tiistai 28. toukokuuta 2024

G.I. Joe: A Real American Hero


Games Beaten:
424/709
Genre: Run and Gun
Goal: Defeat Cobra Commander (Stage 6-1)

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 5/10

G.I. Joe -tiimi on todella vihainen ja he ovat saaneet tarpeekseen! Cobra organisaatio on terrorisoinut rauhaa rakastavia ihmisiä ympäri maailman ja toiminnalle ei näy loppua.
On aika tuhota tämä roistojen joukko ja vapauttaa maailma heidän otteestaan lopullisesti!

G.I. Joe on jo 1963 pojille luotu lelusarja. En edes tiennyt, että tämä on näin vanha sillä mielessä pyöri vain kultainen 80-luku. Hasbron ideana oli, että pojat eivät leiki nukeilla joten jotain muuta on keksittävä - niinpä syntyi G.I. Joe. Nykypäivän standardeilla tälläinen erottelu ei tulisi kysymykseenkään :D
Koska idea on hyvä, täytyi siitä tietysti väsätä animaatiosarja! Perinteinen pahikset vastaan hyvikset pienillä lapsia opettavilla asioilla höystettynä. 
Itsellä ei ole minkäänlaista muuta tarttumapintaa tähän G.I. Joe -sarjaan kuin joskus muksuna näkemäni lelumainos ja 16v sitten tehty parodiavideo. Muistan mainoksen nähtyäni, että kyseinen ruudussa esiteltävä ukkeli ei kiinnostanut pätkääkään koska parempaakin oli tarjolla esim. Turtlesit.
Parodiavideo taas on kokoelma sarjassa olevista opetuskohtauksista jossa muksut tekevät jotain tyhmää ja saman tien on joku alan ammattilainen pelastamassa tilanteen. Näitä alkuperäisiä kohtauksia on rajusti muokattu hyvin järjettömiksi ja veikkaan, että itse sarja ei ihan tälläistä viihde-arvoa omaa.
Katsoin huvikseni tämän videon vuosien tauon jälkeen ja kyllähän se edelleen hulvatonta settiä on :D

Tietysti animaatiosarjasta täytyi pelikin väsätä. Homma on samaa kuin sarjassa; pahikset vastaan hyvikset. Pelissä seikkaillaan kuudessa eri kentässä jahdaten pahan Cobra organisaation pahiksia. Kentät on jaettu kolmeen eri osioon - pois lukien viimeinen kenttä, siinä on vain yksi osio.
Kenttiin lähdetään kolmen eri ukon voimin. Yksi toimii joukon johtajana ja se on valittu automaattisesti jokaista kenttää kohden. Itse pääsee valitsemaan jäljellä olevista neljästä ukosta kaksi mielestään itselleen apuriksi.
Jokaisella ukolla on erilaiset ominaisuudet ja valintani osui Capt. Grid-Ironiin ja Rock&Rolliin, sillä näillä kavereilla on kovin tulitusvoima. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että muut arvot ovat hieman alhaisempia ja Rock&Roll on koko porukan heikon energian suhteen.
Tulitusvoima kuitenkin painoi vaakakupissa enemmän joten sillä mentiin! Jos jompi kumpi näistä valitsemistani herrasmiehistä oli johtoroolissa, tällöin valitsin Duken kolmanneksi pyöräksi tehtävään. Duke on ihan perushyvä hahmo ja häntä pystyi hyödyntämään jotta kahden muun ukon energiat pysyivät hyvällä tasolla.
Kentissä pystyy vaihtamaan hahmoa missä vaiheessa hyvänsä ja jos halusi käyttää vain jotain tiettyä, sekin onnistui mainiosti.



Peli on äärimmäisen reilu, sillä loputtomien continuejen lisäksi tässä on käytössä salasana. Reiluus viedään vielä ihan loppuun asti ja Game Overin jälkeen saa aloittaa kentän samasta osiosta mihin oli matka tyssännyt. Salasanaa ei sentään saa joka osioiden välille, ne ovat vain kenttäkohtaisia.
Lisäreitä tässä ei ole vaan jokainen hahmo toimii periaatteessa elämänä. Jos yksi kuolee, saa yrittää kahdella muulla kentän läpäisyä. Kuoleman koittaessa joutuu aina osion alkuun. Pois lukien kentän pääbossit, niistä sai jatkaa kuoleman jälkeen, mutta tietysti taistelun alusta. Pomoissa pystyy kikkailemaan niin, että juuri ennen kuin hahmo on kuolemassa, vaihtaa sen paremmilla energioilla varustettuun ja tykitys jatkuu taas!
Pääpahiksen sisältävässä kenttäosioissa jouduin useasti turvautumaan sellaiseen ratkaisuun, että jos yksikin hahmo kuolee kesken kentän, tapatan muut tahallani. Ei ollut mitään järkeä lähteä yrittämään pomon kaatamista vajaalla miehityksellä.



Kentät on tosiaan jaettu kolmeen erilaiseen osioon. Ensimmäisenä vuorossa on ihan perus räiskintää ja tasohyppelyä. Toinen osio on sitten taas ihan eri maata, sillä tässä täytyy viedä ruudulla ilmoitettu määrä pommeja oikeisiin oikeinmerkillä merkattuihin kohtiin ja tämän jälkeen löytää uloskäynti.
Kolmas osio on ns. pakenemisosio jossa aikaa on vähemmän kuin muissa osioissa. Täytyy sanoa, että en ihan älyttömästi välittänyt näistä pommi-osioista koska ympäri pyöriminen samannäköisiä käytäviä ja alueta pitkin ei ole sitä parasta hupia. Aikaahan näissä osiossa on reilusti, mutta kyllä sekin muutamaan otteeseen loppui kun tarpeeksi pyöri ympyrää.
Aluksi pommi-osiot ovat kooltaan ja pommimääriltään suhteellisen maltillisia, mutta loppupulella jäätäviä projekteja. Onneksi Game Overin jälkeen sai jatkaa siitä mihin jäi ja ei tarvinnut uudelleen vetää näitä pommi-osiota läpi jos sen oli jo kertaalleen tehnyt. Toki tämä tarkoitti sitä, että kentän viimeinen osio oli päästävä läpi ennen kuin sai salasanan, mutta tämä ei ollut ongelma kuin yhdessä ainoassa kentässä.
Kenttien viimeinen osio on hyvin samantyylinen kuin ensimmäinen enkä oikein edes huomannut, että aikaa olisi ollut vähemmän käytössä. 
Tämä on siinä mielessä jännä peli, että jokainen kentän osio sisältää oman pomon. Jos joissain peleissä valitetaan pomojen vähäisestä määrästä niin tässä sitä ongelmaa ei ainakaan ollut :D 



Sankarit on varustettu aseilla, mutta myös nyrkkejä pystyy hyödyntämään vihollisten murjomisessa. Aluksi ihmettelin, että miksi ihmeessä käyttäisin nyrkkejä kun on aseetkin käytössä, mutta aseiden panosmäärät ovat rajalliset. 
Eipä tämä kuitenkaan muuttanut asiaa kuin muutamassa tapauksessa, kentistä löytyi mukavasti panoksia ja viholliset pudottivat niitä yllättävän tiheään tahtiin. Hahmot käyttävät jostain syystä samoja panoksia ja jos yhdellä hahmolla tuhlasi kaikki panokset, muut joutuivat myös turvautumaan nyrkkien voimaan.
Viidennen kentän pomossa huomasin, että nyrkit ovat parempi vaihtoehto kuin panokset ja tämä taisi olla ainut hetki kun toden teolla käytin nyrkkejä hyödykseni. Myöhempien kenttien pommi-osioissa muutaman kerran loppui panokset kesken kun olin liian pitkään pyörinyt ympyrää etsien viimeisien pommien pudotuspaikkoja.
Kentistä löytää muutamia erilaisia symboleja kuten aseen kuvalla varustettuja ja näitä kun keräilee tarpeeksi, hahmo kehittyy. Tämä tarkoittaa asetehon kasvamista, useampien ammusten samanaikaisesti ampumista ja energiapalkin pituuden kasvua. Kuoleminen vie luonnollisesti pois nämä kaikki hienoudet koska hahmoa ei voi enää käyttää joten jälleen kerran sai todella tarkasti edetä jos mieli pysyä voimakkaana.
Loppukentissä tein niin ovelasti, että liikuin parilla heikommalla hahmolla ja keräsin symbolit vahvemmalla. Näin vahvempi hahmo säilyi pomotaisteluun hyvien energioiden turvin.



Pomoja pelissä riittää kuten aikaisemmin mainitsin. Monet niistä ovat jotain lentäviä aluksia, mutta sekaan mahtui muitakin ukkeleita - ilmeisesti sarjasta tuttuja naamoja. Pomot eivät pääosin olleet kovinkaan hankalia. Kunhan vain piti huolen, että vaihtoi hahmoa ajoissa jotta ei energiat kerenneet loppumaan. Muuten olisi joutunut aloittamaan taistelun alusta asti.
Viidennen kentän pääpomo, Destro oli oikeastaan ainut mikä aiheutti isompia ongelmia. Ensin äijä lentelee aluksellaan ja sen sai helposti murjottua hajalle nyrkkien avulla ilman energian menettämistä. 
Tämän jälkeen taistelu vaihtuu autoscrolleriksi jossa täytyi hyppiä rotkojen yli ja samalla yrittää ampua Destroa. Tässä ei auttanutkaan mikään hahmokikkailu, sillä suurin syy kuolemiselle oli rotkoon putoaminen. 
Destro ampui hieman hämärästi ammuksiaan, ilmeisesti vaikutti millä korkeudella oma hahmo nökötti. Arvioin ammuksen lähtemisen useasti väärin ja lähes aina osumisen jälkeen rotko kutsui. Välillä jonkin ihmeen tuurin saattelemana saattoi ammukseen osumisesta lentää takaisin kovalle maaperälle.
Tätä taistelua sai yrittää aika monta kertaa ennen kuin ukko taipui. Kehitin aina tehokkainta hahmoani eli Rock&Rollia jotta ei tarvitsisi niin pitkään Destroa tykitellä, mutta vaikka kaikki kikat käyttikin hyödyksi, kestävä tämä pirulainen oli.



Kun Destro oli nuijittu, alkaa viimeinen mittelö! Muista kentistä poiketen viimeisessä ei olekaan kolmea eri osiota vaan yksi pidempi kenttä. Tietysti sen täytyi olla pommi-labyrintti, hurraa. 
Huimat kahdeksan pommia täytyi laittaa oikeille paikoilleen tässä todella massiivissa kentässä. Kesti tovin jotta opin kentän reitit. Muutamat lähes identtiset kohdat saivat pään hieman pyörälle, mutta hetken pyörimisen jälkeen tajusi missä on menossa. Viimeinen kenttä poikkeaa myös muista siinä mielessä, että tähän kenttään sai käyttöönsä täysin uuden hahmoon General Hawkin!
Hawk on loistohahmo sillä hän pystyy lentämään loputtomasti ja muutkin arvot ovat todella kovalla tasolla. Ainut huono puoli on, että kestävyys ei ole sitä parasta antia ja jo yhden vihollisen ammukset tekivät paljon vahinkoa.
Hawkia kannattikin säästellä ja käyttää vain ärsyttävimmissä hyppykohdissa. Kentästä löytyi myös muutama kulkuneuvo joita kannatti käyttää säästääkseen omaa energiaansa. Kulkuneuvot kestivät muutaman osuman verran, mutta varsinkin robotin näköinen kulkuneuvo ampui sellaista panos-sarjaa, että sai helposti ruudulla olevat viholliset tuhottua.




Viimein kun kentän reitin oli oppinut tarpeeksi hyvin, pääsi taistelemaan itse Cobra Commanderia vastaan. Cobra istuu valtaistuimellaan ruudun vasemmassa reunassa ja heittelee pommeja sankareita kohti. Ruudun oikeassa reunassa on jokin tykki ja sen ampumaan säteeseen osuessaan sankarit muuttuu hetkellisesti liskoksi.
Liskolla ei voi tehdä muuta kuin odottaa, että sen vaikutus loppuu. Vähän samaa settiä kuin Link to the Pastin jänikseksi muuttuminen. Ruudun alareuna rullailee tasaisesti eteenpäin ja se on täynnä rotkoja ja jonkinlaisia säteitä.
Hawkia kannatti ehdottomasti käyttää tässä taistelussa, sillä loputtoman lentämisen vuoksi ei tarvinnut välittää alapuolella olevista ansoista. Hieman hankalaa oli seurata Cobran heittelemiä pommeja ja tykin ampumia säteitä samaan aikaan.
Tämän vuoksi välillä tuli osuttua säteeseen ja joutui hetken kikkailemaan liskona. Ensimmäinen yritys ei kummoisesti mennyt liian vähäisten energioiden vuoksi ja Hawkin kuoleman jälkeen ei muilla hahmoilla yrittäminen tuottanut mitään tulosta. Aivan liian hankalaa väistellä kaikkea pelkästään hyppimisen turvin.
Toisella yrityksellä homma luisti jo paremmin ja sainkin tehtyä hyvää osumaa Cobraan. Sitten taistelun loppupuolella kävi todella hassu sattumus - ammun normaalisti Cobraa ja säde pääsi yllättämään ja muutuin liskoksi. Hetken ohjailin hahmoa, mutta sitten näppäimet lukittuivat juuri kuolun yläpuolella ja vajosin tietysti sinne.
Samalla hetkellä kun tipuin rotkoon, alkoi räjähtely Cobran tuhoutumisen merkiksi. En ihan tarkkaan muista mitä tässä kävi, kun kaikki tapahtui niin nopeasti ja yllättäen. Katselin ruutua hieman hämmentyneenä, että mitenhän tässä nyt käy. Ruutu musteni ja lopputekstit alkoivat rullata ruudulla :D  Pakko myöntää, naurahdin ääneen tälle sattumukselle!



Ei tämä hullumpi peli ollut ollenkaan. Vähän nuo labyrinttikentät söivät pelinautintoa Destrosta puhumattakaan, mutta kokonaisuutena ihan mainiota räiskimistä.
Plussaa continueista ja koodeista, ei tarvinnut yhteen pötköön tykittää läpi :)
Musat tässä on huippuluokkaa ja graafisesti myös näyttävää settiä. Pitääkin laittaa tämän pelin OST kuuntelulistalle. Loppukuvien jälkeen olisi ollut mahdollisuus aloittaa "second quest", mutta tällä kertaa jätin homman väliin. Toisella kierroksella peli hieman hankaloituu ja käytössä on vain kaksi sankaria kolmen sijaan.
Tämäkään ei vielä pelintekijöille riittänyt ja halutessaan voi vielä kerran pelata pelin läpi kolmannen kierroksen merkeissä. Tälläkin kierroksella on kaksi sankaria käytössään. Viholliset ovat kestävämpiä ja ne tekevät enemmän vahinkoa.
Ehkäpä joskus pelaan nämä loputkin kierrokset läpi, mutta koska tämä ei ole mikään sellainen projekti missä täytyisi kaikki pelit pelata sataprosenttisesti läpi, niin katsellaan hommaa myöhemmin :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti