keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Disney's Aladdin


Games Beaten:
274/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Jafar (Stage 9)

Arvosana: 1/10
Vaikeusaste: 5/10

Agraban sulttaanikunnassa Arabiassa elää suurvisiiri nimeltään Jafar. Jafarin tietoon on tullut, että ihmeiden onkalosta löytyy maaginen öljylamppu. Lampussa elää henki joka toteuttaa kolme toivetta.
Jafar yrittää anastaa lamppua pikkurikollisensa avulla, mutta yritys epäonnistuu. Selviääkin, että vain yksi "hiomaton timantti" pystyy pääsemään lamppuun käsiksi.
Tämän katurotan nimi on Aladdin ja Jafar huiputtaa häntä hakemaan lampun itselleen. Lampun hengen avulla Jafarista tulisi Agraban sulttaani ja mahtava noita.
Aladdin onnistuu kuitenkin erinäisten sattumusten kautta pitämään lampun itsellään. Tämä ei kuitenkaan ole kovin pitkäikäistä sillä lamppu kuitenkin lopulta päätyy Jafarin näppeihin ja hän on tehnyt edellisestä sulttaanista sekä hänen tyttärestään orjiaan.
Aladdin lähtee pelastamaan sulttaania sekä hänen tytärtään ja yrittää saada taikalampun pois Jafarin näpeistä ennen kuin mitään peruuttamatonta ehtii tapahtumaan.

Ah, toinen klassikkoelokuva pilattu Leijonakuninkaan lisäksi. Tiesin kyllä ennestään pelin maineesta, mutta kun pelin ensimmäinen kenttä avautui verkkokalvoille, järkytys oli kuitenkin suuri miten hirveältä tämä näyttikään.
Sinällään hauskaa, että Aladdinista on olemassa muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt Hummer Teamin tekemä bootleg -versio ja se näyttää hyvälle! Tämä mitä me saatiin on täyttä jätettä.
Tästä ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa. Yhdeksän rumaa kenttää täytyy kahlata läpi lagisien kontrollien ja sokkeloisien reittien sävyttämänä.
Grafiikka on oikeasti niin rumaa, että välillä ei tiennyt mihin pitäisi mennä. Reitit selvisivät hyppimällä seiniä päin ja yllättäen kuolemalla kun tasainen pinta ei ollutkaan maata vaan vettä.
Parissa kentässä piti tehdä asioita ennen kuin pääsi maaliin. Peli kertoo kentän alussa että "kerää joku tavara" tai "tuhoa kaksi patsasta". Sinällään ihan selkeää.
Aladdin käyttää aseenaan omenia tai miekkaa joka näyttää kyllä enemmän joltain viitalta kun sivalluksen sprite on jostain syystä punainen.
Aluksi en edes tiennyt että tässä on aseena miekka. Luulin, että omenat ovat ainoa ase. Omenat eivät ole loputtomia ja niitä keräilläänkin lisää pitkin kenttiä. Niitä onneksi löytyi reilusti ja niiden loppumisen kanssa ei ollut pahemmin ongelmia.
Ongelmaksi muodostui viides kenttä jonka ohjeistuksessa sanottiin "tuhoa kaksi patsasta". Omenat eivät tehneet mitään vahinkoa näihin patsaisiin. Jos patsaita ei tuhonnut, kentän puolessa välissä olevaa vihollista ei voinut tappaa tai sen ohi ei voinut mennä.
No, sen verran graafisesta sotkusta sain selville, että mitkä nämä tuhottavat patsaat olivat, mutta en osannut tehdä niille mitään. Pitkän ajan jälkeen kun olin heittänyt kaikki omenat menemään, huomasin, että Aladdinhan lyö miekalla!
Tällä miekalla sai patsaat tuhottua. Patsaat oli vielä sijoiteltu erittäin vittumaisesti piikkien läheisyyteen ja pelin järkyttävillä hitboxeilla niistä otti lähes aina vahinkoa.
Nyt opin, että selectistä voi vaihtaa miekan ja omenoiden välillä. Tämä olisi varmaan myös ohjekirjasta selvinnyt, mutta Internetistä ei löydy moista. Peli on kuitenkin sen verran harvinainen, että kukaan ei ole vaivaantunut printtaamaan ohjeita.
Hienosti vielä mistään ei näe, onko miekka vai omenat käytössä, pitää itse testata ja tuhlata omena jos se sattuu olemaan valittuna :D




Pelihän ei sinällään ole hirveän vaikea. Pääsin lähelle loppua tästä viidennen kentän sekoilusta huolimatta ja seuraavat kentät olivatkin huomattavasti suoraviivaisempia. Tässä vaiheessa huomasin, että peli sisältää vain kaksi continuea.
Onnistuin tuhlaamaan lähes kaikki elämät ja continuet viidennen kentän selvittämiseen ja tämän vuoksi joutuikin pelin aloittamaan alusta. Eipä mitään, nopeasti pääsi samaan pisteeseen mihin jäi.
Kentät loppuvat välillä kuin seinään. Kävelee muina miehinä ja yhtäkkiä ruudussa komeileekin "level complete" -teksti. 
Yksi ainoa pomo Jafarin lisäksi pelistä löytyy. Sekin on kyllä ihan perus vihollinen hieman kestävämpänä vaan. Ukko on sijoiteltu sellaiseen paikkaan, että en usko että sitä olisi voinut ilman omenoita tuhota.



Tuntui, että peli vain muuttui rumemmaksi mitä pidemmälle eteni. Myös tässä vaiheessa huomasi vihollisten järkyttävät hitboxit. Välillä omenat osuivat viholliseen vaikka heitot jäivät selkeästi vajaaksi. Sitten taas suoraan osuvat omenat eivät tee mitään vahinkoa.
Parasta kun ensimmäinen omena osuu suoraan kohti vihollista ja tekee vahinkoa, mutta tämän jälkeen seuraavat viisi omenaa eivät jostain syystä teekään.
Lentävät viholliset ovat sitten ihan oma lukunsa, aivan tsägällä niihin osui jos osui. 
Miekalla hakkaamista kannatti välttää, sillä monesti vihollinen kerkesi lyömään ensin. Niin ja jos vihollinen heitteli tikareita, ei kannattanut edes unelmoida sen tappamisesta miekan avulla ottamatta osumaa.
Pelin loppupuolella oli vielä aivan ihanan tarkkaa tasoloikkaa. Tämä jätekasa sellaista kaipasikin, kun on varustettu mahtavilla hyppykontrolleilla ja hitboxeilla. On se vaan hienoa, kun laskeutuu selkeästi palikan reunalle muljahtaen siitä kuolemaansa.



Kenttiin on ripoteltu omenoiden lisäksi timantteja ja hengen päitä. Timanteilla pystyy ostamaan elämiä ja ilmeisesti continueja. Jälkimmäisestä en ole varma kun ei missään asiaa selitetty ja niitä ohjeita ei ole.
Joistain kentistä löytyi heebo joka kauppasi näitä hyödykkeitä. Viidellä timantilla sai ostettua lisärin ja kymmenellä ilmeisesti continuen.
Hengen päät toimivat sitten kenttien jälkeen tulevassa "hedelmäpelissä". Ei ollut pienintäkään hajua miten siitä edes olisi voinut voittaa mitään. 
Koneessa rullasi erilaisia tavaroita ja nappia painamalla aparaatin sai pysäytettyä. Pysäytin lähes aina rullaamisen lisärin kohdalle mutta eipä niitä tullut lisää. Välillä tätä sai yrittää kolmekin kertaa ja kaikki onnistuin lisärin kohdalle pysäyttämään, mutta ei.



Loppupuolella peliä vastaan tuli tämä kuuluisa taikamatolla pakeneminen. Vauhdin hurma oli käsin kosketeltavissa, etanoiden juoksukisatkin olisivat olleet mielenkiintoisempaa seurattavaa.
Tässä ei tarvinnut kuin väistellä ruudun oikeasta reunasta lentäviä kivenmurikoita. Aluksi luulin, että tässä on kahden kokoisia murikoita, mutta hieman lähempää kun tarkasteli, huomasi että nämä toiset "murikat" olivatkin lisäelämiä :D
Takaa tuleva laava ei koskaan pystynyt saavuttamaan Aladdinia ja pienen ajelun jälkeen homma loppuu kuin seinään. Tässä pystyi keräilemään jotain melonin puolikkaita, mutta en keksinyt mitä hyötyä niistä oli. Ehkä vain pisteitä, jee.



Pelin ainoa todellinen haaste tuli viimeisessä kentässä. Täytyy kyllä antaa kehut Jafarin sisustusmaulle, sillä pinkit seinät ovat upeat!
Kentästä ei löytynyt yhtään energiatasoa parantavaa tavaraa joka teki tästä haastavan. Onneksi sentään jatkopaikka oli laitettu. Piikkejä ja vihollisia oli yllin kyllin ja Jafarin luokse oli hankala päästä hyvillä energioilla.
Muutaman continuen verran opettelua ja homma rupesi luonnistumaan niin, että onnistui pääsemään kentän loppupuolelle suhteellisen hyvillä energioilla.
Jafarin kohdatessaan, huomasi heti, että ihan turha alkaa mitään väistelytaktiikoita rakentelemaan. Vaikka Jafar ampuikin vain yhden hitaan sädepallon, sen väistäminen Jafarin lisäksi näiden hitboxien siivittämän olisi ollut tuskallinen projekti.
Päätin, että forcetan vaan homman loppuun. Yritän päästä mahdollisimman hyvillä energioilla Jafarin luo ja miekalla hakkaan toivoen, että hän kuolee eka.
Sehän onnistui, juuri ja juuri onnistuin saamaan Jafarin hengiltä ennen kuin itse kuolin. Ei siihen montaa framea jäänyt kun olisi henki lähtenyt :D
Paremmilla energioilla ja hieman varmemmilla otteilla ei olisi homma mennyt ihan niin tarkalle.





Onneksi tätä ei tarvinnut aloittaa enää alusta. Viimeisellä elämällä sain Jafarin tippumaan. Olisi minulla ollut luultavasti vielä pari continuea jäljellä sillä ostin niitä kauppiaalta, mutta joka tapauksessa parempi näin.
Olipahan taas sellainen pelikokemus että! Hyvä kun välillä grafiikat bugasivat niin pahasti, että ei edes nähnyt vihollisia tai muita itemeitä. Täytyi sokkona paukutella menemään :D
Never again.




tiistai 4. toukokuuta 2021

Xexyz


Games Beaten:
272/709
Genre: Platform/Shooter
Goal: Destroy Goruza's Mechanic Fortress (Area 12)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 4/10

Vuonna 2777 maapallo oli muuttunut radikaalisti. Yhdinsotien ja luontaisten katastrofien vuoksi väkiluku oli vähentynyt dramaattisesti.
Ainoastaan viisi pientä saarta asukkaineen onnistui säilymään maan päällä.
Nämä viisi saarta muodosti kansakunnan ja satojen vuosien ajan elo oli rauhaisaa. Tätä uutta kansakuntaa kutsuttiin nimellä Xexyz.
Ihmisten lisäksi Xexyzessä eli keijuja ja henkiä kuningas Xeu Starin alaisuudessa.
Eräänä päivänä Xexyzeen hyökkäsi ulkoavaruudesta Goruza mekaanisine linnoituksineen.
Xexyzellä ei ollut hirveästi resursseja taistella vastaan ja he joutuivat antautumaan. Goruza rakennutti jokaiselle saarelle mekaanisia linnoja joihin hän vangitsi saaren prinsessan.
Kuningas Xeu Star murhattiin ja hänen tyttärensä, Maria Star on ollut kateissa siitä lähtien.
Taistelurobotti Apollo ei pitkään jaksanut katsella Goruzan meininkiä vaan laittoi avaruustaistelupukunsa päälle ja lähti haastamaan mekaanista imperiumia!

Tasoloikkaa ja Shooteria samassa paketissa, toimii! 
Peli oli hieman jännästi jaoteltu. Ensin on ihan perinteistä tasoloikkaa ja Shooter -kikkailua samassa kentässä, mutta tämän jälkeen tuleekin ihan pelkkä Shooter kenttä.
Nämä tasoloikka/Shooter -kentät ovat vielä paljon pidempiä kuin pelkät Shooterit. Aluksi pelin 12 kentän määrä tuntui isolta, mutta kun laskee, että seitsemän näistä on Shootereita, lyheni pelin pituus huomattavasti.

Tasoloikkakentät olivat mukavan monipuolisia. Pääalueen lisäksi kentät sisälsivät monia huoneita jossa pystyi tekemään erilaisia asioita. Esimerkiksi pystyi päivittämään asetta yhden kerran, pelaamaan uhkapelejä, hankkimaan vinkkejä rahaa vastaan tai pelastaa keiju saaden tästä muutaman killingin taskunpohjalle.
Monet näistä aktiviteeteistä maksoivat ja pelissä käytettävää Ball -valuuttaa löytyikin kenttiin ripoteltuna sekä myös viholliset pudottivat sitä aktiivisesti.
Kaikkia näitä aktiviteetteja kannatti hyödyntää. Uhkapeleistä pystyi helposti voittamaan jopa 100 Ball -valuuttaa jonka avulla sitten sai esimerkiksi asepäivityksen tai vinkin hommattua.
Kentät alkavat aina hernepyssyaseella ja ilman mitään muita taitoja, mutta kentän edetessä vastaan tulee joku vanha patu mikä ystävällisesti ojentaa tehokkaamman aseen tai joissain tapauksissa taidon. Aseita ja taitoja on yhteensä kahdeksan erilaista jos lasketaan pelin alussa oleva tussari mukaan.
Mitä pidemmälle peli eteni, sitä parempia aseita ja taitoja tämä patu tarjosi. Vanhoja aseita tai taitoja ei suinkaan jätetty unholaan, vaan niitä pystyi kauppiaalta ostamaan.
Tämä olikin erittäin hyödyllinen ominaisuus, sillä aina ei ollut varaa ostaa parasta mahdollista asetta tai taitoa ja patu oli jäänyt jo eri osaan kenttää eikä sen luona voinut vierailla.
Kuolemasta luonnollisesti menetti kaikki lisähärpäkkeet ja kaupassa täytyi vierailla ostoksilla.
Hernepyssyn lisäksi löytyi kimpoileva pallo, aaltopallo, kuupallo joka pyöri hahmon ympärillä ja laser, mikä ampui nopean tehokkaan nauhan vihollisia kohti.
Taitoja oli sitten korkeampi hyppy, peilikuva ja yhdeksän sekuntia kestävä pyörremyrskysuoja. Ehdottomasti eniten tuli käytettyä peilikuvaa koska se tuplasi ampumisleveyden ja tehon.
Korkeampi hyppy jäi lähes heti unholaan kun hahmo osasi ensimmäisen kentän jälkeen hypätä automaattisesti korkeammalle. Pyörremyrskyä en kokenut hyödylliseksi sen vähäisen keston vuoksi.



Tasoloikkia ei voi suoraan tykitellä läpi, vaan kentistä täytyy etsiä piilotettu tähti. Lähes kaikissa kentissä se löytyi tähdellä varustettuja palikoita ampumalla.
Onneksi tätä ei tarvinnut ihan summamutikassa itse ruveta pähkäilemään, vaan ensimmäisessä kentässä saa vinkin tähden sijainnista. Kun tämä oli sitten tiedossa, osasi muissa tasoloikissa ampua ympäri kenttiä ripoteltuja tähtipalikoita piilotetun tähden toivossa.
Tähteä ei suinkaan saanut suoraan näppiin, vaan tähtipalikan ampumisesta ilmestyi ovi jonka takana jokin pyhä patsas halusi nähdä olenko tähden arvoinen. Patsaan kanssa täytyi ottaa pieni pyssymatsi joka oli melkoisen helppo. Patsas ampui aina panokset täysin samaan kohtaan ja samalla nopeudella.
Hetken ampumisen jälkeen tähden saa itselleen. Tähden avulla pääsee kentän toiseen osioon eli mekaaniseen linnaan.



Nämä mekaaniset linnat sisälsivät samanlaista seikkailua kuin kenttien ensimmäinen tasoloikkaosiokin. Tutkittiin ovia ja paranneltiin varustuksia jos oli onnistunut ne menettämään.
Hetken seikkailun jälkeen peli muuttuukin Shooteriksi. Shooter -osioissa ei voi hyödyntää mitään tasoloikista saatuja tavaroita vaan tälle osiolle on ihan omansa.
Päivityksiä löytyy vain kaksi, nopeutta ja asetehoa lisäävät päivitykset. Näitäkään ei voi montaa kertaa päivittää, mutta eipä sillä niin väliä olisikaan kun osiot ovat sen verran lyhyitä.
Näissä on jännä ratkaisu jokaisen huoneen lopussa - autoscrollaus pysähtyy ja huoneen päädyssä on kaksi ovea. Näistä pitää sitten munkilla valita oikea. Väärästä ovesta joutuu pelaamaan saman huoneen uudelleen.
Sinällään tämä ei ole edes mikään paha rangaistus, sillä power-upit ovat tulleet takaisin ja ne voi halutessaan kerätä jos ei alus ollut vielä täysin päivitetty.



Tämän Shooter- osion jälkeen tuli hieman vielä tasoloikkaa jonka jälkeen päästiinkin pieksämään alueen pomoa. Pomot olivat kyllä upean näköisiä! Jotenkin Hudson Soft on onnistunut useammassakin pelissä tekemään pomojen spriteistä näyttäviä.
Hyvä esimerkki on Adventure Island -sarja. Hemmetin iso möhkäle joka ampuu paljon. Kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa ammukset tulivat tietyssä rytmissä, joten väistelyn oppi melko nopeasti.
Pomot olivat myös aika heikkoja kestävyydeltään, varsinkin jos onnistui kuljettamaan tehokkaamman tussarin päivityksineen pomohuoneeseen. Pomoja oli vielä helpotettu niin, että vaikka pomotaisteluun olisi tullut miten heikoilla energioilla tahansa, sai energiat täyteen ennen taistelua.
Ainut pomo, mikä tuotti vaikeuksia ja sitä joutuikin yrittämään monta kertaa, oli yhdeksännen alueen lohikäärme. Se ampui niin paljon paskaa ruudun täyteen että väistely oli todella hankalaa. Osumista menetti vielä sievoisen määrän energiaa.
Sen heikko kohta sijaitsi vielä kaulassa jonka vuoksi siihen oli hankala osua.



Kun saaren prinsessa on pelastettu, hän antaa sinulle avokätisesti kyborgialuksen käyttöön. Aluksi hieman hämmästelin, että mikähän ihmeen kenttä tämä on kun lennellään pieni tovi ja sen jälkeen jo mätetään pomoa nenään.
Luulin, että olin vielä samassa kentässä menossa :D
Mutta peli on vain rakennettu tähän tyyliin, että joka toinen kenttä on tälläinen lyhyt Shooter pläjäys. Se ei eroa oikeastaan mitenkään mekaanisissa linnoista löytyivistä lentelyistä, ainoastaan tässä on vaan yksi pitkä osuus ja nopea palikoiden sekä vihollisten väistely ennen pomoa.
Minulle tuli tästä palikoiden väistelystä hieman Battletoadsin Volkmire's Inferno mieleen. Siinä väistellään lentokoneella sähköjä äärimmäisissä nopeuksissa. Tämän pelin versio oli nyt ihan lasten Mikki homma verrattuna siihen.
Näiden kenttien pomot eivät eronneet mitenkään muista pomoista, yhtä heikkoja ne oli. Ainoastaan energioita ei saanut täyteen ennen taistelua, että kenttä täytyi pelata hyvin jos meinasi pärjätä.



Viimeisessä kentässä ei enää tarvinnut tähteä metsästää, mikä nyt oli ihan sama. Kuitenkin tuli koluttua joka nurkka herkkujen toivossa. Goruzan mekaaninen linna sanottiin olevan tuplasti pidempi kuin mikään muu pelin linna.
Olihan se hieman pidempi, mutta kuitenki aika nopeasti sen selvitti. Peli on siitä armollinen, että Game Overin jälkeenkin saa jatkaa tietyistä tallennuspisteistä. Loputtomat continuet vielä tähän lisäksi, niin ei tarvinnut kentän aikaisempiin osiin enää vilkaistakaan.
Sellainen ero tässä oli muihin linnoihin nähden, että Shooter -osuuksin pääseminen maksoi 50 Ball -valuuttaa. Onneksi viholliset re-spawnasivat helposti ja nämä sai kerättyä kokoon aika nopeasti.
Kentän lopussa piti vielä jotkin kolme vartijaa tuhota oikeassa järjestyksessä. Toisella yrityksellä sain onnistumaan tämän järjestyksen. Kävipä tuuri!



Viimeinen pomo ei pahemmin yllätyksiä tuonut. Sillä oli kyllä kolme muotoa, mutta heikko se oli kuin mikä. Hieman se onnistui trollaamaan viimeisellä muodollaan, sillä ennen kuin toinen muoto oli edes tuhoutunut, rupesi viimeinen osuus jo tykittämään ruudulle panostulvaa.
Tähän en onnistunut ensimmäisellä yrityksellä reagoida ja henki lähti. Toisella yrityksellä homma menikin sitten maaliin.
Mutta, ei peli ihan siihen vielä päättynytkään vaan viimeisenä pelastettu Maria Star antaa Apollolle kunnon menopelin jonka avulla Goruzan mekaaninen linnoitus täytyisi tuhota.
Nyt ollaankin sitten ihan eri näkymässä muuhun peliin nähden. Katseltiin linnoitukseen päin ja tähtäin täytyi viedä linnoituksen keskiosaan jotta damagea tulisi.
Täytyy sanoa, että linnoituksen ampumat ammukset olivat hankalia väistellä tästä kuvakulmasta, etäisyys oli hankala tulkita.
Onneksi huomasin, että linnoituksen ympäri pystyy pyörimään ja näin pääsi ammuksia karkuun helposti. Ei tämäkään möhkäle montaa osumaa vaatinut tuhoutuakseen.




Tämä oli kyllä oikein mukava peli. Tykkäsin kenttien tutkimisesta ja Shooter -osiot eivät olleet liian hektisiä. Pomot olisivat saaneet olla hieman enemmän tasapainossa.
Pelin lopussa sai vielä jonkun salaisen koodin. Pitihän se uteliaisuuttaan testata. Koodi paljastui Boss Rushiksi mikä tuli naputeltua läpi. Tässä sai käyttää pelin parasta laser -asetta päivityksellä varustettuna. Oli nannaa tykittää alkupään bossit helposti tohjoksi :D
Suosittelen lämpimästi!




lauantai 1. toukokuuta 2021

Winter Games


Games Beaten:
272/709
Genre: Sports
Goal: Complete All Four Events in a Row

Arvosana: 1/10
Vaikeusaste: 6/10

Pelin tavoite kuulosti niin helpolle, että ajattelin tämän olevan hyvä valinta hieman pidemmän Strategian jälkeen.
No, kädet hieman täristen huokaisin helpotuksesta kun onnistun pelin läpäisemään :D
Ei valinta nyt ihan nappiin mennyt, mutta jos haluaa jotain hyvää hakea, niin tämä oli kuitenkin melkoisen lyhyt!
Todella ankean näköinen talviolympialaispeli. Inhottavana asiana aina resetin jälkeen joutui katsomaan hienon alkukuvan missä urheilija sytyttää olympiasoihdun.
Ei tuo mikään super pitkä ollut, mutta huumori rupesi loppumaan kun tarpeeksi monta kertaa oli sen nähnyt. Pisteet Suomen lipusta! :D
Vain neljä lajia löytyi pelistä ja niiden yhteiskesto oli noin 3 minuuttia ja 30 sekuntia. Oikein huokuu laatu tästä pelistä.
Aloitin lajit harjoittelumuodossa sillä suoraan kaikkien lajien putkeen yrittäminen olisi ollut ajanhukkaa.

Lajit olivat seuraavanlaisia:

Hot Dog Aerials eli freestylehiihto

On kyllä nimellä paiskattu tämä laji. Eniveis, ehdottomasti kaikista helpoin laji.
Hypätään hyppyristä ja painellaan nappeja toivoen, että ukko laskeutuu suksilleen.
Jo muutamasta perus voltista sai yli kuuden keskiarvon pisteitä, very nice!
Kolme kertaa sai yrittää tehdä edes jonkinlaista tulosta.




Speedskating eli pikaluistelu

Ei hyvää päivää miten hirveä laji. Ainut missä täytyy jonkinlaista kilpailua harrastaa sillä tässä on vastustaja mukana.
Ohjekirja sanoo, että ukon saa luistelemaan kun painaa D-padista vasemmalle ja oikealle tietynlaisessa rytmissä.
Ensiksi yritin mahdollisimman nopeasti, mutta nopeusmittari vain seilasi edestakaisin. Seuraavaksi käytin kahden sormen taktiikkaa (heh) laittaen ohjaimen pöydälle jolloin sai paremman tuntuman hommaan. Ei mitään muutosta.
Kokeilin jopa liukkaan hanskan avulla liu'uttaen sormea nopeasti vasemmalta oikealle. Viimeisenä vaihtoehtona vaihtelin ohjaimia jos D-pad olisi hieman jämäkämpi muissa ohjaimissa. Ei vaikutusta.
Jonkinlainen tasainen rytmi tässä oli se juttu, mutta en sitä koskaan oppinut kunnolla. Erittäin paskasti tehty laji ja tästä ei saanut kun peukalot kipeäksi.




Figure Skating eli taitoluistelu

Nyt oli jäykkääkin jäykempää meininkiä vaikka lajin pitäisi olla hienostunutta kepeää tanssia luistimilla.
Eipä ole hetkeen tullut vastaan näin huonosti reagoivia kontrolleja. Ohjekirjassa sanotaan, että mitä pitäisi tehdä jotta neitonen tekisi tietyn liikkeen, mutta ei tapahdu mitään.
Tarpeeksi kun nappeja hakkaa, nainen pannuttaa jään pintaan. Pannuttaminen on tässä lajissa ehdottomasti huonoin juttu, sillä se syö pisteitä älyttömästi.
Monesti vaikka olisi saanut muutamat liikkeet onnistumaan ja pannuttaa, ei saa edes desimaalin verran pisteitä.
Melkoisen hinkkaamisen jälkeen onnistuin tekemään onnistuneen suorituksen yhden liikkeen voimin. En kuitenkaan enää osannut toistaa tätä sillä liike oli tullut lähinnä tuurin avulla.
Lisää hinkkaamista ja onnistuneesti pystyin tekemään pienen sarjan, jolla sai minimipisteet :D
Pelissä kun ei ole sinällään tavoitetta, rikotaan vain omia ennätyksiä. Ei tarvitse rikkoa edes mitään sisään rakennettuja piste-ennätyksiä niin tälläinen minimaalinen suoritus meni läpi.
Huomasin, että naisen pitää olla vasemmalle päin kääntyneenä, jotta liikkeet onnistuisivat. Sitten yksi ripaskan näköinen liike, takaisin pystyyn ja katse oikealle.
Tälläisellä mahtavalla näytöksellä onnistuin saamaan huimat 0,5 pistettä kasaan!




The Bobsled eli rattikelkkailu

Toinen helppo laji Hodarin lisäksi. Lasketaan kelkalla kovaa vauhtia kourua pitkin alas.
Aluksi tämän kanssa oli hieman ihmettelemistä, että mihin ruudun osaan sitä kannattaisi katseensa keskittää.
Paras oli seurata hieman radan profiilia ja keskittää sitten katseensa kelkkanäkymään. Tästä pystyi nopeasti näkemään milloin kurvi alkaa ja milloin se päättyy.
Radan alkupuolella oli inhottava pieni loiva kurvi joka kaatoi kelkan monta kertaa. Ideana tässä oli pitää kelkka kallellaan seuraavaan kurviin asti jotta homma pysyisi hanskassa.
Kun tämän pienen asian oppi, meni kelkkailu lähes aina ensimmäisellä yrityksellä maaliin.




Pikaluistelun vuoksi pelin läpäisy alkoi todenteolla hirvittämään. Periaatteessa tässä olisi riittänyt kun olisi vain jonkinlaiset tulokset tehnyt kun varsinaista tavoitetta ei ollut.
Esimerkiksi TMR ei omassa suorituksessaan edes voittanut pikaluistelua vaikka tekikin uskomattoman kovan ajan. Itse kun on sen verran jääräpää, niin olihan se pakko voittaa.
Läpäisyyn vaadittiin siis kaikkien neljän lajin putkeen vetäminen. Kerta tuo pikaluistelu oli niin vaikea ja taitoluistelu erittäin epävarmalla pohjalla rupesin miettimään, että mihinkähän soppaan sitä on taas lusikkansa työntänyt :D
Tiesin, että kun yhden kerran onnistun voittamaan pikaluistelun, paluuta ei enää ole. Taitoluistelun ja kelkkailun on pakko onnistua tämän jälkeen.
Todella monta yritystä se otti. Erittäin mukava oli resetin jälkeen katsoa alkudemo aina uudelleen ja suorittaa freestylehiihto jotta pääsee taas häviämään pikaluistelussa.
Pikaluistelun yritykset olivat erittäin epätasaisia. Välillä saattoi olla vain sekunnin ero vastustajaan, välillä sitten yli kymmenen sekuntia. Mielestäni samalla tavalla pelasin.
Viimein onnistui, pääsin johonkin ihme transsi-tilaan. En välittänyt vastustajasta, en etäisyydestä enkä nopeusmittarista. Tykitin vaan menemään. Tein vielä helposti parhaimman ajan, edellinen paras oli yli viisi sekuntia hitaampi :D
Nyt paineet kasvoivat jäätävästi taitoluisteluun. Nyt ei vaan saanut kaatua. Onnistuin tekemään harjoittelemani liikesarjan ja sain tarvittavan 0,5 pistettä!
Kelkkailussa meinasi pakka hajota ja kaaduin ensimmäisellä yrityksellä. Toisella yrityksellä homma meni onneksi maaliin. Olisihan tässä ollut vielä yksi yrityskin jäljellä, en muistanut sitä :)



Aivan hirveä peli. Ruma, ankea, sieluton. Lajien kontrollit olivat ihan hirveää sontaa, miksi niistä on pitänyt tehdä noin jäykät ja epäkäytännölliset. Jos haluaa itseään kiduttaa, niin suosittelen tätä.
Yhden pisteen saa freestylehiidosta, se oli ihan hauska.
Jos haluatte kuulla kunnon tunet, niin laittakaa pikaluistelun biisi soimaan!

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Pirates!


Games Beaten:
271/709
Genre: Strategy
Goal: 1) Get Duke Status in One Nation
           2) Rescue All Four Family Members
           3) Marry a Decent Girl
           4) Find the Lost Incan Treasure

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 6/10

Matka aikoihin jolloin miekka oli kynää mahtavampi. Suuri tilaisuus menestyä niille, joilla on kunnianhimoa, rohkeutta ja lihaksia.
Jokaisen on aloitettava pohjalta, niin myös merirosvojen. Mutta mainettaan voi kasvattaa ryöstämällä rikkauksia, tapaamalla kauniita naisia ja löytäen huikeita aarteita!

Voitin hiljattain Retkun NES-Urakan rafflen ja siinä tuli sitten puheeksi, että mitä jos hän valitsisi minulle seuraavan pelin minkä pelaisin läpi.
Aluksi homma lähti vitsinä liikenteeseen kun peliksi valikoitui Michael Andretti's World GP, mikä on suhteellisen pitkä ja haastava ajelupeli.
Minä lupauduin jo pelaamaan kyseisen pelin kun olihan sen kerta itse Retku valinnut, mutta hän halusi miettiä hieman pidempään ja valita jonkun toisen pelin.
Seuraavassa streamissa selvisi sitten hieman pidempään pohdittu valinta, Pirates!
Valintahan osui nappiin, sillä en ollut Strategiapeliä pelannutkaan hetkeen.
Yleensä olen pitänyt blogin kuvien määrän suhteellisen maltillisena, maksimissaan kymmenen kuvaa per peli. Tämän kanssa joutui tekemään poikkeuksen pelin erikoisuuden ja tavoitteiden määrän vuoksi.
Enjoy!

Kyseinen peli on NESin kirjastossa hyvinkin omaperäinen - vapaasti tutkittava sandbox -seikkailu.
Tehdään merirosvoiluun liittyviä juttuja kuten kylien, kaupunkien ja laivojen ryöstelyä.
Pelissä pystyy täysin vapaasti matkustamaan minne itse haluaa (resurssit huomioiden) ja näin tutkia pelialuetta valitsemallaan tavalla.
Kun kyseessä on tälläinen peliprojekti, täytyi tähän peliin keksiä muutamia tavoitteita jotta peli katsottiin "läpäistyksi".
Pelin lopussa on merirosvoilupisteet jossa maksimi on 100. Pisteitä saa erilaisista tehdyistä asioista ja kullasta. Nämä pisteet määrittävät, millaiseen asemaan päätyy merirosvoilun lopetettuaan.
Esimerkiksi hyvästä vaimosta saa paljon pisteitä.
Pelin pystyy lopettamaan itse missä vaiheessa haluaa ja jäädä eläkkeelle merirosvon hommista - toki, eihän siinä ole mitään järkeä tehdä kyseistä toimenpidettä heti kättelyssä ja elää köyhyydessä.
Peliprojektin näkökulmasta tämä ei olisi ollut edes mahdollista koska tavoitteet olisivat jääneet saavuttamatta.

Ihan aluksi valitaan miltä historialliselta ajanjaksolta haluaa pelin aloittaa. Valittavana on kuusi erilaista ajanjaksoa. Pelin pystyy myös aloittamaan valitsematta mitään näistä ajanjaksoista, näin ollen se valitsee automaattisesti parhaimman vaihtoehdon uusille pelaajille.
Itse valitsin "The Silver Empiren (1560)" jossa Espanja dominoi lähes koko yhdyskuntaa yhtä lukuun ottamatta.
Seuraavaksi päätetään kansalaisuus millä haluaa rellestää menemään. Valittavina ovat Englanti, Ranska, Hollanti tai Espanja. Valitsin Englannin, koska täten pystyi homman aloittamaan suoraan Kapteenin arvonimestä.
Yksi pelin tavoitteista on saavuttaa korkein arvonimi eli Duke, joten tämä helpotti urakkaa hieman!
Seuraavaksi valitaan vaikeusaste. Oppipoikana mentiin sillä luulisin, että muut vaikeusasteet on vähän liian hurjia näin ensimmäisellä pelikerralla.
Vielä ennen aloittamista valitaan erikoiskyky joita oli esimerkiksi navigoiminen, miekan käyttäminen tai ampuminen. Itse valitsin miekan käytön ja se osoittautuikin erittäin hyödylliseksi.



Sitten vaan mestoja tutkimaan. Miehistöä ja resursseja on alussa niukasti, mikähän auttaisi tähän ongelmaan? No ryöstely tietysti! Tähystäjä jo hihkaiseekin, että näkyvissä on laiva.
Nopea silmäily, että kyseessä on jokin muu kuin Englannin paatti, sillä vaikka tässä merirosvoja ollaankin, omien kimppuun hyökkäämisestä ei seuraa mitään hyvää.
Laivan nähdessään saa päättää, hyökkääkö vai jatkaako matkaa. Näin alussa totta kai kannatti hyökätä jotta sai resursseja ja miehistöä haalittua kasaan.
Laivaan pystyi hyökkäämään kahdella eri tavalla; joko tykittäen sitä huonompaan kuntoon jolloin miehistö antautuu tai törmäämällä. Törmääminen kaikessa huvittavuudessaan osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi.
Omaan laivaan ei tullut vahinkoa ja ei tarvinnut yrittää kankean meritaistelun avulla kikkailla vihollisen laivaa itselleen.
Törmäyksen jälkeen täytyi ottaa kaksintaistelu kapteenin kanssa! Tämä oli äärimmäisen helppoa, ajoi vain kapteenin nurkkaan ja hakkasi häntä miekalla kunnes antautui.
En hävinnyt pelin aikana yhtään miekkataistelua. Luulen että tämä johtuu oppipoika -vaikeusasteesta ja miekkailu -erikoiskyvystä.
Kun vastustajan laiva oli saatu haltuun, pystyi sen upottamaan ja tappamaan miehistön, mutta tässä ei ollut mielestäni järkeä. Parempi ottaa kamat ja ukot talteen!
Ryöstetty laiva tuli automaattisesti itselle käyttöön ja se toimikin hyvänä lisävarastona tarvikkeille.
Laivoja oli useampi erilainen ja niiden erot vaihtelevat nopeudesta, tykkien määrästä aina miehistön määrään asti.
Jos onnistui valloittamaan tunnetun merirosvon laivan, pystyi kapteenin ottamaan joko panttivangiksi tai kalastelemaan häneltä tietoja.
Molemmat olivat hyödyllisiä vaihtoehtoja pääomallisesti. Panttivangin pystyi kuljettamaan kuvernöörille joka oli kyseistä merirosvoa kysellyt. Tästä palkittiin ruhtinaallisesti.
Jos valitsi tietojen kalastelun, merirosvokapteeni kertoi, missä jokin mahtava aarre sijaitsi. Hyvä vaihtoehto tämäkin!




Merellä seilaaminen oli kyllä välillä melkoista hommaa. En tiedä johtuiko se minun "hyvästä" tuuristani vai mistä, mutta lähes aina tiettyyn paikkaan seilatessani tuuli oli vastainen tai ainakin hyvin lähelle sitä jolloin matka oli tahmeaa siirappia.
Välillä meni tovikin jotta tuuli kääntyisi järkeväksi. Mihin tahansa mantereelle pystyi jalkautumaan, mikä oli mukava asia, helpotti tutkimista mukavasti.
Onneksi pelin mukana tuli kartta mitä ilman olisi ollut tuskallista etsiä tiettyjä paikkoja.
Vaikka merellä etäisyydet olivat välillä pitkiäkin, piti keskittyä tuijottamaan lähes sinisenä liplattavaa merta, sillä välillä vastaan tuli matalikkoja. Ei tarvinnut kun kerran matalikkoon ajaa ja laiva oli tohjona.
Resursseja kannatti seurata merimatkoilla varsinkin, jos miehistöä oli paljon. Ruoan määrä ilmoitettiin päivissä ja iso miehistö tuhosi sen nopeasti.

Nyt kun on hieman lisää miehistöä ja resursseja saanut kasaan, pääseekin hyökkäämään kyliin ja kaupunkeihin. Omissa nimissä oleviin paikkoihin voi vaan luonnollisesti astella sisään, mutta jos kyseessä on jokin muu, se yleensä tarkoittaa taistelua.
Vaihtoehtoja on kolme; suoraan sisään marssiminen/satamaan seilaaminen, hyökkääminen tai hiipiä sisään. Sisään marssiminen onnistui randomilla, ilmeisesti kylän/kaupungin koko vaikutti myös onnistumisprosenttiin.
Sisään hiipiminen oli periaatteessa sama kuin sisään marssiminen, mutta tämä onnistui paremmin isojen kaupunkien kanssa mihin ei ollut muuten toivoakaan päästä. Välillä kuitenkin joku spottasi yrityksen ja joutui helppoon miekkataisteluun.
Mitä muurien sisäpuolella pystyi sitten tekemään? Pystyi vierailemaan kuvernöörin luona joka kertoi kenen kanssa he olivat sodassa, tästä ei ollut minkäänlaista hyötyä. Pystyi myös pyörähtämässä tavernassa josta sai lähes aina miehistöä mukaansa. Tämän lisäksi välillä jotkin karpaasit kauppasivat tietoja tai aarrekarttoja.
Kauppias myi hyödykkeitä kuten ruokaa ja tykkejä. Tätä ei kuitenkaan pystynyt aina vihollisen asuttamassa mestassa tekemään, eivät myyneet merirosvoille.



Jos kylän tai kaupungin halusi itselleen, täytyi siihen hyökätä. Hyökkääminen tapahtui joko mereltä tai maalta käsin. Jos hyökättävällä kohteella oli tykkitorneja, joutui aina taistelutilanteeseen.
Jos kohde oli kovin pieni eikä torneja löytynyt, vaati valloittaminen vain yhden miekkataistelun.
Tavoitteena oli päästä tornin luo ja tämän jälkeen hoidella miekkataistelu. Jos valloitettava kohde oli miehistöltään iso, joutui valloittamista yrittämään useampaan kertaan.
Välillä homma ei onnistunut mitenkään ja kohde jäi valloittamatta. Kaupungin sai vallattua kun kuvernööri pötki pakoon ja sai laitettua omansa tilalle.
Ilmeisesti oman miehistön lukumäärä vaikutti suuresti tähän miten helposti kuvernööri lähti karkuun.
Meritaistelu oli huomattavasti helpompi kuin maataistelu. Meritaistelussa oli ongelmana vain tuulensuunta jota täytyi välillä odottaa pidempi tovi jotta se kääntyi haluttuun suuntaan.
Kaupunkiin oli ihan turha hyökätä jos tuulensuunta oli väärä, laiva ei kulkenut mihinkään ja tornin tykit tuhosivat koko botskin. Oikeanlaisella tuulella tornin luo pääsi vaivatta menettämättä yhtään miehistöä.
Maataistelu oli taas silkkaa tuskaa tönkköytensä vuoksi. Hitaasti kävelevä miehistö täytyi ohjata tornille useammassa ryhmässä ja kävelyvauhti riippuu siitä, millaisessa maaperässä käveli.
Aseina käytettiin musketteja ja vahinkoa tuli sen mukaan kuinka paljon kyseisiä aseita oli hallussa. En tiedä miten näitä sai edes lisättyä, ilmeisesti musketit lisääntyivät samalla kun osti lisää tykkejä laivoihin.
Tässä hommassa kuoli aina porukkaa, riippuen vastustajan muskettien määrästä. Välillä tämä maahyökkäys oli ainut vaihtoehto jos kylä/kaupunki sattui olemaan sisämaassa.




Tosiaan kun kylän/kaupungin oli saanut vallattua itselleen, pystyi laittamaan oman kuvernöörin johtamaan paikkaa. Häneltä sai uusia arvonimiä ja suoritettavia tehtäviä joiden tekeminen nosti myös arvonimeä. 
Arvonimien lisäksi heiltä sai palan maata omistukseen tai kultakolikoita. Kuvernöörit antoivat myös vinkkejä mistä voisi kadonneet sukulaiset löytää.
Välillä kuvernööreillä oli tyttäriä joita pystyi pyytämään vaimokseen. Oma arvonimi vaikutti tähän miten herkästi daami suostui vaimoksi.

Sitten hieman tarkemmin näistä pelin tavoitteista. Niitä on yhteensä neljä kappaletta: saavuta Duken arvonimi, löydä neljä kadonnutta sukulaista, nai kunnollinen vaimo ja löydä Incan kadonnut aarre.

Duken arvonimi: tämä ei ollut kovinkaan hankala suorittaa, tuli lähes automaattisesti kun yritti muita asioita hoidella. Eli kyliä ja kaupunkeja valloittamalla saa oman kuvernöörinsä tilalle joka antaa sitten tehtäviä ja niiden suorittamisesta arvonimiä.
Tietysti Englannin mestat ja laivat kannatti jättää rauhaan, sillä arvonimen saaminen olisi ollut mahdotonta jos olisi ihan täysin mulkuksi merirosvoksi ryhtynyt.
Ylentämistahtia lisää myös muiden kansallisuuksien laivojen tuhoaminen sekä kyliin/kaupunkeihin hyökkääminen. Ylenemisasteikossa on kymmenen porrasta ja perinteisesti aloitetaan ilman minkäänlaista titteliä. Itse kun valitsin tuon tietyn ajanjakson, pääsin aloittamaan suoraan kolmannesta portaasta eli Kapteenin arvonimestä.
Arvonimen avulla sai kunnioitusta sekä parempia vaimoja!



Neljä sukulaista: Ehdottomasti aikaa vievin tavoite, tämä oli viimeinen asia minkä sain suoritettua ennen merirosvoilun lopettamista. Neljä sukulaista on vangittu ympäri maita ja mantuja. Pelastettavina on sisko, isä, äiti ja setä.
Jokin omista kuvernööreistä kertoo, että on tullut uutta tietoa sukulaisen sijainnista ja jokin tietty tyyppi saattaisi tietää asiasta jotain. No, tätä tyyppiä sitten saakin jahdata kissojen ja koirien kanssa kysellen tavernoista tietoa hänen olinpaikastaan.
Kun tyypin saa viimein kiinni, miekkataistelun jälkeen hän antaa pienen kartan palan missä näkyy minne sukulainen on vangittuna. Sukulaisen voi löytää jo tämän pienen kartanpalan avulla, mutta halutessaan voi yrittää löytää lisää tietoja ja kartanpaloja.
Kaikki muut sukulaiset löysin pienen kartan palan avulla paitsi siskon. Tämänkin kanssa meni niin, että vahingossa hain lisävinkin kun en tiennyt, että sukulaiset täytyy pelastaa yksi kerrallaan.




Kunnollinen vaimo: ihmettelin tovin, että mitähän tässä tavoitteessa pitää tehdä. Vaimoehdokkaita peli kyllä tarjosi jo hyvin alusta lähtien, mutta ei kertonut mikä niistä olisi kunnollinen :D
Pakko oli katsoa netistä, sillä en tiennyt voiko naimisiin mennä useammin kuin kerran ja ei ihan hirveästi houkutellut aloittaa peliä alusta vain sen vuoksi, että on valinnut väärän vaimon.
Joillain kuvernööreillä oli tyttäriä joiden kättä pystyi pyytämään. Heikommille vaimoehdokkaille kelpasi huonokin arvonimi, mutta kunnollisimmat olivat vaativia asian suhteen.
Neljä erilaista vaimoehdokasta peli sisälsi ja ne erotti helposti toisistaan ulkoisesta olemuksesta sekä asiasta mitä he pitivät kädessään. 
Tämä oli sukulaisten etsimisen lisäksi toinen todella pitkässä viivassa ollut tavoite, sillä tätä parasta vaimoa ei meinannut millään löytyä. Ilmeisesti vaimoksi olisi kelvannut kaikki muut paitsi heikoin, mutta en halunnut ottaa riskiä.
Vaikka muut vaimoehdokkaat eivät kapteenille kelvanneet, oli niistä kuitenkin hyötyä pelissä. Jos kapteeni oli tarpeeksi charmikas, ystävystyvät he hänen kanssaan ja antoivat peliä helpottavia vinkkejä esimerkiksi aarteiden olinpaikoista.



Kadonnut Incan aarre: Pelastetut sukulaiset pitävät kukin hallussaan tämän legendaarisen aarteen sijaintiin liittyvää kartan palaa. Aluksi olin hieman ymmälläni tästä, sillä löysin aarteen jo ensimmäisen sukulaisen kartan palan avulla :D
Ilmeisesti kolme muuta palaa olisivat vain tarkentaneet sijaintia. Aarre oli arvokas , 100 000 arvosta kultaa ja muita herkkuja!
Pelissä on inha bugi jonka avulla tämän aarteen pystyisi hakemaan neljä kertaa :D Kun tallentaa tietyssä vaiheessa, se jotenkin resetoi kartan ja uusi pelastettu sukulainen antaa kartanpalan, missä on jälleen aarre.
Luulin aluksi, että kaikki neljä aarretta täytyisi kerätä, mutta sitten selvisi että kyseessä on vain bugi. Kaksi kävin hakemassa epätietoisuudessani :)



Pelin edetessä alkaa miehistö kapinoimaan. Aina silloin tällöin täytyy jakaa potti ja kerätä uusi miehistö seikkailemaan kanssasi. Jos tätä jakoa ei tee, aina kylissä/kaupungeissa vieraillessa tietty määrä porukkaa hyppää pois.
Miehistöllä on neljä tasoa - iloinen, tyytyväinen, surullinen ja vihainen. Surulliset miehet hyppäävät pois ilman sen kummempia pulinoita. Vihaiset miehet lähtevät isoina joukkoina ja vievät lähes aina kultaa mukanaan.
Jako on parempi tehdä, sillä samaan tilanteeseen päätyy kuitenkin mutkan kautta. Merillä ollessa vihaiset miehistön jäsenet saattavat alkaa kapinoimaan ja haastavat kapteenin miekkataisteluun.
Erittäin rasittavaa pelin keskeyttävää meininkiä.
Surullisen miehistön pystyy vielä muuttamaan tyytyväiseksi ryöstelemällä ja isoilla kulta-aarteilla. Tämä huvi ei yleensä kovin pitkää kestä.

Tavoitteeseen ei kuulunut kaksi lisä-aarretta jotka erikseen mainitaan joko merirosvojen tai vaimoehdokkaiden toimesta. Kävin kuitenkin molemmat näistä hakemassa, ihan vaan varuiksi :)
Kuullaan huhu, että Silver Train tai Treasure Fleet on jossain kylässä/kaupungissa. Mennään kyseiseen mestaan ja jos onnistuu pääsemään porttien sisäpuolelle, saa aarteen!
Rikkauksia ja miehistölle hyvää mieltä.




Kun olin suorittanut annetut tavoitteet ja nämä kaksi lisä-aarretta, oli aika siirtyä eläkkeelle merirosvohommista. Lopulliset pisteeni olivat 57/100 ja minusta tuli sokeriruo'on kasvattaja :D
No, ei nyt ihan hirmu korkeaan asemaan tullut päädyttyä, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin.
Tämähän oli varsin miellyttävä peli. Tykkäsin kun sai vapaasti liikkua missä halusi. Ainoastaan jatkuva laivojen bongaus ja miehistön kapinointi häiritsi merenkulun sujuvuutta, välillä niitä tuli ihan liian usein.
Suosittelen lämpimästi merirosvoseikkailuista pitäville! Tämä on ilmeisesti julkaistu muillekin alustoille jos ei NES -hommat niin kiehdo :)





keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

The Legend of Prince Valiant


Games Beaten:
270/709
Genre: Action
Goal: Get to the King Arthur's Throne Room

Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 7/10

Valiant ei ollut tyytyväinen asemaansa prinssinä, vaan halusi tulla ritariksi. Vain kuningas Arthur pystyy suomaan tämän kunnian, jos hakija osoittautuu tämän arvoiseksi.
Todistaakseen arvokkuuntensa, hakijan täytyy löytää legendaarinen viikinkien rauhan sormus ja viedä se Arthurille Camelotiin.
Prinssi Valiantin matka alkaa vaaralliselta suolta vieden sitten synkän metsän uumeniin. Onnistuuko Valiant löytämään sormuksen ja lyödäänkö hänet ritariksi?

Eipä ole hetkeen tullut vastaan peliä, mistä huomasi jo ensi askelilta, että en tule nauttimaan tästä. Alun tunne piti täysin paikkaansa.
Tönkköä varovaisesti etenemistä höystettynä inhoilla trollikohdilla. Kuulostaa mahtavalta!
Heti muutaman askeleen jälkeen otettiin turhat luulot pois maassa olevan ansan myötä. Maassa näkyi kyllä pieniä jälkiä, mutta ei niitä osannut yhdistää mihinkään ansaan vaan maaperän grafiikoihin.
No, kun kerran tähän ansaan oli tippunut, osasi muut samanlaiset ansat väistää.
Peli alkaa viiden lisärin voimin näiden jälkeen tarjoilee vielä yhden continuen. Mutta, tätä continueta ei tietenkään pääse pelaamaan viidellä lisärillä, vaan jostain kumman syystä vain kolmella. Menetä nämä kolme elämää ja peli alkaa alusta.
Kenttiin on ripoteltu kolikoita (tokens) joita myös viholliset pudottaa. Näitä kun kerää 20 kappaletta, saa yhden elämän. Ohjekirja ei tästä voinut mainita mitään vaan tokenien kohdalla luki että "kerää näitä saadaksesi pisteitä, energiaa ja elämiä".
Öö, eipä näistä kyllä energiaa saanut, pisteistä en ollut ihan varma. Luulin aluksi, että jollain näppäinyhdistelmällä täytyi lisäreitä "ostaa", mutta selvisikin, että homma oli kolikoiden määrästä kiinni.
Ensimmäisenä ihanana asiana huomasi, että hahmo ei osaa heitellä tikareita hyppiessään eikä kyykyssä ollessaan. Kyykky ei ollut mikään suuri ongelma, sillä helposti sai muutamat tikarit heitettyä ja sitten väistettyä vihollisen heittämä keihäs tai muu asia.
Isompi ongelma oli hypystä heittäminen. Jo ensimmäisessä kentässä oli jousiampujia, jotka olivat liian korkealla maasta käsin ammuttavaksi. Niiden nuolia piti sitten vain väistellä kaiken muun roinan lisäksi.
Ensimmäinen kenttä tarjoili loppupuolella tiukkaa tasoloikkaa. Tämähän olisi ollut erittäin nannaa jos pelin kontrollit olisivat olleet hyvät. Välillä prinssi ei vaan yksinkertaisesti hypännyt alustalta toiselle vaikka kuinka painoi nappia.
Tasoloikkakohdissa täytyi vielä suurimmaksi osaksi reagoida nopeasti, sillä alustat vajosivat veden alle tietyn ajan puitteissa. Tönköillä ja epävarmoilla kontrolleilla tämä oli yhtä stressaavaa painajaista.
Hienona ominaisuutena oli, että jos sattui painamaan samaan aikaan D-padista ylöspäin kun hyppäsi, ei tapahtunut mitään.
Soppaan heitettiin vielä pari jättilepakkoa, jotka yrittivät töniä hahmoa veteen pieniltä kiviltä, joiden päällä taistelut piti käydä.
Kenttä sisälsi pääbossin lisäksi vielä välipomon, nämä olivat ihan ok tasoa, mitä nyt tuurilla oli iso osa näiden kaatamisessa. Varsinkin pääbossin, demonin kanssa, se kun tuppasi lentelemään mihin sattuu.



Toinen kenttä olikin sitten tyylitään ihan erilaista settiä. Hahmon silmistä kuvattua ammuskelua automaattisesti rullaavassa kentässä. Hieno sattuma, että kaksi perättäistä peliä sisälsi tälläisiä kenttiä sillä näitähän oli myös edellisessä Vice: Project Doomissakin :)
Jousipyssyllä ammutaan ukkeleita melko tiheässä metsässä. Ukkoja kurkkii puiden takaa, laskeutuu puita pitkin tai on jonkun mökin sisällä.
Ruutu rullailee tietyn aikaa kunnes se pysähtyy sotimisen ajaksi. Kun kaikki ukot on lahdattu, rullaaminen jatkuu.
Täytyy sanoa, että tämä oli pelin paras osuus.
Aikasemmin en maininut mitään pelin aikarajasta, mutta nyt se täytyy tehdä koska tässä kentässä se on ajankohtaista.
Jokaisessa kentässä on aikaraja ja viholliset pudottavat lisää aikaa kelloon. Tässä kentässä jo heti alussa aikaa ei ollut kovinkaan paljoa ja kaikki vihollisten pudottamat lisäajat täytyi saada.
Aika järjetön systeemi laittaa autoscrolleriin aikaraja ja vielä kun kaikki viholliset täytyi ampua, sai lisäajat lähes pakosti kerättyä.
Viholliset pudottivat myös energiaa ja sitä saikin ihan hyvän siivun takaisin mikä oli erittäin hyvä juttu!
Oikeasta alkulmasta löytyi myös distance -mittari, mutta en kyllä keksinyt sille käyttötarkoitusta. Se välillä laski ja nousi ihan omaan tahtiinsa.



Seuraavassa kentässä tyyli vaihtui takaisin tasoloikkaan. Nyt peli teki melkoisen tempun, sillä vaikeusaste nousi monta pykälää ylemmäksi. Kenttä oli ansoin varustettu todella pitkä sokkelo.
En edes muista monta yritystä tämä vaati päästä edes kentän puoliväliin asti. Minulla meni täysin hermo kentän trolleihin. Astut jostain ovesta sisään, jos et reagoi sekunnissa, sirkkelin terä tappaa sinut yhdellä iskulla.
Välillä taas kattoon piilotettu kivenmurikka tippui päälle, tästä ei sentään kuollut laakista, mutta onhan tuo halpamaista.
Tässä on myös kenttäsuunnittelun aatelia! Heti alkupuolella pääsee huoneeseen, missä on portti ja maalitaulu joka avaa portin. Vaikka kuinka ampuu maalitaulua, mitään ei tapahdu. Selvennykseksi vielä, kentässä on myös muita samanlaisia maalitauluja jotka avaavat portin heti.
Myöhemmin selviääkin, että täytyy kiertää reitti jossa tapetaan yksi välipomo ja kävellään huoneen läpi, joka ei vie mihinkää.
Mutta nämä on pakko tehdä, sitten vasta alussa oleva maalitaulu aktivoituu ja portti aukeaa. Kävin vielä katsomassa läpimenovideosta, niin siinäkin käydään molemmat mestat koluamassa.
Ainiin, välipomon kimppuun ei voi mennä perus tikarien voimin, vaan täytyy vielä tätä ennen käydä hakemassa parempi ase.
Tämä välipomo on karhu. Karhun sai helposti nippuun käyttämällä uuden aseen tehokkaampaa lyöntiä. Kannatti olla myös ihan kiinni karhussa, näin suurin osa sen lyönneistä meni ohi.
Sitten hieman tästä huoneesta joka ei vie mihinkään. Sinne pääsee samasta reitistä joka vie karhun luo. Huoneessa on vene jolla täytyy seilata huoneen toiseen päätyyn ja mennä tikkaista alas jotka mystisesti vie samaan paikkaan mistä tulikin.
Huoneessa on kaksi tonnin punnusta naruissa joita voi halutessaan liikutella. Voi olla, että näillä on tekemistä jonkun kanssa, pelihän ei moista kerro.
Huoneen ehdottomasti paskin osuus on veneellä ajelu. Vene liikkuu automaattisesti ja taivaalta sataa kivenmurikoita niskaan. Kivet tippuvat tottakai satunnaisista kohdista ja tämä tapahtuu niin nopeasti, että ei niitä kerkeä väistämään. Niin ja ne tappaa laakista, kuinkas muutenkaan.
Ensimmäisellä kerralla pääsin tämän ihan tuurilla ilman mitään ongelmia, mutta muilla yrityksillä tähän kului elämä poikineen. En keksinyt tähän muuta taktiikkaa kuin pausen rämpyttäminen, näin kerkesi katsomaan mihin kohtaan kivi tippuu ja ehkä hyvällä tuurilla vielä väistääkin sen.
Hieman myöhemmin kentän uumenissa vastaan tulee vielä toinen välipomo, jokin viikinki.
Sen liikkeitä oli todella vaikea ennakoida ja monesti henki lähti vaikka kuinka yritti. Lähinnä tuurilla meni, kumpi taistelun voitti. Riippu ihan siitä millä tuulella viikinki oli.
Kentässä ei onneksi ollut varsinaista pomoa ollenkaan, ihan täysin riitti nämä välipomot.
Tuntui kyllä, että tämä kenttä ei lopu koskaan, aivan liian ylipitkä se oli. Onneksi kiertoreitin jälkeinen osio oli helpompi, tai ainakin se tuntui siltä. Ehkä olin jo päässyt sisälle tähän kammotukseen.
Kenttä oli onneksi mukavan antelias kaiken rojun suhteen. Aikaa, energiaa ja kolikoita löytyi reilusti. Kenttään oli laitettu vielä kaksi kirstua mistä sai paljon kolikoita, yhden lisärin verran molemmista jos vain sai haalittua lähes kaikki niiden heittelemät kolikot.
Meni ikä ja terveys, että pääsi tämän kentän edes kerran läpi, niin hankala se oli.




Seuraavaksi vaihdetaan taas toisen kentän tyyliin sillä eroavaisuudella, että tällä kertaa ollaankin laivassa taistelemassa muita laivoja vastaan. Peli ei ainakaan helpottunut, se on selvä.
Toisin kuin metsäkenttä, mikä oli paikoitellen ihan leppoinenkin, tämä oli kaukana siitä.
Prinssillä on käytössään kuusi tykkiä joiden avulla täytyi tuhota Enemy -palkin verran laivoja. En nyt tarkkaa määrää osaa sanoa, mutta aika reilusti niitä täytyi upottaa.
Tämän pystyi feilaamaan kahdella eri tavalla; ajan loppumisella tai jos vastustaja tuhosi laivan kaikki tykit. Tykit hajosivat jo yhdesta kuulasta, mutta D-padilla pystyi laivaa heiluttamaan niin nopeasti, että kuulia pystyi väistelemään.
Välillä väistely oli kyllä melkoista kun monta laivaa tuli ruudulle yhtä aikaa ja kahta tykkiä täytyi seurailla, että kumpaankaan ei osuisi kuula.
Laivoihin osuminen oli täyttä paskaa, ihan liian tarkaksi tehty. Ruudun molemmissa reunoissa näkyi kaksi valkoista viivaa ja niiden avulla täytyi oikea ampumis-etäisyys löytää.
Monesti osuminen tapahtui ns. tuurilla. Ihan kauimpana oleviin laivoihin löysin helposti oikean etäisyyden, mutta muut meni hyvin pitkälti tuurilla. Välillä molskautin muutaman kuulan veteen nähdäkseni oikean etäisyyden. Siltikin se välillä meni vituiksi :D
Ihan näin tarkkaa menoa ei olisi näin loppupuolelle peliä kaivannut. Elämiähän tähän kului ja muutama Game Overkin, mutta viimein onnistuin upottamaan tarvittavan määrän laivoja.



Sitten viimein viimeisen kentän kimppuun. Vain viisi kenttää tässä hienossa teoksessa, mutta se on ihan tarpeeksi pelin paskuuden huomioon ottaen. Olin tässä vaiheessa jo täysin kypsä peliin, mutta silti yritin hetken selvittää viimeistä kenttää omin neuvoin.
Hyvinhän se sujuikin, kunnes rupesi tulemaan ihan liian monia reittejä vastaan. Turvauduin netin apuun.
Loppupeleissä tämä ei ollut läheskään niin paha kuin kolmas kenttä. Vittumaiset kerrasta tappavat trolli-ansat loistivat poissaolollaan ja vihollistenkin sijoittelu oli ihan jees. 
Ei tämä niin älyttömän sokkeloinenkaan ollut. Löysit jonkun reitin, sieltä saattoi saada avaimen tai vain kerättävää tavaraa, pistit reitin mieleen ja menit muualle.
Ainut ongelma tässä oli aika, joka ei olisi kyllä millään riittänyt kokonaisvaltaiseen tutkimiseen. Jos kuolee, aika ei nollaannu vaan ajan täytyy täysin nollaantua jotta se alkaa alusta.
Pahoja kohtia kenttä kyllä sisälsi, kerrasta tappavia piikkejä joiden yli piti hyppiä. Muuten tasoloikkakohdat olivat hyvin maltillisia.
Löysin hienon kohdan mistä farmasin yhden lisärin varmistamaan kentän läpimenoa. Pelihän on tehty niin, että tietyt viholliset pudottavat aina tietyn tavaran. No, yksi ritari pudotti kolikon ja vieressä oli näppärästi ovi.
Kävi ovessa ja tuli takasin, pystyi ritarin tappamalla keräämään kolikon uudelleen :)
Kentästä täytyi löytää taikaliemi jonka avulla luotiin reitti viimeisen "pomon" luo. Pomo on lainausmerkeissä siksi, koska ei sitä tarvinnut edes tappaa.
Läpäisylistan alkuperäisessä goalissa luki, että "defeat Merlin", mutta jos sitä menee ampumaan, henki lähti. Piti vain kasuaalisti kävellä ohi :D
Merlinin jälkeen kumarretaan kuningas Arthurin edessä päätyen ritariksi ja homma on paketissa. Parempi olla ritarin titteli tämän shaiban arvoinen.




Ainoat positiiviset asiat tästä kikkareesta ovat kauniit grafiikat ja ihan ok musiikit, muuta hyvää tässä ei ollut.
Suosittelen välttämään tätä teosta ellei sitten löydy masokistin vikaa.