Genre: Strategy
Goal: 1) Get Duke Status in One Nation
2) Rescue All Four Family Members
3) Marry a Decent Girl
4) Find the Lost Incan Treasure
Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 6/10
Matka aikoihin jolloin miekka oli kynää mahtavampi. Suuri tilaisuus menestyä niille, joilla on kunnianhimoa, rohkeutta ja lihaksia.
Jokaisen on aloitettava pohjalta, niin myös merirosvojen. Mutta mainettaan voi kasvattaa ryöstämällä rikkauksia, tapaamalla kauniita naisia ja löytäen huikeita aarteita!
Voitin hiljattain Retkun NES-Urakan rafflen ja siinä tuli sitten puheeksi, että mitä jos hän valitsisi minulle seuraavan pelin minkä pelaisin läpi.
Aluksi homma lähti vitsinä liikenteeseen kun peliksi valikoitui Michael Andretti's World GP, mikä on suhteellisen pitkä ja haastava ajelupeli.
Minä lupauduin jo pelaamaan kyseisen pelin kun olihan sen kerta itse Retku valinnut, mutta hän halusi miettiä hieman pidempään ja valita jonkun toisen pelin.
Seuraavassa streamissa selvisi sitten hieman pidempään pohdittu valinta, Pirates!
Valintahan osui nappiin, sillä en ollut Strategiapeliä pelannutkaan hetkeen.
Yleensä olen pitänyt blogin kuvien määrän suhteellisen maltillisena, maksimissaan kymmenen kuvaa per peli. Tämän kanssa joutui tekemään poikkeuksen pelin erikoisuuden ja tavoitteiden määrän vuoksi.
Enjoy!
Kyseinen peli on NESin kirjastossa hyvinkin omaperäinen - vapaasti tutkittava sandbox -seikkailu.
Tehdään merirosvoiluun liittyviä juttuja kuten kylien, kaupunkien ja laivojen ryöstelyä.
Pelissä pystyy täysin vapaasti matkustamaan minne itse haluaa (resurssit huomioiden) ja näin tutkia pelialuetta valitsemallaan tavalla.
Kun kyseessä on tälläinen peliprojekti, täytyi tähän peliin keksiä muutamia tavoitteita jotta peli katsottiin "läpäistyksi".
Pelin lopussa on merirosvoilupisteet jossa maksimi on 100. Pisteitä saa erilaisista tehdyistä asioista ja kullasta. Nämä pisteet määrittävät, millaiseen asemaan päätyy merirosvoilun lopetettuaan.
Esimerkiksi hyvästä vaimosta saa paljon pisteitä.
Pelin pystyy lopettamaan itse missä vaiheessa haluaa ja jäädä eläkkeelle merirosvon hommista - toki, eihän siinä ole mitään järkeä tehdä kyseistä toimenpidettä heti kättelyssä ja elää köyhyydessä.
Peliprojektin näkökulmasta tämä ei olisi ollut edes mahdollista koska tavoitteet olisivat jääneet saavuttamatta.
Ihan aluksi valitaan miltä historialliselta ajanjaksolta haluaa pelin aloittaa. Valittavana on kuusi erilaista ajanjaksoa. Pelin pystyy myös aloittamaan valitsematta mitään näistä ajanjaksoista, näin ollen se valitsee automaattisesti parhaimman vaihtoehdon uusille pelaajille.
Itse valitsin "The Silver Empiren (1560)" jossa Espanja dominoi lähes koko yhdyskuntaa yhtä lukuun ottamatta.
Seuraavaksi päätetään kansalaisuus millä haluaa rellestää menemään. Valittavina ovat Englanti, Ranska, Hollanti tai Espanja. Valitsin Englannin, koska täten pystyi homman aloittamaan suoraan Kapteenin arvonimestä.
Yksi pelin tavoitteista on saavuttaa korkein arvonimi eli Duke, joten tämä helpotti urakkaa hieman!
Seuraavaksi valitaan vaikeusaste. Oppipoikana mentiin sillä luulisin, että muut vaikeusasteet on vähän liian hurjia näin ensimmäisellä pelikerralla.
Vielä ennen aloittamista valitaan erikoiskyky joita oli esimerkiksi navigoiminen, miekan käyttäminen tai ampuminen. Itse valitsin miekan käytön ja se osoittautuikin erittäin hyödylliseksi.
Sitten vaan mestoja tutkimaan. Miehistöä ja resursseja on alussa niukasti, mikähän auttaisi tähän ongelmaan? No ryöstely tietysti! Tähystäjä jo hihkaiseekin, että näkyvissä on laiva.
Nopea silmäily, että kyseessä on jokin muu kuin Englannin paatti, sillä vaikka tässä merirosvoja ollaankin, omien kimppuun hyökkäämisestä ei seuraa mitään hyvää.
Laivan nähdessään saa päättää, hyökkääkö vai jatkaako matkaa. Näin alussa totta kai kannatti hyökätä jotta sai resursseja ja miehistöä haalittua kasaan.
Laivaan pystyi hyökkäämään kahdella eri tavalla; joko tykittäen sitä huonompaan kuntoon jolloin miehistö antautuu tai törmäämällä. Törmääminen kaikessa huvittavuudessaan osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi.
Omaan laivaan ei tullut vahinkoa ja ei tarvinnut yrittää kankean meritaistelun avulla kikkailla vihollisen laivaa itselleen.
Törmäyksen jälkeen täytyi ottaa kaksintaistelu kapteenin kanssa! Tämä oli äärimmäisen helppoa, ajoi vain kapteenin nurkkaan ja hakkasi häntä miekalla kunnes antautui.
En hävinnyt pelin aikana yhtään miekkataistelua. Luulen että tämä johtuu oppipoika -vaikeusasteesta ja miekkailu -erikoiskyvystä.
Kun vastustajan laiva oli saatu haltuun, pystyi sen upottamaan ja tappamaan miehistön, mutta tässä ei ollut mielestäni järkeä. Parempi ottaa kamat ja ukot talteen!
Ryöstetty laiva tuli automaattisesti itselle käyttöön ja se toimikin hyvänä lisävarastona tarvikkeille.
Laivoja oli useampi erilainen ja niiden erot vaihtelevat nopeudesta, tykkien määrästä aina miehistön määrään asti.
Jos onnistui valloittamaan tunnetun merirosvon laivan, pystyi kapteenin ottamaan joko panttivangiksi tai kalastelemaan häneltä tietoja.
Molemmat olivat hyödyllisiä vaihtoehtoja pääomallisesti. Panttivangin pystyi kuljettamaan kuvernöörille joka oli kyseistä merirosvoa kysellyt. Tästä palkittiin ruhtinaallisesti.
Jos valitsi tietojen kalastelun, merirosvokapteeni kertoi, missä jokin mahtava aarre sijaitsi. Hyvä vaihtoehto tämäkin!
Merellä seilaaminen oli kyllä välillä melkoista hommaa. En tiedä johtuiko se minun "hyvästä" tuuristani vai mistä, mutta lähes aina tiettyyn paikkaan seilatessani tuuli oli vastainen tai ainakin hyvin lähelle sitä jolloin matka oli tahmeaa siirappia.
Välillä meni tovikin jotta tuuli kääntyisi järkeväksi. Mihin tahansa mantereelle pystyi jalkautumaan, mikä oli mukava asia, helpotti tutkimista mukavasti.
Onneksi pelin mukana tuli kartta mitä ilman olisi ollut tuskallista etsiä tiettyjä paikkoja.
Vaikka merellä etäisyydet olivat välillä pitkiäkin, piti keskittyä tuijottamaan lähes sinisenä liplattavaa merta, sillä välillä vastaan tuli matalikkoja. Ei tarvinnut kun kerran matalikkoon ajaa ja laiva oli tohjona.
Resursseja kannatti seurata merimatkoilla varsinkin, jos miehistöä oli paljon. Ruoan määrä ilmoitettiin päivissä ja iso miehistö tuhosi sen nopeasti.
Nyt kun on hieman lisää miehistöä ja resursseja saanut kasaan, pääseekin hyökkäämään kyliin ja kaupunkeihin. Omissa nimissä oleviin paikkoihin voi vaan luonnollisesti astella sisään, mutta jos kyseessä on jokin muu, se yleensä tarkoittaa taistelua.
Vaihtoehtoja on kolme; suoraan sisään marssiminen/satamaan seilaaminen, hyökkääminen tai hiipiä sisään. Sisään marssiminen onnistui randomilla, ilmeisesti kylän/kaupungin koko vaikutti myös onnistumisprosenttiin.
Sisään hiipiminen oli periaatteessa sama kuin sisään marssiminen, mutta tämä onnistui paremmin isojen kaupunkien kanssa mihin ei ollut muuten toivoakaan päästä. Välillä kuitenkin joku spottasi yrityksen ja joutui helppoon miekkataisteluun.
Mitä muurien sisäpuolella pystyi sitten tekemään? Pystyi vierailemaan kuvernöörin luona joka kertoi kenen kanssa he olivat sodassa, tästä ei ollut minkäänlaista hyötyä. Pystyi myös pyörähtämässä tavernassa josta sai lähes aina miehistöä mukaansa. Tämän lisäksi välillä jotkin karpaasit kauppasivat tietoja tai aarrekarttoja.
Kauppias myi hyödykkeitä kuten ruokaa ja tykkejä. Tätä ei kuitenkaan pystynyt aina vihollisen asuttamassa mestassa tekemään, eivät myyneet merirosvoille.
Jos kylän tai kaupungin halusi itselleen, täytyi siihen hyökätä. Hyökkääminen tapahtui joko mereltä tai maalta käsin. Jos hyökättävällä kohteella oli tykkitorneja, joutui aina taistelutilanteeseen.
Jos kohde oli kovin pieni eikä torneja löytynyt, vaati valloittaminen vain yhden miekkataistelun.
Tavoitteena oli päästä tornin luo ja tämän jälkeen hoidella miekkataistelu. Jos valloitettava kohde oli miehistöltään iso, joutui valloittamista yrittämään useampaan kertaan.
Välillä homma ei onnistunut mitenkään ja kohde jäi valloittamatta. Kaupungin sai vallattua kun kuvernööri pötki pakoon ja sai laitettua omansa tilalle.
Ilmeisesti oman miehistön lukumäärä vaikutti suuresti tähän miten helposti kuvernööri lähti karkuun.
Meritaistelu oli huomattavasti helpompi kuin maataistelu. Meritaistelussa oli ongelmana vain tuulensuunta jota täytyi välillä odottaa pidempi tovi jotta se kääntyi haluttuun suuntaan.
Kaupunkiin oli ihan turha hyökätä jos tuulensuunta oli väärä, laiva ei kulkenut mihinkään ja tornin tykit tuhosivat koko botskin. Oikeanlaisella tuulella tornin luo pääsi vaivatta menettämättä yhtään miehistöä.
Maataistelu oli taas silkkaa tuskaa tönkköytensä vuoksi. Hitaasti kävelevä miehistö täytyi ohjata tornille useammassa ryhmässä ja kävelyvauhti riippuu siitä, millaisessa maaperässä käveli.
Aseina käytettiin musketteja ja vahinkoa tuli sen mukaan kuinka paljon kyseisiä aseita oli hallussa. En tiedä miten näitä sai edes lisättyä, ilmeisesti musketit lisääntyivät samalla kun osti lisää tykkejä laivoihin.
Tässä hommassa kuoli aina porukkaa, riippuen vastustajan muskettien määrästä. Välillä tämä maahyökkäys oli ainut vaihtoehto jos kylä/kaupunki sattui olemaan sisämaassa.
Tosiaan kun kylän/kaupungin oli saanut vallattua itselleen, pystyi laittamaan oman kuvernöörin johtamaan paikkaa. Häneltä sai uusia arvonimiä ja suoritettavia tehtäviä joiden tekeminen nosti myös arvonimeä.
Arvonimien lisäksi heiltä sai palan maata omistukseen tai kultakolikoita. Kuvernöörit antoivat myös vinkkejä mistä voisi kadonneet sukulaiset löytää.
Välillä kuvernööreillä oli tyttäriä joita pystyi pyytämään vaimokseen. Oma arvonimi vaikutti tähän miten herkästi daami suostui vaimoksi.
Sitten hieman tarkemmin näistä pelin tavoitteista. Niitä on yhteensä neljä kappaletta: saavuta Duken arvonimi, löydä neljä kadonnutta sukulaista, nai kunnollinen vaimo ja löydä Incan kadonnut aarre.
Duken arvonimi: tämä ei ollut kovinkaan hankala suorittaa, tuli lähes automaattisesti kun yritti muita asioita hoidella. Eli kyliä ja kaupunkeja valloittamalla saa oman kuvernöörinsä tilalle joka antaa sitten tehtäviä ja niiden suorittamisesta arvonimiä.
Tietysti Englannin mestat ja laivat kannatti jättää rauhaan, sillä arvonimen saaminen olisi ollut mahdotonta jos olisi ihan täysin mulkuksi merirosvoksi ryhtynyt.
Ylentämistahtia lisää myös muiden kansallisuuksien laivojen tuhoaminen sekä kyliin/kaupunkeihin hyökkääminen. Ylenemisasteikossa on kymmenen porrasta ja perinteisesti aloitetaan ilman minkäänlaista titteliä. Itse kun valitsin tuon tietyn ajanjakson, pääsin aloittamaan suoraan kolmannesta portaasta eli Kapteenin arvonimestä.
Arvonimen avulla sai kunnioitusta sekä parempia vaimoja!
Neljä sukulaista: Ehdottomasti aikaa vievin tavoite, tämä oli viimeinen asia minkä sain suoritettua ennen merirosvoilun lopettamista. Neljä sukulaista on vangittu ympäri maita ja mantuja. Pelastettavina on sisko, isä, äiti ja setä.
Jokin omista kuvernööreistä kertoo, että on tullut uutta tietoa sukulaisen sijainnista ja jokin tietty tyyppi saattaisi tietää asiasta jotain. No, tätä tyyppiä sitten saakin jahdata kissojen ja koirien kanssa kysellen tavernoista tietoa hänen olinpaikastaan.
Kun tyypin saa viimein kiinni, miekkataistelun jälkeen hän antaa pienen kartan palan missä näkyy minne sukulainen on vangittuna. Sukulaisen voi löytää jo tämän pienen kartanpalan avulla, mutta halutessaan voi yrittää löytää lisää tietoja ja kartanpaloja.
Kaikki muut sukulaiset löysin pienen kartan palan avulla paitsi siskon. Tämänkin kanssa meni niin, että vahingossa hain lisävinkin kun en tiennyt, että sukulaiset täytyy pelastaa yksi kerrallaan.
Kunnollinen vaimo: ihmettelin tovin, että mitähän tässä tavoitteessa pitää tehdä. Vaimoehdokkaita peli kyllä tarjosi jo hyvin alusta lähtien, mutta ei kertonut mikä niistä olisi kunnollinen :D
Pakko oli katsoa netistä, sillä en tiennyt voiko naimisiin mennä useammin kuin kerran ja ei ihan hirveästi houkutellut aloittaa peliä alusta vain sen vuoksi, että on valinnut väärän vaimon.
Joillain kuvernööreillä oli tyttäriä joiden kättä pystyi pyytämään. Heikommille vaimoehdokkaille kelpasi huonokin arvonimi, mutta kunnollisimmat olivat vaativia asian suhteen.
Neljä erilaista vaimoehdokasta peli sisälsi ja ne erotti helposti toisistaan ulkoisesta olemuksesta sekä asiasta mitä he pitivät kädessään.
Tämä oli sukulaisten etsimisen lisäksi toinen todella pitkässä viivassa ollut tavoite, sillä tätä parasta vaimoa ei meinannut millään löytyä. Ilmeisesti vaimoksi olisi kelvannut kaikki muut paitsi heikoin, mutta en halunnut ottaa riskiä.
Vaikka muut vaimoehdokkaat eivät kapteenille kelvanneet, oli niistä kuitenkin hyötyä pelissä. Jos kapteeni oli tarpeeksi charmikas, ystävystyvät he hänen kanssaan ja antoivat peliä helpottavia vinkkejä esimerkiksi aarteiden olinpaikoista.
Kadonnut Incan aarre: Pelastetut sukulaiset pitävät kukin hallussaan tämän legendaarisen aarteen sijaintiin liittyvää kartan palaa. Aluksi olin hieman ymmälläni tästä, sillä löysin aarteen jo ensimmäisen sukulaisen kartan palan avulla :D
Ilmeisesti kolme muuta palaa olisivat vain tarkentaneet sijaintia. Aarre oli arvokas , 100 000 arvosta kultaa ja muita herkkuja!
Pelissä on inha bugi jonka avulla tämän aarteen pystyisi hakemaan neljä kertaa :D Kun tallentaa tietyssä vaiheessa, se jotenkin resetoi kartan ja uusi pelastettu sukulainen antaa kartanpalan, missä on jälleen aarre.
Luulin aluksi, että kaikki neljä aarretta täytyisi kerätä, mutta sitten selvisi että kyseessä on vain bugi. Kaksi kävin hakemassa epätietoisuudessani :)
Pelin edetessä alkaa miehistö kapinoimaan. Aina silloin tällöin täytyy jakaa potti ja kerätä uusi miehistö seikkailemaan kanssasi. Jos tätä jakoa ei tee, aina kylissä/kaupungeissa vieraillessa tietty määrä porukkaa hyppää pois.
Miehistöllä on neljä tasoa - iloinen, tyytyväinen, surullinen ja vihainen. Surulliset miehet hyppäävät pois ilman sen kummempia pulinoita. Vihaiset miehet lähtevät isoina joukkoina ja vievät lähes aina kultaa mukanaan.
Jako on parempi tehdä, sillä samaan tilanteeseen päätyy kuitenkin mutkan kautta. Merillä ollessa vihaiset miehistön jäsenet saattavat alkaa kapinoimaan ja haastavat kapteenin miekkataisteluun.
Erittäin rasittavaa pelin keskeyttävää meininkiä.
Surullisen miehistön pystyy vielä muuttamaan tyytyväiseksi ryöstelemällä ja isoilla kulta-aarteilla. Tämä huvi ei yleensä kovin pitkää kestä.
Tavoitteeseen ei kuulunut kaksi lisä-aarretta jotka erikseen mainitaan joko merirosvojen tai vaimoehdokkaiden toimesta. Kävin kuitenkin molemmat näistä hakemassa, ihan vaan varuiksi :)
Kuullaan huhu, että Silver Train tai Treasure Fleet on jossain kylässä/kaupungissa. Mennään kyseiseen mestaan ja jos onnistuu pääsemään porttien sisäpuolelle, saa aarteen!
Rikkauksia ja miehistölle hyvää mieltä.
Kun olin suorittanut annetut tavoitteet ja nämä kaksi lisä-aarretta, oli aika siirtyä eläkkeelle merirosvohommista. Lopulliset pisteeni olivat 57/100 ja minusta tuli sokeriruo'on kasvattaja :D
No, ei nyt ihan hirmu korkeaan asemaan tullut päädyttyä, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin.
Tämähän oli varsin miellyttävä peli. Tykkäsin kun sai vapaasti liikkua missä halusi. Ainoastaan jatkuva laivojen bongaus ja miehistön kapinointi häiritsi merenkulun sujuvuutta, välillä niitä tuli ihan liian usein.
Suosittelen lämpimästi merirosvoseikkailuista pitäville! Tämä on ilmeisesti julkaistu muillekin alustoille jos ei NES -hommat niin kiehdo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti