Genre: Run and Gun
Goal: Destroy Enemy Base (Level 4-4)
Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 5/10
Super Joen täytyy tuhota vihollisarmeija sinun taitojesi avulla. Ainoastaan konekiväärillä ja rajoitetuilla kranaateilla varustettuna, sinun tehtävänäsi on pelastaa panttivangit ja pitää viholliset aisoissa jotta he eivät pysty hallitsemaan maailmaa.
Super Joen täytyy olla tarkkaavainen jotta hän löytää piilotetut hahmot jotka antavat hänelle uusia voimia ja pisteitä. Myös salaiset tikapuut voivat avata salaisia paikkoja missä panttivankeja pidetään vankeina.
Vai että Commando NESillä. Ei, tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa vuonna 1985 ilmestyneeseen testosteronia pursuavaan legendaarisia one linereitä sisältävään Arnold Schwarzeneggerin tähdittämään leffaan. Tämä peli on itse asissa ilmestynyt puoli vuotta ennen tuota leffaa joten roolit voisivat olla hyvinkin toisin päin!
Capcom tälläisen pelin väsäsi aikoinaan Arcadelle ja sitä on sitten käännetty jos jonkinlaiselle aparaatille, NES mukaan lukien. NES-versio koki päivänvalon vuonna 1986, eli mistään kovin tuoreesta NES -pelistä ei ole kysymys ja sen kyllä huomaa.
Koko pelaamisen ajan oli sellainen fiilis, että milloin peli kaatuu tai glitchaa niin, että pelaaminen ei enää onnistu :D
Peli sisältää vain neljä kenttää, mutta tässä on taas tälläinen "hauska" juttu, että nämä samat kentät täytyy pelata neljästi läpi ennen kuin peli lopullisesti päättyy. Vaikeusaste nousee aina hieman kun lähdetään uudelle rundille.
Pelissä ohjaillaan Super Joe -nimistä ukkelia joka on varustettuna konekiväärillä ja kranaateilla. Konekiväärissä on loputtomat kudit, mutta kranaatteja on rajoitettu määrä. Niitä saa kyllä lisää kenttien varrelta. Kranaateilla sai mukavasti useamman vihollisen kerrallaan tapettua.
Myös vallihautojen ynnä muiden esteiden takana lymyilevät pahikset sai tapettua helposti kranaattien avulla. Konekiväärin ja kranaattien tehoa pystyi parantamaan, mutta en ole ihan varma miten se tapahtui. Ohjekirja ei moista kerro ja pelin hektisen tyylin vuoksi ei tullut ihan niin tarkkaan seurattua asiaa.
Tällä ei nyt sen suurempaa merkitystä ollut, sillä kuolemasta nämä asiat nollautuvat ja kuolemista tässä tapahtui jatkuvasti. Iloisena yllätyksenä tämä peli sisältää loputtomat continuet! Kolmen lisärin voimin lähdetään vihollisia tappamaan ja jos menetti, joutuu kentän alkuun.
Kentät eivät mitään järisyttävän pitkiä ole, mutta hektisyyden vuoksi muutamia niistä joutui yrittämään kerta toisensa jälkeen jotta kenttä meni läpi.
Kentistä löytyy piilotettuja luolastoja joihin mennään tikapuiden avulla. Ampuminen tai kranaatti tuo nämä tikapuut esiin. Luolista löytää lähinnä pisteitä kerryttäviä asioita, mutta voi niistä löytyä muutamia hyödykkeitäkin kuten lisäreitä.
Langatonta radiota, kiikareita tai luotiliiviä en onnistunut koskaan löytämään. Varmaan olivat piilotettu luoliin, mitkä olivat liian hektisissä kohdissa, että niitä olisi viitsinyt lähteä etsimään. Radion avulla olisi voinut tuhota kaikki viholliset ruudulta ja helikopteri olisi vienyt sinut toiseen ruutuun.
En ole varma mitä ruudulla haetaan tässä yhteydessä, sillä ohjekirjassa puhutaan ruudusta, mutta kyseessä voi olla ihan hyvin seuraava kenttäkin. Kiikareiden avulla olisi voinut paikantaa piilotetut luolastot suoraan ja luotiliivit olisivat suojanneet muutamilta luodeilta ja kranaateilta.
No, ihan hyvin pärjäsi ilman näitäkin apuja vaikka melko kaoottista eteneminen välillä olikin.
Ensimmäinen kierros meni suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt muutamia kuolemia tuli pelin jippoja opetellessa. Kentissä on onneksi jatkopaikkoja jos vain lisäreitä on jäljellä. Pomotaistelut olivat aikamoista kaaosta, sillä niissä täytyi tietty määrä vihollisia tuhota jonka jälkeen taistelu loppui.
Taistelussa on jokin pääjehu, mutta häntä en onnistunut kertaakaan tappamaan kun täytyi keskittyä muihin päälle hyökkääviin vihollisiin. Hetken vihollisten tuhoamisen jälkeen tämä ukkeli heilutteli valkoista lippua tappion merkiksi ja kun loputkin viholliset on nujerrettu, siirrytään seuraavaan kenttään.
Tämän pelin kohdalla kävi niin, että minun piti hieman testailla peliä, mutta homma eteni mukavasti ja loputtomat continuet olivat iloinen yllätys, niin annoin sitten vaan mennä. Eipä siinä älyttömän kauaa mennyt kun olin jo viimeisellä kierroksella.
Jokaisella kierroksella viholliset hieman nopeutuvat ja he alkavat ampumaan enemmän. Vielä kun tämä peli on kunnon glitch-fest, niin välillä oli hieman hankalaa nähdä, mitä pitäisi tehdä. Viholliset saattoivat kadota randomisti, panokset osuivat selkeästi Super Joeen, mutta menivät läpi. Ehkäpä tämän vuoksi Joen etuliitteenä on Super.
Neljäs kenttä oli lähes jokaisella kierroksella hankala. Luotia lentelee älyttömästi ruudulla ja kenttä sisältää "olisi pitänyt tietää" -tyylistä trollausta kun autoja ajaa ruutuun jyräten Super Joen jos vain käveli eteenpäin.
Viimeinen kierros meni aika huvittavasti, sillä kaikkia muita kenttiä yritin useampaan kertaan, mutta viimeinen meni vain yhdellä kuolemalla :D Tässä oli kyllä reilusti tuuria mukana, sillä lopputaistelussa hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Kolmannen ja neljännen kierroksen välillä ei suurta eroa enää ollut vaikeusasteen suhteen joten varmaan tämä oli osa syy miksi viimeinen kenttä meni näppärästi läpi.
Trollaavat autotkin käyttäytyivät samalla tavalla joten sain nekin väistettyä kerrasta.
Tässä pelissä on ehkä NESin suloisimmat lopputekstit siitä syystä, että hieman kankealla englanninkielellä kiitellään pelaajaa. Jotenkin todella sympaattista :)
Ei tämä hullumpi peli ollut, mutta ikä paistaa pahasti läpi. Onneksi tässä on loputtomat continuet, sillä ilman niitä arvosana olisi ollut matalampi.
Odotin, että joudun tämän kanssa taistelemaan pidempääkin, mutta loputtomat continuet pelastivat siltä urakalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti