Rush'n Attack

Games Beaten: 462/710

Genre: Run and Gun

Goal: Destroy the Enemy's Secret Weapon (Stage 6)

Arvosana: 6/10

Vaikeusaste: 7/10

Kymmeniä sotilaita pidetään vankina tasokkaasti suojatussa tukikohdassa vihollislinjojen uumenissa. Sinun tehtävänäsi on vapauttaa heidät ja tuhota tämä tukikohta. 

Mutta jotta pääsisit sinne, sinun täytyy matkata kuuden kuolettavan tason halki.

Pitkästä aikaa pääsin osallistumaan NES-Retron kuukauden NES -peliin kun sattui sellainen valikoitumaan mitä en ollut vielä läpäissyt. Tämä käy hetki hetkeltä hankalammaksi hommaksi :D

Peliä en ollut koskaan aikaisemmin pelannut mutta Retkun videon ansiosta peli on melko tuttu. Alunperin Arcadelle ilmestynyt vuonna 1985, NES -versio koki päivänvalon pari vuotta myöhemmin. Alkuperäinen Japanilainen nimi on Green Beret, mutta jostain syystä se haluttiin sitten vaihtaa kun peli julkaistiin muualla.

Tämän pelin läpäisyn aikana kävi huvittava juttu, sillä kävin itse kertausharjoituksissa. Kerkesin hieman pelata peliä ennen kertaukseen lähtemistä ja sitten läpäisin pelin kertauksen jälkeen. Kertauksessa suoritetut tehtävät eivät valitettavasti auttaneet tämän pelin kanssa :(

Koska on kyse Arcade käännöksestä, on vaikeusaste sen mukainen. Pelissä kuolee yhdestä osumasta ja neljällä lisärillä pitäisi selvitä loppuun asti. Pisteistä saa lisäreitä, mutta siihen vaaditaan 100 000 pistettä jotta yhden lisärin saa, niin tämän vuoksi maksimi mitä pelaamisen aikana kerkeää kerätä on kaksi lisäriä.

Tässä olisi varmaan voinut jäädä paikalleen tappamaan loputtomasti spawnaavia Neuvostoliittolaisia kolmannen lisärin toivossa, mutta tähän hommaan olisi mennyt ikä ja terveys. 

Pelissä on vain kuusi lyhyttä kenttää, mutta hieman pirullisen vaikeusasteen vuoksi läpäisy ei ole mikään ihan helppo juttu. Kuolemasta joutuu pienen pätkän taaksepäin ja jos menee kuolemaan uudelleen heti perään, joutuu vielä kauemmaksi taaksepäin. Tämä on hyvin hämmentävä ja ilkeä mekaniikka, sillä jos on kerta saavuttanut jatkopaikan, miksi pitää rangaista ja viedä pelaajaa vielä kauemmaksi :(

Vaikka pelin genre onkin Run and Gun, ei sankarillemme kuitenkaan ole annettu kuin puukko hyökkäyskeinoksi. Saa pelissä muutamia aseita, mutta ne ovat vain hetkellisiä apuvälineitä. Jotenkin absurdi ajatus, että supersotilas lähtee Neuvostoliittoon tuhoamaan jotain superasetta pelkän puukon kanssa :D

No, ei vastaantulevat Neuvostosotilaatkaan kovin välkkyjä ole, sillä pelissä ei juuri kukaan ammu aseella. Suurin osa vihollisista joko kävelee eteenpäin tai hyppää sankarin yli. Yksi hieman älykkäämpi vihollistyyppi löytyy mikä osaa seurata pelihahmoa kiiveten tikkaita ja jopa ampuen aseella! Vihollistyypit on onneksi erotettu värikoodeilla niin tietää mikä tavan sankari vastaan tuleekaan.

Hieman kyseenalaisesti hyppynappi on täytynyt laittaa D -padiin. Tämähän loi sitten suuria ongelmia kun painetilanteissa vahingossa hyppäsi kun tarkoituksena oli kääntyä ympäri. Hyppy aktivoitui vielä jotenkin todella herkästi. B:stä puukotettiin ja A:sta käytettiin sitten muita aseita mitä sai satunnaisesti.

Jos minä olisin suunnitellut tätä peliä, niin selectillä olisi valinnut nuo satunnaiset aseet ja A -napista hyppy. Nyt tämä asetelma aiheutti vain turhaa raivoamista.

Viholliset pudottelevat muutamia erilaisia kertakäyttöisiä helpotuksia ja osa näistä on loppupeleissä aika turhia. Sinko ja kranaatit ovat neljästä erilaisesta apuvälineestä ne parhaimmat. Singolla voi ampua kolme kertaa ja ammusta upeasti lävistää kaikki vastaantulevat viholliset jatkaen matkaansa ruudun reunaan asti. Ensimmäisen kentän pomon saa näppärästi tuhottua kolmella oikein ajoitetulla singon ammuksella.

Kranaatteja saa myöskin kolme kappaletta ja niitä voi heitellä vihollisten nilkoille tuhoten muutaman ukon kerrallaan. Ainakin yhdestä kentästä löytyi pistooli joka antaa pieneksi hetkeksi loputtomat ammukset ja voi vaan juosta ja räimiä menemään.

Yksi kuolemattomuustavarakin on tähän mukaan saatu ja se on kyllä pöllitty suoraan Super Mariosta. Tähti joka laittaa pelihahmon välkkymään ja tekee siitä hetkeksi kuolemattoman :D Vaikka alkuperäinen peli on aikaisemmin julkaistu kuin Mario, niin ei Arcadeversiossa mitään kuolemattomuustähteä ollut, ei ainakaan siinä videossa mitä katselin. Eli se on vain laitettu tähän NES -versioon :D

Pistooli ja tähti ovat erittäin turhia kapistuksia, sillä ei vihollisista niin pahaa vaaraa ole sen muutaman sekunnin ajan mitä nämä helpotukset kestävät. Tavarat saa käyttöönsä vielä sellaisissa kohdissa, mitkä pääsee hyvin ilman mitään avustuksia.

Pelin vaikeusastekäyrä on aika kummallinen. Ensimmäinen kenttä on helppoa läpsyttelyä, mutta toinen kenttä ottaa sitten luulot pois. Toisen kentän treenaamisessa meni neljännen kentän lisäksi eniten aikaa. Viholliset on sijoiteltu aika ärsyttävästi ja kentässä on vielä tähystystorneja joista ukkelit tykittävät jatkuvasti. Tähystystornissa olevia vihollisia ei voi vielä mitenkään tappaa vaan on vain käveltävä ohi ja väisteltävä ammukset.

Tässä pelissä onneksi viholliset ovat aina samoilla paikoillaan, ainakin suurin osa niistä. Ihan varma en ole perus normaaleista vihollisista jotka juoksevat kohti ruudun reunasta. Näiden vihollisten kävelynopeus vaihtelee aika paljon ja tuntui, että peli arpoi randomilla minkä nopeuksinen ukkeli seuraavaksi tulee vastaan.

Jos menee kuolemaan, silloin paletti menee sekaisin ja ei tiedä mitä tulee mistäkin. Paikalleen lukittujenkin vihollisten ilmestymiskohdat hieman muuttuvat kuolemisen myötä. Tämä on periaatteessa yksi suuri muistipeli ja pitää vaan muistaa mitä tuli milloinkin.

Joskus normaalit ukkelit tekevät tepposet ja ilmestyvät ruudulle pahimmalla mahdollisella hetkellä silloin kun ruudulla on jo hyppiviä vihollisia. Tällöin henki lähti hyvin helposti kun ei pysty kaikkea mahdollista väistämään. Yleensä ongelmatilanteita syntyi silloin, kun nirhasi kaksi takaa tulevaa vihollista ja sitten peli päättikin spwanta normaalin ukkelin ruudun etupuolelta.

Aluksi hyppivät viholliset aiheuttivat melkoista päänvaivaa miten ne saisi mahdollisimman helposti tuhottua. Löytyi pari keinoa heidän tuhoamiseksi - joko hyppypuukotus tai sitten paikallaan puukotus. Kun hyppivät viholliset hyppäävät aina pelihahmon kohdalla, pystyi itsekin hyppäämällä puukottamaan ne hengiltä aika helposti. Välillä, kiitos normaalivihollisten sijoittelun tämä ei ollutkaan mahdollista toteuttaa ja piti keksiä toinen keino. En tiedä oliko asia suunniteltua, mutta nämä äijät pystyi puukottamaan ihan vain paikallaan seisten.

Homma näyttää pelottavalta, mutta kyllä puukko aina osui ukkoa jalkaan vaikka selkeästi näyttikin, että vihollisen mono osuu ensin sankariamme päähän. 

Korviini kantautui tieto, että hyppivien vihollisten ali voi vaan juosta, peli helpottui tämän myötä parin pykälän verran. Nyt kun ei tullut turhia pysähtelyjä, normaalit juoksevat viholliset sai pidettyä hieman paremmin hallinnassa ja pahimmat kohtaamiset onnistui välttämään.

Kun sain toisen kentän opeteltua, kolmas meni suhteellisen nopealla tahdilla läpi. Sen pomokaan ei ollut mikään kummoinen, piti puukottaa koiria naamaan. Seuraava kompastuskivi olikin sitten neljäs kenttä, "Forest and Airshed".

Jotenkin vihollisten sijoittelu ei vaan millään painunut mieleen ja yleensä kun tähän kenttään edes pääsi, elämät olivat niin vähissä, että ei kovin montaa yritystä kerinnyt ottamaan. Niin kuin normaalistikin, kyllähän kenttä lopulta alkoi sujumaan mallikkaasti kun tarpeeksi jaksoi yrittää.

Jotta pääsee neljännen kentän loppuun ja jopa viidenteen kenttään, on tärkeää, että ei kuole juurikaan aikaisemmissa kentissä. Jos ensimmäisessä tai toisessa kentässä menin kuolemaan, painoin tylysti resettiä. Joskus laiskuuttani saatoin jatkaa vaikka kuolinkin toisessa kentässä, alusta aloittaminen oli myöskin aika puuduttavaa hommaa.

Viides kenttä itsessään ei mikään ihan hirmu hankala ollut, mutta sen pomotaistelu, Parachute Troopit olivatkin sitten pelin ärsyttävintä tuotosta. Ukot laskeutuvat taivaalta ja tykittävät samalla epäloogisissa kulmissa tulevia ammuksia. Tuurilla oli todella iso osa, että sai luodit väistettyä. Taistelun loppu oli sitten helppo jos tästä alkutykityksestä selvisi, sillä pystyi vain makuullaan puukottamaan päälle käveleviä laskuvarjoukkoja :D

Viimeinen kenttä onkin sitten yllättäen todella helppo, pomotaistelua myöten. Ongelmana yleensä oli, että tähän ei kovin monella lisärillä päässyt ja paineen vuoksi hävisi ne vähäisetkin typerien virheiden takia.

Alkoi todella maistua puulta katsella samaa introruutua ja ensimmäisen kentän alkua. Myös koskaan ei tiennyt, millä tuulella Parachute Troopit ovat ja monta tarkkaan varjeltua lisäriä niihin uppoaa.

Alkukentät alkoivat sujua jo todella mallikkaasti, mitä nyt muutamia pikkuvirheitä sattui siellä sun täällä. Keksin moniin kohtiin helppoja tapoja jotta ne pystyi selvittämään mahdollisimman riskittömästi.

Viimein se herkkusuorituksin tuli kun pääsin viimeiseen kenttään vain parilla kuolemalla ja pisteeni olivat sillä tasolla, että saisin lisärin kohtapuoliin! Kenttää olin jo treenaillut useamman kerran ja tiesin suunnilleen mitä vastassa on. Viimeinen kenttä on oudon yksinkertainen, sen pystyy juoksemaan ylätasolla alusta loppuun asti.

Alemmalla tasolla on vihollisten lisäksi miinoja joten kuka nyt siellä haluaisi kulkea kun ei ole siihen mitään kunnollista syytä. Keltaisien ukkojen kanssa sai olla tarkkana, sillä he kiipeilivät alatasolta ylös ja kun tämän vain huomasi ajoissa, ei suurempaa vaaraa ollut.

Muutamaan otteeseen täytyi tehdä pienet kikka kolmoset, sillä ruudun molemmista reunoista ilmestyi yhtä aikaa punaisiin vaateisiin pukeutuneita hyppiviä ukkoja. Tähän samaan soppaan ilmestyi vielä normaalejakin kävelijöitä. Tarkkaan täytyi harkita, miten tilanteen saisi ratkaistua.

Ennen viimeistä taistelua vastassa on vielä kattolasereita ja perus vihollisia, mutta vihollisten sijoittelu oli aika maltillista ja tästä kohdasta pääsi ihan reilusti juoksemalla ohi. Viimeinen pomo ei yllätyksiä aiheuttanut, kiitos Retkun. Vastassa on Neuvostoliittolaisten superase joka on jättimäinen ohjus.

Ruudun oikeasta reunasta tulee perus vihollisia ja yksi keltainen tavaran pudottava ukkeli. Tämä ukkeli pudottelee sinkoja joilla täytyy sitten ampua tätä Neuvostoliittolaisten superasetta. Aika riski ampua jättimäistä ohjusta muutaman metrin etäisyydeltä, mutta tämä pelin sankari onkin astetta kovempi jätkä.

Tietysti tähänkin taisteluun on täytynyt laittaa hyppiviä vihollisia ja tällä kertaa ei onnistukaan mikään alta juokseminen tai edes hyppäämällä puukottaminen kun samassa läjässä on kaikentyylisiä ukkeleita. Onneksi vanha kunnon paikallaan puukottaminen toimi tässäkin tilanteessa ja näin onnistuin tuhoamaan kaikki viholliset aika helposti.

Ohjus vaatii 12 osumaa tuhoutuakseen ja se onnistuu neljällä kerätyllä singolla. Kuolematta ja ensimmäisellä yrityksellä meni tämä viimeinen pomo, onneksi ei mitään Parachute Troopien tapaista RNG:tä ollut tähän laitettu.

Ei ollut ihan minun makuuni tämä peli. Pääosin yhtä ja samaa kentästä toiseen. Hieman maisemat ja pomot vaihtuivat. Musiikeista täytyy kyllä antaa pisteitä, ne maistuivat oikeinkin hyvin!