Genre: Action
Goal: Get to the King Arthur's Throne Room
Arvosana: 3/10
Vaikeusaste: 7/10
Valiant ei ollut tyytyväinen asemaansa prinssinä, vaan halusi tulla ritariksi. Vain kuningas Arthur pystyy suomaan tämän kunnian, jos hakija osoittautuu tämän arvoiseksi.
Todistaakseen arvokkuuntensa, hakijan täytyy löytää legendaarinen viikinkien rauhan sormus ja viedä se Arthurille Camelotiin.
Prinssi Valiantin matka alkaa vaaralliselta suolta vieden sitten synkän metsän uumeniin. Onnistuuko Valiant löytämään sormuksen ja lyödäänkö hänet ritariksi?
Eipä ole hetkeen tullut vastaan peliä, mistä huomasi jo ensi askelilta, että en tule nauttimaan tästä. Alun tunne piti täysin paikkaansa.
Tönkköä varovaisesti etenemistä höystettynä inhoilla trollikohdilla. Kuulostaa mahtavalta!
Heti muutaman askeleen jälkeen otettiin turhat luulot pois maassa olevan ansan myötä. Maassa näkyi kyllä pieniä jälkiä, mutta ei niitä osannut yhdistää mihinkään ansaan vaan maaperän grafiikoihin.
No, kun kerran tähän ansaan oli tippunut, osasi muut samanlaiset ansat väistää.
Peli alkaa viiden lisärin voimin näiden jälkeen tarjoilee vielä yhden continuen. Mutta, tätä continueta ei tietenkään pääse pelaamaan viidellä lisärillä, vaan jostain kumman syystä vain kolmella. Menetä nämä kolme elämää ja peli alkaa alusta.
Kenttiin on ripoteltu kolikoita (tokens) joita myös viholliset pudottaa. Näitä kun kerää 20 kappaletta, saa yhden elämän. Ohjekirja ei tästä voinut mainita mitään vaan tokenien kohdalla luki että "kerää näitä saadaksesi pisteitä, energiaa ja elämiä".
Öö, eipä näistä kyllä energiaa saanut, pisteistä en ollut ihan varma. Luulin aluksi, että jollain näppäinyhdistelmällä täytyi lisäreitä "ostaa", mutta selvisikin, että homma oli kolikoiden määrästä kiinni.
Ensimmäisenä ihanana asiana huomasi, että hahmo ei osaa heitellä tikareita hyppiessään eikä kyykyssä ollessaan. Kyykky ei ollut mikään suuri ongelma, sillä helposti sai muutamat tikarit heitettyä ja sitten väistettyä vihollisen heittämä keihäs tai muu asia.
Isompi ongelma oli hypystä heittäminen. Jo ensimmäisessä kentässä oli jousiampujia, jotka olivat liian korkealla maasta käsin ammuttavaksi. Niiden nuolia piti sitten vain väistellä kaiken muun roinan lisäksi.
Ensimmäinen kenttä tarjoili loppupuolella tiukkaa tasoloikkaa. Tämähän olisi ollut erittäin nannaa jos pelin kontrollit olisivat olleet hyvät. Välillä prinssi ei vaan yksinkertaisesti hypännyt alustalta toiselle vaikka kuinka painoi nappia.
Tasoloikkakohdissa täytyi vielä suurimmaksi osaksi reagoida nopeasti, sillä alustat vajosivat veden alle tietyn ajan puitteissa. Tönköillä ja epävarmoilla kontrolleilla tämä oli yhtä stressaavaa painajaista.
Hienona ominaisuutena oli, että jos sattui painamaan samaan aikaan D-padista ylöspäin kun hyppäsi, ei tapahtunut mitään.
Soppaan heitettiin vielä pari jättilepakkoa, jotka yrittivät töniä hahmoa veteen pieniltä kiviltä, joiden päällä taistelut piti käydä.
Kenttä sisälsi pääbossin lisäksi vielä välipomon, nämä olivat ihan ok tasoa, mitä nyt tuurilla oli iso osa näiden kaatamisessa. Varsinkin pääbossin, demonin kanssa, se kun tuppasi lentelemään mihin sattuu.
Toinen kenttä olikin sitten tyylitään ihan erilaista settiä. Hahmon silmistä kuvattua ammuskelua automaattisesti rullaavassa kentässä. Hieno sattuma, että kaksi perättäistä peliä sisälsi tälläisiä kenttiä sillä näitähän oli myös edellisessä Vice: Project Doomissakin :)
Jousipyssyllä ammutaan ukkeleita melko tiheässä metsässä. Ukkoja kurkkii puiden takaa, laskeutuu puita pitkin tai on jonkun mökin sisällä.
Ruutu rullailee tietyn aikaa kunnes se pysähtyy sotimisen ajaksi. Kun kaikki ukot on lahdattu, rullaaminen jatkuu.
Täytyy sanoa, että tämä oli pelin paras osuus.
Aikasemmin en maininut mitään pelin aikarajasta, mutta nyt se täytyy tehdä koska tässä kentässä se on ajankohtaista.
Jokaisessa kentässä on aikaraja ja viholliset pudottavat lisää aikaa kelloon. Tässä kentässä jo heti alussa aikaa ei ollut kovinkaan paljoa ja kaikki vihollisten pudottamat lisäajat täytyi saada.
Aika järjetön systeemi laittaa autoscrolleriin aikaraja ja vielä kun kaikki viholliset täytyi ampua, sai lisäajat lähes pakosti kerättyä.
Viholliset pudottivat myös energiaa ja sitä saikin ihan hyvän siivun takaisin mikä oli erittäin hyvä juttu!
Oikeasta alkulmasta löytyi myös distance -mittari, mutta en kyllä keksinyt sille käyttötarkoitusta. Se välillä laski ja nousi ihan omaan tahtiinsa.
Seuraavassa kentässä tyyli vaihtui takaisin tasoloikkaan. Nyt peli teki melkoisen tempun, sillä vaikeusaste nousi monta pykälää ylemmäksi. Kenttä oli ansoin varustettu todella pitkä sokkelo.
En edes muista monta yritystä tämä vaati päästä edes kentän puoliväliin asti. Minulla meni täysin hermo kentän trolleihin. Astut jostain ovesta sisään, jos et reagoi sekunnissa, sirkkelin terä tappaa sinut yhdellä iskulla.
Välillä taas kattoon piilotettu kivenmurikka tippui päälle, tästä ei sentään kuollut laakista, mutta onhan tuo halpamaista.
Tässä on myös kenttäsuunnittelun aatelia! Heti alkupuolella pääsee huoneeseen, missä on portti ja maalitaulu joka avaa portin. Vaikka kuinka ampuu maalitaulua, mitään ei tapahdu. Selvennykseksi vielä, kentässä on myös muita samanlaisia maalitauluja jotka avaavat portin heti.
Myöhemmin selviääkin, että täytyy kiertää reitti jossa tapetaan yksi välipomo ja kävellään huoneen läpi, joka ei vie mihinkää.
Mutta nämä on pakko tehdä, sitten vasta alussa oleva maalitaulu aktivoituu ja portti aukeaa. Kävin vielä katsomassa läpimenovideosta, niin siinäkin käydään molemmat mestat koluamassa.
Ainiin, välipomon kimppuun ei voi mennä perus tikarien voimin, vaan täytyy vielä tätä ennen käydä hakemassa parempi ase.
Tämä välipomo on karhu. Karhun sai helposti nippuun käyttämällä uuden aseen tehokkaampaa lyöntiä. Kannatti olla myös ihan kiinni karhussa, näin suurin osa sen lyönneistä meni ohi.
Sitten hieman tästä huoneesta joka ei vie mihinkään. Sinne pääsee samasta reitistä joka vie karhun luo. Huoneessa on vene jolla täytyy seilata huoneen toiseen päätyyn ja mennä tikkaista alas jotka mystisesti vie samaan paikkaan mistä tulikin.
Huoneessa on kaksi tonnin punnusta naruissa joita voi halutessaan liikutella. Voi olla, että näillä on tekemistä jonkun kanssa, pelihän ei moista kerro.
Huoneen ehdottomasti paskin osuus on veneellä ajelu. Vene liikkuu automaattisesti ja taivaalta sataa kivenmurikoita niskaan. Kivet tippuvat tottakai satunnaisista kohdista ja tämä tapahtuu niin nopeasti, että ei niitä kerkeä väistämään. Niin ja ne tappaa laakista, kuinkas muutenkaan.
Ensimmäisellä kerralla pääsin tämän ihan tuurilla ilman mitään ongelmia, mutta muilla yrityksillä tähän kului elämä poikineen. En keksinyt tähän muuta taktiikkaa kuin pausen rämpyttäminen, näin kerkesi katsomaan mihin kohtaan kivi tippuu ja ehkä hyvällä tuurilla vielä väistääkin sen.
Hieman myöhemmin kentän uumenissa vastaan tulee vielä toinen välipomo, jokin viikinki.
Sen liikkeitä oli todella vaikea ennakoida ja monesti henki lähti vaikka kuinka yritti. Lähinnä tuurilla meni, kumpi taistelun voitti. Riippu ihan siitä millä tuulella viikinki oli.
Kentässä ei onneksi ollut varsinaista pomoa ollenkaan, ihan täysin riitti nämä välipomot.
Tuntui kyllä, että tämä kenttä ei lopu koskaan, aivan liian ylipitkä se oli. Onneksi kiertoreitin jälkeinen osio oli helpompi, tai ainakin se tuntui siltä. Ehkä olin jo päässyt sisälle tähän kammotukseen.
Kenttä oli onneksi mukavan antelias kaiken rojun suhteen. Aikaa, energiaa ja kolikoita löytyi reilusti. Kenttään oli laitettu vielä kaksi kirstua mistä sai paljon kolikoita, yhden lisärin verran molemmista jos vain sai haalittua lähes kaikki niiden heittelemät kolikot.
Meni ikä ja terveys, että pääsi tämän kentän edes kerran läpi, niin hankala se oli.
Seuraavaksi vaihdetaan taas toisen kentän tyyliin sillä eroavaisuudella, että tällä kertaa ollaankin laivassa taistelemassa muita laivoja vastaan. Peli ei ainakaan helpottunut, se on selvä.
Toisin kuin metsäkenttä, mikä oli paikoitellen ihan leppoinenkin, tämä oli kaukana siitä.
Prinssillä on käytössään kuusi tykkiä joiden avulla täytyi tuhota Enemy -palkin verran laivoja. En nyt tarkkaa määrää osaa sanoa, mutta aika reilusti niitä täytyi upottaa.
Tämän pystyi feilaamaan kahdella eri tavalla; ajan loppumisella tai jos vastustaja tuhosi laivan kaikki tykit. Tykit hajosivat jo yhdesta kuulasta, mutta D-padilla pystyi laivaa heiluttamaan niin nopeasti, että kuulia pystyi väistelemään.
Välillä väistely oli kyllä melkoista kun monta laivaa tuli ruudulle yhtä aikaa ja kahta tykkiä täytyi seurailla, että kumpaankaan ei osuisi kuula.
Laivoihin osuminen oli täyttä paskaa, ihan liian tarkaksi tehty. Ruudun molemmissa reunoissa näkyi kaksi valkoista viivaa ja niiden avulla täytyi oikea ampumis-etäisyys löytää.
Monesti osuminen tapahtui ns. tuurilla. Ihan kauimpana oleviin laivoihin löysin helposti oikean etäisyyden, mutta muut meni hyvin pitkälti tuurilla. Välillä molskautin muutaman kuulan veteen nähdäkseni oikean etäisyyden. Siltikin se välillä meni vituiksi :D
Ihan näin tarkkaa menoa ei olisi näin loppupuolelle peliä kaivannut. Elämiähän tähän kului ja muutama Game Overkin, mutta viimein onnistuin upottamaan tarvittavan määrän laivoja.
Sitten viimein viimeisen kentän kimppuun. Vain viisi kenttää tässä hienossa teoksessa, mutta se on ihan tarpeeksi pelin paskuuden huomioon ottaen. Olin tässä vaiheessa jo täysin kypsä peliin, mutta silti yritin hetken selvittää viimeistä kenttää omin neuvoin.
Hyvinhän se sujuikin, kunnes rupesi tulemaan ihan liian monia reittejä vastaan. Turvauduin netin apuun.
Loppupeleissä tämä ei ollut läheskään niin paha kuin kolmas kenttä. Vittumaiset kerrasta tappavat trolli-ansat loistivat poissaolollaan ja vihollistenkin sijoittelu oli ihan jees.
Ei tämä niin älyttömän sokkeloinenkaan ollut. Löysit jonkun reitin, sieltä saattoi saada avaimen tai vain kerättävää tavaraa, pistit reitin mieleen ja menit muualle.
Ainut ongelma tässä oli aika, joka ei olisi kyllä millään riittänyt kokonaisvaltaiseen tutkimiseen. Jos kuolee, aika ei nollaannu vaan ajan täytyy täysin nollaantua jotta se alkaa alusta.
Pahoja kohtia kenttä kyllä sisälsi, kerrasta tappavia piikkejä joiden yli piti hyppiä. Muuten tasoloikkakohdat olivat hyvin maltillisia.
Löysin hienon kohdan mistä farmasin yhden lisärin varmistamaan kentän läpimenoa. Pelihän on tehty niin, että tietyt viholliset pudottavat aina tietyn tavaran. No, yksi ritari pudotti kolikon ja vieressä oli näppärästi ovi.
Kävi ovessa ja tuli takasin, pystyi ritarin tappamalla keräämään kolikon uudelleen :)
Kentästä täytyi löytää taikaliemi jonka avulla luotiin reitti viimeisen "pomon" luo. Pomo on lainausmerkeissä siksi, koska ei sitä tarvinnut edes tappaa.
Läpäisylistan alkuperäisessä goalissa luki, että "defeat Merlin", mutta jos sitä menee ampumaan, henki lähti. Piti vain kasuaalisti kävellä ohi :D
Merlinin jälkeen kumarretaan kuningas Arthurin edessä päätyen ritariksi ja homma on paketissa. Parempi olla ritarin titteli tämän shaiban arvoinen.
Ainoat positiiviset asiat tästä kikkareesta ovat kauniit grafiikat ja ihan ok musiikit, muuta hyvää tässä ei ollut.
Suosittelen välttämään tätä teosta ellei sitten löydy masokistin vikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti