollut, että olisi rataeditorissa itse väsännyt jonkin radan joka sitten ajetaan juurikin tässä vaiheessa. Moiseen ei ollut minkäänlaista kiinnostusta joten helpolla 0:lla mentiin.

Yhdistetyssä kisassa oli sitten kaikkea mahdollista samaan kisaan ympättynä eli mäkiä, vesiesteitä, laskusiltoja ja rutattavia autoja.

Tätä oli suoraan sanottuna aika ärsyttävä pelata. Kuvakulma oli välillä todella ihmeellinen ja näytti, että auto menee päin kaidetta vaikka todellisuudessa se menikin ihan radan mukaisesti.

Tämän vuoksi tuli sitten käännettyä auton kulmaa ja tössähdettyä kaiteeseen.

Välillä kun hyppäsi hyppyristä, niin auto saattoi töksähtää alastulon aikana. Vauhdilla ei ollut väliä tämän homman kanssa, sitä sattui ihan satunnaisesti. Ilmeisesti, jos johonkin tarkkaan kohtaan sattui laskeutumaan, niin siitä seurasi töksähdys.

Vastustajan auton päälle jyrätessä oma auto lähes aina kääntyi keula väärään suuntaan. Tämän nyt ymmärtää, sillä perseilystä rangaistaan, mutta se ei ollut enää reilua kun tietokone jyräsi päälle ja kävi samoin. Tietokone sai kyllä jatkaa matkaansa keula oikeaan suuntaan.

Jotain hyvääkin, sillä vaihteiden vaihtaminen oli toteutettu ihan järkevästi. Kun auto saavuttaa tietyn nopeuden, irrottaa vaan kaasun ja painaa sen takaisin pohjaan jolloin vaihde vaihtuu. Hektisissä kohdissa helpompi kun tarvitsi vain yhtä nappia käyttää.

Onneksi tässä ei tarvinnut voittaa joka kisaa vaan pisteet ratkaisivat. Tämä olisi ollut yhtä helvettiä jos jokaisessa kisassa olisi täytynyt olla ykkönen, sillä jotain kisoja oli lähes mahdoton voittaa. Ekassakin kisassa tuli joka kerta nenään, en voittanut sitä kertaakaan.

Kisojen voitosta tuli pisteitä vain jotain kymmeniä mikä aiheutti huolta koko homman voittamisen suhteen. Ei saanut tarpeeksi eroa vastustajaan. Hyvänä puolena ei tietokonekaan päässyt liian kauaksi pisteissä jos itse hävisi. Löytyi onneksi hyvä taktiikka jolla sai piste-eroa aikaiseksi ihan kunnolla!

Hommahan oli tämä ylempänä mainitsemani kisa, missä rutataan romuautoja. Kun ajeli tietokonevastustajan kaistaa ja tuhosi autot, sai huiman määrän pisteitä. 

Onneksi tietokone oli niin idiootti, että ei tajunnut vastaantulevien autojen olevan jo hajalla ja ajeli vaan niiden päältä saamatta yhtään pistettä. Tästä kisasta sai piste-eroa noin 800 pistettä! Nyt oli varaa feilailla tulevissa kisoissa :D

Viimeinen kisa häämötti ja onnistuin voittamaan sen melko ylivoimaisella ajolla. Kuitenkin loppuruudussa olin toinen. Mitä ihmettä, sillä olihan kuitenkin reilusti johdossa kokonaispisteissä...

Syynä oli nämä "normaalit" pisteet. Hommahan oli mennyt niinkin hienosti, että olin vain YHDEN pisteen tappiolla jonka vuoksi hävisin koko homman.

No, ei kun peli alusta ja takaisin viimeiseen kisaan. Tällä kertaa pidin huolen, että ruttasin autoja kunnolla, niistä ilmeisesti sai näitä tarvittavia pisteitä.

En edes voittanut viimeistä kisaa vaan hävisin jollain neljällä sekunnilla, mutta sillä ei ollut mitään väliä, pokaali komeili autoni kohdalla ja olin molemmissa pisteluokissa ykkönen.

Onneksi tämä oli näin lyhyt ja nopea läpäistä. Kankeaa menoa alusta loppuun.

Alkeellista ja turhauttavaa, ei todellakaan jatkoon tämä peli.

Target: Renegade

Games Beaten: 296/709

Genre: Beat 'em Up

Goal: Defeat Mr. Big (Stage 7)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Renegade, olisi vähän asiaa! Mr. Big on saapunut kaupunkiin ja tällä kertaa tyyppi haluaa kostoa.

Tiesithän, että Mr. Big on kidnapannut veljesi Mattin?

Ilmeisesti Mattia pidetään vankina Pig Pen -nimisessä ravintolassa.

Niin ja meinasin ihan unohtaa, että kaikki rikollisjengit ympäri kaupunkia etsivät sinua.

Ei ole paikkaa mihin juosta tai piiloutua. Parempi lähteä matkaan, veljesi aika on käymässä loppuun!

Nyt oli kunnon Double Dragon -kopiointia. Aika surutta oli pelihahmokin kopioitu lähes suoraan ensimmäisestä DD:stä :D

Tästähän ei voi syyttää kun Software Creationsia joka jostain syystä päätti tehdä NES -versiosta tämän näköisen.

Pelihän on siis julkaistu alkuperäisesti muille vanhemmille tietokoneille ja nämä versiot näyttävät ihan erilaisilta kuin tämä NES -versio.

Minun puolestani tämä olisi voinut olla Double Dragon III, sillä tämä oli maistuvampi peli.

Tässä ei yritetä pelastaa vastakkaista sukupuolta vaan veli on joutunut rikollisjengin armoille.

Seikkaillaan jossain nimeltä mainitsemattomassa suurkaupungissa seitsemän kentän verran. Aluksi ollaan kaupungin nurjalla puolella minkä jälkeen siirrytään keskustan humuun.

Seuraavaksi käydään vähän puistossa painimassa skeittari poikien kanssa sitten siirtyen hieman parempaan osaan kaupunkia. Loppuhuipentuma käydään Pig Pen -nimisessä ravintolassa.

Kentät olivat todella lyhyitä, vain muutaman ruudun pituisia.

Beat 'em upin tyyliin tässä täytyi mäiskiä kaikki ruudulle tulleet viholliset ennen kuin pääsi jatkamaan kentässä eteenpäin. Koska kentät olivat todella lyhyitä, ukkoja saattoi tulla melkoinen joukko per ruutu.

Renegadella on muutamia erilaisia iskuja joita pystyi hyödyntämään vihollisten mukiloinnissa.

Löytyi perinteiset nytkit ja potkut sekä Double Dragonistakin tuttu hyppypotku. Näiden lisäksi löytyi vielä hieman erikoisempana liikkeenä jonkinlainen matala jalalla lakaisu.

Aluksi tuli käytettyä nyrkkejä ja potkimista, mutta sitten huomasin, että jalalla lakaisu on todella tehokas liike. Sen pystyi tekemään myös pienen etäisyyden päästä jolloin viholliset eivät ihan niin herkästi päässeet tekemään vastaiskua.

Hyppypotkua kannatti käyttää oikeastaan vain jollain kulkuvälineellä liikkuviin vihollisiin. Niitä ei muuten saanut nujerrettua.

Aluksi tämän hyppypotkun ajoittaminen oli hankalaa ja todella "fiksu" veto pelintekijöiltä heittää pelin ensimmäiseksi viholliseksi nopeasti liikkuva motoristi. 

Yritä siinä nyt sitten keksiä miten vihollinen tapetaan saatikka ajoittaa hyppypotku oikein.

Viholliset pudottelivat randomisti sydämiä. Näistä sai hieman energiaa takaisin. Sydämien hitbox oli todella pieni ja niiden kerääminen hektisen taistelun lomassa oli välillä täysin mahdotonta.

Renegade kun ei osaa kerätä sydämiä astumalla niiden päälle vaan täytyy erikseen painaa A + alas. Sydämet hävisivät vielä tietyn ajan kuluessa joten kirosanoja tuli ankaraankin tahtiin kun ei vaan ollut oikeassa pikselissä.

Kun vihollisjoukot oli nujerrettu, eteenpäin kulkiessa kuului pieni merkkiääni ja itse kentän pääpomo asteli ruutuun. Nehän olivatkin alkuun pahoja veijareita, sillä niiden iskut tekivät jäätävästi vahinkoa.

Minkäänlainen höseltäminen tai kikkailu ei tämän pelin pomoja vastaan ollut järkevää, vaan yhden liikkeen harkittu käyttö.

Jokainen pomo oli heikko jollekin tietylle liikkeelle. Ainakaan itse en onnistunut esimerkiksi ensimmäistä pomoa vahingoittamaan kun vain pelkillä potkuilla.

Tavallaan tykkäsin tästä ratkaisusta vaikka kun homman oppi, pomot menivät todella yksinkertaisiksi ja helpoiksi. Yleensä ei ihan näin helpolla beat 'em upeissa pääse :D

Eniten ongelmia oli kolmannen kentän pomon kanssa, kesti hetki tajuta että nyrkit vahingoittavat sitä vaikka näytti, että kaveri vain suojaa jokaisen lyönnin.

Hieman on menty siitä, missä aita on matalin sillä muutama pomo tulee kahteen kertaan vastaan. Kuudennessa kentässä ei ole edes kunnon pomoa vaan reilumpi kasa perus vihollisia.

Peli on melko julma, varsinkin alussa sillä tässä on vain yksi elämä! Onneksi sentään ensimmäisen kentän läpäisystä palkitaan yhdellä continuella.

Jos möhli tarpeeksi kentän aikana, siitä rankaistiin siten, että seuraavaan kenttään ei saanut edes energioita täyteen. Kentän läpäisystä palkitaan pienellä määrällä energiaa mikä oli typerä ratkaisu.

Pakko ihmetellä tätä ratkaisua varsinkin kun pelissä on maksimissaan kaksi elämää...

Viides kenttä oli todella paha. Kentässä oli vihollisina skeittareita jotka olivat mekaniikoiltaan samanlaisia kuin ensimmäisissä kentissä esiintyneet motoristit - paljon nopeampia vain.

Nämä täytyi potkaista hyppypotkulla ensin laudan päältä pois ennen kuin niille pystyi tekemään mitään. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä parhaimmillaan skeittareita saattoi olla kolme samaan aikaan ruudulla ja niiden hitbox oli erittäin pieni.

Täytyi olla lähes täydellisesti samalla tasolla skeittarin kanssa jotta se osui.

Viides kenttä aiheutti eniten ongelmia ja Game Overeita verrattuna muihin kenttiin. Ne olivat paljon yksinkertaisempia vihollisten vaikeusasteen suhteen.

Viimeinen kenttä alkaa samoilla ärsyttävillä frakkiin pukeutuneilla vihollisilla mitkä toimivat edellisen kentän pomoina. Ensimmäinen yritykseni tähän kenttään päättyi näihin kun ne saivat minut ahdettua väliinsä ja nuijivat hengiltä. Mitään ei voinut tehdä, oli vaan otettava iskut vastaan.

Seuraava yritys kohti viimeistä kenttää alkoi. Kentät menivät aika huonosti. Menetin toisen elämistäni kuudennessa kentässä erittäin huolimattoman pelaamisen ansiosta.

En päässyt edes viimeiseen kenttään täysillä energioilla ensimmäisen yrityksen tavoin ja energiapalkki oli puolillaan. Ihmeen kaupalla sain kuitenkin frakki-ukot piestyä vaikka energiaa ei jäänytkään kovinkaan paljoa jäljelle.

Seuraavassa ruudussa odotti onneksi helppoja vihollisia jotka pudottivat ihmeen paljon sydämiä. Sain reilusti energiaa takaisin.

Tämän ruudun jälkeen vastaan tuli jokin pieni mies ison tykin kanssa. Ajattelin kaverin olevan jokin välivastus koska onhan kyseessä viimeinen kenttä.

Huomasin, että jalalla lakaisu osoittautui erittäin tehokkaaksi liikkeeksi tätä vastaan. Muutaman iskun jälkeen se ei edes käyttänyt tykkiään vaan alkoi viskomaan todella helposti väistettäviä puukkoja.

Aikani ukkoa pieksin ja viimein se nujertui. Ihmetyksekseni alkoikin kentän läpäisy fanfaari soimaan. Tämä pieni mies olikin pelin viimeinen pomo, Mr. Big. Tämän olisi ehkä voinut päätellä taustalla näkyvistä ovista, mutta ei siinä taistelun lomassa kerinnyt mitään taustoja vilkuilemaan :D

Mr. Big oli ehdottomasti pelin helpoin pomo, sillä se meni ensimmäisellä yrityksellä läpi ottamatta yhtään damagea.

Löytyihän se velikin lopulta! Kaveri taitaa olla kyllä identtinen kaksonen, niin samannäköinen on. Ihmettelin kun loppukuvissa vihollisjengi hyökkää huoneeseen, iskee veljeä nenään ja vie Renegaden pois.

Seuraavaksi ollaankin jo ensimmäisessä kentässä ja täytyy pelastaa veli. Pakko sanoa, että tämä on erittäin hauskasti toteutettu loop kun kaksoisveli viedään pois ja peli alkaa "alusta". Ei edes välikuvien tekstejä tarvinnut muuttaa kun ei nimiä mainita.

Tykkäsin pelistä. Mukavan näköinen ja musiikit olivat todella rokkaavat! Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan :)

Cliffhanger

Games Beaten: 295/709

Genre: Platform

Goal: Defeat Qualen (Stage 6)

Arvosana: 3/10

Vaikeusaste: 3/10

Gabe Walker on vuorikiipeilijä, mutta hän lopetti hommat kun yksi pelastusoperaatio epäonnistui. Lähes vuoden päästä Gabe pyydetään takaisin alueelle jossa epäonnistunut pelastaminen tapahtui sillä siellä on kadonnut ihmisiä.

Nämä "hukassa" olevat ihmiset ovatkin rosvoja joiden saalis levisi pitkin vuoristoa epäonnistuneen lennon vuoksi.

Kadoksissa onkin vaatimattomat 100,000,000 dollaria ja rosvot tarvitsevat Gaben ammattitaitoa paikantaakseen rahat.

Gabe ei tiedä "hukassa" olevien ihmisten olevan rosvoja ja suostuu auttamaan heitä.

Hommahan sitten paljastuu ja Gaben samassa tiimissä toimiva tyttöystävä, Jessie kidnapataan.

Tehtävän luonne muuttuu täysin ja rosvojen nappaamisen lisäksi täytyy vielä tyttöystäväkin saada turvaan.

Muistan aikoinaan kun katselin kaverin Cliffhanger -pelailua Sega Mega Drivellä. Yritykset päättyivät aina punaiseen helikopteriin ja kirosanat täyttivät huoneen.

Mitä nyt näin vuosien jälkeen muistelen, niin tuo Mega Drive -versio on ihan laadukas. Samaa ei voi sanoa tästä NES -versiosta :D

Tuli hieman mieleen Lion King ja Aladdin tästä kauniista graafisesta tyylistä.

Ajattelin, että testailen hieman tätä, mutta testailu päättyikin läpäisyyn. Eikä koko hommaan mennyt kuin noin puoli tuntia. Laatua saatu taas rahaa vastaan.

Helppohan tämä oli kuin mikä. Kuuden kentän mittainen vuoristoseikkailu missä mäiskitään lintuja, kojootteja ja rikollisia. Kentistä löytyy menoa helpottavia tavaroita ja rahaa.

Jotta Gabe pystyisi liikkumaan paremmin vuoristossa, täytyi hänelle löytää kaksi hyödyllistä varustetta - piikkikengät ja kiipeämishanskat.

Ensimmäinen kenttä tarjoili kengät ja en edes muista mistä löysin kiipeilyhanskat, ilmeisesti vahingossa jostain.

Kenkien avulla pystyi lumisilla osuuksilla juoksemaan ja hanskojen avulla kiipeilemään jäisiä seiniä pitkin. Molemmat erittäin pakollisia pelin läpäisyn kannalta.

Näiden lisäksi toisesta kentästä olisi voinut löytää jonkinlaisen jäljityslaitteen. Tämän laitteen hyöty oli hieman häilyvää, sillä sen avulla olisi löytänyt vain rahaa ja lisäreitä.

Gabe saa myös haltuunsa hieman kättä pidempääkin. Löytyy puukkoa, asetta, dynamiittia ja kiviä. Näitä löytyi ihan kenttiin ripoteltuna tai vihollisten hallusta.

En koko läpäisyn aikana käyttänyt kiviä tai dynamiittia laisinkaan. Puukkoa ja asetta sitten näidenkin edestä. Ongelmana oli, että jos keräsi useamman näistä samaan aikaan, vain viimeksi kerättyä pystyi käyttämään.

Ihme kyllä tässä ei ollut ihan jäätävän kauheat kontrollit. Ei ne mitkään parhaatkaan olleet, mutta ihan siedettävät.

Ainoastaan mikä aiheutti inhottavia tilanteita, oli tasojen välisten rotkojen ylitys. Joissain tapauksissa rotkojen välinen matka oli venytetty todella tiukaksi ja sai hypätä ihan reunalta jotta hyppy onnistuisi.

Välillä vaikka näytti, että selkeästi pääsi rotkon yli, mutta laskeutuikin liian lähelle reunaa ja putosi montun pohjalle. Tähän hyppimiseen onneksi tottui nopeasti ja tulikin hypittyä hieman pidemmälle mitä tarvitsi...ihan varmuuden vuoksi.

Aluksi ihmettelin, että miten jotkut hypyt pystyi edes tekemään kun välimatka oli niin pitkä. Ohjeista sitten selvisi, että kun painaa ylöspäin samalla kun eteenpäin, hahmo alkaa juoksemaan. Tätä tulikin käytettyä paljon vaikka ei olisi välttämättä tarvinnutkaan :)

Kenttien varrelta löytyi nuotioita. Kentistä löytyvää rosvojen pätäkkää pystyi heittämään nuotioon jolloin sen loimusta sai energiaa täyteen. Tämä ei ollut mitään halpaa hupia, täytyi olla melkoisia summia jotta sai energiat täytettyä.

Tätä en edes aluksi tajunnut ja ihmettelin miksi nuotio ei välillä annakaan energiaa. Pakko sanoa, että tämä oli suhteellisen nerokas idea ottaen huomioon mikä peli on kyseessä :D

Näistä nuotioista ei nyt kamalasti tarvinnut välittää vaikka ne täyttivätkin energiaa, sillä energian keräämiseen oli vieläkin parempi keino. Peli on niin nerokkaasti koodattu, että aina kun astuu uuteen huoneeseen tai kenttään, saa energiat täyteen!

Vihollisista ei edes pahemmin ottanut vahinkoa joten parhaiten eteni vain juoksemalla niiden läpi :D

Jokaisen kentän lopussa odotti pomovastus niin kuin monessa muussakin pelissä. Tässä ne vaan olivat aika mitään sanomattomia, perus vihollisten kaltaisia ukkeleita. 

Poikkeuksena ensimmäisen ja viidennen kentän pomot - ne olivat kiipeämisosuudet joissa murikoita tippui ruudun yläreunasta tasaiseen tahtiin. Ensimmäisessä kiivettiin kanjonissa tikapuiden avulla ja viidennessä jäistä vesiputousta pitkin.

En näitä itse olisi mieltänyt pomoiksi, mutta kerta ohjekirja näin väittää, onhan se uskottava!

Välillä ei edes huomannut, että taistelee pomoa vastaan vaan luuli sitä perus viholliseksi. Erot olivat välillä todella mitättömät.

Pomoja vastaan ei tarvinnut mitään kummempia taktiikoita kehittää, riitti kun oli reilusti energiaa ja mätti nyrkeillä tai muilla puolustuskeinoilla. Tällä tekniikalla pomo kaatui ensin.

Pakko myöntää, että naurahdin kolmannen kentän pomon, Ryanin jälkeen kun Gabe käyttää äijän ruumista liukurina. En hirveästi leffasta mitään muista kun sen katsomisesta on aikaa, mutta jotenkaan en usko, että tämmöistä siinä olisi ollut... :D

Viimeinen kenttä ei tästä muusta hutusta eronnut millään tavalla. Siinä tosin joutui taistelemaan kahta pomoa vastaan; punaista helikopteria ja itse Qualenia.

Helikopteriin ei voinut osua muuta kuin aseen avulla ampumalla ylöspäin. Onneksi näppärästi ennen pomotaistelua löytyi ase. Mitenhän tämänkin olisi ratkaissut jos olisi missannut aseen tai panokset olisivat loppuneet?

Helikopterin jälkeen alkaa suoraan oikea viimeinen taistelu Qualenia vastaan. Aluksi äijä hyökkää heti ensimmäisellä tasolla kimppuun ja sain sen työnnettyä jyrkänteeltä alas.

Tämän jälkeen täytyi kiivetä vuoren huipulle jossa todellinen viimeinen taistelu käytiin. Erittäin antiklimaattinen, täysin samanlainen mäiske kuin ensimmäisessä kohtaamisessa vuoren alemmassa osassa.

Muutama isku äijään ja reunalta alas, hurraa.

Eipä tästä kovinkaan paljon positiivista sanottavaa jäänyt. Todella nopea, rahan himo silmissä tehty hutaisu. Taas kun katsotaan pelin julkaisuvuotta mikä oli niinkin myöhään kuin 1993, ei kyllä pelin ulkoinen olemus täsmää lainkaan.

Win, Lose or Draw

Games Beaten: 294/709

Genre: Party

Goal: Finish a Single Game

Arvosana: 4/10

Vaikeusaste: 1/10

Nyt oli kyllä hätäinen läpäisy, tais tähän hurjat 10min mennä :D

Yhden erän voitto riitti, sillä ei tässä sen kummempaa tavoitetta ollut.

NESillekin näemmä on piirrä ja arvaa. Tämän pelaaminen yksinään oli täysin järjetöntä, sillä tähän ei ole laitettu mukaan tietokonevastustajaa.

Joutui itsekseen arvailemaan sanoja ja vääristä ei pahemmin rangaistu. Tavoitteena oli vain saada mahdollisimman paljon pisteitä.

Pelissä pystyi valitsemaan, että piirtääkö kuvan itse vai luoko peli sen automaattisesti. Valitsin tietysti automaattisen, sillä siinä olisi ollut vielä vähemmän pointtia jos itse olisi kuvankin piirtänyt :D

Vaikeusastetta tästä löytyi kolmen pykälän verran ja kerta peli ehdotti Easya, sillä mentiin. Muitakin olisi voinut kokeilla jos olisi ollut vastustaja mukana.

Ruudun alakulmassa näkyi aika ja arvauksesta saatavat pisteet. Väärästä arvauksesta menetti kymmenen pistettä. Oikean arvauksen jälkeen jäljellä olevat pisteet lisättiin kokonaispisteisiin ja myös jäljelle jääneestä ajasta sai muutaman extra pisteitä.

Muutaman arvauksen jälkeen tuli jokin Speedround, jossa arvailtiin sitten putkeen piirroksia. Erona tässä oli, että pisteitä ei vähennetty vääristä arvauksista.

Tämäkin oli ihan hyödytön yksin pelattuna. Speedroundin aikana ei vastustaja pystynyt varastamaan kun aika loppui. Nyt tämä oli periaatteessa ihan sama kun olisi pelannut normaaleja kierroksia.

Hieman raffi piirustus tuli vastaan. Hieman hämmennyin kun hirttosilmukka muodostui paperille :D En tiedä oliko tämmöisen piirustuksen suunnitteleminen peliin tarpeellista.

Speedroundin jälkeen peli oli ohi. Voitto ei tuntunut miltään kun se tuli täysin varmasti.

Ai että jos tälläisen pelin olisi saanut muksuna ja tykkäsi pelata vain itsekseen... :D

Ultimate Basketball

Games Beaten: 293/709

Genre: Sports

Goal: Win the Tournament (3 Matches)

Arvosana: 7/10

Vaikeusaste: 5/10

Ultimate Basketball vangitsee kaiken sen jännityksen ja energian mitä on ihan oikeassa koripallopelissä!

Sinä johdat pelaajia, teet ratkaisuja ja pisteitä.

Saisiko olla lähikuvia? Donkkaa tai tee kolmen pisteen heittoja ja anna uskomattoman animaation hämmästyttää.

Jos pelaajasi alkavat väsyä, ei hätää - korvaa ne vain uusilla.

Kaikki on tässä; pro -tason koripalloa sormiesi ulottuvilla.

Tämähän ei ollut ollenkaan hullumpi peli. Heti alkuruudussa oli erittäin rokkaavat musiikit ja ne jatkuivat hyvänä koko pelin ajan.

Graafinen tyylikin oli oikein mukavaa katseltavaa.

Ideana tässä on voittaa pieni koripalloturnaus. Kolmella perättäisellä voitolla mestaruus irtosi. Yhdestä häviöstä joutui takaisin turnauksen alkuun.

Tässä oli myös yhden matsin mahdollisuus, mutta tätä en edes testannut. Hyppäsin vaan suoraan turnauksen syövereihin.

Pelistä löytyi seitsemän erilaista joukkuetta ja ohjekirjan mukaan niillä oli eroja. 

Aluksi testailin vähän kaikkia joukkueita, mutta päädyin sitten käyttämään New York Powersia. Jotenkin tuntuma tämän joukkueen kanssa oli omaan makuuni paras.

Jo heti ensimmäisessä matsissa huomasi, että tämähän ei ole mitään turhaa läpsyttelyä. Pataan tuli roimasti.

Ongelmana oli, että peli tuntui aluksi ihan liian nopeatempoiselta. Ei oikein saanut selvää mitä ihmettä kentällä tapahtuu. 

Ruudun yläosasta löytyi neljä merkkivaloa. Nämä kuvasivat rikkeiden määrää. Jos kaikki neljä merkkivaloa paloi, sai vastustaja kaksi vapaaheittoa. 

Jännänä mekaniikkana oli, että vapaaheittojen jälkeen nämä merkkivalot eivät nollaantuneet ja jos teki uuden rikkeen, sai heti uudet kaksi vapaaheittoa. En tiedä meneekö tämä näin ihan oikeassakin koripallossa, ei ole tullut kyseistä lajia ikinä seurattua.

Vapaaheitot oli äärimmäisen helppo tehdä, täytyi vain painaa heittonappia kun pallura oli mittarin keskiosassa. Helpot kaksi pistettä :)

Tässä olisi voinut tehdä pelaajavaihtoja, sillä pelaajat luonnollisesti väsyvät pelin edetessä. En löytänyt mistä napista moisen valikon sai päälle joten samoilla väsyneillä pelaajilla menin koko matsin loppuun.

Onneksi näinkin pärjäsi ihan hyvin. Tietokone vaihteli neljännessä erässä pelaajia tiehään tahtiin mikä ärsytti kun se katkaisi pelin hetkeksi. Miksi tälläinen piti edes näyttää?

Hetken peliä testailtuani, totesin, että eihän tästä tule juuri mitään. Täytyi vähän ohjeista vilkaista mitä tapahtuu mistäkin napista. Suureksi pettymykseksi ohjekirjan printti oli hieman heikkoa laatua ja en saanut mitään selvää napeista sillä ne olivat pienemmällä fontilla kuin muut ohjeen tekstit. Hienoa.

Muuten kyllä ohjekirjaa pystyi lukemaan moitteetta. Kukaan ei ollut edes GameFAQ:iin kirjoittanut läpimeno-opasta. Päädyin sitten vilkaisemaan TMR:n läpäisyä josko siitä löytyisi jotain suuntaa antavaa vinkkiä.

TMR:n läpäisystä löytyikin sitten melko hyvä vinkki; kunnon juustoilu taktiikka. On se vaan ihmemies kun löytää lähes peliin kuin peliin hyvät taktiikat.

Eipä tuo juustoilu ollut mitenkään peliä pahasti rikkova asia, sillä sitä ei pystynyt enää hirmu hyvin hyödyntämään viimeisessä ottelussa.

Jostain syystä kun palloa hallussa pitävällä ukolla kävelee ylä- tai alalaitaa vasten niin, että samalla liikkuu kohti vastustajan puolta, vastustajan pelaajat eivät hyökkää päälle.

Vastustaja vain kulkee hieman pelaajan edessä. Näin pääsi näppärästi vastustajan alueelle koreja tekemään. 

Tämä ei oikein kunnolla onnistunut viimeisessä matsissa, sillä vastustajan pelaajat ovat todella aggressiivisia ja höntyilevät helpommin päälle.

Aluksi innostuin, että tällä taktiikallahan matsit pääsee erittäin helposti läpi. Täytyy tehdä vain yksi kori ja jynkyttää erät loppuun laitaa vasten :D

Eihän se ihan näin mennyt, sillä koripallossa tulee virhe jos palloa pitää liian pitkään hallussa. Tämä tapahtuu 30 sekunnin kohdalla jos ei ole koria tehnyt.

Homma ei edes toiminut niin, että syötti toiselle pelaajalle. Virhe tuli joka tapauksessa. Tämä on varmaan ihan sama oikeassa koripallossa eikä vain tässä pelissä.

Päädyin sitten ratkaisuun, että juustoilen pallon vastustajan puolelle ja teen koreja. Tämä homma toimi ihan näppärästi.

Koripallossa on normaalisti neljä 10 minuutin erää, mutta tässä pelissä ne olivat vain viiden minuutin pituisia. Eikä erät olleet mitään oikeita minuutteja vaan nopeita Nintendo minuutteja!

Välillä ei huomannut katsoa kelloa ja erän päättyminen tuli todella yllättäen. Monesti vielä kun oli juuri päässyt yrittämään korin tekemistä. 

Kävi myös sellaista, että huomasi erän loppumisen ja ihan viime sekunneilla nakkasi pallon jostain puolesta kentästä koria kohti. Välillä pallo meni sisäänkin tälläisen leiskauksen jälkeen mikä oli erittäin miellyttävää :D

Kun tähän pelin nopeaan tempoon oli tottunut, heräsi kysymys että miten pallon saa vastustajalta pois. B-napista hahmo vain hyppäsi ja A:sta tapahtui jokin esto minkä johdosta vastustaja syötti toiselle pelaajalle.

Täysin turha oli tämä A-napin liike, sillä vastustaja syötti pallon lähes aina kun vain lähestyi palloa pitävää pelaajaa.

Ohjekirjasta sitten selvisi, että täytyi pysytellä vastustajan pelaajan läheisyydessä kaksi sekuntia jotta pallon saa varastettua. Tämä oli todella typerä tapa saada pallo pois.

Ongelma oli se, että pelaajien nopeudet vaihtelivat hirveästi. Piti käydä tuuri, että pelaajat olivat suunnilleen samalla tasolla nopeuden suhteen.

Myöskään vastustajan läheisyydessä "jynkyttäminen" ei tuottanut tulosta. Tämän vuoksi koreja tehtiin vuorotellen kun ei palloa juurikaan saanut pois. Onneksi sentään korin alapuolella pisteen teon estäminen toimi edes jollain tavalla.

Tämäkin muuttui viimeiseen matsiin päästessä ja todella harvoin onnistui estämään vastustajan korin tekemisen. Piste-eroa tuli oikeastaan vaan aloituksen voittamisella ja sen jälkeen korin tekemisellä.

Aloituksen voittaminen oli naurettavan helppoa ihan jokaisessa matsissa ja en niitä hävinnyt enää alkusekoilujen jälkeen ainuttakaan.

Kaksi ensimmäistä matsia alkoi sujumaan suhteellisen hyvin. Viimeinenkään ei ottanut onneksi kuin kaksi yritystä.

Aluksi mestaruusottelussa vastaan tuli Houston Comets. Nämä kaverit olivat todella nopeita ja saivat pallon helposti pois minulta. Turpaan tuli armottomasti.

Toisen kerran tähän mestaruusotteluun päästessäni vastassa ei ollutkaan enää Comets vaan Dallas Fighters. 

Aluksi luulin, että vastustajien järjestys pysyy aina samana, mutta näemmä pientä satunnaisuutta on mukana. Eipä siinä, tämä Fighters tuntui olevan hyvin samanlainen Cometsin kanssa.

Pelitaidot olivat kehittyneet enemmän ja sainkin pidettyä erät todella tasaisina.

Kolmannessa erässä tapahtui aivan mahtava juttu, sillä vastustajalla ei hermo pitänyt ja sain muutaman vapaaheiton.

Hommahan ei tähän loppunut, vaan vapaaheittoja tuli jatkuvalla syötöllä kun juustoilukikkaa yrittäessäni jokin vastustajan pelaajista rynni päälle.

Joku ihmeen tuurikeiju oli hommassa mukana, sillä pelaajien kohdatessa voi käydä myös niin, että itse rikkoo toista pelaajaa.

Olin hieman sekaisin tästä korien määrästä, että tuuletin kolmannen erän lopussa voiton merkiksi ja sitten tajusin, että tässähän on vielä yksi erä jäljellä :D

Ei meinannut pää kestää kasassa ja vastustaja rupesi tasoittamaan peliä. Eroa ei ollut enää kuin muutama piste...hikikarpalot otsalla lisääntyivät.

Onneksi ihan viime hetkillä vastustaja sitten rikkoi taas ja sain vapaaheiton. Loppulukemiksi tuli 31-34.

Huh, tiukille meni ja en tiedä olisiko ihan näin hyvä mäihä käynyt jos olisi uudelleen joutunut yrittämään :D

Ei sinällään hullumpi peli. Ainoastaan ärsytti tuo pallon ryöstämisen toteutus ja vastustajan pelaajavaihdot. Aina neljännessä erässä tätä rupesi tulemaan ja ärsyttävän tiheään. 

Turnaus oli sopivan pituinen, ei tarvitse aina olla kymmenien tuntien pituista settiä :)

Tykkäsin kyllä miten hienot animaatiot tähän on lisätty kun yrittää tehdä koria. Kaikki mukavan erilaisia, riippui miltä etäisyydeltä koria yritti tehdä.

Tämä voisi kaksinpelinä olla oikeinkin mainio pläjäys!